Elonaalto

Kirjoittaja **hammer** » 10.12.2021 22:28

QUALIA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Joulukuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Rakastan mieltäni. Kyllä, se jää jumiin kaavoihin, esittää loputtomasti kysymyksiä ja yrittää "suojella" minua joka käänteessä päättymättömillä "mitä-josseilla", mutta se haluaa silti kovasti palvella, myös silloin kun se merkitsee avautumista tuntemattomalle. Yksi mieleni hyödyllisimmistä ominaisuuksista on huomattava kyky ymmärtää jotain uutta yhdistämällä sen johonkin, mitä se jo tietää. Toisin sanoen mieleni on erittäin hyvä qualiassa.

Filosofiassa "qualia" on monikkomuoto "qualesta", joka määritellään (https://www.dictionary.com/browse/quale): "Laatu/ominaisuus (kuten katkeruus), jota pidetään itsenäisenä kohteena; aistitieto tai tunne jossa on selvä laatu".

Toisella tavalla sanottuna (https://philosophyterms.com/qualia) qualia on "aistimusten, tunteiden, ajatusten tai jonkin muun raa'asti tunnetut laadut. Ne koetaan yksityisesti, subjektiivisesti ja suoraan … On "jotain millaista on" kuulla kitara, nähdä auringonlasku tai tuntea jonkun käsivarren koskettavan omaasi. On "jotain millaista on", kun on ajatus tai tuntee tunteen." Johtopäätös on, että kykymme käyttää qualiaa on osa sitä, mikä tekee meistä tietoisia olentoja.

Adamuksen määritelmä qualiasta (https://www.crimsoncircle.com/More/Glossary) on samanlainen: "Mielleyhtymiin perustuvaa vertailua, joka on mielen tapa ymmärtää jotain sen perusteella, mihin se voi verrata tai yhdistää sen. Vertauskuva on esimerkki qualiasta tapana kuvata jokin käsite käyttäen jotain muuta, minkä mieli jo ymmärtää."

Siis kyllä, arvostan mieleni qualia-taipumusta, ja usein hämmästelen sen kykyä ymmärtää ja selittää uusia käsitteitä vertauskuvaa käyttämällä. Kun muistan, miltä tuntuu lipua lempeästi rauhallista jokea pitkin, on helppoa yhdistää tämä siihen sisäiseen levollisuuteen, kun sallii elämänvirran. Itse asiassa haluaisin jakaa muutaman qualia-tapauksen, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään ja kokemaan tämän matkan suuremman selkeyden kera.

FOKUS

Adamus on sanonut (https://store.crimsoncircle.com/the-mas ... ality.html), että ensisijainen ihmisaisti on fokus. Se antaa meille, rajattomille tietoisuusolennoille, kyvyn olla tässä tiheässä ja rajoittuneessa ajan, tilan ja aineen todellisuudessa. Ihmisenä oleminen vaatii PALJON fokusta – ylipäätään päästä tänne ja sitten vastata niihin huomiokykymme vaatimuksiin (käyttäen havaintotyökaluja, kuten maku, tunto ja näkö), joita oleminen täällä vaatii. Fokus-aisti ei ainoastaan pidä tätä todellisuutta sopivan vakaana, vaan se auttaa meitä myös fokusoitumaan yhteen hetkeen tai päivään tai elämään kerralla, jottei muu olemassaolomme häiritse meitä toivottomasti. Kuitenkin tullessamme takaisin Itseen, tämä fokus-aisti alkaa pehmentyä ja avautua.

Tässä on qualia, joka auttaa minua ymmärtämään. Kuvittele, että olet keskellä valtavaa maisemaa, luonnon eeppisen ihmeen ympäröimänä joka suunnasta. Mutta ainoa tapasi nähdä on katsoa pienen putken läpi, kuten juomapilli. Voit lopulta suuntautua kaikkeen ympärilläsi, mutta iso kuva ja miten "tämä" liittyy "tuohon" yleensä katoaa. Sellaista on olla ihminen.

Fokus vääristää ja rajoittaa välttämättä perspektiiviämme. Se auttaa meitä ottamaan yksityiskohdat tietyistä kokemuksista ja perspektiiveistä, ja siitä määrittelemme totuutemme. Mutta se myös peittää suuremman todellisuuden, jossa tietty totuus saattaisi tulla hyödyttömäksi tai irrelevantiksi suuremmassa kuvassa. Kun fokus-aistimme alkaa rentoutua ja avautua, tähänastisten järkähtämättömien näkemysten varmuus alkaa hävitä, mikä voi olla hyvin hämmentävää meille ja usein huolestuttavaa niille, joita rakastamme. Alamme nähdä, miten kaikki sopii yhteen, miten näkymä "sinun" pillisi läpi näyttää itse olevan ristiriidassa "minun" pillini näkymän kanssa, ja kuitenkin kumpikin on osa valtavaa todellisuuskokonaisuutta.

Tämän muistaminen auttaa todella, silloin kun olen tekemisissä ihmisten kanssa, joiden poliittiset, terveys- ja ihmisnäkemykset ovat täysin erilaisia kuin minulla. Se mitä he näkevät pillinsä läpi, on totta ja totuudenmukaista, vaikka minä näen jonkin täysin eri tavalla. Ja myötätunto vaatii, että annan heidän pitää oman näkemyksensä, vaikka pidän omastani kovasti enemmän.

VESI

Olet luultavasti kuullut tämän fraasin, joka joskus liitetään Aristoteleen: "Vesi etsii oman tasaisuutensa." Se on fysiikan periaate, jolla on lukemattomia sovelluskohteita, mutta minulle todellinen oivallus on, että vesi ei käytä olemassaoloaan pyrkien olemaan tasainen; se löytää ja kokee jatkuvasti tasaisuustilansa. Ajattele vesikulhoa. Jos työntelet sitä ja yrität saada veden olemaan tasainen, aiheutat vain myllerrystä. Mutta yksin jätettynä se vain ON tasainen. Myös vesi joka on ollut jumissa jäänä, sulaa lopulta ja löytää tasaisuutensa.

Qualia toi tämän mieleeni 2004, kun Tobias sanoi: "Energia pyrkii ratkaisuun." Hän ei tarkoittanut, että energia viettää olemassaolonsa etsien ratkaisua; se löytää ja kokee jatkuvasti ratkaisua, paluutaan Itsen tasapainotilaan. Jos yrität hallita ja kontrolloida energiaasi, koet paljon myllerrystä. Mutta sallimisen myötä se palaa tasaiseen ja kauniiseen ilmaisuun elämässäsi. Myös energia joka on ollut jumissa aspekteina, sulaa lopulta takaisin kokonaisuuteesi/eheyteesi.

Tobias mainitsi tuon fraasin vielä monta kertaa, ja olen soveltanut tätä periaatetta elämässäni merkittävin tuloksin. Jos haluat "tasoittaa" veden, joka on ollut jäässä, sinut ei tarvitse analysoida, korjata tai muotoilla uudelleen tuota jäätä. Laitat sen vain kulhoon ja jätät yksin. Riippumatta siitä, miten kylmää ja kovaa ja terävää tuo jää on, se palaa luonnostaan tasaiseen tilaansa.

Samalla tavalla, jos jokin osani on jumissa tuskassa, vihassa, pelossa tai jossain muussa kaavassa, minun ei tarvitse analysoida tai korjata tuota osaani. Minun täytyy vain hyväksyä se ja tuntea kaikki sen pureva epämukavuus, pysyen samalla tietoisena, että olen itse asiassa vesikulho ja tarpeeksi suuri sisältämään sen kaiken. Tiedostamisen ja luottamuksen kera, jumiutunut energia sulaa takaisin minuun, ilman tarvetta torjua, korjata tai muuttaa mitään.

Tavallaan se on epäloogista. Jos jokin tuntuu "väärältä" sisällä, meidät on ohjelmoitu "korjaamaan" se. Jos jokin sattuu, torjumme sen ja työnnämme pois. Mutta ratkaisu ja integrointi tapahtuu, kun sallin tuon epämukavuuden olla sisälläni, hyväksyn täysin kokemukseni, kuitenkin tiedostaen, että se ei ole minä, se ei määrittele minua eikä se voi pakahduttaa minua. Se on sama asia kuin myöntää, että jääpala on kylmä ja terävä, mutta tietää, ettei se voi jäädyttää koko vesikulhoa. Riittävä luottamus itseeni ollakseni tuossa monitietoisuudessa, on paikka, jossa alkemiaa tapahtuu ja jossa energia löytää ratkaisun ja aspektit tulevat kotiin. Aina.

ILMAPALLONI

Aiemmin olen kirjoittanut ilmapallosta vertauskuvana olemassaolostamme ("Paluu tulevaisuuteen" 07 2020). Kaikki tuossa pallossa on omaa luomustani, ja vaikka voin havaita muiden olentojen "varjoja", ne eivät ole kirjaimellisesti todellisuuteni sisällä. Kuvittele nyt, että äärettömästi laajentuva ilmapallosi ei ole tyhjää tilaa, vaan täynnä uteliasta/kummallista ainetta, joka muotoutuu jatkuvasti uudestaan inputisi perusteella. Sanotaanpa, että päätät mennä ostoksille. Kun toteutat tämän vaihtoehdon, tuo aine ilmapallossa muotoutuu takiksi, jonka laitat päällesi, avaimiksi jotka nappaat käteesi, oveksi jonka avaat, ja kaduksi jota pitkin kävelet. Toisin sanoen, todellisuus yhdistyy jatkuvasti ja joka hetki odotuksesi perusteella. Tietysti nämä odotukset eivät ole tietoisia, mutta aine todellisuusilmapallossasi reagoi aina suoraan tietoisuuteesi. Katso ympärille: todellisuus jossa asut, on todellisuus jota odotit.

Tämän tosiasian tiedostaminen avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta haluan mainita jonkin erityisesti. Yksi yleisimmistä valituksista jonka kuulen shaumbroilta, on turhautuminen siitä, että tuntee edelleen erillisyyttä Itseen, ei tunnu mestarilta tai ei tunne olevansa yhteydessä aitoon jumalaiseen Itseensä. Odotusteni vanhojen kaavojen vuoksi, on helppoa ajatella sieluani jonain suurena olentona jossain kaukana, kaukana, joka saattaisi jonain päivänä yhdistyä yksinäiseen ihmiseeni ja tehdä hänen elämästään vähän paremman. On myös helppoa ajatella, että kun lähden tästä elämästä, pystyn lopultakin kokemaan täysin rajoittamattoman olemassaoloni. Mutta totuus on, että sen sijaan että kaipaan jotain tämän olemassaoloilmapalloni ulkopuolelta, minun täytyy rukata vain havaintotapaani.

Ilmapallo ON koko Itseni. Aine joka muodostaa todellisuuteni, on energiaa, jota käytän luomaan kokemuksia. Niinpä sen sijaan, että tunnen erillisyyttä, kaukaisuutta, jopa eksyneeni Itsestä, voin alkaa nähdä Itseni jokaisena asiana ympärilläni. Ja tässä kohtaa hommasta tulee todella upeaa.

Kun tunnen olevani yksinäinen ja masentunut ja toivon, että voisin ajelehtia Itseni syliin ja unohtaa kaiken tämän ihmiskaaoksen, no, voin kirjaimellisesti tehdä sen! Voin istuttaa ihmiseni pehmeään ja mukavaan tuoliini ja antaa hänen tuntea kaiken sen syleilyn, mitä minä olen, ilmentyneenä tuolla hetkenä tuoliksi. Kyllästyneenä ja lopen uupuneena voin kömpiä sänkyyn ja tuntea Itseni rakastavan ja uudistavan olemuksen kietoutuneena ympärilleni miellyttävinä peittoina. Voin katsoa ikkunasta ulos ja ihmetellä maisemaa, jonka "minä olen" projisoi ihmiseni koettavaksi. Tietysti maisemissa "tuolla" on usein vain vähäistä vaihtelua, koska dramaattiset muutokset hämmentäisivät ja pelästyttäisivät ihmisen. Mutta silti siinä on melko fantastisia mahdollisuuksia. Mitä jos ihmiseni odottaisi näkevänsä jotain erilaista, kuten hidastelevia enkeleitä, "ulkoavaruuden" valtavan lähellä tai keijujen ja tonttujen iloista kiirettä?

Kaikki tuo tuntuu edelleen melko kaukaa haetulta, ja tällä erää ihmiseni on iloinen kokiessaan vain Minut siinä muodossa, jonka otan – pehmeänä ja rakastavana nojatuolina, hoivaavana ruokana, kirpeänä syysilmana, nopeana ja luotettavana autona tai minä tahansa, mitä hän pystyy havaitsemaan. Ja minä, ihminen, voin tuntea sieluni syleilevän minua, rakastavan minua ja hyväksyvän minut, tanssien jokaisen askeleeni tässä todellisuudessa. Ja yhtäkkiä en ole enää erillään Itsestäni, yksin, rajoittunut tähän elämään, massatietoisuuden ohjaama. Voin edelleen tuntea nuo asiat, mutta niistä tulee joka päivä vähemmän tärkeitä.

Kiitos qualian, mieleni avautuu sille, miten elämä todella toimii, sille mitä olen luonut ja kuka kirjaimellisesti olen. Kun mieleni alkaa ymmärtää, niin alkaa myös koko ihmisitseni. Ja se on onnellisempi kuin koskaan.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 10.01.2022 18:16

NELJÄ VAIHETTA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Yksi erittäin tärkeä projekti jota olemme työstäneet, on "esityssisällön uudelleenorganisointi" (Content Presentation Reorganisation, CPR). Käytännössä siinä tutkitaan, päivitetään ja standardoidaan kaikkien nimikkeiden kaikki osat Crimson Circlen kaupassa. Esimerkiksi, joskus olemme kirjoittaneet jotain tällaista: "Tämä on uusinta, uskomatonta informaatiota, jonka Adamus nauhoitti viime kuussa 95 ihmisen kera Egyptissä!" Siinä missä se on upea tapa jakaa innostusta, tuollaisella informaatiolla ei ole paljon merkitystä 10 vuotta myöhemmin! CPR-prosessissa olemme tutkineet materiaalin yksityiskohtaisesti, tehneet runkoja, avainsanaluetteloita, metakuvauksia, kohokohtia, otteita ja näytteitä ja lopulta kirjoittaneet uudelleen koko kuvauksen, käyttäen hyvin täsmällisiä suuntaviivoja tekemään selväksi, mitä tuolta tietyltä nauhoitukselta voi odottaa.

Tarpeetonta sanoa, että se on kattava prosessi, joka vaati paljon fokusoitumista ja aikaa. Ja olen onnellinen kertoessani, että tätä kirjoittaessa 198 CC-kaupan 202 nimikkeestä on saatu valmiiksi. Tosiaankin, se on melkoinen saavutus, mutta se on myös osa paljon suurempaa kuvaa. Vaikka tämä prosessi on ollut käynnissä yli kaksi vuotta, sen alku oli vielä aiemmin.

Vuosina 2014–2015 meillä oli useita kokopäiväisiä henkilökunnan kokouksia, jossa tarkasteltiin uudelleen sitä valtavaa materiaalikirjastoa, joka oli luotu kahden viime vuosikymmenen aikana. Vaikka jokainen audio- ja videominuutti ja jokainen tekstisivu oli täynnä viisautta, koko kokoelma alkoi tuntua valtavalta tavaratalolta ilman osastoja! Toisin sanoen, miten kukaan voisi löytää sen, mitä tarvitsi? Asiat oli jotenkin luokiteltu formaatin ja pituuden mukaan, mutta se ei ole kovin hyödyllistä, silloin kun kuumin ongelma on: "Olenko hullu" tai "En halua olla täällä enää". Arvoitus oli, miten se lajitellaan, kun kaikki on upeaa, sortumatta suureen määrään shaumbra-jargonia, ja miten suoriudutaan haasteesta määritellä koko tämä juttu. Mitä ylipäätään teemme täällä Crimson Circlessä? Se ei ole new agea, se ei ehdottomasti ole uskonto, se on hädin tuskin henkistä.

Käytiin paljon keskusteluja, kunnes jossain kohtaa Alan Bolea, CC:n toiminnanjohtaja, valaisi ongelmaa huomauttamalla, että alkuheräämisen jälkeen tässä matkassa on oikeastaan neljä selvää vaihetta. Tuo oivallus on sen jälkeen selkeytynyt ja syventynyt, ja tärkeä osa CPR-projektia on ollut määrittää, mihin vaiheeseen jokainen pilvikurssi tai lataus parhaiten sopii. Tietysti on valtava määrä limittymistä, aivan kuten reaalielämässä, mutta se auttaa tiivistämään ja organisoimaan massiivisen katalogin.

NELJÄ VAIHETTA HERÄÄMISEN JÄLKEEN

Kuulostaako mikään näistä tutulta?

IRTIPÄÄSTÄMINEN JA PUHDISTAMINEN – PALUU TASAPAINOISEEN ENERGIAAN

Ennen tulemistasi kaikeksi, mitä olet, sinun täytyy ensin päästää irti kaikesta, mitä et ole. Tämän luonnostaan tuhoavan vaiheen tuska ja ahdistus on suoraan suhteessa yksilön vastustamismäärään. Ihmisidentiteetit ja -tarinat, kiintymiset, tavoitteet, toiveet ja odotukset – niiden kaikkien täytyy lähteä. Jatka hengittämistä, tämäkin menee ohi.

INTEGROINTI JA RUUMIILLISTAMINEN – TOIVOTA TERVETULLEEKSI "MINÄ OLEN"

Menetyksen tyhjyys avaa tilan jumalaiselle olemuksellesi. Aspektit, jumiutuneet energiat ja vanhat kaavat hajoavat takaisin puhtaaksi ydinolemukseksi. Valon, eheyden ja viisauden pilkahduksia tulee esiin, ja ne sulautuvat todellisen Itsesi säteilyyn. Joka päivä olet vähän vahvempi, vähän selkeämpi/kirkkaampi, vähän viisaampi, vähän enemmän Sinä.

HYVINVOINTI JA VALAISTUMINEN – ELÄ MESTARINA

Kun valitset uudestaan ja uudestaan elää, luottaa ja sallia, kaikki energiat tukevat valintojasi ja elämään löytyy helppo virtaus. Näkemällä maailman myötätuntoisin silmin, koet sen todeksi, että "kaikki on hyvin", riippumatta siitä mitä ympärilläsi tapahtuu.

TAIKUUS JA FYSIIKKA – KOKEMINEN 3D:N ULKOPUOLELLA

Mestarista tulee vakiintunut osa jokapäiväistä todellisuutta, ja nautit moniulotteisesta elämänvirrasta. Synkronistisista, taianomaisista tapahtumista tulee tavallisia, luominen tulee helpoksi ja elämä on loistava tietoisuusnäytös. Tästä syystä olet täällä!

(Muuten, jos nämä nimet näyttävät tutuilta, olet ehkä nähnyt ne uuden kaupan neljän "liukukoskettimen" otsikkona (https://store.crimsoncircle.com/home). Jokainen nimike kaupassa on "tägätty" johonkin niistä.)

On tärkeää ymmärtää, että nämä vaiheet eivät ole millään muotoa lineaarisia. Vaikka niissä saattaa olla tunne etenemisestä, ne kaikki limittyvät, sekoittuvat ja kiertävät kokemuksinasi lukemattomia kertoja. Yhtenä päivänä saatat hehkua iloa kosmisesta kokemuksesta, jolloin kaikessa on tolkkua ja enkelipölyä on kaikkialla; ja seuraavana päivänä olet käpertyneenä nurkkaan ja terävän tietoinen kaikista tavoista, joilla elämäsi on epäonnistunut. Nämä vaihtelut ovat luonnollisia – avaimena on sallia ne. Kaikki. Tiukka kiinnipitäminen hauskoista jutuista häiritsee virtausta yhtä varmasti, kuin vaikeiden juttujen vastustaminen. Helppo tapa on sallia kaiken sen virrata niin, kuin se virtaa, luottaen omaan elämänvirtaasi.

Vakavoittava ajatus on, että nämä vaiheet näyttävät nyt tapahtuvan globaalilla tasolla – nyt kun valtaosa ihmisistä on käynyt läpi massiivisen "heräämislaukaisimen" parin viime vuoden aikana. Vaikka tämä matka ei ole lineaarinen, se alkaa usein paljolla "irtipäästämisellä ja puhdistamisella", ja näen sitä tapahtuvan roppakaupalla kaikkialla. Ajankohtainen esimerkki on äskettäinen Coloradon tulipalo. Se vei kaiken huomiomme suurimman osan vuorokaudesta, kun katselimme tapahtuvaa tuhoutumista – tietämättä, oliko se vaikuttanut CC-studioon, ja surren niitä, jotka menettivät kaiken. Henkilökohtaisella tasolla, yhden poikani täytyi lähteä turvaan, muttei hän saanut kissanpentuaan mukaan, ja se oli erittäin pitkä yö tietämättä, oliko hänkin menettänyt kaiken. Istuin hänen kanssaan miettien, olisiko tämä osa hänen "irtipäästämis- ja puhdistumisvaihettaan" vai ainoastaan yksi vaikea ihmiskokemus.

Onneksi hänen kotinsa ja lemmikkinsä eivät vahingoittuneet, mutta oivalsin, että monet meistä saattavat tehdä jotain samanlaista tulevina kuukausina ja vuosina – istua myötätuntoisena, kun ihmiset käyvät läpi tuota "irtipäästämisen ja puhdistumisen" alkuvaihetta. Tärkeä osa sitä valoa jonka tuomme, on ymmärrys, että on muita vaiheita tuhoutumisen jälkeen.

Äskettäisessä viestissään Crimson Circlen enkeleille Adamus totesi, että kaikki shaumbrat eivät oikeasti penkkeile vielä, vaikka tulemme paremmiksi siinä. Tässä on oma teoriani sen syystä. Joinain päivänä olemme "taikuusvaiheessa" ja penkkeily on mitä tyydyttävin vaihtoehto; toisina päivinä emme ole aivan varma, missä mestari on, tai meillä on sotkuinen aspektipäivä, tai yksinkertaisesti vain unohdamme koko penkkeilyn. Itse asiassa, sitten kun oikeasti tiedämme, että tämä ON luonnollinen prosessi ja kaikki on hyvin, myös pahimpina päivinä, ei ole mitään tarvetta odottaa, että meillä on kaikki asiat kunnossa, ennen kuin liitymme mukaan penkkeilyyn.

Yritän sanoa sitä, että et voi ymmärtää väärin. Riippumatta siitä, mitä vaihetta koet tällä hetkellä, muutkin vaiheet ovat osa todellisuuttasi. Tämä on tullut minulle erittäin selväksi näiden vuosien aikana, kun olen palannut Tobiaksen ja Adamuksen uskomattomiin viesteihin. Tämä CPR-projekti ei ole tuonut ainoastaan CC-materiaaleja paremmin saataville, vaan sen antaa myös eräänlaisen energeettisen "cpr:n" – tyypillisempi kirjainlyhenteenä puhallus-paineluelvytyksestä (cardiopulmonary resuscitation) – silloin kun tarvitsemme sitä eniten. Cardio = sydän; pulmonary = hengitys; resuscitation = nuorentuminen. Jep, sitä tapahtuu minulle joka kerta.

Minulla on tässä kuussa myös henkilökohtainen virstanpylväs: 14. vuosipäivä Crimson Cirlen leivissä. Tuntuu, kuin olisin elänyt muutaman elämän noiden 14 vuoden aikana, ja on ollut tuskan, ilon ja taikuuden hetkiä, muttei koskaan raadantaa! En voi kuvitella tyydyttävämpää tapaa kuluttaa aikaani kuin palvella shaumbroja, ja samalla käydä läpi omia heräämisen jälkeisiä vaiheitani, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koska tahansa voin osoittaa, mistä tämän kompuroinnin osasta tai osista sillä hetkellä … "nautin". Mutta nyt kun tiedän, että ne kaikki ovat osa pyörrettä, on paljon helpompaa luottaa virtaan.

Onnellista uutta vuotta, jatka hengittämistä ja nauti matkasta!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 15.02.2022 16:36

VIISAS VALO

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Pysähdytkö koskaan muistelemaan, mistä tässä matkassa on kyse? Mitä tarkkaan ottaen olemme kaikki tekemässä? Muutama päivä sitten sain vilauksen – kiitos Adamuksen – ja haluaisin jakaa sen. Mikään tästä ei ole uutta, mutta jotenkin näen sen selvemmin kuin koskaan.

Kuvittele, että on valopiste, itsetietoisuuden kirkas kipinä, jolla on kyky olla missä paikassa tahansa, mihin aikaan tahansa, millä tavalla tahansa, jonka se voi kuvitella. Pyyhältäessään ulottuvuuksien läpi, muuttuen uteliaisuuden vauhdilla, tämä valo on uusi, puhdas, viaton ja naiivi. Lopulta se haluaa enemmän – enemmän syvyyttä, väriä, vakautta, muistoja, viisautta – ja niin alkaa uusi seikkailu.

Kiitäessään täysin uutta ulottuvuutta kohti, se saa vilauksen epätavallisista väreistä ja tiheydestä, ennen kuin ponnahtaa taas pois. Kun uteliaisuus ja halu tietää enemmän kutsuvat, valo palaa takaisin ja tulee vähän lähemmäs, tuntien vähän vahvemmin ja innokkaammin vetoa tutkia hieman syvemmältä. Tämän ulottuvuuden avustajat selittävät, mitä täytyy tehdä, ja valopiste lähtee pohtimaan hetkeksi (joka on tuskin hengenveto valoajassa). Innokkaana uuteen seikkailuun, johonkin mitä sanotaan "todelliseksi ja konkreettiseksi kokemukseksi", valo sukeltaa sisään.

Kuitenkin estääkseen itseään ponnahtamasta taas pois, valon täytyy peittää itsensä raskailla kerroksilla. Alkaen seitinohuista aikasäikeistä, siirtyen sitten tilan/paikan vahvempiin nauhoihin, lisätään enemmän ja enemmän painoa, kunnes tarpeeksi painavana ja tiheänä valopiste on viimein uppoutunut tähän uuteen paikkaan. Se oli melkoinen saavutus, joka vaati kaiken sen huomion, ja nyt valo pysähtyy lepäämään hetkeksi. Refleksinä se nytkähtää takaisin sitä kohti, missä se oli ennen, mutta mitään ei tapahdu. Paniikin lisääntyessä, se yrittää uudestaan ja taas uudestaan, mutta nyt se on tiheyden vankina – puhtain valo tiivistyneenä nyt kvarkeiksi ja elektroneiksi, jotka ovat puristuneet yhteen joksikin kiinteäksi. Kirkas valopisteemme on nyt hautautunut – kadonnut atomien, molekyylien, neuronien, luiden, veren ja ihon sisään. Kyllä, kovasti ponnistelemalla se voi edelleen kulkea täältä sinne, mutta vain hyvin hitaasti, vain vähän. Kaikki tuntuu puristuneelta, rajoittuneelta, pakotetulta ja väärältä.

Lukemattomien tiheiden ja painavien kerrosten vangitsemana, valolle josta on tehty ainetta, kaikella on nyt merkitystä (suom. huom. sanaleikkiä, kun sama sana tarkoittaa "merkitys" ja "aine"). Valolla jonka aika on hidastanut, ei ole muuta tietä ulos, paitsi ikuisuus. Ja kuitenkin ollessaan ytimessään edelleen tehty valosta, se tuntee aina jotain enemmän, mistä se tuli. Niinpä valo keksii tarinoita vallasta/voimasta, jumalista, uskonnoista ja armosta putoamisesta – kaikkea mikä auttaa selittämään sen olemassaolon täällä, miksi se on niin jumissa ja ainakin antamaan toivonpilkahduksen, että voi paeta.

Aionien kuluessa valo ottaa päälleen lisää tiheitä ja raskaita kerroksia. Vankina olemisen alkupaniikki on vaimentunut jatkuvasti läsnä olevaksi syyllisyydentuskaksi, joka ulkoistetaan halveksuntana ja sisäistetään syntinä – usein kumpaakin. Tekoja tehdään, rakkaus löydetään, uskomuksia hyväksytään, kaiken tämän lisätessä tiheyttä ja painoa. Ja sitten yhtenä pimeänä ja yksinäisenä yönä pääsee hyvin syvä huokaus ja valo sanoo vain: "Nyt riittää." Uusi seikkailu alkaa, sillä nyt alkaa – haiseva pala palalta – niiden kerrosten poistaminen, joihin rakas valo oli kietonut itsensä.

Se ei ole helppoa, sillä roolit, uskomukset ja karma ovat kietoutuneet yhteen. Joissakin niistä, kuten fysiikka, uskonnot ja elämän teoriat, on mutkikkaita kaavoja, joissa on täysin tolkkua – kunnes ne alkavat rispaantua reunoista. Jotkut niistä ovat rumia ja epätoivoisesti piilotettu näkyvistä. Jotkut ovat tahmeita ja roikkuvat kiinni niin tiukasti, että ne tuntuvat kuin osalta itseä. Mutta voidakseen olla taas vapaa, valon täytyy päästä eroon niistä kaikista.

Tässä kohtaa Tobias ja Adamus tulivat apuun. Crimson Circlen alussa oli tärkeää vahvistaa tunnettamme unohtuneesta "jostain enemmästä" ja ettemme olleet hulluja tuntiessamme niin. Jokaiseen arvokkaaseen viestiin oli punottuna vinkkejä, johtolankoja ja suoranaisia paljastuksia, ja jokaisen sanan myötä valomme muisti ja paljasti vähän lisää itsestään. Helpotti suloisesti, kun voi pestä likaisia, kietoutuneita kerroksiamme rakkaudessa, jota Tobias antoi, joka kerta noiden solmujen löystyessä vähän lisää ja kodin tuntuessa vähän selvemmin. Mutta lopulta täytyy ottaa vastuu omasta vapaudestaan.

Tobiaksen annettua lukemattomia kauniita muistutuksia – olet myös jumala, pimeys on jumaluutesi, tulevaisuus on parannettu menneisyys, energia etsii aina ratkaisua – Adamus oli valmis auttamaan meitä tekemään siitä totta. Otettuaan Tobiaksen paikan, aivan ensimmäinen asia (muu kuin kuukausittaiset shoudit) jonka Adamus antoi, oli The Alchemy of Light & Dark (= valon ja pimeyden alkemia), ja se nauhoitettiin Ranskassa lokakuussa 2009. Uskottuamme aioneita, että olimme ymmärtäneet väärin, ja yritettyämme jatkuvasti päästä takaisin valoon, se oli tunnetason muistutus, ettemme olleet koskaan tarvinneet pelastusta/vapahdusta. Matkamme "pimeään" on lisännyt hyvin paljon viisautta "valoomme", luoden värejä, jotka eivät koskaan ennen olleet mahdollisia.

Pian sen jälkeen hän pääsi asiaan kurssilla Interdimensional Living (= moniulotteinen eläminen) huhtikuussa 2010, muistuttaen meitä niistä monista aisteista, jotka olemme peittäneet ja unohtaneet, ja että ne rajattomat ulottuvuudet joiden läpi valomme pyrähteli ennen, ovat edelleen täysin totta ja ulottuvilla. Monien livetapahtumien ja mysteerikoulujen lisäksi, tätä seurasivat pian ilmaislahjat, nimeltään Chemia, muinaissana alkemialle, ja Chaos (= kaaos), helpoin tapa sallia kietoutuneiden kerrosten purkautua.

Vuonna 2011 Body of Consciousness (= tietoisuuskeho) ja Re-Order Your Reality (= järjestä todellisuutesi uudelleen) muistutti valosta, joka on edelleen ytimessämme, ja että itsemme jakaminen fyysiseen, mentaaliseen, tunnepuoleen, henkiseen, chakroihin, meridianeihin ja kaikkiin muihin osiin ei ole enää tarpeellista. Nuo osat auttoivat ankkuroimaan meidät tähän todellisuuteen, mutta voimme olla taas vapaa koska tahansa. Tämä oli myös vuosi, jolloin Kuthumi alkoi jakaa tarinoita omasta paluustaan itseen, enimmäkseen jotta tietäisimme, että sen voi tehdä.

Vilkkaan tapahtumavuoden jälkeen ympäri maailmaa, vuonna 2013 Adamus alkoi antaa yksittäisiä DreamWalk-kokemuksia, auttaen meitä havaitsemaan ja kokemaan muita ulottuvuuksia itse. Sitten tammikuussa 2014 alkoi ProGnost-sarja, ja se käynnisti "suorat nettitapahtumat", joita tehdään vielä tänäkin päivänä. Ja millainen liikkeellelähtö se olikaan! Muistan edelleen Adamuksen kehotuksen "lisätä vain C (tarkoittaen tietoisuutta, consciousness) joka asiaan!" Se oli myös ensimmäisen Threshold-tapahtuman (= kynnys) vuosi, ja se toi lohikäärmeen, joka auttoi meitä vääntämään irti joitain syvimpiä, vanhimpia ja raskaimpia kerroksia, joista pidimme edelleen kiinni. Se oli järeää kamaa, joten 2015 hän toi paljon auttamaan meitä eteenpäin – Knowingness (= tietäminen), Quantum Allowing (= kvanttisalliminen) ja Ancestral Freedom (= esi-isiltä peritystä vapautuminen). Tehtyämme kovasti työtä lujittuaksemme/sementoituaksemme tähän todellisuuteen, tarvittiin melko vahvoja ratkaisuja/liuottimia auttamaan irrottautumisessa.

Tuona samana vuonna Adamus päivitti Sexual Energies Schoolin (= seksuaalienergiakoulu) ja Aspectolgyn (= aspektologia), hyvin tärkeät aineistot jotka antavat vahvuutta, selkeyttä ja käytännön työkaluja itsemme vapauttamisen – ja tasapainossa pysymiseen prosessin aikana. Sitä tarvittiin, koska sen sijaan että olisivat tehneet tämän useiden elämien aikana, kuten oletettiin, monet päättäväiset shaumbrat painoivat eteenpäin täyttä höyryä saadakseen kaiken sen valmiiksi tässä elämässä. Ja se toimi! Marraskuussa 2015 Adamus aloitti tärkeimmän perinnön, Master's Life -sarjan (= mestarin elämää), joka alkoi Transfigurationista (= kirkastuminen). Minulle se oli kurkistus uusiin mahdollisuuksiin. Se ajatus, että kirkastuminen ei ollut vain sellaisia ihmisiä varten, kuin Jeesus, Eenok, Elia ja eristäytyneet tiibetiläismunkit, sai sydämeni laulamaan.

Sitten asiat alkoivat todella lisääntyä. Vuonna 2016 oli lisää Master's Life -nauhoituksia, seitsemän Threshold-tapahtumaa, lisää syväsukelluksia sekä odottamaton ja sydäntä koskettava rakkaan Tobiaksen pistäytyminen 4 Masters in Munich -tapahtumassa (= neljä mestaria/mestareille Münchenissä). Seuraavana vuonna nähtiin tapahtuvan hyvin paljon – lisää Master's Life -jaksoja, kuten Sensuality (= aistillisuus), Ahmyo ja No More! (= ei enää), sekä kolmas Magic of Merlin -tapahtuma (= Merlinin taika). Merlin … mistä siinä voisi olla kyse? Lisäksi annettiin myös erittäin tärkeä Simple Master – Allowing & And (= yksinkertainen mestari, salliminen & ja), jossa oli kyse olemisesta kirkastunut mestari maan päällä. Ja kun kaikki tämä punottuna Transhumaani (yli ihmisen) ja Siivet -shoud-sarjojen sekaan, melkein kuin olisimme ylittäneet ihmisrajat ja saaneet lopultakin siipemme!

Se oli jännittävää, intensiivistä ja joskus uuvuttavaa, ja vuonna 2018 lanseerattiin Master's Pause -sarja (= mestarin tauko), lempeitä kutsuja tasata hengityksemme ja tasapainottua ennen hyppäämistä takaisin valomme sotkuiseen kaivamiseen. Ja se toimi, kuten rakastettu St. Germain totesi Esiintulemisen perustavanlaatuisissa oivalluksissa.

Vuosi 2019 täräytti sisään ProGnostilla – The Dragon Enters (= lohikäärme astuu sisään). Ei enää vain shaumbra-ilmiö, vaan lohikäärme porhalsi nyt ympäri maailmaa ja kaivoi esiin rumuutta, jonka oli joskus ollut piilossa vuosisatoja. Ei helppoa katseltavaa, mutta shaumbroille se oli eeppinen vuosi, josta oli merkkinä 10 Years with Adamus -tapahtuma (= 10 vuotta Adamuksen kanssa). Tuo juhla sisälsi ensimmäisen maailmanlaajuisen viestin Merlin Ambrosiukselta, yhteenvedon kuluneista 10 vuodesta ja kehotuksen pelkästään "olla se". Marraskuussa vihittiin Shaumbra-paviljonki, ja meille kaikille avattiin uusi tapahtumapaikka, ja sitten … oli 2020.

Vaikka tuossa vuodessa on paljon syitä jäädä historiaan häpeällisenä, se oli melko vaikuttava shaumbroille. ProGnost – Planetary Awakeningia (= planeetan herääminen) seurasi pian eeppinen tapahtuma, joka varjosti kaikki muut: Kaaren veljeskunnan/Arkkiveljeskunnan ja enkeliperheidemme hajoaminen. Tuntui siltä, että tämän "määränpääulottuvuuden" avustajat jäivät eläkkeelle, ja itse koen henkilökohtaisesti edelleen sen jälkiseuraamuksia. Sitten tuli "Minä olen" -olemuksen hengitys muistuttamaan meitä olemaan se, ja Hiekkalinnoja vesirajassa muistutti jatkuvasti päästämään irti. Merlin minä olen -sarja alkoi, kuin – huoh! – olisimme todella nyt Merlinejä ja meidän pitäisi alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. DreamWalk Death (= dreamwalk kuolema) päivitettiin heijastamaan uutta määränpäätä lähtijöille; Threshold tuli kaikkien ulottuville vuosittaisena pilvikurssina, antaen lohikäärmeen tehdä työnsä globaalilla tasolla; vuosittainen juhla toi taas kerran Merlinin äänen, ja viimeisin Master's Pause oli I Am Free (= olen vapaa). Se oli melkein kuin julistus, että valopisteemme oli lopultakin rimpuillut vapaaksi kaikesta moskasta, johon se oli ollut hautautuneena. Voisiko tulla vielä paremmaksi? Kyllä, tietysti voi!

ProGnostissa 2021 – the Ænd Times (= lopun/ja-ajat) emme ainoastaan menneet ajan ulkopuolelle, noiden seitinohuiden säikeiden joita olimme käyttäneet hidastamaan valoamme, vaan tunsimme myös syvästi Ihmiskunnan kyyneleet. Ei ole helppoa tietää, että miljoonien ihmisten ympäri maailmaa täytyy nyt käydä läpi oma sielunsa pimeä yö, mutta olemme täällä kutsumassa tuon kuilun yli: "Tule nyt, pystyt siihen!" Ja sitten hassua kyllä, opimme Soul Encountersissa (= sielukohtaamiset), että kaikki muut ihmiset ovat oikeasti vain varjoja omassa todellisuudessamme. Sillä kaikki valopisteet jotka kulkevat Maa-prisman läpi, kaikki nuo muut värit joita näemme, ovat pelkästään oman sateenkaaremme valoa.

Master Code (= mestarikoodi) vei meidät æternan ei-ajassa takaisin alkuun Atlantiksella ja eteenpäin lopulliseen lähtöön ylösnousemuksessa, purkaen koodin jota käytimme päästäksemme tähän ja jättäen uuden koodin niille, jotka seuraavat. Time of the Merlinissä (= Merlinin aika) Zebaelin osat, jotka tunnetaan Adamuksena, rakastettuna St. Germainina ja Mark Twainina, kutsuivat meidät ajan ja paikan rajojen yli, ja rakas FM muistutti tuosta arvokkaasta yhteydestä omaan valoomme. Säteillessämme nyt, oli täydellinen aika aloittaa Penkkeilyn taito -sarja, avautuen aitoon ja syvään kommunikointiin.

Olen raapaissut vain näiden vuosien pintaa, mutta voitko tuntea sen tarinan kaaren, mitä olemme tehneet? Se tuntuu käsittämättömältä ihmisitselleni, ja kuitenkin on lisää. Vaikeat jutut on tehty ja nyt – vihdoinkin vapaana kaikista noista haisevista kerroksista – tämä valopiste on valmis suhahtelemaan taas ympäri omniversumia, kuitenkin sen omituisen kokemuksen kera, että pitää samalla edelleen ihmiskerroksen. Miten se on edes mahdollista? Metafysiikalla mestareille (Metaphysics for Masters) tietysti! Muualla on kirjoitettu tarpeeksi niistä mahtavista mahdollisuuksista, joita esitettiin ProGnostissa 2022, mutta haluan nyt jakaa tuon vilauksen, jonka mainitsin.

Siitä lähtien kun osallistuin Masters in Communication -kurssille (= mestarit kommunikoimassa) viime marraskuussa, olen kommunikoinut paljon Itseni kanssa – keho, mieli, sielu, valokeho, kaikki. Muutama päivä sitten, joskus ProGnostin jälkeen, hengittelin ja pohdiskelin sellaisten asioiden käytännön sovelluksia, kuin valon ja pimeyden tanssiminen yhdessä, energian kommunikoiminen välittömästi ajan ja paikan läpi ja se, että kaikki on aivan tässä. Ja yhtäkkiä tunsin sen, vain hetken. Tunsin itselläni välittömän pääsyn jokaiseen ulottuvuuteen, jokaiseen tapahtumaan æternassa ja sen aina läsnä olevaan vaihtoehdon, että voi olla missä tahansa koska tahansa, ollen samalla edelleen täällä. Sitä kesti vain hetken, ja puran edelleen noita seuraamuksia, tunteita, mahdollisuuksia …

Rakkaat shaumbrat, rakkaat viisaat valopisteet, on paljon enemmän sanottavaa kaikesta tästä. Mutta näen nyt, miksi Adamus sanoo, ettei meillä ole enää ongelmia ja miksi hän on niin turhautunut, kun harhaudumme merkityksettömiin ihmisasioihin ja salaliittoihin. Noilla asioilla ei ole todellakaan merkitystä – no, ellemme ole ainoastaan ainetta (suom. huom. sanaleikkiä, kun sama sana tarkoittaa "merkitys" ja "aine"). Nämä asiat ovat vain yksi nauha niitä raskaita kerroksia, joita olemme kanniskelleet aioneita – mitä kauemmin leikimme niissä, sitä kauemmin olemme tarpeettomasti ei-vapaita. Vetäkää henkeä, rakkaat maailman viisaat valot. Tämä on totta. Olemme tässä. Voit olla vapaa sillä hetkellä, kun valitset.

Suurin osa nimikkeistä, jotka mainittiin yllä, on helposti saatavilla pikahakuna Crimson Circlen kaupasta (https://store.crimsoncircle.com/).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 13.03.2022 22:47

TÄLLÄ KERTAA ON ERILAISTA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Noin viikko ennen tämän kirjoittamista joku mainitsi minulle, että vastikään pidetyssä Kasama-jälleentapaamisessa Adamus oli puhunut kiireellisestä tarpeesta säteillä valoamme, koska tuleva viikko olisi hyvin epävakaata aikaa. Tunsin tuon kiireellisyyden luissani – en pelkona, vaan enemmänkin: "Okei, itse, tässä se on. Tee nyt juttusi!" Tehdessäni tavallisia toimiani, kuvittelin joka tilaisuuden tullen valoni säteilevän planeetalle ja valaisevan siellä, missä tarvittiin. Mutta jotenkin se tuntui "vaikealta" – että minun tarvitsi tehdä työtä siihen, tai ainakin tehdä työtä siihen, että muistan tehdä sen.

Päivä tai kaksi myöhemmin Geoff ja Linda nauhoittivat Adamuksen 22.2.22 Kakkosten päivän viestin (https://store.crimsoncircle.com/two-s-d ... umbra.html), ja henkilökunta lisäsi kierroksia saadakseen sen shaumbrojen käyttöön. Melkein ennätysajassa meillä oli grafiikka, audiotiedosto editoituna ja siirrettynä, teksti puhtaaksikirjoitettuna ja editoituna pdf-muotoon, kaupan kuvaus kirjoitettuna ja kaikki palat kohdallaan. Lähetimme ilmoituksen koko Crimson Circlen sähköpostilistalle – mikä on tavallisesti varattu vain kuukausittaiselle lehdelle – ja sitten palasimme tekemään muita asioita.

Välittömästi tapahtui kaksi asiaa. Muutaman ensimmäisen tilauksen jälkeen tätä uutta ilmaista tuotetta, kauppa kaatui. Itse asiassa oma järjestelmämme ei kaatunut, vaan laitteisto Amazonilla, joka vuokraa palvelintilaa järjestelmillemme. Henkilökunta palasi taas ylikierroksille – tekninen tiimi selvitti ongelmaa, asiakaspalvelu käsitteli kaikkia hämmentyneitä kyselyjä ja suhdetoimintatiimi lähetti selkeyttävää informaatiota. Pian kaikki taas toimi, ja Adamuksen viesti valtasyklonista ja valomme säteilemisestä lähti taas kerran ympäri maailmaa.

Silloin huomasin muutoksen ilmassa. Tästä "valoni muistamisesta säteillä" oli tulossa enemmän ja enemmän osa päiviäni, mutta se oli yhtäkkiä erilaista. Se tuntui … helpommalta! Enää en tuntenut yksinäisiä kynttilöitä siellä täällä ympäri maailmaa, jotka yrittivät parhaansa mukaan pysyä pystyssä ja palaa nousevassa myrskyssä. Nyt tunsin säteilyä, jota voi tulla vain monesta kynttilästä tuulessa, jotka palavat kirkkaasti ja vahvistavat toisiaan voimakkaampien puuskien jälkeen ja valaisevat hyvin paljon enemmän! Se toi kyyneliä – tämä tunne shaumbroista jotka astuvat esiin ja säteilevät, palaen kirkkaasti. Jos yksittäinen liekki – myös omani – häilyy hetken, oli niin paljon valoa, ettei sillä ollut merkitystä, ja lukumäärässä oli niin paljon voimaa, että oli helppoa saada tuo liekki palaamaan.

Tunsin ikivanhaa hengenheimolaisuutta shaumbrojen keskuudessa, yhteenkuuluvuutta joka oli muodostunut kautta aikojen, terästettynä vastoinkäymisillä ja lämmitettynä jääräpäisellä toivolla. Tunsin, miten olemme olleet täällä aiemmin – suuren muutoksen partaalla, yhteistyössä yhteisen unelman hyväksi – ja miten olemme yrittäneet kovasti ja hyvin pitkään tehdä siitä totta. Atlantis, Egypti, Pyhä maa, mysteerikoulut – edistyimme, muttei se koskaan oikein toiminut. Jälkiviisaana on tietysti helppoa ymmärtää, ettei aika ollut oikea, tuon unelman täytyi kypsyä. Mutta tämän tietäminen ei kuitenkaan voisi auttaa noiden aikojen turhautumista. Paitsi … odota … voisiko se? Nuo ikivanhat epäilevät osani välähtivät 50.000 kynttilän valona, heidän väsyneet toivonsa nousivat hieman ja he ihmettelivät: "Miksi? Mikä on eri tavalla? Mikä saa sinut luulemaan, että se toimii tällä kertaa?"

Vedin syvään henkeä, tuntien sarastavan oivalluksen valtavuutta: "Se on erilaista, koska tällä kertaa en taistele", vastasin itseilleni. "Tällä kertaa vain säteilen." Hymyilin ja paistattelin sisäisen rauhan myllerryksessä.

Sitten tuli tuo varsinainen "ubikvitaarinen palindromipäivämäärä" 22.2.22. Huvin vuoksi, vain näyttämään valomme, shaumbroja oli kehotettu lähettämään kuvia itsestään, jotka oli otettu tuona päivänä. Ollessani noiden kaikkien postitettujen kuvien vastaanottaja, hukuin niihin! Odotimme kenties paria sataa kuvaa, mutta päivän loppuun mennessä Kakkosten päivän valokuva-albumissamme (https://www.smugmug.com/gallery/n-PQvHvb/) oli yli 1200 kuvaa shaumbroista! Se oli tähän mennessä suurin ja nopein vastaus mihinkään valokuvapyyntöömme.

Kun latasin aalto toisensa jälkeen hymyileviä kasvoja ja vastasin satoihin sähköposteihin, saatoin vain hymyillä sitä kauneutta. Roppakaupalla kuvia postattin myös Facebookiin, ja joku sanoi vaikuttuneena: "Tuntuu todelliselta shoud-päivältä!" Minusta tuntui, että koko planeetta hehkui.

Ja sitten tuli seuraava päivä. Kuten Adamus oli ennakoinut, olisi hyvin epävakaa viikko, erityisesti Itä-Euroopassa. Heräsin uutisiin hyökkäyksestä kaukaiseen maahan, ja tunsin sen välittömästi kehossani, melkein yhtä selvästi, kuin se olisi tapahtunut täällä. (Otaksun, että jos aika ja paikka ovat illuusioita, se todella tapahtui aivan tässä.) Monet ihmiset olivat päästään pyörällä tuosta uutisesta, erityisesti ihmiset jotka ovat lähelläni sydämessä, mutta maantieteellisesti lähempänä tuota toiminta-aluetta. Skrollasin yhden Facebook-postauksen ohi, jossa sanottiin: "Ei taidettu säteillä tarpeeksi kirkkaasti", ja pysähdyin. Ei, kyse ei ole siitä. SÄTEILIMME kirkkaasti – SÄTEILEMME kirkkaasti – mutta kukaan ei sanonut, että se olisi helppoa. Eikä kukaan sanonut, että pitäisi olla tietty lopputulos.

Totta, on pettymystä taas yhdestä pläjäyksestä valtapelejä, ja ihmispelkoa synkistä eskaloitumismahdollisuuksista, mutta jotain muutakin tapahtuu. Jotkut meistä OVAT oikeasti lakanneet taistelemasta. Eikä tällä kertaa ole kyse vain yksittäisistä pasifisteista tai pyhimysmäisistä marttyyreistä. Emme uhraa itseämme jonkin aatteen palossa tai taistele väkivaltaa vastaan sen passiivisella vastakohdalla. Säteilemme aktiivisesti ja valaisemme uusia mahdollisuuksia niille, jotka haluavat niitä. Kenties tilanteeseen osallistuvien johtajien mielten muuttamisen sijasta, kansa näkee uusia mahdollisuuksia. (Sen vähän perusteella mitä näen uutisista, tavalliselta kansalta on ehdottomasti tulossa yllätyksiä.)

Silti ei ollut varsinaisesti lastenleikkiä pitää tasapainoni. Oli erittäin helppoa jäädä kiinni tiettyjen johtajien tuomitsemiseen tai ympärilläni olevien pelkoon. Yrittäessäni fokusoitua edessäni oleviin tehtäviin, huomasin sattumanvaraisesti hermostuvani ylimielisistä sanoista, joita on viime aikoina syydetty minun suuntaani, tai meneväni tolaltani jonkun tuntemani ihmisen epäreilusta kohtelusta. Ja sitten, taas kerran kehittyi selkeyttä: ne olivat omia valtapelejäni, jotka leimahtivat! Totta, tässä elämässä ne olivat enemmän kallellaan vallattomuuspeleihin, mutta se on vain ero kahden puolen välillä. Voimattomuus on yhtä paljon peliä kuin voima/valta.

Kaunis asia valomme säteilemisessä on, että se säteilee ensin sisällä, mikä tekee helpommaksi kuin koskaan nähdä, mitä sisällä todella tapahtuu. Ja jos en ole valtapelissä, edes itseni kanssa, siinä ei ole mitään tuskallista, kun itseoikaisua tarvitaan. Kun valaiseminen auttaa raivaamaan viimeiset vääristymät sisältä ja jatkan poistumista omista valtapeleistäni, tulee helpommaksi löytää säteilyni maailmalle. Ja siitä tiedän, että tällä kertaa on erilaista.

En taistele enää minkään aatteen puolesta, en enää valitse puolta, enkä edes puolusta yhtään altavastaajaa (yksi suosikkiperusteeni tässä elämässä), ja se on todella erilaista. Kun tunnen taaksepäin elämiäni, oli aina jokin hyvin oikeutettu syy, jonka vuoksi taistella ja kuolla. Tällä kertaa on vain oma kynttiläni hoidettavana – ei korjattavana tai uudistettavana tai analysoitavana, vaan hoidettavana – hoivana, rakkautena ja hyväksyntänä. Ei ole mitään ulkoista taistelua voitettavana, ei pahaa voimaa nujerrettavana. Ei ole Jumalaa, jota tarvitsee puolustaa, ei paholaista jota vastaan taistella. On vain minä, vain me, vain meidän valomme. Ja sillä on MERKITTÄVÄ vaikutus.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 04.04.2022 17:16

KUUNTELE

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Selkeä kommunikointi tuntuu hemmetin tärkeältä nykyään, kun näkee, miten se muodostaa (energiana) kaiken todellisuudessamme JA on kriittinen osa rauhaa, koska konfliktia ei voi ratkaista ilman kommunikointia. Olen tutkinut tätä, ja haluaisin jakaa pari asiaa.

Havaintoni on ollut, että useimmat ihmiset eivät kuuntele kovin hyvin. Käytämme paljon aikaa laatien vastausta/vastinetta päässämme, etsien tilaisuutta ilmaista se, tai pelkästään keskeytämme jollain, mitä sattuu lipsahtamaan ulos (syyllistyn tähän itse aivan liikaa). Mutta Yhdysvaltain rauhan instituutti (USIP (https://www.usip.org/about) sanoo kommunikoinnista näin: "Tehokas kommunikointi muodostuu puhumisesta ja kuuntelemisesta. Aktiivinen kuunteleminen on tapa kuunnella ja vastata toiselle ihmiselle niin, että se parantaa keskinäistä ymmärrystä."

Minulla on aavistus, että aktiivinen kuunteleminen on valtava osa sen ymmärtämistä, miten energia/kommunikointi palvelee meitä.

Aina kun Adamus puhuu näistä jutuista, yritän välittömästi selvittää, miten energian saa tekemään yhteistyötä kanssani (unohtaen, että se on jo palvellut minua 100 %:n tarkkuudella). Maailma on pullollaan suunnitelmia ja strategioita elämän taivuttamiseen halujemme mukaiseksi, ja se on usein ensimmäinen reaktio siihen, mitä Adamus sanoo: kerron kiireesti energialle, mitä sen pitäisi tehdä, mutten kovin paljon kuuntele, mitä oikeasti tapahtuu.

Toinen huomaamani asia on, miten tavanomaista on nähdä asiat tietyllä tavalla – siinä määrin, että kun uusi perspektiivi on käytössä, se on helppo sivuuttaa. Toisin sanoen, "Mikä minussa on vikana nyt?" on oletussuodatin, jonka läpi tavallisesti kuulen itseni, vaikka on monia muita perspektiivejä, joita voisin kuunnella!

Kun kirjoitan tätä, nautin Havaijin pehmeistä, trooppisista tuulenhenkäyksistä. Työskenteleminen Konassa useiden viikkojen ajan on vahvistanut varmuuttani, että minulla on maailman paras työpaikka. Ja kuitenkin on huomionarvoista, miten vaikeaa rakkaalle ihmiselleni on vastaanottaa sellaista armoa. Ilmeisesti kärsiminen on niin tuttua, että liian paljon hyvää laukaisee edelleen hieman kalvavaa syyllisyyttä.

"Eikö minun pitäisi tehdä ekstrakovasti töitä ansaitakseni tämän?" (Siis kaikkien näiden tuotantojen lisäksi, joita teet vapaaehtoisesti iltaisinkin?)

"Eikö minulla pitäisi olla kipuja ja särkyjä ja haavoja todistamaan, että olen ansainnut tämän etuoikeuden?" (Hyvä, tässä on kaatuminen kivikkoon. Tuntuuko nyt arvokkaammalta?)

"Pitäisikö minun oikeasti olla näin onnellinen?" (Joo, vähennä sitä muutama pykälä, ennen kuin rikot jotain. Oletko onnellinen nyt?)

"Et ole lomalla, lakkaa leikkimästä niin paljon!" (Hetkinen, se kuulostaa kuin ääneltä menneisyydestäni. Haa, sain sinut kiinni!)

Siis kyllä, kuulen, mitä noilla vastenmielisillä, nenäkkäillä pikku äänillä on sanottavana, mutta kun muistan kuunnella, mikä on oikeasti totta, elämä avautuu ihmeenä. On outoa huomata, että tuo nenäkkyys tulee sanoina, mutta viisaus tulee aistimuksellisina tunteina. Siis jos noita sanoja edelleen pyörii, muistutan itseäni kuuntelemaan syvemmältä. Miltä kehoni tuntee? Mikä kihelmöi, kun lintu laulaa? Miten tuulenhenkäys koskettaa minua? Onko olemuksessani jotain, mikä tuntuu lempeältä laajentumiselta, eikä levottomalta myllerrykseltä? Koska sieltä löydän aarteen.

Menin äskettäin pimeysjakson läpi. Se oli suhteellisen lyhyt, mutta hyvin synkkä ja äärimmäisen tuskallinen. Kätkin sen hyvin, joten kukaan ei tiennyt näistä ilkeistä äänistä ja jäisistä sormista, jotka yrittivät kynsiä minua. Elämästäni on enimmäkseen tullut (lopultakin) helppouden ja vaivattomuuden virtaa, joka ei perustu ulkoisiin olosuhteisiin, vaan sisäiseen yhteyteeni Itsen kanssa (millä on sitten hassu tapa tasoittaa ulkoista maailmaani). Myös tämän globaalin kaaoksen vaikuttaessa ystäviin ja perheeseen, henkilökohtainen tasapaino on pysynyt melko vakaana, joten oli yllätys, kun sisäinen maailmani sukelsi särmikkääseen pimeyteen. Kuin demoneja kuiskimassa kamalia mitättömyyksiä mielessäni, kalvavien äänien pilkatessa jokaista hyvää asiaa, jota olin tuntenut. Siitä selviytyminen oli tulossa vaikeaksi, eikä edes muistutus "tämä ei ole minun" auttanut.

Samaan aikaan jotain muuta oli menossa – sisäisten tunteideni ja ulkoisten ilmaisumuotojeni yhteydettömyys. Vanha tapa piilottaa valoni vaati kunnioitusta – "pidättele, sulkeudu, vedä hymy kasvoille, älä keikuta venettä" – ja noudatin näitä typeriä, sisäisiä sääntöjä moitteettomasti. Se tuntui tavalta pysyä "turvassa", mutta todellisuudessa se merkitsi vain, että tuo tuska oli täysin itse aiheutettua. Sitten kuuntelin syvempää.

Jokin sisälläni halusi olla sallittu, tunnettu, ilmaistu ja kuultu – ainakin itselleni. Ja näin ollen, peläten rangaistusta, päästin ulos tämän kätketyn itseni kuiskauksen. Pahimmat pelkoni torjumisesta, pilkkaamisesta ja häpäisemisestä eivät toteutuneet. Sen sijaan tunsin itseni vastaanotetuksi, ymmärretyksi ja ennen kaikkea hyväksytyksi – erityisesti Itseni taholta. Jokaisen askeleen myötä oman hyväksyntäni valoon, tuo sisäinen pimeys hälveni.

Koska kuuntelin todella kaikkea sisällä, maailmani lajittelemisen sijasta "hyvään" ja "huonoon", valoni saattoi säteillä taas, lievittäen pois pimeyden ja tuskan. Hassua kyllä, juuri noihin aikoihin Adamus nauhoitti I Am Lightin (= olen valo), joka on Master's Pause -suosikkini ikinä.

Hyvin paljon tuskasta jota koetaan elämässä, fyysistä tai tunnepuolen, tulee siitä, kun pidättelette valoa, kun tukahdutatte sen, käännätte selkänne. On sisään rakennettu mekanismi sanoa: "Ei, vaan avaudu."

Sen sanominen tuntuisi intuitionvastaiselta useimmille ihmisille. "Ei. Minun tarvitsee sulkeutua enemmän, jottei satu niin paljon. Minun tarvitsee rajoittaa valon ja energian virtaa." Mutta tosiasia on, että ei, kyse on avautumisesta.

Kaikkea tuota tuskaa – tunnepuolen ja fyysistä – on, koska pidättelette, eikä se ole luonnollista. On tuskallista, jos tukahdutatte. Se ilmenee kehossanne, myös ajatuksissanne.

Kyse on avautumisesta valolle täysin.

–Katkelma "I Am Lightista"

Ilmeisesti sillä ei ollut merkitystä, oliko "tavara" sisällä "hyvää" vai "huonoa", sopivaa vai ei. Se oli oma tuntemani kokemus, ja siksi valoni ja ilmaisuni arvoinen. Kun lakkasin pidättelemästä, kaikki alkoi taas virrata.

Toinen "kuuntelukokemus" tapahtui vähän aika sitten. Olen varma, että tunnet energioita, kuten kaaosta, poimunopeudella tällä hetkellä – siinä on paljon sisäistettävää, pitäen edelleen tasapainon. Erään keskustelun aikana huomasin tutisevani ja olevani epävakaa fyysisesti. "Jessus, mikä minussa on vikana nyt?" mietin. Itseni vastasi nopeasti: "Hmm, haluatko todella, että tuohon kysymykseen vastataan – taas?" Hups … vuosikymmenten itsehoidon ja sisäisen työn jälkeen, tuosta "korjaa minut" -linssistä oli tullut oletusitsehavaintotapani. Okei, muotoillaan kysymys uudelleen.

"Siis, mitä tapahtuu? Miksi minusta tuntuu niin epävakaalta?" Suljin silmäni, hengitin, kuuntelin ja vastaus nousi lempeästi. "Mikään ei ole vikana." Itse asiassa olin erittäin hyvässä paikassa ja nautin elämästä niin paljon, että pieni osa sisällä halusi minun pidättelevän ja pelkäsi, että liika hauskuus suistaa sen keskuksestaan.

No, minun oli pakko nauraa (ja itkeä myös vähän). Kuten Adamus sanoo I Am Lightissa, hyvin monien tuska-, torjunta- ja kärsimyselämien jälkeen olemme "säätäneet" valomme melkein kokonaan pois. Kuin pitäen kameran aukkoa niin pienenä, ettei se saa melkein yhtään valoa, sulkeuduimme aina vain tiukemmin ja tiukemmin, ajatellen sen pitävän meidät paremmin turvassa. Mutta sitten selkeyden löytämisen sijasta, kokemuksistamme tuli hämmentävän ja vääristyneen epäselviä! Luulen, että se saattaisi olla ensin tuskallista sisäisille luola-asukkaille, mutta se paljastaa niin paljon arvokasta viisautta, etten osaa ajatella mitään syytä pidätellä sitä enää yhtään pidempään.

Kuuntele – erityisesti Itseäsi. Päästä irti tarinoista, tekosyistä ja kaikesta muusta, mitä mieli keksii selittämään tunteesi, ja pelkästään tunne ne.

Kuuntele syvemmältä. Anna ääni sille, minkä tarvitsee tulla kuulluksi – tapahtuu se sitten toiselle ihmiselle, päiväkirjallesi, ulkona metsässä. Rakasta itseäsi tarpeeksi tuomaan sen hyväksyntäsi valoon. Ei enää piilottamista, ei enää hiljentämistä. Kuuntele energiasi jokaista osaa – kuule sen kiitollisuuden laulu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 14.05.2022 17:42

KAIKKI ON NYT

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vaikka tämä on mainittu muutaman kerran reilun 20 vuoden aikana, huhtikuun shoudissa Adamus teki hyvin selväksi, että kirjaimellisesti KAIKKI on vain nyt-hetkessä. Tässä on pari poimintoa:

Ainoa paikka jossa koskaan tapahtuu mitään, on nyt-hetki. Läsnäolevan hetken ulkopuolella ei ole kommunikointia. On vain muistoja menneisyydestä ja miettimistä tai havaintoja, mitä tulevaisuus ehkä on, mutta ei ole kommunikointia. Kaikki kommunikoi nyt-hetkessä. Haluatteko kommunikointia? Olkaa läsnäolevassa hetkessä.

Kaikki on läsnäolevassa hetkessä, myös entiset elämänne. Ne eivät ole oikeasti menneisyydessä. Kaikki yltäkylläisyys on läsnäolevassa hetkessä. Se ei ole tulevaisuudessa. Se ei ole tulevaisuudessa. Terveytenne on läsnäolevassa hetkessä.

Ei ole aikaa.

Se kaikki on aivan tässä, läsnäolevassa hetkessä. Kaikki. Ei ole kommunikointia läsnäolevan hetken ulkopuolella. Ei ole parantumista läsnäolevan hetken ulkopuolella. Ei ole yltäkylläisyyttä tämän hetken ulkopuolella. Se on tässä. Tästä syystä on hyvin välttämätöntä olla nyt tietoinen läsnäolevassa hetkessä … kommunikoida läsnäolevassa hetkessä ja säteillä valoanne läsnäolevassa hetkessä.

Vaikka minusta kaikki tämä oli kiehtovaa ja ällistyttävää, en voinut olla miettimättä, mitä hyötyä siitä on jokapäiväisessä elämässäni. Mitä se merkitsee, että kaikki entiset elämäni tapahtuvat tällä hetkellä, ja miksi sillä on merkitystä? Jos terveyteni on läsnäolevassa hetkessä, päteekö se tunneterveyteenikin? Ja miten se auttaa, silloin kun tunnen elämän puhaltaneen minut pois kurssista? Jos kaikki yltäkylläisyyteni on nyt-hetkessä, mistä hemmetistä löydän sen? Lineaarinen ja hyvin looginen mieleni haluaa todella ymmärtää, mutta joskus nämä jutut eivät vain ole järkeenkäypiä. Kuitenkin – kuten usein nykyään käy – minulla oli hiljattain kokemuksia, jotka auttoivat minut alkuun kaiken sen kokoamisessa.

Olen varma, että tiedät, millaista on olla jossain uudessa tilanteessa – tavata joku uusi, kokeilla jotain uutta jne. – kun aiempi, samanlainen tapahtuma tulee yhtäkkiä tietoisuuteesi. Se on vanha "näppinsä kerran polttanut" -juttu, etkä halua toistaa menneisyyden tuskallista kokemusta, ja kuitenkin uusi tilanne on tuonut tuon muiston. Menneisyys on juuri palannut kummittelemaan sinulle, kenties jopa toistumaan, ja sisäinen maailmasi on hälytystilassa.

No, elämä on ennen kaikkea täynnä yllätyksiä, ja löysin hiljattain itseni uudesta tilanteesta vanhan ystävän kanssa. Miellyttävä ja odottamaton uusi suhde on kukoistanut, ja elämä on täynnä iloa. Kuitenkin on ollut satunnaisia hetkiä, jolloin yhtäkkiä muistan samanlaista vuorovaikutusta menneisyydestä, "näen" myös menneitä kasvoja ja "kuulen" vanhoja ääniä, joita tulee nykyiseen kokemukseeni. Se oli hämmentävää – minulla oli ikään kuin "läpivuotoja" vanhoista muistoista, joita nykyinen tilanne laukaisi. Tietysti tämä aloitti välittömästi sisäisen kyselemisen: "Mitä teen väärin tällä kertaa?"

Miksi haamuja pitkän ajan takaa ilmestyy nyt? Onko minulla edelleen ratkaisemattomia ongelmia, jotka jumittavat toistossa? Olenko sellainen tapaolento, että tiedostamattomat kaavat alkavat hyvin helposti vaikuttaa? Mitä nämä kaiut ja kuiskaukset menneisyydestä ovat, joilla ei ole paikkaa nyt-hetkessäni? Ja jos niillä ei ole paikkaa, miksi ne ovat tässä? Mutta odota, jos kaikki on todella läsnäolevassa hetkessä, tapahtuvatko nuo vanhat tarinat edelleen nyt-hetken jossain muussa versiossa? Ja mitä teen tuolla informaatiolla? Miten "läsnäolevasta hetkestä" ei tule yhtä suurta ja hämmentävää sekamelskaa?

Okei, syvään henkeä. Koska esitin nämä kysymykset, tiesin vastausten olevan tässä jossain, ja ne voisivat päteä myös muihin asioihin elämässäni. Mielikuvituksessani näin jonkinlaisen pyörän, jossa "minä" olin keskellä ja pinnoja osoitti kaikkiin suuntiin, jokaisen niistä ollessa eri kokemuksessa. Mielenkiintoista kyllä, keskeltä katsottuna kaikkiin "entisiin" ja "tuleviin" pinnoihin pääsi yhtä lailla käsiksi tästä nyt-hetkestä.

Tuo kuva auttoi minua alkamaan ymmärtää, miten muut elämäni tapahtuvat samaan "aikaan" ja miten se mitä teen keskellä, koskettaa heitä ja vaikuttaa heihin, JA se mitä ne käyvät läpi, vaikuttaa myös minuun. Kun käyn läpi Oivaltamistani, ne tuntevat sen laukaisevan omansa, mikä sitten muuttaa henkilökohtaista historiaani (ja kuka tietää, mitä muuta). Ja jos tämä on totta, sen täytyy päteä kaikkiin kokemuksiin "menneisyydessä", ei ainoastaan abstrakteihin ja enimmäkseen unohdettuihin entisiin elämiin. Toisin sanoen, sen sijaan, että tiedostamattomat kaavat palaavat kummittelemaan minulle, kenties nuo "läpivuodot" ovat pelkästään minä, joka yhdistyn itseeni muissa kokemuksissa.

Kenties tunnen "entiset" tilanteet, koska tämä tilanne vaikuttaa niihin.

Kenties läpivuoto on parantuminen eikä jumittamista.

Kenties vanhat muistot eivät ole ongelma, vaan osiani jotka odottavat armoa ja myötätuntoa.

Kenties niiden salliminen, vastaan taistelemisen sijasta, vapauttaa ne jotenkin.

Kenties itseni antaminen tuntea nuo levottomat kaiut, niiden vastustamisen tai korjaamisen sijasta, tuo vapautuksen ja tasapainon.

Ja juuri se alkoi tapahtua! Olen sanonut monta kertaa, että jonkin vastustaminen tekee siitä vain todellisempaa. Kuitenkin vastustin noita kuiskauksia menneisyydestä – toivoen, että ne häviäisivät, ja peläten, että ne ovat jumissa toistossa. Huomasin, että niiden päästäminen/salliminen nyt-hetkeeni vapautti ne "tuskallisten muistojen" kahleesta ja toi kotiin, takaisin siihen täydellisyyteen josta ne tulivat.

Kaikki tämä tavallaan räjäytti tajuntani, sillä se oli kokemus kaikkien asioiden tapahtumisesta nyt ja siitä, miten tätä voi soveltaa reaalielämässä. Joka kerta kun jokin vaikea muisto tulee esiin, syleilen tuota nyt-hetkeä tässä hetkessä – antaen tuon muiston olla nyt, menneisyyden jonkin tuskallisen version sijasta. Se on kummallinen kokemus, varmasti, ja vaikea selittää. Mutta sen toistuvan mielipahan sijasta, että mokaa tai tajuaa jonkin väärin tai tekee huonon valinnan, koen tämän kauniin nyt-hetken, joka kauhoo kaikki "menneisyyden" pirstoutuneet hetket ja valaisee ne kauneudellaan!

Siinä on tultu kohtaan, jossa tavoitan esimerkkiä kerrottavaksi tässä artikkelissa, mutta minun on vaikea kaivaa mitään jäljellä olevaa tuskaa menneisyydestä. Onko jotain, mitä kadun? Kokemus joka sattui? Tuon tämän muiston nyt-hetkeen ja hyväksyn sen. Kun teen tämän, hyväksyntäni valo jotenkin valaisee sen kauneuden, tuo kokemus irtoaa, muisto pudottaa painolastinsa ja tuskansa, ja jälleen yksi energiani osa on vapautettu. En tiedä, miten muuten kuvata tätä lääkettä, mutta sen vaikutus on todellinen.

Itse asiassa muutama päivä sitten jokin laukaisi paniikkitunteita, mikä vei minut ahdistuskierteeseen. En pystynyt käyttämään siihen paljon aikaa silloin, mutta muutama kerta kunnolla syvään henkeä ja sen muistaminen, mitä olen juuri kirjoittanut tässä, sai minut takaisin tasapainoon, ennen kuin edes tiesin, mistä tuossa pelossa oli kyse tai minkä vanhan versioni paniikkinappulaa painettiin. Ilmeisesti silloin kun on päätetty sallia, se voi tapahtua myös "taustalla", kunhan hengitän ja luotan rakkauteen itseäni kohtaan.

Ajattelin aina, että se vanha sanonta oli totta, että "jos emme opi menneisyydestä, meidät on tuomittu toistamaan se". Toisin sanoen, jos en käsitellyt ja selvittänyt sitä sisäistä roskaa, joka aiheutti entiset ongelmat, ne vain toistuvat jatkuvasti. Mutta silloin kun se kaikki toivotetaan tervetulleeksi nyt-hetkeen, nykyinen tasapainoni ja valoni muuttavat kaiken, kun tämä kaunis hetki siunaa kaikki muut kokemukset, myös ilmeiset virheet. Kenties en ole koskaan tajunnut mitään väärin. Kenties kaikki oikeasti on ok, jopa täydellistä, pelkästään koska TÄMÄ hetki on täydellinen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 14.06.2022 04:44

TULE AISTEIHISI

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Niin kauan kun olemme ihmismuodossa, mestarina tai jästinä, pitää aina tehdä valintoja sellaisten asioiden välillä, kuin helppous ja kamppailu, armo ja taistelu, rakkaus ja pelko. Mestarina oleminen ei merkitse, että kaikki ihmispaska on ohi, vaan se merkitsee, että voi valita, rämpiikö tuon paskan läpi vai kiertää sen. Yksi mestarin helpoimmista tavoista tehdä tämä on mennä ihmisen fokusaistin yli, niiden muiden aistien valtavaan kirjoon, jotka olemme unohtaneet. Ja koska havainto luo kokemuksen, tämän tekeminen muuttaa kaiken. Tässä on lyhyt tarina kuvaamaan, mitä tarkoitan.

Minulla on aspekti … No, minulla on paljon aspekteja, vaikka useimmat niistä olen jo integroinut pinnoiksi/puoliksi (suom. huom. osa kokonaisuutta, kuin timantin viisteet), niiden vääristyneet äänet ovat enimmäkseen hiljaa, eivätkä aiheuta enää ongelmia päivittäisissä kokemuksissani. Mutta hiljattain yksi tietty aspekti alkoi mylviä ja elää niin innostuneesti ja itsepintaisesti, että se päätyi saamaan nimen – Kamaloittaja – ja sillä oli itsensä supersankariksi julistaneen itsevarma ja mahtipontinen asenne.

Kamaloittajan tehtävä oli näyttää jokainen kamala skenaario, joka luultavimmin olisi tuloksena tämänhetkisistä valinnoistani, erityisesti niistä jotka olivat hänen etukäteen hyväksymänsä turva-alueen rajoitusten ja muinaisten uskomusten ulkopuolella. Esimerkiksi, "Elämä on hyvin vakava asia", joten jos tein jonkin valinnan huvin vuoksi, Kamaloittaja näytti ne monet tavat, miten se voisi kostautua ja saada minut vaikeuksiin. Tietysti, "On tärkeää olla vahva, kova ja itsenäinen", joten jos valitsin pehmeyden ja haavoittuvuuden, hän muistutti minua kaikista kerroista, jolloin minua oli sabotoitu ja loukattu, ja kaikista tavoista joilla se voisi tapahtua jälleen. Tietenkin, "Rakkaus on hölmön peliä", joten sydämeni avaaminen merkitsi, että hän alkoi tökkiä kaikkia vanhoja arpia pieleen menneestä rakkaudesta ja yritti estää sitä tapahtumasta jälleen. Kaikki tietävät, että "Joutilaat kädet ovat paholaisen työpaja", joten suunnittelematon "välitunti" sai hänet luettelemaan loputtoman listan velvollisuuksia, joita väistelin. Ja lopuksi, "Syntisi paljastaa sinut aina", joten jos valitsin rohkeuden kaikkien noiden varoitusten edessä ja jatkoin uusia valintojani, Kamaloittaja laukaisi kirjaimellisesti paniikintunteita fyysisessä kehossani. Toisin sanoen, hän käytti jokaisen käytössään olevan tempun saadakseen huomioni ja minut myöntymään.

Tietysti joka kerta, kun Kamaloittaja aloittaa kamalan katastrofiparaatinsa, voin valita sivuuttaa sen. Valitettavasti, koska tuo sisäinen hyökkäys kuulostaa kamalan paljon "minulta", joskus vaaditaan vähän liian paljon kamaloittamista, ennen kuin hoksaan hänen pelinsä ja palaan Itseni selkeyteen. Mutta yhtenä päivänä, kun Kamaloittaja oli epätyypillisen hiljaa, huomasin ihmetteleväni, miksi nuo vanhat äänet ja pelot edelleen löytävät tiensä aivoihini. Vedin syvään henkeä, ja yhtäkkiä hän riisui naamionsa.

"Yritän suojalla sinua", hän sanoi. "Sydämesi on särkynyt niin monta kertaa, etten halua sinun käyvän läpi sitä enää. Etkö muista, miten paljon se sattuu? Miksi unohdat jatkuvasti, miten nopeasti pahoja asioita voi tapahtua? Etkö ole kyllästynyt sotkemaan asioita?" Hän vouhotti ja vouhotti, muistuttaen niistä monista kerroista, jolloin elämä oli aiheuttanut minulle tuskaa, tai olin aiheuttanut kaaosta elämääni, ja hän vakuutti, että jos vain pysyisin pienenä ja käyttäytyisin siivosti, asiat olisivat (luultavasti) ok.

No, miten TIEDÄN, etteivät suuret valintani muutu turhautumiseksi? Miten tiedän, ettei ajan käyttäminen johonkin hauskaan aiheuta katastrofia? Miten tiedän, ettei rakkaus satuta minua taas? Fakta on, etten tiedä. Mutta tässä kohtaa mestari saa tehdä valinnan, olenko suuri vai pieni, tunnenko iloa vai turvaa. Ja tässä on avain: se riippuu siitä aistista, jolla mestari valitsee havaita joka hetken, joka kokemuksen ja jokaisen äreän sisäisen äänen. Tässä tapauksessa seurasin rakkausaistia tietäen, etten koskaan enää menetä rakkautta itseäni kohtaan. Ja tuon itsevarmuuden myötä, en enää tarvitse varoituksia menneisyydestä. Niinpä vastasin hänelle.

"Rakas Kamaloittaja, ymmärrän, että olet yrittänyt suojella minua. Ymmärrän, ettet halua minun loukkaantuvan jälleen, mutta emme ole erillisiä enää. Itse asiassa voin nähdä, että sinä – kaikkien kamaloittavien kauhuskenaarioidesi kera – olet vain yksi tapa, jolla olen yrittänyt rakastaa itseäni. Niinpä nyt, tämän rakkausaistin myötä, saamme mennä iloa kohti, ei poispäin tuskasta. Se merkitsee, että voit lopultakin rentoutua, sillä en enää tarvitse pelottavia skenaarioitasi suojelemaan minua. Kyllä, elämä voi satuttaa, mutta kun valitsen rakkaushavainnon, kaikki on erilaista. Totta, voin edelleen kokea surua, tuskaa, vihaa ja pettymystä, mutta kun käytän eläessäni rakkausaistia – ja totuus-, kauneus-, myötätunto-, ilo- ja yhtenäisyysaistia – tiedän, että kaikki menee ok."

Ja tämän myötä, Kamaloittajan puku hävisi hitaasti, hänen varjoisa hahmonsa haihtui rakkauden valossa.

On hyvin monia uskomattomia aisteja, jotka olemme unohtaneet. Adamus on puhunut muutamista niistä (luettelo täällä (https://www.crimsoncircle.com/News/Arti ... the-Master), ja on paljon muita. Mutta minulle on hyödyllisintä muistaa, että olemme ihmisenä olleet syvällä fokusaistissa. Se merkitsee, että silloin kun näemme, kuulemme tai koemme jotain, meillä on hyvin rajoittunut ja tiukasti fokusoitunut havainto siitä, mitä todella tapahtuu. Fokusaistissa Kamaloittajani varoitukset kuulostivat perustelluilta ja huomioni arvoisilta. Perustuivathan ne historiallisiin faktoihin! Mutta siirtyminen toiseen aistiin tai havaintotapaan – kuin vaihtaisi reikälasit ruusunpunaisiin laseihin – salli minun nähdä suuremman kuvan. Voin siirtyä pelosta iloon, pienuudesta rakkauteen ja turvallisuudesta täysillä elämiseen.

Fokus näyttää meille hyvin rajoittuneen kuvan myös maailmasta "tuolla ulkona". Näemme sellaisia asioita, kuin sota, köyhyys, väärinkäyttö tai tuho, ja fokus pitää meidät fokusoituna tuohon havaintoon. Mutta muiden aistien tai "suodatinten" valitseminen tarkoittaa, että voimme havaita nämä ihmiskokemukset täysin eri tavoin. Mitä tarkoittaisi havaita ihmiskärsimys kauneusaistilla? Tai nähdä sota yhtenäisyysaistilla? Tai sisäinen häpeämme rakkausaistilla? Se ei merkitse, että fokusoitunut havainto on väärin, vaan että on muitakin versioita todellisuudesta. Ja mestarina oleminen merkitsee, että voimme valita, minkä version haluamme, sekä sisällä että ulkopuolella. Kyse on vain tulemisesta aisteihimme/järkiimme!*

*Suom. huom. sama sana tarkoittaa mm. aisti ja järki

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 11.07.2022 12:26

TÄMÄ ON ELÄMÄÄ

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun olin teini-iässä, isälläni oli radio-ohjelma nimeltään "Tämä on elämää". Hän oli saarnamies ja käytti radiota jakaakseen oman versionsa evankeliumista, melko anteliaan kuvauksen Jumalan antamasta pelastuslahjasta Jeesuksen kautta. En oikeastaan muista paljoakaan tuosta ohjelmasta, paitsi että olin ihastunut Charlieen, söpöön kuuluttajaan jolla oli uskomaton ääni. Mutta pidin aina tuosta nimestä, ja olen toistanut sitä usein itselleni vuosien saatossa. Silloin kun jokin ei mene suunnitellusti tai jokin odottamaton asia tönäisee minut pois kurssista, yritän muistuttaa itselleni: "No, tämä on elämää."

Mutta hyvin pitkään kamppailin elämän kanssa, vastustaen nykykokemustani toivoen ja tavoitellen jotain parempaa. Perheeni fokus oli "tehdä oikein" tässä synkässä elämässä varmistamaan, että saisimme palkkiomme seuraavassa elämässä. Itse asiassa mitä enemmän kärsimme, sitä enemmän uskoimme Jumalan rakastavan meitä, koska "jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa." (Kirje heprealaisille 12:6) "Kurittaminen" merkitsee "korjaamista rangaistuksella tai kärsimyksellä", joten elämän koko pointti oli kestää ja myös toivottaa tervetulleeksi tämänhetkinen kurjuus, voidakseen lopulta saada taivaallisen palkkion. Lapsuuteni koko ilmapiiri oli: "Ole hyvä, ja valmistaudu, koska Jeesus tulee minä hetkenä hyvänsä."

Jossain kohtaa tuohon suunnitelmaan kehittyi ongelma, sillä minulla oli kaksi ristiriitaista halua: mennä taivaaseen mahdollisimman pian (jotta voisin viimeinkin olla onnellinen) JA kasvaa aikuiseksi ja mennä naimisiin (koska … seksi!). Vakaasti rukouksen voimaan uskovana, pyysin usein Jeesusta lykkäämään paluutaan, kunnes en ollut enää neitsyt. (Ilmeisesti hän kuunteli … haa!) Mutta periaatteessa elämän koko pointti oli pitkämielinen kestäminen perimmäisen pelastumisen toivossa.

Tämän päivän perspektiivistä voin nähdä, että se oli vain yksi versio ihmistaipumuksesta vastustaa sitä tai sivuuttaa se, mitä on, toivoen (tai peläten) sen sijaan, mitä jonain päivänä on. Ja joskus olen surullinen nähdessäni monien meistä edelleen tekevän sitä! Turhautuneena elämän kamppailuihin katsomme Adamukseen, Tobiakseen tai omaan mestari-itseemme, että se tekisi elämästä parempaa, korjaisi tämänhetkiset vaikeudet tai pelastaisi meidät niiltä. Koska "sitten kun elämä sujuu lopultakin hyvin, tiedämme olevamme mestari", eikö niin? Itse asiassa olen sitä mieltä, että elämä EI tule paremmaksi, ennen kuin hyväksymme elämän täysin sellaisena, kuin se on. Ironia on siinä, että myös mestarilla on edelleen kurjia päiviä, kuten Geoff selkeästi selitti tämän kuukauden artikkelissaan, mutta se ei tee yhtään vähemmän mestariksi, kuin on silloin, kun kaikki on ruusunpunaista. Mestarina olemisessa on kyse siitä, mitä sisällä on – ei siitä, mitä tapahtuu ympärilläni.

Tietysti täydellinen hyväksyminen tuntuu intuitionvastaiselta. Jos olen kurjassa tilanteessa, käyden läpi taas ihmisen yhtä puhdistumiskierrosta, eikö hyväksyminen merkitse, että jumitan siinä ikuisesti? Eikö minun pitäisi korjata tuo tilanne, tai ainakin tehdä se paremmaksi? Yrityksessä muuttaa elämääni ei ole mitään väärää sinänsä, mutta silloin kun kaikki ponnistelu yrittää muuttaa elämää "tuolla ulkona", siitä tulee pitkällinen prosessi, joka päättyy harvoin halutulla tavalla, koska olen fokusoitunut heijastukseen syyn sijasta.

Kun odotan elämän tulevan paremmaksi, energiani ei ole läsnä tässä ja nyt, jolloin kaikki on täydellistä. Mutta odota! Mitä jos läsnäoleva hetki ei ole täydellinen? Mitä jos kehooni sattuu, laskuni eivät tule maksetuksi, suhteeni hajoavat ja tunnen vain masennusta? Selvästikään mikään siinä ei ole täydellistä!

Itse asiassa mestari tietää, että se ON täydellinen. Katso sitä näin: joko kaikki on hyvin koko luomakunnassa, ja olemme muistamassa luojuutemme, tai ei ole hyvin, emmekä ole muistamassa.

Tällä löytämismatkalla ei toimi se, että muistan olevani luoja, mutta sitten kun en pidä luomuksesta, teeskentelen, etten ole. Riippumatta siitä, onko elämäni ihanteellista vai kamalaa, ensimmäinen ja tärkein askel täyttä täysivaltaisuutta kohti on hyväksyä, että olen jo täysivaltainen ja olen aina ollut. Tämänhetkisen luomukseni täydellisyyttä ei voi nähdä, ennen kuin on täysin hyväksynyt sen, juuri sellaisena kuin se on. TÄMÄ on elämää, ei jokin toivottavasti parempi hetki tulevaisuudessa. TÄMÄ sotkuinen, onneton, kiusallinen ja vaikea hetki ON ELÄMÄÄ. Voinko hyväksyä sen täysin? Sen tekeminen vahvistaa, että kyllä, loin tosiaan tämän koko tilanteen itselleni – riippumatta siitä, mikä se on – ja tämä merkitsee, että voin alkaa ymmärtää, miten se toimii. Jonkin luomukseni osan torjuminen – juuri sellaisena kuin se on – vain torjuu itseni sen luojana, ja olen taas takaisin lähtöruudussa ja ihmettelen, miksi elämä on syvältä eikä mikään ikinä toimi.

Näin hyvin elävää unta tämän kirjoittamisen aamuna, ja se tuntui tärkeältä. Kuten usein unissani tapahtuu, olin Crimson Circlen tapahtuman tukihenkilöstöä, mutta tällä kertaa otin muutaman hetken seurata, mitä tapahtui. Pian istuuduttuani alas, Adamus kutsui minut eteen. Minusta tuntui ruokkoamattomalta ja likaiselta, tultuani juuri sisälle ulkotöistä, mutta hän vaati sitä. Kun tuo kokemus kehittyi ja hän puhui minulle, tiesin, että minun täytyi vain seistä siinä juuri sellaisena, kuin olin – hiukset sotkussa, likaisissa vaatteissa ja haluttomana mutta läsnä – ja olla mestari joka tapauksessa. Kun hyväksyin sen kaiken, tunsin asentoni muuttuvan. Pienuuteni haihtui, ja suurta läsnäoloa alkoi huokua olemuksestani. Sitten täyttyessäni jostain, en pystynyt pidättelemään ja julistin kaikkien kuultavaksi: "Minä olen mitä olen – ja sinäkin voit olla!" Ei ollut epäilyä, ei epäröintiä, ei mitään muuta kuin varmuutta, ja oivalsin, että se voisi tulla vain hyväksymällä täysin elämäni ja sotkuisen itseni sellaisena, kuin ne olivat.

Kuulen monista shaumbroista ympäri maailmaa ja olen huomannut, että meillä on taipumusta olla toisessa kahdesta vaiheesta. Toinen on rämpiä loputtomassa irtipäästämisen sonnassa – uudestaan ja uudestaan – yrittäen saada tolkkua elämästä ja toivoen, että se tulee lopultakin paremmaksi, sitten kun meistä tulee oivaltanut. Toinen on elämän täydellinen hyväksyminen sellaisena, kuin se on, joko alistumisen tai tyytyväisyyden vuoksi. En ole varma, onko sillä vaikutusta, lakkaako joku vain yrittämästä korjata elämää, vai alkaako hän todella nähdä sen täydellisyyden, mutta lopputulos on samanlainen: kun lopulta hyväksyy elämän sellaisena, kuin se on, eikä toivo sen olevan erilaista, ironisesti asiat alkavat todella muuttua.

Esimerkiksi, joskus viime vuonna lakkasin täysin toivomasta ja etsimästä suhdetta, päättäen, että oma rakastava kumppanuuteni oli paljon parempi, kuin taas uusi hässäkkäkierros turhautumista, väärinymmärrystä ja pettymystä. Usko tai älä, mutta tuo tyytyväisyys, hyväksyntä, rakkaus ja ilo ilmestyi odottamatta ulkoiseen maailmaani, heijastuen hyvin erityislaatuisen olennon läsnäolona. Mutta ennen kuin hyväksyin sen tosiasian, että tämä on elämää, sillä ei ollut mitään tapaa muuttua. Uudestaan ja uudestaan muistutan itseäni olemaan tässä, TÄSSÄ hetkessä, myös silloin kun se on epämukavaa.

Todellakin on edelleen näkymättömiä kaavoja ja unohdettuja uskomuksia, joita kaivetaan pintaan (kiitos, Lohikäärme), mutta kun hyväksyn, että tämä on elämää, ja pysyn läsnä siinä, mitä on, jotenkin se muuttuu itsestään. Ei ole helppoa pysyä siinä, silloin kun häpeä tai turhautuminen tai epämukavuus tai jokin muu haaste jylisee lävitseni. Mutta mitä enemmän pystyn tarkkailemaan ja kokemaan tuon hetken tuomitsematta, sitä nopeammin se muuttuu ja sitä vapaammalta minusta tuntuu. Eikä niin ole, koska olen psykoanalysoinut itseni tai luonut uusia uskomuksia vanhojen päälle tai tehnyt jonkin muun tahtoponnistuksen. Todellisia muutoksia tapahtuu, kun hyväksyn täysin: "Näin tunnen, ja se on ok. Tämä on kokemukseni, joten annan sen täyttää minut. Tämä on elämääni tällä hetkellä, ja se on täydellistä. Se muuttuu – niin tapahtuu aina – mutta ei ole mitään korjattavaa, on vain koettavaa."

Tuossa hyväksymisessä alan nähdä elämän ehdottoman täydellisyyden juuri sellaisena, kuin se on, myös silloin kuin se on syvältä. Joskus tunnen myös houkutusta tuntea syyllisyyttä siitä, että elämäni on niin helppoa, kun toiset kamppailevat ja kärsivät. Haluan huutaa: "On niin helppoa saada täydellinen elämä – näe vain, millaista se on jo!" Mutta sen sijaan, että yrittäisin auttaa kaikkia, kenties minun täytyy vain nousta seisomaan säteilyssäni ja julistaa: "Minä olen mitä olen – ja sinäkin voit olla." Tämä on elämää, ja se on todella näin helppoa. Kyllä, myös silloin, kuin ei ole.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 19.08.2022 20:35

LUOMINEN VS. KONTROLLOINTI

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kaikki haluavat tietää, miten luodaan todellisuus, jota haluaa. Yksi aivan ensiaskelistani heräämisessä oli tutkia Silva-menetelmää, jota mainostettiin "vallankumouksellisena ohjelmana, joka opettaa, miten käytät meditointia ja visualisointia elämäsi muuttamiseen". Olin kiinnostunut kaikesta, mikä antoi minulle edes vähän auktoriteettia omaan elämääni, sen sijaan että tunsin aina olevani paholaisen vainon, Jumalan oppituntien, ja myöhemmin karman ja kohtalon armoilla. Olemme tutkineet nyt jo kauan luomista, ja myös valtaosassa Crimson Circlen materiaaleista on kyse sen ymmärtämisestä, miten käytämme energiaa kokemustemme luomiseen. Kuka ei haluaisi luoda parempaa elämää itselleen?

Itse asiassa, juuri siksi olemme täällä maan päällä – selvittämässä todella, oikeasti, syvällä tasolla, miten luominen toimii. Sitä tehdessä olemme kokeilleet paljon asioita, jotka eivät toimi. Enimmäkseen ne voidaan uskoakseni kiteyttää kontrollointiin. Toisin sanoen, jos kontrolloin, mitä syön, voin saada haluamani kehon. Jos kontrolloin lapsiani, heistä kasvaa kunnon aikuisia. Jos kontrolloin tunteitani, minua ei torjuta. Jos kontrolloin muita ihmisiä, he eivät aiheuta minulle ongelmia. Jos kontrolloin kaikkia elämäni aspekteja, se sujuu haluamallani tavalla. Ja jos kontrolloin itseäni kaikin tavoin, olen hyväksyttävä ihminen.

Huono puoli on, että kontrollointi kumpuaa aina sen vastustamisesta, mitä on – on kyse sitten elämän luontaisesta kaaoksesta, lapsuuden elämäniloisesta uteliaisuudesta, muiden ihmisten ennustamattomuudesta tai pelkästään elämästä, kaikessa sotkuisessa loistossaan. Olen oppinut, että parhaat luomukset syntyvät, kun päästän irti kontrollista ja olen vain selkeä siinä, mitä haluan – vastustamatta sitä, mitä minulla jo on. Elämästä tulee myös paljon hauskempaa sillä tavalla!

Monta vuotta sitten aloin ymmärtää, että ympärilläni oli hyvin avuliaita ja tukevia olentoja. Tobias kutsui niitä "juoksijoiksi" – ainutlaatuisia enkeliolentoja palvelemassa meitä jokaista ja erityisesti tukemassa valintojamme. Olen sen jälkeen oppinut paljon lisää niistä, mutta noin 20 vuotta sitten tiesin vain, että oli näkymättömiä energioita, jotka reagoivat minuun aina, kun onnistuin löytämään tietyn selkeystason. Jos tarvitsin tai halusin jotain, minun täytyi vain oivaltaa haluni, päästää se vapaaksi ja sitten kiinnittää huomiota elämään. Saisin aina sen, mitä tarvitsin.

Esimerkiksi, yhtenä päivänä törmäsin tietynlaiseen hameeseen, josta olin ajatellut, että sellainen olisi kiva saada. Oivalsin haluni – "Haluan tuollaisen!" – lähetin sen matkaan ja jatkoin elämääni. Parin viikon päästä, unohdettuani sen täysin, minulla oli vähän vapaa-aikaa ja päätin tsekata tuon pienen käytetyn tavaran kaupan kadun varrella. Hupsis, saavuin perille viisi minuuttia sulkemisajan jälkeen. Masentuneena käännyin lähteäkseni, ja näin jonkun kävelevän minua kohti, tuoden vaatetta lahjoitettavaksi. "Se on kiinni", sanoin. "Voi ei, olisin lahjoittanut vain tämän yhden jutun!" hän vastasi, pitäen kädessään juuri sellaista hametta, jota olin "pyytänyt".

"No, ottaisin mielelläni lahjoituksesi!" sanoin, ja olimme kumpikin ilahtuneita.

Tällaista tapahtui monta kertaa, mutta muistoissani erottuu eräs suosikki. Yhtenä iltana vuoden 2004 lopulla olin keittiössä tekemässä leipää. Sotkettuani vaatteet jauhoilla, sanoin yhtäkkiä: "Haluan esiliinan!" Sillä hetkellä kun oivalsin tuon halun ja "lähetin sen", tunsin ei-fyysisten ystävieni epätavallista riemua. "Niinkö?" ajattelin. "Mitä niin jännittävää on esiliinan löytämisessä minulle!" No, oli perjantai-iltapäivä, ja seuraavana päivänä oli joulukuun shoud. Tietämättä valmisteilla olevista energioista, olin yllättynyt, kun minulle annettiin pieni Kiitos-paketti vapaaehtoistyöstä, jota olin tehnyt Crimson Circlelle. Kuvittele ehdoton iloni, kun löysin siitä esiliinan – jossa oli nimeni ja shaumbra-perhonen koristeena!! En koskaan enää epäillyt sitä, että meillä kaikilla on paljon tukea odottamassa vain vastaanottamista.

Kenties kuitenkin paras tapa kuvata, miten luominen toimii, on esimerkki aiemmasta elämästäni keramiikkataiteilijana. Noin 25 vuotta sitten minulla oli keramiikka-ateljee ja toimitin paikallisiin taidegallerioihin uniikkeja luomuksia. Olin keksinyt oman posliinireseptini, joka teki mahdolliseksi valmistaa lautasia ja muita tavaroita, jotka vaikuttivat luonnonkivestä tehdyiltä. (Se oli niin vakuuttavaa, että kerran sain ymmälle erään geologin, mutta se on toinen tarina.) Tuossa reseptissä useita eri mineraaleja sekoitettiin käsin suureen savimöykkyyn, mutta minun täytyi olla tarkkana ja tietoinen tehdessäni sen. Jos ei sekoittanut tarpeeksi, se hajoaisi. Jos sekoitti liikaa, uniikki luonnonkivivaikutelma katoaisi.

Riippumatta siitä, miten monta erää tein, oli aina jännittävä hetki levittää tuo sekoitus ja nähdä tulos, sillä se oli aina erilainen. Monta kertaa kuiskasin: "Tältä Jumalasta on varmaan tuntunut luodessaan maailman!" kun näin "maiseman", joka avautui puukaulimeni alle. Se oli todella puhdas luomishetki – laittaa ainesosat yhteen, sekoittaa, sitten käydä käsiksi ja katsoa, mitä tapahtui! Käy ilmi, että tällainen luomistapa toimii elämän joka alueella. Oivalla jokin halu, laita ainesosat yhteen, pidä sitä kaikkea löyhästi ja ilon kera, ja sitten katso, mitä tapahtuu.

Kun kontrolloin luomistani vähän tai en lainkaan, se antaa paljon tilaa taikuuden ja synkronismin tapahtumiselle. Kriittinen ainesosa on tiedostaminen, mikä merkitsee ilmaantumista (paikalle) vastaanottamaan ja kokemaan ilman vastarintaa kaikki, mitä tapahtuu jo. Itse asiassa se on luomisen hyvin tärkeä tekijä – kokea ilman ristiriitaa. Jos kaikki tapahtuu palvelemaan minua, vastarinnasta luopuminen virtaviivaistaa luomisprosessiani. Tässä on toinen esimerkki.

Sopivien kenkien löytäminen on minulle aina haaste. Onnistuin löytämään mahtavat retkeilykengät, jotka sopivat hyvin, mutta muutama viikko sitten tapahtui katastrofi. Poikani täytyi viedä muutama tavara Goodwilliin, joten lainasin hänelle autoani – unohtaen, että siellä oli myös kassi, jossa kenkäni odottivat seuraavaa seikkailuaan. Kun lapset purkivat tavarat autosta, kukaan ei käsittänyt, että tuota pientä kassia EI pitäisi jättää Goodwilliin, ja pian tuli selväksi, että kallisarvoiset kenkäni olivat kaukana poissa. Maristen ja puhisten kiukusta, kun en löytänyt enää samanlaisia, tilasin muutamia erilaisia kenkiä nettikenkäkaupasta, mutta mitkään eivät olleet aivan oikeat, ja ne jotka lopulta päätin pitää, aiheuttivat enemmän ongelmia, kuin ratkaisivat.

Miksi en pystynyt luomaan oikeita retkeilykenkiä elämääni? No, minulle valkeni, että vastustin täysin tuota kokemusta, että menetin vanhat kenkäni, jotka minulla oli ollut vuosia! Lopulta patikointikaverini sanoi: "Älä huoli. Löydät vielä täydelliset retkeilykengät, ja RAKASTAT niitä!!" Jokin hänen itsevarmuudessaan auttoi minua hyväksymään tuon tilanteen, ja kirjaimellisesti seuraavat kengät jotka tilasin, olivat aivan täydelliset. Ja kyllä, rakastan niitä!

Silloin kun koen ilman ristiriitaa juuri sen, mitä on, vapautan energiat palvelemaan minua täydellisesti ja armollisesti. Minun ei tarvitse vastustaa sitä, mitä on, voidakseni haluta jotain muuta, ja nuo halut voivat silti toteutua. Itse asiassa, luominen on paljon helpompaa, silloin kun en ole ristiriidassa oman kokemukseni kanssa tai yritä kontrolloida luomistani. Kuten olen kirjoittanut aiemmin ("Jo siellä", Shaumbra-lehti 01 2020), "helppousnappula" on hyväksyminen ja salliminen. Haluanko muuttaa kehoani, raha-asioitani, ympäristöni tai elämääni? Minun tarvitsee vain hyväksyä tämänhetkinen kokemukseni, oivaltaa haluni, päästää ne lähtemään (omaan energiaani) ja vastaanottaa täysin, mitä ikinä tulee. Se ON todella näin helppoa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Kirjoittaja **hammer** » 03.09.2022 19:48

MERLININ RIMAKAUHU (KYLMÄT JALAT)

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Syyskuun 2022 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Englannin kielessä termi "kylmät jalat" (rimakauhu) merkitsee, että "loppuu kantti jonkin asian loppuunsaattamiseen". Se merkitsee myös "perääntymistä", "epäilyä", "tarkemmin ajatellen" -epäröintiä, "varautuneisuutta" jostain menettelytavasta ja "arkuutta", joka merkitsee periaatteessa pelkuruutta. Minua ei yleensä tunneta pelkuruudesta, ja tavallisesti syöksyn eteenpäin miettimättä sen isommin seuraamuksia, mutta aina silloin tällöin arkuuteni tulee esiin. Ja vaikka yrittäisin käyttää siihen jotain positiivista sävyä, se tuntuu silti paskalta.

Muutama vuosi sitten olin patikoimassa ystävän kanssa. Tulimme purolle ja lepäsimme vähän aikaa isolla kivellä. Sen vieressä oli syvempi lampi, ja pian ystäväni hyppäsi siihen, innostuen kylmästä vuoristovedestä. Koska minua ei päihitetä, nousin ylös ja menin kiven reunalle – ja kieltäydyin hyppäämästä. En pelännyt kylmyyttä tai syvyyttä, kenties olin vähän hermostunut osumisesta piilossa oleviin kiviin, mutta jostain syystä en saanut itseäni hyppäämään tai edes laskeutumaan kiveltä veteen. Kyse ei ollut valmistautumattomuudesta – olimme suunnitelleet tekevämme sen. Minulla oli sopivat kengät, vaatteet jotka kuivuisivat helposti, ja tavarani olivat turvassa. Minun täytyi vain TEHDÄ se. Mutta jänistin, ja kuuntelin "rimakauhuani", iloisen itseni sijasta. Harmistuneena ja ärsyyntyneenä itseeni, lupasin tehdä sen ensi kerralla … paitsi ettei ollut mitään ensi kertaa. Ystäväni muutti pois, elämä jatkui ja iloisen muiston sijasta minulla on edelleen häivähdys katumusta. Se oli hyvä muistutus, että NYT on ainoa aika seurata iloa.

Minulla on toinen ystävä, joka on tavallaan "shaumbran reunalla" – hän on tietoinen joistain asioista, muttei ole kamalan kiinnostunut niistä – ja hän kysyi minulta hiljattain: "Miksi fokusoidutaan niin paljon sen pyytämiseen, etteivät ihmiset lähde planeetalta? Miksi se on niin iso juttu? Ja miksi ihmiset edes haluavat lähteä?" Se on ehdottomasti kuuma peruna shaumbrojen keskuudessa tällä hetkellä, ja rehellisesti sanottuna olen vähän huolissani siitä, että useammille meistä tulee rimakauhua ja meiltä menee ohi koko olemassaolomme mahtavin kokemus. Tämä EI ole vain yksi elämä, jolloin on ok häipyä, silloin kun asiat tulevat rankoiksi. Siitä ei rangaista, jos niin tapahtuu, mutta olen varma, että tulee haikea tunne: "Olin niin lähellä. Miksen vain jäänyt vähän pidempään?"

Epäilemättä melkein jokainen meistä on ajatellut, mikä helpotus olisi mennä kotiin toiselle puolelle – erityisesti silloin kun kehoomme sattuu, elämä on kovaa ja väsymys painaa luihin ja ytimiin saakka. En ole henkilökohtaisesti immuuni tuollaisille pohdinnoille, ja vaikka vien päättäväisesti läpi lupaukseni (erityisesti olla täällä tekemässä tätä juuri nyt), joskus edelleen ihmettelen: "Sitten kun Adamus "jää eläkkeelle", mitä itua on jäädä?" Onneksi jokainen kysymys tuo oman vastauksensa (silloin kun kiinnitän huomiota), ja tämä karjaistaan välittömästi: "Nyt EI ole aika lähteä!!" myötätunto- ja tukitsunamin kera.

Kyllä, olemme väsyneitä. Hyyyyvin väsyneitä.

Kyllä, maaelämä on uskomattoman haastavaa tällä hetkellä.

Kyllä, muut ihmiset ovat mahtavia, mutta meistä vain tuntuu paremmalta, kun heitä ei ole lähellä (lainatakseni Lucia viime shoudissa).

Kyllä, olemme periaatteessa valmiita sen osalta, mitä tulimme tänne tekemään.

Ja kyllä, juhlat odottavat, koska tahansa saavumme toiselle puolelle.

Oletan, että (ikivanhojen) haavojemme parantaminen ja (kirkkaan) valomme säteileminen antaa tietyn määrä motivaatiota. Mutta mitä hyötyä on kaikesta siitä kovasta työstä, jos emme jää nauttimaan sen tuloksista?

Tästä olen varma: olemme täällä ollaksemme Merlinejä, eli elääksemme taianomaista, yltäkylläistä, aistillista, rauhallista ja ilontäyteistä elämää. Piste.

Kaikki muu on vähemmän kuin unelmamme, koska – tämä on tärkeää – Merlinin täytyy olla maan päällä. Muuten se on vain yksi enkeli, joka "loitsuilee" ympäri universumia. Hyvin erityislaatuinen enkeli jolla on häikäisevän kirkkaat värit ja mieletöntä viisautta – epäilemättä – mutta se ei ole kuitenkaan oikea maagikko. Täytyy olla maan päällä tehdäkseen taikuutta!

Parhaimmillaankin on uuvuttavaa rämpimistä saattaa itsensä tuohon maagiseen tasapainon, sieluyhteyden ja luovan alkemian pisteeseen. Mutta kun se viimein tapahtuu, elämä – myös elämä tällä vanhalla maapallolla – alkaa todella hehkua. On houkuttelevaa harhailla muihin maailmoihin, mutta sen tekeminen ratkaisuna maallisiin ongelmiin ei yksinkertaisesti toimi. Se vastaisi samaa, kuin tekisi paljon kokeita kemian laboratoriossa, tulisi läpimurron partaalle ja sitten menisi vain kirjoittamaan siitä kaikesta, eikä tekisi sitä oikeasti.

Ymmärrän ehdottomasti väsymyksen ja sydämeenkäyvän halun palata takaisin luonnolliseen tilaamme. Artikkelissaan Geoff (kirjoitimme samaan aikaan, mutta hän oli nopeampi) kutsuu tuota rauhallista loppuunsaattamista "liberoksi". Miten kaunis sana, täynnä vapautumisen tunnetta. Mutta siihen saakka, kunnes oma pyhä libero-aika tulee, miksi ei eläisi Merlininä ehdottomassa ahmyossa?

Energia palvelee minua joka hetki, ja se on aina palvellut. Tämä merkitsee, että olen kirjaimellisesti kutsunut sisään kaiken, mitä tapahtuu elämässäni – riippumatta siitä, haluanko uskoa sen vai en. Ja jos vastustan jotain – on se sitten henkilö, tilanne, Facebook-sääntö, ruuhkainen liikenne, kehovaiva tai elämän haaste – vastustan vain omaa energiaani. Ja – tämä on tärkeää – kehostani luopuminen ja tältä planeetalta lähteminen ei korjaa sitä, koska koko syy olemiselleni maan päällä on oppia omasta energiastani! Tässä on muistutus pilvikurssista Master's Life 11 – Living Energy:

"Vapautta on, kun sallit energian palvella sinua. Kaikki energia elämässäsi on harmoniassa kanssasi. Mikään ei ole epäharmoniassa. Ei ole vahinkoja. Ei ole huonoa energiaa. Mikään ei ole epäsuhtaista. Mikään ei ole epävireessä. Kaikki energia on harmoniassa kanssasi."

Vaikka väittäisin kuinka paljon tätä tosiasiaa vastaan, niin elämässäni ei ole mitään, mikä ei ole itse luomaani. Ei ainuttakaan asiaa. Maailmaa "tuolla ulkona" ei ole (ajattele sitä hetki). Hyvä uutinen on, että kun lakkaan vastustamasta sitä, mitä elämässäni on, alan nähdä taikuutta. Kun lakkaan taistelemasta energiaani vastaan, on paljon helpompaa erottaa, miten olen kuvioinut energiani tuloksiksi, joita saan. Ainoa "tehtäväni" on vastaanottaa se kaikki täysin ja kokonaan, juuri sellaisena kuin se on. Silloin Merlin voi lopultakin alkaa tulla esiin – ja elämästä tulee todella hauskaa!

Kun en vastusta elämää sellaisena, kuin se on, huomaan, että on helppoa olla läsnä tässä hetkessä … energiassani … taikuudessa.

- Jokainen musiikin lempeä sävel joka soi kirjoittaessani, on kuin väre joessa, jossa ajelehdin …

- Kannettava tietokone tuntuu kiinteältä, näppäimet napsuvat lempeästi – olen hämmästynyt yksinkertaisuudesta ja kommunikoinnin vaivattomuudesta …

- Kaukaisen liikenteen melu soljuu korvieni ohi, muistuttaen meren aaltoilua …

- Sydäntä särkeviä uutisia, maailman tuskaa – viisauteni tietää, että he löytävät tiensä, aivan kuten minä löysin ja löydän …

- Auringonvalo joka loistaa lattian yli, jäljittelee shaumbrojen kirkasta hehkua maapallon yli …

- Itsepintainen kipu kehossani muistuttaa minua rakastamaan sitä ja kuuntelemaan, mitä se tarvitsee, erityisesti sen muuttuessa …

- Istun ystävän kanssa, nauttien kesäpersikan makeudesta – tätä hurmiota ei yksinkertaisesti ole tuolla jossain, tuolla puolen …

- Tarkkaillessani rakkaan ihmisen valintoja tietäen, että hänen elämästään tulee nyt vähän haastavampaa, tiedostan myös sen hämmästyttävän rohkeuden, jota vaaditaan sukeltaa niin syvälle – eikä hän edes tiedä sitä, vaan ajattelee Jumalan vain vihaavan häntä …

- Katselen nukkuvaa rakastani, vaikuttuneena siitä runsaasta ILOSTA, jota elämä – minun energiani – on odottamatta antanut …

Kyllä, pointtina tässä on, että ilman vastarintaa ilo leviää kaikkeen, kaikkeen, kaikkeen. Tämä elämä sisältää myös tuskaa, turhautumista, surua ja muita epämukavuuksia, eikä Merlininä oleminen poista ei-toivottuja tunteita elämästäni. Mutta Merlin on oppinut sallimaan energian palvella sulavasti. Nimittäin salliminen on aktiivista, ei koskaan passiivista. Se on jatkuva valinta sallia elämän olla sellaista, kuin se on, ja silti valita ilo, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Joskus ilo on hienovaraista, melkein kuin se leikkisi kuurupiiloa, mutta se on aina siinä. Aina. Silloin kun sitä on vaikea nähdä, kysy itseltäsi: "Valitsen ilon. Missä se nyt luuraa?" koska mitä enemmän näet, sitä enemmän saat. Muistatko sen energiaharmonian, jonka Adamus mainitsi? Tuo energiaharmonia tuntuu ilolta. Se on aina siinä, mutta sinun täytyy hiljentää melu (vastustus) voidaksesi tuntea sen. Ollakseen Merlin, alkaakseen leikkiä taikuuden kanssa ja kokea syvää ja tyydyttävää elämäniloa maan päällä, täytyy luopua fiksaatiosta ilottomuuteen, tuskaan, turhautumiseen ja tylsyyteen.

Nimittäin Merlininä oleminen ei merkitse, ettei mikään satu. Se merkitsee, että olet tällä planeetalla siitä huolimatta. Se merkitsee, että olit piittaamatta tuosta rimakauhusta, et jänistänyt ja lopulta huomasit, miten täydellisesti kaikki palvelee sinua, ikään kuin taianomaisesti.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Elonaalto

Tinder Jean (crimsoncircle.com)

Joulukuu 2021 QUALIA

Tammikuu 2022 NELJÄ VAIHETTA

Helmikuu 2022 VIISAS VALO

Maaliskuu 2022 TÄLLÄ KERTAA ON ERILAISTA

Huhtikuu 2022 KUUNTELE

Toukokuu 2022 KAIKKI ON NYT

Kesäkuu 2022 TULE AISTEIHISI

Heinäkuu 2022 TÄMÄ ON ELÄMÄÄ

Elokuu 2022 LUOMINEN VS. KONTROLLOINTI

Syyskuu 2022 MERLININ RIMAKAUHU (KYLMÄT JALAT)

Paikallaolijat