SATURAATIOPISTE
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
20.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Joka kerta kun luulen olevani saturaatiopisteessä, palaan taas kastamaan varpaani ajankohtaisten asioiden veteen.
Ei ole ehkä varsinaisesti virhe tehdä niin. Luulen kehittäneeni täysin tiedostamattoman sisäisen tasapainotusmekanismin, joka kertoo minulle, milloin minun on järkevää katsella jokin video tai lukea jokin artikkeli, ja milloin se on järjetön/hölynpölyä.
Hyvin kirjaimellisesti järjetön. Sanattomalla tasolla tiedän, että tuo kommunikointi on älytöntä minulle – kuitenkin muu maailma saattaisi pitää siitä.
Kenties tämä on erottelukykyä toiminnassa. En työstä erottelukykytaitojani. Kuten myös hyvin moni muu asia elämässäni, ne kehittyvät luonnostaan reaktiona olosuhteisiin ja/tai johonkin sisäiseen yllykkeeseen.
Kaksi eri ihmistä lähetti minulle saman videon 24 tunnin sisällä. Intuitiivisissa ulottuvuuksissa haluamme viitata tähän tönäisynä.
Otin vinkistä vaarin ja katsoin tuon videon. Mutta tein sen laittaessani samalla ruokaa ja tehdessäni muita tarpeellisia asioita. Se oli myös hyvä asia, koska se kesti yli tunnin, ja vaikka oli epäilemättä kiinnostava, olin eri mieltä joistain kohdista, mitä tämä henkilö sanoi, nauroin ääneen joillekin muille toteamuksille, ja kun se oli ohi, en juuri ajatellut sitä enempää.
Niin en olisi tehnyt puoli vuotta tai vuosi sitten. Kaikki oli niin epätoivoista omassa mielessäni ja muuttui niin nopeasti … että minun täytyi todella kiinnittää huomioita! Kaikkeen!
Pidän tätä mentaalista olankohautuskykyä yhtenä erottelukyvyn osana.
Olen erittäin iloinen, että kykenen siihenkin.
*****
Yksi erottelukyvyn aspekti on sen tietäminen, milloin antaa joidenkin asioiden mennä.
On kokonainen luettelo henkisistä ja psykologisista ohjeista otteemme irrottamiseen asioista, ihmisistä, asenteista, vaikka mistä.
On kiva, että on hahmoteltu kymmenportainen prosessi, tai rituaali kynttilöineen ja kristalleineen tuon irtipäästämisen toteuttamiseen.
Mutta ennen kun edes pääsee tuohon kohtaan, miten tiedämme, että jostain pitäisi päästää irti? Ja miten tiedämme, milloin tuon vapautumisen aika tulee?
*****
Luulen ymmärtäväni, miksi ihmiset saattaisivat luopua yrityksestä löytää oman tiensä/tapansa ja olla halukkaita hyväksymään ohjeita muilta, myös hyvin tärkeissä asioissa, kuten ottaako rokotuksen vai menettää työpaikkansa. Ilman sisäistä opastusjärjestelmää jolla joitain meistä on siunattu (tai jonka olemme kehittäneet), "tuolla ulkona" on varsinainen valintojen miinakenttä.
Myös valinta olla huolissaan jostain tai olla olematta, voi häämöttää suurena. Minulle oli pari päivää pakkomielteenä Man of God -dokumentit (https://goldenageofgaia.com/2021/09/16/ ... an-of-god/). Minusta ne olivat huonosti valmisteltuja, myös editoimattomia tai oikolukemattomia.
Koska olin luottanut niihin yksilöihin, jotka julkaisivat nämä dokumentit, olin hyvin huolestunut ja menetin luottamukseni. Niinpä sallin itseni tulla vähän pakkomielteiseksi.
Ja kuitenkin päivän tai kahden päästä tuo närkästys oli haihtunut. Enkä löydä sfääristäni enää yhtään atomia, joka välittää koko asiasta.
Olin saavuttanut saturaatiopisteen siinä, että olin huolissani noista dokumenteista tai siitä, mitä ne saattaisivat tarkoittaa. Minulle ne ovat niin "tiheitä" ja monikerroksisia ja suorastaan leväperäisiä, etten halua ponnistella niiden kanssa enää yhtään.
Tämä irtipäästäminen tapahtui yhdessä yössä. En ollut suunnitellut sitä tai pyrkinyt siihen.
*****
Hyvin paljossa, mitä minulla (ja kenties muilla) tapahtuu, asiat vain … ovat. Ei suunniteltuja, ei tehtävälistalla, ei keskusteltuja muiden kanssa.
Luulen, että kiinnitän enemmän huomiota nyt-hetkeen ja minusta on tulossa vähemmän taipuvainen osallistumaan siihen, mitä-jos ja muista-kun.
Toinen nimike tälle irtipäästämiselle, tälle ei oikein välittämiselle, saattaisi olla irrallisuus tai kiintymättömyys.
Miksi tahansa haluammekin kutsua tätä olemisen helppoutta, toivotan sen tervetulleeksi avosylin ja pienen, tietäväisen hymyn kera. Ja huokauksen, mikä osoittaa fyysiseen itseeni, joka tekee omaa puhdistumistaan ja irtipäästämistään.
Täällä on hiljaista ja ihanaa. Luulen jääväni tänne vähäksi aikaa.
Kunnes seuraava elintärkeä video ajankohtaisista asioista saapuu sähköpostiini ja otan osaa sen viestiin … tai sitten en. Niin tai näin, se on ok.
Tuntuu kuin opitulta/kuullulta salaisuudelta. Jaan sen mielelläni enkä rohmua tuota onnellisuutta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
20.9.2021 SATURAATIOPISTE
Kirjoittaja hammer » 24.09.2021 13:27
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
23.9.2021 TOIVON JA PELON VÄLISEN KUILUN YLI
Kirjoittaja hammer » 26.09.2021 13:21
TOIVON JA PELON VÄLISEN KUILUN YLI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Miten kummallista tasapainoilua meillä kaikilla onkaan nykyään.
Ellei kyse ole vain minusta, mutta luulen, ettei ole.
Esimerkiksi, olen yrittänyt etsiä hoitotapaa lonkkakipuuni reilut viisi vuotta. Tilanne on parempi, kuin oli, mutta ei niin hyvä, kuin haluaisin.
Näetkö? Siinä taas tuomitsen, arvioin ja huomaan itseltäni puuttuvan.
Hyvin inhimillistä. Mutta ei sellaista, mitä meidän "pitäisi" tehdä, kun olemme ykseystietoisuudessa ja kaikki on juuri niin, kuin pitäisi olla, riippumatta siitä, miten hahmotamme sen.
Olen perusteellisesti fyysisen todellisuuden ansassa, yksinkertaisesti koska on hyvin tuskallista olla täällä. Silloin kun vaeltelin hilpeästi haluamallani tavalla enkä koskaan tuntenut pistävää kipua, tunsin vapautta, jota en voi edes muistaa nyt – eikä mieleni jatkuvasti huomannut kipua ja yrittänyt välttää sitä.
Minulla on tasapainohetkiä, jolloin ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä. Jolloin edes jatkuvalla kivulla ei ole (paljon) merkitystä.
Mutta havaintotavassani nämä tasapainoiset hetket ovat pikkuruinen osa yleiskokemuksessani ajassa elämisestä.
Useimmiten … en ole kovin onnellinen "retkeilijä".
*****
Olen kehittynyt kummalliseksi sekoitukseksi käytännöllisyyttä ja arvoituksellisuutta.
Käytännöllinen osa silmäilee aina horisontista tapoja parantaa tuo kipu. Pysyvästi kiitos, ei vain tilapäisesti. Ei lonkan tekonivelleikkausta länsimaisen lääketieteen mukaisen niveltulehduksen vuoksi, ei kortisonipiikkejä, ja … olen äärimmäisen nirso siinä, mitä teen ja en tee hoitokeinona.
Arvoituksellinen osa kannustaa minua menemään vain virran mukana, jatkamaan Reikin tekemistä ja jatkamaan tunnekoodityötä niiden loukkuun jääneiden tunteiden vapauttamiseksi, jotka lisäävät jumiutunutta kipua.
Aina silloin tällöin käytännöllinen osa tönäisee minut jonkinlaiseen toimintaan. Hiljattain eräs ystävä sai kannustavia tuloksia leppymättömään kipuunsa jostain, mihin en ollut koskaan törmännyt: PEMF-terapia (pulsed electromagnetic field) (= pulsoiva sähkömagneettikenttä).*
Voi luoja! Sähkömagneettikenttiä jotka ovat suotuisia! Kuka olisi arvannut?
Hyvin kursorinen tutkiminen paljastaa, että nykyaikaisia laitteita on ollut maisemissa noin sata vuotta. Kiropraktikot ja muut terapeutit ovat käyttäneet näitä koneita vuosikymmeniä. On myös versioita kotikäyttöön.
No, hemmetti. Miksi en ole kuullut tästä aiemmin? Ja olisiko siitä mitään hyötyä minulle? Onko ketään paikallista, joka tarjoaa sitä? Käytöllinen puoleni lähtee mukaan täysillä, ja päässäni alkaa pöhistä.
Siinä ei ole mitään uutta. Olen reagoinut samalla tavalla muihinkin fyysisen hoidon mahdollisuuksiin viiden vuoden aikana. Vesiterapia! Lihaskalvohieronta! Ja eipä unohdeta vanhoja kunnon hätävaroja, kuten akupunktio ja rolfaus.
Tällä kertaa oli uutta se, että pysähdyin kysymään keholtani: "Auttaisiko tämä minua, meitä?"
Ja sain raikuvan "kyllä!"
*****
Se ei kuitenkaan estä tuota ainaista kysymystä: "Mitä jos se ei toimi?"
Olen huomannut, että sillä on haittapuolensa, kun yrittää lähestyä elämää hyvin maadoittuneelta henkiseltä pohjalta. Henkinen tietoisuus kertoo minulle, että minun ei pitäisi välittää, toimiiko se vai ei. Kipu on oppitunti – sukella syvälle siihen, mitä minun pitäisi oppia siitä, ja päästä irti parantumista varten.
Kävelen nuoralla toivon ja pelon välisessä kuilussa, pitäen kiinni valokepistä niin herkässä tasapanossa, että yksi hengenveto voi saada menettämään sen.
Hellitän otettani, vastoin vaistomaista reaktiotani pitää kiinni tiukemmin. Keppi löytää käsissäni parhaan tasapainonsa minun puuttumattani asiaan. Se tasapainottaa itsensä.
Ja kävelen eteenpäin, luottaen tuohon eriskummalliseen yhdistelmään, joka minusta on tullut – arvoituksellinen ja käytännöllinen, huuhaa ja todellinen – apean hymyn livahtaessa tahattomasti kasvoilleni.
Se toimii. Tai ei. Joka tapauksessa jatkan eteenpäin.
_________
*Olen kiinnostunein luuparannuksesta: "Magneettikentät kulkevat kehon läpi – myös luiden – ikään kuin kehoa ei edes olisi. PEMF korjaa luita, ovat ne sitten vahingoittuneet leikkauksesta, vammasta tai sairaudesta, ja sen on havaittu parantavan luiden uusiutumista [korjaavan rappeutumista], sellaista mitä tapahtuu osteoporoosissa ja osteopeniassa, muiden tuhoavien sairauksien muassa." (https://www.swinkchiropractic.com/pemf/)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Miten kummallista tasapainoilua meillä kaikilla onkaan nykyään.
Ellei kyse ole vain minusta, mutta luulen, ettei ole.
Esimerkiksi, olen yrittänyt etsiä hoitotapaa lonkkakipuuni reilut viisi vuotta. Tilanne on parempi, kuin oli, mutta ei niin hyvä, kuin haluaisin.
Näetkö? Siinä taas tuomitsen, arvioin ja huomaan itseltäni puuttuvan.
Hyvin inhimillistä. Mutta ei sellaista, mitä meidän "pitäisi" tehdä, kun olemme ykseystietoisuudessa ja kaikki on juuri niin, kuin pitäisi olla, riippumatta siitä, miten hahmotamme sen.
Olen perusteellisesti fyysisen todellisuuden ansassa, yksinkertaisesti koska on hyvin tuskallista olla täällä. Silloin kun vaeltelin hilpeästi haluamallani tavalla enkä koskaan tuntenut pistävää kipua, tunsin vapautta, jota en voi edes muistaa nyt – eikä mieleni jatkuvasti huomannut kipua ja yrittänyt välttää sitä.
Minulla on tasapainohetkiä, jolloin ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä. Jolloin edes jatkuvalla kivulla ei ole (paljon) merkitystä.
Mutta havaintotavassani nämä tasapainoiset hetket ovat pikkuruinen osa yleiskokemuksessani ajassa elämisestä.
Useimmiten … en ole kovin onnellinen "retkeilijä".
*****
Olen kehittynyt kummalliseksi sekoitukseksi käytännöllisyyttä ja arvoituksellisuutta.
Käytännöllinen osa silmäilee aina horisontista tapoja parantaa tuo kipu. Pysyvästi kiitos, ei vain tilapäisesti. Ei lonkan tekonivelleikkausta länsimaisen lääketieteen mukaisen niveltulehduksen vuoksi, ei kortisonipiikkejä, ja … olen äärimmäisen nirso siinä, mitä teen ja en tee hoitokeinona.
Arvoituksellinen osa kannustaa minua menemään vain virran mukana, jatkamaan Reikin tekemistä ja jatkamaan tunnekoodityötä niiden loukkuun jääneiden tunteiden vapauttamiseksi, jotka lisäävät jumiutunutta kipua.
Aina silloin tällöin käytännöllinen osa tönäisee minut jonkinlaiseen toimintaan. Hiljattain eräs ystävä sai kannustavia tuloksia leppymättömään kipuunsa jostain, mihin en ollut koskaan törmännyt: PEMF-terapia (pulsed electromagnetic field) (= pulsoiva sähkömagneettikenttä).*
Voi luoja! Sähkömagneettikenttiä jotka ovat suotuisia! Kuka olisi arvannut?
Hyvin kursorinen tutkiminen paljastaa, että nykyaikaisia laitteita on ollut maisemissa noin sata vuotta. Kiropraktikot ja muut terapeutit ovat käyttäneet näitä koneita vuosikymmeniä. On myös versioita kotikäyttöön.
No, hemmetti. Miksi en ole kuullut tästä aiemmin? Ja olisiko siitä mitään hyötyä minulle? Onko ketään paikallista, joka tarjoaa sitä? Käytöllinen puoleni lähtee mukaan täysillä, ja päässäni alkaa pöhistä.
Siinä ei ole mitään uutta. Olen reagoinut samalla tavalla muihinkin fyysisen hoidon mahdollisuuksiin viiden vuoden aikana. Vesiterapia! Lihaskalvohieronta! Ja eipä unohdeta vanhoja kunnon hätävaroja, kuten akupunktio ja rolfaus.
Tällä kertaa oli uutta se, että pysähdyin kysymään keholtani: "Auttaisiko tämä minua, meitä?"
Ja sain raikuvan "kyllä!"
*****
Se ei kuitenkaan estä tuota ainaista kysymystä: "Mitä jos se ei toimi?"
Olen huomannut, että sillä on haittapuolensa, kun yrittää lähestyä elämää hyvin maadoittuneelta henkiseltä pohjalta. Henkinen tietoisuus kertoo minulle, että minun ei pitäisi välittää, toimiiko se vai ei. Kipu on oppitunti – sukella syvälle siihen, mitä minun pitäisi oppia siitä, ja päästä irti parantumista varten.
Kävelen nuoralla toivon ja pelon välisessä kuilussa, pitäen kiinni valokepistä niin herkässä tasapanossa, että yksi hengenveto voi saada menettämään sen.
Hellitän otettani, vastoin vaistomaista reaktiotani pitää kiinni tiukemmin. Keppi löytää käsissäni parhaan tasapainonsa minun puuttumattani asiaan. Se tasapainottaa itsensä.
Ja kävelen eteenpäin, luottaen tuohon eriskummalliseen yhdistelmään, joka minusta on tullut – arvoituksellinen ja käytännöllinen, huuhaa ja todellinen – apean hymyn livahtaessa tahattomasti kasvoilleni.
Se toimii. Tai ei. Joka tapauksessa jatkan eteenpäin.
_________
*Olen kiinnostunein luuparannuksesta: "Magneettikentät kulkevat kehon läpi – myös luiden – ikään kuin kehoa ei edes olisi. PEMF korjaa luita, ovat ne sitten vahingoittuneet leikkauksesta, vammasta tai sairaudesta, ja sen on havaittu parantavan luiden uusiutumista [korjaavan rappeutumista], sellaista mitä tapahtuu osteoporoosissa ja osteopeniassa, muiden tuhoavien sairauksien muassa." (https://www.swinkchiropractic.com/pemf/)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
26.9.2021 TAIANOMAINEN KIITOLLISUUSTIMANTTI
Kirjoittaja hammer » 30.09.2021 21:26
TAIANOMAINEN KIITOLLISUUSTIMANTTI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On uskomatonta, miten kiitollisuuteni toteaminen ääneen tekee siitä totta, lujan ja tiiviin.
Jotain mitä voin pohdiskella, jotain "syleiltävää".
Siinä on eri tuntu tänään. Oivallan, että pelkän kiitollisuuteni sijaan siitä, että asiat eivät ole pahemmin, arvostan aktiivisesti omaa itseäni, kehoni koossapysymistä ja autonomiaa, kykyäni liikkua fyysisesti ja ajatella, tuntea ja ilmaista.
Toisin sanoen, olen kiitollinen olemisesta tämä ihminen, tässä ja nyt.
Myönnän sellaisesta syvyydestä, johon en tavallisesti pääse, että olen poikkeuksellisen onnekas ja siunattu, kun minulla on läheinen yhteys perheeseen ja ystäviin. Puhumattakaan perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähteneet, pudonneet pois olosuhteiden tai kuoleman vuoksi.
Minusta tuntuu syvänmerensukeltajalta, joka tulee hitaasti ylös ja puhkaisee pinnan. Ottaa pois kypärän. Herran tähden, miten upeaa on hengittää "oikeaa" ilmaa!
Herran tähden, miten upeaa on arvostaa, mitä on!
*****
Tein lyhyen videon eräälle ystävälle idässä, ja totesin siinä tiettyjä asioita, joista olen kiitollinen tänään.
Jotenkin tehdessäni tätä lyhyttä videota, tuijottaen omaa naamaa laitteen kuvatessa minua, tapahtui häviävänpieni alkemiamuutos. Sanojeni totuus ilmennettiin tämän "muodollisen" prosessin kautta – melkein kuin uskonnollinen rituaali, mutta luonnonmukaisempi.
Tunnustan harmikseni, että suurimman osan ajasta, kun sanon olevani kiitollinen siitä ja siitä, manipuloin vähän.
Sanon olevani kiitollinen, koska tiedän, että minun pitäisi tuntea niin.
Ja myös koska uskon sen, mitä monet ovat sanoneet: kiitollisuus on valtavan korkeavärähteinen tila, erittäin suotuisa ruumiillistaa ja ilmaista. Ei vain itseni vuoksi, vaan lisäämään tähän nykymaailman kaoottisuuteen sitä puhdasta iloa, jota kiitollisuus voi olla.
En tiedä, auttaako kuuliainen kiitollisuuden ilmaiseminen paljoa värähtelyn nostamisessa. Toivon, että auttaa, koska useimmiten se on kaikki, mitä minulla on.
Tämä lyhyt kokemus tänään on kuitenkin osoittanut minulle, että oma-aloitteinen kiitollisuus – aito ja syvä kiitollisuus pelkästään siitä, mitä on – säteilee kuin timantti verrattuna siihen mekaaniseen huulten heilutteluun, jota usein tarjoan.
*****
Ulkoinen maailma työntää kovaa edistämään olemistiloja ja tunteita, jotka ovat hyvin kaukana siitä, mitä minä haluan (ja luultavasti suurin osa ihmisistä).
Eilen luin, että Italian hallitus on määrännyt kaikki Italian työantajat pidättämään palkan työntekijöiltä, jotka kieltäytyvät ottamasta rokotuksen. Uskoakseni tuo määrä on jotain 70 miljoonaa ihmistä.
Paikallisesti Santa Barbaran koulualue on hyväksynyt päätöksen, joka vaatii kaikkia työntekijöitä ottamaan rokotuksen.
Ja niin edelleen … Nämä ovat vain muutamia muruja siitä masentavasta informaatiosta, jota putkahtaa esiin kilkkaamalla sinne ja tänne hyvin ylimalkaisessa etsinnässä.
En tiedä, mitä Italian tilanteessa tapahtuu tai vielä pahemmissa olosuhteissa ympäri maailmaa.
Oivallan, että enimmäkseen ainoa suotuisa panokseni tulee rauhanpiirin luomisesta lähimaailmaani.
Niin arkista kuin se onkin, se on edessäni. Se on savi, josta voin muovata parhaimpana pitämäni jokapäiväisen elämän.
Tänään arvokas elementti on lisätty saveni ainesosiin. Siroteltuna saven ja hiekan, veden ja mineraalien päälle, kimaltaa nyt timanttipöly.
Taianomainen kiitollisuustimantti.
Se sädehtii kuin enkelipöly kasteisella niityllä, ja kun muistan ilmaista tuota kiitollisuuden värähtelylaulua, tiedän antavani jotain mittaamattoman arvokasta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
26.9.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On uskomatonta, miten kiitollisuuteni toteaminen ääneen tekee siitä totta, lujan ja tiiviin.
Jotain mitä voin pohdiskella, jotain "syleiltävää".
Siinä on eri tuntu tänään. Oivallan, että pelkän kiitollisuuteni sijaan siitä, että asiat eivät ole pahemmin, arvostan aktiivisesti omaa itseäni, kehoni koossapysymistä ja autonomiaa, kykyäni liikkua fyysisesti ja ajatella, tuntea ja ilmaista.
Toisin sanoen, olen kiitollinen olemisesta tämä ihminen, tässä ja nyt.
Myönnän sellaisesta syvyydestä, johon en tavallisesti pääse, että olen poikkeuksellisen onnekas ja siunattu, kun minulla on läheinen yhteys perheeseen ja ystäviin. Puhumattakaan perheestä ja ystävistä, jotka ovat lähteneet, pudonneet pois olosuhteiden tai kuoleman vuoksi.
Minusta tuntuu syvänmerensukeltajalta, joka tulee hitaasti ylös ja puhkaisee pinnan. Ottaa pois kypärän. Herran tähden, miten upeaa on hengittää "oikeaa" ilmaa!
Herran tähden, miten upeaa on arvostaa, mitä on!
*****
Tein lyhyen videon eräälle ystävälle idässä, ja totesin siinä tiettyjä asioita, joista olen kiitollinen tänään.
Jotenkin tehdessäni tätä lyhyttä videota, tuijottaen omaa naamaa laitteen kuvatessa minua, tapahtui häviävänpieni alkemiamuutos. Sanojeni totuus ilmennettiin tämän "muodollisen" prosessin kautta – melkein kuin uskonnollinen rituaali, mutta luonnonmukaisempi.
Tunnustan harmikseni, että suurimman osan ajasta, kun sanon olevani kiitollinen siitä ja siitä, manipuloin vähän.
Sanon olevani kiitollinen, koska tiedän, että minun pitäisi tuntea niin.
Ja myös koska uskon sen, mitä monet ovat sanoneet: kiitollisuus on valtavan korkeavärähteinen tila, erittäin suotuisa ruumiillistaa ja ilmaista. Ei vain itseni vuoksi, vaan lisäämään tähän nykymaailman kaoottisuuteen sitä puhdasta iloa, jota kiitollisuus voi olla.
En tiedä, auttaako kuuliainen kiitollisuuden ilmaiseminen paljoa värähtelyn nostamisessa. Toivon, että auttaa, koska useimmiten se on kaikki, mitä minulla on.
Tämä lyhyt kokemus tänään on kuitenkin osoittanut minulle, että oma-aloitteinen kiitollisuus – aito ja syvä kiitollisuus pelkästään siitä, mitä on – säteilee kuin timantti verrattuna siihen mekaaniseen huulten heilutteluun, jota usein tarjoan.
*****
Ulkoinen maailma työntää kovaa edistämään olemistiloja ja tunteita, jotka ovat hyvin kaukana siitä, mitä minä haluan (ja luultavasti suurin osa ihmisistä).
Eilen luin, että Italian hallitus on määrännyt kaikki Italian työantajat pidättämään palkan työntekijöiltä, jotka kieltäytyvät ottamasta rokotuksen. Uskoakseni tuo määrä on jotain 70 miljoonaa ihmistä.
Paikallisesti Santa Barbaran koulualue on hyväksynyt päätöksen, joka vaatii kaikkia työntekijöitä ottamaan rokotuksen.
Ja niin edelleen … Nämä ovat vain muutamia muruja siitä masentavasta informaatiosta, jota putkahtaa esiin kilkkaamalla sinne ja tänne hyvin ylimalkaisessa etsinnässä.
En tiedä, mitä Italian tilanteessa tapahtuu tai vielä pahemmissa olosuhteissa ympäri maailmaa.
Oivallan, että enimmäkseen ainoa suotuisa panokseni tulee rauhanpiirin luomisesta lähimaailmaani.
Niin arkista kuin se onkin, se on edessäni. Se on savi, josta voin muovata parhaimpana pitämäni jokapäiväisen elämän.
Tänään arvokas elementti on lisätty saveni ainesosiin. Siroteltuna saven ja hiekan, veden ja mineraalien päälle, kimaltaa nyt timanttipöly.
Taianomainen kiitollisuustimantti.
Se sädehtii kuin enkelipöly kasteisella niityllä, ja kun muistan ilmaista tuota kiitollisuuden värähtelylaulua, tiedän antavani jotain mittaamattoman arvokasta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.10.2021 TASAPAINON PAINAMINEN RAUHAA KOHTI
Kirjoittaja hammer » 13.10.2021 19:13
TASAPAINON PAINAMINEN RAUHAA KOHTI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vihaan myöntää sen, miten syvästi ulkoiset olosuhteet vaikuttavat minuun, mutta niin se on. Ne vaikuttavat ehdottomasti.
Yksi ulkoinen olosuhde jossa olen raahustanut toukokuusta saakka, on ollut masentava aamuauringon puuttuminen.
Mutta en ole halunnut valittaa, koska Santa Barbaran kesäsäässä on viime vuosina näyttänyt olevan vain kaksi vaihdetta: ankea sumu tai pelottava yhdistelmä kovaa tuulta, kuumuutta ja maastopalovaaraa.
Enimmäkseen jälkimmäistä. En halunnut manata sitä esiin mainitsemalla, miten kyllästynyt olen sumuun.
Ei niin, että luulisin olevani noin voimakas, mutta kuka tietää, jos riittävä määrä meitä valittaa, voisimme jotenkin kannustaa sumun tuhoisaa vastakohtaa.
*****
Nautiskelen auringonpaisteesta tänä aamuna. Ei tunnu siltä, että meille on tulossa kovia tuulia, joten tällä hetkellä minusta tuntuu tyyneltä ja rauhalliselta.
Tämä on selvä kontrasti sille, mitä vaikuttaa tapahtuvan tai uhkaavan ulkoisessa maailmassa.
Olemme kolmatta päivää Punaisessa lokakuussa, kuten monet sitä kutsuvat. On runsaasti vakavia ennustuksia taloudellisesta romahduksesta. Eri armeijojen kerrotaan siirtävän joukkoja ja strategisia varusteita.
Ja covid-rintamalla maailman hallitusten leuat loksauttava ylimielisyys on saavuttanut sellaisen absurdiuden, että puolittain odotan, että verho vedetään sivuun ja varieteen seremoniamestari viittoo näyttelijöitä kumartamaan.
Näytös on ohi! Kiitos, että olette olleet ymmärtävä, joskin kahlittu, yleisö. Saatte nyt kaikki lähteä kotiin.
*****
Olen melko varma, että minun pitäisi välittää enemmän siitä, miten kamalia asiat ovat. Minun pitäisi tehdä jotain, vaikken ole varma mitä.
Sen sijaan huomaan päiväuneksivani syyskoristeiden laittamisesta. Pohtivani suunnitelmia juhlapyhäaterioille. Kenties jopa kutsun ihmisiä käymään jouluna!
Ei siitä enää paljon kevytmielisemmäksi tule.
Se on omitusta, että se tuomitseva osani joka vaatii, että minun pitäisi olla syvästi huolissani jostain – mistä tahansa – oman pienen maailmani ulkopuolelle, ei löydä jalansijaa tietoisuudestani.
Juuri tämän hetken miellyttävä rauha – aurinko paistaa, linnut laulavat – ohittaa kiinnostukseni kurjuuteen, jonka kanssa olen elänyt melkein jatkuvasti siitä saakka, kun sulkutilat alkoivat maaliskuussa 2020.
Paikallisesti kärsimyksemme jatkuu uhkaavasta hallintomuodosta, joka näyttää enteilevän amerikkalaista totalitarismia – ristiriitaisia sanoja, jos sellainen koskaan olisi. Esimerkiksi liian korkealle kurkottava kuvernöörimme haluaa nyt pakottaa covid-rokotukset koululaisille (sitten kun FDA "hyväksyy" ne).
Se että näen ihmisten käyttävän tarpeettomasti maskeja ulkona – mikä kertoo minulle, että he olivat luultavasti ensimmäisenä jonottamassa rokotusta – järkyttää mieleni autonomista rauhaa. Mutta ei läheskään yhtä paljon kuin vuosi sitten.
Ikään kuin näkymätön este, hyväntahtoinen energia, suojelisi minua siltä, mikä on haitallista mielenrauhalle – kokemaan iloa, joka on ulottuvillani juuri tässä hetkessä.
*****
Linnut livertävät edelleen iloisen huolettomasti. Tuuli ei ole noussut. Kissat nukkuvat rauhallisesti auringossa.
Ja minä – minulla on vaihtoehto: viettää tämä kaunis päivä tutkien internetin huolia ja spekulointeja.
Tai olla rauhallisesti pohtimatta mitään.
Tai yhtä rauhallisesti osallistua kiireettömiin (tai työteliäisiin) ponnistuksiin.
Olen hyvin onnekas tällä hetkellä. Tiedän, että Punainen lokakuu on täällä, ja monet ennustivat, että mullistukset saattavat lopultakin olla käsillä. Huomenna en ehkä pääse pankkitililleni, jos pahimmat ennustukset pätevät.
Mutta tämä henkilökohtaisen rauhan suopea energia – vaikka rauha häviäisi sillä hetkellä, kun lakkaan kirjoittamasta – voi olla vastapaino globaalin rauhan häiriötekijöille.
Siihen saakka kunnes elämämme ulottuvuudessa, jossa vastakohdat ovat sekoittuneet säteileväksi ykseydeksi, laitan mielelläni peukaloni vaa'alle ja painan tuota tasapainoa rauhaa kohti.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vihaan myöntää sen, miten syvästi ulkoiset olosuhteet vaikuttavat minuun, mutta niin se on. Ne vaikuttavat ehdottomasti.
Yksi ulkoinen olosuhde jossa olen raahustanut toukokuusta saakka, on ollut masentava aamuauringon puuttuminen.
Mutta en ole halunnut valittaa, koska Santa Barbaran kesäsäässä on viime vuosina näyttänyt olevan vain kaksi vaihdetta: ankea sumu tai pelottava yhdistelmä kovaa tuulta, kuumuutta ja maastopalovaaraa.
Enimmäkseen jälkimmäistä. En halunnut manata sitä esiin mainitsemalla, miten kyllästynyt olen sumuun.
Ei niin, että luulisin olevani noin voimakas, mutta kuka tietää, jos riittävä määrä meitä valittaa, voisimme jotenkin kannustaa sumun tuhoisaa vastakohtaa.
*****
Nautiskelen auringonpaisteesta tänä aamuna. Ei tunnu siltä, että meille on tulossa kovia tuulia, joten tällä hetkellä minusta tuntuu tyyneltä ja rauhalliselta.
Tämä on selvä kontrasti sille, mitä vaikuttaa tapahtuvan tai uhkaavan ulkoisessa maailmassa.
Olemme kolmatta päivää Punaisessa lokakuussa, kuten monet sitä kutsuvat. On runsaasti vakavia ennustuksia taloudellisesta romahduksesta. Eri armeijojen kerrotaan siirtävän joukkoja ja strategisia varusteita.
Ja covid-rintamalla maailman hallitusten leuat loksauttava ylimielisyys on saavuttanut sellaisen absurdiuden, että puolittain odotan, että verho vedetään sivuun ja varieteen seremoniamestari viittoo näyttelijöitä kumartamaan.
Näytös on ohi! Kiitos, että olette olleet ymmärtävä, joskin kahlittu, yleisö. Saatte nyt kaikki lähteä kotiin.
*****
Olen melko varma, että minun pitäisi välittää enemmän siitä, miten kamalia asiat ovat. Minun pitäisi tehdä jotain, vaikken ole varma mitä.
Sen sijaan huomaan päiväuneksivani syyskoristeiden laittamisesta. Pohtivani suunnitelmia juhlapyhäaterioille. Kenties jopa kutsun ihmisiä käymään jouluna!
Ei siitä enää paljon kevytmielisemmäksi tule.
Se on omitusta, että se tuomitseva osani joka vaatii, että minun pitäisi olla syvästi huolissani jostain – mistä tahansa – oman pienen maailmani ulkopuolelle, ei löydä jalansijaa tietoisuudestani.
Juuri tämän hetken miellyttävä rauha – aurinko paistaa, linnut laulavat – ohittaa kiinnostukseni kurjuuteen, jonka kanssa olen elänyt melkein jatkuvasti siitä saakka, kun sulkutilat alkoivat maaliskuussa 2020.
Paikallisesti kärsimyksemme jatkuu uhkaavasta hallintomuodosta, joka näyttää enteilevän amerikkalaista totalitarismia – ristiriitaisia sanoja, jos sellainen koskaan olisi. Esimerkiksi liian korkealle kurkottava kuvernöörimme haluaa nyt pakottaa covid-rokotukset koululaisille (sitten kun FDA "hyväksyy" ne).
Se että näen ihmisten käyttävän tarpeettomasti maskeja ulkona – mikä kertoo minulle, että he olivat luultavasti ensimmäisenä jonottamassa rokotusta – järkyttää mieleni autonomista rauhaa. Mutta ei läheskään yhtä paljon kuin vuosi sitten.
Ikään kuin näkymätön este, hyväntahtoinen energia, suojelisi minua siltä, mikä on haitallista mielenrauhalle – kokemaan iloa, joka on ulottuvillani juuri tässä hetkessä.
*****
Linnut livertävät edelleen iloisen huolettomasti. Tuuli ei ole noussut. Kissat nukkuvat rauhallisesti auringossa.
Ja minä – minulla on vaihtoehto: viettää tämä kaunis päivä tutkien internetin huolia ja spekulointeja.
Tai olla rauhallisesti pohtimatta mitään.
Tai yhtä rauhallisesti osallistua kiireettömiin (tai työteliäisiin) ponnistuksiin.
Olen hyvin onnekas tällä hetkellä. Tiedän, että Punainen lokakuu on täällä, ja monet ennustivat, että mullistukset saattavat lopultakin olla käsillä. Huomenna en ehkä pääse pankkitililleni, jos pahimmat ennustukset pätevät.
Mutta tämä henkilökohtaisen rauhan suopea energia – vaikka rauha häviäisi sillä hetkellä, kun lakkaan kirjoittamasta – voi olla vastapaino globaalin rauhan häiriötekijöille.
Siihen saakka kunnes elämämme ulottuvuudessa, jossa vastakohdat ovat sekoittuneet säteileväksi ykseydeksi, laitan mielelläni peukaloni vaa'alle ja painan tuota tasapainoa rauhaa kohti.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
7.10.2021 AIKAKALEIDOSKOOPPI
Kirjoittaja hammer » 15.10.2021 16:56
AIKAKALEIDOSKOOPPI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On 7.10. Odotan edelleen. Asioita pitäisi tapahtua. Nyt.
Ajan joustavuus tekee tästä tapahtumien puuttumisesta poikkeuksellisen turhauttavaa minulle. Vasta muutama päivä on kulunut lokakuusta, jonka pitäisi tehdä historiaa, mutta minusta tuntuu siltä, kuin olisi mennyt jo kuukausi – ei vain viikko – ja tuntuu, ettei mitään monumentaalista ole tapahtunut.
Oivallan kyllä, että asioita epäilemättä tapahtuu, silloin kun niiden on tarkoitus tapahtua. Melko varmasti siitä on jokin henkinen laki tai muu.
Pakollinen odottaminen on irrelevanttia ylevälle persoonalle, joka tosissaan uskoo olevansa korkeampi itse ja pyrkii olemaan seesteisyyden ja mielentyyneyden kaltaisissa tiloissa. Tuo korkeampi itse on oletettavasti viisaampi, kuin että sallii kärsimättömyyden tai mikään muun matalavärähteisen tilan.
Kuitenkin silloin kun välitön ympäristöni vaikuttaa minuun negatiiviseksi, mielentyyneys ja seesteisyys hautautuvat huolen ja epätoivon raunioihin. Otsikko paikallislehdessä ilmoittaa, että Santa Barbaran piirikunta on laajentanut maskipakkoaan "ainakin marraskuun ensimmäisen viikon loppuun".
Mielessäni korvaan sen "ainakin joulun yli", koska jos mitään merkittävää ei tapahdu laajemmin maailmassa, oletan määräysten laajentuvan, kuin nuo "kasvata omat kiteesi/kristallisi" -kokeilut, joissa ne kerrostuvat toistensa päälle, kunnes kaikki tila on käytössä.
Näyttää siltä, että joka päivä jotain uutta ihmisryhmää uhataan toimeentulon menettämisellä tai vielä pahempaa, jos he eivät alistu ottamaan rokotusta – puhumattakaan kuolleiden kasvavasta määrästä ja epäsuotuisista tapahtumista.
Muuttuuko mikään koskaan, oikeasti?
*****
En ole kovin tyytyväinen tällä hetkellä. Aika ei ole ystäväni. Jokainen päivä kun tulen vanhemmaksi ja raihnaisemmaksi, varmaan tuo yhden lisäpäivän siihen aikaan, jota vaaditaan särkyjen poistamiseen ja tulemiseen paremmin toimivaksi.
Oikeasti haluan loistavaa hyvinvointia, mutta minun täytyy kai tyytyä maallisempaan parempaan toimimiseen.
Kun maailmaa muuttavat asiat eivät tapahdu aikajanalla, jonka voin havaita, toivo siitä haihtuu pois, että voin lakata kamppailemasta saavuttaakseni optimaalisen toiminnallisuuden, ja saada hyödyn noista "lääkintäsängyn" (med bed) kaltaisista teknologoista, joista olemme kuulleet paljon.
*****
Miten voin muuttaa sellaisen, mikä tuntuu viholliselta – kuten aika – ystäväksi tai liittolaiseksi? Tai ainakin joksikin neutraaliksi, jota minun ei tarvitse hakata alistumaan, jotta voin olla enemmän rento ja seesteinen, ja vähemmän pelokas ja huolissani.
Tietysti se on sisäistä työtä, miten muuten voisi olla? Mutta elämän ulkoiset asiat, myös tämä ajaksi kutsuttu, tuntuvat usein huijareilta ja lumoajilta, jotka näyttävät yhtä, mutta salaa vaihtavat sen toiseksi, jonkinlaisessa kosmisessa, halvalla tarjouksella houkuttelussa (bait and switch).
Miten pystyn transformoimaan tämän piinaavan ja loputtoman odottamisen rauhalliseksi olemiseksi länsäolevassa hetkessä?
*****
Olen viettänyt monta vuotta sellaisten ihmisten seurassa, joilla on vakavaa lähimuistin menetystä.
Tämä hetki ajassa on oikeasti kaikki, mitä näillä ihmisillä on. Vaikka kyky muistaa voi edelleen olla olemassa, päivän tai viikon takaiset tapahtumat pyyhkiytyvät usein mielestä. Se on monitulkintainen kaleidoskooppi, ajan ruutuhyppelyä, eilinen ja 50 vuoden takainen rinnakkain, ja niiden väliset rajat hämärtyneenä.
Tuo monitulkintainen tila näyttää melko hyvältä siitä katsoen, missä olen. Kuka välittää, jos jokin ei ole vielä tapahtunut? Ei ole odotusta tulevaisuudesta tai luotettavaa muistoa menneisyydestä.
Koska en halua sitä kognitiivista heikentymistä, joka tavallisesti liittyy tähän kykyyn poistua ajan määräysvallasta, näyttää siltä, että minun täytyy tuottaa omin päin rauhallisuus ajallisuuden kera.
Korkeammalla värähtelevien olentojen valtavassa pantheonissa on varmasti jokin ajantransformoija, jota voin kutsua.
Ja koska näyttää siltä, että korkeamman värähtelyn olennot ovat todellisuudessa itsen aspekteja, joihin meillä on pääsy – koska olemme ne – tauko aikakamppailustani voi olla yhtä välitön kuin seuraava ajatukseni.
Voin olla oma ajantransformoijani ja rauhantuojani. Korkeampien ystävieni pienellä avustuksella.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On 7.10. Odotan edelleen. Asioita pitäisi tapahtua. Nyt.
Ajan joustavuus tekee tästä tapahtumien puuttumisesta poikkeuksellisen turhauttavaa minulle. Vasta muutama päivä on kulunut lokakuusta, jonka pitäisi tehdä historiaa, mutta minusta tuntuu siltä, kuin olisi mennyt jo kuukausi – ei vain viikko – ja tuntuu, ettei mitään monumentaalista ole tapahtunut.
Oivallan kyllä, että asioita epäilemättä tapahtuu, silloin kun niiden on tarkoitus tapahtua. Melko varmasti siitä on jokin henkinen laki tai muu.
Pakollinen odottaminen on irrelevanttia ylevälle persoonalle, joka tosissaan uskoo olevansa korkeampi itse ja pyrkii olemaan seesteisyyden ja mielentyyneyden kaltaisissa tiloissa. Tuo korkeampi itse on oletettavasti viisaampi, kuin että sallii kärsimättömyyden tai mikään muun matalavärähteisen tilan.
Kuitenkin silloin kun välitön ympäristöni vaikuttaa minuun negatiiviseksi, mielentyyneys ja seesteisyys hautautuvat huolen ja epätoivon raunioihin. Otsikko paikallislehdessä ilmoittaa, että Santa Barbaran piirikunta on laajentanut maskipakkoaan "ainakin marraskuun ensimmäisen viikon loppuun".
Mielessäni korvaan sen "ainakin joulun yli", koska jos mitään merkittävää ei tapahdu laajemmin maailmassa, oletan määräysten laajentuvan, kuin nuo "kasvata omat kiteesi/kristallisi" -kokeilut, joissa ne kerrostuvat toistensa päälle, kunnes kaikki tila on käytössä.
Näyttää siltä, että joka päivä jotain uutta ihmisryhmää uhataan toimeentulon menettämisellä tai vielä pahempaa, jos he eivät alistu ottamaan rokotusta – puhumattakaan kuolleiden kasvavasta määrästä ja epäsuotuisista tapahtumista.
Muuttuuko mikään koskaan, oikeasti?
*****
En ole kovin tyytyväinen tällä hetkellä. Aika ei ole ystäväni. Jokainen päivä kun tulen vanhemmaksi ja raihnaisemmaksi, varmaan tuo yhden lisäpäivän siihen aikaan, jota vaaditaan särkyjen poistamiseen ja tulemiseen paremmin toimivaksi.
Oikeasti haluan loistavaa hyvinvointia, mutta minun täytyy kai tyytyä maallisempaan parempaan toimimiseen.
Kun maailmaa muuttavat asiat eivät tapahdu aikajanalla, jonka voin havaita, toivo siitä haihtuu pois, että voin lakata kamppailemasta saavuttaakseni optimaalisen toiminnallisuuden, ja saada hyödyn noista "lääkintäsängyn" (med bed) kaltaisista teknologoista, joista olemme kuulleet paljon.
*****
Miten voin muuttaa sellaisen, mikä tuntuu viholliselta – kuten aika – ystäväksi tai liittolaiseksi? Tai ainakin joksikin neutraaliksi, jota minun ei tarvitse hakata alistumaan, jotta voin olla enemmän rento ja seesteinen, ja vähemmän pelokas ja huolissani.
Tietysti se on sisäistä työtä, miten muuten voisi olla? Mutta elämän ulkoiset asiat, myös tämä ajaksi kutsuttu, tuntuvat usein huijareilta ja lumoajilta, jotka näyttävät yhtä, mutta salaa vaihtavat sen toiseksi, jonkinlaisessa kosmisessa, halvalla tarjouksella houkuttelussa (bait and switch).
Miten pystyn transformoimaan tämän piinaavan ja loputtoman odottamisen rauhalliseksi olemiseksi länsäolevassa hetkessä?
*****
Olen viettänyt monta vuotta sellaisten ihmisten seurassa, joilla on vakavaa lähimuistin menetystä.
Tämä hetki ajassa on oikeasti kaikki, mitä näillä ihmisillä on. Vaikka kyky muistaa voi edelleen olla olemassa, päivän tai viikon takaiset tapahtumat pyyhkiytyvät usein mielestä. Se on monitulkintainen kaleidoskooppi, ajan ruutuhyppelyä, eilinen ja 50 vuoden takainen rinnakkain, ja niiden väliset rajat hämärtyneenä.
Tuo monitulkintainen tila näyttää melko hyvältä siitä katsoen, missä olen. Kuka välittää, jos jokin ei ole vielä tapahtunut? Ei ole odotusta tulevaisuudesta tai luotettavaa muistoa menneisyydestä.
Koska en halua sitä kognitiivista heikentymistä, joka tavallisesti liittyy tähän kykyyn poistua ajan määräysvallasta, näyttää siltä, että minun täytyy tuottaa omin päin rauhallisuus ajallisuuden kera.
Korkeammalla värähtelevien olentojen valtavassa pantheonissa on varmasti jokin ajantransformoija, jota voin kutsua.
Ja koska näyttää siltä, että korkeamman värähtelyn olennot ovat todellisuudessa itsen aspekteja, joihin meillä on pääsy – koska olemme ne – tauko aikakamppailustani voi olla yhtä välitön kuin seuraava ajatukseni.
Voin olla oma ajantransformoijani ja rauhantuojani. Korkeampien ystävieni pienellä avustuksella.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
10.10.2021 KEHON PUHETTA
Kirjoittaja hammer » 18.10.2021 21:02
KEHON PUHETTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kykenin kuulemaan kehoni äänen muutama viikko sitten.
En tarkoita äkillistä kipua tai energiavärinää tai muuta fyysistä tuntemusta, jotka ovat myös kommunikointia.
Se puhui selvällä, jokseenkin androgyynillä äänellä yksinkertaisia ja toteavia sanoja.
Ja hyväksyin sen ja kuuntelin.
Se on jo häipynyt, mistä ikinä tuossa keskustelussa oli kyse. Luulen, että todennäköisesti esitin itselleni terveyteen liittyvän kysymyksen, ja tämä ääni vastasi.
Tiesin välittömästi, kenen ääni se oli – "keho". En ollut koskaan ennen "kuullut" mitään sellaista. Se oli kiihkotonta, hyvin asiallista, diagnostista ja yksiselitteistä.
Mieleeni tulee, että kehon ja alitajunnan välillä kaikki on käytettävissä. Kaikki mitä minun täytyy tietää tässä elämässä, on tuossa tietoreservissä, ja minulla on jo universaali käyttöoikeus omassa kehossani.
*****
Olen tottunut hienovaraisiin viesteihin: nälkä (tai syöminen ei kiinnosta), tiettyjen ruokien hinku. Tämä suora äänikontakti vaatii vähän totuttelua.
En usko, että se on kovin erilaista, kuin mikä tahansa kaksisuuntainen viestintä, jonka saavutamme Hengen (jumaluuden, Jumalan, korkeamman itsen, sielun…) myötä. Itselläni se menee parin vaiheen läpi.
Tiedostaminen. Mitä kuulen? Tai huomaan tai mistä tulen tietoiseksi? Kuukausia ennen ensimmäisiä Reiki-virityksiäni tammikuussa 2017, kumpaakin jalkaani pitkin kulki ajoittain voimakkaita, kihelmöiviä värähtelyaaltoja. "Sähköinen" oli paras tapani kuvata sitä.
Korkeammat olennot (enkelit ja muut) jotka olivat läsnä Reiki I:n ja II:n aikana, määrittelivät nuo tuntemukset, kun kysyin niistä.
"Ai, he sanoivat sen olleen loukkuun jäänyttä energiaa. He vapauttivat sen", sanoi Carolyn, opettajani.
Kummallisesti tavallaan kaipasin tuota kihelmöintiä, mutta kun ymmärsin, mitä oli tapahtunut, olin hyvin kiitollinen, että tuo loukkuun jäänyt energia oli vapautettu.
Halukkuus. Jotain tapahtuu. Mitä teen sille tai sen myötä, jos mitään? Tämän uuden kehoäänen kera etenen hyvin hitaasti. En ole huomannut tuon äänen puhuvan, paitsi kysyessäni täsmällisesti jotain neuvoa tai informaatiota. ("Pitäisikö minun mennä tälle terapeutille? Onko suotuisaa tehdä tämä harjoitus?")
Kenties tulee kohta, jolloin tämä kehoääni kykenee myös aloittamaan kommunikoinnin. Tai luultavammin, kun saavutan ajoittain hiljaisuuden, jolloin – noina tyhjyyden hetkinä – voin kuulla muita, kuin rupattelevan mieleni viestejä.
Hyväksyminen ja kyky uskoa. Nämä saattavat olla vaikeimpia vaiheita. Hyväksyminen, että tämä on totta, ja uskominen, että se on, mitä uskon sen olevan.
Koska jos sanoisin: "Kehoni kertoi minulle, että olisi hyvä syödä tuo jäätelö", useimmat tuntemani ihmiset pyörittäisivät silmiään ja sanoisivat: "Kuulostaa minusta hyvältä oikeutukselta."
Minulla on edelleen paljon "useimpia ihmisiä" itsessäni. Minua on elämän ajan kannustettu ("ohjelmointi" kuulostaa niin Orwellimaiselta) ottamaan huomioon vain konkreettinen fyysinen maailma, jota ihmiset kutsuvat todellisuudeksi. Sen uskominen, että kuulen oman kehoni puhuvan täysin selvällä englannin kielellä, kallistuu "ääniä hänen päässään" -kategoriaan.
Onneksi olen pääsemässä kohtaan, jossa uskon enemmän noihin ääniin, kuin kaikkiin ulkoisiin loogisiin viesteihin, jotka yrittävät hukuttaa ne. (Ryhdyn tietysti varotoimiin pyytämällä kuulla vain viestejä valosta/valolta.)
Tunnen olevani onnekas, kun olen tässä ajassa ja paikassa, tässä kohoavien planeettavärähtelyjen maailmassa, jotten ainoastaan saa tätä sisäistä tai Jumala-lähdekontaktia, vaan vilpittömästi myös uskon sen. Vaikka se olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä logiikka ja ulkoinen viestitys väittävät olevan oikein, totta ja todellista.
Siis kuuntelen tuota kehoni laulua, ja otan huomioon sen kauniin äänen. Jos ymmärrän väärin tai kuulen vähän eri viestin, kuin se lähettää minulle, muistan opettelevani vielä.
Ja että kaikki toimii täsmälleen niin, kuin on tarkoitus, korkeimman universaalin hyvän ajoituksella. Itsetuntemus on autuutta, kuten myös hyväksyntä, halukkuus ja kärsivällisyys.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
10.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kykenin kuulemaan kehoni äänen muutama viikko sitten.
En tarkoita äkillistä kipua tai energiavärinää tai muuta fyysistä tuntemusta, jotka ovat myös kommunikointia.
Se puhui selvällä, jokseenkin androgyynillä äänellä yksinkertaisia ja toteavia sanoja.
Ja hyväksyin sen ja kuuntelin.
Se on jo häipynyt, mistä ikinä tuossa keskustelussa oli kyse. Luulen, että todennäköisesti esitin itselleni terveyteen liittyvän kysymyksen, ja tämä ääni vastasi.
Tiesin välittömästi, kenen ääni se oli – "keho". En ollut koskaan ennen "kuullut" mitään sellaista. Se oli kiihkotonta, hyvin asiallista, diagnostista ja yksiselitteistä.
Mieleeni tulee, että kehon ja alitajunnan välillä kaikki on käytettävissä. Kaikki mitä minun täytyy tietää tässä elämässä, on tuossa tietoreservissä, ja minulla on jo universaali käyttöoikeus omassa kehossani.
*****
Olen tottunut hienovaraisiin viesteihin: nälkä (tai syöminen ei kiinnosta), tiettyjen ruokien hinku. Tämä suora äänikontakti vaatii vähän totuttelua.
En usko, että se on kovin erilaista, kuin mikä tahansa kaksisuuntainen viestintä, jonka saavutamme Hengen (jumaluuden, Jumalan, korkeamman itsen, sielun…) myötä. Itselläni se menee parin vaiheen läpi.
Tiedostaminen. Mitä kuulen? Tai huomaan tai mistä tulen tietoiseksi? Kuukausia ennen ensimmäisiä Reiki-virityksiäni tammikuussa 2017, kumpaakin jalkaani pitkin kulki ajoittain voimakkaita, kihelmöiviä värähtelyaaltoja. "Sähköinen" oli paras tapani kuvata sitä.
Korkeammat olennot (enkelit ja muut) jotka olivat läsnä Reiki I:n ja II:n aikana, määrittelivät nuo tuntemukset, kun kysyin niistä.
"Ai, he sanoivat sen olleen loukkuun jäänyttä energiaa. He vapauttivat sen", sanoi Carolyn, opettajani.
Kummallisesti tavallaan kaipasin tuota kihelmöintiä, mutta kun ymmärsin, mitä oli tapahtunut, olin hyvin kiitollinen, että tuo loukkuun jäänyt energia oli vapautettu.
Halukkuus. Jotain tapahtuu. Mitä teen sille tai sen myötä, jos mitään? Tämän uuden kehoäänen kera etenen hyvin hitaasti. En ole huomannut tuon äänen puhuvan, paitsi kysyessäni täsmällisesti jotain neuvoa tai informaatiota. ("Pitäisikö minun mennä tälle terapeutille? Onko suotuisaa tehdä tämä harjoitus?")
Kenties tulee kohta, jolloin tämä kehoääni kykenee myös aloittamaan kommunikoinnin. Tai luultavammin, kun saavutan ajoittain hiljaisuuden, jolloin – noina tyhjyyden hetkinä – voin kuulla muita, kuin rupattelevan mieleni viestejä.
Hyväksyminen ja kyky uskoa. Nämä saattavat olla vaikeimpia vaiheita. Hyväksyminen, että tämä on totta, ja uskominen, että se on, mitä uskon sen olevan.
Koska jos sanoisin: "Kehoni kertoi minulle, että olisi hyvä syödä tuo jäätelö", useimmat tuntemani ihmiset pyörittäisivät silmiään ja sanoisivat: "Kuulostaa minusta hyvältä oikeutukselta."
Minulla on edelleen paljon "useimpia ihmisiä" itsessäni. Minua on elämän ajan kannustettu ("ohjelmointi" kuulostaa niin Orwellimaiselta) ottamaan huomioon vain konkreettinen fyysinen maailma, jota ihmiset kutsuvat todellisuudeksi. Sen uskominen, että kuulen oman kehoni puhuvan täysin selvällä englannin kielellä, kallistuu "ääniä hänen päässään" -kategoriaan.
Onneksi olen pääsemässä kohtaan, jossa uskon enemmän noihin ääniin, kuin kaikkiin ulkoisiin loogisiin viesteihin, jotka yrittävät hukuttaa ne. (Ryhdyn tietysti varotoimiin pyytämällä kuulla vain viestejä valosta/valolta.)
Tunnen olevani onnekas, kun olen tässä ajassa ja paikassa, tässä kohoavien planeettavärähtelyjen maailmassa, jotten ainoastaan saa tätä sisäistä tai Jumala-lähdekontaktia, vaan vilpittömästi myös uskon sen. Vaikka se olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä logiikka ja ulkoinen viestitys väittävät olevan oikein, totta ja todellista.
Siis kuuntelen tuota kehoni laulua, ja otan huomioon sen kauniin äänen. Jos ymmärrän väärin tai kuulen vähän eri viestin, kuin se lähettää minulle, muistan opettelevani vielä.
Ja että kaikki toimii täsmälleen niin, kuin on tarkoitus, korkeimman universaalin hyvän ajoituksella. Itsetuntemus on autuutta, kuten myös hyväksyntä, halukkuus ja kärsivällisyys.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
15.10.2021 AJATTELEN SITÄ HUOMENNA
Kirjoittaja hammer » 25.10.2021 19:14
AJATTELEN SITÄ HUOMENNA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En osaa selvittää, valitsenko tarkoituksella elää täydellisessä nyt-hetkessä (epäilemättä kunnioitettava henkinen valinta), vai vaivaako minua päättämättömyys.
Ja tämä vaikuttaa minusta päättämättömyyden merkiltä.
Ennen kuin aloin työskennellä Barbaran, Tunnekoodi-terapeuttini* kanssa, olin tietämätön päättämättömyydestä tunteena. Mutta kuten kuvataan The Emotion Codessa*, se epäilemättä on sitä:
"Kyvyttömyys valita, horjuminen edestakaisin vaihtoehtojen välillä. Kumpuaa epäluottamuksesta itseen tai epäilystä, ettei kykene tekemään hyvää valintaa."
Tämä päivä on täydellinen esimerkki päättämättömyydestä toiminnassa. Tai tarkemmin sanottuna, toimimattomuudessa.
On liian monia asioita, joita mielestäni täytyy tehdä tänään. Lisäksi nurkkiin ja hyllyille on kerääntynyt tehtäviä kuukausien saatossa. En osaa päättää, mitä teen – mahdollisesti koska ei ole yhtään tehtävää, josta olen innostunut.
Jos en tekisi mitään niistä, maailma ei hajoaisi. Edes tämä huusholli ei hajoaisi.
Se mikä hajoaa, on mielenrauhani.
*****
Minua vaivaa, että tämä ei-tervetullut luonteenpiirre voisi edustaa perittyä loukkuun jäänyttä tunnetta. Eikä se tule vain yhdestä tapauksesta, vaan monista. Esi-isilläni vaikuttaa olleen vaikeaa sen kanssa.
Muutaman viime viikon kuluessa olemme Barbaran kanssa törmänneet moniin loukkuun jääneisiin, perittyihin tunteisiin ja puhdistaneet niitä.
"Päättämättömyys" on tullut esiin toistuvasti.
Olettaen, että tämä menetelmä on aito ja loukkuun jääneistä tunteista irtipäästäminen toimii (mihin uskon), epäilemättä minun olisi pitänyt päästä jo eroon siitä.
*****
Olen ymmälläni sieluni ilmiselvästä valinnasta asustaa tässä päättämättömyyden suossa ja siihen liittyvässä viivyttelyssä.
Mitä ihmeen tarkoitusta se voi palvella? Miten se edistää henkistä kehittymistäni? Rauhallisuuteni tapaa tekemättömät työt ja keskeneräiset projektit, joita on ympäriinsä kuin rikkinäisiä monumentteja Egyptin erämaassa.
Kunpa hoitokeino olisi yhtä yksinkertainen kuin jonkin ajanhallinta/organisointijärjestelmän soveltaminen, kuten Kerralla valmista, jota olen vaihtelevasti noudattanut vuosien saatossa. Koska viivyttely ja halvaantuminen vaikuttavat tulevan tunnepuolelta, tuon menetelmän periaatteet putoavat hedelmättömään maaperään.
Tätä tilannetta on suunnattomasti edistäneet fyysiset vaivat viimeisen viiden tai kuuden vuoden aikana.
Minulla on ollut erinomainen tekosyy viettää paljon aikaa tekemättä mitään. Fyysinen kipu on suuri motivaation viejä. Voin oikeuttaa itselleni olla tekemättä kaikkea, mikä ei ole ehdottoman välttämätöntä.
Nyt mietin, onko fyysisen kuntoutuksen pohtiminen – jota en ole tutkinut vuosiin – laukaissut nämä mietteet.
Koska … jos poistetaan suurin osa tai koko krooninen kipukokemus, menetän erinomaisen tekosyyn toimimattomuuteen.
Minun täytyy alkaa tehdä päätöksiä, joita olen lykännyt, ja tehdä joitain noista pitkään laiminlyödyistä tehtävistä.
*****
Uskon, että tämä tunnepuolen käsitteleminen on se juttu minulle tällä hetkellä (ja ennakoitavassa tulevaisuudessa).
Tunnekoodityön kautta tunnistan, että monet automaattireaktioistani johtuvat loukkuun jääneistä tunteista, joita tulee esi-isälinjastani, joskus viiden tai kuuden sukupolven takaa.
Tuon työn tekemisestä nyt tulee "kaikki voittavat" -tilanne. Kaksi yhden hinnalla: loukkuun jääneiden tunteiden vapauttaminen samanaikaisesti itsestäni ja esi-isälinjasta, mukaan luettuna elävät perheenjäseneni.
Hyödymme kaikki.
*****
Siihen saakka kunnes olen kitkenyt kaikki juurtuneet syyt ajelehtia, saamatta paljon aikaan, en usko pystyväni määrittelemään totuutta tässä.
Viivyttelyä ja päättämättömyyttä vai ihailtavaa elämistä nyt-hetkessä?
Pysyen tämän päivän teemassa, en yritä päättää sitä juuri nyt. "Ajattelen sitä huomenna", siteeraten yhtä kirjallisuuden kuuluisimmista esimerkeistä asioiden lykkäämisestä.
________
*Tohtori Bradley Nelson, The Emotional Code (= tunnekoodi). Tämän menetelmän käyttämiseksi ei tarvitse konsultoida tunnekooditerapeuttia. Kirjan lukeminen ja tekniikkojen käyttäminen voi opettaa, miten päästetään irti loukkuun jääneistä tunteista (joita tulee itseltä ja muilta).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
15.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En osaa selvittää, valitsenko tarkoituksella elää täydellisessä nyt-hetkessä (epäilemättä kunnioitettava henkinen valinta), vai vaivaako minua päättämättömyys.
Ja tämä vaikuttaa minusta päättämättömyyden merkiltä.
Ennen kuin aloin työskennellä Barbaran, Tunnekoodi-terapeuttini* kanssa, olin tietämätön päättämättömyydestä tunteena. Mutta kuten kuvataan The Emotion Codessa*, se epäilemättä on sitä:
"Kyvyttömyys valita, horjuminen edestakaisin vaihtoehtojen välillä. Kumpuaa epäluottamuksesta itseen tai epäilystä, ettei kykene tekemään hyvää valintaa."
Tämä päivä on täydellinen esimerkki päättämättömyydestä toiminnassa. Tai tarkemmin sanottuna, toimimattomuudessa.
On liian monia asioita, joita mielestäni täytyy tehdä tänään. Lisäksi nurkkiin ja hyllyille on kerääntynyt tehtäviä kuukausien saatossa. En osaa päättää, mitä teen – mahdollisesti koska ei ole yhtään tehtävää, josta olen innostunut.
Jos en tekisi mitään niistä, maailma ei hajoaisi. Edes tämä huusholli ei hajoaisi.
Se mikä hajoaa, on mielenrauhani.
*****
Minua vaivaa, että tämä ei-tervetullut luonteenpiirre voisi edustaa perittyä loukkuun jäänyttä tunnetta. Eikä se tule vain yhdestä tapauksesta, vaan monista. Esi-isilläni vaikuttaa olleen vaikeaa sen kanssa.
Muutaman viime viikon kuluessa olemme Barbaran kanssa törmänneet moniin loukkuun jääneisiin, perittyihin tunteisiin ja puhdistaneet niitä.
"Päättämättömyys" on tullut esiin toistuvasti.
Olettaen, että tämä menetelmä on aito ja loukkuun jääneistä tunteista irtipäästäminen toimii (mihin uskon), epäilemättä minun olisi pitänyt päästä jo eroon siitä.
*****
Olen ymmälläni sieluni ilmiselvästä valinnasta asustaa tässä päättämättömyyden suossa ja siihen liittyvässä viivyttelyssä.
Mitä ihmeen tarkoitusta se voi palvella? Miten se edistää henkistä kehittymistäni? Rauhallisuuteni tapaa tekemättömät työt ja keskeneräiset projektit, joita on ympäriinsä kuin rikkinäisiä monumentteja Egyptin erämaassa.
Kunpa hoitokeino olisi yhtä yksinkertainen kuin jonkin ajanhallinta/organisointijärjestelmän soveltaminen, kuten Kerralla valmista, jota olen vaihtelevasti noudattanut vuosien saatossa. Koska viivyttely ja halvaantuminen vaikuttavat tulevan tunnepuolelta, tuon menetelmän periaatteet putoavat hedelmättömään maaperään.
Tätä tilannetta on suunnattomasti edistäneet fyysiset vaivat viimeisen viiden tai kuuden vuoden aikana.
Minulla on ollut erinomainen tekosyy viettää paljon aikaa tekemättä mitään. Fyysinen kipu on suuri motivaation viejä. Voin oikeuttaa itselleni olla tekemättä kaikkea, mikä ei ole ehdottoman välttämätöntä.
Nyt mietin, onko fyysisen kuntoutuksen pohtiminen – jota en ole tutkinut vuosiin – laukaissut nämä mietteet.
Koska … jos poistetaan suurin osa tai koko krooninen kipukokemus, menetän erinomaisen tekosyyn toimimattomuuteen.
Minun täytyy alkaa tehdä päätöksiä, joita olen lykännyt, ja tehdä joitain noista pitkään laiminlyödyistä tehtävistä.
*****
Uskon, että tämä tunnepuolen käsitteleminen on se juttu minulle tällä hetkellä (ja ennakoitavassa tulevaisuudessa).
Tunnekoodityön kautta tunnistan, että monet automaattireaktioistani johtuvat loukkuun jääneistä tunteista, joita tulee esi-isälinjastani, joskus viiden tai kuuden sukupolven takaa.
Tuon työn tekemisestä nyt tulee "kaikki voittavat" -tilanne. Kaksi yhden hinnalla: loukkuun jääneiden tunteiden vapauttaminen samanaikaisesti itsestäni ja esi-isälinjasta, mukaan luettuna elävät perheenjäseneni.
Hyödymme kaikki.
*****
Siihen saakka kunnes olen kitkenyt kaikki juurtuneet syyt ajelehtia, saamatta paljon aikaan, en usko pystyväni määrittelemään totuutta tässä.
Viivyttelyä ja päättämättömyyttä vai ihailtavaa elämistä nyt-hetkessä?
Pysyen tämän päivän teemassa, en yritä päättää sitä juuri nyt. "Ajattelen sitä huomenna", siteeraten yhtä kirjallisuuden kuuluisimmista esimerkeistä asioiden lykkäämisestä.
________
*Tohtori Bradley Nelson, The Emotional Code (= tunnekoodi). Tämän menetelmän käyttämiseksi ei tarvitse konsultoida tunnekooditerapeuttia. Kirjan lukeminen ja tekniikkojen käyttäminen voi opettaa, miten päästetään irti loukkuun jääneistä tunteista (joita tulee itseltä ja muilta).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
17.10.2021 EPÄMÄÄRÄISESSÄ PUOLIVÄLISSÄ ELÄMINEN
Kirjoittaja hammer » 26.10.2021 19:37
EPÄMÄÄRÄISESSÄ PUOLIVÄLISSÄ ELÄMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
17.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kärsimättömyyteni tulee jatkuvasti pintaan. Päivien samanlaisuudesta tulee vähemmän siedettävää jokaisen tapahtumattomalta vaikuttavan viikon myötä.
Joku viisas ehkä neuvoisi minua istumaan hiljaa ja olemaan avoin vastaanottamaan niitä säteileviä energioita ja kohoavia värähtelyjä, joita meihin kerrotaan säteilevän jatkuvasti. Ja tämä lääke saattaisi tepsiä minuun. Olen varma, että se on tepsinyt moniin.
Vaikka se ei ehkä muuttaisi mitään fyysisessä todellisuudessani, se voisi auttaa muuttamaan sisäistä maisemaani. Muuttamaan niitä silmiä, joilla näen ulkoisen maiseman, tulemaan hyväksyväksi ja myös rakastavaksi sitä kohtaan, mitä on.
Se on oikeastaan hyvin käytännöllinen asenne, koska hyvin vähän siitä, mitä on, osuu sellaiseen kategoriaan, johon voin fyysisesti vaikuttaa.
*****
Joskus toivon, että olisin päättänyt opiskella buddhalaisuutta tai jotain muuta itämaista uskontoa. Minulla olisi käyttöä noille opeille, saavuttaakseni aidon suvaitsevuuden elämää kohtaan juuri sellaisena, kuin koen sitä.
Kuvittelen, että tuon koulutuksen periaatteissa yritetään rajoittaa kärsimättömyyttä, kun taas sen hyväksyminen, mitä on, on kultaisella huipulla.
Minulla on näinä päivänä käytettävissäni niukasti hyväksyntää. En usko, että on normaalia pakottaa ihmisiä valitsemaan arveluttavien lääketieteellisten toimenpiteiden ja työpaikkansa välillä, vaikka miten monta kertaa auktoriteetit vaatisivat sitä.
Samaan aikaan monet oletetusti demokraattiset hallitukset näyttävät tulevan häikäilemättömän autoritaarisiksi, joskus julmuuteen saakka.
Ja kuitenkin, jos en hyväksy, että tällä hetkellä tämä maailmantilanne on se, mitä on, tuloksena on jatkuvaa sisäistä myllerrystä.
*****
Tulee vaikeaksi kirjoittaa toistamatta itseäni, löytää tuoretta kulmaa kuvaamaan kokemustani tässä Päiväni murmelina -tyyppisessä silmukassa, johon näytämme jääneen loukkuun.
Tunnen, että monet meistä ovat hyvin informoituja siitä, mitä luultavasti tapahtuu kulissien takana, miksi olemme jumissa ja kuka pitää meidät siinä. Mutta näyttää siltä, että valtavirtamedian faktojen sensurointi ja sen seurauksena monien ihmisten tietämättömyys jatkuvat todennäköisesti, kunnes jotain maailmanlaajuisesti merkittävää tapahtuu.
Jotain niin suurta, ettei sitä voi sivuuttaa tai pyöräyttää sopimaan globalistinarratiiviin.
Ja sitten – niin meille kerrotaan – ei ole enää peittelyä tai faktojen kieltämistä monista asioista.
*****
Kenties ei ole liian myöhäistä opiskella buddhalaisuutta. Kenties voisin liittyä johonkin meditointiryhmään netissä, vaikka innostukseni sähköisiin tapaamisiin on parhaimmillaankin laimeaa.
Ennen oli viikoittain meditointiopiskeluryhmä läheisessä Unitaariuniversalismi-kirkossa. Kaikki ovat tervetulleita, ei tarvitse olla edes seurakuntalainen.
Ennen kuin covid-hyökkäys alkoi, pidin silmällä sen aikataulua ja kerroin itselleni, että tällä viikolla menen. Tai ensi viikolla. Pian, menen tähän opiskeluryhmään.
Samanmielisiä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita henkisestä kasvusta. Seurasta. Toveruudesta. Ja se on vain muutaman sadan metrin päässä! Se todella näyttää universumin lähettämältä kutsulta minulle.
En tiedä, onko tuo ryhmä alkanut taas. Ehkä he tapaavat ulkona voidakseen kokoontua ilman, että täytyy käyttää maskia tai laittaa tuolit kahden metrin päähän toisistaan.
Ehkä tsekkaan kirkon nettisivut. Tai sitten en. Ainakaan vielä. Elämme Kaliforniassa edelleen hallituksen kömpelöiden määräysten kanssa, ja kirkkoihin on iskenyt kovalla kädellä ne turvaksi väitetyt toimintatavat, jotka ovat erittäin tehokkaita rajoittamaan yhteisöllistä seurustelua.
Kaikesta huolimatta laitan tuon ajatuksen talteen, paikkaan jossa toivo kieltäytyy kuolemasta. Paikkaan jossa voin visualisoida Maan kultaisen ajan kukoistavan jatkumolla, kuten Matthew Ward sen ilmaisee.
Kenties ennen kuin huomaankaan, jonain hienona aamuna avaan silmäni ja tuo kultainen aika säihkyy kaikkialla ympärilläni. Kiistatta ja upeana.
Ja minulla on tunne, ettei siellä ole hetkeäkään, jota pidän toistuvana tai tylsänä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
17.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kärsimättömyyteni tulee jatkuvasti pintaan. Päivien samanlaisuudesta tulee vähemmän siedettävää jokaisen tapahtumattomalta vaikuttavan viikon myötä.
Joku viisas ehkä neuvoisi minua istumaan hiljaa ja olemaan avoin vastaanottamaan niitä säteileviä energioita ja kohoavia värähtelyjä, joita meihin kerrotaan säteilevän jatkuvasti. Ja tämä lääke saattaisi tepsiä minuun. Olen varma, että se on tepsinyt moniin.
Vaikka se ei ehkä muuttaisi mitään fyysisessä todellisuudessani, se voisi auttaa muuttamaan sisäistä maisemaani. Muuttamaan niitä silmiä, joilla näen ulkoisen maiseman, tulemaan hyväksyväksi ja myös rakastavaksi sitä kohtaan, mitä on.
Se on oikeastaan hyvin käytännöllinen asenne, koska hyvin vähän siitä, mitä on, osuu sellaiseen kategoriaan, johon voin fyysisesti vaikuttaa.
*****
Joskus toivon, että olisin päättänyt opiskella buddhalaisuutta tai jotain muuta itämaista uskontoa. Minulla olisi käyttöä noille opeille, saavuttaakseni aidon suvaitsevuuden elämää kohtaan juuri sellaisena, kuin koen sitä.
Kuvittelen, että tuon koulutuksen periaatteissa yritetään rajoittaa kärsimättömyyttä, kun taas sen hyväksyminen, mitä on, on kultaisella huipulla.
Minulla on näinä päivänä käytettävissäni niukasti hyväksyntää. En usko, että on normaalia pakottaa ihmisiä valitsemaan arveluttavien lääketieteellisten toimenpiteiden ja työpaikkansa välillä, vaikka miten monta kertaa auktoriteetit vaatisivat sitä.
Samaan aikaan monet oletetusti demokraattiset hallitukset näyttävät tulevan häikäilemättömän autoritaarisiksi, joskus julmuuteen saakka.
Ja kuitenkin, jos en hyväksy, että tällä hetkellä tämä maailmantilanne on se, mitä on, tuloksena on jatkuvaa sisäistä myllerrystä.
*****
Tulee vaikeaksi kirjoittaa toistamatta itseäni, löytää tuoretta kulmaa kuvaamaan kokemustani tässä Päiväni murmelina -tyyppisessä silmukassa, johon näytämme jääneen loukkuun.
Tunnen, että monet meistä ovat hyvin informoituja siitä, mitä luultavasti tapahtuu kulissien takana, miksi olemme jumissa ja kuka pitää meidät siinä. Mutta näyttää siltä, että valtavirtamedian faktojen sensurointi ja sen seurauksena monien ihmisten tietämättömyys jatkuvat todennäköisesti, kunnes jotain maailmanlaajuisesti merkittävää tapahtuu.
Jotain niin suurta, ettei sitä voi sivuuttaa tai pyöräyttää sopimaan globalistinarratiiviin.
Ja sitten – niin meille kerrotaan – ei ole enää peittelyä tai faktojen kieltämistä monista asioista.
*****
Kenties ei ole liian myöhäistä opiskella buddhalaisuutta. Kenties voisin liittyä johonkin meditointiryhmään netissä, vaikka innostukseni sähköisiin tapaamisiin on parhaimmillaankin laimeaa.
Ennen oli viikoittain meditointiopiskeluryhmä läheisessä Unitaariuniversalismi-kirkossa. Kaikki ovat tervetulleita, ei tarvitse olla edes seurakuntalainen.
Ennen kuin covid-hyökkäys alkoi, pidin silmällä sen aikataulua ja kerroin itselleni, että tällä viikolla menen. Tai ensi viikolla. Pian, menen tähän opiskeluryhmään.
Samanmielisiä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita henkisestä kasvusta. Seurasta. Toveruudesta. Ja se on vain muutaman sadan metrin päässä! Se todella näyttää universumin lähettämältä kutsulta minulle.
En tiedä, onko tuo ryhmä alkanut taas. Ehkä he tapaavat ulkona voidakseen kokoontua ilman, että täytyy käyttää maskia tai laittaa tuolit kahden metrin päähän toisistaan.
Ehkä tsekkaan kirkon nettisivut. Tai sitten en. Ainakaan vielä. Elämme Kaliforniassa edelleen hallituksen kömpelöiden määräysten kanssa, ja kirkkoihin on iskenyt kovalla kädellä ne turvaksi väitetyt toimintatavat, jotka ovat erittäin tehokkaita rajoittamaan yhteisöllistä seurustelua.
Kaikesta huolimatta laitan tuon ajatuksen talteen, paikkaan jossa toivo kieltäytyy kuolemasta. Paikkaan jossa voin visualisoida Maan kultaisen ajan kukoistavan jatkumolla, kuten Matthew Ward sen ilmaisee.
Kenties ennen kuin huomaankaan, jonain hienona aamuna avaan silmäni ja tuo kultainen aika säihkyy kaikkialla ympärilläni. Kiistatta ja upeana.
Ja minulla on tunne, ettei siellä ole hetkeäkään, jota pidän toistuvana tai tylsänä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
23.10.2021 OMISTETTU*
Kirjoittaja hammer » 28.10.2021 19:42
OMISTETTU*
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
*Suom. huom. sama sana merkitsee myös mm. riivattu, hullu, mieletön, rauhallinen
Asioita tuntuu kuplivan ja hautuvan. Merkkejä sodasta, kommentaattorit varoittavat isojen tapahtumien läheisyydestä.
Ja kuitenkin talossa vallitsee hiljaisuus. Kissat torkkuvat, ihmiset nuokkuvat. Kun unohdan laitteiden, sähköpostien, chatien ja internet-viisaiden tarjoamien totuuksien itsepintaisen tökkimisen … on vain valtava tyhjyys, joka on täynnä valoa.
Mietin joskus, onko kaikki tuo ulkoinen hässäkkä minulle vain polku sisäänpäin.
*****
Sisäiseen maisemaani sisältyy se, mitä on välittömästi ympärilläni ja minkä läheisyys vaikuttaa minuun. Ihmiset ja lemmikit. Talon huoneet. Luolamainen autotalli. Ja se mikä ulottuu tontin reunoille saakka.
Kaikki mikä on minun kokemuspiiriäni ja vastuualuettani.
Ja kaikki se on ainoa paikka, missä minulla vaikuttaa olevan jotain kontrollia ulkoiseen maailmaani.
*****
Karsin ja siivoan edelleen tavaraa, jota emme halua enää.
Olen huomannut, että lahjoitussäkkiin on helpointa laittaa uudempia hankintoja. Nuo Rossista ostetut kynttilänjalat, jotka eivät koskaan näyttäneet ihan oikeanlaisilta. Glitterigeelikynälajitelma piirtämiseen, mitä en koskaan tee.
Olen autotallin viimeisissä nurkissa. Ikivanhat tavarat, joista osaa on raahattu paikasta toiseen vuosikymmeniä.
Yhdessä suuressa, kannellisessa laatikossa on lappu, jossa sanotaan yksinkertaisesti: "BR-valaisin (Cassidy)".
Tämä sisältää kauniin, antiikkisen kattovalaisimen, joka koristi huonettani Cassidyn paikassa (https://goldenageofgaia.com/2021/10/21/ ... ers-mania/). Kun se oli puhdistettu pölystä ja hämähäkinseitistä, se oli ihana valaisin teini-iän makuuhuoneeseeni.
Olen raahannut sitä asunnosta ja talosta toiseen, koskaan löytämättä täydellistä kattoa sille.
Vaikka tiesin, etten ehkä koskaan löytäisi sille paikkaa, olin haluton päästämään siitä irti.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen vakavasti pohtinut tämän albatrossin/taakan lastaamista autoon ja kiikuttamista Assistance Leaguen myymälään.
Se on osa historiaani. Elämäni nuo vuodet, asuessani tuossa talossa, eivät olleet monin tavoin miellyttäviä. Miksi edes haluaisin pitää sellaista muistoa?
*****
Paitsi lapsuuden pikkutavaraa kätkettynä sinne tänne, minulla ei ole ylen määrin rihkamaa. Posliinisia esineitä ja tinakeräilyesineitä on helppo sulloa jonnekin ja unohtaa. Ne antavat helpon kohteen, kun yrittää tulevaisuudessa karsia tavaroita.
Mutta tämä karkeatekoinen säilytyslaatikko jossa on Cassidyn valaisin, on ollut kuin ankkuri kaikki nämä vuodet ja vetänyt minua menneisyyteen. Eikä vain tämä – se on hankala säilyttää ja ruma katsella, nokinen laatikko joka on alistunut auton pakokaasuille ja maastopalojen savulle.
En ole edes avannut sitä nähdäkseni, onko se vielä ehjä.
En melkein halua katsoa sitä. Haluan pitää tuon illuusion.
*****
Kun pohtii irtipäästämistä jostain vanhasta esineestä, se tuntuu vastaavan halukkuutta päästää irti uudemmista, mutta myös ikivanhoista loukkuun jääneistä tunteista. Nuo lähellä pintaa olevat tunteet viime viikolta tai viime vuodelta, tupsahtavat välittömästi heittämään hyvästit. Kuten noihin Rossin kynttilänjalkoihin, en ole juurikaan kiintynyt niihin. Näihin tunteisiin pääsee helposti käsiksi, ne ovat pintajuurisia rikkaruohoja vedettäväksi pois puutarhastani.
Pitkään haudattuna olleisiin tunnetraumoihin on vaikeampaa päästä. Ne ovat niin vanhoja ja juurtuneita, että ne ovat luultavasti kudottu kehoni kuvioon ja ne ovat kietoutuneet valtaviin tiloihin niiden atomien välissä, joista koostun.
Tuntuu siltä, että tämän tunneroskan irrottaminen terveestä kokonaisuudestani on melkein mahdoton tehtävä.
*****
Nostin kantta paljastaen Cassidyn valaisimen. Likaisen kuplakääreen läpi näen pilkistävän rikkoutumattomia, himmennettyjä palloja, joihin on herkästi maalattu sinisiä luonnonkukkia.
Metallinen tukirakenne on kolhuton. Ripustusketju ei ole katkennut.
Tämä ikivanha albatrossi/taakka voi koristaa kattoa jonkun muun kodissa. Ylpeä uusi omistaja ei koskaan tiedä sen historiaa, ja uudessa kodissa se voi antaa uutta valoa.
Ja kuka tietää, minkä eteerisen vapautuksen tämä enkä tuo minulle. Esineet jotka omistamme, voivat omistaa meidät.
Odotan innolla ja vähän hermostuneesti, että ajan käytetyn tavaran liikkeeseen ja vien jonkun toisen hoitoon tämän konkreettisen palan menneisyyttäni.
En halua tai tarvitse sitä enää.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
*Suom. huom. sama sana merkitsee myös mm. riivattu, hullu, mieletön, rauhallinen
Asioita tuntuu kuplivan ja hautuvan. Merkkejä sodasta, kommentaattorit varoittavat isojen tapahtumien läheisyydestä.
Ja kuitenkin talossa vallitsee hiljaisuus. Kissat torkkuvat, ihmiset nuokkuvat. Kun unohdan laitteiden, sähköpostien, chatien ja internet-viisaiden tarjoamien totuuksien itsepintaisen tökkimisen … on vain valtava tyhjyys, joka on täynnä valoa.
Mietin joskus, onko kaikki tuo ulkoinen hässäkkä minulle vain polku sisäänpäin.
*****
Sisäiseen maisemaani sisältyy se, mitä on välittömästi ympärilläni ja minkä läheisyys vaikuttaa minuun. Ihmiset ja lemmikit. Talon huoneet. Luolamainen autotalli. Ja se mikä ulottuu tontin reunoille saakka.
Kaikki mikä on minun kokemuspiiriäni ja vastuualuettani.
Ja kaikki se on ainoa paikka, missä minulla vaikuttaa olevan jotain kontrollia ulkoiseen maailmaani.
*****
Karsin ja siivoan edelleen tavaraa, jota emme halua enää.
Olen huomannut, että lahjoitussäkkiin on helpointa laittaa uudempia hankintoja. Nuo Rossista ostetut kynttilänjalat, jotka eivät koskaan näyttäneet ihan oikeanlaisilta. Glitterigeelikynälajitelma piirtämiseen, mitä en koskaan tee.
Olen autotallin viimeisissä nurkissa. Ikivanhat tavarat, joista osaa on raahattu paikasta toiseen vuosikymmeniä.
Yhdessä suuressa, kannellisessa laatikossa on lappu, jossa sanotaan yksinkertaisesti: "BR-valaisin (Cassidy)".
Tämä sisältää kauniin, antiikkisen kattovalaisimen, joka koristi huonettani Cassidyn paikassa (https://goldenageofgaia.com/2021/10/21/ ... ers-mania/). Kun se oli puhdistettu pölystä ja hämähäkinseitistä, se oli ihana valaisin teini-iän makuuhuoneeseeni.
Olen raahannut sitä asunnosta ja talosta toiseen, koskaan löytämättä täydellistä kattoa sille.
Vaikka tiesin, etten ehkä koskaan löytäisi sille paikkaa, olin haluton päästämään siitä irti.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen vakavasti pohtinut tämän albatrossin/taakan lastaamista autoon ja kiikuttamista Assistance Leaguen myymälään.
Se on osa historiaani. Elämäni nuo vuodet, asuessani tuossa talossa, eivät olleet monin tavoin miellyttäviä. Miksi edes haluaisin pitää sellaista muistoa?
*****
Paitsi lapsuuden pikkutavaraa kätkettynä sinne tänne, minulla ei ole ylen määrin rihkamaa. Posliinisia esineitä ja tinakeräilyesineitä on helppo sulloa jonnekin ja unohtaa. Ne antavat helpon kohteen, kun yrittää tulevaisuudessa karsia tavaroita.
Mutta tämä karkeatekoinen säilytyslaatikko jossa on Cassidyn valaisin, on ollut kuin ankkuri kaikki nämä vuodet ja vetänyt minua menneisyyteen. Eikä vain tämä – se on hankala säilyttää ja ruma katsella, nokinen laatikko joka on alistunut auton pakokaasuille ja maastopalojen savulle.
En ole edes avannut sitä nähdäkseni, onko se vielä ehjä.
En melkein halua katsoa sitä. Haluan pitää tuon illuusion.
*****
Kun pohtii irtipäästämistä jostain vanhasta esineestä, se tuntuu vastaavan halukkuutta päästää irti uudemmista, mutta myös ikivanhoista loukkuun jääneistä tunteista. Nuo lähellä pintaa olevat tunteet viime viikolta tai viime vuodelta, tupsahtavat välittömästi heittämään hyvästit. Kuten noihin Rossin kynttilänjalkoihin, en ole juurikaan kiintynyt niihin. Näihin tunteisiin pääsee helposti käsiksi, ne ovat pintajuurisia rikkaruohoja vedettäväksi pois puutarhastani.
Pitkään haudattuna olleisiin tunnetraumoihin on vaikeampaa päästä. Ne ovat niin vanhoja ja juurtuneita, että ne ovat luultavasti kudottu kehoni kuvioon ja ne ovat kietoutuneet valtaviin tiloihin niiden atomien välissä, joista koostun.
Tuntuu siltä, että tämän tunneroskan irrottaminen terveestä kokonaisuudestani on melkein mahdoton tehtävä.
*****
Nostin kantta paljastaen Cassidyn valaisimen. Likaisen kuplakääreen läpi näen pilkistävän rikkoutumattomia, himmennettyjä palloja, joihin on herkästi maalattu sinisiä luonnonkukkia.
Metallinen tukirakenne on kolhuton. Ripustusketju ei ole katkennut.
Tämä ikivanha albatrossi/taakka voi koristaa kattoa jonkun muun kodissa. Ylpeä uusi omistaja ei koskaan tiedä sen historiaa, ja uudessa kodissa se voi antaa uutta valoa.
Ja kuka tietää, minkä eteerisen vapautuksen tämä enkä tuo minulle. Esineet jotka omistamme, voivat omistaa meidät.
Odotan innolla ja vähän hermostuneesti, että ajan käytetyn tavaran liikkeeseen ja vien jonkun toisen hoitoon tämän konkreettisen palan menneisyyttäni.
En halua tai tarvitse sitä enää.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
25.10.2021 ALAS KYLMILTÄ VUORILTA
Kirjoittaja hammer » 31.10.2021 08:39
ALAS KYLMILTÄ VUORILTA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En pidä juurikaan tästä sateesta. Mikä on typerästi sanottu ottaen huomioon, että Kaliforniassa on ollut kuivuutta – no, luultavasti noin paleoliittiseltä kaudelta saakka.
Tilanteen tekee pahemmaksi, koska tiedän, että minun pitäisi olla vain kiitollinen. Tarvitsemme epätoivoisesti vettä.
Siis miksi tämä närkästys? Miksi on väistämätöntä, että tämä lahja toimitetaan takovalla voimalla? Jatkuva vesimuuri tulee alas kylmiltä vuorilta.*
"Hakeudu suojaan" kehottaa varoitus. "Mahdollisesti hengenvaarallista tulvimista ja roskavirtoja Alisal Firen paloalueella. Pysy sisällä. Mene sisimpään huoneeseen tai korkeammalle maaperälle."
Onneksi olkoon, että on selvitty juuri massiivisista ja hallitsemattomista maastopaloista!
Pysykää nyt poissa tieltä, koska liejua tulee.
*****
Olen aina ajatellut, että Gaian täytyy olla kaikkein uskomattomin arkkienkeli. Täällä se on, ottaa itselleen tämän valtavan kehon, tämän Maan, ja antaa hyväntahtoisesti suojaa ja ravintoa ihmiskunnalle ja niille monille muille elämänmuodoille, jota planeetta elättää.
Miten vaikea tehtävä. Mietin, tiesikö se, miten salakavalasti ihmiset (ja ei-ihmiset) sotkisivat asiat sen rikkaalla maaiholla ja sen mystisessä magmassa ja kristallisyvyyksissä? Tiesikö se myrkystä, jota leivitettäisiin sen untuvapilvisten ilmateiden kautta?
Rohkea enkeli.
Jos tulviminen maastopalojen jälkeen on ainoa tapa, jolla se voi antaa meille sadevettä niiden säämanipulointijärjestelmien puitteissa, joita on laitettu sen päälle kuin tukahduttava verkko, minun on moukkamaista valittaa.
*****
Katsellessani sateen roiskuvan jalkakäytävällä ja kerääntyvän pahaenteisesti katuojiin, lähetän pienen ajatuksen Gaialle.
"Hei! Kiitos paljon tästä sateesta. Voisitko ystävällisesti pyytää maatasi pysymään koossa paloarpien kohdalla?"
Välittömästi odottamaton rauha ja laajentumisentunne laskeutuu kevyesti ylleni. Vedän spontaanisti ja rauhallisesti syvään henkeä. Tiedän, että Gaia ei ole huolissaan.
Tunsin varmuutta, että sade tiesi, mitä oli tekemässä. Ja riippumatta siitä, pysyykö se paikoillaan vai kerääntyy vetiseksi saviliejuksi, joka syöksyy kanjoneita alas ja virtaa tielle nro 101 ja henkilöautojen, kuorma-autojen ja kaiken yli – niin maakin tietää, mitä se on tekemässä.
Vain me ihmiset tuomme huolen mukanamme, kuin matkalaukun jota emme voi jättää taaksemme, huolen joka värisyttää sitä luonnollista tyyneyttä, joka tukee myös katastrofia.
Olemme hyvin koulutettuja pelossa, kuolemanpelon ollessa varmasti kaikkien muiden pelkojen alku. Kuulemme tulen pauhaavan tai mudan ja veden virtaavan kumeasti jylisten meitä kohti, ja voimakas kauhu on ainoa vastaus/reaktio repertuaarissamme.
Ennen jotain tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, harva muu tunne voi saada jalansijaa, rauhoittamaan meitä ja antamaan voimia meille.
Kun jokin tapahtuu – niin ainakin minulla – on vain täydellistä ja syvää pelkoa, jota seuraa nopeasti selväpäisyys, kun adrenaliini alkaa vaikuttaa ja selviytymismoodi kytkeytyy päälle.
Siunattuja ovat kehomme, jotka ovat hengen kumppanina ja opastavat meidät turvaan, silloin kun mielemme jähmettyvät jättäen upean tyhjyyden, jossa pelastuskeino voi olla ilmiselvä.
*****
Muutama tunti on kulunut. Sade hellitti ja nyt se alkaa uudestaan.
Tämä lokakuu tuntuu kokonaiselta aikakaudelta. On sanottu, että peruttamattomia muutoksia on tapahtunut ja tapahtuu – useimmat niistä eivät ole yleistä tietoa. Suurelta osin näkymätöntä taistelua käydään.
Simon Parkes (https://goldenageofgaia.com/2021/10/25/ ... or-curfew/) antoi varoituksen Connecting Consciousness (CC) -jäsenille, joka postattiin hänen blogiinsa vähän aika sitten:
"Viimeisimpien keskustelujen perusteella, joita olen käynyt, pyydän virallisesti CC-koordinaattoreita toteuttamaan sen hätätila-zoomin, joka kutsuttiin kokoon lyhyellä varoitusajalla maakoordinaattorien kanssa …"
Pohdin tuota informaatiota. Mielenkiintoista – en ole varma, mitä se enteilee. Pidän silmällä sähköpostiani ja katson, lähettääkö Etelä-Kalifornian koordinaattori lisää informaatiota.
Sade jatkuu. Mietin, muuttuuko se pian taas lempeäksi.
Mietin, tapahtuuko näitä muutoksia oikeasti.
Mietin, onko tämä viimeinen ympärivuotinen maastopalokausi, joka minun ja monien muiden täytyy kestää keinotekoisesti korvennetuissa pakoissa.
Tarkistan mielessäni Gaialta. Se sanoo vain "kyllä".
Mielikuvitusta, toiveajattelua, yhteyttä kaikkeen olevaiseen? Pidän sitä sellaisena, minkä arvoinen se on ja mitä se voisi olla.
Tällä hetkellä pidän sitä totuutena. Minun totuutenani, joka tuntuu olevan kaikki, mihin voin varmasti luottaa.
Kurkistan ulos ikkunasta, ja tähyilen tihkusadepilveä ja vaaleansinistä taivasta.
Totta tosiaan, sateenkaari laskeutuu kukkulan toiselle puolelle.
___________
*Käy ilmi, että tämä oli "pommisyklonimyrsky", joka vaikutti Länsirannikkoon, Washingtonin osavaltiosta Etelä-Kaliforniaan, ja epäilemättä pidemmällekin (https://justthenews.com/government/loca ... ggregators).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
25.10.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
En pidä juurikaan tästä sateesta. Mikä on typerästi sanottu ottaen huomioon, että Kaliforniassa on ollut kuivuutta – no, luultavasti noin paleoliittiseltä kaudelta saakka.
Tilanteen tekee pahemmaksi, koska tiedän, että minun pitäisi olla vain kiitollinen. Tarvitsemme epätoivoisesti vettä.
Siis miksi tämä närkästys? Miksi on väistämätöntä, että tämä lahja toimitetaan takovalla voimalla? Jatkuva vesimuuri tulee alas kylmiltä vuorilta.*
"Hakeudu suojaan" kehottaa varoitus. "Mahdollisesti hengenvaarallista tulvimista ja roskavirtoja Alisal Firen paloalueella. Pysy sisällä. Mene sisimpään huoneeseen tai korkeammalle maaperälle."
Onneksi olkoon, että on selvitty juuri massiivisista ja hallitsemattomista maastopaloista!
Pysykää nyt poissa tieltä, koska liejua tulee.
*****
Olen aina ajatellut, että Gaian täytyy olla kaikkein uskomattomin arkkienkeli. Täällä se on, ottaa itselleen tämän valtavan kehon, tämän Maan, ja antaa hyväntahtoisesti suojaa ja ravintoa ihmiskunnalle ja niille monille muille elämänmuodoille, jota planeetta elättää.
Miten vaikea tehtävä. Mietin, tiesikö se, miten salakavalasti ihmiset (ja ei-ihmiset) sotkisivat asiat sen rikkaalla maaiholla ja sen mystisessä magmassa ja kristallisyvyyksissä? Tiesikö se myrkystä, jota leivitettäisiin sen untuvapilvisten ilmateiden kautta?
Rohkea enkeli.
Jos tulviminen maastopalojen jälkeen on ainoa tapa, jolla se voi antaa meille sadevettä niiden säämanipulointijärjestelmien puitteissa, joita on laitettu sen päälle kuin tukahduttava verkko, minun on moukkamaista valittaa.
*****
Katsellessani sateen roiskuvan jalkakäytävällä ja kerääntyvän pahaenteisesti katuojiin, lähetän pienen ajatuksen Gaialle.
"Hei! Kiitos paljon tästä sateesta. Voisitko ystävällisesti pyytää maatasi pysymään koossa paloarpien kohdalla?"
Välittömästi odottamaton rauha ja laajentumisentunne laskeutuu kevyesti ylleni. Vedän spontaanisti ja rauhallisesti syvään henkeä. Tiedän, että Gaia ei ole huolissaan.
Tunsin varmuutta, että sade tiesi, mitä oli tekemässä. Ja riippumatta siitä, pysyykö se paikoillaan vai kerääntyy vetiseksi saviliejuksi, joka syöksyy kanjoneita alas ja virtaa tielle nro 101 ja henkilöautojen, kuorma-autojen ja kaiken yli – niin maakin tietää, mitä se on tekemässä.
Vain me ihmiset tuomme huolen mukanamme, kuin matkalaukun jota emme voi jättää taaksemme, huolen joka värisyttää sitä luonnollista tyyneyttä, joka tukee myös katastrofia.
Olemme hyvin koulutettuja pelossa, kuolemanpelon ollessa varmasti kaikkien muiden pelkojen alku. Kuulemme tulen pauhaavan tai mudan ja veden virtaavan kumeasti jylisten meitä kohti, ja voimakas kauhu on ainoa vastaus/reaktio repertuaarissamme.
Ennen jotain tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, harva muu tunne voi saada jalansijaa, rauhoittamaan meitä ja antamaan voimia meille.
Kun jokin tapahtuu – niin ainakin minulla – on vain täydellistä ja syvää pelkoa, jota seuraa nopeasti selväpäisyys, kun adrenaliini alkaa vaikuttaa ja selviytymismoodi kytkeytyy päälle.
Siunattuja ovat kehomme, jotka ovat hengen kumppanina ja opastavat meidät turvaan, silloin kun mielemme jähmettyvät jättäen upean tyhjyyden, jossa pelastuskeino voi olla ilmiselvä.
*****
Muutama tunti on kulunut. Sade hellitti ja nyt se alkaa uudestaan.
Tämä lokakuu tuntuu kokonaiselta aikakaudelta. On sanottu, että peruttamattomia muutoksia on tapahtunut ja tapahtuu – useimmat niistä eivät ole yleistä tietoa. Suurelta osin näkymätöntä taistelua käydään.
Simon Parkes (https://goldenageofgaia.com/2021/10/25/ ... or-curfew/) antoi varoituksen Connecting Consciousness (CC) -jäsenille, joka postattiin hänen blogiinsa vähän aika sitten:
"Viimeisimpien keskustelujen perusteella, joita olen käynyt, pyydän virallisesti CC-koordinaattoreita toteuttamaan sen hätätila-zoomin, joka kutsuttiin kokoon lyhyellä varoitusajalla maakoordinaattorien kanssa …"
Pohdin tuota informaatiota. Mielenkiintoista – en ole varma, mitä se enteilee. Pidän silmällä sähköpostiani ja katson, lähettääkö Etelä-Kalifornian koordinaattori lisää informaatiota.
Sade jatkuu. Mietin, muuttuuko se pian taas lempeäksi.
Mietin, tapahtuuko näitä muutoksia oikeasti.
Mietin, onko tämä viimeinen ympärivuotinen maastopalokausi, joka minun ja monien muiden täytyy kestää keinotekoisesti korvennetuissa pakoissa.
Tarkistan mielessäni Gaialta. Se sanoo vain "kyllä".
Mielikuvitusta, toiveajattelua, yhteyttä kaikkeen olevaiseen? Pidän sitä sellaisena, minkä arvoinen se on ja mitä se voisi olla.
Tällä hetkellä pidän sitä totuutena. Minun totuutenani, joka tuntuu olevan kaikki, mihin voin varmasti luottaa.
Kurkistan ulos ikkunasta, ja tähyilen tihkusadepilveä ja vaaleansinistä taivasta.
Totta tosiaan, sateenkaari laskeutuu kukkulan toiselle puolelle.
___________
*Käy ilmi, että tämä oli "pommisyklonimyrsky", joka vaikutti Länsirannikkoon, Washingtonin osavaltiosta Etelä-Kaliforniaan, ja epäilemättä pidemmällekin (https://justthenews.com/government/loca ... ggregators).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa