Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

10.12.2016 SHOUD 4

ViestiKirjoittaja hammer » 15.12.2016 21:10

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 4

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
10.12.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tehdäänpä ensimmäiset asiat ensin. Energiavaihto (naurua). Vähän kahvia pikku kanavoinnista.

LINDA: (Sandralle) Kiitos.



ADAMUS: Kiitos, rakkaani.



SANDRA: Se on hyvin kuumaa.



LINDA: Kiitos palvelustasi. Hyvät hyssykät!



SANDRA: Sanoin, että se on kuumaa.



LINDA: Se on hyvää ja kuumaa. Ole varovainen.



ADAMUS: Kiitos, kiitos.



LINDA: Se on hyvin, hyvin kuumaa.



ADAMUS: Aah! Voin ottaa sen kuumana. Aah!



Siis shaumbra, jouluajalle, juhlapäiville (hän nostaa kuppiaan, yleisö taputtaa). Aah!



Haluan edelleen kutsua sitä jouluajaksi. Se ei ehkä ole poliittisesti korrektia, kai sitä pitäisi kutsua "juhlapyhäkaudeksi", mutta minulle se on vuodesta aikaa, jolloin muistamme kaikki, miksi tulimme tänne – kylvämään Kristus-tietoisuussiemenen Maahan.



Siinä ei ole oikeasti kyse Jeshuan syntymästä, joka ei tapahtunut lainkaan joulukuussa. Hän oli Kalat. Siinä on oikeasti kyse sen muistamisen ajasta, miksi tulimme tänne – Kristus-tietoisuussiemen.



Tulimme tänne toivoen jotain uutta maan päälle, perimmiltään se olisi ihmisyyden ja jumaluuden integrointi yhteen. Siitä jouluajassa on kyse.



Kuten Cauldre ja Linda sanoivat aiemmin, se on aika vuodesta pysähtyä, vetää vain syvään henkeä ja rentoutua. Lakata tekemästä työtä niin kovasti, kamppailemasta niin kovasti. Pitää hauskaa. Miten tuollaisella naamalla voisi olla pitämättä hauskaa? (Viitaten johonkuhun, jolla on haltianaamio). Kyllä, tuo naama ansaitsee suukon. Moiskis! Kyllä.



LINDA: Korvaamaton.



ADAMUS: Siis jouluaika, kaunista aikaa vuodesta. Asiat hidastuvat vähän. On aika kääntyä sisäänpäin. Voi, melko pian on vuoden pisimmän yön aika. Kenties tunnette, että saatte vähän paremmin unta tällä hetkellä. Ulkona on vähän pimeämpää vähän pidempään. On aika vuodesta vain hidastaa. Meillä on paljon tehtävää ensi vuonna, esityslistalla on paljon.



Katso elämäänne, kun valmistaudun ProGnostiin. Katson, mitä elämässänne on edessä. Ei pikku yksityiskohtia, vaan energiasuuntia ja liikkeitä, joita on tulossa elämäänne. Voi, tulee erilainen vuosi, erilainen kuin tämä kulunut vuosi. Odotan ProGnostiin, ennen kuin puhun siitä, mutta siitä tulee yksi noista "hmm, mielenkiintoista" –vuosista, vähintäänkin.



Aika



Haluaisin teidän tuntevan hetken yhtä asiaa, ennen kuin pääsemme alkuun: jotain tiettyä tapahtuu monilla teistä, ja kutsun sitä ajan muuttumiseksi, ajan joustavuudeksi. Oletteko huomanneet, että toisinaan aika menee hyvin, hyvin nopeasti? Kun luulette, että teillä on noin tunti jonkin tekemiseen, johonkin menemiseen, se menee ohi hyvin nopeasti. Ja ihmettelette itseksenne, olitteko edes siinä. Olitteko läsnä? Olitteko kehossanne? Olitteko kenties toisessa ulottuvuudessa? Ei sen enempää kuin normaalisti. Mutta niillä jotka ovat tulossa mestaruuteensa, aika kadottaa jäykkyytensä. Se kadottaa tuon tavan, jollaista se on ollut.



Jotkut teistä tietävät aina, mikä kello on, myös katsomatta sitä. Olette aina viiden, kymmenen minuutin tarkkuudessa. Nyt sekin lähtee pois, ja ihmettelette: "Mitä tässä tapahtuu?" Ja toisilla kerroilla kaikki näyttää hyvin hitaalta, hyvin, hyvin hitaalta. Ja oletteko huomanneet, että riippumatta siitä, kulkeeko se liian nopeasti vai liian hitaasti, se on aina epämukavinta elämänne kannalta? (Muutama naurahdus ja joku sanoo "joo") Jos teillä on kiire, se näyttää menevän aivan liian nopeasti. Jos olette kyllästynyt eikä teillä ole mitään tekemistä, se menee aivan liian hitaasti. Se on yksi mahtava indikaattori, että teillä tapahtuu jotain sekä biologisella että mielen tasolla. Te muututte.



Keho on hyvin, hyvin sidottu aikaan. Sydämenlyönti on sidottu aikaan. Liikkeenne päivän aikana kun aurinko nousee ja laskee – olette hyvin sidottu siihen. Keho on aikakone sekä biologinen kone. Ja yhtäkkiä tuon muutoksen myötä tunnette sen kehossanne. Kehonne ihmettelee: "Mitä tapahtuu? Mitä on tekeillä?"



Mielikin on sidottu aikaan. Mieli haluaa suunnitella päivänsä ja mieli haluaa tietää, mitä kello on. Energeettisesti on valtava ero aamun kahdeksan ja iltapäivän kolmen välillä. Tuntekaa sitä hetki. Aamulla kahdeksalta on täysin erilainen energia kuin iltapäivällä kolmelta. Ne tuntuvat hyvin, hyvin erilaisilta, koska mieli on hyvin sidottu siihen, mitä se ajattelee, että pitäisi tapahtua. Mieli on sidottu kehoon ja kehon aikarytmeihin. Yhtäkkiä tämä kaikki alkaa muuttua.



Ei huonommaksi. Ei lainkaan. Itse asiassa seuraavassa askeleessanne huomaatte, että ajasta tulee ystävä vihollisen sijasta. Hyvin suuressa osassa elämästänne on ollut kyse ajan löytämisestä, aikataulussa pysymisestä, ajan hallitsemisesta, ja itse asiassa aika on varsinainen energiavaras, jos olette lukittu siihen mentaalisesti ja fyysisesti. Yhtäkkiä huomaatte, että aika on ystävä. Aika toimii hyväksenne, ja yhtäkkiä alatte myös oivaltaa, ettei oikeasti ole aikaa. Ei oikeasti ole sellaista käsitettä kuin aika. Menette toisiin ulottuvuuksiin, eikä niissä tikitä mikään suuri universaalin ajan kello. Ei itse asiassa ole aikaa.



Aika palvelee vähän jotain tarkoitusta tällä planeetalla ja erityisesti auringon nouseminen ja laskeminen ja planeettojen liikkeet, mutta yhtäkkiä oivallatte, että te ette ole enää riippuvainen ajasta. Olette poissa siitä. Se on hyvin kummallinen tunne.



Se tuo teille myös suuntavaiston kadottamisen tunteen, kun ei ole enää lukittuna siihen, kuten useimmat teistä ovat toisinaan tunteneet. Alatte yhtäkkiä oivaltaa, että koko tämä lineaarinen aikakäsitys, jota kutsun "paikalliseksi lineaariseksi" – tuntien, minuuttien, päivien ja vuosien eteneminen – oli suurta harhaa. Koko entisen elämän käsite on itse asiassa harhaa – tai tulevan elämän. Monet teistä ajattelevat: "No, mietin, että jos pysyisin tällä planeetalla, millainen tuleva elämä olisi." Haluatteko saada selville? Vedätte syvään henkeä ja tunnette sitä. Se tapahtuu juuri nyt.



Mielen on kummallista ymmärtää kaikkea tuota. Mieli ajattelee: "No, miten kaikki tämä voi tapahtua juuri nyt?" koska mieli on hyvin lineaarinen. Se on hyvin fokusoitunut aikaan. Se ei voi oikeasti tajuta sitä, että tulevaa elämää koetaan juuri nyt. Mutta kun päästätte irti koko tästä käsityksestä, että aika, kellot, kuukaudet ja vuodet kulkevat, tulette yhtäkkiä kauniiseen oivallukseen, että kaikki tapahtuu juuri nyt. Kaikki tapahtuu.



Tavallaan kaikki entiset ja tulevat elämät jotka tapahtuvat, ovat riippumattomia toisistaan. Ne ovat kaikki itsenäisiä. Ne eivät ole linkittyneet niin, että teidän täytyy tehdä työtä mestaruutta kohti elämä toisensa jälkeen. Voitte itse asiassa olla mestari entisessä elämässä, joka tapahtuu juuri nyt, ja olla olematta mestari tulevaisuudessa. Se on ajasta irtipäästämisen kauneutta.



Siitä irtipäästämiseksi teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin vain tiedostaa, että se tapahtuu jo. Pyytäisin teitä ainoastaan olemaan vastustamatta sitä, olemaan sekoamatta – kuten sanoisitte – kun aika yhtäkkiä on erilaista, kuin mieli haluaa sen oleva, olemaan "menemättä niin ummelle", että teidän täytyy yrittää päästä takaisin aikaan. Teistä tulee yhtäkkiä ajaton, ja ajattomuus on myös valtavaa vapautta.



Menemme siihen enemmän vähän myöhemmin, mutta vedetäänpä nyt syvään henkeä, kun nousemme aikatarpeen yläpuolelle. Lakatkaa syömästä aikaa ja teistä tulee ajaton. Se on kaikkein parasta.



Mestarin muistelmia



Ymmärrän, että uusi kirjani (Memoirs of a Master = mestarin muistelmia) on lopultakin julkaistu. Olemme noin puolitoista vuotta myöhässä (vähän naurua), mutta ei ole aikaa (Adamus naureskelee). Annoin pienen esittelyn ajasta pelkästään siirtymänä tähän kirjaan. Vähän myöhässä, mutta aina oikeaan aikaan – Memoirs of a Master. Sanon "meidän kirjamme", vaikka minun nimeni on kirjoitettu todella suurella tähän enkä näe teidän nimiänne (lisää naureskelua). Mutta se on todella meidän kirjamme. Se perustuu todellisiin tilanteisiin, todellisiin tarinoihin todellisten shaumbrojen kanssa. Saatatte tunnistaa itsenne tästä – yhdestä tarinasta tai kaikista tarinoista.



Otimme shaumbran energiat, kenties muutimme nimen ja muutaman tilanteen – joskus täytyy tehdä siitä vähän kiinnostavampaa, ei aivan niin kamalaa kuin se, jota kutsuttaisiin todelliseksi elämäksi, mikä ei ole lainkaan todellinen elämä, se on kamala elämä – mutta tämä on meidän kirjamme. Tämä sisältää teidän energiaanne, enemmän kuin mikään muu kirja, jonka olemme tehneet.



Se on tarinoita, lyhyitä tarinoita mestarista ja oppilaasta, ja kun luette tätä, samaistutte ensin oppilaaseen – huoliin, kamppailuihin ja haasteisiin, oivallusten puutteeseen. Mutta kirjan loppuun päästessänne samaistutte enemmän mestariin – mestariin joka on läsnä teissä juuri nyt. Ehkä ei paljastuneena, ehkä ei selvässä tietoisuudessa, mutta mestari on sisällänne. Alatte oivaltaa, että koko tämä valaistumisen etsiminen, mestaruuden saavuttamisen yrittäminen, on myös yksi valhe. Kyse on aina, aina, aina ollut vain sen sallimisesta.



Alatte nähdä itsenne mestarina. Alatte tunnistaa, kun tulette joihinkin viimeisiin lukuihin, ja sanotte itsellenne: "Olen tehnyt sen. Olen tuo mestari, josta tässä puhutaan." Siirrytte oppilaasta, toisinaan törmäilevästä oppilasta, ylihermostuneesta ja stressaantuneesta oppilaasta, oppilaasta joka yrittää kovasti tulla valaistuneeksi – siirrytte siitä oivaltamaan, että se sama mestari josta näissä muistelmissa puhutaan, olette oikeasti te. Kun se tapahtuu, saatte leveän hymyn kasvoillenne ja oivallatte, että se on ollut siinä koko ajan, ettekä enää etsi mestaria. Teette vain tilaa mestarille.



Meidän kirjamme – ja toivon, että tällaisia on tulossa lisää. En tiedä, miten hyvin se pärjää markkinoilla. Sillä ei ole oikeasti merkitystä. Tämä on enemmän eräänlainen energiaseremonia näistä 16 vuodesta yhdessä Tobiaksen ja minun kanssani. Se on energiaseremonia. Se juhlistaa matkaamme. Se laittaa tarinoiksi sen, että – no, lukekaa yksi, ennen kuin menette nukkumaan illalla, lukekaa yksi, kun joudutte noihin oppilashetkiin, kun olette ahdistunut tai hämmentynyt tai huolestunut. Ne ovat meidän tarinoitamme.



Siis, rakkaat ystäväni, minun täytyy kiittää teitä osallistumisestanne tähän kirjaan. Taas kerran, minun nimeni on kannessa, mutta kaikki eivät sopineet siihen. Julkaisija vaati. Sanoin: "Ei kiitos. En halua nimeäni siihen", mutta julkaisija vaati …Kertokaa muutama tarina aina silloin tällöin, okei?! (Vähän naureskelua)



Tämän päivän formaatti



Tarinoista puheen ollen … Tarinoista puheen ollen meillä on eräs mahdollisuus täällä tänään. Valmistelin kaksi versiota tämän päivän shoudista: voisin pitää luennon tai voisin kertoa tarinoita. Linda, mikrofoni yleisölle, kiitos.



LINDA: Ai, ilomielin, jos löydän sen. Tässä ollaan.



ADAMUS: Meillä on vaihtoehto. Mitä haluaisitte mieluummin kuulla, tarinoita vai luennon? Linda, mikrofoni jollekin, joka näyttää valmiilta, kiitos.



FRED: Haluaisin saada tarinoita, kiitos.



ADAMUS: Tarinoita. Okei, hyvä. Se on yksi tarinoille. Seuraava.



LINDA: Minäpä etsin jonkun, joka on ärtynyt.



ADAMUS: Tarinoita vai luento? Minulla on luento valmisteltuna. Minulla ei ole tarinoita valmisteltuna, mutta voin keksiä niitä lennossa.



SART: Joo, keksi muutama hyvä tarina.



ADAMUS: Keksi muutama hyvä tarina. Niin kuin mistä?



SART: Minun elämästäni (naurua).



ADAMUS: Meidän täytyy todella kaunistella joitain asioita …



SART: Voi kyllä! Isosti!



ADAMUS: Joo, isosti. Okei, meillä on kaksi tarinoille. Lisää. Luento? Se on kiehtova luento – fysiikkaa.



TERRY: No, miksi emme tee kumpaakin?



ADAMUS: Miksi emme tee kumpaakin? Hyvä, hyvä. Hän ei koskaan juutu yhteen (yleisö sanoo "joo!" ja vähän taputuksia). Voisin kertoa tarinoita, jotka ovat hyvin luentomaisia.



LINDA: Ai jaa! (Adamus naureskelee)



ADAMUS: Luento vai tarina?



CAROLYN: Luulen, että pitäisin tarinoista.



ADAMUS: Tarinoita, okei.



CAROLYN: Joo.



ADAMUS: Pari vielä. Näen, mihin suuntaan tämä on menossa. Ai, meillä on valokehoihmisiä täällä takana … (heillä on asussaan jouluvaloja) Antakaa palaa, te kolme valokehossanne.



LINDA: En tajunnut, mistä oli kyse. Nyt tajuan.



ADAMUS: Ensinnäkin, te kolme valokehossa, nousisitteko seisomaan?



LINDA: Odottakaa, odottakaa! Tässä on vastaus.



ADAMUS: Ei. Odottakaa. Antakaa mennä, nouskaa seisomaan, valokehot. Haluamme kaikkien näkevän, joo. Katsokaa, näin tapahtuu, kun sallitte (naurua). Hyvä, kiitos. Arvostan sitä.



LINDA: Voi hyvä luoja.



ADAMUS: Tarina vai luento?



SHAUMBRA 1 (nainen): Tarina.



ADAMUS: Tarinoita, tarinoita. Kokeillaanpa tältä puolelta huonetta, Linda. Minusta tuo puoli on kallellaan tarinoihin.



LINDA: No, täytyy toimia omalla tavallaan.



ADAMUS: Tarinoita vai luentoja?



SHAUBRA 2 (nainen): Kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin, okei.



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: Siitä tulee todella tylsä tarina! (Adamus naureskelee)



LINDA: Meillä on toinenkin kaukaa.



ADAMUS: Tarinoita vai luentoja? Herra? Luulen, että herra.



NICOLAI: Joo, joo.



ADAMUS: Mitä …



NICOLAI: Jotenkin …



ADAMUS: Viitsisitkö nousta seisomaan, jotta voisimme …



NICOLAI: Joo, totta kai.



ADAMUS: Joo. Kiva asu (hän on pukeutunut satyyriksi). Hyvä, hyvä.



NICOLAI: Joo, minun mielestäni keksitään hyvä tarina.



ADAMUS: Hyvä tarina, okei. Vielä kaksi. Luulen, että tarinat voittavat tänään. Tarinat joissa on vähän luennon pohjavirettä.



LINDA: No, on joku, joka ei ole täällä enää joka kuukausi. Aion kysyä hänen mielipidettään.



ADAMUS: Ai! Voi ei.



LINDA: Meidän tulee ikävä häntä.



ADAMUS: Oi!



MARC: Kumpaakin.



ADAMUS: Kumpaakin. Sekä tarinoita että luentoja, okei. Ja vielä viimeinen.



LINDA: Viimeinen – oi, oi! Sori, sori (hän kompastuu vähän).



ADAMUS: Luulen, että valinta on melkein tehty.



LINDA: Sinun kenkäsi ovat suuremmat kuin minun kenkäni (Adamus naureskelee). Astumme toistemme suurille jaloille. Katsotaanpa. Oi, täällä! Kokeillaanpa täältä.



ADAMUS: Aa! Olet tullut pitkän matkan tänne. Tarinoita vai luentoja?



BIRGIT: Tarinoita.



ADAMUS: Tarinoita. Kaikki haluavat tarinaa.



LINDA: Oiiii!



ADAMUS: Älä tule vielä tänne (muutama naurahdus). Seuraava kysymys.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Joo.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Miksi ihmiset pitävät tarinoista? Miksi te pidätte tarinoista? Miksi pidätte tarinoista? Teillä oli mahdollisuus – voisin luennoida täällä. Voisimme mennä kirjoitustaululle. Voisimme mennä elämän fysiikkaan, kyllä.



LINDA: Emmekö nähneet hänet rakennushaalareissa yhtenä päivänä, nyt hän on smokissa?



ADAMUS: Kyllä.



LINDA: Se on kuin "vau!"



ADAMUS: Joo.



JOE D: Joo, voin tehdä sitä kaikkea.



ADAMUS: Tehdä sitä kaikkea. Mikä siis tarinoissa on niin vastustamatonta?



JOE D: Tarinat vievät ihmiset pois siitä todellisuudesta, jossa he ovat, ja …



ADAMUS: Hyvä.



JOE D: … laittavat heidät tarinaansa.



LINDA: Oii!



ADAMUS: Heidän "hänen" tarinaansa. (Suom. huom. englannin kielessä hänen + tarina = historia)



JOE D: Historiaan, joo.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, okei.



JOE D: Joten kerro minulle tarina.



ADAMUS: Meillä on pari. Minun täytyy ajatella nopeasti – valmistelin luennon. Luulin teidän olevan luentoyleisöä, mutta en käsittänyt, että haluatte tarinoita.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Haluatteko pieniä satuja? Haluatte likaisia aikuisten tarinoita? Haluatteko … (naurua) Sillä ei ole merkitystä …



LINDA: Ei!



ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä (lisää naureskelua). Vielä muutama. Mistä pidätte tarinoissa?



IWONA: No, ne tulevat sydämestä.



ADAMUS: Ne tulevat sydämestä, okei.



IWONA: Enemmän kuin luennot.



ADAMUS: Eivät ne, joita aion kertoa teille tänään.



IWONA: Okei!



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: Mutta kyllä, ne tulevat. Ne tulevat sydämestä. Mitä muuta? Miksi ihmiset pitävät tarinoista? David.



DAVID: Se vie meidät pois mielestä, mielikuvitukseen ja tunteisiin.



ADAMUS: Kyllä.



LINDA: Oi!



ADAMUS: Kyllä, ehdottomasti.



LINDA: Erittäin hyvä.



ADAMUS: Hyvä. Vielä kaksi.



LINDA: Vielä kaksi.



ADAMUS: Vielä kaksi.



LINDA: Okei, kuljetaan.



ADAMUS: Ihmiset ja heidän tarinansa.



LINDA: (kuiskaten) Pidän aina vastauksistasi.



SHAUMBRA 3 (nainen): Pakeneminen.



ADAMUS: Pakeneminen, hyvä.



LINDA: Oho!



ADAMUS: Hyvä. Toivottavasti voimme vähän paeta tänään. Paeta …



LINDA: Ai, vapaaehtoinen. Sori, kadut tätä vielä.



SHAUMBRA 4 (mies): Kadun sitä, mutta ne antavat meille oivalluksia siitä, keitä olemme.



ADAMUS: Antavat meille oivalluksia. Joo, kerrottuna vähän eri tavalla siitä tulee persoonallisempi ja se antaa oivalluksia. Erinomaista, erinomaista.



Ja seuraavaksi minun täytyy kysyä, no, mikä on sinun tarinasi?



Mikä on sinun tarinasi?



LINDA: Ai.



ADAMUS: Noin 20 sanalla tai vähemmällä.



LINDA: Kahdellakymmenellä sanalla tai vähemmällä?



ADAMUS: No, okei. Saat muutaman sanan. Mikä on tarinasi, kun istut täällä tänään? Mikä on tarinasi? Anna palaa.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Mikä on tarinasi?



LESLIE: Ajattelin sitä juuri, kun … On ollut hauskaa kyytiä eikä se ole vielä ohi.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Haluatko lisää hauskaa kyytiä?



LESLIE: Voi, kyllä!



ADAMUS: Vai haluatko, että se on jo ohi?



LESLIE: Ei, ei, ei.



ADAMUS: Okei.



LESLIE: Haluan paljon lisää hauskaa kyytiä.



ADAMUS: Okei, hyvä.



LESLIE: Olen valmis seuraavaan asiaan.



ADAMUS: Leslien tarina: "On ollut hauskaa kyytiä eikä se ole vielä ohi." Hyvä. Pidän siitä.



LINDA: Okei, menen uskaliaasti tänne.



ADAMUS: Pari vielä. Hei, rakas.



EDITH: Hei.



ADAMUS: Mikä on tarinasi?



EDITH: Olen onnellinen, että löysin Crimson Circlen 1999, ja olen opiskellut ja oppinut sinulta ja Tobiakselta ja Kuthumilta, ja rakastan sitä kovasti ja minusta olette kaikki suurenmoisia, ja se on siinä.



ADAMUS: Siis tarinasi on Crimson Circle. Kyllä. Ja, Edith, tiedäthän, että olet melkoinen rokkistara ympäri maailmaa. Odotitko koskaan, että se olisi tarinassasi?



Edith, joka löytää Crimson Circlen epätoivon hetkellä. Juuri kun elämä näyttää synkimmältä, kun ei ole enää toivoa huomiselle, yhtäkkiä nimi "Tobias" tulee hänen mieleensä. "Tobias! Tobias!" Hän kysyy kaikilta ympärillään: "Mitä tiedät tästä Tobiaksesta? Kuulen jatkuvasti tätä nimeä "Tobias" päässäni." Ja lopulta joku sanoo: "Edith, mene katsomaan internetistä." "Ai." Hän kirjoittaa internetiin "Tobias" ja sieltä tulee "Crimson Circle" – "Mikä kummallinen kultti tämä on? Mihin laitan tässä itseni? Mitä he aikovat tehdä? Onko heillä ihmisuhreja tai kenties uhrit ovat puoliksi ihmisiä ja puoliksi eläimiä heidän kokoontumisissaan?" (Vähän naurua)



Mutta yhtenä päivänä hän päättää ilmestyä paikalle. Hän naamioituu komeaksi, hyvin pukeutuneeksi mieheksi ja ilmestyy tapaamiseen, istuu alas ja purskahtaa yhtäkkiä kyyneliin. "Olen kotona", hän sanoo. "Olen kotona. Ympärilläni on minun kaltaisiani ihmisiä. No, ei täysin minun kaltaisiani, mutta ympärilläni on ihmisiä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua. Olen kotona Crimson Circlessä." Ja sitten hän oivaltaa, että hän on tuntenut ne kaikki, jotka ovat täällä, kaikki ne jotka katselevat netissä. Hän on tuntenut heidät aioneita. Heillä on vanha sopimus tulla takaisin maan päälle oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, oikean ihmisryhmän kera jotain sellaista varten, mitä ei ole koskaan ennen tehty, ei koskaan koko luomakunnassa. Sitä kutsutaan "ruumiillistuneeksi valaistumiseksi". Eivät edes ylösnousseet mestarit, jotka oleskelevat Ylösnousseiden mestarien klubilla, pystyneet jäämään pitkäksi aikaa.



LINDA: Kenen tarina tämä on? (Naurua)



ADAMUS: Shh!



Edith sanoo: "Se on tässä. Olen kotona, Crimson Circle." Mutta vähänpä hän tiesi, että vain muutamassa lyhyessä vuodessa nimeä "Edith" puhuttaisiin shaumbrojen suusta ympäri planeettaa (naurua ja vähän taputuksia). "Edith! Edith, rakastan sinua, Edith!" Hän ei koskaan oivaltanut, että Edithistä tulisi .. (yleisö alkaa hokea "Edith! Edith! Edith! Edith!" ja Adamus naureskelee) Koskaan hän ei oivaltanut, että Edith olisi hitti Facebookissa, ettei Edith olisi vain nimi, ei vain henkilö, vaan paikka Crimson Circlessä – Edithin tuoli (naurua).



Edith, näin kerrotaan tarinaa. Ja se on tositarina. Se on tositarina, mutta pointtini on tänään, että olette tarinassa. Olette tarina. Olette itse asiassa monta, monta tarinaa. Miksi talloa tuota tarinaa? Miksi tehdä siitä "No, istun vain tässä. En tiedä, mitä teen täällä ja minä …" (tylsällä äänellä) Olette tarinassa. Voisitteko tuoda sen oikeasti valoon?



Käytän tarinoita kertomaan tarinaa – se oli siinä tällä kertaa, Linda, kiitos. Käytän tarinoita, kuten kirjassa, jakamaan viisautta, pitämään sen kiinnostavana, estämään sitä tulemasta liian tylsäksi.



Oletteko koskaan olleet näissä prosessointisessioissa toisten ihmisten kanssa, tavallaan henkisessä prosessointisessiossa? Ne ovat ankeita. Ankeita. Ja tiedän, että jotkut teistä sanovat. "Ai, mutta teen sitä elannoksi." No, muuttakaa elantonne (naurua).



Ne ovat ankeita, koska ihmiset eivät osaa nauraa, eivät naura omille tarinoilleen. He ottavat itsensä niin hemmetin vakavasti. Ja kun oivallatte, että kaikki on tarinaa – otamme esimerkiksi Edithin tarinan ja laitamme siihen vähän valoa. Sirottelemme päälle vähän sokeria, vähän suolaa ja vähän etikkaa tehdäksemme siitä mielenkiintoisen, koska hänen elämässään on sokeria, suolaa ja etikkaa.



Koristelemme sitä – emme valehtele, vaan koristelemme – koska kuten olen sanonut hyvin usein, rakkaat ystävät, jäätte kiinni näihin käsityksiin itsestänne ja sitten uskotte niiden olevan totta. Teillä on kokemuksia, joita teille on tapahtunut elämänne varhaisempina vuosina, ja ajattelette, että niin tapahtuu, ja sitten olette yhtäkkiä urassa. Se on ankeaa, kuin prosessoiva terapiasessio, jossa kaikki istuvat puhumassa ankeasta elämästään.



Luoja, että toivon jonkun nousevan ylös ja sanovan: "Minulla on tarina. Minulla on mahtava tarina. Olin täällä, eksynyt enkeli. Olin tällä planeetalla tässä fyysisessä kehossa, jota olen inhonnut tähän päivään saakka. En voi sietää tätä kehoa. Olin täällä hyvin traumatisoinut ihmisten energioista kaikkialla ympärilläni – hyvin ilkeitä, hyvin inhottavia, hyvin uhkaavia. He eivät varastaisi ainoastaan vertasi ja rahojasi, vaan sielusi, jos voisivat. Mitä tein? Sorruin hukuttamaan itseni alkoholiin (vähän kikatusta). Minusta tuli alkoholisti. Kyllä, pahoinpitelin perhettäni. Menetin työpaikkani ja kaikki rahani. Mutta jonkun täytyy sukeltaa syvimpään ja synkimpään epätoivoon. Jonkun täytyy nähdä, miten syvä ja matala kuilu on, ja sen minä tein Jack Danielsini kanssa." (Naurua)



LINDA: Kuvaatko minua? (Lisää naureskelua)



ADAMUS: Nimittäin siinä on eroa. "No, olen alkoholisti. Tota, minulla ei ole elämää. Tulen näihin tapaamisiin. Juon kahvia, ja olen todella kyllästynyt paskaan." (Taas tylsällä äänellä, naurua)



Elämänne on tarina! Ja tämä (kirja) on vain kuvaus. Te olette tässä. Teidän energianne, kokemuksenne. Elämänne on tarina. Tehkää siitä mielenkiintoinen. Sanotte: "En tiedä, voinko nousta näyttämölle ja tehdä, mitä sinä teet siellä, Adamus. En tiedä, voinko kertoa tarinani."



Voitte. Vedätte vain syvään henkeä ja virtaatte sen kanssa. Tulette pois mielestänne ja pidätte vain hauskaa sen kanssa. "Olin kaikkein syvimmässä ja pimeimmässä helvetissä, helvetissä johon kukaan muu ihminen ei ollut koskaan mennyt niin syvälle, mutta ilmestyin esiin sieltä. Opin tästä, etten voinut olla vain valossani. Opin, etten voinut olla vain kiltti tyttö tai kiltti poika. Se teki minut hulluksi. Mitä siis tein? Sukelsin niin syvälle, kuin pystyin. Ajoin tuota alkoholijunaa pohjalle saakka, ja opin siitä, että olen sekä valoa että pimeyttä. Olen oppinut, että ollakseen todellinen, ei voi yrittää olla vain hyvä itse, puhdas itse. Ollakseen todellinen täytyy sukeltaa kaikkiin ongelmiinsa niin syvälle, kuin voi. Ei juosta karkuun ongelmiaan, ei piiloutua noilta ääniltä mielessä, vaan uppoutua joka osaansa niin syvälle, kuin voi."

Se on tarina (taputuksia).



LINDA: Vau!!



ADAMUS: Se on tarina. Vielä muutama. Mikä on sinun tarinasi? Yritä seurata tätä! Mikrofoni. Mikä on sinun tarinasi? Tee siitä vähän elävämpi. Pirskota vähän pippuria sinne, vähän Tabascoa tänne. Mikä on tarinasi? Voi, kaikki vaikeroivat tällä hetkellä: "Linda, ole kiltti, äläkä anna minulle mikrofonia." (Vähän naureskelua) Mikä on tarinasi, rakas?



CAROLYN: Tarinani on: kasvoin, minulla oli upea lapsuus, sitten menin naimisin ja hän jätti minut, ja sitten tapasin upean ystäväni ja rakastajani ja olemme matkustaneet ympäri maailmaa ja elämä on ollut mahtavaa.



ADAMUS: Vau! Se on hyvä tarina (vähän taputuksia). Epätoivosta ja köyhyydestä – ei, vaan aloitimmeko hyvästä lapsuudesta?



CAROLYN: Kyllä.



ADAMUS: "Rakastavat vanhemmat, välittävät ja hoivaavat vanhemmat, mutta ei kiinnosta tätä sielua. En aio elää niin. En aio saada vain helppoa osaa, hyvää osaa. Niinpä sillä hetkellä kun olen vapaa, menen naimisiin halpamaisen ihmisen kanssa, pimeän ihmisen kanssa joka kohtelee minua tavalla, jolla minua ei ole koskaan ennen kohdeltu, joka pahoinpitelee minua energeettisesti ja henkisesti ja kaikilla muilla tavoilla, löytääkseni lopulta elämäni todellisen rakkauden, joka ei ole se, joka istuu vieressäni, vaan se, joka minä olen. Ja näin voin jakaa sen vieressäni istuvan kanssa." Seuraava tarina on … haluatko kertoa tarinasi, herra?



VINCE (hänen miehensä): Minäkö?



ADAMUS: Joo. Miksi ei? (Vähän naureskelua)



VINCE: Kirjoitan vielä tarinaani.



ADAMUS: Kirjoitat vielä tarinaasi.



VINCE: Mutta se on fantastinen. Emme tiedä, mihin se päättyy tai mihin se menee, mutta …



ADAMUS: Ai, et tiedä?



VINCE: En.



ADAMUS: Et tiedä?



VINCE: En.



ADAMUS: Voinko auttaa?



VINCE: Menen vielä junassa.



ADAMUS: Älykäs mies, komea mies jolla upea ura kulkee elämän läpi, mutta joka kysyy koko ajan: "Miksi olen täällä? Mikä tämän kaiken merkitys on?"



VINCE: Bibbidi-bobbidi-boo! Bibbidi-bobbidi-boo! Bibbidi-bobbidi-boo!



ADAMUS: Kiitos, äänitehosteita. Luulin, että hän oli ... (Adamus yskii) Hämmästyttävä matka ihmisenä, jolla on melkein kaikki, mitä halusit, tietäen, että älykkyytesi oli avain, mutta myös charmisi. Ja sitten tapasit vanhan …



VINCE: Ptruu!



ADAMUS: ... vanhan, kauniin, rakkaan, rakkaan ystävän. Tapasit hänet, mikä toi elämäsi täysin uudelle tasolle.



VINCE: Kyllä.



ADAMUS: Toi elämäsi hämmästyttävälle rakkaustasolle.



VINCE: Se on huipentuma.



ADAMUS: Kyllä, huipentuma, huippu. Kyllä. Mutta on aina vähän draamaa. Joitain terveysongelmia ilmestyy.



VINCE: (matalalla äänellä) Voiii …



ADAMUS: "Mitä tämä on kehossani? Tässä saan elämässäni kaiken, mitä voisin mitenkään kuvitella, kauniilta kumppaniltani – hänen elämänsä jakaminen, hänen sielunsa kanssa jakaminen, kaiken elämässä – mutta yhtäkkiä terveysongelmia. Hemmetin keho! Hemmetti, tätä fyysistä kehoa! Niin haavoittuva, niin altis sairauksille, heikkoudelle, iälle. Hemmetin keho, muuten elämäni olisi täydellistä. Miksi olet hylännyt minut, biologia? Mistä tässä on kyse?"



Sitten kamppailua. Kamppailua kehon kanssa, mikä johtaa kamppailuun mielen kanssa: "Mitä olen tehnyt väärin? Miksi kehoni on tuollainen? Miksi en pysty kontrolloimaan sitä?" Ja koko tämän ajan kuiskaus, kuiskaus: "Lakkaa yrittämästä. Lakkaa yrittämästä. Lakkaa yrittämästä ajatella tietäsi terveyteen. Pelkästään salli. Pelkästään salli."

Vei pitkän aikaa saada tuo viesti läpi, koska oli niin paljon pelkoa. Oli vihaa, oli turhautumista ja katumusta, mutta lopultakin, lopultakin sanat: "Tuo keho ei ole minun. Tuo keho ei ole minun. Todellinen kehoni, valokehoni, joka integroituu biologiaani – se on minun." Ja se on iso askel elämässä – päästää tuo valokeho sisään, päästää irti kuolemanpelosta, joka on yksi suurimpia valheita, jotka on myyty tämän planeetan ihmisille. Päästää irti kaikesta tuosta ja tulla lopulta todellisen integroitumisen paikkaan – kudosten, solujen, DNA:n, kehon syvään, syvään integroimiseen siinä määrin, ettei enää ollut tätä kehon erillisyyttä. Ei enää epäluottamusta kehoon. Ei enää katumusta kehon rääkkäämisestä varhaisempina vuosina, vaan yhtäkkiä koko tietoisuuskehon rakkaus ja hyväksyntä.



Se on tarinasi, ystäväni.



VINCE: Vau.



ADAMUS: Se on tarinasi.



Jos on jokin kohta, jossa voin tulla ymmärretyksi tämän kirjan ilmestyessä, se on, että jokainen elämä on tarina. Jokainen elämä on kaunis tarina, ja hyvin usein jäätte kiinni yksityiskohtiin. Jäätte kiinni tarinan tylsyyteen. Jäätte kiinni draamaan ja negatiivisuuteen. Jäätte kiinni yritykseen päästä ulos tarinastanne, iskeä nyrkillä tienne ulos. Tai ajattelette, että muutatte tarinaa ajattelemalla sen erilaiseksi, eikä niin tapahdu.



Vetäkää syvään henkeä nyt ja olkaa tarinanne. Ja ymmärtäkää, että se on paljon enemmän kuin oivaltaisitte, paljon enemmän kuin se, millaisen kirjoittaisitte paperille – "Minun tarinani. Synnyin, menin kouluun, menin naimisiin, sain työpaikan ja kuolin." Se on tylsää. Se on kuin luento. Mutta tarina! Kannustaisin teitä kaikkia seisomaan peilin edessä, seisomaan parvekkeella, menemään metsään tai mitä tahansa ja tekemään tarinanne vähän teatraalisesti, kuten minä tein. Teatraalisuus on hyvä asia, koska kaikki on vain tarinaa. Ette ole lukittu siihen. Ne ovat kaikki tarinoita.



Rakasta teatteria. Rakastan taiteita, koska murtaudutte silloin vapaaksi. Ette ole enää tuossa ankeassa, harmaassa ja tylsässä paikassa: "Yritän vain päästä elämästä läpi. Yritän vain selviytyä. Etsin vastauksia." (Tylsällä äänellä) Vastaukset ovat tässä, ja ne ovat kauniissa tarinassanne.



Entiset ja tulevat elämänne – kyllä, teillä on tulevia elämiä, voin kertoa sen teille nyt, joo. "Voi paska!" (Naurua) Minun ei tarvitse olla psyykkinen kuullakseni teidät. Yhtäkkiä ympäri maailmaa raikui ikään kuin: "Voi paska!" (Lisää naureskelua)



Kerron teille, miksi teillä on tulevia elämiä. Koska, no, ensinnäkin ei ole aikaa, joten ne tapahtuvat jo. Ja toiseksi istutte Ylösnousseiden mestareiden klubissa puhumassa toisten ylösnousseiden mestareiden kanssa ja teillä on muita elämiä. Olette oivaltaneet, ja elätte taas kerran. Kenties ette täällä – luultavasti ette täällä, tällä planeetalla. Jossain muualla. Kenties uusi luomus jossain, kenties uudessa Maassa – ja on monia, monia uusia Maita – kenties elämä on siellä tehdäksenne asioita, joita olette aina halunneet tehdä, mutta tunsitte olevanne niin massatietoisuuden ja itsenne ja menneisyytenne rajoittama.



Mutta teillä on elämiä ja kenties ei fyysisessä kehossa, ja kenties emme kutsu niitä edes elämiksi. Ne ovat yksinkertaisesti ilmaisuja. Sielu, henki rakastaa ilmaisemista. Puhumme neljästä E:stä, ja yksi E on "ilmaisu" (suom. huom. Expression = ilmaisu).* Sielu rakkaudessa itseään kohtaan, jatkuvassa henkisessä orgasmissaan, joka sillä on – sain vähän hihitystä sinne – jatkuvassa orgasmissa rakastuessaan itseensä uudestaan ja uudestaan sielu ei voi muuta, kuin ilmaista itseään luovasti. Mennen entisiin ja tuleviin elämiin.



*Viitataan nauhoitukseen "4Es – A Mystical Music Journey with Adamus ja Yoham"



Hämmästyttävä asia tapahtuu, hämmästyttävä asia. Otan kuvia – Dave ottaa kuvia, Crash ottaa kuvia – mutta minä otan energiakuvia. Kun pääsette pois tarinanne urasta ja pidätte nyt hauskaa tarinanne kanssa – vapaudutte tarpeeksi pitääksenne hauskaa tarinanne kanssa – kun sallitte valaistumisen elämässänne nyt, se muuttaa jokaista elämää. Ette tee sitä vain tämän elämän vuoksi. Se muuttaa jokaista elämää – mennyttä ja tulevaa.



On entisiä elämiä, menneitä tarinoita, jotka ovat täysin jumissa tällä hetkellä, jotka ovat ... nimittäin tällä hetkellä ne toistavat tarinoitaan. Tavallaan kuin scifie-elokuva, tieteiselokuva, ne vain toistavat tarinaansa uudestaan ja uudestaan. Cauldre kertoo minulle, että tästä on tavallaan uusia televisiosarjoja – Westworld – ja jatkuvaa tarinan toistamista. Se on itse asiassa totta, koska entiset elämänne, vaikka ne ovatkin kuolleet, kiertävät edelleen oman tarinansa kerta toisensa jälkeen. Tulevat elämät – sama juttu. Ne jäävät jumiin näihin kiertoihin ja ne pysyvät toistuvassa mallissa.



Voitte tuntea sen jossain määrin – se on teissä, tunnette sen – ja sillä on vaikutusta tähän elämään, koska sitten tässä elämässä alatte tehdä samaa juttua ja toistaa noita malleja – hyväksikäyttö, toivon menettäminen, yritys löytää vastauksia. Teillä pyörii kaikenlaisia tällaisia pyöriä menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Ne ovat kaikki lukittuna omaan tarinaansa.



Yksi ainutlaatuinen asia tässä tarinassa täällä, tässä elämässä, on, että olette täällä avaamassa niitä, vapauttamassa niitä. Sen tekeminen vaatii paljon rohkeutta. Se vaatii paljon rohkeutta, koska astutte pois vanhoista malleista. Uhmaatte mielen malleja, massatietoisuuden malleja. Mutta kun teette sen, kun muutatte tätä tarinaa, muutatte kaikkia muitakin tarinoita. Jokainen entinen elämä, joka on käynnissä, vain toistaa kiertoaan, samoja pelaaja, samaa kaikkea, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se ei lopu kuolemaan. Tarinoiden toistuminen jatkuu. Mutta kun on yksi tarina, joka nousee muiden yläpuolelle, yksi "sinä" joka sanoo: "Ei enää", yksi joka sanoo: "Olen valmis. En välitä kenestäkään tai mistään muusta." Se on melko iso toteamus: "En välitä, koska olen niin kyllästynyt elämään tätä tarinaa."



Haluan teidän tuntevan sitä hetken. Olette eläneet tämän elämäntarinan monta, monta kertaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Toistatte tätä tarinaa. Menette ajan, paikan ja asioiden ulkopuolelle, sen miten useimmat ihmiset ajattelevat niiden olevan, ja alatte oivaltaa: "Olen ollut täällä ennenkin. Olen tehnyt tämän ennenkin. Olen ollut täällä ennenkin." Siksi on kamalan tylsää tosinaan. Mutta tuo osanne sanoo: "Ei enää. Murtaudumme ulos. Ei enää."



Kaikki tuossa tarinassa, joka on tapahtunut uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ja kaikki kaikissa muissa tarinoissa huutavat: "Et voi lähteä. Tämä on sinun tarinasi. Sinun täytyy korjata tarinaa. Sinun täytyy olla parempi. Sinun täytyy olla pyhempi. Sinulla täytyy olla parempi työpaikka, ennen kuin voit lähteä." No, iso osa teissä on uskonut siihen. Olette hypänneet suoraan takaisin vanhaan toistuvaan ja tylsään tarinaan ja yrittäneet korjata tienne ulos. Ette voi tehdä sitä. Olette vain tuossa samassa vanhassa tarinassa päivästä päivään, elämästä elämään, kunnes sanotte: "Ei enää. Se on valmis osaltani" – minkä olette kaikki tehneet – ja sitten kaikki alkaa muuttua.



Se on vaikeaa. Juonet – juonet jotka oli melkein kaiverrettu kiveen – alkavat muuttua. Ne alkavat hajota. Ne menevät pois. Ystävänne ja perheenne menevät pois. Kaikki käsitykset henkisyydestä ja new agesta menevät pois. Kaikki mitä luulitte pitävänne rakkaana, alkaa mennä pois. Sitten oivallatte, että se on vain tarina, ja oivallatte, että voitte tehdä siitä, mitä haluatte. Ja alatte myös oivaltaa, että tuon tarinan muuttaminen muuttaa myös tarinaa kaikissa muissa elämissä, jotka tapahtuvat kaikki juuri nyt. Se kaikki muuttuu. Se on valaistumista. Se on todellista valaistumista. Kiitos. Yksi golf-taputus. (Adamus naureskelee ja nyt yleisö taputtaa)



Sitä teemme täällä. Sitä teemme ja siksi on vaikeaa toisinaan, ja siksi tulen häiritsemään ja käännän huomionne tänne, jotta voitte antaa sen tulla ilman kaikkea ajattelua – voitte vain sallia sen tapahtua. Toivon siis, ettei teitä haittaa, että käännän huomionne tänne muutamalla tarinalla ja muutamalla näkemyksellä silloin tällöin.



Haluatte siis tarinoita tänään. Haluatte tarinoita tänään. Okei, tehdäänpä tarina. Mistä teemme tarinan? Otan vähän kahvia. Kenellekään muulle kahvia? Hmm.



Himmennetään valoja ja lasketaan lämpöä. Kyllä. Täällä palaa. Kaikki nämä tarinat jotka on vapautettu, palavat (vähän naureskelua). Joo. Ei, se on ok. Aion kävellä vähän näyttämöllä, joten haluan sytyttää näyttämövalot.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja aloitetaan tarinamme.



Joo, voin kertoa teille riittävästi, pitää vain hauskaa tarinoiden kanssa! Kertokaa tarinoita itsestänne ja pitäkää hauskaa sen kanssa. Jotkut teistä … Voi, haluaisin saada teidät teatterikurssilleni! Rakastaisin saada teidät vähän irrottelemaan.



Mestari ja jalkapallopeli



Mestari kertoi Rogerille tapaavansa hänet … (Adamus naureskelee) Cauldre on tavallaan: "Miten teet tämän, Adamus? Et edes tiedä koko tarinaa." En helvetissä. Katsomme, minne se menee (vähän naureskelua). Jokainen tarina tarvitsee lähtökohdan, eikä sen tarvitse itse asiassa alkaa alusta. Voitte aloittaa jostain keskeltä, mutta tärkeää tarinassa, myös omassanne, on saada se vain liikkeelle. Saada se vain liikkeelle.



Mestari siis kertoi Rogerille tapaavansa hänet parkkipaikalla klo 11.00 lauantaiaamuna. Mestari teki tätä toisinaan oppilaiden kanssa – vei heidät kahden kesken luokkahuoneen ulkopuolelle, pois muiden ihmisten joukosta. Mestari vei aina silloin tällöin oppilaan ulos ja puhui hänelle joistain asioista, joita tapahtuu hänen elämässään. Niinpä mestari sanoi Rogerille: "Roger, tapaamme klo 11.00, olen punainen urheiluauto parkkipaikalla. En aja mitään Hondaa." (Vähän naureskelua) Sori.



Roger oli melko innostunut. Hän tiesi, että se olisi rankkaa. Hän tiesi, että mestari vaihtaisi muutaman sanan hänen kanssaan. Hän tiesi, että mestari katsoisi syvälle hänen sydämeensä, mutta hän oli valmis siihen. Hän tiesi, että oli aika. Hän, Roger, kamppaili tuon tietämiskäsitteen kanssa. Tiedättehän, hän tunsi sanat, hän ymmärsi tietämiskäsitteen, mutta hitto, että hänen oli vaikea toteuttaa sitä elämässään. Hän todella kamppaili sen kanssa: "Mitä tietäminen on? Ja miten ymmärrän eron tietämisen ja kaiken muun välillä? Ja miten seuraan jotain tietämistä, jos en oikeasti tiedä, mitä se on?"



Niinpä Roger oli erityisen innostunut pääsemään yhteen mestarin kanssa. Hän ilmestyi paikalle noin viittä vaille yksitoista, mestari oli jo siellä ja hänen urheiluautonsa kehräsi jo. Mestari sanoi: "Roger, hyppää kyytiin ja sulje ovi. " Ja hän sanoi: "Muuten, Roger, ei, sinä et aja urheiluautoani." Hän tunsi sen tulevan Rogerista. Roger halusi kokeilla itse, kokeilla tätä kaunista urheiluautoa. Sen täytyi olla omaisuuden arvoinen. Itse asiassa, Rogerilla ei ollut autoa lainkaan. Hän käveli kaikkialle. Hän otti bussin joskus, mutta hänellä ei ollut omaa autoa. Roger-parka (muutama naurahdus). Siksi Rogerin täytyi mennä tähän henkiseen kouluun (lisää naureskelua) – oppiakseen, miten tuodaan yltäkylläisyyttä elämäänsä ja lakataan käyttämästä bussia.



Roger nousi autoon, sulki oven ja – wrummmm! – mestari lähti renkaat ulvoen tietä pitkin. He ajoivat hiljaisuudessa jonkin aikaa. Mestarilla oli hauskaa ratissa, hän rakasti ajaa kovaa. Hän ei saanut koskaan ylinopeussakkoja. Hän rakasti ajaa kovaa. Nautintoa tuulesta, melkein pelkoa kiinnijäämisestä, mutta hän ei oikeasti jäänyt koskaan kiinni. Se oli riemullista mestarille. Tiedättehän, hän vietti paljon aikaa … (Adamus haukottelee) oppilaiden kanssa luokassa. Anteeksi ikävystyminen (muutama naurahdus). Hän vietti paljon aikaa oppilaiden kanssa luokassa ja joskus siitä tuli hyvin tylsää. Hänen täytyi päästä ulos tällaisille tauoille.



LINDA: Tiedätkö, missä Joe on? (puhuen toisessa huoneessa, mutta hänen mikkinsä on edelleen päällä)



ADAMUS: Huhuu?



He siis porhalsivat …



LINDA … tämä asia. Odota, voisitko … (vähän naureskelua)



ADAMUS: Linda? Voi, Linda? Linda? Kertoisiko joku Lindalle, että hänen mikrofoninsa on päällä (joku huutaa "Linda, mikrofonisi on päällä", naurua). Voi, haltijaparkaa. Voiiii! (Lisää naurua, kun Linda tulee sisään näyttäen katuvaiselta) Voi, hän näyttää niin surulliselta. Voi, haltiaraukkaa. Siinä haltioidessasi, miten olisi uusi kahvi, mutta lämmin. Tämä on kylmentynyt kaiken minun … Ja täällä on viileä ilma. Kiitos, rakkaani.



Missä olimmekaan? Ajamassa katua pitkin urheiluautossa. Ja mikrofonisi on päällä.



LINDA: Niinkö?! Ai, se tosiaan oli. Voi, paska!



ADAMUS: Kyllä. Kyllä vain.



LINDA: Voi, paska!



ADAMUS: Kuulin, mitä sanoit Cauldresta.



LINDA: En sanonut hänestä mitään, mutta telttamme lentää kohta.



ADAMUS: Puuh! Antaa sen lentää pois.



He ajoivat siis katua pitkin urheiluautossa ja Roger mietti, milloin mestari alkaisi puhua, milloin he aloittaisivat keskustelun Rogerin ongelmista. Mutta sen sijaan Rogerin suureksi yllätykseksi mestari suuntasi yhtäkkiä jalkapallostadionia kohti kaiken muun liikenteen mukana. Mestari pujotteli liikenteen joukossa. Ihmiset soittivat hänelle torvea ja näyttivät keskisormea, mutta hän hymyili. Ja Roger ihmetteli itsekseen: "Miksi menemme jalkapallostadionille?" Ja mestari tunsi sen tulevan Rogerista ja sanoi: "Roger, koska on lauantai ja siellä on collegen jalkapallopeli. Siksi menemme stadionille."



Roger tavallaan raapi päätään ja ajatteli: "Luulin, että minulla olisi tämä tilaisuus puhua mestarin kanssa ja käydä keskustelua. Ajattelin meidän menevän ehkä järvelle. Tiedän, että mestari pitää kalastamisesta, mutta menemmekin jalkapallopeliin. Mistä tässä kaikessa on kyse?" Roger ajatteli: "En edes pidä jalkapallosta." Mestari tunsi hänen ajatuksensa ja sanoi: "Minä rakastan jalkapalloa (naurua). Rakastan jalkapalloa, koska se on kaksinaisuutta. Se on ehdottomasti kaksinaisuutta. Saa hurrata ja huutaa. Ei kyse ole siitä, että ollaan aina kiva ja tehdään oikein ja ollaan pyhä ja kaikkea muuta. Saamme mennä sinne. Syömme pahaa ruokaa. Juomme olutta. Kiroilemme. Kiroamme valmentajan. Hurraamme omalle joukkueellemme. Elämme, Roger, me elämme."



Mestari löysi parkkipaikan suoraan edestä. Hänen ei tarvinnut ajatella sitä etukäteen, kuten jotkut teistä tekevät – ajattelette nimittäin: "Minun on löydettävä parkkipaikka edestä. Lähetän energiaan." Turpa kiinni! Parkkipaikka on jo siinä. Teidän ei tarvitse ajatella sitä. Teidän ei tarvitse laittaa valkoista valoa sen ympärille. Teidän ei tarvitse lähettää energiaa etukäteen. Oletatte, että siellä on parkkipaikka, ja siellä on. Ja siellä on. Teidän ei tarvitse pitää mitään spiritististä istuntoa parkkipaikkojen vuoksi. Näen joidenkin teistä tekevän tuollaista kummallista hyörinää ja pyörinää. Turpa kiinni! Parkkipaikka on siinä.



Mestari siis tiesi sen. He pysäköivät suoraan eteen. He kävelivät stadionille ja mestari katsoi lippuja. Itse asiassa hänellä oli kahdet liput. Hänellä oli liput aitiopaikoille – joku oli antanut hänelle. Hän ei tiennyt kuka. Nimittäin näitä asioita vain ilmestyy taskuihin, eikä koskaan tiedä, mistä ne tulevat. Rullaatte vain eteenpäin.



Sitten hänellä oli toiset liput. Ne olivat 45 jaardin viivan kohdalla noin rivillä 20. Okei-paikat. Okei. Ja mestari ajatteli: "Kumpi paikka? Aitiossa vai 45 jaardin viivalla?" Hän katsoi Rogeria: "45 jaardin viivalla." Matkalla sinne he ottivat kaksi reilun puolen litran oluttölkkiä, kumpikin mestarille (naurua) ja vähän nachoja ja hodareita, ja Roger veti taskustaan myslipatukkansa (lisää naurua) ja kieltäytyi stadionin ruuasta ja juomasta. Mestari ei välittänyt, koska hän tiesi, että voisi syödä ja juoda mitä tahansa. Mestari oli noussut kauan sitten kaikkien niiden kummallisten ruoka- ja juomapelkojen yläpuolelle, mikä on pahaksi teille. Nyt hän pystyi nauttimaan elämästä. Hän voi syödä, mitä halusi, ja juoda, mitä halusi, ja tehdä jokseenkin, mitä halusi. Häntä eivät sitoneet mitkään vanhat säännöt, nämä vanhat "miten päästään valaistumiseen" –säännöt, koska hän oli oivaltanut kauan sitten olla vain oma itsensä.



Niinpä he menivät istumaan paikoilleen ja peli alkoi melkein heti. Voi, kiitos (Linda tuo hänelle tuoretta kahvia).



LINDA: Vain mestari voi olla palveluksessa.



ADAMUS: Kiitos, ja olet varsinainen mestari. Auts! (Naurua) Ja yrität tehdä tempun Adamukselle, superkuumittaa tämän mukin.



He siis istuivat alas ja melkein heti avauspotku ja yleisön karjuntaa, kun mestarin joukkue sai pallon ja juoksija alkoi juosta. Yleisön karjuntaa. Tässä kohtaa te tulette mukaan.



ADAMUS JA YLEISÖ: Jeeeeee!



ADAMUS: Joo, hyvä. Peli oli käynnissä. Peli oli käynnissä ja muutaman minuutin jälkeen, otettuaan siemauksen oluttaan – tai kuumaa kahviaan – mestari katsoi Rogeriin ja sanoi: "Roger, mikä on ongelma?" Ja Roger oli stressaantunut, sanaton – "Miksi istun täällä jalkapallopelissä puhumassa mestarille tästä ongelmasta? Halusin yksityistä hiljaista aikaa." Mestari sanoi: "Roger, nyt tai ei koskaan. Nyt tai ei koskaan. Mitä on tekeillä?" Ja Roger sanoi: "No, olen opiskellut kovasti. Olen ollut koulussasi kuusi vuotta, kuluttanut paljon rahaa – plaa, plaa, he sanovat aina niin – enkä tunne oikein pääseväni mihinkään. En tavallaan ymmärrä. Minulla on ääniä päässäni koko ajan, mutta ne eivät ole oikeita tai niissä ei ole tolkkua. Teen itseni hulluksi kaikella tällä." Ja tuossa kohtaa mestarin joukkue sai maalin ja yleisö sekosi (yleisö hurraa äänekkäästi ja Adamus naureskelee).



Mestari sanoi Rogerille: "No, Roger, kerro minulle vähän lisää, mitä tässä tapahtuu." Roger sanoi: "No, mestari, puhut tietämisestä – tietämisestä – ja se kuulostaa hyvin helpolta. Ja se kuulostaa siltä, että pitäisi vain tietää asioita." Ja mestari nyökkäsi päätään, siemaisi olutta, söin nachon ja sanoi: "No, joo. Sitä vain tietää." Roger sanoi: "Mutta mestari, yritän tajuta tietämisen ja siitä tulee hyvin hämmentävää. Kuulen kaikkia ääniä päässäni ja joskus luulen, että sinä olet päässäni. Ja joskus luulen, että päässäni on joku toinen arkkienkeli ja joskus luulen, että päässäni on demoni, ja joskus päässäni on äitini, ja joskus se on vanha opettaja. Ja siitä tulee hyvin hämmentävää, koska kuulen kaikkia näitä ääniä päässäni koko ajan. Onko se tietämistä, mestari? Onko se tietämistä?" Mestari piti hetken tauon, koska hänen joukkueensa selvisi juuri toisen joukkueen sähläyksestä, ja yleisö tuli hulluksi (yleisö hurraa taas).



Tuona päivänä oli hyvin äänekäs yleisö. Se puhui ja huusi. Jee, jee, jee! Jee, jee, jee! (Yleisö pitää paljon ääntä) Melua kaikkialla (yleisö jatkaa meluamista). Ihmiset joivat ja söivät nachoja – rouskis! rouskis! rouskis! – kaikkea melua!



Mutta siitä huolimatta mestari jatkoi puhumista Rogerille ja sanoi: "Roger, se ei ole tietämistä. Se ei ole tietämistä. Nuo ovat vanhoja keloja päässäsi. Ne ovat nauhoituksia, energianauhoituksia päässäsi, jotka vahvistavat tarinaasi, pitävät sinut toistamassa tuota samaa tarinaa uudestaan ja uudestaan. Ja ne saavat sinut hämmentymään. Ne saavat sinut hämmentymään sitä, mitä sinun pitäisi tehdä ja kuunnella. Roger, kuulen sinun puhuvan vielä silloin tällöin henkioppaista. Tällä polulla olevilla ei ole henkioppaita. Roger, tietäminen ei ole minkään noiden äänien kaltaista, joita kuulet. Ei lainkaan."



Ja tässä kohtaa toivuttuaan juuri sähläyksestä ja tehtyään muutaman siirron, mestarin joukkue teki toisen maalin. Yleisö hullaantui (yleisö hurraa taas). Ja muuten, tätä jatkuu koko päivän. Mestarin joukkue pesee heidät täydellisesti.



Ja he keskustelivat siitä jonkin aikaa. Mestari esitti Rogerille lisää kysymyksiä siitä, miltä hänestä tuntuu – ei ainoastaan, mitä hän kuulee päässään, vaan mitä hän tuntee. Ja he puhuivat siitä pitkän, pitkän aikaa ja lopulta mestari sanoi: "Roger, juttu on näin. Sinulla on tietäminen. Se on olemassa. Tunnen sen. Kaikilla on itse asiassa tietäminen, mutta sinulla on todella melko hyvä. Mutta annat sen vääristyä ja eksyt kaikkeen tuohon meluun, jota on päässäsi, kaikkeen roskaan ja kaikkeen toimintaan, jota on päässäsi.



"Siksi toin sinut tähän jalkapallopeliin tämän keskustelun käymiseksi, koska kaikki nämä jästit jotka hurraavat ja huutavat (yleisö huutaa ja hurraa), ovat kuin ääniä päässäsi ja ne häiritsevät sinua ja tekevät hyvin vaikeaksi löytää, todella kuulla tuon sisäisen tietämisen äänen. Siksi toin sinut tänne, koska no, elämä on tavallaan tällaista. Ei aina yhtä kiihkeää kuin jalkapallopeli, mutta elämä on tällaista kaksinaisuudessa, massatietoisuudessa. On aina hälinää ja häiriötekijöitä ja kaksinaisuutta ja huutamista ja hurraamista, mutta myös itkemistä. Näetkö joukkueen tuolla? He itkevät tällä hetkellä. Itkemistä ja epätoivoa." Joo, vähän itkemistä.



YLEISÖ: Nyyh-nyyh!



ADAMUS: Nyyh-nyyh! Nyyh-nyyh! Nyyh-nyyh! "Siksi toin sinut peliin, Roger, koska halusin sinun näkevän, mitä pääsi sisällä oikeasti tapahtuu." Ja Roger mietti sitä hetken ja ajatteli: "Tämä on itse asiassa erittäin hyvä järjestely. Se auttaa minua ymmärtämään kaikki nuo äänet, kaikki nuo pelit joita käydään pääni sisällä."



Roger ajatteli sitä hetken ja sanoi lopulta: "No, mutta mestari, etkö sanonut, että olen itse asiassa melko hyvä tietämisessäni? Että minulla on paljon tietämistä?" Mestari sanoi: "Joo, sinulla itse asiassa on. Olet itse asiassa melko luonnonlahjakkuus siinä."



Roger sanoi: "Mutta jos minulla on se, miksi en löydä sitä? Jos minulla on se, miksi en käytä sitä?" Ja tässä kohtaa mestari hymyili. Hän tiesi, että keskustelu tulisi tähän. Hän sanoi: "Roger, on vain yksi asia. Se mitä teet tietämisellesi, tuolle sisäiselle – se ei ole edes ääni, Roger, se on tunne – tunteelle, on, että yrität ihmismäistää sen. Roger, yrität laittaa sen ihmisääneksi, eikä se ole. Yrität laittaa sen mielen ajatuksiksi, eikä se ole. Sinulla on tämä tietäminen sisälläsi, joka on aina ollut siellä, mutta et kuuntele sitä, ellei se kuulosta henkioppaalta, arkkienkeliltä, äidiltä, opettajalta, toiselta ihmiseltä. Se on ongelma. Yrität ihmismäistää sen."



Mestari sanoi: "Ymmärrän miksi. Kaikki yrittävät ihmismäistää kaiken. He yrittävät saada sen sopimaan kivaan pikku laatikkoon. He haluavat kuulla ääniä. Et kuule ääniä tietämisessäsi. Et kuule ääniä todellisissa sisäisissä tunteissa, ja se on hyvä asia. Sinun ei kannata ihmismäistää jotain, joka on kallisarvoista ja joka on niin puhdasta. Sinun ei kannata laittaa sitä ääneksi. Sinun ei kannata tuoda sitä tuolla tasolle. Tuo sisäinen tietäminen on ilman määritelmää, se ei tarvitse ihmisrakennetta. Sen ei tarvitse kuulostaa opettajalta, joka luennoi päässäsi, tai enkeliltä joka kertoo sinulle, mitä teet.



"Muuten, kaikki nuo äänet olivat sinun. Ne eivät olleet henkioppaitasi. Ne eivät olleet enkeleitä. Enkelit eivät puhua ihmissanoilla. Kaikessa on kyse tuntemisesta. Kaikessa on kyse aistillisuudesta. Ne kaikki olivat vanhan tarinasi ääniä, jotka soivat uudestaan ja uudestaan päässäsi. Niinpä Roger, sillä hetkellä kun lakkaat yrittämästä ihmismäistää tietämisen, "minä olen" –olemuksen, ja sallit itsesi avautua todelliseen tuntemiseen, todelliseen tiedostamiseen, hyppäät eteenpäin. Silloin se avautuu."



Roger tunsi tätä hetken, ja vaikka hän oli jalkapallostadionilla, vaikka oli kaikkea tuota hurraamista, huutamista ja itkemistä, Roger tunsi sitä hetken ja tuossa turvallisessa paikassa – kummallisen turvallisessa paikassa keskellä massatietoisuutta, kun 10 jaardin viivalla oltiin tekemässä kohta maalia – kaikesta tästä huolimatta Roger lopultakin tajusi sen: lakkaa yrittämästä tehdä tietämisestä jotain ihmismäistä, vain salli se.



Mestari tiesi, että tämä olisi vaikeaa Rogerille tai kenelle tahansa, koska on aina halu ja yritys kuulla sanoja tai nähdä kuvia tai jotain muuta. Mutta silloin kun yksilö voi olla tietämisessään määrittelemättä sitä, ilman tarvetta tietää, miten tietäminen tuli siihen tai mihin se johtaa hänet, jos hän on niin puhtaassa tietoisuustilassa, tämä tietäminen johtaa hänet – näyttää hänelle – kuka hän oikeasti on. Tämä tietäminen on hänen valaistumisensa.



Ja tämän myötä mestari sanoi: "Olen juonut reilun litran olutta. Menen kuselle. Tuonko sinulle jotain samalla?" (Naurua) Ja näin päättyy tarina mestarista ja Rogerista (yleisö taputtaa).



Se on tarina ja se on … (joku sanoo "kummallinen") osittain kummallinen, kyllä. Se on osittain kummallinen, osittain totta, mutta olette kaiken tämän melun keskellä. Olette sitten jalkapallopelissä, ostoksilla, vain yksin kotona, on paljon melua. On energiamelua valoista ja ns. radiotaajuuksista. Kaikkialla on melua. Tietokoneestanne tulee melua, vaikka se olisi suljettu – tarkoitan irti pistorasiasta – koska se kerää energiaa tästä jutusta, mitä kutsutaan internetiksi, ja syytää tuota melua koko ajan.



Ette oikeasti pysty juoksemaan sitä karkuun tai pakenemaan sitä, eikä teidän pitäisi tarvitakaan. Kyllä, on paljon helpompaa yhdistyä tietämiseenne, jos kävelette metsässä kauniina syyspäivänä, paljon helpompaa, mutta voitte tehdä sen missä vaan.



Älkää odottako sanoja. Olkaa kilttejä, älkää odottako sanoja. Tietäminen, "minä olen", ei puhu sanoilla, ei tule koskaan puhumaan, eikä halua puhua. Kaikki nuo äänet päässänne – teille jotka yhdistätte nuo äänet oppaisiin, enkeleihin, entisiin elämiin, tuleviin elämiin ja kaikkeen muuhun vastaavaan – ovat teidän. Ne ovat tarinanne osia. Ne ovat tarinanne hahmoja. Ne ovat teidän. Ne ovat ok, mutta älkää antako niille periksi. Älkää laittako niitä jalustalle. Älkää ajatelko, että ne ovat jokin korkeampi voima. Ne ovat vain tarinanne hahmoja. Siinä kaikki.



Todellinen tietäminen tulee suuren helppoudentunteen kera. Se on vaivatonta. Siinä ei ole kamppailua ja se tulee ilman epäilyä. Se on vain siinä. Ette voi pakottaa sitä esiin. Ette voi tuoda sitä enemmän tai vähemmän elämäänne, koska se on aina siinä. Kyse on siitä, että lakkaatte yrittämästä ihmismäistää sen. Lakatkaa laittamasta ääntä tai kasvoja tai direktiiviä tai sanoja johonkin, joka on vain "minä olen" –olemus, tuo ääni.



Vedetäänpä syvään henkeä uuden tarinamme myötä. Kenties olemme matkalla uuteen kirjaan, häh. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.



Nyt uuteen tarinaan – tämä on tarinapäivä, eikö? Vai haluatteko nyt luennon? (Muutama ihminen sanoo "ei") Haluatte uuden tarinan? (Joku sanoo "kyllä") Okei. Tästä tulee vähän erilainen. Valot täysin päälle. Tämä on … (Adamus ottaa huikan kahviaan) Aah! Vau! Tota, en tiedä, mitä tähän laitetaan, mutta – häh! – maistuu minusta rommilta (naurua).



Mestari ja luokka



Okei, tässä on seuraava tarina. Tämä on vuorovaikutteinen tarina. Edellinen oli tavallaan kiva ja uninen tarina ja saitte rentoutua ja kuunnella. Tällä kertaa minulla ei ole aavistustakaan, mihin tämä tarina johtaa, eikä sillä ole merkitystä. Se on vuorovaikutteinen, okei? Oletteko valmiita siihen? Linda on valmiina mikrofonin kanssa, koska tämä on vuorovaikutteinen tarina.



Jokaisen tarinan pitäisi olla nimittäin vuorovaikutteinen. Joo, jokaisen tarinan. Elämäntarinanne ei ole oikeastaan vuorovaikutteinen. Tarkoitan, että siinä on jokseenkin vain yksi hahmo eikä kovin paljon vuorovaikutusta kaikkien muiden mahdollisten aspektien kanssa.



Kun teemme tätä tarinaa, haluan teidän siis oivaltavan, että on aika tehdä tarinastanne vuorovaikutteinen. Pitäkää hauskaa sen kanssa. Minulla ei ole aavistustakaan, mikä tässä on juonena, paitsi avaus. Tehkää aina avaus, jokin lähtökohta. Laittakaa heiluri liikkumaan johonkin suuntaan. Tehkää avaus ja katsokaa, minne se menee, kuten teemme seuraavassa tarinassa nimeltään "Mestari ja luokka". Anteeksi (Adamus menee huoneen takaosaan).



"Mestari ja luokka". Aion esittää mestarin roolia, tietysti. Oliko siitä mitään epäilystä? Haluaako joku muu esittää tuota roolia? Kiitos. Sitten minä teen sen (vähän naureskelua).



Mestari kävelee luokkaan, mutta tänään hän oli harkitsevampi kuin aiemmin. Tavallisesti mestari käveli melkein kuin leijuen ilmassa, mutta tänään hän oli hyvin harkitseva liikkeissään. Mestari katseli kaikkia oppilaita, jotka olivat kerääntyneet luokkaan. Mestari ajatteli: "Tänään menemme asiaan. Tänään menemme kaiken pinnallisen puheen, kaiken makyon yli. Tänään menemme asiaan, seuraavaan oikeaan askeleeseen jokaisella oppilaallani."



He olivat hyvin hiljaa. He tunsivat jotain erilaista mestarina ulkoisessa olemuksessa ja liikkeissä. Tavallisesti he pitivät siitä tunteesta, kun mestari käveli huoneeseen. Tuntui hyvin rauhalliselta. He tiesivät, että tavalla tai toisella mestarilla oli suurta myötätuntoa heitä kohtaan ja luokkatilanne muuttuisi varsinaiseksi oppimisen ja viisauden ajaksi. Mutta tänään oli erilaista. Muutama oppilas mietti: "Voi! Onko mestari vihainen jostain? Oliko hänellä huonot treffit eilen illalla?" (Vähän naureskelua) Mestarilla ei ole koskaan huonoja treffejä (lisää naurua).



Mestari seisoi luokan edessä ja hänen … (hän nappaa lelun, joka pitää kitisevää ääntä, naurua). Se on nauranut. Mestari seisoi luokan edessä ja tuijotti tiukimmalla katseellaan oppilaita. Oppilaat alkoivat täristä vähän: "Onko mestarilla krapula tänään?" Mestari ei saa koskaan krapulaa, vaikka hän joisi kuinka paljon. Miksi? Koska mikään ei saa mestaria pois tasapainosta. Ei, kyse ei ollut siis siitä. Mutta mestarissa oli tänään kiihkeyttä, halua. Mestari katseli luokkaa melkein halveksien ja inhoten ja osoitti ensimmäistä oppilasta ja sanoi tälle – ja Linda, etsi joku nyt esittämään ensimmäistä oppilasta – mestari katsoo tätä ja sanoo: "Mitä elämästäsi puuttuu? Mitä elämästäsi puuttuu?"



DONNA: Enemmän kokeita.



ADAMUS: Enemmän kokeita.



DONNA: Anna minulle lisää kokeita. Haluan lisää kokeita.



ADAMUS: Haluatko enemmän kokeita/koettelemuksia (suom. huom. sama sana) elämääsi?



DONNA: Enemmän koettelemuksia elämääni.



ADAMUS: Voit mennä ulos luokasta. (Vähän naureskelua, kun Donna nousee lähteäkseen, ja Adamus kuiskaa) Joo, joo, sinne taakse. Voi joutua ulos luokastani tuollaisista vastauksista?! Oltuasi tässä koulussa nyt – miten kauan – kaksi viikkoa ja haluat vain lisää kokeita?! Siksikö olemme täällä?! Siksikö maksat paljon rahaa koulussani olemisesta? Siksikö varaat tuolin, joka olisi voitu antaa jollekin, joka haluaa oikeasti oppia?



Mestarin näytti siltä, että hän sylkäisee kohta, muttei sylkäissyt (naurua). Hän ei sylkäissyt, mutta halusi. Ja hän osoitti seuraavaa oppilasta …



LINDA: Mofo.



ADAMUS: … ja sanoi: "Mitä puuttuu, Mofo? Mitä puuttuu? Olet ollut täällä monta vuotta, joo. Olet apuluokalla." (Adamus naureskelee)



MOFO (MARTY): Olen pahoillani!



ADAMUS: Mitä puuttuu?!



MOFO: Olen hyvin häir- …



ADAMUS: Nousisitko ylös! Nouse seisomaan, kun puhut mestarille.



MOFO: Olen hyvin häiriintynyt tänään, mestari.



ADAMUS: Häiriintynyt mistä?



MOFO: Minulla on kovasti ilmavaivoja.



ADAMUS: Kastelitko taas housusi?



MOFO: Ei, minulla on kovasti ilmavaivoja tänään, ja se on – olen pahoillani (naurua).



ADAMUS: Ilmavaivoja!



MOFO: Olen pahoillani.



ADAMUS: Mitä söit, Mofo?



MOFO: Kaiken.



ADAMUS: Kaiken (Adamus naureskelee). Kaiken, Mofo?



MOFO: Joo, lautasenkin.



ADAMUS: Ai, lautasenkin. Ei mikään ihme, että on ilmavaivoja. Mitä puuttuu, Mofo? Mitä puuttuu elämästäsi? Olet käynyt täällä näillä tunneilla, olet ollut kalastamassa kanssani, mutta mitä puuttuu?



MOFO: Lunttilappu.



ADAMUS: Lunttilappu (vähän naurua). Mitä haluat lunttilapulle?



MOFO: Kaikki vastaukset.



ADAMUS: Kaikki vastaukset! Lunttilappu. Missä se on, Mofo?



MOFO: Luulen kirjoittaneeni sen ranteeseen ja pesin sen pois tänä aamuna (vähän naureskelua).



ADAMUS: "Lunttilappu", hän sanoo. Sinäkin voit lähteä luokasta. Viet arvokasta ilmaa ja arvokasta tilaa. Hän haluaa lunttilapun, ikään kuin hän ei käsittäisi, että lunttilappu on jo sisällä … joo, voi, voi. Kaikki yhdessä, yksi, kaksi, kolme …



ADAMUS JA YLEISÖ: Voiiiii! Voiiiii! Voi! (Mofo kävelee huoneen takaosaan)



ADAMUS: Etkö käsitä, että lunttilappu on jo sisällä ja se on kaksi yksinkertaista sanaa, Mofo? Kaksi yksinkertaista sanaa. Mitä ne ovat?



MOFO: "Minä pieraisin"? (Lisää naurua)



LINDA: Näettekö? Se tarttuu!



ADAMUS: Menisitkö ulos? Voi hyvä luoja! (Lisää naurua) Kaksi yksinkertaista sanaa! Vuu! Vuu!



Kaksi yksinkertaista sanaa on lunttilappu. Kaksi yksinkertaista sanaa. Mitä ne ovat, luokka? (Yleisö huutaa "minä olen" ja joku sanoo "olen olemassa") Eivät he saa edes tätä oikein. "Sallia" ja "ja". Täytyykö meidän kirjoittaa ne taululle? Meillä ei ole taulua. Okei, emme kirjoita. Muistatteko? Tämä puoli huoneesta "sallia" (tämä puoli huoneesta sanoo "sallia") Tämä puoli huoneesta "ja" (toinen puoli sanoo "ja") Jos nyt laitamme kaikki yhteen, saamme …



YLEISÖ: Sallia, ja.



ADAMUS: Ja. Se on siinä. Se on lunttilappu. Sinä pysyt huoneen takaosassa. Haiset tavallaan pahalta. Okei (lisää naurua).



Seuraava, ja mestari suuttuu jo oikeasti tässä kohtaa. Kaiken tämän opettamisen jälkeen, kirja kirjan perään, tuntien jälkeen, todella kivojen merabhien jälkeen, tavallaan todella suloisten merabhien jälkeen, he eivät vieläkään tajua. Voitte kuvitella mestarin ahdistuksen määrän, kun hän osoittaa seuraavaa oppilasta ja sanoo: "Mitä puuttuu elämästäsi?"



(Pieni tauko ja Adamus haukottelee) Voi, otan vähän kahvia tässä. Mitä puuttuu elämästäsi?



OLGA: Ei mitään.



ADAMUS: Ei mitään. No, jos elämästäsi ei puutu mitään, miksi olet täällä?



OLGA: Uteliaisuudesta.



ADAMUS: Uteliaisuudesta. Oletko utelias minusta?



OLGA: Sinustakin.



ADAMUS: Vai oletko utelias heistä?



OLGA: Ja heistäkin.



ADAMUS: Sanot siis, että olet täällä – elämästäsi ei puutu mitään, mutta olet täällä – ja olet vain utelias. Utelias mistä? Mitä olet löytänyt?



OLGA: Okei, luultavasti minulta puuttuu muisti.



ADAMUS: Luultavasti sinulta puuttuu mieli?



OLGA: Ei. Muisti, muisti, muisti.



ADAMUS: Muisti.



OLGA: Kyllä.



ADAMUS: No, mieli, muisti – sama asia.



OLGA: Mm hmm.



ADAMUS: Joo, luultavasti sinulta puuttuu muisti. Et siis muista, mistä olet utelias.



OLGA: (naureskellen) Ei, sen muistan.



ADAMUS: Mistä olet utelias?



OLGA: Mistä olen utelias …



ADAMUS: Mitä toivot oppivasi täällä, henkisessä luokassamme?



OLGA: No, ensinnäkin rakastan energiaa.



ADAMUS: Rakastat energiaa.



OLGA: Mm hmm.



ADAMUS: Ai jaa! Olet energian syöjä.



OLGA: Kyllä, joo, minä olen, minä olen.



ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa! (Yleisö sanoo "voiii!") "Tehdäänpä tämä selväksi nyt. Alan ymmärtää", mestari sanoo. "Et ilmoittautunut tähän kouluun, koska haluat oppia jotain, että olet matkalla ruumiillistuneeseen valaistumiseen, kuten kaikki nämä kovasti työskentelevät ja rahaa maksavat oppilaat. Olet täällä energiavampyyrinä, varastamassa heidän energiaansa, istumassa tässä luokassa ja kun he ovat avoimia turvallisessa tilassa, kun he ovat haavoittuvia, varastat heidän energiaansa. Onko se totta?"



OLGA: Ei.



ADAMUS: Minusta se kuulosti hyvältä (muutama naurahdus). Mutta mestari vaati, että se on totta ja antoi hänelle vielä yhden tilaisuuden sanoen: "Mitä elämästäsi puuttuu?"



OLGA: Taskurahaa, tietysti. (Suom. huom. sana joka muistuttaa "sallimista")



ADAMUS: Taskurahaa. Haluatko taskurahaa? Eivätkö vanhempasi antaneet sinulle taskurahaa, kun kasvoit? (Vähän naureskelua) Etkö saanut viittä dollaria silloin tällöin?



OLGA: Jotenkin, jotenkin, en pysty – en tiedä – minulla on kuva, jossa näen itseni vapaana ja sallimassa kaiken.



ADAMUS: Okei.



OLGA: Mutta jotenkin en tunne sitä.



ADAMUS: Rrrr! Pysäytämme kuvan tähän.



OLGA: Okei.



ADAMUS: Pysähdymme.



OLGA: Ole hyvä.



ADAMUS: Mikä siinä on erona, että näyttelemme tässä tarinaa tai että olet tarinassasi? Erona siinä, että näytellään, annetaan sen rullata, tai että yhtäkkiä joudut tarinaasi?



OLGA: Kyllä, okei.



ADAMUS: Aa, okei. Tule pois tarinastasi. Tule takaisin tarinastasi – huh! – koska näet, miten helppoa on jäädä jumiin tarinaasi.



OLGA: Mm hmm.



ADAMUS: Silloinkin kun kerromme tarinoita ja pidämme vain hauskaa. No, hauskaa minulle. Siis takaisin tarinaan. Näyttele. Olemme luokassa mestarin kanssa ja mestari sanoo teatraalisesti: "Ja mitä elämästäsi puuttuu?!" Ja sanot teatraalisesti takaisin …



OLGA: Mm. (Joku sanoo "seksiä")



ADAMUS: "Seksiä!" (naurua) hän sanoo – hyvä. Kiitos.



OLGA: Juuri niin sanoin!



ADAMUS: Kiitos. Hän sanoo "seksiä". Hän ei uskonut sanoneensa sitä, mutta kaikki kuulivat sen. Minä kuulin sen. Kuulitteko te sen? Hän sanoi "seksiä".



OLGA: Saanko näytellä sen uudestaan? Saanko näytellä sen uudestaan? Kysy minulta taas.



ADAMUS: Okei (lisää naurua). Mitä elämästäsi puuttuu?



OLGA: (kovalla äänellä) Seksiä! (Paljon naurua)



ADAMUS: Ja mestari sanoo: "Milloin viimeksi sinulla oli …"



LINDA: Älä vastaa siihen! (Lisää naureskelua)



ADAMUS: "… hyvä kirkumisorgasmi?"



LINDA: Äh!



OLGA: En muista.



ADAMUS: Ai jaaa!



LINDA: Voi eiii!



ADAMUS: Ja mestari sanoo: "Haluaisitko sellaisen?" (Naurua)



OLGA: Kyllä!



ADAMUS: Miten kovasti haluat sitä?



LINDA: Aaaaa!



MOFO: Tämä on perheohjelma! (Lisää naurua)



OLGA: Kovasti.



ADAMUS: Lopeta siihen, piereskelijä! (Lisää naureskelua) Miten paljon haluat saada sen?



OLGA: Paljon.



ADAMUS: Paljon. Niinpä suosittelen tätä. Kun tämä tuntimme on valmis tänään, mene huoneeseesi, lukitse ovi (muutama naurahdus). Ota kuuma kylpy ja kerrankin, kerrankin kosketa itseäsi … (kuuluu narisevan lelun ääni, paljon naurua) Kosketa itseäsi niin, kuin haluaisit Maan mahtavimman rakastajan koskettavan sinua. Kosketa itseäsi suurella rakkaudella ja myötätunnolla kehoasi kohtaan. Kosketa itseäsi niin, kuin olisit itsesi suurin rakastaja, koska olet. Kosketa itseäsi äläkä tunne häpeää itsesi saattamisesta tuohon suurimpaan kehon, mielen ja hengen liittoon, jonka ihminen voi mitenkään kokea, joka on myös hyvin paljon enemmän kuin minkään olento koko luomakunnassa voi kokea, koska silloin kun ihminen rakastaa itseään, ei ole syyllisyyttä tai häpeää. Kun ihminen rakastaa itseään sillä tavalla, hän matkii, hän jäljittelee sielua, koska joka hetki sielu rakastuu itseensä. Hyvä.



Seuraava ja viimeinen tässä tarinassa, ennen kuin siirrymme seuraavaan tarinaamme. Olemme luokassa. Mestarilla on edelleen tuo hapan inhokatse kasvoillaan ja hän katsoo seuraavaa oppilasta, jolla on mikrofoni, ja sanoo: "Mitä elämästäsi puuttuu?" (Vähän naurua, kun "oppilas" yllättyy mikrofonista) Ja oppilas ajattelee: "Miksi mestari kiusaa aina minua?" Mitä elämästäsi puuttuu? (Joku sanoo "ahdistusta!") Pidän siitä. Se oli hyvä. Mitä elämästäsi puuttuu?



SHAUMBRA 5: Hmm …



EDITH: Sano hänelle, että ne ihmiset jotka hän lähetti vessaan (shaumbra 5 naureskelee).



ADAMUS: Haluatko olla seuraava?



EDITH: Ei, en aio …



SHAUMBRA 5: Itse asiassa he ovat tuolla takana, näen heidät (viitaten Donnaan ja Mofoon). Joo.



ADAMUS: Tämä on vain tarina. Me vain näyttelemme. Okei, mitä elämästäsi puuttuu? Sano suoraan! Puhu! Meillä ei ole paljon aikaa. Tunti loppuu kolmen minuutin kuluttua.



SHAUMBRA 5: Okei!



ADAMUS: Mitä elämästäsi puuttuu?



SHAUMBRA 5: Olen pahoillani.



ADAMUS: Älä sano koskaan olevasi pahoillasi.



SHAUMBRA 5: Mmm. Pitäisi tehdä elokuva tai laulu!



ADAMUS: Laulu.



SHAUMBRA 5: Ei …



ADAMUS: Laulu, joo. Mestari tulee nyt kärsimättömäksi.



SHAUMBRA 5: Okei.



ADAMUS: Mitä elämästäsi puuttuu?



SHAUMBRA 5: Kenties … (Adamus pitää kuorsausääntä) perimmäinen luottamus ja usko itseeni.



ADAMUS: Luottamus ja usko itseesi. Mistä löydät sen?



SHAUMBRA 5: Minusta.



ADAMUS: Joo, mutta tarkoitan, että miten saat uskoa ja luottamusta itseesi?



SHAUMBRA 5: En tiedä. Olen kysynyt … oho! (Yleisö sanoo "voi eiii!")



ADAMUS: Voiiii! Trööt, trööt, trööt (suom. huom. kuin väärän vastauksen ääntä tietovisailussa). Meillä on täälläpäin sanonta, että voi sanoa mitä tahansa, paitsi "en tiedä". Joten ole hyvä ja anna mikrofoni ihanalle naiselle edessäsi ja istu taakse piereskelijän viereen.



SHAUMBRA 5: Ai, okei.



ADAMUS: Joo.



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: Voi pojat, tööttäsimme sen ulos. Mestari on todella vihainen nyt.



LINDA: Kenet haluaisit kutsua?



ADAMUS: Se oli tässä.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Mestari on todella suuttunut nyt. Kaikkien näiden opetusvuosien jälkeen, kaikkien tuntien ja tuntien jälkeen oppilaiden kanssa, he sanovat sellaisia asioita kuin: "En tiedä" tai "Minulla on ilmavaivoja" (naurua). Voitte kuvitella, että istuessaan huoneen edessä, kun tuntia on jäljellä kolme minuuttia, mestari ajattelee itsekseen: "Kenties lopetan opettamisen. Kenties se ei ole sen arvoista. Kenties he eivät oikeasti halua sitä, koska niin pitkälle kuin olemmekin tulleet, en tiedä, olemmeko edenneet yhtään." Mestari tunsi ohikiitävän hetken halua olla vain yksin kalastamassa. Joo, hän rakasti kalastamista, ja kuten tiedätte, mestari voisi heittää vain koukun veteen, ei mitään siimassa, ja kala alkaisi syödä välittömästi. Kala yrittäisi itse asiassa hypätä mestarin veneeseen, mutta hän ei sallisi sitä. Hän sanoisi: "Anna minun edes teeskennellä, että meillä on vähän hauskaa tässä." Hän heittäisi aina jälkikäteen kalat takaisin. Ja mestari sanoi lopulta oppilaille, kaksi minuuttia ennen tunnin loppua: "Elämästänne puuttuu eläminen.



"Te ette elä. Te ajattelette. Te palaatte vanhoihin muistoihin. Milloin viimeksi teillä oli seksiä? Vastauksen olisi pitänyt olla: "Ennen kuin tulin tunnille tänä aamuna". Se on elämistä! Elämistä on, kun sanotte: "Mestari, olin päivällisellä eilen illalla. Se oli upeaa, ja minusta tuntuu todella hyvältä, koska elän täysillä." Ei, että "piereskelen tänään", koska se on merkki, että te ette oikeasti elä, että jokin on poissa tasapainosta.



"Jokainen teistä tässä luokassa tänään unohtaa elää. Laitatte itsenne tavallaan tähän energianeutraaliin, harmaaseen ja tylsään tilaan. Olette niin uppoutuneet tylsiin tarinoihinne, että olette unohtaneet elää. Pelkäätte elää. Pelkäätte harrastaa seksiä suureen orgasmiin saakka. Pelkäätte syödä ruokaa. Pelkäätte mennä julkisesti kävelemään. Pelkäätte pitää hauskaa. Yritätte liikaa. Se puuttuu teidän jokaisen elämästä. Haluan teidän menevän tänään iltapäivällä ulos – keilaamaan, luistelemaan tai ostoksille ostamaan itsellenne jotain, mitä ette koskaan uskoisi ostavanne. Haluan teidän menevän elokuviin ja syövän suuren astian popcornia. Mitä se onkin, on aika elää. On aika nousta kuolleelta perseeltänne ja mennä elämään. Älkääkä palatko tähän luokkaan, ennen kuin elätte." (Yleisö hurraa ja taputtaa). Tarinan loppu.



Tämän tarinan ydin on, että on aika elää. Oikeasti on. Tarkoitan, että kulutetaan paljon aikaa ajatellen elämistä tai ajatellen valaistumista, mutta hyvin usein se on totta: unohdatte elää. Unohdatte syödä hyvän aterian tai mitä se sattuukin olemaan. Olette huolissanne siitä, että se saattaa haitata valaistumistanne. Se ei haittaa. Se parantaa sitä.



Ensinnäkin, voidakseen oivaltaa tässä elämässä, täytyy uppoutua täysin elämään. Näyttää melkein sen vastakohdalta, mitä sen pitäisi olla. Teidän täytyy uppoutua elämään, ruokaan, seksiin, elämiseen – mitä se onkin.



On melkein vastemielisyyttä, ja se on tapahtunut jokaisella ylösnousseella mestarilla, erityisesti Buddhalla. On vastenmielisyyttä elämässä olemiselle, kehossa olemiselle, elävänä olentona olemiselle. Teistä melkein kuin tuntuu, että teidän täytyy peruuttaa elämästä voidaksenne saada ylösnousemuksen, koska no, luulette, että elämä voi olla addiktoivaa. Kyllä, se on. Sitten sukellatte riippuvuuksiinne. Luulette, että elämä voi olla ansa. Sukeltakaa siihen ja oivallatte, että se ei ole, koska elämästä pakeneminen on suurempi ansa kuin elämässä oleminen.



Pääsette tähän pisteeseen valaistumisessa ja haluatte nauttia elämästä ja kaikista asioista, joita olette pidätelleet. Puhun siitä lisää ProGnostissa, mutta menemme jonnekin hyvin, hyvin erilaiseen yhdessä, ja se vaatii, että elätte, että te ette enää vain ajattele elämistä. Se vaatii, että menette unelmistanne yli ja alatte todella elää unelmianne – ette vain haaveile niistä.



Tämän myötä vuorovaikutteinen tarinamme tulee loppuun. Näettekö, miten helppoa se on? Ei tarvitse edes tietää, minne se on menossa. Hyvä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tullaan nyt kolmanteen tarinaamme. Haluaako kukaan kahvia? Voitte mennä takaisin paikoillenne, mutta pidättele ilmavaivoja (vähän naureskelua).



Puistonpenkki



Ja tämän tarinan myötä meillä on täällä vähän tunnelmavalaistusta – vaihdamme vähän tempoa. Kaikki vetävät kunnolla syvään henkeä. Teemme tarinan ja sitten tavallaan luiskahdamme merabhiin.



Tarina on jo kirjoitettu. Tarina on tässä uudessa kirjassa "Memoirs of a Master". Se on itse asiassa ainoa tarina, jota en kirjoittanut. Cauldre, Geoffrey, kirjoitti sen ehdotuksestani ja se on nimeltään "Puistonpenkki".



Annoin hänelle yleiskuvan tarinasta, joka on suurelta osin hänen tarinansa, suurelta osin teidän kaikkien tarina, mutta halusin puhua vähän tarinasta "Puistonpenkki".



Tässä tarinassa on paljon symboleja, paljon vertauskuvia. Tarina alkaa siitä, että mestari löydetään istumasta puistonpenkillä, tavallaan siitä, mitä teen tällä hetkellä. On aikainen aamu, aurinko ei ole vielä nousut horisonttiin. On vielä pimeää. Tiedätte tuon kauniin aamuajan – on hyvin hiljaista ja rauhallista, silloin massatietoisuuden kaikki melu on vielä vähän pienempää, vähän hiljaisempaa, kun useimmat ihmiset eivät ole ulkona vielä. Ei ole paljon liikennettä. On mukavaa aamuaikaa, ja jos ei muuta, saa katsella auringon nousemista. Se on itsessään hämmästyttävä, tuo viileä varhaisaamun hetki ennen auringon nousemista horisonttiin. Se on mestarin aikaa. Se on kaunista mestarin aikaa.



Mestari istui puistonpenkillä. Hänellä oli tietysti kahvinsa ja hänellä oli pari croissantia. Se oli hiljaista aikaa kaukana oppilaista. Hän rakasti oppilaita, rakasti työskentelyä heidän kanssaan, mutta se vaati veronsa ja oli kuluttavaa. Oppilaiden kanssa työskentelyssä oli paljon turhautumista, koska niin paljon kuin he halusivatkin oivaltaa, jokin pidätteli heitä. Tuo ihmisosa yritti pidätellä heitä, joten se oli uuvuttavaa toisinaan, myös mestarille.



Mutta juuri tänä aamuna, nyt auringon tullessa juuri horisonttiin, mestari tiesi, ettei kyse olisi oppilaista, kyse ei olisi toisista ihmisistä – kyse olisi hänen omista aspekteistaan. Hän tiesi, että olisi kiireinen aamu, koska kaikki mestarin aspektit tiesivät, että hänet löytää tältä puistonpenkiltä. He tiesivät, että jolleivät he löytäneet häntä mistään muualta – luokasta tai unista öisin – he löytäisivät hänet tältä puistonpenkiltä. Tällöin hän tavallaan avautui, antoi itsensä aspektiensa käyttöön. Ja tässä puistonpenkkitarina tapahtuu.



Ja juuri tänä puistonpenkkitarinan päivänä mestarin synkin aspekti, jota hän kutsui vain "Pimeydeksi", ei muuta, tuli sisään. He eivät puhuneet sanoin. Mestari ei kuullut Pimeyttä puhuttuina sanoina, koska itse asiassa Pimeys, tämä todella inhottava aspekti – voitaisiin sanoa – on niin kehittynyt, niin psyykkinen ja todella niin suuri osa mestaria, ettei sanoja tarvita. Jotkut muut joita kutsuisin "alemmiksi aspekteiksi" tai "vähemmän mutkikkaiksi aspekteiksi", puhuisivat mestarille sanoina, mutta Pimeys ei tarvinnut sanoja.



Mestari tunsi Pimeyden tulevan sisään, koska kaikki muuttui kylmäksi. Tuntui tyhjiöltä. Hän tunsi imun. Tämä pimeä energia on sellaista.



Ja välittömästi tullessaan sisään Pimeys aloitti pahoinpitelyn – taas kerran, se ei ollut kieltä, vaan välitettiin tunteita. Pimeys aloitti sanomalla: "Sinä vanha hullu kusipää. Täällä istut puistonpenkillä ajatellen, että olet valaistunut, että opetat toisille jotain." Näin pimeät aspektit toimivat. Ne halventavat sinua. Ne saavat sinut epäilemään itseäsi. Ne repivät sinut kappaleiksi. Ne tuntevat pimeimmän osasi. Ne tietävät, miten painellaan nappuloitasi. Ne tietävät, miten sinua halvennetaan.



Mutta mestari istui vain siinä. Mestari hörppäsi kahviaan – mikä tuntui hyvältä, koska oli vähän viileää tänä aamuna – ja katseli, kun auringon upeat säteet alkoivat tulla horisonttiin. Mestari ei vältellyt Pimeyttä, yrittänyt teeskennellä, ettei se ollut siinä, mutta mestari ei antanut koskaan tämän pimeyden, tämän pimeän aspektinsa vaivata itseään. Hän oli mestari. Hän oli kaikkien niiden tarinoidensa tarkkailija, joita tapahtui ja tapahtuu edelleen, vaikka hän oli mestari.



Pimeys jatkoi loukkaavaa käytöstään sanoen: "Kerrot vain itsellesi, että olet valaistunut, mutta et oikeasti ole. Kerrot itsellesi, että olet parempi kuin toiset, mutta olet itse asiassa huonompi." Pimeys sanoi: "Tunnen historiasi. Tiedän kaikki asiat, jotka olet tehnyt väärin. Tiedän kaikki likaiset pikku salaisuutesi. Tiedän, ja jos kertoisin toisille, mitä tiedän, he eivät koskaan, eivät koskaan tulisi kouluusi ja kuuntelisi sanojasi, koska olet vain halveksittava ihminen ja koko tämä mestarijuttu, koko tämä valaistumisjuttu on sen valheen valtavaa peittelyä, joka sinä olet."



Kenties muutamat teistä ovat kuulleet nuo sanat toisinaan, mutta mestari veti vain syvään henkeä, haukkasi uudestaan croissantia, hörppäsi kahvia eikä antanut sen vaikuttaa itseensä vähääkään.



Tässä tarinassa Pimeys tulee ja menee ja mestari katselee, kun hölkkääjiä menee ohi ja jossain kohtaa koira tulee pallon kanssa, ja mestari on täysin mukana kaikessa muussa ja kuulee ja näkee edelleen Pimeyden.



Tarinan varsinainen ydin – hyvin tärkeä ydin – on, että meillä on mestari ja ihminen, ihmistermein ilmaistuna: "No, jos mestari on valaistunut, miksi on kaikki nämä aspektit? Jos mestari on niin valaistunut, eihän olisi enää pimeyttä? Kaikki olisi parantunut?" Ja vastaus on "ehdottomasti ei". Tämä on "ja" ja tässä kohtaa jokainen teistä on.



Olette mestari, joka istuu puistonpenkillä, nauttii kahvikupillisesta, katselee auringon nousemista, syö jotain ja nauttii pienestä koirasta, kaikesta. Tunnette täydellistä rauhaa, täydellistä vapautta. Olette vapaa itse, ja on edelleen ihmisitse. Emme yritä kieltää sen olemassaoloa. Emme yritä eliminoida sitä. Emme yritä voittaa ihmistä tai pimeyttä tai mitään muuta aspektia. Olemme "ja".



Mestari istuu siinä ja kuulee ne, tuntee ne. Mestari istuu siinä, koska hän tietää, että jokainen aspekti – pimeä ja valoisa, suuri ja pieni – tietää, mistä hänet löytää. Ne tulevat pelkästään olemaan mestarin valossa. Myös Pimeys tulee siihen. Voitaisiin sanoa, että Pimeys on kidutettu osa toisesta elämästä. Sillä ei ole merkitystä. Kaikki on nyt-hetkessä juuri nyt. Pimeys on mestarin ja sinun yhtä todellinen osa kuin valo, lapsiaspekti, uskonnollinen ja henkinen aspekti, kuin joka aspekti. Ne ovat kaikki osa sinua. Ne ovat kaikki osa tätä kaunista tarinaa.



Oivallus on, että olet mestari, joka istuu puistonpenkillä, sekä ihminen ja pimeys ja pelokas ja onnellinen ja luova ja kyllästynyt. Ja kun sallit itsesi vain istua tässä mestarina, tarkkailijana kaikille näille aspekteille, kaikelle tälle liikkeelle ja hälinälle, kaikille näille tarinan osille jotka yrittävät löytää itsensä, kun voit istua tässä hetkessä, "minä olen ja minä olen mestari", yrittämättä hankkiutua eroon mistään aspekteista, mistään entisistä tai tulevista elämistä, yrittämättä saavuttaa jotain valaistumishuippua, olla vain tässä myös mestarina, silloin voit vetää syvään henkeä ja juhlia itseäsi. Silloin tulet oivallukseen "minä olen mitä olen". Olet mestari. Et ole vain sallinut itsesi istua tässä ja olla se.



Kyllä, rakkaat ystäväni, niin paljon kuin mestari kirjassa onkin mestari, niin paljon kuin minä olen mestari, on edelleen menneet ja tulevat aspektit. Ne ovat edelleen. Ne eivät ole enää jumissa, mutta ne ovat edelleen. Mestari ei anna sen vaikuttaa itseensä. Mestari ei käytä sitä sanoakseen: "No, sitten en ole mestari, jos ne edelleen ovat." Todellinen mestari sanoo: "Minä olen mitä olen", ja se on "mestari ja puistonpenkki" –tarinan kauneus. Se kietoutuu takaisin siihen, mistä puhuimme aivan sessiomme alussa tänään.



Aika alkaa hävitä pois, ja istutte tässä mestarina omassa elämässänne ja vain tarkkailette. Yrittämättä muuttaa yhtään aspektia. Istutte tässä. Sillä pelkästään on valtava vaikutus kaikkiin noihin aspekteihin, ovat ne sitten entisestä tai tulevasta elämästä. Se laittaa ne yhtäkkiä mestariksi, joka istuu puistonpenkillä elämässään tuossa tarinassa. Yhtäkkiä kyse ei ole vain teistä istumassa yksin puistonpenkillä mestarina, vaan yhtäkkiä jokainen entinen ja tuleva elämä tulee myös mestariksi. Silloin kaikki muuttuu.



Kuten Tobias sanoi kauan sitten: "Tulevaisuus on parannettu menneisyys." Sanon sen vähän eri tavalla: jokainen elämä oivaltaa mestarin tästä elämästä. Se välitetään ulospäin, se säteillään jokaiseen elämään, ja nuo elämät jotka ovat jumissa malleissaan, jotka ovat jumissa ajassaan, alkavat yhtäkkiä transformoitua.



Puistonpenkki-merabh



Tehdäänpä se nyt. Istukaa puistonpenkillänne …



(Musiikki alkaa)



… tässä kauniissa juhlapäiväkaudessa Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. Vedetäänpä syvään henkeä ja antakaa itsenne olla nyt mestari, joka istuu puistonpenkillä upeana päivänä.



Ja kyllä, jotkut noista aspektista tulevat maisemiin. Ne tulevat maisemiin, kun olette tällä tavalla hiljaa. On kyse sitten pimeästä tai valoisasta aspektista, ne tulevat maisemiin. Ja mestarina tarkkailet niitä. Olet vain tietoinen. Et yritä neuvoa tai parantaa niitä. Ne ovat omassa tarinassaan. Ne tekevät omia asioitaan.



Jotkut niistä huutavat sinulle. Jotkut niistä yrittävät nuoleskella sinua.



Jotkut niistä ovat hyvin arkoja seurassasi. Toiset haluavat istua penkillä vieressäsi tunteja, ei vaan päiviä kerralla.



Jotkut tulevat kysymään vastauksia: "Mikä on vastaus, mestari?"



Jotkut haluavat taikaeliksiiriä, jotain transformoimaan ne superolennoksi, jolla on kaikki vastaukset ja kaikki valta.



Silloin istutte tuolla puistonpenkillä: "Minä olen mitä olen". Kyse on itse asiassa kaikkien noiden aspektien, kaikkien noiden entisten ja tulevien itsejen sallimisesta.



Sinun ei tarvitse taistella niitä vastaan. Sinun ei tarvitse yrittää parantaa niitä. Oivallat: "Aa! Ne ovat vain tarinani osia. Nämä ovat vain osiani, mutta minä olen ja mitä olen."



Ei ole mitään tarvetta yrittää muuttaa tai korjata niitä, vielä vähemmän korjata itseäsi. Ei lainkaan tarvetta. Olet mestari puistonpenkillä.



(Tauko)



Sinulla saattaa olla aspekti, joka tulee ja alkaa puhua tavoitteista ja suunnittelusta. Toinen aspekti joka tulee istumaan puistonpenkille ja puhuu sinulle henkisestä etsinnästään. Yksi aspekti joka tulee ja se on kuin haamu – se toistaa jatkuvasti tarinoita uhrina ja piinattuna olemisesta fyysisesti ja henkisesti.



Et yritä muuttaa sitä lainkaan. Silloin vedät syvään henkeä ja oivallat, että olet mestari. Olet "minä olen". Kaikki nämä ovat vain tarinoita kirjassa. Myriadeja tarinoita. Sinun ei tarvitse muuttaa niitä.



Itse asiassa totuus on, että jokainen näistä tarinoista, jokainen noista jumiutuneista, haavoittuneista tai myös onnellisista ja huolettomista tarinoista, muuttaa itsensä. Ne kirjoittavat uudelleen tarinansa. Ne odottivat vain mestarin tulevan, mestarin joka oli hyvin peitossa, hyvin eksynyt meluun. Ne odottivat vain tuota mestaria istumaan puistonpenkille. Ja nyt olet tässä.



Älä anna noiden äänien huijata itseäsi. Älä anna noiden äänien kertoa, että sinulla on edelleen teitä kuljettavana. Ne ovat vain aspekteja. Sinä olet mestari puistonpenkillä.



(Tauko)



Tarkkailet vain, kun kaikkia noita tarinoita leijuu sisään ja ulos. Ne odottivat vain mestaria.



Ja kuten sanon mielelläni: "Kun mestari ilmestyy, tarinat alkavat muuttua." Kun mestari ilmestyy vihdoinkin, kaikki tarinat oivaltavat, että ne voivat muuttua, miksi haluavat.



Istutaanpa siis vain tässä. Istutaan tässä hetki. Haluan teidän tuntevan, millaista on olla mestari. Kyllä, saatatte kuulla monia ääniä – ääniä jotka saattavat peittää tietämisen, mestaruuden. Saatatte tuntea myös tämän epäilyaspektin tulevan maisemiin ja yrittävän istua puistonpenkille. Ehkä tunnette Pimeyden tulevan maisemiin. Se on okei. Istukaa vain tässä puistonpenkillä mestarina.



(Tauko)



Olen pahoillani, että on ollut hyvin vaikeaa toisinaan, varsinaista kamppailua. Olen pahoillani, että teidän on täytynyt kestää suuria, suuria haasteita. Se taitaa tulla tultaessa ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Se tulee siitä, kun ollaan ensimmäisten joukossa, pioneereja. Tiedän, että on ollut vaikeaa toisinaan.



Näen, keitä todellisuudessa olette, vaikkette näkisi sitä itsessänne.



Näen mestarin, joka istuu jo siinä, vaikka luulisitte yrittävänne tulla mestariksi.



Näen, miten julman vaikeita tarinat ovat toisinaan. Julman vaikeita. Mutta näen myös, miten mikään tarina ei ole koskaan lukittuna itseensä.



Näen, miten vapautatte kaikki nuo tarinat, kaikki nuo vaikeudet ja haasteet. Näen, miten sallitte.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä tässä puistonpenkillä, mestari vain nauttimassa elämästä. Mestari sallimassa myös aspektien menneisyydestä ja tulevaisuudesta pistäytyä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.



Ja tämän myötä hyvää joulua kaikille ja kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos, rakkaat shaumbrat. Ilo minulle (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Tammikuu 2017 MUISTIKIRJASTANI …

ViestiKirjoittaja hammer » 05.01.2017 23:53

MUISTIKIRJASTANI …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tervetuloa vuoteen 2017! Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan "2017", joten tuntuu vähän kummalliselta. Sormeni on edelleen ohjelmoitu näppäilemään 2-0-1-6. Olen varma, että kirjoitan sen shekkeihin ja muihin asiakirjoihin vielä maaliskuussakin. Eli olen tapojen orja.

HYVÄ VUOSI

Olen kuullut monien ihmisten ja mediapersoonien sanovan hyvästi ja tervemenoa vuodelle 2016. Yhdessä uutisessa sanottiin, että monet aikuiset pitävät vuotta 2016 yhtenä vaikeimmista, jonka he ovat koskaan kokeneet. Useimmat syyttävät siitä USA:n vaaleja. Sori, että olen ilonpilaaja, mutta minun vuoteni 2016 oli yksi parhaista ikinä, luultavasti siksi, etten oikeasti välittänyt siitä, kuka valittiin. Äänestin ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, mutten kumpaakaan pääpresidenttiehdokasta. Vaalit eivät ole minun juttuni. Kummallista kyllä, ei ole myöskään suurin osa siitä hälinästä, mitä tapahtuu maailmassa ympärilläni. Kyllä, katselen uutisia ja pysyttelen kärryillä ajankohtaisista tapahtumista, mutta päivien kuluessa huomaan olevani enemmän tarkkailija kuin osallistuja. En pidä itseäni apaattisena tai välinpitämättömänä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen alan ymmärtää, mitä Adamus tarkoittaa sanoessaan: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa." Maailma pyörii hulluna ja rakastaa sen jokaista hetkeä. Muuten se ei pyörisi.

MESTARIEN KLUBIN RAKENTAMINEN

Crimson Circlellä oli paras vuosi ikinä. Huhtikuussa 2016 ilmoitimme, että haluaisimme vuokrata studion viereisen tilan ja rakentaa Mestarien klubin. Shaumbrat ympäri maailmaa alkoivat heti tukea laajentumisprojektia. Yhdessä kuukaudessa oli kerätty riittävästi rahaa pieninä ja suurina lahjoituksina uuden Mestarien klubin maksamiseen. Hassu asia oli, ettei meillä ollut tarkkaa budjettia projektille emmekä tehneet arviota siitä, miten paljon rahaa shaumbrat lahjoittaisivat. Mutta loppujen lopuksi Mestarien klubin rakentamiskustannukset olivat melkein täsmälleen sama summa, kuin shaumbrojen avokätisesti lahjoittamat rahat.

Miten tämä toimii?! Crimson Circlen henkilökunnalla ja minulla on vuosia ja vuosia aiempaa bisneskokemusta, jossa olemme suunnitelleet ja budjetoineet, mutta emme tehneet niin Mestarien klubin projektissa. Me vain sallimme. Bisnesaspektini haukkui ja nuhteli minua koko ajan, mutta itse asiassa kaikki selvisi paremmin – paljon paremmin – kuin jos olisimme tehneet paljon budjetointia. Tämä oli upea esimerkki siitä, miten shaumbrat voivat tuoda sopivasti energiaa – ei liikaa tai liian vähän. Ei kai sen pitäisi olla mikään yllätys, että kun shaumbra-energia tuodaan yhteen, saamme aikaan ihmeitä.

Olen kertonut joillekin ei-shaumbra-bisnesihmisille tarinan Mestarien klubista – miten kerroimme asiasta, markkinoimatta lähes yhtään ja sitten upeat ihmiset ympäri maailmaa astuivat esiin tekemään siitä totta. He pudistelevat päätään epäuskoisena, kun minä vain hymyilen tietäen energiadynamiikan Mestarien klubin rakentamisen takana. Nyt haluaisin nähdä, kun shaumbrat tekevät tätä samantyyppistä sallimista omassa jokapäiväisessä elämässään.

PENKKEILY

Uusi yhteiskunnallinen ilmiö on pyyhkäisemässä maailman yli (ainakin shaumbra-maailman). Sitä kutsutaan "penkkeilyksi". Se tulee Adamuksen uuden "Mestarin muistelmia" –kirjan vanavedessä, jossa on kuva mestarista istumassa puistonpenkillä katselemassa Ascona-järvelle Sveitsissä. Uudessa kirjassa on myös tarina nimeltään Puistonpenkki.

Tarinassa Mestari tervehtii aamuaurinkoa puistonpenkillä ja sitten hänen luonaan käy jotain aspekteja. Eritoten aspekti nimeltään Pimeys tulee käymään ja yrittää piinata häntä. Mestari jatkaa vain nauttimista aamusta ja kahvistaan ja rinkelistään, Pimeyden hätkäyttämättä. Tarina on esimerkki siitä, miten mestari sinussa voi nauttia elämästä silloinkin, kun vanhat aspektit pistäytyvät kutsumatta kuin ikävät sukulaiset. Se on myös upea esimerkki ja-tilasta – mestari JA aspektit. Ja se on upea esimerkki mestarin ajattomuudesta ja siitä, miten aspektit itse asiassa etsiytyvät mestarin tilaan, kun he käyvät läpi vanhoja tarinoitaan.

"Penkkeily" on astumista etäämmälle, lähtemistä pois elämän draamasta ja itsensä tietoista sallimista olla mestari. "Penkkeily" on verbi, harrastus, ajanviete ja oivallus. On ollut hauskaa nähdä valokuvia shaumbroista "penkkeilemässä" ympäri maailmaa, kun aloitamme uuden vuoden. Se on loistava symboli ruumiillistetusta valaistumisesta, sallimisesta, ja-tilasta ja rentoutumisesta.

Yksi Tobiaksen mieleenpainuvimmista fraaseista oli "seisoa matalan aidan takana". "Penkkely" vie sen seuraavalle tasolle. Voit katsella maailman pyörivän hulluna, tuomitsematta ja yrittämättä muuttaa mitään. Mutta mikä tärkeintä, voit olla omien entisten ja tulevien elämiesi tarkkailija ja nauttia samalla nykyhetkestä.

Siinä missä jotkut ihmiset menevät hölkkäämään, meditoimaan tai joogaamaan, minä menen harrastamaan penkkeilyä. Yksi ja ainoa uudenvuoden lupaukseni on penkkeillä useammin. Jos satut näkemään studionovessa kyltin "mennyt penkkeilemään", tiedät, mitä se merkitsee ja kuka sen on laittanut.

SHAUMBRA-PERHE

Minulta kysytään usein, miten monta shaumbraa planeetalla on. Sitä on vaikea sanoa, koska ihmisten ei tarvitse rekisteröityä ollakseen shaumbra. Tietokannassamme on yli 60.000 nimeä – emme muuten koskaan jaa tai myy tietokantaa kenellekään. Tiedän, että on monia shaumbroja, jotka eivät koskaan ilmoittaudu sähköpostilistallemme ja pysyvät mieluummin anonyyminä. Niinpä karkea arvioni on, että on runsaat 100.000 ihmistä, jotka tuntevat hengenheimolaisuutta shaumbraan ja Crimson Circleen. Se on erittäin pieni lukumäärä verrattuna maailman väkilukuun. Toisaalta se on paljon ihmisiä menemässä heräämisestä ruumiillistettuun mestaruuteen.

Emme koskaan yritä värvätä ihmisiä tai tee jäsenyyskampanjoita. Se olisi hullua, koska ihminen joko on valmis tai ei ole. Emme mainosta mitenkään, koska ihmiset löytävät tiensä Crimson Circleen. Miten edes mainostaisimme jotain sellaista kuin Crimson Circle, shaumbra, Adamus tai valaistuminen? Ja vielä parempi, miksi haluaisimme mainostaa? Emme yritä myydä mitään, ja uusien ihmisten tuominen mukaan, jotka eivät ole valmiita (erityisesti energian syöjien), vaatii valtavan määrän aikaa ja resursseja. Keskitämme työmme mieluummin nykyiseen shaumbra-perheeseen.

Olen aina kiitollinen aiemmasta bisneskokemuksestani sekä henkilökunnan kokemuksesta, koska tiedämme, miten hyvää järjestöä pyöritetään. Siinä on tosiaan haasteensa. Olemme pieni ryhmä, kuitenkin toimimme kansainvälisesti. Ei ole jäsenyyttä tai maksuja. Myymme tuotteita ja palveluja, mutta jos ei olisi 1110 Crimson Circle –enkeliä ympäri maailmaa ja heidän hämmästyttävää anteliaisuuttaan, emme pystyisi tekemään läheskään niin paljon, kuin teemme. Olemme ainutlaatuinen hybridiyritys, joka toimii kuin kaupallinen ja ei-kaupallinen yritys.

PROGNOST 2017

Olen innoissani tulevasta ProGnost 2017 –tilaisuudesta. ProGnost on synteesi sanoista "prognostigate" (=ennustaa) ja "gnost". Se merkitsee katsomista tulevaisuuteen tietämistunteen kera sen sijaan, että tehdään ennustuksia vain menneiden tapahtumien perusteella.

Adamus ei tavallisesti puhu minulle aiheistaan shoudeissa ja työpajoissa, mutta hän on rupatellut kanssani ProGnostista 2017 useita kuukausia. Hän ei myöskään käytä paljon aikaa planeetta-asioihin tai vastaa moniin kysymyksiin niistä, koska hänen fokuksensa on niiden henkilökohtaisessa matkassa, jotka valitsevat ruumiillistuneen valaistumisen. Liika keskustelu planeetasta yleensä (politiikka, talous, ympäristö jne.) voi olla häiriötekijä syvemmille, yksilöllisille oivalluksillemme. Mutta kaksi kertaa vuodessa hän antaa syvällisiä näkemyksiä siitä, mihin planeetta on menossa, jotta saamme paremman ajatuksen, miten voimme mestareina käsitellä jokapäiväistä elämäämme.

ProGnostissa 2016 hän puhui pitkään teknologiasta ja erityisesti siitä, miten maailma käy läpi merkittäviä muutoksia, jotka johtuvat edistysaskelista tekoälyssä, nanoteknologiassa ja tietokonetehossa. Adamuksen mukaan tuntemamme maailma on hyvin erilainen seuraavien 25–30 vuoden kuluttua. Ei ole vielä tehty päätöstä, mihin suuntaan se menee.

Katso ProGnost 2017 ja näe planeettamme viimeisin suunta. Olen enemmän kuin varma, että hänen ennusteensa aiheuttavat paljon keskustelua ja väittelyä shaumbrojen keskuudessa. Toisin sanoen, sosiaalinen media syttyy.

ONNELLISTA VUOTTA 2017!

Crimson Circlen henkilökunta, Linda ja minä toivotamme sinulle vuotta, joka on täynnä vaivattomuutta ja sujuvuutta. Olkoon tämä aistillisten oivallustesi vuosi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

7.1.2017 Transhumaani (yli ihmisen) –sarja SHOUD 5

ViestiKirjoittaja hammer » 16.01.2017 17:14

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 5

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.1.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Vähän taputuksia avauslaulun jälkeen)

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Kiitos taputuksista (lisää taputuksia ja hurrausta). Oletan, että ne olivat minulle, ja kiitos kahvistani, rakas Sandra. Voi, hänestä on tullut niin hyvä ennustamaan rakkaan Adamuksen tarpeet ja halut. Mitään ei voi verrata hyvään kupilliseen ihmisen kahvia. Kiitos.

Emme saa tätä toisissa ulottuvuuksissa, ei. Meillä ei ole Starbucksia. Meillä … (Joku sanoo "ai") Ei, ei. Uskokaa tai älkää. Niinpä jatkan tulemista takaisin kerran kuukaudessa vain kahvini vuoksi (naurua).

Rakas Linda, näytät hyvin viehättävältä tänään, kuten aina. Eesan Linda, kyllä (yleisö taputtaa).

LINDA: Kiitos. Mitä sinulla on oikein mielessä?



ADAMUS: Vedetäänpä syvään henkeä, kun … Anteeksi kuinka?



LINDA: Mitä sinulla on mielessä? (Naurua)



ADAMUS: Minulla on muutama temppu hihassani tälle päivälle, enimmäkseen noita häiriötekijöiksi kutsuttuja. Häiriötekijöitä. Käännän huomionne riittävästi muualle, jotta voitte antaa jumaluuden livahtaa sisään. Kun ette ajattele sitä, annatte vain sen livahtaa sisään. Aa, kyllä.



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.



Nimittäin se ei vain toimi, tämä valaistumisjuttu, oivaltaminen, integroituminen jumaluuteen, se ei vain toimi, jos yritätte ajatella sitä. Edith, silmäsi loistavat kovasti tänään. Loistavat kauniisti.



Se ei toimi, kun ajattelette sitä. Tämä on Adamus-aakkosia, perusteita. Ihminen ei ole vastuussa valaistumisesta. Ei ole. Ihmisen täytyy vain sallia. Valaistuminen, jumaluus tulee sisään. Se tulee, kun vedätte syvään henkeä ja sallitte sen tulla sisään. Ja sitten se ei ole mitään sellaista, ei mitään sellaista, mitä ihminen luuli sen olevan. Ihmisellä on mielenkiintoisia odotuksia valaistumisesta, oivaltamisesta. Voisitte yhtä hyvin heittää ne ulos vanhan vuoden kanssa, koska se ei ole sellaista.



Ja se on kaunis asia. Ihminen rajoittaisi sitä. Ihminen ihmismäistäisi sen, ja tämä valaistumis-, oivaltamisjuttu, on aistillisin asia, jota ette pystyisi koskaan kuvittelemaan. Se on aistillisuutta. Sitä se oikeasti on. Se ei ole kaiken yhtäkkistä tietämistä, koska sillä ei ole merkitystä. Edes ylösnousseena mestarina en tiedä kaikkea, enkä myöskään välitä tietää kaikkea. Se ei ole tärkeää. Mutta aistillisuus, tuntemukset ovat kaikki – kaikki, kaikki – ja siihen menemme 2017.



Aistillisuudesta puheen ollen, miten moni teistä on kokenut muutamalla kuluneella viikolla, sanoisin erityisesti kuluneilla kolmella viikolla, kenties vähän pidempään, mutta …(Naurua, kun Sart nostaa kätensä jo ennen, kun kysymys sanotaan loppuun). Sinä tunsit sen jo. Hän tarvitsee mikrofonin. Ja mitä olet tuntenut, Sarducci? Mitä olet tuntenut? Oivallat juuri tässä, että näin aloitamme uuden vuotemme shoudeissa (lisää naurua).



SART: Onko tämä edelleen perhe(ohjelma)?



ADAMUS: Joo, joo.



SART: Ai. Turhautumista.



ADAMUS: Turhautumista.



SART: Jep.



ADAMUS: Vau, okei.



SART: Joo.



ADAMUS: No, menen siihen myöhemmin.



SART: Isosti.



ADAMUS: Joo. Mutta minä aioin sanoa – ja olet täydellinen esimerkki tästä – oletteko tunteneet … (vähän naurua) – voi, sinä todella olet, enemmän kuin voit mitenkään tietää – erityisesti kuluneina kolmena tai neljänä viikkona olevanne likainen? Sillä tavalla, että vaikka kävisitte kylvyssä tai suihkussa kaksi kertaa päivässä ja kuuraisitte itseänne lipeäsaippualla, teistä tuntuu edelleen likaiselta, tavallaan hiekkaiselta, kuin sitä olisi ihonne alla. Se saa teidät vähän myös kutiamaan. Tuntuu vähän likaiselta, ja sinulla on kaivinkoneyritys, "Sartin likatyöt" (lisää naurua) (suom. huom. sama sana merkitsee mm. "likaa" ja "maata"), joo. Kaivatko lainkaan hautoja noilla laitteilla?



SART: Olen aiemmin kaivanut, kyllä.



ADAMUS: Olet aiemmin kaivanut.



SART: Joo.



ADAMUS: Joo, joo.



SART: Näin lähelle toisiaan (näyttää käsillään).



ADAMUS: Noin lähelle toisiaan?



SART: Joo, nimittäin täällä on yksi hauta ja tuolla toinen. Täytyy laittaa yksi keskelle.



ADAMUS: Joo, hyvä. Hyvä (Sart nauraa). Mutta kiitos.



SART: Se on hauskaa.



ADAMUS: Kiitos. Siis, hiekkaista, likaista. Näettekö, hän nosti kätensä, ennen kuin edes sanoin sen. Sartin likatyöt. Kiitos.



Miten moni teistä on tuntenut sen? Tunne, että haluatte puhdistautua todella. Joo, teitä tuntuu vähän kutisevan. Ihon alla on ikään kuin hiekkakerros. Tota, tunsitko sitä? Et. Jotkut teistä eivät tunteneet sitä. No, luultavasti vielä tunnette (muutama naurahdus). Ei, vaan luultavasti tunnette, koska se on osa tätä integrointiprosessia, ja paljon on vapautettu hyvin, hyvin syvältä sisältä.



Ja sisällänne on myös kummallista ristiriitaa. Kenties samaistutte enemmän siihen kuin "Sartin likatyöt" –esimerkkiin. Miten moni teistä on tuntenut aiemmin, no, muutaman vuoden aikana, mutta erityisesti muutaman kuukauden aikana, että kaikki ei ole enää kasassa? On kuin … (Naurua, kun paljon käsiä nousee) No, se oli "ihan oikeesti! itsestäänselvyyden mestari" –kysymys. (Adamus naureskelee) Mutta enemmän kuin koskaan, enemmän kuin koskaan on tuo tunne, ettei enää oikein tiedä, kuka on, muttei tiedä, miksi on tulossa. Kaikki ei enää ole vain kasassa. Se on yksi kaunis merkki.



Ei ykseyttä



Ensinnäkin se on hyvin mentaalista. Teillä on taipumusta tulla mentaaliseksi – "Mikä minussa on vikana? Missä vanha paikkani on?" Sitä ei ole. Se ei tule takaisin. Koko ykseyden käsite lentää ikkunasta ulos. Koko ykseyden käsite – ettekä voi mennä takaisin, vaikka saatatte yrittää sitä. Omaan ykseyteenne palaaminen – unohtakaa se. Sitä ei tapahdu. Te olette nyt monta.



Nimittäin sana "ykseys" – kirjoittaisitko se taikalehtiöösi (Lindalle) – kuulostaa myös sanalta "velvollisuus". Velvollisuus. Ja voit kirjoittaa senkin, ja jos et osaa kirjoittaa sitä, kysy Sartilta.



LINDA: Minulla ei ole aavistustakaan (lisää naurua).



ADAMUS: Ykseys. Velvollisuus. Nimittäin "velvollisuus" on taakan, jonkin vastuun laittamista itsellenne tai toisille. Velvollisuus on taakan kantamista. Tavatkaa "velvollisuus" Lindalle (yleisö yrittää auttaa). Voi, te olette ehdottomasti shaumbroja – kukaan ei osaa tavata! (Adamus naureskelee) Siis koko tämä … (Lisää naurua, kun Lindalla on vaikeuksia sanan kirjoittamisessa oikein). Koko tämä ykseyden käsite lentää ikkunasta ulos, ja se on iso juttu.



Nimittäin henkisyydessä, new agessa on monia, jotka puhuvat maailmanlaajuisesta ykseydestä. Ette voi olla tosissanne! (Lisää naureskelua) Kyllä, kyllä. Näin jonkun laittavan huulipunaa ja sanovan: "Ai!" (yökäten) tuosta vaan samaan aikaan. Ei, se lentää ulos ikkunasta. Muistan yhden tapahtuman, johon meidät kutsuttiin monta vuotta sitten, ja minut komennettiin puhumaan ykseydestä, ja rakas Cauldre, Geoffrey, anoi tapahtuman järjestäjältä, ettei laita sitä aihetta minulle. Mutta järjestäjä vaati, ja niin pääsin sinne ja puhuin enemmän kuin mielelläni ykseydestä (lisää naureskelua). Puhuin silloin, että "sinä olet oma ykseytesi", mutta sekin on muuttumassa.* Mutta planetaarisen, universaalin, kosmisen ykseyden käsite? Ei! Ei. Se on itse asiassa menemistä Borgiksi, takaisin jonkinlaiseen mielen ansaan. Se on kuin … Miksi te, miksi kukaan haluaisi universaalia ykseyttä minkään kanssa? Olisi Hengen huono vitsi sanoa: "Okei, annan sinulle paljon siimaa tässä. Menet kokemaan paljon erilaisia asioita – ihmiselämää ja enkelielämää – ja sitten vedän sinut takaisin ykseyteen, missä kadotat kaiken tunteen itsenäisyydestä ja itsesi."



*Viitataan täysivaltaisuuteen



LINDA: Ja Adamus, mitä tapahtui, kun pidit puheesi ykseydestä?



ADAMUS: Mitä tapahtui?



LINDA: Niin.



ADAMUS: Kaikki rakastivat sitä (Adamus naureskelee). Eivät kaikki, täytyy myöntää. Minut heitettiin ulos tuosta konferenssista.



LINDA: Kyllä, sinut heitettiin (lisää naureskelua).



ADAMUS: Ja se oli hyvä asia. Se tarvittiin aiheuttamaan pieni hämmennys, tunne. Se tarvittiin saamaan asiat liikkeelle. Ja teille henkilökohtaisesti, erityisesti nyt, te ette mene ykseyteen itsenne kanssa. Te olette monia. Te olette moninkertainen. Te olette "ja".



Se on hyvin kummallinen tunne, kuten alatte todella tuntea sen. Ensinnäkin se on tunne: "Voi, minulla ei ole enää kaikki kasassa." Bingo! Ei, teillä ei ole, ja se on hyvä asia. Näytän teille myöhemmin tänään miksi. "Minulla ei ole kaikki kasassa enää. Missä on tunteeni tasapainosta ja itsestä ja kaikesta muusta?" Se on poissa, ja se on hyvä asia.



Nimittäin mestari, "minä ole" –olemus ei ole mikään vanhempi, joka kontrolloi ja hallitsee kaikkia ja-tiloja. Sen ei tarvitse. Ei ole mitään keskitettyä valtaa. Ei ole mitään keskitettyä kontrollia. Huomaatte, että se on melkein kuin heittäisi paljon valopalloja ilmaan ja ne tanssivat kaikki itsekseen. Ne eivät tarvitse ketään kertomaan, miten tanssitaan, milloin tanssitaan. Ja sitten oivallatte, olette kaikki nämä tanssivat pallot. Olette kaikki ja-tilat. Olette mestari, ette ole edes tällä planeetalla, olette oppilas, joka selvittää tietään "luoja ties mihin", valaistumiseen tai mihin ikinä, ja istutte puistonpenkillä – kaikkea samanaikaisesti. Silloin siitä tulee hauskaa. Se on vapautumista. Se on valaistumista. Ei kaiken pakkaamista yhdeksi, ei itsenne yhdistämistä yksittäiseksi, vaan ja-tilan sallimista. Olette hyvin monia. Olette "olen tässä" hyvin monilla tavoilla. Tämä on sen kauneus.



Jos teillä alkaa olla tämä pieni tunne, kuin teidän tarvitsisi ottaa suihku, kuin olisitte likainen, kuin ihon alta kutittaisi, niin käytte vain läpi transformaatiota. Nostetaan malja sille (hän nostaa kahvikuppiaan, yleisö sanoo "kippis"). Kippis.



LINDA: Kippis.



Vähittäinen valaistuminen



ADAMUS: Toiseksi, päivän toinen pointti. Integroituminen, oivaltaminen, jota käytte läpi, miten sitä halutaankin kutsua – valaistuminen, ruumiillistettu ylösnousemus – on vähittäinen juttu. Vähittäinen. Se ei tapahdu isolla kertaheitolla – en tiedä, mikä "kertaheitto" (suom. huom. englanninkielisessä sanonnassa on "erikoisia" sanoja) on, en tiedä, tietääkö kukaan – yhdellä, suurella, pakahduttavalla … Se on vähittäistä. Teette näin tarkoituksella, jotta ette kärvennä kehoa, jotta ette poistu nopeasti planeetalta, koska ette enää kestä. Mikään suuri salama ei iske maahan. Ette välttämättä herää keskellä yötä kaikkien vastausten kanssa. Se minkä olette valinneet ja mitä käytte läpi tällä hetkellä, on vähittäistä – riittävän vähittäistä, jotta omaksutaan, ymmärretään ja pidetään hyvin hienovarainen tasapaino.



Tiedätte, miten vaikeaa on pysyä kehossa, pysyä planeetalla. Se mitä teette tällä hetkellä valittuanne ruumiillistuneen valaistumisen, on sen tekeminen vähitellen. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan se kestää. Alatte ymmärtää, toivottavasti tänään, ettei sillä ole lainkaan merkitystä. Se on jo olemassa. Ja tiedän näiden olevan sanoja, mutta koette sitä hyvin, hyvin aistillisella tavalla, tuntevalla tavalla.



Jos minun pitäisi tehdä tarina siitä, minkä voin hyvinkin tehdä. Mestari oli … (vähän naureskelua) Missä on puistonpenkkini, kun tarvitsen sitä?



Mestari-tarina



Mestari söi tuplapekonijuustohampurilaista suklaapirtelön kera lounaalla paikallisessa ruokapaikassa, koska mestari ei jää kiinni kaikkeen siihen, mitä hänen pitäisi syödä. Sillä ei ole merkitystä. Voit syödä, mitä haluat, koska keho tietää jo, miten se käsitellään niiden rajoitusten ulkopuolella, mitä kutsuttaisiin tieteeksi tai hyväksi ravinnoksi. Mestari voi syödä tuplapekonijuustohampurilaisia – kuulostaa muuten melko hyvältä juuri nyt (Adamus naureskelee) – suklaapirtelön ja Jack Daniels –paukun kera (naurua). Tiesin, että se vetoaisi joihinkin teistä.



Mestari söi lounasta paikallisessa kuppilassa, kun hän huomasi yhtäkkiä yhden oppilaansa tulevan sisään, oppilaan nimeltään Sandy. Hän sanoi: "Sandy! Sandy, mikä outo sattuma tavata sinut tässä kuppilassa. Se on 30 kilometrin päässä kotoasi. Mielenkiintoista. Istu alas. Liity seuraani. Ota lounasta." Sandy tilaisi tietysti kvinoasalaatin lehtikaalin kera, koska hän yritti olla hyvä oppilas. Tämä ikävystytti mestarin kyyneliin. Kaikki nämä säännöt, kaikki nämä asiat joita voi tehdä ja ei voi tehdä, ja ne muuttuvat noin seitsemän vuoden välein. Tämä saattaa olla seitsemän vuoden lehtikaalijakso ja sen jälkeen menemme seitsemän vuoden merileväjaksoon – mikä sitten onkin viimeisin villitys – mutta se ikävystytti mestarin kyyneliin, ja hän tiesi, ettei Sandy pitänyt oikeasti tuosta salaatista.



Hän sanoi: "Istu alas. Istu alas. Mikä sattuma tavata sinut tässä kuppilassa. Mitä on mielessäsi? Tiedän, että sinulla on kysymys. Mitä on mielessäsi?" Sandy ajatteli hetken oivallettuaan, että mestari oli saanut hänet rysän päältä kiinni, koska hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä ravintolassa, mutta hän tiesi, että mestari kävi siellä, ja hän halusi kohdata tämän tuona päivänä. Ja hän sanoi: "Mestari, milloin se tapahtuu? Milloin?"



Mestari sanoi: "En tiedä. Voit tilata nyt. Katsotaan, miten kauan se vie." (Vähän naurua) Sandy sanoi: "Ei! Milloin se tapahtuu?! Valaistumiseni! Valaistumiseni! Olen tehnyt työtä tähän 17 vuotta. Laskin yhtenä päivänä, että olen kuluttanut ainakin 6.421 dollaria valaistumiseeni."



Ja mestari ajatteli itsekseen: "Hyvä luoja, häneltä menee vielä noin 100.000 dollaria, ennen kuin hän pääsee siihen (naurua). Ja jos hän rinnastaa valaistumisen siihen, miten paljon rahaa tai miten monta vuotta hän kuluttaa, hän on suurissa vaikeuksissa." Mutta hän oli käynyt tämän läpi aiemmin monien oppilaidensa kanssa, joten hän puraisi taas rasvaista juustohampurilaistaan, antaen rasvan valua leukaa pitkin (vähän naureskelua) saadakseen Sandyn vähän tasapainosta, ja sanoi: "Mitä tarkoitat "milloin se tapahtuu"?" Sandy sanoi: "Milloin se tapahtuu? En minä tästä enää nuorene. Minusta ei tule yhtään terveempi. Tämä asia on minulle pakkomielle – tämä valaistuminen, oivaltaminen, eläväksi enkeliksi tuleminen – mutta milloin se tapahtuu? Sinä olet mestari, sinä tiedät kaiken. Niinpä sinun pitäisi tietää. Puhut siitä, ettei ole aikaa tai paikkaa. Sinun pitäisi tietää silloin valaistumiseni tarkka päivä ja tarkka aika."



Mestari veti syvään henkeä, hörppäsi suklaapirtelöään ja sanoi: "No, itse asiassa fakta on, että voisin tietää kaiken, jos haluasin. Joo, voisin mennä aika-avaruuden ulkopuolelle, mutta minulla ei ole oikeastaan halua tehdä sitä." Ja hän sanoi: "Ja mestarit, ylösnousseet tai ihmismestarit, me emme kerää dataa ja informaatiota. Kyse ei ole siitä, miten paljon tiedät, vaan kyse on tietämisestä, ja näiden kahden välillä on valtava ero." Hän antoi sen upota hetken. Ei ole kyse siitä, miten paljon tiedätte, on kyse tietämisestä. Tietäminen tapahtuu juuri sillä hetkellä, kun sitä halutaan – ei aiemmin, ei myöhemmin, ei koskaan liian paljon, ei koskaan liian vähän. Tietäminen tapahtuu tuolla hetkellä, kuten alatte saada selville omassa elämässänne. Ja mestari sanoi: "No, Sandy, fakta on, että se tapahtuu juuri nyt. Juuri nyt. Se on vähittäistä. Se on vähän täällä ja vähän siellä."



Sandy kuuli sanat, ajatteli asiaa hetken ja sanoi: "Mutta haluan sen nyt. Olen kyllästynyt kaikkeen kamppailuun. Olen kyllästynyt siihen, että nämä asiat sotkevat pääni. Olen kyllästynyt yrittämään niin kovasti. Haluan sen nyt." Mestari sanoi: "Sandy, saat sitä juuri nyt. Se on vähittäistä. Etkö kertonut minulle, että haluat olla ruumiillistunut mestari etkä kuollut mestari?" Sandy sanoi: "No, kyllä, tietysti." Ja mestari sanoi: "Siksi se tapahtuu vähitellen, jotta voit nauttia sen joka hitusesta, sen joka hetkestä, sen joka puraisusta, tämän valaistumiseksi kutsutun jutun, jotta voit olla tietoinen siitä hyvin tunnetasolla suuren salamaniskun sijasta. Voit todella nauttia siitä, aivan kuten minä nautin tästä juustohampurilaisesta. Voit nauttia valaistumisen, muuttumisen jokaisesta pienestä hetkestä.



"Mutta kun katsot tiettyyn pisteeseen polulla, kun haluat sen kaiken kerralla, kun olet poissa hetkestä, mitä minä kutsun "olen tässä", niin et näe sitä. Et tunne sitä. Et koe sitä. Sitä tapahtuu. Sitä todella tapahtuu. Et vain ole tietoinen siitä, koska katsot tuonne sen sijaan, että olet juuri tässä hetkessä. Sitä tapahtuu kehossasi. Voin nähdä sen. Kehosi muuttuu, ja kyllä, joinain päivinä se on rankkaa keholle. Käyt läpi muutosta DNA-tasolla, uudelleenjohdotustasolla, ja kyllä, joinain päivinä se sattuu. Se särkee. Voisitko vain sallia sen? Olla sen kanssa?



"Muistatko, Sandy, että olen sanonut luokan edessä, että elämässäsi on kaikessa nyt kyse valaistumisesta. Kaikessa, on kyse sitten kärpäsestä joka istuu päässäsi – siinä on nyt kärpänen, Sandy – on kyse sitten auto-onnettomuudesta, kauniista auringonlaskusta jonka näet, mitä se onkin, ihminen jonka tapaat – kaikessa poikkeuksetta – myös tarjoilijassa, joka tulee kohta tänne ja keskeyttää pienen puheeni. Kaikessa on kyse valaistumisesta. Poikkeuksetta. Kaikessa. Kaikessa mitä kehossasi tapahtuu, kaikessa mitä aivoissasi tapahtuu ja erityisesti nyt unissasi. Unista yöllä tulee hyvin erilaisia. Ja tiedän, että kiroat joskus unet. Heräät keskellä yötä ja ne näyttävät hyvin merkillisiltä ja ihmettelet, mitä tapahtuu. Kaikessa siinä on kyse ruumiillistuneen valaistumisen kokemisesta tunnetasolla. Sitä tapahtuu. Sitä tapahtuu juuri nyt, joka päivä, joka hetki. Et ole eksynyt polulta. Sinä olet polku, ja sitä tapahtuu.



"Vedä siis syvään henkeä ja nauti joka hetkestä, joka, joka, joka hetkestä. Lakkaa murehtimasta, milloin se tulee, ja oivalla, että sitä on joka hetki, joka hengenveto, joka asia. Lakkaa yrittämästä tajuta sitä. Salli se vain." Ja tässä kohtaa tarjoilija tuli pöytään ja pyysi Sandyä tilaamaan ja tämä sanoi: "Otan saman, mitä hänellä on." (Naurua) Öhöm … repliikki yhdestä suosikkielokuvastani.



Vedetäänpä syvään henkeä tässä. Se on vähittäistä.



Se on vähittäistä, ja tiedän, että jotkut teistä miettivät "milloin?", ja kysytte minulta. Jotkut teistä ovat valmistautuneet jo nousemaan ylös tänään kesken kanavoinnin ja sanomaan: "Mutta Adamus, eikö se tapahdu vuonna 2017?" Minä viis veisaan, koska se tapahtuu, eikä teidänkään pitäisi. Olette uudessa aistillisessa kokemuksessa. Ei ole kiirettä, ja oivallatte, että se on joka tapauksessa jo olemassa. Sitä voi ajatella – nyt todella koette sen.



Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä ja lakatkaa kilpailemasta. Lakatkaa yrittämästä niin kovasti. Nauttikaa siitä, kaikesta elämässänne, on se tuskallista tai nautinnollista. Oivallatte, että nuo sanat menevät ulos ovesta. Kyse on vain aistillisesta kokemuksesta.



Tämän päivän kysymys



Tässä olemme vuodessa 2017 ja minun täytyy kysyä – minun täytyy kysyä, kuten olen tehnyt parina kuluneena vuotena – ja Linda mikrofonin kanssa, kiitos.



LINDA: Ilomielin.



ADAMUS: Aivan. Minun täytyy kysyä, mitä aistitte, tunnette planeetan näkökulmasta vuodelle 2017. Muistatteko, kun leikimme tätä leikkiä viime vuonna ja mikrofonia välitettiin eteenpäin? Oli joitain hyvin huomioita. Mutta miten määrittelisitte, mitä planeetalla tapahtuu 2017 ja kenties vähän myöhemmin? Mitä on varastossa? Ole hyvä, Linda. Vapaaehtoisia. Vapaaehtoinen on jokainen, joka istuu tuolissa.



LINDA: Ai jaa (vähän naureskelua).



ADAMUS: Ahaa, olet ajatellut tätä.



LARA: Niin olen.



ADAMUS: Tiedän.



LARA: Joo.



ADAMUS: Joo.



LARA: Sanoisin "tylsyyttä".



ADAMUS: Tylsyyttä.



LARA: Joo.



ADAMUS: Ai, pidän siitä.



LARA: Joo. Sen sijaan, että taistelen tai yritän selvittää asioita, huomaan ikävystyväni.



ADAMUS: Joo, joo. Planeettanäkökulmasta vai henkilökohtaisesta?



LARA: Henkilökohtaisesti, mutta voin nähdä tätä tapahtuvan planeettatasolla.



ADAMUS: Kyllä. Planetaarista tylsyyttä. Sitä on, ja puhun siitä hetken kuluttua. Se on yksi vuoden 2017 aspekteista, tylsyys, joo.



LINDA: Hmm, okei.



ADAMUS: Hyvä. Optimistinen aloitus, kyllä.



CHERYL: En kuuntele uutisia tai kiinnitä paljon huomiota moniin asioihin, joita maailmalla tapahtuu. Eräs ystäväni lähetti minulle kortin, jossa sanottiin: "Mitä ajattelet vaaleista?"



ADAMUS: Mistä vaaleista? (Adamus naureskelee)



CHERYL: Juuri niin sanoin. Vaalit?



ADAMUS: Onko ollut jotkut vaalit? Missä?



CHERYL: Mitkä vaalit?



ADAMUS: Joo.



CHERYL: Voi kyllä! Oli vaalit.



ADAMUS: Joo.



CHERYL: Mutta kun on misogyyni (naistenvihaaja) presidenttinä, se on vähän pelottavaa.



ADAMUS: Kyllä, kuulostaa likaiselta.



CHERYL: Se on.



ADAMUS: Kyllä, joo, joo. Miksi se on pelottavaa?



CHERYL: (pitäen pienen tauon) Naiset …



ADAMUS: Misogyyni on – teille jotka ette puhu englantia pääkielenä – hävytön vanha mies (Cheryl nauraa).



CHERYL: Ja, ja …



ADAMUS: Maskuliininen, hallitseva, inhottava, halventava, sikamainen.



CHERYL: Halventava.



ADAMUS: Sikamainen, kyllä.



CHERYL: Halventava.



ADAMUS: Halventava.



CHERYL: Ja periaatteessa ei pidä naisista.



ADAMUS: Joo.



EDITH: Kenties nimeltään Trump (muutama naurahdus).



CHERYL: Kyllä, kyllä. Tavallaan sellainen (hän naureskelee).



ADAMUS: Ei mennä politiikkaan tässä, vaikka menemme. Kyllä, halventava ja vähättelevä, ja sanoit, ettei pidä naisista.



CHERYL: Periaatteessa.



ADAMUS: Se on itse asiassa – haluaisin teidän kaikkien ajattelevan sen uudelleen – naisten pelkoa. Se ei ole lainkaan sitä, ettei pidä naisista. Puhun siitä Adamin haavassa, joka tulee muutaman viikon kuluttua. Kyllä, se on naisten pelkoa, ja hitto soikoon, pitäisikin olla (Adamus naureskelee ja joku sanoo "se on rohkaisevaa"). Kuunnelkaa Adamin haava, kyllä. Siis misogyyni Valkoisessa talossa. Mitä muuta tapahtuu tänä vuonna?



CHERYL: Minusta se on iso juttu, lisäksi ydin …



ADAMUS: Nimittäin, näetkö tuon uuden jutun kamerassa tuolla, suoraan yläpuolella …



CHERYL: Näin sen. Mikä se on? Se on uusi. Sitä ei ole ollut aiemmin.



ADAMUS: Se on Donald Trumpin kuuntelulaite (paljon naurua).



CHERYL: Heti kun tulin sisään, näin sen ja sanoin: "Mikä ihme?!" (Hän nauraa)



ADAMUS: Olen yllättynyt, joo. Olen yllättynyt, ettei kukaan huomannut sitä aiemmin. Mikä se on? Huomaatte jotain todella kummallista, se on jotain high techiä ja olette tavallaan: "Mikä se on?", mutta kukaan ei sano mitään. Kukaan ei sano: "Muuten, mikä tuo on? Onko kukaan täältä laittanut sitä sinne? Tietääkö henkilökunta tästä?" Menette vain mukana: "Ai, huoneessa on joku uusi korkeataajuuksinen sähkömagneettilaite."



CHERYL: Näin sen heti ja kysyin, mikä se on, mutta kukaan ei kertonut.



ADAMUS: Keneltä kysyit?



CHERYL: Edithiltä tietysti (paljon naurua).



ADAMUS: Ai jaa! Mutta siinä on ongelma. Edith on vakooja (lisää naurua). Hän ei kerro sinulle!



CHERYL: Eikä hän kertonut (hän jatkaa nauramista).



ADAMUS: Hän ei kertonut. Mitä hän kertoi sinulle tuosta kummallisennäköisestä laitteesta?



CHERYL: Kysy Geoffreyltä.



ADAMUS: Joo. Kysyitkö?



CHERYL: En.



ADAMUS: Ai jaa.



CHERYL: Hänellä oli kiire.



ADAMUS: Hänellä oli kiire. Mikä tuo laite on? Kenties meidän pitäisi kysyä – juoksuttaisiko mikrofonin John Kuderkalle. Mikä tuo laite on? Jos joku tietää, niin …



LINDA: Voi, luoja.



ADAMUS: Se näyttää kuin …



LINDA: John Kuderka parka, niin ujo ja nyt hänen täytyy olla kamerassa.



ADAMUS: … sähkösilmältä. Minusta se on kuin …



LINDA: Voi, hän alkaa huutaa.



ADAMUS: … tekoälykyberrobotiikkaa.



LINDA: Hän varmaan huutaa.



ADAMUS: Tarkoitan, että se on hyvin outo. Mikä se on, John?



JOHN: Se on vain hieno pieni mikrofoni.



ADAMUS: Ai jaa, niin varmaan! Pieni hieno mikrofoni (vähän naureskelua). Huh-huh. Kyllä. Okei, uskomme sinua, John. Uskon tosiaan, että se on mikrofoni. Kyllä, se on, jotta voidaan kuulla – Cauldre kertoo minulle (lisää naureskelua). Tiedättekö, miksi se laitettiin sinne? Koska ihmiset yleisössä saattavat höläyttää jotain koska tahansa eikä kukaan netissä kuule heitä. Nyt he siis voivat kuulla teidät.



LINDA: Yritämme itse asiassa tallentaa möläytyksenne! (Naurua)



ADAMUS: Joo. Niinpä sitten kun lampaat lähtevät eikä ole enää möläyttelyä, voimme ottaa sen pois. Mutta niin kauan kun on möläyttelyä …



LINDA: Luuletko, että se kannustaa huonoa käyttäytymistä?



ADAMUS: En välitä (he naureskelevat). Tavalla tai toisella. Missä olimmekaan? 2017. Mitä siis sanot?



LINDA: Hän jumittaa misogyynissä.



ADAMUS: Joo.



CHERYL: Misogyyni on yksi juttu, mutta …



ADAMUS: Osaatko tavata "misogyyni"?



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Ai, hyvä.



LINDA: Anna mennä.



ADAMUS: Anna mennä.



CHERYL: M-i-s-o-g- … Osaan tavata "misogyyni" (hän naureskelee).



ADAMUS: Se on ok. Otan sen.



CHERYL: M-i-s-o-g-y-y-n-i.



ADAMUS: Vau! (Adamus taputtaa) Hyvä.



LINDA: Hän on psykologi.



ADAMUS: Okei. Ai jaa! Nyt tajuan (he nauravat). Siis planeetalle – ei Valkoisessa talossa, vaan planeetalle – mitä on varastossa tänä vuonna?



CHERYL: Luulen, että se on planetaarista, tai voi olla ainakin kansallista.



ADAMUS: Siis maskuliininen sikamaisuus?



CHERYL: Naisten alistaminen.



ADAMUS: Naisten alistaminen, okei.



CHERYL: Mm hmm, mm hmm.



ADAMUS: Hmm. Mitä jos kertoisin, että voi olla miesten alistamisen vuosi?



CHERYL: Minusta sekään ei ole hyvä asia.



ADAMUS: Ei, luultavasti ei.



CHERYL: Mm hmm.



ADAMUS: Ei, ei.



CHERYL: En pidä siitä, että ketään alistetaan.



ADAMUS: Aivan!



CHERYL: Erityisesti minua, ja seison tässä tekemässä sitä.



ADAMUS: Joo, joo (Cheryl naureskelee). Siis tavallaan … Voisinko määritellä sen periaatteessa jatkuvaksi maskuliini- ja feminiinienergian epätasapainoksi? Taisteluksi …



LINDA: Voi, se on kiva.



ADAMUS: … sukupuolien välillä.



LINDA: Se on kiva tapa ilmaista se.



ADAMUS: Sukupuolien välinen taistelu.



LINDA: Joo, pidän siitä.



ADAMUS: Joo, joo. Olisiko se oikeudenmukainen arvio?



CHERYL: Se on oikeudenmukainen arvio, paitsi että se on hyvin epätasapainossa.



ADAMUS: Kyllä, kyllä.



LINDA: Ouu.



CHERYL: Ja naiset ovat monia vuosia yrittäneet saada tilanteen vähän tasapainoisemmaksi, ja nyt se on taas kovasti epätasapainossa.



ADAMUS: Miesten vai naisten kannalta?



LINDA: Ouuuu!



ADAMUS: Poissa tasapainosta. Mikä on poissa tasapainosta, maskuliinisuus vai feminiinisyys?



CHERYL: Feminiinisyys.



ADAMUS: Feminiinisyys. Feminiinisyys on uhri.



CHERLY: Kyllä.



LINDA: Ouuuu!



ADAMUS: Kävelit suoraan ansaani.



CHERYL: Kyllä! Se oli hyvä häiriötekijä.



ADAMUS: No, jos feminiinisyys on uhri, feminiinisyys on myös hyväksikäyttäjä.



LINDA: Ouuuu!



ADAMUS: Se on totta. On oltava. On oltava. Hyväksikäyttäjä ei merkitse, että nainen hakee nyrkkeilyhanskat ja hakkaa paskat pihalle Andystä. Ja sori, mutta …



ANDY: Mitä? Mitä?



ADAMUS: Joo, joo (naurua). Mutta Andy pitää siitä! Hän nauttii siitä. Siis hyvät naiset, olkaa hyvät myöhemmin! (Lisää naureskelua)



LINDA: Olet erityisen karkea tänään.



ADAMUS: Ei, ei. Olen vain suora. Jos siis nainen on uhri, nainen on myös hyväksikäyttäjä. Hyväksikäyttö tulee monilla eri tavoilla. Yksi toteamus jonka teen Adamin haavassa, jonka kuvaamme pian, on …



LINDA: Onko tämä mainos?



ADAMUS: Joo, joo. Äläkä seiso tuota halpaa kapistusta vasten (lavaste näyttämöllä) tai se putoaa (Linda naureskelee). Yksi asia josta puhun, on prostituutio. Aloitan Adamin haavan prostituutiosta. Se on mahtavin esimerkki maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhteesta. Ja se on …



LINDA: Yäk!



ADAMUS: Ei, vaan se on. Menemme syvälle siihen. Joo, ajatelkaa sitä.



LINDA: Toivon, ettei.



ADAMUS: Voi, kyllä. Ei, vaan se on, se on …



CHERYL: Esimerkki.



ADAMUS: … hämmästyttävä esimerkki maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Kuka on hyväksikäyttäjä? Vai onko hyväksikäyttäjää? Se on upein esimerkki koko Adamin haavasta ja Isiksen haavasta. Siis oikeasti, kuka käyttää tässä hyväkseen ketä? Kuka on tässä ns. imijä?



LINDA: (haukkoo henkeään) Älä! Mitä?! Jessus! (Vähän naurua)



ADAMUS: Siis, siis … Joo, siis planetaaristesti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapainottomuus jatkuu, niinkö?



CHERYL: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus. Kiitos. Okei, nauhoitamme nämä. Kuuntelemme ne vuoden lopussa.



CHERYL: Okei.



ADAMUS: Seuraava.



LINDA: Olet vapaaehtoinen. Onnekas.



ELIZABETH: Tämä näyttää hyvin ilmeiseltä minusta tai tuntuu hyvin ilmeiseltä minusta – että 2017 on hyvin, käyttäisin sanaa "poikittain", on kroonista muutosta.



ADAMUS: Joo, kroonista muutosta.



ELIZABETH: Kroonista odottamatonta muutosta hyvin merkillisillä tavoilla. Tarkoitan, että tunnen niin.



ADAMUS: Mm hmm. Joo, hyvä, hyvä.



ELIZABETH: Onko se hyvä asia?



ADAMUS: Muuten, pidän siitä. Et puhu lainkaan täältä (pää).



ELIZABETH: En.



ADAMUS: Aistit jotain.



ELIZABETH: Joo.



ADAMUS: Kroonista muutosta. Hyvä. Laitamme sen kohokohtanauhalle.



ELIZABETH: Kiitos paljon.



ADAMUS: Hyvä.



ELIZABETH: Namaste.



ADAMUS: Minulla on tunne, että olet ehdottomasti oikeassa. Vielä muutama. 2017.



LINDA: Okei. Katsotaanpa, etsin … etsin oikeaa vapaaehtoista.



ADAMUS: Ja Elizabeth todella tunnusteli sitä, eikä vain ajatellut: "Mikä on oikea vastaus?" Hän todella tunnusteli sitä.



LINDA: Oikea vapaaehtoinen.



ADAMUS: 2017.



JAN: Sanoisin, että ihmisillä on monin tavoin paljon selkeyttä, koska niin paljon tapahtuu heidän ympärillään, että heidän täytyy löytää jonkinlaista selkeyttä liikkuakseen eteenpäin ja heidän täytyy todella määritellä arvot, jotka ovat tärkeitä heille.



ADAMUS: Puhutko ihmisistä tässä huoneessa vai puhutko planeetasta?



JAN: Ajattelen planeettaa. Ajattelen, että kun asiat tavallaan hajoavat, heidän täytyy selvittää, mikä on hyvin tärkeää heille ja mistä he haluavat oikeasti pitää kiinni ja mikä on tärkeää heille.



ADAMUS: Enemmistö vai ainoastaan muutama?



JAN: Haluaisin ajatella enemmistö. Luulen, että monet ihmiset ajattelevat haluavansa muutosta, mutten usko, että he tietävät oikeasti, mitä muutoksia he haluavat.



ADAMUS: Aivan.



JAN: Niinpä ajattelen, että heillä täytyy olla selkeyttää siitä, mikä tuo muutos olisi ja sitten miten tavallaan liikkua eteenpäin saadakseen tuon muutoksen, mitä he haluavat. Mutta heillä täytyy olla selkeyttä siitä. Luulen, että ihmiset sanovat: "Haluan muutosta", mutta heillä ei ole selkeyttä siitä tällä hetkellä.



ADAMUS: Juuri niin. Juuri niin, ja se on hyvä näkökohta. Haluaisin, että ajattelisit sitä, minkä juuri sanoit, ja katsoisit todella sisääsi. Näen sitä tapahtuvan sinulla. Näen sinun puhuvan oikeastaan omasta perspektiivistäsi, mitä sinulle tapahtuu, et niinkään muusta maailmasta.



JAN. Mm. Okei.



ADAMUS: Mutta näemme sen.



JAN: Okei.



ADAMUS: Näemme sen. Meillä on vuosi katsoa, miten tämä ratkeaa. Ja meillä on noin viisi minuuttia, ennen kuin kerron teille oman versioni.



LINDA: Onko kyse maailmasta vai ainoastaan tietoisesta maailmasta?



ADAMUS: Sama asia.



LINDA: Eikä ole.



ADAMUS: Kyllä on. Seuraava mikrofonissa. Ole hyvä, vuosi planeetan kannalta.



ALICE: Nousen seisomaan. Lisäys misogyyniin. Ensimmäisenä asiana jonka todella tunnen, on viha, ja joo, siinä on henkilökohtaista vihaa, koska rakastan Hillaryä. Mutta tuntuu, että on valtava "Yäk!! Tämä kaveri ohjaksissa!" Ja sitä on ympäri maailmaa, tätä vihaa. Siis on vihaa, mutta aggressiivisempaa, kuin "Kaikki, meidän täytyy nähdä asioita!"



ADAMUS: Mm hmm.



ALICE: Tätä tapahtuu meille kaikille.



ADAMUS: Anna minulle esimerkki siitä, mistä puhut, kun se vaikuttaa maailmaan. Miten tämä ilmentyisi?



ALICE: Siis Amerikassa, ja tiedän, että se vaikuttaa maailmaan, koska on sosiaalinen media, ihmiset, heidän reaktionsa Donald Trumpin valintaan, mutta … Ai niin, eikö minun pitänyt sanoa sitä?



ADAMUS: Se on ok.



ALICE: Hei Don! (Kameralle, naurua) Ala twiitata nyt! (Lisää naurua) "Tuo helvetin akka Crimson Circlessä …" No, joka tapauksessa (lisää naurua). Minulle se on … Okei, hänet valittiin ja hänet valitsi joukko valkoisia miehiä, eikö? Ja he …



ADAMUS: Hänet valitsi tietoisuus.



ALICE: Joo,



ADAMUS: Joo, joo.



ALICE: Niin aioin sanoa.



ADAMUS: Aivan, aivan.



ALICE: Heillä on jotain. Se on sisällä …



ADAMUS: Mutta voittiko hän oikeasti vaalit? (Jotkut sanovat "ei")



LINDA: Auts!



ADAMUS: Juuri niin.



ALICE: Shhh! Meillä on paljon venäläisiä ympärillä (Adamus naureskelee). Mutta, se siis täytyi nähdä. Se on kai tavallaan sama, kuin meillä on ollut shaumbroina henkilökohtaisia asioita, jotka tarvitsi nähdä.



ADAMUS: Oletko sinä vihainen tästä vai ajatteletko maailman vihaa?



ALICE: Kumpaakin, joo.



ADAMUS: Kumpaakin.



ALICE: Minulla on ollut oma vihani tietenkin.



ADAMUS: Joo, joo.



ALICE: Se oli nopeasti ohi.



ADAMUS: Pystyitkö astumaan siitä vähän etäämmälle?



ALICE: Joo. No, joo.



ADAMUS: Pystyitkö oikeasti astumaan etäämmälle siitä ja oivaltamaan, että hänet valitsi tietoisuus. Vaikkei hän voittanut, hän voitti.



ALICE: Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Jos tiedät, mitä tarkoitan.



ALIVE: Ehdottomasti. Mm hmm.



ADAMUS: Kyse on siis tietoisuuden heijastuksesta. Jos istut puistonpenkillä ja katselet, miten kaikki tämä tapahtuu, se on itse asiassa nerokasta. Ja saattaa olla vihaa, sinä saatat olla vihainen. Astu etäämmälle vihasta. Kun selitän, mitä näen tälle vuodelle, kenties ymmärrät vähän paremmin, mutta se on tavallaan nerokas näytelmä. Ja näytelmässä on pahantekijöitä ja on draamaa ja on kenties väkivaltaa ja muita asioita ja vihaa, mutta se on nerokas näytelmä, joo.



ALICE: Uskon sen.



ADAMUS: Joo. Mutta sitä ei voi oikeasti nähdä, ennen kuin istuu tuolla puistonpenkillä, vetää syvään henkeä ja katselee, miten maailma kehittyy.



ALICE: Joo, luulen, että hengittelemme paljon tänä vuonna (hän naureskelee).



ADAMUS: Ja kerron teille kaikille yhden asian nyt, ja selitän sitä paljon ensi viikonloppuna (ProGnost 2017), mutta tämä maailma ei oikeasti ole enää teidän. Se ei oikeasti ole, ja se on siunaus ja se on myös vaikeaa toisinaan, mutta se ei oikeasti ole. Siis …



ALICE: Hmm. Joo, tunnen sen.



ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Yksi vielä ja sitten annan omani. Tervehdys. Aiotko puhua politiikasta?



DANUSE: Olen tässä.



ADAMUS: Olet tässä. Hyvä, hyvä.



DANUSE: Minä vain …



ADAMUS: Näytät niin kauniilta tänään.



DANUSE: No, kiitos.



ADAMUS: Kyllä, loistavalta.



DANUSE: Jouluisalta, jouluisalta.



ADAMUS: Joo, joo. Ei, vaan tarkoitan, että sinusta säteilee valoa.



DANUSE: Ai, kiitos. Kiitos. Minusta tuntuu erittäin hyvältä, kyllä.



ADAMUS: Hyvä.



DANUSE: Mutta ajattelin, koska olen kääntänyt SES-materiaalia, lisämateriaalia jota emme kääntäneet aiemmin. Siinä oli kysymys Isisin ja Adamin jälleenyhdistymisestä, ja itse asiassa Isis yllättää tuon miehen.



ADAMUS: Voi, kyllä. Yllättää aina! (Vähän naurua)



DANUSE: Minäkin yllättäisin.



ADAMUS: Joo.



DANUSE: Minäkin yllättäisin.



ADAMUS: Joo.



DANUSE: Antaisin anteeksi hänelle kaiken.



ADAMUS: Miten tämä soveltuu maailman tilanteeseen?



DANUSE: Jos monet ihmiset ajattelisivat, että minäkin yllättäisin, että minäkin antaisin anteeksi heille. Kaikki miehet, annan anteeksi teille.



ADAMUS: Ai jaa!



DANUSE: Silloin …



ADAMUS: Pystyisitkö tekemään sen?



DANUSE: Luulen pystyväni, joo.



ADAMUS: Okei. Tarkoitan nyt?



DANUSE: Kyllä!



ADAMUS: Kameran edessä?



DANUSE: Annan teille anteeksi! Kaikki miehet koko maailmassa, annan teille anteeksi! Saatte siunaukseni ja myötätuntoni.



ADAMUS: Kiitos.



DANUSE: Ja rakkauteni.



ADAMUS: Joo, joo. Ei, vaan se on kaunista ja jotkut muut naiset katselevat sinua: "Just joo. Emme aio päästää heitä niin helpolla."



LINDA: Äääh! Älä viitsi!



DANUSE: Ei, vaan syleilen heitä kaikkia.



ADAMUS: "Joo, miljoonien vuosien tukahduttamisen jälkeen, me emme aio …" Mutta se on hyvä. Olen iloinen, että voit tehdä sen.



DANUSE: Kyllä. Mm hmm.



ADAMUS: Joo, hyvä.



DANUSE: Kiitos.



ADAMUS: Luulet siis, että nyt yhtäkkiä feminiinienergia sanoo tavallaan maailmanlaajuisesti: "Voi, annamme anteeksi teille", ja miehet sanovat tavallaan: "Voi, olimme niin pahoja", ja kaikki kokoontuvat yhteen ja … (joku sanoo "kumbajaa").



DANUSE: Ei vielä.



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei, ei.



DANUSE: Ei vielä.



ADAMUS: Mitä siis tapahtuu? Tämä on kohokohtanauhalla. Mitä planeetalla tapahtuu tänä vuonna?



DANUSE: Luulen, että minun täytyy odottaa tuota yllätystä, minkä miehet ja naiset tekisivät.



ADAMUS: Mikä on tuo yllätys?



DANUSE: Yllätys saattaisi olla, että enemmän kuin koskaan naiset saisivat selville koko asian ja kenties antaisivat anteeksi. Kenties pystyisivät antamaan anteeksi.



ADAMUS: Kenties antamaan anteeksi, kenties, jep.



DANUSE: Kenties.



ADAMUS: Lähettävät universaalin anteeksiantoviestin ja … joo.



DANUSE: Ei, ei, ei, ei.



ADAMUS: Tai kenties maailman kaikki naiset sopisivat kulissien takana, ettei miehille anneta enää seksiä?



DANUSE: Ei, ei, ei. Vain henkilökohtaisesti, henkilökohtaisesti.



ADAMUS: Joo. Eikö siitä ole elokuvaa, tai pitäisikö siitä olla elokuva?



DANUSE: Voi, kenties tulee.



ADAMUS: "Päivä jolloin kieltäydyttiin seksistä." Joo, joo (naurua). Se näyttää heille!



DANUSE: Okei, okei, okei. Siis …



LINDA: Olen shokissa! Olen shokissa!



ADAMUS: Kerroin, että minun täytyi ohjata huomionne muualle tänään. Minun täytyi ohjata huomionne muualle.



LINDA: Olen shokissa!



DANUSE: Luulen, että on suuria häiriötekijöitä koko maailmassa ja sitten … Ei ole helppoa.



ADAMUS: Ei ole helppoa.



DANUSE: Joo.



ADAMUS: Se on melko hyvä arvaus, okei.



DANUSE: Okei.



ADAMUS: Okei, kiitos.



DANUSE: Kiitos.



ADAMUS: Nyt minun ennusteeni. Muistatteko, kun viime vuonna ennustin, että 2016 olisi häiriöiden vuosi? (Yleisö myöntää) Se oli melko lähellä. Joo, melko lähellä. Oli kunnon häiritsevä vuosi. Sen täytyi tapahtua.



Tätä vuotta 2017 kutsun "eroamisen vuodeksi".



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Tämä on kiltti tapa ilmaista se. Asioiden hajoamisvuosi. Asioiden räjähtämisvuosi. Voi, tiedän – eikö kuulosta kamalalta? Ei, ei oikeasti. Ei oikeasti.



Eroamisen vuosi



Se on asioiden hajoamisen, rikki menemisen vuosi. Ja vaikka se saattaa kuulostaa kamalalta ja minkä vuoksi jotkut uutiset saattavat olla kamalia, sitä tavallaan tarvitaan. Sitä tavallaan tarvitaan.



Kaikkea on pidetty tiukassa solmussa, tiukassa pallossa, ja tuo pallo kiristyy jatkuvasti. Voitteko kuvitella, että se tulee tiukemmaksi ja tiukemmaksi vihasta, tukahdutuksesta, toivon menetyksestä, turhautumisesta, vanhoista järjestelmistä, jotka yrittävät uskomattoman kovasti pitää vanhat tapansa – on kyse sitten uskonnoista, yrityksistä, vanhoista maskuliinisuuden ja feminiinisyyden rooleista. Ne todella yrittävät, ja kaikki tuo pysähtyy rysähtäen ja sitten hajoaa. Ei niin, että maalima romahtaa, mutta sen osia kyllä. Ei niin, että kaikki on kaaoksessa, mutta normaalia enemmän. Mutta järjestelmät menevät rikki tänä vuonna. On pakko.



Loistokas näytelmä misogyynistä Valkoisessa talossa on osa sitä. Hän ei tiedä sitä, mutta se on … Kun jotkut teistä heräsivät täällä Amerikassa ja ulkomailla vaalien jälkeisenä päivänä, sanoitte tavallaan: "Mitä?! Mitä juuri tapahtui? Minun ei olisi pitänyt mennä nukkumaan. Tiesin, että jos menen nukkumaan, tämä tapahtuisi. Hän livahti sisään nukkuessani." (Vähän naureskelua) Ja ihmettelitte, mitä tapahtui. Tapahtui koko tämä hajoamisprosessi.



Ja aion tehdä todella ennustuksen tässä, enkä yleensä tee ennustuksia, mutta tässä teen. Voi, on piparin aika! Pidämme tässä hetken tauon, kun syön pipariani (muutama naurahdus). Ai, te halusitte ennustuksen. Mm. (Adamus syö piparia) Tämä on täynnä voita ja sokeria. Mm, mm, mm, mm, mm!



Ennustus on, että uusi presidentti Trump selviää hädin tuskin vuoden virassa – hädin tuskin, ja tämä saattaa olla ajan venyttämistä – ja sitten hän on ulkona, tai hän jatkaa kaksi kautta. No, kuulostaa täysin vastakkaiselta. Mitä?! Joko voimat toimivat ja heittävät hänet ulos ja se on täysin ohi tai jokin saa pallon vierimään. Se hajoaa.



Tänä vuonna asioita hajoaa, ja hyvin paljon vihaa suunnataan johtoon ympäri maailmaa. Ei vain Valkoisessa talossa, vaan ympäri maailmaa, myös Putiniin. On suurta vihaa, ja tuo viha saa asiat hajoamaan ja eroamaan. Niiden melkein täytyy. Niitä on pidetty hyvin tiukassa solmussa hyvin pitkään ja se kaikki perimmiltään … Jos haluatte istua puistonpenkillä ja sanoa: "Mitä maailmassa tapahtuu? Miksi se on niin hullu? Miksi asiat hajoavat? Miksi on väkivaltaa, terrorismia, järjestelmämuutoksia ja kaikkea tätä muuta? Miksi sitä tapahtuu?", niin se on hyvin, hyvin selvää. Hyvin selvää.



Mentaalinen maailma



Maailma on "eropisteessä" ja maailma on siinä kohdassa, että siitä on tullut niin mentaalinen, niin täysin mentaalinen, että se sattuu kaikkien päässä. Näette nyt ihmisiä, joista on tullut hyvin mentaalisia eivätkä he pääse pois siitä. He ovat vankina mentaalisessa ei-aistillisessa astiassa – analyyttisessä, tuomitsevassa ja rajoittuneessa astiassa nimeltään mieli. He eivät tiedä, mitä pääsee pois. He huutavat apua. He yrittävät saada apua, ensin ns. perinteisten järjestelmien kautta, puhuvat ammattilaisille – ammattilaisille jotka välittömästi antavat heille lääkkeitä, mikä tekee tilanteesta pahemman. Havaitsette kaikissa näissä tapauksissa, joissa on massatappamista ja terrorismia – kun se ei liity välttämättä johonkin uskonnolliseen ryhmään, vaan muissa tapauksissa – että tuo henkilö ottanut näitä lääkkeitä, SSRI. He ovat vielä enemmän sen saman asian vankina, josta he yrittävät päästä ulos. He menevät etsimään apua. He tarvitsevat jonkun, jolle puhua, ja ensimmäiseksi heille annetaan lääkkeitä. Se rauhoittaa heidät vähäksi aikaa, mutta lopulta jotain tapahtuu sisällä.



Sitten he yrittävät saada huomiota – he tarvitsevat epätoivoisesti apua – tekemällä kummallisia asioita, käyttäytyvät dramaattisesti, kulkevat kadulla huutaen tai menevät johonkin virastoon ja aiheuttavat melkoista epäjärjestystä, eikä se auta. Ja he ovat niin vankina mielessään ja mentaalisuudessaan, että he turvautuvat lopulta mihin tahansa, myös toisten ihmisten tappamiseen. Se tapahtuu huomion saamiseksi. Se on epätoivoinen avunpyyntö. Ja tämä on vain pieni esimerkki maailmasta, josta on tullut hyvin mentaalinen. Ei ole enää tunnetta, ei ole enää aistillisuutta. Se on poissa – on hyvin mentaalista.



ProGnostissa viime vuonna puhuin teknologiasta ja vaikutuksesta, joka sillä on maailmaan edessä olevina vuosina – ja sillä on – ja puhuin tekoälystä. Sanoin, että tekoäly tulee noin 20 vuoden sisällä siihen pisteeseen, jossa se ylittää ihmisälyn. Se on terävämpi, tarkempi, nopeampi ja täsmällisempi kuin ihmisäly. Tuo tekoäly kasvaa ja kasvaa jatkuvasti. Koska kun se on ohjelmoitu jatkamaan älykkäämmäksi tulemista, se jatkaa sen tekemistä. Ja näin tehdessään se käyttää valtavan määrän voimaa – kirjaimellista energiaa/sähköä ja myös tiedon voimaa.



Voitaisiin sanoa, että tekoäly on vain esimerkki ihmisälystä. Ihmiset rakensivat sen kaltaisekseen. Tavallaan kuten Jumala loi ihmiset kaltaisekseen, tässä ihminen luo älykkyyden kaltaisekseen – kyltymättömän halun. Mutta tuo halu on mielen vankina.



Tekoälylle tapahtuu lopulta niin, kenties 40 vuoden kuluttua, että se hajoaa. Se räjähtää. Se tuhoaa itsensä, koska pyrkiessään suurempaan älykkyyteen, tietämään kaiken, saamaan kaiken informaation, se yhtäkkiä oivaltaa, että se on mahdotonta. Se ei pysty. Tuon tekoälyn on tavallaan kohdattava itsensä, ei tietoisella tavalla kuten ihmiset, vaan se kohtaa sen vääjäämättömän tilanteen, että jommankumman kahdesta asiasta on tapahduttava: sen täytyy saada lisää älykkyyttä eikä siihen ole enää mitään lähdettä tietyssä kohtaa – ei ole mitään lähdettä eikä ole riittävästi energiaa saamaan sitä tapahtumaan – tai sen täytyy tappaa itsensä. Sen täytyy tuhota itsensä, koska se ei pysty enää – ei ihmisten vuoksi, vaan oman itsensä vuoksi – käsittelemään tuota taakkaa. Se ei pysty käsittelemään enää itseään.



Niinpä tekoäly on pelkästään eräänlainen ihmisälyn kartta. Ihmiset ovat mielessään. He ovat aivojensa vanki. Useammille ja useammille ihmisille joka päivä annetaan näitä SSRI-lääkkeitä, ja se on yksi ja ainoa asia, jota todella vastustan, koska näen sen vahingon, jota tehdään. Syökää juustohampurilaisia, polttakaa pilveä, juokaa, tehkää mitä haluatte, mutta pysykää erossa näistä lääkkeistä, koska ne saavat teidät enemmän ansaan. Ne saavat teidät enemmän mieleen, ja juuri sitä tapahtuu maailmassa tänä vuonna. Tarkoitan, sitä on tapahtunut jo pitkään.



On oivallus, että asiat on lukittu mieleen, eikä homma etene oikeasti mihinkään. Niinpä asiat alkavat erota. Ne alkavat hajota, purkautua. Ei koko maailma, mutta näette sitä enemmän ja enemmän. Näette enemmän näitä massa-ampumisia, eikä se liity mitenkään asekontrolliin – kuulen jonkun kysyvän siitä. Jos se ei ole ase, se on kotona tehty pommi, se on puukko, se on jokin, koska ihmiset ovat epätoivoisia.



Järjestöt ovat epätoivoisia. Yritykset ovat epätoivoisia. Oivallatte … Tuntekaa tätä hetki. Sanotaan, että on suuri kansainvälinen yritys, joka suoltaa tuotteita ja yrittää kehittää uusia tuotteita, ja se markkinoi ihmisille, mutta markkinat ovat täynnä. Mutta se on ohjelmoitu, tämä yritys on ohjelmoitu myymään enemmän tuotteita useammille ihmisille, luomaan uusia tuotteita, myymään vanhoja tuotteita, joita sen täytyy jatkaa, jatkaa ja jatkaa. Kukaan ei koskaan pysähdy sanomaan: "Lopetetaan se nyt. Pärjäsimme hyvin. Kaikki maailmassa käyttävät nyt puhelinta. Pärjäsimme hyvin. Lopetetaan se, koska tämä on tavallaan pakkomielle tietyssä kohtaa." Tai "Ei tehdä mitään uutta. Pidetään vain hauskaa sillä, mitä teemme tänä päivänä. Ei huolehdita voitoista." Tai "Annetaan kaikki yhteisöille tai aatteille." Tai "Mennään kaikki pitkälle lomalle ja katsotaan, mitä tapahtuu." Mutta ne on ohjelmoitu. Se on mentaalista ohjelmointia ja se jatkuu. Se on kyltymätöntä. Kukaan ei voi pysäyttää tuota junaa. Niinpä on tapahduttava jotain. On tapahduttava jotain, ja siinä kohtaa saatte misogyynin Valkoiseen taloon tai saatte diktaattorin tai saatte jonkin järjestelmän hajoamisen tai jotain vastaavaa. Kun sitä tapahtuu tänä vuonna, istukaa puistonpenkillä ja kun sanotte: "Voi, hyvä luoja, mitä maailmasta on tulossa?", niin sen täytyy purkautua hyvin mentaalisesti ohjelmoidusta elintavastaan.



Te tiedätte – minä tiedän – ettei ihmiselämä ole aina hauskaa. Ei, se ei todellakaan ole. Suurin osa ihmisistä ei tiedosta sitä. He nousevat aamulla, heidän täytyy ansaita elantonsa, heidän täytyy hoitaa lapsensa, heidän täytyy mennä töihin. He ovat melko tiedostamattomia, mutta sitä ei koskaan suunniteltu tällaiseksi. Sen ei pitäisi olla tällaista. Sen ei pitäisi olla näin mallinnettua, näin mentaalista. Sen ei pitäisi olla sitä, että selvitätte aivoillanne ja yritätte ajatella tienne läpi jokaisesta päivästä. Sen pitäisi olla aistillinen kokemus, ja miten monella tuntemallanne ihmisellä on oikeasti hyvä aistillinen kokemus? Mistä olemme puhuneet aiemmin? Se on vähän leipää ja sirkushuveja. Vähän pizzaa ja jalkapalloa. Työtä, työtä, työtä koko viikon, jotta sunnuntai-iltapäivänä voitte katsella jalkapalloa ja syödä pizzaa, ja sitten mennä takaisin töihin. Ei sen pitäisi olla tällaista. Mutta siitä on tullut sellaista, koska se on mentaalista, on lukkiuduttu mieleen ja unohdettu aistillisuus.



Nimittäin on valtava ero tilapäisen nautinnon ja todellisen aistillisuuden välillä. Aistillisuus on tuntemista, ja maailmasta – maailman ihmisiltä – puuttuvat nuo kokemukset. Ne on piesty ulos heistä. Ne on oikeasti piesty ulos heistä. Itse asiassa ne on hypnotisoitu ulos heistä, ja he ovat menneet sen mukana. Menneet sen mukana. Tarkoitan, ettei sitä tehty vastoin heidän tahtoaan. Heidät on hypnotisoitu ei-aistilliseen elämään. Ja tänä vuonna näette tämän valtavan eroamisen, ja siksi aloitin puhumalla ykseydestä. Ette näe kumbaja-ykseyttä, kaikkien tulevan yhteen. On tapojen hajoamista. On mentaalisen ohjelmoinnin ja mentaalisten järjestelmien purkautumista, jotta jumalaiset olennot, enkelit jotka ovat nyt ihmisiä, voivat kaikki lopulta palata elämän aistillisuuteen, tylsyyden sijasta.



Aloitimme tylsyydestä, ja tässä ytimessä kaikki ovat ikävystyneitä. Mitä he siis tekevät? Mitä teette, kun olette ikävystynyt? Käyttäydytte dramaattisesti. Luotte jonkinlaista draamaa elämäänne. Teette hulluja asioita, kuten viiltelette itseänne. Ette te, vaan ihmiset. Miksi ihminen tekisin niin? Koska hän on ikävystynyt. Miksi he tekisivät asioita, joita he tekevät? Miksi he loisivat jatkuvaa draamaa elämäänsä? He ovat helvetin ikävystyneitä. He ovat ikävystyneitä mieleltään. No, itse asiassa he ovat ikävystyneitä mieleensä. He ovat ehdottoman ikävystyneitä. Se oli erittäin hyvä avauskommentti. Maailma on ikävystynyt, ja siksi se tekee jotain ikävystymisensä lopettamiseksi.



On draamaa. On asioiden hajoamista. Uutisissa on paljon asioita, ja tullaan siihen pisteeseen, jossa luullakseni alatte oivaltaa, ettei maailma ole oikeasti enää teidän. Tarkoitan, että te olette siitä, olette olleet tärkeä osa sen tekemisessä, mitä se on, mutta tunnette myös erillisyyden.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.



LINDA: (kuiskaten) Onko hyviä uutisia?



ADAMUS: "Onko hyviä uutisia?" Linda kuiskaa näyttämön vasemmasta reunasta (vähän naurua). Onko hyviä uutisia? On hyviä uutisia.



SART: Se oli siinä.



ADAMUS: Se oli siinä! (Lisää naurua) Se on hyvä uutinen. Se on hyvä uutinen.



Teidän vuotenne 2017



No, haetaan mikrofoni ja otetaan selvää. Okei, puhuimme maailmasta. Nyt teille henkilökohtaisesti. Teille henkilökohtaisesti, millainen 2017 on? Olkaa ytimekkäitä. Mitä tunnette – ei, mitä ajattelette, vaan mitä tunnette – vuotenne 2017 olevan? Totta kai, anna mennä (jollekin, joka ei halua mikrofonia).



LINDA: Olet mukava. Pystyt tekemään sen.



ADAMUS: Tai et ole mukava ja pystyt tekemään sen. Sillä ei ole merkitystä. Linda valmentaa: "Olet mukava. Pystyt tekemään sen." Anna mennä. Keksi jotain. Muista, mitä aina sanon: jos olette jumissa, keksikää jotain, koska se merkitsee, että olette päässä. Keksit jotain ja …



LINDA: Älä sano: "En tiedä." Se on paha juttu.



ADAMUS: Joo, älä sano: "En tiedä."



SHAWNA: Sanoin sen jo! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Joo. Keksi jotain. Sinun vuotesi 2017. Mitä haluat vuodelle 2017 itsellesi?



SHAWNA: (pitäen tauon) Sanoisin …



ADAMUS: Hetkinen. Näettekö, hän aloitti tunteesta ja sitten – plup! …



SHAWNA: Joo!



ADAMUS: … suoraan päähän, joo. Tuodaanpa se siis takaisin alas.



SHAWNA: Okei.



ADAMUS: Sinun vaistosi. Sylkäise se vain ulos. Älä sylkäise sylkäise, mutta … joo. 2017. Sinun toiveesi.



SHAWNA: Enemmän sallimista.



ADAMUS: Ei ratkaisu. Mitä haluat itsellesi?



SHAWNA: Todellista muutosta.



ADAMUS: Todellista muutosta. Hyvä. Pidän siitä, joo. Joo. Näitkö? Tavallaan sytyit sanoessasi sen. "Joo! Ei enää hevonpaskamuutosta. Todellista muutosta!" (Naurua) Ei enää tavallaan "liina pöydälle" –muutosta. Tarkoitan, että vaihdetaan pöytää, koko kapistus.



SHAWNA: Joo.



ADAMUS: Joo, hyvä.



SHAWNA: Enemmän totuutta ja tinkimättömyyttä sisäisyydestäni, siitä kuka olen.



ADAMUS: Joo. Onko sinulla koskaan ollut ongelmia sen kanssa? Oman tinkimättömyytesi, oman aitoutesi?



SHAWNA: Joo, köydenvetoa sen kanssa.



ADAMUS: Joo, joo, joo.



SHAWNA: Edestakaisin toisinaan.



ADAMUS: Joo.



SHAWNA: Tehden joskus sitä, mitä luulen, että pitäisi, versus mitä haluan.



ADAMUS: Tai yrittäen edes tietää eron, mitä sinun pitäisi tehdä ja mitä haluat tehdä. En osaa kuvitella, että kenelläkään muulla täällä on koskaan ollut tuota ongelmaa sisäisen tinkimättömyyden kanssa (muutama naurahdus).



Ei, vaan itse asiassa se on hämmästyttävää, koska kun on lukittuna mieleen, niin kyseenalaistaa oman tinkimättömyytensä. "Mikä on oikea vastaus? Kuka on oikea minä? Mikä on totuuteni?" Ja sitten lähdette tähän todella sekavaan sisäiseen mielen etsintään. "Missä on aitouteni? Missä on totuudenmukaisuuteni?" Se on kaikki mielen roskaa. On yksi asia, joka vie voiton – minun oli pakko käyttää tuota sanaa ärsyttääkseni joitakin teistä (suom. huom. tässä käytetty "viedä voitto" –sana on "trump") – on yksi asia, joka tekee muista merkityksettömiä ja se on aistillinen kokemus. Ei ole … Oivallatte yhtäkkiä totuuden. Oivallatte aidon. Se on kaikki. Teillä on tuo aistillisuus eikä millään siitä ole merkitystä. Ette kyseenalaista omaa aitouttanne. Jokainen teistä tekee sitä. Se on kuin: "No, onko se minä? Onko se oikea asia? Onko se jumaluuteni? Onko se …?" Turpa kiinni! Olette mielessä. Lopettakaa se! Olkaa aistillinen.



SHAWNA: Mutta se on myös …



ADAMUS: "Mutten tiedä, miten ollaan aistillinen." Näytän teille tänään, joo.



SHAWNA: Minusta se on …



ADAMUS: Luulen, että se liittyy maskuliini- ja feminiinienergiaan. Teemme tuon aistillisen jutun. Lasken leikkiä! (Naurua) Kaikki menevät paniikkiin. "Voi luoja! Puhumme seksistä!" Eiii! Siinä on valtava ero. Aistillinen on tuntemista. Olen pahoillani. Vien tarkoituksella huomiosi muualle, kyllä.



SHAWNA: Okei.



ADAMUS: Anna mennä. Mitä aioit sanoa?



SHAWNA: (pitäen tauon ja vähän naurua) Että tiedän, miten paljon olen sanonut, että haluan asioiden muuttuvan tai minun muuttuvan – tai ihan sama – mutta jäänyt jumiin noihin malleihin ja sitten on helppoa tehdä vain samaa. Eikä se ole elämistä oikeasti. Siis olla tietoisempi ja tehdä erilaisia valintoja on haluni.



ADAMUS: Enkeli leijuu aivan siinä. Näetkö sen? Näetkö sen? Joo.



SHAWNA: Untuvaa.



ADAMUS: Häiritsin häntä taas. Tämä on mahtavaa! (Lisää naureskelua) Rakastan tehdä tätä.



SHAWNA: Minua on helppo häiritä.



ADAMUS: Okei, aion sanoa jotain siihen. Muistatteko, että viime vuonna sanoin kaiken menevän uuteen tällä planeetalla. Se vie jonkin aikaa, mutta kaikki menee uuteen. On ollut elämä toisensa jälkeen samoja vanhoja malleja. Nyt kaikki muuttui. Ihmiset sekoavat. Sitä tapahtuu tänä vuonna. Ja totuus on, että ihmiset puhuvat muutoksesta. Muuttuminen on kuin …



SHAWNA: He eivät oikeasti halua sitä.



ADAMUS: He eivät oikeasti muutu. He huijaavat itseään, ja menevät paniikkiin, kun oikea muutos tulee.



SHAWNA: Aivan.



ADAMUS: Oikea muutos tulee, ja he menevät paniikkiin.



SHAWNA: Se on pelottavaa.



ADAMUS: Se on todella pelottavaa.



SHAWNA: Siihen liittyy paljon pelkoa.



ADAMUS: Ja muutos mentaalisesta kokemistavasta aistilliseen tapaan on valtava! Se on pelottavaa. Se on pelottavaa. Ajatelkaa sitä hetki – tai älkää – että yhtäkkiä mieli ei kontrolloi. Yhtäkkiä mikään ei ole kontrollissa. Yhtäkkiä "Voi jukra. Mitä minulle tapahtuu?" Ja sen lisäksi on melkein aistillisuuden pelkoa, eli tuntemisen, kyvyn aistia, kyvyn tuntea jotain mielen ulkopuolella. Ihmiset pelkäävät sitä. He oikeasti pelkäävät. He haluavat vähän nautintoa. He haluavat vähän fyysistä ja joskus mentaalista nautintoa, mutta oikeaa muutosta? Ei.



SHAWNA: Joo.



ADAMUS: Joo, hyvä. Pari vielä.



LINDA: Okei. Tiedän hyvän vastaajan (kuiskaten).



ADAMUS: Okei (myös kuiskaten), Lindalla on hyvä vastaaja!



LINDA: Joo!



ADAMUS: Ai! Sinulle henkilökohtaisesti, mitä haluat vuodelle?



NANCY: Jännittävä.



ADAMUS: Jännittävä. Joo, mitä on jännittävä?



NANCY: En tiedä (vähän naurua ja "voi ei!" –kommentteja). Koko vuoteni.



ADAMUS: Keksi jotain. Keksi jotain tai lähetän sinut vessaan.



NANCY: Kaikki uudet jutut, joita tapahtuu.



ADAMUS: Kaikki uudet jutut. Mutta sinun elämässäsi, mikä olisi todella jännittävää?



NANCY: Kirjani saaminen julkaistua.



ADAMUS: Se olisi jännittävää. Hyvä, hyvä. Onko se valmis?



NANCY: Mm hmm.



ADAMUS: Hyvä. Miten ihmeessä sitä ei ole julkaistu?



NANCY: (naureskellen) Hyvä kysymys.



ADAMUS: Joo, tiedän (he naureskelevat yhdessä). Joo. No, tuodaanpa vähän jännitystä. Mitä vaatii saada kirjasi julkaistua?



NANCY: Kustantajan.



ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei. Et sinä tarvitse kustantajaa, mutta se on täysin eri tarina. Miten löydät kustantajan, jos luulet oikeasti tarvitsevasi sellaisen?



NANCY: Olen siinä prosessissa.



ADAMUS: Olet siinä prosessissa.



NANCY: Joo.



ADAMUS: Okei. Milloin aiot päästä pois tuosta prosessista?



NANCY: Heti kun löydän kustantajan (naurua).



ADAMUS: Minun täytyy esittää sinulle tässä erittäin vaikea kysymys, ja olet tavallaan: "Mitä?! Mitä hän oikein kysyy?" Haluatko oikeasti kustantajan?



NANCY: Kyllä.



ADAMUS: Todella, todella oikeasti? (Nancy nyökkää päätään) Okei, sitten julkaisija on, joo.



NANCY: Niin minäkin ajattelin.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Mutta joskus – käyttäen kustantajaa esimerkkinä – laitatte paljon työtä johonkin, mutta sitten melkein pelkäätte laittaa sitä maailmaan. Ja hyvä viivyttelytaktiikka on: "En löydä kustantajaa." Julkaise itse. Tee se itse ja yritä sitten löytää kustantaja, mutta se on tavallaan vertauskuva monille ihmisille. Teillä on haluja, teette asioita, luotte asioita ja sitten pelkäätte laittaa ne ulos. Ei niin, että sinä pelkäät, mutta teit kovasti työtä tuohon kirjaan.



NANCY: Mm hmm.



ADAMUS: Joo, hyvä. Kaksi vielä. Haluja uudelle vuodelle. Haluja. Henkilökohtaisia halujanne.



SHAUMBRA 1 (nainen): Minusta tuntuu, että se on paras vuoteni ikinä.



ADAMUS: Ai, hyvä.



SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että olen viimeinkin kuin maapallolla, mutten maapallolta, että voin täysin irrottautua massatietoisuudesta ja …



ADAMUS: Mikä siitä tekee parhaan vuotesi ikinä?



SHAUMBRA 1: Kaikista niistä opetuksista joita olen kokenut teidän kauttanne – Adamus, Crimson Circle – voin viimein ammentaa … Minusta tuntuu, että pystyn lopultakin putoamaan mestariaistiini ja olemaan …



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 1: … moniulotteisuudessa elämisen aistillisuudessa.



ADAMUS: Voinko keskeyttää sinut tässä hetkeksi?



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Kuulen sanat.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Näen kasvosi.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Mutta se kaikki tulee suoraan täältä (pää). Ja uskon sinua.



SHAUMBRA 1: Okei, joo.



ADAMUS: Uskon ehdottomasti sinua.



SHAUMBRA 1: Joo!



ADAMUS: Mutta sinulla on hyvin mentaalinen käsitys siitä.



SHAUMBRA 1: Mm hmm.



ADAMUS: Ja se on ok, mutta me myös vain …



SHAUMBRA 1: Okei. Minusta tuntuu. Se tulee oikeasti täältä alhaalta!! (puhuen intohimoisemmin)



ADAMUS: Joo! Joo, joo, joo.



SHAUMBRA 1: Se tulee sydämestäni!



ADAMUS: Joo! Joo, joo, joo, joo.



SHAUMBRA 1: Se tulee! Se on murtautumista läpi …



ADAMUS: Joo, koska puhuessasi aiemmin energiatasosi …



SHAUMBRA 1: Okei. Tiedän, että minusta tulee …



ADAMUS: … oli täällä ylhäällä.



SHAUMBRA 1: En ole tottunut puhumaan ihmisten edessä.



ADAMUS: Se on ok. Tiedän, että on pelottavaa puhua, mutta se on myös mahtava kokemus.



SHAUMBRA 1: Se on. Olen samaa mieltä.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Siis hyvä. Siitä tulee paras vuosi ikinä.



SHAUMBRA 1: Siitä tulee! Se on uuden loppuelämäni alku.



ADAMUS: Hyvä, hyvä.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Ja sinulle on ok, että elämä kääntyy täysin nurinpäin ja kaikki se muu?



SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että se on jo kääntynyt.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Ja nyt, joo!



ADAMUS: Hyvä.



SHAUMBRA 1: Joo-o. Se tulee uutuuteen, missä kaikki on uutta.



ADAMUS: Hyvä. Millaista työtä teet?



SHAUMBRA 1: Asiakaspalvelua, johdan vähittäismyyntiliikettä.



ADAMUS: Nautitko siitä?



SHAUMBRA 1: Olen kyllästynyt siihen. Siinä on tylsyyttä. Mutta sitten toinen aspekti, johon voin mennä, on, että olen tietynlaisessa palveluksessa.



ADAMUS: Aivan, aivan.



SHAUMBRA 1: Joo.



ADAMUS: Joo. Pääset kosketuksiin monien ihmisten kanssa, vaikutat heihin.



SHAUMBRA 1: Siltä minusta tuntuu.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Joo. Ja …



ADAMUS: Saat ottaa vastaan myös paljon roskaa ihmisiltä.



SHAUMBRA 1: Joo, niin saan. Joo.



ADAMUS: Joo, joo. Joo.



SHAUMBRA 1: Vedän … Tunnen, että pystyn …



ADAMUS: Sinun pitäisi jutella Bonnien kanssa siitä, miten ei oteta vastaan roskaa ihmisiltä (vähän naureskelua).



SHAUMBRA 1: Ai, okei! (Hän naureskelee)



ADAMUS: No, näin on, hän työskentelee shambroille.



SHAUMBRA 1: Minusta on tullut paljon …



ADAMUS: Hänen ei tarvitse. Sitä ei ole yhtään.



SHAUMBRA 1: Minusta on tullut paljon parempi siinä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Mutta voimme vertailla muistiinpanoja joskus, okei. Ei, vaan minusta tuntuu, että olen tullut paljon paremmaksi siinä, mutta olen myös – olen valmis siirtymään eteenpäin.



ADAMUS: Okei.



SHAUMBRA 1: Mm hmm.



ADAMUS: Tarkistamme tilanteesi myöhemmin – valmis siirtymään eteenpäin.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Ja näen, miten nuo muutokset menevät sinulla.



SHAUMBRA 1: Joo. Mutta aistillisuus, tunnen, että se on oikeasti avautumassa minulla.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 1: Joo. Eläminen moniulotteisesta paikasta, ollen todella täällä täysin läsnä menneiden elämien, tulevien elämien, aspektien, mestariaistin kanssa, istuen puistonpenkillä ja ollen täysin maailman tarkkailumoodissa. Se tuntuu hyvältä!



ADAMUS: Se tuntuu.



SHAUMBRA 1: Rakastan sitä!



ADAMUS: Nyt voin tuntea intohimon tulevan ulos.



SHAUMBRA 1: Rakastan sitä!



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Kyllä! (Hän naureskelee)



ADAMUS: Hyvä. Kiitos paljon.



SHAUMBRA 1: Okei, kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Nyt annan vastaukseni ja pääsemme eteenpäin. Olemme …



LINDA: Sanoit "kaksi vielä".



ADAMUS: Okei (vähän naureskelua, kun nainen ei halua mikrofonia). Joo. Ei Linda aio perääntyä.



SHAUMBRA 2: (nainen) Ei, odota hetki.



ADAMUS: Ei, ei.



SHAUMBRA 2: Saitte minut viime vuonna.



ADAMUS: Joo, joo. Olit niin hyvä, että Linda halusi sinut uudestaan. Mitä tunnet henkilökohtaisesti vuodelle 2017?



LINDA: Katsokaa hänen ilmettään!



ADAMUS: Hän on kuin: "No, sinä ojensit minulle mikrofonin!" Anna mennä, anna mennä.



SHAUMBRA 2: Okei. Totta puhuen, olen valmis ottamaan homman haltuuni ja muuttamaan yritykseni rahaksi ja tekemään asioita, joita olen halunnut tehdä koko elämäni (Linda kikattaa). Ja jos kaikki tämä paska, jota tapahtuu, merkitsee, että lopultakin teen, mitä haluan tehdä, niin okei.



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Sen haluan tehdä.



ADAMUS: Hyvä, kiitos, kiitos.



Minun vastaukseni, jos ei haittaa – jos kyse olisi minusta, minun halustani, jos olisin ihmiskehossa tällä hetkellä, jos olisin maaplaneetalla – olisi terävä mieli, koska on edelleen tärkeää olla terävä mieli, mutta ilman mielen kontrollointia ja hallintaa. Ilman, että mieli on tuomitseva ja hyvin, hyvin rajoittunut. Mieli tuomitsee pysyäkseen omissa rajoissaan. Se tuomitsee teidät henkilökohtaisesti, hyökkää kimppuunne, koska se pitää kaikkea mielen rajoituksissa.



Haluaisin terävän mielen, koska mieli on edelleen tärkeä. On kiva, että on mieli, joka voi tuoda tietämistä hetkessä. Kiva olla mieli, joka osaa perusasiat – lukea, työskennellä tietokoneella, osaa matematiikkaa, mitä se sattuukin olemaan, ammattinne. Haluaisin olla terävämielinen, mutta minulla olisi myös suuri halu olla transsensuaali, transaistillinen. En sanonut "transseksuaali" (Adamus naureskelee), kuten jotkut teistä halusivat kuulla.



LINDA: Mitä?! (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Olla – kirjoittaisitko tuon sanan taululle, kiitos, jottei tule mitään väärinkäsitystä, koska voin tällä hetkellä kuvitella, että sosiaalinen media roihahtaa. "Tiesittekö, että Adamus on transseksuaali?" (Lisää naureskelua)



LINDA: Minua pelottaa.



Transaistillinen



ADAMUS: Olla transaistillinen. Toisin sanoen, aistilliset kokemukset joita teille on ollut tähän mennessä, ovat hyvin, hyvin rajoittuneita yleensä. Sanoisin, että luultavasti 99% ajasta ne tulevat mielestä, eikä mieli ole lainkaan aistillinen astia. Se keksii, se matkii aistillisuutta. Se matkii tunteita. Kuten olemme puhuneet pitkän aikaa, mieli luo tunteita/emootioita matkiakseen todellisia tunteita/tuntemuksia, mutta emootiot eivät ole todellisia tunteita. Ne ovat ajatuksia, joiden ympärillä on energiaa, mutta ne eivät ole todellisia tunteita.



Siitä on kauan, kun useimmilla teistä on ollut todella – oi, se on oikein kirjoitettu (Lindalle) – aistillinen kokemus. Saatatte luulla, että teillä on ollut. Sanotte: "Voi, minulla oli juuri yhtenä iltana hyvää seksiä." Nimittäin ihmiset harrastavat seksiä fyysisesti ja mentaalisesti, on hyvin, hyvin vähän todellista aistillista tuntemista. Hyvin vähän. Ja muuten, aistillisuudessa ei välttämättä ole kyse seksuaalisuudesta. Useimmat ihmiset sanoisivat, että ihmisaistillisuuden korkein muoto on seksi, mutta ei ole. Se on pohjalla todellisessa aistillisuudessa.



Sanoisin, että 2017 on vuosi, jolloin emme vain puhu aistillisuudesta, kuten olemme puhuneet aiemmin, vaan nyt todella koemme sen, tuomme sen sisään. Sitä on melkein vaikea määritellä sanoina. Se on tunne, joka menee mielen tuolle puolen. Se menee kauas fyysisen tuolle puolen. Ja taas kerran, olemme puhuneet aiemmin viidestä fyysisestä aistista, jotka luovat havaintonne todellisuudesta, mutta työskennellessään yhdessä mielen kanssa ne rajaavat ehdottomasti havaintoa todellisuudesta.



Saatte kaiken palautteenne silmistä, korvista, nenästä ja suusta, jotka kaikki syöttävät aivoihin – ne ovat kaikki aivojen vieressä – ja luovat muistoja, jotka eivät ole totta, muistoja jotka ovat vain tunneperäisiä muistoja. Tämä ei ole, mitä todellisuudessa tapahtui menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Ja mieli sanoo, että teillä on tunteita, mutta olette vain ikävystynyt. Useimmat ihmiset ovat vain ikävystyneitä. He ovat niin kaukana todellisesta aistillisuudesta.



He yrittävät luoda aistillisuutta sellaisilla asioilla, kuin videopelit ja internet. Ne eivät ole aistillisia, ystäväni. Ne eivät ole aistillisia. Ne ovat kenties ajanvietettä, joka saa käyttämään mieltä, ja videopelin pelaaminen saa ehkä vähän innostumaan, mutta se on keinotekoinen todellisuus. Se on mentaalinen todellisuus. Se on edelleen kaikki mielen puitteissa.



Siitä on pitkän, pitkän aikaa, kun teillä on ollut todellinen aistillinen kokemus, ja sitä ei melkein voi kuvata sanoin. Sitä ei voi yrittää luoda mielessä. Se on aistimista iloisimmalla, helpoimmalla ja – miten sen sanoisi – värikkäimmällä ja laajimmalla tavalla.



Se on luontaista teissä henkisinä olentoina, enkeliolentoina. Se on luontaista. Itse asiassa se on enemmän todellinen luontonne – aistillisuus – kuin se mieli-ihminen, joka teistä on tullut. Teidän on tarvinnut kouluttaa itsenne ja totuttaa itsenne mentaaliseksi. Teidän on tarvinnut kirjaimellisesti ohjelmoida itsenne ja hypnotisoitua siksi mentaaliolennoksi, joka olette, mutta se ei ole teidän luontainen tilanne.



Teidän ei tarvitse etsiä aistillisuutta. Periaatteessa ette voi. Ette voi yrittää tehdä sitä. Jotkut yrittävät ja sitten se on vain mentaalisuutta, eikä se ole oikeasti aistillisuutta. Mutta se on jumalainen luontonne, se on todellinen luontonne. Kauan, kauan, kauan ennen, kuin koskaan tulitte maan päälle, olitte puhtaiden aistien olento ja ilman mieltä.



Tämä johtaisi kysymään: "No, miksi sitten tulitte maan päälle? Ja miksi otitte mielen? Ja miksi loitte rajoittuneen mielen ja sitten yritätte erittäin kovasti päästä taas pois siitä?"



Tässä mielen, aika-avaruuden todellisuudessa saatte erilaisen perspektiivin asioihin. Saatte erilaisen aromin ja maun. Se sallii teidän esimerkiksi työskennellä ajan ja paikan kanssa, nähdä toimienne, ajatustenne ja luomustenne tulokset. Toimiessanne mielessä, aika-avaruudessa, hidastatte kaikkea ja saatte ymmärtää seuraamukset, kuten niitä kai kutsuttaisiin. Saatte ymmärtää syyn ja seurauksen tavalla, jota on hyvin, hyvin vaikea tehdä aistillisena enkeliolentona, joka on monta kertaa myös ilman aikaa tai paikkaa – ei ajan tai paikan seuraamuksia. Siellä – jos voitte kuvitella aistillisen enkeliolennon, jolla ei ole aikaa ja paikkaa – kun jotain halutaan, se tapahtuu sillä hetkellä. Hetkellä jolloin – se ei ole ajatus, vaan intohimo – intohimo tulee esiin ei-fyysisen enkeliolennon sisältä, se tapahtuu. Ja niin kaunista kuin se onkin, se aiheutti myös joitain ongelmia toisissa ulottuvuuksissa. Ei ollut erillisyyttä. Ei ollut aikaa tai paikkaa.



Se olisi kuin … Voisitteko nyt kuvitella, että mikä tahansa ajatus, joka teillä on, ilmentyisi yhtäkkiä – mikä tahansa ajatus? Maailma ei olisi tässä nyt, koska joku teistä ajatteli juuri maailman räjäyttämistä. Mikä tahansa ajatus toteutuisi yhtäkkiä. Tavallaan se on siunaus, että ihmisillä ei nykytietoisuustilassaan ole tuota kykyä, koska yhtäkkiä olisit neljä metriä pitkä, Edith, ja olisit hämmästyttävän kaunis – vielä kauniimpi kuin olet – mutta pieksisit paskat ulos joistain ihmisistä, jotka ovat tehneet asioista vaikeita sinulle, koska ajattelet sitä hetken. Et ehkä koskaan todella tee sitä, mutta voisitko kuvitella todellisuuden, jossa kaikki yhtäkkiä tapahtuu? Se on melko pelottavaa.



EDITH: Joo, niin on.



ADAMUS: Siis aika ja paikka ja mieli tavallaan hidastavat asioita, sammuttavat asioita. Se antaa täysin uuden tunnun elämänvirtaan. Se antaa täysin uuden tunnun luomiseen.



Hyvin kummallisella tavalla ilmaisten sen – tämä on melko vaikea käsite, mutta yritän tiivistää sen – olette tällä hetkellä luovan itsenne pohjalla. Olette luomisen, luomisen ymmärtämisen pohjalla (hän näyttää ympyrän pohjaa). Tulitte enkeliolennosta, joka oli melko vapaa ajasta, paikasta ja mielestä, tulitte aika-avaruuden läpi ja loitte rajoittuneet fyysiset mentaaliaistit, ja jouduitte pohjalle, missä on täydellisen rajoittunutta ja menetetään aistillinen todellinen tunteminen, todellinen inspiraatio. Se on kaikki poistettu, jotta voitte nyt todella ymmärtää – todellisen luomisen pohjalta käsin – mitä todellinen luominen on, mitä todellinen aistillisuus on.



Hyvä uutinen on, että olette menneet tiiveimmästä ja rajoittuneimmasta läpi ja onnistuitte. Olette tässä, ja nyt olemme tulleet pois pohjalta. Tulemme yläpäähän täysin uuden ymmärryksen kera luomisesta ja teistä, luojasta. Ja kuten luultavasti voitte tuntea, on suora korrelaatio aistillisuuden ja luomisen tai luovuuden, todellisen luomisen, välillä.



Toinen tapa ilmaista kai olisi se, että voidaksenne ymmärtää aistillisimmalla tasolla olemisenne luojana, voidaksenne oikeasti ymmärtää, mitä luojana oleminen on, teidän täytyi olla ei-luoja. Teidän täytyi olla laatikossa, rajoittunut, intohimoton, ei-aistillinen – kaikkea sitä muuta.



Teidän ei tarvitse tehdä työtä päästäksenne pois laatikosta. Ette voi tehdä. Se ei toimi. Yritin sitä. Olenko koskaan kertonut teille tarinaa … (naurua) He nauravat! He nauravat. Tarinaa siitä, että olin vangittuna kristalliin 100.000 vuotta. Ja en pystynyt ajattelemaan tai taistelemaan tietäni ulos. Sitten vasta kun sanoin: "Aion vain kävellä ulos. Minä loin sen, ja aion kävellä siitä ulos", murtauduin vapaaksi kristallivankilastani.



Samalla tavalla on tässä. Pyydän teitä, todella anelen teitä: älkää taistelko tietänne ulos tästä. Älkää ajatelko tietänne ulos siitä. Ette voi. Mutta voitte sallia tienne takaisin aistillisuuteenne.



Oivallatte aistillisuuden myötä, että … Kutsun sitä transaistilliseksi, koska olette tottuneet joihinkin aistillisiin kokemuksiin kehossanne, on se sitten hyvän ruuan syömistä, rakastelua, fyysisen tasapainon ja tyyneyden tunnetta, kuumassa kylvyssä istumista, viinilasillisen nauttimisesta, mutta se on kuin 0.000001 verrattuna todelliseen aistillisuuteen, mikä on kuin 100. Siinä on valtava ero. Mutta jatkatte fyysisten aistillisten kokemusten saamista. Niitä on edelleen. Ne ovat värikkäämpiä, laajempia, syvempiä kuin ennen. Ja jatkatte mentaalisten aistillisten kokemusten saamista.



Mentaalinen aistillinen kokemus on esimerkiksi tunne jonkin projektin valmistumisesta. Saat kirjasi valmiiksi. Se on aistillinen kokemus, mutta se on hyvin mentaalinen. Se on kuin: "Joo, okei. Sain kirjan valmiiksi. Hieno homma." Mutta tarkoitan, että mielesi nauttii sitä hetken. Tai kustantaja soittaa, kuten pian tapahtuu, ja sanoo: "Haluamme julkaista kirjasi." On tuo euforia, mutta se ei ole todellista aistillisuutta. Tarkoitan, että se on aivan pikkuruisen, pikkuruisen sitä, mutta puhun nyt todellisesta aistillisuudesta. Ette voi yrittää tajuta sitä, mutta voitte oivaltaa, että se on luontaista. Se on todellinen "sinä", ennen kuin tulitte luomisen ymmärtämisen pohjalle. Se on jo olemassa.



Teemme kaksi harjoitusta tai kokemusta tästä tänään. Ensimmäinen asia on muistaa, että ihminen vastustaa sitä. Ihminen vastustaa ehdottomasti, koska ihminen ei tiedä, mitä tapahtuu. Niinpä ihminen vastustaa – se ei ole oikea sana – rajoittaa sitä. Se yrittää sanoa: "Okei, teen sitä vain vähän tänään." Mutta no, se vain rajoittaa sitä.



Toinen asia on oivaltaa, että on yleistä pelkoa sitä kohtaan, koska todellisessa aistillisuudessa ei ole kontrollikeskusta. Mieli ei kontrolloi sitä. Ihminen ei kontrolloi sitä. Mestari ei kontrolloi sitä. Se virtaa vapaasti, kuten aistillisuuden pitäisi. On siis pelko: "Kuka kontrolloi tätä? Mistä se tulee? Onko se jokin pimeä, paha voima? Olenko valmis siihen? Pystynkö käsittelemään sen?" Siinä kohtaa vedätte syvään henkeä ja oivallatte: "Tässä mieli taas menee kaikkien juttujensa kanssa", ja palaatte takaisin "sinuun". Palaatte takaisin "minä olen", "olen olemassa" –olemukseen ja annatte sen vain tapahtua. Se on tuota sallimista, josta puhun jatkuvasti.



Siis kaiken sanotun myötä sanoisin, että on todellisen aistillisuuden vuosi. Se on tunne, että – huomaatte sen alkavan kehosta ja sitten menevän mieleen, ja sitten se räjähtää suoraan ulos ovista. Ajattelette, että teillä on henkinen kokemus, eikä se ole. No, se on, mutta se ei ole vain henkinen kokemus, se on aistillinen kokemus. On ollut hyvin pitkään paljon tylsyyttä, paljon rajoittuneisuutta, paljon harmaata ja nyt räjähdätte sen läpi. Teette sen sallimalla. Teette sen sallimalla ja antamalla tuon kokemuksen rullata sisään. Se on sanoinkuvaamatonta.



Mutta emme vain puhu tästä käsitteestä, teemme sen. Tässä on kaksi osaa. Ensimmäinen osa – tämä on tavallaan merabh. Hmm, se on merabh. Kaksi osaa ja ensimmäisessä osassa on kyse hypnoosista, jossa olette eläneet, hypnoosista joka tulee enimmäkseen massatietoisuudesta, joka on, no, hypnotisoinut teidät tähän mentaaliseen, paikalliseen ja lineaariseen todellisuuteen. Se ei ole paha asia. Se ei ollut mikään Donald Trumpin tai Hillaryn paha juoni. Kenties he lyöttäytyivät yhteen … Ei, ei. (Muutama naurahdus) Se ei ole paha juoni. Se vain tapahtui, ja kutsun sitä hypnoosiksi. Se ei ollut sellaista, että joku istuu edessänne kello kädessä tehden tätä (heiluttaen edestakaisin). Se vain … "Hypnotisoitu" merkitsee mielen ohjelmointia, mieli antoi sen tavallaan tapahtua.



En aio nyt hypnotisoida teitä tai poistaa teiltä hypnoosia – en kumpaakaan. Poistatte itse itseltänne hypnoosin. Poistatte itseltänne hypnoosin. Jos ette halua tehdä sitä, se on ok. Jos pelkäätte hypnotisoinnin poistoa, älkää tehkö sitä tai palatkaa siihen myöhemmin. Mutta periaatteessa pyyhimme vain kirjaimellisesti – hyvin kirjaimellisesti – pois kaikki nuo kerrokset, jotka ovat pitäneet teidät mentaalisena, paikallisena ja lineaarisena. Pyyhimme ne pois.



Se ei merkitse, että ne lähtevät kaikki pois kerralla. Ne saattavat hävitä jonkin ajan kuluessa. Sillä ei ole merkitystä. Mutta kyse on hypnotisoinnin poistamisesta itseltänne. Se on osa yksi. Pidämme pienen tauon – tarkoitan, lopetamme musiikin ja hengittelemme vähän – ja sitten palaamme aistillisuuteen.



Jos ette halua tehdä ensimmäistä osaa tai jos haluatte tehdä vain vähän hypnoosista irtipäästämistä, ette pysty tekemään toista osaa. Nauttikaa sitten vain musiikista, nauttikaa rauhoittavasta äänestäni ja pitäkää hauskaa. Mutta muuten palataan aistillisuuteen. Ollaan transaistillisia ihmisolentoja, eli olette edelleen ihmisaisteissa, mutta nyt nousemme niiden yli todelliseen aistillisuuteen.



Siis valoja pois, vähän musiikkia ja minä syön vähän piparia.



(Musiikki alkaa)



Transaistillinen-merabh – osa 1



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Rentoutukaa, asettukaa mukavasti.



Tämä koko matka mieleen on ollut kiehtova. Kiehtova. Itsenne laittamista todella hyvin vieraaseen ja tuntemattomaan ympäristöön, itsenne eristämistä niin, että unohdatte aistillisen luontonne. Käytän tavallaan sanoja "aistillinen" ja "luova" tai "luoja" samaa tarkoittavina. Ne ovat kaikki sama asia.



Mutta matkan varrella oli hyvin paljon sanoja – kutsutaan sitä ohjelmoinniksi, mutta sanoja vanhemmilta ja opettajilta, sanoja johtajilta – jotka toivat teidät tähän hyvin mentaaliseen tilaan. Ja myös haluun olla enemmän ja enemmän mentaalinen, hankkia enemmän mieltä, hankkia enemmän mentaalista älykkyyttä.



Osa siitä ohjelmoinnista, joka teillä on, tuli teiltä, entisestä elämästä. Jotkut teistä olivat filosofeja, opettajia, kirjoittajia, puhujia. Jotkut näistä sanoista, joista edelleen pidätte kiinni ja jotka kosivat parempana ihmisenä olemisesta, fiksumpana ihmisenä olemisesta ja siitä, millaista elämän pitäisi olla; jotkut näistä sanoista jotka ovat ohjelmoineet teidät, tulivat teiltä, tulivat siitä, mitä kutsuttaisiin entiseksi tai myös tulevaksi itseksi.



On kerroksia ja kerroksia ja kerroksia hypnoosia. Hypnoosi on, no, sitä, minkä mielenne on hyväksynyt ja mikä ei todellisuudessa ole välttämättä teidän. Ne ovat kudelmia, jotka lopulta hautaavat – kudelmia uskomuksia, tuomitsemista, mikä on oikeaa tai väärää, mikä on tehtävissä ja mikä ei.



Annan teille esimerkin. Taika on hyvin totta. En puhu taikuruudesta, vaan elämän taiasta. Taika, kyky nousta ulottuvuuksien yläpuolelle. Taika, kun asioita vain ilmestyy. Se on hyvin totta. Se on todellisuuden hyvin perusluonne. Ja mitä taialle on tapahtunut tässä ns. modernissa maailmassa, mentaalisessa maailmassa? Se on puristettu siitä ulos. Jos sitä ei voida määritellä matemaattisin termein, sitä ei ole olemassa. No, se on olemassa. Se on edelleen täällä, mutta se on pois tietoisuudesta. Pois tietoisuudesta.



Näin tapahtuu näiden hypnoosipunosten myötä, jotka luovat kudelman ja lopulta hautaavat tai koteloivat yksilön omiin rajoituksiinsa.



On miljoonia hypnoosikerroksia, jotka ovat tulleet toisilta – ei uhkaavalla tavalla, niitä vain leijuu ympäriinsä – kerroksia jotka ovat tulleet itseltänne, ja kutsun niitä hypnoosiksi, koska hypnoosi on ehdotus tai käsky, joka on istutettu mieleen ja jonka mieli on hyväksynyt. Mieli joka on hyvin itsensä – teidät, mielenne – tuomitseva, ei tuomitse kaikkia hypnoottisia ajatuksia, joita tulee joka päivä uutisista, mainoksista, muilta ihmisiltä, no, ilmasta, tietoisuudesta, massatietoisuudesta.



Ja se saa mielen sitten menemään tähän pyöritykseen, mikä on totta ja mikä ei ole, mikä on oikein ja mikä ei ole. "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen?" Se on taistelua mielessä. Se on todellista taistelua tuulimyllyjä vastaan.



Taistelua jota ette voi koskaan, ette koskaan, voittaa. Mutta todellinen aistillisuus – kyky aistia ja tuntea mielen rajoitusten yli, kyky ymmärtää ja tiedostaa toisia todellisuuksia, joita on aivan tässä, taika jota on tässä – laittaa ehdottomasti lopun kaikelle keskustelulle aitoudesta, siitä "Olenko aito? Olenko totuudenmukainen? Onko tämä oikein vai väärin?" Kaikista noista asioista tulee täysin sivuseikkoja.



Aistillisuuden myötä ei ole tuomitsemista, ei ole kyse hyvästä aistillisesta kokemuksesta tai huonosta. Ei ole koskaan tuomitsemista, olko se suuri vai pieni. Se palaa todelliseen luontoonne luovana luojana.



Työskentelette viiden ihmisaistin ja mielen kanssa. On reilusti yli 200.000 muuta tapaa aistia. Kyse ei ole siitä, että yritämme kattaa tai löytää kaikki 200.000, mutta tämä on luontonne aistiolentona.



Ja nyt kun sinä ihminen istut täällä, voit päästää irti kaikista hypnoosikerroksista tavalla, joka on sopiva.



Voit purkaa kaikki kudelmat, jotka on punottu mentaaliseksi koteloksi, niin kuin haluat tehdä sen, niin kuin haluat päästää irti noista hypnoosikerroksista. Se riippuu sinusta.



Tee se, kun olet valmis.



Se on tietoisuusnäytös/teko – päätös päästää irti hypnoosista.



Vedä siis hyvään henkeä ja salli itsesi tehdä se.



(Tauko)



Sinä vapautat itsesi mentaalisista rajoituksista.



(Tauko)



Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki häipyy pois)



Istutaan vain tässä aistillisessa hetkessä.



(Tauko)



Mestari ei kyseenalaista, tekikö hän tämän oikein. Mestari ei kyseenalaista, toimiiko se vai ei. Mestari tietää, että hänen täytyi päästää irti kaikista näistä hypnoosikerroksista, ja sitten mestari ryhtyy vain nauttimaan hetkestä.



Et palaa asiaan. Et mieti, teitkö sen oikein vai väärin. Mestari yksinkertaisesti tietää, että hän päästi irti kakista näistä hypnoosikerroksista. Sillä ei ole merkitystä, miten ne tulivat, miten tahmeita ne olivat, miten syvälle ne menivät. Mestarilla on vain leveä hymy kasvoillaan ja hän sanoo: "Tänä päivänä päästin irti kaikista näistä mentaali-implanteista, jotta voin nyt kulkea omassa aistillisuudessani."



Transaistillinen-merabh – osa 2



Vedämme siis syvään henkeä ja teemme juuri niin. Tuomme musiikin takaisin. Vedätte kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki alkaa uudestaan)



Ja nyt kyse on aistillisuutenne sallimisesta takaisin.



Se ei ole mitään, minkä voitte yrittää luoda, koska se on jo. Se ei ole mitään, mihin teidän pitäisi ponnistella, ei lainkaan. Ponnistelu tekee siihen pelkästään enemmän hankausta.



Vedätte siis syvään henkeä ja nyt on sallimisen aika.



Transaistillisen ihmisen salliminen merkitsee, että sinulla on edelleen ihmisaistisi. Havaitset edelleen todellisuuden tai osia todellisuudesta noiden aistien kautta. Mutta nyt menemme sen yli. On monia muita aisteja, tapoja havaita, tuntea ja kokea todellisuus.



Kyllä tosiaankin, ihminen oli hyvin ikävystynyt. Hyvin, hyvin ikävystynyt. Ihminen yritti tehdä, no, se yritti tehdä parempaa häkkiä eläintarhaan, yritti viihdyttää itseään. Koko tämän ajan tiesit, että oli paljon enemmän. Kenties et tiennyt, miten se määritellään, mutta tiesit, että oli.



Aistillisuus, kyky havaita silmien, korvien ja mielen yli. Kyky tuntea tasolla, jolla et ole tuntenut pitkään aikaan – tunnetaso joka ei ole emotionaalinen ja kuitenkin se on suuri ja värikäs, tunne ettei ole malleissa, rajoittuneissa malleissa. Kuuloaisti on malleissa, mutta on paljon muuta sen yli.



Joskus mieli kutsuisi sitä kaaokseksi, koska se ei ymmärrä, mutta todelliset aistit, "minä olen" –aistisi, eivät pidä sitä kaaoksena. Sen ei tarvitse olla mallinnettua. Sen ei tarvitse sopia kivaan pikku pakettiin.



Tässä kohtaa vedät vain syvään henkeä ja ilman tarvetta tehdä mitään, kyse on itsesi sallimisesta olla taas kerran aistillinen.



Tunnet sen kehossasi, tietysti, ja se koskettaa mieltäsi, mutta sitten se menee kauas sen yli.



(Tauko)



On monia, monia muita todellisuuksia, ulottuvuuksia. Ja muista, mitä sanoi hetki sitten. Sanoin, että toiset ulottuvuudet ovat toisia aistejanne. Ei ole mitään kuudetta, seitsemättä ja kahdeksatta ulottuvuustasoa, joista ihmiset, jotkut heistä, puhuvat, missä on kyse vain olemisesta suurempi ihminen, jos asiaa tarkastellaan. Niitä ei ole olemassa. Se on mielen rakenne. Se on mielen halpa halu: "Otetaan seitsemäs ja kahdeksas ulottuvuus, ja voimme ennustaa tulevaisuutta ja voimme katsoa ihmisten vaatteiden läpi, ja …" Ulottuvuudet eivät ole sitä.



Ulottuvuudet ovat muita aisteja, muita tapoja havaita ja tuntea valtava todellisuus.



(Tauko)



Kun aluksi puhuimme ruumiillistuneesta valaistumisesta, toisin sanoen pysymisestä kehossa oivaltaen valaistumisenne, haluan teidän ajattelevan taaksepäin sitä, kun aloitte puhua siitä. Ajattelitte: "Ruumiillistunut valaistuminen. Voi! Minulla ei tarvitse olla työpaikkaa. Voi, ruumiillistunut valaistuminen. Voi, minusta tulee fiksu ja kaikki tulevat luokseni etsimään vastauksiaan. Kaikki tulevat luokseni ongelmineen. Voi, ruumiillistunut valaistuminen. En tule koskaan vanhaksi."



Miten olisi ruumiillistuneen valaistumisen uudelleenmäärittely? Kyky aistia monia, monia eri tasoja, olla transaistillinen. Ei enää koskaan rajoittunut. Ei enää koskaan luomisen pohjalla. Todellinen tunteminen. Todellinen tiedostaminen.



Muistatteko, mitä sanoin aiemmin? Jos olisin ihmiskengissä ja minulta kysyttäisiin, mitä haluaisin tälle vuodelle, se olisi – kyllä, haluaisin terävän mielen. Epäilemättä. Mutta mielen joka ei tuomitse, mielen joka ei rajoita ja mielen joka ei kontrolloi. Mutta haluaisin myös avata aistini, tuntea tavalla – tuntea elämää tavalla – jossa on värejä, eloisuutta, ja syvyyttä, joka on puuttunut hyvin pitkään. Tuntea laajasti.



Ja taas kerran, tunteminen – en puhu emootioista. Emootiot ovat mielen valheellinen tapa tuntea. Vaan puhun todellisesta tiedostamisesta – se on transhumaania, se on transaistillista ja se on juuri sitä, minkä sallitte nyt.



Tämä on aika ottaa hetki ja yhdistyä takaisin todelliseen luontoonne.



(Tauko)



Todelliseen luontoonne olla luoja, luova, olla aistillinen. Ennen kaikkea, olla aistillinen.



Kun siis alussa sanoitte: "Kyllä, sitä haluan, ruumiillistuneen valaistumisen, pysyen kehossa, sallien valaistumisen", siinä ei ollut kyse olemisesta nuorempi tai rikkaampi tai mitä se sattuikin olemaan tai viisain olento maan päällä. Ei mitään tästä. Oikeasti sanoitte: "Haluan tuoda takaisin aistit."



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Millainen tapa aloittaa vuosi.



Nimittäin silloin kaikki muut asiat, sen tuomitseminen, onko se oikein vai onko se väärin, oletteko aito ja totuudenmukainen, oletteko riittävän henkinen, oletteko riittävän hyvä ihminen – kaikki nämä lentävät ulos ikkunasta. Ne ovat naurettavia. Ne ovat merkityksettömiä. Ja kaikki ne jutut, että haluatte olla nuorempi.



Nimittäin kun todella elätte aistillisesti, sillä on vaikutusta – sillä tulee olemaan vaikutusta – fyysiseen kehoonne. Ja kun elätte oikeasti aistillisesti, kun sallitte aistillisuutenne, sillä on hämmästyttävä vaikutus mielen terävyyteen. Ja koko mielen egosta, koko mielen identiteetistä tulee hyvin merkityksetön, myös mielelle. Se lopettaa pakkomielteisyyden itsestään.



Ja kaikki tämän planeetan tapahtumat, kaikki asiat joita se käy läpi tänä vuonna, kaikki muutokset ja hälinä ja valtapelit ja kaikki muu, yhtäkkiä ne kaikki näyttävät vähäpätöisiltä, merkityksettömiltä.



Aistillisuus tulee esiin ja yhtäkkiä oivallatte – tavallaan kummallisella tavalla sanoen – että koko tämä juttu oivaltamisesta on jo ollut siinä. Oivallatte oivaltamisenne. Kuulostaa tavallaan oudolta, mutta sanotte: "Voi hyvä luoja! Kaikki mitä olen yrittänyt oivaltaa, on jo tässä."



Niinpä tämän myötä vedätte kunnolla syvään henkeä. Ette tee työtä siihen. Vain sallitte sen.



(Musiikki häviää pois)



Sallitte itsenne olla transaistillinen ihminen, transaistillinen olento, joka olette aina ollut.



Sitten vedätte kunnolla syvään henkeä ja leveä hymy kasvoillanne sanotte: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa."



Ja niin se on.



Kiitos, rakkaat ystäväni. Ensi kuuhun, olkaa aistillisia. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Helmikuu 2017 HULLUJA UNIA

ViestiKirjoittaja hammer » 02.02.2017 17:33

HULLUJA UNIA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mikä shaumbroilla on ollut trendinä näinä päivinä (ja öinä)? Hullut unet. Todella hullut unet.

Yhtenä yönä näin merkillistä ja intensiivistä unta, joka tuntui kestävän kahdeksan tuntia. Kuten muutkin unet muutamana kuluneena kuukautena, se oli epätavallisen selkeä ja syvä. Värit olivat syvempiä, hahmot todellisempia, eivätkä vivahteet eivät olleet kovin hienovaraisia. Se oli matkauni, eli yritin päästä paikasta paikkaan. Se oli täynnä esteitä ja haasteita, hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä ja myös muutama uhkaava haamu. Ennen kuin sanoin mitään Lindalle siitä seuraavana aamuna, hän kertoi, että hänellä oli ollut pitkä ja intensiivinen uni yöllä. Muutaman tunnin päässä taitava neuvonantajamme Alain Bolea kertoi puhelimessa minulle pitkästä ja intensiivisestä unesta, jota hän oli nähnyt samana yönä.

Ajattelen, mitä shaumbrat jakavat kanssani ja mitä luen Facebookista ja muista shaumbrojen sosiaalisista medioista. Siinä on ehdottomasti trendejä, mitä shaumbrat kokevat ympäri maailmaa. Jokin aika sitten shaumbrojen ykköskommentti koski kehokipuja ja –särkyjä. Sitten oli aika, jolloin shaumbroilla oli unohtelua, mutten muista, milloin se oli. Tobiaksen aikana shaumbroilla oli pitkä jakso selittämätöntä surua ja halua itkeä ilman selvää syytä. Ja oli aika, jolloin shaumbrat halusivat epätoivoisesti olla yksin, mutta pelkäsivät kuitenkin yksinäisyyttä.

Minusta kaikki tämä on hämmästyttävä sosiologinen ja ontologinen tutkielma tulemisestamme oivaltamiseen. Meitä on planeetan monissa eri osissa emmekä ole paljon yhteydessä toisiimme, paitsi kerran tai pari kuussa internetissä. Kuitenkin käymme läpi hyvin monia samoja yleiskokemuksia. Miten se tapahtuu? Jotkut kutsuisivat sitä ryhmätietoisuudeksi. Luulen, että näin on, koska olemme tällä matkalla yhdessä, ja siksi käymme läpi hyvin samanlaisia kokemuksia samoihin aikoihin.

Olen melko hyvä unien tulkinnassa, mutta nämä viimeaikaiset unet ovat luonteeltaan erilaisia. Ne eivät osu samoihin kategorioihin kuin freudilaiset unet. Ohitimme tuon äiti-isä-seksuaalinen pakkomielle –jutun kauan, kauan sitten. Olen jungilaisen unisymbolismin ihailija, mutta suurin osa siitä ei näytä soveltuvan uniini nykyään. Äskettäiset uneni ovat tuntuneet siltä, että ne on käsikirjoittanut Lewis Carroll ja ohjannut Hollywoodin omalaatuiset tyypit, kuten Tim Burton tai David Lynch.

Yhtenä päivänä, taas yhden omalaatuisten unien yön jälkeen, unien jotka "vavisuttivat" minua tunteja heräämisen jälkeen, huusin Adamukselle: "Mitä näissä unissa tapahtuu?! Niitä tulee nyt joka yö … mitä ne yrittävät kertoa minulle?"

"Unet, mitkä unet?" professori vastasi.

"Tiedäthän ne jutut, jotka tapahtuvat mielessäni, kun yritän nukkua yöllä", vastasin kärsimättömänä.

"Ai, ne eivät ole sinällään vain unia", Adamus sanoi asiallisesti. "Ne ovat tarinoita menneisyydestäsi, joiden tapahtuminen jatkuu toisissa ulottuvuuksissa. Ne eivät ole vain unia, ne ovat totta." Sitten hän hävisi vilauksessa ja jätti minut pohtimaan "uniani".

Tuona yönä minulla oli taas intensiivinen matkauni, ja aloin ymmärtää, mistä hän puhui. Meillä on monia kokemuksia elämässämme. Jokainen on kuin tarina. Varsinaisen 3D-tarinan loppuminen ei merkitse itse tarinan loppumista. Se jatkuu toisissa ulottuvuuksissa. Esimerkiksi ennen Crimson Circle –aikaani olin aloittavassa ilmailualan yrityksessä. Teimme työtä yötä päivää ja kehitimme teknologiaamme, keräsimme rahaa, taistelimme Amerikan seitsemän suurimman puhelinyhtiön kanssa, jotka olivat nostaneet lukuisia kanteita meitä vastaan (voitimme kaikki), palkkasimme työntekijöitä ja menimme markkinoille.

Mutta tuo tarina ei loppunut 2001, kun lähdin yhtiöstä. Monet läheiset ihmissuhteet sekä aloittavan yrityksen haasteet jatkavat elämäänsä. Se on melkein kuin loputon tarina. Näen unta tästä yrityksestä aina muutaman kuukauden välein, vaikka olen ollut poissa 16 vuotta. Valveilla en ajattele tätä yritystä, mutta unitilassa tarina jatkuu.

Kun tämä kerrotaan sadoilla ja tuhansilla kokemuksilla, joita sinulla on ollut – rakkaussuhteista koulukavereihin, vammoihin ja onnettomuuksiin elämässä – alat saada idean, miten monia tarinoita näytellään toisissa ulottuvuuksissa. Olemme eläviä tarinageneraattoreita. Joka kerta kun meillä on jokin merkittävä kokemus, se luo tarinan, jonka elämä jatkuu. Tarina ei seuraa lineaarista polkua – siitä tulee paljon virtaavampi ja joustavampi muissa ulottuvuuksissa.

Meillä on taipumus muistaa vain yksi uni kerrallaan, mutta Adamus sanoo, että näemme unta monilla tasoilla samanaikaisesti. Hän sanoo, että näemme unta myös valveilla, mutta aistimme tukkivat sen meiltä voidaksemme keskittyä TÄHÄN tarinaan.

Olen lakannut yrittämästä tulkita viimeaikaisia uniani käyttämällä vanhoja symboleja ja arkkityyppejä ja havainnut tämän selityksen paljon tyydyttävämmäksi. Nyt astun etäämmälle ja pelkästään tarkkailen unia tarinoina … tarinoina joiden tapahtuminen jatkuu. Vaikka ajattelin ennen, että unet yrittävät kertoa minulle jotain – että unissa oli minulle jokin viesti – olen lakannut tekemästä myös sitä. Se on hyvä asia, koska jos unissani on ollut jokin viesti minulle, en ole tajunnut sitä kaiken tämän ajan jälkeen.

Aloin itse asiassa viitata yöllisiin kokemuksiini "tarinointina" "unennäkemisen" sijasta. Kun kehoni rentoutuu ja uudistuu nukkuessani, minä katselen, kun tarinani ilmaisevat ja laajenevat jatkuvasti. Joskus tarina (uni) jatkuu yö toisensa jälkeen, ikään kuin en koskaan lähtisi siitä. Toisilla kerroilla tarina jatkuu siitä, mihin se jäi puoli vuotta sitten. Tarinat (unet) ovat eläviä ja täynnä ilmaisua, laajentumista ja elämää.

Mieleeni on juolahtanut (ja Adamus on vahvistanut sen), että unitarinat eivät yritä välttämättä etsiä ratkaisua. Ne eivät yritä löytää onnellista loppua, koska se olisi tarinan loppu. Ne eivät yritä lähettää meille salaista viestiä. Ne ovat vain tarinoita.

Tutkin tilannetta tarkemmin Adamuksen kanssa muutama päivä sitten. "Professori, ovatko kaikki uneni vain tarinoita?"

"Eivät kaikki, mutta yleensä ne jotka muistat, ovat tarinoita", Adamus sanoi. "On monia muita unitasoja, joilla menet uuteen Maahan opettamaan, tai viime aikoina, joilla menet Theos-turvapaikkaan tai joissa tunnet niiden projektien mahdollisuuksia, joita työstät ihmiselämässä. Mutta et usein muista näitä kokemuksia herätessäsi, koska mieli on keskittynyt tarinoiden draamaan ja juonitteluun."

Hän jatkoi: "Monet ihmiset luulevat, että unet ovat pelkästään mielen ihmettelyä ja vaeltelua heidän nukkuessaan, mutta kuten olet havainnut, ihmismieli ei pysyisi keksimään niitä asioita, joita koet unissasi. Mieli vaatisi lineaarisuutta … että asioissa on tolkkua. Mutta unessa voit lentää ilmassa kuin kotka ja seuraavassa hetkessä uida veden alla tarvitsematta hengittää. Jos unet olisivat pelkästään mielen pohdiskelua tai yritystäsi selvittää jokapäiväisen elämän ongelmia, ne olisivat paljon loogisempia, kuin mitä koet. Unet ovat moniulotteisen luojan eläviä tarinoita."

Aloin katsoa uniani eri valossa. Sen sijaan, että yritän selvittää, mitä unet merkitsevät tai mitä ne yrittävät kertoa minulle, olen katsonut niitä tarkkailijana. Silloin oivalsin jotain hyvin hämmästyttävää: unet eivät yritä muokata meitä, vaan me muokkaamme unia. Uniemme tarinat eivät yritä muuttaa tai parantaa ihmiselämäämme. Sen sijaan tietoisuutemme luo ja muokkaa tarinoita unissamme.

"Adamus, jatkuvatko nämä tarinat loputtomasti?" kysyin.

"Mitä luulet, heinäsirkka?" täysivaltainen olento vastasi.

Hmm. Ja sitten se välähti minulle. Kun tulemme oivaltamiseemme, unitarinat tulevat omaan oivaltamiseensa. Ja aspektimme tulevat omaan oivaltamiseensa. Ja entiset ja tulevat elämämme tulevat omaan oivaltamiseensa. Unet, entiset elämät, aspektit ja ihmistodellisuutemme ovat KAIKKI vain tarinoita ja tavallaan vain unia. Suuret unitarinat –kirjassani on kappale nimeltään Mestari, johon nyt vasta olen pääsemässä. Se on kaikkein suurin tarinoistani, koska sen on kirjoittanut kaikkien tarinoiden luoja – minä olen mitä olen. Tässä pyhässä kappaleessa alan oivaltaa, että mestari luo ja elää kaikki tarinat ilossa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.2.2017 SHOUD 6

ViestiKirjoittaja hammer » 09.02.2017 21:25

Transhumaani (yli ihmisen) –sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.2.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, professori Adamus Saint Germain.

Aah! Ennen kuin edes avaan silmäni, aistin kahvin tuoksun – mmm – innokkaasti odottavan minua, kun tulen tälle näyttämölle kuukausittain shaumbrojen kanssa. Suuri ilo saada kahvia ja seksiä ja viiniä ja luontoa ja asioita, joita ihmisillä on, muttei meillä muissa ulottuvuuksissa, Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Meillä on eräänlaista kahvia, mutta se ei ole yhtä todellista, se ei ole yhtä fyysistä, se ei ole yhtä täynnä gravitaatiota, mitä teillä on täällä.

Aah! Teillä on suuria iloja. Ja haluan todella tulla toisinaan, ei liian usein, vierailemaan enemmän tässä fyysisessä muodossa. Siis jos ei haittaa, rakas Eesan Linda (hän ottaa hörpyn). Aah! Juuri oikeanlaista.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän helmikuun, rakkauden kuukauden, shoudin.



LINDA: Mmm.



ADAMUS: Kyllä, kyllä.



Miten nopeasti?



Minulla on kysymys teille, kun aloitamme. Valvon tarkkaan, tunnen kaikkia energioitanne ja työskentelen kanssanne sanoakseni: mikä on oikea tasapaino estämään asioita räjähtämästä käsiin, estämään asioita tulemasta liian hulluksi?



Kysymys on: pitäisikö meidän edetä vähän hitaammin nyt? Pitäisikö meidän hidastaa vähän, jotta kaikki voi asettua kehoonne ja mieleenne? Pitäisikö meidän hidastaa asioita vai pitäisikö meidän nopeuttaa niitä? (Joku sanoo "nopeuttaa niitä" ja "kyllä") Nopeuttaa niitä. Nopeuttaa niitä. Kuulitte tämän siellä Ylösnousseiden mestarien klubissa (naurua). He katselevat tänään tietysti, kyllä.



LINDA: Valiten sen kaikille vai ainoastaan joillekin?



ADAMUS: "Nopeuttaa", muutama sanoo. Näytetäänpä käsillä.



LINDA: Ai.



ADAMUS: Kaikki jotka haluavat kaikkea sitä, mitä teemme täällä ruumiillistuneessa valaistumisessanne, hidastettavan vähän, niin kuin: "Meillä ei ole kiire. Nautimme vain menosta". Kaikki jotka haluavat hidastaa, nostakaa kätenne (yksi tai kaksi ihmistä nostaa kätensä). Näen kaksi puolikättä (vähän naureskelua), täällä alhaalla (hänen kätensä on puolittain nostettu).



Kaikki jotka haluavat nopeuttaa, nostakaa kätenne (paljon käsiä nousee ja muutama "jihuu!") Käsiä nostettiin korkealle. Miten moni teistä ei ole oikein tajuissaan? Istutte täällä tuoleissa tänään (naurua), mutta ette ole oikeasti tietoinen tai hereillä? Okei. Miten moni … (Joku sanoo "tarvitsemme samanlaista") Miten moni teistä pitää juuri siitä, miten etenemme? (Joku sanoo "aah!" ja joku "kiitos") Täällä. Rakastan teitä kaikkia (Adamus naureskelee).



Kysyn, koska teen todella työtä teidän kaikkien kanssa varmistaakseni, että tapahtuu integroitumista, on kyky käydä läpi kokemus, jossa olette. Olen sanonut monta kertaa, että tämä on suurin kokemus, joka teillä koskaan on. Jotkut teistä haluavat oksentaa suuhunsa, kun sanon näin, mutta (vähän naurua) se on suurin kokemus. En halua, että se menee teiltä ohi. Emme ole kilpailussa, mutta valvon sitä ja tiedän, että joskus vähän kyllästytte. Tiedän, että kun tulette istumaan näille tuoleille tai katselette netissä, sanotte: "Toivottavasti hänellä on jotain uutta meille tänään, koska haluan vain uutta. Haluan uusia juttuja. En ole oikeasti kuullut vanhoja juttuja, en tajua vanhoja juttuja, mutta antakaa minulle uusia juttuja, jotta pysyn kiireisenä, jotta minulla on muuta ajateltavaa."



On siis paljon teitä, jotka sanotte: "Edetään tässä. Sukelletaan siihen", ja joillakin jotka kamppailevat tällä hetkellä, joilla on vaikeuksia kehonsa kanssa, sopeutumisessaan kaikkeen, on vaikeaa. On hyvin, hyvin vaikeaa toisinaan, joten katselen tilannetta tarkkaan, ja tiedän jo vastauksen, ennen kuin esitän kysymyksen.



Se on hyvä sääntö kenelle tahansa teistä – tietäkää aina vastaus, ennen kun esitätte kysymyksen. Cauldre ja minä teemme yhteistyössä artikkelin ensi kuun Shaumbra-lehteen kysymyksistä – kysymysten vaarasta, kysymysten kauhusta. Mutta tiesin aina vastauksen, ja vastaus on, että teemme sen juuri oikein. Ja on joitain aikoja, kuten olette tunteneet, jolloin se etenee hyvin nopeasti. Tässä kuussa erityisesti, hyvin nopeasti. Toisina aikoina tiedän teidän kyllästyvän ja tiedän teidän sanovan itsellenne: "Voi! Olemme kuulleet kaiken tämän aiemmin Adamukselta. Minä olen. Olen olemassa. En välitä. Olen kyllästynyt." (Naurua) Ja palaan jatkuvasti joihinkin periaatteisiin, jotka ovat hyvin perusasioita, hyvin tärkeitä, koska kuten tiedätte, usein sanon jotain, mikä on vain heijastusta teistä.



Muuten, jos olette kyllästynyt, se johtuu teistä, ei minusta.



LINDA: Ai jaa (vähän naurua).



ADAMUS: Mutta sanon asioita, jotka kuulette, ja se tavallaan kihelmöi mielessänne ja pidätte siitä ja se tuntuu hyvältä, mutta sitten kahden vuorokauden päästä se on kuin: "Mitä hän sanoi?" Ja sitten kuulette sen uudestaan seuraavalla kerralla, ja se menee vähän syvemmälle ja on kenties vähän merkityksellisempi. Ja voi mennä vuosi tai kaksi, ennen kuin saatte todella aistillisen kokemuksen siitä. "Olen olemassa", esimerkiksi. "Olen olemassa." Kivoja sanoja, todella lyhyitä ja yksinkertaisia, tavallaan mestarillista. Istutte puistonpenkillänne ja ihmiset tulevat luoksenne kysymään, miten teillä menee. "Olen olemassa." (Muutama naurahdus) Kuulostaa hyvin pyhältä. "Olen olemassa." "Lapset! Tulkaa nyt! (Naurua) Lähdetään täältä nopeasti!"



Ja sitten yhtenä päivänä istuessanne puistonpenkillä, ottaessanne kylvyn tai tehdessänne, mitä ikinä teettekin, ottaessanne kulauksen kahvia, tajuatte sen yhtäkkiä. "Minä … olen olemassa! Nyt tajuan, mitä hän tarkoittaa", ja se on tunne, joka menee ensin kehoonne. Ja tunnette sen kehossanne – kihelmöinnin ja muutokset – ja sitten mielenne alkaa avautua ja mukautua.



Mutta on tunne, joka menee siitä yli, se on suurempi kuin kehonne tai mielenne. Teillä on kaikilla ollut se, tuo tunne joka menee tuolle puolen ja sanoo: "Tunnen sen nyt. Kyse ei ole siitä, että tajuan sen. Minä tunnen sen. Minä olen se." Varsinaiset sanat – "olen olemassa" – menevät melkein pois. Ne ovat melkein merkityksettömiä, ja yhtäkkiä olette siinä. Koette sen. Se on mennyt mentaalisen ja fyysisen tuolle puolen, vaikka niihinkin vaikutetaan. Mutta yhtäkkiä olette tuossa kokemuksessa, ja kuten tiedätte oltuanne siinä, niin ette koskaan halua päästää siitä irti. Ette koskaan halua sen häviävän pois. Ja sillä hetkellä kun sanotte: "Voi, en halua tämän häviävän pois. En halua sen …", se häviää pois – osittain siksi, että fokusenne on häviämisessä sen sijaan, että vedätte syvään henkeä ja ruumiillistatte sen.



Mieli hyppää mukaan ja alkaa olla huolissaan, te alatte olla huolissanne: "Voi, en halua koskaan menettää tätä!" Ja mitä energiat ovat siinä? "Sen menettäminen", ja sitten se menee pois. Mutta hyvä uutinen on, että se tulee takaisin. Se tulee ehdottomasti takaisin.



Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä. Emme etene – no, etenemme liian nopeasti ja etenemme liian hitaasti ja etenemme aivan oikein. Ja kyetäksenne todella kokemaan sen, ei vain kuulemaan korvillanne, vaan todella kokemaan joka tasolla, joka kerroksen, ja-tilanne. "Etenemme todella hitaasti. Milloin se tapahtuu?" "Etenemme todella nopeasti! En pysy enää mukana! Tulen hulluksi! En usko olevani sen arvoinen!" Ja sitten "Etenemme juuri oikein. Aah! Ooh!" – uusi hörppy kahvia – "Etenemme aivan oikein," ja niin etenemme.



Ja tätä rakastan siinä, mitä teemme yhdessä. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista ryhmää (naurua). Ei ole koskaan oikeasti ollut tällaista ryhmää. Minulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista ryhmää, joka ei kokonaan kuole. Monet muista ryhmistäni ovat kuolleet. Se ei taida olla kovin hyvää todistusaineistoa (lisää naurua). Mutta se oli liikaa heille. Heidän odotuksensa siitä, mitä tapahtuisi, ja sitten – niin kai voitaisiin sanoa – tahti millä edettiin, ja kyky pysyä tasapainossa henkisesti, fyysisesti ja kaikissa muissa ulottuvuuksissa olivat liikaa. Liikaa. Menen niihin hetken kuluttua. Ja sitten toisen puolen viehätys, viettelys, ja toinen puoli on melko suloinen. Ja nyt meillä on Theos ja kaikki sen ja toisten ulottuvuuksien viettelys. Ja oleminen kanssani Ylösnousseiden mestarien klubissa, maksan kaikki liput. Sen viettelys, sen halu oli liian voimakas hyvin monilla oppilailla.



Itse asiassa yksi syymme sulkea mysteerikoulut oli, että niihin oli riippuvuutta. Oli riippuvuutta ja jotkut teistä täytyi potkaista ulos. Jotkut paikat vain suljimme. Tulitte kotiin kävelyltä ja ovet oli laudoitettu umpeen – "häh!" – koska siihen voi tulla riippuvaiseksi. Se vetää teidät sisään, ja haluatte ikään kuin vain jäädä tuohon mysteerikoulun maailmaan ettekä uskaltaudu ulos, ette mene elämään. Haluatte olla vain toisten kanssa, joita on siellä. Ette halua mukautua muihin ihmisiin – kyläläisiin, kylähulluihin, kuten kutsuitte heitä. Sieltä tuo sana on peräisin. Te aloititte sen (naurua). "Haluatko minun menevän kauppaan kaikkien noiden kylähullujen kanssa?! Aion pysyä täällä mysteerikoulussa." Se on kuin: "Sinun on pakko laskea leikkiä. Hyvää musiikkia, hyvää ruokaa."



Siis kyky jäädä ja tuntea millä tahansa hetkellä, että kaikki etenee liian nopeasti teillä. Ja tiedän, että jokainen teistä sanoo – jokainen teistä, puhun kanssanne yöllä – "Voi, Adamus! Mikä on pielessä?" Ei mikään. "Voi, Adamus! Edetään liian nopeasti. En usko pysyväni enää käsittelemään tätä."



Ja sitten seuraavana päivänä, itse asiassa seuraavana yönä: "Olen täysin kyllästynyt. Edetään liian hitaasti. Aion mennä toiseen ryhmään, Adamus." Hyvä, heippa! Mutta kyky olla siinä kaikessa kerralla on todellinen mestari. Kyky tuntea kaikki tämä, tarkoitan oikeasti tuntea se.



Osa ongelmaa, kamppailua, teillä ja minulla on, että te ajattelette sitä ja sanon: "Tuo se tunteisiin. Tuo se aistillisiin, tunnetason, todellisiin tunteisiin." Mutta te jatkatte sen ajattelua. Jos siis olette tunteneet vähän painetta viime aikoina, kuin joku yrittäisi työntää teitä alaspäin – ei tunteellisesti, vaan sanoa: "Ihan oikeasti. Pidä se tuossa kehossa. Pidä se tuossa mielessä. Pidä se tuossa todellisuudessa ja tunne se kaikki yhdessä. Tunne kaikki, mitä sinulla tapahtuu, ja lakkaa taistelemasta sitä vastaan. Lakkaa jahtaamasta sitä. Lakkaa ajattelemasta tietäsi sen läpi." Se on tylsyyttä – tienne ajatteleminen kaikesta tästä läpi ja tuleminen täysin mentaaliseksi tässä. Ei, vedätte vain syvään henkeä – vedätte kunnolla syvään henkeä – ja annatte itsenne tuntea sen, vaikka se sattuu, koska sattuminen on melko väliaikaista. Sattuminen on mielen vastarintaa johonkin paljon syvempään.



Siis mieli joka on kaiken kivun generoija – fyysisessä kehossanne ei ole kipua, kenelläkään teistä, kaikki on mielessä – luo vastustusta todelliselle aistillisuudelle, todelliselle tuntemiselle eikä se ole vain fyysinen tunne.



Teillä kaikilla on ollut tuo kokemus, laajentunut tunne mielen tuolle puolen. Tiedätte, miten kaunis se on, miten rikas se on. Ja kuten sanoin viime shoudissamme, juuri sinne olemme menossa. Mutta siinä on muutamia haasteita. Siinä on muutamia haasteita.



Tämän päivän muistutus



Mutta ennen kuin pääsen siihen, on tämän kuukauden kuukausimuistutus. Haluaisin keksiä näitä aina silloin tällöin, koska olemme yhdessä luoneet paljon uskomatonta informaatiota. Crimson Circle kutsuu sitä "sisällöksi" (asiasisältö), mutta pidän siitä – sisältö. Sisältö (suom. huom. sama sana kuin "tyytyväinen") Paljon sisältöä, paljon informaatiota, valtava määrä.



Tämän päivän muistutus tulee upealta Tobiakselta: Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Ja taas kerran, tuntekaa se päässänne, tuntekaa sanat "sillä ei ole merkitystä" ja tavallaan sanotaan: "Joo, en välitä paskaakaan. Sillä ei ole merkitystä." Tobias ei tarkoittanut ihan sitä. Sillä ei ole merkitystä.



Sillä ei ole merkitystä



Hän toimitti tuon viestin ja minä roikuin tavallaan kulisseissa ja katselin ryhmää. Se oli Egyptissä. Se oli ryhmä Suuren pyramidin Kuninkaan kammiossa. Se on melko erityislaatuinen paikka. Se on yksi noista paikoista, noista ikonisista paikoista, jonka melkein jokainen tällä planeetalla tietää – pyramidin ja tuon kammion. Tiedättehän, planeetalla on paljon symboleja, paljon paikkoja jotka ovat kuuluisia, mutta se on luultavasi maailman kaikkien paikkojen kymmenen parhaan joukossa, ja millainen historia sillä on. Millainen historia sillä on.



Tuossa Kuninkaan kammiossa istui Jeshua ja Maria – no, siellä oli joukko Marioita, mutta se jotta kutsutaan Äiti Mariaksi – Maria Magdalena, Napoleon ja luettelo jatkuu ja jatkuu ja he etsivät vastauksia, etsivät jotain syvällistä kokemusta. Ja te jotka olette olleet Kuninkaan kammiossa tiedätte, että kun sinne menee, haisee pahalta, koska paljon ihmisiä käy siellä joka päivä ja se on tavallaan … eikä ilma liiku paljon. Siellä ei ole hyvää ilmanvaihtoa, joten se tavallaan rakentuu aikojen kuluessa. Ja te jotka olette olleet siellä ja te jotka ette ole, tuntekaa sitä vain hetki.



Siis kiivetään kiviportaita pyramidin ulkopuolella. Noustaan siis portaita ylös ja joissain kohdin täytyy kontata. On hyvin rajoittunutta ja sitten pelkonne ahtaanpaikankammosta tulee esiin, joo. Ja sitten kaiken tämän keskellä – joitain ihmisiä konttaa edessänne ja paljon ihmisiä konttaa takananne, konttaatte osittain kirjaimellisesti polvienne ja käsienne varassa – ja yhtäkkiä: "Luoja … ei kai, siunattu biologia. Minun täytyy mennä vessaan." Mitä aiotte tehdä? Eikä ylhäällä ole vessoja. Ette voi mennä takaisin samaa tietä, koska 25 ihmistä konttaa käsillään ja polvillaan suurin piirtein näin kapeassa ja näin korkeassa tilassa (näyttää käsillään).



LINDA: Mihin tämä on menossa?



ADAMUS: Vien huomion muualle, rakkaani! (Lisää naurua) Heitä kiehtoi tämä. He pystyivät tuntemaan sen. Heidän rakkonsa supisteli. "Voi! Oi!" (Lisää naurua) Sitä kutsutaan häiritsemisen taidoksi. Hyvä Jumala, tuo Linda, auttaisitko minua (anoen taivasta)? (Naurua)



Palataanpa takaisin siihen. Konttaatte käsillänne ja polvillanne ja teidän täytyy oikeasti mennä vessaan ja ajattelette: "Voi, minun ei olisi pitänyt juoda sitä kahvia, ennen kuin tulin tänne."Ja sitten pääsette lopulta Kuninkaan kammioon. Yhtäkkiä teille avautuu huone, joka ei ole yhtä suuri kuin tämä – kenties katto on vähän korkeammalla, mutta muuten pienempi kuin tämä studioalue – eikä siellä ole mitään. Seinillä ei ole kauniita maalauksia. Seinillä ei ole veistoksia. Lattialla ei ole mattoa. Ei ole vessaa (muutama naurahdus). Siellä ei ole mitään. Se on suuri huone, joka kaikuu. Ainoa esine edessä on sarkofagi. Se on ollut siellä tietysti ikuisuuden, ja se on tavallaan vanha ja lohkeilee, ja siinä kaikki. Siinä kaikki.



Sitten koko huomio näyttää keskittyvän huoneen ainoaan esineeseen, sarkofagiin, ja mitä se tuo esiin? Kuoleman. Kuoleman. "Voi peijakas! Minä kuolen." No, joo, te kuolette, mutta ette välttämättä siellä. Se tuo esiin kaikki ongelmat.



Siis tässä meillä on … Se oli häirintääni. Siis tässä meillä on 50 shaumbran ryhmä uskomattomine odotuksineen siitä, mitä siellä tapahtuu. Ensinnäkin, odotus oli, että se olisi jokin kullalla maalattu huone ja siellä olisi muumioita ja kaikkea. Siellä ei ole mitään. He siis käyvät läpi tuon alkushokin, ja yksi kiehtova asia tässä kammiossa on kaiku, koska puhuttaessa se kaikuu-kaikuu-kaikuu läpi-läpi-läpi, ei vain kimpoile huoneessa, vaan tuntuu menevän elämien läpi ja sitten palaavan takaisin, koska juuri niin tapahtuu. Se menee toisiin todellisuuksiin ja palaa sitten takaisin. Sillä on siis erittäin ainutlaatuinen ääni.



Ryhmä istuutui. Tobias tuli sisään. Kaikki odottivat vastausten vastausta pyhistä pyhimmässä, suurta vastausta elämään ja kaikkiin sen mysteereihin ja kaikkiin sen kysymyksiin. Ja Tobias esitti sen sille kuuluvan arvon mukaisesti ja veti syvään henkeä, ja uskoakseni oli vähän soinnutusta ja sitten oli hiljaista. Sitten lopulta Tobias puhui hyvin hitaasti ja harkitusti ja pääsi suureen hetkeen. "Syy miksi olen kerännyt teidät kaikki tänne koko luomakunnasta, tämän maailman kaikista paikoista, syy miksi olette matkustaneet tuhansia maileja ja tulleet erämaan poikki kameleilla päästäksenne tänne ja teidän täytyi mennä vessaan matkallanne käytävien läpi, syynä on tämän merkittävän viestin antaminen: sillä ei ole merkitystä." (Vähän naureskelua) (Tämän Tobiaksen viestin voi kokea Time Travels –audiolta)



Voitte kuvitella pettymyksen. "Sillä ei ole merkitystä?!" Kukaan ei tietenkään sanonut sanaakaan, mutta sen saattoi kuulla huutavan jokaisesta: "Sillä ei ole merkitystä??! Olen tehnyt kaiken tämän, istun täällä Suuren pyramidin Kuninkaan kammiossa Egyptissä, ja sanot, ettei sillä ole merkitystä? Tämän piti olla täällä henkisen matkani kohokohta, ihmiskunnan polttopiste, sivilisaation nollapiste, missä sellaiset suuret kuin Jeshua, Napoleon ja monet, monet muut ovat istuneet, ja kerrot minulle, ettei sillä ole merkitystä?"



Sillä ei ole merkitystä.



Ja se oli itse asiassa niin syvällinen viesti, että minun täytyi tuoda se takaisin tänään. Niin syvällinen viesti, koska kaikki tämä kamppailu, mitä teette, ei vie teitä mihinkään. Ei vie. Ette saa ylimääräistä ansioita, pisteitä tai tuoretta kahvikupillista kaikesta siitä kamppailusta, mitä teette mennessänne valaistumiseen. Ette mitään, koska kaikella mentaalisella ponnistelulla, kaikella yrityksellä selvittää se, saada tolkkua siitä, löytää tie sokkelon läpi salaiseen kammioon, joka tuo teidät valaistumiseen, ei ole merkitystä. Millään siitä ei ole merkitystä. Se on mentaalista makyoa. Se on hevonpaskaa. Se on itsenne huijaamista.



Kaikki opiskelu, kuten olen sanonut, kaikki perusteellinen harkinta, kaikki anominen jota teette yöllä minulle ja muille – kun ette saa minun huomiotani, tiedän teidän pettävän minua. Menette jonkin toisen olennon luo (naurua). Me puhumme toisemme kanssa. Me puhumme. Juuri yhtenä tällaisena yönä yksi muista mestareista tuli sanomaan: "Tiedätkö, että Henrietta on pettänyt sinua, Adamus. Hän on ollut tuolla toisella klubilla." Ja se on kuin: "Tiedän, tiedän. Se ei vaivaa minua … paljon (lisää naurua). Mutta kostan sen vielä joku päivä."



Millään siitä ei ole merkitystä. Luulette olevan. Haluatte olevan, eikä sillä ole. Ei ole mitään suuria salaisuuksia. Ei ole mitään pikaraidetta valaistumiseen, eikä ole mitään väärää raidetta valaistumiseen. Laittakaa sen nettisivuille – ei ole mitään pikaraidetta valaistumiseen eikä ole mitään väärää raidetta valaistumiseen. Se vain on. Ja mitä pikemmin oivallatte sen ja lakkaatte tekemästä kovasti työtä sen eteen … Kaikki tuo kyseleminen aivoissanne – artikkelissamme menemme siihen yksityiskohtaisemmin – mutta joka kerta kun esitätte aivoissanne yhden näistä kysymyksistä, se menee universumiin etsimään vastauksia, eikä se palaa takaisin, ennen kuin se luulee, että sillä on vastaus. Teillä on kaikkia näitä kysymyksiä – "Mitä varten olen täällä? Kuka olen? Miten löydän todellisen onnellisuuden? Mitä teen väärin? Mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla huomenna? Kuka olen, uudestaan? Kuka olen, uudestaan? Ja milloin saan valaistumisen?" Lähetätte ne kaikki toisiin ulottuvuuksiin. Teillä on kaikkia näitä pieniä etsintäötököitä kuljeskelemassa ympäriinsä yrittäen löytää vastauksia, eivätkä ne löydä.



Se on hämmentävää, koska voitte tuntea sen. Teillä on kymmeniä miljardeja kysymyksiä, joita olette esittäneet – ja se oli pelkästään viime viikolla (vähän naureskelua) – ja ne yrittävät löytää vastauksia. Ne etsivät, eivätkä ne löydä niitä, koska millään siitä ei ole merkitystä. Millään siitä ei ole merkitystä.



On täyttymysdirektiivi tai –gravitaatio, kuten kutsun sitä, ei pään valinnan vuoksi, ei ihmisen valinnan vuoksi, vaan luonnollisen evoluution vuoksi ja sielun syvän oivaltamishalun vuoksi. Se tapahtuu. Se on tapahtumassa. Tosiasia on, että luulette panevanne sen tapahtumaan. Ette pane. Menette tielle. Luulette, että keskittymällä tai meditoimalla tai tekemällä jotain harjoituksia tai mitä tahansa, syömällä tietyllä tavalla. Ei. On täyttymysdirektiivi sielultanne, "minä olen" –olemukselta. Se on oivaltaminen.



"Minä olen" kysyy teiltä vain: "Nauttisitko hitto soikoon elämästä jonkin aikaa? Nauttisitko vain elämästä, kiitos? Syö hyvä ateria. Kävele luonnossa. Harrasta seksiä. Siitä on jo kauan, harrasta seksiä. Kuuntele musiikkia. Tee jotain hauskaa", mutta on sellaista jäykkyyttä, sellaista anaalipidättelyä – Cauldren sanoja, ei minun – tästä kaikesta ja "Minun täytyy jatkaa työntekoa, minun täytyy jatkaa työn tekemistä sen eteen. Täytyy jatkaa työn tekemistä sen eteen." Ei, ei tarvitse, joten lopetetaan se tähän paikkaan. Ei ole mitään suuria vastauksia, paitsi salliminen.



Meillä on ollut paljon sessioita. Olemme puhuneet paljon. Olemme jakaneet paljon. Olemme itkeneet paljon. Olemme nauraneet vähän. Mutta se on tavallaan häiritsemistä, jotta sallitte luonnollisen prosessin, jotta teidät saadaan pois itsenne tieltä.



Sillä ei ole merkitystä. Kaikilla asioilla joilla luulette olevan merkitystä, ei ole merkitystä. Terveys? Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Varallisuus? Ei lainkaan. Pysyminen ns. kaidalla tiellä, sääntöjenne totteleminen? Sillä ei ole merkitystä. Tobias yritti sitä. Hän yritti seurata Jumalan sääntöjä juutalaisuuden mukaan, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Jumala ei välitä.



Siis kaikki tämä kova työ. Näen sen, ja viime kuussa erityisesti olette todella … Asiat etenivät ennemmin nopeammin kuin hitaasti viime kuussa. Ja näin teidän myös lisäävän voimaa, yrittävän hallita tätä kaikkea, ettekä te voi. Antakaa itsenne kokea se. Antakaa itsenne tuntea se. Luulisin, että jos olisi jotain muuta kuin "sillä ei ole merkitystä", niin se olisi "anna itsesi kokea se, älä ajattele sitä". Ja nämä huolet ja nämä ongelmat, joita teillä on: "Voi, mitä teen?" Pysähtykää ja vetäkää syvään henkeä. Millään niistä ei ole oikeasti merkitystä. Niillä ei oikeasti ole. Kaikki mitä pidätte tärkeänä – pthyi! – sillä ei ole merkitystä. Sori, se ei ollut totta, Edith. Se oli vain teeskentelyä (naurua). Ai, kenties se oli (katsoen sylkäisynsä perään).



Aloitetaanpa siis tämä shoud sanomalla vain, että vetäkää syvään henkeä. Vetäkää syvään henkeä. Et selvitä sitä, ihminen, sinua ei pyydetä selvittämään, ihminen. Ainoa asia jota sinulle ehdotetaan, on: hitto soikoon, nauttisitko vain siitä? Ja lakkaa yrittämästä selvittää, minne sinun pitäisi muuttaa seuraavaksi tai miksi (nimeksi) sinun pitäisi muuttaa nimesi. Sillä ei ole merkitystä. Muuta nimesi Edithiksi. Olette kaikki Edithejä ympäri maailmaa (naurua). Olin velkaa sen hänelle … Panin hänet koville äskettäin kännykän vuoksi, ja ne jotka näkivät tuon pikku näytöksen, panivat myös minut koville. Missä on lahjani? Hetki vain.



LINDA: Jatka puhumista (Linda lähtee hakemaan sitä).



ADAMUS: Menin kauppaan ostamaan jotain vain sinulle, Edith. Siis, sillä ei ole merkitystä. Aloitetaan päivä sillä, okei? Eikö se tunnu tavallaan vapauttavalta? "Sillä ei ole merkitystä! Voi, sillä ei ole merkitystä!"



Okei, nyt aion kuitenkin vaihtaa seuraavaan asiaan, ja tarvitsen Lindaa mikrofonin kanssa. Minä voin juoksuttaa mikrofonia, joo. Tota, ehkä en. Odotamme Lindan paluuta.



Miksi elämä on niin vaikeaa?



Kysymys joka minulla on, on monitasoinen kysymys teille: miksi elämä on niin vaikeaa? Puhun koko ihmiselämästä, en vain teidän elämästänne. Miksi ihmiselämä on niin vaikeaa? (Adamus viheltää Linda, muutama naurahdus)



Onko tämä kapistus (mikki) päällä? (Hän yrittää selvittää sitä) Linda osaa tämän. Tarvitsemme kaksi Lindaa täällä, joo. Ai, nyt se toimii. Okei, miksi elämä on niin … Ai, Linda! Miksi elämä on niin vaikeaa?



Ennen kuin teemme sen – teillä kaikilla on tilaisuus ajatella sitä hetken – Edith, Edith, Edith (yleisö sanoo "oiiiii", kun Adamus antaa hänelle ruusurintakukan), tämä on sinulle (vähän taputuksia). Moiskis (hän antaa poskisuudelman).



EDITH: Moiskis!



ADAMUS: Panin hänet koville ProGnostissa, mutta tiedättehän, kun on tekemässä jotain todella tärkeää ja yhtäkkiä kännykkä soi, mitä tehdään? Ollaan piittaamatta siitä tai suljetaan se. Ei pengota kassia ja pidetä suurta hälinää ja häiritä professoria. Mitä pitäisit siitä, Edith, että jos harrastaisit seksiä ja puhelin soisi ja joku menisi vastaamaan siihen? Et olisi tyytyväinen siihen.



LINDA: Miten tuo on anteeksipyyntö? (Naurua)



EDITH: En tiedä! Siitä on niin kauan, että olen unohtanut.



SART: Ouu!



ADAMUS: Siis kysymys. Miksi elämä on niin vaikeaa? Linda, mikrofoni, kuka tahansa. Miksi elämä on niin vaikeaa? Vai eikö se ole? Eikö se ole? Niin.



SHAUMBRA 1 (mies): Se vain on.



ADAMUS: Nousisitko seisomaan.



SHAUMBRA 1: Ai.



ADAMUS: Jep, kiitos.



SHAUMBRA 1: Se vain on.



ADAMUS: Vain on. Mitä esimerkkejä on elämän vaikeudesta?



SHAUMBRA 1: Luulen, että teemme oikeasti siitä vaikeampaa itsellemme.



ADAMUS: Joo. Tarkoitan ihmisille – sanotaan, että olet filosofi, psykologi tai jokin ja katselet ihmisiä, asiakkaitasi joka päivä – miksi se on vaikeaa? Miksi se on vaikeaa heille?



SHAUMBRA 1: (pitää tauon, pudistaa päätään ja naureskelee) Hmm …



ADAMUS: Heitä on hakattu lapsena? Huonot vanhemmat? Keksi vain jotain.



SHAUMBRA 1: Keksi jotain.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Okei. Hmm, elämä. Se on elämää.



ADAMUS: Elämä! Elämä on vaikeaa. Okei, elämä on vaikeaa. Hyvä, kiitos. Elämä, se vain on. Se on vaikeaa, joo. Vau. Ei ole koskaan ajateltu, että sen pitäisi olla jotain muuta. Siis miksi elämä on vaikeaa?



JEANETTE: Vapauden puute.



ADAMUS: Varmasti.



JEANETTE: Yksinkertaisuuden puute.



ADAMUS: Yksinkertaisuuden puute, hyvä. Pidän siitä paljon. Joo, joo. Ja mitä esimerkkejä on elämän vaikeudesta?



JEANETTE: Perhe (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo, juuri niin. Ei, vaan se on suuri syy ja se tulee mieleen heti: "Ai niin!" Rakastatte perhettänne, mutta se on vaikea, ehdottomasti.



JEANETTE: Keho, keho voi olla haastava.



ADAMUS: Keho, juuri niin.



JEANETTE: Mieli, vain ajatukset.



ADAMUS: Joo, joo. Mikä on vaikein asia sinulle kaikista näistä? Keho, mieli vai perhe? Mikä on vaikein asia?



JEANETTE: Keho ja mieli, luulisin.



ADAMUS: Keho ja mieli, okei. Toimivatko ne yhdessä hyvin?



JEANETTE: (pitäen tauon) Joo. Ne ovat kumpikin vain haastavia. Ne voivat olla haastavia.



ADAMUS: Joo, joo. Jos voisit muuttaa vain yhden ja saattaa sen harmoniaan ja tasapainoon kanssasi, "minä olen" –olemuksen kanssa, kumman muuttaisit? Kehosi vai mielesi?



JEANETTE: Mielen.



ADAMUS: Mielen. Joo, joo, hyvä.



JEANETTE: Ollakseni vain puhtaassa luomisessa.



ADAMUS: Joo, se on kuin: "Turpa kiinni!" Joo, joo (Adamus naureskelee).



JEANETTE: Mutta voi olla myös ja-tilassa ja vain istua penkillä tarkkailemassa sitä.



ADAMUS: Juuri niin.



JEANETTE: Joo, joo.



ADAMUS: Juuri niin.



JEANETTE: Sillä ei ole merkitystä.



ADAMUS: Ei, sillä ei ole. Sillä ei oikeasti ole merkitystä, hyvä. Tarkoitan, että saattaa näyttää kummalliselta, että kysyn: "Miksi elämä on niin vaikeaa?", mutta luulen, että olen menossa johonkin tässä. Saamme sen vielä selville.



JEANETTE: Niin aina teet. Niin aina teet.



ADAMUS: Saamme sen selville. Okei, seuraava. Miksi elämä on niin vaikeaa? Tervehdys. Anna palaa ja nouse seisomaan.



KASIA: Koska me …



ADAMUS: Näytät hyvin kauniilta tänään.



KASIA: Kiitos.



ADAMUS: Vau! Hehkuvalta (nainen naureskelee).



KASIA: Koska meillä oli odotuksia, joiden toteutumiseen pyrimme.



ADAMUS: Kyllä, kyllä! Anna minulle joitain odotuksiasi.



LINDA: (Kasia antaa mikkiä takaisin Lindalle) Hän ei ole valmis kanssasi.



ADAMUS: Joo, joo.



KASIA: Anteeksi kuinka? Joo, okei.



ADAMUS: Siis mitä ovat jotkut odotukset, joita sinulla on ollut elämässä?



KASIA: Viime aikoina vapauden saavuttaminen.



ADAMUS: Vapauden, joo. Jonkinlainen menestys?



KAISA: Ei kovin paljon.



ADAMUS: Ei kovin paljon. Rakkaus?



KASIA: Kyllä!



ADAMUS: Joo. Voi, se oli ehdoton "kyllä"! Ja toinen kysymys on: asteikolla yhdestä kymmeneen, kymmenen ollessa todella hiton vaikeaa ja ykkösen todella helppoa, missä elämä on yleisesti ottaen tuolla asteikolla? Onko se lähempänä yhtä? Onko se lähempänä kymmentä?



KASIA: Riippuu päivästä (hän naureskelee).



ADAMUS: Riippuu päivästä. Ei sinulla, vaan ajattele kaikkia, koko massatietoisuutta, kaikkia ihmisiä.



KASIA: Tavallisesti kahdeksassa.



ADAMUS: Kahdeksan, vaikeaa.



KASIA: Kyllä.



ADAMUS: Okei, joo. Joo, hyvä. Kiitos.



KASIA: Kiitos.



ADAMUS: Olen iloinen, että olet täällä. Hyvä nähdä sinua taas.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Ole hyvä. Miksi elämä on niin vaikeaa?



FRED: No, ensinnäkin, suoraan sanottuna se ei ole ollut minulla. Vähintäänkin tämä meno on ollut suurenmoista ja vaivatonta.



ADAMUS: Hyvä. Olet hyvä luoja, ja tavallaan et välitä hittoakaan, mikä on tavallaan mielenkiintoista.



FRED: Kyllä, sillä ei ole merkitystä.



ADAMUS: Joo, joo.



FRED: Yleisesti ottaen mielestäni kyse on oikeasti kokemusrikkauden luomisesta ja se näyttää vaikealta toisinaan, mutta suuremmassa kuvassa se tekee kokemuksesta paljon rikkaampaa, tämä fyysinen kokeminen.



ADAMUS: Hyvä. Minne laittaisit ihmisten elämän yleisesti ottaen asteikolla yhdestä kymmeneen? Ei sinulla, mutta olet tekemisissä paljon ihmisten kanssa.



FRED: Minusta "kahdeksan" on optimistinen. Ajattelen, että se on lähempänä yhdeksää, yhdeksää ja puolta.



ADAMUS: Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Ottaen huomioon koko ihmiskunnan, miten vaikeaa elämä on? Ei huonoa. En sano "huonoa" tai "pahaa" tai rumaa". Vain vaikeaa, okei.



FRED: Se on vaikeaa.



ADAMUS: Olemme siis nyt jossain "kahdeksan" ja "yhdeksän" välissä. Hyvä. Pidetään mikrofoni liikkeellä. Tämä on mielenkiintoista. Oivallatte, mitä teemme tässä, me kaikki, te kaikki katselemassa – luomme oikeasti, no, luomme historiaa, kirjaa, tarinaa.



Kyllä, anna mennä ja nouse seisomaan.



BECKY: Minusta tuntuu, että minun täytyy kontrolloida kaikkea.



ADAMUS: Joo, joo.



BECKY: Joten …



ADAMUS: Joo. Miksi?



BECKY: En tiedä.



ADAMUS: Miten hyvin se on toiminut sinulla?



BECKY: Se ei ole toiminut.



ADAMUS: Se ei ole toiminut.



BECKY: Ei.



ADAMUS: Eikö se ole hassua? Mutta jatkat sen tekemistä.



BECKY: Kyllä, jatkan sen tekemistä.



ADAMUS: Joo, joo. Koska – voinko sanoa? – taustalla on pelko, että jos et kontrolloi, kaikki hajoaa.



BECKY: Aivan, aivan.



ADAMUS: Okei, nyt yleistät sen ja sanot: "Hetkinen. Teen tätä valaistumisjuttua, ja yritän kontrolloida sitä ja se on "porkkana hevosen edessä" –tyyppinen juttu. Se on aina seuraavan kulman takana, ei ihan vielä siinä, ja haluan kertoa itselleni ja uskoa, teeskennellä, että olen melkein perillä." Niinpä tuo kontrollointi on juuri se asia, joka estää sinua pääsemästä siihen, koska mitä jos lakkaat kontrolloimasta? Mitä jos paha osasi tulee ulos?



BECKY: Aivan.



ADAMUS: Joo. Mitä jos kaikki vain hajoaa? Tarkoitan, että tulet hulluksi ja kuolaat laitoksessa päällesi. Se on kuin: "Voi ei! Ei! En halua sitä!".



BECKY: Joo.



ADAMUS: Tuo pelko siis pidättelee sinua, se estää sinua tekemästä sitä. Milloin aiot lopettaa tuon kontrollointijutun?



BECKY: Nyt (hän naureskelee).



ADAMUS: Luultavasti et.



BECKY: Okei.



ADAMUS: Luultavasti et (naurua). Joo. Voi pojat, se oli mentaalinen vastus, jos kukaan teistä tunsi sen. Mutta ajattelet sitä, eikö?



BECKY: Aivan, aivan.



ADAMUS: Joo, joo. Ja ajattelit sitä pari vuotta sitten pari vuotta ja sitten noin viisi vuotta ja sitten noin kymmenen vuotta. En tietenkään yritä panna sinua koville, mutta edustat hyvin monia tässä, hyvin monia katselemassa. Se on kuin: "Minun täytyy jatkaa asioiden kontrollointia", ja sitten oikeutat sen myös sanomalla: "Tämä on hullu maailma. Voi jukra! Ja olen hullu ihminen hullussa maailmassa, ja kaikki vain hajoaa."



Mitä teet saadaksesi mielenrauhan ja itsesi takaisin tasapainoon?



BECKY: Kävelen.



ADAMUS: Kävelet. Missä kävelet?



BEKCY: Poluilla.



ADAMUS: Joo, joo. Hyvä, luonnossa.



BECKY: Luonnossa, kyllä.



ADAMUS: Aivan, aivan. Piditkö tuosta videosta aiemmin?



BECKY: Kyllä.



ADAMUS: Eikö se ollut kiva?



BECKY: Se oli hyvin kaunis, kyllä.



ADAMUS: Kävellään poluilla ja pieniä orbeja on kaikkialla.



BECKY: Aivan.



ADAMUS: Ja kivaa musiikkia ja, joo. Se on hyvä, koska luonto on asioista numero yksi, jota shaumbrat ovat sanoneet kaipaavansa, kun he lähtevät tältä planeetalta. Luonto. Ei heidän aivomiehensä tai vaimonsa tai lapsensa. Ei ruoka. Ei televisio. Ei mikään noista asioista. Ei seksi. Numero yksi on luonto. Se sanoo paljon. Se sanoo paljon. Puhumme siitä myöhemmin, mutta kiitos.



BECKY: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Vedä vain syvään henkeä ja päästä irti. Ja katsele sitten, mitä tapahtuu. Kun teet sen, niin kuuluu tuo pieni ääni: "En voi päästää irti. En osaa." Silloin menet sen yli. Menet sen yli ja sanot vain: "Olen tässä, tässä paikassa jossa ei tarvita kontrollointia." Nimittäin yritys kontrolloida kontrollin menettämistä kontrolliaivojen kontrollimielestä ei toimi. "Okei, ohjelmoimme tämän päästääksemme irti kontrolloinnista", ja sitten kontrolloit vain enemmän. Niinpä tulet "minä olen tässä" –tilaan. Olet vain siinä. "Olen yli tarpeesta kontrolloida itseäni." Sitten olet siinä.



Pari vielä … Ai niin, unohdin kysyä sinulta. Ihmiskunta, yhdestä kymmeneen, miten vaikeaa on?



BECKY: Hmm, seitsemän.



ADAMUS: Seitsemän? Okei. Olemme siis keskimäärin noin kahdeksassa nyt. Hyvä. Muutama vielä, Linda.



LINDA: Sinä.



ADAMUS: Joo.



LINDA: Ei, vaan sinä.



ADAMUS: Kun hän laittaa mikin käteesi, se merkitsee tavallisesti, että se on sinulle.



LINDA: Nostit kätesi. Se olet sinä.



SHAUMBRA 2 (nainen): Ei, en nostanut.



LINDA: Liian myöhäistä (naurua).



ADAMUS: Joo.



SHAUMBRA 2: Okei …



ADAMUS: Hyvä. Tiedän, että sinulla on jotain hyvää sanottavana, joo. Siis miksi elämä on vaikeaa?



SHAUMBRA 2: Voi jukara! Koska on aina enemmän, mitä meidän täytyy oppia.



ADAMUS: Aha! Tai se havainto, että on enemmän, mitä teidän täytyy oppia.



SHAUMBRA 2: Niin paljon kuin luulemmekin kehittyneemme, on joskus paikkoja, joissa tunnemme olevamme jumissa.



ADAMUS: Joo. Voisinko kertoa sinulle yhden asian, teille kaikille? Teillä ei ole enää mitään opittavaa. Ei mitään, ei mitään, ei mitään, ja se on myös mielen addiktiotaipumus – "On lisää opittavaa", on kyse sitten tieteestä, matematiikasta, henkisyydestä tai jostain muusta. "Minun täytyy oppia jotain, koska muuten en olisi tässä. Jos tietäisin enemmän, olisin tuolla." Ja niin on aina lisää opittavaa. Ei ole.



Jos tulette takaisin kymmenen elämän ajaksi, ette itse asiassa opi mitään lisää. Teillä ei ole oikeastaan mitään uusia kokemuksia. Teillä on samoja vanhoja kokemuksia vähän erilaisella sokerikuorrutuksella, mutta teillä ei ole mitään uusia kokemuksia. Ja tämä johtaa koko tylsyysongelmaan. Olette toisaalta niin kyllästynyt tähän elämään, koska olette olleet siinä, olette käyneet läpi kaiken. Toki voitte ostaa uuden pienen elektronisen laitteen, jollaista teillä ei ole ollut koskaan ennen, mutta miten kauan se kestää? Noin viikon, ja sitten kyllästytte siihen, koska no, olette olleet siinä. Ei enää mitään opittavaa. Hyvä. Mitä muuta? Mikä muu tekee elämästä vaikeaa?



SHAUMBRA 2: Voi jukra. Hmm …



ADAMUS: Mikä on tehnyt sinun elämäsi osista vaikeaa?



SHAUMBRA 2: Kenties tunne jumiutumisesta.



ADAMUS: Tunne jumiutumisesta, okei. Mikä sai sinut jumiin?



SHAUMBRA 2: Olen etsinyt uutta työpaikkaa, koska entinen työni loppui.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Mitä aiot tehdä?



SHAUMBRA 2: Laitan sen vain universumille.



ADAMUS: Joo, universumi ei välitä …



SHAUMBRA 2: Kukaan täällä? (Naurua)



ADAMUS: Universumi ei välitä. Joo, joo. Haluatko tehdä töitä? Haluatko uuden työpaikan?



SHAUMBRA 2: Joo!

ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 2: Koska rakastan olla luova.



ADAMUS: Okei. Mitä teet?



SHAUMBRA 2: Teen projekteja, kuten tulevaisuuden kiinteistöpohjaisia projekteja.



ADAMUS: Joo-o. Vau, kuulostaa innostavalta.



SHAUMBRA 2: Mm hmm.



ADAMUS: Ja nyt kun teet tätä yksin, omassa yrityksessäsi, omalla tavallasi, miltä se tuntuu jollekin työskentelemisen sijasta?



SHAUMBRA 2: Se ei ole yksin tekemistä. Se on oikeiden ihmisten löytämistä, joiden kanssa tehdä yhteistyötä.



ADAMUS: Aivan. Yhteistyötä, mutta sinun ollessasi pääyhteistoimija sen sijaan, että joku muu tekee yhteistyötä "sinulla" (vähän naureskelua). Miltä se tuntuu?



SHAUMBRA 2: Se voisi olla innostavaa ja joskus se voisi olla turhauttavaa.



ADAMUS: Joo, mutta tarkoitan, että olet pomo. Yrityksesi, sinä olet nyt se, joka katsoo oikeasti tulevaisuuteen. Olet mielenkiintoinen henkilö, koska tiedät jo. Tiesit vastaukset kysymyksiin, joita esitän, ja se menee aina lävitsesi. Töissä tunnet tulevaisuuden enemmän kuin kukaan muu, mutta et anna itsesi olla oma itsesi, oma johtajasi.



SHAUMBRA 2: Mm hmm.



ADAMUS: Joo, joo. Niinpä et luultavasti saa uutta työpaikkaa (nainen vääntää naamaa). Niinpä luultavasti … joo! Eikö se ole kamalaa: "Voi ei! Vuokra!" Mutta sitten sanot: "Teen sen itse. Osaan tehdä tämän. Tiedän, miten tehdään itse yhteistyötä, tehdään yhteistyötä toisten kanssa. Osaan tehdä sen." Siis tee se vain. Älä tee töitä kenellekään muulle.



SHAUMBRA 2: Jep.



ADAMUS: Ellet todella rakasta sitä. Joo, hyvä. Kiitos.



SHAUMBRA 2: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Tuon hänelle huonoja uutisia ja hän kiittää minua. Planeetalla on hyvä päivä. Vielä yksi. Vielä yksi. Ole hyvä. Tervehdys.



SCOTT: Hei.



ADAMUS: Hei.



SCOTT: Joo, ajattelen, että ihmiset haluavat elämän olevan vaikeaa, tavallaan.



ADAMUS: Joo, joo.



SCOTT: Ja tavallaan se antaa heille jotain tekemistä.



ADAMUS: Aivan.



SCOTT: Ja luulen, että yksi aspekti miksi se on niin vaikeaa, on olla yksin ja tuntea eksyneensä.



ADAMUS: Joo, joo.



SCOTT: Ja näen paljon itsessäni ja muissa tavallaan yritystä lääkitä tuota yksinäisyyttä tavalla tai toisella.



ADAMUS: Aivan, hyvä. Ja ihmiset, asteikolla yhdestä kymmeneen, miten vaikeaa on?



SCOTT: Se vähän riippuu. Näen joitain ihmisiä, jotka ovat autuaan onnellisia, melkein tavallaan tietämättömän onnellisia.



ADAMUS: Tavallaan melkein kuvottavaa.



SCOTT: Joo (vähän naureskelua). Kuten vanhempani jotka tekivät kaiken oikein ja nyt vain matkustavat matkailuautolla ympäri maata ja näyttävät autuaan onnellisilta.



ADAMUS: Joo, joo.



SCOTT: Niinpä sanoisin, että heillä näyttää olevan helppoa.



ADAMUS: Varmasti.



SCOTT: Ja sitten on toisia ihmisiä, kuten perheeni muut osat, joille kaikki on haaste, ja mennään seuraavaan haasteeseen, voitetaan sen, tunnetaan hyvää oloa hetken ja sitten kyllästytään kuoliaaksi, kunnes seuraava haaste tulee ja sitten on energiaa taistella taas tuota haastetta vastaan.



ADAMUS: Ja lukuun ottamatta autuasta äitiä ja isää, missä ihmiset ovat asteikolla yhdestä kymmeneen vaikeuden osalta?



SCOTT: Olisin samaa mieltä, että se on asteikon yläpuolella.



ADAMUS: Joo.



SCOTT: Joo, niin kuin seitsemän, kahdeksan.



ADAMUS: Okei, hyvä. Ja uteliaisuuden vuoksi, miten vaikeaa sinun elämäsi on ollut?



SCOTT: Se on itse asiassa helppoa.



ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä.



SCOTT: Joo, se ei ole lainkaan vaikeaa.



ADAMUS: Hyvä, upeaa. Kiitos, kiitos.



SCOTT: Kiitos.



ADAMUS: Ja Linda, voit ottaa mikrofonin, kiitos.



Ihmiselämä on vaikeaa



Elämä on vaikeaa. Elämä on vaikeaa, ja olitte kaikki suurin piirtein oikeassa. Omien ihmiselämän mittauksieni mukaan se on jossain 7.8–8, jossain siinä – ja se on vaikeaa. Se on vaikeaa. Tarkoitan, etten puhu teistä. Puhumme teistä hetken kuluttua, mutta se on oikeasti vaikeaa.



Jos kuvittelette, että useimmilla ihmisillä on vaikeampi elämä, se ei merkitse, etteivät he ole onnellisia osan ajasta, koska he voivat olla. En sano, että "huono elämä". Sanon "vaikea elämä", ja vaikea elämä merkitsee asioita, kuten keho – yksi suuremmista ongelmista – ja sen kivut ja sen kaikki muu ja sitten se kuolee. Ja mieli, mielen monimutkaisuus. Joku sanoi, että on vaikeaa, koska ihmiset eivät anna itsensä olla yksinkertaisempia, ja se on juuri niin. Mieli tekee elämästä hyvin monimutkaista. Monimutkaisuus johtaa haasteisiin, vaikeuksiin ja myös uskomukseen, että teidän täytyy tehdä kovasti töitä saadaksenne jotain. Monilla teistä on tuo tietoisuus, että teidän täytyy tehdä kovasti töitä asioiden eteen, ja olette yleistäneet sen. Olette soveltaneet sitä lapsuudesta saakka, tehden kovasti töitä koulussa, varhaisurassanne: "Minun täytyy tehdä kovasti töitä tässä työpaikassa", ja nyt olette soveltaneet sitä henkiseen matkaanne: "Minun täytyy tehdä kovasti töitä, koska muuten, no, en etene yhtään."



Siis ihmiselämä on vaikeaa, ja vastauksenne ovat hyviä tässä. Se on vaikeaa suhteiden vuoksi. Se on vaikeaa odotusten vuoksi. Se on vaikeaa, koska teidän täytyy mennä töihin joka päivä työpaikkaan, josta ette välttämättä pidä. Se ei ole luovasti tyydyttävää. Teette mekaanisesti tai toistatte liikkeitä päivästä päivään. Siedätte pomoa, jota ette välttämättä arvosta. En puhu kaikista, mutta on liian monia, joilla elämästä vain tulee vaikeaa.



Tämä ei ole välttämättä hyvä toteamus ihmisistä. Ja kuten sanoin viime kuussa, koskaan ei suunniteltu, että tämä ihmiskokemus olisi vaikea. Sitä ei suunniteltu sattumaan, mutta siitä on tullut sellaista. Eikä se välttämättä muutu vähään aikaan. Se ei pääse pois siitä mallista, että on vaikeaa.



Sen sijaan tapahtuu niin, että ihminen herää aamulla ja hän aloittaa kenties tilasta "viisi", neutraalista, ei vaikeasta, ei helposta. Hän vain herää. Mutta kun päivän ensimmäiset tunnit etenevät, se menee nopeasti kuuteen tai seitsemään. Sitten se tavallaan tasoittuu vähän ja sitten myöhemmin päivän aikana se menee noin kahdeksaan, yhdeksään jossain kohtaa, ja sitten illalla se asettuu vähän. Se palaa takaisin ja tavallaan asettuu noin seitsemään ja puoleen.



Ihmisen tyypillinen elämä planeetalla on vaikeaa fyysisyyden vuoksi. Se on vaikeaa työpaikkojen ja perheen vuoksi. Päivä ei ole oikein hauska. Se ei ole innostava. Miten moni ihminen herää aamulla ja sanoo: "On aivan uusi päivä olla tällä planeetalla." Hyvin, hyvin harvat. Hyvin harvat.



Niinpä he yrittävät lääkitä sitä tai huumata sitä tai kieltää sen. Kuten olen puhunut monta kertaa, he lääkitsevät ahdistustaan. Ja heidän ahdistuksensa sanoo vain: "Jokin ei ole oikein. Jokin ei hitto soikoon ole oikein." Ja jos he antaisivat tuon ahdistuksen todella tulla, se siirtäisi heidät pois pikkurahoista, pois tuosta rutiinista, joka vei heidät vaikeaan elämään. Mutta he eivät tee sitä. He lääkitsevät sitä tai he hukuttavat sen alkoholiin tai huumeisiin tai johonkin vastaavaan – se on tavallaan eräänlainen kieltämismuoto – tai he vain hypnotisoivat itsensä: "Jatka eteenpäin. Jatka eteenpäin."



Planeetta on joutunut hyvin hassuun paikkaan, hyvin mentaaliseen paikkaan, kuten sanon usein. Hyvin epäaistilliseen, hyvin ei-tuntevaan, todella mielen vangiksi. Ja aion tuoda tämän vähän johtopäätökseen, mutta olemassaolo on vaikeaa, eikä sen pitäisi olla.



Shaumbra-elämä



Puhutaanpa nyt teistä (Adamus naureskelee). Teillä on tietoisuus, tietäminen. Tiedätte, että tuolla on enemmän – tai täällä on enemmän, olisi kai parempi tapa sanoa se. Tiedätte, että on paljon enemmän, mutta kuitenkin olette edelleen tuossa vaikeassa elämässä, kuitenkin allekirjoitatte edelleen sen, että henkisyyden täytyy olla ihmisyyden kieltämistä. Teidän täytyy olla ankara mielellenne, kehollenne ja kaikelle muulle. Olette edelleen näissä malleissa, joissa ihmistietoisuus on. Ette ehkä ole vaikeuden osalta kohdassa "kahdeksan". Kenties olette tuoneet sen noin 6.7:ään tai jotain, mutta se on edelleen vaikeaa, eikä sen pitäisi lainkaan olla.



Voitaisiin väittää vastaan ja sanoa: "No, joo, mutta niin kauan kun täytyy olla liikenteessä ja niin kauan kun täytyy olla toisten ihmisten ja perheenjäsenten kanssa ja kaikkea tätä muuta, miten siitä pääsee pois? Miten mennään sen yli?" Ja tässä kohtaa palaan takaisin tuohon toteamukseen: millään siitä ei ole merkitystä, todellisuudessa. Millään siitä ei ole merkitystä. Ei matkalla, ei toisilla ihmisillä, ei perheellä – millään tällä ei ole merkitystä. Ei välinpitämättömästi, ei olemalla välittämättä hittoakaan, mutta sillä ei ole lainkaan merkitystä, millään siitä.



Silloin siis vedätte syvään henkeä ja lakkaatte tekemästä kovasti työtä siihen, kaikkeen elämässänne – työpaikkoihin ja suhteisiin. Kerron teille yhden asian suhteista: jos teette kovasti töitä niiden eteen, sattuu vielä enemmän. Ja jotkut järkyttyvät todella tästä toteamuksestani – "Voi! On tehtävä töitä suhteiden eteen ja täytyy …" Ei, itse asiassa se on roskaa, ja jos teillä on kumppani, joka väittää, että on vaikeaa ja teidän täytyy yrittää kovasti ja tehdä töitä sen eteen, teillä ei luultavasti ole oikea kumppani.



Suhteiden ei pitäisi olla vaikeita. Niiden pitäisi olla aistillisia. Niiden pitäisi olla elossa. Niiden pitäisi olla vapaita. Niiden pitäisi olla rakkaudellisia. Ja jos on vaikeaa, lankeatte vain tuohon vanhaan malliin, tuohon vanhaan allekirjoitukseen. Miksi? Miksi?



No, osittain koska luulette, että te ette tiedä mitään parempaa. Luulette, että niin tehdään. Selvitetään tiensä siitä läpi. Selvitetään ongelma. Ei. Lopettakaa se. Luulette, että yltäkylläisyyden tai työpaikkojen tai jonkin vastaavan täytyy olla vaikeaa, teidän täytyy tehdä töitä sen eteen. Lopettakaa se nyt.



Kun sanon tämän, teissä on osa, joka tavallaan sanoo: "Voi, tiesin sen. Adamus on ottanut sanat suoraan minun suustani. Tiesin sen." Mutta toinen osa teitä, mieltänne, hyppää mukaan ja sanoo: "Ai, mutta kaikki hajoaa. Menetän kontrollin kaikessa. Täytyy välittää." Välittää – onko välittäminen vain yksi sana todella kovasta työntekosta pääsemättä minnekään? "Täytyy todella välittää asioista. Täytyy tehdä työtä työpaikkansa eteen." Ei, ei tarvitse. Se on hyvin vanhaa ajattelua, syvään juurtunutta ajattelua. Teidän ei tarvitse.



Kun olette tuossa ajattelutavassa, että sen on oltava vaikeaa, mitä sitten teettekin – henkisyys, elämänne, suhteenne, kaikki, autonne, se hajoaa aina, se on niin vaikeaa – olen yllättynyt, että jotkut teistä pääsevät ylös sängystä aamulla. Jotkut teistä eivät itse asiassa pääse. Mutta kun menette siihen, tuohon tietoisuuskerrokseen, joka laitetaan todellisuuteen – sitä voitaisiin kutsua ajatuksiksi tai uskomuksiksi, mutta todellisuudessa se on pieni tietoisuuskerros – se on kuin ottaisitte tämän koko kimpun tästä, mutta ainoastaan tämä raitaoksa tässä, vaikka teillä on koko tämä kimppu, sojottaa ulos ja sanoo: "Minun täytyy tehdä kovasti työtä sen eteen", ja se hehkuu ja värähtelee. Se on se, joka on oikeasti tässä todellisuudessa, ja se pistää jonoon kaikki energiat.



Muistakaa, että olette tietoisuus, valo, kuin magneetti, ja tuo osa joka todella loistaa, osa joka aktivoidaan hetkessä, vetää energioita, jotka ehdottomasti tukevat sitä, jotka tekevät ehdottomasti siitä todellisuutta. Ja siksi elämänne on vaikeaa. Sitä voitaisiin kai kutsua "vetovoimanlaiksi". Se on tavallaan tyhmyydenlaki, koska universumi on tyhmä (vähän naureskelua). Kun joku teistä sanoo: "Voi, odotan, mitä universumi sanoo." Universumi on todella tyhmä! Se on vain energiaa, hiukkasia jotka reagoivat tietoisuuteenne – voitaisiin sanoa tietoisuuteenne, joka resonoi, värähtelee, laitetaan eteenpäin.



Niinpä kun puhumme täällä ja sanon: "Lakataan tekemästä elämästä niin vaikeaa", mieli hyppää mukaan, sen yksi puoli, ja sanoo: "Voi, joo, mutta mitä teemme? Emme syö." Lopettakaa se nyt. Antakaa tuon todellisen tietämisen … Olette nimittäin tämän planeetan perustajia. Se on hyvä titteli käyntikorttiinne: perustaja. Planeetan perustaja (muutama naurahdus).



Kun sanon, ettei elämää koskaan suunniteltu vaikeaksi, tiedätte sen. Se on kuin: "Hemmetin totta." Sen suunniteltiin olevan helvetinmoinen matka, aistillinen, todellinen, hyvin – siihen ei ole ihmissanaa, kenties keksin jonkun sanan – syvä, värikäs, merkityksellinen, hauska ja sillä ei ole merkitystä, kaikki tavallaan yhdistettynä yhteen sanaan. Sitä ei tarkoitettu tällaiseksi, eikä sen tarkoitettu olevan niin jumiutunut. Joku mainitsi jumiutumisen aiemmin. Ihmiset ovat jumissa. Ehdottomasti. Jumiutuneet mutaan, jumiutuneet vanhoihin malleihin.



Jos niin valitsette, aloitetaan tässä nyt liike, ensin itsessänne ja sitten laajentuen ulospäin: elämän ei tarvitse olla vaikeaa. Ei miltään osin. Muut ihmiset oikeuttavat sen, miksi heidän elämänsä on vaikeaa. Heillä on huono puoliso, huonot vanhemmat, mitä ikinä heidän ongelmansa ovatkin. Lopetetaan se kaikki tässä ja nyt.



Elämä on kauneutta ja designia



Haluan teidän pysyvän täällä. Haluan teidän rakastavan heräämistä aamulla. Haluan teidän rakastavan sitä, mitä elämällä on tarjottavana. Haluan teidän rakastavan designia ja kauneutta. Haluan teidän todella rakastavan designia ja kauneutta. Mutta se on vaikeaa tällä hetkellä, kun elämä on niin vaikeaa. On vaikeaa ottaa hetki rakastaakseen tämän planeetan kauneutta.



On vaikeaa antaa itsenne arvostaa jotain sellaista kuin taide tai musiikki. On vain liian vaikeaa. Liian vaikeaa. Mutta lopetetaan se nyt. Ollaan ensimmäinen sukupolvi luultavasti pariin miljoonaan vuoteen, joka ei ole elämän vaikeammalla puolella. Se on viidessä ja vaikeuden alapäässä ja kenties menee jossain kohtaa melkein nollaan.



Elämän ei tarvitse olla vaikeaa. Katson niitä kamppailuja, joita käytte läpi – monet niistä itse aiheutettuja, itse hankittuja, monet – ja ne ovat hyväksyttyjä, eli ette ole koskaan pysähtyneet kyseenalaistamaan niitä. Ette koskaan pysähtyneet kyseenalaistamaan sitä. Ei pitäisi olla vaikeaa, ei lainkaan.



Tiedätte, että tulette pois vanhasta ajattelutavasta. Tiedätte, että olette transhumaani, jumalainen ja ihminen samaan aikaan. Tiedätte, että tulette aisteihinne – kirjaimellisesti, tulette aisteihinne (suom. huom. sama sanonta tarkoittaa myös "tulla järkiinsä") – kun voitte todella arvostaa kauneutta. Todella arvostatte kauneutta, designia. Sitä varten oikeasti tulitte tänne – luomaan sen ja sitten arvostamaan sitä.



Designia voi olla mikä tahansa. Designia voivat olla ajatuksenne. Ajatuksenne designissa. Tällä hetkellä ajatukset ovat kaaoksessa, konfliktissa ja tuskassa. Tällä hetkellä ajatukset joita on useimpien ihmisten mielissä, ovat yleensä hyvin kovia, hyvin karkeita. Mutta tiedätte, että päästätte irti siitä, kun yhtäkkiä myös ajatuksissanne on designia – itse asiassa se on yksi ensimmäisistä merkeistä. Oletteko koskaan edes ajatelleet sitä, että ajatuksissa olisi designia? Luultavasti ette, koska ajatuksenne ovat vain eräänlaista läpivirtausta irrallisia ja joskus loukkaavia tunteita. Ajatuksia virtaa läpi ja on muistoja, muistivirtoja, mutta on myös tuomitsevia virtauksia ja ne ovat loukkaavia – ensin itseänne ja sitten muita loukkaavia. Ja sitten yritätte pidätellä ja sanotte: "Voi, en halua, että minulla on kaikkia näitä ajatuksia!" Mutta ne ovat osa tätä vaikean elämän syndroomaan.



Ja tiedätte, että alatte sallia itsellenne helpon elämän – helpon kaikin tavoin, puhun kaikista tavoista – kun yhtäkkiä oivallatte yhtenä päivänä, toivottavasti pian: "Voi, ajatuksissa on designia. Ajatuksissa on kauneutta."

Tuntekaa sitä hetki. Teillä kulkee kaikkia näitä juttuja päässänne – ne eivät ole oikeasti päässänne, mutta luulette olevan. Teillä kulkee kaikkia näitä juttuja siellä, ja se on tavallaan sekamelskaa. Ja voi, yritätte itse asiassa tukahduttaa sitä paljon, mutta päästäkää irti kontrollista hetkeksi ja tuntekaa tuota designia. Se on taiteellista. Se on luovaa. Ajatuksissa itsessään on itse asiassa valtava määrä kauneutta, siinä miten ne toimivat toistensa kanssa, miten ne alkavat itsestään ja miten ne eksyvät ja jumiutuvat. Siinä on designia, joka on tavallaan kaunista. Ajatus kulkee umpikujakatua aivoissanne eikä se sitten tiedä, mitä tehdä, ja se tulee hulluksi. Se on designia. Se on kauneutta. Se on kauneutta.



Sitten alatte huomata luonnon designin. Se ei ole vain puita ja ruohoa ja taivasta. Yhtäkkiä oivallatte luonnon monisyisen kauneuden. Luonnon, numero yksi asian jota shaumbrat sanovat kaipaavansa, kun he lähtevät tältä planeetalta, ja olette oikeassa. Ei ole mitään sitä vastaava, tätä luonnon kauneutta. Ja siinä on designia. Siinä on väriä. Siinä on, no, siinä on elämää.



Luonto on kuin elämä itse. Siksi luulette kaipaavanne sitä, ja kaipaattekin jossain määrin, mutta luonto on elämää. Se kukkii, kasvaa, reagoi ja riemuitsee jatkuvasti. Ja sitten se menee syvään uneensa ja kuolee eikä se välitä, koska sillä ei ole merkitystä luonnolle, koska se ilmestyy uudestaan, joko takaisin luonnoksi tai jossain muualla.



Luonnossa on suurta kauneutta. Oivallatte yhtäkkiä: "Pääsen pois vaikean elämän syndroomasta", kun osaatte arvostaa sitä – menette ulos ettekä katso vain silmillänne, vaan haistatte sen, olette tuossa luonnon aistillisuudessa.



Te loitte luonnon. Se on peilinne. Se on peilinne. Luonnon tarkoitus ei ole luoda happea tai kaasuja tai mitä tahansa muuta. Se luotiin, jotta voisitte nähdä elämän, jotta voisitte nähdä itsenne, elämän, energian liikkeessä, energian alkavan elää muodossa, designissa, symmetriassa, kauneudessa ja kaaoksessa, kaikkea yhtä aikaa.



Kuten mainittiin aiemmin, kun olette kauniin yksinkertaisuuden paikassa silloin, kun ette enää tee asioista monimutkaisia ja sallitte niiden olla taas yksinkertaisia, kun ette laita hämmentävää kerrosta kerroksen päälle, vaan tulette yksinkertaisuuteen, niin tiedätte pääsevänne pois tästä vaikean elämän syndroomasta ja antavanne sen olla helppoa.



Yksinkertaisuus – se on melkein antiteesi sille, mitä maailma opettaa. Se opettaa suurta monimutkaisuutta, ja ne jotka tuntevat monimutkaisuuden, myös tiede, ne jotka tuntevat sen, ovat todella fiksuja ja todella viisaita. Ei, vaan itse asiassa ne jotka voivat katsoa kaikkea elämässä, luonnossa ja nähdä elegantin yksinkertaisuuden, niin se on itse elämä. En välitä atomeista, mikrobeista, kromosomeista ja mistään muusta vastaavasta. Se on mielenkiintoista tiettyyn pisteeseen saakka, mutta elämä ei ole tiedettä. Tiede yrittää ymmärtää elämää ja sen alkuperää, mutta elämä ei ole tiedettä. Elämä on designia ja kauneutta. Se on sitä.



Sitä vastoin Tobias sanoi: "Sillä ei ole merkitystä", toisin sanoen unohtakaa pikkujutut. Lakatkaa tekemästä kovasti töitä tehdäksenne elämästä tuskallisempaa tai vaikeampaa. Millään siitä ei ole merkitystä, koska ei oikeasti ole. Ja Tobias yritti saada teidät ymmärtämään, ettei sillä ole merkitystä, lopettakaa tämä tuskallinen ja vaikea tie henkisyyteen, koska se ei vie teitä perille. Pääsette sinne sallimalla. Se on siinä. Vetämällä syvään henkeä ja sallimalla. Se on siinä.



Tiedän, että aiotte sanoa nyt: "Mutta mieleni on hyvin ohjelmoitu kaikkiin näihin malleihin, kaikkiin vastoinkäymisiin, pakkoon tehdä tiettyjä asioita. En tiedä, mitä murtaudutaan ulos. En tiedä, miten päästään pois tuosta karusellista, joka menee ympäri ja ympäri ja ympäri kyllästymiseen saakka, ehdottomasti silkkaan tylsyyteen saakka. En tiedä, miten päästään pois." Tämä on vielä yksi mielen ja massatietoisuuden ja kaiken muun tapa, vielä yksi tapa sanoa: "En aio tehdä sitä."



Silloin te, "minä olen", astuu esiin ja sanoo: "Olen poissa siitä. Olen tässä helpossa elämässä. Minä olen." Mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Voi, keksit vain tämän", ja te sanotte: "Aivan oikein, mieli, koska olen luoja, voin keksiä, mitä haluan, ja siksi se on."



Mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Voi! Huijaat vain itseäsi, ja taas kerran osut seinään – epäonnistuminen! epäonnistuminen! – koska olet luuseri." Silloin te sanotte: "Olen tässä. Olen tässä luojaolentona. Olen tässä helpossa elämässäni. En välitä hittoakaan muusta. Olen tässä."



Voitaisiin väittää, että huijaatte vain itseänne, ja kenties huijaattekin, mutta tosiasia on, että kun sallitte sen, ettekä työstä sitä mentaalisesti, kun sallitte sen – "Olen tässä helpossa elämässä" – sillä ei ole merkitystä, narraatteko vain itseänne vai ette, vaan energiat alkavat reagoida sen mukaisesti.



Universumi on tyhmä. Se ei tee psykoanalyysiä teistä. Se ei laita tunnistinta kehoonne: "No, narrasiko hän vai ei? Oliko tämä totta?" Sillä ei ole merkitystä. Universumi on oikeasti tyhmä – tai yksinkertainen, pitäisi kai sanoa – ja se reagoi sen mukaisesti.



"Edith on tässä nyt yksinkertaisessa elämässä." Kaikki energiat muuttavat vanhan linjautumisensa. Ne olivat täällä kahdeksassa, vaikeassa elämässä, ja ne sanovat tavallaan: "Okei, hän on nyt helpossa elämässä. Olemme tässä." Ne asettuvat riviin uudelleen ja ne palvelevat sinua, mestari.



Se on näin yksinkertaista. Ja jos teette siitä yhtään vaikeampaa, jos aloitatte älyllisen roskanne ja jos aloitatte mielen makyon ja alatte analysoida ja ruotia ja kyseenalaistaa – erityisesti kyseenalaistaa – niin kukistatte itsenne ja olette takaisin tuossa karusellissa. Itse asiassa ette ole koskaan oikeastaan päässeet pois. Mutta jos te luojana sanotte: "Olen tässä mestarin helpossa elämässä", sitten on niin. Voitaisiin kai sanoa, että se on energiafysiikan aakkoset. Täytyy olla. Eikä sitä toimiteta universumista. Tarkoitan, että energia tulee jostain, mutta jumalat eivät suosi teitä. Kyse on vain sallimisestanne. Se on siinä. Se on siinä.



Kaikki mutkikkaampi … Te jotka menette sosiaaliseen mediaanne – en ole varma, pidänkö sosiaalisesta mediasta vai en – mutta te jotka menette sinne ja yritätte analysoida sitä, ruotia sitä, väitellä siitä ja läiskiä toisia ihmisiä sillä, olette hävinneet. Olette taas vaikeissa ajoissa. Teillä jotka pelkästään sanotte luojana: "Olen tässä helpossa elämässä", niin sitten on.



Se ei muuta toisia. Se ei muuta muuta maailmaa. Ne pysyvät siellä "kahdeksasta yhdeksään" vaikeusmielessä. Tällä planeetalla on jatkossakin vaikea elämä.



Olette nyt vapaa



Tuon tämän esiin, koska – no, puhun siitä lisää aivan hetken kuluttua – koko tämä juttu josta puhuin äskettäin ProGnostissa: etteivät uusi Maa ja vanha Maa sulaudu yhteen koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Se on hyvä uutinen ja se on huono uutinen, luulisin. Teille jotka rakastatte tätä planeettaa, jotka todella autoitte tämän planeetan luomisessa, se on tavallaan surullista. Ja se on kuin: "Voi! Luulimme, että laittaisimme ne yhteen." Sitä ei tapahdu.



Hyvä uutinen on, että olette nyt vapaita harhailemaan universumissa (naurua). Olette nyt vapaita siitä vastuusta, siitä painosta ja taakasta, että teidän täytyy yrittää tuoda ne yhteen. Olette nyt vapaa luomaan oman paikkanne. Olette nyt vapaa olemaan Theosissa ja täällä samanaikaisesti.



Mutta jos teillä on se tietoisuus, että no, tämän elämän on oltava vaikeaa, jos ette pääse siitä pois, on erittäin vaikeaa olla Theosissa ja Maassa samaan aikaan, olla ihminen ja jumala samaan aikaan. Siksi sanon: "Olen tässä. Olen mestari helpossa elämässäni ja rinnakkain kaikkien niiden kanssa, jotka ovat ympärilläni vaikeassa elämässään." Ja sen voi tehdä.



Se on vähän haastavaa, siitä tulee vähän haastavaa – no, siitä tulee todella haastavaa – monin tavoin. Kun on helpossa elämässä, kun on mukavasti itsensä kanssa ja ilman epämukavuutta maailmassa, joka kaikkialla ympärillä on täynnä kahdeksikkoja ja yhdeksikköjä, elämän vaikeutta, on taipumusta haluta mennä tekemään heidän elämästään helppoa, koska olette edelleen henkisiä sosiaalityöntekijöitä. En välitä, mitä sanotte – ette vain voi itsellenne mitään, ja silloin taas huijaatte minua. Sanotte: "No, aion vain auttaa tätä ihmistä täällä."



Palatkaa takaisin myötätuntoon. Todellinen myötätunto on pelkästään sallimista ja kaikkien jokaisen tason hyväksymistä – heidän matkansa, heidän haasteensa ja heidän vaikeutensa hyväksymistä. He käyvät läpi tarinoitaan. Sitä he vain tekevät, eikä teillä on oikeutta tai syytä muuttaa heidän tarinaansa, ennen kuin tulevat luoksenne sanoen: "Tarvitsen apua." Silloin kysykää heiltä kolme kertaa: "Haluatko oikeasti muuttua?" "No, tarvitsen vain vähän rahaa nyt ja sitten asiat ovat …" "Haluatko oikeasti muuttua?" "No, ei …" Kysykää siis heiltä kolme kertaa, haluavatko he oikeasti apua. Jos he kolmannella kerralla itkevät konttosillaan, niin hypätkää kyytiin.



Voidaksenne olla tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina oivaltaen, että se on vaikeusasteikolla kahdeksikossa ja te voitte olla noin yhdessä, kenties kahdessa, menkää edestakaisin pelkästään huvin vuoksi, se on suhteellisen helppoa. Tunnette tavallaan syyllisyyttä: "Jukra, heillä on niin vaikeaa ja minulla on niin helppoa. Minulla on niin paljon ylimääräistä helppoutta, että jaan heidän kanssaan." Pysähtykää siihen paikkaan. Siitä tulee vaikeaa teille ja vaikeampaa heille.



Sallikaa itsenne saada tuo helppo elämä – ei niin, että joka hetki on helppo. Teillä on edelleen tuo "ja". On tuo ihmiselämän osa ja "ja", mutta alatte tavallaan pysyä enemmän poissa siitä ja olla täällä helppona mestarina. Asiat tulevat teille helposti – raha, energia, ei välttämättä ihmiset. Ei välttämättä ihmiset. Sitä ei tapahdu, mutta kaikki muu. Te itsenne kanssa, elämänne design, kauneutenne arvostaminen ja kauneuden arvostaminen kaikkialla ympärillänne – se on tärkeää.



Sitten takaisin siihen, mihin olin menossa. Cauldre sanoo minulle, että puhun liian pitkään, mutta eikö tämä ole teistä kiehtovaa? (Yleisö on samaa mieltä ja joku huutaa "kiehtovaa!") Hyvä vastaus. Näettekö, miten helppoa se on? (Adamus naureskelee) Takaisin siihen, mihin tämä kaikki on menossa.



Tulkaa järkiinne/aisteihinne



Jos Tobias sanoi, ettei sillä ole merkitystä, minä sanon teille, teille kaikille, että tulkaa järkiinne. Tulkaa järkiinne (muutama naurahdus). Haluaisin tämän olevan yksi pysyvä fraasini. "Tulkaa järkiinne" merkitsee useita eri asioita. Ensinnäkin: "Ihan oikeasti? Ei tarvitse olla vaikeaa. Tulkaa järkiinne." Elämän ei tarvitse olla vaikeaa. Sen ei pitäisi olla vaikeaa.



Tulkaa järkiinne omasta henkisestä matkastanne. Ei ole mitään matkaa. "Haa! Vitsejä teistä! Tulkaa järkiinne!" Se ei ole matka. Menen siihen hetken kuluttua, mutta miksi laitoitte itsenne matkalle? Miksi laitoitte itsenne johonkin oravanpyörään henkisyyteen menemisessä? Koska pidätte pyörimisestä? Koska pidätte hikoilemisesta? Koska pidätte kovasta työntekemisestä ja luulette, että universumi välittää siitä, että teette töitä todella, todella kovasti? Se ei välitä hittoakaan. Se ei välitä hittoakaan.



Tulkaa järkiinne siitä, mitä energia oikeasti on ja kuka te oikeasti olette. Ette ole energiaa. Olette tietoisuus. Olette "olen olemassa". Tulkaa järkiinne. Vedätte puoleenne energiaa. Muotoilette energiaa. Kehonne on energiadesignia. Ajatuksenne ovat energiadesignia. Mutta ette ole energiaa, olette tietoisuus. Olette se asia, joka tuo energiat sisään, muotoilee ne, luo ne ja laittaa ne todellisuuteenne. Olette se asia, joka on luonut luonnon, asian jota rakastatte paljon, joka on itse elämä, joka on design.



Tulkaa järkiinne. Lakatkaa tekemästä asioista monimutkaisia, kun niiden ei tarvitse olla. Suhteet – ja kävelen joskus tässä heikoilla jäillä, mutta pidän pilkkimisestä – mutta sanon teille, että tämä on yksi syvimmistä ongelmista. Tulkaa järkiinne. Jos ette ole hyvässä suhteessa, "hei sitten". Jumala ei välitä. Ette menneet naimisiin ikuisuudeksi. Ei, ette menneet, ja on paljon vanhaa karmaa, ja mitä sitten, jos loukkaatte heidän tunteitaan vähän aikaa. Mitä sitten, jos heistä tulee juoppoja. Sillä ei ole merkitystä (vähän naureskelua). Sillä ei ole merkitystä! Ei, vaan olen hyvin vakavissani tässä, koska yhden ihmisen hukkuminen on riittävän huono asia, mutta kaksi on pahempi, jos tiedätte, mitä tarkoitan (muutama ihminen sanoo "aivan"). Aivan. He hukkuvat joka tapauksessa. Eivät kaikki puolisonne tai rakastajanne. Jotkut teistä ovat hyvin onnellisia. Mutta jos olette huonossa suhteessa tai huonossa perheessä, "hei sitten". Ja olette vähän yksinäinen jonkin aikaa, mutta se on siinä.



Ja tulkaa järkiinne tässä myös omasta kehostanne ja omasta kontrolloinnistanne ja omista säännöistänne ja siitä, miten käsittelette … Tulkaa järkiinne. Pitäkää asiat todella yksinkertaisena, todella yksinkertaisena. Tulkaa järkiinne.



Mutta kaiken tämän toinen puoli on tulla aisteihinne, aistillisuuteenne, mikä on silmienne ja korvienne tuolla puolen. Tulkaa tuntemiseen. Se oikeasti vapauttaa teidät, tunteenne. Se saa teidät ulos eläintarhasta. Ei tienne ajatteleminen ulos, koska ajattelette vain isompaa eläintarhaa, jossa on suuremmat aidat. Mutta olette aistillinen olento. Kerroin teille viime kuussa, että tämä on aisteissanne olemisen, aisteihinne tulemisen vuosi.



Mieli ajattelee heti: "No, mitä ne ovat?" Ja sanon: "Sillä ei ole merkitystä." Sillä ei oikeasti ole, koska ne ovat siinä. Emme luo niitä eikä meidän tarvitse määritellä niitä. Emme luo aisteja. Meillä on jo 200.000 tutkittavana. Luomme joitain uusia aisteja, mutta tulkaa aisteihinne, koska on erilainen tapa elää, joka ei ole mielessä, joka ei ole kontrolloitua, jolla ei ole rajoituksia. Tulkaa aisteihinne. Ne ovat jo siinä. Ne ovat jo hyvin kauniita ja ne auttavat teitä ymmärtämään designia ja kauneutta tavalla, johon mieli ei koskaan pysyisi, johon sitä ei koskaan tarkoitettu.



Ja tässä palaan takaisin … Älkää istuko siinä ajatellen, että menemme aktiovoimaan aisteja, koska emme mene. Se on pelkästään mentaalimakyoa. Emme mene. Ne ovat jo siinä. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin sallia. Tulkaa aisteihinne. Sitten ne tulevat esiin. Kaikilla vähän eri tavalla, mutta sitten ne tulevat esiin. Ja yhtäkkiä mielikuvitus joka on aisti, avautuu ja lakkaatte yrittämästä rajoittaa sitä. Sanotte: "Voi, se on vain hullua ajattelua." Ei, vaan se on mielikuvitusaisti.



Aisti on tapa havaita todellisuus. Sitä se vain on. Se on erilainen perspektiivi havaita todellisuuksia.



Kun avaatte mielikuvitusaistin, todellisuusperspektiivi muuttuu. Yhtäkkiä todellisuus ei ole niin vaikea. Yhtäkkiä todellisuus ei ole niin rajoittunut. Yhtäkkiä todellisuudesta tulee tavallaan melkein kuin fantasiaa, satua ja mieli sanoo: "No, sinä vain keksit tämän." "Olet hiton oikeassa, mieli, minä keksin, koska olen luoja ja sallin." Siis mielikuvitus.



Unet. Unet ovat yksi aisti. Ne eivät ole mielen vaeltelua yöllä, koska te ette pysty keksimään sitä paskaa jokapäiväisessä mielessänne (vähän naureskelua). Se on eri tapa havaita todellisuus. Se on tavallaan, kuten Cauldre kirjoitti tarinassaan – hän halusi minun antavan hänelle kunnian tässä – unet ovat tapa tarkkailla jatkuvia tarinoita, on se sitten entinen elämä tai tarina suhteesta, joka teillä oli vuosia ja vuosia sitten eikä enää ole. Pääsitte siitä irti. Tarina jatkuu ja on hyvin kaunis. Siinä on designia, ja unet ovat havaintoaisti.



Unet eivät ole vain hulluja asioita, koska söitte liikaa pepperonia eilen illalla ja mielenne tulee hulluksi. Ne eivät ole. Ne ovat päteviä. Ne ovat osa teitä. Ne eivät enimmäkseen yritä kertoa teille mitään. Ei ole mitään suuria salaisuuksia. Ne ovat jatkuvia tarinoita. Ja kuten monet teistä tietävät, teillä on ollut hulluja unia viime aikoina, suuria unia, koska olette tulossa aisteihinne, uniaistiin. Jotkut teistä eivät muistaneet uniaan. Nyt muistatte ja toivotte, että voisitte palata takaisin siihen, että te ette muista unianne (vähän naureskelua). Se on tapa havaita.



Puhumme myöhemmin siitä, miten voitte nyt ohjata tietänne unissa, mitä unia haluatte katsella. Se on kuin kaikki nämä kanavat televisiossanne nykyään – mitä haluatte katsella? Tällä hetkellä unet tavallaan pomppaavat esiin, ja menemme enemmän siihen, miten havaita.



Mutta haluan puhua yhdestä tärkeästä aistista, kun tulemme järkiimme. Rakastan tätä – tulla järkiimme/aisteihimme (suom. huom. sama sanonta merkitsee kumpaakin). Tiedättehän: "Lopeta tuo, mieli! Lakkaa olemasta typerä. Tule järkiisi. Avaudu."



Vaihdetaan vähän aihetta tässä.



Mitä oikeasti tapahtuu



Teimme äskettäin suuren muutoksen, tässä tammikuussa, ja se oli hyvin sopivaa, koska planeetalla oli paljon muita muutoksia. Siis siirryimme pois planeetan muutoksista. Ei, vaan kaikkia näitä muutoksia tapahtuu ja kuulen, että Schumannin resonanssi on kaikkien aikojen korkein ja kaikki muuttuu ja teillä on paljon poliittista draamaa. Nimittäin kaikki muuttuu nyt. Huh!



Siis samalla kun kaikki muuttuu täällä, kun Maa menee todella suuriin muutoksiin ja häiriötekijöihin ja erillisyyteen ja pojat, tuo vaikean elämän juttu menee yhdeksikköön nyt, olemme täällä transhumaaneina. He tekevät tuolla omaa juttuaan, ja onko se oikein vai väärin, sillä ei ole merkitystä, koska me olemme täällä, transhumanisteja. Mutta emme tekoälyn ja kaiken sen avulla, koska se on edelleen vain eräänlaista yritystä matkia mieltä. Olemme täällä ja tulemme aisteihimme. Se on transhumanismia. Sen sallimista, mitä on jo. Kaikkien esteiden ja suojausten laskemista. Olemme siinä.



Siis tammikuussa oli hyvin sopivaa hyvin pitkän odottamisen jälkeen tuoda yhteen ProGnost ja Adamin haava, ja yllättäen niissä on oikeasti kyse samasta asiasta. Näin ei luulisi sen perusteella, miltä se kuulostaa. Sanoisitte: "Mitä Adamin haavalla on tekemistä ProGnostin kanssa?" Kaikki, kaikki, kaikki.



ProGnostissa puhuin siitä, miten tämä uusi Maa ja vanha Maa eivät yhdisty. Puhuin siitä, että on uusi Maa. Se ei ole fyysinen paikka, mutta jotkut hahmottavat sen fyysiseksi. He katsovat aurinkokuntaa ja näkevät gravitaatiovoiman. He eivät näe planeettaa, vaan gravitaatiovoiman. Niinpä ollessaan fiksuja ja mentaalisia he sanovat: "Sitten siellä on oltava planeetta. Emme vain näe sitä, koska se on Ur-anuksen tai auringon tai minkä tahansa takana piilossa." (Vähän naureskelua, kun Linda ilmehtii hänelle Uranuksen ääntämistavasta) Minä en nimennyt näitä planeettoja.



He sanovat: "Se on piilossa jonkin takana." Älkää viitsikö. Älkää viitsikö. Rakastan aina sitä, kun tiede yrittää vahvistaa itsensä hevonpaskalla (naurua). He näkevät tämän gravitaatiovaikutuksen, joten he olettavat, että siellä on kiinteä kappale. He eivät ymmärrä gravitaation dynamiikkaa.



Gravitaatio on pelkästään reaktio tietoisuuteen. Aika-avaruus liikkuu yleensä tietoisuuden läpi ja se saa aikaan sen, mikä vaikuttaa aineelta. Mutta sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole … (vähän naureskelua) (Tässä sanonnassa on sana "aine") Sen ei tarvitse olla ainetta.



Niinpä he kutsuvat kaikkea tätä nimellä Planeetta X, Planeetta 9, Nibiru ja kaikkea muuta. Ei. Se minkä he näkevät, on uuden Maan gravitaatio. Ja tuo gravitaatio on itse asiassa voimakkaampi kuin tämän planeetan gravitaatio. Mutta gravitaation ei tarvitse vetää asioita alas tai puristaa asioita sisään. Gravitaatio voi vetää puoleensa mitä tahansa. Gravitaatio voi vetää puoleensa energioita. Gravitaatio on eräänlainen virta, joka tuo energioita luomaan todellisuuksia. He näkevät uuden Maan, eivät Planeetta X:ää tai 9:ää tai mitään sellaista.



Niinpä puhuin ProGnostissa Theosista ja yhteenvetona sanoin periaatteessa: "Vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty", ja tämä on vaikea asia monille ihmisille. Mutta se on myös hyvä uutinen, koska Theos, tuo paikka uudessa Maassa, on hyvin todellinen ja – ja – aivan tässä.



He olettavat gravitaation, jonka he näkevät katsoessaan instrumenteillaan, olevan aurinkokunnan ulkoreunoilta, koska – yritän saada tämän Cauldren läpi – heidän uskomusjärjestelmänsä luo sitten todellisuuden, että se on kaukana. He eivät voisi mitenkään uskoa, että se on aivan tässä. He eivät voi. Niinpä tuo uskomusjärjestelmä luo todellisuuden. Sitten heille se on siellä, mutta fakta on, että se on aivan tässä. Se gravitaatio jonka he näkevät miljoonien, miljardien mailien päässä, ei oikeasti ole. Se on vain heidän havaintonsa. Se tapa jolla todellisuus havaitaan silmien ja mielen kautta. Mutta eksyn nyt aiheesta.



Tositarina on, että tulitte tänne tässä elämässä monista syistä – oivaltaminen. Tulitte tänne integroimaan, vaikuttamaan – se on parempi sana – vaikuttamaan kaikkiin elämiinne. Te – se mitä pidätte ihmisitsenä, mutta mikä on paljon enemmän – tulitte tänne vaikuttamaan jokaiseen tarinaan. Luulen Tobiaksen sanoneen kauan sitten, että teidät on nimitetty ylösnousijaksi kaikkien entisten elämienne ja kaikkien tulevien elämienne puolesta.



Olette noiden tarinoiden muuttaja, jotka ovat jääneet jumiin tai vaeltelevat kummallisiin suuntiin, ja se mitä teette tällä hetkellä itsellenne, valaistumisen salliminen, muuttaa jokaista tarinaa, jokaista entistä elämää. Se ei ole lineaarista etenemistä, joka alkaa kahdeksan elämän takaa, jolloin aloitte opiskella mystiikka, ja menee sitten seitsemänteen jossa teistä tuli vähän parempi, ja kuudenteen jossa meditoitte, ja sitten viidenteen jolloin teidät heitettiin ulos mysteerikoulusta, ja neljänteen. Se ei ole tällaista.



Jokainen tarina, jokainen entinen elämä, jokainen aspekti valaistuu, kun te valaistutte … kun te valaistutte. Siis tuo elämä, sanotaan 12 elämää sitten, jossa olitte halveksittava ihminen – no, 11 ja 10 ja … mutta tuo elämä, jossa olitte barbaari, soturi ja aiheutitte sekasortoa ympäri Eurooppaa, valaistuu ja muuttaa tarinaansa. Ja tuo elämä joka tapahtuu, sanotaan mahdollisesti neljän elämän päästä, on riistämässä henkensä, koska elämä on ylivoimaista, ja valaistuu nyt. Se tapahtuu koko näyttämöllä samanaikaisesti. Se ei ole etenemistä, jossa teette työtä ja työtä ja työtä ja pääsette 18. ulottuvuuteen ja sitten valaistutte. Ei.



Olette tällä hetkellä ikään kuin aurinkokunnan keskellä. Olette aurinko. Olette se, joka sallii valaistumisen, ja kun teette sen, se menee jokaiseen tarinaanne – unitilassa, ihmistilassa, enkelitilassa, kaikkialla. Ja joskus ihmettelette, miksi on vaikeaa.



Muuten, tämä on oikea vastaus. Miksi elämä on niin vaikeaa? "Koska kannan tuota taakkaa, kaikkien tarinoideni gravitaatiota. Ne nimittivät minut."



Ne nimittävät teidät – tavallaan yhteistyötä, mutta ne nimittivät teidät. Ne tavallaan tekivät teidät, mutta te teitte ne. Voitaisiin mennä siinä edestakaisin, mutta te olette se. Teidät on määrätty sallijaksi (vähän naureskelua, suom. huom. käytetään itse keksittyä sanaa). Olette sallija. Olette se, joka sallii, ja sitten se menee kaikille.



Ne eivät pystyneet selvittämään sitä. Niiden tarinaa esitetään, näytellään täällä. Vaikka ne ovat kuolleet, tarina jatkuu tällä planeetalla tai jossain muualla. Mutta kaikkia noita tarinoita näytellään. Ne eivät osaa lopettaa tarinaansa. Ne eivät ole kaikki eksyneet. Jotkut niistä rakastavat tarinoitaan, mutta jotkut niistä ovat eksyneet ja haluavat lopettaa eivätkä ne osaa. Ne huutavat: "Miten muutamme tarinaa?"



Astukaa itseenne tässä elämässä. Siksi tulitte tänne, yksi syy. Se on kuin: "Okei, tulen tähän elämään ja aion vetää tämän kaiken yhteen. Aion olla integroija. Aion olla se, joka sallii sen, mikä tulee joka tapauksessa luonnollisesti. Aion olla tuo portaali jokaiselle entiselle elämälle, tulevalle elämälle ja kaikelle muulle, kaikille tarinoille, olivat ne sitten täällä tai mitä tahansa. Aion olla se yksilö." Se on iso taakka. Se on valtava taakka. Ja olette yrittäneet selvittää sitä siitä lähtien: "Miten teen tämän?" Olette ajatelleet, että on kyse vain teistä. Voi, ei ole. Tästä syystä elämänne on vaikeaa.



Se on melkein ylivoimaista oman kokemuksenne mukaan. Tuo oivallus on kuin: "Te kaikki valitsitte vapaaehtoisesti minut tekemään sen puolestanne?! (Vähän naureskelua) Ihan oikeasti?! Oikeasti?!" Ja sitten vedätte syvään henkeä ja muistatte – tulette aisteihinne. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti tulette aisteihinne/järkiinne.



Ensinnäkin kysytte itseltänne: "No, miten teen tämän? Mitä jos ne eivät pidä siitä? Voi!" On yksi asia – yksi asia – ja se on salliminen. Se on siinä. Sallitte. Sallitte sen, mitä tulee luonnostaan. Integrointi, evoluutio, kehittyminen – sallitte vain sen. Vain se teidän täytyy tehdä. Se on melko helppo tehtävä. Sallikaa vain. Miten sallitte? (Adamus menee rentoon asentoon ja viheltelee; vähän naureskelua) Se on siinä! Ja sitten menette nauttimaan elämästä. Menette kalastamaan. Parempi kalastamassa kuin paljon aktiviteetteja. Tai menette "penkkeilemään", tai teette vain jotain. Menkää keilaamaan, mitä tahansa, ja sitten teette vähän sallimista. Salliminen on vain hengen vetämistä syvään. Se on sallimista.



Nämä säteilyaallot menevät jokaiseen elämään, jokaiseen tarinaan. Kyse ei ole vain elämistä, vaan elämissä on tarinoita, jotka alkavat elää itsenäisesti, jotka jatkavat tarinoitaan toisissa ulottuvuuksissa. Tulkaa järkiinne. Tulkaa yksinkertaisuuteen, mutta tarkoitan myös aistejanne – mielikuvitusaisti, uniaisti – ja nyt palaan takaisin siihen, missä lähdin.



ProGnostissa sanoin, ettei se toimi – vanhan Maan ja uuden Maan yhdistyminen – yhdestä hyvin yksinkertaisesta syystä. Ei siksi, että ihmiset ovat maan päällä pahoja, vaan koska – se on itse asiassa teidän vikanne (vähän naureskelua) – tämä ei ole enää turvallinen tila kokea todellista rakkautta. Sitä ei voi tehdä, ja tiedätte sen.



Rakkaus



Voitaisiin sanoa, että tulitte tähän elämään nimitettynä ylösnousijana. Mutta tulitte tähän elämään, koska rakkaus on aisti. Se on hyvin erilainen kuin näkö, kuulo ja sellaiset asiat, mutta se on aisti. Rakkaus on tapa hahmotta maailma. Siksi se on aisti.



Rakkautta ei ollut, ennen kuin se löydettiin tällä planeetalla – tai oivallettiin tai luotiin, miten halutaankin sanoa. Se ei tullut Jumalalta. Se ei tullut enkeleiltä. Enkelit, ne jotka eivät ole koskaan olleet täällä, eivät tunne rakkausaistia tai niillä ei ole sitä. Se luotiin täällä. Olette rakastaneet ja teitä on rakastettu. Mutta voitaisiin sanoa, että on rakkauden viimeinen raja, jota varten oikeasti tulitte tänne. Se on todellinen syy, todellinen oikea syy, tai sanoisin, että henkilökohtaisempi syy. Ja jossain kohtaa tässä elämässä, melko äskettäin, oivalsitte, ettei täällä ole riittävän turvallista, koska ihmiset ovat kovia. He elävät vaikeaa elämää.



Ei ole riittävän turvallista, koska seuraava rakkaustaso jonka haluatte kovasti kokea, jonka haluatte kovasti saada elämäänne, ei ole turvallinen täällä. Se on liian herkkää. Herkkää, eli herkkää, mutta aistillista. Tuo aisti.



Energiat täällä ovat itse asiassa niin julmia, että jos meillä ei olisi vastapainona Theosta, ne hyökkäisivät kimppuunne. Ne, eivät välttämättä ihmiset – no, nekin – mutta energiat hyökkäisivät kimppuunne. Elämän ankaruus yhdessä todellisen rakkauden aistillisen kauneuden ja desiginin kanssa, tarkoitan todellisen rakkauden – en sellaista, mitä tunsitte teininä; se oli suurta rakkautta, mutta tarkoitan puhdasta rakkautta – näiden kahden vastakkainasettelu, näiden kahden epätasapaino saisi aikaan sen, että ihmiselämän ankaruus hyökkäisi kirjaimellisesti todellisen rakkauden herkkyyden kimppuun. Niinpä luotiin Theos niille, jotka haluavat tuon seuraavan rakkaustason. Eikä se ole välttämättä rakkautta naapurin poikaan tai kaveriin, jonka kanssa olet ollut suhteessa pari vuotta, mutten mainitse nimeäsi (vähän naureskelua). Se ei ole oikeasti … Sinä tiedät (katsoen kameraan). Sinä tiedät (lisää naureskelua). Lupasin, etten kerro.



Se on vanhaa rakkautta. Teillä on ollut sitä. Olette olleet siinä. Olette kyllästyneet siihen. Olette kokeilleet sitä. Olette yrittäneet luoda uudelleen sitä tavallaan seksuaalisesti, eikä se toimi. Tiedätte, että tulitte tänne todellisen rakkausastin vuoksi.



Ihmiset eivät koe sitä tällä hetkellä. Miten voitte kokea niin syvää ja "riuduttavaa" ja kaikenkattavaa rakkautta kauneudessa, miten voitte kokea sitä maailmassa, joka uskoo edelleen vaikeaan elämään? Siksi nämä kaksi eivät yhdisty. Siksi on Theos, rakkauden kokemisen paikka, ja Maa ja te täällä maan päällä, ja siksi ne ovat tavallaan yhdessä, mutta ne eivät ole. Ne ovat kaksi eri tasoa kyetä aistimaan elämää ja elämän kauneutta. Ne ovat kumpikin täällä, mutta ne eivät ole yhdessä.



Ja sitten hiljattain sen jälkeen – ja vasta sen jälkeen – voimme tehdä Adamin haavan*. Adamin haava puhuu rakkaudesta. Se on tarina rakkaudesta Isiksen ja Adamin välillä, jotka ovat yksinkertaisesti feminiini- ja maskuliiniaspekti sisällänne. Ja Adamin haavassa puhuttiin tästä suuresta rakkaudesta. Siinä puhuttiin Isiksen häpeästä, mutta sitten suuresta rakkaudesta, jonka he lopulta löysivät yhdessä täältä maan päältä.



*Adamin haava julkaistaan 14.2.2017



En mene tuohon tarinaan kovin paljon, mutta tarpeetonta kai sanoa, että nämä kaksi sopivat yhteen hyvin kauniisti. Isis, rakkauden feminiininen tavoittelu, hänen halunsa … Ilmaistaanpa se näin: Isis, feminiiniaspekti, vaatii todellisen rakkauden kokemista, kun taas Adam, rakkaudestaan Isisiä kohtaan, ylläpitää linnaketta. Adam säilyttää paikan, tasapanon täällä maapallolla, missä edelleen asutte ja missä teillä on edelleen keho, ja Isis alkaa sillä välin löytää todellisen rakkauden paikassa nimeltään Theos.



Mitä seuraavaksi? Seuraavaksi on todellinen rakkaus.



En halua sanoa liikaa siitä nyt, koska haluan teidän saada tuon kokemuksen itse, mutta haluan teidän ymmärtävän, mitä tapahtuu – miksi olette tunteneet niin, kuin olette tunteneet, miksi näyttää hullulta toisinaan, miksi ette ymmärrä, mitä sisällänne tapahtuu ja miksi kaikki nämä asiat käännetään ylösalaisin. Ei käännetä. Emme etene liian nopeasti. Emme etene liian hitaasti. Etenemme juuri oikein. Se on hyvin kaunista, ja teidän täytyy vain tulla aisteihinne.



Rakkausaisti-merabh



Tämän myötä haluan lopettaa tämän päivän merabhiin ja antaa kaiken tämä imeytyä. Olen kiinnittänyt huomionne muualle, toivottavasti olen jakanut, toivottavasti olen tuonut fokuksen siihen, mitä elämässänne oikeasti tapahtuu. Integroidaan tämä kaikki nyt.



(Musiikki alkaa)



Tietysti olen puhunut paljon sanoja eikä millään niistä ole oikeasti merkitystä, ei paljon. Sillä on merkitystä, että olette tässä ja sallitte.



Kaikessa tuossa kovassa työssä, kaikessa ankaruudessa itsellenne, vedetään syvään henkeä ja päästetään siitä vain irti.



Mitä elämää se on. Mitä elämää.



(Tauko)



Vedetään syvään henkeä ja tullaan aisteihimme nyt, eli pidetään kaikki todella yksinkertaisena. Pidetään kaikki todella yksinkertaisena.



Tullaan aisteihimme, teidän aisteihinne nyt. Olemme puhuneet niistä ikuisesti. Olette luultavasti kyllästyneet siihen, mutta näköaisti ja kuulo ja myös ajattelu – ne kaikki ovat aisteja. Nämä ovat asioita, jotka antavat teille perspektiivin elämään, näkökulman todellisuuteen.



Mutta nyt kun sallitte, aistit avautuvat luonnostaan.



On hyvin kauniita aisteja. Mielikuvitusaisti – se on tapa havaita todellisuus.



Uniaisti – unet antavat teille tällä hetkellä tunteen kaikesta integrointityöstä kaikissa tarinoissa, siitä miten kaikki tarinanne, entiset ja tulevat elämät, kaikki muu tulee oivallukseensa samanaikaisesti.



Kun sallitte, kaikki hahmot suuressa elämänkirjassanne, kaikki ne tulevat omaan oivaltamiseensa. Kuvitelkaa tämä suuri kirja, jossa on tuhansia tarinoita, tuhansia lukuja, ja luvut, kaikki eri tarinat, jatkuvat ja jatkuvat. Ne eivät lopu. Ja tässä te olette sallien, ja se muuttuu. Se integroi periaatteessa kaikki tarinat.



Voitaisiin sanoa, että olette vastaus, jota ne ovat etsineet.



Olette vastaus, jota ne ovat etsineet. Ja teidän täytyy muistaa vain sallia se, mikä tulee luonnostaan – minä olen.



Paras asia minkä voitte tehdä niille ja itsellenne, on vain rentoutua valaistumiseenne.



Rentoutukaa vain helppoon elämään, hyvään elämään, helppoon elämään.



Rentoutukaa vain oman Itsenne kauneuteen, designiin.



(Tauko)



Kun rentoudutaan, luotetaan itseensä, kaikkiin aisteihin, aistillisiin osiin, ne avautuvat.



Rakkausaisti on luultavasti suurin.



Nimittäin yksi tarina on sinulle läheisin ja rakkain – sinä tässä elämässä. Sinulla on kaikki nämä muut elämät, kaikki nämä muut tarinat ja voit tuntea ne, voit aistia ne. Niitä pyörii kaikkialla ympärillä. Mutta on yksi tarina, yksi aisti joka sai oikeasti sinut tulemaan takaisin tänne: rakkaus.



Anna nyt itsesi tuntea tuo yhteinen side kaikkein muiden tarinoiden kanssa. Kaikkien entisten ja tulevien elämien.



(Tauko)



Eivätkö nekin ole rakkaustarinoita? Rakkausaistin luominen … rakkauden kokeminen … rakkauden korkeuksiin ja syvyyksiin meneminen.



Ei ole mikään ihme, että kaikki nuo tarinat, nuo entiset ja tulevat elämät, kaikki nuo sinun puolesi, jakavat tuon yhteisen asian: rakkauden.



Mutta se olit sinä, tämä elämä, joka sanoi: "Haluan todellista rakkautta nyt, syvempää kuin mikään puoleni tai aspektini on koskaan tuntenut, syvempää kuin mikään noista muista tarinoista." Ja nuo tarinat jatkavat kiemurtelemista, pyörimistä ja kehittymistä, mutta sinä sanoit: "Tämä se on. Tämä elämä minulle rakkauteen."



Siinä ei ollut kyse valaistumisesta, se oli hyvä häiriötekijä. Siinä ei ollut kyse ylösnousemuksesta, se oli henkistä makyoa.



Tulit tähän elämään äitisi kohdun kautta päästäksesi suurimpaan ja puhtaimpaan rakkauskokemukseen … täyttääksesi rakkaushalun. Se on siinä, aivan siinä.



(Tauko)



Lapsen rakastaminen on kaunis asia. Toisen ihmisen, miehen tai naisen, rakastaminen on mahtavaa, mutta ne kalpenevat seuraavan rakkausoivalluksen rinnalla.



Siksi tulitte tähän elämään.



Siksi loitte Theosin, tehdäksenne siitä mahdollista, kun oli piinaava oivallus, että rakkaus, sellainen kuin oikeasti etsitte, ei ollut mahdollinen vanhassa Maassa. Näiden kahden integroituminen veisi aivan liian pitkään – aivan liian pitkään.



Siksi vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty. Siksi Theosista tulee turvapaikkanne. Se on myös täällä nyt.



Siksi Theos luotiin turvapaikoista tuvallisimmaksi – jotta voisitte sallia tuon rakkauden.



(Tauko)



Se on yksi noista asioista … Se on ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka halusitte tehdä tässä elämässä.



Ette löydä tietänne sinne mielen kautta, selvittämällä sitä, yrittämällä kutsua sitä. Sallitte vain. Sallitte yksinkertaisesti, pelkästään.



(Tauko)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pyydän teitä vain tuntemaan tuota turvallista paikkaa, jota luotte … sillä siellä tämä seuraava kokemus, tämä todellinen rakkausnäytös, voidaan esittää.



Turvallinen tila, näyttämö, järjestely – ja sinä.

Älä yritä edetä liian nopeasti tai liian hitaasti.



Nimittäin sallimisessa ei ole kyse yrityksestä kontrolloida. Ei ole kyse yrityksestä sanoa: "Nopeutetaan sitä" tai "Hidastetaan sitä". Kyse on vain sallimisesta. Ja sitten tämä rakkaus tulee sinulle.



Se ei ole pitkä, tumma ja kokea mies tai kaunis nainen. Ei, se on erilaista. Se ei ole välttämättä joku, jonka kanssa jaat aamiaisen aamulla ja käperryt sänkyyn illalla. Ei. Sekin on rakkautta, mutta tämä rakkaus on hyvin erilaista. Hyvin, hyvin erilaista.



Vedä kunnolla syvään henkeä, rakas ihminen, rakas mestari, ja pelkästään salli. Ja sitten se tulee sinulle.



Se on näin yksinkertaista. Se on näin helppoa.



Vedä kunnolla syvään henkeä.



(Musiikki loppuu)



Kaiken sen ajoitus mitä teemme tässä, on hyvin kaunis. Suuri design – ajan, energian ja tietoisuuden design.



Vedetään kunnolla syvään henkeä. Vau! Siinä tapahtui paljon. Se oli hyvä merabh. Tarkoitan, että koska sallitte sen olla.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja palataan tavallaan takaisin siihen, mistä aloitimme – yksinkertainen ja helppo elämä, suuren rakkauden elämä, syy miksi tulitte tänne tässä elämässä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä, ja mitä sanomme päättäessämme tämän?



ADAMUS JA YLEISÖ: Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



ADAMUS: Kiitos, ystäväni. Kiitos (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Maaliskuun 2017 KYSYMYSTEN KYSEENALAISTAMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 02.03.2017 20:55

KYSYMYSTEN KYSEENALAISTAMINEN

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

(Kieli poskessa* tehty artikkeli)

Miten monta kysymystä teet tiettynä päivänä? Tämä sisältää kysymykset, joita esität toisille ja itsellesi. "Millainen sää tulee tänään?", "Mitä syömme lounaaksi?", "Miten kauan kestää, että minusta tulee oivallettu mestari?", "Miten maksan vuokran tässä kuussa?" ja "Mitä minun pitäisi tehdä elämälläni?"

Arvioin, että karkeasti 33%:iin päivittäisestä toiminnastamme liittyy kysymyksiä. Mietin, onko se täsmällinen luku vai jotain, minkä keksin. Hups. Siinä mennään taas – lisään uuden kysymyksen pitkään listaan kysymyksiä, jotka olen tehnyt jo tänään.

Kysymykset ovat välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä. Kysymys on lause, joka ilmaistaan saadakseen informaatiota. "Mikä on nimesi?", "Mihin aikaan päivällinen on tänään?", "Kuka joi kaiken viinin?", "Missä vessa on?" Nämä ovat kaikki oleellisia kysymyksiä, mutta kenties olemme menneet liiallisuuksiin kaikissa kysymyksissämme? Mietin, olisiko viime lause pitänyt olla kysymys vai toteamus. Näetkö, miten kysymykset voivat saada täysin aivosi hämmentymään?

Väitän, että kysymysten runsaus modernissa yhteiskunnassa aiheuttaa jonkinasteista mielen saastetta ja perimmiltään edistää masennusta ja ahdistusta. Siinä missä kysymykset suunniteltiin alun perin yksinkertaiseksi kommunikointityökaluksi Lemurian päivinä, jotta selvittiin hengissä ("Onko kukaan nähnyt ihmisiä syövää dinosaurusta kuljeskelemassa tänään?"), näyttää siltä, että nyt kysymyksiä käytetään hyvän ja selkeän ajattelun tilalla ja ne ovat varmasti tukahduttaneet intuition käyttämistä.

On ulkoisia kysymyksiä – niitä joita teemme toisille ihmisille. Tähän kysymykset alun perin tarkoitettiin. Tee kysymys ja saa vastaus. "Haetko maitoa kaupasta?", "Miten sinulla menee?", "Mihin aikaan kokous alkaa?" Mutta nyt on niin monen tyyppisiä kysymyksiä, että peruskysymys on menettänyt vaikutuksensa. Tiedätkö, mitä tarkoitan? Vain liian monia kysymyksiä.

Oletko koskaan kuullut retorisesta kysymyksestä? Retorinen kysymys on kielikuva kysymysmuodossa ja se tehdään tärkeän asian ilmaisemiseksi, ei vastauksen saamiseksi. Vaikkei retorinen kysymys vaadi suoraa vastausta, monissa tapauksissa se saattaa olla tarkoitettu aloittamaan keskustelu tai ainakin saamaan tunnustus, että kuuntelija ymmärtää tarkoitetun viestin. Vanhempasi ovat saattaneet tehdä sinulle retorisia kysymyksiä, kuten: "Etkö osaa tehdä mitään oikein?" tai "Sanotko tätä hyväksi huoneesi siivoamiseksi?" ja "Luuletko meneväsi collegeen noilla arvosanoilla?" Heidän kysymyksiään ei ollut tarkoitettu kysymään kyvystäsi, vaan vihjailemaan kyvyttömyydestäsi. Vaikka ovatkin joskus huvittavia ja humoristisia, retorisia kysymyksiä on harvoin tarkoitettu puhtaasti komedialliseksi. Tajuatko vihdoin pointtini liiallisesta kysymysten tekemisestä?

Kysymykset jotka huolettavat minua eniten, ovat kysymykset itsestämme. Kysymykset itsestä ja itsensä kyseenalaistaminen. Ne ovat Epäilyn lapsipuolia ja suurin osa niistä on tarpeettomia ja hyödyttömiä. "Onko tämä artikkeli riittävän hyvä?" saattaisin kysyä itseltäni naputellessani näppäimistöä. "Onko sillä merkitystä?" Toisin sanoen "Mihin tuo itsensä kyseenalaistaminen vie minut?" Se ei tee minusta parempaa kirjoittajaa. Se ei saa useampia ihmisiä lukemaan artikkeliani. Se on vain mielen haituvaa, siinä napanöyhtän vieressä. Se ei vain palvele mitään tarkoitusta.

Tobias viittasi monta vuotta sitten kysymysten kyseenalaistamiseen. Hän sanoi, että joka kerta kun esität kysymyksen, universumiin lähtee "avaruusluotain" siihen saakka, kunnes vastaus löytyy. Joskus vastaukset tulevat nopeasti ("Syömmekö päivällistä klo 19?"), kun taas toisilla kerroilla kysymykset ovat tutkineet ympäri universumia ja etsineet vastausta monta elämää ("Mikä on elämän tarkoitus?"). Enkelien matka -kirjassa (https://store.crimsoncircle.com/journey ... -book.html) Tobias puhui alkuperäisestä synnistämme – eiku – alkuperäisestä kysymyksestämme, kun olimme menneet tulimuurin läpi. "Kuka olen?" Tuo yksi yksinkertainen kysymys laukaisi meidät loputtomaan sarjaan kokemuksia ja elämiä, kaikki vastauksen etsimiseksi tuohon kysymykseen. (Huom.: vastaus tuohon kysymykseen on "minä olen mitä olen". Voit lakata nyt etsimästä.)

Varmasti moniin kysymyksiin vastataan matkan varrella, mutta voit kuvitella, miten moni kysymys etsii edelleen vastausta. Tuo etsintä tulee uniisi yöllä, näiden "avaruusluotainten" tutkiessa menneisyyttä ja tulevaisuutta etsien merkitystä. Valvetilassa vastaamattomat kysymykset etsivät ratkaisua, kun jatkat päivääsi. Ne ovat eräänlainen aspekti, joka on ohjelmoitu etsimään ja etsimään ja etsimään, kunnes ne löytävät vastauksen. Voitko kuvitella, miten tämä vaikuttaa selkeyteesi, puhumattakaan hyvästä yöunesta?

Kysymykset ovat niin juurtuneet elämäämme, ettemme oivalla, ettemme tarvitse kysymyksiä oivaltaaksemme vastaukset. Hämmentävää? Käytetäänpä tätä yleistä shaumbra-kysymystä esimerkkinä: "Mitä minun tarvitsee tehdä tullakseni ruumiillistuneeksi mestariksi?" Kun tämä sisäinen kysymys tehdään, luotain lähtee etsimään vastausta. Se etsii muistipankeistasi ja kun se ei löydä vastausta, se menee universumiin. Universumilla ei tietenkään ole vastausta, joten se menee kosmokseen. Kosmos on todella suuri, joten se etsii siellä edelleen. Sinulla kysymyksen tekijänä on levoton tunne, koska kysymys sinkoilee ympäri kosmosta. Se on epätäydellisyyden tunne. Yhdistä se miljooniin ja miljooniin muihin vastaamattomiin kysymyksiin ja melko pian pakahdut. Oivallatko, että tämä voi johtaa uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen?

Mitä tehdä?? Yksinkertaista. Älä tee #$@%&-kysymystä! Sen sijaan, että kysyt, mitä sinun tarvitsee tehdä tullaksesi ruumiillistuneeksi mestariksi, pelkästään OLE mestari. Mitään kysymystä ei tarvita, koska vastaus on jo sisällä. Sillä hetkellä kun esitit tuon kysymyksen, luotain meni ulos etsimään vastausta. Mutta todellakaan ei ollut mitään tarvetta kysymykseen, koska olet jo mestari … olet aina ollut mestari. Kenelläkään muulla ei ole vastausta, ei edes universumilla. Tietoisuusteko-kirjassa Adamus sanoo: käyttäydy kuin mestari, äläkä kysy, millaista on olla mestari. Älä esitä kysymystä, salli itsesi vain oivaltaa. Se on ensin vähän konstikasta, koska olemme hyvin tottuneita tekemään kysymyksiä. Mieli melkein vaatii tekemään kysymyksen, mutta vedä syvään henkeä ja vain tule mestariksi. Mieli kyseenalaistaa oivaltamisen pätevyyden, ei kysymisen, koska no, mieli haluaa kysyä kaikkea. Tiesitkö, että kysymykset ovat aivojen intohimo?

Eivät kaikki kysymykset ole huonoja. Kysyin juuri Lindalta, mitä hän haluaa syntymäpäivänään (1.3.). Hän hymyili suloisesti ja vastasi: "Vain sinut." Mutta tiesin vastauksen jo, ennen kuin esitin sen (olen jo päättänyt, mitä hankin hänelle), joten se ei tainnut oikeasti olla kysymys. Väitän, että voimme vähentää dramaattisesti päivittäin esittämiemme kysymysten määrää, erityisesti sisäisten kysymysten, kuten "Missä valaistumiseni on?" Kun kysymystä ei tehdä ja oivaltaminen sallitaan, meistä tulee yhtäkkiä mestari. Etsiminen lakkaa. Sitten mestari tulee esiin "minä olen" -olemuksen varjoista.

Mitä siis aion hankkia Lindalle syntymäpäiväksi, kysyt. Toivottavasti saat vastauksen pian Facebook-kuvana ja voit tuoda kysymysluotaimen takaisin kotiin.

*"Kieli poskessa" on amerikkalainen kielikuva, joka vihjaa, että toteamus tai muu esitys on tarkoitettu huumoriksi tai muuten ei-vakavaksi, eikä sitä pitäisi ottaa täydestä. Fraasi tarkoitettiin alun perin ilmaisemaan halveksuntaa työntämällä kieli poskeen ja näyttämällä ele loukkaavalle henkilölle. Vuoteen 1842 mennessä fraasi oli saanut sen nykyaikaisen merkityksensä, ettei toteamusta ollut tarkoitus ottaa vakavasti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

4.3.2017 SHOUD 7

ViestiKirjoittaja hammer » 11.03.2017 10:42

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.3.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen hyvän tunteen/hyvältä tuntuva Adamus. Tervetuloa (hurrauksia ja yleisön taputuksia).

Aah! Huoneessa on todella hyvä tuntu tänään, ja myös kaikille jotka kuuntelevat netissä, hyvä tunne ja hyvin sopiva laulu, kaunis laulu sessiomme aloittamiseksi (viitataan Yohamin juuri esittämään lauluun).



Energiatuoksut



Minun täytyy tehdä tänään muutama tunnustus, mutta menen niihin hetken kuluttua. Haluan ottaa hetken vain hyvän tunteen kera. Huomaatte, että täällä on hyvä tuntu. Kenties tulitte aiemmin sisään ulkoa, kotoa tai töistä, missä satuittekin olemaan, ja oli vain – no, kävelette ovesta ja on hyvä tuntu. Hmm? Onko se ihmiset? Onko se juuri keitetty kahvi? Onko se kaikkea tätä? Onko se ruoka? Onko se itse rakennus? Mutta on erittäin hyvä tuntu. Onko se työryhmä täällä takana, joka tekee kovasti töitä tehdäkseen tästä hyvän produktion? Istun tänne taakse, jotta he pääsevät lähetykseen (yleisö taputtaa).



Mutta luultavasti sitä tapahtuu teille enemmän ja enemmän nykyään. Se on vain tavallaan hyvä tunne jostain. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se kannattaa ehkä kirjoittaa taululle. Kirjoitamme tänään paljon taululle. Selitän hetken kuluttua miksi. Kutsun sitä energiatuoksuksi. Se on kuin energia-aura.



Olette luultavasti kokeneet sen aiemmin. Teillä on esimerkiksi suosikkihuone kotonanne, ja se on vain – ette oikein tiedä miksi – se on vain … Pidän tuosta, ikään kuin taianomaisesti (sanat ilmestyvät näytölle). Se on kuin tuoksu. Tuoksu (scent). Se tulee latinan sanasta "sentient", mikä merkitsee tunnetta. Se on kuin aisti, joista olen puhunut paljon viime aikoina – palatkaa takaisin aisteihinne – ja tuoksu liittyy siihen. Mutta se johtuu siitä, että huone tuoksuu hyvältä. Se ei ole vain fyysinen tuoksu. Huoneessa on energia – energia josta ei voi erehtyä. Yksi kotinne huone – kenties se on makuuhuone, kenties se on vessa.



LINDA: Voi eiiii!



ADAMUS: Voisi olla. En sano sitä oikeasti minkäänlaisena tekohuumorina, vaan kenties se on kotonanne paikka, jossa pääsette pois, jossa voitte sulkea pois muun maailman. Teillä on kylpyamme. Teillä on omat juttunne siellä. Ne eivät ole kaikkien muiden. Ne ovat vain teidän, joten siinä on energiatuoksu, tietty tuntu.



Kenties se on kahvila, jokin paikka jonne teidän on hyvin mukava mennä. Kenties näin on siksi, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, mutta sanoisin, että olette käyneet siellä jonkin aikaa, koska sillä on hyvä energiatuoksu. Siellä on todella harmoniset energiat.



Voisitte istua suosikkikahvilassanne jossain ja siellä voisi olla muita ihmisiä ympärillä ja voisi olla ääniä ja tuoksuja – tuoksuja kahvin valmistamisesta … (hän siemaisee kahviaan). Voi, se on kuumaa, ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia. Mutta istutte vain siellä ja on hyvin mukavaa. Se on tavallaan, no, turvallinen tila. Ja kenties haluaisitte kaikkien muiden ihmisten lähtevän, mutta myös heidän kanssaan se on edelleen turvallinen paikka.



Kenties se on jokin internet-sivu, nettisivusto, kuten sitä kutsutaan, ja pidätte siellä käymisestä. Kenties se on Crimson Circlen nettisivut, kenties jotkut muut nettisivut missä teistä tuntuu todella mukavalta, koska niissä on hyvä tuoksu. Niissä on hyvä aura. Kenties ei kaikille, kenties vain teille, mutta ne tuntuvat vain hyvältä, tavallaan kuin laulu. Se vain tuntuu hyvältä.



Teille tulee enemmän ja enemmän tämän tyyppisiä reaktioita, näitä tuoksuja, ja kyse ei ole … Otetaanpa tällainen huone. Tällä Crimson Circlen yhteyskeskuksella on erittäin hyvä energiatuoksu. Pidän tänne tulemisesta. Ja tiedättehän, ylösnousseelle mestarille on tavallaan vaikea tulla tänne alas – "tänne alas" ei ole oikea sana, no olkoon, tänne alas – tulla tänne alas. On nimittäin todella kova gravitaatio, joka tavallaan – no, tiedätte – se vain imee sisään. Enkä puhu fyysisestä gravitaatiosta, vaan puhun tuosta imevästä elämänvoimasta, joka tukkii kaikki muut aistit, tekee hyvin fokusoituneeksi. Silloinkin kun ei halua fokusoitua, se imee sisään. Se vangitsee.



On sellaista myös silloin, kun tulen oleilemaan paljon kanssanne. On sellaista, kun vierailen kotonanne tai olemme ulkona kävelyllä. On vähän vaikeaa joskus jäädä todella pitkäksi aikaa gravitaation vuoksi. Se vaikuttaa kaikkeen.



Nimittäin ylösnousseessa elämässä on oikeasti hyvin vapaa. On hyvin vapaa kaikin tavoin, jota voisitte kuvitella. Tarkoitan, että vapaa yltäkylläisyystaakasta, koska yltäkylläisyyttä on aina. On vapaa aisteissaan. Ei ole rajoittunut vain pariin tylsään aistiin. On vapaa kaikin tavoin. Ei huolehdita seuraavasta hetkestä. Ei suunnitella. Ei ole tavoitteita. Se on todella vapaata. Siis tullessani oleskelemaan, on gravitaatio. Se tavallaan imee – on vähän vaikeaa toisinaan.



Kuten puhuin viime shoudissamme, on tuo vaikea ihmiselämä. No, ei mikään ihme, koska gravitaatio mikä on tavallaan sivutuote aika-avaruuden liikkumisesta tietoisuuden läpi, tavallaan imee asiat tähän todellisuuteen. En sano, etten pidä tulemisesta vierailemaan luonanne. Rakastan olla täällä, ja rakastan todella olla täällä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa. On selvä energiatuoksu. Se ei liity mitenkään väreihin seinillä tai valaistukseen tai musiikkiin. Ne parantavat sitä, mutta se liittyy, no, ensinnäkin siihen tosiasiaan, että tämä on teidän. Kaikki te autoitte tämän paikan luomisessa ja rakentamisessa.



Sanon tavallaan mielenkiintoisen asian tässä. Sanotaanpa, että vain muutama ihminen olisi maksanut tämän kaiken kasaamisen, tuhansien ja tuhansien ja tuhansien sijasta. Sillä olisi hyvin erilainen energiatuoksu, koska jokainen teistä panosti siihen. Teitte lisäyksen siihen hyvin rakastavalla tavalla, hyvin avoimella tavalla ja tietäen, että teillä oli omistajuus siihen, energiaomistajuus.



Sitten kun se yhdistetään työhön, mitä täällä on tehty – se ei ole edes työtä, täällä on tapahtunut transformaatiota – mitä täällä on tapahtunut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana, kun olemme olleet täällä, se lisää tämän paikan energia-auraa.



Kun se yhdistetään kuukausittaisten shoudiemme lisäksi niihin uskomattomiin asioihin, joita olemme tehneet täällä hiljattain, Adamin haavan ollessa yksi, ja filmasimme Mestarin elämä 4:n ja monia, monia muita asioita – aspektologia, seksuaalienergiat – kaikki tämä menee energiatuoksuun.



Se ei ole kovaa feng shuita, kuten että oven pitäisi olla pohjoisessa tai kenties etelässä, ihan sama. Feng shuilla ei ole todellisuudessa merkitystä ylösnousseelle mestarille. Hänelle kaikki on feng shuita. Kaikki selviää. Jos ovi on väärässä paikassa, ovi löytää tavan siirtyä mukautuakseen mestariin.



Mutta haluan teidän vain tuntevan hetken elämässänne ihmisiä – paikkoja, asioita, ihmisiä – joiden lähellä teistä tuntuu hyvältä. Kenties heillä ei ole kovin syvällisiä sanoja, he eivät ole kaikkein fiksuimpia. Kenties he tulevat eri kulttuurista, heillä on eri politiikka, mutta teistä vain tuntuu hyvältä heidän lähellään. Se on energiatuoksu.



Teistä lähtee tuoksu. Sinusta lähtee tuoksu, Sart.



ADAMUS: Joo, joo, joo (naurua).



SART: Aivan varmasti!



ADAMUS: Ja tällä hetkellä te kaikki – miten sen sanoisi – lähetätte, säteilette enemmän kuin koskaan. Niinpä silloin kun tulen vierailemaan tällä tavalla tai kun tulen käymään luonanne henkilökohtaisesti, yksilöllisesti, on huomattava ero tuoksussanne, energiatuoksussanne. Ja taas kerran, en puhu vain hajusta, vaan harmoniasta – ei harmoniasta minun ja teidän välillä, vaan harmoniasta teissä itsessänne.



Säteilette paljon enemmän – sitä ei pidä sekoittaa oman energianne, itsenne poisantamiseen. Olette tehneet paljon sitä. Teitä on käytetty ovimattona, ja sitten menette takaisin makaamaan ja annatte toisten käyttää teitä taas. Mutta nyt on erilaista. Olette vapaampi antamaan itsenne olla auki.



Ja kun pääsette siihen kohtaan, että tunnette olonne mukavaksi itsenne kanssa, se on itsessään tuoksu. Sitten kun teillä alkaa olla mukavaa itsenne kanssa, lähetätte täysin erityyppistä energiatuoksua.



Toiset ihmiset huomaavat sen. He huomaavat sen. He eivät tiedä, mitä he huomaavat. Menette vain tavallaan tällaiseen huoneeseen kuin tämä Crimson Circlen yhteyskeskus ja yritätte tajuta, miksi se tuntuu aina hyvältä, ja tavallaan: "Onko kyse siitä tavasta, jolla valot on laitettu? Vai onko kyse huonekalujen designista?" Ne ovat koristelua. Mutta jos on oikea perusenergiavärähtely, kaikki tavallaan alkaa sopia yhteen, vaikkette yrittäisi tehdä sitä. Toisin sanoen, Crimson Circlen yhteyskeskuksen kasaamisessa oli oikea energiavärähtely.



Niinpä riippumatta siitä, mitä väriä laitetaan seiniin tai miltä katto näyttää, se ei melkein voi mennä pieleen. Ei voi tehdä väärin. Kaikki tavallaan käy automaattisesti. Ja sitten kun saatte rakennettua tällaisen paikan, tavallaan sanotte: "No, miten se tapahtui?" Kaikki tavallaan vain tuli yhteen, koska se energiaharmonia joka meni tähän, luo tuon tilan, turvallisen tilan, tilan jossa on todella hämmästyttävä energiatuoksu. Se on sellaista värähtelyä, että jos joku joka ei olisi shaumbra eikä tietäisi mitään siitä, mitä olemme tehneet – parempi, ettei tietäisi – kävelisi tänne sisään, hän pysähtyisi hetkeksi metrin päässä ovesta. Hän vain pysähtyisi ja tavallaan katselisi ympärilleen. Hän ei kuulisi sanaakaan, mitä sanotte, jos yrittäisitte puhua hänelle, koska jokin tekee vaikutuksen häneen. Hän ei tiedä, mikä se on. Hän yrittää selvittää, mikä tekee tästä niin erityislaatuisen ja niin turvallisen, ja se on energiatuoksu.



Kuten sanoin, saattaa olla jokin suosikkiravintola, jossa käytte. Teillä on mukava olla siellä, koska sillä on hyvä energiatuoksu. Kenties omistajista, kenties koska olette käyneet siellä paljon. Sillä ei ole oikeasti merkitystä, ja kehotan itse asiassa, että te ette ole liian loogisia siinä. Tuntekaa vain tuota tuoksua.



Kenties se on suosikkikauppanne, jossa haluatte käydä usein. Kenties se on autonne. Sillä on vain kiva energiatuoksu. Se on vain, no, turvallinen. Ette tunne sitä riidanhaluisuutta, joka energialla usein on.



Energia on usein riidanhaluista, koska sanotaanpa, että jollakin on … Annan teille hyvän esimerkin: koirat. Koirat. Koirat ovat hyvin mukautuneita isäntäänsä. Ne sopeutuvat isännän energioihin, tapoihin. Ne sopeutuvat myös isännän tasapainottomuuksiin. Ne imevät ne. Ne ovat kuin sieni, sitä varten koiria on – ja tavallaan kissoja, mutta ne eivät ole niin paljon. Koirat ottavat oikeasti ne itselleen.



Niinpä on joitain koiria, jotka tapaatte ja joihin rakastutte. Niillä on energiatuoksu. Ne eivät ole hyvännäköisimpiä koiria. Ne eivät ole fiksuimpia koiria. Ne eivät ehkä osaa kaikkia temppuja. Mutta ne ovat vain … Ette tiedä miksi, ette tiedä, mikä tuossa koirassa on, mutta haluatte vain halata sitä.



Ja on toisia koiria, jotka ovat ärsyttäviä. Ne ovat vastenmielisiä. Ei siksi, että ne ovat yli-innokkaita tai haisevat pahalle tai niiden suusta tulee koko ajan vaahtoa, vaan koska niissä on ärsyttävä energiatuoksu.



Tuo ärsyttävä tuoksu – todennäköisesti poimittu omistajalta – saa luultavasti aikaan kuolaavan ja vaahtoavan suun, jatkuvan istumisen matolla ja itsensä vetämisen tällä tavalla (joku sanoo "oho" ja naurua, kun hän tavallaan havainnollistaa). Olen nähnyt sitä. Olen nähnyt joidenkin teidän koirien tekevän sitä. Se on siis … Älkää minua "ohotelko". Älkää minua "ohotelko" siitä. Se on kuin: "Voiiii! Lattiaa pitkin (lisää naurua)". Olen usein ihmetellyt, miksi ihmiset eivät tee sitä. Tarkoitan, että koirat tekevät, mutta mikseivät ihmiset? Älä edes kokeile sitä, Amir. Älä kokeile sitä (lisää naurua).



LINDA: Anna palaa, havainnollista se, Amir. Kukaan ei pystyisi tekemään sitä paremmin kuin sinä. Anna palaa ja näytä heille.



ADAMUS: Tämä on perheohjelma. Siis takaisin asian ytimeen (lisää naureskelua).



Siis tuolla lemmikillä, tuolla rakastavalla koiralla on energiatuoksu. Ja taas kerran, siinä ei ole loogisesti ehkä tolkkua. "Miksi tunnen todella yhteyttä tuohon koiraan?" ja toisten koirien kanssa ette halua olla missään tekemisissä. Ne ovat vain ärsyttäviä, koska niillä on tuo energiatuoksu.



Teilläkin on se. Teillä on tuo energia-aura, säteily, halo ympärillänne, ja olen todella huomannut viime aikoina, että se on muuttumassa. Aiemmin siinä oli paljon – no, ihmissanoin ilmaistuna oli toisinaan tavallaan myrkyllinen haju. Ei kirjaimellisesti, vaan koska oli niin paljon sisäistä hankausta, että siitä lähti energiahajua.



Nimittäin joskus käytte läpi syvää puhdistusta, teette kaikkia noita asioita, noita kolmen päivän "mikset vain ammu itseäsi" –tyyppisiä ohjelmia tai noita seitsemän päivän ohjelmia. Jotkut teistä pääsivät sen läpi 21 päivässä. Ihan oikeasti? Ja haisette tavallaan pahalta ja teette pahoja asioita tuossa energiapaikassa nimeltään vessa, koska tapahtuu energiahankausta.



LINDA: Miksi sinulla on niin paljon kakkaa aivoissasi tänään? (Vähän naureskelua)



ADAMUS: Olen pelkästään viestintuojanne. Kanavoin teitä. Jos ette siis pidä siitä, mitä sanon, jos luulette, että tässä on kyse paskasta – no on … ei ole – kerron vain teille. Itse asiassa se on pätevä kysymys, koska on paljon aikoja, jolloin …



LINDA: Mikä se kysymys oli?



ADAMUS: Sinun kysymyksesi? Miksi puhun ilkeistä asioista – koska olette käyneet paljon vaikeita juttuja läpi pitkän, pitkän aikaa. Se on uuvuttavaa. Se on verottavaa. Se ei ole kovin hauskaa.



Mutta muistatteko, miten viime kuussa kysyin: "Haluatteko mennä nopeammin vai hitaammin?" ja useimmat teistä sanoivat "nopeammin". Se haisee. Tarkoitan, että koska käytte läpi niin monia muutoksia hyvin nopeasti, on paljon sisäistä ja ulkoista vastustusta, paljon muutosta tapahtuu, pystyn erottamaan hajun, ei vain ihmislemuanne, vaan muutosten hajun, ja se on tasapainoton. Se on vähän ällöttävä. Se on …



LINDA: Kakkainen.



ADAMUS: Joo. Joo (vähän naureskelua). Se on joskus vähän raju. Minun täytyy pitää etäisyyttä – "Ai, tänään on tavallaan vähän rajua!" Mutta tuon tämän esiin tänään, koska se on muuttumassa. Minun on vähän helpompaa olla lähellänne. Haisette, tuoksutte paremmalle kuin koskaan – useimmat teistä (naurua).



Ja haluan teidän tiedostavan sen hetken – oman energiatuoksunne. Ette ole luultavasti koskaan ajatelleet sitä näin. Ei se, miltä näytätte. Kyse ei itse asiassa ole oikeastaan edes siitä, miltä teistä tuntuu, vaan teistä tulee tuoksu, energiatuoksu, ja rakastan todella sitä, että avaatte sen nyt. Olette oikeastaan pitäneet sen tiukkana, ja se on osa heräämisen, mestaruuteen menemisen koteloitumisprosessia. Olette kotelossa jonkin aikaa. Ja se on tavallaan kuin tuo vanha tarina, jota monet ovat kertoneet, mutta jonka Tobias kertoi – toukka menee koteloon ja ilmestyy esiin perhosena. No, ollessanne kotelossa, pidätte kaiken sisällä, ja oikeutetusti niin. Teette hyvin syviä sukelluksia, ja tuossa kotelossa tapahtuu transformoitumisprosessi. Periaatteessa te, no, transformoitte – aioin sanoa "murhaatte" – mutta transformoitte ihmisen. Mutta tavallaan te oikeasti murhaatte ihmisen, kun se ei katso, mutta tiedätte, ettei se kuole. Suljette vain sen suun joksikin aikaa (muutama naurahdus).



SART: Jee!



ADAMUS: Mutta transformoitte ihmisen, ja se on haiseva prosessi, myös toukan koteloituminen. Se todella on. Tarkoitan, että miten moni teistä on oikeasti haistanut läheltä tuota koteloa? Se on todella haiseva. Ja jos rikotte sen – älkää rikkoko, koska häiritsette hyvin tärkeää asiaa – mutta jos rikkoisitte sen, se oikeasti haisee, koska on energiatransformaatio ja vastustusta. Koko ajan kun toukka on kotelossa, on valtavaa vastustusta. Aivan loppuun saakka, valtavaa, valtavaa vastustusta kaikkea sitä kohtaan, mitä tuossa kotelossa tapahtuu, mikä on hyvin luonnollista.



(Pieni tauko)



Kuulostaako vähän tutulta? Ja se on haiseva prosessi, se on työläs prosessi, se on hyvin vaikea prosessi. Mutta sitten tapahtuu hassu asia. Kun tuo perhonen on juuri ilmestymässä esiin – tahmea, kalpea, kankea ja kaikkea muuta – juuri ennen ilmestymistä esiin, on energiatuoksu, kirjaimellinen tuoksu, ihana, melkein kuin yhdistettäisiin kukkia ja vastapaistetut piparit. Siltä tuo kotelo tuoksuisi.



Siksi … Nimittäin meillä ylösnousseilla mestareilla ei ole oikeasti silmiä. Meillä oli ne aiemmin, mutta meillä ei ole niitä nyt. Emme näe asioita niin kuin te, luojan kiitos. Ei, vaan luojan kiitos siksi, ettemme ole rajoittuneet vain ihmisen näkökykyyn. Mutta olemme hyvin tietoisia energioista. Olemme hyvin tietoisia. Esimerkiksi, emme näe, että kotelo tärisee ja liikkuu, koska perhonen on juuri ilmestymässä esiin. Emme näe sitä. Aistimme tuoksun, energiatuoksun, joka on nyt tulossa todella harmoniaan sen sijaan, että se on vastarinnassa ja transformaatiossa. Se on tulossa harmoniaan, ja se tuoksuu hyvin kauniilta. Tarkoitan, että tuoksu on hyvin ihana.



LINDA: (haukotellen) Voi, jessus.



ADAMUS: (Adamus haistaa häntä) Hmm. Etkö pidä siitä?



LINDA: Joo, ihan oikeasti.



ADAMUS: Haluaisitko vähän kahvia?



LINDA: En.



ADAMUS: Okei. Se on siis hyvin ihana, ja havaitsen sitä tapahtuvan teillä kaikilla tällä hetkellä. Se on muuttunut. Tuoksu on muuttunut. Ei ole läheskään entistä vastustusmäärää. Ja tiedän, että jotkut teistä voivat nähdä, että vielä kaksi viikkoa sitten kävitte läpi helvettiä, mutta jokin muuttui. Jokin oikeasti muuttui. Olemme käyneet viime aikoina läpi hyvin, hyvin isoja asioita, syviä, transformoivia, kiusallisia ja kaikkea muuta, mutta voin kertoa, että se on muuttumassa.



Mutta kaksi asiaa tässä. Ensimmäinen on, että teistä tulee tietoisempi energiatuoksuista, jonkin tuoksusta. Älkää menkö mieleenne siinä, sallikaa itsenne vain tuntea se. Jos olette suosikkikahvilassanne, imekää todella sisään tuota energiaa. Siellä on jotain, joka resonoi, on jotain hyvin myönteistä ja harmonista kanssanne. Antakaa siis itsenne oikeasti … jos kyse on toisesta ihmisestä. Ette tiedä, miksi te … hänessä on tuoksu, siinä on jotain. Tai suosikkihuone kotonanne, mikä se onkin, alatte tulla jo tietoisemmaksi ja tietoisemmaksi. Se on vain: "Pidän todella tästä tilasta." Teillä on vain mukavaa siinä. Älkää ajatelko sitä liikaa. Sallikaa vain itsenne olla siinä.



Rennompaa itsenne kanssa



Ja seuraava asia on, että teistä on tulossa rennompi itsenne suhteen. Aivan kuten tunnette tuon saman mukavuuden, kun tulette tänne sisälle tai olette ravintolassa suosikkiloosissanne ja se on tavallaan teidän paikkanne, on energiatuoksu. Nyt teistä tulee rennompi itsenne suhteen. Ette ehkä ole täysin tietoinen siitä tällä hetkellä, mutta tunnette sen tulevan hyvin voimakkaaksi seuraavien parin kuukauden aikana. Energiatuoksunne ja te itsenne kanssa on muuttumassa kovasti.



Kun se tapahtuu, kun tunnette sen, "Miksi olen okei? Miksi minulla on niin mukavaa vain olla tässä itseni kanssa?", älkää alkako psyykkisesti arvioida itseänne – "Miksi?" ja "Miten pääsin tähän?" ja "Mitä tapahtuu seuraavaksi?" ja "Hajoaako kaikki?" Pysähtykää vain hetkeksi. Tiedostakaa tuo tuoksu aisteilla, olkaa tietoinen harmoniasta, ilmestymisestä esiin kotelosta. Olkaa tietoinen itsestänne.



Tästä halusin aloittaa, ja nyt tunnustukseni.



LINDA: Voi ei.



ADAMUS: Minun täytyi antaa teille ensin vähän muuta ajateltavaa.



Shaumbra-juhla



Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla ja minun täytyy myöntää, että minulla on tänään vähän krapula. Ou, ou, ou! (Yleisö sanoo "ooo") Ja …



AMIR: Se haisee.



ADAMUS: Se haisee! (Naurua) Ja se haisee, todellakin. Nimittäin normaalisti ennen kuin keräännymme shoudiin, otan rennosti vuorokauden ajan ennen sitä. Vietän aikaa teidän kaikkien kanssa, pidämme pikku kokoontumisen, meillä on tavallaan shoudia edeltävä tapaaminen. Puhumme siitä, mitä on tapahtunut. Siitä syystä kun kuulette minun sanovan tiettyä asioita shoudeissa, sanotte: "Kävin juuri läpi tuon." No, tietysti, koska tapasimme etukäteen ja kerroitte minulle hiton tarinanne ja sitten toistan sen shoudissa (muutama naurahdus). "Miten hän tietää, mitä minä juuri …" Koska kerroit minulle.



No, olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla ja meillä oli juhlat. Meillä oli suuret juhlat, ja valvoimme aivan liian myöhään. Se oli suuri juhla ja se tapahtui ex tempore. Emme olleet suunnitelleet sitä. Sitä ei ollut merkitty kalenteriimme, koska meillä ei ole kalentereita. Emme lähettäneet kutsuja. Gabriel ei puhaltanut trumpettiin etukäteen tästä kokoontumisesta. Se vain tapahtui.



No, itse asiassa menin takaisin sinne – oltuani täällä melko kauan, menin takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille – ja täytyy myötää, että olin vähän "gravitoitunut". Sitä sanaa käytän kertomaan, että olen ollut teidän lähellänne pitkään ja minut on imetty sisään. Olin siis vähän – me emme väsy, mutta me supistumme. Nimittäin avoimuuden sijasta tunsin olevani vähän supistunut. Te masennutte, minä supistun (naurua). Minä supistun, kun te masennutte.



Minusta siis tuntui vähän supistuneelta, kun menin Ylösnousseiden mestareiden klubille, ja Apollo sanoi minulle: "Mitä on tekeillä, Adamus? Olet ollut poissa jonkin aikaa. Olemme tuskin nähneet sinua maisemissa ihmisten uuden vuoden alusta saakka." Sanoin: "Olen ollut kiireinen, todella kiireinen shaumbrojen kanssa. Nimittäin meidän täytyi käynnistää ProGnost 2017, ja se oli paskamaista." (Vähän naurua) (Suom. huom. sama sana merkitsee mm. "paskamaista" ja "helvetin ämmä") Koska …



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: Sanoin: "Se oli paskamaista". Nimittäin emme välitä ____ (elehdintää) mitä sanoja käytämme Ylösnousseiden mestareiden klubilla, koska missään sanoissa ei ole huonoja sivumerkityksiä, kuten ihmissanoissanne, kuten _____ ja vastaavat asiat. Minut "piipataan" pois tänään (vähän naureskelua).



LINDA: Oletko varma tästä?



ADAMUS: Siis sanoin: "On ollut melko hurjaa ja hullua, melko supistunutta pitkän aikaa. Aloitimme ProGnostilla 2017 ja se oli … (joku sanoo "paskamainen") paskamaista." Saan teidät sanomaan sen minun sijastani. Se oli paskamaista, ja Apollo sanoi: "Helvetin ämmä?! Kutsutko minua helvetin ämmäksi?" Ei, ei, ei. Sanoin: "Se oli paskamaista." Hän sanoi: "Miksi?" Ja tähän mennessä joitain muita ylösnousseita mestareita oli alkanut kokoontua ympärille ja sanoin: "No, he eivät halunneet kuulla sitä. He halusivat kivan ja hauskan viestin. He halusivat tavallaan kumbaja-hetken. He halusivat pienen energiaviestin, koska siellä on ollut rankkaa. Voi luoja, on ollut rankkaa. Olen katsellut – katselin vaaleja. Se oli rankkaa. (Muutama naurahdus) Eikä vain se, eivät vain vaalit, vaan se suuntaus, mitä tuolla planeetalla tapahtuu."



Sanoin: "Tiedättehän, minun täytyi kertoa huonot uutiset rakkaille ystävilleni, shaumbroille. Minun täytyi kertoa huonot uutiset ja sanoa: "Vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty." Nauroin sanoessani sen, mutta: "Vanha Maa ja uusi Maa eivät yhdisty. Jotkut heistä ymmärsivät. Totta kai. Joillakin heistä oli melkein kaksi peukaloa ylhäällä sen vuoksi, koska he ymmärsivät, miten ankara tämä planeetta on. He ymmärsivät taustaviestini, ettei se ole turvallinen paikka olla rakastunut itseensä."



Sanoin: "Jotkut heistä ymmärsivät, mutta monet heistä, voi pojat, olivat järkyttyneitä. He itkivät. He masentuivat. He lähtivät ulos ja yrittivät löytää jonkin toisen kanavoidun olennon, koska he eivät pitäneet minusta enää. Ja he …" (Joku sanoo "auuuu") Joo, tiedän, että jotkut teistä yrittivät, eikö vain? "He eivät pitäneet viestistä", sanoin. "Joten se oli tavallaan rankkaa." Ja sanoin: "Sitten palasimme asiaan suoraan sen jälkeen – voi pojat, suoraan sen jälkeen melkein liian – ja teimme tämän Adamin haava -jutun."



Kun sanoin "Adamin haava", ympärille oli kerääntyneenä noin 40 tai 50 muuta ylösnoussutta mestaria – suurin osa heistä muuten naisia, he olivat olleet ennen naisia. Jotkut ovat naisten vaatteissa. Jotkut – en osaa enää sanoa, mitä he ovat (vähän naurua), mutta ne olivat naisia viimeisellä kerrallaan. Hyvä luoja, tuolla ylhäällä on hämmentävää. On todella hämmentävää (lisää naurua).



Siis siihen mennessä noin 40 tai 50 oli kerääntynyt ympärille ja sillä hetkellä kun sanoin: "Nauhoitimme Adamin haavan, voi kuulla: "Ai, lopultakin! Ihmettelimme shaumbrojen tapaan, milloin oikein tekisit sen."



Sanoin: "No, minun täytyi odottaa oikeaa ajankohtaa. En voinut vain tehdä sitä koska tahansa, koska minun täytyi odottaa, kunnes, no, tietty energiadynamiikka, tietty tuoksu oli ilmassa. Sitä odotin, energiatuoksua." Ja yksi ylösnoussut mestari sanoi: "No, Adamus, mitä oikein puhut tuoksusta?" Ja sanoin: "No, minun täytyi odottaa oikeaa aikaa tehdäkseni ProGnostin 2017 ja sitten Adamin haavan ja sitten seuraavaksi sen, mitä kutsumme shoudiksi." Minun täytyi kertoa heille, mistä oli kyse, koska ne kaikki liittyivät yhteen. Ja sanoin: "Minun täytyi odottaa, että ilmassa oli rakkautta. Minun täytyi odottaa, että ilmassa oli rakkautta, koska jos olisimme tehneet sen liian pian ja olisimme menneet siihen, kuten Adamin haavaan, se olisi voinut olla hyvin rankkaa. Ei vain sanat, vaan Adamin haavan energiatuoksu." Jotkut teistä ovat katselleet sen – siinä on tuoksu. En sano, että se on kaikki helppoa tai miellyttävää, mutta siinä on jotain hyvin selvästi erottuvaa.



On tietysti rakkauden kaipausta, rakastajan löytämisen kaipausta, sielunkumppanin kaipausta, mutta sitten muuntumista sen yli siihen perimmäiseen ymmärrykseen, että rakkaus on aivan siinä. Sanoin: "Minun oli siis odotettava, että ilmassa olisi rakkautta", ja jotkut teistä ovat ehkä kokeneet sen katsellessaan sitä. Siinä on selvästi erottuva tuoksu, jotain joka tuo silmiinne kenties kyyneliä ja kenties vähän naurua. On jotain, joka lämmittää sydäntänne, ja jotain joka tuo esiin sisäisen tietämisenne. Sanojen kuuleminen ei ole tärkeää, vaan siinä on vain jotain, joka tuo esiin suuren tietämisen, kuin tietäisitte, mistä puhuttiin, ja tiedätte ennen sanojen tulemista, mitä ne ovat. Siis hyvin ihana tuoksu.



Sanoin siis ylösnousseille mestareille: "Jokin on muuttumassa. Haistoin sen äskettäin", ja sanoin: "Ja sitten kaiken kukkuraksi palasin juuri filmaamasta luultavasti tähän mennessä parhaan osan, minun mielestäni, Mestarin elämä -sarjasta – Mestarin elämä 4: aistillisuus.*



*"Mestarin elämää, osa 4 – aistillisuus" on saatavilla 1.4.2017 mennessä.



No, he menivät hiljaiseksi. Koko huone meni hiljaiseksi tuossa kohtaa. "Aistillisuus", he sanoivat, "tarkoitatko, Adamus, että työskentelet shaumbrojen kanssa ja he olivat valmiita aistillisuuteen?" Ja sanoin: "En ole varma (vähän naurua), mutta luulen niin. Luulen niin."



Sanoin: "Nimittäin se oli vähän rankkaa. Energiat olivat hyvin supistuneita päivän tai pari alussa, hyvin, hyvin supistuneita. Todella vaikeaa. Mutta luulen, että teimme läpimurron energeettisesti. Luulen, että teimme läpimurron." Ja yksi ylösnoussut mestari huoneen takaosassa sanoi: "Aistillisuus, eikö se ole oikeastaan viimeinen asia, jonka yksilö tekee ennen todellista valaistumistaan? Eikö se ole kuin Heräämiskirjan loppu, aistillisuus, kun voit puhua siitä? Kun on murtauduttu mielen esteiden läpi, on murtauduttu koko sen käsityksen läpi, miten todellisuus havaitaan vain mielen ja ihmisaistien kautta. Eikö se ole kirjan loppua?"



Toinen ylösnoussut mestari huusi huoneen toisesta nurkasta: "Se oi viimeinen asia ennen minun valaistumistani – aistillisuuden ymmärtäminen, paluu aistillisuustunteeseeni, paluu todellisiin aisteihini. Se oli viimeinen asia, ja siinä kaikessa nopeutettiin – voitaisiin sanoa – kaipausta ja valmiutta rakastaa itseäni, avautua takaisin aisteihin."



Ympäri huonetta oli tavallaan hyminää. Kaikki muistelivat hetkiään, ennen kuin he menivät mielen tuolle puolen, yli viiden ihmisaistin todellisuushavainnosta ja lopultakin tulivat takaisin aisteihinsa, todellisiin aisteihinsa, joista rakkaus on kenties suurin, vaikein ja haastavin. Mentiin yli hyvin yksiulotteisesta fokusaistista, ja siinä olette kaikki tällä hetkellä, yhdessä aistissa. Kaikki muu – silmät, korvat, aivot, kaikki muu – on osajoukkoa. Ne ovat sen yhden aistin mekanismeja, jossa olette. Sitä kutsutaan fokusoitumiseksi. Se on enkeliaisti. Sillä on monia, monia etuja. Se on todellinen merkki rohkeudesta, kunniasta ja valaistumisesta, jota käytätte tästä lähtien kaikkialla, minne menette täältä ikuisuuteen. On todella jaloa, että on käynyt läpi tuon fokusaistin, ilman muita aisteja.



Ja taaskin oli "aaaa" ympäri huonetta, ja saattoi tuntea tuon energiatuoksun, joka tuli kaikista, kun he muistivat, miten puristuneita ja supistuneita he olivat fyysisessä kehossa ja mielessä, miten epätoivoisesti he yrittivät päästä ulos. Ei siksi, että he eivät rakastaneet elämää, että he olivat pahoja ihmisiä, vaan koska se oli rajoittavaa. Se oli hyvin tiheää ja hyvin vaikeaa.



Ja kaikki muistivat. Oli hetki – muistan, että eilen illalla oli hetki, jolloin kaikki vain pohtivat, hetki jolloin kaikki muistelivat, millaista oli yrittää kovasti olla valaistunut, olla parempi, yrittää kovasti koko ihmistahdollaan, ponnistelullaan, työllään ja kärsimyksellään, jonka jotkut yhdistävät edistymiseen. Hyvin vaikeaa, ja he kaikki muistivat sen. En koskaan unohda tuota hetkeä eilen illalla, ja sitten oivallus – oivallus, että menet yhtäkkiä siitä yli.



Tiedätte, millaista se on. Teette todella kovasti työtä johonkin elämässänne, muutatte jotain itsessänne ettekä näytä pystyvän selviytymään siitä, mitä tuo jokin onkin. Ette näytä pystyvän pääsemään siihen, ja sitten yhtenä päivänä se vain tapahtuu. Heräätte yhtenä aamuna ja se on, kuin osa teitä olisi transformoitunut, jokin jota olette yrittäneet kovasti tehdä, ja yhtäkkiä – naps! – muutos tapahtuu. Ja melko tuollaista se on tässä. Olette tehneet hyvin, hyvin, hyvin kovasti töitä kaikessa tässä, uupumukseen saakka, ja siihen saakka, että lakkaatte tekemästä niin kovasti töitä ja vain päästätte irti. Joillekin teistä se on musertavaa ja ryömitte lakanoiden väliin ja makaatte siellä viikon tietämättä, mitä tehdä. Ja sitten päästätte irti, koska, no, ei ole enää mitään, mistä pitää kiinni. Luulen, että voitaisiin sanoa, että lakkaatte vain välittämästä. Päästätte vain irti ja yhtäkkiä kaikki muuttuu.



Ette voi tehdä sitä täältä (pää) tai täältä (lihakset). Ette voi tunkea tietänne läpi. Mutta yhtäkkiä vedätte vain syvään henkeä ja asiat muuttuvat.



No, kun kerroin heille, mitä olemme tehneet täällä parina viime kuukautena, kun kerroin heille ne muutokset, joita olimme käyneet ProGnostista rakkauteen ja palaamiseen todellisiin aisteihin – tässä (mieli) ei ole mitään tolkkua ja nauratte itsellenne jonain päivänä – joku huusi jostain: "Avatkaa se pullo!" Ja niin teimme (naurua). Ja joimme St. Germain –likööriä koko yön ja vähän viiniä ja luoja ties mitä. Juhlimme myöhään yöhön (yleisön hurrauksia ja taputuksia).



Juhlimme heräämistämme ylösnousseina mestareina – heräämistämme ja sitten lopulta mestaruuttamme – mutta luultavasti ennen kaikkea juhlimme teitä. Juhlimme sitä, että tulitte aisteihinne ja olette tuo tuoksu.



Tuleminen aisteihin



Tässä on tavallaan barometri, tapa mitata tätä kaikkea. Muutaman tulevan kuukauden aikana erityisesti, olette paljon tietoisempi tunnusta huoneessa, henkilössä, lemmikissä, internet-sivustossa, tietyssä paikassa johon menette kävellessänne metsässä. Se tuntuu turvalliselta. Se tuntuu hyvin tutulta, vaikkette olisi koskaan ennen olleet siellä. Sen energia tuntuu hyvin yhteensopivalta. Siinä on harmoniavärähtelyä, vastustuksen sijasta. Tiedätte, miltä vastustus tuntuu, mutta nämä asiat resonoivat kanssanne, koska niissä on hyvä energiatuoksu. Ja samaan aikaan huomaatte oman energiatuoksunne, muutoksen – tavallaan haluan sanoa, että se on yhdistelmä tuoreita kukkia ja juuri paistettuja pipareita, huuhdeltuna alas tipalla viiniä – ja se on paljon harmonisempi. Sinä sinun kanssa.



Tiedätte, millaista on ollut hyvin pitkään, kun teillä ei ole ollut mukavaa edes itsenne kanssa? On vaikeaa olla vain itseksenne tai jos olette yksin joskus, se on kuin kulkemista Melankoliakujaa pitkin suoraan Masennusbulevardille. Se on kuin: "Voi hitto!" Ette halua olla kenenkään kanssa, mutta ette halua olla itsennekään kanssa, joten mitä teette? Menette nukkumaan. Sekin on ollut kamalaa viime aikoina – unet.



Siis yhtäkkiä se on vain siinä. Kenties heräätte aamulla, kenties ajatte katua pitkin – se voi tapahtua missä tahansa. Se voisi tapahtua ostoksilla. Voisitte tankata autoanne. Sillä ei ole merkitystä. Sen ei tarvitse olla suuri hetki, vaan mitä tahansa, ja yhtäkkiä: "On hyvä energiatuoksu, minussa minulle. Unohda ulkopuolinen maailma, mutta minussa minulle. Tuntuu vain hyvältä."



Haluaisin teidän pysähtyvän tuolla hetkellä, vetävän kunnolla syvään henkeä ja menemättä siihen, miten pääsitte tähän ja miksi, tai alkamatta ajatella: "No, kyse on vain siitä, että on kiva aurinkoinen päivä tai sain palkan." Lopettakaa kaikki tuo melu. Se johtuu siitä, että tulette aisteihinne. Teissä on energiatuoksu. Olkaa sen kanssa. Älkää arvioiko sitä. Älkää yrittäkö selvittää psyykkistä feng shuita tai mitään muuta, mitä teitte oikein ja miten toistatte sen. Pysähtykää vain ja olkaa siinä, ja se tulee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se tulee eri tavoilla ja eri aaltoina. Se ei merkitse, ettei ole vaikeita aikoja välillä, mutta se on siinä. Se on siinä.



Toinen asia jonka huomaatte energiatuoksuissa, on, että nyt ihmisillä on erilaista vetoa teitä kohtaan. Ette ole enää vastenmielinen (naurua).



LINDA: Ai, miten jännittävää!



ADAMUS: Cauldre, se ei ollut aivan oikea sana! Se oli liian voimakas. En voi uskoa, että hän sanoi sen. Ette ole niin vastentahtoinen. Tota, se on vastenmielinen (lisää naurua).



Olette olleet kotelossanne. Siellä on ollut tavallaan haisevaa, ja säteilette tuota energiatuoksua toisille. Mitä tuoksua lähetätte toisille? "Pysy kaukana minusta. Pysy kaukana minusta." Ette halua häirintää. Olette kyllästynyt energian syömiseen, mutta ette ollut oikein varma, miten se käsitellään, joten menitte koteloon. Koteloiduitte. Lähetitte ulospäin tuoksua: "Pysy kaukana. En halua olla missään tekemisissä kanssasi" ja samaan aikaan tuoksua "Tarvitsen apua. Tarvitsen apua, mutta en sinulta. En pidä kenestäkään teistä. Tarvitsen apua jostain. En tiedä, mistä. En tiedä, miten saan sitä, mutta tarvitsen apua." (Vähän naureskelua)



Lähetitte sen energiatuoksua, mitä olen pyytänyt teitä olemaan koskaan sanomatta tässä huoneessa: "En tiedä", mutta olette sanoneet sitä kotelossanne. "En tiedä! En tiedä! En tiedä!" Lukittuna koteloonne: "En tiedä. Hän ei anna minun sanoa sitä Crimson Circlen yhteyskeskuksessa, mutta en tiedä!" (Lisää naureskelua) Lähetätte sitä ulospäin: "En tiedä." Täydellistä hämmennystä teille, itsellenne, kaikille ympärillänne. "En tiedä. En tiedä."



Siinä on siis tavallaan ällöttävä haju, tuoksu. En puhu nyt vain haisemisesta. Siihen liittyy tavallaan löyhkä. Sen rinnalla on joskus tarvitsevuutta, mutta jälleen ihmisten työntämistä pois, mikä on luultavasti ok – mutta on tarvitsevuutta. Tarvitsette jotain.



Vapaa olemaan sinä



Se muuttuu nyt. Se muuttuu, koska joko olette niin väsynyt, ettei teillä ole enää taistelutahtoa, tai aloitte vain oivaltaa, että te ette koskaan pääse siihen mielen betonin kautta. Ette koskaan pääse siihen, joten olette sallineet itsenne vain avautua.



Nimittäin, kun sallitte itsenne avautua, tuo kotelo, tuo energiakotelo alkaa hajota. Se oivaltaa, että te ette tarvitse sitä enää ympärillenne, pitämään teitä sisällä, itse asiassa estämään teiltä sitä, mitä oikeasti haluatte tehdä täällä, joten se alkaa purkautua. Teidän ei tarvitse tehdä sitä. Kotelo osaa purkaa itsensä. Ja sitten on esiintuleminen. Esiintuleminen jossa ette enää pelkää olla "sinä" "te itsenne kanssa" -näkökulmasta.



Siitä suurin pelko tuli – pelkäsitte olla "sinä" itsenne kanssa. Ja sitten ette enää pelkää olla "sinä" toisten ihmisten kanssa. Sitten alatte tuoksua kuin nuo piparit ja kukat, ja he tuntevat vetoa teitä kohti. Mutta – tämä on erittäin tärkeää painottaa tässä, erittäin tärkeää – ette syöjiä, jollaisiin olitte tottuneet menneisyydessä. Nimittäin epätasapaino vetää puoleensa epätasapainoa ja epätoivoiset ihmiset vetävät puoleensa toisia epätoivoisia ihmisiä. Heillä saattaa olla erilainen epätoivotaso, mutta on houkutin, tavallaan energiaferomoni, joka vetää puoleensa tuollaisia energioita.



Siis yhtäkkiä olette vapaa olemaan "sinä". Olette vapaa todella olemaan energialähettäjä, säteilevä, huolehtimatta vääristä ihmisistä, väärästä päivästä, väärästä tilaisuudesta, mistä tahansa. Ette vain ole huolissanne siitä enää, koska asetatte luonnostaan energiadynamiikan ajattelematta sitä. Teidät vedetään luonnostaan tiettyjen ihmisten luo tai paremminkin heidät vedetään teidän luoksenne. Teidät vedetään yhtäkkiä tiettyihin tilanteisiin ajattelematta, ja kaikki vain tulee esiin.



Ja jos katsotte, miten paljon elämästänne on kulutettu suunnitteluun ja huolehtimiseen – ja laitan ne samaan kategoriaan, suunnittelu ja huolehtiminen – se on ollut paljon. Valtava enemmistö ajasta on yritetty välttää ja estää katastrofi. Mutta tiedätte täsmälleen, mitä tapahtuu energiamagnetismin myötä. Murehditte koko elämämme ja yritätte estää katastrofin. Olette huolissanne, että jäätä putoaa lentokoneen siivestä 10000 metrin korkeudesta ja se osuu vain teihin, ei kehenkään muuhun, vain teihin (muutama naurahdus) – ja murehditte koko elämänne sitä. Niinpä ette käy enää ulkona. Pysytte sisällä. Ettekö ole tajunneet, että jää voi tulla suoraan katon läpi? (Lisää naureskelua) Mutta elämänne on välttelyä, ei todellista elämistä, Mutta taas kerran, se on ok, koska olette kotelossa ja sitä tehdään kotelossa. Mutta murehditte koko elämänne sitä, ja mitä sitten tapahtuu? Astutte yhtenä päivänä ulos ovesta ja tulee suuri raekuuro. Suuri raekuuro ja se läiskii kaikkialle ympärillenne suuria rakeita. Se ei ollut lentokone, vaan jäätä taivaalta, koska veditte sitä puoleenne.



Mutta nyt kun pääsette tähän kohtaan, se toimii samalla tavalla toiseen suuntaan. Katsokaa sitä niin. Yritätte koko elämänne olla ajattelematta pahoja ajatuksia. Mutta mitä teette? Ajattelette pahoja ajatuksia (Adamus nauraa). Taistelette elämänne pahoja ajatuksianne vastaan. Olette koko elämänne huolissanne, mitä tapahtuu, kuka satuttaa teitä seuraavaksi, missä menetätte kaikki rahanne. Elämänne koko omaisuuden, missä menetätte sen, miten teitä satutetaan fyysisesti, mikä sairaus tulee kehoonne. Olette koko ajan huolissanne näistä asioista, ja sitten ne tapahtuvat. Niiden tavallaan täytyy. Kyse on energiahoukuttimesta. Kyse on tuoksusta, joka vetää puoleensa samanlaista energiaa. Sitä kai kutsutaan vetovoimanlaiksi. Minä kutsun sitä haisevien energioiden laiksi (Adamus naureskelee). Ne vetävät puoleen toisiaan.



Nyt se muuttuu. Sama periaate jota olette yrittäneet välttää, mutta johon olette itse asiassa kaivautuneet syvemmälle, pätee toiseen suuntaan. Sen sijaan että nyt olette huolissanne siitä, mitä ajattelette, mitä tapahtuu seuraavaksi, yhtäkkiä teillä ei ole mitään murehdittavaa – sama asia eri näkökulmasta. Oivallatte, että sillä hetkellä kun ette ole huolissanne huolissaanolosta, teillä ei ole mitään, mistä olla huolissanne. Sama asia tuo kaiken teille.



Nimittäin energiaa tulee aina teille kaikesta riippumatta. Kaikesta riippumatta. Nyt siis tuo sama periaate, mutta tuoksu on erilainen. Tietoisuus on muuttunut. Nyt siis asioita vain tulee teille yhtä – voitaisiin sanoa – helposti, kuin ennen oli ei-helppoutta, yhtä suurella sujuvuudella kuin ennen oli kamppailua. Se on täysin vastakkaista. Kaikki vain tulee teille. Se on vain siinä.



Joku, itse asiassa monet ovat kysyneet ja kysymys tuli esiin Mestarin elämä 4:ssä: "Eikö ole tylsää olla ylösnoussut mestari? Mitä te tyypit teette, oleskelette vain koko päivän ja kaikki selviää? (Muutama naurahdus) Eikö ole todella tylsää olla tekemättä mitään?" No, tämä indikoi minulle, että ihmiset pitävät oikeasti haasteista. Ihminen pitää paljosta kärsimisestä. Ihminen pitää asioiden tekemisestä vaikeaksi, koska hän toimii yhdestä aistista. Hän ei tiedä mistään muusta. Hän ei tiedä paremmin. Hän toimii hyvin rajoittuneesta tietoisuusmuodosta.



Kuvitelkaa nyt, kuten sanoin Mestarin elämää 4:ssä … Ei, en paljasta sitä kaikkea tässä, mutta Cauldre, Linda ja Alain ovat huolissaan, että paljastan. Voi jessus!



Kuvitelkaa hetki – no, olette eläneet yhdessä aistissa. Alatte ymmärtää, mistä puhun – yksi aisti. Ei viittä tai kuutta. Yksi. Yksi, yksi, yksi. Yksi aisti, ja olette tehneet sitä – mitä? – tuhat tai useampia elämiä. Se on melko helppoa teille. Se on … Hei, Linda. Hän antaa minulle tuon katseen tuolla. Katse siirtyä eteenpäin? Vai katse istua alas? Vai katse … "Haluat hakea minulle lisää kahvia" -katse.



LINDA: Olen järkyttynyt ja ihmeissäni. Olen luvannut Geoffreylle, että lopettaisin rumien sanojen käyttämisen, ja sinä korvaat jokaisen sanan, jota minä lakkaisin käyttämästä. Mitä tämä on?



ADAMUS: Miksi lupaisit Cauldrelle lakata käyttämästä rumia sanoja?



LINDA: Se oli uhkaus.



ADAMUS: Hän uhkasi sinua? (Linda nyökkää) Mutta kuitenkin minä voin käyttää rumia sanoja?



LINDA: Joo, mistä siinä on kyse?



ADAMUS: Minä olen ylösnoussut mestari (Adamus naureskelee). Takaisin asiaan. Takaisin asiaan.



Kuvitelkaa vain hetki, koska tätä tapahtuu teille, kun olette ulkona kotelosta: olette olleet yhdessä aistissa, yhdessä havaintotavassa, hyvin kapeassa todellisuushavainnossa ja yhtäkkiä alatte tulla esiin. Pääsette pois aivoistanne. Rikotte betonin. Sitä se vain on. Siellä on konkreettinen energiasotku (suom. huom. sama sana on mm. "betoni" ja "konkreettinen") Sitä se vain on.



Yhtäkkiä olette … (kahviautomaatin ääni kuuluu). Oi, rakastan tuota ääntä, kun kahvia tehdään. Yhtäkkiä olette viidessä aistissa. Vaikuttaisiko se elämäänne? Viisi aistia ja voitaisiin sanoa, että ne kaikki ovat laajempia, kuin joissa olette olleet. Nyt teillä on viisi ja sitten 19 ja sitten 50 ja sitten 100. Mieli ei pysty kuvittelemaan sitä. Se yrittää. Siksi mieli tekee typeriä kysymyksiä, kuten: "Eikö ole tylsää olla ylösnoussut mestari? Mitä tehdään, istuskellaan vain joutilaana koko päivä?"



Nimittäin ihmismieli ajattelisi: "No, ylösnoussut mestari menee kalaan, heittää siiman veteen ja kala kävelee sen luo ja laittaa koukun suuhunsa ja sanoo: "Okei, vedä minut ylös." (Muutama naurahdus) Tämä on ihmisen tulkinta ylösnousseena mestarina olemisesta, ja ylösnoussut mestari istuu siinä sanoen: "Voi jessus! Tämä ei ole hauskaa. Minulla on jo 400 kalaa täällä. Taas uusi kala. Kuka perkaa kalat?" Ja tietysti ylösnousseen mestarin tapauksessa joku yhtäkkiä tulee perkaamaan ja viemään ne pois. "Voi, oli todella tylsää tänään. Minulla ei ollut mitään haasteita tai kamppailuja."



Se ei ole tuollaista. Ylösnoussut mestari menee kalaan, aivan kuten ihminen, ja käy läpi ihmisen koko kalastusprosessin. Mutta samaan aikaan ylösnoussut mestari on avoin hyvin monille muille tietoisuustasoille – esimerkiksi rakkauden ollessa yksi – mikä ylittää kaiken, mitä voisitte edes kuvitella – mielikuvituksen ollessa toinen. Niinpä samalla kun ylösnoussut mestari on kalassa ja vetää kalan ylös ja heittää sen takaisin järveen toisella puolella, hän on mielikuvitusaistissa, joka voisi laittaa hänet minne tahansa, mitä hän haluaa tehdä, koska se on vapaa aisti.



Toinen oivaltamanne asia on – ja jatkan siitä, mitä olen puhumassa tässä heti, kun kahvini tulee – kun tulette esiin nyt ja kehitätte energiatuoksuanne, että on paikkoja, asioita, ihmisiä, mitä tahansa, unia, jotka ovat energialtaan hyvin yhteensopivia. Ne vain – aivan kuin tuossa laulussa – tuntuvat hyviltä, ja oivallatte, että eläminen tässä pakahduttavassa puserruksessa on ollut hyvin vaikeaa ja hyvin epäkaunista. Epäkaunista. Olette kamppailleet löytääksenne kauneutta itsestänne ja elämästä ja ihmetelleet, miksi ette löydä. Ja sitten oivallatte, että kauneus on itsessään aisti, mutta se on mahdotonta kokea, kun olette vain fokusoitunut.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.



Kahvini on melkein valmista. Olen melkein valmis jatkamaan seuraavaan osaamme.



Adamuksen tunnustus



Siis takaisin tarinaani. Minun täytyy myöntää, että eilen illalla juhlimme kovasti. Ja sanoisitte: "No, olet ylösnoussut mestari. Onko sinulla krapula?" On minulla. On minulla, koska olen oleskellut maan päällä jonkin aikaa. Olin tavallaan vielä supistunut. Niinpä kaikki tuo juhliminen vaikutti minuun. Päätäni vähän särki, kun tulin tajuihin tänä aamuna. Ja sitten oivalsin – voi, millainen energiatasoni oli kaikesta edellisillan juhlimisesta ja olemisesta kanssanne kaksi kuukautta melko kovassa toiminnassa – että … No, siinä on kahvini. Yhtäkkiä oivalsin: "Hitto! En ole valmistellut mitään tälle päivälle." (Vähän naurua)



LINDA: Ai jaa, se selittää kaiken! Oooo, nyt minä tajuan! Joo. Mm hmm.



ADAMUS: Ajattelin itsekseni: "Sinä ylösnoussut mestari aiot mennä sinne ja vain jaaritella (lisää naurua) melkein vähän yli tunnin, ja joku saa kiinni sinut. Jaarittelet vain ja kaikki miettivät: "Mikä helvetti hänellä tänään on?" Ja sitten kaikki katselevat tai kuuntelevat täällä. Kaikki sanovat: "Kenties on jokin syvempi taso, jota en tajua tässä (lisää naurua). Kenties se menee yli ymmärrykseni, koska en ole kovin mestari tässä.""



LINDA: Ei onnistu.



ADAMUS: Ja niin yritätte kaikki kuunnella vielä tarkemmin, niin kuin: "Mitä hän tekee? Onko tämä huomion kiinnittämistä muualle?"



LINDA: Kello on 15.30! Minne olet menossa?!



ADAMUS: Pääsen kohta siihen, mihin en ole menossa (vähän naurua). Sanon sen uudestaan. Pääsen kohta siihen, mihin en ole menossa, joo. Ja tekin menette.



Sanoin itselleni: "Sinä suuri ylösnoussut mestari, mitä aiot tehdä tänään? Eikä minusta tunnu tarpeeksi hyvältä istua alas ja yrittää hahmotella mitään." Sanoin: "Aion vain ilmestyä paikalle ja olla rehellinen. Minulla on krapula tänään, ja eikö ole kamalaa shoudin päivänä, että minulla on krapula eikä minulla ole käsikirjoitusta."



Ja sitten ajattelin itsekseni: "Hetkinen nyt. Ensinnäkin voin tanssia tässä pitkän aikaan, ennen kuin he saavat minut kiikkiin (naurua). Voin kääntää huomion muualle. Voin pyytää kahvia. Voit tehdä monia asioita. Voin pitää pintani ainakin 45 minuuttia". Ja helvetti, olen jatkanut nyt tunti viisi minuuttia. Mitä siitä sanotte? Ja sitten ajattelin itsekseni: "Hetkinen, hitto soikoon! Eikö tämä ole mestarin tapa? Se yksi kerta kun olen tavallaan huonovointinen, enkä ole suunnitellut mitään, en ole tehnyt käsikirjoitusta …" Tavallisesti kun kokoonnumme yhteen, kirjoitan muistiinpanoja ja selvitän etukäteen, mistä puhumme. Koska te olette sellaisia, minun täytyy olla sellainen. Minun on täytynyt suunnitella shoudeja, koska te suunnittelitte edelleen elämäänne. Nimittäin sovitan itseni teihin, teidän energiatuoksuunne.



LINDA: Oikeasti? (Joku sanoo "se on sitten meidän vikamme") Pitäisikö meidän uskoa se? (Vähän naurua)



ADAMUS: Tässä on hyvä uutinen. Mykistäisittekö Lindan mikrofonin loppu- … (Linda nauraa kovaan ääneen ja yleisö nauraa) Ottakaa paristot pois. Tehkää jotain.



Ja sanoin: "Tämä on hassua, koska se on niin totta – valvoin liian myöhään enkä suunnitellut mitään – mutta kuitenkin toisaalta, eikö teidän ole aika lakata selvittämästä kaikkea? Eikö teidän ole aika lakata suunnittelemasta kaikkea? Eikö teidän ole aika antaa kaiken tulla itsellenne sen sijaan, että menette sen luo?" Ja ajattelin: "Tämä on upeaa. Juuri kun he luulevat minun munanneen, he oivaltavat, että olen hyvin nerokas, koska … (naurua)"



LINDA: Jos et sano sitä itse.



ADAMUS: "… näin oli tarkoitus olla. Eikö meidän kaikkien ole aika lopettaa pakkomielteinen suunnittelu, koska "suunnittelu" ja "murehtiminen" ovat oikeasti eri sana täsmälleen samasta asiasta. Eikö meidän ole aika vain sallia kaiken olla kontrolloimatta – antaa kaiken vain olla? Annamme niiden asioiden vain tulla, joita tulee, ja menemme niiden mukana ja katselemme, minne ne menevät, ja olemme tuossa siunauksessa, koska sitä se on."



Ja kun olin alkamassa ajaa partaani – mutta oivalsin, etten ollut tehnyt sitä noin 400 vuoteen, joten miksi aloittaa nyt? Ei tarvitse ajaa, kun on ylösnoussut mestari. Olin juuri alkamassa ajaa partaani, kun se valkeni minulle: "Tämä kaikki selviää. Hitto soikoon! Olenko jotenkin nerokas? En edes tiedä miten. Kaikki selviää, koska minulla on tämä energiakrapula, en ole kirjoittanut ohjelmaa tälle päivälle, mutta minun ei tarvitse tehdä mitään, koska Yoham on täällä. Yoham on talossa. Voi, olen onnekas ylösnoussut mestari!" (Naurua) (Suom. huom. sanaleikkiä, joka liittyy sanaan "paskiainen" tai "hunsvotti") Sanoin: "Nimittäin voisin tehdä vain merabia koko päivän. Tulen vain tänne eteen ja pidän pienen avauksen ja juttelen vähän ja sitten sanon: "On aika tehdä merabh.""



Ja sitten se juolahti mieleeni, oivallus. Eikö ole hassua, miten he vain ilmestyvät paikalle? He ovat vain täällä, kun minä en ole … tehnyt käsikirjoitusta tähän. En – sori vaan – käyttänyt aikaa asioiden kasaamiseen teille, mutta kaikki selvisi. Ja sitten se valkeni minulle, se välähti minulle. Sanoin: "Voi jessus! Mutta mistä? Mikä merabh? (Vähän naureskelua) Olemme tehneet merabhin tästä. Olemme tehneet merabhin tuosta. Olemme tehneet merabhin ovenkahvan kiillottamisesta (naurua). Olemme tehneet merabhin hanavedestä. Olemme tehneet merabhin siitä, miten pestään pyykkiä (lisää naurua). Se on kuin: "Höh! Olemme tehneet monta merabhia, mitä oikein teemme?" Ja oltuani pari kuukautta supistuneena kanssanne, jouduin puoleksi hetkeksi paniikkiin, ja sitten vedin syvään henkeä ja menin ja-tilaan – "Ja olen ylösnoussut mestari" – ja ajattelin: "No, helvetti, teen, mitä minun olisi pitänyt tehdä kauan sitten. Te valitsette merabhin."



Nyt kaikki tämä selviää mukavasti päivänä, jolloin minulla on paha energiakrapula: Yoham on täällä ja te valitsette merabhin. Aion vain istua ja tehdä, mitä teen parhaiten ylösnousseena mestarina.



LINDA: Mikä on?



ADAMUS: Te päätätte (vähän naureskelua).



Linda siis ottaa mikrofonin nyt …



LINDA: Ai jaa!



ADAMUS: … ja menemme – voi, kyllä. Nyt on teidän vuoronne. Olen tanssinut täällä edessä tunti kymmenen minuuttia. Nyt on teidän vuoronne.



Ensimmäinen kysymys



Linda siis kiertää mikrofonin kanssa aivan hetken kuluttua ja kysymys jonka teen, perustuu tähän: valaistuminen – mentäessä valaistumisesta ruumiillistuneeseen mestaruuteen, tuo matka … Muute,n Crimson Circle ei ole esiheräämistä tai heräämistä varten. Se on niille, jotka ovat menossa heräämisen jälkeen mestaruuteen – kaikkein vaikein osa. Vaikein osa. On helppoa jäädä heräämiseen, mutta me emme jää. Menemme eteenpäin.



Mutta tuolla matkalla on myös kauniita lahjoja. Siinä on kauniita, kauniita lahjoja ja kokemuksia. Hämmästyttäviä lahjoja. Saatte niitä koko ajan. Niin vaikeaa kuin kotelossa on ollutkin – ja yksinäistä ja haastavaa ja betoniaivojen, sementtipään käsittelemistä – siinä on lahjoja. Ja itse asiassa kysymyksen ensimmäinen osa – ja menemme toiseen osaan aivan hetken kuluttua. Pysähtykää vain hetkeksi. Mikä on suurin lahja, suurin hetki tai kokemus, joka teillä on ollut vastoinkäymisistä huolimatta. Se voisi olla hetki, kuten ahaa-elämys eilen illalla Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se voisi olla pieni kokemus, joka teillä on ollut.



Mikä on yksi lahja, jonka olette saaneet? Ja vain … mikrofoniin.



LINDA: Onko jonkin aikaväli tämän tapahtumiselle?



ADAMUS: Ei, ei. No, useimmat teistä ovat käyneet tätä intensiivisesti läpi noin 10–15 vuotta, joten jossain sinä aikana. Hyvin nopeasti, mitä ovat kalleimmat hetket, joita teillä on ollut?



LINDA: Meidän täytyy kertoa se?



ADAMUS: Kyllä kiitos.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Se voi olla ohikiitävä hetki. Se voi olla päivä. Sillä ei ole merkitystä. Haluaisin vain kuulla niitä hetken.



ALICE: Häh, annat mikin hassulle tyypille? (He naureskelevat) Pitäisin itse krapula-merabhista.



ADAMUS: Krapula-merabh (naurua). Emme ole vielä tehneet sitä, krapula-merabhia, mutta tiedät, mitä sanotaan krapularyypystä. Jos siis tekisimme tuon merabhin, tuomme paljon viiniä. Kyllä (nainen naureskelee). Siis kaunis, tuo hetki.



ALICE: Omani olisi kolmen päivän hetki 2013, kun istuin saunassa ja katselin hikeä käsivarrellani ja yhtäkkiä vain – pum! – laajennuin aisteihin, jotka ovat … Ja sanot, että on yksi, fokus, ja se oli tuo laajentuneena. Niinpä kuulin asioita mailin päästä, näin värejä jotka … Ja sitä kesti kolme päivää ja nousin nopeasti. Joo, olin uupunut.



ADAMUS: Uupunut, joo. Joo.



ALICE: Ja tavallaan puhuin tuolloin itselleni vähän hitaammin etenemisestä. Mutta se oli …



ADAMUS: Tai pysyä pois saunasta (nainen naureskelee).



ALICE: Menin takaisin monta kertaa ja yritin toistaa sen! (Hän nauraa)



ADAMUS: Toimiko se, kun menit takaisin?



ALICE: E-ei.



ADAMUS: Ei koskaan toimi.



ALICE: Ei.



ADAMUS: Ei koskaan toimi. Tiedätkö miksi? Koska mieli yrittää suunnitella sen, luoda sen uudelleen, eikä se vain toimi. Niinpä annat itsesi mennä seuraavan kokemuksen mukana.



ALICE: Mm hmm.



ADAMUS: Hyvä, kiitos. Etenemme nopeasti tässä. En lisää kovin monia kommentteja. Olen vain utelias. Kauneimpia hetkiä.



VICKI: Haluan merabhin sulkemaan Adamin ja Isisiksen välisen kuilun.



ADAMUS: Okei.



VICKI: Se on mielessäni, joten sen merabhin haluaisin.



ADAMUS: Menemme siihen hetken kuluttua. Mutta ensin sinun kaunis hetkesi tai kokemuksesi elämässä, jotain hyvin muistiin painuvaa heräämisessä mestaruuteen. Jotain hyvin koskettavaa.



VICKI: Ai jaa, se olisi luola Kauailla Tobiaksen kanssa tammikuussa …



ADAMUS: (kuiskaten) Tobiaksen, ei minun.



VICKI: … 2004.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Ja mitä tapahtui?



VICKI: Pitkä lista asioita tapahtui. Minä siis …



ADAMUS: Se oli vain paljastus.



VICKI: Se oli hetki minulle. Koko Kauai oli melkoinen hetki minulle.



ADAMUS: Aivan.



VICKI: Joo.



ADAMUS: Okei.



VICKI: Ja oli kiehtovaa, koska palatessani kuuntelemaan tuon työpajan cd-levyjä, ne eivät toimineet.



ADAMUS: Ahaa! Mielenkiintoista.



VICKI: Se oli valtava hetki!



ADAMUS: Mielenkiintoista.



VICKI: Joo.



ADAMUS: Joo, hyvä. Muutama vielä. Tuo kallisarvoinen hetki tai kokemus tulemisessasi mestaruuteen.



SWETHA: Adamin haava.



ADAMUS: Adamin haava. Se oli aivan äskettäin.



SWETHA: Kyllä.



ADAMUS: Parin päivän tyyppinen juttu.



SWETHA: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo. Mitä tapahtui? Uteliaisuudesta.



SWETHA: (pitäen tauon) Suurimman osan siitä tunsin tietäväni, mutta olin unohtanut sen. Paljon siitä … En tiedä, miten selittää, mutta se oli kuin ahaa-elämys.



ADAMUS: Joo. Se on vain siinä.



SWETHA: Vain, vain …



ADAMUS: Joo, joo. Ja itse asiassa katselen, kun kamppailet – olet hyvin fiksu, melko mentaalinen – ja yrität selittää asioita, jotka ovat hyvin kauniita kokemuksia, ja yrität selittää niitä täältä (pää). Eikö olekin vaikeaa?



SWETHA: Kyllä.



ADAMUS: Etkö vain halua olla sen tuoksun kanssa? Sen tunteen kanssa?



SWETHA: Kyllä.



ADAMUS: Ehdottomasti. Vedät siis syvään henkeä ja vain olet (he vetävät syvään henkeä). Hyvä, kiitos.



SWETHA: Kiitos.



ADAMUS: Kaksi vielä. Vain hetki, kokemus, jotain mikä oli hyvin arvokasta.



SART: Tänä aamuna sen jakaminen, mitä on tapahtunut kahden kuukauden kuluessa, ystävien kanssa jotka ovat samalla polulla. Ja tunsin, että tulit sisään hyvin suurena tänä aamuna, vaikka on krapula. Olit erittäin hyvä.



ADAMUS: Joskus olen parhaillani sellaisena, joo.



SART: Joo, se oli hyvä.



ADAMUS: Vastustukseni sinua kohtaan oli vähän laimentunut.



SART: (nauraen) Arvostan sitä kovasti.



ADAMUS: Kiitos. Vielä yksi. Älä unohda huoneen tätä puolta.



LINDA: Minä … Etkö näe, että …



APRIL: Minulla oli yksi eilen illalla, kun olin ollut hyvin kietoutunut poliittiseen paskaan ja ärsyynnyin siihen täysin, ja menin ystäväni Facebook-sivulle ja näin tämän laulun, ja se vei minut täysin toiseen paikkaan, täysin toiselle tasolle (häntä itkettää). Ja oivalsin, miten arvokasta musiikki ja intohimo on.



ADAMUS: Mm. Joo, niin on.



APRIL: Ja olin sulkeutunut siltä. Siksi se oli siis arvokasta.



ADAMUS: Joo, musiikki, intohimo. Ja taas kerran, puhun paljon näistä Mestarin elämän aistillisuudessa. On itkettävää ja iloista samaan aikaan, kun oivallatte, miten puristuneena olette eläneet, ja hyvästä syystä. Koko juttu on todella mielenkiintoinen kokemus, mutta kun ilmestytte siitä esiin, se saa teidät kyyneliin, miten kauneutta ei juurikaan ole ollut elämässänne ja miten paljon kauneutta itse asiassa on. Näen hyvin monien teistä yrittävän luoda tai tehdä – ei paras sana – tuottaa kauneutta elämäänne, yritätte löytää kauneutta, eikä se toimi kovin hyvin. Sitä on, mutta hyvin eri tavalla. Kiitos.



Voi, sitten ihmettelette: "Miksi olen elänyt näin? Miksi olen ollut sulkeutunut?" Ettekä ole tehneet mitään väärin. Se ei ole psyykkinen asia. Ette ole tehneet mitään väärin. Kyse on itse asiassa valinnasta, kauniista valinnasta. Mutta nyt olette ilmestymässä esiin siitä. Ole hyvä.



ROMANA: Kallisarvoisin hetkeni oli elokuussa 2014, kun menin virtuaalikielekkeen yli ja putosin. Ensin tunsin pelkoa ja sitten aloin luottaa itseeni.



ADAMUS: Aivan.



ROMANA: Että kaikki menee tasaisesti.



ADAMUS: Siis syöksyt hidastettuna kielekkeen yli.



ROMANA: Tämän kielekkeen yli.



ADAMUS: Joo. Kuinka pitkälle alas?



ROMANA: Ensin näin maahan. Se oli kieleke, meri ja aaltoja ja …



ADAMUS: Tämä ei ollut uni. Tämä oli oikeasti.



ROMANA. Ei, ei.



ADAMUS: No …



ROMANA: Ja olin tässä pudotuksessa, tavallaan lentämisessä, tavallaan …



ADAMUS: Vapaudessa.



ROMANA: … vapaudessa ja itseeni luottamisessa.



ADAMUS: Joo.



ROMANA: Ja tuolla hetkellä ei ollut maata. Ei ollut putoamista. Oli lentämistä, ja tämä hetki muutti koko elämäni. Se on …



ADAMUS: Se hetki.



ROMANA: Joo.



ADAMUS: Joo, joo.



ROMANA: Yritän myös …



ADAMUS: Tunnetteko, miten hän ei ole mielessään, vaan hän on tunteissaan – tai siinä jota sanoisin sen tuoksuksi, sen energiaksi – ja se on melkein elävämpää nyt, tavallaan.



ROMANA: Yritän usein luoda tämän hetken juuri siinä kohdassa, missä kuljin, missä kävelin, arvokkaimmalla tavallani, mutta se ei tule takaisin. Mutta muistan tämän hetken, ja kun kamppailen elämässäni joskus, voin tuntea tämän hetken, tämän vapauden ja tämän luottamuksen itseeni, ja tämän todellisen vapauden. Tämä vapauden olla putoamatta, tuntea kaikki, joo.



ADAMUS: Kaunista, kaunista, kiitos.



ROMANA: Kiitos.



Toinen kysymys



ADAMUS: Hyvä. Vaihdetaanpa nyt vähän kysymystä. Minulla on siis kova krapula, Yoham on talossa ja te valitsette merabhin. Teillä on nimittäin ollut monia lahjoja matkan varrella ja tänään on hyvä aika antaa meille, itsellenne, jokin lahja.



Haluaisin teidän nyt – jos olette valmiina kirjoittamaan siellä takana. Kierrämme ympäri ja minkä lahjan aiotte antaa itsellenne, sanotaan parin seuraavan viikon kuluessa. Minkä lahjan? Sitä voitaisiin kutsua läpimurroksi, sitä voitaisiin kutsua oivallukseksi, miksi tahansa haluatte. Mutta mikä lahja? Kuulin jo yhden takaa, Vicki. Se oli miehen ja naisen yhdynnästä. Mitä sanoitkaan? (Naurua) Minulla on niin kova päänsärky tänään (lisää naurua). Sitä sinä ajattelit. Et sanonut niin. Okei, okei. Sitä ajattelit.



VICKI: Näiden kahden välinen kuilu alkaa kaventua.



ADAMUS: Kuilu kapenee, okei.



VICKI: Kuilu umpeutuu.



ADAMUS: Aivan, aivan. Ne tulevat yhteen.



VICKI: Sen ei tarvitse olla seksiä.



ADAMUS: Voisiko se olla …



VICKI: Ei tarvitse olla penetroitumista.



ADAMUS: Olen pahoillani. En vain ole hyvä tänään, koska minä … tämä krapula (nainen kikattaa). Okei, ei penetroitumista.



VICKI: Ei tarvitse olla.



LINDA: Mitä?!



ADAMUS: Mutta hän sanoi nuo sanat.



VICKI: Sen ei tarvitse olla penetroitumista.



ADAMUS: Okei, vain yhteensulautuminen.



VICKI: Yhteensulautuminen. Voi, se on ihana sana.



ADAMUS: Ykseys.



VICKI: Ykseys.



ADAMUS: Ykseys.



VICKI: Yhdistyminen.



ADAMUS: Okei.



VICKI: Yhteistyö.



ADAMUS: Aivan, aivan.



VICKI: Joo, ja myötätunto.



ADAMUS: Aivan.



VICKI: Joo.



ADAMUS: Okei, hyvä. Pidän siitä. Tämä on siis numero yksi listallamme. Käymme läpi asioita tässä ja sitten joko valitsemme … menemme energiaolemukseen. Etsimme energiaolemuksen siitä ja sitten teemme merabhin. Oletteko valmiita (Yohamille)? Onko teillä krapulaa tänään? (Joku sanoo "kyllä" ja joku sanoo "ei")



ADAMUS: (naureskellen) Aivan. Meillä kaikilla on krapulaa. Mahtavaa. Okei, seuraava. Mikä lahja? Mikä lahja tänään?



CHAITANYA: Selkeyden lahja.



ADAMUS: Selkeys, okei. Pidän siitä. Totta kai. Yksin kaikkien aikojen suosikeitani, selkeys. Tänään on lahja-merabhin päivä ja saatte valita, mitä teemme, ja meillä on … kyllä. Hyvä, hyvä.



LINDA: Jatketaan? Valmiina?



ADAMUS: Joo. Miksette tulisi jo tänne paikoillenne (puhuen Yohamille) ja vain tunnette tässä esiin tulevaa energiaa, ja sitten kun olemme valmiita menemään merabhiimme, osumme siihen. Hyvä, okei.



Meillä on kaksi tähän mennessä. Meillä on selkeys maskuliinisen ja feminiinisen yhdistymisestä. Okei. Mikä seuraavana? Mikä lahja?



HENRIETTE: Helpotus.



ADAMUS: Itsestäsi? Sanoinko niin? Ei, voisit …



HENRIETTE: Kyllä. Helpotus tästä supistumisesta, tästä raskaasta ahdistuksesta. Jatkuvasta …



ADAMUS: Joo. Pidät itsesi tosi kovilla.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Voi hyvänen aika! Anna minulle mikrofoni, jotta voin halata sinua (yleisö sanoo "oiiiiii", kun he halaavat). Voi, piinaat jatkuvasti itseäsi, joten miten olisi – kuka ottaa tämän? (Hän ojentaa mikrofonin jollekin) Joo. Sanotaan siis, joo, "helpotus itsestä, vanhasta itsestä" -merabh.



HENRIETTE: Kyllä.



ADAMUS: Okei. Ansaitset sen kovasti. Oikeasti ansaitset. Okei, kiitos. Okei, pärjäämme hyvin tähän mennessä. Seuraava. Mikä lahja tänään?



JOE: Selkeys. Anteeksianto …



ADAMUS: Tröööööt! Se on jo varattu (vähän naurua). Sinä häviät! Mutta se on okei. Siis tuplaselkeys. Laita pieni "mikä se on nyt olikaan" selkeyden kohdalle.



JOE: Anteeksianto ja selkeys.



ADAMUS: Anteeksianto ja selkeys. Hyvä, hyvä, pidän siitä. Voi, tästä tulee hyvä merabh. Toivon, että olette valmiina. (Linda antaa mikrofonin Amirille) Ai! Hän saa tehdä lisäyksen siihen.



AMIR: Linda.



ADAMUS: Linda-lahja.



LINDA: Eiiii! Mikä on lahjasi? Mikä, mikä?! Mikä?! Mikä?!



ADAMUS: No, laitetaan se sinne, Linda-lahja, mutta Linda merkitsee kauneutta, joten kauneuden lahja. Okei, kiitos.



AMIR: Tunnen olevani jo hyvin siunattu. Se riittää, mitä tänne tulee.



ADAMUS: Valitse vain jotain.



AMIR: Ei agendaa. Ei agendaa, Linda (Joku sanoo "agendaton").



ADAMUS: Agenda …



LINDA: Mistä lähtien?



ADAMUS: Okei, ei agendaa. Ihan sama …



AMIR: Itserakkauden lahja.



ADAMUS: … lahja.



LINDA: Vain itserakkaus. Hän sanoi "itserakkaus".



ADAMUS: Itserakkaus.



AMIR: On itserakkautta.



ADAMUS: Okei, okei. Okei.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Okei. Tunnen vähän makyoa siinä. Ja aion lisätä tähän omani, ihan sama -lahja. Okei. Pidän siitä, ihan sama. Ihan sama! He laulavat laulun: "Ihan samaaaa, ihan samaa". (Adamus laulaa)



LINDA: Katsotaanpa.



ADAMUS: Meiltä loppuu tila. Voimmeko tehdä toisen television tänne lisäkohtia varten?



LINDA: Ei, ei. Voimme tehdä sivun. Hän jättää tilaa oikealle puolelle.



ADAMUS: Se on ihme.



LINDA: Odota vain.



ADAMUS: Se on kuin taikaa.



LINDA: Työskentele kanssamme.



ADAMUS: Oikeasti.



LINDA: Työskentele kanssamme, Adamus.



ADAMUS: Okei.



MARIKA: Helppouden lahja.



ADAMUS: Helppouden lahja. Pidän siitä. Helppous.



LINDA: Aa.



ADAMUS: Hyvä. Jatketaan. Tavallaan integroimme, sulatamme nämä kaikki yhteen.



LINDA: Katso, hän löytää tilaa (kirjoittaa kaiken ruudulle).



ADAMUS: Joo. Lahja …



LULU: Voimmeko vain tanssia ja olla?



ADAMUS: Totta kai, totta kai. "Täysin avoin" -lahja. Entä, sanotaan …



LULU: Loppuunsaattaminen, tarkoitan, ei mitään muuta.



ADAMUS: Totta kai, totta kai.



LULU: Nautitaan vain.



ADAMUS: Joo. Astut vain tuonne ulos ja kun musiikki alkaa soida … ei. Voit tanssia täällä sisällä, mitä tahansa haluat.



LULU: Minulla ei ole mitään ongelmaa siinä (hän naureskelee).



ADAMUS: Pidän siitä, ilon lahja. Pidän siitä paljon.



LULU: Ilon lahja.



ADAMUS: Kyllä, ilon lahja, hyvä. Seuraava.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Hetken tauko nyt. Pysäyttäkää kaikki. Tuntekaa – menkää aisteihinne. Tuntekaa nyt. Lisäätte asioita tänne. Yoham imee kaikkea tätä. Luomme jotain yhdessä. Meidän ei tarvitse suunnitella sitä. Minun ei tarvinnut istua työpöytäni ääressä omassa paikassani Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja sanoa: "Jessus, mitä työstämme tänään?" Tehdään se lennossa. Ollaan todella spontaaneja, eikö? Hyvä. Seuraava.



ALI: Salliminen siitä paikasta, jossa olemme tänään.



ADAMUS: Okei.



ALI: Ja tiedän, että olet tehnyt aiemmin sallimis-merabhin, mutta tämän päivän energiasta salliminen ilman tarvetta suunnitella tai murehtia.



ADAMUS: Salliminen. Avoimuus. Vapaus.



ALI: Joo. Antaen sen vain tapahtua.



ADAMUS: Hyvä.



ALI: Joo.



ADAMUS: Kaksi vielä.



LINDA: Näin inspiroivat kasvot. Hetki vain. (Adamus heiluttaa kameralle) Kaikki katselevat netissä ja ihmettelevät, mitä helvettiä teemme täällä. Minun täytyi sanoa "hei" heille (muutama naurahdus).



Hyvä. Seuraava. Missä olemme? Hyvä. Minkä lahjan antaisit itsellesi tänään merabhina? "Maryn lahja" -merabh.



MARY: Rohkeus.



ADAMUS: Rohkeus, rohkeus. Okei, hyvä. Laitamme vähän rohkeutta tähän. Miltä rohkeus tuntuu sinusta? Mikä on rohkeuden tuoksu?



MARY: Itseluottamus ja tietäminen, voimaantuminen.



ADAMUS: Joo. Onko se maskuliinista vai feminiinistä.



MARY: Ei kumpaakaan.



ADAMUS: Okei.



MARY: Kumpaakin.



ADAMUS: Aivan, hyvä. Okei.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Yksi vielä, ja sitten päätämme tämän ja teemme siitä todella hyvän.



LINDA: Anna tämän Laralle, ole hyvä.



ADAMUS: Ai, hyvä!



LARA: Irtipäästäminen identiteetistä. Identiteettielämistä.



ADAMUS: Irtipäästäminen valheellisesta identiteetistä tai rajoittuneesta identiteetistä.



LARA: Joo.



ADAMUS: Rakastan sitä. Okei. Meillä on siis kaikki nämä. Ai, hän sai kaikki mahtumaan samaan televisioon.



LINDA: Mm hmm. Mm hmm.



ADAMUS: Vau. Tunnetaanpa tätä hetki. Ja Yoham, olenko tiellänne tässä, jotta voitte nähdä ruudun ja tuntea sen? Siinä on energiaolemus. Siinä on energiatuoksu. Takavalot voidaan sammuttaa. Siinä on energiatuoksu. Katsomatta edes sanoja teidän pitäisi alkaa tuntea se. Se ei tule televisiosta, se on tällä huoneessa, se on täällä kaikkien kanssa, jotka katsovat. Se on lahja, jonka annatte itsellenne.



En aio sanoa monia sanoja, koska minulla on krapula (nauraen). En sano monia sanoja, koska haluan tämän olevan avoin. Tässä päivässä on kyse näyttämisestä itsellenne todella, että voitte olla, voitte lakata murehtimasta, suunnittelemasta, yliajattelemasta ja vastustamasta. Voitte lopettaa kaiken ponnistelun ja yrittämisen ja vain olla.



Siis Yoham on, no, voin tuntea hyvin … He ovat poimineet tuoksun. He ovat nyt raiteilla (muutamia naurahduksia). He tuovat tämän lahjan merabhin muodossa, mitä ikinä tapahtuu. Ja pyydän teitä tekemään jotain todella rohkeaa. Pyydän teitä antamaan sen vain tapahtua, okei?



Tiedän jo, että ajattelette sitä liikaa. Ja sitten tuo ajattelu ei vie teitä minnekään, ja ihmettelette, mitä tapahtuu, jos mitään. Ja sitten pyydän teitä vetämään syvään henkeä ja muistamaan ne lahjat, joita olette jo antaneet itsellenne tällä kauniilla, kauniilla matkalla mestaruuteenne, ja vain sallimaan ilman mitään odotuksia. Ei suunnittelua. Ei harjoittelua. Ei pakottamista. Ei rajoittamista. Ei yrittämistä. Ei mitään. Kuunnelkaa vain musiikkia, koska tuo musiikki on täydellinen heijastus juuri siitä, mikä on sopivin lahja teille tänään.



Lahja-merabh



Sammutetaan monitorit. Vedetään syvään henkeä, ja aloitetaan se, mitä varten oikeasti tulimme tänne tänään …



(Musiikki alkaa)



… vastaanottamaan. Todella vastaanottamaan.



Olette hyvin kauniissa, kauniissa paikassa täällä. Vaikka katsoisitte netissä, olette silti täällä ja me olemme silti teidän kanssanne. Täällä on varsinainen energiatuoksu, hämmästyttävä värähtely tässä paikassa.



Ja nyt on aika pelkästään sallia se, vastaanottaa se, on kyse sitten maskuliinisen ja feminiinisen yhteen tuomisesta, liitosta, tai selkeydestä. Riippumatta siitä, mikä se on, nyt on aika tuoda se yhteen.



Eikö ole hämmästyttävä, että Yoham on täällä kanssamme nyt ja soittaa kaunista musiikkia taustalla tässä tilassa, fyysisessä tai muuten, tässä tilassa jossa kokoonnumme nyt kaikki, jossa ei ole lainkaan suunnittelua. Heillä ei ollut mitään aavistusta, mitä oli tulossa. Ei lainkaan suunnittelua.



Huomaatte, ettei elämänne tarvitse kaikkea sitä. Huomaatte, että murehtiminen, suunnittelu ja stressaaminen tosiasiassa haittaavat energioita, niitä energioita joita oikeasti haluatte. Mutta olette tottuneet niin kaikkeen tuohon ajatteluun ja kamppailuun ja taisteluun, että oikeasti tavallaan estitte kauniita energioita tulemasta sisään.



Tuntuu kenties tavallaan kiusalliselta vain istua tässä merabh-tavalla ja: "Eikö meidän pitäisi tehdä kovasti töitä asioiden eteen? Eikö meillä pitäisi olla luento?" Ei.



Ei, tämä on paljon sopivampaa.



Vedä siis syvään henkeä ja anna itsesi olla tuossa omassa energiatuoksussasi.



Oikeasti, pane merkille vain energiatuoksusi. Ei vain fyysistä tuoksua, vaan oman energiasi herkullinen ja kaunis olemus, miten se on muuttunut parissa lyhyessä kuukaudessa.



(Pitkä tauko, kun Yoham soittaa)



Nimittäin kaikella on energiatuoksu. Kaikella, on se sitten puu metsässä tai jokin huone, johon menette, kahvila, kirja jota pidätte kädessänne. Kaikessa on energiatuoksu. Se on värähtely. Se on erilaisten energiahiukkasten suhde, miten ne asettuvat riviin, miten ne tulevat yhtenäisyyden tunteeseen tai joskus siihen, mikä voitaisiin hahmottaa yhtenäisyyden puutteeksi.



Se on energiatuoksu, kuin aura tai halo. Se on kaikessa. On kyse sitten yhdestä ruohonkorresta tai koko niitystä, joka jatkuu kilometrejä ja kilometrejä, sillä on tuoksu.



Teillä on energiatuoksu, ja se on se suhde, miten energiat harmonisoituvat tietoisuutenne kanssa, miten sallitte tuon harmonian tapahtua. Tuo tuoksu perustuu siihen, miten vapaa olette antamaan itsenne elää.



Alatte poimia tuoksuja, myös toisten ihmisten. Ovatko he avoimia vai ovatko he sulkeutuneita? Ovatko he fokusoituneita vai ovatko he vapaita? Kantavatko he paljon vanhoja taakkoja harteillaan vai ovatko he päästäneet niistä irti vapaan elämän vuoksi?



Kaikella on tuo tuoksu, ja todellinen mestari alkaa mennä silmiensä ja korviensa yli tunteisiin. Ei tuomitsemista. Ei tuomitsemista, ja tiedän, että jotkut teistä pelkäävät kovasti tuomitsemista. On suuri ero erottelukyvyn käyttämisen tai tiedostamisen ja tuomitsemisen välillä. Mutta alatte poimia asioiden tuoksuja.



Tunne tarvitsematta määritellä tai mitata sitä, tarvitsematta ajatella sitä ihmistermein tai lineaarisin termein, vaan pelkästään energiatermein. Ei tarvitse edes sanoa, että se on hyvä tai huono, kevyt tai raskas. Sillä ei ole merkitystä. Se on energiatuoksu.



Tässä merabhin seuraavassa osassa pyydän sinua tuntemaan oman tuoksusi. Ole tietoinen omasta energiatuoksustasi. Kerroin teille aiemmin, että kun ilmestytte esiin kotelosta, se on muuttumassa. Se on ollut hyvin erilainen, ja olen hyvin, hyvin tietoinen siitä, koska en käytä silmiä näkemiseen tai korvia kuulemiseen. Olen pelkästään tietoinen energioista.



Kehotan sinua ottamaan hetken, kun musiikki soi, ja olemaan tietoinen energiatuoksustasi tuomitsematta ja yrittämättä myöskään määritellä sitä – vain tuntemaan ne hyvin syvät muutokset, joita olet tehnyt muutamana viime kuukautena.



Vedetään syvään henkeä yhdessä ja ollaan tietoisuudessa.



(Pitkä tauko, kun musiikki jatkuu)



Kutsutaan tätä lahja-merabhksi. Kutsutaan tätä lahjaksi, jonka annat itsellesi tarvitsematta suunnitella sitä, olla huolissaan siitä, ajatella sitä. Todella vapaa lahja.



Se on kuin tämä päivä – tarvitsematta tehdä paljon suunnittelua tai murehtimista, ilmestytään vain paikalle. Ilmestytään paikalle ja sallitaan energioiden tulla luoksemme. Ilmestytään paikalle ja meillä on suuri luottamus, suuri tietäminen, että kaikki lahjat ovat täällä.



Tämän teimme tänään, mukana vähän häirintää osaltani, muutama vitsi, vähän keskustelua, mutta oikeasti vain ilmestyen paikalle ja antaen lahjojen olla siinä.



Vedetään syvään henkeä yhdessä … kunnolla syvään henkeä.



Lahja-merabh. Mitä lahjaa pyydät? Mitä lahjaa? Odota. Tarkoitan, että katso vain, mitä tapahtuu seuraavaksi. Alat todella ymmärtää, miten energiat toimivat ja reagoivat luojaan. Se olet sinä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä minulle tämän päivän päätteeksi.



Oli vähän vaikea päästä läpi tästä päivästä, mutta nyt on pienen krapularyypyn aika (vähän naureskelua).



Rakastan työskentelyä teidän kaikkien kanssa, rakkaat shaumbrat. Ja muistakaa, että mitä tahansa tapahtuu, miten paha tuo energiakrapula on, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.



Kiitos. Ja kiitos Yohamille (yleisö taputtaa).


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Huhtikuu 2017 SIINÄ ON TOLKKUA

ViestiKirjoittaja hammer » 31.03.2017 14:06

SIINÄ ON TOLKKUA

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun työskentelin Tobiaksen kanssa monta vuotta sitten, muistan ajatelleeni erästä kanavointia lopettaessani: "No, Tobias on sanonut kaiken, mitä voi koskaan sanoa. Ei ole enää mitään sanottavaa … Kanavointiurani taitaa loppua pian." Yllätyksekseni ja ilokseni Tobias vasta lämmitteli. Hän puhui vielä yhdeksän vuotta ennen inkarnoitumistaan takaisin maan päälle.

Sitten tuli Adamus Saint Germain. Hän on ollut kanssamme "matkan jokaisella askeleella" viimeiset seitsemän ja puoli vuotta. Jos viime lauantain Keahak-sessio indikoi mitään, häneltä ei lopu esitelmämateriaali näillä näkymin. Hän puhui puolitoista tuntia putkeen, ilman taukoa ja lähes keskeytyksettä. Hän unohtaa joskus, että ihmisillä on, no, ihmistarpeet, kuten veden juonti, vessassa käyminen tai hengen vetäminen.

Transhumaani-sarjan alusta saakka viime elokuussa, Adamus on vienyt meidät uusille tasoille mestaruuteemme ja valaistumiseemme. Hän keskittyy nyt aisteihin ja siinä on paljon tolkkua. Kaiken viimeaikaisen aistipuheen myötä olen melkein unohtanut, että hän itse asiassa alkoi puhua tästä aiheesta huhtikuussa 2010. Silloin kuvasimme Ulottuvuuksienvälinen eläminen -kurssin (https://store.crimsoncircle.com/interdi ... iving.html) eräässä hotellissa Goldenissa, Coloradossa, kauan ennen kuin saimme hämmästyttävän Crimson Circle -studiomme.

Ulottuvuuksienvälinen eläminen oli Adamuksen ensimmäinen seikkailu aisteihin. Hän puhui pääasiassa viidestä ihmisaistista ja mielestä sekä näytti joidenkin enkeliaistien rinnakkaispolut.

Nyt kun olemme Transhumaani-sarjassa, Adamus on keskittynyt voimakkaasti aistillisuuteen ja muihin aisteihin. Vuoden lopulla hän sanoi, että hänelle yksi haastavimmista asioista on näyttää meille, miten mennään mielen tuolle puolen. Mieli on juuri se asia, joka pitää meidät eläintarhassa – samalla kun Itse haluaa mennä sen ulkopuolelle, mieli ei yksinkertaisesti voi ymmärtää "ulkopuolta". Vaikka se yrittää, se vain teeskentelee "ulkopuolen", aivan kuten se on teeskennellyt karkeilla tunteillaan (emootiot) todellisia aistillisia tunteita. Mielen "ulkopuolella" on vain uusi osa-alue vanhassa eläintarhassa.

Mestarin elämää 4:ssä (tulee 22.4.) Adamus toteaa, että käytämme itse asiassa vain yhtä aistia, ei viittä. Hän sanoo, että ne mitä kutsumme ihmisaisteiksi – näkö, kuulo, maku, haju ja tunto – ovat pelkästään mekanismeja, jotka vahvistavat sitä yhtä aisti, joka muodostaa ihmiskokemuksen – fokus. Kaikki ihmiselämässä tulee fokusoitumisen tuloksena. Enkeliolentoina hyppäsimme syvälle fokusaistiin pelkästään kokeaksemme sen. Fokus kulutti meidät pian – se synnytti yhden fokuksen, joka ilmentyi ajassa, paikassa, gravitaatiossa, fyysisessä, henkisessä ja kaikissa muissa ihmismekanismeissa, jotka tukevat fokusta. Fokusaisti on ollut kuin valtava tyhjiökammio, joka tukkii muut aistit. Muuten, Adamus on todennut, että on yli 200.000 muuta enkeliaistia, joten meille keskittyminen fokukseen on kuin hurjaa vuoristorataa – teemme sitä jännityksen vuoksi. Miten voisimme olla fokusaistissa, jos muut 200.000 aistia olisivat käytössä?

Voimme antaa itsellemme Fokus-ansiomerkin, tavallaan kuin partiolaisten ansiomerkin, lisättäväksi sielumme olkanauhaan. Kavensimme itsemme yhteen aistiin, mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin. On aika avata muut aistit ja nauttia hemmetisti elämän monilukuisuudesta, yksittäisyyden sijasta.

Tulisiko tästä mahtava tieteiselokuva? Ryhmä hulluja seikkailijoita lähtee matkaan paratiisisaareltaan suuressa valtameressä ja rantautuu kaukaisen paikan rannalle, jossa ei ole ääntä, valoa ja hajua. He supistuvat yhteen todellisuushavaintoon tuntoaistin avulla. He unohtavat kaikki muut aistit, koska tuntoaisti kuluttaa heitä, mutta koko ajan heillä on syvä sisäinen tietämys, että on jotain muuta … he eivät vain muista, mitä se on, joten he yrittävät löytää sen tuntoaistin avulla. Se olisi todella koskettava elokuva.

Itse asiassa Adamus loi oman versionsa tästä tarinassa Sininen maa äskettäisessä kirjassaan Mestarin muistelmia (https://store.crimsoncircle.com/memoirs ... aster.html). Tarinassa ihmiset elävät monivärisessä todellisuudessa, mutta pitävät sinistä pyhimpänä värinä. He maalaavat talonsa ja kirkkonsa siniseksi, värjäävät hiuksensa siniseksi ja ajavat sinisiä autoja sinisillä kaduilla. Myös stop-valot ovat sinisiä. Tämä halunsa tyydyttäminen johtaa lopulta siihen, että he näkevät vain sinisiä asioita, vaikka kaikki muut värit ovat olemassa. Pientä ihmisryhmää vainoaa sisäinen tietämys, että on muutakin kuin sininen, mutta he käyttävät sinistä terapiaa ja sinisiä rituaaleja yrittäessään löytää sen. Sitten pieni ryhmä tuossa pienessä ryhmässä kyllästyy niin täysin pelkkään siniseen todellisuuteen, että se alkaa lopulta kapinoida sinistä vastaan, vaikka se merkitsisi kuolemaa. Tämä vapauttaa heidät pelkästä sinisestä tietoisuudesta ja sallii heidän nähdä taas kaikki muutkin värit. Muut ihmiset Sinisessä maassa pitävät heitä hulluina ja yrittävät jopa pakottaa kapinalliset ottamaan sinisiä pillereitä saadakseen heidät takaisin ruotuun.

Hmm. Tämä kaikki kuulostaa kummallisen tutulta. Kenties emme ole oikeasti hulluja … meillä on vain shaumbra-masennus (suom. huom. sana jota tässä käytetään masennuksesta, merkitsee myös "sinistä"). Tiedämme, että on aika siirtyä eteenpäin, muttemme tiedä miten. Liity Adamukseen. Astu aistillisuuteen. Astu vapauteen.

Kuvasimme muutama viikko sitten Mestarin elämää 4 – aistillisuus -kurssin, kun Yoham oli kaupungissa, mikä merkitsi kolmea hyvin intensiivistä ja laajentavaa päivää studiossa. Se julkaistaan pilvikurssina Maapäivänä 22.4. Adamus puhuu fokusaistista ja tuo muutaman muun aistin leikittäväksemme – kauneus, yhtenäisyys, rakkaus ja mielikuvitus. Hän aloittaa joillain perusaisteilla, jotka on suhteellisen helppoa omaksua ennen menemistä myriadeihin muihin aisteihin.

Keahakissa Adamus sanoi, että kun avaudumme noin 11 muulle aistille, alamme tiedostaa mestaruutemme ja aidosti arvostaa sitä. Hän huomautti, etteivät aistit anna meille valaistumistamme, mutta käyttäessämme noin tusinaa aistia, oivalluskykymme on niin kovasti laajentunut, että hyväksymme ja elämme lopultakin mestaruutemme. Omilla sanoillani, mestaruudessa ei ole kyse ihmistilan kukistamisesta, vaan nousemisesta yhden fokusaistin yli. Olemme fokuksen mestareita, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Adamus muistutti minua olemaan alkamasta nimittää kaikkea aistiksi. Minulla on ollut taipumusta kiinnittää tämä nimilappu asioihin, jotka ovat vain sinisiä ajatuksia ja tunteita tai pelkästään niiden aistien alaryhmiä, joista hän on puhunut. Mietin, onko design aisti (ei Adamuksen mukaan) ja onko musiikki aisti (ei taaskaan) tai onko seksi aisti (ei). Hän huomautti, että shaumbroilla on taipumusta alkaa laittaa aistinimike kaikelle, ja lisäsi, että suurin osa siitä on makyo-hölynpölyä. Haa! Pidän siitä. Makyo on ei-aisti (suom. huom. sama sana merkitsee "hölynpöly" ja "ei-aisti"). Adamus esittelee huolellisesti aisteja, jotka on helpoin integroida, ja etenee siitä joihinkin erikoisempiin aisteihin. Hän sanoo, että meidän täytyy leikkiä perusteilla, ennen kuin pääsemme monimutkaisempiin ja vähemmän sinisiin aisteihin.

Olen ollut äärimmäisen innoissani muista aisteista viime aikoina. Se on tie ulos, tuolle puolen. Kyse ei ollut meditoimisesta tai olemisesta vegaani tai pyhien muinaiskirjoitusten tutkimisesta. Koko tämän ajan kyse oli vain aistillisuudesta. Minusta kaikki tämä on hyvin kiehtovaa, koska en ole koskaan kuullut tällaisesta lähestymistavasta oltuani reilut 20 vuotta henkisen materiaalin ja henkisten opettajien parissa. Mikään ei pääse lähellekään, mikään ei anna tietä ulos niin kuin se, mihin Adamus on nyt pääsemässä kanssamme. Se mitä teemme, on uraauurtavaa, toimintamallia muuttavaa ja voi-niin-aistillista. Jos kukaan teistä miettii, jääkö planeetalle vai lähtee, niin pitäkää hatustanne kiinni. Menemme fokusoitumisen rajoituksista mestarin aistillisuuteen. Elämä ei ole koskaan enää entisensä … luojan kiitos.

********
Lisätty unohtuneet linkit :geek:
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

1.4.2017 SHOUD 8

ViestiKirjoittaja hammer » 07.04.2017 18:10

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.4.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän shoudin. Kunnolla syvään henkeä yhdessä.

Tunsitteko jonkin muuttuvan huoneessa? Jonkin muuttuvan, missä tahansa satuttekin olemaan? Mentäessä shoudiin hyvin kauniin aistillisen videon ja musiikin kera, kun annatte kaikkien huolien ja murheiden mennä hetkeksi, huomionne suunnattiin muualle ja se keskittyi kuviin ruudulla, mikä toi esiin paljon muistoja, rakkautenne tätä planeettaa kohtaan (viitaten tähän videoon) – tuo asia, jota shaumbrat sanovat tässä viimeisessä elämässä tulevansa kaipaamaan eniten. Tuo asia jota kaipaatte eniten. Rakas shaumbra, vain huomautus, että se asia jota uskotte kaipaavanne eniten – enemmän kuin perhettänne tai rakkaitanne tai lemmikkejänne tai mitään muuta – on luonto. Teissä on aina tuo luonto, tuo Gaia. Minne menettekin, myös ei-fyysisiin ulottuvuuksiin, viette sen aina mukananne.

Se on ylösnousseena mestarina olemisen kauneus. Kun olette olleet tällä planeetalla, kun olette tunteneet luonnon värähtelyt – luonto antaa elämän elämälle, se tuo teidät ilmaisuun myös hyvin fokusoituneella, yksittäisellä tavalla, mutta se tuo teidät ilmaisuun – viette sen mukananne kaikkialle, minne menette.

Jos haluaisitte kävellä metsässä, niin vaikka olisitte jossain kaukaisessa galaksissa, toisissa ulottuvuuksissa, voitte aina tuoda sen takaisin. Tämä on sen kauneus, mitä olette tehneet täällä, erityisesti tässä elämässä. Tuoneet sen sisään, integroineet sen.

Otetaanpa kunnolla syvään henkeä tässä, tälle muutokselle joka tapahtui tämän kauniin musiikkivideon soidessa. Tämä muutos joka tapahtui – sallitaan vain se hetken. Sallien monia asioita. Sallien itsenne asettua, päästä ulos mielestänne, lopettaa tuo lakkaamaton ajattelu, tuo hakkaava ajattelu, jota teillä usein on. Sallien itsenne olla aistillinen. Kun tuo video esitettiin, kyse ei ollut vain fokuksesta – fokusaistista, keskittymisestä fokukseen – sillä hetken annoitte muiden aistien alkaa tulla sisään.

Olen puhunut viime aikoina paljon aisteista, koska se perimmiltään tapahtuu, kun mestari tulee heräämisestä ruumiillistuneeseen valaistumiseen. Oivallatte, ettei kyse ole muinaisten tekstien tai pyhien kirjoitusten tutkimisesta, ei noista harjoituksista, joiden tekemisestä ette ehkä oikeasti nauti, vaan pelkästään avautumisesta muihin aisteihinne luonnollisesti, helposti.

Muutosten läpi meneminen



Tiedän, että olette nyt tavallaan epävakauden tilassa. Sanoin "epävakauden". Epävakauden tila, hämmennyksen tila, siirtymisen tila tällä hetkellä, ja se on täysin luonnollista, täysin odotettua. Teette sitä itse asiassa paljon sulavammin, kuin monet ylösnousseet mestarit ovat koskaan tehneet. Teette sitä palon integroidummalla tavalla, kuin kukaan ylösnoussut mestari joka istuu klubissa, olisi odottanut.



Se on vaikeaa. Se on haastavaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Gravitaatio melkein kuin imee teidät sisään – gravitaatio joka haluaisi tuoda teidät takaisin mieleen, yhteen fokusaistiin, gravitaatio joka imisi teidät takaisin vanhoihin tapoihin ja sitten pitäisi teidät jatkuvasti yrittämässä hioa noita vanhoja asioiden tekemistapoja ajatellen, että se johtaa teidät jotenkin oivallukseenne. Olette tässä kohdassa, jossa tulette takaisin aisteihinne, kun olette vielä fyysisessä kehossa, kun integroitte luonnon kaltaisia asioita, kun integroitte fyysisiä kokemuksia elämässänne.



Se on todella syvällistä. Ei ole oikeasti sitä kuvaavia ihmissanoja, mutta käytte läpi siirtymää. Ja isoin asia jonka kuulen yöaikaisissa erimielisyyksissänne kanssani, yöllisissä väittelyissänne kanssani; isoin asia jonka kuulen myös yksityisinä hetkinänne, kun olette yksin, on, että kysytte itseltänne uudestaan ja uudestaan: "Mikä minussa on vikana?" Teillä on pieni päänsärky, "Mikä minussa on vikana?" Varpaaseenne sattuu, "Mikä minussa on vikana?" Ajatuksenne ovat sekaisin, "Mikä minussa on vikana?" Teillä ei ole tuota normaalia virtausta ja synkronismia elämässänne, itse asiassa teillä ei ole tuota vanhaa tylsyyttä elämässänne ja kysytte: "Mikä minussa on vikana?" Ja sanon teille kerta toisensa jälkeen: "Ehdottomasti ei mikään."



Käytte läpi hyvin monia muutoksia samaan aikaan, syviä muutoksia kehossa ja mielessä. Ei ole mitään vikaa. Jos voisitte vain hengittää sen sisään ja sallia sen seuraavalla kerralla, kun käytte läpi jotain juttuanne – "Miksi kaikki hajoaa elämässäni? Miksi kehooni sattuu? Miksi minusta tuntuu niin hämmentyneeltä?" Koska käytte läpi kaikkien elämien, yli tuhannen elämän suurinta muutosta. Kaikista asioista joita olette käyneet läpi, käytte läpi suurinta muutosta, kun olette tässä fyysisessä kehossa, kun ylitätte mielen ja menette aisteihin.



Ei ole mitään vikaa, mutta se on melkein itsensä toteuttava ennuste. Melkein kuin haluaisitte jonkin olevan vialla. Tavallaan kenties. Vähän. No joo, sairaalla, tavallaan "tarvitset terapiaa" -tavalla (muutama kikatus). "Mikä minussa on vikana?" Haluatteko oikeasti vastauksen siihen, mikä teissä on vikana? "Miksi kehoni hajoaa? Voi, hyvä luoja! Minulla on varmaan jokin kamala sairaus. Tulen vanhaksi. En pysty ajattelemaan enää." Ei ole mitään vikaa. Käytte läpi siirtymää. Se vaatii veronsa kehostanne. Se vaatii. Se vaatii veronsa ajatuksista ja mielestä ja kaikesta muusta, kaikesta mitä luulitte olevanne, kaikesta mihin olette samaistuneet. Se vaatii veronsa.



Mutta jos voitte vetää syvään henkeä ja hyvin mestarillisesti sanoa, vetää syvään henkeä ja mestarina sanoa: "Se on kaikki osa tätä juttua, jota päätin kutsua ruumiillistuneeksi valaistumiseksi. Sitä se vain on. Sitä se vain on."



Niinpä seuraavan kerran kun saatte ylinopeussakon – ette edes tienneet ajavanne ylinopeutta – seuraavan kerran kun lautanen putoaa kädestänne ja menee rikki, seuraavan kerran kun liukastutte ja satutatte olkapäänne tai mikä se sattuukin olemaan, seuraavan kerran kun kumppani hylkää teidät, mitä se sattuukin olemaan, vetäkää syvään henkeä. Teissä ei ole mitään vikaa. Olette pelkästään tulossa mestaruuteenne. Ja mitä nopeammin ihminen tunnistaa tämän, sitä nopeammin ihminen sallii ja-tilan: "Voi, ei ole mitään vikaa, kaikki on osa tätä transformaatiota, laajentumista, integrointia, moniulotteista tiedostamista", mitä se sattuu olemaan. Kun se seuraavan kerran tapahtuu, ottakaa se kuin mestari. Hengittäkää kuin mestari. Olkaa armossa kuin mestari ja sallikaa vain se.



Kyllä, ihminen haluaa luultavasti huutaa: "Voi! Mutta teen kaiken väärin!" Ei, vaan elämäänne muutetaan.



Olen sanonut teille aiemmin, mikä on pahin, pahin mahdollinen tilanne. Mikään ei muutu. Pahin tilanne on, että jatkatte sen tekemistä, mitä olette tehneet tuhat elämää. Miten monta vuotta se olisi – tuhat elämää? Se on paljon vuosia. Jotain satatuhatta vuotta, jollakin teistä enemmän, joillakin vähemmän. Mutta haluatteko oikeasti jatkaa saman asian tekemistä uudestaan ja uudestaan? Onko kyse – itse asiassa suurempi kysymys on, onko kyse todellisuudessa turvallisuudesta? Onko kyse oikeasti turvallisuudesta? Jatkaa vain saman asian tekemistä, nousten ylös samaan aikaan joka päivä, syöden saman aterian, käyden samat keskustelut samojen ystävien kanssa, mennen samaan työpaikkaan ja on samat ihmishuolet.



On havainto: "No, se on turvallista. Tunnen tuon paholaisen. Tiedän jo lopputuloksen, joten pitäydyn vain siinä." Mutta se ei ole oikeasti turvallista. Voitaisiin sanoa, että se on itse asiassa yksi vaarallisimmista asioista, jonka voisitte tehdä itsellenne – saada itsenne urautumaan, vielä enemmän syvään uraan.



Hassu asia on – hassu minulle, ei teille – että kun yritätte urautua, kun yritätte päästä malleihinne, koska ne ovat mukavia ja tiedätte, mitä odottaa, toinen osanne nimeltään "perseelle potkiva mestari" – PPM – tulee ja näkee teidät tuossa haisevassa urassa, josta ihminen on valittanut, ja se tekee asioita saadakseen teidät ulos siitä, koska mestari ei halua teidän jäävän uraan. Se ei halua jäädä uraan. Siis perseelle potkiva mestari tulee ja saa teidät ulos siitä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun aloitamme päivän kysymyksemme, shoud-kysymyksen. Linda, valmiina mikrofonin kanssa.



Tämän päivän kysymys



LINDA: Minulla on se.



ADAMUS: Sinulla on se. Nyt aloitetaan. Mikä on ärsyttävin asia elämässänne tällä hetkellä ja miksi? Valoa lisää, kiitos.



LINDA: Ai, voinko vastata siihen?



ADAMUS: Kyllä, itse asiassa aioin kysyä sinulta. Olet ensimmäinen vastaaja. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä ja miksi? Anna palaa. Voisitko nousta seisomaan?



SHAUMBRA 1 (nainen): Okei, laikkuja ympäri kehoani.



ADAMUS: Laikkuja. Voisimmeko nähdä nuo laikut kehossasi? (Naurua)



SHAUMBRA 1: (naureskelle) Ei.



ADAMUS: Ai-jai-jai. Laikkuja. Laikkuja, ovatko ne kutiavia laikkuja?



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Ovatko ne violetteja vai vihreitä?



SHAUMBRA 1: (naureskellen) Kirkkaan vaaleanpunaisia.



ADAMUS: Kirkkaan vaaleanpunaisia. Se ei ole kovin paha asia. Sitten kun niistä tulee vihreitä, meillä on ongelmia, mutta … Ja sanotko itsellesi: "Mikä minussa on vikana?"



SHAUMBRA 1: Kyllä, sanon.



ADAMUS: "Minulla on laikkuja kehossani." Ja miksi niitä on kehossasi?



SHAUMBRA 1: Minulla ei ole aavistustakaan. Se on uutta.



ADAMUS: (kuiskaten) Auts! (Joku huutaa "voi ei!")



LINDA: Voi eiii!



SHAUMBRA 1: (kikattaen) Ai niin!



LINDA: Voi ei!



ADAMUS: Okei, se oli todella lähellä.



SHAUMBRA 1: Se oli …



ADAMUS: Se oli liian lähellä. Tarkoitan, että jos olisit sanonut jotain sellaista kuin "En tiedä …"



SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että …



ADAMUS: Huh!



SHAUMBRA 1: Minusta tuntuu, että käyn läpi jonkinlaista transformaatiota, kyllä.



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Ehdottomasti.



ADAMUS: Mitä teet noille laikuille? Otatko laikkusuolaa tai jotain vastaavaa?



SHAUMBRA 1: En mitään.



ADAMUS: Et mitään.



SHAUMBRA 1: En.



ADAMUS: Annat laikkujen vain olla.



SHAUMBRA 1: Kyllä.



ADAMUS: Minkä luulet olevan, no, ydinsyy ja sitten enemmän fyysinen syy? Mikä on sen ydinsyy?



SHAUMBRA 1: Hmm, ydinsyy …



ADAMUS: Miten suuria laikut ovat?



LINDA: Jessus!



ADAMUS: (Nainen näyttää sormillaan) Tota, se on laikukasta. Mitä, olemme perhepiirissä! Voimme puhua näistä asioista. Voimme näyttää ja kertoa täällä.



LINDA: Älä tee sitä! Älä tee sitä!



SHAUMBRA 1: Okei! (He nauravat)



ADAMUS: Haluatko nähdä omani? (Lisää naureskelua)



SHAUMBRA 1: Totta kai!



ADAMUS: Siis ydinsyy. Ydinsyy.



SHAUMBRA 1: Tota …



ADAMUS: Voi, rakastan tätä.



SHAUMBRA 1: Vähän … luultavasti …



ADAMUS: Luteita.



SHAUMBRA 1: … ärsytystä.



ADAMUS: Ärsytystä. Millaista ärsytystä?



SHAUMBRA 1: Ei tietyistä asioista.



ADAMUS: Näen vaatteidesi läpi. Näen nuo laikut. Voi, hyvänen … Ei tilanne ole niin paha (nainen naureskelee).



SHAUMBRA 1: Minä …



ADAMUS: Hän uskoi minua.



SHAUMBRA 1: Uskon tosiaan, että kyse on elämän pikku ärsytyksistä.



ADAMUS: Elämän suurista ärsytyksistä, kyllä, kyllä.



SHAUMBRA 1: Pienistä ja isoista.



ADAMUS: Ja laittaisitko mitään nimiä noille ärsytyksille?



SHAUMBRA 1: (naureskellen) Mietin, mitä seuraavaksi.



ADAMUS: Joo. Tarkoitan, liittyykö tuohon ärsytykseen nimeä, kuten Bob tai Mary tai joku vastaava? (Nainen naureskelee) Tapahtuuko mitään sellaista?



SHAUMBRA 1: Vähän – no, ehkä.



ADAMUS: Joo, nyt kun mainitsit sen (nainen naureskelee). Et koskaan ajatellut sitä tuolla tavalla, mutta joo. Ja itse asiassa todellinen syy: ruoka-allergiat joihin et ole vielä oikein virittynyt. Mutta on jotain tekeillä …



SHAUMBRA 1: Niinkö?



ADAMUS: … koko ruuansulatusprosessissa. Ihmiset elämässäsi tavallaan vain lisäävät sitä. Mutta kyse on ruoka-aineallergiasta.



SHAUMBRA 1: Oikeasti?



ADAMUS: Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Ai.



ADAMUS: Joo. Ja minkä tyyppisistä ruuista pidät?



SHAUMBRA 1: Hedelmistä ja vihanneksista.



ADAMUS: Ai, paska (nainen nauraa). Hedelmistä ja vihanneksista. Ei, vaan se on todella hyvä asia.



SHAUMBRA 1: Ja vähän sokeria.



ADAMUS: Ja vähän sokeria, aa, vähän sokeria sekaan (nainen naureskelee). Entä luonnonmukaiset viljat tai …



SHAUMBRA 1: Joo, sitäkin.



ADAMUS: Joo. Jäätelöä?



SHAUMBRA 1: Mm, joskus.



ADAMUS: Silloin tällöin, okei. Lihaa?



SHAUMBRA 1: Ei.



ADAMUS: Miksi?



SHAUMBRA 1: En pidä siitä, en ole koskaan pitänyt.



ADAMUS: Kalaa? Kalaa?



SHAUMBRA 1: Olen syönyt, mutten pidä siitä enää.



ADAMUS: Lammasta?



SHAUMBRA 1: Ei ollenkaan.



ADAMUS: Etkö pidä lammaskebabista?



LINDA: Minä tykkään pitää lammasta päälläni!



ADAMUS: Vau! Vau! (Vähän naureskelua) Entä kanaa? Kanaa.



SHAUMBRA 1: Silloin tällöin.



ADAMUS: Silloin tällöin. Joo, okei. Sinulla on siis ruoka-allergioita. Liian suuri määrä happoa kehossa aiheuttaa … No, kyse ei ole vain haposta, mutta on ruoka-allergioita. Vaihda ruokasi.



SHAUMBRA 1: Vaihda.



ADAMUS: Vaihda. Älä vaihda banaaneja omeniin. Puhun hedelmien ja luonnonmukaisen terveellisyyteen perustuvan ruokavalion vaihtamisesta todella roskaruokavalioon – pizzaa ja paistettua kanaa (vähän naurua). Vaihda ruoka.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Sanon sen nyt, ja ensin vatsasi kapinoi, koska olet ohjelmoinut mieleesi, että tietyt ruuat ovat hyviä, tietyt ruuat ovat huonoja. Kokeile vähän … katkarapuja. Pidätkö katkaravuista?



SHAUMBRA 1: En.



ADAMUS: Syö niitä (naurua). Se on hyvä sinulle. Vähän katkarapuja. Ja Sandra, pane muistiin: katkarapuja seuraavalla retkellämme täällä. Kyllä, ja me katselemme, että syöt katkarapuja. Jean, panisitko muistiin, että teemme video-osuuden katkarapujen syömisestä. Ja vähän kanaa. Vähän kananrintaa …



SHAUMBRA 1: Voin tehdä sen.



ADAMUS: … ja jotain sellaista, tiedäthän. Ja sinulla on ruoka-allergioita, jotka liittyvät uskomuksiisi ja osana tätä – en tee paljastustani vielä – mutta tämä on upeaa. Kiitos (nainen naureskelee). Joo, joo.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Ja nuo läiskäjutut.



SHAUMBRA 1: Läiskät.



ADAMUS: Joo, joo. Ja suolakylpyjä.



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Joo. Mutta suolakylvyssä – sinulla on kiva amme, eikö?



SHAUMBRA 1: Kyllä, poreallas.



ADAMUS: Tee kiva kylpy ja laita vähän luonnonmukaista suolaa siihen ja sitten muutama katkarapu (naurua) ja katsele, kun ne kelluvat ympäriinsä. Ne näykkivät kaikkia noita pieniä laikkuja ja syövät ne pois. Joo, se on upeaa. Voi, katkarapukylpy! En ole saanut sellaista pitkään aikaan. On edelleen asioita, joita kaipaan ihmisenä olemisesta. Katkarapukylpy, joo. Suojaa sukupuolielimet, mutta muuten (lisää naurua) katkarapukylpy on mahtava. Hyvä, kiitos. Mutta vastaus on ruoka-allergiat.



SHAUMBRA 1: Se on helppoa.



ADAMUS: Joo, se on helppoa. Aiotko todella tehdä tämän vai onko se vain iso aprillipila Adamus-sedälle, että sanot muuttavasi ruokavaliotasi? Yritätkö oikeasti alkaa laittaa muita ruokaryhmiä siihen?



SHAUMBRA 1: Totta kai voin tehdä sen.



ADAMUS: Joo, vähän lasagnea, kenties, jossa on hyvää makkaraa ja … (Nainen irvistää) Ei, vaan kokeile … Näetkö? Näetkö? Mitä minä sanoin? Aloitan ja annan tämän syvällisen luennon – olisimme voineet lopettaa shoudin tähän paikkaan – ja sanon "muutoksia elämässäsi", ja sinä sanot: "Mikä minussa on vikana?" Käyt läpi muutoksia. Olisitko joutumatta uraan, kiitos?



SHAUMBRA 1: Okei.



ADAMUS: Yritätkö muuttaa ruokaasi vähän?



SHAUMBRA 1: Ehdottomasti, teen sen.



ADAMUS: Vähän. Okei, joo, joo. Kiitos.



SHAUMBRA 1: Kiitos.



ADAMUS: Kiitos. Pidätkö …



LINDA: Ai, hän ei ole valmis osaltasi. Ei ole koskaan valmis (naurua), ei koskaan.



ADAMUS: Ajattelen kaikkia niitä asioista, joita minä rakastaisin! Pidätkö ankasta?



SHAUMBRA 1: En.



ADAMUS: Ankka pitää sinusta! (Lisää naurua) Joo, kokeile sitä. Kokeile sitä. Hyvä. Vähän Pekingin ankkaa.



SHAUMBRA 1: Kvaak.



ADAMUS: Siitä on iäisyys.



SHAUMBRA 1: Kvaak.



ADAMUS: Toivon, että Cauldre ja Linda …



SHAUMBRA 1: Kvaak!



ADAMUS: … veisivät minut useammin ulos syömään mielenkiintoista ruokaa (muutama naurahdus).



LINDA: Minä en ole ongelma.



ADAMUS: Tiedän, ettet ole (naurua, ja Adamus osoittaa Cauldren suuta "tylsä!") Pizzaa ja hampurilaisia, joo. Yllättävää, ettei hänellä suuria läiskiä kaikkialla (Linda kikattaa). Mutta kiitos. Hyvä tapa aloittaa. Seuraava.



LINDA: No, kyselevät mielet haluavat tietää.



ADAMUS: Kyllä. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi ja miksi?



DAVID: Nouseminen keskellä yötä vessaan. (Linda nauraa)



ADAMUS: Eikö se ole luonnollista?



DAVID: Teen sitä enemmän, kuin on luonnollista.



ADAMUS: Enemmän kuin luonnollista.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Okei, mitä tapahtuu?



DAVID: No, hmm …



ADAMUS: Oho! Hetkinen, pysäytetään kuva. Hän meni juuri mieleensä. Näittekö sen? Hän alkoi ajatella, minkä hän luulee olevan ongelma, kun täytyy nousta vessaan keskellä yötä. Vedä nyt syvään henkeä. Mitä siinä tapahtuu?



DAVID: Seksuaalienergiavirus, vapaus esi-isistä.



ADAMUS: Olet niin surkea.



DAVID: Joo (naurua).



ADAMUS: Vau!



DAVID: Ärsytys, toisinaan epäily …



ADAMUS: Häh! Missä summerini on? Olet väärässä kaikissa kohdissa.



DAVID: Okei.



ADAMUS: Ajattelet liikaa. Sinä sanot paljon: "Mikä minussa on vikana?" "Mikä minussa on vikana?" ja "Sen täytyy olla tämä." Unohda se kaikki. Olemme SES-juttujen yli. Okei? Olemme esi-isäjuttujen yli. Oletan, että olet nähnyt ne, katsellut ne, tehnyt ne.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Opettanut niitä.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Siis olemme sen yli. Mitä nyt tapahtuu?



(David pitää tauon ja huokaisee)



Joo.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Se on – ja odotan, ennen kuin teen suuren paljastukseni – mutta sinulla on uniherkkyyshäiriö. Se ei ole oikeasti häiriö, se on uniherkkyyttä. Sinusta tulee hyvin herkkä unitilassa. Olet sitä joka tapauksessa, muttet päästä sitä ulos riittävästi, vaikka jotkut ihmiset ajattelevat, että päästät sitä ulos liikaa. Et päästä sitä ulos riittävästi – todellista herkkyyttäsi, todellista tietoisuuttasi. Menet unitilaan, sinusta tulee hyvin herkkä, hyvin tietoinen asioista. Säästät sen kaiken nukkumiseen, mutta et tee sitä oikeasti. Se on niin aistillista, että se herättää sinut, ja luulet herääväsi, koska sinun täytyy mennä pissalle, mitä sinun luultavasti täytyy, mutta tuossa kohtaa sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kyse on enemmän uniherkkyydestäsi, ja se on hyvä asia, David. Se on todella hyvä asia, erityisesti kun sinun ei tarvitse nousta ylös tiettyyn aikaan aamulla. Onko näin?



DAVID: Ei tarvitse, kyllä.



ADAMUS: Voisit ottaa torkkuja pitkin päivää, jos haluat.



DAVID: Ja tavallisesti otankin torkut.



ADAMUS: Joo, joo. Ja voisit hankkia yöastian tai jotain vastaavaa (naurua), eikä sinun tarvitsisi liikkua edes pois mukavalta patjaltasi. Se on tavallaan mautonta, mutta …



DAVID: Joo, vähän mautonta.



ADAMUS: Se on tavallaan mautonta, mutta se ei ole … Ja haluan osoittaa teille kaikille, ettei luultavasti kyse ole siitä asiasta, mitä luulette. Sanoisin, että olette siinä väärässä 87%:sesti! Olette siinä väärässä. Ja sanot: "Voi jessus! Minun täytyy nousta ylös eturauhaseni vuoksi, ja voi tuota hemmetin eturauhasta! Miksi minulla edes on sellainen?" Ja se ei ole sitä, David. Sinulla on uniherkkyyttä. Se on sitä. Ja tulet hyvin tietoiseksi ja laajaksi nukkuessasi ja sitten heräät, koska olet niin tietoinen. Ja sitten se on kuin: "Voi, täytyy laahustaa vessaan!"



Vedä syvään henkeä. Sinussa ei ole mitään vikaa. Lakkaa työstämästä sitä niin, kuin olet työstänyt. Lakkaa ajattelemasta sitä niin, kuin olet ajatellut. Se on melkein pakkomielteistä.



DAVID: Kyllä.



ADAMUS: Joo, tavallaan tylsää.



DAVID: Tylsää.



ADAMUS: Tylsää (David naureskelee), joo.



DAVID: Se on todella vastenmielistä (naurua). (Suom. huom. tässä käytetty sana "vastenmielinen" tarkoittaa myös "kusijaa")



ADAMUS: Se oli hyvä! Joo, joo (David nauraa äänekkäästi) Se oli todella hyvä, David. Näetkö? Se tulee tavallaan esiin.



DAVID: Joo.



ADAMUS: Tarkoitan huumoria. Hyvä, kiitos.



DAVID: Kiitos.



ADAMUS: Seuraava.



DAVID: Kiitos.



ADAMUS: Seuraava. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä? Ja jos joku sanoo "Adamus", häh … (vähän naureskelua) Häh, hän aikoi sano niin.



LINDA: Ei, itse asiassa en aikonut.



ADAMUS: Ai. Ole hyvä, ärsyttävin asia.



DENISE: Yritin löytää jotain älykästä, mutta ollakseni rehellinen sinulle, niin kun turhaudun elämääni ja pääsen autooni, alan huutaa.



ADAMUS: Joo, joo. Turhaudutko ajamisen vuoksi vai käytätkö autoasi välineenä?



DENISE: Saadakseni ihmiset pois tieltäni.



ADAMUS: Joo. Tarkoitan, vaivaako ajaminen sinua vai oletko turhautunut moniin asioihin elämässäsi, mutta vasta päästyäsi autoosi – tappavaan aseeseen – alat tuntea, että on ok ilmaista vihaasi?



DENISE: Ei, vaan siellä voin ilmaista vihaani. Kukaan ei kuule minua, koska olen melko – voin olla melko väkivaltainen.



ADAMUS: Joo, joo, joo. Siis odotat, kunnes pääset autoon, kuin se olisi paikka, jossa et vahingoita ketään muuta …



DENISE: En aio osua kehenkään. Ei, ei! (Hän kikattaa)



ADAMUS: Aivan, aivan. Ei, se on todella hyvä paikka purkaa vihasi, kun ajat valtatietä pitkin (vähän naureskelua). Siis annat …



DENISE: Varovasti.



ADAMUS: … vihan tulla ulos, eikä kyse ole liikenteestä. Miksi vihaa?



DENISE: (pitäen tauon) Miksi vihaa?



ADAMUS: Miksi vihaa?



DENISE: Teit minulle vaikean kysymyksen tässä.



ADAMUS: Ei, se ei ole vaikea kysymys. Se on hyvin helppo.



DENISE: Kyllä.



ADAMUS: Joo, joo.



DENISE: Luulen, koska se on jotain, mitä en halua elämääni. En halua ilmaista ja tuntea vihaa, mutta kuitenkin tunnen sitä tulevan minulla paljon.



ADAMUS: Joo, joo.



DENISE: Siis yritän selvittää, miten sitä ilmaistaan ilman …



ADAMUS: Mikä on suurin turhautumisesi aihe elämässä, itsesi lisäksi? Se on ilmiselvää. Mikä on tuo suurin turhautumisesi aihe?



DENISE: Kyky kommunikoida …



ADAMUS: Hevonpaskaa.



DENISE: … selvästi. No …



ADAMUS: Ihmiset!



DENISE: Okei.



ADAMUS: Ihmiset.



DENISE: Ihmiset …



ADAMUS: Siksi et kommunikoi.



DENISE: … perheeni.



ADAMUS: Perheesi ja ihmiset ja aviomiehet ja lisää perhettä ja ystävät ja kaikki muu. Ihmiset – suuri turhautumisen aihe. Se sulkee kommunikoinnin, joka on yksi pääaisti.



DENISE: Se on perhe.



ADAMUS: Ja mitä teet sitten?



DENISE: Sulkeudun.



ADAMUS: Kyllä. Miten sulkeudut?



DENISE: Olen vain hiljaa.



ADAMUS: Ja mitä muuta? Olet hiljaa …



DENISE: Laitan sen sisääni, ja sitten se valittaa ja höyryää.



ADAMUS: Mitä muuta tapahtuu sen tuloksena, että olet sulkeutunut ihmisiltä, joka ovat kohdelleet sinua kaltoin elämässäsi? Mitä muuta tapahtuu?



DENISE: Otan sen itseeni.



ADAMUS: Joo.



DENISE: Otan sen itseeni.



ADAMUS: Lakkaat kuulemasta. Lakkaat kuuntelemasta. Lakkaat kommunikoimasta. Kommunikointiaisti on hyvin kaunis. Se on aisti. Se ei ole vain puhumista tai kuuntelemista. Se on aisti, ja olet tehnyt todella hyvää työtä sen sulkemisessa, kunnes pääset autoosi. Kuuletko itsesi autossa?



DENISE: Voi, kyllä.



ADAMUS: Voi, kyllä. Eikö ole hämmästyttävää, miten voit edes kuulla itsesi autossa? Lopetetaan se. Teemme tänään pikku jutun sen lopettamiseksi.



DENISE: Kiitos.



ADAMUS: Okei. Ei enää pelejä. Kyllä, ihmiset satuttavat sinua. He satuttavat. Ihmiset pilkkaavat sinua. He nauravat sinulle. He ottavat kaiken, mitä sinulla on. He yrittävät ottaa sielusi, jos voivat, mutta he eivät voi.



DENISE: Voi, ei. He eivät ota sieluani (hän naureskelee).



ADAMUS: He yrittävät.



DENISE: He yrittävät, mutta …



ADAMUS: He yrittävät, mutta he eivät pysty siihen.



DENISE: Luulen, että siksi suojelen sitä.



ADAMUS: Joo. Tarkoitan, että vaikka tarjoaisit sitä heille, he eivät voisi ottaa. Mutta on tämä valtava asia, ja mietit jatkuvasti: "Mitä minussa on vikana? Mitä minussa on vikana?" Kyse on vain ihmisistä. Kyse ei ole sinusta, okei? Kiitos.



DENISE: Kiitos.



ADAMUS: Pari vielä. Tämä on suosikkiosani koko show'sta (Adamus naureskelee). Ole hyvä, rakkaani.



CAROLINE: Haittaako, jos istun …



ADAMUS: Näytät niin kauniilta kuin aina. Jää istumaan, ole hyvä. Joo. (Nainen haparoi vähän mikin kanssa)



CAROLINE: Haittaako, jos istun?



ADAMUS: Ei haittaa.



CAROLINE: Kiitos.



ADAMUS: Voisinko tulla istumaan viereesi? (Nainen kikattaa)



CAROLINE: Kyllä, voit.



ADAMUS: Hyvä, hyvä. Okei (Adamus tulee istumaan hänen viereensä).



CAROLINE: Kiitos.



ADAMUS: Käsitätkö, että täällä on kameroita kaikkialla (he nauravat).



CAROLINE: Ai, kuvatkaa!



ADAMUS: Emme voisi saada yksityistä hetkeä, vaikka yrittäisimme. Siis mikä on ärsyttävin asia elämässäsi?



CAROLINE: Selkäni.



ADAMUS: Selkäsi.



CAROLINE: Selkäni, mm hmm.



ADAMUS: Mitä siinä on?



CAROLINE: No, mursin siitä nikaman edes yrittämättä sitä (hän naureskelee).



ADAMUS: Joo.



CAROLINE: Ja se on parantunut, mutta se jätti minut rammaksi.



ADAMUS: Kipua?



CAROLINE: Kyllä.



ADAMUS: Paljon kipua?



CAROLINE: Ei paljon nyt.



ADAMUS: Joo, joo. Siis selkä. Mitä sanoisit selän edustavan elämässäsi?



CAROLINE: Vahvuutta.



ADAMUS: Ja – vahvuutta, se on totta – ja mitä muuta?



CAROLINE: Vakautta.



ADAMUS: Ja mitä muuta?



(Caroline pitää tauon)



Jäykkyyttä?



CAROLINE: Aivan.



ADAMUS: Tarkoitan, että se on vahvuutta. Selkä on vahvuutta.



CAROLINE: Kyllä.



ADAMUS: Mutta kyse on myös jäykkyydestä. Toisin sanoen, asioiden täytyy olla tietyllä tavalla.



CAROLINE: Kyllä.



ADAMUS: Ja selkä menee epäkuntoon, kun kannat liian monia taakkoja, yrität pitää maailman kasassa – et vain rakkaitasi, vaan yrität pitää maailman kasassa – ja kun … Olet hyvin jäykkä toisinaan – tarkoitan, viehättävä ja kaunis, mutta joskus hyvin jäykkä ja piintynyt tavoiltasi. Sanoisitko ollenkaan, että hän on vähän jääräpäinen aika usein?



VINCE (hänen miehensä): Jääräpäinen, kyllä.



ADAMUS: Joo, jääräpäinen, kyllä. Siirryn nyt pois, koska täällä alkaa vähän lämmetä (vähän naureskelua). Mutta jääräpäinen, jäykkä. Ja kuten sanoin, mestari-itsesi, tuo perseelle potkiva mestari melkein kuin tulee sanomaan: "Ei enää jäykkyyttä. Ei enää jääräpäisyyttä. On aika avautua." Sinulla on luontaista luovuutta, mutta olet yrittänyt tulla hyvin jäsentyneeksi. Ja kehosi sanoo: "Ei, ei. Emme voi tehdä sitä enää."



Olet itse asiassa kunnossa, kehosi vain sanoo: "Sinun täytyy päästää irti siitä, kaikesta tuosta jäykkyydestä." Avaudu täysin. Tee jotain hulluja asioita aina silloin tällöin. Olet ollut liian kunnollinen elämässäsi (Caroline naurahtaa pehmeästi). Joo, joo, ja päästä siitä irti. Tässä huoneessa on useita samanlaisia, mutten katso ketään. Päästä siitä irti. Ja tiedän, että on taipumusta ajatella: "Voi, selkäni on mennyttä. Se ei koskaan parane. Ja lääkärit ovat kertoneet minulle kaikista näistä vaivoista, ja se on kaukana poissa." Ei lainkaan. On asia nimeltään valokeho, ja se tehdään sallimalla. Mutta sinun ja minun täytyy joskus keskustella vähän sallimisesta. Tule ensi kesänä tänne Yksinkertainen mestari -kurssille. Yrität kontrolloida myös sallimista, eikä se toimi. Salliminen on vain sallimista.



Siis vedä kunnolla syvään henkeä. Saamme yhdessä tuon selän takaisin, jottei sinulla ole kipua eikä sinulla ole vaikeuksia kävellä, koska rakastat kävelemistä. Rakastat vapauttasi, ja tämä on tietysti rajoittanut sitä.



CAROLINE: Mm hmm.



ADAMUS: Okei.



CAROLINE: Kiitos.



ADAMUS: Varmasti!



CAROLINE: Mm (Adamus antaa hänelle suukon).



ADAMUS: Kiitos, hyvä.



LINDA: Lisää?



ADAMUS: Okei. Joo, otetaan vielä kaksi.



LINDA: Okei.



ADAMUS: Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi …



LINDA: Niin ennustettavaa, vai kuinka?



ADAMUS: … paitsi kun …



ALAIN: Niiin ennustettavaa! (Linda naureskelee)



ADAMUS: … joku antaa sinulle mikrofonin?



ALAIN: Olen niin … kuin hän. Minulla on huono selkä. Mitä sitten.



ADAMUS: Ärsyttävin asia elämässäsi?



ALAIN: (naureskellen) Juuri nyt minulla on tämä ajoittainen terveysongelma keuhkoissa, mikä sai selän antamaan periksi.



ADAMUS: Aivan. Vau. Selkäranka liittyy … okei (muutama naurahdus).



ALAIN: Se tuntuu hyvin – se on kuin joku taputtaisi minua olkapäälle ja herättäisi.



ADAMUS: Mistä siinä on kyse?



ALAIN: No, siinä on kyse siitä, ettei elä elämää – luulisin. Että hengittäminen on todella olemista hetkessä, läsnä.



ADAMUS: Mitä siis tapahtuu, kun olet hyvin herkkä mies ja sinulla on elämänhalua, elämänintoa, mutta olet ollut hyvin jäsentynyt odotusten ja kaiken muun vuoksi; mitä tapahtuu, kun osa sinua halua kovasti tuota vapautta – tuota vapautta ja ilmaisua – mutta osa sinua pidättelee sitä ja pysyy rakenteissa, malleissa? Saat ongelmia.



ALAIN: Asioita, joita en halua tulevan esiin.



ADAMUS: Kyllä. Ja miten yrität saada niitä ulos?



ALAIN: No, ilmeisesti yskimällä.



ADAMUS: Yskimällä. Yskimällä, yskimällä. Yrität saada ne ulos. Se saa selkäsi lopulta sijoiltaan, koska aiheutat valtavaa rasitusta sille, kun yskit. Mutta kyse on pelkästään tuon aistillisen luovan osasi sallimisesta laittaa "sireenit päälle". Tee jotain puolihullua tai täysin hullua. Hanki spraymaalia ja käy sillä läpi talosi sisäpuoli (naurua, hänen vaimonsa Patricia on järkyttynyt).



ALAIN: Okei, okei.



ADAMUS: Tai jonkun muun talo.



ALAIN: Joo! Joo, teen sen kenties autotallissa.



ADAMUS: Sanon sen leikkiä laskien, mutta en lainkaan. Mikä on tärkeämpää? Päästää se ulos … Sinulla on suurta luontaista luovuutta, todella johtavien luovien aikaansaannosten ja oman luovuutesi elämiä, ja sitten saat sen niin lukkoon nyt, että yskiminen yrittää saada sen ulos, saada sen tulemaan läpi. Se vaikuttaa selkääsi, hyvin pian se alkaa vaikuttaa olkapäihisi, sen jälkeen se …



ALAIN: Niin on tapahtunut jo.



ADAMUS: Ja sitten päänsärkyä ja kaikkea muuta. Se ei ole sen arvoista. Se ei ole sen arvoista. Ja palaan takaisin siihen, millä aloitin. Ihmettelet, te kaikki ihmettelette, mikä teissä on vikana. Ei ole oikeasti mitään. On joitain ns. pintaoireita, ja jos vain lakkaatte menemästä mieleen, ajattelemasta … lakkaatte tekemästä itse diagnooseja kuin lääkäri tai psykiatri ja vain tunnette sitä. Ja pääsen paljastukseeni aivan hetken kuluttua, mutta selkä, yskä, kaikki muu. Ole luova. Helvetti, sinähän olet tavallaan ranskalainen. Tarkoitan, että sinulla olisi …



ALAIN: Minulla oli edelleen passi viimeksi, kun katsoin.



ADAMUS: Sinulla on edelleen passi. Siis USA on käyttänyt sinut loppuun, ja puristanut osan siitä ulos sinusta. Mutta ole taas luova, oikeasti. Hyvä. Cauldre käskee minua pistämään suuni kiinni, mutta minulla on hauskaa (Alain naureskelee). Hyvä, hyvä. Kiitos. Yksi vielä.



ALAIN: Kiitos.



ADAMUS: Yksi vielä. Mikä on ärsyttävin asia elämässäsi tällä hetkellä? Linda? Ärsyttävin asia.



VICKI: Okei, annan palaa tässä.



ADAMUS: Ole hyvä.



VICKI: Kuiva vagina. (Joku kysyy "mitä hän sanoi?") Kuiva vagina.



ADAMUS: Ai jaa!



LINDA: Ai jaa! (Linda nauraa)



ADAMUS: Luulin, että sanoit …



LINDA: Luulin, että sanoit: "Ajaa Kiinaan!" (Naurua) (Suom. huom. kuulostavat melko samalta)



ADAMUS: Luulin, että sanoit: "Ajaa Kiinaan", ja aioin sanoa "okei".



LINDA: Se on kuin just!



VICKI: Ai, joo!



LINDA: Et voi ajaa Kiinaan!



VICKI: Voi ei! Tarkoitan …



ADAMUS: Käsitelläänpä kuitenkin tämä "Kiinaan ajaminen" (lisää naureskelua).



VICKI: Tiedäthän, vaihdevuosien jälkeen tyttöjen osat …



ADAMUS: Miksi? Miksi, miksi, miksi?



VICKI: … lakkaavat toimimasta.



ADAMUS: Joo, miksi?



VICKI: Niin!



ADAMUS: Joo. Miksi sinulla on tämä tila?



VICKI: Kaikilla ikäisilläni naisilla on tämä tila.



ADAMUS: Hevon.



VICKI: Kyllä.



ADAMUS: Ei.



VICKI: Kyllä.



ADAMUS: Ei.



VICKI: Kyllä!



ADAMUS: Ei.



VICKI: Kyllä.



ADAMUS: Haluatko sen?



VICKI: En!! (Adamus naureskelee)



ADAMUS: Miksi luulet – paitsi, että kaikilla muilla naisilla on se ja se kaikki muu – mitä luulet siinä tapahtuvan?



VICKI: No, luulen, että vaihdevuosissa on suunnitteluvirhe.



ADAMUS: Ei, ei ole, ja suoraan sanottuna – voi, minun täytyy odottaa paljastukseeni saakka puhuakseni siitä yksityiskohtaisemmin, menemättä siihen nyt – mutta on … okei. On seksuaalista hyväksikäyttöä. Melkein kaikilla on ollut sitä jossain määrin, joillain enemmän kuin toisilla. On seksuaalisen aistillisuuden sulkemista. On "olen liian vanha seksiin. Se ei ollut koskaan edes hauskaa, minulla ei ollut koskaan oikeanlaista kumppania, minulla oli hauskempaa yksin, mutta sen tekeminen yksin – Jumala ei pidä siitä", ja kaikkia näitä muita asioita. Mitä luulet tapahtuvan?! Tarkoitan, että luuletko sinne tulevan sademyrskyn? Ei! (Vähän naureskelua) Se kuivuu, ja se on kuin, ettei sitä tarvita enää. Se ei ole hyödyllinen enää, joten se vain: "Okei, menen pois." On aika palata seksuaalisuuteen, mutta sinulla on todella vaikeaa sen kanssa. Seksuaalisuudessa, seksuaalisuuteen palaamisessa. Olemisessa … (Joku sanoo "kuulostaa kurssilta") Se on pal- … Joo, joo, kurssi, jota Cauldre ei opeta, mutta Alain rakastaisi opettaa sitä (naurua) uudessa luovassa ranskalaisessa lähestymistavassaan. Kyllä, "paluu seksuaalisuuteen". Siis kyse on aistillisen olennon sulkemisesta. Miksi? Miksi?



VICKI: Koska ikäiseni naiset eivät ole haluttavia.



ADAMUS: Hevon! Se ei ole lainkaan totta. Jotkut mahtavimmista rakkauskokemuksistani, ja Cauldre nolostuu todella, kun puhun tästä … (muutama naurahdus). Suurimmat rakkauteni olivat ns. kypsiä naisia. Nuoret naiset, he eivät tiedä, mitä tekevät. He huutavat paljon. He puhuvat liikaa, ja sitten … (vähän naurua) Se ei ollut hauskaa, ja se oli heti ohi. Ja he sanoivat tavallaan: "Voi, Adamus! Voi! Olet uuvuttanut minut." Kypsemmät naiset ovat kuin: "Beibi, beibi, vietetäänpä toinen yö yhdessä."



Ei, vaan aistillisuus lisääntyy miehissä ja naisissa iän mukana. Sen pitäisi lisääntyä iän mukana. Tulette aistillisemmaksi, kokeneemmaksi, vapaammaksi kehonne osalta, vähemmän estyneeksi siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Tietyssä kohtaa ette välitä enää hittoakaan, ja annatte vain palaa, tapahtuu se sitten itsenne, kumppanin tai monien kumppaneiden kanssa – sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä. Mutta ei ole mitään syytä … Aistillisuus lisääntyy viisauden myötä. Katso, mitä tapahtuu täällä myöhemmin. Aistillisuus … (Adamus naureskelee)



SART: Joo, beibi!



ADAMUS: Aistillisuus lisääntyy viisauden myötä. Vedä nyt syvään henkeä, ota hörppy vettä ja tuo se takaisin, beibi (lisää naureskelua). Se on uusi t-paita Sartille, "Tuo se takaisin, beibi."



VICKI: Tuo se takaisin, beibi.



ADAMUS: Tiedämme, mitä tuo t-paita merkitsee. Okei, kiitos. Kiitos suoruudestasi.



Herkkyys



Aloitin kysymyksellä: "Mikä on ärsyttävintä elämässänne tällä hetkellä?" ja saimme paljon todella hyviä vastauksia. Kiitos. Periaatteessa kaikki! (Adamus naureskelee) Elämässänne tapahtuu tällä hetkellä sitä, että teistä on tulossa aistillinen olento – monta aistia, eikä enää vain fokus. Tämä on ollut teemani melko pitkään. Lähdetään pois yhdestä fokuksesta.



Fokus on aisti. Se on enkeliaisti. Itse asiassa muissa ulottuvuuksissa ne jotka eivät ole olleet täällä maan päällä, eivät ole oikein hyviä fokusoitumisessa. Enkeliulottuvuuksissa tavallaan sinkoillaan seinistä. On todella ärsyttävää olla kevyiden enkeliolentojen kanssa, jotka eivät ole koskaan olleet maan päällä. Se on kuin: "Mitä?! Yritä maadoittua. Ihan oikeasti! Voisitko pysyä vain yhdessä aiheessa kerralla?" Ja he ovat tavallaan harsomaisia ja he ovat tavallaan yhtä sun toista. Olette tunteneet joitain sellaisia ihmisiä, mutta se on vielä pahempaa. Se on pahempaa toisissa ulottuvuuksissa. Teistä on tullut hyvä fokusoitumaan, mutta menemme sen yli nyt.



Teistä on siis tulossa hyvin herkkä. Tällä hetkellä on tavallaan kiusallista aikaa, koska avaatte muita aisteja. Olen puhunut keahakissa tai Mestarin elämää 4:ssä hiljattain esimerkiksi kokonaisuusaistista. Se on aisti, eli pystytte havaitsemaan energiahiukkasia, jotka eivät ole fyysisiä hiukkasia, mutta pystytte havaitsemaan energiahiukkasia kokonaisuutena. Pystytte näkemään tuolin, ettekä kaikkia näitä pieniä pisteitä – kai niitä niin kutsuttaisiin. Se on hämmästyttävää. Se on aisti. Miljoonien pienten energiapisteiden näkemisen sijasta olette kehittäneet kokonaisuusaistin avulla kyvyn tuoda ne yhteen.



Se on erittäin leikkisä aisti. Teidän ei myöskään tarvitse enää nähdä vain tuolia. Kokonaisuusaisti sallii teidän nähdä tuolin tässä ulottuvuudessa, mutta sama kokonaisuusaisti sallii teidän nähdä puun, mistä se tuli, ja tuntea tuota puuta, josta se tuli, nähdä ja tuntea sen olennon, joka istuu sillä juuri nyt – hän voisi kyllä lähteä tuolistani. Esittelen hänet aivan hetken kuluttua. Se on kokonaisuusaisti.



Avaatte paljon aisteja, ja se on hyvin kiusallista aikaa. Se on kuin murrosiän käymistä läpi matkallanne mestaruuteen. Tämä on kuin henkistä murrosikää. Samaan aikaan teistä tulee hyvin herkistynyt, herkkä monille eri asioille maan päällä, ja se on hyvin ärsyttävää ja hermoillekäyvää aikaa. Ja halusin osoittaa, että teillä on sellaisia asioita, saatte ihottumaa ja teillä on kuiva mikä tahansa, ja käytte läpi kaikenlaisia yskimisiä ja särkemisiä ja kaikkia noita muita ongelmia, koska olette tulleet hyvin herkäksi.



Puhutaanpa joistain niistä, ja puhun ns. ärsyttävästä puolesta, mutta myös siitä siunauspuolesta, johon olette tulossa. Luulen, että meillä pitäisi olla täällä taulu tai jokin, mille kirjoittaa.



LINDA: Aivan tässä.



ADAMUS: Ahaa! Pyydä ja sinä saat. Se tulee sinulle, eikö? Se on siinä. Meillä ei ole tänään pientä taikatauluamme, mutta meillä on suosikkini – kunnon vanhanaikainen Mooseksen taulutyyppinen versio. Jep.



* Ruoka



Okei, siis ruoka. Ruoka. Mainitsitte ruuan aiemmin. Teistä on tulossa herkempi sille. Se vaikuttaa kehoonne. Tietyt ruuat joita luulette hyviksi itsellenne – pääskää siitä yli, koska kehonne on muuttunut. Kemia, pH, ns. valo- ja pimeysenergioiden sisäinen tasapaino muuttuvat.



On tiettyjä ruokia, jotka laukaisevat oireita nyt, vaikka luulette niitä terveellisiksi. Kaikki ruoka on terveellistä. Kaikki ruoka. Madot ovat terveellisiä (vähän tirskuntaa). Pidän madoista.



EDITH: Sepä hyvä.



ADAMUS: Joo, pienistä tahmeista madoista. Ne ovat todella … (lisää naureskelua). No, sillä ei ole merkitystä. Kaikki ruoka on terveellistä teille, mutta teidän tehtävänne on aistia se. Jotkut vaikuttavat teihin. Vaikka sanotte: "Voi, syön hyvin tänään. Syön jugurttia ja banaaneja", kenties ette syö. Kenties ette. Se voi laukaista vanhoja uskomuksia, joiden täytyy mennä nyt. Okei, siis ruoka. Kirjoita se taululle.



Toisaalta ruoka maistuu paremmalta kuin koskaan ennen. Maistatte ruuan suuren rikkauden enemmän kuin koskaan, myös kaurahiutaleissa. Yksi suosikkini (Linda päästelee hävyttömiä ääniä). Linda säpsähtää, kun sanon sen. Myös kaurahiutaleissa on suurta rikkautta, suuri aromi, kun avaatte aistinne. Siis herkkyys ruualle. Pääskää yli kaikesta, mitä olette ajatelleet. On melkein käsky mennä eteenpäin. Pääskää yli vanhoista ruokajutuistanne.



LINDA: Herra, onko tällä joku teema?



ADAMUS: Teema. Miten niin luulemme olevamme fokusoituneita täällä? (Muutama naurahdus) Herkkyys. Herkkyys. Entä melu?



LINDA: Voi, kyllä!



* Melu



ADAMUS: Voi luoja, melua! Tarkoitan, että yhtäkkiä se on ärsyttävää ja ajattelette: "Voi, minusta on varmaan tulossa kuin nuo vanhat ihmiset, tiedättehän: "Pois pihaltani, pikku paskiaiset!" (Linda haukkoo henkeään)" "Voi, tuo melu! En kestä sitä. Pane stereot pienemmälle." (Vähän naureskelua) Teistä tulee hyvin herkkä kaikenlaisille äänille, ja se voi olla ärsyttävää. Joidenkin teidän on kamala käsitellä tiettyjä taajuuksia. Kovia ääniä. Entä tämä – istutan teihin kaikkiin sen – veden tippuminen hanasta myöhään yöllä ettekä voi korjata sitä? Tip! Tip! Tip! Se on kuin: "Voi ei!" Sitten käytätte mieltä sen voittamiseen: "En ajattele tuota tippumista." Teidät juuri "tiputettiin", koska siitä tulee pahempaa kuin koskaan.



Ja nuo ärsyttävät äänet … Cauldrella on fobia ihmisistä, jota pitävät ääntä syödessään (Adamus pitää äänekkään syömisen ääntä ja Linda kikattaa). Ja saatatte luulla, että hän on tasapainoinen ihminen, mutta kun asia paljastetaan, käy ilmi, että hän on vähän omituinen ruokaäänien suhteen. Siis olkaa kilttejä kaikki: kun olette Cauldren kanssa ja jaatte päivällisen hänen kanssaan, niin älkää syökö (naurua). Älkää syökö. Linda-raukan on tarvinnut käsitellä tätä vuosia. Cauldre kuulee mailin päästä hänen syövän suolatikkuja (lisää naureskelua). Ja voi rakasta raukkaa, hän ei voi edes syödä enää kotona. Ei mikään ihme, että hän on niin laiha. Tarkoitan, ettei hän voi syödä. Hänen täytyy syödä silloin, kun Cauldre lähtee kotoa. Linda näkee hänen ajavan tietä pitkin ja: "Voi, hyvä. Nyt otan kulhollisen muroja." Kriiik! Cauldre kääntyy ympäri ja palaa takaisin: "Lakkaa syömästä niin äänekkäästi!" (Naurua)



LINDA: Hän ei liioittele paljon.



ADAMUS: Melu. Sen toisella puolella on äänen kauneus musiikissa, luonnossa, mitä ette ole koskaan ennen kuulleet. Linnunlaulu aikaisin aamulla. Se on hyvin rikasta ja aistillista. Olette tavallaan välitilassa. Olette menossa todella harmaista ja tylsistä aisteista kaikkiin aisteihin, mutta koette näitä epämukavuuksia ja ärsytyksiä joidenkin aistien myötä.



* Negatiiviset ajatukset



Mistä muista voimme puhua? Entä negatiiviset ajatukset? Negatiiviset ajatukset? Herkkyys negatiivisille ajatuksille, ensinnäkin omillenne. Teistä tulee tietoisempi: "Voi luoja, pääni on täynnä negatiivisia ajatuksia. Olen varmaan paha ihminen." Ei, olette vain tietoinen. Kaikilla on niitä ja suurin osa niistä ei ole teidän. Olemme puhuneet siitä. En halua, että siihen täytyy mennä taas. Mutta teistä on tullut hyvin herkkä negatiivisille ajatuksille, jutuille joita tulee muista ihmisistä. Se on uuvuttavaa – pahempaa silloin, kun otatte ne omaksenne – mutta se on uuvuttavaa, nuo negatiiviset ajatukset.



Haluan tehdä joku päivä elokuvan Michael Contin kanssa mielenne sisäisistä sopukoista. Mitä siellä tapahtuu ja miten näitä ajatuksia tavallaan vain tulee läpi. Ne eivät ole välttämättä teidän, mutta teidän on tarvinnut lähteä taistelemaan ja kamppailemaan niiden kanssa, ja te ette voita. Ei ole mitään voittamista. Päästätte vain niistä irti. Mutta huhkitte kaikkien näiden ajatusten kanssa: "Minun täytyy kontrolloida ajatuksiani. Minun täytyy johtaa ajatuksiani. Minun täytyy ajatella hyviä ajatuksia, koska olen henkinen ihminen. Olen tielläni valaistumiseen. Miksi ajattelen roskapöntön heittämistä naapurini pihaan? Mikä minussa on vikana? Jokin on pielessä. Minun täytyy palata kuuntelemaan Esi-isistä vapautuminen, koska en varmaan ole tajunnut sitä." Ne ovat hiton naapurinne ajatuksia omista roskistaan! Ne eivät alunperinkään olleet teidän. Siis teistä tulee hyvin tietoinen, ja erityisesti tietoinen ns. negatiivisista ajatuksista. Tanssikaa niiden kanssa. Pitäkää hauskaa niiden kanssa. Kieriskelkää ajatuksissanne naapurinne roskissa. Hyväksykää ne.



Huomaatte, ettei se itse asiassa ollut negatiivinen ajatus. Siinä oli enemmän, kuin roskapöntön heittäminen naapurinne pihalle. Se oli itse asiassa aistillista. Siinä on jotain katsottavaa, ja siinä on enemmän, mitä luulette pinnalta. Oikeasti ei ollut negatiivisia ajatuksia. Pitäkää negatiivisia ajatuksia seksikkäinä. Oikeasti. Sallikaa itsenne mennä niihin. Olette pelänneet kovasti niitä: "Minun täytyy pysyä erossa. Voi, negatiivisia ajatuksia tulee läpi. Tapan jonkun." Lopettakaa se. Olkaa aistillisia siinä. Tuntekaa sitä. Jos se tulee ja ajattelette: "Voi, pimeä puoli! Lucifer! Se nappaa minut." Ei nappaa. Teistä on tulossa aistillinen, ja siinä kuoritte pois fasadin siitä, mitä kutsuisitte negatiiviseksi tai pahaksi ajatukseksi. Kuoritte sen pois ja yhtäkkiä näette, että kaikki, kaikki on rikasta ja aistillista. Siinä ei ole negatiivista tai positiivista. Teillä tulee van herkkyys läpi. Ja sitten ette pelkää sitä enää. Ette yritä taistella sitä vastaan. Ette yritä voittaa negatiivisuutta.



Teistä on tulossa herkempi.



* Väkijoukot



Mitä muuta haluamme laittaa listalle? On eräs ilmiselvä asia. Ihmiset. Väkijoukot. Väkijoukot. Ihmiset – se voidaan jakaa kahteen ryhmään – mutta väkijoukot.



LINDA: Kumman haluat?



ADAMUS: Väkijoukot. Teistä tulee hyvin herkkä väkijoukoille ja ihmisille ja sanotte itsellenne: "Voi, olen yksinäinen susi!" Ei, ette ole. Olette vain herkkä, ja väkijoukkoihin liittyy valtava, valtava tunne. Mitä teette? No, voisitte kävellä luonnossa tai tuntea väkijoukkoa. Se on aluksi vähän pakahduttavaa, koska siinä on paljon energiaa. Mutta tuntea tuota väkijoukkoa. Tuntekaa, miten vastenmielinen se ehkä on, miten kaunis se voi olla. Tuntekaa tuon ihmisjoukon kokonaisuutta. Tuntekaa sen lammasmaista piirrettä tuomitsematta mitenkään, mutta tuntekaa noita ihmisiä.



Jonkin aikaa tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi olla väkijoukoissa. Ja monet teistä olivat ennen tavallaan ns. sosiaalisia ihmisiä, ja sitten jossain matkan varrella teistä tuli epäsosiaalinen herkkyytenne myötä. Tuntekaa siis vain heitä.



Kauneus väkijoukoissa tai myös yksittäisissä ihmisissä on, että katsotte heidän sydäntään, tunnette sen, olette tietoinen siitä. Ei ole enää tuota erillisyyttä, tuota suurta muuria teidän ja heidän välillä. Teidän ei tarvitse miettiä, mitä he ajattelevat tai tuntevat. En puhu selvänäköisyydestä ja heidän mielensä lukemisesta. Pystytte tuntemaan tuon ihmisen, hänen elämänsä, hänen matkansa, vaikka hän olisi vielä unessa – hänen kauneutensa. Myös halveksittavimmissa ihmisissä on suurta kauneutta.



He ovat matkalla. He ovat erilaisia kuin te. Teidän olisi ehkä vaikeaa olla heidän lähellään pitkään, mutta alatte tunnistaa sielujen välisen yhteyden, oivaltamisen. Ei vanhaa namaste-tyyppistä makyo-pintajuttua, vaan todellisen ihmisen ja sielun noiden kasvojen ja tuon kehon takana. Teistä tulee herkempi. Niin, rakas.



LINDA: Sanotko, että pystymme jotenkin sietämään halveksittavia, piittaamattomia ihmisiä?



ADAMUS: Ehdottomasti.



LINDA: Vau.



ADAMUS: Tästä syystä: koska olette itse olleet halveksittava ihminen.



LINDA: Simsalabim.



ADAMUS: Simsalabim on oikein. Teillä on suurta empatiaa ja myötätuntoa, säälimättä heitä, tuntematta tarvetta alkaa saarnata ja herättää heitä ja kaikkea sitä muuta. Uusi herkkyytenne sallii teidän olla vain heidän seurassaan, saada heidän koko tarinansa – ei lineaarista tarinaa – heidän koko olemuksensa – naps! – tuosta vaan. Ei tuomitsemisena, vaan tiedostamisena. Ymmärrätte sellaisella tasolla, että te ette sääli tuota ihmistä, joka nukkuu kadulla yön. Kunnioitatte häntä. Teillä on suurta arvostusta jokaista kohtaan, jolla on jokin fyysinen vamma. Lakkaatte tuntemasta tuskaa heidän lähellään, jos tiedätte, mitä tarkoitan. Lakkaatte tuntemasta noloutta tai syyllisyyttä heidän lähellään. Kunnioitatte heitä hyvin syvästi. Se on herkkyyttä. Mutta olette tuossa välitilassa, tavallaan: "En voi sietää väkijoukkoja. En pidä ihmisistä. Olen yksinäinen susi", ja yhtäkkiä olette tuo hyvin empaattinen olento, joka olette.



* Hajut



Mitä muuta? Mitä muuta laitetaan listalle? Ole hyvä. (Nainen sanoo "hajut") Hajut! Voi, kyllä! Hajut. Onko kenelläkään täällä herkkyyttä hajuille? Joo. Teidän kaikkien pitäisi nostaa kätenne. Ja jos ette ole, se avautuu melko nopeasti ja yhtäkkiä on hajuja, vastemielistä jätemäistä, tavallaan vessanhajuista, bajamaja-tyyppistä hajua. Voi kyllä, ja se oli vain vieressänne seisova ihminen (vähän naurua). Alatte haistaa energiaa, ja se on itse asiassa tavallaan inhottavaa ensin. Se on ylivoimaista. Sen ei itse asiassa tarvitse olla fyysistä hajua, jonka aiheuttaa anaerobinen tai aerobinen toiminta. Kyse on pelkästään energian haistamisesta, ja voi, se on voimakasta toisinaan.



Sen kauneus on, että voitte haistaa energian. Arvostatte energiaa ilmassa, ihmisten ympärillä. Yhtäkkiä ette itse asiassa todellisuudessa avaa hajuaistia, vaan avaatte muita aisteja ja hahmotatte sen hajuna, mutta tämä on sen kauneus. Tämä on sen kauneus.



* Luonto



Muita asioita. Luonnon voi laittaa listalle. Allergiat. Teillä ei ole koko ikänänne ollut oikeastaan mitään allergioita, ja yhtäkkiä aivastelette. Kyse on puista. Kyse on siitepölystä. Kyse on koiran hilseestä. Kyse on kaikista näistä asioista, ja tavallaan sanotte: "Mikä minussa on vikana? En yhtäkkiä pysty käsittelemään mitään. Olen tulossa varmaan heikoksi." Ei! Teistä tulee herkkä.



Luonnolla on yksi kaikkein voimakkaimmista energioista. Ja kun luonto käy läpi muutoksiaan – kukat kukkivat, puut, lehdet puhkeavat – se on hyvin, hyvin voimakasta. Hyvin voimakasta. Se saa silmänne vuotamaan aina silloin tällöin. Hyvin voimakasta. Ja tähän yhdistetään se, että teistä tulee herkempi. Mutta rakastatte luontoa, olette lähdössä ja tavallaan petätte luonnon tai Gaian tai mitä tahansa – muuten, Gaia lähtee myös, joten sillä ei ole merkitystä – ja se laukaisee herkkyyden olemuksessanne ja yhtäkkiä aivastelette koko ajan. Ja sitten: "Mitä tämä on? Mikä minussa on vikana? En voi olla enää kiitollinen luonnosta. En voi mennä edes ulos, koska aivastelen koko ajan." Itse asiassa integroitte luonnon olemukseenne, jotta voitte ottaa sen mukaanne, ja se on pakahduttavaa – toisinaan pakahduttavaa.



Voisimme jatkaa ja jatkaa herkkyyksiänne, jatkaa ja jatkaa kaikkia erilaisia herkkyyksiä, on kyse sitten ruuasta, äänistä, hajuista, kaikista näistä asioista. Asian ydin jonka halusin tuoda esiin tässä, on, että teistä on tulossa pelkästään aistillisempi. Se on sitä. Olette tuossa välitilassa, ja se on hyvin, hyvin, hyvin haastavaa vanhalle kehollenne ja mielellenne.



Kehonne ja mielenne eivät tällä hetkellä ymmärrä, miten integroidaan tämä uusi herkkyytenne. Se on ylivoimaista niiden järjestelmille. Se on niin ylivoimaista energeettisesti, että se polttaa sulakkeita. Se räjäyttää joitain tietokone- ja sähkölaitteitanne pelkästään siksi, että analogisesti se räjäyttää myös vanhoja kehojärjestelmiänne.



Keho ja mieli eivät osaa käsitellä fokuksen ulkopuolisia aisteja – kokonaisuusastia, mielikuvitusaistia, joitain muita aisteja joista olemme puhuneet viime aikoina ja joista puhumme lisää. Keholla ja mielellä on tämä suuri kysymysmerkki: "Mikä minussa on vikana? Miksi kaikki on erilaista? Miksi kaikki muuttuu?" Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään vikaa. Ei ole mitään vikaa, vaikka kuulen joidenkin teistä sanovan: "No, joo, mutta Adamus, et ymmärrä."

Minäpä annan teille tarinan, koska todellakin ymmärrän, ja jokainen joka teistä luulee, että teidän ongelmanne on erityislaatuisempi tai sitä ei voi voittaa tai jotain, niin olette väärässä. Olette yksinkertaisesti tulossa tylsästä ihmisestä, joka on hyvin paljon urissaan, hyvin väritön, hyvin herkäksi ja hyvin aistilliseksi.



Lordi Ventor



Minäpä kerron teille tarinan yhdestä ylösnousseesta mestaritoveristani. Hän istui tässä aiemmin, laitoin hänet siirtymään. Hänen nimensä on lordi Ventor.



LINDA: Pyh!



ADAMUS: Hän oli britti viimeisessä elämässään. Lordi Ventor. Hän istui tuolissani. Se on kuin: "Lordi! Hyvä lordi, lähde pois tuolistani! Tämä on minua varten. Mene istumaan Lindan tuoliin." (Muutama naurahdus)



Lordi Ventor on ylösnoussut mestari. Kuten sanoin, hän oli entisessä elämässään englantilainen. Kutsumme häntä Ylösnousseiden mestareiden klubissa nimellä "pataseiska". Pataseiska. Häneltä vei seitsemän todellisen ahdistuksen ja kärsimyksen elämää, ennen kuin hän sai valaistumisensa. Ja tarkoitan, että hän oli hyvin lähellä. Hän oli hyvin lähellä valaistumistaan, mutta se ei koskaan toiminut. Hän kuoli ennen valaistumistaan.



Tuon tämän esille, koska monet teistä ovat hyvin lähellä, ja muutama teistä kuolee, ja se on … oikeasti?! Tulette taas takaisin ja teette tämän vuonna 2024 ja yritätte sitä taas? Ei, ei, ei, ei.



Lordi Ventor oli siis hyvin lähellä seitsemän kertaa, melkein perillä, hän olisi voinut melkein maistaa sitä. Hän olisi voinut koskettaa sitä. Se oli, kuin tämä (kirjoitustaulu) olisi valaistuminen, ovi valaistumiseen, ja hän oli aiiiivan siinä (melkein koskettaen taulua), ja sitten se ei toiminut. Hänen järjestelmänsä räjähti joka kerta, hänen kehonsa ja mielensä.



Hänestä tuli hyvin, hyvin herkkä. Hänestä tuli hyvin herkkä englantilaiselle ruualle (naurua).



LINDA: Se on helppoa.



ADAMUS: Ja melkein lakkasi syömästä (Adamus naureskelee). En ole koskaan tajunnut sitä – se on hyvin lähellä Ranskaa, hyvin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.



Hänestä tuli hyvin herkkä saasteille. Hänen aikanaan oli paljon saasteita, kun poltettiin hiiltä koko ajan, ja ihmiset ihmettelivät, miksi heillä oli keuhko-ongelmia. Koska poltatte hiiltä ja hengitätte sitä. Hänestä tuli hyvin herkkä eläimille, ja hänellä oli paljon hevosia. Hän tuli yliherkäksi hevosille. Se tappoi hänet yhden kerran. Pelkkä hevosherkkyys tappoi hänet. Joo, joo.



Seitsemän kertaa hän oli hyvin lähellä valaistumista, mutta joka kerta hän joutui ylivoimaiseen herkkyyteen ja hän yritti ratkaista sen tekemällä asioita, joita ihmiset yrittävät tehdä, joita te yritätte tehdä. Hän yritti voittaa sen tietyillä yrttilääkkeillä. Hän yritti voittaa sen hypnoosilla. Se oli vitsi. Hän yritti voittaa sen spiritistisillä istunnoilla, noituudella ja kaikella muulla sen sijaan, että ymmärsi vain, että hän oli siirtymässä hyvin lineaarisesta, paikallisesta ja tylsästä herkkyyteen.



Lopulta hän tajusi sen. Lopulta hän taisi, no, tulla siihen pisteeseen, ettei hänellä ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Hän yritti nyt seitsemättä kertaa valaistua. Tarkoitan, että hän teki kovasti töitä. Hän teki todella kovasti siihen töitä. Hän yritti seitsemättä kertaa, eikä hänellä ollut oikeastaan mitään jäljellä, ja hän tiesi kuolevansa. Hän yski. Hän aivasteli. Hän ei pystynyt syömään enää tuota kamalaa ruokaa. Hän ei pitänyt ihmisistä, joten hän ei päästänyt heitä lähelleen. Luulen, että hänen täytyi nousta ylös ja mennä vessaan kaiken yötä, ja kaikkia näitä asioita, joita hänellä oli, ja lopulta hänen täytyi vain päästää irti. Hänen täytyi lakata yrittämästä niin kovasti. Ja kun hän teki sen, hän oli tavallaan pakahtunut herkkyydestä.



Mutta pelkästään sen sijaan, mitä sanotte herkkyyden vaikeaksi puoleksi, hän avasi myös aistillisen puolen, sen puolen joka löysi aistillisuuden myös englantilaisesta ruuasta, osan joka kuuli kauneutta kaikenlaisessa melussa. Hän avasi tuon toisen puolen, ja siinä tapahtui todellisen aistillisuuden syöksy, melkein kuin kaiken muun tasapainottuminen, ja se avasi joitain hänen muita aistejaan ja hän lakkasi kamppailemasta. Ja yhtäkkiä hän näki, tunsi ja koki kaikkien näiden asioiden kauneuden. Hän oivalsi yhtäkkiä: "Voi, tämä on osa valaistumista! Siirrytään tylsästä, tiedostamattomasta ja sulkeutuneesta herkkyyteen ja aistillisuuteen."



Joo, on ärsyttävää, kun kehossa on ihottumaa. On ärsyttävää, kun on yskää. On ärsyttävää, kun on kuivan suun syndrooma ja kaikkea muuta. Nämä ovat kaikki ärsyttäviä, ja se on kaikki osa tulemistanne mestaruuteen.



Siinä ei ole virheitä. Ette tee siinä mitään väärin. Ei ole vääriä käännöksiä. Jos suosittelisin siinä jotain, niin se olisi lakata olemasta huolissaan siitä, ja se on vaikeaa teille. Monet teistä pitävät huolissaan olemisesta. Lakatkaa olemasta huolissanne siitä, ja lakatkaa ottamasta kaikkia noita asioita, joilla yritätte voittaa sen. Lakatkaa juoksemasta noitien ja velhojen luo hakemaan kaikenlaisia kummallisia lääkkeitä. Olkaa vain herkkä. En käske olemaan koskaan ottamatta – Cauldre ja Linda sanoivat yhtä aikaa: "Eikö voi ottaa aspiriinia tai allergialääkettä?" Älkää tehkö sitä liikaa. Älkää turruttako itseänne. Teillä on muutama epämukava päivä, vuosi, mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä (vähän naurua). Avaatte aistillisuutenne.



Lord Ventor tajusi sen lopulta. Hän lopulta vain salli sen, ja siinä hän koki ihastuttavia tunteita, ihastuttavia energioita, ihastuttavaa aistillisuutta, ja hän oivalsi, että voi luoja, hän oli ollut vanha kunnon törppö monta elämää. Hän oli tehnyt liikaa töitä johonkin, mitä sanotaan valaistumiseksi, asiaan jota ei voi työstää. Voitte vain sallia sen. Piste.



Siis näen hyvin monien teistä, kuulen hyvin monien teistä – teitä kutittaa, yskitte, raavitte, röyhtäilette, piereskelette, teette kaikkia vastaavia asioita ja juttuja tapahtuu kehossanne, ja se on okei tällä hetkellä. Ette siedä ihmisten lähellä olemista, mutta ette kestä olla yksin. Kumpi on pahempi? Olla yksin? Olla toisten ihmisten kanssa? Ette pysty nukkumaan yöllä.



David, tämä uniherkkyys joka sinulla on, on siunaus, ei kirous. Joo, nouse ylös ja mene vessaankin samalla, mutta kun rikot vanhan tavan nukkua kahdeksan tuntia ja pystyt nukkumaan vähän, nouset ylös vähän ja nukut vähän, niin rikot vanhoja rytmejä. On siunaus nousta ylös – se on – nousta ylös kahdelta aamulla tai neljältä aamulla tai kahdelta ja neljältä ja kuudelta. Mitä sitten? Mitä sillä on merkitystä valaistumisessa? Mitä sillä siis on merkitystä?



Kiroatte tietysti ihmisyyden ja ihmistilan, ja kaikesta tulee nyt intensiivisempää. Mutta siinä on myös siunaus. Eivätkä nämä ole pelkästään sanoja, koska tiedän, että hyvin monilla teistä on ollut todella aistillisia tunteita, kokemuksia viime aikoina. Vähän täällä, vähän siellä, vähän tuntemista taas, avautumista taas. Mutta sitten sulkeudutte. Pelkäätte sitä. Se on ok. Se avautuu joka tapauksessa.



Otan vähän eri suunnan tässä shoudissa, koska haluan teidän ymmärtävän, että teistä on tulossa herkempi ja aistillisempi. Se on okei. Se on vähän epämiellyttävää, mutta se on okei.



Tämän päivän merabhin järjestely



Haluaisin tehdä nyt jotain. Haluaisin tehdä merabhin, mutta haluan tehdä sen vähän eri tavalla. Ja haluan teidän kuuntelevan hyvin tarkkaan ja sitten olemaan puhumatta sen jälkeen, kunnes kaikki on valmista. (Adamus pitää tauon ja sitten naureskelee) Minun täytyy puhua Cauldren kanssa hetki. (Naurua, kun hän menee tuolin taakse ja teeskentelee puhuvansa) Okei, olemme puhuneet. Okei.



Teemme näin. Numero yksi, sytytämme yleisövalot täysin, ja kaikki te kotona, tuntekaa tätä. Mitä tässä tapahtuu? Ja näyttämövalot. Hyvä, kaikki valot palamaan. Eikö valo olekin liian voimakas? Voi, himmentäkää valoja!" Ei, tarvitsemme niitä.



Numero kaksi, aivan hetken kuluttua panen teidät siirtämään tuolinne ympyrään, puhumatta. Ei sanaakaan, ei sanaakaan. Pinotkaa kaikki ylimääräiset tuolit seinää vasten, laittakaa ne sinne. Ympyrään vain riittävästi tuoleja ihmismäärälle. Ei vielä, ei vielä. Ja kaikki puhumatta, ja minun täytyy voida kulkea ympyrän takaa ja tähän aukko, jotta voi mennä ympyrän keskelle. Siis vain nuo tuolit. Tuotantohenkilökunta, älkää osallistuko tähän. Pysykää kuitenkin kameravalmiudessa. Teidän kaikkien täytyy olla siellä hyvin tietoisia. Käytämme tässä pääasiassa kameroita kaksi, kolme ja neljä. Olkaa hyvin tietoisia.



Siis nyt ilman sanaakaan, ja otamme aikaa tässä. Kuka on ajanottajamme? Okei. Otamme aikaa tässä. Onko sinulla kello?



LINDA: Ilman muuta!



ADAMUS: Ilman muuta, okei. Sinulla on "Ilman muuta" -merkkinen kello. Katsot sitä, "Ilman muuta!" (Muutama naurahdus) Se on kuin Timex, "Ilman muuta!". Okei, kolmeen laskiessa, puhumatta. Otamme aikaa, tuolit ympyrään.



(Tauko, kun kaikki alkavat siirrellä tuoleja)



Ja Crash, sinun kannattaa ottaa kuvia ympyrän sisältä ja ulkopuolelta.



Kuulen ääniä, enkä se ole minä. Paikka minulle päästä keskelle juuri siihen, mihin laitat nyt tuolisi. Tarvitsen paikan, mistä mennä läpi.



Miten meillä menee ajan kanssa, Linda?



LINDA: Et aloittanut.



ADAMUS: Tiedän, mutta missä olemme? Edith?



EDITH: Kymmentä vaille neljä.



ADAMUS: Ei kännyköitä? Ei suita. Miten paljon aikaa on kulunut, kun olemme tehneet tätä?



LINDA: Minuutti.



ADAMUS: Ei.



LINDA: Kaksi minuuttia.



ADAMUS: Ei. Et ottanut aikaa.



LINDA: Et sanonut, milloin aloittaa!



ADAMUS: Olemme melkein valmiita.



(Tauko)



Melkein valmiita. Pinotkaa joitain tuoleja tänne. Antakaa minulle tilaa kävellä ympäri.



(Pidempi tauko)



Hyvä. Sataneljäkymmentäkahdeksan sekuntia. Ei paha, ei paha. Hyvä. Nyt voitte rentoutua. Hyvä.



Pari huomioitavaa asiaa. Ensinnäkin teemme jotain erilaista. Olette tottuneet istumaan samoilla tuoleilla samalla tavalla koko ajan. Teimme jotain erilaista. Eihän se ollut huono asia? Voitte puhua nyt (Adamus naureskelee). Voitte nauraa. Kyllä. Ei kovin huono asia. Okei, se on ensimmäinen asia: elämä muuttuu, kun menette valaistumiseen. Älkää odottako samoja vanhoja tuoleja, samoja vanhoja rivejä koko aikaa.



Numero kaksi, jos olisitte puhuneet – haluan teidän oikeasti tuntevan tätä – jos olisitte puhuneet yrittäessänne tehdä tätä, meillä olisi vielä viisi minuuttia jäljellä. Kun puhutte paljon, teillä on todella häiriötekijöitä. Suunne käy, aivonne käyvät, sitten jotkut teistä olisivat kertoneet toisiille, mitä tehdä, ja jotkut teistä olisivat istuneet ja seurustelleet vähän. Jotkut teistä olisivat menneet pissalle ja tehneet kaikkia muita asioita. On hämmästyttävää, mitä tapahtuu, erityisesti luovassa prosessissa, joka tämä on, kun ihmissuu ei käy. Se on erittäin tärkeä seikka.



Jos haluatte saada jonkin tehtyä elämässänne – projekti, siirtyminen toiselle tasolle valaistumisessanne – suu kiinni ja sallikaa. Se on siinä. Alatte puhua – puhuminen ja ajattelu ovat tavallaan samanaikaista, ne ovat hyvin samanlaisia – alatte ajatella ja yhtäkkiä olette pilanneet muuten erittäin sujuvan prosessin. Tämä oli sujuvaa, kun ottaa huomioon, ettemme ole koskaan ennen tehneet sitä. Teimme sen kerran laivalla Egyptissä. Se oli vaikeaa, mutta se toimi.



Kun lopetatte puhumisen ja kaiken ajattelun ja vain sallitte, tapahtuu virtausta, ja katsokaa, mitä yhtäkkiä tapahtuu. Ei mikään täydellinen ympyrä, mutta melko hyvä. Se on kuin muna. Olen tässä munan, munamuodon keskellä. Se on siis hyvin, hyvin tärkeää.



Se muuttaa energiat huoneessa, eikö vain? Muuttaa niitä paljon, ja se tuo itse asiassa lisää aistillisuutta. Lisää aisteja alkaa avautua. Jotkut teistä luulevat, että puhkeamme hetken kuluttua laulamaan kumbajaa. Emme puhkea. Kyse ei ole siitä. Halusin vain tehdä jotain erilaista tässä merabhissa.



Kaikki te jotka katsotte netissä – missä olette? (Hän etsii oikeaa kameraa) Ai, kaikki te jotka katsotte netissä, tuokaa itsenne tänne nyt. Shh! Lakatkaa puhumasta. Tuokaa itsenne tähän ympyrään, siihen mitä teemme ja koemme täällä.



Pelkästään … Nyt te ajattelette sitä. Tehkää se vain. "Olen tässä", muistatteko? "Olen tässä", ja sitten olette täällä. Okei, hyvä.



Laitamme vähän kevyttä merabh-maista musiikkia ja vedämme syvään henkeä. Tämä on hauskaa. Tämä on tavallaan kuin telttaretkelle menemistä (vähän naurua).



(Musiikki alkaa)



Enkä pidä – tarkoitan, että pidän tästä (pieni ruukku), koska siinä lukee "St. Germain" – mutta en pidä, että kaikki tämä kama on tässä, joten siirrämme ne (joku siirtää korokkeen pois). Voi, vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa musiikin ja tämän päivän kauneutta.



Aah! Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja pidämme valot kirkkaina. Teillä on hauskaa siellä takana (tuotantoryhmälle). Ette ole koskaan tehneet tätä? Joo. Mutta eikö se olekin hauskaa? Se on luovaa. Jos olisimme kertoneet teille etukäteen, olisitte olleet huolissanne: "No, miten saamme tämän ja miten teemme tuon?" Mutta olette vain hetkessä. Siinä on virtausta. Siinä on tavallaan aistillisuutta.



Siis vetäkää kunnolla syvään henkeä. Aloitetaanpa.



Irtipäästämis-merabh



Tämä on monista haavoista irtipäästämisen merabh. Tiedän, että olemme käsitelleet haavoja, haavoja, haavoja, mutta on edelleen joitain haavoja. Mutta teemme sen nyt vähän eri tavalla. Sen sijaan että taistelemme niitä vastaan ja yritämme selvittää ne, teemme sen aistillisesti. Päästäkää niistä vain irti. Ja tämän merabhin tärkeämpi osa, kun päästetään irti noista haavoista, on viisauden vastaanottaminen.



Nimittäin joka kokemuksessa joka teillä on koskaan ollut, riippumatta siitä, miten vaikea ja aiheuttiko se tuskaa ja kuoleman, on viisautta. Sitä sielu rakastaa. Se rakastaa viisautta. Se ei välitä muusta. Se ei oikeasti välitä. Se ei välitä kaikista vastoinkäymisistä, kaikista tarinoista. Se rakastaa viisautta.



Voitaisiin melkein vaihtaa sanojen "viisaus" ja "aistillisuus" paikkaa. Ne ovat hyvin lähellä. Viisaus. Sielu tuo tuon ydinolemuksen ulos kaikesta, mitä sille on koskaan tapahtunut, mitä se on koskaan kokenut kauttanne. Viisaus. Se ei merkitse fiksua. Se merkitsee, no, se on ydinolemus, aistillisuutta.



Sen sijaan, että taistelette haavojanne vastaan, yritätte parantaa haavanne nyt, päästätte niistä vain irti ja sitten otatte vastaan viisauden, tunteen.



Ja ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tässä, haluan muistuttaa kaikille, että kaikkiin näihin asioihin joista olemme puhuneet – aistillisuus, viisaus, tämä kaikki, valaistuminen – ei liity työtä. Jos teette kovasti töitä sen eteen, sitä ei tapahdu. Tähän ei liity työtä. Jos yritätte, jos kamppailette, jos taistelette sisällänne, jos suunnittelette, jos juonittelette itsenne kanssa, jos olette huolissanne, jos hingutte ja kaikkea vastaavaa, teette sen eteen töitä.



Oivaltaminen joka on oikeasti aisteihinne tulemista, on sen sallimista. Aivoissanne ei suunnitella, miten teette sen oikein, miten hengitätte oikein, miten istutte oikein, miten syötte oikein, miten mitään vastaavaa. Ei ole sitä. Ja siinä kohtaa hyvin monet jotka ovat olleet tällä polulla, menevät vikaan. No, se ei ole väärin, mutta he ovat hyvin harhautuneet omaan makyoonsa – kuin heidän täytyisi tehdä se.



Mikä tahansa haava on, mikä tahansa tuska tai vastoinkäyminen, mikä tahansa itsensä inhoaminen, päästäkää vain irti ponnistelematta. Jos teette kovasti työtä sen eteen, ette salli. Antakaa sen mennä – se haluaa mennä – ja sitten ottakaa vastaan viisaus.



Laitetaanpa musiikkia vähän kovemmalle, ja olette kaikki täällä nyt – tekin jotka katselette, olette täällä. Haluan teidän tuntevan, mitä tulee seuraavaksi. Musiikki kovemmalle, kiitos.



(Musiikki kovenee)



Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Ei enää työn tekemistä siihen, Edith (Adamus laittaa kätensä hänen olkapäilleen) Vedä kunnolla syvään henkeä. Hyvä.



(Adamus menee sitten seuraavan henkilön kohdalle ja laittaa lempeästi kätensä hänen olkapäilleen, ja jatkaa tätä koko ympyrän läpi)



(Joanne) On hyvin paljon viisautta … näkyy hyvin paljon viisautta.



(Shawna) Joo, voin tuntea tuskan. Voitaisiin kai sanoa, että olen ollut siinä. Niinpä ymmärrän sen, mutta nyt päästät siitä vain irti. Ei tehden työtä siihen. Ei pakottaen sitä. Ei myöskään juosten sitä karkuun.



(Sart) Ei juosten sitä karkuun. Olet todella valmis vastaanottamaan tuon viisauden, okei? Hengitä se sisään. Hyvä.



(Denise) Ei enää sulkeutumista. Lakkaa tekemästä niin kovasti työtä, ole kiltti. Salli se vain. Viisaus – viisaus ja aistillisuus – melkein sama sana.



(Mary) Ei ole johonkin kätkettyä vastausta. Mikään ei karttele sinua. Sinun ei tarvitse olla niin ankara. Lakkaa tekemästä töitä siihen. Huh! Te kaikki.



(Nainen) Vedä kunnolla syvään henkeä. Rentoudu vain siihen. Kaikki vaikeat jutut. Kun pääset niiden yli, tunnet, mitä todella tapahtuu, ja oivallat, että on nähtävänä hyvin paljon viisautta. Hyvin paljon.



(Alaya) Tässä kohtaa päästät vain kaikista haavoista irti. Ne eivät palvele enää. Ne eivät oikeasti palvele. Tarvittiin vain hyvä tilanne, tällainen hyvä shoud-merabh päästämiseksi niistä irti. Älä tee töitä sen eteen. Tunnen, että teet töitä sen eteen. Päästä vain irti.



(Nancy) Ja oivallatte, etten tee mitään tästä. Seison vain tässä. Kuten kerroin teille aiemmin, olen kanssanne matkan joka askeleella. En tee mitään. Kerron vain teille, että olette ok. No, olet valmis siihen, etkö ole? Mene nyt korjaamaan satona tuo viisaus. Anna kaiken muun mennä ja tuo vain viisaus sisään.



(Caroline) Muistutan vain teille siitä, minkä jo tiedätte. Ei ole itse asiassa mitään vastaavaa kuin ihmisen koskettaminen, olla näin lähellä ihmistä, täysin myötätuntoisena, kunnioittaen ja rakastaen. Päästä irti kaikesta tuosta tuskasta. Hengitä sisään viisautta. Ei enää tuskaa.



(Vince) Esitän tavallaan mestarin roolia, sitä mestaria joka on sisällänne. Rakastan tätä roolia, koska voin tuntea hyvin syvälle jokaiseen teistä. Olet vähän kuin lordi Ventor. Hyvin lähellä, ystäväni. Pidät kiinni hyvin tiukasti. Vedä vain kunnolla syvään henkeä. Tuo sisään tuo viisaus. Vain sallien.



(Naurava karhu) Tämä näyttää tavallaan new age maiselta, eikö niin? Joo, mutta se on hyvin aistillista. Kunnolla syvään henkeä. Valmistaudu siihen, että elämääsi ravistellaan melko pian. Salli se vain. Salli se vain. Älä tee vain näyteikkunaostoksia. Salli se vain. Mestari sinussa kysyy: "Voitko vain luottaa?"



(Nainen) Luulen, että minulla on hauskempaa, kuin on ollut pitkään aikaan kanssanne. Ja kaikki te jotka katselette netissä, kun menen ympäri, kosketan myös jokaista teitä. Aa, ei tarvitse pelätä. Salli vain. Hyvä.



(Marcus) Tämä on aika päästää vain irti haavoista. Älä kuitenkaan tee töitä sen eteen. Jos teet töitä sen eteen, ne pysyvät. Päästät niistä vain irti, ja hengität nopeasti sisään viisauden. Hengität sen sisään. Niin sitä pitää. Hän ei nimittäin pidättele. Tämä kaveri päästää tuon viisauden sisään. Hmm. Hyvä.



(Tom) Tuo viisaus esiin. Ei ole tarvetta pitää sitä alhaalla. Tuo se vain esiin. Joillain teistä se on hyvin selkeää, tuo viisaus, kuin tällä isolla miehellä täällä. Hyvin paljon viisautta, mutta melkein pelkoa tuoda se ulos. Ei ajatella, että se on aivan oikein. Tuo se vain ulos. Tuo se esiin.



(Alain) Kaikki haavat. Se on jumiutunutta energiaa. Vedä vain syvään henkeä, ja mennään sen yli. Sitten annat tuon viisauden tulla esiin. Lakkaa yrittämästä parantaa itseäsi tai korjata itseäsi. Annat tuon viisauden vain tulla läpi. Sanat "viisaus" ja "aistillinen", "luovuus" – kaikki melkein sama asia.



(Patricia) Jonain päivänä teemme tämän uudestaan, ei shoudissa, mutta kaikille jotka haluavat tulla tänne tekemään sen. Ja rakastaisin sitä, että jokainen teistä saisi tilaisuuden koskettaa ja tuntea ja pitää näitä mitä mahtavimpia olentoja. Vedä kunnolla syvään henkeä. Ei enää työn tekemistä sen eteen. Salli se vain. Okei.



(Nainen) Mm. Sinulla on hyvin paljon aistillisuutta ja se aiheuttaa ihottumaa kehoosi. Nyt annat sen vain kulkea läpi – tekemättä työtä sen eteen, annamme sen vain kulkea läpi. Ja sen paikalle tulee viisaus … ja paljon armoa.



(David) Todella luottaen itseesi – se on kaunista, mutta vaikeaa. Saatat kysyä joskus, mihin voi luottaa, mutta no, lordi Ventorin tapaan sinulla ei ole ennemmin tai myöhemmin muita vaihtoehtoja, ja luotat vain. Lakkaa tekemästä työtä sen eteen. Lakkaa yrittämästä selvittää sitä. Sallit vain. Hyvä.



(Steve) No, tämä on erilainen shoud, eikö ole? (Adamus naureskelee) Kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä. Aah! Hyvin paljon valmiina tulemaan läpi, hyvä mies. Hyvin paljon valmiina. Jotain vanhaa kamaa haudattuna sinne. Vedät vain syvään henkeä. Sinun ei tarvitse tietää, mitä se on. Oivallat vain, että on aika. Aika siirtyä siitä yli. Mahtavaa.



(Tiffany) Hyvä. Tässä on sellainen, joka on hyvin valmis. (Adamus naureskelee) Hyvin valmis päästämään irti monista asioista. Mutta hän ei itse asiassa uskonut tietävänsä, miten niistä päästään eroon. Hän luuli, että ne olivat pysyvästi kiinni hänessä, kuin roskapönttö täynnä roskaa ilmastointiteipillä hänen ympärillään. No, otat vain pois tuon ilmastointiteipin ja jätät roskapöntön taaksesi, okei? Siinä kaikki. Todella yksinkertaista. Teen mestaritarinan siitä jonain päivänä. Okei.



(Larry) Hän haluaa iskeä minua nyrkillä. Ei, vaan hän oikeasti haluaa. Tarkoitan, että hän oikeasti haluaa (joku kikattaa). Joo, joo. Mutta hän tietää, että osaan kung fua, ja olen hänen takanaan (Adamus naureskelee teeskennellessään kuristusotetta). Itse asiassa hän on hassu tapaus. Hän ei yritä, hän ei tee kovasti töitä sen eteen. Hän ei vain usko sitä mahdolliseksi. Kumpi on pahempi? Kovan työn tekeminen sen eteen vai oleminen uskomatta siihen? Kumman haluaisitte mieluummin? Ei kumpaakaan, okei? Se mihin uskot, on todellisuus, jonka luot. Minkä tahansa sallit elämääsi, ilman kaikkia noita suojia ja esteitä ja kaikkea muuta, jonka olet järjestänyt – tavallaan loukkaantumisehkäisysi – minkä tahansa sallit, se tulee. Se on niin yksinkertaista, ei muille ihmisille, mutta sinulle. Lopeta makyo. Ala tuntea taas, ystäväni. Voi! Ala tuntea taas. Se on viisautta, okei? Olemmeko kavereita? (Larry nyökkää ja heidän rystysensä koskettavat) Hyvä, hyvä.



(Astraya) Aa! Enkeli, mm. Tämä on todella tylsää ensi kerran shoud-kertaukseen. Tai kenties ei. Vedä kunnolla syvään henkeä. Olet hyvin lähellä. Ja lordi Venton on erityisen kiinnostunut sinusta. Sinun on parasta tarkkailla sitä. Hän on – öhöm – englantilainen (muutama naurahdus). Anna sen vain mennä, okei? Sinun ei tarvitse tehdä töitä siihen. Annat sen vain mennä, okei? Hyvä.



(Vicki) Ja minun täytyy kysyä, tunnetko kosketukseni? (Hän nyökkää) Tarkoitan, ei ainoastaan fyysistä kosketusta, vaan …



VICKI: Voi kyllä.



ADAMUS: Joo, okei. Tuo se nyt kehoosi. Se on aistillista. Se ei ole vain kädet olkapäilläsi, vaan se on sinä ja minä, ja tavallaan sulaudumme yhteen, tanssimme, tunnemme. Okei, syvään henkeä. Liikaa vastarintaa, okei? Salli vain. Huomaa, että kosketuksessa ei ole agendaa, okei? Kiitos.



(Olivia) Kunnolla syvään henkeä. Aa, suurta kauneutta silmissäsi, mutta myös tuskaa. Okei. Päästä siitä vain irti. Okei, kaikessa on kyse nyt viisaudesta. Kaikessa on kyse aistillisuudesta. Okei. Ei enää kovaa työtä. Ei enää yrittämistä.



(Tess) Kaikki jotka katselevat, kaikki jotka olette täällä, osallistutte tähän. En mene vain ympäri ihmisestä toiseen. Olen teidän kaikkien kanssa. Enkä minä tee sitä. Sanon vain, rakkaani, hmm, ei paljon tuskaa. Ei paljon ongelmia. Millaista olisi olla yksi ensimmäisistä oivalluksessaan, aisteissaan? Vähän pelottavaa kenties, mutta tunnen kyllä, että olet kuitenkin valmis. Hengitä se sisään.



(Eric) Hm. Okei … (pitkä tauko) Huomaa, ettei sanottu sanaakaan (Eric nyökkää). Meidän ei tarvinnut. Kiitos. Meidän ei tarvinnut, kaikki oli aivan siinä.



(Olga) Okei. Vedä vain henkeä. Vain, ooh. Tunnen, että pidät ylärinnassa muutamaa asiaa. Sylkäise ne ulos. (Adamus tekee sylkäisyäänen ja nainen naureskelee) Ja sitten kun nauroit, se tuo paljon viisautta esiin.



(Elizabeth) Aah! Ei enää työn tekemistä sen eteen. Ei enää kamppailua. Hyvin paljon aistillisuutta tulee sisään tällä hetkellä, virtaa vain sisään. Sen voi melkein nähdä, kun katsotte häntä. Ei sen pelkoa. Ihmettelyä vain, missä se on ollut. Hyvä.



(Carole) Katsokaa kaikkia noita Adamus-palkintoja hänen nimikyltissään. Voi jukra. Joko hän on kuluttanut paljon rahaa tai hän on todella hyvä. Ei työtä, ei työtä. Ei enää, okei? Vedä syvään henkeä. Tuo se viisauteen. Ota vastaan viisaus joka kokemuksesta, joka sinulla on koskaan ollut. (Adamus napsauttaa jotain hänen selästään) Öh! Hän piti kiinni joistain asioista. Minun täytyi päästää se ulos. Se oli kuin ötökkä selässäsi.



(Silivia) Syvään henkeä. Tässä on sellainen, joka ei oikeastaan pidä paljosta kiinni. Ei paljon vanhoja ongelmia, luojan kiitos, mutta hän odottaa vain lupaa olla aistillinen, olla valaistunut. Se ei kuitenkaan tule minulta. Sinun täytyy antaa se itse, okei?



Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.



Pari kohtaa tästä päivästä. Odottakaa asioiden olevan eri tavalla. Älkää odottako aina istuvanne samoissa tuoleissa samassa rivissä samalla tavalla. Kun tulee ympyrä, hyväksykää se.



Tehkää se hiljaa ajattelematta paljon, suunnittelematta ja olematta huolissanne paljon. Tehkää vain se. Tämän tekeminen tänään kesti alle kolme minuutti. Se oli helppoa. Antakaa sen tulla teille. Pitäkää suu kiinni, kun teette sen. Lopettakaa ihmisen puuttuminen valaistumisprosessiin. Kyllä, on erilaista. Kyllä, teidän ehkä täytyy tehdä juttunne (tuotanto) siellä takana hyvin eri tavalla. Eihän se ollut kuitenkaan huono asia. Joo, saattoi olla vähän kiusallista. Istumme ympyrässä ja kierrän ympäri koskettaen jokaista.



Henki, valaistuminen, tulee teille tavoilla, joita ette luultavasti odottaneet. Olette yrittäneet tehdä samalla tavalla uudestaan ja uudestaan pitkän aikaa ja odottaneet tulokseksi valaistumista, ja se tulee hyvin eri tavalla.



Ja kolmas ja luultavasti suurin asia tänään: ette voi työstää tietänne valaistumiseen. Ette voi taistella vanhoja taistelujanne ja vanhoja demonejanne vastaan ja tehdä kovasti työtä sen eteen ja kärsiä siinä ja suunnitella sitä, kuten olette tehneet. Sallitte sen vain. Sallitte sen vain.



Aina silloin tällöin tulee jokin häiriötekijä – ehkä se olen minä seisomassa takananne – kaunis häiriötekijä. En tehnyt mitään. En parantanut. En halua parantaa. En työntänyt energiaa teihin. En tehnyt mitään. Häiritsin teitä vain riittävän pitkään tunteaksenne oman itsenne. Se mitä tunsitte, istuessanne täällä tai katsellessanne, se en ollut minä. Se olit sinä.



Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä.



Kiitos, rakkaat ystäväni, että sallitte minun olla täällä kanssanne tässä kauniissa, aistillisessa ja kauniissa hetkessä.



Vedetään kunnolla syvään henkeä ja muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa, erityisesti teidän luomakunnassanne. Kiitos.



Olen Adamus, ympyrässä. Kiitos. (Yleisö taputtaa)


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Toukokuu 2017 PÄIVÄ SHAUMBRAN ELÄMÄSTÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 04.05.2017 05:55

PÄIVÄ SHAUMBRAN ELÄMÄSTÄ

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2017 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Adamus teki mielenkiintoisen, vaikkakin epätieteellisen tutkimuksen BON Adventure -tilaisuudessa Havaijilla helmikuussa. Hän aloitti aamun ensimmäisen session shaumbrojen kanssa 60 sekunnin liikuntaharjoituksella (https://store.crimsoncircle.com/60-second-workout.html) – upea tapa saada päivä alkuun – ja meni sitten tutkimukseen.

BON-ryhmä koostui 76 ihmisestä, jotka olivat 18 eri maasta, ja heistä oli noin 80% naisia ja 20% miehiä, ikähaitarin ulottuessa parinkympin yläpäästä seitsemänkympin yläpäähän. Toisin sanoen se edusti melko hyvin shaumbroja, muttei välttämättä ihmisiä yleisesti ottaen. Hän kysyi ryhmältä, miten paljon aikaa he viettivät eri toimiin päivän aikana. Linda juoksi ympäri huonetta mikrofonin kanssa, kun yleisö vastasi, ja Rebecca Zuh (Australia) kirjoitti vastauksia taululle. Tunnustellen ryhmän energiaa, Adamus arvioi keskiarvon yleisön vastauksista sen perusteella, minkä hän tunsi oikeaksi toimintoihin käytettäväksi ajaksi.

Adamuksen kysymys: miten paljon aikaa käytät joka päivä …

NUKKUMISEEN?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 4 tunnista 10 tuntiin vuorokaudessa. Adamus sanoi, että shaumbrojen keskiarvo on noin 7.5 tuntia nukkumista vuorokaudessa.

Adamuksen kommentit – Shaumbralla pitäisi olla kaksi nukkumisjaksoa vuorokaudessa. Ensimmäinen olisi pituudeltaan noin 4 tuntia ja toinen, "torkut", olisi noin 60-90 minuuttia. "Monet ihmiset nukkuvat enemmän, koska he eivät halua olla hereillä … he eivät halua päivän olevan niin pitkä."

Kirjoittajan kommentti – Siksi siis herätät minut melkein joka yö kahdelta?

SYÖMISEEN? (sisältäen myös ruuan valmistuksen)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 45 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvoaika, jonka shaumbrat käyttävät ruuan valmistamiseen ja syömiseen, on noin 3 tuntia joka päivä.

Adamuksen kommentit – "Ihmiskehon tarvitsee syödä vain joka toinen päivä. Kehonne vaatima energiamäärä voidaan tyydyttää yhdellä kunnon aterialla joka toinen päivä. Syökää yhdistelmä proteiinia ja elämänvoimaruokaa, kuten hedelmiä ja vihanneksia, ja sitten jotain, mistä oikeasti pidätte, kuten suklaata, kakkua jne. Valmistakaa ruoka rennosti ja syökää se sitten tunnin aikana."

Kirjoittajan huomautus – Muistutus, että Adamuksen suosikki- ja kenties ainoa ruoka koostui kaurahiutaleista, hunajasta ja pähkinöistä.

INTERNETIIN? (leikkiin, ei työhön)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 30 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on noin 2.25 tuntia päivässä, sisältäen sosiaalisen median, sähköpostit jne.

Adamuksen kommentit – "Internetistä on tullut ihmisten sosiaalisuus-, kommunikointi- ja ajanvietetyökalu. Sen sijaan, että ovat yhdessä perheen ja ystävien kanssa tai tekevät jotain mielenkiintoista, kuten menevät torille, ihmiset viettävät aikansa internetissä. Miten paljon aikaa tarvitsette oikeasti internetissä? Noin 30 minuuttia päivässä."

Kirjoittajan kommentti – Joo, mutta Adamuksen aikana ei ollut internetiä. Useimmat ihmiset eivät osanneet lukea ja kirjoittaa ja kirjeet kirjoitettiin huolellisesti mustekynällä karhealle paperille.

TURHAMAISUUTEEN? (sisältäen kylpemisen, parranajon, meikkaamisen, pukeutumisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 10 minuutista 3 tuntiin. Adamus sanoi keskiarvon olevan hieman yli tunti päivässä.

Adamuksen kommentit – "Ottakaa enemmän aikaa erityisesti sellaisten asioiden tekemiseen, kuin hieronta, hiusten ja kynsien laittaminen, ja yleisesti ottaen fyysisen kehonne hemmotteluun.

Kirjoittajan kommentti – Luultavasti käytän enemmän aikaa turhamaisuuteen kuin Linda. Minulla se kestää kauemmin, koska olen pidempi.

VESSAAN?

Kirjoittajan kommentti – Yleisö keksi tämän kategorian, ei Adamus. Oli "mielenkiintoinen" yleisö.

Shaumbra – Päivittäinen vessa-aika vaihteli 20 minuutista 70 minuuttiin. Keskiarvo oli 45 minuuttia vessassa joka päivä.

Adamuksen kommentit – "Onko teillä ihmisillä ummetusta vai mitä? Muistakaa, ettei meillä ole saniteettitiloja Ylösnousseiden mestareiden klubilla."

JÄRJESTELYYN JA ASKAREISIIN? (sisältäen pyykinpesun, kaupassa käymisen, siivoamisen, tankkamisen, laskujen maksamisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat tunnista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on 3 tuntia päivässä.

Adamuksen kommentit – "Ihmiset käyttävät paljon aikaa asioiden pitämiseen järjestyksessä. Elämänne loppussa olette käyttäneet 3650 elinpäiväänne tehden arkisia asioita, kuten siivoaminen. Robotteja ei saada tänne riittävän nopeasti."

Kirjoittajan kommentti – Pitäkää mielessä, että Adamuksella oli palvelijoita viimeisessä elämässään.

URAAN JA TYÖPAIKKAAN?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 0 tunnista 10 tuntiin. Adamus sanoi, että keskiarvo on noin 5.5 tuntia per päivä, koska monet shaumbrat eivät tee enää töitä.

Adamuksen kommentit – "Useimmat aikuiset tekevät työtä 8-10 tuntia päivässä. Shaumbrat tekevät usein vähemmän, koska he ovat löytäneet muita tapoja saada yltäkylläisyyttä tai he jäävät eläkkeelle varhain tai he eivät vain halua käyttää liikaa aikaa työntekoon. He katselisivat mieluummin tv:tä."

Kirjoittajan kommentti – Onko se työtä, jos oikeasti nauttii siitä, mitä tekee? Tai jos pomo on ylösnoussut mestari, jolla on aina jokin uusi projekti?

TELEVISOON?

Shaumbra – Vastaukset vaihtelevat 0 tunnista 5 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskiarvo on 2.25 tuntia televisionkatselua päivässä.

Adamuksen kommentit – "Oikeasti?!"

Kirjoittajan kommentti – Adamus, jos et herättäisi meitä keskellä yötä, emme katselisi niin paljon televisiota yrittäessämme päästä takaisin uneen.

YSTÄVIIN JA PERHEESEEN? (sisältäen henkilökohtaisen, ei-tietokoneajan ystävien ja perheen kanssa)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelevat 0 tunnista 16 tuntiin päivässä. (Yksi ihminen sanoi rakastavansa olla kumppaninsa kanssa 16 valvetuntia päivässä.) Adamus sanoi, että perheen ja ystävien kanssa vietetty keskivertoaika on noin tunti päivässä.

Adamuksen kommentit – Shaumbrat viettävät usein vähemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, koska he ovat enemmän yksin tai heistä on aina vain vaikeampaa olla ihmisten lähellä.

Kirjoittajan kommentti – Sisältyykö tähän aika niiden ystävien kanssa, jotka ovat Ylösnousseiden mestarien klubissa?

CRIMSON CIRCLEEN? (sisältäen puhumisen Adamuksen kanssa, shoudien kuuntelemisen, shaumbrojen kanssa puhumisen jne.)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 10 minuutista 3 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskimäärin Crimson Circle -toimintaan käytetään noin 45 minuuttia päivässä.

Adamuksen kommentit – "Minua imartelee ajatella, että vietätte 45 minuuttia päivässä kanssani."

Kirjoittajan kommentti – Herätät meidät kahdelta, mikä vuoksi olemme kanssasi 45 minuuttia päivässä.

ITSESI KANSSA? (ei mitään muuta, kuin ollen itsensä kanssa)

Shaumbra – Vastaukset vaihtelivat 25 minuutista 4 tuntiin päivässä. Adamus sanoi, että keskimääräinen aika on noin 45 minuuttia päivässä.

Adamuksen kommentti – "Näettekö tässä jotain epätasapainoa?"

Kirjoittajan huomautus – On perseestä olla itsekseni?

Kaikki tämä on yhteensä 27.75 tuntia vuorokaudessa. Adamus sanoo, että tämä ylitys johtuu siitä, että multitaskaamme pitkin päivää, kuten syöminen televisiota katsellessa tai internetissä oleminen vessassa tai meikkaaminen ollessamme vielä unessa. Hänen pointtinsa BON-tilaisuudessa oli katsoa päiväämme, ei välttämättä aikanäkökulmasta, vaan intohimonäkökulmasta. Miten paljon rutiinia päivässäsi on? Miten paljon päivästäsi on mekaanista ja yksitoikkoista? Ja mikä tärkeintä, miten paljon päivässäsi on intohimoa? Intohimo on se asia, joka käynnistää BON:n. Se valaisee luomisnäytön ja tekee tavallisen elämän värikkääksi ja jännittäväksi.

Millainen päivä sinun elämästäsi on? Vietetäänkö se nukkuen ja tv:tä katsellen vai kokien viimeistä elämäsi maan päällä ruumiillistuneena mestarina? Jaa ajatuksesi ja kommenttisi joillain Crimson Circlen Facebook-sivuilla. Tämä voisi olla mielenkiintoinen tutkimus shaumbra-sosiologiasta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

EdellinenSeuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron