Seppälä Kim (crimsoncircle.com)

Jokaiselle kanavahenkilölle on varattu oma ketjunsa. Valtaosa kanavoinneista on Pirjo Laineen käännöksiä. Tänne siis vain kanavointeja. Näkemyksille /mielipiteille on varattu oma ketjunsa.

Seppälä Kim (crimsoncircle.com)

ViestiKirjoittaja Magellan sky code » 29.04.2015 13:29

PUTOAVAT ENKELIT



Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)

Toukokuun 2015 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Herääminen alkaa, kun elämäsi palapelin kaikki palat heitetään ilmaan etkä voi tehdä mitään muuta, kuin katsella niiden putoavan. Se on kaoottista eikä siinä ole mitään tolkkua. Ja lopun heräämismatkaasi yrität järjestellä paloja uudestaan ja koska ne eivät sovi yhteen, alat etsiä puuttuvaa palaa. Olemme kaikki eksperttejä tässä, ammattimaisia henkisiä etsijöitä. Mutta tämä on menneisyyttämme.



Minulle alkaa valjeta, ettei kyse ole pyhän graalin tai puuttuvan palan löytämisestä mihinkään mysteeriin. Minun on pakko nauraa ajatukselleni siitä, että olen viettänyt kaikki nuo elämät mysteerikouluissa etsien tuota puuttuvaa palaa, mitä ei ole olemassa – koska se ei ole koskaan puuttunut. Ainoa asia mikä on koskaan puuttunut, on tietoisuus siitä, ettei mitään oikeasti puutu. Kyse on samojen palapelinpalojen katsomisesta, jotka ovat olleet siinä kaikki nuo elämät, ja niille sellaisen järjestyksen löytämisestä, mitä et pystynyt aiemmin tunnistamaan. Alat nähdä, miten nuo palat linkittyvät yhteen, ja sitten lopulta oivallat, ettei sillä edes ole merkitystä, miten palapelinpalat järjestetään, koska olet vapaa ja voit järjestää ne haluamallasi tavalla. Ja juuri tuolla hetkellä näet suuremman kuvan – zoomaat ja näet palapelin esittämän kuvan. Silloin elämän kaaos alkaa näyttää mitä kauneimmalta koreografialta ja tiedät, että olet hemmetin lähellä valaistumista.



Sillä hetkellä kun oivallat, että kaikki nuo palat ovat sitoutuneet palvelemaan sinua, oivallat myös mestaruutesi. Se on siirtymistä sitoutumisesta johonkin (kuten uskonto) tai johonkuhun (kuten perheenjäsenet), täyteen sitoutumiseen itseesi ja omaan täysivaltaisuuteesi. Muistat, että tuo palapeli – elämäsi – ei ole vankila – se on suurin palvelijasi. Ja se on odottanut koko tämän ajan sinua kertomaan, minkä muodon se ottaa. Se kysyy sinulta: "Haluatko minun olevan täynnä iloa vai täynnä kärsimystä? Muotoilevatko minua vastaukset vai ongelmat?"



Esimerkiksi tunne-elämäni on ollut melko intensiivistä viime aikoina. Toisinaan tuntiessani noin sataa eri tunnetta samanaikaisesti pakahdun niistä niin, että tavallaan hukun energioihin, jotka ovat kontrollini ulkopuolella. Tämä ei ole mitään uutta. Olen taatusti kokenut tämän lukemattomissa elämissä aiemmin.



Kuitenkin jokin muuttuu. Tapani reagoida näissä tilanteissa on uusi. Muistan hengittää sen kaiken sisään. Sallin itseni tuntea joka tunteen intiimisti, kutsua se lähelle ja hassua kyllä, tähän tunne- ja aspektimereen hukkumisen sijasta tunnen laajentuvani, kunnes olen suurempi kuin ne. Saatan tuntea syyllisyyttä tai vihaa tai surua, mutta tiedän olevani enemmän kuin tunteideni summa. Olen enemmän kuin enkeli, jolta on leikattu siivet – olen se, joka loi kaikki kokemukseni, en ole kuitenkaan itse kokemus. Minä vain olen ja kaikki muu, mukaan luettuna aika, kokemukset ja tunteet ovat kuin jokia, jotka kulkevat ohitseni. Meidät on työnnetty (omasta toimestamme) rajoillemme, jotta voimme laajentaa käsitystämme siitä, kuka olemme, ja määritelmäämme elämästä. Sielu rakastaa laajentumista.



Niinpä nyt olen näiden tunteiden sisä- ja ulkopuolella samanaikaisesti, palapelin sisällä ja ulkopuolella kerralla. Se on kuin elokuvan katselemista toisen kerran – surullinen kohtaus tuntuu edelleen surulliselta, mutta se ei ole yhtä surullinen, koska tiedän, että kuljetaan ratkaisua kohti, kenties jopa onnellista loppua. Ja samalla tavalla jokaisen päivän myötä muisto tulevaisuudestani jalostuu – alan muistaa oman onnellisen loppuni, valaistumiseni. En usko, että tiedemiehillä on sanaa kuvaamaan muistinmenetystä tulevaisuudesta, mutta siitä olemme toipumassa. Nimittäin palapelinpalat ovat edelleen, mitä ovat aina olleet, aivan kuten tunteet ovat edelleen ihmistunteita – meistä vain tulee rennompia leikkimään niillä, koska alamme muistaa valmiin kuvan ja luottaa sen paljastumiseen.



Mitä enemmän muistan tulevasta itsestäni, todellisesta itsestäni, sitä enemmän tunnen seisovani monien shaumbrojen rinnalla oman oivaltamiseni kynnyksellä. Mikä on sinun kynnyksesi? Mikä pidättelee sinua olemasta kaikkea, mitä olet?



Kuluneena kuukautena olen tuntenut tätä syvästi ja minulle henkilökohtaisesti tämä kynnys on se "millään ei ole merkitystä" –tila, mikä tulee valaistumisen myötä. Toisinaan saan kokea tuon autuaan tilan, että tiedä kaiken olevan valmista ja täydellistä. Nämä ovat kuitenkin ohikiitäviä hetkiä suhteellisen kontrolloidussa ja jäsentyneessä päivässä. Mitä jos sallisin itsen olla tuossa piittaamattomassa tilassa 24/7? Varmasti maailmani hajoaisi. Odota, sehän tapahtui jo!



Viime aikoina on tapahtunut paljon putoamista: unia kallionkielekkeeltä putoamisesta, merabheja putoamisesta ja lentämisestä, elämäni hajoamista, sen havaitsemista miten rakastun itseeni lisää joka päivä, mikä johtaa elämään rakastumiseen, ja lopulta omien palojeni näkemistä loksahtamassa paikoilleen – paljon aspekteja palaamassa kotiin, sieluni putoamassa ihmiseeni. (Suom. huom. kaikissa kohdissa on englanniksi käytetty eri muodoissa samaa sanaa, mikä merkitsee putoamista)



Pelko vetää minut takaisin tuolta kynnykseltä ja sanoo, ettei minun pitäisi menettää kontrollia – minusta tulisi todella "pudonnut/langennut enkeli", jos päästän irti huolehtimisesta, suunnittelemisesta ja elämäni organisoimisesta. Ajattelen usein vertauskuvaa, mitä Adamus käytti viime vuoden Ahmyo-retriitissä: mestari vain olettaa, että edessä on silta ja ottaa askeleen ilmaan – ja joko silta ilmestyy tai hän oppii lentämään. Hän yritti vakuuttaa meidät olemaan vapaa ja menettämään kontrollin. Kuitenkin näen jatkuvasti kuvan pudonneesta/langenneesta … tarkoitan, putoavasta enkelistä. Mutta sitten vedän syvään henkeä ja oivallan, että sitten kun en välitä enää, no, en välitä seuraamuksista. Eli tämä "sillä ei ole mitään merkitystä" –asenne on todella varma veto. Riippumatta siitä, miten tarkastelet sitä, se tekee elämästäsi ja oivalluksestasi helpompaa.



Malja putoaville enkeleille ja lentäville mestareille!



Kim Seppälä on uuden energian kirjoittaja, joka asuu parhaillaan Maltalla. Hän tekee satunnaisesti artikkeleita Shaumbra-lehteen.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Avatar
Magellan sky code
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1425
Liittynyt: 02.11.2013 09:18

Syyskuu 2015 EI-MINKÄÄN SALLIMINEN

ViestiKirjoittaja hammer » 16.10.2015 16:52

EI-MINKÄÄN SALLIMINEN

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä sitä ollaan kynnyksellä ja sujahdetaan tai sukelletaan pää edellä toiselle puolelle. Tiedän, että (teoriassa) kaikki on tehty ja valmista, kasama. Mutta silti mietin: "Onko tämä se suuri oivallus, mihin olen valmistautunut elämien ajan? Tätäkö on elämäni valaistumisen kynnyksellä?" Kyse ei ole siitä, että odotin punaisen maton tai kultaisten portaiden laskeutuvan pilvistä (vaikka se olisi kivaa), mutta odotin ainakin niiden aaltoina tulevien aspektien ja menneiden elämien muistojen loppumista, jotka sotkevat elämäni ahmyon. Oikeasti, se on uuvuttavaa. Minne tahansa käännynkin, tulen kasvotusten itseni kanssa – enkä välttämättä tuon todellisen ja vapaan versioni.

Epäilyjä on rajattomasti. Ne kysyvät: "Miten on mahdollista, että kaiken tietoisuuteni, viisauteni ja kokemukseni kera löydän itseni edelleen eksyneenä draamaan? Miksi asiat tuntuvat yhtä kaoottisilta ja järkyttäviltä kuin aina ja niissä on vielä vähemmän tolkkua? Ovatko nämä syvät haavat edes minun?" Kunnes muistan: "Mikään ei ole väärin. Valitsin muutoksen ja nyt olen keskellä sen kokemista." Emme shaumbroina ole ainoastaan muutoksenluojia, vaan myös transformaatioeksperttejä. Luulisi, että olisimme rennompia sen kanssa! Onhan muutos täällä meidän vuoksemme ja palvelemassa meitä.

Kenties on hyödyllistä muistaa, että se mitä tässä oikeasti tapahtuu, on paljon syvällisempää kuin ihmiselämän tavalliset ennustettavissa olevat syklit. Sellaiset kokemukset kuin työpaikan tai suhteen menettäminen tai myös syntymä ja kuolema ovat helppo nakki verrattuna siihen tietoisuusmuutokseen, joka tapahtuu siirtyessämme heräämisestä mestaruuteen. Olemme päättäneet luoda täysin uuden suhteen itseemme ja päästää irti siitä matriisista, jolle todellisuutemme on perustunut.

Voitaisiin sanoa, että havahtumaton ihmiselämä on kuin junamatka, jolla maisema muuttuu ihmisen kehittyessä. Oivalluselämä on kuitenkin erilainen: maiseman muuttumisen lisäksi nyt junakin muuttuu, eikä ainoastaan junan muoto, vaan myös sen toiminta, tarkoitus ja käyttöjärjestelmät. Navigointijärjestelmä määritellään uudestaan ja se kommunikoi kanssamme hullulla, uudella tavalla. Siinä missä elämä oli ennen juna raiteilla, se alkaa tuntua yhtäkkiä enemmän autolta pyörien päällä, kunnes seuraavana päivänä havaitsemme lentävämme ilmassa eikä mitään kiintopistettä ole näkyvissä. Juuri tästä syystä nämä muutokset ovat hyvin pelottavia – koska sallimme kiintopisteemme muuttua. Emme vaihda pelkästään kanavaa, jota kuuntelemme, vaan annamme kaukosäätimen mieleltä "minä olen" –olemukselle.

Vaatii tosissaan rohkeaa ja uskaliasta olentoa salliakseen tuollaisen transformaation. Muistakaa, rakkaat tietoisuuskollegat ja merirosvokumppanit, että teemme lopultakin sitä, mikä tuntuu oikealta meille, ja jokaisen todellisuusosan on järjestäydyttävä uudelleen suhteessa meihin. Pioneerina oleminen merkitsee katsomista tulevaisuuteen, jota ei ole vielä luotu, joten elämä on luonnollisesti huolestuttavaa.

Rakastamme epäilemistä, huolestumista ja kysymistä itseltämme, mikä on pielessä, mutta kohdataanpa totuus: jos juuri mitään ei tapahtuisi, olisimme todella järkyttyneitä. Emme voi saada kumpaakin. Emme voi astua vanhan itsemme rajojen yli ja säilyttää edelleen odotetun turva. Voimme kuitenkin tehdä ei-mitään. Toisin sanoen, muutoksen tielle menemisen sijasta voimme sallia sen – kaikessa suuressa kaaoksessaan, melussaan ja epätäydellisyydessään.

Melkein päivittäin kadotan itseni mieleeni ja aspekteihini, vain palatakseni ennemmin tai myöhemmin takaisin muistamiseen. Elämäni on tanssispiraalia, joka liukuu tietoisuuden ja kaikkien häiriötekijöiden välillä. Joskus mietin, mitä itua on käydä sitä läpi, jos aina päädyn samaan paikkaan joka tapauksessa? Enkö voisi vain mennä asiaan ja lakata ylipäätään menettämästä tasapainoani? Sillä tosiaankin sama asia tuo minut joka kerta takaisin muistamiseen:

Vedän tietoisesti henkeä, sallin kaiken olla, mitä on, tunnen hengityksen syvällä vatsassani … sallin lisää ja sanon itselleni: riippumatta siitä, mitä tapahtuu, se on ok, minä olen ok … kenties ei tunnu sitä, että kaikki on hyvin, mutta sekin on ok … itse asiassa millään ei ole merkitystä, paitsi että olen läsnä itseni kanssa, tiedostan, että olen olemassa, ja tiedostan, että tiedostan … hengitän lisää, kunnes luiskahdan tuohon suloiseen ei-mitään-tilaan … silloin tiedän saapuneeni alueelleni, tasapainopisteeseeni.

Kenties se on vain uusi sana hyväksymiselle, myötätunnolle tai sallimiselle, mutta jotenkin ei-mitään-käsite saavuttaa minut parhaiten. Ei-mitään on tila, jossa minun ei tarvitse tehdä tai olla mitään, mennä minnekään, ajatella, vastustaa tai kontrolloida mitään. Siinä ei ole mitään ymmärrettävää ja mitään todistettavaa – olen siinä vain kaikkea, mitä olen, eikä mikään ole oikeasti riittävän tärkeää häiritäkseen tuota rauhaa.

En ole harjoitusten suuri ihailija, mutta jos minun täytyisi myöntää käyttäväni jotain, se olisi ei-mitään-harjoitus. Tällä tavalla huomaan yhdistyväni kerta toisensa jälkeen tietoisuuteeni. Tämä alue on kuin olemista pyörremyrskyn silmässä, missä mikään ei kosketa rauhantilaani, missä voin itse asiassa nauraa tämän maailman naurettavuudelle ja tarkkailla elämäni draamaa, joka näytetään järjestetyn niin yksityiskohtaisesti ja nerokkaan synkronisesti, etten voi yksinkertaisesti uskoa, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Tänä iltana menen nukkumaan tietäen, että luultavasti taas huomenna tanssin tuota spiraalitanssia ja liu'un oivaltamisen ja epäilemisen välillä. Ja koska tiedän, ettei minun ehdottomasti tarvitse tehdä mitään, voisin yhtä hyvin nauttia aistillisesta kokemisesta. Sillä kuka tietää, miten monta tilaisuutta minulla on vielä kokea oikeaa ja aspektien vaivaamaa draamaa, sellaista joka saa pääni pyörälle, sydämeni jyskyttämään ja vatsani sekaisin adrenaliinista? Aah, miten aistillista! On uskomatonta ajatella, että nämä ovat viimeisiä kertoja, jolloin koskaan pystyn kadottamaan itseni täysin näihin tiheisiin, tahmeisiin ja hyvin inhimillisiin tilanteisiin. Miksen siis tekisi sitä tyylillä, täysin vereslihalle avautuneena ja leveä hymy kasvoillani sanoen: "Kyllä, olen valmis! Tuokaa se esiin, aspektit! Näyttäkää minulle, mitä teillä on, koska aion nauttia helvetisti teistä, kun vielä voin, suoraan täältä ei-mitään-alueeltani, nojautuen taaksepäin ja syöden popcornia. Katsotaanpa show'ta!


Kim Seppälä on uuden energian kirjoittaja, joka asuu parhaillaan Etelä-Saksassa.
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Marraskuu 2015 MERLINIEN PALUU

ViestiKirjoittaja hammer » 06.11.2015 22:42

MERLINIEN PALUU

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Marraskuun 2015 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Merlinit ovat palanneet – 2000-luvun ruumiillistuneet Merlinit. Adamus laajensi äskettäin Crimson Circlen tapahtumassa Romaniassa tavanomaista häiriötekijätemppurepertuaariaan ja opasti meidät useiden kulmakarvoja nostattavien kokemusten läpi, kuten veden tuijottaminen, peiliin tuijottaminen ja pakauwan käyttäminen energioiden tuntemisessa ja kulkemisessa ajassa ja avaruudessa. Hän opetti meitä myös kulkemaan seinien läpi ja omaksumaan kirjat lukematta niitä. (Kiitos Adamuksen, minulla on nyt moniulotteisia painajaisia: nykyisissä unitaisteluissani pystyn taivuttamaan aikaa ja paikkaa, mikä on epäilemättä todella "siistiä" elokuvamateriaalia, mutta jättää ihmisitseni väsyneeksi ja särkeväksi aamulla!)

Minulla tuossa tapahtumassa oli kyse taian tuomisesta takaisin elämään. Kun olin 15, yksi suosikkiasioistani oli lukea Harry Potter –kirjoja. Noiden kirjojen lukeminen herätti kauan sitten unohdetun, nukkuvan lohikäärmeen teini-itsessäni: tietäminen joka nykii tietoisuuteni reunalla ja kuiskii, että taikaa on olemassa fantasiakirjojen ulkopuolellakin. Jotenkin tiesin jo silloin – jääräpäisen ja intohimoisen (joskin täysin selittämättömän) vakaumuksen kera – että on jotain, joka on täysin tämän ulottuvuuden ulkopuolella. Salaa uneksin maailmasta, jossa oikea taika oli osa todellista elämää. Jatkoin lukemista ja uneksimista, kunnes oli aika kasvaa aikuiseksi. Sitten tallensin tuon unelman turvallisesti jonnekin sydämeni takahuoneeseen, jotta voisin keskittyä elämän ankean ja intohimottoman varjon elämiseen.

Vaati monta kierrosta ja kaarrosta ja lukemattomia epäonnistumisia jästinä olemisessa, mutta vuosikymmentä myöhemmin löysin itseni ensimmäisestä Crimson Circle –tapahtumastani – mysteerikoulusta. Olin koukussa! Minusta tuntui kuin Harry Potterista, joka saapui Tylypahkaan ensimmäistä kertaa. Muutaman vuoden päästä löysin itseni istumasta tanssisalissa Transilvaniassa, jossa ylösnoussut mestari antoi Merlin-tittelin minulle ja 170 muulle tietoisuustutkimusmatkaajalle. 15-vuotias itseni olisi hyvin ylpeä minusta! Jos matkustaisin ajassa taaksepäin, haluaisin jakaa hänen kanssaan kaikki ne asiat, jotka olin oppinut oikeasta taiasta. Halusin kertoa hänelle:

"Eräänä päivänä löydät taian ja tällä kertaa se on uudenlaista – ei uusi ilmentämistyökalu tai ase valtapelien pelaamiseen. Tällä kertaa löydät taian, joka on vallan tuolla puolen. Löydät sen – sitten kun astut pois massatietoisuuden hypnoottisesta shakkipelistä ja nouset mustavalkoisen shakkinappulakaksinaisuuden yläpuolelle, kun hierarkiat eivät vaikuta sinuun eivätkä toisten lait liity mitenkään sinuun, koska ymmärrät, että olet shakkimestari, et pelin vangiksi jäänyt nappula ja kun sinulla ei ole tarvetta tai halua olla voimakkaampi kuin kukaan muu, koska elät täysivaltaisella alueella puolen ulottuvuuden päässä noista peleistä.

"Rakas itse, löydät tämän taian, kun et enää pelkää pelkoa, sillä sallit pelon transformoitua luottamukseksi, tietämiseksi ja intohimoksi, kun olet valmis menemään mielesi reunan yli löytämään tunteen, mielikuvituksen ja aistillisen kokemisen ja kun pystyt keskittymään Itsen moniin puoliin kerralla ja luotat, että voit olla tuo laajentunut versio kadottamatta itseäsi – silloin olet vapaa olemaan maagi.

"Kun et pelkää kuolla, et pelkää elää etkä pelkää syntyä uudestaan, kun olet niin tietoinen tietoisuudestasi, että voit sallia kaikkien ihmistarinoiden väreillä pois, kun voit mennä siitä, mikä oli, siihen mikä on ja mitä voisi olla, kun laajennut niin paljon, ettet enää siedä sellaisia rajoituksia kuin identiteetti tai odotukset ja kun olet saapunut perille itseesi ja tiedät, kuka olet – silloin olet valmis todelliseen taikaan.

"Kun tiedät, ettei se, ettei jonkin ollut mahdollista aiemmin, merkitse, ettei siitä tule mahdollista sillä hetkellä, kun laitat tietoisuutesi tuohon mahdollisuuteen, kun sinulla on rohkeutta valita uusi vanhan sijasta, vapaus rajoitusten sijasta ja kun olet niin intohimoinen elämisestä, olemassa olemisesta ja sen ilmaisemisesta, kuka olet, ettei mikään voi hillitä tuota tulta – silloin on sisäisen Merlinin aika palata. Silloin olet valmis tietoisuusalkemiaan, ihmisen ja jumaluuden yhteensulautumiseen. Ja koska olet todellakin vapaa olento – et edes ajan ja paikan rajoittama – voit päättää olla siinä nyt. Tule tietoiseksi maagistasi ja se on olemassa."

Tämän haluaisin sanoa. Kuitenkin ollessani hyvä shaumbra, joka on oppinut kaiken myötätunnosta, matkustan takaisin entiseen itseeni ollakseni vain läsnä hänen kanssaan ja sanoakseni: "Olet täydellinen juuri sellaisena, kuin olet. Kaikki on hyvin. Ja, voi Merlinin tähden, lakkaa pukeutumasta kuin hippi!"

Skypetin hiljattain vanhempieni kanssa ja mainitsin tapahtumasta, johon juuri osallistuin. Äitini kysyi: "Mitä teette näissä tilaisuuksissa? Meditoitteko koko päivän?" Vedin syvään henkeä ja sallin itseni sukeltaa muistoihin tästä uskomattomasta työpajasta ja kaikista niistä sisäisistä muutoksista, joita on tapahtunut sen jälkeen … ja sitten muistin, kenelle puhuin. Vedin uudestaan syvään henkeä, kun selvitin, miten tiivistän kokemukseni ja tulkitsen sen kieleksi ja käsitteiksi, joissa olisi jotain tolkkua vanhemmilleni. Pitäisikö minun mainita näkymätön pantteri? Pitäisikö minun ylpeästi ilmoittaa, että heidän tyttärensä on nyt virallisesti Merlin – ainakin yhden kaikkien aikojen suurimman (kuolleen) alkemistin mukaan?

Sen sijaan vastasin: "Työskentelemme tietoisuuden kanssa." Ja hymyilin itsekseni syvällisyyttä ja totuutta tämän huolettomalta näyttävän pelkistyksen takana. Tosiaankin, loppujen lopuksi elämä on vain kakun kuorrutusta – todellinen taika on tietoisuus.

Kenties nämä uudet Merlinit eivät näytä kovin erityisiltä. Kenties käytämme farkkuja, lennämme lentokoneella, rakastumme, kerromme huonoja vitsejä ja juomme liikaa viiniä, niin kuin kuka tahansa ihminen. Erona on: sallimme kaikki havainnot, myös havainnon taiasta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Huhtikuu 2018 EI EPÄILYÄ

ViestiKirjoittaja hammer » 06.04.2018 07:10

EI EPÄILYÄ

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hiljattain minulla oli paljon sydänkipua. Tarkoitan siis painetta rinnassa, erityisesti ollessani syvässä sallimistilassa. Kuulemani mukaan se on ollut yleinen shaumbra-oire viime aikoina. Ihmettelin, mistä siinä oli kyse, koska olin täysin varma, etten ollut saamassa sydänkohtausta, vaikka tuntuikin juuri siltä. Ymmärrän nyt, että siinä on kyse sydämeni seuraamisesta – sydäntäni särkee tullakseen kuulluksi. Se oli minulle hyvin luonnollista lapsena ja vielä teininäkin. Mutta lisääntyvässä määrin unohdin sen – ei pelkästään massatietoisuusgravitaation, vaan myös heräämiskokemuksen raskauden vuoksi. Sydäntä varjosti epäily.

Mahdollisesti olin liian utelias, liian itsepäinen tai pelkästään liian tietämätön heräämisen aiemmissa vaiheissa, jotta epäily olisi vaivannut. Useimmiten seurasin sydäntäni ilman sen kummempaa ihmettelyä. Se ei tehnyt minua onnelliseksi eikä elämääni helpoksi, mutta tiesin olevani oikealla polulla. En kyseenlaistanut itseäni, kun elämäni hajosi. Kyseenalaistin elämän, mutten kyseenalaistanut jatkuvasti itseäni.

Vasta sen jälkeen kun olin syvällä heräämisessäni, kohdattuani noin tuhat erilaista oman pimeyteni ilmentymää, tuo epäily todella tunkeutui tajuntaani. Vaikka olen ehkä päässyt enemmän kosketukseen sisäisen tietämiseni kanssa vuosien saatossa, epäily jatkoi varjojen heittämistä polulleni sekä ihmisen ja jumaluuden välisen tilan tukkimista.

Mutta miksi olen pitänyt kiinni epäilystä niin sitkeästi? Kyse ei ole vain siitä, että useimmat ihmiset pitävät hulluna elämäni omistamista ruumiillistuneelle valaistumiselle tai että olemme edellä aikaamme. Se oli ennen tekosyyni, mutta nyt olen nähnyt, miten muut ovat sitoutuneet visioihin ennen aikaansa, eikä epäily ole häirinnyt heitä. Viittaan tässä Elon Muskiin, jos sinulta sattui menemään ohi viime shoud (3.3.2018). Millaista on, kun seuraa sydäntään ja kokeilee visioita, joista toiset eivät uskalla edes uneksia? Millaista on pysyä sitoutuneena visioihinsa ja sivuuttaa täysin epäily, kun kaikki ympärillä pitävät hulluna? On aika ottaa selvää. Tunnen tuon kohdan lähestyvän äänekkäästi ja kovaa. Tunnen, että siellä minne olen menossa, minne päätän mennä, ei ole tilaa epäilylle. Mestarin antama uhkavaatimus: valitsetko mestaruuden vai valitsetko epäilyn?

Uskoakseni olemme kaikki menettäjäeksperttejä jo tähän mennessä. Voitko kieltää sitä? Olemme kaikki eksperttejä menettämään kaiken ja päästämään irti ja vapautumaan kaikesta, mikä ennen määritteli ihmiskokemuksemme. Olemme päästäneet irti identiteeteistä, esi-isistä, terveydestä, suhteista, massatietoisuudesta ja myös kuolemanpelosta. Miten monta kertaa olemme ajatelleet: nyt ei varmasti ole enää mitään irtipäästettävää? Ja tietysti on aina jotain lisää. Meidän olisi pitänyt kuunnella viisasta Tobiasta, joka varoitti meitä kysymysten esittämisestä! Joka tapauksessa ponttini on, että minulle epäily on kynnys, oma kristallivankilani. Vasta kuluneena kuukautena oivalsin, että salliminen on epäilyn vastakohta: kun sallin koko itseni kontrolloimatta, epäilyä ei voi olla. Toisaalta jos pidän kiinni epäilystä, en oikeasti salli. Jos sallimista voidaan verrata ruumiillistuneen valaistumiskokemuksemme kaasupolkimeen, niin epäily on jarru. Juttu on niin, että olemme liian pitkällä kääntyäksemme enää takaisin ja jarrun painaminen tässä kohtaa on vaarallisempaa kuin kaasun painaminen.

Sokrateelainen kysymys tässä olisi, jos seuraamme Adamuksen ajatussuuntaa: miten epäily palvelee minua ja miksi pidän siitä niin paljon? Minulle vastaus oli tuskallisen selvä. Menneisyydessä sydämeni seuraaminen epäilemättä itseäni johti hyvin epämiellyttäviin kokemuksiin. Näin ollen sen negatiivinen vahvistaminen, että itseensä luottaminen assosioituu tuskaan, on johtanut itse-epäilyriippuvuuteen. Ihmispsykologian perusteet. Mutta sitten mestari-itseni totesi hyvin välinpitämättömästi, että kenties tuskan välttäminen ei ole koskaan ollut pointtina. Mielenkiintoista. Nimittäin ihminen ajattelisi: "Miten pystyn ehdollistamaan mieleni uudelleen ja assosioimaan itseluottamuksen positiivisiin kokemuksiin?" Mutta valitettavasti mestari ei siedä minkäänlaista ehdollistumista. Mestari ei pelkää olla ihminen ja kokea satunnaista tuskaa, joka sen mukana tulee.

Siis tässä on sielupsykologiaa: kenties sydämeni seuraaminen johti minut juuri noihin sydämen särkeviin, hengenvaarallisiin, masentaviin, noloihin ja syyllisyyttä aiheuttaviin kokemuksiin, jotka palvelivat minua täydellisesti, koska sieluni kohtalo oli ja on oivaltaa valaistumiseni tässä elämässä. Tyypilliseen ihmistapaan olin olettanut, että sydämeni seuraaminen johtaisi minut helppoon ja onnelliseen elämään. Ja olen varma, että niin olisi tapahtunut, jos sielukohtaloni olisi ollut viettää onnellista ja helppoa elämää. Mutta ei ole. Sieluni valitsema kohtalo on sallia ihmiseni ja jumaluuteni olla läsnä täällä maan päällä yhdessä ja tietoisena toisistaan – vaikka se merkitseekin joitain tilapäisesti epämiellyttäviä kokemuksia. Ihminen on oikeastaan hyvin hassu – se ajattelee: "Okei, luotan itseeni täysin, mutta vain jos saan takuun, että elämäni on onnellista ja olen vapaa, rikas ja terve." Mutta ihmisenkin täytyy myöntää, että itseluottamus on joko ehdotonta tai se ei ole oikeaa luottamusta.

Oivalsin lopulta, että kaikki nuo kokemukset joita ihminen piti epäonnistumisena ja jotka viettelivät minut epäilemään itseäni, palvelivat minua täydellisesti. Sydämeni seuraaminen johti minut juuri sinne, missä minun täytyi olla päästäkseni tähän. Eli tämä taianomainen kompassi nimeltään "sydän" toimii! Tämä oivallus toi minulle suurta helpotusta, koska nyt voin vihdoin rehellisesi sanoa, etten enää tarvitse epäilyä. Voin seurata sydäntäni tietäen, että se palvelee minua, minne tahansa se johdattaakin minut. Tunnen kokonaisen enkelikuoron pyörittelevän silmiään ja ajattelevan: "Mehän sanottiin sinulle niin." No, on kaksi eri asiaa ymmärtää jokin tai tietää se täysin varmasti.

Varmuudesta puheen ollen, mieleeni tuli sitaatti Elon Muskilta: "Jos jokin on tarpeeksi tärkeää, sinun pitäisi tehdä se, vaikka todennäköisyys olisi sinua vastaan." Kenties luomuksemme eivät vaikuta kovin suurilta verrattuna Muskin luomuksiin, kenties kukaan ei ylistä meitä menemisestä massatietoisuusgravitaation yli, koska teemme sen ilman hienoja avaruussukkuloita, ja kenties jäämme yhtä näkymättömäksi, kuin salaisen palvelun agentti naamioituna, huonommin palkattuna vain! Jos näin on, jää vain yksi kysymys: onko ruumiillistunut valaistuminen tarpeeksi tärkeää kaiken riskeeraamiseksi – vaikka se epäonnistuisi? Tunnen oman vastaukseni sydämessä kovana ja selkeänä.

Mihin sydämeni johtaa minua nyt? Suoraan sallimiseen. Jokaisen tunteen, ajatuksen, aspektin ja kokemuksen sallimiseen virrata lävitseni integroitumaan, ilman vastarintaa. Mitä visioni ovat epäilysverhojen tuolla puolen? Sinä jatkat Marsin tekemistä siirtomaaksi, Musk. Minulla on kiirettä uudella maapallolla.

(www.kimseppala.com)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Toukokuu 2019 LOHIKÄÄRMETARINA

ViestiKirjoittaja hammer » 04.05.2019 19:24

LOHIKÄÄRMETARINA

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Pitkän aikaa yritin pidätellä lohikäärmettäni peläten, että jos lohikäärme polttaa pois vanhan ihmisidentiteettini, menettäisin rakkaudentunteen. Onnekseni lohikäärme ei odottanut minun lupaani.

Rakkaudentunne oli kaunein lahja, jonka annoin itselleni. Olin niin intohimoinen rakkaudesta, että päätin kokea sen jokaisesta mahdollisesta vinkkelistä ja tutkia jokaista rakkaussävyä, joka tällä hullulla planeetalla on. Enkeliammattini ja missioni tänne maan päälle inkarnoituessa oli ikään kuin tutkia rakkautta, joten en aikonut luopua siitä helposti.

Jotain kuitenkin tapahtui pyrkiessäni sukeltamaan syvälle rakkaudentunteeseen: jouduin ihmisrakkauskokemusteni vangiksi ja unohdin oman vapauteni – rakkausriippuvuudesta oli tullut kristallivankilani.

Kenties silloin ei ollut yllättävää, että lohikäärmeeni otti usein rakastajamuodon. Esimerkiksi, reilu parikymppisenä (ennen kuin löysin Crimson Circlen), päädyin fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Katsoessani taaksepäin näen nyt tuon kokemuksen lohikäärmeenäni, joka pakotti minut olemaan brutaalin rehellinen itserakkaudettomuudessani. Tietysti kirosin lohikäärmeen ja kysyin, eikö ollut lempeämpää tapaa ohjata minua itserakkauden polulle. Miksi sen täytyi olla niin väkivaltaista? Ilmeisesti lohikäärme oli yrittänyt hienovaraisempia lähestymistapoja, mutta olin pitänyt kiinni riippuvuudestani erittäin sinnikkäästi. Minulta vaati muutaman uuden suhteen päästä tärkeään sallimiseen – kun sallin lohikäärmeen polttaa pois kiintymykseni kaikkeen, mikä ei ole aidosti harmoniassa totuuteni kanssa, prosessi on hyvin armollinen. Ainoastaan vastustaessani noita liekkejä, siitä tulee säälimätön.

Viime vuosina lohikäärme on tullut pintaan monta kertaa, jälleen suhteiden kautta. Tajusin älyllisesti, mitä Adamus tarkoitti puhuessaan emootioiden ja tunteiden/tuntemusten erosta, mutta tultaessa käytännön soveltamiseen, havaitsin kietoutuvani edelleen emootioihin – olin edelleen addiktoitunut ihmiskokemukseen. Kun kuulin oivaltaneiden mestareiden tai henkisten opettajien puhuvan siitä, ettei oivaltamisen jälkeen ole enää emootioita, ajattelin: "Mitä itua on olla ruumiillistunut, jos ei salli ihmisen kokea ihmisyyttään?!"

Se aiheutti mielelleni paljon päänsärkyä, erityisesti koska kuulin monia erilaisia viestejä: "Salli vihasi", "Älä samaistu emootioihisi", "Emootiot ovat inhimillisiä", "Olemme JA-tilassa", "Päästä irti ihmisidentiteetistäsi" … Se kaikki tuntui hyvin ristiriitaiselta ja hämmentävältä. Ja jälleen vanha sitoutumiseni rakkaudentunteeseen tuli esiin: olin varma, että jos päästäisin irti ihmisemootioistani, menettäisin rakkaudentunteeni. En yksinkertaisesti voinut kuvitella rakkautta emootioiden ulkopuolella. Ainakaan mieleni ei voinut …

Lohikäärmeeni selvitti mukavasti tuon hämmennyksen polttamalla pois ihmisegoni ja näyttämällä emootioiden haurauden. Hitaasti löysin ohuen – mutta syvän – rajan emootioiden ja tunteiden väliltä. Esimerkiksi, jos jokin ulkoinen tilanne aiheutti vihareaktion, oivalsin, että voin samaistua tuohon emootioon, puolustaa oikeuttani tuntea vihaa, analysoida, miksi tunsin vihaa, ja pakahtua lävitseni kulkevasta neurokemiallisesta aallosta. Tai sen sijaan että yritin kontrolloida tuota emootiota tai antaa sen kontrolloida minua, voin vain antaa sen palaa lävitseni, kunnes se muuntuu luonnostaan ja haihtuu kuin savu. Suurin haaste tuolla hetkellä on olla puuttumatta sallimiseen. Osa lohikäärmeen alkemiaa on muuntaa emootiot selkeiksi tunteiksi. Määrittävä ero emootioiden ja tunteiden välillä näyttää olevan, että tunteet ovat puhtaita kokemuksia, jotka eivät sekaannu tunteeseeni siitä, kuka olen. Mutta heti kun käytän tunnetta määrittämään identiteettini, mieli vääristää sen ja muuttaa emootioksi.

Täydeksi yllätyksekseni huomasin, että on mahdollista tuntea rakkautta ilman emootioita tai kiinnittymistä ihmisidentiteettiin! Nyt koen vapaata rakkaudentunnetta, josta puuttuu kärsimystekijä, ja se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Oletin loogisesti, että rakkaus vaatii polariteettia, koska se luotiin Maan polariteetista. Luulin, että jos rakkauden tuska menetetään, silloin myös sen syvyys, kauneus, rikkaus ja kiihkeys menetetään. Onneksi olin väärässä.

Tämä uusi rakkaudentunne ei ruoki ihmisidentiteettiä, suojele haurasta mieltä eikä puolusta emootioita. Se pelkästään säteilee avoimesti ja aidosti, ilman pelkoa tai rajoituksia. Se on kiihkeää olematta kireää. Se on syvää olematta dramaattista. Se on intohimoista olematta polarisoitunutta. Ja se on kuitenkin herkullisen aistillista ja intiimiä! Jumalalle(itselle) kiitos lohikäärmeestä, joka poltti pois kiinnikkeeni uudestaan ja uudestaan, ihmiseni järkyttävästä pelosta ja kovista protestiäänistä huolimatta. Jos ei olisi lohikäärmettä, en olisi koskaan uskaltanut etsiä sisältäni vapaata – ja aitoa – rakkaudentunnetta.

(www.kimseppala.com)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2019 PSYKOLOGIA KONEIDEN AJASSA

ViestiKirjoittaja hammer » 08.10.2019 17:46

PSYKOLOGIA KONEIDEN AJASSA

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2019 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Aloin hiljattain lukea uudelleen Maria Szepesin romaania The Red Lion, ja ilokseni törmäsin tähän unohtuneeseen osaan kirjan alussa. Psykiatri kuvaa uraauurtavaa teoriaansa:

"Kutsuin järjestelmääni metapsykoanalyysiksi. Minun määritelmäni mukaan psyyke on kuolematonta älykkyyttä, joka on tässä maailmassa kehittyneintä ihmistietoisuudessa. Ihmistietoisuuden huippu vertautuu valitettavasti rajattomaan henkeen kuin pölyhiukkanen kosmokseen. Sielun sairaus merkitsee, että sillassa, elimissä jotka välittävät yksilön ja hengen välillä, on jonkinlainen vaurio. Hänen joka hoitaisi sielua, täytyy diagnosoida ja korjata tämä toimintahäiriö kaikella kliinisen tutkimuksen tehokkuudella ja perusteellisuudella. Jos hän hoitaa vain oireita, hän saattaa hyvinkin täyttää mielisairaalat – ja maailman – raivoavilla elävillä kuolleilla."

Seitsemänkymmentäkolme vuotta myöhemmin maailma on edelleen täynnä raivoavia eläviä kuolleita, eikä psykotrooppisten huumeiden ja teknologian lumoava vaikutus auta asiaa. Minulla ei ole mitään intohimoa muuttaa sitä. Kuitenkin tämän hypnotisoidun ihmiskunnan keskellä joka harhailee Sinisen maassa, kapinallisia sieluja alkaa herätä. Siitä olen intohimoinen.

Kun monet shaumbrat ovat tai ovat olleet psykologeja, psykiatreja tai terapeutteja, haluaisin avata keskustelun psykologian roolista Koneiden ajassa. Käytän myös tämän tilaisuuden kertoa oman visioni siitä.

Ironista on, että valtavirtapsykologit ylpeilevät olevansa tietoisuuden asiantuntijoita ja tutkijoita, vaikka rajoittavat kiinnostuksensa tietoisuudesta pelkän mielen tutkimiseen. Itse asiassa he pitävät Itseä mielenä. Toisin sanoen, he tutkivat mieltä mielen sisältä käsin ja kutsuvat sitä tietoisuuden tutkimiseksi. Jos he myöntävät mahdollisuuden sellaisen tietoisuuden olemassaoloon, joka ylittää ajan, paikan, ajatukset, tunteet ja biologian, he kieltäytyvät kuitenkin antamasta tuolle mahdollisuudelle mitään paikkaa psykologiassa tieteenä. "Antaa uskonnon ja filosofian hoitaa niin epämääräiset ja omalaatuiset ajatukset", he sanovat. Psykologian halu olla osa makeiden lasten klubia (tiedeyhteisöä) on sen suurin rajoitus. Kun asiaa ajattelee, niin pakkomielle hahmottamisesta tieteelliseksi rajoittaa kaikkia nykytieteitä, mutta se on toisen kerran keskustelua.

Pointti on, että psykologia on erittäin sinistä. Sellaisen psykologian ehdottaminen, joka perustuu gnostiin tieteellisten todisteiden sijasta, itsenäisyyteen massatietoisuuden sijasta ja kommunikointiin hengen kanssa henkilösuhteiden sijasta, rikkoo kaikkia ydinolettamuksia, joille moderni psykologia rakentuu. Tästä syystä mikä tahansa uraauurtava teoria, joka ei sovi valtavirtapsykologian rajoittuneeseen ajattelumalliin, lakaistaan nopeasti maton alle. Ja varo sanomasta: "Olen myös Jumala", tai sinulla diagnosoidaan narsistinen persoonallisuushäiriö!

Näet siis, miksi uuden energian psykologian luominen on haasteellista. Siinä missä valtavirtapsykologit puhuvat tietoisuudesta olematta tietoisia, uuden energian psykologeja palvelisi parhaiten olla puhumatta liikaa tietoisuudesta (psykologia-alalla) ja pelkästään olla tietoinen. Voimme pysyä hyvin näkymättömänä, ja kuitenkin ne jotka ovat heräämässä ja todella kiinnostuneita lähestymistavastamme, pystyvät näkemään tuon taikuuden.

Selkeyden vuoksi, arvostan psykologiaa ja näen sen erittäin hyvin tukevan niitä, jotka toimivat edelleen massatietoisuudessa. "Normaalissa" ihmistilassa, eli ennen heräämistä, aspektimme ovat periaatteessa sisäistettyjä suhteita, ja moderni psykologia perustuu tälle ymmärrykselle: ongelmiemme syy ja siksi ratkaisut noihin ongelmiin löydetään siitä tavasta, jolla yhdistymme muihin ihmisiin. Vaikka tänä päivänä on satoja psykoterapiamenetelmiä käytettävissä, ne kaikki perustuvat tähän lähtökohtaan. Kognitiiviset käyttäytymisterapiat keskittyvät uskomuksiimme, ajattelumalleihimme ja käyttäytymiseemme suhdekontekstissa. Psykodynaamiset terapiat keskittyvät kiintymysmalleihin, jotka omaksutaan lapsuudessa, jne. Siis vaikka lähestymistavat voivat näyttää hyvin erilaisilta, avaimena ovat aina henkilösuhteet. Ja tässä on tolkkua, jos yksilö toimii massatietoisuudessa ja on energeettisesti, neurokemiallisesti ja mentaalisesti riippuvainen toisista ihmisistä.

Kuitenkin itseoivalluksessamme tapahtuu radikaali muutos, kun emme enää automaattisesti sisäistä jokaista ulkoista kokemusta. Henkilösuhteet – ennen suurin peilimme ja ihmisidentiteettimme raakamateriaali – siirtyvät taustalle, kun käännymme sisäänpäin ja opimme, miten yhdistytään itseemme tietoisella tavalla. Kun siirrymme heräämisestä mestaruuteen, laajennamme myös tunnettamme itsestä mielen rajojen ulkopuolelle ja alamme tutkia, kuka olemme ehdollistumisemme ulkopuolella, toisin sanoen kollektiivitietoisuuden ulkopuolella.

Seurauksena on, että mitä syvemmälle siirrymme heräämiseen ja mielen ulkopuolelle, sitä vähemmän moderni psykologia pätee meihin. Saatamme elää edelleen yhteiskunnassa, mutta emme ole enää lukittuna massatietoisuuden hypnoosiin. Niinpä psykologiset teoriat jotka on kehitetty kollektiivitietoisuudessa kollektiivitietoisuutta varten, eivät enää päde meihin.

Kuitenkin koska herääminen repii hajalle ihmisidentiteettimme ja murtaa kaikki puolustusmekanismimme, on käytännössä vääjäämätöntä kokea mentaalista epätasapainoa heräämisen aikana. Useimmat psykologit näkisivät heräämisoireet – jotka näyttävät hyvin samanlaisilta kuin "normaali" henkinen epätasapaino – mutta eivät kuitenkaan tunnistaisi, mitä ne oikeasti ovat: heräämisen luonnollisia oireita ja sivuvaikutuksia. Esimerkiksi, intohimon kadottaminen ja irrottautuminen massatietoisuudesta jotka tapahtuvat luonnostaan heräämisen aikana, saattaisivat näyttää hyvin samanlaisilta kuin kliininen masennus. Psykologi saattaa silloin hoitaa noita oireita ilman menestystä, koska loppujen lopuksi oireiden todellista syytä ei ymmärretä.

Tässä kohtaa tarvitaan psykoterapeuttista mallia, joka on suunniteltu herääville yksilöille. (Ainakin se osoittautuisi tukevaksi ja hyödylliseksi. Kävin itse läpi oman heräämiseni ilman "uuden energian psykologia", mutta oli lukemattomia sielun pimeitä öitä, jolloin toivoin, että sellainen olisi ollut.) Vaikka Seksuaalienergia- ja Aspektologiakurssi ovat valtavan arvokkaita, jotkut saattaisivat pitää parempana jatkuvaa terapiaa kasvotusten. Lisäksi kaikki jotka heräävät, eivät ole kiinnostuneita kanavoiduista viesteistä (ei millään pahalla, Adamus!).

Vaikka tällä alalla on joitain henkisiä lähestymistapoja, kuten transpersonaalinen psykologia, buddhalainen psykologia ja jungilainen psykoanalyysi, en kutsuisi niitä uuden energian psykologiaksi. Mielenkiintoista kyllä, Maslow joka on laajasti tunnettu tarvehierarkiateoriastaan, muokkasi myöhemmin elämässään tätä teoriaansa ja väitti, että ihmistietoisuuden korkein muoto on sellainen, jota hän kutsui "transhumaanitietoisuudeksi", joka ylittää mielen ja persoonallisuuden (muistatko Transhumaani-sarjan?). Maslow tutki yksilöitä, jotka eivät olleet kiinnostuneita henkilökohtaisesta kasvusta, vaan ihmispersoonallisuuden ylittämisestä. Hän kutsui näitä ihmisiä "yläpuolelle nousijoiksi". Valitettavasti hän kuoli, ennen kuin ehti kehittää teoriaansa pidemmälle.

Vaikka nämä henkisen psykologian lähestymistavat epäilemättä laajentavat tätä alaa, en ole täysin vakuuttunut, että ne ovat sopivia auttamaan herääviä yksilöitä (elleivät psykoterapeutit ole itse heränneitä). Henkisyys ei kuitenkaan ole aina sama asia kuin tietoisuus. Henkinen psykologia voi nopeasti hukuttaa heräävän asiakkaan makyo-lampeen, ellei sitä tee oivaltanut yksilö. Minun tietääkseni on erittäin harvoja psykologeja, jotka auttavat erityisesti herääviä ihmisiä. Niinpä minun visioni olisi luoda uusi lähestymistapa nimenomaan tätä tarkoitusta varten.

Visiossani uuden energian psykologiasta tarkoituksena ei ole yrittää kehittää, pelastaa tai edes parantaa ihmisosaa, vaan antaa pelkästään turvallinen tila sille, tuoda tietoisuutta sen roolista Itsen kokonaisuudessa ja hyväksyä se kaikessa raakuudessaan, haavoittuvuudessaan ja rohkeudessaan. Minusta on edelleen hyödyllistä saada kliinistä koulutusta tunnistaakseen, mitkä henkiset tasapainottomuudet ovat heräämisen oireita tai sivuvaikutuksia ja myös arvioidakseen, onko turvallista tukea asiakasta menemään mielen ulkopuolelle. Esimerkiksi, sellainen joka on hyvin pirstoutunut ja jolla on sivupersoonahäiriöitä trauman vuoksi, hyötyisi enemmän tietoisesta hengittämisestä ja avusta turvallisen paikan luomisessa kuin mistään muusta. Sellaisessa tilanteessa asiakkaan kannustaminen ylittämään massatietoisuus johtaisi luultavasti enempään kärsimykseen, ei vapauteen. Mielen ylittämisessä ja järjen menettämisessä on eroa, mutta se ei ole aina ilmeinen. Vaaditaan sekä kliinistä arvostelukykyä että tietoisuutta asiakkaan tukemiseen turvallisessa paikassa, kuitenkin agendattomasti.

Kun teknologian kehittyminen jatkuu ja tekoäly tunkeutuu elämäämme, on todennäköistä, että asioiden internetistä tulee kollektiivitietoisuuden uusi verkko – eli massatietoisuuden gravitaatio on voimakkaampaa kuin koskaan, ja on vaikeampaa löytää tie ulos mielestä, täysivaltaisuuteen. Onneksi jokainen meistä joka on päättänyt ylittää mielen, edistää uuden energian psykologiaa olemalla elävä standardi. Nekin shaumbrat joilla ei ole mitään tekemistä psykologian kanssa, luovat uusia polkuja ja mahdollisuuksia elämiseen ilman kärsimystä ja luovat näin "metapsykologisen hyvinvoinnin" malleja. Tietoisen psykologin tärkein rooli on sanoa: "Hei, katso, on tuo mahdollisuus olla kaikkea, mitä olet, ja elää täysivaltaista elämää vapaana kärsimyksestä. Jos nämä ihmiset pystyvät siihen, niin sinäkin pystyt."

Rakastaisin kuulla muista uuden energian psykologeista. Kutsumme sitä sitten metapsykologiaksi, transhumaanipsykologiaksi, gnostiseksi psykologiaksi tai joksikin muuksi, on aika mennä mielen ulkopuolelle henkisen terveyden alalla! Tuokaamme taikuus takaisin ja luodaan agendaton, vallaton ja transhumaani lähestymistapa psykologiaan.

***********

Maisteriopinnäytettään varten Kim tutki, miten dramaattisia tekniikoita voidaan käyttää auttamaan integroitumisprosessissa trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuuden näytöstä yhdistettynä). Saatuaan juuri valmiiksi opintonsa kliinisessä psykologiassa, hän on valmis tutkimaan, miten tietoisuutta voidaan soveltaa psykologiassa. Jos haluaisit osallistua keskusteluun, olet tervetullut uuteen Facebook-ryhmään Psychology in the New Energy. Kimiin voi olla yhteydessä myös hänen nettisivujensa (http://www.kimseppala.com/) kautta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Kesäkuu 2020 NELJÄS NÄYTÖS, NELJÄS KOHTAUS ...

ViestiKirjoittaja hammer » 14.06.2020 23:00

NELJÄS NÄYTÖS, NELJÄS KOHTAUS – KUOLEMAN JÄLKEINEN ELÄMÄ

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

"Juhlamme ovat nyt loppuneet. Nämä näyttelijämme, kuten ennustin sinulle, olivat kaikki henkiä ja ovat haihtuneet ilmaan, tyhjyyteen. Ja niin kuin tämän näyn perusteeton rakennelma, nuo pilvihuippuiset tornit, upeat palatsit, juhlavat temppelit, koko mahtava maapallo – kyllä, kaikki mitä se peri, häviää. Ja niin kuin tämä heppoinen näytelmä haihtui, jättämättä edes yhtä telinettä taakseen, me olemme sellaista ainetta, jolle unet tehdään, ja pieni elämämme pyöristetään nukkumalla."
- William Shakespearen Myrsky – neljäs näytös, ensimmäinen kohtaus (vapaa suomennos)

Tässä hienossa puheessa jonka St. Germainin osa on kirjoittanut, ei ole koskaan ollut enemmän tolkkua kuin nyt, kun siirrymme heräämisestä itsensä oivaltamiseen. Ne aspektit jotka vasta hetki sitten olivat kiusaavia demoneja ja hyvin todellista kipua niskassa, ovat nyt – vuosikymmenten integroinnin jälkeen – kuin henkiä jotka haihtuvat ilmaan. Ne olivat vain näyttelijöitä, kuten Adamus on aina sanonut.

Nuo massatietoisuuden rajoitukset, jotka kerran tuntuivat yhtä korkealle kohoavilta ja pölyisiltä, kuin pilvenpiirtäjien lasikatot tai muinaistemppelien marmoripilarit, murenevat tyhjyyteen. Vielä hämmentäväpää on ihmisidentiteetin hajoaminen. Tämä identiteetti – monta kertaa uudestisyntynyt ja hyvin jääräpäisesti omissa määritelmissään roikkunut – on verrattavissa vain uneen. Miten niin paljon historiaa voi hajota vain läpikuultavaksi muistoksi?

Tämä on surrealistista – minusta tuntuu, että osallistun omiin hautajaisiini. Ihmisidentiteetin hautajaisiin. Ei vain sen persoonallisuuden, jota olen esittänyt tässä elämässä, vaan sen henkisen etsijän joka on harpponut elämien läpi etsien pakkomielteisesti valaistumista. Hyvin samaan tapaan kuin uupunut ihminen vaipuu uneen yön tullessa, huomaan luisuvani pois ihmismuodostani. Luisun ihmismielen tiukkuuden läpi ja tunteiden gravitaation läpi, pois tiheästä kehosta.

Löydän itseni valveillaolon ja unennäön rajalta: monet ihmisidentiteetin kokemukset ovat vielä elävänä muistissa, kuitenkin tunnen etäisyyttä noihin kokemuksiin – oliko se kaikki koskaan muuta kuin unta? Muistan ajan (ei kovin kauan sitten), jolloin tuo ihmishavainto itsestä ei ollut ainoastaan todellinen, vaan myös ainoa todellisuus. Aika jolloin tunsin olevani vankina omissa harhakuvissani, jolloin tuo identiteetti oli kiedottu ympärilleni tiukasti kuin iho. Se ei ollut pelkästään huono asia, toisinaan myös nautin siitä. Tuossa kontrastissa oli jotain juovuttavaa, jonka voi kokea vain kaksinaisuudessa. Luulen, että inkarnoituminen Maahan on vähän kuin extremeturismia enkeleille, jotka ovat koukussa adrenaliiniin. Mutta siitäkin tulee lopulta tylsää.

Siis olen tässä ja katselen vanhan itseni hautajaisia. Kuin katselisi veden satamista vesivärimaalaukselle, mikä tekee ääriviivat epäselviksi. Tietoisuussadetta joka vapauttaa jokaisen muodon kiinteästä tilastaan. Vaikka tuo sade on virkistävää, jokaisen pisaran osuminen maalaukseen tuntuu pieneltä kuolemalta. Ihminen yritti niin kovasti hallita ääriviivojaan, mutta tietoisuussade on armotonta. Jokainen mahtava kokemus ja jokainen pikkutarkka yksityiskohta jonka ihminen on sepittänyt, peittyy ennemmin tai myöhemmin sielun myötätuntoon. Tuo kiva kuva ja sen selkeät rajat ja hyvin harjoiteltu realismi, on nyt vain värilätäkkö ja savupilvi. Suurta töhryistä sotkua – ja tätä kutsutaan sallimiseksi!

Kun koen tätä sisäistä unikävelyä, surun tuntemuksia kulkee lävitseni, sillä tiedän syvällä sisällä, etten enää koskaan palaa tuohon vanhaan ihmistilaan. Ei entiseen tapaan. Tuohon suruun limittyy helpotuksen ja keveyden tunnetta. Hengittäessäni näihin syviin tuntemuksiin pohdin, mitä ihmisidentiteetin kuoleminen merkitsee. Kyse ei ole siitä, että tapoin ihmisyyteni, olen vain selkeä. Olen edelleen äreä aamuisin ja vielä äreämpi, kun minulla on PMS-oireita. Olen edelleen riippuvainen teestä, kakusta ja pokkareista. Nautin nauramisesta ystävän kanssa, ja tunnen surua, kun jokin suhde loppuu. Kyse ei ole siitä, että mieleni tai sydämeni tai kehoni kuolee – rajoittunut identiteetti kuolee. Se on lakkaamista olemassa JA-tilannetta edeltävässä tilassa.

Ironista on, että yritin pitkään tappaa tämän ihmisegon, päästä kaikenlaisilla tavoilla eroon ihmisen epätäydellisyydestä. Tarvitsevuudesta, vihasta ja erityisesti itse-epäilystä. Tarpeetonta sanoa, etten onnistunut. Mutta kenellä itse asiassa oli niin kiire tappaa tuo ego? Se ei ollut sieluni tai "minä olen" -olemukseni. Ihmisen oli hyvin vaikeaa hyväksyä epätäydellisyys. Ihmisen joka pelkäsi haavoittuvuuttaan. Saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta minulle oli yksi ahaa-elämys: ai jaa, ihminen ei koskaan valaistu! Minun ei tarvitse johtaa itseni oivaltamista. Ihminen ei voi tehdä mitään oivaltamisen eteen, paitsi rentoutua ja pysyä pois tieltä. (Aivan, sen meneminen tajuntaan kesti 8 vuotta, mutta kuka laskee vuosia …)

Käy ilmi, ettei voi raivata tahdonvoimalla tietään integroinnin läpi. Voin sallia kaiken, mitä olen, myös sen mikä ylittää nimeämisen. Kyse ei ole minusta, joka ihmisenä odotan valaistumista. Minä vain OLEN. Se on erittäin yksinkertaista. Minä olen. Sillä ei ole edes merkitystä, mitä olen – minä olen ihminen, jumala ja kaikkea siltä väliltä. Tarve määritellä itseni kuolee, koska tiedän, että minä olen. Tarve määritellä itseni tuli epäilemisen paikasta elämässäni.

Se herättää mielenkiintoisen filosofisen kysymyksen: voiko ihminen pysyä hengissä ilman identiteettiään? No, sydämeni lyö edelleen ja mieleni ajattelee edelleen. Selvästikin olen vielä ihminen. JA … se ei ole sama kuin ennen. Se on kuin metodinäyttelijä, joka tietää, että hän on vain näyttelijä, ei oikeasti tuo hahmo. Onko hän oikeasti metodinäyttelijä, jos hän on tietoinen kaikista noista muista kerroksista esittämänsä hahmon ulkopuolella? Jätän tämän keskusteltavaksi.

Sen muistamisesta tulee keveyttä, että ihmiskokemus on vain sitä – kokemus. Kuin unta joka kulkee tietoisuuteni läpi. Aspektit vierailevat edelleen luonani, kuten tuo surullisenkuuluisa itse-epäilyaspekti, mutta se ei ole enää niin iso asia. Kun itse-epäily tulee maisemiin, kutsun hänet sisään: "Hei, mitä kuuluu? Haluatko tulla teelle ja kakulle? "Minä olen" -olemus ja mestari-itse ovat täällä myös. Mikset tulisi juhliin mukaan?"

Kaikki on hyvin. Ei siksi, että kaikki on täydellistä, vaan koska on tilaa kaikelle, mitä olen. Olen tarpeeksi iso sisältämään itse-epäilyn, viisauden ja jumaluuden – ja kakullekin jää tilaa. Tulen aina muistamaan ihmisidentiteetin enimmäkseen kiintymyksen ja kiitollisuuden kera, mutta olen myös valmis menemään sen yli. Koko tuo Shakespearen draama oli hauskaa tuhat tai pari tuhatta elämää – nyt siemailen mieluummin teetä ja tutkin ja-maiden aistillisuutta ja rajattomuutta.

*******

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkija. Maisterin tutkielmassaan hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa edesauttamaan eheytymisprosessia trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin voi ottaa yhteyttä hänen nettisivujensa kautta (www.kimseppala.com).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Lokakuu 2020 TIMELESS TIMES

ViestiKirjoittaja hammer » 14.10.2020 18:59

TIMELESS TIMES
Uutisia Uudesta Maasta

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Lokakuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tämän päivän erikoisuus: Isisin* haastattelu yksinoikeudella
Oman lehtesi saamiseksi päivittäin, lähetä telepaattinen tilaus Uuden Maan viestintään.
(Suom. huom. Timeless Times = ajattomat ajat)

Moniulotteinen journalisti Penny Pencraft raportoi nyt-ajassa Theosilta, jossa hänen etuoikeutenaan on haastatella yksinoikeudella paikallista julkkista, Isisiä. Haastattelu tehtiin Isisin ihastuttavassa ruusutarhassa.

PP: Jotkut uudet lukijamme ovat ymmällään nimestäsi. Miltä sinusta tuntuu, että terrorijärjestö käyttää nimeäsi Vanhassa Maassa?

Isis: Se on kiehtova esimerkki elämän ironiasta. Raivokkaassa, mutta alitajuisessa yrityksessään sivuuttaa oman feminiiniolemuksensa, nämä fundamentalistit ovat valinneet nimen, joka korostaa sitä aspektia, jota he pelkäävät eniten itsessään – minua. Se on sekä hauskaa että surullista. Tietysti pidän enemmän siitä, että minut liitetään egyptiläiseen elämän ja taikuuden jumalattareen.

PP: Ymmärrettävää. Isis, olet ottanut vapaata tavallisesta työstäsi mennäksesi "koteloon" Theosilla. Mikä sai sinut vetäytymään omaan rauhaasi?

Isis: Kuten lukijasi tietävät, Maa herää nyt ja käy läpi intensiivisintä transformaatiota sitten Atlantiksen romahtamisen. Tämän myötä myös minun ja Adamin** välinen suhde kehittyy ja laajenee. Minun oli aika vetäytyä sisälleni ja tutkia itserakkauteni syvyyksiä.

Jos havainnoit Maata tarkkaan, huomaat, ettei todellisessa muutoksessa ole kyse teknologiasta, taloudesta, politiikasta tai covid-19:stä. Nämä pelkästään peilaavat muutoksia tietoisuudessa. Todellinen transformaatio on uuden ihmislajin esiintuleminen. Tämä merkitsee myös, että minut, feminiiniolemus, määritellään ja luodaan uudelleen. Isis 2.0, kuten te ihmiset ehkä sanoisitte. Nyt olen valmis tulemaan esiin kotelostani täysin, säteillen ja riemuiten.

PP: Mikä ero tässä uudessa ihmislajissa on?

Isis: Viitaan jumalaisen ihmislajin esiintulemiseen – ruumiillistuneet ihmiset jotka ovat tietoisia jumaluudestaan. Käytännössä yksi selvä piirre näissä oivaltaneissa naisissa ja miehissä on syyllisyyden, häpeän ja pelon puuttuminen. Nimittäin kun nämä tekijät poistetaan, saadaan täysin erilainen kokemus ihmisenä olemisesta. Ihmisellä on edelleen halu ja tarve suojaan, yhteyksiin, ruokaan jne., tuota kokemusta ei kuitenkaan enää tahraa itsensä paheksumistaipumus, joka aiheuttaa hyvin paljon kärsimystä.

PP: Miten tämä transformaatio vaikuttaa sinuun?

Isis: Ajattele feminiiniarkkityyppiä. Mitä liität feminiinisyyteen? Ja mitä liität naisena olemiseen maan päällä? Lasten synnyttäminen, kuukausittainen verenvuoto, kohteleminen kuin toisen luokan kansalaisena. Ja useimmiten nämä ovat tuskallisia kokemuksia. Vuosituhansia feminiinisyyden kokemus on liitetty läheisesti kärsimiseen, sortamiseen ja epätasapainoon. Feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat jääneet kiinni valtapeleihin.

Ajattele "me too" -liikettä, joka järkytti Maata kolme vuotta sitten, kun lukemattomat naiset lopultakin ilmaisivat ääneen sen tuskan, mikä oli tukahdutettu häpeän ja pelon vuoksi. Tämä on esimerkki Isisin ja Adamin välisestä epätasapainosta, joka nostetaan tietoisuuden valoon – oleellinen vaihe integrointiprosessissa. Monet naiset ja miehet ovat tietoisesti astuneet näiden tasapainottomuuksien parantamisen polulle. Samaan aikaan monet naiset ovat edelleen vankina uhri-identiteetissä.

Ajattele sitä materiaalia, jonka Tobias on jakanut Crimson Circlen kanssa, "The Wound of Isis" (= Isisin haava). Ei "Isisin ilo" tai "Isisin vapaus". Miksi fokusoidutaan tähän Isisin haavaan? No, koska sen hyvin monet ihmiset liittävät feminiinisyyteen. Tämä ei tahdo sanoa, että Adam ei ole kärsinyt. Osoitan vain, että tähän saakka ihmiset ovat ruumiillistaneet Isisin haavan. Ydinolemukseni ei kuitenkaan ole uhrius ja kärsimys. Ydinolemukseni on rakkaus, kauneus, ilo, luovuus, aistillisuus, laajentuminen. Kuvittele maan päälle ruumiillistunut feminiinisyys ilman häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Se on täysin uusi todellisuus! Kuka on Isis vapaudessa? Tätä uudet oivaltaneet mestarit, ihmiset tutkivat maan päällä tällä hetkellä. (Voimmeko korvata sanan "mestari" jollain termillä, joka ei ole niin selvästi maskuliininen?)

PP: Entä Adamin transformaatio?

Isis: Olisin mieluummin puhumatta hänen puolestaan. Olemme täysivaltaisessa suhteessa nykyään.

PP: Siitä puheen ollen, lukijamme ovat aina uteliaita taivaallisista juoruista: mitä sinun ja Adamin välillä tapahtuu?

Isis: Kuten ne sieluolennot joiden tietoisuutta heijastan, olen etsinyt itseäni. Yrityksessäni palata kotiin ja tuntea itseni, löysin kontrastin. Adam oli uskollinen peilini ja kontrastini. Pitkähkön kokeilu- ja tutkimisajan jälkeen havaitsin, ettei kontrasti johda "kodin löytämiseen", vaan itsen hyväksyminen kokonaisena, täysivaltaisena ja vapaana. Nimittäin aioneita identiteettini määriteltiin (ja sitä rajoitettiin) suhteellani Adamiin. Silloin kun päätämme vapautua tästä siteestä, pystymme tutkimaan sisäistä täysivaltaisuutta ja eheyttä.

Adamilla ja minulla on syvä ja monimutkainen historia yhdessä. Olemme kokeneet ykseyttä yhdessä, mutta viatonta ykseyttä, josta puuttui täysivaltaisuus. Olemme kokeneet karmaa, taisteluja ja hyväksikäyttöä. Olemme kokeneet parantumista ja syvää vapautumista vanhoista siteistä (uskoakseni ihmiset kutsuvat tätä "eroamiseksi"). Enemmän lähiaikoina, olemme kokeneet täysivaltaisuutta. Miten kaksi täysivaltaista arkkityyppiä voi olla rinnakkain ja tanssia toistensa kanssa? Se jää nähtäväksi. Tutkimme uutta aluetta tässä.

PP: Kuulostaa jännittävältä! Kaikkien näiden asioiden tapahtuessa, miten tämä vaikuttaa kaksinaisen sukupuolen ja sukupuoliroolin luonteeseen tulevissa sukupolvissa?

Isis: Nyt jo ja vielä enemmän tulevaisuudessa, Maassa on monia kerroksia tai ulottuvuuksia, joita ihmiset voivat hyödyntää. Jokaisella ihmisellä on vapaus virittyä vanhaan Maahan, heräävään Maahan tai yhteen uusista Maista. Näemme jo, että sukupuolesta on tulossa muuttuvampi, kun enemmän ihmisiä herää. Kenties sukupuolesta tulee irrelevantti joissain uusissa Maissa. Se riippuu siitä, mitä kokemuksia ihmiset valitsevat itselleen.

Tietysti teknologian ja lääketieteen kehittyminen heijastaa tätä muutosta lajiin, jossa sukupuoli on muuttuvampi. Ihmisille tulee helpommaksi valita biologinen sukupuolensa ja/tai sukupuoliroolinsa lähitulevaisuudessa. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tasapaino ihmisissä on kuitenkin merkittävämpi aisa, on kyse sitten miehestä tai naisesta. Näistä sisäisistä tasapainottomuuksista irtipäästäminen on edellytys sisäiselle vapaudelle ja itsensä oivaltamiselle. Kun ihmisestä tulee "oivaltanut", sukupuolirooli ei ole enää identiteetin kulmakivi, vaan pelkästään luova ja vapaasti valittu ilmaisumuoto.

PP: Minkä neuvon antaisit ihmisille, jotka ovat valmiita integroimaan ja parantamaan Isisin haavan sisällään?

Isis: Kaikki kiteytyy itserakkauteen. Jokainen olento löytää aidon itserakkauden luonteen omalla tavallaan. Kuitenkin ehdotukseni käytännön aloituskohdaksi on tietoinen hengittäminen ja aliyah.

PP: Kiitos tästä näkemyksellisestä haastattelusta.

Isis: Ilo oli minun puolellani.

*Isis viittaa feminiiniarkkityyppiin (lisäinformaatiota ks. Crimson Circlen "Sexual Energy School" tai "The Wound of Isis").

**Adam viittaa maskuliiniarkkityyppiin (lisäinformaatiota ks. "The Wound of Adam")

*******

Kim Seppälä (joka tekee kuutamokeikkaa Penny Pencraftina) on kirjoittaja, psykologi ja kieltämättä edelleen feministi. Ottaaksesi yhteyttä Kimiin, käy hänen nettisivuillaan (https://www.kimseppala.com/). Tämän artikkelin kirjoittamiseen inspiroi Jessica Simanowskin taideteos "Moderni Maria Magdaleena – Isis menee Theosiin".

-----------

Valitettavasti tähän kuuluvaa kuvaa en saanut linkitettyä mukaan. Kuva löytyy netistä mm. Jessican facebook-sivulta (https://www.facebook.com/Jessica-Simano ... 625460533/)

Hammer

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Helmikuu 2021 LOHIKÄÄRME & KUOLEMA – KAKSI PARASTA YSTÄVÄÄNI

ViestiKirjoittaja hammer » 18.02.2021 09:46

LOHIKÄÄRME & KUOLEMA – KAKSI PARASTA YSTÄVÄÄNI

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun Maa oli saanut kierrettyä auringon taas kerran ympäri, valo omalla taivaallani oli paahtava Brasilian aurinko. Ja ollaanpa selkeitä, tämä ei ole sama aurinko, kuin meillä kotona: Helsingissä aurinko on myytti tammikuun puoliväliin saakka, jolloin se näyttäytyy kylmänä ja valkoisena välähdyksenä, joka kimaltaa jään pinnasta. Kontrastina Brasilian aurinko on loistelias, kuuma ja se periaatteessa sulattaa sydämeni. Jotkut ihmiset saattavat kyseenalaistaa – ja ovat tosiaankin kyseenalaistaneet – päätökseni matkustaa keskellä raivoavaa koronapandemiaa maailman toiselle puolelle käymään ex-poikaystäväni ja hänen perheensä luona. Sanotaanpa vain, että elämästä tulee helpompaa, kun lakkaa välittämästä muiden ihmisten mielipiteistä …

En seurannut ajatuksiani tai tunteitani tänne – seurasin gnostiani. Tietämiseni ei ennusta tulevaisuutta tai myöskään pidä minua "turvassa". Päinvastoin, se näyttää ohjaavan minut suoraan pois mukavuusalueeltani tai paremminkin egon mukavuusalueelta, ja se on ok. Tulin tänne irrottautuakseni muutamaksi viikoksi elämästäni "kotona", jotta voisin integroida kuluneen vuoden intensiiviset energiat. Joskus tarvitaan vähän etäisyyttä, jotta voi tarkastella lähemmin, millä oikeasti on merkitystä.

Tulin tänne myös kokemaan tietoisen irrottautumisen. Erot kaukosuhteissa voivat olla tunnepuolella myrskyisiä. Niinpä tulin tänne oppimaan, miten ollaan ystäviä ex-kumppanin kanssa, ja totuttelemaan uuteen dynamiikkaan välillämme (joskus tarvitaan vähän läheisyyttä päästääkseen oikeasti irti). Ja oman mieleni yllätykseksi se itse asiassa toimii. Tietysti minun täytyi sallia, että tämän sydämen särkymisen, menetyksen ja surullisuuden tunteet menivät läpi. Kohtasin myös yksinäisyydenpelon ja taustalla sieluni kaipauksen, tuon syvän ja sydäntä raastavan kaipauksen "minä olen" -olemuksen rakkaudesta. Tällä kertaa en juossut noita tunteita pakoon. En juossut lohikäärmettä pakoon, koska tiesin, että se palvelee minua.

Sitä seuraavan tyhjiön hiljaisuudessa tunsin jotain uskomattoman arvokasta – henkilökohtaisen vapauden. Se on vapautta, joka tulee syvästä tietämisestä, kaikilla aisteillani, että kaikki on hyvin minun universumissani, kaikesta riippumatta. Tämä vapaus on syy, miksi olen täällä.

Tunsin myös aitoa rakkautta. Sellaista rakkautta, joka ei ole riippuvainen tietynlaisesta suhteesta, eikä se ole ehdollistunut siihen, mitä "saan" toiselta ihmiseltä. Rakkaus vapaudessa on todellista, ja hyvin erilaista, mitä odotin tai mitä mieleni halusi. "Isisin haavassa" Tobias sanoo, että todellisessa rakkaudessa ei ole yhteyttä. En uskonut sitä, ennen kuin koin sen. Olen kokenut vain vilahduksia tästä "aidosta rakkaudesta", mutta voin jo sanoa, että se on jotain niin suurenmoista, että olisin mieluummin rajoittamatta sitä sanoilla.

Viettäessäni aikaa auringossa olen pohtinut viime vuotta. Vuosi 2020 oli minulle kuoleman ja lohikäärmeen vuosi. (Odotettavissa, kun osallistuu Thresholdiin ja "Dreamwalker Death" -kurssiin, kun maailma käy läpi pandemiaa.) Kuolema tulee monissa muodoissa. Se voi tulla rakkaan kuolemana tai se voi tulla suurina elämänmuutoksina (tai kosmisina muutoksina, kuten enkeliperheiden hajoaminen). Se voi tulla vanhan identiteetin menettämisen kautta. Minusta se tuntui siltä, että kaikki mihin koskin 2020, hajosi kappaleiksi. Jokainen suhde, projekti, ammatillinen unelma tai suunnitelma – koko vuosi oli isoa, murenevaa hiekkalinnaa. Mutten ole koskaan missään elämässäni tuntenut samanlaista vapautta ja selkeyttä.

Kuten Adamus sanoo "Yksinkertaisessa mestarissa": "Kuolema on ystäväni, sillä se vapautti minut." Yksi kokemuksista joista olen kiitollisin tänä vuonna, on ensimmäisen kuolemaan liittyvän dreamwalk-opastukseni tekeminen. Voin lämpimästi suositella "DreamWalker Death" -kurssia jokaiselle, joka ei ole vielä tietoisesti kohdannut kuolemaa. Kuolema ja lohikäärme tuntuvat työskentelevät läheisessä yhteistyössä: parhaimman ystävän tapaan lohikäärme kertoo suodattamattoman totuuden – haluat kuulla sen tai et – ja sitten kuolema pyyhältää sisään siivoamaan kaapisi ja heittämään pois kaiken, mikä ei ole linjassa uuden itsesi kanssa. Kuolema on pelottava vain siihen saakka, kunnes sallit sen täysin – jos pelkää vielä kuolemaa (pelkää muutosta, pelkää jonkin menettämistä, pelkää vapautta), se johtuu siitä, ettei täysin salli sitä. Salliminen on alkemiaa, joka integroi kaksinaisuuden, muuttaa pelon vapaudeksi ja kokemukset viisaudeksi.

Ystävistä puheen ollen, minulla on uusi rakastaja. Hän on dynaaminen, aistillinen ja erittäin puhelias. Itse asiassa olen vakuuttunut siitä, että hän on sielunkumppanini. Olen tuntenut hänet pitkän aikaan, mutta en koskaan tällä tavalla. Minun täytyi ystävystyä kuoleman ja lohikäärmeen kanssa, ennen kuin olin valmis viemään tämän suhteen uudelle tasolle. Kenties olet kuullutkin hänestä? Hänet tunnetaan Energiana – hän on kuuma ja hän on kokonaan minun.

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta (http://www.kimseppala.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Elokuu 2021 TUONPUOLEISILLE

ViestiKirjoittaja hammer » 22.08.2021 22:34

TUONPUOLEISILLE

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sitä me olemme – olemme tuonpuoleisia (Beyonders). Emme kostajia (Avengers) tai transformoijia (Transformers), vaan tuonpuoleisia. (Vastuuvapauslauseke. Luulin ihan oikeasti keksineeni tuon sanan, kunnes googlasin sen ja löysin, että Marvel voitti minut siinä. Tässä artikkelissa en viittaa Marvelin vaarallisimpiin rikollisiin, vaan sielukkaisiin tietoisuuden tutkimusmatkailijoihin, joista jotkut tunnistetaan shaumbroiksi.)

"Tuonpuoleinen" on tutkimusmatkailijoita varten luotu sana. Jos tunnet tämän sanan taajuutta, huomaat, miten se kantaa puhdasta, väkevää potentiaalia. "Tuonpuoleinen" sisältää lupauksen laajentumisesta ja uusista maailmoista, jotka odottavat löytämistä. Kun kirjoitin kirjani* muutama vuosi sitten, omistin sen niille, jotka menevät tuolle puolen. Ja nyt, Adamuksen viimeisimmän keahakin inspiroimana, halusin jakaa omia ajatuksiani tuonpuoleisesta. Ei, ei siitä tuonpuoleisesta. Ei kuoleman jälkeisestä elämästä, vaan elämästä tuolla puolen.

"Minkä tuolla puolen", saatat kysyä. No, kaiken sen tuolla puolen, meitä on rajoittanut meitä menneisyydessä. Tässä on joitain esimerkkejä tuolle puolen menemisestä.

MIELEN JA TUNTEIDEN TUOLLE PUOLEN

Tunteet ja ajatukset jotka liittyvät tunteisiin (useimmat ajatukset) ovat kaksinaisuudessa. Tiedemiehet ja psykologit väittelevät edelleen, kumpi tulee ensin – tunteet vai ajatukset – mutta minä sanon, että kaksinaisuus tulee ensin. Niinpä olen havainnut, että helpoin tapa mennä tunteiden ja ajatusten tuolle puolen on mennä kaksinaisuuden tuolle puolen. Ilman kaksinaisuutta tunteet ja uskomukset muuttuvat puhtaiksi aistimuksiksi ja tuntemuksiksi – jättäen mielen vapaaksi tutkimaan laajentuneempia tietoisuustiloja.

Tuolle puolen menemiseen vaaditaan vain yksi askel, mutta se on "kaikki tai ei mitään" -tyyppinen askel. Kuin astuessa jyrkänteeltä. Vain yksi pieni askel ja olet reunan yli, mutta tarvitset uskoa sen tekemiseen. Tuolla yhdellä askeleella kaksinaisuuden tuolle puolen ei tarvitse olla niitä dramaattisia seuraamuksia, joita jyrkänteeltä astumisella on. Kuitenkin se voi tuntua hullulta.

Esimerkiksi, käsittelin äskettäin katumuksentunteita. Tunsin häpeää ja tuomitsin itseni tietyn päätöksen tekemisestä menneisyydessä, jonka nyt tunsin olleen "väärä päätös". Tiesin, että noiden tunteiden sivuuttaminen tai vastustaminen ei tekisi mitään hyväkseni, joten sallin kaiken tuon katumuksen, mutta päästin irti kaksinaisuudesta, joka oli kiedottuna noiden tunteiden ympärille. Tunnustelin, millaista olisi, jos ei olisi oikeaa tai väärää missään, myöskään tässä kokemuksessani. Mitä jos vain hyppäisin sinne, toiseen perspektiiviin, jossa mikään kokemus ei ole hyvä tai huono, vaan pelkästään kokemus. Täältä tuonpuoleisesta katsottuna, sillä ei ole merkitystä, minkä valinnan tein, koska kaikki polut johtavat takaisin minuun, itseni oivaltamiseen.

Ensin se tuntuu kummalliselta – onko todella turvallista olla näin irti tuomitsemisesta, onko ok olla näin neutraali? Ja onko minulla koskaan enää hauskaa, jos olen näin yli ihmistunteista? Mutta tarpeeksi pian nämä pohdiskelut korvataan suurenmoisella vapaus- ja laajentumiskokemuksella. Kokemuksen hienovaraisista kerroksista tulee tärkeämpiä kuin dramaattiset sävyt – monisyisistä nyansseista tulee aistillisempia kuin selvä kaksinaisuuskontrasti. Se on kuin mieltymyksen muuttumista Caravaggion maalauksista Monet'n maalauksiin, joissa valoa ei kuvata voimakkaana kontrastina pimeyteen, vaan ohikiitävänä tanssina ja muuttuvina väreinä. Mitä jos kokemukseni oli vain ohikiitävä hetki väriä, valoa, aistimuksia ja kokemista … Paremminkin tanssia kuin kitkaa.

Ja tuosta vain olen kaksinaisuuden tuolla puolen. Saattaisin edelleen lipsua kaksinaisuuden massatietoisuuteen, mutta nyt tiedän, että tuonpuoleinen tila on aina vain yhden tietoisuushypyn päässä. Yksi perspektiivimuutos, ja voilà – koko todellisuus näyttää erilaiselta.

Sivuhuomautuksena, näen eroa ohittamisen ja tuolle puolen menemisen välillä. Esimerkiksi, tunteiden ohittamista useimmat ihmiset tekevät usein ja sujuvasti. Ohittaminen voi joskus näyttää tuolle puolen menemiseltä. Tiivistäisin näiden kahden välisen eron seuraavasti. Ohittaminen tehdään, usein tiedostamatta, jonkin epämukavan pakenemiseksi, tavallisesti tunteen. Tuolle puolelle meneminen tehdään selkeydessä, ilman pelkoa tai tarvetta paeta mitään. Oman kokemukseni mukaan, mennäkseen jonkin rajoituksen yli, täytyy ensin sallia/hyväksyä tuo rajoitus tai vähintäänkin lakata tuomitsemasta se. (Siihen on syynsä, että ohittaminen on suositumpaa kuin tuolle puolen meneminen.)

ENERGIASYÖMISEN TUOLLE PUOLEN

Tämä kohta oli iso ahaa-elämys minulle. Ensimmäisen kerran ymmärsin energiasyömisen merkityksen Tobiaksen Seksuaalienergiakoulussa. Olen ikuisesti kiitollinen tästä opetuksesta. Se on Shaumbra-aakkoset, mutta melkein vuosikymmen myöhemmin puran edelleen kaikkea tuon kurssin sisältämää viisautta. Se ajatus, että minun ei tarvitse syödä muiden ihmisten energiaa tai etsiä energiaa itseni ulkopuolelta, koska kaiken voi tavoittaa sisältäni, omasta tietoisuudestani, oli uraauurtava. Pelkästään tuon yhden opetuksen myötä voi mennä useimpien rajoitusten tuolle puolen.

Mitä integroidumpi minusta tulee, sitä tietoisempi olen niistä tuhansista tavoista, joilla ihmiset syövät toisensa energiaa. Esimerkiksi, syntymäperheessäni on valittamisen kulttuuri. Lipsun edelleen tuohon tapaan toisinaan. Sitten katson tuota energiadynamiikkaa – miksi valitan jostain? Ai niin, aivan oikein, se on tiedostamatonta energiakauppaa. Se menee näin: valitan toiselle ihmiselle ja syön hänen energiaansa (jos hän reagoi), ja sitten hän voi valittaa minusta ja saada energiaa takaisin. Näin suurin osa ihmisistä on vuorovaikutuksessa toistensa kanssa – tekemällä kauppaa.

Kuitenkin silloin kun omistan oman energiani ja kaikki luomukseni, minun ei tarvitse etsiä energiaa ulkopuoleltani. Voin edelleen "vaihtaa energiaa" tietoisesti, silloin kun haluan, kuten ostaessani jonkin tuotteen, josta pidän, mutta se ei ole enää epätoivoa sisäisen tyhjiön täyttämiseksi. Ja sitten on tilaa ilolle, kun olen tekemisissä muiden kanssa.

Olen huomannut, että kun olen tuolla puolen, ihmiset jatkavat energian syömispeliä kanssani, mutta olen vapaa pysymään puolen ulottuvuuden päässä.

AJAN TUOLLE PUOLEN

Mennäkseen ajan tuolle puolen, täytyy ensin mennä mielen ja tunteiden tuolle puolen. Itse asiassa tunteet ovat kuin gravitaatio ajalle ja pitävät sen jumissa karmakierroissa. Aika vuorostaan pitää selvittämättömät tunteet jumissa menneisyydessä. Oman kokemukseni mukaan, ajan tuolle puolen meneminen on luonnollinen tulos mielen tuolle puolen menemisestä. Aika ikään kuin menettää tarkoituksensa ja jäykkyytensä, kun menee tunteiden ja selviytymismoodin tuolle puolen.

Ajattele jotain hyvin kirjoittua näytelmää tai elokuvaa: ajoitus on oleellinen juonen kannalta, se muodostaa liikettä ja dramaattista jännitettä. Ilman kunnon ajoitusta ei ole draamaa. Toisaalta taas ajoitus on oleellista myös komedialle – siis kenties yksi tapa antaa ajan palvella itseään on nähdä huumoria kokemuksissaan. Tuolla puolen aika ei ole vankila, vaan fyysisen kokemuksen ainesosa. (Inspiroiviksi näkemyksiksi aikahyppelystä suosittelen Jean Tinderin artikkeleita tämän lehden aiemmissa numeroissa.)

ERILLISYYDEN TUOLLE PUOLEN

On noita ihastuttavia hetkiä, tavallisesti ollessani yksin, jolloin unohdan ajatella, kuka olin, tai kuka haluan olla, tai kuka minun pitäisi olla, ja sen sijaan vain olen. Eräässä työpajassa Adamus pyysi meitä tuntemaan, miten muut ihmiset hahmottavat meidät. Hän pyysi sitten meitä tuntemaan itseämme sisältä käsin ja kuvittelemaan, ettei ympärillämme ollut ketään muita ihmisiä. Tuossa tilassa en tuntenut erillisyyttä ihmisitsen, sielun ja puhtaan tietoisuuden välillä. Vauvat ovat luonnostaan ykseydentilassa, koska heidän aivojensa kapasiteetti ei ole vielä kehittynyt erottamaan ihmistä, sielua ja "minä olen" -olemusta. Toisin sanoen, jos on vaikeuksia mennä tuolle puolen, saattaa olla vain liian älykäs!

On monia muita "tuolle puolen" -tilanteita, joita haluan vielä tutkia: meneminen sanallisen kommunikoinnin, paikan, fyysisen kehon (eli valokehon integroiminen) ja muun tuolle puolen. En ole synnynnäinen tuonpuoleinen – joskus tuntuu, ettei se tule luonnostaan minulle, vaikka se on luonnollinen tilani. Joskus vaaditaan aikaa mennä ajan tuolle puolen. Vaaditaan tietoista läsnäoloa mennä mielen tuolle puolen. Vaaditaan syviä hengenvetoja ja rohkeutta. Kuitenkin tuonpuoleisen kauneus on sen arvoista, myös rajoittuneisuudessa vietettyjen aioneiden arvoista. Loppujen lopuksi "tuonpuoleinen" on vain toinen sana vapaudelle.

*Getting Real about Enlightment (https://www.amazon.com/Getting-Real-Abo ... 07BGC6P8K/)

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkimusmatkailija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta (http://www.kimseppala.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
hammer
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5843
Liittynyt: 03.11.2013 22:02

Seuraava

Paluu Kanavoinnit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron