Viel Catherine (goldenageofgaia.com)

[hammer]

KUVITELMA VALOSTA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
13.2.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna oli hyvin rauhallista. Vaikertajakyyhkyn haikea kutsu. Junan vihellys etäällä, erilaista haikeutta. Enkelipatsas imemässä aurinkoa, suojassa takapihan avokadopuun alla.

Mikä muutos eiliseen – hermostunutta energiaa, odottamattomien ja ei-tervetulleiden tapahtumien tupsahtaessa pieneen maailmaani. Tänään tasapaino siirtyy toiselle puolelle.

Joskus tuntuu siltä, kuin elämä, kohtalo, universaali energia kaataisi kuorma-autolastillisen hiekkaa elämäni tasapainovaa'an toiselle puolelle. Toinen puoli, "hyvä" puoli, tärähtää ylöspäin, tyhjänä ja kuivana kuin puhdas lautanen.

Minusta tuntuu, että jollain tavoin me kaikki, tiedostaen tai tiedostamatta, koemme näitä ennenkuulumattomia ääripäitä. Vaikka ne näyttäisivät pieniltä verrattuna siihen, mitä näemme ehkä muiden kokevan, tapahtumat voivat silti hämmentää meitä.

*****

Kun tuo (hermo)raastaminen tuntui vähenevän eilen illalla, seisoin kädet keittiötasolla ja mietin, miten perhe voi. Olisin voinut mennä toiseen huoneeseen katsomaan. Sitten mieleeni juolahti tarkistaa se fyysisen sijaan energeettisesti, kuten olen tehnyt useammin viime aikoina.

Tarkistin heidät yksitellen. Ja sitten itseni. Jokaisen yksilön osalta sain kuvan voimakkaasta, laajapohjaisesta liekistä, joka toi mieleeni erittäin suuren merkkivalon. Se paloi puhdasta kulta-keltaista valoa jokaisen olemuksessa.

Hetken kuluttua tietoisuuteni vaelsi kauemmas. Melkein välittömästi sain tunteen näistä lämpimistä merkkivaloliekeistä, joita palaa sammumatta jokaisen yksilön sisällä maailmassa.

Minua rauhoitti ja myös liikutti näiden liekkien kirkkaus ja lämpö. Hyvin paljon valoa ja voimaa. Minua lämmittää eniten tässä valomielikuvassa se, miten vakaa jokainen liekki oli.

*****

Vähän myöhemmin mietiskelin päivän epämiellyttäviä tapahtumia. Kuvana kukin haaste näytti eräänlaiselta tyhjältä suorakulmiolta, jossa oli paksut mustat ääriviivat, ja musta viiva osoitti myös suoraan alaspäin. Kuin opaste olisi pystytetty maahan. "Kylttiin" ei ollut kirjoitettu mitään, suorakaiteen sisällä oli tavallaan pyörivää sumua.

Ja sitten näin, että näiden mustareunaisten sumusuorakulmioiden kanssa oli noita merkkivaloliekkejä, jotka edelleen visualisoin lähiperheeni sisälle – suorakulmio liekin alapuolella, ahertamassa ylöspäin tuohon liekkiin.

Sitten käänsin huomioni ulospäin ja näin saman asian merkkivaloliekissä, joka kullakin ihmisellä on. Kun jatkoin tarkkailemista, näytti siltä, että jokaista tällaista sumusuorakulmiota imettiin ylöspäin kunkin yksilön liekkiin, ja tuo liekki paloi kirkkaammin sumusuorakulmion polttamisen myötä.

Sain ymmärryksen, joka on pätevä minulle, että noiden sumusuorakulmioiden edustamat tapahtumat tai tilanteet syöttävät itse asiassa elämämme ja valomme liekkejä. Nämä tapahtumat ja tilanteet joita tietoinen itsemme suurelta osin vastustaa tai pitää ei-tervetulleina, antavat meille polttoainetta, vahvistavat meitä ja kirkastavat sitä valoa, jota olemme.

*****

En halua, että minusta tuntuu epämukavalta, epävarmalta, pelokkaalta tai huolestuneelta. Kokiessani ei-haluttuja tapahtumia tai tilanteita, voin tuntea vain "huonoja" tunteita.

Jos olen onnekas, muistan näiden asioiden tapahtuessa puhua enkeleille ja pyytää apua. Joskus se on pelkästään "auttakaa minua enkelit, auttakaa minua enkelit, auttakaa minua enkelit", enkä osaa muotoilla edes, miltä haluan avun näyttävän.

Monien kommentaattorien ja kanavoijien mukaan olemme kaoottisen transformaation keskellä ja edessämme on sitä lisää, ennakoitavissa olevan tulevaisuuden ajan. Minulla on tunne, että saattaisin kokea enemmän epävarmuutta ja epämukavuutta, mahdollisesti monista samanaikaisista tilanteista, joista olen koskaan nähnyt unta, saati sitten kokenut.

Uskon todellakin sen, mitä monet sanovat – että positiivisia, upeita asioita on varastossa ihmiskunnalle, Maalle ja kaikelle olevaiselle. Ihmisillä se toivottavasti merkitsee, että vapaudet palautetaan, rakastavaa ystävällisyyttä huokuu useammista ja useammista ihmisistä ja oikeudenmukaisuus voittaa globaalisti. Yksilötasolla kenties yhdistymme samanhenkisiin ja samanmielisiin ihmisiin ja päästämme täysin irti suhteista, jotka ovat karmallisia tai jotka eivät enää palvele osapuolien parasta tai korkeinta hyvää.

Suuri määrä jännittäviä ja positiivisia muutoksia vaikuttaa olevan tulossa. Mutta riippumatta siitä, miten positiivisia monet näistä muutoksista ovat, en usko niiden tapahtuvan ilman, että tulee vähän henkilökohtaista draamaa, ahdistavaa epävarmuutta tai välttämätöntä surua menettämisestä.

Toivon, että muistan vetää syvään henkeä, kun asiat alkavat "laskeutua", ja kääntää sisäisen katseeni noihin vakaasti palaviin merkkivaloliekkeihin. Toivon, että muistan, ettei mikään tuollainen liekki koskaan sammu ja että kaikki kokemukset ja koko tunneskaala voivat olla pelkästään polttoainetta, joka auttaa tuota liekkiä palamaan kirkkaammin ja kirkkaammin, roihuten sitä taivasta kohti, josta se tuli.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

IHMISSYDÄNAURINGOT

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
19.2.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Heräsin tänä aamuna ajatellen erottelukykyä. Tuota sanaa, sen merkitystä ja miten käytän sitä elämässäni.

Erottelukyky on ominaisuus, josta puhutaan usein henkisissä tai ylösnousemuspiireissä, tavallisesti kehotuksena käyttää sitä määrittämään, mikä on "totta". Tällä hetkellä se tuntuu minusta sekä henkiseltä työkalulta että selviytymistyökalulta.

Mitä erottelukyky tarkkaan ottaen merkitsee? Miten voimme päästä käsiksi siihen? Ja iso kysymys: miten tiedämme, että voimme luottaa omaan erottelukykyymme? Myös jonkun tietäväisen ihmisen kehottaessa meitä "käyttämään erottelukykyä", se pitää suodattaa … arvasit jo … erottelukykyämme käyttäen.

Minulle erottelukyky on punnitsemista usein vastakkaisten mielipiteiden ja väitettyjen faktojen välillä – analyysi totuuden todennäköisyydestä.

Epämääräisemmällä tasolla se on välitön "oikea tai väärä", joka paljastuu, ennen kuin tietoinen mieleni on edes tunnistanut punnittavat tekijät. Se ei ole oikea tai väärä yleisesti – se on "oikea tai väärä itselleni".

Ymmärrykseni mukaan tuo erottelukyky on hyvin yksilöllinen. En haluaisi vastuuta siitä päätöksestä, mikä on oikein tai väärin muille. He päättävät sen itse.

*****

Tämä ei ole uutta informaatiota useimmille ihmisille, jotka ovat seuranneet intuitiivista polkua jonkin aikaa. Muistan työskentelyn Reiki-opettajani, Carolynin, kanssa viisi vuotta sitten ja hänen läpitunkevat silmänsä, kun hän sanoi: "Älä pysähdy ajattelemaan sitä! Mikä on ensireaktiosi?"

En välttämättä tietoisesti tai tarkoituksella, mutta olen aina tarkistanut ensin intuitiollani. Vaistollani. Useimmiten se oli sanatonta, yksinkertaista tietämistä.

Tämä intuitiivinen tietäminen on käsittämätöntä niille, jotka eivät voi uskoa tai usko siihen. Se on aiheuttanut monia tilanteita, joissa on tarvinnut käsitellä "reaalimaailman" työpaikkoja, ihmisiä ja tilanteita ja keksiä jokin perustelu, joka tyydyttää niiden analyyttistä mieltä, jotka kontrolloivat tavallisesti työpaikkojamme ja usein monia muita elämämme aspekteja.

*****

Yksi syy miksi ajattelen tätä tänään ja yritän päättää, mitä se merkitsee, on, että tunnen olevan monia ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet tätä intuitiivista erottelukykyä, eivät tiedä, että se on käytössä, eivätkä luota siihen, vaikka tietäisivät siitä.

Uskon ja todellakin toivon, että kun planeetan värähtelyt nousevat ja saamamme valo voimistuu, valtaosa ihmisistä, erityisesti länsimaisesti ajattelevat, lakkaavat katsomasta karsasti niitä herkkähipiäisiä, intuitiivisia tyyppejä, jotka väittävät "tietävänsä" asioita, ja alkavat avata oman tietoisuutensa ovea ja oivaltaa, että hekin ovat noita herkkähipiäisiä tyyppejä.

*****

On helppoa masentua, kun pohtii tuota uskoakseni suurta osaa ihmisistä, jotka sivuuttavat intuitiivisen puolensa.

Mutta sitten … suljen silmäni hetkeksi ja sallin nopean tietoisuuden ihmiskunnasta ilmestyä. Ja se on iloinen tietoisuus! En näe synkkiä ja robottimaisia raatajia, jotka ovat tehtaan kokoonpanolinjalla tai tekevät muita sielua raastavia tehtäviä.

Hymyileviä kasvoja ja paljon auringonvaloa on tässä globaalissa näyssä. Niissä kuvitteellisissa silmissä on tietämistä, jotka kohtaavat omani. Ja naurua.

Nuo silmät tuntuvat sanovan: "Ne jotka eivät tiedä, tietävät myöhemmin. Jos heidän on tarkoitus. Jos aika on oikea."

Tuntuu tosiaankin siltä, että ihmiskunnan globaali herääminen on käsillä, ja se edistyy lisääntyvän valon ja jokaisen paljastuvan totuuden myötä, joka ilmestyy julkiseen tietoisuuteen.

Tuleeko jokin massiivinen energiatapahtuma? Valaiseeko väistämätön auringonleimahdus taivaamme?

Tai kenties auringonleimahdus ilmentyy jokaiseen ihmissydämeen, pikkuruinen ja kuitenkin rajaton aurinko, joka liittyessään yhteen kaikkien muiden syttyneiden ihmissydänaurinkojen kanssa, luo taianomaisen, lempeän ja iloisen valotapahtuman?

En usko, että sellainen valo syrjii. En usko, että se päättää levitä vain niihin, jotka sattuvat tietoisesti tietämään intuitiivisen puolensa.

Sen erottelukykyni kertoo minulle. Ja koska se on rauhanomainen kuva mahdollisesta totuudesta, hyväksyn sen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RAGTIMESTA HAAVEILLEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
5.3.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Maailmassa on tällä hetkellä niin paljon kurjuutta, epävarmuutta ja pelkoa, että haluan kuunnella vain Scott Joplinia.

Eilen illalla hänen ikoninen ja melankolinen sävelmänsä Solace tuli radiosta. Istuin tuijottamassa tyhjyyteen ja fokusoiduin ainoastaan siihen, mitä tuli tajuntaani korvien kautta. Venäjä, Ukraina ja covid vajosivat tuttujen ja rakastettujen sävelten tulvan alle.

Ne päivät jolloin monessa keskiluokkaisessa amerikkalaiskodissa ylpeiltiin pianosta salissa, ovat kauan sitten menneet. Sääli, ajattelen nyt. Jos olisin syntynyt 1900-luvun alkupuolella, enkä keskivaiheilla, olisin luultavasti ottanut pianotunteja ja olisin valmis viihdyttämään perhettä ja vieraita koska tahansa.

Jos olisin ollut todella onnekas, olisin saanut käsiini ragtime-nuotteja, ja opetellut soittamaan sen kaiken ulkoa.

*****

Minulle ja monille jotka ovat soittaneet ja opiskelleet musiikkia, se on hyvin henkinen taiteen ilmaisumuoto ja elämän juhlaa. Minusta jokaisella ihmisellä pitäisi olla tilaisuus kokea musiikin tekeminen esiintyjänä. Esiintyminen voi johtaa säveltämiseen, ja säveltäminen voi johtaa äänitaikuuden ikuistamiseen.

Ajatellessani kaikkea tätä, kaipaukseni oppia soittamaan pianoa syttyy taas täydellä voimalla. Opin soittamaan viulua ja kitaraa ja laulamaan, mutta piano tuntui "liian vaikealta" enkä koskaan jatkanut sitä.

Meitä kannustetaan usein henkisinä etsijöinä parantamaan ilmentämistaitojamme ja kuvittelemaan haluamamme maailma. Itsellemme ja Maalle ja ihmiskunnalle kokonaisuutena. Mutta ensin ja kiihkeimmin itsellemme. Jos me emme kuvittele, mitä haluamme elämämme olevan, kuka sen tekee? Tai pahaenteisemmin, mitä epäilyttäviä ilmentymiä saatettaisiin kuvitella puolestamme?

Siis haaveilen ragtimesta. Haaveilen erinomaisesti kiillotetusta pianosta, joka pitää ylpeänä paikkaa nykypäivän salissa/olohuoneessa. Nykyään on kannettavia kosketinsoittimia, jotka voidaan taittaa kasaan ja pois näkyvistä, kun päivän musiikkitaikuus on tehty.

Henkilökohtaisen uuden Maani, jonka haluan odottavan minua, täytyy sisältää musiikkia. Ei vain kuunnellen sitä jostain eteerisistä äänijärjestelmistä, joita on tulevaisuudessamme – kenties jotain sellaista mitä Matthew Ward kuvasi olevan Nirvanassa – vaan soittaen tuota pianoa.

Haluan soittaa Solacea itselleni. Haluan nojautua siihen, sulkea silmäni ja tuntea totuuden ja puhtauden noissa sävelissä, jotka täyttyvät ilman ympärilläni, luotuna sormieni kosketuksesta koskettimille ja ilmentyneenä ääneksi toimintani kautta. Mikä voisi olla maagisempaa? 1)

*****

Tuo tulevaisuus jossa minulla on kokoon taitettava kosketinsoitin ja tiedän mystisesti, miten pianoa soitetaan – kenties välittömästi – tuntuu hyvin kaukaiselta suurimman osan ajasta.

Olen huomannut viime aikoina muutaman kommentaattorin, ainakin niiden joita seuraan tällä hetkellä, vetäytyvän jossain määrin maailmantapahtumien mylläkästä. He raportoivat edelleen. He eivät ole hylänneet seuraajiaan ja jättäneet heitä tuuliajolle hämmennyksen merelle.

Mutta erityisesti parissa viimeaikaisessa podcastissa he ovat puhuneet omasta elämästään. Mitä he tekevät tällä hetkellä. Miten he nauttivat siitä, mitä on jo, ja kuvittelevat sen, mitä he haluavat olevan. 2)

Tämä tuntuu minusta kypsältä lähestymistavalta tämänhetkiseen aikaamme. Emme sivuuta tapahtumaräjähdystä, niitä informaatiopalasia joita leviää, kuin elektronisia konfetteja kaikkialle ympärillemme. Kiinnitämme edelleen huomiota.

Mutta tuon osallistumisen tapahtumiin ja informaatioon ei tarvitse olla niin tiukasti kiedottua, että siitä tulee köysi, joka sitoo meidät liikkumattomaksi.

Tunsin pientä syyllisyyttä viikko tai pari sitten, halutessani irrottautua ja tarkkailla enemmän, kuin sotkeutua mukaan.

Tuo pieni syyllisyyden sumu hälveni melko nopeasti. Minusta huomion kiinnittäminen siihen, minkä tunnemme mukavaksi sisäistää, ja sen sivuuttaminen, mikä ei resonoi, on itsehoidon ensisijainen periaate.

Ja minulle toinen ensisijainen periaate on muistaa uppoutua sellaiseen, mitä rakastan. Musiikin taikuuteen. Mäntyjen tuoksuun korttelin päässä. Pienen puron solinaan, joka kulkee avokadotarhan vieressä.

Nämä asiat ovat uusi Maani, tässä ja nyt. Minulla on tunne, että mitä enemmän aikaa ja huomiota annan sille taikuudelle, mitä jo on, sitä nopeammin sen taikuutta, mitä tulee olemaan, tulee.

_______________

1) Scott Joplinin Solace Phillip Dysonin esittämänä (https://www.youtube.com/watch?v=OKNHp-daefk)

2) Tarot by Janine Chats with Megan Rose: Current Events, Starseeds and Being a Spiritual Warrior 1.3.2022 (https://m.youtube.com/watch?v=QhKzRQPnZS0)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MAANJÄRISTYSSÄÄ

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.3.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Meillä on Kaliforniassa ns. maanjäristyssää.

On epävarmaa, onko sellaista säätilaa, joka viittaa lähestyvään maanjäristykseen. Tiedemiehet ovat yrittäneet kehittää varhaista varoitusjärjestelmää jo vuosikymmeniä, ilman huomattavaa menestystä. Eläimet ovat tarkkoja ennustajia joidenkin mukaan, mutta villieläinten tarkkaileminen, jotta päästään perille maan tulevista vavahteluista, ei ole laajalle levinnyt käytäntö.

Ei ole mitään maajäristyssäätä, mutta sellaiseksi jotkut kalifornialaiset kutsuvat tätä omituista hiljaisuutta, jonka alla rummuttaa pahaenteinen energia. Siihen liittyy tavallisesti utuinen taivas ja tunne lähestyvästä kuumasta ilmasta, joka voi ilmentyä tai sitten ei.

Jos on leikkisä, voi virittyä Maan keskukseen ja havaita Gaian varustautuvan. Tuntuu siltä, kuin valmistauduttaisiin taisteluun.

Tämä epälooginen, mutta hyvin todellinen epäilmiö nimeltään maanjäristyssää, on tapa, jolla kuvaisin maailman energiasykettä tällä hetkellä.

*****

Ei ole ainoastaan maanjäristyssää, vaan aika tuntuu taipuvan mitä kummallisimmilla tavoilla. Parina päivänä olen usein vilkaissut kelloa ennen eri asioiden tekemistä, jotka kiistatta vievät viisi tai kymmenen minuuttia. Kun tarkistan ajan jälkeenpäin, kuitenkin vain minuutti tai kaksi on kulunut. Joskus ei edes sitä. Kellon viisarit eivät ole liikkuneet lainkaan.

Lauantaiaamu kesti ikuisesti. En usko, että olisin huomannut, jos se olisi ollut vain kerran tai kaksi, mutta tätä tapahtui toistuvasti heräämisestä alkaen, lounasaikaan.

Havainto? Todellisuus? Aaltoilua tasolla, jota kutsumme ajaksi? Mitä se olikin, se oli uusi kokemus minulle. Ja se saa minut miettimään, todistammeko, että todellisuuden rakennuspalikoita heitellään – ajan tai paikan tai tietoisuuden kimpaleiden kimpoillessa ja levitessä odottamattomiin suuntiin.

Mietin, mitä ne rakentavat.

*****

Hiljainen aamu jatkuu. Aika on madellut, kun olen tehnyt aamutoimiani ja ollut vuorovaikutuksessa perheen kanssa ja työstänyt tätä artikkelia.

Tehtävät jotka odottavat minua, ovat poikkeuksellisien arkisia ja epäinspiroivia – siivoaminen ja verovalmistelu. Sen vuoksi, mikä huiputtaja ajasta on tullut, nyt on jotenkin jo 21.3. ja ellei ihmettä tapahdu, verot täytyy ilmoittaa 15.4. mennessä.

Epäilen, että jossain psyykessäni on salainen sabotoija, joka uskoo, ettei veroja tarvitse ilmoittaa tänä vuonna. Että se mullistus jota monet meistä ovat odottaneet, tapahtuu pian.

Osa sitä olisi tietysti ilmoitus uudesta rahoitusjärjestelmästä. Riippumatta siitä, kutsummeko sitä QFS:ksi (kvanttirahoitusjärjestelmä) tai joksikin muuksi, ja näyttääkö se siltä, mitä kuvittelemme, monet kommentaattorit vakuuttavat, että se liukuu vääjäämättä ja raskasliikkeisesti yleismaailmalliseen tietoisuuteen ja käyttöön.

Toteutuuko se seuraavien parin viikon aikana? Tuleeko velkojen riemujuhla? Lassotaanko ja painitaanko USA:n ilmeisesti laiton tuloverotusrakenne alistumaan?

Olemmeko kaikki vapaita?

*****

Pohdin arkisia tehtäviäni ja myös arkisia askareita ja vuorovaikutustilanteita yllättäen filosofisesti. Siihen saakka kunnes ilmenee muuta, talo ei siivoa itseään, Jetsonit-tyyppinen replikaattori ei tee ja tarjoile aterioita, eikä Setä Samuli katso minua hyvällä, jos jätän väliin sen tungettelevan vaatimuksen yksityisestä talousinformaatiosta, joka amerikkalaiset on ehdollistettu hyväksymään.

Taivas on seljennyt vähän, ja on pieni tuulenvire. Maanjäristyssään odottava hiljaisuus on laantunut.

Myrsky on edelleen tulossa, mutta ei ehkä juuri tällä hetkellä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VAPAA SYDÄN KOHOAA KORKEUKSIIN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaikki mitä koskaan etsin, on rauha. Hyvänä päivänä pystyn luotettavasti yhdistymään siihen lempeästi sykkivään valolampeen, jonka hahmotan rauhani keskukseksi.

Sitten on kaikki muut päivät. Ja usein jokainen päivä on sekoitus, josta suurin osa riippuu siitä, miten hahmotan olosuhteet tai tapahtumat. Jos perheenjäsen ei voi hyvin, luultavasti vietän tuon päivän poreilevan paniikin tilassa.

Silloin kun koko maailma näyttää putoavan jyrkänteeltä kaaokseen ja katastrofiin, tuo poreileva paniikki haluaa räjähtää täysillä ja tulla hallitsevaksi tunteeksi.

Tavallisesti lääke on fokusoitua fyysiseen ja mentaaliseen kuvaan lähimaailmastani. Näkyvissä ei ole jyrkännettä, ja vaikka olisi, kukaan ei työnnä minua reunaa kohti.

*****

Mietin kuitenkin, tuleeko tuo jyrkänne minulle. Onko jokin taloudellinen katastrofi kulman takana? Monet kommentaattorit viittaavat talousmarkkinoiden ja -järjestelmien maailmanlaajuisen romahtamisen mahdollisuuteen, mukaan luettuna dollarin arvon mahdollinen syöksyminen. Ymmärrykseni mukaan, tämän vakiintuneen järjestelmän poisajaminen on välttämätöntä syvävaltion täydelliseen purkamiseen.

Entä sitten "siviiliuhrit"? Ihmiset, kuten eläkeläiset, jotka luottavat perinteisiin säästöihin tai sijoituksiin kattaessaan kuilun saamansa korvauksen ja elinkustannusten välillä, saattavat jäädä pulaan. Jos inflaatio tulee todella hallitsemattomaksi ja säästöistä/sijoituksista tulee arvotonta paperia, miten kauan pystymme elättämään itsemme?

Vakuuttelut, että vanhan, korruptoituneen järjestelmän korvaa lahjomaton ja tasapainoinen kvanttitalousjärjestelmä – NESARA/GESARA tai mihin päädytäänkin – kuulostavat vähän ontoilta, kun katselee bensan hinnan ylittävän 6 dollaria gallonalta, kuten tässä osassa Kaliforniaa.

*****

Lähellä Hendry's Beachia Santa Barbarassa on kivikkoinen kaunis paikka, jossa minulla oli tapana käydä – pittoreskit jyrkänteet Cliff Driven pohjoispuolella, jotka laskeutuvat lempeästi kallistuvaan niittyyn alapuolella. Nämä jyrkänteet ja julkinen puisto lähellä ovat suosittu paikka riippuliitäjille. Miten rohkeita he ovatkaan, jotka hyppäävät suoraan ilmaan! Heillä on vain värikäs, ohut ja kireä nailonsuikale venytettynä päänsä päälle, kangaskaistale heidän ja ikuisuuden välillä.

Mutta ainakin he tietävät, että se mitä he tekevät, on vaarallista, mahdollisesti kohtalokasta. Minusta tuntuu, että maailman aina vain epävakaampi taloustilanne on sysätty ihmisille, ilman täyttä tiedostamista ja suostumusta.

Myös ihmiset joilla on jonkin verran tietoisuutta, saattavat olla aina vain levottomampia. Vaikka pidän enemmän niiden aurinkoisesta näkökulmasta, jotka vakuuttavat toistuvasti, että odotettavissamme on pehmeämpi laskeutuminen, kuin miltä näyttää, niin kun katselen hintojen nousevan kuin sarjakuvaparodiassa, joka on suunniteltu aiheuttamaan paniikkia Väiski Vemmelsääressä ja Repe Sorsassa, se iskee kiilaa minun ja sen välille, mitä haluaisin uskoa. 1)

*****

En ole katsellut riippuliitäjiä moneen vuoteen. He uhmaavat hulvattomasti gravitaatiota ja ovat urheita, ja se aiheuttaa aina mielipahaa omasta urheudenpuutteestani ja syvää kaipausta saada niin vapaa sydän.

Voisivatko he menehtyä hypätessään tuolta jyrkänteeltä? Sitä tapahtuu ajoittain – varusteet pettävät selittämättömästi ja traaginen uutinen lävähtää etusivulle ja viipyilee usein katsottuna uutisena nettiarkistossa.

Tuntuu käsittämättömältä, että satoja miljoonia tavallisia ihmisiä ympäri maailmaa kiidätetään talousjyrkännettä kohti – he eivät pysty painamaan jarrua ja epävarma tukijärjestelmä on ainoa suojamuuri heidän ja talouskuilun välillä.

Koska monia arvaamattomia asioita on jo tapahtunut, en pysty paljon turvautumaan herkkäuskoisuuteeni.

Mihin voin luottaa? Uskoon, että Jumala, universumi, Gaia, allianssit maan päällä ja ulkopuolella ja tietysti ihmisyksilöt aikovat, että ihmiskunta leijuu vääjäämättä ylöspäin, eikä syöksy katastrofaalisesti alaspäin.

Siitä on oikeasti kyse. Siinä on kaikki, mitä minulla on toivoarsenaalissani. Massiivista mahalaskua ei ole tarkoitus tulla. Vesimiehen aika tosiaankin sarastaa. Riippumatta siitä, miten synkiltä asiat näyttävät ja miten paljon pahemmaksi tilanne tulee, emme hyppää tuolta jyrkänteeltä vialliset varusteet köytettynä selkäämme.

Usko tuntuu heiveröiseltä asialta – hahtuvalta joka on hädin tuskin tarpeeksi vankka kestämään yöperhosen, puhumattakaan ihmisestä. En osaa oikein kuvata, mitä usko on minulle. Voin vain sanoa, että jotenkin olen varma, että minulla on sopiva määrä auttamaan minut selviytymään.

Minulle voi tulla hitunen levottomuutta, kun seuraavan kerran tankkaan autoani tai käyn ruokakaupassa. Mutta voin katsoa noita kohoavia lukuja ja kuvitella niiden suuntautuvan alaspäin ja alaspäin ja maailman hulluuden tasoittuvan ja asettuvan, kuin massiivinen, maankokoinen tikkipeitto, joka on ravistettu ryppyiseksi ja sitten monet rakastavat kädet silittävät sen tasaiseksi.

Ja kenties menen viikonloppuna Hendryn parkkipaikalle odottamaan riippuliitäjiä. Minulla on uskoa, aivan kuten heillä, että heitä odottaa upea kyyti ja riemastuttava, elämäniloinen ja turvallinen laskeutuminen.

_________

1) Katso esimerkiksi Tarot by Janinen äskettäinen "Zodiac Check-in for Humanity! Family, well-being, systems & money! Will we take it all back?" (https://www.youtube.com/watch?v=KUP_rAdD4Jc)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PELKOTEATTERIN PURKAMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänä aamuna on niin levollista, etten melkein halua pilata sitä sanoilla. On ihana tunne, että ajelehtii linnunlaulun ja tuulenhenkäysten aallolla, ja kymmenet kirkkaanvaaleanpunaiset kukat heiluvat, ilman liikkuessa lempeästi.

Kun kiinnitän huomiota luontoon enkä sisäiseen huolijärjestelmääni, uskon, että rauhallisuus voi olla minun. Minun ei tarvitse poimia niitä ympäristöni ja itseni osia, joita pidän huolestuttavina, joista en pidä ja joiden haluan olevan eri tavalla.

Kenties voin sisäistää tunteen, että annan asioiden vain olla, suljen sen johonkin eetterimuistiputkeen ja laitan varovasti paikkaan, josta voin löytää sen taas.

Olen melko varma, että luonto ei tarvitse sellaista muistutusta. Myös haukka jota varikset jahtaavat, palaa pesään ja jatkaa rakentamista. Kuivaa ruohoa sullotaan monimutkaiseen pesäpunokseen, ja haukka nousee taas korkeuksiin tiheiden palmunlehtien seasta, etsimään lisää materiaalia.

Haukalla näyttää olevan vaivaton tasapaino ympäristönsä valppaan tarkkailemisen ja tehtäväänsä keskittymisen välillä. Pyrin vaivattomaan tasapainoon – vähän ristiriitainen toteamus, koska pyrkiminen tuntuu kauhistukselta tasapainolle.

*****

Olen nähnyt hiljattain pari artikkelia tai podcastia, jotka ovat muistuttaneet meille, miten tärkeitä ihmisten fokus, ajatukset, sanat ja projektiot ovat, erityisesti tässä historian ajassa, jolloin tietoinen ja hereillä oleva yhteisö haluaa kiihkeästi siirtää meidät hyväntahtoiseen uuteen Maahan, joka on tulossa.

Vaikuttaa olevan todisteita siitä, että ajatuksemme voivat suoraan vaikuttaa fyysiseen todellisuuteemme (katso esimerkiksi Emoton kokeilut vedellä). Monet henkisessä yhteisössä hyväksyvät, että näin on, ja tiedeyhteisön jotkut avomielisemmät jäsenet ovat samaa mieltä.

Jos sallimme itsemme vedettävän pelkoteatteriin, joka ympäröi meitä kuin klassinen "pyöröhorisontti", tämä fokusoituminen mahdolliseen katastrofiin voi vahingossa auttaa jatkamaan maailman pelottavia olosuhteita. Jos kuitenkin pystymme sivuuttamaan olankohautuksella pimeyden heikentyvien äänien ulinan, noiden epäsuotuisien energioiden pitäisi hävitä nopeammin, kun niiden polttoainevarasto – meidän pelkomme – valuu tyhjiin.

"Ne häviävät", meille vakuutetaan. Tapa millä se tapahtuu, sekä sen nopeus, vaikuttavat olevan ihmisten vaikutusvallassa enemmän, kuin ehkä uskomme.

*****

Oletan, etten ole yksin tuntiessani jatkuvasti, että tämä jalo fokusoituminen pois pelosta on helpommin sanottu kuin tehty.

Luulen, että todennäköisesti ainoastaan ninjamainen mielenhallinta tekisi mahdolliseksi torjua rutiininomaisesti sen hyökkäyksen, joka ihmiskuntaan kohdistuu. En ole ehdottomasti lähelläkään tuota joukkoa, enkä ole varma, miten moni meistä on.

Myös sellaisella joka omistaisi meditoinnille tunnin tai kolme päivässä, on vielä monta valvetuntia, joiden aikana pitäisi sivuuttaa se maailman tilanne, joka läimäytetään jatkuvasti kasvoillemme kuin härkätaistelijan punainen lippu.

Ollen kuin tuo onneton härkä areenalla, monista meistä tuntuu melkein mahdottomalta sivuuttaa tuo huomiomme itsepintainen kutsuminen.

*****

Tuota pelkoteatteria on rakennettu hyvin ja vahvistettu vuosituhansia. Ihmiskunta on ollut kahlittua yleisöä.

Mutta verhoon on tullut reikiä. Jotkut lattialankut ovat hajonneet, ja näyttelijöitä putoaa läpi lisääntyvällä tahdilla.

Näyttämöllä väki vähenee. Alamme oivaltaa, että katselemme vanhaa nauhoitusta, emme live-esitystä.

Jossain joku odottaa vetääkseen verhon täysin auki viimeistä kertaa, sammuttaakseen projektorin ja sytyttääkseen katsomon valot. Vaikuttaa siltä, että voimme kiirehtiä tätä prosessia kääntymällä tarkoituksella poispäin romahtavasta näyttämöstä ja fokusoitumalla uuteen panoraamaan, joka odottaa.

Riippumatta siitä, milloin lopulliset paljastukset kuplivat esiin myrkyllisistä lammistaan, voimme kuitenkin nähdä, kuvitella ja luoda – ainakin omassa mielessämme – tuon uuden panoraaman, jonka kaipaamme kokea.

*****

Katson haukan palaavan – pieniä oksia ja ruohoa jotka leviävät sen nokasta kuin hapsottavat viikset. Se on piittaamatta viereisen puun variksista ja rakentaa tulevaisuutta huolella rakennettuun pesäänsä. Tulevaisuus tulee lähemmäs nykyhetkeä jokaisen ruohonkorren tai nöyhtätukon myötä, jonka se työntää tuohon kudelmaan.

Vaisto joka haukalle on annettu, on myös minun, jos haluan. Voin rakentaa pesää tulevaisuudelleni jokaisella tietoisella ajatuksella ja sanalla. En odota, että pystyn pitämään tämän fokuksen joka hetki, tai edes monta hetkeä joka päivä. Mutta miten paljon energiaa ja ponnistuksia pystynkin omistamaan itselleni mieluisan todellisuuden tietoiseen luomiseen, olen varma, että se voi olla riittävästi, jos sallin sen.

Suljen mielessäni verhon vanhan järjestyksen romahtavalla ja ränsistyneellä näyttämöllä, ja luonnostelen hetki hetkeltä sen yksityiskohtia, värejä ja ääniä, mitä haluan olevan. Riippumatta siitä, millainen siitä lopulta tulee, tiedän, että osallistuin parhaani mukaan siihen pääsemiseen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SOTURISYDÄMEN RUOKKIMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
13.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Valmistautuessani viemään perheenjäsenen rutiinitapaamiseen, huomioni kiinnittyy kimaltaviin sormuksiin ja kiliseviin rannekoruihin pölyisessä korurasiassani, ja kaulakoruihin jotka roikkuvat koukuissa seinällä.

En ole käyttänyt paljon aikaa vaatimattoman korukokoelmani tutkimiseen parin viime vuoden aikana. Elämä on ollut liian ahdistavaa välittääkseni tuollaisista asioista – maskin käyttäminen tuntuu niin masentavalta, miksi koristautua? Kuitenkin suuressa osassa Kaliforniaa meidän sallitaan nyt kulkea maskittomana, ja mielialani on noussut sen myötä.

Yksi osani tuntee, ettei minun asiani ole tälläytyä. Maailma on sodassa! Minun täytyy tehdä jotain auttaakseni lopettamaan tämän laahaavan lopputaistelun, kuten monet ihmiset näkevät sen. Asun kohentaminen sopivilla korvakoruilla tuskin käy voittostrategiaksi.

Mutta laitan joka tapauksessa sormukset, rannekorut ja korvakorut, sekä kultaisen kissa-sydänriipuksen. Luulen, että niin omalaatuiselta kuin se kuulostaakin, tämä on taisteluhaarniskani. Kerron heille, jotka musertaisivat henkeni: ette saa minua niin paljon masentumaan, etten käytä kimaltavia helyjäni. Ette enää.

*****

Pieni sonnustautuminen auttaa olemaan myönteinen ulkonäöstäni, mikä parantaa mielialaani. Se osoittaa todellisuudessa riittävää itsetuntoa, että vältän kasvoista, jotka näytän maailmalle, ja uskon, että itsetunto on täysivaltaisuuden läheinen serkku – tuon kultaisen standardin johon monet meistä pyrkivät.

Toisille mielialan parantaminen voisi vaatia vain, että tekee jotain normaalista päivärutiinista poikkeavaa. Myös ihmiset joilla on kiireinen aikataulu, löytävät ehkä muutaman minuutin virkistäytymiseen, kuten kävely tai ajelu vieraalla asuinalueella. Vaatimattomimmatkin yhteisöt voivat antaa tilaisuuksia itselle ja perheelle uudistua.

Käsitän, etteivät jotkut aktiviteetit ole kaikkien käytettävissä erilaisten rajoitusten vuoksi. Riippumatta siitä, missä asumme ja mitä resursseja meillä on, on luultavasti ainakin yksi asia, jonka voimme tehdä nostamaan mielialamittaria. Ja uskon, että korkeampi mieliala ruokkii soturisielua, joka varmasti asuu jokaisessa ihmisessä maan päällä tänä aikana, tiedostamme sen tai emme.

Arvostan näissä proosallisissa mielialannostajissa sitä, että myös ihmiset joilla ei ole mitään aavistusta, että osallistumme henkiseen (ja kirjaimelliseen) sotaan ihmiskunnan selviytymisen puolesta, saattavat tuntea sisäisen yllykkeen sekoittaa asioita hassulla tavalla, ja kenties niiden lisääntyvien energioiden vuoksi, joita koemme, he pystyvät toteuttamaan tuon tönäisy.

*****

Mietin, menemmekö kollektiivina kesää kohti valmiina uudistumaan. Paikoissa joissa sulkutilat eivät ole täysin tappaneet yhteisöfestivaaleja parin viime vuoden aikana, ne ovat taas lisääntymässä. Kahden vuoden tauon jälkeen Santa Barbarassa odotetaan innolla Kesäpäivänseisauksen paraatia ja juhlaa, ja elokuussa riehakasta Fiestaa.

Vaikka en osallistu Päivänseisaukseen tai Fiestaan, voin kuitenkin koristautua kimaltaviin sormuksiin ja rannekoruihin mennessäni kauppaan. Näen sen synkkyyden uhmaamisena – tuon Vuonna 1984 -maisen tulevaisuuden uhmaamisena, jota globalistit työntävät meille. Kuvittelen, että miten tahansa valitsemmekin ruokkia soturisieluamme, niin jos se on oikein meille, se ravitsee myös kanssasotureidemme sieluja – jonkin monimutkaisen käsityksen mukaan, joka ylittää kenties ymmärryksemme.

Shelley Young (https://goldenageofgaia.com/2022/04/12/ ... leap-frog/) kanavoi hiljattain: "On aina kyse teistä, eikä koskaan vain teistä. Olette osa pienempiä järjestelmiä ja suurempia järjestelmiä, jotka toimivat samalla tavalla tukemaan kaiken yleistä tasapainoa, kasvua ja laajentumista."

Olen varma, että jollain tavalla minun toimeni – myös sitriinisormuksen valitseminen täydentämään kukkapuseroa – tukee universumin yleistä tasapainoa ja laajentumista.

Haen rätin ja kiillotan korurasiani. Sille tulee enemmän käyttöä tästä eteenpäin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AARTEISTA JA TOTUUDESTA

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun päivät näyttävät rullaavan ohi samanlaisina, minulla on vähemmän halua puhua. En ole epäsosiaalinen, mutten etsi myöskään kanssakäymistä. Arvostan syvästi ihmisiä, joiden kanssa olen yhteydessä tekstiviesteillä tai sähköposteilla. Ja rakas perhe lähellä merkitsee, etten ole täysin eristynyt. Ääneni ei ruostu, niin kauan kun on joku, jonka kanssa keskustella.

Arvostan myös niitä nettipersoonia, jotka ovat alkaneet tuntua heimoltani, vaikken ole koskaan tavannut heitä. Tiettyjen ihmisten videoiden katsominen tuntuu melkein, kuin olisin vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Mutta podcastin katsominen ei muodosta todellista suhdetta. Fyysisen todellisuuden tasolla nämä tubettajat ovat yhtä paljon harhakuvia, kuin lauantaiaamujen sarjakuvahahmot lapsuudessani.

Vastustan päättäväisesti uskomista johonkin niin aineettomaan, kuin henkilö ruudulla, koska kuten jokainen televisiota tai elokuvaa katsonut tietää, mikä tahansa voi olla tehtyä, feikattua ja väsättyä tietokonegrafiikalla näyttämään aidolta. Se näyttää todelta, silloinkin kun se on täysin keksitty, kuten Klonkku suurenmoisessa Taru sormustenherrasta -elokuvasarjassa.

Mietin, merkitseekö pelkän fyysisen maailman pitäminen täysin uskottavana, että olen henkisesti hiukan nurinkurinen, mikä tekee vaikeaksi ilmentää uuden todellisuuden, koska olen uppoutunut siihen, mitä on läsnä viiden aistini mukaan.

*****

Tapahtumat köntystävät eteenpäin ulkoisessa maailmassa, ja vilkaisen niitä vähän pysyäkseni ainakin hieman ajan tasalla. Katastrofia joka ennustettiin tapahtuvan New Yorkissa 18.4, ei tapahtunut, mutta pääsiäissunnuntaina raportoitiin useita joukkoampumisia ympäri USA:ta.

Huolimatta todisteista, että maailma hajoaa, olen hiljaisen onnellinen. Pelkkä maukkaan kahvikupillisen juominen – kotona keitettyä, ei Starbucksin palanut, happoinen ja vahva kolmen dollarin versio – saa minut tuntemaan, että maailmassa on kaikki ok.

En ole varma, missä kulkee raja tietämättömän onnellisuuden ja sydäntä riipaisevan huolen välillä maailman kohtalosta. Onko itsekästä istua turvassa ja suhteellisen terveenä ja nauttia ensimmäinen kupillinen kahvia, silloin kun hyvin monet kärsivät?

*****

On sanottu, että ajatuksemme, sanamme ja aikomuksemme luovat fyysisen todellisuutemme, mutta kun olemme tällä hetkellä 3D:ssä, emme näe tuloksia välittömästi. Kenties emme edes tässä elämässä. On helppoa rypeä lannistuneena siitä, että ilmentämisyritykseni epäonnistuvat. Voin olla myös epätoivoinen siitä, että maailmanlaajuisilla rauhanmeditaatioilla on vähän näkyvää vaikutusta, ainakin valtavirran mukaan.

Haluan olla toiveikas ja positiivinen, ja kuitenkin tunnen myös, että on viisasta tunnustaa fyysinen todellisuus, mikä on usein kauhistus toivolle tai positiivisuudelle. Voinko olla vähän kyyninen, kuitenkin tuntea toivoa? Ilmeisesti voin, koska en ole kyyninen enkä toiveikas koko ajan. Olen sekoitus, yhdistelmä kaikesta, mikä on koskaan mennyt tämän itsen luomiseen.

Henkinen periaate jota pidän vaikeimpana ja kuitenkin myös hyödyllisimpänä, kun hyväksyn sen, on hyväksyntä. Kun muistutan itselleni, ettei hyväksyminen ole sama asia kuin suostuminen, se on paljon helpompaa. Minun täytyy ehkä hyväksyä maailma sellaisena, kuin se on, koska se tosiaankin on, mutta voin sitoutua parantamaan sitä, mikä tuntuu paremmalta hyväksynnältä.

Kenties suljen tänään silmäni muutamaksi minuutiksi, ja toivon hiljaa ja uskon johonkin kaikenkattavaan, kuten yltäkylläisyys kaikille. Totuus on, että on aarrearkkuja, joiden kantta ihmiskunta ei ole edes nostanut. Vaikka miten mustasukkaisesti globalistit vartioisivat pääsyä tuohon aarteeseen, kiskomme avaimet heidän heikentyvästä otteestaan, ja tuo aarre tulee lähemmäs jokaisen kuluvan päivän myötä.

Minulla on usko, myös kyynisimpinä hetkinäni, että nostamme kannen niiltä sateenkaarilta ja kultasuihkuilta, joita meidän on määrä saada. Voin tuntea sen luissani ja ytimissäni.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RAUHASSA AJELEHTIMINEN

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
22.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mietin joskus, käsittääkö eliitti, että heillä on liikaa tavaraa.

Kenties he eivät ole sen tietoisempia ylenmääräisistä jahdeistaan ja palatsimaisista kiinteistöistään, kuin minä olen tuplatyökaluista autotallissani tai kourallisesta neulapakkauksia ompelukorissani. Pystyn käyttämään vain yhtä neulaa kerrallaan, eivätkä ne yleensä mene rikki. Miksi tarvitsen niitä 50?

Haluaisin ajatella, että kasvettuaan ylellisessä ympäristössä, sikarikkaat eivät voi mitään tietämättömyydelleen. Se on tietenkin ystävällisempi tapa katsoa heitä, kuin se raivostunut epäusko, jota tunnen, jos pohdin heidän todella liiallista omistusosuuttaan maailman resursseista.

*****

Kaikkialla ympärilläni on liiallisuutta, eikä se liity yltäkylläisyyteen. Asun liioittelun mailla – Montecito ja sen kartanot (ja Oprah ja kaltaisensa) ovat muutaman mailin päässä moottoritietä 101, ja Hollywood ja Beverly Hills ja Rodeo Drive 90-jotain muutama maili siitä etelään.

Ajattelen tätä, koska huomaan kaksoiskappaleita ja liiallisuutta oman, paljon vaatimattomamman asumukseni kätketyissä nurkissa. Erityisesti autotallissa – tuo esikaupunkien mörkö jossa autot asuvat harvoin ja jossa unohdetut lelut ja projektit viipyilevät, kunnes ne alkavat homehtua kosteudesta ja laiminlyönnistä.

Katson harvoin, mitä siellä on. Kunnes en kestä enää näkyvää epäjärjestystä ja etsin tapoja siistiä sitä. Siitä syystä mieleni tutkaan on juuri rekisteröitynyt, että minulla on viisi käsisahaa.

En ole varma, olenko käyttänyt koskaan käsisahaa. Nyt minulla ei ole käsivoimaa, eikä minulla ole koskaan ollut taitoa käyttää tuollaista työkalua turvallisesti ja onnistuneesti.

Siis näitä sahoja roikkuu nauloista pimeässä nurkassa höyläpenkin yläpuolella – miksi? Odottaa, että joku haamuyleismies tulee käyttämään niitä? En ole ostanut niitä. Ne tulivat alun perin isäni työpajasta ja ajasta 1960-luvulla.

Vaikka olen hankkiutunut eroon melkein kaikesta, mitä en oikeasti tarvitse tai halua, jotkut tavarat ovat täynnä taianomaista nostalgiaa, ja inhoan vapauttaa niitä maailmaan.

Kenties eliitti ei ole kovin erilaista. Pystyn kuvittelemaan jalokivat ja hopeat ja vintage-autot, josta palvelusväki on pitänyt tunnollisesti huolta vuosikymmeniä. Vaikea päästää irti sellaisista merkityksellisistä suvun perintökalleuksista, vaikkei niitä koskaan käytetä.

*****

Liioittelussa on monta muotoa. Luulen, että ne kumpuavat jonkinlaisesta pelosta – puutteen pelosta, loppumisen pelosta. Tai ne ovat pelkästään kilpi suojaamaan meitä tuntemattomilta tai huonosti ymmärretyltä vaaroilta, joita vaikuttaa olevan ympärillämme. Mitä enemmän minulla on, sitä paremmin olen turvassa.

Eilen minulle muistutettiin, miten pelko voi työntää äärimmäiseen absurdiuteen, kun huomasin naisen käyttävän maskia ruokakaupassa. Ei mitään epätavallista. Mutta sitten huomasin, että hänellä oli myös terveydenhoitohenkilöstön täysi kasvosuojus. Sitten huomasin hänellä vielä kertakäyttöhansikkaat.

Hän myös pakkasi valtavat ruokaostoksensa itse, mahdollisesti koska hän ei halunnut kaupan työntekijöiden käsittelevän niitä yhtään enempää, kuin oli välttämätöntä. Kuvittelin hänen purkavan ne järjestelmällisesti keittiössään, pyyhkien tavarat desinfiointiaineella, ennen niiden jemmaamista ääriään myöten täynnä oleviin kaappeihin.

Vilkaisin häntä aina välillä tehdessäni ostoksia. Hän ei näyttänyt hullulta. Huomasin myös muiden ihmisten katsovan häntä syrjäsilmällä.

Hän ikään kuin näytteli vanhan käsikirjoituksen mukaan, kun taas me, muut näyttelijät, olemme siirtyneet eteenpäin uusien repliikkien kera, esittäen tulevaisuuden draamaa.

*****

Ja mitä minuun tulee … mitä teen noilla viidellä vintage-sahalla?

Ne eivät ole arvokkaita, erityisesti minulle, kun en osaa käyttää niitä. Yhdessä on lämpimän keltainen tammikahva, ja se on luultavasti vanhin ja arvokkain, mitä tulee muistoihin – todellisiin tai kuviteltuihin – isästäni veturinkuljettajatyyppisissä haalareissaan, kaljun pään kiiltäessä loisteputkivalossa, mustasankaiset silmälasit aristokraattisella kyömynenällään, pitkien taitelijan sormien laittaessa mäntylaudan prikulleen raskaan höyläpenkin kiristimeen.

En osaa silti käyttää noita sahoja. Miksi pitäisin yhtään niistä?

Luulen, että tämä kysymys – kuten hyvin moni asia joka tuntuu epämääräiseltä ja epävarmalta – siirtyy toisen päivään. TUT-viestini tälle päivälle oli:

Hämmennys, päättämättömyys ja epävarmuus merkitsevät usein, Catherine, että jos odotat vähän pidempään ennen päätöstä, jokin vielä parempi vaihtoehto tulee esiin sellaisella selkeydellä, että se saattaa puraista sinua nenään ja viedä jalat altasi.

Sellainen kiva puraisu.

Sanoisin, että odota vielä vähän. Universumi. 1)

Okei, Universumi, minä kuuntelen. Minulle ei tuota tuskaa odottaa tässä ja useimmissa muissa asioissa, joilla ei ole mitään todellista kiirettä.

Saatan ajelehtia, mutta ajelehdin rauhassa. Ja valitsisin sen koska tahansa jonkin ahdistuneen päätöksen sijasta, joka voisi osoittautua huonoimmaksi valinnaksi, joka tein tuona päivänä. Kiitos, Universumi!

______________

1) The Universe Talks, (https://www.tut.com/)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VILLIEN VIISAUS

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.4.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen oppinut liittämään rauhan siihen, että minua vaivaavat asiat ovat poissa.

Olen vähän tyytymätön tähän määritelmään. Jokin sanoo minulle, ettei se ole luonnon tapa toimia. Kissani, nuo kotieläimet jotka ovat säilyttäneet esi-isiltä perityn kesyttömän tiedon, vaikuttavat rauhallisilta suurimman osan ajasta. Ne saattavat olla aktiivisia, mutta yleensä ne ovat rauhassa itsensä ja ympäristönsä kanssa.

Olen melko varma, että villielämillä, puilla, hyönteisillä ja luonnolla yleisesti ei ole luetteloa rauhassa olemisen kriteereistä. Ei ole vaatimuksia, miten asioiden täytyy olla, jotta voi kokea tasapainoa, mielentyyneyttä … rauhaa.

Juuri tällä hetkellä mikään ei ole pielessä lähiympäristössäni, kehossani, mielessäni tai tunteissani. Siksi voin sallia rauhan. Ja kuitenkin se tuntuu jotenkin halvennetulta, koska olen vaatinut rauhaa ponnistelemaan, ennen kuin myönnän sen.

Kenties odotan liikaa, kun sovellan itseeni samoja standardeja kuin luonnon viisauteen. Eläimiä ja Gaian luonnon olentoja ei rasita tämä hermostunut mieli.

Jossain joogi kuiskaa: "No, sinä typerys, jos vain meditoisit, tajuaisit sen."

Mietin, onko joillekin meistä meditoinnin rauhallisuuden välttäminen oma harjoituksensa. Kun maailma ja me olemme edelleen tässä mullistuksessa, kenties tarvitaan levotonta mieltä. Ainakin jotkut meistä tarvitsevat, ainakin osan ajasta.

Pidän tuosta ajatuksesta paljon enemmän, kuin ajattelen itseäni liian kurittomana tai laiskana pitämään kiinni meditointiharjoituksesta.

*****

Ajattelen, että minulla on omalla tavallani meditatiivisia hetkiä pitkin tyypillistä päivää. Niitä tulee usein toiminnan keskellä, kuten ajoittainen tavaroiden lajittelu/karsiminen, johon olen taipuvainen. Kulutin tässä taannoin paljon aikaa yhden huoneen perusteelliseen järjestämiseen ja siivoamiseen, ja tuo aika tuntui tarkoitukselliselta ja tyyneltä – aivoni ikään kuin olivat sivussa, ja henkiosani tarkkaili, muttei häirinnyt.

Avasin ikkunan ja vilkaisin tavarakasoja, jotka tasoilla odottivat järjestämistä. Tahattomasti livahti ajatus, houre totuudesta: luojan kiitos, että tämä kaikki on tässä! Minulla on vielä jotain tekemistä.

Hyvänen aika. Ajattelinko juuri niin? Pelkään hankkiutua eroon tavaroista, koska sitten minulla ei olisi mitään tekemistä?

Vihaan yleistää sitä elämäni ja itseni muihin alueisiin, mutta siinä se on. Roikunko edelleen eri kivuissa ja myllerryksissä – fyysisissä tai tunnepuolella – koska tarpeeni selvittää ne antaa minulle tarkoituksen?

*****

Pitkähkön ostosreissun jälkeen Trader Joe'silla oivalsin yhden asian, joka ei sisälly rauhallisuuteeni: olla käyttämättä tukahduttavaa maskia ja olla hieman hälytystilassa koko ajan, kun minun pitäisi käyttää sitä. Minulle ei ole tullut mieleen, että tuo maskipakko aiheutti minussa melkein alkukantaista epäluuloisuutta, mikä on vasta nyt alkanut hävitä.

Tuo pakko peruttiin Kaliforniassa useita kuukausia sitten (paitsi terveydenhuollon tiloissa). Olen odottanut sen palauttamista – jonkin väärän päättelyn perusteella, mihin auktoriteetit päätyvät pelatessaan "pyöritä pyörää" -peliä "tieteellä" ja "kansan terveydellä". He voivat yrittää uudestaan syksyllä, mutta tällä erää uskon, että julkinen mielipide olisi massiivisesti sitä vastaan.

Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, minusta tuntui todella ok:lta, hyväksyvältä ja neutraalilta jokaisen osalta, jolla näytti olevan eri perspektiivi maskikysymykseen. Kenelläkään ei ole mitään syytä käyttää maskia ulkona, kuitenkin he käyttävät edelleen. Olen lopultakin siinä paikassa, että huomaan maskin käyttäjät ulkona, mutta siinä ei ole minulla mitään latausta.

Kaupan ulkopuolella oli yksi maskia käyttävä asiakas, joka veti desinfiointipyyhkeitä automaatista pyyhkiäkseen kärryjensä kahvan. "Haluatko sinä?" hän kysyi.

"Ei kiitos, en usko, että bakteereista tarvitsee olla huolissaan", vastasin hymyillen.

"No, se on järkevää", hän totesi. Ja mietin, oivalsiko hän, miten hän leimasi itsensä kuuraamalla kärrynsä kahvaa.

*****

Kun olemme ihmismuodossa, miten voimme olla muuta, kuin vähän villi ja vähän kesytetty?

Joskus näen vanhojen miesten etäisen sinisissä silmissä arktisen suden levossa, odottamassa kutsua. Omassa sydämessäni asuu kenties pantteri, keskiyönmusta, kiiltävä, hiljainen, vaaniva.

Sanotaan, että olemme moniulotteisia olentoja, jotka on typistetty omalla tietoisuuden tai uskon puutteella ja kahlittu gravitaatiolla ja muilla kolmannen ulottuvuuden ominaisuuksilla. Itse puolestani tartun tuohon näkemykseen, että voisin olla pantteri tai lohikäärme tai susi, noissa ulottuvuuksissa joita en pysty koskettamaan mielikuvituksettomilla ihmissormilla, vaikka miten haikeasti venyttäisin käteni korkealle.

Kenties unissa. Kenties unissa. Pyydän nähdä unta panttereista, susista, lohikäärmeistä ja muodonmuuttamisesta. Hopeanhohtoinen lohikäärme, joka loistaa omasta sisäisestä valostaan ja sinkoutuu taivaalle villin ilon kera.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.