Elonaalto

Kirjoittaja **hammer** » 31.03.2023 08:20

SE ON PAKETISSA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Otteita Adamuksen "Masters in Communication" -työpajasta Villa Ahmyossa, Konassa, vain päiviä ennen Taivaan ristiä, plus muutama lisäys julkaistaessa.

Se on paketissa. Kaikki mitä tulitte tänne tekemään ihmisenä, kaikissa elämissänne, on tulossa päätökseen.

Vaikka sielu sanoo: "Okei, siirrymme eteenpäin. Menemme täysivaltaiselle toiminta-alueellemme", ihmisen on aika pysähtyä ja sanoa: "Hetkinen, ei niin nopeasti. Ei niin nopeasti. Haluan vain nauttia elämästäni jonkin aikaa. Haluan jäädä tänne nauttimaan MINUSTA/olostani kaikkien elämieni päätösvuosina. "

Saatte valita. Sielu ei puutu asiaan. Sielu ei sano: "No, ei. Tarvitsemme oikeasti sinut takaisin tänne." Ei, vaan sielu sanoo: "Se on sinun päätöksesi. Jää ja nauti." Mutta nyt kyse ei ole siitä, että täytyy oppia jotain tai saavuttaa viisautta. Itse asiassa se on ok sielulle, koska se voi levätä ja sanoa: "Ai, hyvä! Minun ei tarvitse nyt tuoda kaikkia noita juttuja viisaudeksi. Voin vain rentoutua ja nauttia, kun ihminen nauttii elämästään." Siis se on sielulle ok.

Ihmisen on vähän vaikea sanoa nyt: "Okei, mitä haluan tehdä?" Luulen, että vastaus voisi olla aito ilo, helpotus tuskasta, selkeys ja sisäinen rakkaus. Mutta mitä tehdä, erityisesti? Minne mennä? Miten? Minä en edes ajattelisi sitä juuri nyt ennen Taivaan ristiä, koska se muuttaa hyvin paljon. Se on kvanttimuutos, jopa vain 47 tuntia ennen. Ihminen katsoisi sitä hyvin lineaarisesta ihmisnäkökulmasta. Sitä vastoin jos odotatte pari viikkoa tai kuukautta, kaikki muuttuu. Perspektiivi muuttuu. Se on kvanttimuutos perspektiivissä. Älkää edes ajatelko nyt: "No, minun tarvitsee tehdä tämä. Haluan tehdä tuon" – on vain tunne: "Hemmetti, haluan vain nauttia elämästäni – vain nauttia siitä."

Tunnetaanpa hetki jäämistänne maahan mestarina. Se on paketissa. Koette edelleen, mutta on aika laittaa piste oppitunneille. Voi, olette niin tottuneita siihen – kaikkiin näihin kokemuksiin, oppitunteihin, opittaviin asioihin – ja nyt annatte sen kaiken mennä. Voitte päästää kaikesta siitä irti.

Teitä ympäröi edelleen massatietoisuus. On edelleen pahaenteisiä uutisotsikoita ja ärsyttäviä ihmisiä kaupassa. Mutta olette valinneet jäädä tänne, olette valinneet kulkea heidän keskuudessaan, mutta tehdä nyt asioita itsenne vuoksi. Teillä on edelleen liikennettä ja muita harmeja, ja kaikkea tuota energiamelua.

Mutta teillä voi olla itsellänne tuo loppuunsaattamisen tunne, tietäen, ettei ole enää kukkuloita joille kiivetä, tai laaksoja joihin pudota. On vain nauttimista.

Se voi tuntua surrealistiselta, melkein mahdottomalta, mutta se ei ole. "Oikeasti? Saanko tämän kaiken pakettiin?" kysytte ehkä itseltänne. Kyllä, ehdottomasti.

Ja tämä, rakkaat ystäväni, on erinomaisin tapa säteillä valoanne ... kun työnne on tehty ja elätte nyt ruumiillistuneena mestarina.

***

(https://i0.wp.com/magazine.crimsoncircl ... 2C80&ssl=1)

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille. Hän on osa rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 09.04.2023 12:48

ALT-sarja
SHOUD 7

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.4.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedän ekstrasyvään henkeä, kun aloitamme tämän ensimmäisen shoudin Taivaan ristin jälkeen. Syvään henkeä tunteakseni – aah! – eron teissä, shaumbrat. Eron uusissa tulokkaissa, eron maaplaneetalla, ja puhumme Taivaan rististä tänään. Olen pyytänyt Lindaa keräämään Crimson Circlen henkilökunnalta kysymyksiä, joiden oletan olevan sinulla valmiina milloin tahansa.

LINDA: Totta hemmetissä!

ADAMUS: Hyvä. Mutta ennen sitä, vedetään vain kunnolla syvään henkeä yhdessä. Mitä aikaa! Millaisessa ajassa olemmekaan, ja on melkein surrealistista tavallaan, koska on kaikkien elämienne huipennus tällä planeetalla. On edelleen tahmeutta, ja puhumme siitä tänään. Mutta sivuutetaan se kaikki hetkeksi. Sen sijaan, että yritätte saada mielessänne kuumeisesti selvää, miten teistä tuntuu erilaiselta tai miten planeetta on erilainen, vedetään kunnolla syvään henkeä nyt. Kunnolla syvään henkeä.

Olemme tässä. Olemme tässä. On ollut helvetinmoinen matka. Teimme sen. Olemme tässä kohdassa, ja tunnette sen, näette sen, ja kuulette ne muutokset, joita tapahtuu. Puhun siitä aivan hetken kuluttua, mutta juuri nyt haluaisin toivottaa tervetulleeksi erityisesti ne, joille Crimson Circle on uusi.

Uusille tulokkaille

Haluaisin korostaa muutamaa asiaa auttamaan teitä, mutta myös shaumbroja, niitä jotka ovat olleet maisemissa jonkin aikaa. Se ei ole virallinen, muodollinen nimitys. Ette saa todistusta, jossa sanotaan, että olette shaumbra. Se on itsensä nimittämistä. Oivallatte vain yhtenä päivänä: "Olen osa tätä shaumbra-ryhmää." Ei jäsenmaksuja. Hyvin harvoja sääntöjä. Hyvin harvoja sääntöjä, ja se häiritsee joitain ihmisiä. He haluavat saada paljon sääntöjä. Meillä ei ole niitä.

Mutta pieni esitelmä alkuun on myös hyvä shaumbroille, tavallaan muistutus, ja se on hyvä niille shaumbroille, joilla on ALT-heimer – A-L-T-heimer, ALT-heimer – koska kun alatte mennä ja-tilaan, kun alatte laajentua moniin ulottuvuuksiin, saatte tämän pienen ALT-heimerin. Teillä on taipumusta unohtaa asioita. Unohdatte, mihin jäitte autonavaimet. Unohdatte nimenne. Unohdatte, mikä vuosi on – tällaisia pikkuasioita. Siinä ei ole mitään vikaa.

Ja sanon sen vitsaillen, mutta myös suurella myötätunnolla, koska silloin kun jollakin on Alzheimer, niin tavallaan hän laajentuu muihin ulottuvuuksiin, mutta hän ei pysy maadoittuneena tai tasapainossa tässä ulottuvuudessa. Niillä joilla on ALT-heimer, kyse on pysymisestä maadoittuneena täällä. Se on ja-tila. Olette tässä todellisuudessa, toivottavasti nauttien elämästä, ja olette nyt laajentuneet moniin ulottuvuuksiin. Olette laajentuneet tämän ns. Taivaan ristin kautta. Olette laajentuneet tietoisuuteen omasta sielustanne. Siis, ALT-heimer.

Shaumbroilla on taipumusta unohtaa asioita, joista olemme puhuneet. Olen Adamus – Adamus – ja aloitan sanomalla "täysivaltaisen alueen". Se merkitsee, että olen ylösnoussut mestari. Silloin kun olet täysivaltaisessa talossasi, se merkitsee, ettet ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään. Olet oma ainoasi (yksi), ja se on oikeasti ylösnousseen mestarin määritelmä, olla täysivaltaisella alueellaan. Olet vapaa. Olet vapaa olemaan kaikkea, mitä olet – menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus, sielu, ihmisyys. Olet vapaa tekemään kaikkea.

Olen peräisin rakastetusta St. Germainista. Olen St. Germainin tietoisuuden näytös/esitys. Tulen shaumbrojen luo Adamus St. Germainina, koska en halua sekaannusta entisaikojen St. Germainiin – St. Gemainiin jota kanavoi erityisesti Guy Ballard monta, monta, monta vuosikymmentä sitten, tai jotkut muut, jotka kanavoivat St. Germainia nyt. Jotkut heistä ovat aitoja, jotkut eivät yhtä aitoja. Mutta haluan tehdä selvät rajat, koska se työ, jota St. Germain, minä teen Crimson Circlen kanssa, on hyvin erityislaatuista. Se liittyy hyvin paljon siihen, että mennään heräämisestä Oivaltamiseen ja pysytään tällä planeetalla.

Tuo matka heräämisestä Oivaltamiseen on pitkä. Se on työläs. Se on haastava, kuten hyvin monet teistä tietävät, ja luultavasti nyökyttelette päätänne: "Kyllä, haastava." Se mitä teemme Crimson Circlen kanssa, on antaa ohjenuoria ihmisille. Annamme heille tukea ja kannustusta. Te, shaumbrat jotka olleet täällä jonkin aikaa, olette selostaneet historian, omat tarinanne, auttamaan muita, kun he käyvät läpi noita haastavia hetkiä, kun he eivät ole varmoja, haluavatko he jäädä vai lähteä, kun he eivät ole enää varmoja, mikä on todellisuus. Tarinanne auttavat heitä, kun he kulkevat matkaansa. He tekevät sen omalla tavallaan ja omalla tahdillaan, mutta heille on pyhä asia, että on teidän tarinanne.

Siis tulen Adamuksena. Olen pyytänyt, etteivät muut kanavoi Adamusta. Sitä ei ole patentoitu minkäänlaisesta bisnestarkoituksesta Crimson Circlelle. Kyse on siitä, etten halua epäselvyyttä viestiin. En halua ketään muita viestintuojia, kuin Caudren, Eesan Lindan täydentämänä. En halua siihen mitään epäselvyyttä. Heillä, Crimson Circlen henkilökunnalla ja shaumbroilla, on valtava vastuu olla sotkematta tätä, olla hämmentämättä muita monilla viesteillä.

Haluan hyvin selkeän viestin, ja sitten kun tuo viesti on toimitettu, kun olemme saaneet rakennettua tämän shoud- ja informaatiokirjaston, on minun aikani jäädä puolittain eläkkeelle, noin 2025. Tulen aika ajoin puhumaan shaumbroille, tietysti viihdyttämään teitä, saamaan teidät nauramaan – kuten aina teen – joskus antamaan teille lempeän tönäisyn ja joskus nopean potkun takapuoleen. Mutta tuossa kohtaa olemme saaneet valmiiksi sen, mitä teimme aivan Crimson Circlen alusta – luoda energeettinen kirjasto kaikille muille, jotka tulevat heräämisen kautta Oivaltamiseen ja jäävät planeetalla ruumiillistuneina mestareina.

Heti kun aloin työskennellä Cauldren kanssa, hänen jota kutsutte Geoffreyksi – minä tunnen hänen Cauldrena ja on vaikea luopua tuosta tavasta, Geoffrey ei kuulosta aivan oikealta hänelle. Heti kun aloin työskennellä hänen kanssaan Tobiaksen lähdettyä, sanoin ensimmäisestä kerrasta lähtien: "Sinun täytyy avata silmäsi. Sinun täytyy", ja se oli melkoista kamppailua. Hän ei halunnut avata silmiään. Hän ei halunnut nähdä kaikkien ihmisten tuijottavan. Mutta Cauldre, he eivät tuijota sinua. He tuijottavat minua, ja minulle se on ok. Sanoin: "Avaa silmäsi. Ollaan todellisia tässä. Ei istuta siinä silmät suljettuna jossain haavemaassa. Haluan, että tämä on maadottunutta. Haluan, että se on hyvin todellista."

Kun hän oli vähän tottunut siihen, vaikka hän edelleen valittaa siitä, sanoin: "Kävelemme ympäri. Kävelemme ja puhumme. Silloin kun meillä on shaumbra-yleisöä, haluan olla tekemisissä heidän kanssaan. Haluan tuntea heidät, ja ennen kaikkea haluan heidän tuntevan minut. Emme vain istu täällä tuolilla silmät suljettuna, jossain muussa ulottuvuudessa. Olen suoraan tässä teidän kanssanne, ja te olette suoraan minun kanssani tässä nyt-hetkessä, mutta myös laajentuneena muihin ulottuvuuksiin."

Tämä sana jonka kuulette, shaumbra – shaumbra, ja Tobias puhui siitä ensin – tulee vanhasta termistä, jota käytettiin tuhansia vuosia sitten Kristuksen, Jeshuan, aikaan. Se oli ryhmä, joka kokoontui yhteen silloin tällöin. He tapasivat salaa, yksityisesti. Monien heidän tausta oli essealainen. Ja "shaumbra" merkitsi tuolloin Vahvuuden/voiman perhettä – sha-haum-bra, vahvuuden perhe – tai se tunnettiin myös Kallio/kiviperheenä.

Tämä ryhmä on tullut taas yhdessä takaisin tässä elämässä. He tulivat yhteen Tobiaksen kutsusta 1999 ja 2000. Heitä tuli ympäri maailmaa. Se ei vaatinut ponnistelua. Ei ollut mitään suurta kontaktikampanjaa. Ei ollut julistamista. Ei ollut markkinointia, ei mitään. He löysivät tiensä tähän ryhmään, koska he tietävät, että tällä planeetalla oli työtä tehtävänä. He ottivat itse itselleen nimen "shaumbra". Se ei ollut mikään ohjenuora Crimson Circleltä. He tunnistautuivat shaumbroiksi, ja tässä olemme tänä päivänä, tuhansia vuosia myöhemmin. Tässä olemme sen työn huipentumista varten, jota tehtiin tuhansia vuosia sitten, kylväen jumaluuden siemenet planeetan tietoisuuteen tai massatietoisuuteen, Maahan, ja tässä olemme nyt.

Nämä shaumbrat ovat kapinallinen ryhmä. En ollut kovin varma, halusinko edes työskennellä tämän ryhmän kanssa Tobiaksen lähdettyä. Kapinallisia. He eivät tee kotitehtäviä. He kiroilevat ja sadattelevat. He kutsuvat itseään merirosvoiksi. Ja ajattelin itsekseni: "Tässä minä olen, ylösnoussut mestari, tavallaan vetäytyneenä omalle täysivaltaiselle alueelleni. Miksi haluaisin ottaa itselleni tämän ryhmän?" Ja syy oli yksinkertainen: koska he olivat täysin omistautuneita olemaan tällä planeetalla, tulemaan omaan Oivaltamiseensa, jota jotkut teistä kutsuvat valaistumiseksi. He olivat omistautuneita jäämään planeetalle ruumiillistuneina mestareina ja säteilemään valoaan, tietoisuuttaan planeetalle, mitä kriittisimpänä ja eeppisimpänä aikana.

Tämän ryhmän kanssa ei ole helppoa työskennellä – puhun uusille tulokkaille nyt, annan heille vain varoituksen. He eivät ole helpoin ryhmä. He ovat kapinallisia. Annat heille jonkin säännön, ja he repivät sen. Kerrot heille, mitä heidän täytyy tehdä, ja he tekevät aivan päinvastoin. Pyydät heitä tekemään kotitehtäviä – ja he lähtevät sen sijaan ulos juomaan. Tämä ryhmä – jotta teitä on varoitettu – juo kahvia. Monet heistä juovat kahvia. He juovat viiniä ja myös muuta. Tämä ryhmä kiroilee. He sanovat sellaisia sanoja kuin "paska" ja "vittu", ja jos se vaivaa teitä, tämä ei ole oikea paikka, koska minäkin teen sitä. Siinä ei ole negatiivisia sivumerkityksiä, ja joku voisi sanoa: "Voi, miten ylösnoussut mestari voi kiroilla?" No, vittu, kiroilemme kaikki Ylösnousseiden mestareiden klubilla, koska siinä ei tarvitse olla sitä sävyä/kierrettä, jonka ihmiset liittävät siihen.

Emme ole mitään pyhiä, hurskaita – emme ole joukko paaveja, jotka istuskelevat taivaassa. Tulimme vaikean kautta omaan Oivaltamiseemme. Jokainen meistä kamppaili ja kärsi. Meillä on oikeus sanoa "vittu", silloin kun haluamme sanoa "vittu", koska sitä olimme, silloin kun kävimme läpi Oivaltamistamme – hyvin usein se tuntui olevan ihan "perseestä" (suom. huom. englannin kielessä kummassakin on sama perussana).

Siis minua ei haittaa pätkääkään sanoa sitä. Jos se haittaa teitä, tämä ei ole lainkaan oikea paikka. Mutta jos olette ehdottomasti omistautuneet Oivaltamisellenne – kyse ei ole planeetan pelastamisesta, meillä on erilainen tapa tehdä se. Jos olette ehdottomasti omistautuneet Oivaltamisellenne ilman makyoa – makyo merkitsee henkistä hevonpaskaa, henkisiä häiriötekijöitä, ja sitä tapahtuu jokaiselle, joka tulee ulos heräämisestä ja tielleen Oivaltamiseen. Hän harhautuu. Minä harhauduin. Linda harhautui. Cauldre harhautui, ehdottomasti. Sitä tapahtuu. Ja sitten sitä oivaltaa, että se on tukku makyoa. Makyoa, häiriötekijöitä, sellaisia asioita kuin tietyt parannusharjoitukset tai että täytyy meditoida tai rukoilla tai tehdä vapaaehtoistyötä tai mennä pitkään transsiin tai hikimajaan. Kaikki sellainen on häiriötekijä, koska on vain yksi asia. On kyse palaamisesta takaisin Itseensä, olemisesta oivaltanut tällä planeetalla.

Miten teette sen? Miten teistä tulee oivaltanut? Ymmärrätte, että se on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu. Se tapahtuu jo. Sielutasolla kaikki tuo liike on jo, kaikki. Teidän tehtävä ihmisenä on vain sallia se. Se on ainoa tehtävänne – sallia luonnollinen prosessi.

Sillä hetkellä kun alatte peukaloida sitä makyolla, sillä hetkellä kun alatte luulla, että teidän täytyy käyttää magneetteja kengissänne, tai teidän täytyy käyttää tietynlaista hattua tai teidän täytyy olla vegaani tai vegetaristi – ja jos olette, se on ok, mutta jos luulette, että teidän täytyy olla sitä osana Oivaltamistanne, se on makyoa. Ja haastamme sen. Haastamme sen Crimson Circlessä. Shaumbrat haastavat toisensa mayosta. Minä haastan sen mielelläni, kun näen sitä, koska se on häiriötekijä. Ja on helppoa harhautua makyoon kahdeksi, kolmeksi, neljäksi, viideksi elämäksi.

Täytyy tehdä yksi asia. Sitten kun sanotte "ei enää" vanhoille inkarnaatiokierroille, vanhoille karmakierroille, kaikki muu alkaa liikkua sielunne muilla tasoilla. Teidän, ihmisen, tehtävä on kokea se ja sallia se.

Rakas ihminen, sinun tehtäväsi ei ole tehdä Oivaltamista. Ei millään tapaa. Jos se riippuisi sinusta, jatkaisit luultavasti edelleen vain kokemista, koska sitä ihminen tekee. Se on sielusi kokemusperäinen osa. Se on sielusi osa, joka tuli Maahan, otti kehon, ja se on täällä kokemassa. Se on ihmisen vastuu. Ja jos Oivaltaminen riippuisi sinusta, jatkaisit vain sen kokemista, millaista on yrittää löytää Oivaltaminen, koskaan pääsemättä perille.

Nyt on oikeasti kyse luonnollisen prosessin sallimisesta ja itsenne antamisesta kokea täysillä jokainen päivä. Huonot päivät, mm hmm. Hyvät päivät, kaikki päivät. Sallikaa itsenne kokea, työntämättä sitä sivuun, sanomatta: "En pidä tästä, en pidä tuosta." Tämä mitä käytte läpi tällä hetkellä, on mitä kaunein asia, ettekä tee sitä koskaan enää. Ette koskaan tule takaisin tähän suuntaan. Ette koskaan tee sitä uudestaan. Antakaa itsenne kokea se noiden vaikeuksien ja haasteiden kautta. Siitä tulee hyvin tarinoita myöhempää tarkoitusta varten.

Antakaa itsenne kokea sen ilo. Antakaa itsenne kokea, millaista on päästää irti ns. odotuksista, jotka liittyvät Oivaltamiseen menemiseen. Kokekaa se, ja yhtäkkiä kun sallitte ja koette, kitka loppuu. Kitka on se asia, joka tekee siitä vaikeaa, se uuvuttaa teidät. Ajattelette tätä liikaa. Yritätte ihmismäistää prosessin, jota ihminen ei voi tehdä. Luottakaa sieluun. Se tietää jo. Se auttaa teitä jo tulemaan Oivaltamiseenne. Mutta silloin kun haluatte välttämättä tehdä sen itse, kun sanotte: "Voi, minulla on kaikki nämä askeleet ja prosessit, ja en voi juoda kahvia enää, tai en voi käyttää alusvaatteita enää, koska mestarit eivät tee niin", sielu perääntyy ja sanoo: "Ihan sama. Tule takaisin, kun olet valmis. Ihan sama."

Siis takaisin shaumbroihin. Se on sisukas ryhmä. Sen kanssa on vaikea työskennellä, mutta minulla ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa koko ikuisuudessani ylösnousseena mestarina, kuin työskennellessäni tämän ryhmän kanssa.

Sen lisäksi, prosessi joka olisi voinut viedä ikuisuuksia – elämiä ja elämiä – tapahtuu nyt yhdessä elämässä – tuleminen Oivaltamiseen. Vuosia sitten Tobias sanoi luulleensa, että veisi kolme, neljä, viisi elämää päästä siihen. He tekevät sen yhdessä elämässä. Voi, he tekevät siitä ihan hullun, mutta he tekevät sen yhdessä elämässä. Eikä vain yhdessä koko elämässä, vaan he tekevät sen 10 vuodessa, 20 vuodessa. Tiedän, että teistä se kuulostaa pitkältä ajalta, mutta se ei ole.

Ja sen lisäksi tiedettiin aina, että tapahtuisi tämä ns. Apokalypsi, mikä merkitsee verhon poistamista, kannen siirtämistä sivuun. Oli vaikea yrittää sanoa tarkkaan, milloin se tapahtuisi, koska se riippuu ihmisistä. Oli joitain ylösnousseita mestareita, jotka tunsivat, että se tapahtuisi joskus näinä vuosina, joissa olemme nyt, kenties aina vuoteen 2030, 2040 saakka. Monet ylösnousseet mestarit olisivat lyöneet vetoa – voi kyllä, pelaamme uhkapeliä, koko ajan – että se tapahtuu kenties 50 vuoden päästä tästä ...

LINDA: (kuiskaten) Vau.

ADAMUS: ... kenties myöhemmin.

Mutta meitä oli ryhmä, erityisesti niitä jotka ovat tehneet työtä shaumbrojen kanssa, kuten Kuthumi ja Tobias ja muita, jotka tiesivät sen tapahtuvan aiemmin. Ei tiedetty täsmällistä päivämäärää. Ei oikeastaan haluttu tietää täsmällistä päivämäärää. Nimittäin ylösnousseena mestarina oleminen ei ole juoksentelemista kaikkitietävänä. Tiedät vain sen verran, kuin sinun täytyy tietää tuolla hetkellä, ja se on myös vinkki ihmisille.

Mutta yhtäkkiä, kun katselimme, mittailimme ja tunsimme, mitä planeetalla tapahtui, oivalsimme, että hyvin monet ihmiset ns. penkkeilivät nyt. Silloin istut vain alas, vedät syvään henkeä ja annat valosi säteillä ilman agendaa. Et yritä pelastaa maailmaa, vaan annat vain tuon valon loistaa. Kun valvoimme kaikkea tätä, oivalsimme, että planeetan tietoisuus muuttui erittäin nopeasti, dramaattisesti.

Se oli muuttunut pitkän aikaa. Mutta kun pääsimme penkkeilyn yksityiskohtiin – eivätkä vain shaumbrat, vaan myös muut ympäri maailmaa – katselimme, miten se lähti lentoon, tämä tietoisuustaso. Istuskelimme yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla – ja kyllä oikeasti on sellainen paikka, koska miksi ei?! Mitä sitten luulette? Että istuskelemme vain eräänlaisina valo-olentoina tekemättä mitään? Ei. Kokoonnumme yhteen. Olimme ihmisiä, kokoonnumme Ylösnousseiden mestareiden klubillemme. Ei, meillä ei ole muodollisia kokouksia eikä meillä ole vaaleja. Meillä ei ole vaaleja, koska kerron kaikille, että olen nimittänyt itseni puheenjohtajaksi. Siis miksi pidettäisiin vaaleja?

Puhuimme yhtenä iltana, ja yhtäkkiä se valkeni meille. Muuten, kyllä, tuli juuri kysymys: syöttekö päivällistä? Joo! Miksi ei? Emme liho. Kehomme ei tarvitse poistaa kuonaa. Mutta miksi ei? Olimme ihmisiä. Jokainen ylösnoussut mestari on elänyt maan päällä, ja oli asioita, joita rakastimme tehdä ihmisenä – kyllä, sitäkin (kameralle) – ja sanomme: "Miksi emme loisi sitä uudelleen, mutta niin, ettemme jää koskaan jumiin siihen?" Eikö se ole taivaan määritelmä? Tekee, mitä haluaa tehdä, mutta ei jää jumiin siihen, ei haavoitu, ei tee itseään riippuvaiseksi toisista. Jos haluat syödä, syöt. Jos haluat tanssia, tanssit. Miksi ei?

Ylösnousseena mestarina oleminen on tavallaan kaikkein paras osa ihmisenä olemisesta. Voit tehdä, mitä haluat hyväksesi/itsellesi, etkä jää koskaan jumiin. Siksi et koskaan hanki pelkoja ja epäilyksiä. Sinulla ei ole koskaan matala energiataso. Teet aina, mitä valitset. Muistat, että ihmisenä oli seuraamuksia, jotka johtivat vähemmän hyviin asioihin. Mutta Ylösnousseiden mestareiden klubilla tai ylösnousseena mestarina et tee noita asioita. Sinulla on nyt liikaa viisautta. Et tee tyhmiä asioita enää. Olet aivan liian viisas. Mutta teet asioita, joita rakastat tehdä. Monet heistä laulavat, soittavat musiikkia, kirjoittavat, piirtävät. Emmekä tee sitä koko ajan, mutta siinä on jotain erityislaatuista, kun kerääntyy yhteen muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa ja on vain ihminen taivaassa. Sellaista se on. Mutta takaisin asian ytimeen.

Asian ydin on, että yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla musiikki soi ja nauroimme kaikki, kun yhtäkkiä ovi heilahti auki. Se oli Tobias. Tobias joka työskenteli ennen Crimson Circlen kanssa. Hän oli ollut poissa jonkin aikaa. Hän oli ollut taas Maassa Samin roolissa, mutta hän tuli takaisin viime vuoden lopulla, vuoden 2022 lopulla. Hän lennähti ovesta ja sanoi: "Heureka! Näyttää siltä, että olemme siinä." Pysähdyimme kaikki, olimme ällikällä lyötyjä ja sanoimme: "Näyttää siltä, että olemme missä? Mistä puhut, Tobias?" Ja hän sanoi: "Olen todella tuntenut energioita. Olen konsultoinut Crimson Councilia" – tämä on enkelineuvosto, joka valvoo Maata – "Luulen, että tietoisuus on nyt valmis. Luulen, että se on valmis lähtemään."

Olimme tavallaan tienneet, että se oli tulossa, muttemme tienneet tarkkaa päivämäärää, ja tässä Tobias lennähti ovesta sanoen: "Se tapahtuu todella." Se oli paljastus. "Se tapahtuu nyt, nyt!" ja se oli 22.3. "Putosimme" siihen. Tiesimme, että se oli tulossa paljon nopeammin, mutta yhtäkkiä sillä oli päivämäärä. Se oli siinä. Olimme tavallaan sanattomia, koska sitä olemme kaikki odottaneet, ja yhtäkkiä se on tässä. Sitä kaikki te olette odottaneet, ja yhtäkkiä se on tässä. Ihmisissä tällä planeetalla on tarpeeksi tietoisuutta, että ulottuvuudet avautuvat – on Apokalypsi – vedetään verho sivuun, siirretään tuo este sivuun ja avataan pääsy jumaluuteen ihmisille, jotka ovat valmiita.

Se ei merkitse kaikkia. On monia, jotka jatkavat edelleen elämäänsä ja jotka nukkuvat tai ovat suhteellisen tiedostamattomia, ja se on ok. He saavat kokemuksia, joita heidän sielunsa haluaa. Mutta monille muille oli yhtäkkiä se aika – se aika – ja tässä sitä ollaan nyt Apokalypsissä.

Se tapahtui 10 päivää sitten, ja jotkut teistä ihmettelevät: "No, en tunne mitään. Planeetalla ei tapahtunut mitään. Ei ollut mitään suurta katastrofia tai sotaa tai merkittävää parantumista tai mitään. Mitään ei tapahtunut. Se oli vain päivä muiden joukossa." Haastan sinut, jokaisen teistä jotka ajattelette niin. Haastan teidät, jotka ette tunne mitään tapahtuneen sisällänne. Etsitte väärästä paikasta. Etsitte, no, periaatteessa ulkopuolelta, itsenne ulkopuolelta. Jotain tapahtuu, ja haluaisin teidän kuuntelevan nyt hetken. Haluaisin teidän kuuntelevan.

Kuuntele

Vedä kunnolla syvään henkeä ja vain kuuntele.

Ja aisti ja tunne.

(Musiikki alkaa)

Vedä kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Maaliskuun 22. päivä, 10 päivää sitten, merkitsee avautumista, pääsyä ulottuvuuksiin.

Hyvin monet teistä heräsivät seuravana päivänä ja katsoivat ulos ikkunasta, vertauskuvallisesti sanottuna: "Näyttää samalta." Joo, näyttää jonkin aikaa.

Kun tuo päivä meni, tunnustelitte itseänne ja sanoitte: "Minusta ei tunnu yhtään erilaiselta. Minusta tuntuu vähän enemmän väsyneeltä ja huolestuneelta, mutta minusta ei tunnu erilaiselta." Etsitte edelleen asioita, joita on ulkopuolella. Sanoisin, että myös kehonne ja mielenne ovat tavallaan ulkopuolella.

Ota tämän hetki kanssani, ja vain kuuntele ja aisti.

(Pitkä tauko)

Et välttämättä tunne sitä varpaissasi.

(Tauko)

Ajatuksesi ovat, no, ajatuksiasi jonkin aikaa. Ne ovat sellaisia, kuin olivat, mutta jotain muuta tapahtuu.

Et näytä yhtäkkiä 10 vuotta nuoremmalta, sori. Tai et muuta yhtäkkiä ruokavaliotasi tai mitään sellaista. Mutta jotain muuta tapahtuu.

Kehotan sinua kuuntelemaan kerrosta, jota et ole ehkä koskaan ennen kuunnellut, koska yleensä kuuntelet omia ajatuksiasi ja tietysti ulkopuolista maailmaa. Kuuntelet omia ajatuksiasi ja tunnet kehoasi. Mutta on kerros, jossa tapahtuu paljon.

(Tauko)

Se on hyvin hienovaraista.

(Tauko)

Sitä kutsutaan jumaluudeksesi, valoksesi.

Et ole tottunut näkemään sitä, saamaan sitä, tuntemaan sitä jokapäiväisessä elämässäsi. Olet tottunut mieleen ja sen ajatuksiin, kehoon ja sen kipuihin ja särkyihin, ja koko ulkopuoliseen maailmaan. Et ole tottunut tähän asiaan – valoosi, tietoisuuteesi.

No helvetti, se oli eristetty pitkän aikaa. Se oli jossain muualla, mutta nyt se tulee läsnäoloosi. Kehotan sinua aistimaan tuolla tasolla.

(Tauko)

Se ei ole ajatus. Et voi päästä siihen ajatustesi kautta, joten vedät syvään henkeä ja annat niiden mennä, ja vain aistit ja tunnet.

(Tauko)

Ja kun mielesi sanoo: "No, en kuule mitään, en ..." käske mieltäsi tukkimaan suunsa, ja anna itsesi aistia, mitä tapahtuu tietoisuudessasi. Oletko koskaan ennen tuntenut tietoisuuttasi? Oletko koskaan ennen tuntenut tietoisuuttasi? En usko.

Anna itsesi tuntea se nyt.

Ja jos sanot: "No, mihin minun pitäisi katsoa?" niin se on aina aivan siinä. Se on aivan siinä. Sinun ei tarvitse etsiä. Annat sen vain tulla sinulle nyt ja tunnet sen.

(Pidempi tauko)

Vedät syvään henkeä, ja oivallat, että annat sen vain tulla sinulle.

Et voi ajatella tietäsi siihen. Et voi mennä hakemaan sitä.

Vedät syvään henkeä, ja sallit sen. Se on siinä.

(Tauko)

Sitä tapahtuu juuri nyt, ja puhumme enemmän siitä aivan hetken kuluttua. Mutta tämä alkaa Taivaan ristin myötä. Ei niin, että koko maailma ei muuttui yhdessä päivässä. Se olisi ollut melko sopimatonta, koska kaikki olisi räjähtänyt.

(Musiikki loppuu)

Ei, vaan tämä alkaa noilla hienovaraisilla tasoilla. Se alkaa tietoisuus- ja valotasolla sisälläsi, mitä kutsumme myös jumaluudeksi. Se alkaa hyvin hienovaraisesti.

Taivaan ristin ymmärtäminen

Se on kuin – käytän analogiaa – täyttäisitte vedellä kattilan, johon laitatte normaalisti keittoa tai jotain, täyttäisitte sen kylmällä vedellä hanasta. Viette sen hellalle, ja sytytätte liekin ja laitatte kattilan sen päälle. Sitten laitatte sormenne veteen välittömästi, ja se tuntuu kylmältä ja sanotte: "Mikä on pielessä? En tunne mitään. Laitoin liekin päälle, vesi on kattilassa. Sen pitäisi olla kuumaa."

Ja ajattelette: "No, kenties odotan hetken", ja odotatte kaksi sekuntia, ja laitatte sormenne taas kattilaan. Sanotte: "No, se on vieläkin kylmää. Mitään ei tapahdu", ja sitten turhaudutte ja tavallaan: "Hemmetti! Asiat eivät koskaan toimi minulla."

Odotatte vielä vähän pidempään, kenties vielä seitsemän sekuntia, ja laitatte taas sormenne kattilaan ja sanotte: "Se on edelleen kylmää." Sitten suututte ja lähdette pois: "Pyh! Tämä juttu on typerä – luulla, että koskaan on kuumaa vettä."

Lähdette pois, huomionne kiinnittyy muualle, ja yhtäkkiä noin tunnin päästä oivallatte: "Ai niin! Jätin hellan päälle!" Juoksette takaisin, ja totta tosiaan höyryä nousee – ei ole enää paljon vettä jäljellä, se kaikki on höyrynnyt pois – ja se kiehuu yli ja kaikkea muuta. Sellaista on tavallaan Taivaan ristin, teidän tietoisuutenne, kanssa.

Nimittäin se alkaa tulla sisään. On liekki. Tuo liekki on jumaluutenne. Tunnette itsenne veden kanssa, joka on elämä, ja sitten jotkut odottavat, että vesi kiehuu välittömästi. Ei kiehu. Se tapahtuu hitaasti. Se tulee esiin hitaasti. Ja turhaudutte ja teitä ärsyttää, ja suututte minulle ja suututte itsellenne, ja sitten menette tekemään jotain muuta. Koko tämän ajan tuo liekki, jumalainen liekki, kuumentaa tietoisuutta, laajentaa tietoisuutta, valmistelee sitä siihen, että palaatte ja sitten alatte työskennellä sen kanssa ja käyttää sitä.

Mutta ei, laitatte sormenne veteen päivä Taivaan ristin jälkeen, tai kaksi päivää, ja se tuntuu edelleen kylmältä. Teidän täytyy oivaltaa, että siinä tapahtuu prosessi. Se on alkemiaa. Se on prosessi, joka tapahtuu tavalla, joka ei pakahduta teitä fyysisesti, mentaalisesta ja tunteellisesti.

Se on kuin – sama asia toista analogiaa käyttäen, katsoen sitä eri tavalla – nuotio jonka teitte jokin aika sitten, ja siinä on edelleen vähän hehkuvaa hiillosta, joten heitätte muutaman halon siihen. No, ne eivät ala palaa välittömästi, erityisesti jos hiillosta on vähän, eli omaa elämänvoimaenergiaanne. Heitätte halot siihen, eikä mitään tapahdu. Puhallatte siihen myös vähän ajatellen, että se alkaa palaa, mutta ei ala. Alatte tukehtua. Suututte koko asiaan, ja lähdette pois.

Tulette takaisin vähän ajan päästä, ja se palaa valtavilla liekeillä. Sellaista on Taivaan ristin kanssa. Tuo hiillos on aina ollut siinä, ja nyt suurempi osa teitä lisätään tuohon elämän tuleen. Se syttyy palamaan. Se syttyy palamaan. Se on kuin vesianalogiassa. Laitatte liekin siihen, ja se syttyy. Se alkaa lopulta kiehua. Parasta tällä hetkellä on vain antaa itsenne tuntea se. Älkää yrittäkö pakottaa sitä. Älkää yrittäkö kamppailla sen kanssa ja vetää sitä itseenne. Se on jo siinä. Tuntekaa se, sallikaa se, ja katsokaa, miten kaikki selviää jumalaisessa hyvyydessään.

Mitä ulkopuoliseen maailmaan tulee, sen muuttuminen vie jonkin aikaa. Mutta tällä hetkellä senkin alle on laitettu tuli, koska tuotte sisään lisää tietoisuutta. Tuolla tietoisuudella on sitten vaikutusta muuhun planeettaan. Asiat eivät muutu välttämättä heti. Jotain mielenkiintoisia ilmiöitä tapahtuu, ja huomaatte, että tämä on todella kvanttioutouden vuosi. Mutta mitä niihin tulee, jotka ajattelevat, että yhtäkkiä Yhdistyneet kansakunnat julistaa rauhan maailmaan ja kaikki ovat heti onnellisia, niin se vie jonkin aikaa.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa. Vastaamme muutamaan kysymykseen hetken kuluttua, mutta ensin haluan selittää vähän Taivaan risti -lavasteitamme tässä.

Minä ohjasin sitä, tuotantotiimi toteutti sen, ja kenties on joitain asioita, joita ette ole huomanneet.

Oli tärkeää saada – ei, ei, pysy vaan siinä, rakas Linda (Linda on lähdössä pois tuoliltaan lavasteiden edessä). Oli tärkeää saada jotain, mikä oli hyvin sopiva siihen, mitä teimme.

Huomaatte, että meillä on alttari ja nämä pylväät, jotka painavat satoja ja satoja paunoja kumpikin. Ne ovat graniittia, umpigraniittia. Ne symboloivat maadoittuneena olemista, maadoittuneena pysymistä tällä planeetalla. Kun on tällainen tapahtuma, on erittäin helppoa sujahtaa muihin ulottuvuuksiin, olematta enää täällä. Siis halusin jotain, mikä symboloi tuota voimaa, tuota kiinteää yhteyttä Maahan.

Sitten halusin jotain päälle, pöytäpinnaksi, ja erityisesti puuta. Ja tämän tiimi kasasi. Se juoksi ulos ja löysi kauniin kappaleen hyvin harvinaista ja melko kallista koa-puuta, ja muutamassa päivässä hioi ja viimeisteli sen kauniiksi seremoniaamme varten.

Sitten koriste-esine tässä, kulho. Sanoin tämän olevan kulho, johon luovutatte asiat sielulle. Tämä oli yksi tärkeimmistä osista sitä seremoniaa, joka meillä oli Taivaan ristiin mentäessä, koska teidän ei kannata mennä sinne kantaen kaikkea vanhaa roskaa. Teidän ei kannata. Jättäkää se kulhoon. Mitä tahansa ongelmat ovatkin, eikä teidän tarvitse tunnistaa niitä – "Laitan vain roskani, paskani kulhoon." Muuten, sielukaan ei välitä, jos käytätte sanaa "paska". Jotkut teistä uusista tulokkaista sanovat tavallaan: "Miten he voivat puhua tuolla tavalla?" Siinä ei ole mitään kierrettä meillä. Siinä on teillä, muttei meillä.

Mutta ollaan tosissaan. Laittakaa roskanne siihen, paskanne, miten ikinä haluatte kutsua sitä – ongelmanne. Kutsun sitä teidän paskaksenne. Laittakaa se siihen, ratkaisemattomat asiat elämässänne. Teidän ei tarvitse raivata tietänne niiden läpi konsultoinnilla tai terapialla tai rukoilulla tai millään muulla. Te vain sanotte: "Olen valmis jättämään nämä taakse." Se oli tämän kauniin kulhon tarkoitus.

Mitä siinä tapahtuu? Sielu ottaa sen – kaikki nuo ongelmat ja kaiken muun – ja muuttaa sen viisaudeksi, koska pohjimmiltaan se ei ole oikeasti ongelma tai huono asia, jonka teitte, tai mitään sellaista. Se on pelkästään ihmisen kokemus. Sielu ottaa kaiken sen – minkä tahansa – jos laitatte sen kulhoon, jos päästätte siitä irti. Mutta hyvin monet ihmiset haluavat välttämättä kuljettaa sitä mukanaan, ja sitten he ihmettelevät, miksi tämä matka on niin vaikea. Laittakaa se kulhoon. Antakaa sielun muuntaa se viisaudeksi. Sitä sielu tekee. Tämän vuoksi sille maksetaan paljon rahaa sen työn tekemisestä, mitä se tekee. Se ottaa roskanne ja muuttaa ne jalokiviksi.

Ja sitten myös Taivaan risti heijastettuna – halusin jotain luonnonmukaista, jolle sen heijastetaan. Ja tuo sattuu olemaan bambupaneeli, koska siinä tavallaan jokin luonnollinen Maasta risteää kauniin Taivaan ristin kanssa, tuon valon joka loistaa. Siis teimme nämä suurenmoiset ja hyvin symboliset lavasteet Taivaan risti -matkaamme varten, ja pyysin, että se on tässä jälleen tänään shoudimme aikana.

Kysymyksiä ja vastauksia

Siis tämän myötä, Lindalla on kysymyksiä, jotka henkilökunta on koonnut tai laittanut yhteen esitettäväksi kaikille teille. Siis Lindalla on kysymyksiä valmiina. Nyt aloitetaan.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 1: Puhut asioista irtipäästämisestä, niiden jättämisestä alttarille.

ADAMUS: Kyllä.

KYSYMYS 1 (jatkuu):

ADAMUS: Niiden asioiden jotka eivät palvele meitä. Kuitenkin sen tekeminen visualisoimalla tai vakuuttamalla itselleni, että päästän irti, ei enää riitä. Se tuntuu rajoittuneelta. Mikä olisi käytännöllisempi ja päivitetty lähestymistapa irtipäästämiseen?

ADAMUS: No, päästää irti. Nimittäin on hassua, että ihmiset puolustavat ongelmiaan. He päästävät irti joistain asioista, mutta ei toisista. Sitten kun pääsette tuohon varmuuskohtaan – kutsun sitä henkiseksi tai sielukypsyydeksi – lakkaatte ajattelemasta, että teillä täytyy olla kaikenlaisia rituaaleja tai ohjattuja kokemuksia tai teidän täytyy käydä läpi jokin pitkä työläs prosessi päästääksenne irti, tai että teidän täytyy tehdä sisäisen lapsen parannusta tai entisen elämän parannusta. Oikeasti kypsä henkinen olento sanoo: "Voin päästää siitä irti. Laitan sen kulhoon, ja sieluni voi huuhdella sen alas ja muuttaa sen viisaudeksi." Menette päähänne, menette kaikkeen tähän: "No, voinko oikeasti laittaa tämän siihen? Onko tämä vain peliä?" Joo, se on vain peliä, mutta niin maaplaneetalla eläminenkin.

Kyse on tulemisesta kohtaan, jossa oivallatte, että olette mestari: "Voin luovuttaa tämän paskan. Minun ei tarvitse kantaa sitä enää. En halua kantaa sitä enää. En halua sitä elämääni", ja sitten laitatte sen kulhoon ja päästätte siitä irti. Mutta silloin monet katselijat, kuuntelijat ajattelevat: "No, teinkö oikeasti sen?" tai "Teinkö kaiken?" tai "Eikö minun tarvitse tehdä "ommeja" tai "loitsuja" kulhon äärellä puolitoista tuntia joka aamu ennen sitä?" Silloin sotkitte/mokasitte vain sen. Sotkitte todella hyvän asian.

Mitä ette halua, mikä ei ole enää teidän, mistä olette valmis päästämään irti, laittakaa se sielun alttarille. Laittakaa se kulhoon, ja päästäkää siitä irti. Ja sitten niin on. Älkää katsoko taaksepäin. Älkää pysähtykö sanomaan: "No, onko se oikeasti poissa? Ottiko sielu ...?" Tiedätte – voitaisiin myös sanoa, että oletatte, mutta tiedätte vain – kyllä, sielu pitää huolen siitä, ja viisaus jota siitä syntyy, tulee takaisin teille. Sanotte: "No, milloin se tulee takaisin?" Sitten kun se on tarkoituksenmukaista. Kun tarvitsette sitä. Ei hetkeäkään aiemmin eikä hetkeäkään myöhemmin.

Alatte käyttäytyä kuin mestari, eikä ihminen joka yrittää olla mestari. Olette mestari, vaikka se on esitystä. Vaikka ajattelette keksivänne sen, alkakaa käyttäytyä kuin mestari, ja sitten teistä tulee sellainen. Se on niin yksinkertaista.

Siis laittakaa kaikki paska tuohon kulhoon, ja sessiomme lopussa, kun teemme merabhin, antakaa sielu ottaa se siitä. Älkää katsoko taaksepäin. Älkää sanoko: "Ottiko sielu oikeasti sen? Kuka sielu on? Onko sielu lähelläni? Tietääkö sielu, missä asun? Tietääkö se puhelinnumeroni?"

Lopettakaa se! Laittakaa se vain kulhoon ja jatkakaa elämäänne. Hyvä. Hyvä kysymys. Oliko se viimeinen?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Ai jaa.

LINDA: Tuskin.

ADAMUS: Okei. Hyvä.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 2: Mitä olisi tällä hetkellä pahinta tehdä, mikä rajoittaisi kokemuksiamme Taivaan ristin jälkeen?

ADAMUS: Olla huolissaan siitä, ihmetellä sitä. Se tapahtui, se on tässä. Nyt sallikaa sen olla. Sillä hetkellä, kun alatte sanoa: "Voi, en tunne sitä", tai "Olkapäähäni sattuu edelleen. Siihen sattui ennen Taivaan ristiä, ja siihen sattuu edelleen", tai "Herään samasta sängystä", tai jotain vastaavaa, testaatte sitä. Analysoitte sitä liikaa. Se tapahtui. Kerron teille, että nauramme sille joku päivä kunnolla – ainakin minä nauran – koska sanotte: "Adamus, oli Taivaan ristin jälkeinen päivä, ja olin melkein pakkomielteinen. Sitten olin huolissani, etten tehnyt sitä oikein. Sitten ajattelin, että kenties se oli vain iso aprillipäivän pila."

LINDA: Hah, hah, hah, hah!

ADAMUS: Tänään on aprillipäivä.

LINDA: Kyllä, se on tänään.

ADAMUS: Mutta se ei ollut pila. Huomaatte, ettei Taivaan risti ollut 1.4.

LINDA: Luojan kiitos.

ADAMUS: Se olisi ollut hauskaa. Mutta silloin kun alatte olla huolissanne ja pakkomielteinen, alatte vain elää sitä: "Minä olen mestari. Minulla on pääsy jumaluuteeni", ja sitten se alkaa tapahtua. Niin alkaa olla.

Siis pahinta on luoda kitkaa, ja tuo kitka on epäilyä, huolehtimista. Ja sanotte: "No, ei. Minun täytyy analysoida ja arvioida, koska kenties tämä kaikki oli vain huijausta." Okei, pidä hauskaa. Me muut jatkamme eteenpäin. Oletamme ja tiedämme, että se tapahtui, ja nauramme sille tulevaisuudessa, koska katsotte taaksepäin ja sanotte: "Hyvät hyssykät! Se todella tapahtui. Olin vain niin kärsimätön, että laitoin jatkuvasti sormeni veteen muutaman sekunnin päästä, kun olin laittanut levyn päälle, ja odotin, että sen pitäisi kiehua välittömästi, eikä se kiehunut."

Sellaista on itsenne kanssa, kun analysoitte liikaa ja epäilette ja kyseenalaistatte ja menette kaikkeen tuohon "tuomarointiin" – teillä on raati itsenne suhteen – ja silloin teiltä menee elämä sivu suun. Vedätte syvään henkeä, oletatte – tai tiedätte – että olette mestari, ja siirrytte eteenpäin. Hyvä.

LINDA: Vähän lisää tästä?

ADAMUS: Totta kai.

KYSYMYS 3: Näyttää olevan jokin Taivaan ristin heijastevaikutus, jossa vanhoja ongelmia tulee takaisin, vaikka laitoimme kaiken sielun alttarille. Miten käsittelemme tämän parhaiten?

ADAMUS: Varmaan. Se mitä olette tehneet, jos haluamme eritellä tätä – mitä meidän ei tarvitse tehdä – mutta kun laitatte nämä jutut alttarille, periaatteessa laitatte sinne asiat, joista ette olleet edes tietoinen ja joista ette olleet ajatelleet vähään aikaan. Ja annatte sielun muuntaa kaiken viisaudeksi. Muuntamisprosessin aikaan voitte saada takaumia, muistoja, ja teillä saattaa olla tuo tunne. Olette päästäneet jostain irti sisällänne, ja siellä on nyt tyhjiö, mutta tavallaan noilla ongelmilla on haamuja, jotka yrittävät muistuttaa teitä. Oivallatte vain: "Hei, nuo eivät ole enää minun. Hei, sielu, vie ne pois", ja antakaa sen tuoda ne viisauteen.

Kun tuo viisaus alkaa tulla takaisin, se on puhdasta viisautta, ilman energiaepätasapainoa. Mutta tavallaan siinä on edelleen vähän noiden ongelmien tuoksua tai kenties sormenjälki, joita ennen oli ja jotka ovat nyt viisautta. Eikä siitä tule mikään jatkuva muistutus, vaan se on kuin: "Ai niin. Tuo viisauden helmi tuli noista vanhoista asioista, joista päästin irti", ja vedätte syvään henkeä ja kuljette tuota tietä.

Siis ne eivät ole vainoamassa teitä, mutta se on kun pieni jälkivaikutus – miten kutsuitkaan sitä – heijastevaikutus. Eikä kyse ole siitä, että te ette päästäneet irti. Jäljellä on pelkästään tyhjiö, ja no, vähän kummallisella tavalla kaipaatte joitain noista vanhoista ongelmista. Olette hyvin tottuneet – tiedän, että olette eri mieltä – mutta olette hyvin tottuneet työskentelemään ongelmienne kanssa, ja sitten kun päästätte niistä irti, siinä on vähän tyhjä tila.

LINDA: Lisää?

ADAMUS: Ole hyvä.

KYSYMYS 4: Adamus, minkä neuvon voit antaa shaumbroille, jotka eivät ole tunteneet mitään Taivaan ristin avautumisen jälkeen ja jotka ovat pettyneitä siitä ja ihmettelevät, onko mitään ylipäätään tapahtunut?

ADAMUS: Ehdottaisin tätä: menette ostamaan pullon parasta viiniä, johon teillä on varaa (Linda kikattaa), ja menette kotiin juomaan sen kokonaan yhtenä iltana. Olette liian kireitä. Olette liian odottavia – laitatte sormenne veteen kahden sekunnin päästä, kun olette laittaneet levyn päälle, ja odotatte, että se kiehuu jo. Olette liikaa kiinni mielessä, ja siitä on vasta kymmenen päivää. Vasta kymmenen päivää Taivaan ristin avautumisen jälkeen. Sen perille meneminen kestää vähän aikaa.

Tässä on joitain dynamiikkoja, enkä halua tulla liian mentaaliseksi tässä, koska yritän päästä pois siitä. Mutta on gravitaatiovaikutus. Gravitaatio esittää valtavaa roolia kaikessa, mitä tapahtuu. Voitaisiin sanoa, että silloin kun Taivaan risti tapahtui, kun Apokalypsi alkoi, se gravitaatio joka pitää asiat paikoillaan – ei niinkään fyysinen gravitaatio tällä hetkellä, vaan enemmän tunnepuolen ja mentaalinen – alkaa höllentyä. Ja kun tämä gravitaatio höllentyy, se irrottaa voimakkaan otteensa vanhoista asioista, joista piditte kiinni, ja vanhoista uskomuksista jotka rajoittivat teitä.

Siis se alkaa avautua vähitellen, vähitellen. Mutta kun se tapahtuu – sanotaan, että teillä oli jokin vanha haava, vanha tarina, joka oli todella, oikeasti jumissa. On gravitaatio, joka vapauttaa sen, mutta on melkein magneettivoima – ei fyysistä magnetismia, vaan toinen voima – joka haluaa tuoda sen takaisin. Nimittäin päästätte irti asioista, ja osa teissä sanoo: "Voi, kaipaan sitä. Se oli paikanpitäjä. Se oli osa identiteettiäni." Siis tapahtuu tavallaan käänteisilmiö samanaikaisesti. Älkää olko huolissanne siitä, koska kun enemmän tietoisuutta tulee elämäänne, se vapauttaa tuon gravitaation vielä lisää ja voittaa tuon väliaikaisen magneetti-ilmiön. Siis parasta on, että ei ole huolissaan siitä ja sallii sen tapahtua, ja sitten se tapahtuu. Hyvä.

LINDA: Okei, tässä on vähän pitkä kysymys.

ADAMUS: Ai.

KYSYMYS 5: Taivaan ristiä edeltävinä päivinä gravitaatio tuntui vaihtaneen suuntaa. Kaikesta tuli helppoa, tuntui mahtavalta fyysisesti ja oli uskomatonta synkronismia. Nautin armotilan mahdollisuudesta elämässä. Muutama päivä Taivaan ristin jälkeen sain kummallisia vaivoja, minulla oli ärsyttäviä kokemuksia arkielämässä ja oli hankaluuksia monissa toimissa. Mitä vittua?! Mieleni on valmis mitätöimään Taivaan ristin, mutta on pieni osa, joka tietää paremmin. Mihin aivokansioon minun pitäisi arkistoida tämä viimeaikainen kokemus? Onko se "vanha, keskeneräinen asia", "paskaa elämässäni, koska saan siitä jotain", vai "tämä on gravitaation aaltoilua", eikä minun pitäisi epäillä gravitaation höllentymistä?

ADAMUS: Kyllä, se on gravitaation aaltoilua, ja sinulla on hyviä päiviä, sinulla on vielä parempia päiviä, ja sinulla on joitain kuoppaisia päiviä. Käytte paljon läpi. En halua sanoa, että se on parantumisprosessi, vaan se on transformaatioprosessi, ja siinä on ylä- ja alamäkiä. Mutta jos vedätte syvään henkeä ja lakkaatte olemasta huolissanne siitä, teettekö sen oikein, ja vain teette sen, on paljon vähemmän kitkaa.

Koska olette eläneet hyvin kauan tavallaan psyykkisen epäilykaavan kanssa, tuo epäily yrittää edelleen tulla sisään. Ja sitten se tavallaan järkyttyy, kun se ei voi tulla yhtä paljon kuin ennen, gravitaatiovaikutuksen höllentymisen myötä. Ja sitten epäily tavallaan suuttuu ja palaa takaisin ja yrittää todella raivata tiensä elämäänne. Teidän ei tarvitse olla huolissanne siitä, koska suurenmoinen tietoisuus siirtää epäilyn ulos. Mutta jos osallistutte siihen nyt mielellä, ja alatte epäillä itseänne ja epäilette epäilyä ja sitten annatte epäilyn epäillä teitä, jäätte kiinni tähän sokkeloon. Pääsette ulos siitä – ei epäilystäkään. Vaikka luulisitte, että te ette koskaan pääse, ja vaikka melkein yrittäisitte olla pääsemättä ulos siitä, olette menneet liian pitkälle nyt.

Siis nämä ovat Apokalypsin hyvin, hyvin alkupäiviä. Tapahtuu sopeutumista. Se on kuin uuden auton hankkiminen. Niin kivalta, kuin se kuulostaa ja olette hyvin innostunut siitä etukäteen ja pääsette eroon tuosta vanhasta romusta, niin sitten kun saatte tuon uuden auton, kaipaatte yhtäkkiä asioita vanhasta autostanne. Alatte yhtäkkiä ajatella ja epäillä: "Ehkä minun ei olisi pitänyt hankkia uutta autoa. Ehkä minulla ei ole varaa uuteen autoon. Ehkä vanha autoni piti minusta enemmän kuin uusi autoni. Ehkä en ole tämän uuden auton arvoinen." Ja menette kaikkeen sellaiseen. Mutta kun olette ajaneet sillä kenties viikon, olette kuin: "Pidän todella uudesta autostani. Se kulkee tasaisesti. Se on luotettava. Näytän hyvältä ajaessani sillä, ja pystyn maksamaan sen helposti." Siis se on tavallaan vain tuo jälkivaikutus.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Joo.

KYSYMYS 6: Taivaan rististä saakka olen ollut äärimmäisen uupunut, ja tuskin kestän fyysisesti. Onko tämä jotain valokehoon liittyvää?

ADAMUS: Se on kaikkea yllä mainittua. Voitaisiin laittaa melkein mikä tahansa siihen. Monilla teistä se liittyy siihen, että olette nyt paljon enemmän läsnä tehtyänne hyvin paljon ulottuvuustyötä. Olette väsynyt tuosta työstä. Se mitä teitte, ei ole fyysisesti väsyttävää, mutta se oli energeettisesti väsyttävää. Ja erityisesti pari viime kuukautta olitte hyvin kiireinen viime hetken työssä, valmistauduttaessa Taivaan ristiin.

Siis tulette takaisin tänne, ja voitaisiin sanoa, että itse asiassa enkeli-itsenne on hyvin väsynyt. Ja se on hassua, koska enkeli-itsellä ei ole fyysistä kehoa, joka voi väsyä, mutta sen energiataso voi olla tavallaan matala. Eikä sille ole mitään parempaa paikkaa ottaa kunnon torkkuja tai saada kunnon unia, kuin fyysinen kehonne. Siis se tulee sieltä tavallaan uupuneena fyysiseen kehoonne ja sanoo: "Voi, nyt voin oikeasti nukkua", koska enkeliolennot eivät oikeasti nuku. Siis se tulee sisään ja on kuin: "Nyt voin nukkua." Se on vain jälkiseuraamuksia.

Teillä jotka ette tehneet ulottuvuustyötä, kyse on vain koko vaihdoksesta, joka tapahtuu. Ja tiedätte, millaista on toisinaan. Kun on jokin iso muutos, voi olla hyvin väsyttävää. Se vaikuttaa kehoonne. Anayatronissanne tapahtui valtava vapautuminen Taivaan ristin päivänä. Sen vuoksi joistakin teistä tuntui fyysisesti kummalliselta, koska nyt anayatron – kehonne kommunikointiverkosto – lähtee hitaasti pois. Taivaan ristin päivänä tapahtui iso muutos, jolloin se yhtäkkiä oivalsi olevansa matkalla ulos. Se yrittää tehdä lopputyötään, kun valokeho alkaa tulla sisään. Ja kaikki tämä vaatii veronsa energiamielessä – fyysisesti, tunnepuolella ja mentaalisesti – ja siitä syystä nyt on parasta vain vetää syvään henkeä, sallia ja jatkaa elämäänne.

Tehkää, mitä haluatte tehdä. Tehkää, mitä tekee teidät onnelliseksi ja iloiseksi. Mutta kyllä, on se jälkiseuraamus, että on väsynyt tai joskus hermostunut, ärsyyntynyt, koska taas kerran, tiedätte, millaista se on. Sanotaan, että kehonne oli sairaana, sillä oli flunssa, ja nyt myöhemmin se käy läpi parantumista, ja kehonne mukautuu ja teitä ärsyttää. No, jokainen osanne – keho, mieli – käy läpi tätä sopeutumista.

Katsokaa sitä näin. Jos jotain tapahtuu – fyysistä kipua, epäilyä mielessä, jotain muuta – se on vain indikaattori, että jotain tapahtui. Jotkut teistä tavallaan lentävät sen läpi helposti ja huolettomasti, koska monet teistä tiesivät olla erossa muista ihmisistä, tehdä tämän yksin ja olla "mässäilemättä" liian paljolla toiminnalla. Siis sanoitte: "Aion olla yksin. Aion mennä tästä läpi armollisesti." Toiset teistä tuntevat sen vaikutuksia, ja kaikki mitä tunnette tällä hetkellä, on osa kaikkea, mitä tapahtui Taivaan ristin myötä. On eri asia, jos ette tunne kerrassaan mitään. Jos olette vain turta, ettekä tunne kerrassaan mitään – ei hyvää, ei huonoa, olette turta – se on vähän eri asia.

LINDA: Mitä tarkoittaa "eri asia"?

ADAMUS: No, jos tunnette ei-mitään, ette tunne edes ei-mitään (Adamus naureskelee). Tarkoitan, että teistä ei tunnu hyvältä, teistä ei tunnu pahalta. Teistä ei tunnu yhtään erilaiselta, ei ole oikeastaan mitään kehokipua. Olette vain turta. Jos kävelette metsässä ja yhtäkkiä puunoksa putoaa ja kalauttaa teitä päähän, kumauttaa teidät tajuttomaksi, menette sokkiin ja olette turta jonkin aikaa. Se on kehon tapa selviytyä siitä, mitä juuri tapahtui, ettei tämä muserra teitä.

Siis joko teiltä meni taju tai menitte sokkiin, ja usein vasta seuraavana päivänä alkaa sattua. Teillä on päivä, jolloin ei tunnu melkein mitään, ja ihmettelette, miten voitte olla tuntematta mitään, mutta seuraava päivä on kamala. Heräätte aamulla ja joka paikka on arka. Sellaista tavallaan käytte läpi. Se oli niin iso juttu, että se tavallaan turrutti teidät, ja seuraava kysymyksenne minulle on, milloin todella heräätte siihen. Ja sitten se on kuin: "Voi hyvä luoja, toivon, että olisin taas turta, koska tämä on niin iso juttu."

LINDA: Tämä liittyy aiheeseen. Siis kuulostaa siltä, että sanot tämän kokemuksen olevan hyvin yksilöllinen.

ADAMUS: Kyllä.

LINDA: Ja tämän prosessin aikamäärä tai pituus on myös yksilöllinen?

ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Mutta on tiettyjä yleistrendejä. En halua mennä liian paljon niihin, koska muuten on odotuksia.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Tähän mentäessä oli paljon odotuksia, mutta haluan teidän kokevan sen. Ja dokumentoimme, monin eri tavoin joidenkin yksilöiden kanssa ja ryhmänä, millaista oli käydä läpi tämä, koska tätä tietä pitkin tulee muita, jotka eivät olleet heränneet Taivaan ristin päivänä, mutta heillä on omanlaisensa apokalyptinen alku. Siis en määritellä sitä liikaa nyt.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Haluan shaumbrojen jakavan, mitä käytte läpi. Kaikkea.

Oli se odotus, että tuona päivänä olisi enkelipölyä, yksisarvisia ja hattaraa ympäri planeetalla tai täydellinen katastrofi, ja että transformoituisitte yhtäkkiä täysin. Se kaikki pitää itse asiassa paikkansa, tavallaan, mutta katsotte tulevaisuuteen. Tuon tiettynä päivänä oli tämän prosessin alku. Ja kestääkö oman prosessinne läpikäyminen vuoden loppuun tai vielä vuoden sen jälkeen, siitä ei ole oikeastaan kyse. Kyse on siitä, että tämä tapahtunut avautuminen antaa paremman pääsyn (muihin ulottuvuuksiin), maadoittuneena samalla tänne Maahan. Se on tärkeä asia.

Siis ehdottaisin todella kaikille, että pidätte päiväkirjaa, kirjoitatte muistiin, mitä käytte läpi, ja katsotte sitä sitten puolen vuoden päästä.

LINDA: Okei. Tämä on vain pikainen kysymys. Olet tavallaan jo vastannut tähän.

ADAMUS: Okei.

KYSYMYS 7: Tiedän, että jokin muuttuu. Tunnen sen melko selvästi, mutta on myös pientä ärsytyksen ja hämmennyksen tunnetta. On kummallista tietää, että jotain tapahtuu, mutta tietämättä, mitä se on. Onko tämä hämmennys normaali asia tässä vaiheessa?

ADAMUS: En halua sanoa, että se on normaalia, koska emme ole koskaan ennen käyneet läpi tätä. Kaikki on uutta. Tunnet jotain, mutta et tiedä, mitä se on, ja se on melko yleistä, koska ette tiedä välttämättä, miltä tietoisuus tuntuu. Ette ole oikeastaan koskaan "harrastaneet" sitä aiemmin, ja yhtäkkiä se on siinä. Mieli yrittää edelleen tunnistaa ja ankkuroida asioihin, jota se tiesi aiemmin, tehdä tätä qualiaa, ja se on turhautunut ja ärsyyntynyt, kun se ei pysty. Mutta se perääntyy. Nyt teillä on tämä uusi tunne tietoisuudesta ja jumaluudesta, mutta ette ole koskaan oikeasti tuntenut sitä aiemmin ihmisenä tällä planeetalla. Nyt se alkaa tulla esiin.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Selvä.

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei. Ja nämä ovat ne kysymykset.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 8: Koko elämäni ajan, erityisesti muutaman viime vuoden, oli kyse vain Oivaltamisestani, ja olin hyvin päättäväinen, etten harhautunut siitä. Nyt kun Taivaan risti on saavutettu, pitäisikö minun olla edelleen tietoinen siitä, etten harhaudu muualle? Kun sanot, että meidän on aika nauttia elämästä, en ole aivan varma, mitä se merkitsee, koska tavallaan torjuin elämästäni jotkut aspektit, jotka vaikuttivat häiriötekijöiltä, myös joitain hauskoja asioita. Voitko suositella jotain tässä avautumisessa taas maailmalle?

ADAMUS: Kyllä, ja todella arvostan, ettet harhautunut. Hyvin monet teistä olivat erittäin sitoutuneita. Olette olleet sitoutuneita ja omistautuneita ja työskennelleet tosissaan Oivaltamisensa hyväksi. Nyt voit vetää syvään henkeä ja päästää irti siitä, todella. Et harhaudu enää. Jos olet tässä kohdassa, jossa voit esittää tuon kysymyksen, et harhaudu enää. Nyt voit todella nauttia elämästä, mutta se tuo esiin pelkoja. Tiedätkö, miten elämästä nautitaan? Tiedätkö, miten tehdään, mitä haluat? Muistatko, millaista on pitää hauskaa, nauraa? Koska olet ollut pitkään hyvin vakavissasi tästä matkasta. Ja on mielenkiintoinen haaste kyetä sanomaan: "Voinko vain nauttia elämästäni tarvitsematta työstää itseäni tai kehittää planeettaa?"

Pääset siihen, mutta tulee joitain turhauttavia hetkiä, koska olet niin tottunut tähän uutteraan, kovaan työhön. Olet ehdollistunut siihen, ja sitten yhtäkkiä sanotaan, että se valmis. Se on tavallaan samanlaista, kun ihmiset ovat tehneet työtä koko elämänsä ja jäävät eläkkeelle – mitä sitten? Mutta kaunista on, että jäät planeetalle joksikin aikaa ja löydät sen, mitä todella rakastat tehdä, vaikka se olisi vain istumista puistonpenkillä. Jotkut teistä rakastavat kokata, tai rakastatte käydä pitkillä kävelyillä, eikä sillä ole merkitystä. Teidän ei tarvitse löytää enää tarkoitusta. Ei tavoitteita, ei tarkoitusta. Olette vain olemassa, ja siinä on valtava ero.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 9: Mielenkiintoisesti juuri nyt, viikko Taivaan ristin jälkeen, julkaistiin avoin kirje, että tekoälyn nopea kehitys täytyisi pysäyttää välittömästi puoleksi vuodeksi, koska on liian suuri vaara, että se kaikki lähtee käsistä. Monet isot nimet ja kehittäjäkollegat allekirjoittivat ja tukivat tätä. Liittyikö tämä melko arveluttava oivallus suoraan tuohon avautumiseen ja helpompaan pääsyyn muihin ulottuvuuksiin?

ADAMUS: En liitä sitä suoraan Taivaan ristiin, koska liikehdintää oli jo kauan ennen sitä. Mutta liittäisin sen tietoisuuteen. Ja nyt Taivaan ristin ja suuremman tietoisuuden myötä, paljon useammat ihmiset puhuvat suoraan tekoälystä. Paljon useammat väittelevät siitä ja on enemmän globaalia huomiota, jota sille pitäisi antaa, koska se on mahdollisesti pelottavin asia planeetalla tällä hetkellä, enemmän kuin sodat ja kaikki muu, ja sitä täytyy valaista. Ja taas kerran, siitä voi olla suurta hyötyä ihmiskunnalle – tekoälystä ja teknologiasta – suurta hyötyä parannuksessa ja elämän tekemisessä helpommaksi, vähemmän pitkästyttäväksi ja siinä, että harvemmilla ihmisillä on tylsä työpaikka. Tekoäly ja teknologia voivat transformoida planeetan, mutta yhtä lailla ne voivat tuhota planeetan. Ja juuri siinä kohdassa olemme nyt – että se voi mennä kumpaankin suuntaan. Ja siitä syystä olette täällä. Siitä syystä olette tuoneet lisää tietoisuutta. Siitä syystä Taivaan risti avautui.

LINDA: Okei.

KYSYMYS 10: Varhaistunteina 23.3., Taivaan ristin jälkeisenä päivänä, tiedehenkilöt raportoivat repeämästä Maan magneettikentässä, mitä he eivät nähneet tulevan. Se aiheutti hyvin epätavallisia vaaleanpunaisia ja purppuranvärisiä aamuruskoja, ja revontulia nähtiin etelässä, aina New Mexicossa asti. Liittyikö tämä odottamaton kosminen tapahtuma mitenkään Taivaan ristiin?

LINDA: Niitä nähtiin myös Australiassa.

ADAMUS: Hmm. Kyllä, nähtiin ympäri maailmaa. Ja värit olivat todella ennen kaikkea purppuraa – tai violettia.

LINDA: Aa, niin tietysti.

ADAMUS: Kenties se oli vain sitä, että olin onnellinen (Linda nauraa).

Kyllä, näette enemmän tuollaisia epätavallisia luonnonilmiöitä – Maailmiöitä – erityisesti kun Gaia on lähdössä ja ihmiset opettelevat ottamaan vastuun planeetasta. Havaitsette jaksoittain enemmän myrskyjä, enemmän luonnonilmiöitä, kuten revontulet. Näette paljon erilaisia maa-asioita tapahtuvan. Ja sitten se laantuu joksikin aikaa, ja teistä tuntuu tylsältä – koska se on sama prosessi, jota käytte läpi, ja tapahtuu muutoksia – ja on myrskyjä ja on kauniita päiviä. Mutta kyllä. En tiedä, liittäisinkö sen suoraan siihen, mutta voimme tehdä sen. Otetaan kunnia siitä. Kyllä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Taivaan risti aiheutti tämän – miten sitä kutsuttiin – repeämän ...

LINDA: Joo, joo, joo. Magneettikentässä.

ADAMUS: ... magneettikentässä. Okei, otamme kunnian. Kyllä, sen aiheutti Taivaan risti ja shaumbrat.

LINDA: No, se on synkronismia.

ADAMUS: Se oli shaumbrojen valo.

LINDA: Ilman muuta. Ja aloit tavallaan vastata jo tähän.

KYSYMYS 11: Gaia on lähdössä. Kiihdyttääkö Taivaan ristin avautuminen lähtemisprosessia? Ja johtaako se mahdollisesti luonnonkatastrofien tai muiden luonnonilmiöiden lisääntymiseen, joista ihmiskunnan täytyy selviytyä? Tai voiko ihmiskunta selviytyä siitä?

ADAMUS: Kyllä, Gaia lähtee nopeammin. Se aiheuttaa enemmän häiriöitä, mutta ei rangaistuksena ihmisille – se ei kerro, että he ovat pahoja. Se tuo itse asiassa enemmän tietoisuutta planeetasta huolehtimiseen ja oivallukseen: "Hei, se on teidän planeettanne nyt. Pitäkää se tasapainossa."

LINDA: Viimeinen kysymys.

ADAMUS: Hyvä.

KYSYMYS 12: Koska ihmiset ovat peräisin enkeliolennoista ja -perheistä, missä prosessin vaiheessa ihmiset menettivät tietoisuutensa? Tässä oletetaan, että enkeliolennoilla oli tietoisuus. Onko se oikea oletus?

ADAMUS: Kyllä, enkeliolennoilla oli tietoisuus, tietysti. Muuten ne eivät olisi enkeliolentoja. Niitä ei olisi olemassa (Linda kikattaa). Täytyy olla tietoisuus, että voi olla olemassa. Ja missä ne menettivät sen – haluaisin muotoilla sen vähän uudelleen.

Ne eivät menettäneet - ne tulivat Maahan. Enkeliolennot, te kaikki, tulitte Maahan, ja tietoisuudesta tuli hyvin rajoittunutta ja puristunutta ja tiivistynyttä. Sitä ei menetetty, vaan kaikki oli yritystä laajentaa sitä, tuoda se uusille tasoille. Tämän matkan tekeminen planeetalla antoi teille uskomattomia näkemyksiä/oivalluksia luonnosta, tietoisuudesta, pohjimmiltaan siitä, että "olen olemassa". Siis oikeasti sitä ei koskaan menetetty, mutta se laitettiin sivuun joksikin aikaa, ja nyt Taivaan risti avaa sen. Ja tunnette jatkuvia muistutuksia siitä, kuka todellisuudessa olette.

Okei, tämän myötä, kiitos kysymyksistä. Teemme tässä kohtaa merabhin.

Kuuntele mestaria -merabh

Vedetään siis syvään henkeä yhdessä. Juomaa, jos teillä on sellainen, malja Taivaan ristille.

(Musiikki alkaa)

Paljon kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu. Muistakaa, että Apokalypsi on jatkunut vasta kymmenen päivää.

Asioita alkaa tulla näkyviin. Alatte saada enemmän ja enemmän omia henkilökohtaisia oivalluksianne.

Se mitä tapahtuu nyt, on hyvin syvillä tasoilla, ja kun sanon "syvä taso", se merkitsee sellaisia asioita, kuin anayatron tai atomitaso sisällänne, atomit, ehdottomasti DNA. Jotkut teistä jotka olette tehneet DNA-testejä, sanotaan vaikka kaksi vuotta sitten, kokeilkaa uutta nyt Taivaan ristin jälkeen. Odottakaa vielä kuukausi tai pari, mutta kokeilkaa sen jälkeen. Katsokaa tuota eroa.

Kauneutta on tietää, että jotain tapahtuu. Ja tuntekaa nyt tietämistänne, tuntekaa sitä hetken, tietäen, että jotain tapahtuu.

Teidän ei tarvitse pakottaa sitä. Teidän ei tarvitse yrittää selvittää sitä tai saada sitä tapahtumaan. Se todella kiteytyy yhteen asiaan, josta olen puhunut pitkän aikaa. Kyse on sen sallimisesta. Sallimisesta.

Voin tavallaan vitsailla kaikella tällä tai olla hilpeä kaikesta tästä. Ja Cauldre ajattelee, että olen kenties liiankin hilpeä siitä. Mutta voin olla, koska näen sen tapahtuvan jokaisessa teissä, ja näen, että kuuden kuukauden päästä, vuoden päästä, läimäytätte otsaanne ja sanotte: "Voi pojat, näitä muutoksia, tätä transformaatiota joka tapahtui! Miksi haaskasin aikaani sen epäilemiseen? Minun olisi pitänyt vain antaa sen tapahtua." Koska se tapahtuu.

Haluan puhua hetken mestarista. Käytän tuota termiä niin, että se on kaikkien elämienne huipentuma. Noiden elämien viisaus – sitä kutsun mestariksi.

Se on melko ihmismäinen, koska mestari tulee ihmiskokemuksista, jotka on muutettu viisaudeksi. Se ei ole kuin ylisielu, vaan voitaisiin sanoa, että se on parhaista paras osa kaikista ihmiselämistänne.

Se on nyt upea yhteys, koska taas kerran, se tulee ihmiskokemuksistanne, jotka on nyt vapautettu taakoistaan ja jumiutuneesta energiastaan ja muutettu viisaudeksi.

Jokaisella on tämä osa itseään, sieluaan. Useimmat eivät tiedosta sitä. Usein viisaus joka tulee kokemuksista, tulee vasta ihmisen kuoltua tuossa elämässä. Siis usein on tämä viivytys, mutta teillä se tapahtuu nyt välittömästi.

Mestari on hyvin läsnä, aina tässä ulottuvuudessa. Teidän ei tarvitse mennä tuonne jonnekin hakemaan mestaria.

Ja jos joku olento puhuu teille nyt, se ei ole mikään avaruusolento tai henkiopas. Ei, teillä ei ole niitä. Jos joku olento puhuu teille, se on mestari – puhuu teille Taivaan rististä.

Mestari on tavallaan ainutlaatuinen, koska se on ollut ihminen. Siksi kommunikointi voi olla vähän enemmän ihmismäistä. Toisin sanoen, ei vain energiavärähtelyjä.

Haluaisin sinun nyt tuntevan ja aistivan mestaria. Se ei ole missään erityisessä paikassa, se on osa sinua.

Haluaisin sinun nyt ottavan tämän hetken kuuntelemiseen – kuuntele mestaria ja mitä mestarilla on sanottavana Taivaan rististä, Apokalypsistä ja sinusta.

Mestari on todella – jos joku ei-fyysinen olento yhdistyy sinuun, mestari on lähin. Sitten pääsemme sieluun ja "minä olen" -olemukseen, mutta mestari on hyvin läsnä.

Enkä halua teidän menevän puhumaan noiden avaruuskadettien, noiden avaruusolentojen, kanssa. Olette kaukana sen yli. En halua teidän puhuvan henkioppaille. Teillä ei ole niitä. Jos luulet edelleen, että sinulla on, annamme sinulle tutin ja lähetämme sinut takaisin lastentarhaan.

Mutta sinulla on tämä mestari, joka kommunikoi kanssasi. Se on sinä. Se on sinä tuotuna viisauteen.

Juuri nyt, tässä merabhissa, haluaisin sinun kuuntelevan, mitä mestarilla on sanottavana Taivaan rististä ja sinusta, ihmisestä tässä elämässä ja muiden elämien ihmisistä.

Nyt jotkut teistä ajattelevat: "No, en tiedä, miten se tehdään." Kyllä tiedät. Kuuntelet vain mestaria. Se ei ole jossain tuolla. Se ei ole mikään pyhä olento. Se olet sinä puettuna viisauteen.

Se ei ole mikään arkkienkeli tai mikään muu, vaan se on paras osa sinusta ihmisenä.

Kuuntele nyt.

Kuuntele, kun mestari puhuu sinulle Taivaan rististä.

Kuuntele hyvin tarkkaan. Ja se on sisällä. Se ei ole ulkopuolella. Kuuntele sisältä.

Kuuntele.

(Pidempi tauko)

Luota itseesi, ole kiltti. Luota itseesi.

(Hyvin pitkä tauko)

Jos olisimme tehneet tämän ennen Taivaan ristiä, monet teistä olisivat menneet mielen hämmennykseen ja epäilyyn ja kyseenalaistaen sanoneet: "En kuule mitään." Mutta tosiasia on, että nyt tunsit tai kuulit jotain, ja se on valtava asia.

Ja vaikka se olisi ollut vain lyhyt hetki, jonka pystyit siihen ilman kaikkea kyseenalaistamista tai odotuksia, todella tunsit jotain – tämän mestarin, mestarin sisälläsi.

Jos ei mitään muuta, se on vain se tietoisuus, että se oli siinä.

Mutta pyydän nyt, että annat mestarin, joka on kaikkien elämiesi huipentuma, tulla luoksesi nyt. Missä ikinä satut olemaan, anna sen tulla suoraan luoksesi.

Ja sitten kuuntele jälleen, mutta uusin korvin, uuden mielen ja uuden ajattelun kera.

Kuuntele taas.

(Pitkä tauko)

Kuuntele – ei vain korvilla, vaan koko olemuksellasi. Kuuntele.

(Pitkä tauko)

Saatat alkaa oivaltaa, ettet saa vain sanoja. Saatat saada muutamia, mutta on vain tunne, aistimus, että jotain on siinä.

Anna itsesi uppoutua siihen nyt, kuunnellen ehdottomasti olemuksesi joka osalla, kun mestari jakaa kanssasi.

(Pitkä tauko)

Juuri nyt aistit jotain, kuulet tai tunnet – jokin on siinä, tiedät sen – ja annat sen tulla sisään. Annat itsesi uppoutua siihen nyt.

Tuntematta häpeää tai syyllisyyttä tai arvottomuutta, annat itsesi tuntea sen ja aistia sen, mestarin. Jotain tapahtuu hyvin syvällä tasolla sinussa.

Monet teistä eivät olisi voineet tehdä tätä ennen Taivaan ristiä. Olisi ollut liian paljon ristiriitaa ja liian paljon rajoittamista. Mutta nyt kuunnelkaa, taas kerran, hyvin syvillä tasoilla.

Kuvittele itsesi lähtevän kävelylle sen mestarin kanssa, joka olet, lähtevän kävelylle kauniiseen luontoon upeana päivänä, kulkien rinnakkain ja kuunnellen.

(Pitkä tauko)

Kuuntelet itseäsi tässä. Kuuntelet sinua.

Sinut on opetettu ja kasvatettu ja ohjelmoitu kuuntelemaan ulkopuolelta. Sisältä kuunteleminen oli liian kaoottista ja rajoittunutta. Mutta nyt kuuntelet Itseäsi mestarin kautta. Kuuntelet Itseäsi.

Aistit itsesi kautta ...

(Tauko)

... antaen itsesi vain kävellä oman sisäisen puutarhasi kauneudessa mestarin kanssa, taistelematta tai kyseenalaistamatta. Vain sallien sen.

(Tauko)

Tässä kokemuksessa voit tuntea ja aistia, että jotain tapahtuu ehdottomasti. Kenties ihminen ei vielä aivan ymmärrä sitä, mutta tiedät, että se on siinä, kun kuuntelet ja tunnet ja aistit itseäsi, mestaria.

(Pidempi tauko)

Eikö ole kaunista tietää, ettet tarvitse pitkää ketjua luennoivia sanoja? Nyt vain aistit sen, mestarin läsnäolon.

(Tauko)

Kun nyt jatkat kulkemista mestarin kanssa oman todellisuutesi, salaisen puutarhasi, kauneudessa, anna nyt itsesi tulla yhdeksi mestarin kanssa, anna sen integroitua kehoosi, ajatuksiisi, olemukseesi.

Se ei ole vieraan asian ottamista sisään, koska se on jo sinä. Nyt anna sen integroitua, kun kävelet eteenpäin ja jatkat aistimista ja tuntemista, kuin sulautuisitte yhteen ja yhdistyisitte. Ja jatka kävelemistä ja tuntemista ja kuuntelemista.

(Pidempi tauko)

Ala vain tuntea tuota ykseyttä. Ei enää erillisyyttä. Ei enää mestari jossain muualla – vaan kun kävelet, kävelet nyt mestarina.

Ja kun kuuntelet, kuuntelet itseäsi mestarina.

Ja kun aistit, aistit mestarina. Ei vain ihmisenä joka yrittää kuulla jotain tai tuntea jotain mestarilta, vaan nyt aistit mestarina.

(Tauko)

Kun jatkat kävelyä nyt yhtenä – ihmisenä, mestarina – alkaen myös aistia valokehon, joka ei ole pieni kimaltava valo jossain ulkopuolellasi, vaan se on aivan tässä – alat oivaltaa, että tämä kuunteleminen ja aistiminen on oikeasti kaikki samaa.

Kutsun sitä yhdeksi aistiksi. Yhdeksi aistiksi.

Se on aina ennen ollut jaettuna tunteisiin, kuulemiseen, ajatuksiin ja hajuihin, mutta nyt se on todella vain yksi aisti.

Ei ole enää sydämen ja mielen erillisyyttä/jakautumista. On yksi aisti.

Anna itsesi saada tietoisuus tämän yhden aistin avulla, kun jatkat kulkemista oman salaisen puutarhasi kauneudessa ja majesteettisuudessa.

Sinun ei tarvitse yrittää kuulla korvillasi tai tuntea sydämelläsi. On pelkästään yksi aisti.

(Tauko)

Osa ongelmaa aiemmin oli, että jaoit sen aina ja yritit kuulla jotain tai haistaa jotain tai tuntea jotain muissa ulottuvuuksissa ihmisajatustesi avulla, mitä et voi oikeasti tehdä. Nyt tulet yhteen aistiin.

Kovan määrittelemisen sijasta on yksinkertaisesti tietäminen.

Sen sijaan, että on rajaamista ja rajoja enkeli- ja ihmisaistiesi välillä, nyt on vain yksi aisti.

Voit kulkea tässä "yksikössä", mestarin, kanssa. Sinun ei tarvitse käyttää sanoja tai kuvia. On yksi aisti, jossa on se kaikki. Kaikki.

(Tauko)

Tätä kutsutaan myös tiedostamiseksi, joka tunnetaan myös tietoisuutena. Yksi aisti. Tietoisuus.

(Tauko)

Tämä tulee, kun verho avataan. Tämä tapahtuu Taivaan ristin myötä.

Monille teistä tämä olisi ollut vaikea tehdä vuosi sitten, kuusi kuukautta sitten. Mutta tässä sitä ollaan, sen hyvin hienovaraisilla tasoilla, mitä tapahtuu Apokalypsin myötä – kyky tiedostaa tällä tavalla, ilman kaikkea melua ja hälinää ja sanoja ja määritelmiä ja tuomitsemisia. Vain yksi tiedostamisaisti.

(Tauko)

Tämä tulee. Tämä laajenee. Tämä tuo selkeyttä ja virtausta.

Vedä tässä nyt kunnolla syvään henkeä sinuun, mestariin.

Välttäen myös sellaisia sanoja kuin "ihminen" ja kaikki muut asiat – "sielu" ja "mestari". Sekin on yksi Itse.

Tämä on nyt todella "minä olen". "Minä olen mitä olen."

Juuri tämä asia syttyy nyt. Se syttyy. Se alkaa sytyttää kaikkia muita osia ykseyteensä.

Käytin aiemmin esimerkkinä hehkuvaa hiillosta, ja kun heitätte halkoja siihen, mitään ei tapahdu. Lähdette pois ja palaatte myöhemmin, ja yhtäkkiä on kaunis tuli. Kyse on kaiken tuomisesta tähän ykseyteen, yhteen aistiin, yhteen olemukseen.

Se on muuntumista, joka tapahtuu hyvin, hyvin syvillä tasoilla. Odotitte hyvin monia ihmisasioita Taivaan rististä, mutta se alkaa tästä.

Se alkaa mestarista, jolla on hyvin paljon taustaa ja empatiaa ihmistä kohtaan, eikä nyt ole enää rajoja heidän välissään.

Yksi aisti, yksi olemus/oleminen. Tunne sitä hetki. Tämä on sinä. Tämä on se sinä, joka tulee näkyviin Apokalypsissä.

(Tauko)

Voit päästää irti kaikesta melusta mielessä ja kaikesta yrityksestä saada selvää tästä – mitä pitäisi tapahtua ja miksei jotain tapahtunut. Vedät syvään henkeä ja palaat todelliseksi, eläväksi mestariksi, jolla on yhden aistin kyky.

Tämä ilmestyy esiin Taivaan rististä tällä hetkellä.

(Tauko)

Se on yksi, ja se on yksinkertainen.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

Ja erityisesti ulottuvuustyöntekijöille, erityisesti kaikille teille jotka olette työskennelleet muissa ulottuvuuksissa – tämä se on, tämä tässä.

Tämä on se kohta, jossa palaatte muista ulottuvuuksista. Yhdistytte taas ihmiseen, joka nyt transformoituu mestariksi, yksinkertaiseksi, yhdeksi.

Teille kaikille muille jotka olette tehneet työtä täällä maan päällä – kovaa, haastavaa, hyvin haastavaa toisinaan – tämä tulee nyt. Ei enää tarvetta ihmetellä, mitä tulee seuraavaksi. Se on aivan siinä.

Olet mestari, jolla on todellakin yksi yleisaisti.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

(Tauko)

Kunnolla syvään henkeä.

Siis, shaumbrat, on ilo olla kanssanne. On vain kymmenen päivää Apokalypsistä, ja tässä sitä ollaan.

Nyt menemme todella mestarina olemisen kauneuteen ja kokemiseen tällä planeetalla, kun karistamme tuon vanhan ihmisnahan ja sallimme sisäisen mestarin tulla esiin.

On ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa tänään, ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja sateenkaaren tuolla puolen (viitaten alussa kuultuun kappaleeseen "Somewhere over the Rainbow").

Minä olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 05.05.2023 08:41

TEHTÄVÄ SUORITETTU

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En osaa ajatella muuta aihetta, joka olisi koskettanut shaumbrojen sydämiä ja sieluja niin kuin ulottuvuustyöntekijät. Se yllätti minut täysin, kenties siksi, etten ole sellainen. En nähnyt sen tulevan. Adamus mainitsi sen muutaman kerran minulle vuoden 2022 lopussa ja sitten pyysi kirjoittamaan artikkelin siitä helmikuun 2023 Shaumbra-lehteen. Se on ollut kuuma aihe shaumbrojen keskuudessa siitä lähtien.

Crimson Cirlclen Facebook-sivu (https://www.facebook.com/groups/5170369078) on ollut tavallista aktiivisempi, osittain uusien ihmisten vuoksi joita nyt tulee, ja suurelta osin uskomattomien postausten vuoksi elämästä ulottuvuustyöntekijänä. Maalis- ja huhtikuun live-työpajoissa täällä Konassa, Havaijilla, yli 80 % osallistujista identifioitui ulottuvuustyöntekijäksi. Meillä oli kiehtovia keskusteluja Adamuksen kanssa heidän "paluustaan".

Ajatus ulottuvuustyöstä laittoi palaset yhteen hyvin monilla shaumbroilla ympäri maailmaa. Monta vuotta he ovat ihmetelleet, mitä he itse asiassa tekivät vaikuttaakseen tietoisuuteen tällä planeetalla. Yksi ulottuvuustyöntekijän ominaisuus oli suhteellisen hiljainen elämä, poissa tavallisen ihmiselämän vimmasta. He olivat liian syventyneitä tehtävään ottaakseen itselleen kiireisiä tai vaativia perhe- tai urarooleja. Usein heistä tuntui, kuin osa heistä olisi jossain muualla, mutta he eivät tienneet miksi. Monet olivat selittämättömistä syistä fyysisesti väsyneitä ihmiselämässään.

Bingo. Hyvin monilla ajatus ulottuvuustyöstä laittoi palapelin viimeiset palaset kohdalleen. Äskettäisessä Staying Grace -työpajassa Adamus selitti: "Ulottuvuustyönne oli tärkeä tekijä, joka johti Taivaan ristiin. Jotkut teistä tekivät sitä 30 vuotta tai enemmän. Joku oli eri mieltä kanssani viime kokoontumisessamme, kun kutsuin sitä ulottuvuustyöksi. Hän sanoi: 'No, ei se ole oikeasti työtä. Teemme sitä syystä, ja se kaikki on iloista ja onnellista.' Voitte kutsua sitä, miten haluatte, mutta se oli työtä ihmiselle. Se vaati veronsa teiltä, jotka teitte sitä, koska osa ihmistietoisuudestanne oli kirjaimellisesti muissa ulottuvuuksissa tekemässä tuota työtä. Ihmisitsenne teki monia uhrauksia."

Voiko ulottuvuustyö olla vain tekosyy huonolle käyttäytymiselle tai ettei saa paljon aikaan elämässä? Tämä kysymys tuli esiin viime työpajojen aikana. Tietysti se voisi olla, mutta niillä shaumbroilla joiden kanssa olen puhunut, ja niissä postauksissa joita olen nähnyt sosiaalisessa mediassa, se oli hyvin pätevä selitys eikä tekosyy. Heidän reaktionsa oli enemmänkin: "Vau, tajuan lopultakin!" eikä "Olen varmasti ollut ulottuvuustyöntekijä, koska elämäni on yhtä sotkua." Vain muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta, en ole huomannut mitään ulottuvuustyöhön liittyvää makyoa. Joko tajuat sen ja samaistut siihen, tai sitten et.

Adamus teki retorisen kysymyksen: "Miksi emme puhuneet ulottuvuustyöntekijöistä viisi tai kymmenen vuotta sitten?" ja sitten vastasi omaan kysymykseensä: "Se on hyvin, hyvin haastavaa. Se on yksinäistä. Ette ole tietoinen siitä ollessanne täällä maan päällä. Emme voineet puhua siitä ennen tätä, koska se olisi häirinnyt tasapainoa. Sanotaanpa, että olisimme puhuneet tästä viisi vuotta sitten. Kaikki olisivat väittäneet olevansa ulottuvuustyöntekijöitä. Oli sopimus, ettei sitä paljasteta – sopimus, että tekisitte tuota työtä hiljaa muissa ulottuvuuksissa ja yrittäisitte elää täällä planeetalla. Tunnestressi ja hämmennys oli valtavaa. Mutta olette innokasta sakkia, ja sanoitte: 'Voin tehdä sen. Voin ottaa sen itselleni. Se ei ole ongelma. Tätä varten olen valmistautunut monta elämää.'"

Adamus puhui yksityiskohtaisemmin, mitä ulottuvuustyöntekijät ovat tehneet kaikki nämä vuodet. "Yleiskonsepti oli melko yksinkertainen. Se vastasi ihmistä istumassa penkillä ja säteilemässä valoaan, mutta ulottuvuustyöntekijät menivät massatietoisuuteen. Massatietoisuus on iso pilvi Maan ympärillä. Jokainen ihmisajatus, jokainen ihmiskokemus, kaikki on massatietoisuudessa. Menitte sinne ulottuvuustyöntekijöinä, ja ideana oli penkkeillä massatietoisuuden keskellä. Menitte suoraan sinne, ja parkkeerasitte peppunne ja säteilitte valoanne. Melko yksinkertaista. Tarkoitan, kuka siihen ei pystyisi?! Melko yksinkertaista, kunnes alatte tuntea kaiken massatietoisuudessa. Massatietoisuus rakentuu, kasvaa ja tulee vielä tiheämmäksi. Siellä ei ole ikään kuin kone, joka puhdistaa sen ja sylkäisee ulos kivana, puhtaana energiana. Ja voitte kuvitella, miten massatietoisuuspilvi on rakentunut ihmisaionien saatossa maan päällä.

"Aloitte oivaltaa, miten tiheä se oli. Se oli taakka. Ja mitä teitte sitten? Sen sijaan, että olisitte vain penkkeilleet ja säteilleet valoanne, aloitte omaksua nuo energiat itsellenne. Tunsitte, että tämän työn tekemiseksi tehokkaasti oli tärkeää sukeltaa noihin energioihin, jotka eivät oikeasti olleet teidän – oli kyse sitten yltäkylläisyyden puutteesta tai terveysongelmista tai taistelusta demoneja vastaan, joihin energioihin teidän täytyi sukeltaa ja säteillä valoanne samanaikaisesti. Tämä voi olla musertavaa. On eri asia, silloin kun tunnistatte: 'Tämä on ulkopuolista energiaa. Tämä ei ole minun juttuni.' Mutta silloin kun alatte mennä siihen peliin, että annatte itsenne uppoutua ja myös uskoa, että se on teidän edes vähässä määrin, on todella vaikeaa päästä ulos, koska otatte sen omaksenne."

Adamus jatkoi: "Olemme nyt tässä, vain noin kuukausi Taivaan ristin jälkeen. Monet ulottuvuustyöntekijät ovat todella uupuneita syvällisen työnsä jälkeen. He ihmettelevät, oliko heillä mitään vaikutusta, koska he eivät näe välittömiä muutoksia maailmassa. Sitä he eivät näe vielä, että uusi valo on aktivoinut ne Kristustietoisuussiemenet, jotka kylvettiin yli 2000 vuotta sitten. Nuo siemenet ovat olleet syvällä massatietoisuudessa, ja nyt ne alkavat itää. Sitten yhtenä päivänä hyvin pian – pum! – siemenet tunkeutuvat pinnan läpi ja kaikki muuttuu."

Ulottuvuustyöntekijät voisivat olla kiehtova scifi-elokuvan aihe. Päänäyttelijät (shaumbrat) elävät kaksoiselämää – toinen ihmisenä joka tulee Oivaltamiseen maan päällä, ja toinen säteilemässä valoaan syvälle massatietoisuuteen ja muihin ulottuvuuksiin, auttaen synnyttämään Apokalypsin. Päivisin he elävät suhteellisen hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä elämää jästien keskuudessa, mutta öisin he laittavat siivet selkäänsä ja uskaltautuvat muihin ulottuvuuksiin. He säteilevät valoaan joihinkin vaikeimpiin paikkoihin, jopa teeskennellen, että se on heidän oma todellisuutensa, voidakseen auttaa vanhojen energioiden muuntamisessa.

Elokuvan viimeisessä kohtauksessa näytetään roolihahmo kävelemässä takaisin taloonsa auringon noustessa yhtenä aamuna. Hän katsoo ihmisitseään, joka on sängyssä vielä sikeässä unessa. Pian ihminen herää uuteen päivään, mutta ulottuvuustyöntekijä tietää, että tämä päivä on erilainen. Työ on nyt tehty. On vain ajan kysymys, ennen kuin uusi valo alkaa muuttaa kaikkea planeetalla. Ulottuvuustyöntekijä hymyilee tietäen, ettei ihminen vielä ymmärrä sen vaikutusta, mitä on tehty. Ihminen on edelleen hyvin väsynyt ja eksyksissä/hämmentynyt tästä pitkästä koettelemuksesta, mutta ulottuvuustyöntekijä tietää, että se menee pian ohi. Tässä loppukohtauksessa ulottuvuustyöntekijä ottaa pois siipensä, ja sen sijaan että ripustaisi ne tavanomaisesti koukkuun ulko-oven vieressä, ulottuvuustyöntekijä harjaa hiekan pois siivistä, laittaa ne varastolaatikkoon ja teippaa sen kiinni. Sitten hän laittaa laatikkoon nimilapun "Tehtävä suoritettu", ennen kuin kömpii sänkyyn ihmisitsensä viereen.

***

Geoffrey Hoppe

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille. Hän on osa rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 12.05.2023 17:57

ALT-sarja
SHOUD 8

Adamus St. Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.5.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa ALT-sarjan shoudiin 8. Otan tässä hetken ja yhdistyn teidän jokaisen kanssa. Kaikkiin jotka katselevat nyt tällä hetkellä, kaikkiin jotka katselevat myöhemmin. Voi, se voisi olla vuosien ja vuosien päästä, mutta olemme silti kaikki samassa läsnäolon kohdassa, samassa hetkessä.

Hengitän teitä hetken sisään, ja pyydän teitä tekemään samoin – hengittäkää minua sisään – kun liitymme yhteen. On hyvin paljon puhuttavaa tänään, mutta käytetään tämä kaunis, pyhä hetki vain liittyäksemme yhteen.

(Tauko)

Tervetuloa kotiin, ulottuvuustyöntekijät

Haluan puhua hetken ulottuvuustyöntekijöistä. Ulottuvuustyöntekijöistä, niistä jotka ovat työskennelleet muissa ulottuvuuksissa ja luoneet sen tasapainon, jota tarvittiin Taivaan ristin, Apokalypsin tapahtumiselle.

Hyvin monet teistä sukelsivat syvälle massatietoisuuteen muissa ulottuvuuksissa, ja oli myös muita asioita, mutta massatietoisuus oli yksi paikka, johon menitte säteilemään valoa. Se tarvitsi sitä.

Nimittäin massatietoisuus ei ole oikeasti täällä fyysisellä maaplaneetalla. Itse asiassa mitkään ajatukset, joita teillä on mielessänne, eivät ole oikeasti täällä, teidän aivoissanne. Aivonne, mielenne, ei varastoi paljon ajatuksia. Se ei mitenkään voisi. Ne ovat toisessa ulottuvuudessa, mutta teillä on pääsy niihin. Mielenne on jatkuvasti yhteydessä niihin. Se on tietysti ulottuvuus hyvin lähellä, mutta siellä massatietoisuus on. Se on kuin pilvi, joka ympäröi Maata, mutta ei ole varsinaisesti maan päällä. Ja siis hyvin monet teistä menivät sinne massatietoisuuteen, syvälle siihen, koska aivan yhtä paljon kuin ne, jotka olivat täällä maan päällä, säteilivät valoaan planeetalla, ulottuvuustyöntekijät olivat siellä säteilemässä valoaan.

Ja tyypillisenä shaumbrana – haluten tehdä sen täysillä, haluten tehdä sen täydellä intohimolla – ette ainoastaan menneet massatietoisuuteen, vaan otitte sen omiksi ajatuksiksenne. Omiksi ajatuksiksenne. Tämä oli kenties yksi vaikeimmista asioista, koska otitte sen itseenne. Vaikka se ei ollut teidän, otitte sen itseenne. Uskoitte, että kaikki nämä asiat olivat teidän. Elitte sen, näitte unta siitä, nukuitte siinä, söitte sitä, kuin se olisi ollut teidän – kaikki tämä jotta voisitte säteillä valoanne tähän massatietoisuuden toisessa ulottuvuudessa.

Se oli sankarillista, se oli intohimoista, ja se vaikutti. Sen vuoksi Apokalypsi tapahtui – sen alkaminen tapahtui – 22.3., vain kuusi lyhyttä viikkoa sitten. Ja tässä olemme nyt, ulottuvuustyöntekijät ovat palaamassa takaisin. Ja annetaan myös asiaankuuluva kunnia niille, jotka pysyivät maan päällä, tehden täysin tietoisena työtä täällä, sillä täällä täytyi tehdä paljon. Kaikki ne jotka työskentelevät Crimson Circlessä, auttavat sitä, ja muut ihmiset jotka tuovat tietoisuutta planeetalle jokapäiväisellä, maadoittuneella tavalla. Oli valtava määrä työtä, ja nyt tuo työ on loppunut. Ulottuvuustyöntekijät palaavat takaisin kotiin. On aika antaa tunnustusta sille, mitä olette tehneet.

Ja mielenkiintoista on, että monet teistä eivät oikeastaan tiedä tai muista, mitä teitte. Kuulette tämän termin "ulottuvuustyöntekijä", kuulette ulottuvuustyöntekijän ominaisuuksia täällä planeetalla – se että elitte suhteellisen hiljaista elämää, hyvin sisäistä elämää, että olitte usein väsynyt, ja kun yrititte saada tolkkua asioista, niissä ei tuntunut olevan mitään tolkkua, vaikka teillä on hyvä mieli. Ulottuvuustyöntekijöillä ja shaumbroilla yleisesti on tavallisesti erittäin hyvä mieli. Siis palasitte tänne ihmetellen, mitä helvettiä olette tehneet. Se resonoi kanssanne. Voitte tuntea sen, mutta ihmettelette kuitenkin, mitä teitte, ja luultavasti myös, mikä sen vaikutus on. Mikä tulos kaikella tällä työllä on, mitä teitte? Apokalypsi tapahtui, mutta mikä muuttuu planeetalla nyt?

Tämä on hiljaista aikaa, hiljaista aikaa, jolloin palaatte takaisin, jolloin kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti voitte laittaa siipenne naulaan. Jolloin siivet voidaan ottaa pois – ne symboloivat tekemäänne ulottuvuustyötä – jolloin voitte ottaa siivet pois, laittaa ne naulaan ja vetää kunnolla syvään henkeä ja rentoutua kaikkeen, mitä olette tehneet.

Vietitte suuren osan tästä elämästä osittain täällä ihmiskehossa, ihmisajatustenne ja päivittäisten toimienne kanssa. Mutta hyvin iso osa teistä oli muissa ulottuvuuksissa, ja nyt tulette takaisin tänne. Laitatte siipenne naulaan, ja on hiljaista aikaa. On hiljaista aikaa, koska tehdään hyvin paljon syvää, sisäistä työtä. Tapahtuu hyvin monien eri asioiden uudelleenkalibrointia syvällä tasolla sisällänne. On hiljaista aikaa, koska valoa, sitä samaa valoa jonka olette auttaneet tuomaan paremmin ulottuville, alkaa tulla sisään.

Mutta se ei iske teitä päin naamaan. Ei. Se tulee sisään ja alkaa toimia atomitasolla, aliatomitasolla. Se alkaa työskennellä DNA:nne kanssa. Se alkaa työskennellä ns. valokehonne kanssa hyvin syvillä tasoilla nyt. Sen täytyy. Sen täytyy "imeytyä". Apokalypsi ei tapahtunut 22.3. ja sitten yhtäkkiä iskenyt teitä päähän, vaikka jotkut teistä luultavasti halusivat sitä. Ei. Se on syvää työtä, hiljaista työtä.

Juuri nyt on aika kunnioittaa hiljaista aikaa. Kehonne ja mielenne käy läpi paljon muutoksia. Teillä on paljon kysymyksiä siitä, mitä teitte, mitä teidän pitäisi tehdä nyt, ja haluan puhua siitä. Tällä hetkellä ei ole mitään, mitä teidän pitäisi tehdä. Työ on tehty, teillä kaikilla – olette sitten ulottuvuustyöntekijä tai maatyöntekijä, poikkeuksena Cauldre ja Linda ja Crimson Circlen henkilökunta. Heillä on vielä työtä tehtävänä. Mutta teillä muilla työ, tuo kova työ on ohi ja tehty, ja se aiheuttaa tavallaan kummallisen aistimuksen, tyhjiön: "Mitä minun pitäisi tehdä nyt?" Ei mitään, paitsi antaa valonne loistaa. Ei mitään, paitsi pitää huolta itsestänne ja nauttia elämästänne.

Mutta kuten sanoin, tämä valo jota tulee nyt hyvin eri tavalla teille, työskentelee syvällä tasolla. Ja Cauldre kysyy minulta joka päivä, todennäköisesti joka päivän joka tunti, milloin näette sen vaikutuksia. Milloin sen huomaa? En halua antaa siitä täsmällistä päivämäärää, koska tiedätte, millaisia ihmiset ovat – he merkitsevät sen sitten kalenterinsa – mutta annan teille pienen etukäteisvaroituksen. Kyse on noin kolmen kuukauden prosessista. Kun palatte takaisin ulottuvuustyöstä, kun tulette takaisin planeetalle, on noin kolme kuukautta todella syvän tason "imeytymistä" aloittaaksenne oman elämänne. Tuona aikana olette uninen toisinaan. Tunnette kehossa joitain kipuja ja särkyjä, koska kehonne käy tällä hetkellä läpi nopeutunutta prosessia valokehoksi.

Tunnette ennen kaikkea halua tehdä jotain, koska olette tehneet hyvin kiireisenä jotain, tehneet työtä, ja nyt on: "Mitä on seuraavaksi?" Ei ole "seuraavaa", mitä tulee kovaan työhön, ja sen pitäisi olla helpotus. Sen pitäisi saada teidät hymyilemään. Ei ole uusia toimeksiantoja. Työ on tehty. Eipä luoda nyt uutta työtä, kun työtä ei enää tarvita. Te ja muut teitten sen, mitä tulitte tänne tekemään. Siis nyt on aika vain rentoutua Oivaltamiseenne.

Juuri nyt ei ole aika, taas kerran, tehdä mitään suuria päätöksiä. Juuri nyt on tuota hiljaista aikaa, mietteliästä aikaa. Jos aiotte tehdä jotain, tuntekaa koko tätä ulottuvuustyötä, jota teitte toisella puolella.

Monet teistä etsivät jotain mentaalista vastausta. Haluatte nähdä jonkin kuvan. Millaista oli leijua pilvissä muiden kanssa? Ja kun teitte ulottuvuustyötä, oliko teillä harava, kuokka ja lapio? Ei. Se ei ollut sellaista. Olitte siellä säteilemässä valoa. Se on siinä.

Käytämme symbolina enkelin siipiä, jotka näette roikkumassa täällä tarkoituksella, muistuttamassa teille, että on aika laittaa ne naulaan, laittaa ne sivuun. Ei ole enää työtä tehtävänä. Olette tehneet sen. Nyt on vain aika, taas kerran, kirkastua (suom. huom. sana merkitsee valaista, kirkastua) – Cauldre pitää siitä, kirkastua, säteillä valoanne – ja antaa kaikkien näiden asioiden työskennellä ja todella maadoittua hyvin syvällä tasolla sisällänne.

Juuri nyt on myös aika, jolloin se osa mieltänne, joka oli käyttämättä hyvin pitkään, se osa joka pystyy yhdistymään muihin ulottuvuuksiin, alkaa avautua. Kun se avautuu, alatte muistaa enemmän työstä, jota teitte. Mutta jälleen kerran, ette välttämättä näe kuvaa itsestänne leijumassa siivillänne pilvissä. Alatte tuntea massatietoisuuden. Tunnette sen kovuuden/karuuden. Tunnette, millaista oli olla massatietoisuuden keskellä säteilemässä valoanne ja sitten ottaa se omaksenne. Ottaa sellaisia ongelmia omaksenne, kuin kärsimys, köyhyys, pelkkä oleminen fyysisessä kehossa.

Alatte tuntea sen. Alatte itse asiassa nähdä, millaista oli ottaa se kaikki itselleen. Sitten mieleenne alkaa juolahtaa, ette tosiaankin, se ei ollut oikeasti teidän. Ette tulleet tähän elämään mukananne paljon paskaa. Puhdistitte hyvin paljon siitä jo aiemmin. Ja sitten Tobiaksen aikana monet teistä tekivät melkein tuon loppupuhdistuksen, mutta kuitenkin otitte itsellenne kaiken realismin, kaikki massatietoisuuden ominaisuudet. Miksi? Kertomaan, että jos olette sen keskellä ja todella uskotte sen olevan teidän, niin voiko tuo valonne säteillä tarpeeksi muutamamaan sen. Muuttamaan kaikki nuo energiat, kaiken tuon gravitaation, kaikki nuo haasteet, ja tuomaan ne valoksi. Ja myös samaan aikaan tuomaan sisään pimeää energiaa. Puhumme siitä hetken kuluttua.

Uudet tulokkaat, älkää antako se pelästyttää teitä. Pimeässä energiassa ei ole kyse paholaisesta tai saatanasta. Pimeä energia on vain tavallisten energioiden – gravitaatio, aika, paikka – antiteesi, vastakohta. Fyysikot kutsuvat sitä "pimeäksi energiaksi", koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä sitä, Mutta me ymmärrämme sen – mitä se on ja mitä se tekee.

Siis nyt tulette siihen aikaan, jolloin olette vain tuossa hiljaisuudessa. Älkää yrittäkö selvittää sitä. Se tulee teille. Mitä enemmän yritätte selvittää sitä, sitä enemmän tavallaan työnnätte sen pois. Mutta se tulee teille. Alatte oivaltaa, mitä teitte koko tuon ajan massatietoisuudessa, muissa ulottuvuuksissa. Jotkut teistä työskentelivät läheisesti Kryonin kanssa, sähkömagneettiverkkojen kanssa. Jotkut teistä työskentelivät läheiseesti Gaian vastaavien energioiden kanssa muissa ulottuvuudessa, auttamaan koko tässä muutoksessa. Ettekä fokusoituneet vain yhteen asiaan. Monet teistä tekivät useita eri asioita. Mutta oli tärkeää saada ihmispohjainen tietoisuus, ihmistekijä, kaikkeen tähän työhön, jota tehtiin saamaan Taivaan risti tapahtumaan. Ja teitte sen. Nyt olette takaisin kotona.

On aikoja, jolloin saatatte olla iloinen, aikoja jolloin olette innoissanne siitä, mitä teitte. Toisilla kerroilla saatatte olla masentunut ja surullinen ja tuntea tyhjyyttä, ja tämä kaikki on osa sitä. Ja muuten, Cauldre kysyy aina silloin tällöin, miksi emme kertoneet tästä etukäteen. Monista syistä.

Yksi on, että pyysitte, ettemme kertoisi siitä, jotta voisitte tehdä tuota työtä esteettä, ilman minkään sekaantumista siihen, ilman häiriötekijöitä, ilman että nousisitte aamulla vuosi sitten sanoen: "Yäk! Lähden taas päiväksi muihin ulottuvuuksiin. Minun täytyy laittaa selkään siipeni ja lähteä sinne, istua tuossa rumassa massatietoisuudessa ja yrittää säteillä valoani." Luulen, että se olisi häirinnyt sitä. Halusitte mennä sinne ja tuntea sen hyvin syvästi ja todellisesti.

En voi korostaa sitä liikaa, että se oli kuin itsenne kastamista tervakuoppaan, eikä sitten vain oivaltaa, että olitte tervekuopassa, vaan tulla tuoksi tervakuopaksi. Ja samaan aikaan yrittää pitää tuota valoa, kun olitte uppoutuneena siihen – tarkoitan, että olitte päätänne myöten uppoutuneena, jolloin teistä tuntui tervalta, ajattelitte kuin terva ja käyttäydyitte kuin terve – ja sellaista oli olla ulottuvuustyöntekijä.

Jos olisitte tienneet tarkkaan, mitä teitte, ja teillä olisi ollut muistikuvia siitä, ette ehkä olisi tehneet sitä tai teistä olisi ehkä tullut tasapainoton. Oli erittäin suuri mahdollisuus tulla tasapainottomaksi, kun teitte sitä. Siis tätä te teitte. Lisäksi, ette vain menneet massatietoisuuteen, vaan myös käsittelitte planeetan energiadynamiikkoja, auttaen tekemään muutoksia, ennen kuin Taivaan risti tapahtui, jotta sitten kun se tapahtui, se ei ollut tasapainotonta. Se ei aiheuttanut epätasapainoa fyysisessä Maassa. Se ei aiheuttanut epätasapainoa ihmisten mielissä.

Ihmismieli on tällä hetkellä yleisesti melko tasapainoton. Se on huteralla maaperällä, ja jos jotain ylivoimaista olisit tapahtunut Taivaan ristin tuloksena, se olisi voinut viedä puolet maailmasta tai enemmän tasapainottomaan tilaan.

Se mitä Taivaan ristin myötä tapahtui, oli armollista. Se oli tasaista, se oli helppoa. Oli joitain kauniita valoja yötaivaalla, mutta sen lisäksi ei juuri muuta. Näin on, koska tällä hetkellä se kaikki asettuu, ja se asettuu noilla syvillä tasoilla. Sanoisin, että se on noin kolmen kuukauden prosessi. Siis se veisi meidät noin kesäkuun kolmanteen viikkoon. Mutta älkää merkitkö sitä kalenteriinne. Se on erilaista kaikilla. Mutta yleisesti ottaen, alatte huomata sen silloin.

Hyvin monet asiat joista puhumme nyt, ovat olleet tekeillä pitkän, pitkän aikaa. Sitä ei ole tapahtunut vain äskettäin. Ulottuvuustyö ei alkanut vain vuosi sitten. Se alkoi 50, 60 vuotta sitten – todellinen, oikea ja vakava ulottuvuustyö. Ja sitten se tietysti voimistui kuluneiden viiden, kymmenen vuoden aikana. Se oli hyvin tärkeää planeetalle. Ja taas kerran, Cauldre syyttää joskus minua, että olen suureellinen, mutta kerron teille vain, mitä se on.

Ensinnäkin me Crimson Councilissa, me entisessä Kaaren veljeskunnassa emme tienneet, mitä tapahtuisi. Meillä oli mittauksemme tai laskelmamme, mutta emme tienneet kaikkea, mitä tapahtuisi, koska ihmiset voivat muuttaa sen koska tahansa. Sitä ei ole tehty koskaan ennen. Siksi voimme katsoa, miten asiat etenisivät, mutta emme voineet sanoa varmasti: "Täsmälleen nämä asiat tapahtuvat."

Tiedämme nyt, että se tehtiin hyvin armollisesti. Tiedämme nyt, että kun ulottuvuustyöntekijät tulevat takaisin, takaisin kotiin, on monia erilaisia tunteita – helpotusta, surua, kärsimättömyyttä, mielipahaa/suuttumusta – mutta kuitenkin myös tunne suuresta aikaansaannoksesta, "Tein jotain." Hyvin monet teistä tuntevat sen – "Tein jotain" – mutta sitten yritätte selvittää sitä mielessänne: "Mitä se oli?", ja sitten suututte itsellenne, koska teillä ei ole selviä muistikuvia, mitä se oli.

Vetäkää vain syvään henkeä ja olkaa tyyni sen osalta vähän aikaa. Ette välttämättä saa noita kuvia, mutta alatte tuntea, millaista se oli, ja muistaa, millaista oli istua massatietoisuuden keskellä. Mitä enemmän olette nyt poissa siitä noissa muissa ulottuvuuksissa, mitä enemmän olette poissa sen keskellä istumisesta, sitä enemmän tunnette sen, ja tunnette, millaista on alkaa päästää irti siitä. Teidän ei tarvitse mennä enää takaisin sinne. Valo on heijastettu. Mahdollisuuksia valaistaan ihmisille. On muita, jotka jatkavat vähän tuota työtä, mutta ei täsmälleen niin, kuin te teitte aiemmin, mutta on enemmän muita, jotka ovat energian pitäjiä. Te ette ole sitä enää. Te ette halua olla sitä. Teillä on nyt muita asioita tehtävänä elämässä, mistä puhumme kohta.

Mutta juuri nyt on tuota hiljaista aikaa. Ette näe kovin paljon tapahtuvan planeetalla. Mennään jonkin aikaa melko samalla tavalla kuin joka päivä. Omassa elämässänne ette saa mitään valtavia oivalluksia joka päivä. Saatte pieniä valaistumisia, niitä virtaa yksi toisensa jälkeen. Ja sitten jossain kohtaa tuo valo joka maadoittuu sisällänne, alkaa tulla esiin omassa elämässänne, omassa kehossanne, omassa mielessänne. Ja sitten tulette tuohon kohtaan, jossa oivallatte, että asiat ovat ehdottomasti muuttuneet.

Naureskelen toisinaan Cauldren kanssa, koska hän on luultavasti yksi kärsimättömimmistä kaikista teistä. Hän sanoo: "Mitä tapahtuu nyt, Adamus? Mitä tapahtuu nyt?" Ja minun täytyy naureskella, koska katsottaessa kehityskaarta, katsottaessa sitä, mihin asiat ovat menossa, niin katsoessanne myöhemmin taaksepäin teistä tuntuu tavallaan vähän nololta, että epäilitte sitä, tapahtuuko mitään, koska tosiaankin tapahtuu, sitten kun se on maadoittunut, tämän hiljaisen ajan jälkeen.

Vedetäänpä yhdessä syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Tervetuloa kotiin, ulottuvuustyöntekijät. Sopeutuminen ei ole aina helppoa. On tunne, että teidän pitäisi tehdä jotain, että teidän pitäisi tuntea riemua ja iloa. Juuri nyt olette tuossa siirtymässä kaiken tuon kovan työn jälkeen, joten laittakaa siipenne naulaan. Laittakaa ne naulaan. Meillä on pieni siipiteema täällä tänään (viitaten koristeluun). Laittakaa siivet naulaan, ja vetäkää syvään henkeä, ja antakaa itsenne todella nauttia elämästä.

Shaumbran kolme ominaisuutta

Haluaisin nyt puhua shaumbrojen muutamasta yleisestä ominaisuudesta, jotka liittyvät paljon siihen, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Kolme ominaisuutta erityisesti. Ensimmäinen ominaisuus on palvelu.

– Ominaisuus 1 – palvelu

Yksi yhteinen asia shaumbroilla on, että teillä on taipumusta olla muiden palveluksessa. Jos katsottaisiin shaumbrojen energioita ympäri maailmaa, on hyvin, hyvin yleistä, että pidätte huolta muista – perheenjäsenistä, ystävistä, olette sentyyppisessä ammatissa, jossa pidätte huolta muista, parantaminen, terapia. Vaikkette olisi suoranaisesti sellaisella alalla, jotenkin pidätte aina huolta muista. Se on hyvin, hyvin yleinen ominaisuus.

Ulottuvuustyöntekijöinä piditte huolta muista, ja se on ollut toimintatapanne hyvin paljon tässä elämässä. Ja on kummallinen tunne. Puhuin erään shaumbran kanssa noin kolme kuukautta sitten, ja hänen äitinsä oli kuollut. Hän oli pitänyt huolta äidistään hyvin pitkään, ja äiti lähti. Se oli kaunis vapautuminen, eikä ollut kovin paljon surua äidin lähtemisestä, koska oli sen aika. Keho ja mieli olivat tulossa vanhaksi, ja tuo shaumbra tosiaankin tunsi eräänlaista surua ja masennusta jälkeenpäin.

Ei äidin menettämisestä, koska tämä shaumbra jatkoi puhumista äidin kanssa, myös dreamwalkin jälkeen, mutta oli vain tunne: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä minun pitäisi tehdä nyt? Olen pitänyt niin monta vuotta huolta äidistä." Sitten sen jälkeen mielipahaa: "Hukkasin koko elämäni muista huolehtimiseen. Hukkasin viimeiset 10, 12 vuotta elämästäni sairastavasta äidistäni huolehtimiseen." Mielipahaa tulee esiin, ja se on kuin: "Mutta entä minä? Olenko hukannut koko elämäni muista huolehtimiseen?" Ja hyvin monet teistä tekevät sitä. Pidätte huolta lapsistanne. Pidätte huolta yhteisöstä. Pidätte huolta planeetasta. Pidätte huolta myös muista ulottuvuuksista.

Siis on tämä hyvin syvään juurtunut tunne palvelemisesta. Se on myös yksi niistä asioista, jotka antavat teille suurinta iloa, vaikka se turhauttaa toisinaan. Se antaa teille suurinta iloa, koska kuten tiedätte, yksi sanontani on: "Vain mestari voi olla palveluksessa. Kaikki muut ovat vain palvelijoita."

Se merkitsee, että mestarina tiedätte palvelevanne muita, mutta ette anna heidän varastaa energiaanne. Ette anna heidän ottaa asioita teiltä. Olette palveluksessa, koska teillä on jotain annettavaa. Teillä on valoa annettavana. Teillä on viisautta annettavana.

Monilla shaumbroilla on aikoja, jolloin ajattelette, että teillä on enemmän kuin muilla. Se ei ole egoistinen asia. Tiedätte vain, että teillä on enemmän tasapainoa, teillä on enemmän valoa, teillä on enemmän näkemystä ja viisautta. Siis olette halukas olemaan muiden palveluksessa. On helppoa joutua siihen ansaan, että annatte muiden käyttää hyväkseen teitä, ja on aikoja, jolloin meidän on tarvinnut vähän keskustella, tai jolloin Tobiaksen täytyi puhua kanssanne ja sanoa: "Älä tee sitä. Voit olla palveluksessa, mutta sinun ei tarvitse antaa heidän ottaa sinulta." Se on tuo vanha tarina, että opetetaan heille, miten kalastetaan. Älkää antako heille vain kalaa, vaan opettakaa heille, miten kalastetaan.

Siis on hyvin yleinen ominaisuus olla palveluksessa, ja on vähän haastavaa nyt, koska se on tulossa loppuun, tuo työskenteleminen aina muiden hyväksi. Olette tehneet työnne. Ei voisi olla suurempaa kutsumusta kuin se, mitä olette kaikki tehneet. Mennä tuohon sakeaan, tiheään, sameaan massatietoisuuteen muissa ulottuvuuksissa ja uppoutua siihen – mikä on enemmän palvelua, mikä on suurempaa palvelua?

Vaikka minä ja jotkut muut ylösnousseet mestarit varoitimme sen tekemisestä ja sanoimme: "Mene säteilemään valoasi massatietoisuuteen tavallaan ulkopuolelta. Älä mene siihen, koska voisit eksyä, ainakin vähäksi aikaa. Voisit upota siihen, ja se voisi olla hyvin tuskallista sinulle monin tavoin, koska sinulla on taipumusta uskoa, että se on sinun, että se on sinun ongelmasi, eikä se ole."

Haluan pyytää teitä tuntemaan sitä hetken. Nämä eivät ole teidän ongelmianne. Olette olleet mysteerikouluissa. Olette olleet – hyvin monet teistä – Jeshuan ajassa. Olette opiskelleet mystiikkaa. Olette olleet Atlantiksella – hyvin monet teistä. Olette nousseet noiden asioiden yläpuolelle. Olisitte voineet tulla valaistumiseen elämä tai kaksi sitten, mutta kuitenkin sanoitte: "Aion olla tällä tämän planeetan todellisessa palveluksessa. Todellisessa palveluksessa, aion uppoutua siihen."

Voitko pysähtyä hetkeksi, tuntea sitä ja oivaltaa, etteivät nämä asiat olleet sinun? Vaikka otit ne omiksesi, nämä asiat eivät ole sinun.

Ette välttämättä saa mitään ekstrapisteitä niiden ottamisesta, mutta sillä oli kuitenkin valtava vaikutus. Luulen, että nuo ekstrapisteet ovat oma tyydytyksentunteenne, kun tiedätte tehneenne tämän, kun tiedätte – en halua sanoa, että se oli uhraus – sen olleen suuri palvelus. Ja kyllä, tehtiin uhrauksia. Oli lopulta kärsimystä itsellenne tuntea aina, että teidän täytyi parantaa jotain.

Oletteko koskaan ajatelleet tätä? Useimmat muut ihmiset eivät aina ajattele, että heidän täytyy parantaa jotain itsessään. He menevät vain päivän läpi, pääsevät vain läpi siitä, mutta he eivät ole melkein pakkomielteisiä asioiden jatkuvasta parantamisesta. Te olitte, koska oli aina jotain parannettavaa, aina jotain massatietoisuudessa, aina ongelmia jotka sitten ottaisitte omaksenne. Ja sitten yrittää – niin vaikeaa kuin se toisinaan olikin - laittaa omaa valoanne siihen, samalla teeskennellen, että se oli teidän, mutta pohjimmiltaan ollen toisten palveluksessa.

Aikanne tuossa palveluksessa – aikanne ulottuvuustyöntekijänä, ja myös maatyöntekijänä – voi loppua nyt. Laittakaa siipenne naulaan. Laittakaa siipenne naulaan. Se mitä teitte, oli suuri menestys. Tulette näkemään sen tulokset. Mutta juuri nyt, ottakaa pois siipenne ja lakatkaa miettimästä, teittekö jotain väärin. Lakatkaa miettimästä, oliko työllänne mitään vaikutusta. Olemme työstäneet tätä ikuisuuksia, ja se on lopultakin tässä.

Nauttikaa tästä hiljaisesta ajasta. Sitten kun asiat voimistuvat, ei ole enää työtä tehtävänä. On pelkästään se, havaitseeko ihmiskunta tai yksilöt sen valon, jota säteilitte, nuo muutokset joita teitte muissa ulottuvuuksissa, työn jota olette tehneet tällä planeetalla. Se on nyt heidän asiansa.

Se on niiden asia, jotka työskentelevät teknologian kanssa tällä hetkellä, on se sitten tekoäly tai lääketieteellinen yhteisö. Sallivatko he itsensä havaita tuon valon, jota on kylvetty sinne? Tuon Kristusvalon joka on nyt käytettävissä massatietoisuudessa – käyttävätkö he sitä keksintöihinsä, läpimurtoihinsa, uusiin tapoihin jotka tuovat planeetalle paljon enemmän tasavertaisuutta, paljon enemmän oikeudenmukaisuutta?

Ette voi oikeasti tehdä mitään enempää. Voisitte kirjoittaa kenties muutaman kirjan. Voisitte puhua ulottuvuustyöntekijän tunnustuksista, mitä todella teitte muissa ulottuvuuksissa. Mutta mitä tulee todelliseen työhön, jatkuvaan tarpeeseen olla valppaana tietoisuutenne, valonne tuomisesta noihin ulottuvuuksiin ja tänne, niin se on nyt ohi. Ja se on hyvä asia, ja teitä kunnioitetaan palvelunne vuoksi.

Siis se on ensimmäinen kohta shaumbroista, yksi noista hyvin yleisistä ominaisuuksista: jatkuvasti muiden palveluksessa. Nyt on aika päästää siitä irti. Se ei itse asiassa vie teitä yhtään pidemmälle, ei vie planeettaa tai ihmiskuntaa yhtään pidemmälle, jos yritätte edelleen tehdä työtä siihen. Jatkakaa valonne säteilemistä, tietysti, mutta nauttikaa nyt elämästänne.

– Ominaisuus 2 – ei nähdä, ei kuulla

Toinen ominaisuus joka on todella relevantti juuri nyt. Hyvin monet teistä halusivat tavallaan olla nähty ja kuultu, mutta ette olleet. Tunsitte olevanne hyvin näkemätön ja kuulematon. Ihan käytännön esimerkkeinä, menette ravintolaan ja – miten heitä nykyään kutsutaan, tarjoilija; minä sanon "garçon" (ranskalaisittain), tarjoilija, palvelija, miten heitä kutsutaankin; Cauldre sanoo "tarjoilija"; en pysy kaikkien näiden muutosten perässä – tarjoilijat eivät edes näe teitä. He näkevät kaikki muut. Kaikki muut saavat tilauksensa tehtyä, heidän ruokansa tuodaan, heille annetaan lasku, eikä kukaan edes näe teitä.

Ei ole pitkään aikaan nähty ja kuultu, ja siitä tulee hyvin vaikeaa, kun teillä on suurta luontaista viisautta, teillä on hyvin paljon jaettavaa – teillä on tarinoita jaettavana, jos ei mitään muuta – teillä on suurta viisautta. Teille on hyvin mukavaa jakaa muiden kanssa, mutta oli melkein, kuin he eivät olisi nähneet tai kuulleet teitä. Tilanne on vähän eri shaumbra-kokoontumisissa, silloin kun pääsitte yhteen, koska olitte samanhenkisten kanssa, joten voitte puhua avoimesti. Mutta muiden joukossa suurta turhautumista: "Eivätkö he kuule tai näe minua?"

Ja sitten teidät valtasi myös tuo tunne, silloinkin kun ajattelitte todella puhua kuuluvasti ja yrittää saada heidän huomionsa: "Pysy piilossa. Pysy piilossa." Osa siitä johtuu entisistä elämistä, jolloin teitä vainottiin erottumisesta – mitä se olikin, uskonnollisia tai henkisiä näkemyksiä, näkemyksiä tieteestä, näkemyksiä taikuudesta, ja teitä vainottiin – joten opitte pysymään piilossa. Mutta osittain se johtui siitä, että tiesitte energeettisesti, että jos yhtäkkiä alkaisitte puhua suoraan, jakaa syviä sisäisiä totuuksianne, se veisi hyvin paljon energiaa – oli se kirjan kirjoittaminen tai nettisivujen tekeminen tai julkinen puhuminen tai mitä se sattuikin olemaan, kanavointia, mitä tahansa, se veisi valtavan määrän energiaa – ja ensisijainen palvelukutsunne oli olla muissa ulottuvuuksissa ulottuvuustyöntekijänä.

Siis vältitte olemasta nähty ja kuultu, ja se on surullista. Se on rankkaa. Erityisesti kun tiedätte sisällä, että teissä on paljon hyvyyttä, kun rakastatte ehdottomasti itseänne ja muita – paljon hyvyyttä jaettavana. Usein myös kumppaninne, puolisonne, rakastajanne, lapsenne näkivät teidät ihmisenä, mutta he eivät nähneet, kuka oikeasti olette – enkeliolento jolla on siivet – ja se oli surullista. Se oli vaikeaa.

Ja usein kun yrititte puhua ystävillenne siitä, mitä tiedätte ja mitä tunnette, he eivät nähneet teitä. He eivät halunneet nähdä teitä siinä mielessä. He eivät halunneet nähdä teitä sellaisena. He pilkkasivat siitä, he juoksivat karkuun, he irrottautuivat teistä, mutta he eivät halunneet nähdä sitä. He halusivat nähdä vain ihmisen, eikä edes sitä kovin paljon. Siis tämä koko juttu, mitä shaumbrat ovat käyneet läpi hyvin pitkään – ettei ole nähty ja kuultu – on hyvä uutinen, ja se on rankka uutinen samaan aikaan.

Nyt tulee aika jolloin voitte olla sitä, jos valitsette niin. Monet teistä eivät valitse sitä. Valitsette elää suhteellisen hiljaista elämää. Hyvin monet teistä ovat löytäneet suurta lohtua luonnossa olemisesta. Hyvin monet teistä ovat muuttamassa nyt luontoon tai lähelle sitä, jolloin teillä on avoin pääsy sinne. Havaitsette, että ne kaupungit joissa olette eläneet, ovat vain jatkuvia muistutuksia tiheästä massatietoisuudesta, jota sieditte muissa ulottuvuuksissa hyvin pitkään. Massatietoisuus on muissa ulottuvuuksissa, mutta se ilmentyy tänne – rakennuksia, kilometritolkulla rakennuksia, ja katuja ja savua ja melua ja muita ihmisiä – ja huomaatte tällä hetkellä halua lähteä pois kaikesta siitä, pois tuosta jatkuvasta, raskaasta massatietoisuudesta, jota löydätte kaupungeista.

Nyt on hyvä aika. Nyt on hyvä aika, jos olette ajatelleet muuttaa paikkaan, jossa teillä on vähän enemmän vapaata tilaa, puhtaampaa ilmaa, vähemmän ihmisiä. Sanoisin, että vähemmän ihmisiä on todennäköisesti kaikkein suurin tekijä. Nyt on hyvä aika tehdä se, vapauttaaksenne itsenne noista vanhoista yhteyksistä, että olette tuon massatietoisuuden keskellä.

On vaikeaa, kun jollain tasolla sisällänne tunnistatte omat lahjanne ja kykynne. Tiedätte, että olette kehittäneet monta elämää planeetan metafysiikkaa, ja sitten tulette tähän elämään, eikä teitä nähdä ja kuulla. Mutta niin oli vain, koska muu planeetta ei ollut valmis. Enkä yritä hivellä kenenkään egoa, paitsi omaani (naureskelua). En yritä saada oloanne hyväksi. Kerron teille sen, minkä tiedän todeksi. Muu planeetta ei ollut valmis siihen, mitä teillä on tarjottavana. He eivät oikeasti olleet. Nytkin se on paljon ... Se on valmis tai valmiimpi, mutta on edelleen monia, monia ihmisiä, jotka eivät ole valmiita siihen, ja se on ok. Emme yritä puskea mitään. Emme yritä myydä mitään. Ei ole mitään, mihin ilmoittautua.

Mutta nyt on monia, jotka ovat valmiita. Heihin sattuu. He etsivät todellisia vastauksia. He eivät halua vastauksia taas jonkinlaiselta kirkko-organisaatiolta tai jostain psykiatrisesta tai psykologisesta menetelmästä. He haluavat todellisia vastauksia, ja he haluavat niitä oikeilta ihmisiltä. He eivät välttämättä halua niitä myöskään ylösnousseilta mestareilta, edes Ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajalta. He haluavat kuulla sen teiltä, oikeilta ihmisiltä jotka ovat käyneet sen läpi, jotka eivät puhu kliseillä, jotka puhuvat sydämestä.

Nyt on ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään teidät. Kysymys kuuluu: oletko valmis olemaan nähty? Teidän ei tarvitse olla. Teitte työnne. Teidän ei tarvitse. Mutta kenties, kenties nyt haluatte saada jotain siitä ulos, on se sitten kirjassa, on se sitten – minun täytyy viitata Cauldreen tässä – internetin blogeissa tai elokuvissa tai lauluissa tai kirjoituksissa tai mitä se sattuukin olemaan. Kenties se on vain istumista juttelemaan ihmisten kanssa, joita kohtaatte ravintolassa tai kahvilassa, rannalla tai patikointipoluilla. Mutta nyt voitte tulla esiin.

Nyt voitte tulla esiin, koska ette kuluta enää loppuun energiaanne, koska tuo toinen työ on tehty. Nyt voitte tulla esiin, koska planeetta on paljon, paljon valmiimpi kuulemaan, mitä teillä on sanottavana. Eikä teidän tarvitse liittää sitä Crimson Circleen, minuun tai kehenkään. Puhukaa omasta sydämestänne, koska niin paljon kuin olemme puhuneet vuosien saatossa sellaista, minkä ehkä sanotte tulevan minulta tai Tobiakselta tai Kuthumilta, oikeasti se kaikki on teiltä, kaikilta shaumbroilta. Te olette kasanneet tämän kaiken yhteen. Autamme tavallaan vain tasapainottamaan sen, ja sitten toimitamme sen takaisin teille. Puhukaa heille sydämestänne.

Todellinen kysymys nyt on, haluatteko olla nähty. Teillä on paljon enemmän viisautta, kuin koskaan ennen, ja oivallatte sen karikot, jos on vaikkapa jonkinlainen julkkis. Monet teistä puhdistelevat jo päätään: "Ei. Se ei ole minua varten. Haluan elää kivaa, hiljaista elämää. Haluan pohtia sitä työtä, jota tein. Haluan miettiä, miten loimme Apokalypsin alun. Haluan olla luonnossa, kenties minulla on pari koiraa tai kissaa tai kilpikonnaa." Mutta ei, monet teistä eivät halua mennä parrasvaloihin.

Pointtini tässä kaikessa, jonka haluan tehdä hyvin, hyvin selväksi: te olette nähty ja kuultu, ja teidät ovat aina nähneet ja kuulleet ylösnousseet mestarit, me jotka olemme toisella puolella, me jotka olemme Crimson Councilissa. Vitsailen siitä, että ylösnousseet mestarit ovat kateellisia minun ryhmästäni, shaumbroista, ja minut pidetään kovilla sen vuoksi, ja osa siitä on tarinaa. Osa siitä on hyvin totta, koska he katsovat sitä työtä, mitä olette tehneet, ja he voivat vaikuttuneita. He ovat myös vaikuttuneita siitä työstä, mitä minä teen, mutta he ovat hyvin vaikuttuneita siitä, mitä te olette tehneet.

He näkevät teidät. He kuulevat teidät. Jotkut suuret, suuret ylösnousseet mestarit itse asiassa tuntevat, keitä olette. He tietävät, keitä olette ihmisenä. He tietävät, keitä olette moniulotteisena olentona. He tietävät sen työn, mitä teitte. Ja kun he näkivät teidän tässä elämässä tulevan ulottuvuustyöntekijäksi, menevän sakeaan massatietoisuuteen ja ottavan sen omaksenne, monet heistä pystyivät tuskin uskomaan sitä.

Heillä on suurta kunnioitusta teitä kohtaan. Teidät nähdään, ja kun tulee se päivä, jolloin ylösnousette tältä planeetalta ja menette omalle täysivaltaiselle alueellenne – mutta kuitenkin voitte olla kavereita muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa – yllätytte, kun menette huoneeseen, Ylösnousseiden mestareiden vertauskuvalliseen huoneeseen, ja reilusti yli 11.000 ylösnoussutta mestaria nousee ylös ja kunnioittaa teitä. He tietävät nimenne. He tietävät, mitä teitte. He kunnioittavat teitä tuosta työstä, koska he ovat nähneet ja kuulleet teidät. Ette ole näkymätön, ainakaan muissa ulottuvuuksissa.

Siis tämä on shaumbrojen toinen yleinen ominaisuus, tunne, ettei nähdä ja kuulla. Ja se on hyvin vaikeaa, kun teillä on niin paljon annettavaa. Hyvin, hyvin vaikeaa. Haluatte huutaa toisinaan. Ja sitten kun ajattelette nähtynä ja kuultuna olemista, toinen osa teissä tavallaan sanoo, että te ette halua sitä, ainakaan juuri nyt. Mutta haluan vakuuttaa teille, ette teidät nähdään ja kuullaan. Ja jos nyt haluatte, jos haluatte kirjoittaa tuon kirjan, laittaa itsenne "esille", he ovat valmiita.

– Ominaisuus 3 – tietäminen

Kolmas ominaisuus josta haluan puhua tänään. Kolmas ominaisuus. Tämä on vaikea kohta. Tämä piirre on ajanut monet älykkäät ja lahjakkaat ihmiset hulluuden partaalle tai juomaan tai kumpaakin. Se on tuo tietäminen, että tiedätte, mutta ette tiedä, miten tiedätte. Tuo tietäminen, joka teillä on ollut hyvin pitkään, että on enemmän, kun mitä havaitsette ihmisaisteillanne ja ajattelette ihmismielellänne. Tuo tietäminen, että on muutakin, mutta ette tiedä miten. Se on kenties yksi kaikkein vaikeimmista ominaisuuksista.

Olette tienneet hyvin nuoresta pitäen, että oli enemmän. Tiesitte. Se oli hyvin ilmeistä teille: "Elämässä on enemmän kuin tämä." Eikä kyse ollut vain kuoleman jälkeisestä elämästä, kun kirkot opettivat, että menette taivaaseen. Ajattelette tavallaan: "Ei, se ei kuulosta oikealta. Lähdet täältä ja sinut tuomitaan tavalla tai toisella, ja menet taivaaseen tai helvettiin, jossa vietät loppuikuisuuden? Ei." Olette tienneet sen, mutta miten todistatte sen? Mitä konkreettisia todisteita teillä on? Ja kun avasitte suunne ja aloitte puhua muille siitä, he sanoivat: "No, todista se. Se ei ole tieteellinen fakta. Se ei voi olla totta."

Tiede on kaunis asia, mutta tiede on vain tapa selittää todellisuus sellaisena, kuin se parhaillaan uskotaan. Tiede on vain tapa analysoida, mitä luomisenne loi, mutta se ei ole lopullista. On jotain tieteen ulkopuolella. Se on seuraava asia, joka luodaan. Tiede ei voisi mitenkään ymmärtää, koska sitä ei ole luotu. He eivät ole analysoineet sitä vielä.

Teillä oli se tietäminen, että on jotain muuta, ja se voi tehdä ihmisestä hullun, kun ei kykene määrittelemään sitä. Olette etsineet kirjoista, ja olette etsineet nyt internetistä ja yrittäneet löytää, mikä tämä toinen asia on. Olette puhuneet muiden ihmisten kanssa. Useimmilla heistä ei ole aavistustakaan, mistä puhutte – tuo tietäminen, että oli paljon enemmän. Mutta kuitenkin mieli sai teidät ansaan. Massatietoisuus sai teidät ansaan. Se sanoi: "Ei. Tässä on kaikki, mitä on. Paitsi sitten kun kuolee, on taivas tai helvetti. Mutta tämä se on." Ja te tiesitte, että oli fysiikkaa, joka meni pitkälle yli kaiken, mistä puhuttiin planeetalla.

Mutta sitten – kuten shaumbra on hyvä tekemään – sanoitte: "Kuka minä olen olettamaan, että sellaista fysiikkaa on? Joku muu olisi keksinyt sen. Se olisi jossain kirjassa. Joku muu pitäisi luentopiiriä, puhuisi siitä. Siis varmasti keksin tämän kaiken. Olen varmasti harhainen, päiväunelmoin. Olen varmaan tyytymätön tavalliseen ihmiselämääni, ja siksi keksin näitä asioita." Ette keksineet.

Tiesitte sen, mutta ette tienneet, miten se selitetään. Ette tienneet, miten murtaudutaan tuon esteen läpi, tuon gravitaatiovoiman joka pitää asiat tällä planeetalla. Gravitaatiovoima ottaa kiinni teidän kaltaisenne, joka yrittää mennä muihin ulottuvuuksiin, ja paiskaa takaisin tänne lappu kiinnitettynä paitaanne: "Älä yritä sitä enää. Sopeudu yhteiskuntaan. Ole elämässä. Ole tyytyväinen siihen. Älä yritä mennä sinne. Siellä ei ole mitään."

Se on vaikeaa. Tietää, että tuolla on jotain, tietää, että se mitä tuolla on, ei kenties ole vain sen laajentuma, mitä planeetalla on, vaan hyvin erilaista kaikin tavoin – erilaista fysiikkaa, erilainen dynamiikka. Tietää, että oikea sinä, sielunne, on tuolla jossain, mutta ette tiedä puhelinnumeroa, ohjeita, miten sinne pääsee. Se oli kenties yksi kaikkein vaikeimmista asioista.

Nyt kun ulottuvuudet on auki, voitte olla niin rohkea ja uskalias, että menette sinne. Se mitä havaitsette siellä, ei välttämättä tule ihmisaistien ja ihmismielen kautta. Se mitä havaitsette, tulee eri tavalla. Se on aistimuksellista. Se ei ole älyllistä, vaan se on aistimuksellista. Ette ehkä pysty määrittelemään sitä heti, mutta lopulta pystytte. Mutta nyt voitte olla niin rohkea, että tiedätte, että on enemmän. Älkää murehtiko sen kuvailemista vielä. Kyse on sen kokemisesta. Kyse on sen tuntemisesta.

Tämä on se asia, josta puhumme. Meneminen ihmistietoisuuden, ihmiskoulutuksen ja ihmisajattelun rajoitusten yli on juuri se asia, mikä teki jotkut suurista hyvin hulluksi ajan kuluessa. Pythagoras – Kuthumi – tiesi, että oli paljon enemmän. Hän leikki sen kanssa matemaattisesti, mutta hän tiesi, että matematiikkaa oli myös tämän ulottuvuuden ulkopuolella. Ja se teki hänet hulluksi jonkin ajan kuluttua, koska hän ei kyennyt pääsemään tuonne jonnekin tajutakseen sen, tai hän ei kyennyt tuomaan sitä mukanaan tänne. Tämä verho, tämä muuri, tämä este oli aivan liian vahva, ja se alkoi tehdä hänet hulluksi, koska hän tiesi, että se oli siellä.

Hän tiesi sen. Mutta sitten kun hän teki tavallisia laskelmiaan ja puhui muiden kanssa, he kaikki saivat kuulostamaan siltä, että hän oli hullu, hän oli haaveilija, ettei tuolla ole mitään muuta. Elämä on vain matematiikkaa tai tiedettä tai mitä ikinä. Koko tämän ajan tietäen, että oli paljon enemmän, tietäen, että tuolla oli jotain muuta.

Se on kuin olisi ansassa rakennuksen sisällä, jossa ei ole ovia ja ikkunoita, mutta olisi ehdottomasti syvä sisäinen muisto, että tuolla ulkona on joitain. Ja riippumatta siitä, mitä kaikki rakennuksessa sanoivat: "Ei. Ei siellä ole mitään. Miksi siellä olisi mitään? Kaikki on tällä. Kaikki on tässä rakennuksessa, tuolla ulkona ei ole mitään", te tiesitte. Tiesitte, ettei tuota rakennusta voisi olla, ellei tuolla olisi jotain muuta, ettei tätä todellisuutta voisi olla, jos ei olisi mitään muuta.

Se tekee toiset hulluksi, kuten Lordi Byron, van Gogh, Michelangelo. He käyttivät taidetta ja ilmaisua tapana yrittää ymmärtää sitä. Myös heidän mennessään tuonne ulos, heidät paiskattiin takaisin. Se sai monet heistä tulemaan hulluksi. Benjamin Franklin, amerikkalainen valtiomies ja nerokas keksijä, tiesi, että tuolla oli paljon muuta. Hänen täytyi säilyttää arvokas ulkomuotonsa valtiomiehenä. Hänen täytyi sopeutua yhteiskuntaan, ettei hyvin voimakas uskonnollinen yhteisö tuomitsisi häntä, joten hän teeskenteli. Mutta hän tiesi, että oli enemmän, ja lopulta se alkoi vaatia veronsa hänen mielestään, mentaalisesta tasapainostaan. Hän alkoi tehdä hyvin, hyvin outoja asioita, erityisesti myöhemmin elämässään, mihin en halua mennä tässä. Mutta se on vaatinut veronsa monista suurista menneisyydessä – että tietää, että tuolla on muutakin, eikä kykene pääsemään käsiksi siihen.

Joskus yöllisessä tilassa, unitilassanne yöllä, menette sinne, koska olette epämentaalinen, enimmäkseen. Menette sinne – ei-fyysisyyteen – mutta ette kykene tuomaan sitä tänne. Mieli tulkitsee sen. Se luo kaikkia kummallisia symboleja unista. Informaatio sotkeutuu ja vääristyy, ja se on turhauttavaa, koska hyvin usein tiedätte, että jotain tapahtui, mutta teillä on näitä outoja unimuistoja, joissa ei ole mitään tolkkua, ja lopulta vain sivuutatte sen: "Se on mielen hölynpölyä." Ja se johtuu vain siitä, että söitte pitsaa eilen illalla ennen päivällistä.

Ensinnäkin, on monia, monia unitasoja, ei vain yksi. Jotkut liittyvät läheisemmin jokapäiväiseen ihmiselämäänne, mutta todella menette unitiloihin yöllä. On ollut kyse siitä, kykenettekö tuomaan sen tänne. Ja kun ette kykene ja kun tiedätte, että on jotain muuta – kehittynyttä metafysiikkaa – mutta ette kykene tuomaan sitä tänne, se tekee hulluksi. Ja sitä on tapahtunut monille, monille, monille lahjakkaille, viisaille ja nerokkaille ihmisille aikakausien saatossa.

Nikola Tesla, kyllä. Joku huusi juuri hänen nimensä. Ehdottomasti, Nikola Tesla oli mestari ymmärtämään, että oli enemmän, oli muita ulottuvuuksia, ja hän yritti kokea niitä. Hän meni tuonne jonnekin etsimään keksintöjään. Hän pystyi tuntemaan, millaista oli työskennellä puhtaan valon kanssa ja sitten lopulta tuoda se "sähköspektrille". Hän tiesi, mutta tehdessään sen tässä ulottuvuudessa, näissä olosuhteissa niiden laitteiden kanssa, joita hänellä oli, hän ei pystynyt tekemään sitä. Se teki hänet hulluksi. Se teki hänet hyvin hulluksi.

Siis rakkaat shaumbrat, se on yksi ominaisuuksista, joita teidän on täytynyt kestää hyvin pitkään. Nyt se loppuu. Nyt olette vapaa tuntemaan noita muita ulottuvuuksia. Mutta käytän sanaa "tuntea" hyvin täsmällisesti. Se on aistimuksellista. Se ei ole älyllistä. Ette saa esimerkiksi mitään hyvin kehittynyttä matemaattista käsitettä heti. Ette voi mennä kävelemään niiden keksintöjen keskelle, jotka odottavat vain tuomista tänne. Se on aistimuksellinen kokemus, joka lopulta tulkitaan ajatuksiksi ja lopulta tulkitaan 3D:hen.

Mutta jos se ei ole mikään aineellinen asia, jos se on pelkästään metafysiikkaa, olette vapaa nyt tutkimaan sitä, tarvitsematta ajatella, että olette hullu, tarvitsematta sanoa itsellenne: "No, kukaan muu ei ole keksinyt sitä, joten kuka minä olen?" No, kuka sinä olet? Olet uskomaton valo-olento, ja nyt on aika alkaa kuvitella, ilman tuon verhon rajoituksia, alkaa mennä muihin ulottuvuuksiin ja saada nämä asiat tulemaan tänne helposti ja huolettomasti aistimuksellisena kokemuksena, mutta lopulta kyeten määrittelemään ja kuvailemaan se.

Nämä kolme ominaisuutta ovat hyvin voimakkaita juuri nyt, esittävät suurta osaa palaamisessanne takaisin tälle planeetalle, jos olette ulottuvuustyöntekijä, jos olette yksi maatyöntekijöistä, koko ymmärrykseenne siitä, mitä voi tapahtua nyt.

Palvelu. Palvelua ei ole enää. Olette tehneet sen. Olette saaneet diplominne. Olette saaneet tunnustuksenne. Ei nähdä – se voi muuttua nyt, jos haluatte näkyä. Mutta tietäkää aina, että toisella puolella olevat ovat nähneet teidät. Ja sitten tuo tietäminen, että on enemmän, mutta tietämättä, miten se ymmärretään, se muuttuu. Antakaa itsenne olla hyvin rohkea nyt. Ei pidättelyä, ei mielen rajoituksia, ja tiedätte todella enemmän nyt. Antakaa itsenne tuntea se ja kokea se. Antakaa itsenne tietää se totuutena, käsityksen/käsitteen sijasta. Antakaa itsenne ymmärtää, että te ette ole hullu – ettekä ole olleet ajatellessanne, että tuolla on muutakin.

Nämä ovat kolme suurta ominaisuutta juuri nyt, ja tiedän, että menemme yli kaikista noista rajoituksista. Mutta juuri nyt on hiljaista aikaa. Juuri nyt on aika vetää syvään henkeä ja tuntea, mitä olette tehneet. Tuntea valoa, joka on kylvetty ja joka itää nyt tällä planeetalla, valoa jolla on kyky tehdä uskomattomia muutoksia ihmisten hyväksi. Mutta se on heidän asiansa, ei teidän.

Se ei ole teidän asianne enää. Olkaa kilttejä. Valo on siinä. Teitte sen, mitä sanoitte tekevänne. Nyt se on heidän päätöksensä.

Pimeät energiat

Haluan puhua hetken myös pimeistä energioista. Se on sana, jonka nykyiset fyysikot antavat sen toiselle puolelle, mitä kutsuttaisiin planeetan gravitaatio-, aika- ja avaruusvoimiksi. Pimeät energiat eivät merkitse pimeää pahana. Pimeä merkitsee pelkästään, että se on käänteinen. Siis gravitaatiovoimilla jotka pitävät kaiken tällä planeetalla, on pimeä energia, käänteisvoima joka saa universumin laajentumaan. Nimittäin muuten, jos ei olisi tuota käänteisgravitaatiota, kaikki romahtaisi, koska gravitaatio on hyvin voimakas ja motivoiva/vaikuttava piirre kosmoksessa. Mutta on aina vastakohta. On aina "epägravitaatio", jota kutsutaan pimeiksi energioiksi.

Nuo pimeät energiat ovat tulossa hyvin saataville nyt, ja se tapahtuu ensin henkilökohtaisella tasolla. Älkää ajatelko vain, että koko planeetta alkaa laajentua, tai koko kosmos, vaan itsessänne ne pimeät energiat jotka ovat vastoin tavanomaista gravitaatiota, alkavat tulla mukaan kuvioihin.

Se mitä tässä tapahtuu, on hyvin ainutlaatuista, mistä puhumme enemmän, erityisesti Keahakissa. Teillä on ollut gravitaatiovoimia, jotka pitävät todellisuutenne paikoillaan, pitävät todellisuusilluusion. Se on ollut hyvä asia, koska se on mahdollistanut teille tämän planeetan kokemisen, tämän fysiikan. Nyt pimeät energiat jotka ovat aina olleet, alkavat tulla esiin. Ne on vapautettu.

Siis ihmisenä, olentona tällä planeetalla, teillä on tasapaino – kyky pitää asiat kasassa, ja kyky laajentua ja päästää irti. Ne alkavat toimia toisensa kanssa harmoniassa. Se on osa sitä työtä, jota ulottuvuustyöntekijät tekivät – miten vakautetaan asiat harmonisesti ja armollisesti, jotta ne eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa, nujerra toisiaan.

Ne eivät ole kaksinaisuustekijöitä. Pimeät energiat ja tavanomaiset gravitaatiovoimat eivät ole enää kaksinaisuusvoimia. Se on hyvin, hyvin tärkeä asia. Ne toimivat yhdessä, harmoniassa. Se on tulosta ulottuvuustyöntekijöiden tekemästä työstä, jottei meillä ollut kahta kilpailevaa voimaa – toinen yrittää pitää kiinni/kasassa, toinen yrittää päästää irti. Nyt voitte saada sen kaiken. Asiat laajentuvat ja avautuvat, niitä ei rajoita enää gravitaatiovoima, ja kuitenkin se todellisuus jonka valitsette itsellenne, pysyy ehjänä. Se pysyy kasassa. Se ei leiju ympäriinsä, mikä tapahtuisi ilman tätä gravitaatiovoimaa. Nyt ne toimivat teillä yhdessä.

Vähän vaikea ihmismielen käsittää, koska ette voi oikein nähdä, miten niitä ei enää olisi – miten ei ole enää pimeää energiaa ja tavanomaista gravitaatiota. Mutta sama on maskuliini- ja feminiinienergioiden kanssa. Yhtäkkiä teillä ei ole enää tarvetta tuohon kaksinaisuuteen. Yhtäkkiä ei ole mitään maskuliinista tai feminiinistä. Yhtäkkiä tuo sana (kovaa kolinaa taustalla) lähtee sanastosta.

Vain vähän ... Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä hetki. Kameraoperaattorimme kaatui. Hyvä, syvään henkeä. Tuodaan valomme ja energiamme tänne.

Hyvä, syvään henkeä. Hyvä, syvään henkeä.

(Tauko)

Tämä on mahtava aika tuntea valoanne.

Kaikki on ok kuvauspaikalla. Energiat tulevat täällä vain vähän sakeiksi. Niin saattaa olla myös teillä kuuntelijoilla. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Okei.

Siis jotta kaikki katsojat ymmärtävät, niin energiat ovat tässä huoneessa erityisen sakeita tänään. Luulen, että kaikki täällä olisivat samaa mieltä. Se on tavallaan musertavaa kameraoperaattoreille. Ymmärrätte, että he ovat hyvin fokusoituneita työhönsä, hyvin, hyvin fokusoituneita, ja tuntevat kaiken, ja heidän täytyy ennakoida, milloin nousen ylös, ja hän tavallaan meni vain todella syvälle näihin energioihin. Okei.

Okei? (Kysyen henkilökunnalta) Hyvä. Okei, hyvä.

Aa! Tuo vaikutus sillä on. Missä olimme? Ai niin, puhuttiin pimeistä energioista, laajentumisesta ja lopulta ei ole kaksinaisuutta. Olemme menossa kohti tätä uutta energiaa. En halua mennä liian pitkälle siinä, mutta silloin tietoisuus ja energia yhdistyvät. Mutta menen tässä kovasti itseni edelle.

Siis pimeät energiat. Ne tulevat nyt saataville, eli on laajentumista. Se avautuu sekä pitää kaiken kasassa, ja sitä tapahtuu elämässänne juuri nyt.

Siis hyvä. Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Muuten, täällä on kaikki okei. Kaikki on hyvin.

(Tauko)

Okei. Hyvä, syvään henkeä.

Itsetäyteyden merabh

No niin, haluaisin mennä tämän kerran merabhiin, joka on suunniteltu erityisesti teille kaikille tänään. Olemme puhuneet paljon. Selvästi energia on ollut vähän sakeaa. Laitetaan nyt musiikkia. Laitetaan musiikkia soimaan, kun menemme merabhiimme. Hyvin erityinen teille jokaiselle.

(Musiikki alkaa)

Olette olleet palveluksessa, ei vain tässä elämässä, vaan monissa elämissä.

Ihmiskunnan palveluksessa. Eikä tuossa palveluksessa ole kyse konttaamisesta ja kärsimisestä. Tarkoitan, että tämä on ollut puhdasta palvelua, ollen vain tuomassa valoanne. Suostuitte kauan sitten tuomaan valonanne tälle planeetalle, tuomaan tietoisuutta, ja olette tehneet sen.

Nyt on aika pitää huolta itsestänne. Ja jotkut teistä vastustavat tätä. Ette ole tottuneet siihen. Se ei ole ollut tapa, jolla olette eläneet elämäänne, mutta aion vaatia sitä.

Olemista itsetäyteinen, huolenpitämistä itsestänne.

Joillakin teistä se on vastoin periaatteita: "Minun täytyy pitää huolta muista." Ei itse asiassa täydy. Palvelette heitä enemmän nyt, kun ette pidä huolta heistä ja pidätte huolta itsestänne.

Se aika jolloin välitätte kaikista muista, on loppunut. Olette tehneet kaiken, mitä voitte. Mikään sen yli, mikään sen yli nyt, on vain hemmetin itsepäistä tai kenties pakkomielteistä.

Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat, "heidän" ollessa perheenne, ystävänne, ihmiskunta. Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat nyt siinä valossa, jota on tuotu tälle planeetalle ja joka on ollut muissa ulottuvuuksissa. Kaikki.

Se on melkein karhunpalvelus nyt. Jos yritätte edelleen pitää huolta kaikista, se ei ole myötätuntoisuutta. Se ei anna heidän löytää omaa tietään.

On aika pitää huolta itsestänne.

Se menee vastoin monien teidän periaatteita, ja voin todella tuntea tuon vastarinnan. Se menee vastoin periaatteita. Ette olet tottuneet siihen.

Olette niin tottuneita jokapäiväisiin yksityiskohtiin kaikista muista huolehtimisessa – koirista, lapsista, puolisoista, perheistä, yhteisöistä. En sano, että on huono asia tehdä se. Ei, vaan se palvelu jota teitte, oli kaunista, mutta unohditte itsenne

Unohditte itsenne.

Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, että pidätte huolta itsestänne, rakastatte itseänne ja laitatte itsenne etusijalle.

Teillä on ollut sellaisia iskostamisen, kirkkojen, organisaatioiden ja vastaavien elämiä, että teidän täytyy pitää huolta kaikista muista. Mutta ei. Vaadin, että pidätte huolta itsestänne.

Kehonne käy läpi paljon asioita juuri nyt, kaikkea tätä valoa integroidessa. Mielenne tekee suurta muutosta siinä, miten se hahmottaa todellisuuden, miten se ajattelee, miten teistä tulee aistillinen olento, eikä vain älyllinen olento. Kaikki se muuttuu, ja teidän täytyy pitää huolta itsestänne.

Tiedän, että jollakin teistä on kehon kipuja ja särkyjä, ja osa tästä johtuu tuosta valon integroinnista. Mutta osa siitä johtuu siitä, että te ette pidä huolta itsestänne.

Miltä se näyttää, huolenpitäminen omasta kehostanne?

No, saada lepoa, jota tarvitsette. Saada kehoterapioita, hierontoja, tehdä asioita joista pidätte, on se sitten urheilua tai autolla ajamista. Mutta teiltä ei tunnu koskaan löytyvän aikaa siihen.

Pidätte aina huolta toisista. Se uuvuttaa teidät. Ja ennen kaikkea, se ei anna teidän todella arvostaa sen työn kauneutta, jota olette tehneet tuodessanne sisään valoa.

Tämä sana "itsekäs" – "Voi, sinä olet itsekäs" – heitetään pois sanastosta. Ei ole oikeasti mitään itsekkäänä olemista.

Käytän sanaa "itsetäyteinen", olla itseänne täynnä, ottaa aikaa yksin, kun tarvitsette. Lopettakaa tarve hoitaa kaikkia muita ja huolehtia kaikista muista. Olette tehneet sitä. Enää siitä ei ole mitään hyötyä.

Lisäpalvelu ei itse asiassa auta. Cauldre tarkistaa minulta faktat tässä ja huutaa ja kiljuu minulle. Ei, se ei auta.

Jos teette sitä, koska luulette olevanne velvollinen siihen, jos luulette, että se on osa tunneveroanne – tunnevero on vero, joka teidän täytyy maksaa pitämällä huolta toisista, koska olette planeetalla elävä ihminen – ei. Ei! Olette tehneet sen. Olette tehneet sitä tasoilla, mikä on käsittämätöntä useimmille muille ihmisille ja myös enkeliolennoille.

Haluan teidän pitävän huolta itsestänne nyt, tuntematta syyllisyyttä siitä, tuntematta, että teidän täytyy pitää huolta kaikista muista ensin. Pidä huolta itsestäsi.

Huolehdi tunnetarpeistasi, fyysisistä tarpeistasi, älyllisistä tarpeistasi.

Huolehdi rakkaustarpeistasi.

Huolehdi nautinnontarpeistasi. Mitä se sattuukin olemaan, mutta vaadin sitä.

Miksi? Cauldre kysyy minulta: "Mikä oikeus minulla on vaatia?" No, se oikeus, että olen St. Germain, koska todella rakastan ja välitän jokaisesta teistä. Tiedän, mitä olette tehneet. Näen ja kuulen teidät, ja tiedän nyt, että teidän täytyy pitää huolta itsestänne.

Voisitte jatkaa ja jatkaa ja jatkaa tämän palvelun tekemistä ihmiskunnalle ja kaikkea muuta. Se ei vaikuta vähääkään, koska todellinen työ on jo tehty. Nyt on aika ottaa rennosti ja katsella.

Katsella, miten tällä työllä jota olette tehneet, on vaikutusta planeetalla. Päässette tuonne ulos ja voitte ... Jos haluatte olla vapaaehtoisena joka päivä auttamassa muita, siitä ei ole enää enemmän hyötyä, kuin olette jo tehneet. Se on pointtini.

Kutsuisin sitä melkein pakkomielteiseksi, neuroottiseksi, että luulette, että teidän täytyy jatkaa muiden auttamista.

Nyt on teidän aikanne.

On aika alkaa oivaltaa, mitä olette tehneet, mitä olette saaneet aikaan.

Haluan teidän katsovan valon tanssimista elämässänne ja ympäri planeettaa. Ette voi tehdä sitä, jos teille on pakkomielle aina pitää huolta muista.

Haluan teidän katselevan, miten valo tanssii planeetalla ja alkaa vaikuttaa.

Eikö se ole suurinta tyydytystä? Nähdä sen työn tulokset, jota olette tehneet. Se on sitä. Tyydyttävämpää kuin oppia uusi kieli, tyydyttävämpää kuin luoda jonkinlainen keksintö – kyetä nyt tarkkailemaan, miten valo tanssii. Ottaa mukava asento, rentoutua ja olla tuntematta, että teidän täytyy mennä auttamaan kaikkia muita.

Olette mestari. Olette mestari, ja nyt teidän on aika antaa itsellenne metarillinen elämä. Se ei ole itsekästä. Ette ota energiaa keneltäkään muulta. Ette riistä ketään muuta. Annatte vain lopultakin itsellenne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän itsetäyteyden merabhiin.

Haastan teidät. Oletko valmis tähän?

Oletko valmis vastaanottamaan oman valosi?

Oletko valmis antamaan tunnustusta siitä työstä, jota olet tehnyt, oli se sitten täällä maan päällä tai muissa ulottuvuuksissa?

Oletko valmis olemaan todellinen mestari ja antamaan energian palvella sinua, tuntematta, että sinun tarvitsee ansaita sitä palvelemalla aina muita?

Tämä ei merkitse, että teidän täytyy hylätä lapsenne tai suosikkilemmikkinne tai perheenne. Se merkitsee vain, että pidätte huolta itsestänne.

Ja hyvin loogisesti, ette voi oikeasti pitää huolta muista, ennen kuin pidätte huolta itsestänne. Se on melko loogista. Jos olette sairas, jos olette väsynyt, miten edes aiotte auttaa heitä?

Suurin apu jota voitte antaa heille nyt, on antaa heidän oivaltaa, että heillä on samaa valoa, heillä on samat kyvyt ja potentiaalit, kuin teillä. Se auttaisi heitä oikeasti.

Miten upeaa aikaa antaa tuon vanhan iskostuneen, tuon vanhan palvelulupauksen mennä. Se ei tee teistä huonoa ihmistä. Jos voisitte vain nähdä, mitä olette tehneet, tuo ajatus ei koskaan tulisi mieleenne: "No, minun täytyy jatkaa asioiden tekemistä muille ollakseni hyvä ihminen."

Olette tehneet sen.

Nyt ottakaa rennosti ja tarkkailkaa.

(Tauko)

Siis taas kerran, haastan jokaisen teistä. Oletko valmis olemaan itsetäyteinen?

Se ei merkitse, että potkaisette kaikki pellolle. Se merkitsee vain, että heräätte aamulla ja pidätte huolta itsestänne – tarpeista, haluista, kehosta ja mielestä.

Se ei merkitse, että unohdatte pakata heille lounasta tai viedä heidät lääkäriin. Siitä ei ole kyse. Siinä on kyse tavallaan energeettisestä prioriteetista, tulemisesta takaisin Itseenne.

Pyytäisitte sitä samaa heiltä tai muilta, joita rakastatte ja joista välitätte: "Pidä huolta itsestäsi", mutta tehkää se nyt itsellenne.

(Tauko)

Pohjimmiltaan ette voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi tai surulliseksi. Ette voi pelastaa häntä. Pohjimmiltaan ette vain voi.

Voitte säteillä valoa, joka auttaa heitä näkemään mahdollisuudet, mutta ette voi oikeasti tehdä sitä heidän puolestaan.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, tuntien tuota Itsen valoa, sitä samaa valoa jota olette säteilleet muille hyvin pitkään – tuntien sen nyt itsessänne.

Ja antaen sen pysyä siellä, antaen sen valaista sisällänne, antaen sen resonoida sisällänne.

(Tauko)

Ja taas kerran, tässä ei ole kyse itsekkyydestä tai siitä, että olette maailman tärkein asia – mitä muuten olette. Tässä on kyse asioiden laittamisesta takaisin oikeaan perspektiiviin hyvin pitkän valopalvelunne jälkeen. Kyse on itsestänne huolehtimisesta.

Tässä kohtaa laitatte siivet naulaan.

Tässä kohtaa otatte mukavan asennon tuolissa, kenties tuntien väsymystä ja uupumusta, mutta toivottavasti tuntien syvää tyydytystä sanoen: "Nyt näinä viimeisinä päivinäni, vuosinani, vuosikymmeninäni. Rakastan muita ihmisiä. En koskaan yritä varastaa heidän energiaansa. Mutta minun täytyy tehdä nyt jotain itselleni." Se on suurin lahja, jonka voitte antaa itsellenne.

Ja tiedän sen henkilökohtaisesta kokemuksestani viimeisessä elämässäni St. Germainina. Olin tehnyt työtä – olin nauttinut työstäni, mutta olin tehnyt työtä erittäin kovasti – tuodakseni uutta vapausenergiaa planeetalle. Mutta sitten tuli aika, jolloin sanoin: "Olen tehnyt kaiken, mitä voin. Se riippuu nyt ihmisistä." Ja vietin elämäni viimeiset vuodet yksin lempikoirieni kanssa, kirjoittaen muutaman kirjan, tehdä vähän aikamatkustusta. Mutta ennen kaikkea, ollen vain itseni kanssa.

Ansaitsette sen, mutta enemmän kuin vain muutaman lyhyen vuoden.

Ansaitsette sen ehdottomasti, ja vaadin sitä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä itsetäyteisyyteen.

(Tauko)

Tämän myötä, rakkaat ystävät, se jatkuva muistutus, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Tämän myötä, olen St. Germainin Adamus. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 02.06.2023 21:50

ANTEEKSI VAAN ...

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kirjoittajan kommentti: tätä tarinaa on väritetty viihteellisyystarkoituksessa, muuten se olisi ollut pelkästään ankea.

"Jos sinusta ei tunnu juuri nyt siltä, että olet tulossa hulluksi, luultavasti olet oikeasti hullu." Se oli "auttava/hyödyllinen" neuvo, jonka sain Adamukselta hiljattain. Minulla oli viikoittainen keskiviikon ruikutussessioni hänen kanssaan klo 1.11. Joskus ruikutan kaikesta, joskus olen vain hänen renkinsä (suom. huom. sanaleikkiä, jota on hankala suomentaa). Juuri tänä yönä minulla oli pitkä lista kysymyksiä ja valituksia tullessani tapaamiseen.

Kiitin sarkastisesti, että hän auttoi minua ymmärtämään selkeästi, mitä hän tarkoitti hullulla kommentillaan. Hän huomasi sarkasmin ja vastasi: "Aina valmiina, Grasshopper." Hän viittaa minuun Grasshopperina (= heinäsirkka), silloin kun kommentoimme nenäkkäästi tai sarkastisesti. Tuo termi tulee 1960-luvun amerikkalaisesta tv-sarjasta Kung Fu, jossa esiintyvät mestari Po ja hänen päästään pyörällä oleva oppilaansa Caine. Kuthumi keksi Grasshopper-nimen minulle (kiitos vaan – no ei). Adamuksesta se on todella hauska, koska sukunimeni on Hoppe ... tavallaan Hopper (= hyppijä). Kuthumi auttoi St. Germainia keksimään itselleen Adamus-nimensä (Kuthumin kommentoidessa, että St. Germain on "a dumb ass" (suom. huom. merkitsee "tyhmä, aivoton" ja kuulostaa lausuttuna paljon Adamukselta). Nämä ylösnousseet mestarit ovat hyvin hauskoja (silmien pyörittelyä). Jatka kävelyä, Kuthumi, jatka vain kävelyä.

Mutta takaisin hulluun. Olen käynyt vuosien saatossa läpi paljon rankkoja transformaatioita, mutta tällä hetkellä kaikki on intensiivisen kvanttisekopäistä. Suorastaan hullua. Tärähtänyttä steroideilla. "Näytät käsittelevän sen aika hyvin", Adamus huomautti, kun kävin "mitä v**tua" -listaani läpi hänen kanssaan. Hänen kommenttinsa sai minut ajattelemaan, miten hän sai Adamus-nimen Kuthumilta. Kyllä, olen taistelun karaisema metafyysikko aikojen takaa, mutta tätä en odottanut.

"Adamus, eikö kaiken ollut tarkoitus tulla helpommaksi Taivaan ristin jälkeen?" kysyin ylimielisellä asenteella.

"Anteeksi vaan, mutta en luvannut sinulle koskaan ruusutarhaa", hän lauloi vastauksensa. Saatoin kuulla säveliä suositusta country-western-laulusta I Never Promised You a Rose Garden (= en luvannut sinulle koskaan ruusutarhaa) Lynn Andersonin esiintyessä taustalla. Hassua on, että kuuluisa Lynn Anderson itse asiassa esiintyi meille Kvanttihyppy-tapahtumassa Taosissa, New Mexicossa 2007. Hän kuuli, että shaumbroja oli kaupungissa, ja hän toi koko bändinsä yhtenä iltana soittamaan veloituksetta. Nyt luulen, että Kuthumi järjesti koko jutun kurkistuksena tulevaisuuteen.

Adamuksen olemus muuttui enemmän St. Germainiksi, kun pääsimme keskustelumme vakavaan osaan. "Tätä tapahtuu Taivaan ristin jälkeen. Puhuimme metafysiikasta viimeisimmässä Keahak-sessiossamme, mutta et luultavasti muista sitä." Hän ilmensi välittömästi suuren maalaustelineen kirjoituslehtiön kera, jotta hän voisi havainnollistaa, mitä tuli seuraavaksi:

"Koronaviruspandemia vuosina 2020 ja 2021 pakotti ihmiset menemään sisälle, sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti. Sillä tavalla se oli nerokas ihmissuunnitelma. Se "turboahtoi" planeetan tietoisuustasoa ainakin 10 vuodella, ja itse asiassa ei hetkeäkään liian aikaisin kiihtyneen teknologiatahdin vuoksi." Hän piirteli paperille kuvioita valaisemaan pointtiaan. "Covid oli laskussa kesään 2022 mennessä. Se oli tehnyt tehtävänsä ja nyt se hiipui. Viime kesä oli myös aikaa, jolloin Crimson Council oivalsi, että Taivaan risti lähestyi. Emme tienneet tarkkaa päivämäärää, mutta tiesimme sen olevan vuoden 2023 alkupuolella." Hän piirsi pienen pilakuvan nenäkkäästä Covid-solusta sairaalavuoteella, ja se näytti olevan kuolemassa pian. Sarjakuvalääkärit ja -hoitajat nauroivat ja taputtivat.

"Muutamassa kuukaudessa pystyimme ennustamaan, että tarkka päivämäärä Apokalypsin alkamiselle oli 22.3.2023. Planeetalla olisi tarpeeksi tietoisuutta rikkomaan reiän vanhaan verhoon." Hän piirsi raketin, joka murtautui pilvien läpi. Sitten hän vaihtoi sivua ja piirsi lisää pilviä, joissa oli iso reikä keskellä, ja valoa virtasi Maahan. "Taivaan risti salli uutta valotehoa, valokirkkautta, tulla 3D-ihmisulottuvuuteen."

Seuraavaksi hän piirsi hetkessä satoja pieniä ihmisiä maan päälle, joista useimmat olivat pukeutuneet harmaaseen ja katsoivat maahan, mutta muutamia oli värikkäissä vaatteissa – tai alasti – ja he katsoivat ylöspäin valoa, jota tuli alas tuosta reiästä pilvissä. "Useimmat ihmiset eivät huomaa, että mitään tapahtui maaliskuun lopulla, mutta tarpeeksi moni ihminen tajuaa sen. Vain sillä on merkitystä. Tarvitsetko kupin kahvia, Cauldre? Näytät kyllästyneeltä ja väsyneeltä."

Myönnän, että olin vaipunut uneen hänen luentonsa aikana. Olen kuullut suurimman osan tästä aiemmin. Halusin tietää, miksi minusta tuntuu siltä, kuin tunteeni olisivat tulessa, ja uutta polttoainetta lisättiin joka kerta, kun yritin ajatella. Adamus ojensi minulle kupin jotain, mikä tuoksui kahvilta, johon oli lisätty nestemäisiä donitseja. Olen varma, että kaikki tuo sokeri oli hyväksi tunne-epävakaudelleni (no ei), mutta se maistui fantastiselle. Hyvää lohturuokaa, huomautin, kaiken sen muun roskan rinnalla, mitä olen syönyt viime aikoina. Tähän mennessä Apokalypsi on lisännyt reilut pari kiloa painolastiini. Vihaisin mennä vitun tulevaisuuteen katsomaan, miltä näytän vuoden päästä. Olen sanonut myös "vittu" ainakin 100 vitun kertaa enemmän, kuin tavallisesti sanon "vittu".

Adamus jatkoi: "Mitä luulet tapahtuvan kaikelle tällä kirkkaalle valolle, jota virtaa sisään?" Sanoin melkein "en tiedä", mutta sain nopeasti itseni kiinni. "En ole vielä tietoisesti oivaltanut tuota vastausta, mestari." Huh, väistin tuon luodin. "Sulje silmäsi ja tunne sitä, Grasshopper. Älä ajattele sitä. Tunne sitä." Tein niin, kuin pyydettiin, ja yhtäkkiä mieleeni tuli uskomaton kuva. Näin pyöriviä atomeja, joiden välillä oli valtavasti tilaa. Sitten näin kuplia leijumassa, ja niiden välillä oli valtavasti tilaa. Tiesin, että nuo kuplat olivat ajatuksia. Nuo kuplat ja ajatukset pyörivät ja kelluivat pimeyden meressä.

Seuraavaksi näin valonsäteen tulevan jostain tuohon sysimustaan pimeyteen. Tuo säde jakautui kahtia – toisen säteen alkaessa täyttää noita pimeitä tiloja ja toisen säteen mennessä suoraan koko näkymän läpi, kuin se olisi matkalla ikuisuuteen. Kehoni ja mieleni tunsivat tuliaallon, mikä sai minut avaamaan silmäni. St. Germainilla oli silmät suljettuna, kuin hän olisi kokenut kaiken tämän kanssani.

"Cauldre, tätä tapahtuu, ja tämä saa tunteesi leimahtamaan. Itse asiassa kaikki leimahtaa, mutta tunnekehosi tuntee sen ensimmäisenä. Metafysiikka toimii seuraavasti. Todellisuutesi on tehty tiivistyneestä valosta tai pyörivistä atomeista. Tässä sopassa ovat myös ajatuksesi, uskomuksesi, muistosi ja halusi, joita edustavat nuo kuplat. Jokainen atomi, hiukkanen, aaltomuoto ja ajatus roikkuu erillisyysilluusiossa, mutta kommunikoi kuitenkin jatkuvasti kaikkien muiden hiukkasten ja ajatusten kanssa. Miten? Ne ovat kaikki energiamuotoja, ja energia on kommunikointia, ei enempää eikä vähempää. Se mitä näit pimeytenä tai tyhjänä tilana, on vain neutraalia energiaa, kuitenkin se kommunikoi edelleen. SE ON ODOTTANUT KORKEAMPAA VALOTASOA AKTIVOIMAAN SEN. Se tapahtui Taivaan ristissä. Valoa tai korkeampaa tietoisuutta tulee nyt verhon läpi, JA SE ALKAA TÄYTTÄÄ TUOTA TILAA HIUKKASTEN JA AJATUSTEN VÄLILLÄ." Adamus puhui niin painokkaasti, että tuntui siltä, kuin hän olisi ilmaissut kaikki sanansa isoilla kirjaimilla.

Hän avasi silmänsä ja jatkoi: "Toinen valonsäde jatkaa suoraan tämän todellisuuden läpi, muuttamatta luonnollista virtaansa. Toinen säde "hidastaa" palvellakseen ihmiseksi muuttuneen sielun kokemustarpeita. Kaksi erilaista "valonvauhtia" luovat gravitaation, aika-avaruuden ja sähkömagnetismin. Se on todellisuutesi perusta."

No, siitä juuri puhun. Maailmani kääntyy nurinpäin ja ylösalaisin. Adamus määritteli juuri uudelleen KOKO fysiikan. Mitä – pitäisikö minun heittää pois kaikki, mitä olen koskaan oppinut luonnontieteistä ja fysiikasta? Pitäisikö minun hypätä vain Hulluun junaan ja suunnata kohti Mielipuolien kaupunkia kyselemättä?

"Kyllä", St. Germain vastasi. Unohdan aina, että nämä ylösnousseet mestari voivat tuntea kaiken, mitä ajattelen. "Kyllä, mutta katso sitä näin. Nouse junaan, mutta älä ole huolissasi määränpäästä, livahda vain pois." Saatoin kuulla taustamusiikkia Paul Simonin vanhasta laulusta Slip Slidin' Away (= livahtaa pois). Hyräilin tuota sävelmää päässäni: tiedät olevasi lähempänä määränpäätä, mitä enemmän livahdat pois. Hitto, toivottavasti tulee päivä, jolloin puhuessani ihmisille he kuulevat musiikkia taustalla. Tänne kannattaa jäädä pelkästään jo sen vuoksi.

"Hyppäät kyytiin ja vain sallit. Juna lähtee luultavasti raiteilta. Vain sallit, ja annat sen lentää sen sijaan, että se seuraa vanhoja teräskiskoja. Et ole huolissasi, että tuo juna jättää sinut kyydistä Psykolaan, koska vaikka pelätessäsi voisit päätyä sinne, se ei ole sydämesi toive. Ei ole sellaista paikkaa kuin Sekopäiden maa, ellet halua sellaista olevan, ja tiedät, ettet halua sitä.

"Takaisin metafysiikkaan. Ero näiden kahden valovirran "vauhdissa" luo todellisuuden. Tila näiden kahden valovirran välissä on vain energiaa, ja tämä energia odottaa vain ..."

"Minua?" möläytin.

"Kyllä, Grasshopper", mestari sanoi hymyillen.

"Siis kaikki tämä tunne-, mentaali- ja fyysinen mullistus on vain jumaluuteni valoa, joka lopultakin täyttää tuon tyhjän tilan ja saa aikaan ennenkuulumattoman tason muutosta todellisuuteen?"

"Kyllä, Grasshopper."

"Ja kun valo täyttää tuon tyhjän tilan, hiukkasilla ja ajatuksilla ei ole enää tarvetta kommunikoida toistensa kanssa, niin kuin ne olisivat saaria meressä?"

"Kyllä, Grasshopper."'

"St. Germain, saatan hypätä junan edelle tässä, mutta eikö tämä ole paluuta ykseyteen – "minä olen oma ykseyteni" -ykseyteen?"

"Kyllä, Grasshopper." Tuolla hetkellä näin yhden kyyneleen St. Germainin silmästä vierivän poskea pitkin ja putoavan suureen tyhjään tilaan alla. Ei mikään ihme, että viime aikoina on satanut niin paljon.

____

Myöhemmin samana yönä näin unta, että Adamus, Kuthumi ja Tobias lauloivat minulle serenadia. Laulu meni jotenkin näin:

Anteeksi vaan

Emme luvanneet sinulle koskaan ruusutarhaa

Taivaan ristin valon ohella

Täytyy olla vähän pimeää yöllä

Kun kasvat, sinun täytyy vaikeroida, joten elä ja anna elää tai päästä irti

Ou-vou-vou-vou

Anteeksi vaan

Emme luvanneet sinulle koskaan ruusutarhaa

Voisimme luvata sinulle juttuja, jottei tunnu niin rankalta

Mutta et löydä ruusuja kasvamasta apilanvarsista

Joten sinun on parempi harkita sitä tarkkaan

No, jos lirkuttelu sinulle voisi saada sen toteutumaan

Antaisimme sinulle salaisuuden nyt hopealautasella

Mutta mitä merkitystä sillä olisi

Lakkaa itkemästä vaihteeksi ja ollaan hilpeitä

Apokalypsin ei pitäisi olla niin melankolista

Tule mukaan juhlimaan lopunaikoja, jos voit

Anteeksi vaan

Emme luvanneet sinulle koskaan ruusutarhaa

Kuuntele Lynn Andersonin virallinen esitys I Never Promised You a Rose Garden Youtubesta (https://www.youtube.com/watch?v=2-eclUz-RYI). (Suom. huom. em. serenadi on kirjoitettu kappaleen sanoja mukaillen)

***

Geoffrey Hoppe

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 08.06.2023 18:25

ALT-sarja
SHOUD 9

Adamus St. Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Siis tervetuloa kaikki. Tervetuloa kokoontumiseemme, shoudiimme. Tervetuloa ympäri maailmaa. Aah, kyllä, tosiaankin. Tunnen sitä hetken, mutta jotain tästä puuttuu. Jotain puuttuu, ja voisiko se olla kenties kahvini?

KERRI: Ai, luulin, että se olin minä.

ADAMUS: Joo, sinäkin, mutta ennen kaikkea kahvini. Kiitos, rakas Kerri.

KERRI: Ole hyvä.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Aah! Voi, arvostan sitä todella. Linda, voit laittaa tuon (jälkiruoka) sivuun. En syö sitä heti. Söin juuri suuren aterian Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Meillä oli suuret juhlat ja juhlimme asioita, joista puhun tänään. Mutta kahvia, tosiaan, milloin tahansa täällä maaplaneetalla.

Ja teille jotka mietitte: "Miksi ylösnoussut mestari ylipäätään joisi kahvia?" Koska voimme. Se on niin yksinkertaista. Jokainen ylösnoussut mestari – ja meitä on nyt melkein 12.000 – on tullut Maan kautta. Muistamme, millaista on olla maan päällä. Muistamme, millaista on tanssia, juoda kahvia. Muistamme, millaista on, kun on huonoja päiviä, jotka lopulta muuttuvat hyviksi päiviksi, enimmäkseen. Muistamme, millaista on, kun on perhe ja ystäviä, millaista on tehdä pitkä kävely luonnossa.

Muistamme nuo haasteet, ja puhumme paljon siellä ylhäällä. Ja teille jotka mietitte: "Onko tämä vain tarina?" Ei, vaan oikeasti on Ylösnousseiden mestareiden klubi. Tarkoitan, että kun olet ylösnoussut mestari, niin miksi ei? Mitä muuta tekisit – hengailisit vain yksin koko päivän? Meillä on klubi. Kokoonnumme yhteen – anteeksi hetki tässä (hän siemaisee kahviaan). Aah! Kokoonnumme yhteen. Kerromme tarinoita. Kerromme vitsejä teistä (vähän naurua). Ja itkemme aina silloin tällöin. Todellakin itkemme aina silloin tällöin, koska näemme, miten vaikeaksi ihmiset tekevät kaiken itselleen. Heidän ei tarvitse. Vuodatamme vähän kyyneliä. Tarkoitan oikeita kyyneleitä.

Tietenkin on tämä väärinkäsitys ylösnousseista mestareista: leijumme vain ympäriinsä koko päivän tekemättä mitään. Voisimme tehdä niin, mutta tekisittekö te niin, jos olisitte ylösnoussut mestari? Leijuisitteko vain koko päivän? Ettekö etsisi muita ylösnousseita mestareita, joiden kanssa puhua? Ettekö tulisi takaisin Maahan aina silloin tällöin, seurustelemaan, keskustelemaan, rupattelemaan muiden ihmisten kanssa? Mutta kyllä, ylösnousseilla mestareilla on yksi asia yhteistä – paitsi tietysti ylösnousemuksensa – he rakastavat ihmistilaa, nyt kun he ovat poissa siitä (vähän naureskelua). He rakastavat niitä kokemuksia, joita ihmisillä on.

Nimittäin ylösnousseella mestarilla on ikään kuin oma sisäänrakennettu elokuvateatteri. He voivat palata koska tahansa katsomaan nauhoja kokemuksistaan tällä planeetalla. He tekevät sitä kaiken aikaa. Siisti juttu on, ettei sen tarvitse olla sellaista, miten ihmismieli muisti sen. Voisir katsoa noita nauhoja, jotain mitä pidit kamalana, ja voisit muuttaa sen. Voit saada eri lopun tai eri alun ja keskiosan. Voit muuttaa sitä. Muistat aina sen, mitä mieli muisti, mutta sitten oivallat, että voit mennä sen yli. Voit kirjaimellisesti muuttaa sitä.

Ylösnousseen mestarin kauneus – haluan teidän todella tuntevan tätä hetken. Ylösnousseen mestarin kauneus on, että hän on ylösnoussut – hän on tietenkin muissa ulottuvuuksissa; hän on valmis, hän on saanut matkansa loppuun, hän on omassa täysivaltaisuudessaan – mutta kuitenkin hän on myös alussa ja ottaa ensimmäisen elämänsä maan päällä ja käy läpi kaikki kokemukset. Se kaikki tapahtuu.

Kun istutte tässä, miten tiedätte, ettei se ole vain unta – tuo nauha siitä, että olette ihminen tällä planeetalla ja käytte läpi sitä, mitä teette juuri nyt? Miten tiedätte, että te ette vain tunne sitä kokemusta, joka teillä oli, ennen kuin teistä tuli ylösnoussut mestari? Aa! Asia mitä tuntea/tunnustella.

Kaikki on aivan siinä. Ei ole mennyttä, nykyistä, tulevaa. Oikeasti ei ole todellista eroa siinä, että olette se ihminen, joka olette tänään, ja se ylösnoussut mestari, joka olette. Siinä ei ole mitään eroa, paitsi havainto, paitsi ihminen joka sanoo: "Voi, en ole siellä vielä. Minulla on matkaa jäljellä. Olen edelleen matkallani. Käyn edelleen läpi kaikkea tätä." Väärin. Tavallaan olette jo siellä. Tiedätte tietysti olevanne oikeasti siellä, sitten kun teidät on hyväksytty Ylösnousseiden mestareiden klubiin, yhdeksi melkein 12.000:sta. Silloin lopulta sanotte: "Olen siellä, ja olen tässä. Nyt tunnustan sen." Mutta joka tapauksessa, takaisin asian ytimeen.

Ylösnousseina mestareina istuskelemme, kerromme tarinoita, elämme vanhoja tarinoitamme, palaamme niihin ja elämme niitä, ja muutamme, jos haluamme. Juomme kahvia. Nimittäin on suuri väärinkäsitys, että ylösnoussut mestari on jokin suuri guru jossain toisessa, täydellisessä ulottuvuudessa. Se on täydellinen ulottuvuus, mutta olemme edelleen hyvin ihmisiä, ja pidämme edelleen tuon ihmisyyden esittämisestä. Meillä on edelleen juhlia. Voisitteko kuvitella olevanne ylösnoussut mestari, eikä teillä olisi juhlia? Pahinta on, kun olette ylösnoussut mestari, eikä teitä kutsuta noihin juhliin (vähän naurua). Se on ... (Adamus naureskelee)

Mutta teille jotka ihmettelette: "Eikö ylösnousseiden mestareiden pitäisi olla jotain suuria, pyhiä olentoja?" Joo, he voivat olla, mutta he eivät ole. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Olet ylösnoussut. Voit leikkiä energian kanssa niin, kuin haluat. Se on sinun teatterisi. Voit tehdä, mitä haluat.

Iso ero ylösnousseen mestarin ja ihmisen välillä on oivaltaa, että se on vain tarina. Voit mennä siihen ja lähetä pois. Voit olla tuo näyttelijä tai nuo näyttelijät. Et ole eksynyt siihen. Sinusta ei tunnu, että olet jumissa siinä. Se on tuo suuri ero.

Siis vedetäänpä syvään henkeä sille tänään. Ja kun lopulta oivallatte sen, teidät hyväksytään Ylösnousseiden mestareiden klubiin. Teidän on täytynyt kuolla ensin, mutta ... (muutama naurahdus). No, ainakin teidät hyväksytään.

Siis tänään listalla (Adamus siemaisee kahviaan) – mm. Kyllä, juon kahvia. Tänään listalla tärkein asia jonka teemme, on, että käytämme merabhissa vähän aikaa tuon tilan täyttämiseen valolla. Tuon tilan täyttämiseen valolla, joka on kaiken välissä, ja on paljon tilaa. Jotkut kutsuisivat sitä pimeydeksi. Se on vain tyhjiö. Se on vain tyhjyyttä. Teemme sen. Mutta minulle maksetaan tuntien mukaan, joten minun täytyy esiintyä tunti (vähän naureskelua). Siis ennen kuin pääsemme tuohon merabhiin, nyt on viihteen aika.

LINDA: Oi-joi.

ADAMUS: Se on nimittäin melko hauskaa.

LINDA: Laitat minut viemään mikkiä, eikö niin?

ADAMUS: Kyllä, niin laitan.

LINDA: Mm hmm. Mm hmm.

Armollisuus Taivaan ristin jälkeen

ADAMUS: Ensimmäinen kysymys on ... Taivaan rististä on, mitä, kuusi viikkoa – tai kahdeksan tai 12 viikkoa – sillä ei ole merkitystä. Siitä on vähän aikaa. Millaista elämänne on ollut, asteikolla yhdestä kymmeneen, mitä tulee armollisuuteen? Millaista on ollut? Siis Linda juoksee ympäri mikrofonin kanssa. Asteikolla yhdestä kymmeneen, millaista elämänne on ollut armon osalta Taivaan ristiin jälkeen?

HENRIETTA: Nousenko seisomaan?

LINDA: Onko kymmenen paras?

ADAMUS: Kymmenen on paras, kyllä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Anna mennä ja seiso.

HENRIETTA: Okei. Minusta tuntuu, että leijun joskus, ja olen todella liikuttunut säteillessäni tietoisesti valoa. Siunaan kotini, kun lähden. On tiettyjä yksilöjä, joilla tiedän olevan vaikeuksia, ja lähetän armoa heille. Huomaan kommunikoivani ihmisten kanssa ja sanovani: "Siunausta sinulle ja perheellesi." Ei niin, että olen pyhempi kuin he. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Mutta todella haluan jakaa siunausta muiden kanssa.

LINDA: Yhdestä kymmeneen.

HENRIETTA: Yhdestä kymmeneen?

LINDA: Sinun täytyy valita jokin luku.

HENRIETTA: Kymmenen.

ADAMUS: Okei. Meillä on "kymmenen". Pidän todella huivista päässäsi.

HENRIETTA: Kiitos.

ADAMUS: Voisinko saada sen?

HENRIETTA: Totta kai.

ADAMUS: Cauldre on pukeutunut tavallaan tylsästi tänään. Hän tarvitsee vähän väriä (he naureskelevat). Sopisin yhteen takana olevan sateenkaaren kanssa. Tarkoitan, että nyt?

HENRIETTA: Nyt! (Vähän naureskelua)

LINDA: Siinä on kaksi huivia.

HENRIETTA: Siellä on kaksi huivia.

ADAMUS: Odotamme myöhempään ajankohtaan. Okei, Cauldre voi olla tylsä. Ihan sama!

HENRIETTA: Ja on yksi, jossa on pinni pitämässä sen paikoillaan.

ADAMUS: Älä siitä huoli. Annamme hänen vain tavallaan hävitä tylsyyteen (vähän naureskelua). Okei, kiitos. Siis sinulla on kymmenen. Vain nopea kysymys, minun on pakko kysyä sitä. Miksi ihmeessä et vastannut kysymykseen heti? Se oli yksinkertainen kysymys – yhdestä kymmeneen.

HENRIETTA: Kysymys hävisi mielestäni.

ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus, joo. Mihin se meni?

HENRIETTA: (Pieni tauko) Tyhjiöön.

ADAMUS: Tyhjiöön. Okei. Hyväksyn sen. Hyvä, kiitos.

HENRIETTA: Kiitos.

ADAMUS: Mahtavaa. Siis hänellä on kymmenen Taivaan rististä saakka. Ettekö vihaakin häntä (Adamus naureskelee). Seuraava.

MARKO: Ai, älä viitsi!

LINDA: Suu kiinni! (He naureskelevat)

ADAMUS: Marko! Marko, Marko!

MARKO: Hei.

ADAMUS: Mitä kirjallesi kuuluu? (Linda ja Marko nauravat)

MARKO: Mainosaika.

ADAMUS: Hän maksoi minulle ...

MARKO: (naureskellen) Niin tein!

ADAMUS: ... että kysyn hänen kirjastaan koko ajan, joten. Elämäsi armollisuus Taivaan rististä saakka?

MARKO: Se on todellakin kymmenen.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Minusta tuntuu, että yli kymmenen.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Ei ole numeroa.

ADAMUS: Vau!

MARKO: Olen kvanttinen.

ADAMUS: Okei, mahtavaa.

MARKO: (naureskellen) Joo.

ADAMUS: Miksi niin on? Jostain tietystä syystä?

MARKO: Hei, asun Havaijilla!

ADAMUS: Joo, okei.

MARKO: Tietysti!

ADAMUS: Okei.

MARKO: Lasken leikkiä, mutta kyllä.

ADAMUS: Oletko kahuna?

MARKO: Mikä se on?

ADAMUS: Niin kuin suuri pappi.

MARKO: Ai jaa. Joo, joo, joo, joo!

ADAMUS: Tarkoitan, että omatekoinen.

MARKO: Ai jaa, ai jaa. Joo.

ADAMUS: Sinun täytyy vain ...

MARKO: Olen guru koko päivän.

ADAMUS: ... kutsua itseäsi kahunaksi. Joo.

MARKO: Vakavasti sanottuna, elän todellisessa armossa.

ADAMUS: Okei.

MARKO: Joo. Taivaan rististä lähtien olen vain tuntenut, että kaikki elämät integroituvat, kuin turbona, hyvin nopeasti.

ADAMUS: Aivan.

MARKO: Mutta se on armollista. Se on ilman ... En edes tiedä siitä useimmiten unissa, ja päiväsaikaan tunnen vain luovuutta koko ajan. Ja nautin vain omasta energiastani, omasta luomisestani. Olen todella – olen kuin: "Miten vitussa minulta voi mennä tämä aiemmin ohi?" En voi edes uskoa sitä. Mutta joka tapauksessa.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

MARKO: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä. Elämä Taivaan ristin jälkeen.

LINDA: Menen nyt Ranskaan (naureskellen pehmeästi).

ELISABETH: Numero kymmenen.

ADAMUS: Kymmenen, okei.

ELISABETH: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Ei häiriöitä? Ei sisäisiä haasteita? Ei kireyttä?

ELISABETH: Haasteita – yhteys puuttuu.

ADAMUS: Yhteys puuttuu. Okei. Oletko töissä? Onko sinulla työpaikka?

ELISABETH: Kyllä.

ADAMUS: Millainen ammatti?

ELISABETH: Lääkäri.

ADAMUS: Ai, lääkäri. Vau. Hyvä. Ja mitä ajatuksesi ovat olleet ammatistasi Taivaan rististä saakka? Ajatteletko jäädä siihen? Lähteä siitä?

ELISABETH: Ei ammatissani ole mitään ongelmaa.

ADAMUS: Ei, okei. Hyvä. Okei, meillä on kolme kymppiä.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Minä saisin vain viisi! Mutta ihan sama!

ADAMUS: Älä ole niin optimistinen (muutama naurahdus). Tervehdys.

AGNES: Hei. Sanoisin seitsemän.

ADAMUS: Seitsemän. Okei. Ei kymmenen?

AGNES: Minulla ei ole ollut isoja häiriöitä elämässäni tai mitään sellaista, mutta minulla oli paljon kärsimättömyyttä. Enkä odottanut ilotulitusta tai mitään sellaista, mutta odotin kuitenkin joidenkin ihmisongelmieni häviävän maagisesti!

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Eivätkä ne hävinneet.

ADAMUS: Eivät hävinneet. Okei (Agnes naureskelee). Voitko jakaa ne kanssamme?

AGNES: Joo, totta kai. Yltäkylläisyys. Edelleen.

ADAMUS: Yltäkylläisyys, ai.

AGNES: Joo. Tein isoja muutoksia elämässäni. Jos katson sitä siitä ihmisperspektiivistä, mistä tulin, se on valtava muutos.

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Siitä olen onnellinen.

ADAMUS: Aivan.

AGNES: Mutta kun katson joskus, erityisesti shaumbroja, jotka elävät niin, kuin haluaisin elää, olen kuin: "Voi! Mitä teen väärin?"

ADAMUS: Joo, joo (Agnes naureskelee). Joo.

AGNES: Joo. Siis en voi valittaa liikaa, mutta en ole oikein tyytyväinen.

ADAMUS: Okei. Käsittelemme tavallaan tuota tilannetta myöhemmin.

AGNES: Rakastaisin sitä. Kiitos.

ADAMUS: Hyvä. Hyvä. Se on melko yksinkertaista.

AGNES: Näin unta siitä kanssasi.

ADAMUS: Ai.

AGNES: Ja sait sen tuntumaan hyvin yksinkertaiselta. En kuitenkaan pysty maadoittamaan sitä. Se ei toimi.

ADAMUS: Maadoitamme sen tänään.

AGNES: Kiitos! Se olisi uskomatonta!

ADAMUS: Pari vielä. Armo elämässäsi Taivaan ristin jälkeen.

TERRI: Kaksi tai kolme.

ADAMUS: Kaksi tai kolme, okei. Mitä tapahtuu?

TERRI: Edelleen paljon kehokipuja. Juurichakran maadoittaminen, lonkat.

ADAMUS: Aivan. Muuten, heitä pois nuo chakrat saman tein.

TERRI: No, okei, lonkkien alue sitten. Miltä se kuulostaa?

ADAMUS: Heitä pois lonkat. Tarkoitan, tiedäthän (Adamus naureskelee).

TERRI: Joo.

ADAMUS: Toisin sanoen, se kaikki integroituu nyt.

TERRI: Kyllä, se integroituu.

ADAMUS: Se on osa ongelmaa.

TERRI: Ja kävelen hassusti. Tarkoitan, että olen kömpelö. Odotan ...

ADAMUS: Millä tavalla kävelet hassusti?

TERRI: Lonkkieni vuoksi ...

ADAMUS: Ai jaa, ai jaa.

TERRI: ... kävelen hitaasti ja minun täytyy pitää tasapainoani.

ADAMUS: Aivan.

TERRI: Ja kerran tai kaksi minusta on tuntunut: "Tämä on kehoni", ja pystyin kävelemään normaalisti. Siis kerran tai kaksi.

ADAMUS: Aivan.

TERRI: Mutta muun aikaa, (armollisuus) kaksi tai kolme, kolme tai neljä.

ADAMUS: Mikä koko tuo lonkkajuttu on?

TERRI: En tiedä!

ADAMUS: Miten kauan sitä on jatkunut?

TERRI: Kauan.

ADAMUS: Kauan. Mistä se tulee?

TERRI: Luulen, että se on häpeää ja epäilyä. En tiedä. En tiedä. Voi! Anteeksi, ei! Minulta on vielä tietämättä.

ADAMUS: Joo, aivan, aivan! (Adamus naureskelee) "Vielä oivaltamatta." Annan sen mennä ohi tällä erää. Mutta olet melko lähellä vessa siellä, kaiken varalta (vähän naureskelua).

TERRI: Kyllä.

ADAMUS: Tee vain villi arvaus. Mistä luulet, että lonkkaongelmat tulevat?

TERRI: No, ei liiku eteenpäin.

ADAMUS: Ei.

TERRI: Ei?

ADAMUS: Ei. Ei, ei. Tunne sitä hetki.

(Tauko)

Olet kantanut pitkään jotakuta, jotain, perhejuttuja.

TERRI: Olen ollut huolenpitäjä pitkän, pitkän, pitkän aikaa.

ADAMUS: Pitkän aikaa. Pitkän aikaa. Ja osa siitä liittyy liialliseen huolenpitämiseen perheestäsi. Ja jonkin ajan kuluttua ... Tarkoitan, että jos yrität aina kantaa jotakuta tai jotain eteenpäin, se vaikuttaa lonkkiisi. Siis mitä teet?

TERRI: Ai jaa, okei.

ADAMUS: Joo – mmmhh! (venytellen) – päästät irti siitä. Ja sitten vain ...

TERRI: Ja sitten toinen puoli (naureskellen).

ADAMUS: Ei, ei. Ei, vaan sanon, että venyttele sitä. Venyttele sitä.

TERRI: Ai jaa! Okei.

ADAMUS: Ja olet kantanut pitkän aikaa roskaa, joka ei ollut oikeasti sinun. Melko yksinkertainen juttu. Päästät siitä vain irti. Puhumme siitä myöhemmin.

TERRI: Kyllä. Tarvitsen sitä.

ADAMUS: Hyvä, joo. Sen lisäksi, jokaisella joka käy läpi fyysisiä ongelmia tällä hetkellä, se liittyy myös paljon valokehoon, eheyteen tai ykseyteen tulemiseen.

TERRI: Kyllä.

ADAMUS: Kiitos. Okei. Toivottavasti lähdet täältä tänään, ja sinulla on noin kahdeksan.

TERRI: Toivotaan.

ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Elämä Taivaan ristin jälkeen?

LINDA: Näytitkö minulle juuri keskisormea?! (Naureskellen)

DIANE: Kolme.

ADAMUS: Kolme. Mitä tapahtuu?

DIANE: Fyysisiä ongelmia.

ADAMUS: Joo. Mitä erityisesti?

DIANE: Neurologisia, enimmäkseen jalkaterissä, minä onnun.

ADAMUS: Aivan.

DIANE: Maadoittunut, mikä ...

ADAMUS: Paljon kipua jalkaterissä?

DIANE: Kyllä.

ADAMUS: Joo.

DIANE: Jatkuvaa.

ADAMUS: Joo. Enimmäkseen jalkaterissä. Missä muualla?

DIANE: Kädet. Polvi.

ADAMUS: Jokseenkin koko kehossa sitten (naureskellen).

DIANE: Oikea käsivarsi.

ADAMUS: Joo, joo. Mistä luulet siinä olevan kyse?

DIANE: (huokaisten syvään) Se on tavallaan ...

ADAMUS: Olitko ulottuvuustyöntekijä? Samaistutko ulottuvuustyöntekijänä olemiseen?

DIANE: En samaistu siihen.

ADAMUS: Et samaistu, okei.

DIANE: Mutta sitten oletan, että se pitää paikkansa.

ADAMUS: Jos oletat, niin se on pitää paikkansa.

DIANE: Okei.

ADAMUS: Siis mitä tapahtuu, erityisesti jalkaongelmien osalta?

DIANE: Tuntuu siltä, että jokin pitää minut alhaalla. Ikään kuin olisi kysymys, jääkö vai lähteekö ...

ADAMUS: Tavallaan enemmän kyse on maadoittumisesta. Jos et ole maadoittunut, jos energia ei virtaa läpi, törmäät jalkateräongelmiin, erityisesti. Vähän polvissa myös. Mutta tarkoitan, että olet oikeassa sanoessasi, ettet ole oikeasti varma, haluatko jäädä vai lähteä. Ja se on ok. Tarkoitan, että voitko olla vain ok sen osalta? "En tiedä, haluanko jäädä vai lähteä, eikä sillä ole merkitystä. Olen täällä tänään. Ehkä en huomenna."

DIANE: Aivan.

ADAMUS: Sanon sitä, että pääse yli tunnekamppailusta sen osalta. Se on iso juttu. Uskon, että kaikilla jotka istuvat täällä, ja useimmilla teistä netissä, oli tuo sama ongelma: "Haluanko oikeasti jäädä? Voi ei! Minun ei pitäisi ajatella sitä. Voi! Minun pitäisi olla onnellinen koko ajan." Ei. Mietit sitä: "Pitäisikö minun jäädä? Mitä vi***a?! Miksi?" Tarkoitan ...

DIANE: Joskus.

ADAMUS: Haluaisin käydä hyvän väittelyn shaumbrojen kanssa. Miksi te jäätte?! Mikä teissä on vikana?! (Vähän naurua) Oletteko hulluja tai jotain?! Se on kuin: "Miksi?!" Mutta tiedän kyllä miksi. Okei, hyvä. Toivottavasti lähtiessäsi täältä jalkaterät tuntuvat hyvältä ja olet ainakin seiskassa.

DIANE: Kiitos.

ADAMUS: Okei. Tuon nyt esiin tämän, koko armokysymyksen Taivaan ristin jälkeen. Olemme puhuneet siitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja olemme mitanneet Crimson Councilin kautta kaikkia jälkivaikutuksia Taivaan rististä saakka.

Taivaan ristin jälkivaikutukset

Emme tienneet – en sanonut "en tiedä" – mutta emme ymmärtäneet kaikkia seuraamuksia, mitä tapahtuisi. Ja sen takana on valtava määrä fysiikkaa, mutta emme ymmärtäneet, mitä tapahtuisi.

Monta kertaa voimme tarkastella energiasuuntauksia. Nimittäin voi nähdä sen, mihin suuntaan laiva on merellä matkalla, mihin se suurin piirtein menee. Ja tavallisesti ei tarvitse olla selvänäköinen, täytyy olla vain tarkkailija: "Tänne asiat ovat todennäköisesti menossa." Taivaan ristin osalta emme tienneet. Voitaisiin mennä minne tahansa.

Oli tiettyjä asioita, joita tapahtuisi todennäköisemmin, mutta mikä tahansa pieni asia olisi voinut lähettää sen eri suuntaan. Oli paljon huolia siitä, mitä tapahtuisi. Nimittäin avataan periaatteessa taivas ja päästetään kaikki muu energia sisään, eikä tiedetä tarkkaan, mitä tapahtuu. Yksi pieni asia olisi voinut laukaista jonkin.

Olimme huolissamme, miten sujuvana/armollisena tilanne planeetalla pysyisi, miten armollisena tilanne teillä pysyisi koko tämän prosessin ajan, koska se on iso juttu. Tarkoitan, että kyse on suurimmasta jutusta, joka tulee sitten – no, jo ennen Jeesusta, jo ennen Atlantista. Se on valtava asia, ulottuvuuksien avautuminen, avautuminen tämän kokonaan uuden energian tulemiseen planeetalle. Se on valtava juttu.

Tiedän, että jotkut teistä olivat hyvin, hyvin pettyneitä, ja tarrasitte minuun: "Adamus, mitään ei tapahtunut! Odotin isoja räjähdyksiä 23.3. Odotin talouden romahtavan, maailman lähtevän sotaan, sään muuttuvan huonoksi, eikä mitään tapahtunut." Vastaukseni siihen on: "Huh! Hyvä." Silloin teitte työnne, te jotka olitte ulottuvuustyöntekijöitä.

Miten moni samaistui ulottuvuustekijänä olemiseen? (Moni nostaa kätensä) Joo, moni. Moni. Teitte työnne, ja te jotka olitte maan päällä, myös maadoititte, ja teitte työtä ja piditte asiat liikkumassa eteenpäin. Teitte kaikki oman työnne, ja sen vuoksi Taivaan risti, Apokalypsi, on ollut – ainakin tähän saakka – melko armollinen, yllättävän armollinen, hiljaisen armollinen, ja aiheuttanut pettymyksen joillekin teistä, jotka halusivat kaikkia noita isoja juttuja tapahtuvan.

Mutta on ollut armollista, ja se on hyvin tärkeää koko tässä asiassa, erityisesti niille jotka työskentelivät muissa ulottuvuuksissa, tietäen, että sen täytyi olla tasainen siirtymä. Muuten olisi voinut olla katastrofaalista, ja pienet asiat olisivat voineet heittää sen pois tasapainosta.

Annan teille muutaman esimerkin. Taivaan ristin myötä ja vähän sen jälkeen – ja tämä tapahtui, kun meillä oli yksi kokoontuminen Konassa – oli merkittävän maailmanjohtajan salamurhayritys, mikä olisi voinut aiheuttaa koko planeetalla ja sen talouksissa sekasortoa. Eikä sitä tapahtunut. Tarkoitan, että se oli suunniteltu. Kaikki liikkui sitä kohti. Se oli kohta tapahtumassa. Mutta viime hetkellä jokin muutti sen.

Eikä se ollut siksi, että joukko teitä rukoili muutosta. Se ei ollut siksi, että halusitte tietyn lopputuloksen. Oli riittävästi valoa tuossa tilanteessa estämään tämän palatsivallankumouksen. Ja jotkut teistä saattavat ajatella: "No, se olisi ollut hyvä asia." Mutta ei todellisuudessa sen häiriön vuoksi, mitä olisi tapahtunut sen seurauksena.

Oli joukko asioita, joita olisi voinut tapahtua Taivaan ristin jälkeen – enkä halua mennä kaiken sen draamaan – mutta olisi voinut tapahtua, eikä ole tapahtunut. Se onn ollut enimmäkseen hyvin armollinen siirtymä tälle planeetalle.

Sanon näin, ja paljon asioita on myös tulossa. Paljon asioita lähitulevaisuudessanne. Puhun siitä vähän lisää ProGnost Updatessa, mutta on paljon asioita. Mutta minusta on nyt mukava asia, että se voidaan tehdä suhteellisen armollisesti omassa henkilökohtaisessa elämässänne.

Sanoisin, että asteikolla yhdestä kymmeneen, shaumbroilla ovat todennäköisesti keskimäärin noin viisi tai kuusi. Joillakin on noin yksi armollisuuden osalta. Joillakin on kaksi, koska he käyvät läpi pyhää helvettiä, mutta he yrittävät jatkaa hymyilemistä. Jotkut käyvät läpi valtavia häiriöitä elämässään, mutta ymmärtävät, miksi se tapahtuu. On paljon syitä, mutta he ymmärtävät sen, joten he vetävät syvään henkeä ja sallivat itsensä käydä sen läpi.

Mutta se on häiritsevää, kun niin monia asioita tapahtuu kehossanne. Keho-ongelmat ovat todennäköisesti isoin juttu tällä hetkellä. Mielen vakaus – valtava asia shambroilla. Valtava asia, kun yrittää kyetä ylläpitämään tavallisen elämän ja tietää, että kaikki muuttuu. Paljon ongelmia tällä hetkellä joillain shaumbroilla, kutsutaan sitä huimaukseksi tai vain pyörryksissä olemiseksi, tai monet heistä sanovat: "No, olen vain tulossa vanhaksi. En muista enää." Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tapahtuu muutos koko järjestelmissä.

Siis yleisesti shaumbroilla viisi tai kuusi, mitä tulee armollisuuteen. Mutta se osuu teihin ensimmäisenä. Olette niitä, jotka tuntevat sen vaikutukset ensin. Se on kehossanne. Se mitä tapahtuu, vaikuttaa mieleenne ja kaikkeen muuhun.

Sanon, että tällä hetkellä on tavallaan hiljainen jakso planeetalla – tavallaan – koska muutoksia tapahtuu sen hyvin syvillä tasoilla, mitä kutsun metafysiikaksi, tai Adamus-fysiikaksi. Asioita tapahtuu hyvin syvillä tasoilla. Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu, mutta se vaikuttaa kaikkeen lopulta.

Työ jota teitte maatyöntekijänä tai ulottuvuustyöntekijänä, ei liittynyt suurelta osin ainoastaan siihen, että avattiin pääsy jumaluuteen, korkeampiin ulottuvuuksiin, vaan myös siihen, että se tehtiin tasaisesti.

Häiriöt planeetalla

Siis kysymys teille ... ja muuten, jos sanotte oikean vastauksen, Lindalla on uskoakseni 100 dollaria käteistä hänelle. Voitko näyttää todisteen, että sinulla todella on nuo rahat? Siis ... (Joku sanoo "Hyvänen aika")

LINDA: Sanotko, ettei Geoff antanut minulle sitä lahjana? (Naurua)

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei! (He nauravat) Se oli minun rahaani! Ei Geoffreyn, ei Cauldren. Okei, siis sinulla on satanen. Viitsisitkö laittaa sen tähän? Haluan houkutella kaikkia. Siis, kelle tahansa joka saa vastauksen oikein.

LINDA: (kuiskaten) Odota, odota!

ADAMUS: Siis ...

LINDA: (laskien rahoja) Kaksi ...

ADAMUS: ... mitä tapahtuu tällä hetkellä ...

LINDA: ... kuusi, kahdeksan, kymmenen.

ADAMUS: Eikö sinulla voisi olla vain yksi sadan dollarin seteli?

LINDA: Ei.

ADAMUS: Okei (vähän naureskelua). Mitä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä? Häiriöihin liittyen, mitä tapahtuu? Tuntekaa sitä hetki. Älkää ajatelko sitä, vaan tuntekaa sitä. Mitä tapahtuu häiriöihin liittyen planeetalla?

(Tauko)

Okei, Linda antaa mikrofonin.

LINDA: Okei.

TRACY: Ai jaa.

ADAMUS: Joo. "Ai jaa!"

TRACY: Ai. Mitä tap- ... Voitko sanoa sen uudestaan?

ADAMUS: Totta kai. Mitä planeetalla tapahtuu häiriöihin liittyen? Ja kysymys on tarkoituksella vähän epämääräinen.

TRACY: Mm hmm.

ADAMUS: Mitä häiritään tällä hetkellä?

TRACY: Joo, todellisin asia jonka löydän, ei ole ... en näe sitä muodon tasolla.

ADAMUS: Odota hetki. Linda, on vain ... (laskien rahoja) Ai, meillä on kaikki tässä. Hyvä, hyvä. Halusin vain varmistaa.

TRACY: Kun tunnen sitä, tunnen, että planeetalla on sama asia kuin kehossamme – tuota valoa tulee, ja se on vuorovaikutuksessa aineen kanssa. Ja se vaikuttaa siihen tapaan, miten aine esiintyy, käyttäytyy.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Asiat muuttuvat.

ADAMUS: Mitä luulet sen häiritsevän lopulta? Mikä on lopputulos tai ilmentymä tästä häiriöstä, josta puhut?

TRACY: Hmm. Se on hyvä kysymys. Voin tuntea sen potentiaalin, mutta minua vähän pelottaa. Kävin itse asiassa tätä keskustelua Markon kanssa. Minua saattaa tavallaan vähän pelottaa olettaa tai tietää mielessäni, mitä seuraavaksi on, koska voin tuntea sen mahdollisuuden, mitä muotoutuu. Mutta en tiedä, mikä tuo muoto on, mitä se tekee.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Mutta tunnen sen.

ADAMUS: Aivan. Okei. Hyvä.

TRACY: Jep.

ADAMUS: Kyllä, se on tärkeää. Joskus pelkkä sen tunteminen ... Ai, et ole valmis vielä. Älä anna sitä (mikki) pois.

TRACY: Ai.

ADAMUS: Joskus pelkkä sen tunteminen on hyvä asia, koska sitä ei tarvitse määritellä aivan vielä.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Siis tunnet sen, ja miten luulet sen ilmentyvän, enemmän globaalilla tasolla? Tee vain villi arvaus.

TRACY: Villi arvaus. Luulen, että alkaa tapahtua asioita, jotka räjäyttävät ihmisten mielet. Kuin raiteet ...

ADAMUS: Avaruusolentoja laskeutuu?

TRACY: Ei, avaruusolentoja ei laskeudu.

ADAMUS: Joo, joo.

TRACY: Kuin ne raiteet joita luulemme kulkevamme, räjäytettäisiin.

ADAMUS: Aivan.

TRACY: Jokin sellainen muoto tapahtuu, että sanomme kuin: "Mitä vittua?"

ADAMUS: Joo, okei.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Muuten, avaruusolennot on kielletty planeetalta tällä hetkellä.

TRACY: Ai, aivan, aivan.

ADAMUS: Siis jos joku on kiinnostunut kaikesta siitä, ne on kielletty. Ne eivät voi tulla tänne. Okei.

TRACY: Joo, siis odottamattomia tai outoja asioita.

ADAMUS: Outoja asioita. Anna minulle vain villi esimerkki. Jos olisit tieteiskirjailija, mistä kirjoittaisit?

TRACY: (naureskellen) En tiedä. Tuntuu, kuin mieleni pysähtyisi, kun sanot sen.

ADAMUS: Se on ok. Voit keksiä jotain. Mitä tahansa. Olet kirjailija. Voit keksiä, mitä tahansa haluat.

TRACY: En tiedä, en osaa ajatella mitään.

ADAMUS: Okei.

TRACY: Joo.

ADAMUS: Jos ajattelet jotain, huuda Lindaa. Hän juoksuttaa mikrofonin takaisin.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Joo.

TRACY: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

LINDA: Okei. Toinen vastaaja?

ADAMUS: Häiriöt. Joo.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä planeetalla tavallaan tapahtuu häiriöihin liittyen? (Adamus naureskelee, kun Linda yllättää Andyn mikillä)

ANDY: (naureskellen) Hei.

ADAMUS: Hei.

ANDY: Luulen, että ihmisaivot – niitä ei ihan uudelleenjohdoteta, vaan uudelleenarvioidaan.

ADAMUS: Yleisesti, kaikilla ihmisillä?

ANDY: Yleisesti. Luulen, että ihmiset arvioivat uudelleen elämäänsä tai suuntaansa.

ADAMUS: Eikö covid tehnyt sitä?

ANDY: Se auttoi.

ADAMUS: Joo.

ANDY: Se auttoi, mutta luulen, että mennään syvemmälle nyt.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Ihmiset sanovat: "Jessus, olen valmis sen osalta, että koko elämäni on jotain tavoitetta varten", ja se on kuin: "Viuh! Tavoite on poissa." Siis on uudelleenarviointia. Joo.

ADAMUS: Okei. Mikä prosenttiosuus väestöstä – tee villi arvaus – jolla tapahtuisi tätä aivoissaan? Kaikillako?

ANDY: Kaikilla.

ADAMUS: Kaikilla. Okei, vau.

ANDY: Kaikilla. Tarkoitan, että se vaikuttaa kaikkiin. Vaikka jotkut ihmiset ovat niin vakiintuneita/pinttyneitä, ettei näy paljon ulkoista muutosta.

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Mutta kun katsot heitä silmiin, he ajattelevat: "Mitä vittua?"

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Se on kuin: "Voi, jokin on pahasti pielessä."

ADAMUS: Joo. Ja miten luulet sen sitten ilmentyvän? Kaikki käyvät läpi tämän frontaalisen lobotomian, ja miten luulet sen tulevan esiin ihmisillä?

ANDY: (pitäen tauon) Odotan innolla niitä muutoksia, mutten ennusta niitä.

ADAMUS: Okei. Viisasta. Erittäin viisasta, kyllä.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Mutta jos vain keksisit jotain, epävirallisesti. Onko tuo kamera (osoittaen kameraa) – kyllä – epävirallisesti, mitä tapahtuisi?

ANDY: Luulen, että nähdään arvojen muuttuvan, sekä rahalliset arvot että suunnat muuttuvat.

ADAMUS: Se on epämääräistä.

ANDY: (naureskellen) Joo! Joo, eikö olekin melko epämääräistä!

ADAMUS: Okei. Vaikea kysymys kuitenkin. Tarkoitan, että se on vaikea kysymys.

ANDY: Joo. En tiedä, sovinnaisista/heteroista tulee outoja. Homoista tulee heteroita (vähän naureskelua). Tarkoitan vain, että kaikkea, kaikkea ...

ADAMUS: Planeetta muuttuu.

ANDY: Kaikki muuttuu.

ADAMUS: Joo, okei.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Okei. Hyvä. Kiitos.

ANDY: Ja odotan innolla sitä.

ADAMUS: Hyvä.

ANDY: Joo

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei. Pari vielä. Katsotaanpa, mihin tämä menee. Okei.

ADAMUS: Siis mitä tapahtuu häiriöihin liittyen tällä hetkellä? Ja miten se ilmentyy?

VANESSA: Tuntuu siltä, että vanhaa ilmaistaan ja on vastustusta uudelle.

ADAMUS: Aivan, aivan.

VANESSA: Ja melkein, kuin näitä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia vastustetaan – näen sitä ystävissä ja tavallisissa ihmisissä – ja sitten he turhautuvat todella elämäänsä. Siis kuvittelen, että makrokosmoksessa, laajemmalla asteikolla, tapahtuu myös asioita tuossa valossa.

ADAMUS: Okei, okei.

VANESSA: Melkein kuin – ja tunnen tätä myös itsessäni – olisin junassa tai raiteilla, ja vain pieni asia tapahtuu, ja voin pudota pois hyvin helposti, koska vastustan sitä, mitä on ulottuvilla.

ADAMUS: Aivan.

VANESSA: Ja minusta näyttää siltä, että se aiheuttaa paljon ylä- ja alamäkiä.

ADAMUS: Miten armollista elämäsi on ollut Taivaan ristin jälkeen?

VANESSA: Voi olla kymmenen, ja voi olla nolla.

ADAMUS: Aa, niin sitä pitää. Se on hyvä vastaus (Adamus naureskelee). Joo, ja kaikkea siltä välillä samaan aikaan.

VANESSA: Kaikkea samaan aikaan.

ADAMUS: Kaikkea samaan aikaan.

VANESSA: Ja sopeutumista.

ADAMUS: Kyllä.

VANESSA: Muistutan itselleni jatkuvasti, että minä vain sopeudun.

ADAMUS: Joo, Ja se on enemmän kuin sopeutumista. Se on täydellinen transformaatio. Muuten, oikea vastaus tuohon kysymykseen: "Miten armollista elämänne on ollut?", on "nollasta kymmeneen. Se on kaikkea yllä olevaa, kaikkea samaan aikaan." Kaikki muuttuu. Joo.

VANESSA: Joo.

ADAMUS: Okei. Yksi vielä – kiitos – yksi vielä näistä häiriöistä.

LINDA: Okei. Haluan valita nuoren ihmisen. Tulokkaan. Kumpi teistä – te päätätte (viitaten Luccaan ja Christinaan, jotka istuvat eturivissä).

ADAMUS: Aa!

LINDA: (Lucca kurkottaa ottamaan mikrofonin) Ai jaa! Hän haluaa sen (Linda naureskelee).

ADAMUS: Voi kyllä!

LINDA: Sinä nappasit sen.

LUCCA: Hei.

ADAMUS: Hei. Tervetuloa. Olen iloinen, että olet täällä.

LUCCA: Kiitos.

ADAMUS: Joo.

LUCCA: Luulen, että yksi iso häiriö, jota näen enimmäkseen ystävissäni ja ihmisissä ympärilläni, on, että he ovat tottuneet tekemään asioita suuren gravitaation kera ja saamaan energiaa sillä tavalla. Mutta Taivaan ristin jälkeen näyttää siltä, että he voivat valita toisen polun. Ja en tiedä, mutta luulen, että he ovat kyllästymässä siihen.

ADAMUS: Aivan.

LUCCA: Siis katson heitä ja olen kuin: "Avatkaa vain silmänne, nähkää tuo toinen polku, joka on suoraan edessänne." Mutta he vaativat sen (vanhan), ja luulen, että he vaativat sen jatkossakin, tuon tavan tehdä asioita. Ja luulen, että se vie jonkin aikaa.

ADAMUS: Näetkö mitään tavallaan globaalilla tasolla, mitään erityisestä tapahtuvan tuloksena tuosta häiriöstä? Ja jos näet, mitä?

LUCCA: Joo. Minusta tuntuu, että kansainvälisellä tasolla on tulossa demokraattisemmaksi. Näen tosiaan mahdollisuuden uusiin rahajärjestelmiin ja ihmisten tulemiseen hulluksi.

ADAMUS: Ihmisten tuleminen hulluksi (naureskelen). Hyvä, joo. Tuleminen todella hulluksi.

LUCCA: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Kiitos. Kukaan ei osunut naulan kantaan, mutta sinä (Tracy) osuit lähimmäksi, joten saat tuon satasen. Kyllä, mm-hmm, sinulle.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Joo, joo. Puhuit, että häiriössä tällä hetkellä on kyse ...

LINDA: Haluaisitko minun vievän sen hänelle?

ADAMUS: Joo. Kyllä, kiitos. Joo, joo. Luulen, että hän nauttisi siitä.

Valo vaikuttaa

Tracy oli lähimpänä, koska sanoit, että planeetalla on nyt tuo valotekijä, ja se oikeasti muuttaa. Ja pyydän teitä todella tuntemaan sitä. On helppoa tavallaan yliajatella sitä, mutta se mitä tapahtuu nyt, on, että valo jota tulee Taivaan ristin, Apokalypsin, tuloksena, muuttaa todellisuuden luonnetta. Se muuttaa kaikkea tällä planeetalla. Ja Cauldre puhui siitä vähän yhdessä artikkelisaan, ja minä puhuin siitä äskettäisessä Keahakissa.

Kun valo muuttuu tällä planeetalla – älkääkä ajatelko sitä volyyminä, vaan valovoimana/kirkkautena, hehkuna, laajentavuutena – kun sitä tulee sisään, se vaikuttaa aineeseen. Se vaikuttaa hiukkasiin, ja se vaikuttaa myös ajatuksiin. Yhtäkkiä on enemmän kirkkautta. Yhtäkkiä on saatavilla enemmän valoa, joka on periaatteessa vain energiaa, jota tulee, ja se on valtava häiritsevä voima vallitsevalle tilalle, sille tavalle miten asiat ovat olleet planeetalla hyvin pitkään. Ja se voisi olla hyvin, hyvin häiritsevää. Se voisi räjäyttää asioita hajalle.

Se mitä teillä on nyt – planeetan fysiikkaa pidetään tavallaan yhdessä hauraalla tavalla. Sitä pidetään kasassa enimmäkseen gravitaation avulla, mutta tekijöitä ovat myös aika ja avaruus/tila ja sähkömagnetismi. Mutta enimmäkseen se on gravitaatio. Eikä gravitaatio ole vain sitä, että fyysiset tavarat putoavat maahan. Gravitaatio on se, mikä pitää todellisuuden, tai paremminkin illuusiot, kasassa.

Tuotte siihen lisää valoa, koska tuossa gravitaatiossa on tarpeeksi olentoja – te tällä planeetalla – jotka ovat avanneet itsensä suuremmalle tietoisuudelle, ja se alkaa muuttaa kaikkea. Se on häiritsevä voima.

Valo jota tulee tähän todellisuuteen, alkaa – ja taas kerran, älkää ajatelko sitä nopeampana tai suurempana, vaan siinä on vain enemmän hehkua – häiritä kaikkea matkan varrella. Ja sen vuoksi aloitin sanomalla, että Taivaan risti on ollut melko armollinen, ainakin tähän saakka. Melko armollinen. Asiat olisivat voineet räjähtää. Tai – se on ja/tai-tilanne – se olisi voinut räjäyttää asiat hajalle sen hauraan tavan vuoksi, jolla tämä todellisuus pidetään kasassa, tai se olisi voinut saada kaiken jumiutumaan. Se olisi voinut olla melkein kuin shokki järjestelmälle. Se olisi voinut saada ihmiset todella jähmettymään ja lukkiutumaan.

Tiedätte, millaista on, kun teillä on elämässänne jokin tunnetilanne, ja joskus se jähmettyy ja päätyy jumiutumaan kehoon, ja sitten teidän täytyy käydä vuosia terapiassa ja lopulta tulla Crimson Circleen päästääksenne siitä irti (muutama naurahdus). Siis tätä tavallaan tapahtuu planeetalla tällä hetkellä.

Apokalypsin alkamisesta saakka on ollut melko hiljaista. Mutta tätä valoa virtaa sisään. Taaskin, puhuin hiljattain Keahakissa siitä, että todellisuuden luo ero – sille ei ole hyvää sanaa, hyvää ihmissanaa, mutta kutsutaan sitä eroksi nopeudessa – sielun/tietoisuuden luonnollisen valon ja sitten sen valon välillä, jota tulee tällaiseen todellisuuteen. Ne ovat samasta säteestä, mutta toinen tavallaan putoaa mennäkseen kokemukseen. Nyt on eroa – kutsun sitä nopeudeksi, mutta se ei ole oikeasti sitä –valonnopeudessa, ja tuo ero luo gravitaation, joka sitten luo loppujen lopuksi hiukkasia. Ja myös ajatuksissa on gravitaatio.

Olemme tuolla alueella, tuolla välialueella – on kirkasta valoa, joka on aina läsnä, mutta se tavallaan menee läpi tästä todellisuudesta, ja sitten on tuo valo, joka putoaa luomaan tämän todellisuuden – tai illuusion, jos haluatte. Se on muuttumassa. Tuo nimenomainen säde on muuttumassa.

Siis sen täytyy muuttaa kaikkea planeetalla, ja siitä Apokalypsissä on kyse. Kun tuo valonsäde muuttuu – osittain niiden planeetan ihmisten vuoksi, jotka ovat tuoneet enemmän tietoisuutta olemukseensa – se luo erilaisen houkuttimen tai maadoittumisen tuolle valolle.

Siis kaikkea häiritään tällä hetkellä, ettekä näe sitä kovin paljon ulkoisessa maailmassa nyt. Tunnette paljon itsessänne, koska hyvin paljon siitä tapahtuu noilla syvillä tasoilla. Useimmat ihmiset eivät edes tiedosta sitä. Useimmat ihmiset eivät tiedosta sitä pitkään aikaan, muuten kuin alkavat havaita, että hyvin outoja asioita tapahtuu.

Kun sanon "outoja", niin talous ei ole oikeasti kovin outo, ja taloudella on ylä- ja alamäkensä. Puhun todella omituisista asioista, jotka menevät yli sen, mitä ihmiset olisivat voineet kuvitella viisi tai kymmenen vuotta sitten. Todella omituisia asioita, erityisesti on suuri mahdollisuus todella kummallisten valojen ilmestymiseen taivaalle, eikä kukaan oikeasti ota siitä selvää. Ja heillä on paljon teorioita: "Se on meteorologinen tapahtuma, se liittyy jotenkin Maan magnetismiin, tai jotain", mutta kukaan ei oikeasti saa siitä selvää.

Ne ovat outoja, ja monet ihmiset näkevät näitä outoja valoja. Ja sitten he sanovat, että kyse on avaruusolennoista, mutta voitte kertoa heille minun sanoneen, että avaruusolennot on kielletty tällä hetkellä. Ja omituisia asioita tapahtuu, joita kukaan ei todellisuudessa pysty selittämään ja tunnistamaan.

Ne ovat asioita, joita tapahtuu, ja se häiritsee monia muita asioita samaan aikaan, enemmän niitä perinteisiä asioita, joita ajattelette. Se häiritsee kaikkea politiikasta rahaan – ne ovat ilmeisiä asioita – ja se on hyvin, hyvin häiritsevää ihmismielelle, ihmismielelle yleisesti. Ihmiset eivät ymmärrä sitä. Monet heistä tuntevat jotain, mutta eivät tiedä, mitä tapahtuu, ja he luulavat tulevansa hulluksi. He luulevat vain, että heistä tulee sekopää. Olemme puhuneet tästä aiemmin, mutta planeetalla on kokonaan uusi hulluustekijä, ja ihmiset käyttäytyvät hyvin oudoilla tavoilla.

Tuodaanpa se takaisin teihin – häiritsevät voimat elämässänne – ja sitä tapahtuu, kun tuota valoa tulee, ja se periaatteessa aktivoi tai alkaa täyttää kaikkea tilaa hiukkasten ja ajatusten välillä. Ja teemme siitä merabhin muutaman hetken kuluttua.

Mitä tahansa käytte läpi elämässänne nyt, se on armotasolla "yhdestä kymmeneen". Se on "yhdestä kymmeneen", on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Niitä kaikkia tapahtuu, ja ne kaikki alkavat sekoittua yhteen. Ja teistä voi tuntua samanaikaisesti erittäin, erittäin hyvältä ja erittäin, erittäin pahalta, kaikkea yhdessä. Ja muistettava asia on, että tapahtuu vain häiriö, mutta häiriö jota pyysitte, halutessanne muutoksia itsessänne. Ja jos planeetta muuttuu myös, niin olkoon, mutta halusitte noita muutoksia itsessänne.

Hyvin kauan sitten Tobias alkoi puhua intohimosta ja minä jatkoin sitä. Nimittäin yksi haastavimmista asioista heräämisessä on, että vanha intohimo on poissa ja tuntuu tyhjältä. Ei ole mitään. Miksi nousta aamulla? Nyt Taivaan ristin jälkeen intohimo palaa, mutta se on hyvin erilaista. Intohimoa ei ole vain sellaisia asioita kohtaan, kuin ruuanlaitto – mutta se voi tulla pintaan – tai maalaaminen tai muiden ihmisten auttaminen, tai mitä se sattuukin olemaan.

Uusi intohimo on pelkästään valonne antamista säteillä. Se on siinä. Se on siinä. Ja jotkut teistä saattavat ajatella: "No, se on tavallaan tylsää." Ei lainkaan. Tuo intohimo palaa nyt, ja siinä missä aiemmin on saattanut olla kiva ajatus sanoa: "Haluan vain olla tällä planeetalla säteilemässä valoani", nyt se on hyvin tehtävissä ja hyvin sopivaa. Tuo valo Apokalypsistä on täällä. Nyt voitte todella tehdä sen, ja kun teette – palataan penkkeilyyn – kun teette tätä tietoista penkkeilyä, sisällänne on uusi tunne, että juuri tätä tulitte tänne tekemään.

Teillä on tämä tekijä, jota kutsun uudeksi valoksi. Teillä on myös se tekijä, että lopulta tietoisuus ja energia sulautuvat yhteen, ovat yhdessä. Sen vuoksi tulitte tänne, ja se on tuo intohimo, jota jotkut teistä ovat jo tunteneet, mutta intohimo jota tunnette jatkossa. Siis silloin kun esitätte tuon kysymyksen: "Miksi olen tällä planeetalla? Miksi minun pitäisi jäädä?" juuri sitä varten annetaan tuon valon intohimon alkaa tulla läpi.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa.

Planeetan fysiikassa tapahtuu tällä hetkellä hyvin paljon, mistä useimmat ihmiset eivät tiedä. Asia on niin, että luotte tuota uutta fysiikkaa – valon fysiikkaa tälle planeetalle, ja miten se toimii. Miten se vaikuttaa koko todellisuuteen. Ja taas kerran, kuten puhuin joissain viimeaikaisissa kokoontumisissamme, uusi ymmärrys valosta, valon metafysiikka, menee pitkälle yli kaiken, mitä fyysikot ovat koskaan ehdottaneet tai mistä puhuneet, edes kvanttifyysikot. Ero valonnopeudessa luo todellisuuden.

Haluatte muuttaa todellisuutta – ja taas kerran, se ei ole nopeutta. Sille ei ole ihmissanaa, joten kutsun sitä vain valon kirkkaudeksi. Ero valon kirkkaudessa puhtaalla tasolla ja siinä, mitä kutsutaan aineelliseksi tasoksi, luo todellisuuden. Ja nyt teillä on pääsy suurempaan kirkkauteen tässä todellisuudessa, tällä tasolla. Kuvitelkaa, mitä se voi tehdä. Kuvitelkaa, mitä se tekee tällä hetkellä sisällänne.

Hiljainen jakso Taivaan ristin jälkeen on tavallaan siunaus, koska se sallii tuon valon todella tulla sisään ja täyttää kaikki nuo tilat.

Pimeys

Yksi suurista väärinkäsityksistä planeetalla – ja pettymyksistä myös mielestäni – on ymmärryksen puute pimeydestä. Pimeydestä. Kaikki uskonnot ovat aina taistelleet pimeitä voimia vastaan, ja ne ovat luoneet jopa saatanan ja tämän paholaismaisen olennon antamaan kasvot, antamaan ihmisyyden pimeydelle. Se on taistelua. "Tuhoamme pimeyden", ja se on paha ja huono.

Tobias sanoi monta vuotta sitten: "Pimeys on pelkästään jumaluuttanne", joka haluaa täyttyä valosta. Pimeys, tyhjiö, ei-mikään, on pelkästään teidän energiaanne neutraalissa tilassa, joka odottaa aktivoimista. Sitä se vain on. Mutta ihmisten täytyi muuttaa se pahaksi tyypiksi, pahaksi hengeksi, paholaiseksi, ja "Taistelemme sitä vastaan." Ja sitten pahentamaan tilannetta lisää, new age otti sen itselleen: "Olemme valotyöntekijöitä, ja kannamme miekkojamme. Ja kutsumme arkkienkeli Mikaelia, ja hakkaamme paskat pihalle pimeydestä, ja säteilemme valoamme kaikkialle."

No, se ei ole oikeaa valoa, jota he luulevat säteilevänsä. Se on tavallaan valheellista maailmanparantajaenergiaa. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä pimeys oli. Ei ole pimeyttä! Ei ole mitään pimeyttä sellaisena, kuin uskonnot ja new age ja muut ehdottavat – ei tätä vastaan taisteltavaa asiaa. Se oli pelkästään jotain, mikä halusi valoa, oikeaa aikaa. Siinä kaikki, mitä se on.

Suuri häpeä, että maailman väestö, ihmiskunta, omaksui pimeyden pahana voimana, ulkopuolisena voimana. He löivät kuoliaaksi siinä vain itsensä. He ottivat tuon miekan ja iskivät sen vain itseensä.

Kehittyneessä metafysiikassa, jota käsittelemme, on ymmärrys valosta – ja valo on pelkästään energiaa, joka on ollut horrostilassa, energiaa joka nyt kutsutaan tai aktivoidaan tietoiseen palvelukseen. Sitä se vain on.

Ja valo on aina siinä. Sieluvalonne ei ole koskaan olematta läsnä, mutta voitte olla siinä illuusiossa, ettei sitä ole. Tai voitte hyväksyä tietyn määrän tuosta valonsäteestä auttamaan tämä todellisuuden luomisessa, mutta sitten voitte myös helposti muuttaa sitä pelkästään sallimalla enemmän kirkkautta siihen valoon, jota tulee. Mutta takaisin asiaan.

Suuri häpeä, että ihmiset ovat uskoneet hyvin pitkään, että pimeys oli huono asia, että oli jokin paha voima. Ei ole. Se oli kai suurta peliä jonkin aikaa, mutta pahaa ei ole. Ei ole sielunne vastavoimaa. Teillä voi olla paljon erilaisia kokemuksia sielussa. Teillä voi olla hauska elämä tai huono elämä, yltäkylläinen elämä tai ei-yltäkylläinen. Mutta metafysiikassa josta puhumme nyt, menemme vanhan käsityksen yli.

Ja häiritsevä voima planeetalla tällä hetkellä on uusi ymmärrys valosta ja pimeydestä. Ymmärrys, että ero valonnopeudessa luo todellisuuden, ja lopulta voitte saada tuon valon, jota tulee nyt Apokalypsin myötä, muuttamaan helposti todellisuuden. Helposti.

Lopeta taistelut

Haastan nyt shaumbrat tässä, ja tämä haaste jatkuu, sanotaan vuoden loppuun, ja sitten palaamme tekemään seurantaa siitä. Mutta tämä haaste on melko yksinkertainen.

Olette kuluttaneet koko elämänne ja elämiä taistellen asioita vastaan. Jokaisella teistä oli fyysinen tai vertauskuvallinen miekka, jota kannoitte mukananne. Olette kuluttaneet koko elämänne taistelussa, monin eri tavoin. Kirjaimellisesti taistelussa – monet teistä taistelivat uskonnollisten voimien puolesta, monet teistä taistelivat maiden armeijoissa – mutta suurin osa taistelusta oli jokapäiväistä, yritten saada asioita elämäänne, tehden työtä liian kovasti yrittäen saavuttaa jotain. Olette suuri miekankantaja. Laittakaa se alas. Laittakaa se alas.

Käytätte voimaanne ja energiaanne: "Menen sinne ja panen sen tapahtumaan!" Vitut sille! Vakavasti sanottuna, lopettakaa se. Olette hyvin tottuneita tekemään kovasti työtä, taistelemaan kovasti, taistelemaan asioiden puolesta, ja sitten kun saatte jonkinlaisen saavutuksen, kun saatte jotain, olette hyvin ylpeä: "Olen kova soturi. Olen taistelija. Voin panna asiat tapahtumaan. Voin painaa kaikkien näiden energioiden läpi. Taistelen tieni siihen." Sitten voitatte muutaman pienen taistelun – tarkoitan pientä taistelua – ja luulette olevanne jokin suuri energiasoturi? Ei. Ei enää.

Tietysti tämä ei ole vain teille. Tämä on maailman tapa toimia. Tätä ihmiset tekevät: "Minun täytyy tehdä työtä siihen, taistella sen puolesta, voittaa/nujertaa asioita." Ja sitten teistä tulee todella ylpeä itsestänne: "Katso, mitä voitin elämässäni. Katso henkilökohtaisia ongelmiani ja tunneongelmiani, bisnesongelmiani. Olen tehnyt kaikki nämä jutut taistelussa sen puolesta." Se loppuu. Se kaikki loppuu. Ja se on vaikea pala, koska se on tapa, jolla olette tottuneet tekemään asioita. Se on tapa, jolla planeetta on tottunut tekemään asioita.

Haaste on: lopettakaa nuo taistelut. Lopettakaa nuo taistelut. Lopettakaa kaikki kova työ. Lakatkaa ajattelemasta, että kaiken täytyy olla niin kovaa ja ankaraa, ja vastaanottakaa nyt.

Olen puhunut siitä sadalla eri tavalla: "Energia palvelee mestaria." "Anna energian palvella sinua." Ilmaisen sen nyt näin: "Vastaanota nyt."

Kaikki on siinä. Se on valossa, jota tulee Apokalypsin myötä. Se on siinä kehoanne varten. Teidän ei tarvitse taistella enää kehoanne vastaan, ja hyvin monet teistä tekevät edelleen sitä. Teillä on jokin vamma jossain, ja taistelette sitä vastaan mentaalisesti. Olette kuin: "Aion nujertaa sen. Olen vahva. Aion ajatella positiivisesti." Te vain taistelette. Siinä kaikki.

"Minulla on yltäkylläisyysongelma. Voi! Minun täytyy tehdä kovasti työtä, ja minun täytyy – mitä teen väärin? Näen muiden ihmisten tekevän todella kovasti työtä, ja he ovat yltäkylläisiä. Kenties en tee tarpeeksi kovasti työtä. Kenties en ole tarpeeksi fiksu." Se on taistelua. "En ole tarpeeksi fiksu." Se on taistelua. "En tunne temppuja". Se on taistelua. On yksi yksinkertainen asia: vastaanota.

Se on ehkä suurin muutos, joka tulee Apokalypsin tuloksena. Teillä on ollut tässä melko armollista enimmäkseen tähän mennessä, merkittävän tason häiriöiden osalta. Mutta näen shaumbroissa, että taistelette edelleen: "Piiskaan tällä valolla paskan pois kaikista ongelmistani, ja nujerran fyysiset vaivani." Ei.

Vaikea osa on, että teihin ja ihmisiin on juurtunut syvälle, että jotakin teidän täytyy tehdä työtä energioiden läpi, jotenkin teidän täytyy ponnistella. Teidän täytyy olla joko fiksu tai kova työntekijä tai hyvännäköinen – jotain näistä kolmesta – voittaaksenne asioita. Elämästä tulee jatkuva sarja esteitä, joita yritätte ylittää. Ja teistä tulee tavallaan hyvä joskus, aina silloin tällöin, näiden esteiden voittamisesta, ja sitten ajattelette: "Voi, katso, tein sen. Olen mestari, koska pystyn voittamaan esteitä."

Jos olette mestari, ei ensinnäkään olisi esteitä. Ei mitään. Se on haaste jokaiselle teistä. Teistä tulee oman valonne vastaanottaja. Ei enää pakottamista. Ei enää taistelua.

Minulla on pieni kiista Cauldren kanssa. Hän on niin hassu (Adamus naureskelee). Hän sanoo: "Merkitseekö se, että minun täytyy vain istua perseelläni sohvalla koko päivä ja pelata videopelejä?" Jos haluat. Mutta huomaat, että elämästä tulee hauskaa. Miksi haluaisit eristäytyä istumaan perseelläsi sohvalle ja pelata videopelejä, kun sinulla on nyt koko elämäsi, eikä se ole taistelua? Miksi ihmiset tekevät näitä asioita? Se on taistelua!

Pelaatte videopelejä. Se on vain uusi taistelu. Se on taistelua virtuaalitodellisuudessa. Taistelette muita vastaan, eikö niin? En ole koskaan pelannut videopeliä, enkä haluakaan, mutta onko videopeliä, jossa on kyse vain sulautumisesta takaisin yhteen itsenne kanssa, maskuliininen ja feminiininen (vähän naureskelua), Aatami ja Isis tulevat takaisin yhteen, ja sitten sallitte kaiken valon tulla elämäänne, ja teillä on Oivaltaminen tuolle puolen, muihin ulottuvuuksiin, ja kutenkin olette hyvin maadoittunut tälle planeetalle. Onko videopeliä nimeltään "Olen valaistunut"? Epäilen sitä! Myös istuessanne perseellänne koko päivän pelaamassa videopelejä, taistelette, yrittäen voittaa jonkin.

Haaste jokaiselle teistä, kaikille teille, on tulla nyt vastaanottajaksi, päästää se elämäänne, päästä yli taistelusta, jota teillä on yltäkylläisyyden kanssa. Ja sitä vain teette, taistelette sen kanssa. Se on kai tavallaan hauskaa tiettyyn pisteeseen. Mutta miksi ette sitten vain vastaanottaisi? Miksi ette vain ... Ja se on näin yksinkertaista. Te olette, tämä plan- ... (Adamus naureskelee ja huokaisee)

Te, kaikki te, olette tämän planeetan metafyysikoita. Te olette. Planeetta, muut ihmiset, laskevat teidän varaanne. Te luotte tuon uuden fysiikan, ja nyt on tuo iso haaste: lopeta taisteleminen. Jos huomaat taistelevasi minkä tahansa vuoksi, lopeta. Vedä syvään henkeä. Se on vanha tapa. Se on syvään juurtunut tapa.

Valon ei tarvitse taistella valoa vastaan. Valon ei tarvitse taistella pimeyttä vastaan.

Sen ei tarvitse voittaa mitään. Sen täytyy vain vastaanottaa. Se on siinä.

On haaste tehdä tämä: lakata taistelemasta asioita vastaan – ensin itsessänne ja sitten muissa ihmisissä, mutta aloittakaa itsestänne – ja vastaanottaa. Ja sitten yritätte tehdä tätä, ja palaatte välittömästi taisteluun: "No, minun täytyy tehdä kovasti työtä vastaanottamisessa." Ei (Adamus naureskelee). Homma ei toimi niin. Mestari sallii valon kirkkauden muuttaa todellisuuden luonnetta omassa elämässään, ja sitten kaikki muu muuttuu.

Tämän planeetan vanha toimintamalli "tee työtä – taistele – tee työtä – taistele – tee työtä – taistele" – ja sitten kenties juhli vähän – ennen kuin palaat tekemään työtä, taistelemaan, tekemään työtä, taistelemaan – on valmis. Se on ohi. Se on kenties yksi massatietoisuuden suurimmista "päällyskerroksista" ja vioista, ja sen on aika muuttua. Ja se alkaa teistä.

Olen käynyt tätä keskustelua joidenkin muiden ylösnousseiden mestareiden kanssa. Kerroin heille, mitä aiomme tehdä, ja he nauroivat ja nauroivat ja nauroivat. He sanoivat: "Adamus, sinun on pakko sauhutella jotain siellä Coloradossa, koska sitä ei vain tapahdu planeetalla."

Olen vahvasti eri mieltä. Olen eri mieltä, koska olette metafyysikkoja. Olitte ulottuvuustyöntekijöitä. Vaikkette olleet ulottuvuustyöntekijä, olitte tällä planeetalla niitä, jotka teitte sisäistä työtä, joka oli hyvin tarpeellista saamaan kaikki tämä tapahtumaan. Ja nyt on seuraava askel ja se on iso askel: ei taistelua. On vastaanottamista.

Tuntekaa hetki, tässä kauniissa, turvallisessa tilassa, millaista on vain vastaanottaa valoanne. Ei jotain tuolta ulkoa, vaan omaa valoanne. Yrittämättä voittaa todennäköisyyttä, yrittämättä järjestää tilanteita itsellenne, jotta voitte yrittää voittaa ne, ja hyvin monet teistä tekevät sitä.

Hyvin monet teistä tekevät sitä. Miksi teette sitä? Miksi järjestätte tilanteita, jotta voitte voittaa ne? Pyh! Jotta voitte voittaa ne! Haluatte nähdä, miten korkea seuraava este voi olla, ja kun ylitätte sen, pudottuanne alas 20 kertaa ja lähes tapettuanne itsenne, laitatte esteen vielä korkeammalle.

Lopetetaan tuo vanha, vanha toimintamalli tällä planeetalla ja vastaanottakaa valoanne. Se on niin yksinkertaista. Vastaanottakaa omaan kehoonne, jokaiseen soluun. Vastaanottakaa tuota valoa tietoisuuteenne, ajatuksiinne. Älkää olko huolissanne yksityiskohdista, koska ne hoituvat itsestään. Älkää olko huolissanne: "Miten saan yltäkylläisyyteni?" Unohtakaa yltäkylläisyys. Unohtakaa yltäkylläisyyden puute. Antakaa tuon sana lähteä sanastostanne. Nyt kyse on vain vastaanottamisesta. On vain oman valonne kirkkauden vastaanottamista.

Niin tekemällä muutatte puhtaan sieluvalonne dynamiikkaa, ja sitten muutatte tuon valonsäteen kirkkautta, joka tulee luomaan tämän todellisuuden, ja se muuttaa todellisuuden luonnetta. Pum! Se on siinä. Se on siinä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Teidän ei tarvitse iskeä sitä kuoliaaksi. Ei ole enää mitään vastaan taisteltavaa. Ei edes omia tunteitanne tai tunne-epätasapainoanne vastaan. Ja herran jestas, kun taistelette mieltänne, ajatuksianne ja vanhoja muistojanne vastaan.

Laskekaa alas miekat. Laskekaa alas temput. Laskekaa alas halu nähdä, pystyttekö hyppäämään isomman esteen yli.

Se mitä voitte tehdä nyt antamalla itsenne vastaanottaa valonne, muuttaa maailmaa. Sen on alettava jostain, ja kerroin noille muille ylösnousseille mestareille: "Me aloitamme sen. Aloitamme sen juuri tässä, juuri nyt tänään. Voitte yrittää ottaa kiinni myöhemmin, mutta me aloitamme sen."

Se on haaste, joka lähtee kaikille: vastaanota. Se on siinä. Yksi sana: vastaanota.

En halua teidän kirjoittavan pitkiä esseitä tästä sanasta ja kirjoittavan monimutkaisia menettelytapoja. Vetäkää syvään henkeä ja vastaanottakaa. Tiedätte jo, mitä vastaanotatte. Teidän ei tarvitse edes ajatella sitä mielessänne. Teidän ei tarvitse taistella mitään sellaista vastaan, mikä menisi tiellenne – mitään esteitä vastaan – koska todellisessa vastaanottamisessa ei ole esteitä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Jos huomaatte tekevänne työtä vastaanottamisessa, lopettakaa. Olette menneet taistelumoodiin. Lopettakaa, ja vain vastaanottakaa.

Nyt kun olemme Apokalypsissä, meistä tulee käytännöllisiä siinä. Alamme muuttaa hyvin vanhaa, pinttynyttä tapaa teissä ja ihmistietoisuudessa niin, että elämässä on kyse vastaanottamisesta.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä.

Olette tehneet hemmetin kovasti työtä ulottuvuustyöntekijöinä, maatyöntekijöinä – hemmetin kovasti hemmetin monissa asioissa. Nyt meillä on tämä uusi muuttuja, tämä uusi tekijä käytössä Taivaan ristin jälkeen. Se on uusi valo, ja sitä on tässä teitä varten. Aletaanpa käyttää sitä lopettamalla taistelut.

"Vastaanota valoa" -merabh

Tämän myötä, laitetaan vähän musiikkia päivän merabhiamme varten.

(Musiikki alkaa)

Vedä kunnolla syvään henkeä, ja vain tunne energiaa. Missä tahansa olet nyt, tunne vain energiaa tässä huoneessa.

(Tauko)

Valoa on tässä. Nyt vastaanota.

(Tauko)

Tämä on hyvin yksinkertaista. Hyvin yksinkertaista.

Nyt tässä merabhissa annamme tuon valon alkaa tulla sisään ja täyttää ns. tyhjiötä, pimeyttä, tilaa. Se on sinun valoasi.

Tuo tila, tuo pimeys, on pelkästään sinun energiaasi – sitä se on – joka vain odottaa. On vain odottanut tähän asti.

Se tulee sisään hyvin armollisesti, ettei se pakahduta sinua, koska jos se tulvisi sisään hetkessä, se aiheuttaisi paljon musertumista. Siis oleta vain, että se tulee sisään täydellisellä tavallaan.

(Tauko)

Vedä syvään henkeä.

Tämä todellisuus on tehty ns. aineesta. Aine on vain hyvin tiivistynyttä valoa tai energiaa. Se ottaa muodon atomina. Tuossa atomissa on monia osia – elektronit, neutronit ja vastaavaa – ja ne pyörivät ympäri. Fakta on, etteivät ne oikeasti pyöri ollenkaan. Se on vain tiivistynyttä valoa. Se vaikuttaa pyörivän.

Se on tavallaan mielenkiintoista. Tuo vaikutelma pyörimisestä on oikeasti gravitaation otteen vaikutus valoon, joka nyt naamioituu hiukkasiksi. Se ei oikeasti pyöri, se on vain tiivistynyt. Mutta se vaikuttaa pyörivän – tiedehenkilöiden, fyysikkojen mukaan – mutta se ei pyöri.

Myös ajatukset ovat tavallaan kuin ainetta, tavallaan. Ne ovat enemmän kuin aaltomuotoja. Se on vain tiivistynyttä valoa tai energiaa.

Minusta on mukava ajatella kaikkia ajatuksianne – muistojanne, menneisyyttänne – kuin ne olisivat vain kuplia, jotka leijuvat tuolla. Ja kaikkien näiden kuplien ja kaikkien atomien – kaiken – välillä on valtava määrä tilaa.

Tämä on asia, joka on yleisesti hyväksytty luonnontieteissä ja fysiikassa. On paljon tilaa, paljon tyhjyyttä.

On tavallaan mielenkiintoista, koska ette voi mitata tuota etäisyyttä, edes atomien välillä. Mutta on vain paljon tilaa. Ajatustenne välillä on paljon tyhjyyttä. Joskus ajatuksissanne ei ole mitään, heh.

Ja olen aina ihmetellyt, miksi useammat ihmiset eivät ole kysyneet: "No, mitä siellä on? Mikä tämä tila on? Onko se jokin voima? Onko se vain ei-mitään? Onko se vain pimeyttä, jota emme vain ymmärrä? Miten se luotiin, miksi se on siinä? Miksi siinä ylipäätään on tilaa? Kuka sen idean keksi? Miksi on kaikki tuo tila?"

Ihmiset haluavat täyttää tilan. He eivät pidä tyhjästä tilasta. En tiedä, miksi, mutta heidän täytyy täyttää tila. Talonne huonekaluilla, roskalla. Kaupungit, teidän täytyy täyttää tuo tila: "Ai, siinä on tyhjä tontti. Rakennetaan siihen jotain." Mutta kuitenkin teillä on kaikki tämä tila aineen välillä, ajatusten välillä.

Hyvin harvat ovat koskaan kysyneet: "Mikä tuo tila on? Mitä helvettiä meidän pitäisi tehdä sillä?" Fakta on, että se on jumaluutta, se on energiaa, joka vain odottaa.

Se ei välttämättä pidä sitä kasassa. Se mikä pitää sen kasassa, mikä pitää kaikki nämä ajatukset ja hiukkaset yhdessä, on pelkästään ero tai variaatio ns. puhtaan sieluvalon ja sen valon välillä, jota käytetään, kun leikitte ihmisenä olemista.

Tuota valoa alkaa tulla nyt sisään täyttämään tuon tilan. Se ei ryntää sisään. Se ei ole kuin patoluukut avautuisivat yhtäkkiä, ja kaikki tulvisi sisään. Eikä se tule mistään yhdestä suunnasta. Se ei tule ylhäältä tai alhaalta.

Se on kuin valon himmennin. Se alkaa hitaasti valaista tuota tilaa. Sitä tapahtuu nyt Apokalypsin myötä.

Se ei täytä tuota tilaa keijupölyllä. Se ei täytä sitä tikkukaramelleilla, sokeripisaroilla. Se täyttää sen nyt valolla. Vähitellen. Älä kiirehdi sitä. Ei.

Älä pakota sitä. Vain vastaanota se. Se on siinä. Vain vastaanota se. Se ei ole taistelua. Se ei ole kilpailua.

Se ei ole ajoitettu tapahtuma. Sinä vain vastaanotat sen. Ja siinä on suurta kauneutta ja majesteettisuutta.

(Tauko)

Taistelut ovat ohi.

Tarve kukistaa tai kukistua, tarve ponnistella ja uuvuttaa itsesi – se on ohi.

Tässä, juuri nyt, vain vastaanota tuota valoa. Se alkaa täyttää tuon koko tilan.

(Tauko)

Tarkkailet vain, miten se tulee sisään hyvin armollisesti.

Jotkut teistä ajattelevat: "Okei, antaako tämä valo tilassa minulle lisää rahaa? Tekeekö se kehoni paremmaksi?" Lopettakaa se. Se on hyvin ihmismäistä. Vain vastaanottakaa tätä valoa.

Sanotte: "No, saako tämä atomit pyörimään enemmän? Tekeekö se ajatuksistani puhtaampia, selkeämpiä?" Lopettakaa se. Olette niin hemmetin ihminen. Vastaanotatte vain.

(Tauko)

Tässä ei ole mitään voitettavaa. Ei sairautta. Ei yltäkylläisyyden puutetta tai mitään. Ei ole mitään voitettavaa. Se on vanhaa peliä – vanhaa peliä – ja muutamme sen.

Juuri nyt on kyse vain – tästä ei enää yksinkertaisemmaksi tule – tuon valon vastaanottamisesta tiloihin, jotka ovat olleet tyhjiä, vapaita hyvin pitkään.

Tämä tässä, on ruumiillistuneen mestaruuden ydin. Vastaanottaminen ilman agendaa. Vastaanottaminen yrittämättä vaikuttaa lopputulokseen. On vain vastaanottaminen. Se on siinä.

(Pidempi tauko)

Voin tuntea kysymyksiä monilta teistä: "Antaako se minulle lisää energiaa? Antaako se minulle lisää itseluottamusta?" Lopettakaa se. Se on vain taistelua.

Melkein kuin kerjäätte sitä. Nimittäin kun alatte päästä siihen: "Tekeekö se minusta nuoremman, onnellisemman?" luotte konfliktin. Luotte myös todellisuuspohjan. Se on kuin sanoisi: "Olen persereikä. Tekeekö se minusta kivan ihmisen?"

Älkää luoko tuota konfliktia. Vain vastaanottakaa.

Tiedän, että jokainen haluaa paremman ihmiselämän, mutta kerron teille tämän nyt. Siitä tässä ei ole kyse. Olisitte hyvin vaatimaton, jos olisitte kiinnostunut tästä metafysiikasta vain paremman ihmiselämän vuoksi. On paljon enemmän.

Ruumiillistunut mestaruus menee pitkälle pelkän ihmiselämänne yli. Siinä tullaan koko sielukkuuteenne, laajentuen pitkälle pelkän ihmisulottuvuuden yli.

Vetäkää syvään henkeä, ja vastaanottakaa tämä valo.

(Tauko)

On ollut ikään kuin tyhjyysmeri hiukkasten välillä, ajatusten välillä, ns. todellisuuspisteiden välillä – tyhjyysmeri vain odottamassa tätä.

Mestari sallii sen olla hyvin yksinkertaista.

(Tauko)

Tämä juuri nyt, mitä teemme – pelkkä vastaanottaminen – on todennäköisesti yksi tärkeimmistä asioista, joita teette elämässänne. Tuon valon vastaanottaminen, joka on ollut käytettävissä Taivaan rististä saakka. Sen vastaanottaminen ja sen antaminen alkaa valaista tuota tilaa.

Tuota tilaa jota voitaisiin kutsua jumaluudeksesi, omaksi energiaksesi. Se vain odotti tässä ulottuvuudessa palvellakseen sinua.

(Tauko)

Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin vastaanottaa tämä.

Sanon – ja se on iso toteamus – ettei sinun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin vain vastaanottaa valoasi, koska sitten alat saada uskomatonta selkeyttä, mitä tehdä sillä, uskomatonta selkeyttä omasta intohimostasi, uskomatonta selkeyttä siitä, miten tämä valo palvelee sinua.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tämän valon antamiseen tulla täyttämään nuo tilat, nuo tyhjät tilat.

(Tauko)

Ei koskaan oikeasti ollut pimeyttä.

Mielenkiintoista, että ihmiset muuttivat pimeyden pahuudeksi, huonoksi. Ottivat esiin miekkansa ja alkoivat taistella sitä vastaan, viiltäen oikeasti vain itseään.

(Tauko)

Yksi suurimmista muutoksista tietoisuudessa, ajatusmallissa tällä planeetalla, on uusi ymmärrys pimeydestä.

Se muuttaa hyvin monia asioita. Voitko kuvitella, jos tietoisuus muuttuisi vain edes yhden asteen ajattelussaan pimeydestä?

(Tauko)

Kuvittele, mitä tapahtuu, kun sallitaan uusi tietoisuus, uusi kypsyys, tuosta valtavasta tyhjiöstä: että se odotti vain valoa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Yksi sana: vastaanota.

Palataan siihen, mistä olemme puhuneet jonkin aikaa, mutta alamme elää sen nyt. Mestari sallii energian palvella itseään.

Mestari, ruumiillistunut mestari, antaa valonsa virrata pimeyteen ja sitten palvella häntä täysin uudella tavalla, tavalla jota ei olisi voinut tehdä aiemmin. Mestari sallii tuon valon virrata kaikkiin noihin tiloihin, muuttaen todellisuuden luonnetta.

Todellisuus on tulos erosta valonnopeuksissa, tai luultavasti paremmin sanottuna, nopeus tai vaihteleva ero pimeyden ja valon välillä. Se luo todellisuuden, ja nyt sinulla on tuo valo, joka täyttää tilan. Se muuttaa kaiken.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä ja vastaanotetaan.

Tuodaan se tähän todellisuuteen.

(Tauko)

Siis haaste jokaiselle: ei enää taisteluja, ei enää esteitä, ei enää testejä itsellesi. Anna nyt valon tehdä työ.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja tämä itsessään on hyvin häiritsevää, mutta se voi olla hyvin armollista. Hyvin häiritsevää vanhoille tavoille, joilla asioita on tehty aioneille.

(Musiikki loppuu)

Vanhoille tavoille lähestyä nousemista aamulla, kun laitatte päälle alusvaatteet ja paidan ja housut: "Miten taistelen tänään?" Mutta nyt se muuttuu. Se on valtava, valtava häiriö, mutta se voi olla hyvin kaunista.

Siis tämän myötä, vedetään syvään henkeä yhdessä, kun saatamme tämän shoudin päätökseen, ja aina, aina muistaen, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos. Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Elonaalto

Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Huhtikuu 2023 SE ON PAKETISSA

1.4.2023 ALT-sarja SHOUD 7

Toukokuu 2023 TEHTÄVÄ SUORITETTU

6.5.2023 ALT-sarja SHOUD 8

Kesäkuu 2023 ANTEEKSI VAAN ...

3.6.2023 ALT-sarja SHOUD 9

Paikallaolijat