Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

MIKSI JÄÄDÄ?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Noina ei-niin-kovin-mahtavina päivinä – ja ne tuntee – kysyn itseltäni, miksi jäädä. Kun elämä tuntuu värittömältä ja tuntuu siltä, että jos jokin järkyttää minua, jos on vielä yksikin käsiteltävä asia, se työntää minut reunan yli.

Minulla se on enimmäkseen niitä fyysisiä asioita, joita on täytynyt käsitellä. Fyysisten ongelmien käsittelypakko tekee meistä kaikista pelkureita. Keho on intiimein osamme ihmisenä.

Mutta kun noita tunteita tulee pintaan, tiedän myös, että ne tulevat mielestä, eivät sielusta. Itse asiassa sielu kannustaa minua tunnustamaan nuo tunteet, mutta myös luottamaan, että se huolehtii niistä puolestani.

Se on osoittanut elämäni monissa osissa huolehtineensa asioista puolestani. Hämmästyttävillä ja synkronistisilla tavoilla. Se muistuttaa minulle, että keho pääsee aina viimeisenä ajan tasalle tietoisuutemme kanssa. Valokehoprosessi on totta, mutta se tapahtuu omalla tahdillaan.

Tuossa kohtaa pyörittelen silmiäni ja sanon kärsimättömästi: "Helppoahan se sinun on sanoa, rakas sielu! Sinä et tunne samalla tavalla kuin minä, yhtä intiimisti ja aggressiivisesti!"

Mutta sitten se muistuttaa minulle, että monin tavoin kehoni on jo transformoitunut ja se toimii melko hyvin.

Taas kerran pyörittelen silmiäni ja huokaisen syvään sanoen: "Ikuinen optimisti!"

Mutta se on totta. Se on sitä. Sillä on perspektiivi, joka on paljon laajempi, minkä mieleni pystyisi koskaan saamaan.

Kerron sielulle jatkuvasti, että tarvitsen todisteita ja sitten luottaisin siihen, ja se näyttää minulle jatkuvasti todisteita. Ja valituksistani huolimatta luotan enemmän ja enemmän.

Oivallan enemmän ja enemmän, että kehitän suhdetta sieluuni. Kuten missä tahansa suhteessa, vaaditaan aikaa ja luottamusta. Tutustuen toisiinsa intiimimmin. On uskomus, että sielu tuntee meidät, ja se tuntee, mutta ihminen ei ole koskaan ennen sallinut sen tulla yhtä lähelle ja henkilökohtaiseksi.

Olla jokapäiväisessä elämässämme samassa määrin.

Ihmistenvälisessä suhteessa emme haluaisi tuon tason intiimiyttä, vai mitä? Haluaisimme omaa tilaa aika ajoin. Mutta sielumme kanssa, kyllä, saamme valita, milloin haluamme sen maisemiin, mutta haluamme sen useimmiten.

Ja se johtuu niistä tunteista, joita se herättää meissä. Ilo, rakkaus, autuus.

Ihminen on riistänyt sen itseltään hyvin pitkään. Ihminen on yrittänyt toistaa noita tunteita inhimillisillä pyrkimyksillä, suhteilla, ammattiurilla, huumeilla, alkoholilla. Mutta loppujen lopuksi niillä ei päässyt lähellekään omassa jumaluudessamme olemisen ekstaasia.

Siis kyse on luottamuksen kehittämisestä ihmisen ja sielun välille. Sielu on luottamuksemme arvoinen. Mutta ihmisenä epäilemme edelleen, onko sielumme totta. Ja ihmisenä uskomme jossain määrin, että meidän täytyy osoittaa arvokkuutemme.

Elämässä on saattanut nyt tulla pintaan tilanteita, jotka saavat raapimaan päätään ja sanomaan: "Emmekö jo käsitelleet tämän ja päästäneet irti siitä?" Mutta ne ovat siinä saadakseen lopullisen vapautuksen. Siinä voi olla kyse syyllisyydestä, häpeästä ja tunteesta, ettei ole arvokas.

Se voi olla kontrollointiongelmia. Haluttomuutta päästää irti tuosta ihmispersoonan tekemästä kontrolloinnista. Pelkoa, että meidän täytyy luopua siitä, kuka olemme ja kuka olemme olleet hyvin pitkän aikaa. Ei vain tässä elämässä, vaan historiassa tällä planeetalla, joka ulottuu monien, monien elämien taakse … joillain meistä tuhansien.

Emme muista tietoisesti mitään niistä, mutta meidän ei tarvitsekaan. Ja tässä transformaatiossa ne kaikki integroidaan.

Ei ole mitään, mitä meidän täytyy ihmisenä tehdä. "Minä olen" -olemuksemme järjestää kaiken. Ja se on todellinen.

Olemme moniulotteinen, ja se merkitsee, että olemme aikarajojen sisällä ja myös aika-avaruuden ulkopuolella. Ja se merkitsee, että tässä aika-avaruudessa voidaan oivaltaa mahdollisuuksia, joita ihminen ei voisi koskaan ymmärtää.

Eikä mielen tarvitse – meidän ei tarvitse ymmärtää, miten sähkö toimii laittaaksemme laitteiden töpselin seinään, sytyttääksemme valot ja käyttääksemme tietokonetta. Ja totta puhuen, meidän ei tarvitse ymmärtää tietokoneteknologian ilmiömäisiä koukeroita ja hienostuneisuutta käynnistääksemme kännykän tai läppärin ja tavataksemme samanmielisiä sieluja ympäri maapalloa.

Ilon kokeminen auringonlaskusta ei tarvitse tuekseen sitä, miksi ja miten nuo värit ovat, mitä ovat.

EGOISKU

Mieli haluaa olla kontrollissa eikä pidä kovasti siitä ajatuksesta, että se on pimennossa monien tämän prosessin aspektien suhteen. Se sattuu vähän egoon. Se haluaa olla ohjaksissa. Ja se haluaa saada kunnian asioista, jotka menevät hyvin. Vaikka sielu järjestelee nuo asiat kulissien takana.

Mutta mielelle täytyy muistuttaa jälleen, että sielu ei ole erossa siitä, ihmispersoonasta.

Että ne toimivat yhdessä. Että ihmistä kunnioitetaan, arvostetaan ja rakastetaan. Sielu ei yritä ottaa hallintaa. Se on täällä rikastamassa ihmiselämäämme. Ollakseen vastuussa syvemmistä rytmeistä elämässämme … terveydestä, taloudellisesta yltäkylläisyydestä ja mikä tärkeintä, ilosta.

Mutta se tosiaan vaatii ihmistä olemaan vähän kärsivällisempi. Olemaan avoin vastaanottamaan, fokusoitumaan sydämeen, kun kyse on jokapäiväisistä valinnoista, ei niinkään mieleen.

Sydäntila on enemmän harmoniassa sielun kanssa kuin mieli. Tässä integrointiprosessissa on kyse sydämen avaamisesta. Se on portti sieluun.

Mieli yrittää suojella sydäntä hinnalla millä hyvänsä. Ja sydän on antanut liian monta kertaa periksi mielen peloille. Tämä prosessi pyytää meitä seuraamaan sydämen yllytyksiä mahdollisimman paljon jokapäiväisessä elämässämme.

Ja jos emme tee sitä, havaitsemme kohtaavamme enemmän epämukavuutta. Jos annamme periksi peloille ja teemme myönnytyksiä ilossamme jollain tavalla, se iskee meihin kovaa. Näin on, koska emme toimi enää 3D-todellisuudessa. Olemme nostaneet taajuuttamme, ja asumme nyt 5D-perspektiivissä.

Ja jos yritämme edelleen tehdä asioita, jotka eivät tuo meille iloa, tulos on hyvin epätyydyttävä.

Olemme kaikki kokeneet tämän.

Ja katsoessamme maailmaa näemme, että se luottaa edelleen 3D-perspektiiviin, vaikka planeetta on siirtynyt 4D-todellisuuteen (osittain kiitos meidän, tietoisuuspioneerien).

Siksi asiat näyttävät nyt kaoottisilta. Ihmiset yrittävät saada asioita tapahtumaan todellisuudessa, jota, no, ei ole enää olemassa. Tiedämme, mitä tapahtuu, kun yritämme tehdä asioita vanhalla tavalla uudessa energiassa.

Asioita tulee pintaan tunnustettavaksi, vapautettavaksi, muunnettavaksi ja transformoitavaksi. Taas kerran, kaikki tehdään sielutasolla. Mutta useimmille ihmisille se on alkuun erittäin epämukavaa.

Siitä syystä monet lähtevät nyt planeetalta. On liian epämukavaa nostaa taajuuttaan, mitä vaaditaan näissä uusissa energioissa.

Siis tämä oli pitkä tapa sanoa, miksi jäädä. Minulle syy on, että haluan tuntea, miltä tuntuu olla aidossa itsessäni, ehjä ja kokonainen, hengatessani paikallisessa kahvilassa.

Olen ollut siinä monta kertaa muutamana viime vuotena, tuossa ekstaattisessa tilassa, ja näin olen saanut maistiaisen siitä. Mutta nyt haluan hela hoidon. Miksi tyytyä toiseksi parhaaseen?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KAIKKI ON SYNKRONISMIA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Käynnistin iPadini aiemmin tänään ja tämä oli ruudulla.

(https://soulsoothinsounds.files.wordpre ... 0749cc.png)

(Teksti: perjantai, syyskuu 11)

Muutama vuosi sitten, yhtenä 911-vuosipäivänä, olin ostoksilla ruokakaupassa. Olin kassajonossa jonkun takana ja mietin, ostaisinko erään tavaran vai laittaisinko sen pois. Päätin ostaa sen. Niinpä laitoin sen koriini.

Kassa löi tavarani koneeseen, ja annoin hänelle 20 dollarin setelin. Hän vilkaisi kuittia, sitten minua ja taas kuittia. Siinä luki ylhäällä päivämäärä 9/11 (suom. huom. USA:ssa päivämäärä ilmaistaan kk/pv) … ja alhaalla "vaihtoraha $9.11".

Kyllä, tiedän. Se ei ole yhtä hämmästyttävää, kuin päättää viime hetkellä olla nousematta lennolle ja sitten tuo lentokone putoaa. Tai päättää olla menemättä töihin World Trade Centeriin 11.9.2001. Yksi nainen itse asiassa meni töihin sinne ja huomasi unohtaneensa suosikkikorunsa ja päätti mennä kotoa hakemaan sen. Sellaista mitä hänen ei tunnettu tekevän. Siinäpä vasta onnen rannekoru!

AUTOKARMAA

Pari vuosikymmentä sitten minulla oli viha-viha-suhde autooni. Se oli Ford Escort. Käytetty. Mahdollisesti väärinkäytetty. Eräs jonka kanssa olin suhteessa, osti sen minulle ystävältään, joka omisti romukaupan. Tarpeeksi sanottu.

Se pysähtyi säännöllisesti. Se täytyi käynnistää kaapeleilla muutaman kerran ja se hinattiin kerran, koska se hajosi jatkuvasti. Kun vein sen autopesuun, myös minut ja sisustus kasteltiin, pestiin ja huuhdeltiin. Yritin korjata tuulilasin vuotoja ilmastointiteipillä siinä onnistumatta.

Niinpä muistan toivoneeni, että tuo metallikasa varastettaisiin, jotta voisin käyttää vakuutusrahat parempaan menopeliin.

Pari viikkoa myöhemmin, kun olin jo kauan sitten unohtanut tuon päiväunen, jonotin tavaratalossa. Se oli pitkä jono. Oli joulunaika, joten minusta tuntui, että minun täytyi odottaa sitä joululahjaostokset kädessä. Onneksi aloitin epätavallisen kiehtovan keskustelun edessäni olevan naisen kanssa, kun odotimme kaikki kärsivällisesti.

Kun lopulta lähdin kaupasta, huomasin, että paljon ihmisiä tungeksi parkkipaikalla. Sitten huomasin poliisiautot. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Jonkun raukan autoa on varmaan kolhittu." Kun kävelin autoani kohti, sydämeni alkoi jyskyttää, kun oivalsin, että tuo raukka olin minä!

Honda Civic oli ängettynä niin lähelle Escortiani, että näytti siltä, että niiden pitäisi "hankkia huone". En voinut edes päästä kuskin puoleiselle ovelle, saati sitten avata sitä. Autoni lähtisi tältä parkkipaikalta vain hinausauton kyydissä.

Kuoleman aika, juuri oikeaan aikaan.

Jotkut ihmiset tulivat luokseni selittämään, mitä tapahtui. Ilmeisesti autoni oli viimeinen neljän auton ketjukolarissa. Mersu törmäsi toiseen autoon peruuttaessaan ja tuo auto törmäsi sitten toiseen samassa rivissä.

Yllättävää kyllä, kukaan ei loukkaantunut. Itse asiassa kaikkien tässä tapahtumassa mukana olleiden autojen omistajat näyttivät oudon hyväntuulisilta, kukaan ei näkyvästi vaikuttanut suuttuneen.

He olivat kaikki "onnekkaita", etteivät olleet omassa autossaan, kun tämä kaikki tapahtui.

Ja luonnollisesti tuo Mersu oli kovasti vakuutettu. Minulle tarjottiin summa, joka riitti kohtuullisen lempeästi käytetyn Saturnin ostamiseen.

Kun katson taaksepäin, tuo huono Ford oli vain heijastus siitä suhteesta, jossa olin tuolloin. Minusta tuntui käytetyltä ja väärinkäytetyltä.

Ja ollakseni rehellinen, tuo auto oli sen suhteen jatke, joka minulla oli itseni kanssa. Mutta se on toinen tarina.

Siis ponttini on – ja minulla tosiaan on sellainen – eikö kaikki ole synkronismia? Hyvät, pahat ja rumat? Silloin kun se on siistejä juttuja, joita tapahtuu meille, kuten täydellisen parkkipaikan saaminen, 11.11 kaikissa laitteissa tai nykyään se on 4.44, ja se oli 3.33 jonkin aikaa, niin kaikki meistä sanovat: "Vau, katso tuota, miten yhdistynyt olen. Olemme kaikki yhtä!"

Mutta kun nuo jutut eivät ole niin kovin hauskoja, on taipumusta pitää sitä huonona ajoituksena tai jonain, mitä teimme väärin!

Mutta väistämätön totuus on, että se kaikki on meidän energiaamme. Energia palvelee meitä aina. Se palvelee pelkoamme yhtä paljon kuin iloamme. Tämä ei merkitse, ettei meillä ole oikeutta suuttua tosissaan ja haluta heittää kivi ashramiin aika ajoin.

Mutta … ja tuntuu siltä, että mutkittelen vähän tässä postauksessa. Mutta kenties se on pointti. Ettei ole niin lineaarinen ja looginen ja pragmaattinen, vaan seuraa vain virtaa. Pysyy tuossa paikassa mahdollisimman paljon. Vaikka se näyttäisi vievän johonkin kummalliseen tai vieraaseen suuntaan.

No, nyt kyllästyin jo tähän aiheeseen. Joka tapauksessa, kiitos pistäytymisestä. Nauti synkronismista!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VASTAAN TYÖNTÄMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Oletko huomannut, että jos puskee elämässä liikaa jotain, se on vaikea saavuttaa. Tai vielä pahempaa, se työntää vastaan? On kyse sitten terveysongelmasta tai suhdeongelmasta tai yhteiskunnallisesta tai poliittisesta aatteesta. Mitä enemmän pusket sitä, sitä enemmän se työntää vastaan. Eikä mikään oikeasti ratkea.

Keskusteluissa toiset yrittävät toisinaan saada minut kiihtymään, on kyse sitten jostain poliittisesta tai yhteiskunnallisesta asiasta. Minulla suurin tunteiden laukaisija on ollut naissukupuoleen liittyvät kysymykset. Miten helppoa niistä onkaan naisena kiihtyä. Ja minä teen sitä. Useammin kuin olen tarttumatta syöttiin.

Mutta poikkeuksetta tuo keskustelu on aivan turhaa. Toinen ei taivu omaan suuntaani, vaan esittää oman perspektiivinsä aina vain kärkevämmin.

Sitten oivallan, että on ok ilmaista oma perspektiivini, mutta teen sen enemmän itseni vuoksi, kuin toisen. Loppujen lopuksi, kuka välittää paskaakaan, mitä hän tai kukaan muu ajattelee?

Jos jokin on edelleen herkkä alue minulle, niin se on minun ongelmani, ei heidän? Ei merkitse, että teen jotain väärin kiihtyessäni. On inhimillistä tuntea edelleen nuo syvät haavamme menneisyydestä. Enkä välitä siitä, miten pitkällä olemme oivaltamisessamme – joitain haavoja vaanii edelleen pinnan alla.

Ne puhdistuvat – siitä ei ole epäilystäkään – mutta joitain niitä puhdistetaan edelleen.

Jos tarkastelemme Jeshuaa, hän oli mies, joka usein käänsi toisen poskensa myötätunnosta toisia ja itseään kohtaan. Hän ei osallistunut draamaan. Mutta oli aikoja, jolloin hän ei sietänyt "typeryksiä".

Itse asiassa, lopussa hän ei pystynyt vastustamaan yritystä todistaa vallanpitäjille, että hänen perspektiivinsä oli oikea. Eikä se päättänyt hyvin hänen kannaltaan. Marttyyrin esittäminen ei ollut hänen tarkoituksensa.

Mutta se on täydellinen esimerkki vastaan työntämisestä. Hän työnsi heitä, ja he työnsivät vastaan.

Tässä uudessa tavassa luoda todellisuutemme, korkeammasta perspektiivistä, ei ole kyse puskemisesta. Siinä on kyse sallimisesta, hyväksymisestä ja vastaanottamisesta. Ei epäkunnioituksen sallimisesta toisilta, ei – meidän täytyy edelleen laittaa rajat ja olla sallimatta toisten syödä energiaamme. Siinä on kyse oman energiansa antamisesta palvella.

Se ei epäilemättä ole tapa, jolla muut ihmiset lähestyvät elämää. He ovat edelleen toimintasuuntautuneessa versiossa. Eikä siinä versiossa ole mitään väärää. Ei lainkaan. Se toimii heillä jollain tavoin. Mutta lopulta he kyllästyvät siihen ja siirtyvät eteenpäin, kuten me olemme tehneet.

Mutta uudessa tavassa on oppimiskäyrä. On taipumusta haluta palata takaisin vanhaan versioon, kunnes oivaltaa, että uusi versio on hyvin paljon tehokkaampi.

Mutta sitä odotellessa on taipumusta kirota uusi tapa – tuntea, kuin meille olisi annettu ala-arvoinen tuote. Mutta onneksi latasimme valaistumisemme uusimman version, ja vanha versio on siirretty menneisyytemme romukauppaan.

Eikä oikeasti ole paluuta takaisin. Olemme kaikki kokeneet, millaista on yrittää tehdä asioita vanhalla tavalla. Ne kostautuvat usein. Kohtaamme välittömästi tuon puskemisen seuraamukset.

Meistä tulee intiimisti tietoinen, miten tämä universaali laki toimii. Energia palvelee meitä aina. Se palvelee kärsimättömyyttämme omalla versiollaan kärsimättömyydestä. Se palvelee puuteuskomustamme omalla versiollaan puutteesta. Tämä energia on neutraalia, kunnes täytämme sen itsellämme. Ja jos olemme ajan kuluessa leikkineet arvottomuusilluusion kanssa, energia luo tilanteita heijastamaan tuota uskomusta.

Mikään universumin toimintamäärä ei voi kompensoida puutteentunnetta Tai arvottomuudentunnetta. Mutta voimme leikkiä tuolla uskomuksella. Ja olemme kaikki tehneet sen. Katsotaanpa, miten voimme luoda puutetta. Tai yltäkylläisesti resursseja.

Ihmiset ovat luoneet taloudellista yltäkylläisyyttä itselleen ilon paikasta ja puutteen paikasta. Miten niin voi olla? Eikö arvottomuudentunne luo yltäkylläisyyden puutetta?

Ei välttämättä. Mielenkiintoista kyllä, joku voi vetää puoleensa yltäkyllin rahaa ja resursseja uskomalla, että raha ratkaisee hänen ongelmansa.

Mutta pian hän oppii, että energiat (tässä tapauksessa paljon rahaa) vain suurentaa taustalla olevia ongelmia. Niinpä usein hänen elämänsä hajoaa ja hän menettää kaiken tuon energian (rahan).

On upea kokemus siinä, miten leikitään energialla. Siinä kaikessa on kyse meidän energiastamme.

Useimmat ihmiset uskovat, että varallisuuden saamisessa on kyse siitä, että tekee kovasti työtä tai tuntee oikeat ihmiset, tai täytyy olla fiksu ja ymmärtää taloutta tai raha-asioita, tai täytyy olla korruptoitunut.

Hyvin harvat ihmiset ymmärtävät, että kaikessa on vain kyse energiasta. Ja suhteestamme tuohon energiaan. Mutta useimmat ovat ehdollistuneet uskomaan, että meidän täytyy ansaita rahaa. Ja eikö ajatus jonkin ansaitsemisesta ole sama, kuin että meidän täytyy osoittaa arvoisuutemme?

Kun sitä ajattelee, se on erittäin kummallinen olemistapa. Se ajatus, että energia on tuolla jossain, ja se täytyy ansaita. Tai varastaa toiselta.

Mutta taas kerran, se on vastaantyöntämisdynamiikkaa. Jos painan tarpeeksi kovaa, kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, kunnes jään eläkkeelle tai kupsahdan, voin ansaita elantoni tällä planeetalla.

Ja on se uskomus, että ellemme ole onnekas, voita lotossa, nai rahaa, saa sievoista omaisuutta tai perintöä, ainoa vaihtoehto on tehdä työtä elannoksemme.

Yltäkylläisyys on itse asiassa energiamme sallimista palvella meitä, ja toisista voi näyttää taianomaiselta se tapa, miten asioita virtaa elämäämme. Siihen ei liity kamppailua. Tarpeemme tyydytetään, ennen kuin edes oivallamme tarvitsevamme mitään.

Kyse ei ole myöskään varallisuuden keräämisestä. Mestari luo, mitä haluaa tai tarvitsee, ja energia saapuu täydelliseen aikaan. En ennemmin eikä myöhemmin. Mutta tällainen elämäntapa vaatii valtavaa luottamusta Itseen.

Uusi suhteemme ja aito suhteemme energiaan on ymmärrys, että se on sisällämme. Että tietoisuutemme luo ja käyttää energiaa siihen, mitä se tarvitsee.

Ja että energia on rajatonta.

Se käsitys, että se on rajallista, on vastoin kaikkea, mihin elämä perustuu tällä Maa-planeetalla. Näin on, koska ihmiset samaistuvat ruumiilliseen puoleensa. He näkevät kehon, joka ikääntyy ja kuolee. He menettävät muita ihmisiä elämässään. Rahavarat ehtyvät.

Mikään täällä ei ole pysyvää. Ja tietysti se on totta. Mutta on myös totta, että voimme luoda loputtomasti iloa, loputtomasti taloudellisia resursseja ja loputtomasti terveyttä, niin kauan kun olemme tällä planeetalla.

Tällä planeetalla on riittävästi energiaa ruokkimaan, vaatettamaan ja majoittamaan jokaisen ihmisolennon. Ja paljon jää ylikin. Puutteen on luonut mieli omiin tarkoituksiinsa.

Myös elämää vastaan työntäminen on mielen luomaa selviytymistä varten. Kun on uskomus, että energia on tuolla jossain ja se täytyy ansaita tai valjastaa jotenkin yrittämällä ja kovalla työllä, se on aina kokemuksemme.

Itse asiassa, siitä on tullut ihannoitua ja Hollywoodisoitua. Teemoina kova työnteko, kamppaileminen ja arvokkuutemme todistaminen ovat temmanneet meidät katsomaan televisio-ohjelmia ja elokuvia. Suurimmat sankarimme historiassa ovat olleet sotilaita ja sotureita. Olemme olleet noita sotilaita ja sotureita itse. Monta kertaa.

Niinpä uusi versio vaatii meitä laskemaan miekkamme. Taistelu on ollut ohi jo melko pitkään. Erityisesti mielen ja sydämen välinen taistelu.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ITSESTÄ IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.9.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Puhumme pitkään siitä, miten tärkeää on päästää irti tietyistä toimista tai suhteista tai ryhmistä elämässämme. Mutta ei ole mitään tärkeämpää kuin itsestämme irtipäästäminen.

Ja se itse josta puhun, on ihmispersoonamme tarina. Koko historiamme Mariana tai Frankina tai millä tahansa nimellä kutsummekin itseämme.

Ainoa tapa jolla voimme siirtyä omaan vapautemme tässä kehossa valaistuneena ihmisenä, on päästää irti, rakkaudella ja kunnioittaen, koko sukulinjastamme ja kaikista niistä tarinoista ja haavoista, joita on tullut sen myötä.

Se ei merkitse, että historiaamme ei enää ole, mutta sielumme tiivistää kaiken viisauden kaikista noista kokemuksista meille.

Emme ihmisenä tee mitään tuosta tiivistämisestä. Emme voisi, vaikka haluaisimme. Pikemminkin ihmispersoona haluaa pitää kiinni tuosta menneisyydestä. Se samaistuu siihen syvällä tasolla.

Niin paljon kuin tunnemme taakaksi esi-isiltä perityn kehomme ja kaiken tuon perityn roskan, ja niin paljon kuin haluamme siirtyä monien haavojemme yli, joita on tästä ja muista elämistä, meissä on edelleen osa, joka ei ole halukas päästämään siitä irti.

Joskus olemme haluton päästämään irti työpaikasta tai ystävyydestä, koska pelkäämme yksinäisyyttä. Tarkoitan, miten monesta ihmisestä voimme päästää irti, ennen kuin olemme kirjaimellisesti yksin tässä maailmassa. Emmekö jo aika ajoin tunne kovasti tuota yksinäisyyttä?

Siis tarve päästää irti koko sukulinjastamme, joka jatkuu vuosituhansien taakse, tuntuu vaikealta tehtävältä. Se merkitsee, että olemme kirjaimellisesti yksin tässä maailmassa. Se on pelottava ajatus.

Mutta sen vuoksi olemme täällä, uskomattoman kokemuksen pioneereina. Ruumiillistamme tietoisuutemme, pysyen täällä ja kulkien planeetalla ihmisinä, jotka ovat sulautuneet yhteen Kristus-itsensä, "minä olen" -olemuksensa kanssa.

Ja olemme tehneet juuri sen. Olemme päästäneet irti menneisyydestämme. Siitä syystä meistä tuntuu usein tyhjältä. Siitä syystä emme pysty samaistumaan kovin paljon ulkoiseen maailmaan, tai toisinaan omaan perheeseemme ja ystäviimme.

Mutta sen sijaan, että näemme nämä oireet negatiivisena kokemuksena, miksi emme näkisi niitä merkkinä, että päästämme todellakin irti tarinoistamme ja kaikista niihin liittyvistä haavoista?

Kaikesta traumasta ja kaikista fyysisistä ongelmista, jotka eivät koskaan edes olleet meidän. Ja se on seuraava pointtini.

Kaikki nuo tarinat kaikissa noissa elämissä, ja kaikki nuo haavat, masennukset, riippuvuudet, pelot, epäilykset … mikään siitä ei ole meidän. Ei ole koskaan ollut. Olet kuullut kaiken tämän aiemmin. Mutta tällä hetkellä on tärkeää muistuttaa itsellemme, että nuo kokemukset, nuo tunteet ja nuo fyysiset vaivat, joita näytämme jossain määrin edelleen kanniskelevan … eivät ole meidän. Ja niiden aika on tullut.

Se ei tietenkään merkitse, että pääsemme eroon kaikista jutuistamme. Emme voi odottaa sitä tapahtuvan. Varjoihin jää aina juttuja. Myös oivaltamisen jälkeen on juttuja, mutta erona on, etteivät ne enää laukaise tunteitamme.

Mutta ihmisessä on surua, jota täytyy kunnioittaa. Hän päästää irti siitä, kuka hän luuli olevansa. On suremista. On myös koko joukko häiriötekijöitä, jottei hän tunne tuota surua.

Mutta ennemmin tai myöhemmin ihmisitsemme täytyy tuntea se, mitä tulee esiin, kunnioittaa sitä ja päästää siitä irti.

Mutta hyvä uutinen on, että kun vapautamme vanhat esi-isiltä perityt kaavat olemuksestamme, viitoitamme tietä sille, että esi-isämme ja myös lähiperheemme jäsenet tekevät samoin. Vapauttavat myös itsensä.

Mitään ei oikeasti menetetä. Se on vain suuri illuusio, että menetämme ihmisiä. Päästämme irti vanhasta yhteydestämme heidän kanssaan, joka sisälsi toimimattomia kaavoja. Kaavoja jotka eivät palvelleet heitä tai meitä.

Mutta osa siirtymistä täysivaltaisuuteemme on luoda fyysinen keho, joka on vapaa vanhoista uskomuksista ja ajatusmalleista, jotta siitä voi tulla todellinen kehomme. Keho joka heijastaa todellista tietoisuuttamme.

On taipumusta päästää irti joistain jutuista, mutta roikkua sukulinjamme muissa asioissa. Sori, sitä ei voi tehdä. Se on kaikki tai ei mitään. Toisin sanoen, emme voi mennä omaan vapauteemme, jos roikumme edelleen menneisyydessämme.

Taas kerran, se ei merkitse, ettemme voi olla ylpeä perinnöstämme ja nauttia perheemme tavoista ja perinteistä. Itse asiassa voimme nauttia niistä vielä enemmän, sitten kun olemme vapaa.

En ole koskaan erityisemmin nauttinut joulusta. Se tuntui surulliselta ajalta minusta. Ja vain yhdeltä velvollisuudelta. Ja niin oli, koska olin sellainen empaatti, että sisäistin toisten surun. Mutta kun päästin irti menneisyydestäni kaikkine suruineen ja kaikesta velvollisuudentunteesta sen juhlimiseen, voin nyt nauttia joulun ydinolemuksesta enemmän kuin koskaan.

Rakastan koristeita ja joulumusiikkia. Mutta näin on, koska enää ei ole sitä mielleyhtymää, että ne ovat surullisia tai tuntuu yksinäiseltä ja masentuneelta.

Monin tavoin olen vapautunut oman menneisyyteni ja perheeni menneisyyden raskaudesta. Erityisesti perheen naisiin liittyen.

Mutta minun täytyy kunnioittaa sitä prosessina, jossa on aikoja, jolloin tunteeni laukaistaan ja tunnen nuo haavat.

Emme yritä päästä eroon ihmiskokemuksistamme. Ei lainkaan, mutta kun siirrymme Oivaltamiseemme, nuo kokemukset ovat paljon vapaampia menneisyytemme raskaudesta ja rikastetumpia sielumme iloilla.

Ja kokemuksemme oivaltaneena ihmisenä enemmän kuin korvaavat sen menetyksentunteen, jota meillä saattaa olla nyt. Aito, ikuinen itsemme tietää, että nuo tunteet, pelot, yksinäisyys, tylsyys ja epäily ovat illuusioita. Ne eivät ole meidän, ja niistä päästetään irti juuri tälläkin hetkellä, kun silmäsi ovat tällä sivulla.

Mutta muista, että ennen jokaista suurta muutosta tietoisuudessa, on ollut isoja pelkoja ja epäilyjä.

Siis pidä hauskaa päästäen irti SINUSTA. Ja pidä hauskaa, kun oivallat, ettei mitään ole todellisuudessa menetetty.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

NÄKÖKULMA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun tänä aamuna kävelin Paneraan, menin tavalliselle paikalleni tiskillä, jossa on seinässä pistorasioita, jotta voin ladata iPadini, josta tuntuu akku tyhjenevän useammin (se on toinen tarina). Heitin tavarani tiskille. Barista jonka tunnen, antaa minun istua tiskin ääressä, vaikka se rikkoo kahden metrin sääntöä. Nykyään on vähän löysempää.

Mutta nainen viereisessä pöydässä informoi minulle, että tiski oli kiellettyä aluetta. Hymyilin hänelle ja sanoin: "Kaikki on ok, barista antaa minun istua tässä."

Siihen hän vastasi: "Mutta siinä ei ole kahta metriä."

Saattaa kuulostaa piittaamattomalta, mutta luulin, että useimmat ihmiset ovat tässä kohtaa jo rennompia viruksen osalta. Olin väärässä.

Heilautin anteeksipyynnön ja löysin toisen löydän, jossa oli onneksi pistorasia. Kaikki siis selvisi.

Paitsi … no, se suututti minua. Älä käsitä minua väärin, kunnioitan täysin tuota sääntöä, kun pyydetään, ja kunnioitin tietysti tuon naisen pyyntöä. En haluaisi elää maailmassa, joka ei kunnioittanut.

Paitsi … olin vihainen. Ja tiedän miksi. Se on vain vähän kärsimättömyyttä.

Ymmärrän, miksi koronavirus on tänä aikana tällä planeetalla, eikä se ole sattumanvaraista. Ymmärrän, että jos se tarttuu johonkuhun, hän kutsui sen omasta tarkoituksestaan, vaikkei hän tiedostaisi tuota tarkoitusta. Tasolla jota hänen ihmismielensä ei käsitä, hän tarvitsee sen apua tietoisuutensa muuttamisessa. Virus on täällä tänä aikana auttamassa ihmisiä muuttamaan tietoisuuttaan, joka on ollut jumissa.

Ymmärrän myös, että nämä maskit joita meitä pyydetään käyttämään, estävät hyvin vähän infektiota, vaikka ihmisiin tarttuisi sattumanvaraisesti.

Ymmärrän, että useimmat ihmiset ovat niin pihalla viruksen tarkoituksesta, että he uuvuttavat itsensä.

Kourallinen meitä ymmärtää tämän, me jotka olemme käyneet läpi heräämisemme ja me – hetkinen, puhun omasta puolestani – minä en ole koskaan ollut huolissani tämän viruksen tarttumisesta, koska en ole tuosta maailmasta.

Mutta joskus on vaikeaa tarkkailla tuota maailmaa, joka edelleen uskoo, että jokin ulkopuolelta voi sattumanvaraisesti tulla sen kokemuksiin.

Mutta toisaalta, on ihmisluonne tuntea alttiutta asioiden tapahtumiselle ulkopuolelta. Tunnen tuolla tavalla joistain muista asioista elämässäni, niin pitkälle kuin olen päässytkin tässä heräämisessä. Mutta ymmärrän enemmän kuin koskaan, että nuo tunteet, pelot, huolet tulevat mielestäni. Eivät sydämestäni tai sielustani. Ja vaikka nuo tunteet ovat hyvin mukaansatempaavia, se ei merkitse, että ne ovat totuuteni.

Minusta tulee tietoisempi sitä, että se mitä koemme ulkopuolella, on omassa energiassamme. Ja minusta tulee terävämmin tietoinen siitä, kun aikaa kuluu.

Tai kenties toinen tapa ilmaista se: asioita ja tilanteita vedetään luoksemme suhteessa siihen, mitä hallitsevaa taajuutta lähetämme. Energia palvelee meitä aina, vaikkei siltä näyttäisikään. Se palvelee iloamme, ja se palvelee pelkoamme. Se ei tee eroa.

Käyttäessämme esimerkkinä sitä naista, joka pyysi minua tänä aamuna istumaan muualla … jos hallitsevat energiani olisivat taistelunhaluisia, olisimme luultavasti joutuneet riitaan. Sanalliseen, tai pahempaan.

Mutta en ole enää kiinnostunut draamasta, ainakaan siinä määrin, että saisin mustan silmän tai heitettäisiin tuolilla.

Siis pointtini on, ja minulla on tosiaan sellainen … No, sinä luet tätä, joten olet niitä, jotka ymmärtävät, mitä esitän tässä.

On monia perspektiivejä samasta tilanteesta. Käytännöllinen ja laajempi. Useimmat ihmiset ovat käytännön perspektiivissä. He eivät pysty näkemään suurempaa kuvaa energiatasolla.

Mutta he alkavat tuntea, että elämä sellaisena kuin he tietävät sen, on muuttunut ikuisiksi ajoiksi. He ovat hämmentyneitä. Ja he ovat puolustuskannalla, vielä enemmän koska heistä tuntuu hyvin haavoittuvalta.

Mutta he uskovat olevansa haavoittuvia jollekin "tuolla ulkona", eikä loppua ole näkyvissä, he uskovat.

Siinä kohtaa me tulemme mukaan. Ymmärrämme, että on suurempi kuva ja että luomme todellisuutemme omilla energioillamme. Olemme käyneet läpi sen, mitä ihmiskunta käy nyt läpi.

Elämämme ei ole kuvankaunista, mutta meillä on tosiaan laajempi perspektiivi, ja vain olemalla tällä planeetalla tänä intensiivisenä aikana voimme näyttää muille, miten se tehdään – vain nauttimalla elämästä, ilman draamaa ja pelkoa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

ON VAIN YKSI TOTUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
15.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hei ystävä, yritätkö vielä saada tolkkua ulkoisesta maailmasta? Laukaiseeko se vielä tunteesi? Tai kenties sen tekevät ystäväsi tai perheesi? Osallistutko vielä draamaan?

Vai vetäydytkö nyt enemmän taka-alalle kaikkeen siihen liittyen? Alatko oivaltaa, että planeetalla on miljardeja ihmisiä ja se merkitsee, että on miljardeja totuuksia?

Jokainen ihminen on täysivaltainen ja omien kokemustensa luoja. Hän on luonut oman todellisuutensa ja omat totuutensa.

Ja itse asiassa kaikki nuo totuudet ovat keksittyjä. Ne ovat illuusiota, joka on luotu elämänpelin pelaamiseksi maan päällä.

On käytännössä vain yksi totuus ja se on: minä olen olemassa.

Olen ikuinen. Sinä olet olemassa, ja olet ikuinen. Loppu on vain keksittyä, jotta voidaan saada tämän rikas ihmiskokemus.

Myös ihmispersoonasi on keksitty, se on ikuisen itsesi, sielusi, luomus.

Mutta jos yrität vielä saada toiset olemaan väärässä totuuksiensa vuoksi, koska ne eroavat omistasi, et koskaan voita. On aika luopua tuosta taistelusta, erityisesti jos haluat tuntea sielusi iloa. Koska niin kauan kun yrität selvittää ja vaikuttaa muutokseen "tuolla ulkona" tai omassa elämässäsi, sielusi perääntyy rakastavasti.

Sielusi ei sekaannu omaan luomukseensa, sinuun. Se antoi sinulle vapauden tehdä omat valintasi.

Mutta etkö ole huomannut, että kaikki tuolla ulkopuolella on vain loputonta teeskentelyä? Mitään ei oikeasti ratkaista. Se on kaksinaisuutta. Se on luotu draamajuhlia varten.

Kysymys on: oletko valmis päästämään siitä kaikesta irti ja vain sallit, että sielusta tulee suloisin liittolaisesi. Uskottusi, kuljettajasi?

Koska jos vaadit saada ajaa, kolaroit ja palat, vertauskuvallisesti, eikä se ole tarpeellista.

Olet mahtava luoja. Olet luonut ihmisilmaisusi. Ja tuo ihminen kyllästyy nyt elämänpeliin maan päällä. Jos samaistut näihin viesteihin, olet valmis maanpäällisen elämän osalta sellaisena, kuin olet tuntenut sen.

Olit valmis jo jokin aikaa sitten. Olet transformaatioprosessissa, ja monet teistä ovat menettäneet elämässään asioita, jotka tuntuivat arvokkailta. Mutta se oli välttämätöntä, koska ne eivät enää palvelleet teitä.

Voitko luottaa, ettet tehnyt mitään väärin? Että kaikki mitä teit, oli sielusi viisautta varten?

Voitko luottaa, että olet juuri siinä, missä sinun tarvitsee olla? Vaikka huomaisit edelleen yrittäväsi vaikuttaa muutokseen ihmisperspektiivistä. Sekin on ok sielullesi.

Mutta kyllästyt sitten siihen ja haluat tulla takaisin kotiin sieluusi. Koska sielusi ei osallistu mihinkään tuohon meluun "tuolla ulkona".

Se ei ole kiinnostunut draamasta. Se ei ole myöskään kiinnostunut tunnedraamasta. Kaikesta mielen melusta, peloista, korkeista ja ankeista tunteista.

Ne ovat sille ok, sillä se ei tuomitse niitä hyväksi tai huonoksi. Eikä kyse ole tunteiden työntämisestä pois. Se ei vain osallistu niihin.

Tämä on myötätuntoa, ystäväni. Se on syvintä rakkautta sielultasi sinulle, rakkaalle ihmiselleen.

Voitko tuntea tuon rakkauden? Se on aivan siinä. Hengenvedon päässä. Se on aina ollut. Voitko antaa sielusi rakastaa sinua sellaisena, kuin olet. Koska se rakastaa.

Voitko antaa sen kietoa käsivartensa ympärillesi, kun olet peloissasi tai surullinen? Kun olet hämmentynyt?

Nimittäin ihminen ei pysty selvittämään elämää. Se on yksi asia, josta sinun täytyy luopua, jos et ole jo luopunut.

Jumaluutesi huolehtii kaikesta sinun puolestasi. Sinä, ihminen, koet sen reaaliajassa. Mitä enemmän voit rentoutua ja sallia kokemukset, sitä helpompaa ja iloisempaa on.

Sinun ei tarvitse jatkaa kolaroimista ja palamista. Luota, että sielusi tietää, mitä tarvitset ja mitä syvimmät halusi ovat. Sielusi hoitaa sen kaiken.

Päästä irti odotuksista, miten se tapahtuu tai milloin. Se vain kuluttaa energiaasi. Tiedät, että tuntemasi väsymys tulee enemmäkseen sitä mentaalijumpasta, jota ajattelet sinun tarvitsevan tehdä.

Ei ole mitään, mitä sinun täytyy selvittää tai minkä vuoksi taistella. Ja sielusi, jumaluutesi, herää siinä rinnallasi. Se herää uuteen kokemukseen, jota sillä ei ole koskaan ennen ollut. Näkemään ja tuntemaan elämää sinun silmilläsi – ja sinä heräät näkemään ja tuntemaan elämää sielusi silmillä.

Verhot ovat melkein poissa sinun ja sielusi väliltä. Tiedän, että tunnet sen.

Kaikki on hyvin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MINUT POTKAISTIIN ULOS ROBERT CRUMBIN ARVOSTAJAYHTEISÖSTÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minut potkaistiin ulos Robert Crumbin arvostajayhteisöstä FaceBookissa.

Tiedän, että kehotin viisaasti viime postauksessani lakkaamaan yrittämästä muuttaa maailmaa "tuolla ulkona", koska se ei toimi ja on yhtä monia totuuksia, kuin ihmisiä tällä planeetalla.

Ja oman todellisuusversiomme mestarina/isäntänä, meidän täytyy arvostaa kaikkien muiden versioita. Riippumatta siitä, miten v**un tylsä se on.

Ensinnäkään en muista liittyneeni Robert Crumbin FB-ryhmään, koska se on yksityinen. Mutta ilmeisesti olin liittynyt, ja se tuli esiin uutissyötössäni tänään – Crumbin piirtämä kuva uhkearintaisista naisista heristämässä nyrkkiä voiton merkkinä, ja siinä sanottiin: "Naiset Trumpin puolesta 2020".

Kun katsoin kommentteja, oli yllättyneitä reaktioita, että konservatiivit käyttävät hyvin paljon Crumbin kuvia tällä tavalla.

Tuossa kohtaa en voinut itselleni mitään. Tiesin, että minun olisi pitänyt lähteä pois. Kenties oli vain kyllästynyt. Mutta kommentoin: "Crumbin taide on erinomaista, mutta hän ei ollut se vaihtoehtokulttuuria edustava ja järjestelmän vastainen ihminen, joka hänen ihailijansa luulivat hänen olleen. Hänen taiteensa oli naisvastaista, seksististä ja rasistista, jotka ovat kaikki patriarkaalisen vallanpitäjä- ja valtavirtakulttuurin piirteitä."

Sain yhden "tykkäyksen" ja muutaman vastustavan, ja myös mauttoman vastauksen. Heidän puolustuksensa Crumbille oli, että hän on itse Trumpin vihaaja. Niinpä se vapautti hänet kaikesta naisvihasta.

Sitten lievensin seuraavaa kommenttiani sanoen: "Kenties se ei ole lainkaan Crumbin tarkoitus. Kenties kyse on siitä, miltä katsojasta tuntuu, kun näemme kuvia, joissa naisia halvennetaan, esineellistetään, raiskataan ja käytännössä silvotaan. Koska se on vain taidetta. Ja taide on subjektiivista. Kuvottavatko nuo kuvat meitä? Vai saavatko ne meidät kikattamaan? Kenties se on todellinen pointti. Koska tuo reaktio kertoo paljon. Ja se kaikki on meissä. En usko, että kukaan on täysin vapaa seksismistä ja naisvihasta. Feminiinisyyden halveksunnasta. Se on syvälle juurtuneena meihin, miehiin ja naisiin, meidän kulttuuriimme. Feminiinisyyden torjunta. Naiset kärsivät epätasapainosta yhtä paljon kuin miehet. Siis kyllä, Robert Crumb palvelee meitä omalla tavallaan, paljastamalla sisäiset varjonsa ja auttamalla meitä näkemään omamme. Kaikki on hyvin."

Luulin, että tuo kommentti saisi minut selville vesille.

Mutta seuraavana aamuna ilmoituksen mukaan oli monta kommenttia, ja kun yritin mennä lukemaan niitä, sitä ei sallittu. Minut suljettiin pois.

Tulee mieleen Crumbin komiikka "poikien klubi, tyttöjä ei sallita".

Mutta pointti on – ja osaa minusta nolottaa myötää se – että se mitä minulle tapahtui, on ehdottomasti oma tekeleeni. Työnsin jotain vastaan, ja se työnsi takaisin. (Ks. postaukseni "Vastaan työntäminen" 20.9.2020)

Ja kaikki on hyvin. Opin jotain itsestäni, ja todellisuudessa siitä on joka tapauksessa kyse. Opin, että minua ärsyttää edelleen naisena olemiseen liittyvät ongelmat.

Ja voimme perustella, että no, kyllä, tietysti, elämme patriarkaalisessa maailmassa ja sitä on kaikkialla. Se on hienovaraista ja se on silmiinpistävää. Tarkoitan, että edes tuhannet ihmiset jotka ihailevat ja palvovat Robert Crumbin taidetta, eivät näe sitä. Se on niin salakavalaa, että se on usein näkymätöntä. Näin hyväksyttävää.

Mutta sitten kun menin ravistelemaan heidän häkkiään, he murisivat minulle. He eivät olleet valmiita näkemään sitä itsessään. Ja oikeasti se on ok. Se ei ole minun asiani.

Ja kenties minussa on edelleen jotain, mikä on vihainen feminiinisyydelle, ja projisoin sen heihin. Loppujen lopuksi, on tavallaan vaikea myöntää, että haudon edelleen jotain sisäistettyä naisvihaa.

Mutta se teki minut myös tietoiseksi, että on aika päästää siitä irti. Vapautua tuosta vanhasta tarinasta, kuka olin. Kaikki nuo monet elämät olivat vain kokemuksia, jotka annoin itselleni. Ja olin kummallakin puolella – olin uhri ja olin hyväksikäyttäjä.

Ja sieluni, Merlinini, tiivistää sen kaiken viisaudeksi, jonka otan mukaani, kun lähden tästä paikasta.

Ja kuka tietää, olen saattanut sytyttää tuon FB-ryhmän johonkin ihmiseen valon tuntea oman varjonsa. Tuntea oman feminiinisyytensä torjumisen.

Se on hyvä aloituskohta hänelle.

Ja kun sitä ajattelee, itserakkaus, rakkauden salliminen sielultamme ihmisitseemme, sisältää varjomme hyväksymisen ja sen kunnioittamisen.

Koska tuo varjo, tuo pimeys, on myös jumaluutemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

METAMORFOOSI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.10.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme kaikki kuulleet "toukasta perhoseksi" -analogian kuvaamassa sitä transformaatioprosessia, jota käymme läpi. Ja sanoisin, että se on melko osuva. Meidät murskataan, jauhetaan ja lingotaan, tullaksemme suurenmoiseksi perhoseksi toisessa päässä. Mutta kysymme, miten kauan. Milloin saamme lentää?

Ja valitettavasti ihmistoukalle ei ole vastausta, joka voisi mitenkään tyydyttää. Mutta yksi asia on varma. Toukka ei jää koteloon ikuisiksi ajoiksi. Lopulta se on transformoitunut ja sillä on siivet, joilla lentää.

Se milloin tämä täsmälleen ottaen tapahtuu, ei riipu ihmisestä. Prosesseja tapahtuu tasoilla, joita ihminen ei voisi mitenkään ymmärtää. Ja sielu huolehtii niistä.

Sielusi tietää, minkä muutosmärän ihminen pystyy käsittelemään, ja varmistaa, ettei ihmistä vaaranneta liian nopeasti tapahtuvilla asioilla. Ettei mieli ja keho ylikuormitu liian paljosta liian pian.

Ihmisellä on taipumusta olla huolissaan, ettei se tee riittävästi nopeuttamaan prosessia, mutta todellisuudessa se tapahtuu joka tapauksessa. Se on käynnissä ihmisen peloista ja huolista riippumatta.

Todellinen kysymys on: haluammeko sen olevan sujuvampi kokemus matkan varrella vai sellainen, missä on paljon vastustusta, mikä tekee siitä kaoottisen? Tai kaoottisemman kuin on tarpeellista?

Irtipäästäminen menneisyydestämme, haavoistamme, aspekteistamme jotka yrittävät pitää meidät jumissa menneisyydessä … emme ole vastuussa edes siitä. Sielumme on ohjaksissa myös sen osalta.

Ihminen on täällä vain kokemassa sen. Kokemassa sielun läsnäolon ja nauttimassa elämästä.

Vaikka se voi tuntua pelottavalta toisinaan, ja hämmentävältä ja turhauttavalta, yksi asia pysyy. Sielusi rakastaa sinua syvästi. Se tietää tarpeesi ja sydämesi toiveet.

Ja se pyytää sinua luottamaan. Luota sielusi tuovan sinulle ilon, jota ansaitset. Luota sen tuovan sinulle parhaalla tavalla. Tavalla jota et luultavasti ihmisenä odota. Tai ymmärrä. Sinulla ihmisenä on uskomaton mielikuvitus, mutta se ei ole koskaan yhtä hämmästyttävä kuin sielusi.

Siis miksi et anna sen toimittaa sinulle hyvää tavalla, joka tekee vaikutuksen?

Kutsu sielusi lähelle, kun olet surullinen tai peloissasi, ja anna sen tyynnyttää sinua. Pyydä sitä auttamaan sinua näkemään ongelmasi omasta perspektiivistään. Se auttaa sinua tavoilla, joita et pysty kuvittelemaan.

Se haluaa sinun tietävän, että asiat saattavat näyttää pahenevan jonkin aikaa, mutta luottavan siihenkin.

Se pyytää sinua luottamaan, että se opastaa sinua ja transformoi sinut juuri oikealla tavalla ja juuri oikeaan aikaan, mikä on räätälöity sinulle.

Se pyytää sinua vain rentoutumaan. Tietämään, ettei ole mitään tehtävää. Ettet sinä ole tehnyt mitään väärää. Se haluaa sinun tietävän, että se tekee transformoinnin ja sinä olet juuri siinä, missä sinun tarvitsee olla.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

INTENSIIVISTÄ TARKOITUKSELLA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
14.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muutaman viime viikon sanominen intensiiviseksi olisi vähättelyä. Oli kyse sitten kaksinaisesta polarisoituneesta maailmasta ulkopuolella tai sisäisestä maailmastamme, on ollut paljon voimakkaita tunteita ja kenties fyysistä, taloudellista ja suhdemullistusta.

Asiat ovat intensiivisiä ja tulevat vielä intensiivisemmiksi. Tämä on, enemmän kuin mikään muu, aikaa jolloin meidän täytyy vetää muutaman kerran syvään henkeä ja kääntyä sisäänpäin.

Jos vihjaa, että jokin itsemme ulkopuolella – on kyse sitten politiikasta, jostain suhteesta tai tapahtumasta – on vastuussa siitä, miltä meistä tuntuu, ei ota mestaruuttamme vakavasti.

Ei niin, ettei ulkopuolisella maailmalla olisi vaikutusta meihin – on erittäin vaikeaa elää ihmisperheen rinnalla, joka on edelleen suhteellisen tiedostamatonta.

Mutta tässä transformaatiomme kohdassa on tärkeää tiedostaa omat reaktiomme asioihin, ihmisiin tai tapahtumiin itsemme ulkopuolella. Ei niinkään fokusoitua ulkoisiin juttuihin.

Kun fokusoidumme "tuonne ulos", meiltä menee ohi taas uusi tilaisuus puhdistaa sellaista, mikä saattaa estää meitä tuntemasta tuota ylintä autuutta ja vapautta, jota voimme kokea vain ylitettyämme kynnyksen pelkästä ihmisyydestä olemaan jumalainen ihmisitsemme.

Tuntuu siltä, että minut on viime aikoina haastettu monilla alueilla, joita listasin yläpuolella. Tiedän, että kyse on sielustani, joka tulee sisään tekemään viimeisen lakaisun noilla alueilla, joita olen pitänyt edelleen varjossa.

Minulla se on ollut erittäin epämukavaa, erityisesti tunnetasolla. Olen kohdannut hyvin monia ikivanhoja tunteita, jotka eivät edes ole sitä, kuka olen. Sellaisia tunteita, kuin pelko, ahdistus, syyllisyys ja häpeä.

Mutta monien teidän tapaan, halusin tämän olevan itselläni muutoselämä. Halusin tämän olevan se, jossa ruumiillistan Kristus-tietoisuuteni pysyen tällä planeetalla.

Se minkä olisi pitänyt kestää useita elämiä, kestää vain tämän elämän. Se on melkoinen kasa transformointia. Se on työntänyt monet meistä toisinaan sietokykymme rajoille.

Ajatus antautumisesta sielullemme, sallien sen tehdä tuon työn puolestamme, kuulostaa mahtavalta. Mutta minulla – ja luullakseni myös muilla – sitä on testattu.

Ihminen on tuntenut epäilyä, kauhua, surua ja toivottomuutta kovemmin kuin koskaan ennen.

Joskus tuntuu siltä, että murskataan. Ei yhtään erilaista kuin toukalla kotelossa, juuri ennen kuin se ilmestyy esiin perhosena.

Ja toinen asia jonka voimme tuntea, on … olemme ok tuon "toukasta perhoseksi" -ajatuksen kanssa, mutta herran tähden, milloin?

Onko minua riistetty/petetty geneettisesti? Olenko tässä kotelossa niin kauan, että ilmestyessäni esiin Starbucksin kahvi maksaa 25 $ per shotti?

Tai USA:n korkein oikeus on lopultakin siirtynyt pois 1950-luvulta? Alabaman rinnalla. No, se ei olisi kovin huono asia.

Mutta pointtina on, että tajuan meidän etenevän niin nopeasti, kuin kehomme ja mielemme pystyy käsittelemään ja sieluamme integroi meitä tarkkaan sen mukaisesti … mutta sillä on tapana aiheuttaa epäilyä ja toivottomuudentunnetta toisinaan.

Mutta sekin on ok. Tajuan, että mestaruudessamme on kyse näiden tunteiden kanssa työskentelystä, kun niitä tulee esiin. Siinä on tuo alkemia.

Ja kun sanon "meidän työskentelevän näiden tunteiden kanssa", todellisuudessa sielu tekee tuon työn, mutta me ihmisenä sallimme ne, kun niitä tulee pintaan, vaikka ne olisivat kuinka voimakkaita. Emme juokse niitä pakoon. Emmekä osallistu niihin.

Emme tee niistä totuuttamme.

Koska ne eivät ole, kuka olemme. Ja sydämessä tiedämme sen.

SYYLLISYYS JA HÄPEÄ

Nämä tunteet ovat salakavalia, ja he ovat olleet osa ihmistietoisuutta alusta saakka. Ne kumpuavat siitä, kun lähdimme enkelimaailmoista ja otimme ihmiskehon. En mene yksityiskohtiin, koska olen käsitellyt niitä muissa postauksissa.

Mutta riittää, kun sanotaan, etteivät ne voi tulla kanssamme oivaltamiseen.

Ne on usein verhottu vihaan tai pelkoon. Aivan tuon vihapinnan alla on syyllisyyden- tai häpeäntunnetta.

Omassa elämässäni olen kokenut noita tunteita erityisesti suhteissa miehiin. Ja tämä ei ole tietysti luonteeltaan henkilökohtaista, vaan galaktista. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden pulmatilanne. Ja taas kerran, olen käsitellyt tätä aihetta laajasti muissa postauksissa.

Mutta elämässäni tapahtuu dynamiikka, erityisesti ollessani vuorovaikutuksessa miesten kanssa, joka saa minut tuntemaan syyllisyyttä, jos he suuttuvat siitä, etten tyydytä heidän tarpeitaan.

Sitä on tullut esiin viime aikoina, ja se on suunniteltu auttamaan minua puhdistamaan tämän omasta energiastani.

On helppoa tässä kohtaa syyttää miestä, mutta oivallan, ettei kyse ole niinkään yrityksestä muuttaa tai valaista häntä, vaan tiedostaa oma toimintani ja reaktioni hänen vaatimuksiinsa tai tarvitsevuuteensa.

Ja tässä kohtaa on helppoa sivuuttaa tuo tilaisuus.

On paljon helpompaa reagoida vihalla ja haluta toisen muuttavan käyttäytymistään tai karata suhteesta. Olen tehnyt sen aiemmin – vain löytääkseni itseni taas samasta tilanteesta.

Ja tätä voisi soveltaa elämässämme mihin tahansa suhteeseen, joka näyttää toistuvan – saman ihmisen tai jonkun muun kanssa.

Ja se pätee myös taloustilanteeseen tai terveysongelmiin.

Saatamme huomata käsittelevämme kaikkia kolmea. Ja jälleen kerran, halusin nousta sen yläpuolelle tässä elämässä. Siis jos tulee intensiivistä, se tapahtuu tarkoituksella.

Ja oikeasti kaikki tämä transformoiminen ja puhdistaminen tehdään tasoilla, joita emme ihmisenä pysty ymmärtämään tai meidän ei tarvitse ymmärtää.

Meitä kutsutaan vain sallimaan tämä prosessi ja luottamaan, että sielumme huolehtii siitä puolestamme. Se vaatii vahvaa ja rohkeaa ihmistä. Ja sellaista joka sielunsa rinnalla päätti, että hän haluaa tämän tehtävän iloa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

AIKA ON KYPSÄ MUUTOKSEEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.11.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Halusin käsitellä aihetta, jolle on annettu paljon lähetysaikaa, koska voi olla väärinymmärrystä.

Donald Trump edustaa ihmisen mentaaliaspektia, joka ei halua luopua kontrollista. Sitä kollektiivitietoisuuden osaa joka on kieltänyt feminiinisyyden, sydämen ja sielun. Hän on viimeisiä jäänteitä patriarkaatista, joka tuplaa panoksen uhkaavan muutoksen edessä.

Hän on oire paljon syvemmästä sairaudesta.

Hän nousi valtaan vallitsevan tietoisuuden vuoksi. Ihmiset jäävät kiinni yksityiskohtiin kummalakin puolella, ja heiltä menee ohi laajempi perspektiivi. Kyse ei ole vaaliprosessista tai Venäjän sekaantumisesta tai äänestyspetoksesta – kyse on kollektiivitietoisuudesta.

Kun tietoisuus muuttuu, johtajat heijastavat sitä – ei toisinpäin.

Ihmiset ovat olleet hyvin jumissa. Se tarvitsi Trumpin kaltaista katalyyttiä häiritsemään asioita. Seurauksena olevaa kaaosta tarvittiin käynnistämään muutos.

Mutta siitä voit olla varma, ettei hän ole kehittynyt sielu, kuten jotkut henkisessä yhteisössä toitottavat. Hän on hyvin nuori sielu. Hän tarvitsee useita elämiä tullakseen valaistuneeksi.

Mutta tässä tapauksessa USA tarvitsi sellaista sielua paljastamaan syvemmät ongelmat hallituksessa ja politiikassa. Hän on kuin virus, joka tuli puhdistamaan jumiutuneet energiamme korruptoituneessa ja vaarantuneessa järjestelmässä.

Järjestelmä oli jo rikki. Hän ei rikkonut sitä. Hän oli tulos patriarkaalisesta ja sovinistisesta järjestelmästä, josta oli tulossa aina vain tasapainottomampi.

Hän oli tulos jumalaisista feminiinienergioista, joita tuli tänne ja jotka alkoivat juurtua Maahan. Hän oli luonnollinen seuraava askel tuon tasapainoisen energian vastustuksessa.

Tiedämme, miten valo voi häiritä. On alkuvastarintaa. Valo näyttää saavan aikaan kaaosta, kun se puhdistaa pois vanhoja jumiutuneita energioita.

Ja selkeyden vuoksi, vanhaa jumiutunutta energiaa on myös käytävän toisella puolella. Demokraateilla on omaa korruptiotaan ja muutosvastarintaansa.

Heidän presidenttiehdokkaansa oli myös vanhasta patriarkaalisesta maailmasta. Mutta maa ei ollut valmis jollekin Marianne Williamsonin kaltaiselle. Nämä asiat vievät aikaa, eikä järjestelmä voinut käsitellä niin paljon valoa kerralla.

Aivan kuten kehomme ja mielemme oman transformaatioprosessimme aikana. Voimme käsitellä vain tietyn määrän valoa, tai muuten kehomme palaisi poroksi, kirjaimellisesti.

Tämän transformaation täytyy olla asteittaista syystä. Kehomme on ehdollistunut vastustamaan muutosta. Fyysinen puoli pääsee viimeisenä tietoisuutemme tasalle.

Ja niin on tietoisuuden kehon kanssa. Maailma ovemme ulkopuolella tarvitsee aikaa yhdistyäkseen kaikkiin muutoksiin. Poliittisen käytävän kummallakin puolella on vastarintasaarekkeita.

Jos yrittää työntää muutosta, se aiheuttaa vain lisää vastarintaa.

Maailma käsittelee jo valtavaa muutosta koronaviruksen myötä. Ihmiskunnalla on tilaisuus siirtyä korkeampaan tietoisuuteen, ja sen myötä on kasvukipuja. On aina tuskallista siirtyä suurempaan tietoisuuteen.

Me uuden energian eturintamassa voimme vilpittömästi vahvistaa sen.

Ihmiset ovat vielä uhrimentaliteetissa. Ja heidän siirtymisensä täysivaltaisuuteen vie aikaa. Monet haluavat leikkiä kaksinaisuudessa vähän pidempään. Ja sitä täytyy kunnioittaa.

Mutta oikea kysymys on: olemmeko astuneet etäämmälle ja sallineet heidän valita oman polkunsa? Koska siinä mitä tuolla ulkona tapahtuu, on kyse kaksinaisuudesta ja uhritietoisuudesta.

On kyse sitten rodusta, naiskysymyksistä, homokysymyksistä tai uskonnon vapaudesta, valtava määrä syytöksiä jaetaan kaikkialle.

Ja tiedämme, että sitä peliä ei kukaan voita.

On helppoa jäädä kiinni ongelmiin ja syyttää yhteiskunnallista, poliittista tai taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Mutta oikeasti täysivaltainen olento ottaa täyden vastuun todellisuudestaan riippumatta siitä, mistä hän löytää itsensä elämässä.

Esimerkiksi naiset ovat historiallisesti taistelleet kovasti henkilökohtaisista, poliittisista ja taloudellisista vapauksista, jotka annettiin miehille mukisematta. Ja kaksinaisessa järjestelmässä se on tarpeellista.

Mutta saadakseen todellisen vapauden, naisten täytyy tulla vapaaksi omassa olemuksessaan ensin. Heidän täytyy päästää irti Isiksen haavoista, Heidän täytyy alkaa luottaa omaan jumalaiseen feminiinisyyteensä ja omaan jumalaiseen maskuliinisuuteensa.

Heidän täytyy vapautua huoltajaroolistaan ja siitä tuska- ja kärsimysperinteestä, joka on määritellyt heidät hyveelliseksi hyvin pitkään. Ja se vaatii paljon tietoisuutta. Ja rohkeutta.

Todellista vapautta ei voi säätää lailla. Sen voi vain tuntea, sitten kun ihminen on hyväksynyt sielunsa elämänsä ensisijaiseksi johtajaksi.

Hyvä uutinen on, että se on tapahtumassa. Sitä tapahtuu maailmassa ovemme ulkopuolella, ja sitä tapahtuu meissä.

Samaan aikaan meidän täytyy kunnioittaa prosessiamme ja ihmiskunnan prosessia tänä muutosaikana.

Kaikki protestointi ja viha on myös tarkoituksenmukaista, aivan kuten se on meillä ylösnousemusprosessissamme.

Ihmiset löytävät tiensä meidän kaltaistemme luo, kun he kyllästyvät tarpeeksi kaikkeen taistelemiseen. Ja monet kyllästyvät siihen. Monet etsivät jo uutta tapaa lähestyä elämäänsä.

Nämä ajat ovat haastavia, mutta aika on kypsä muutokseen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.