KILPIKONNAVIISAUTTA ÄITIENPÄIVÄNÄ
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kilpikonna liikkuu hitaasti, jotta se voi nauttia ympäristönsä kauneudesta ja ihmeestä. Koska sen laji oli täällä jo kauan ennen ihmisiä, se on Äiti Maan symboli.
Kilpikonna on hyvin sopeutuva ja kantaa kotia mukanaan. Koti on sisällä.
Kilpikonna kaivaa kuopan maahan tai hiekkaan, munii sinne munat ja hautaa ne hautoutumaan ja kuoriutumaan. Kun äiti on huolellisesti haudannut munat, se menee tekemään omia juttujaan, palaamatta koskaan kuoriutuneiden lasten luo.
Sen rooli äitinä on vähän suppea ihmisiin verrattuna, mutta muinaiselta ystävältämme voi oppia. Ei ole huono asia, että äiti päästää irti jälkeläisistään, fyysisesti ja tunnepuolella, näiden kehittyessä tiettyyn pisteeseen. Yleisen ajattelutavan vastaisesti, vanhemmat eivät ole mitään velkaa heille. Eikä kenenkään, vanhemman tai lapsen, pitäisi syyttää toista omasta onnettomuudestaan elämässä.
Asioista tulee kamalan kietoutuneita, ja sitä kutsutaan karmaksi. Päästämme irti karmasta. Se ei ole irtipäästämistä rakkaudesta. Se on irtipäästämistä vanhoista kietoutumista ja epäterveistä malleista äidin tai isän ja lasten välillä. Se on oman polkumme ja heidän polkunsa kunnioittamista riippumatta siitä, mikä se polku on.
Vanhempien ja lasten välinen suhde ei ole, miltä se näyttää. Kaikki taisteleminen ja draama oli vain sitä, että esitimme galaktista tarinaamme ratkaisemattomista asioista, joita meillä oli ennen Maan luomista.
Mutta tulee se kohta, jolloin tunnistamme, että se kaikki on vain tarina. Vain näytelmä, jonka me kaikki käsikirjoitimme. Se vapauttaa jokaisen, mikä on kaunis asia.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.5.2020 KILPIKONNAVIISAUTTA ÄITIENPÄIVÄNÄ
Kirjoittaja hammer » 18.05.2020 19:16
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
11.5.2020 RUUMIILLISTUNUT VALAISTUMINEN, NAISET ...
Kirjoittaja hammer » 19.05.2020 19:22
RUUMIILLISTUNUT VALAISTUMINEN, NAISET JA TURVALLISUUDEN TUNNE
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kohtasin yhtenä päivänä kävelyllä miehen, joka sanoi "hei" ja ilmaisi, että hän oli kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Pian tuli selväksi, että halusi antautua kanssani muuhunkin kuin keskusteluun. Hän kertoi nopeasti, että hän oli naimisissa ja hänen vaimonsa uskoi avoimiin suhteisiin.
Yritin olla mahdollisimman kohtelias, pidin keskustelun lyhyenä ja sitten lähdin matkoihini. Mutta se jätti oloni rauhattomaksi.
En koskaan tunne oloani turvattomaksi nykyelämässäni, ja tunnen, että toiset kunnioittavat minua ja tilaani. Kuitenkin tuon kohtaamisen jälkeen tunnistin, että minussa oli edelleen osa, joka ei naisena tunne turvaa. Minusta tuntui, että minun täytyi suojella itseäni. Erityisesti kun se liittyy mieheen, joka haluaa kiintymystäni ja huomiotani.
Se on jotain, mitä olen tuntenut, enimmäkseen alitajuisesti, naisena koko elämäni. Että minun täytyi varmistaa, että toiset, erityisesti miehet, eivät suuttuneet liikaa. Panostin siihen rooliin, että hoivaan ja huolehdin tunteellisesti toisista, erityisesti tuosta hauraasta miesegosta.
Ja selvyyden vuoksi, jotkut naiset joita olen kohdannut, ruumiillistivat myös tuon hauraan miesegon.
Mutta tuo turvallisuuskysymys tuntuu olevan yhteydessä omaan aistillisuuteeni. Olemiseen avoin aisteilleni, ja siihen miten se liittyy omaan vapauteeni naisena.
Ja kun avaudumme valokehollemme, tunnemme asioita ja olemme vielä herkempi sisäiselle ja ulkoiselle ympäristöllemme. Ja tuon herkkyyden vuoksi on taipumusta haluta paeta fyysisestä kehosta. Olla vielä enemmän päässä, mielessä. Mutta ajan kuluessa, kun valokeho integroituu, herkkyydet ympäristöolosuhteille helpottavat.
Mutta herkkyytemme elämälle yleisesti on täysin auki. Alamme tuntea ihmisaistiemme lisäksi tuhansilla eetteriaisteilla, mikä tekee fyysisyydessä olemisesta todella aistillisen kokemuksen.
Musiikki, luonto, ruoka ja itse planeetan rytmit voivat syöksyä kehomme läpi, ja se on osa sitä ekstaasia, josta puhutaan hengen ruumiillistamisessa.
Kuitenkin monilla naisilla – ja itse asiassa myös monilla miehillä – saattaa oman valaistumisensa ja oivaltamisensa myöhemmissä vaiheissa olla edelleen osa, joka tuntee turvattomuutta hengen ruumiillistamisessa.
Olen kirjoittanut tästä aiemmin joissain muissa postauksissani, mutta siihen saakka kunnes kohtasin tämän tunteen hiljattain, luulin, että olin päästänyt enimmäkseen irti tuosta pelosta.
On muita tapoja, joilla naiset saattavat suojautua tuon tyyppiseltä pelolta. Kenties he ovat työpaikassa, josta he eivät enää oikeasti nauti, tai ovat suhteessa, joka on kuollut, mutta joka antaa heille turvallisuuden ja varmuuden tunteen.
Enkä kannuista ketään tekemään mitään muutoksia noihin tilanteisiin, vaan ainoastaan tuntemaan omaa vastarintaansa, kun se liittyy turvallisuuden tunteeseen.
Meidän ei tarvitse tehdä mitään ulkoisella tasolla tässä kohtaa. Mutta tämä on hyvä aika kysyä: "Onko minussa jotain, mikä vastustaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani? Onko omassa aistillisuudessani naisena jotain, kun se liittyy vapauteeni?"
Vaikka ei ole turvallisuusongelmia ulkopuolella, on edelleen mieli, joka yrittää suojella meitä naisina. Niinpä pysymme usein mielessä emmekä salli aistillisuutemme ruumiillistua täysin tässä transformaatiossa.
Mutta minkä hinnan maksamme varman päälle pelaamisesta? Minkä hinnan maksamme, kun emme salli itsemme tuntea aistillisuuttamme täysin? Miten astumme vapauteemme valaistuneena naisena, ellemme tartu tähän ongelmaan?
Koska ruumiillistunut valaistuminen on kokokehokokemus. Ei mentaalinen tai filosofinen kokemus. Koko pointti on, että sielumme sukeltaa aistillisesti syvälle omaan fyysiseen luomukseensa.
RENTOUDU, LUOTA, OLET TURVASSA
Me jotka naisina ajattelemme olevamme hereillä, luultavasti kieltäisimme, että tunnemme turvattomuutta, tuo ajatus on kaukana meistä. Kuitenkin olemme voineet järjestää elämämme tavalla, joka antaa meille turvallisuuden ja suojan tunteen.
Esimerkiksi minä olen asunut vuosia asunto-osakeyhtiössä, ja se johtuu osittain siitä, että tunnen turvaa sinkkunaisena tietäessäni, että naapureita on kuuloetäisyydellä. Kuitenkin tuo ajatus tulee harvoin tietoisuuteeni.
Kohtaaminen tuon miehen kanssa muutama päivä sitten toi esiin asioita, jotka luulin ratkaisseeni. Mutta ne olivat vaanineet pinnan alla.
En kirjoita tätä pelotellakseni ketään, koska todellisuudessa sydämessäni ja sielussani tiedän, että olen turvassa, ja tiedän, että se uusi energia jossa olemme, on tasapainon ja turvallisuuden energiaa.
Siis koko tuo "laittakaa tyttärenne lukkojen taakse" -juttu ei oikeasti päde meihin. Olemme eri paikassa, uudessa energiatilassa joka on turvallinen. Myös tuossa taannoisessa kohtaamisessa tiesin, että sielu turvasi selustani. Ei puolustautuvalla tavalla, vaan sisäiseltä opastukselta tuntuvalla tavalla, tiesin syvemmällä tasolla, että kaikki oli hyvin.
Mutta tuon tämän esiin, koska mietin, tuntevatko muut naiset tuon osansa, joka saattaa estää heitä ruumiillistamasta täysin sielunsa tässä elämässä. Voisiko meissä olla edelleen osa, joka allekirjoittaa sen ajatuksen, että naisena meidän ei ole turvallista ruumiillistaa aistillisuuttamme? Koska sielumme on hyvin aistillinen. Se ei tee myönnytyksiä tuohon aistillisuuteen tai tuohon iloon. Onko meissä vielä osa, joka on haluton päästämään sielun sisään ja säteilemään tuota iloa – ei vain sydämestä, vaan koko fyysisestä olemuksestamme?
Monilla meistä on ollut kokemuksia tässä ja monissa muissa elämissä siitä, että meitä on loukattu aistillisuutemme ruumiillistamisen vuoksi. Sen seurauksena aloimme naisina uskoa, että palvelemme ihmiskuntaa kantamalla toisten taakkoja. Ei vain pitämällä energioita toisten ja planeetan puolesta ja prosessoimalla niitä, koska kaikki valotyöntekijät ovat tehneet sitä, kaikki sukupuolet. Mutta erityisesti naispuolisina tunsimme pakkoa ylläpitää rauhaa ja ylihoivata, varsinkin nähdessämme, miten muut pystyivät vahingoittamaan meitä, jos emme lievittäneet heidän vihaansa. Menen sen ydinsyyhyn postauksessa "Todellinen tarina Aatamista ja Eevasta" (17.5.2019).
Voisimmeko pitää kiinni sairaudesta tai vaivasta, tunteellisesti tai fyysisesti, koska meissä on osa, joka ei halua päästää irti tuon tyyppisestä palvelusta naisena tällä planeetalla?
Saatan yrittää liikaa tässä, mutta minun täytyy ihmetellä, miksi jotkut meistä eivät vieläkään tunne täysin sielun läsnäoloa kehossaan pysyvämmällä tavalla. Koska hengen ruumiillistaminen ei ole filosofinen tai älyllinen kokemus. Se on intiimi fyysinen kokemus.
Tämä viesti ei tietenkään ole kaikille. Mutta jos se resonoi kanssasi, on rohkaiseva uutinen: jollakin meistä tämä elämä oli se, joka oli tarkoitettu vapauteemme naisina. Tiesimme, että voisimme mahdollisesti kulkea tällä planeetalla Kristus-tietoisuutemme täysin ruumiillistaneena.
Mutta se vaatii meitä todella päästämään irti tuskasta ja kärsimyksestä. Päästämään irti energioiden pitämisestä. Irrottautumaan ihmisistä niin radikaalilla tavalla, johon naiset eivät ole tottuneet. Ei vihan, vaan rakkauden paikasta. Rakkaudesta Itseä kohtaan. Ja perimmiltään itserakkaus ja itsekunnioitus on ainoa tapa ihmiskunnan vapauttamiseen.
Nyt ymmärrän, miksi oman "minä olen" -olemuksemme ruumiillistaminen on ollut niin haastavaa. Se vaatii todellista rehellisyyttä itsellemme. Se vaatii meitä tunnustamaan pelot, jotka perimme ja jotka ovat olleet osa DNA:tamme. Tuntemaan nuo pelot, erityisesti sen joka kertoo meille, ettemme ole turvassa.
Ja sitten antamaan tuolle osallemme rakkautta sielustamme. Mitään muuta ei vaadita. Se yksin transformoi tuon pelon. Ja sitten voimme helpommin ja sujuvammin siirtyä omaan aistilliseen vapauteemme.
Ja se merkitsee hillitöntä elämäniloa, ilman epämukavuutta. Ilman maksettavaa hintaa. Koska tarinamme naisina on vain sitä – tarina – ja voimme päästää siitä irti koska tahansa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kohtasin yhtenä päivänä kävelyllä miehen, joka sanoi "hei" ja ilmaisi, että hän oli kiinnostunut keskustelemaan kanssani. Pian tuli selväksi, että halusi antautua kanssani muuhunkin kuin keskusteluun. Hän kertoi nopeasti, että hän oli naimisissa ja hänen vaimonsa uskoi avoimiin suhteisiin.
Yritin olla mahdollisimman kohtelias, pidin keskustelun lyhyenä ja sitten lähdin matkoihini. Mutta se jätti oloni rauhattomaksi.
En koskaan tunne oloani turvattomaksi nykyelämässäni, ja tunnen, että toiset kunnioittavat minua ja tilaani. Kuitenkin tuon kohtaamisen jälkeen tunnistin, että minussa oli edelleen osa, joka ei naisena tunne turvaa. Minusta tuntui, että minun täytyi suojella itseäni. Erityisesti kun se liittyy mieheen, joka haluaa kiintymystäni ja huomiotani.
Se on jotain, mitä olen tuntenut, enimmäkseen alitajuisesti, naisena koko elämäni. Että minun täytyi varmistaa, että toiset, erityisesti miehet, eivät suuttuneet liikaa. Panostin siihen rooliin, että hoivaan ja huolehdin tunteellisesti toisista, erityisesti tuosta hauraasta miesegosta.
Ja selvyyden vuoksi, jotkut naiset joita olen kohdannut, ruumiillistivat myös tuon hauraan miesegon.
Mutta tuo turvallisuuskysymys tuntuu olevan yhteydessä omaan aistillisuuteeni. Olemiseen avoin aisteilleni, ja siihen miten se liittyy omaan vapauteeni naisena.
Ja kun avaudumme valokehollemme, tunnemme asioita ja olemme vielä herkempi sisäiselle ja ulkoiselle ympäristöllemme. Ja tuon herkkyyden vuoksi on taipumusta haluta paeta fyysisestä kehosta. Olla vielä enemmän päässä, mielessä. Mutta ajan kuluessa, kun valokeho integroituu, herkkyydet ympäristöolosuhteille helpottavat.
Mutta herkkyytemme elämälle yleisesti on täysin auki. Alamme tuntea ihmisaistiemme lisäksi tuhansilla eetteriaisteilla, mikä tekee fyysisyydessä olemisesta todella aistillisen kokemuksen.
Musiikki, luonto, ruoka ja itse planeetan rytmit voivat syöksyä kehomme läpi, ja se on osa sitä ekstaasia, josta puhutaan hengen ruumiillistamisessa.
Kuitenkin monilla naisilla – ja itse asiassa myös monilla miehillä – saattaa oman valaistumisensa ja oivaltamisensa myöhemmissä vaiheissa olla edelleen osa, joka tuntee turvattomuutta hengen ruumiillistamisessa.
Olen kirjoittanut tästä aiemmin joissain muissa postauksissani, mutta siihen saakka kunnes kohtasin tämän tunteen hiljattain, luulin, että olin päästänyt enimmäkseen irti tuosta pelosta.
On muita tapoja, joilla naiset saattavat suojautua tuon tyyppiseltä pelolta. Kenties he ovat työpaikassa, josta he eivät enää oikeasti nauti, tai ovat suhteessa, joka on kuollut, mutta joka antaa heille turvallisuuden ja varmuuden tunteen.
Enkä kannuista ketään tekemään mitään muutoksia noihin tilanteisiin, vaan ainoastaan tuntemaan omaa vastarintaansa, kun se liittyy turvallisuuden tunteeseen.
Meidän ei tarvitse tehdä mitään ulkoisella tasolla tässä kohtaa. Mutta tämä on hyvä aika kysyä: "Onko minussa jotain, mikä vastustaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani? Onko omassa aistillisuudessani naisena jotain, kun se liittyy vapauteeni?"
Vaikka ei ole turvallisuusongelmia ulkopuolella, on edelleen mieli, joka yrittää suojella meitä naisina. Niinpä pysymme usein mielessä emmekä salli aistillisuutemme ruumiillistua täysin tässä transformaatiossa.
Mutta minkä hinnan maksamme varman päälle pelaamisesta? Minkä hinnan maksamme, kun emme salli itsemme tuntea aistillisuuttamme täysin? Miten astumme vapauteemme valaistuneena naisena, ellemme tartu tähän ongelmaan?
Koska ruumiillistunut valaistuminen on kokokehokokemus. Ei mentaalinen tai filosofinen kokemus. Koko pointti on, että sielumme sukeltaa aistillisesti syvälle omaan fyysiseen luomukseensa.
RENTOUDU, LUOTA, OLET TURVASSA
Me jotka naisina ajattelemme olevamme hereillä, luultavasti kieltäisimme, että tunnemme turvattomuutta, tuo ajatus on kaukana meistä. Kuitenkin olemme voineet järjestää elämämme tavalla, joka antaa meille turvallisuuden ja suojan tunteen.
Esimerkiksi minä olen asunut vuosia asunto-osakeyhtiössä, ja se johtuu osittain siitä, että tunnen turvaa sinkkunaisena tietäessäni, että naapureita on kuuloetäisyydellä. Kuitenkin tuo ajatus tulee harvoin tietoisuuteeni.
Kohtaaminen tuon miehen kanssa muutama päivä sitten toi esiin asioita, jotka luulin ratkaisseeni. Mutta ne olivat vaanineet pinnan alla.
En kirjoita tätä pelotellakseni ketään, koska todellisuudessa sydämessäni ja sielussani tiedän, että olen turvassa, ja tiedän, että se uusi energia jossa olemme, on tasapainon ja turvallisuuden energiaa.
Siis koko tuo "laittakaa tyttärenne lukkojen taakse" -juttu ei oikeasti päde meihin. Olemme eri paikassa, uudessa energiatilassa joka on turvallinen. Myös tuossa taannoisessa kohtaamisessa tiesin, että sielu turvasi selustani. Ei puolustautuvalla tavalla, vaan sisäiseltä opastukselta tuntuvalla tavalla, tiesin syvemmällä tasolla, että kaikki oli hyvin.
Mutta tuon tämän esiin, koska mietin, tuntevatko muut naiset tuon osansa, joka saattaa estää heitä ruumiillistamasta täysin sielunsa tässä elämässä. Voisiko meissä olla edelleen osa, joka allekirjoittaa sen ajatuksen, että naisena meidän ei ole turvallista ruumiillistaa aistillisuuttamme? Koska sielumme on hyvin aistillinen. Se ei tee myönnytyksiä tuohon aistillisuuteen tai tuohon iloon. Onko meissä vielä osa, joka on haluton päästämään sielun sisään ja säteilemään tuota iloa – ei vain sydämestä, vaan koko fyysisestä olemuksestamme?
Monilla meistä on ollut kokemuksia tässä ja monissa muissa elämissä siitä, että meitä on loukattu aistillisuutemme ruumiillistamisen vuoksi. Sen seurauksena aloimme naisina uskoa, että palvelemme ihmiskuntaa kantamalla toisten taakkoja. Ei vain pitämällä energioita toisten ja planeetan puolesta ja prosessoimalla niitä, koska kaikki valotyöntekijät ovat tehneet sitä, kaikki sukupuolet. Mutta erityisesti naispuolisina tunsimme pakkoa ylläpitää rauhaa ja ylihoivata, varsinkin nähdessämme, miten muut pystyivät vahingoittamaan meitä, jos emme lievittäneet heidän vihaansa. Menen sen ydinsyyhyn postauksessa "Todellinen tarina Aatamista ja Eevasta" (17.5.2019).
Voisimmeko pitää kiinni sairaudesta tai vaivasta, tunteellisesti tai fyysisesti, koska meissä on osa, joka ei halua päästää irti tuon tyyppisestä palvelusta naisena tällä planeetalla?
Saatan yrittää liikaa tässä, mutta minun täytyy ihmetellä, miksi jotkut meistä eivät vieläkään tunne täysin sielun läsnäoloa kehossaan pysyvämmällä tavalla. Koska hengen ruumiillistaminen ei ole filosofinen tai älyllinen kokemus. Se on intiimi fyysinen kokemus.
Tämä viesti ei tietenkään ole kaikille. Mutta jos se resonoi kanssasi, on rohkaiseva uutinen: jollakin meistä tämä elämä oli se, joka oli tarkoitettu vapauteemme naisina. Tiesimme, että voisimme mahdollisesti kulkea tällä planeetalla Kristus-tietoisuutemme täysin ruumiillistaneena.
Mutta se vaatii meitä todella päästämään irti tuskasta ja kärsimyksestä. Päästämään irti energioiden pitämisestä. Irrottautumaan ihmisistä niin radikaalilla tavalla, johon naiset eivät ole tottuneet. Ei vihan, vaan rakkauden paikasta. Rakkaudesta Itseä kohtaan. Ja perimmiltään itserakkaus ja itsekunnioitus on ainoa tapa ihmiskunnan vapauttamiseen.
Nyt ymmärrän, miksi oman "minä olen" -olemuksemme ruumiillistaminen on ollut niin haastavaa. Se vaatii todellista rehellisyyttä itsellemme. Se vaatii meitä tunnustamaan pelot, jotka perimme ja jotka ovat olleet osa DNA:tamme. Tuntemaan nuo pelot, erityisesti sen joka kertoo meille, ettemme ole turvassa.
Ja sitten antamaan tuolle osallemme rakkautta sielustamme. Mitään muuta ei vaadita. Se yksin transformoi tuon pelon. Ja sitten voimme helpommin ja sujuvammin siirtyä omaan aistilliseen vapauteemme.
Ja se merkitsee hillitöntä elämäniloa, ilman epämukavuutta. Ilman maksettavaa hintaa. Koska tarinamme naisina on vain sitä – tarina – ja voimme päästää siitä irti koska tahansa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
16.5.2020 UUSI ROOLIMME ON MELKO YKSINKERTAINEN
Kirjoittaja hammer » 23.05.2020 18:30
UUSI ROOLIMME ON MELKO YKSINKERTAINEN
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kauniissa kaksinaisuudessa useimmat ihmiset etsivät pelastajaa. Jonkun nostamaan heidät ylös oman sotkuisen elämänsä suosta. Jotkut katsovat jumalaan, jotkut hallitukseen. Jotkut katsovat puolisoon. Tai varakkuuteen ja/tai valta-asemaan. Jotkut toivovat toista tulemista tai avaruusolentojen ilmestyvän pelastamaan ihmiskunnan. Ja jotkut yrittävät panna oman ihmispersoonallisuutensa, oman mielensä, tekemään kaiken raskaan työn elämässään. Ne jotka väittävät olevansa agnostikkoja tai ateisteja, yrittävät tehdä ihmisitsestään ainoan luojan elämässään. Eikä mikään tästä toimi kovin hyvin, eihän?
Ajankohtainen koronaviruspandemia on paljastanut monet järjestelmät, joista ihmiset ovat yrittäneet olla riippuvaisia, niiksi korruptoituneiksi ja rikkinäisiksi järjestelmiksi, joita ne ovat olleet hyvin pitkään. On kyse sitten yrityksistä, joissa he työskentelevät, koulutusjärjestelmästä tai terveydenhuollosta, jossa he eivät pääse oman lääkärinsä luo henkilökohtaisesti.
Niinpä monet ihmiset arvioivat ensimmäistä kertaa, missä he ovat suhteessa noihin järjestelmiin. Ensimmäistä kertaa monet tunnistavat, että heidän täytyy luottaa enemmän ja enemmän itseensä – on kyse sitten omasta koulutuksesta, terveydestä tai omasta tunnetukijärjestelmästä.
Ja useammat ja useammat tunnistavat, että he itse pelkkänä ihmisenä eivät oikeasti riitä.
UUDET ROOLIMALLIT ASTUVAT SISÄÄN
Ja siinä kohtaa me tulemme sisään. Me jotka olemme käyneet jo läpi oman sielumme pimeän yön ja jotka tiedämme, että kumppanuus sielun kanssa on ainoa ratkaisu ongelmiin, joita kohtaamme.
Siis näemme useampia ihmisiä, jotka tuntevat eksyneensä ja haluavat uuden ratkaisun. Jotenkin he löytävät tiensä luoksemme – ruokakaupassa, kahvilassa, nettisivuillamme tai jollain monista muista tavoista.
He löytävät tiensä ovellemme eivätkä oikein ymmärrä, miten he päätyivät siihen, mutta tuntevat meissä jotain erilaista. He tuntevat tasapainon. Se ei merkitse, että elämämme on kuvankaunista. Mutta siinä on tasapainoa ja rauhaa, jollaista he eivät ole tunteneet kovin monista muista elämässään.
He haluavat tuntea meidät syvemmin, tai heidän ei ehkä tarvitse viettää paljon aikaa kanssamme jonkin aktivoitumiseksi heidän sisällään. Sanat eivät ole yhtä tärkeitä kuin energiavaihto.
Läsnäolomme tänä aikana planeetalla ei voisi ollut paremmin ajoitettua. Nyt kun on pandemia, joka on merkittävästi muuttanut energioita ja tietoisuutta, ja teknologia kehittyy salamavauhtia, tietoisuutta ja tiedostamista täytyy olla enemmän kuin koskaan.
En puhu menemisestä auttamaan niitä, jotka kärsivät tällä hetkellä. Se on muiden tehtävä. Kaikki esittävät omaa rooliaan. Me jotka olemme heränneet, emme ole täällä siinä ominaisuudessa.
Omamme on hiljaisempi tie. Olemme täällä pelkästään säteilemässä Kristus-tietoisuuttamme. Jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Uusi roolimme on melko yksinkertainen.
Emme salli itseämme häirittävän sillä, mitä "tuolla ulkona" tapahtuu. Ymmärrämme, että elämää planeetalla häiritään tarkoituksella ja ihmisille annetaan nyt uskomaton tilaisuus arvioida uudelleen elämäänsä ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää heille.
Olemme opastava olemus tällä hetkellä, koska olemme käyneet läpi sen, mitä he käyvät läpi tällä hetkellä. Ja olemme terveesti irrottautuneet siitä kaikesta. Emme ole enää osa tuota maailmaa.
KENESTÄ PITÄISIT ENEMMÄN?
Ja kun sitä ajattelee, niin kenen mieluummin haluaisit auttavan, kun käyt läpi jotain elämän kriisiä? Jonkun joka voi pelastaa sinut väliaikaisesti, jonkun joka edelleen yrittää selvittää asioita omassa elämässään? Vai jonkun jonka tunnet jo käyneen sen läpi itse ja joka on tullut ulos siitä paljon viisaampana, itseään rakastavampana ja myötätuntoisempana? Ei sellaisen, joka säälii sinua, koska tiedät, ettei se auta ketään.
Jonkun jolla on korvaamattomia työkaluja jaettavana kanssasi. Jonkun jonka oma elämä näyttää soljuvan synkronistisesti. Ja jolla on kenties myös joitain haasteita, mutta joka ei anna noiden haasteiden määritellä itseään tai ottaa pois iloaan. Elämästä nauttimisen yksinkertaista iloa.
Haluaisitko mieluummin jonkun, joka kehittää kauniin suhteen sieluunsa ja "minä olen" -olemukseensa?
Ja niitä ihmisiä jotka löytävät tiensä luoksesi, on kaikilta elämän alueilta. He saattavat olla lääkäreitä, tiedemiehiä, opiskelijoita. Kenties joku jolla ei ole aavistustakaan, mikä sielu on, tai joka ei ole saanut mitään uskonnollista iskostamista. Itse asiassa niiden ihmisten kanssa on vaikeinta työskennellä. joilla on uskonnollinen historia. Joku jolla on puhtaasti tieteellinen tausta, on paljon vähemmän sen häpeän ja syyllisyyden kyllästämä, jolla uskonto on verottanut ihmisiä. Myös ns. henkisellä yhteisöllä on oma painolastinsa.
Huomaamme, ettei heräämisellä ja valaistumisella ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa. Henkisyys voi olla astinkivi heräämistä kohti, mutta se ei ole todellakaan ainoa polku, eihän?
Siis meidän roolimme – ja oikeasti se ei ole edes rooli. Ei ole mitään velvollisuutta tai velvoitetta palvella ihmiskuntaa. Olemme kaiken sen ohi. Mutta käy ilmi, että meistä tulee suurimpia standardeja tasapainoisesta ihmisestä, joka on hyväksynyt oman ikuisen luonteensa.
Ja teemme sen vain rentoutumalla elämäämme, olemalla yrittämättä ja vain sallimalla oman oivaltamisemme – oman ruumiillistuneen valaistumisemme erityistyypin tulla näkyviin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
16.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kauniissa kaksinaisuudessa useimmat ihmiset etsivät pelastajaa. Jonkun nostamaan heidät ylös oman sotkuisen elämänsä suosta. Jotkut katsovat jumalaan, jotkut hallitukseen. Jotkut katsovat puolisoon. Tai varakkuuteen ja/tai valta-asemaan. Jotkut toivovat toista tulemista tai avaruusolentojen ilmestyvän pelastamaan ihmiskunnan. Ja jotkut yrittävät panna oman ihmispersoonallisuutensa, oman mielensä, tekemään kaiken raskaan työn elämässään. Ne jotka väittävät olevansa agnostikkoja tai ateisteja, yrittävät tehdä ihmisitsestään ainoan luojan elämässään. Eikä mikään tästä toimi kovin hyvin, eihän?
Ajankohtainen koronaviruspandemia on paljastanut monet järjestelmät, joista ihmiset ovat yrittäneet olla riippuvaisia, niiksi korruptoituneiksi ja rikkinäisiksi järjestelmiksi, joita ne ovat olleet hyvin pitkään. On kyse sitten yrityksistä, joissa he työskentelevät, koulutusjärjestelmästä tai terveydenhuollosta, jossa he eivät pääse oman lääkärinsä luo henkilökohtaisesti.
Niinpä monet ihmiset arvioivat ensimmäistä kertaa, missä he ovat suhteessa noihin järjestelmiin. Ensimmäistä kertaa monet tunnistavat, että heidän täytyy luottaa enemmän ja enemmän itseensä – on kyse sitten omasta koulutuksesta, terveydestä tai omasta tunnetukijärjestelmästä.
Ja useammat ja useammat tunnistavat, että he itse pelkkänä ihmisenä eivät oikeasti riitä.
UUDET ROOLIMALLIT ASTUVAT SISÄÄN
Ja siinä kohtaa me tulemme sisään. Me jotka olemme käyneet jo läpi oman sielumme pimeän yön ja jotka tiedämme, että kumppanuus sielun kanssa on ainoa ratkaisu ongelmiin, joita kohtaamme.
Siis näemme useampia ihmisiä, jotka tuntevat eksyneensä ja haluavat uuden ratkaisun. Jotenkin he löytävät tiensä luoksemme – ruokakaupassa, kahvilassa, nettisivuillamme tai jollain monista muista tavoista.
He löytävät tiensä ovellemme eivätkä oikein ymmärrä, miten he päätyivät siihen, mutta tuntevat meissä jotain erilaista. He tuntevat tasapainon. Se ei merkitse, että elämämme on kuvankaunista. Mutta siinä on tasapainoa ja rauhaa, jollaista he eivät ole tunteneet kovin monista muista elämässään.
He haluavat tuntea meidät syvemmin, tai heidän ei ehkä tarvitse viettää paljon aikaa kanssamme jonkin aktivoitumiseksi heidän sisällään. Sanat eivät ole yhtä tärkeitä kuin energiavaihto.
Läsnäolomme tänä aikana planeetalla ei voisi ollut paremmin ajoitettua. Nyt kun on pandemia, joka on merkittävästi muuttanut energioita ja tietoisuutta, ja teknologia kehittyy salamavauhtia, tietoisuutta ja tiedostamista täytyy olla enemmän kuin koskaan.
En puhu menemisestä auttamaan niitä, jotka kärsivät tällä hetkellä. Se on muiden tehtävä. Kaikki esittävät omaa rooliaan. Me jotka olemme heränneet, emme ole täällä siinä ominaisuudessa.
Omamme on hiljaisempi tie. Olemme täällä pelkästään säteilemässä Kristus-tietoisuuttamme. Jokainen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Uusi roolimme on melko yksinkertainen.
Emme salli itseämme häirittävän sillä, mitä "tuolla ulkona" tapahtuu. Ymmärrämme, että elämää planeetalla häiritään tarkoituksella ja ihmisille annetaan nyt uskomaton tilaisuus arvioida uudelleen elämäänsä ja sitä, mikä on oikeasti tärkeää heille.
Olemme opastava olemus tällä hetkellä, koska olemme käyneet läpi sen, mitä he käyvät läpi tällä hetkellä. Ja olemme terveesti irrottautuneet siitä kaikesta. Emme ole enää osa tuota maailmaa.
KENESTÄ PITÄISIT ENEMMÄN?
Ja kun sitä ajattelee, niin kenen mieluummin haluaisit auttavan, kun käyt läpi jotain elämän kriisiä? Jonkun joka voi pelastaa sinut väliaikaisesti, jonkun joka edelleen yrittää selvittää asioita omassa elämässään? Vai jonkun jonka tunnet jo käyneen sen läpi itse ja joka on tullut ulos siitä paljon viisaampana, itseään rakastavampana ja myötätuntoisempana? Ei sellaisen, joka säälii sinua, koska tiedät, ettei se auta ketään.
Jonkun jolla on korvaamattomia työkaluja jaettavana kanssasi. Jonkun jonka oma elämä näyttää soljuvan synkronistisesti. Ja jolla on kenties myös joitain haasteita, mutta joka ei anna noiden haasteiden määritellä itseään tai ottaa pois iloaan. Elämästä nauttimisen yksinkertaista iloa.
Haluaisitko mieluummin jonkun, joka kehittää kauniin suhteen sieluunsa ja "minä olen" -olemukseensa?
Ja niitä ihmisiä jotka löytävät tiensä luoksesi, on kaikilta elämän alueilta. He saattavat olla lääkäreitä, tiedemiehiä, opiskelijoita. Kenties joku jolla ei ole aavistustakaan, mikä sielu on, tai joka ei ole saanut mitään uskonnollista iskostamista. Itse asiassa niiden ihmisten kanssa on vaikeinta työskennellä. joilla on uskonnollinen historia. Joku jolla on puhtaasti tieteellinen tausta, on paljon vähemmän sen häpeän ja syyllisyyden kyllästämä, jolla uskonto on verottanut ihmisiä. Myös ns. henkisellä yhteisöllä on oma painolastinsa.
Huomaamme, ettei heräämisellä ja valaistumisella ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa. Henkisyys voi olla astinkivi heräämistä kohti, mutta se ei ole todellakaan ainoa polku, eihän?
Siis meidän roolimme – ja oikeasti se ei ole edes rooli. Ei ole mitään velvollisuutta tai velvoitetta palvella ihmiskuntaa. Olemme kaiken sen ohi. Mutta käy ilmi, että meistä tulee suurimpia standardeja tasapainoisesta ihmisestä, joka on hyväksynyt oman ikuisen luonteensa.
Ja teemme sen vain rentoutumalla elämäämme, olemalla yrittämättä ja vain sallimalla oman oivaltamisemme – oman ruumiillistuneen valaistumisemme erityistyypin tulla näkyviin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
22.5.2020 PIDÄ OLUTTANI
Kirjoittaja hammer » 25.05.2020 16:52
PIDÄ OLUTTANI
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ikuisena sieluna, ennen tätä elämää tällä sinisellä pallolla, minua varmaan varoitettiin joistain haasteista, joita kohtaisin. Kuten, koska halusin inkarnoitua naisena (koska näin heidät uusina tietoisuusjohtajina), kohtaisin epäoikeudenmukaisen patriarkaattijärjestelmän, joka ei vielä alkuunkaan kohtele naisia täysinä ihmisinä. Ja koska olen hyvin luova, se auttaisi minua ilmaisemaan sieluani, mutta se ei olisi mahdollinen tapa ansaita elantoa. Luova henki ei ole täällä korkeasti palkittu.
Sitten on ennakkoasenne niitä kohtaan, jotka ovat esoteerisempia luonteeltaan. Ja minun täytyisi kohdata myöhemmin elämässä joitain erityisen haastavia ongelmia, jotka käytännössä suistaisivat minut raiteilta.
Sieluna olin vain: "Mihin laitan allekirjoitukseni? Olen valmis, enkä malta odottaa, että pääsen sinne! Pitäkää taivaallista oluttani!"
Mutta ihmisenä nyt, kun olen täällä ja käyn läpi kaikkea sitä, olen melko varma, että en olisi nostanut kättäni ja olisin sanonut sielulleni … "haista sinä vi**u ja se koiranaamainen poni, jolla ratsastit sisään".
Mutta kohtuuden nimissä sanottakoon, että jos kaikki riippuisi suuremmassa mittakaavassa täysin meistä ihmisenä, mikään ei koskaan kehittyisi, eikö totta?
Älä käsitä minua väärin, ilman ihmistä sielu ei voisi kokea tätä aika-avaruustodellisuutta. Emmekä koskaan voisi siemailla tummapaahtoista lempikahviamme. Tai nauraa. Tai leikkiä sanoilla. Ihmiset ovat parhaita siinä, koska he ovat kulkeneet aioneita omissa sandaaleissaan. He osaavat nauraa itselleen paremmin kuin kukaan.
Ja tietysti on koko tämä valaistumisjuttu. Siis luojan kiitos, ei ollut ihmispersoonallisuuden asia tehdä suuria päätöksiä, kuten ottaa vastaan uusi tietoisuus. Ei ottaa sitä vastaan kuin vastustajaa painiottelussa tai jalkapallopelissä, vaan ottaa se vastaan ruumiillistaen sen.
Vaikka toisinaan tuntuu taistelulta ihmisen ja ikuisen itsen välillä, eikö vain? Joinain päivinä tuntuu siltä, että olemme valmiita heittämään tuon maankuulun pyyhkeen kehään.
Mutta sitten oivallamme, ettemme oikeasti taistele enää mitään vastaan, erityisesti omaa mieltämme. Ja se on hyvin syvällinen hetki. Se saa kaiken mitä kävimme läpi ja ehkä käymme edelleen läpi, näyttämään yhtäkkiä merkityksettömältä.
Kuin millään siitä ei olisi enää merkitystä. Eikö se ole vapauttavaa? Kun et tunne enää investoineesi mihinkään siihen. Tämän planeetan historia ja oma historiasi ihmisenä on vain kaunis tarina.
Olisit voinut lukea sen satukirjasta. Sellaisesta jossa on kauniita kuvia lohikäärmeistä ja linnoista ja eläimistä metsässä.
Mutta tiedät, että on aika laittaa se hyllyyn tai setripuulipastoon.
Meillä kaikilla on kiehtovia tarinoita. Voisimme kaikki kirjoittaa mukaansatempaavia kirjoja ja saisimme luultavasti paljon lukijoita. Mutta sydämessä tiedämme, että noilla tarinoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka olemme. Voi, ne muovasivat elämiämme ihmisenä. Ne vaikuttivat valintoihimme. Aiheuttivat haavoja.
Ja nuo tarinat loivat viisautta. Ja tuosta viisaudesta sielumme on kiinnostunut, ei mistään yksityiskohdista. (Joskus ihmiset ovat huolissaan muistinsa menettämisestä, mutta niin on suunniteltu, koska kyse on hetkessä olemisesta uudessa tietoisuudessa.)
Olemme ymmärrettävästi käyttäneet noita tarinoita oikeutuksena sille, missä olemme elämässämme. Olen itse käyttänyt niitä aika ajoin.
Mutta kyse ei ole myöskään menneisyytemme nujertamisesta. Ei lainkaan. Voimme kunnioittaa menneisyyttämme. Mutta emme voi käyttää mitään siitä määrittämään, miksi tunnemme olevamme jumissa. Koska tiedämme, että se on vain tarina. Ja tiedämme, kuka olemme.
Ja jos käytämme menneisyyttämme oikeuttamaan, miksi emme rakasta itseämme enemmän, saamme roppakaupalla sympatiaa. Koska on vaikeaa rakastaa itseään maailmassa, joka näkee ihmisen syntisenä. Alhaisena. Tarvitsevana todistamaan arvokkuutensa, jonka kriteerit tuntuvat muuttuvan paljon, eikö vain?
On vaikeaa olla täällä näin tiheässä ja kovassa ympäristössä. Niinpä minulla on paljon myötätuntoa itseäni kohtaan siinä mielessä.
Mutta tiedän myös, kuka olen. Tiedän, etten ole vain ihminen kaikkine rajoituksineen. Ja kun teen siitä totuuteni joka päivä enemmän, olen myös hämmästynyt siitä, miten kaikki muu tuntuu häipyvän taustalle. Ei 24/7, mutta riittävästi tekemään täällä olemisesta uskomattoman kokemuksen.
Löydämme, että matka oli kaunis tarina ja yksinäisyys on illuusio. Ihminen tuon pelokkaan mielen kera on ollut traumatisoitunut. Ymmärrettävästi. Mutta on siunaus, että se kaikki on mielen luomusta ymmärtääksemme, kuka oikeasti olemme.
Ja että aivot kaikkine harmaine massoineen ei ole se osamme, joka on ohjaksissa uudessa tietoisuudessa. Luojan kiitos, koska mentaalinen sfääri on melko väritön ilman ikuisen itsemme spektriä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
22.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ikuisena sieluna, ennen tätä elämää tällä sinisellä pallolla, minua varmaan varoitettiin joistain haasteista, joita kohtaisin. Kuten, koska halusin inkarnoitua naisena (koska näin heidät uusina tietoisuusjohtajina), kohtaisin epäoikeudenmukaisen patriarkaattijärjestelmän, joka ei vielä alkuunkaan kohtele naisia täysinä ihmisinä. Ja koska olen hyvin luova, se auttaisi minua ilmaisemaan sieluani, mutta se ei olisi mahdollinen tapa ansaita elantoa. Luova henki ei ole täällä korkeasti palkittu.
Sitten on ennakkoasenne niitä kohtaan, jotka ovat esoteerisempia luonteeltaan. Ja minun täytyisi kohdata myöhemmin elämässä joitain erityisen haastavia ongelmia, jotka käytännössä suistaisivat minut raiteilta.
Sieluna olin vain: "Mihin laitan allekirjoitukseni? Olen valmis, enkä malta odottaa, että pääsen sinne! Pitäkää taivaallista oluttani!"
Mutta ihmisenä nyt, kun olen täällä ja käyn läpi kaikkea sitä, olen melko varma, että en olisi nostanut kättäni ja olisin sanonut sielulleni … "haista sinä vi**u ja se koiranaamainen poni, jolla ratsastit sisään".
Mutta kohtuuden nimissä sanottakoon, että jos kaikki riippuisi suuremmassa mittakaavassa täysin meistä ihmisenä, mikään ei koskaan kehittyisi, eikö totta?
Älä käsitä minua väärin, ilman ihmistä sielu ei voisi kokea tätä aika-avaruustodellisuutta. Emmekä koskaan voisi siemailla tummapaahtoista lempikahviamme. Tai nauraa. Tai leikkiä sanoilla. Ihmiset ovat parhaita siinä, koska he ovat kulkeneet aioneita omissa sandaaleissaan. He osaavat nauraa itselleen paremmin kuin kukaan.
Ja tietysti on koko tämä valaistumisjuttu. Siis luojan kiitos, ei ollut ihmispersoonallisuuden asia tehdä suuria päätöksiä, kuten ottaa vastaan uusi tietoisuus. Ei ottaa sitä vastaan kuin vastustajaa painiottelussa tai jalkapallopelissä, vaan ottaa se vastaan ruumiillistaen sen.
Vaikka toisinaan tuntuu taistelulta ihmisen ja ikuisen itsen välillä, eikö vain? Joinain päivinä tuntuu siltä, että olemme valmiita heittämään tuon maankuulun pyyhkeen kehään.
Mutta sitten oivallamme, ettemme oikeasti taistele enää mitään vastaan, erityisesti omaa mieltämme. Ja se on hyvin syvällinen hetki. Se saa kaiken mitä kävimme läpi ja ehkä käymme edelleen läpi, näyttämään yhtäkkiä merkityksettömältä.
Kuin millään siitä ei olisi enää merkitystä. Eikö se ole vapauttavaa? Kun et tunne enää investoineesi mihinkään siihen. Tämän planeetan historia ja oma historiasi ihmisenä on vain kaunis tarina.
Olisit voinut lukea sen satukirjasta. Sellaisesta jossa on kauniita kuvia lohikäärmeistä ja linnoista ja eläimistä metsässä.
Mutta tiedät, että on aika laittaa se hyllyyn tai setripuulipastoon.
Meillä kaikilla on kiehtovia tarinoita. Voisimme kaikki kirjoittaa mukaansatempaavia kirjoja ja saisimme luultavasti paljon lukijoita. Mutta sydämessä tiedämme, että noilla tarinoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka olemme. Voi, ne muovasivat elämiämme ihmisenä. Ne vaikuttivat valintoihimme. Aiheuttivat haavoja.
Ja nuo tarinat loivat viisautta. Ja tuosta viisaudesta sielumme on kiinnostunut, ei mistään yksityiskohdista. (Joskus ihmiset ovat huolissaan muistinsa menettämisestä, mutta niin on suunniteltu, koska kyse on hetkessä olemisesta uudessa tietoisuudessa.)
Olemme ymmärrettävästi käyttäneet noita tarinoita oikeutuksena sille, missä olemme elämässämme. Olen itse käyttänyt niitä aika ajoin.
Mutta kyse ei ole myöskään menneisyytemme nujertamisesta. Ei lainkaan. Voimme kunnioittaa menneisyyttämme. Mutta emme voi käyttää mitään siitä määrittämään, miksi tunnemme olevamme jumissa. Koska tiedämme, että se on vain tarina. Ja tiedämme, kuka olemme.
Ja jos käytämme menneisyyttämme oikeuttamaan, miksi emme rakasta itseämme enemmän, saamme roppakaupalla sympatiaa. Koska on vaikeaa rakastaa itseään maailmassa, joka näkee ihmisen syntisenä. Alhaisena. Tarvitsevana todistamaan arvokkuutensa, jonka kriteerit tuntuvat muuttuvan paljon, eikö vain?
On vaikeaa olla täällä näin tiheässä ja kovassa ympäristössä. Niinpä minulla on paljon myötätuntoa itseäni kohtaan siinä mielessä.
Mutta tiedän myös, kuka olen. Tiedän, etten ole vain ihminen kaikkine rajoituksineen. Ja kun teen siitä totuuteni joka päivä enemmän, olen myös hämmästynyt siitä, miten kaikki muu tuntuu häipyvän taustalle. Ei 24/7, mutta riittävästi tekemään täällä olemisesta uskomattoman kokemuksen.
Löydämme, että matka oli kaunis tarina ja yksinäisyys on illuusio. Ihminen tuon pelokkaan mielen kera on ollut traumatisoitunut. Ymmärrettävästi. Mutta on siunaus, että se kaikki on mielen luomusta ymmärtääksemme, kuka oikeasti olemme.
Ja että aivot kaikkine harmaine massoineen ei ole se osamme, joka on ohjaksissa uudessa tietoisuudessa. Luojan kiitos, koska mentaalinen sfääri on melko väritön ilman ikuisen itsemme spektriä.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
24.5.2020 KAAVAT UUDESSA ENERGIASSA – LÄHEMPÄÄ TARKASTELUA
Kirjoittaja hammer » 28.05.2020 21:55
KAAVAT UUDESSA ENERGIASSA – LÄHEMPÄÄ TARKASTELUA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaavat, tutut tavat kokea todellisuutta, ovat olleet syvälle juurtuneena ihmisiin aioneita. Epävarmalta näyttävässä maailmassa käyttäytymismallit antavat meille tunteen turvallisuudesta. Ennustettavuus on oleellista fyysiselle ja henkiselle terveydellemme. Ne kaavat joita planeetta noudattaa, joita luontoäiti noudattaa, joita yhteiskunta ja kulttuuri ja oma perheemme noudattavat, antavat meille mielen tyyneyttä. Vaikka eivät jotkut noista kaavoista olisi parhaan etumme mukaisia.
Uudessa energiassa alamme huomata, että joitain noista tutuista kaavoista on häiritty. Ajankulku on hyvä esimerkki. Se tuntuu kiihtyvän ja olevan nestemäisempää.
Tapa jolla kehomme reagoi ruokaan ja ympäristöön, muuttuu. Asiat joista ennen nautimme, jotka antoivat meille lohtua, eivät enää toimi. Tapa jolla ilmennämme asioita, on muuttunut. Itse asiassa nyt on niin paljon helpompaa ilmentää, että se voi olla hämmentävää mielelle.
Ne vanhat kaavat, että täytyy käyttää voimaa ja yrittää ohjata ja kontrolloida lopputulosta, eivät toimi enää. Suunnittelu, tavoiteasetanta ja fokusoitunut visualisointi ovat niin eilispäivää. Ainakaan minulla ne eivät koskaan toimineetkaan.
Mutta mieli pitää vakaudesta. Se ylpeilee asioiden kontrolloinnilla varmistamaan sen, että ne jatkavat ennustettavan kaavan noudattamista. Tästä syystä mieli ei ole kovin luova. Se menee harvoin laatikon ulkopuolelle. Se haluaa pelata varman päälle.
Ja kun heräämme ja kaikki se, mitä olemme pitäneet pyhänä, alkaa murentua, mieli tulkitsee sen huonoksi asiaksi. Hyvin, hyvin huonoksi. Mieli ei näe sitä vain evoluutiomuutoksena ja uudelleenmallinnuksena. Siis onko mikään ihme, että koko tämä valaistumisjuttu tekee mielen vähän hulluksi?
Pidän itseäni sellaisena, joka on aina tehnyt asioita laatikon ulkopuolella. Kuitenkin päästessäni lähemmäs omaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani, mieli tuntuu roikkuvan vielä enemmän joissain vanhoissa kaavoissa.
Ja näin on, koska se tulee pelokkaammaksi siinä, mitä merkitsee päästää irti monista vanhoista ajattelu- ja tunnemalleista. Mutta se tietää myös, että jos se ei päästä irti, on piru merrassa. Elämässäni on vielä enemmän häiriöitä.
Mutta päästettyäni irti jo niin paljosta – esi-isistä, henkiperheestä kotona, massatietoisuudesta – ja nähtyäni, etten ole pudonnut kuiluun, mieleni luottaa nyt enemmän tähän kaavanpoistoprosessiin.
Mieli tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on turvassa eikä se putoa jotenkin pois maan päältä. Ja elämästä tulee itse asiassa helpompaa ja hauskempaa, jos se vain luottaa.
Ja samaan aikaan kukaan ei vie pois kaikkia kaavoja, koska monet niistä palvelevat meitä hyvin. Ja tiedämme, mitkä eivät palvele, kun ne kostautuvat meille tai kun mikään ei muutu perustavanlaatuisesti.
Kun ihmiset ikääntyvät, he jäävät usein kiinni kaavoihin eivätkä ole enää joustavia käyttäytymisessään tai ajattelussaan. Mutta huomaan myös joistain nuorista ihmisistä, että he ovat melko jäykkiä uskomuksissaan.
Mieli viettelee sydäntä tasaisin väliajoin pelaamaan varman päälle. Olemaan ottamatta liian monia todellisia riskejä. Olemaan kokeilematta mitään uutta. Erityisesti uusia tapoja nähdä todellisuus. Useimmat ihmiset sallivat toisten määritellä puolestaan oman todellisuutensa.
He sallivat toisten vakuuttaa itselleen, että kova työnteko ilottomassa työpaikassa on ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto elämässä.
He sallivat ajattelun, joka kertoo heille, että elämä on kovaa ja he ovat arvokkaita saamaan "vain riittävästi". Vain riittävästi terveyttä, vain riittävästi varallisuutta, vain riittävästi rakkautta.
Vaikein rikottava kaava on se, joka kertoo meille, ettemme ole arvokas. Ihmiset taistelevat viimeiseen saakka puolustaessaan tuota kaavaa.
Siis kaavat poistetaan uudessa energiassa. Se ei merkitse, että on kaaosta, jossa kaikki juoksevat kaduilla ja tulevat psykoottisiksi ja on kontrolloimatonta paniikkia.
Mutta eikö ole mielenkiintoista, että ihmiset pelkäävät ajankohtaista covid-virusta enemmän, koska sen käyttäytyminen ei ole tyypillistä. Se ei näytä noudattavan viruksen tyypillistä kaavaa. Itse asiassa sille on annettu nimeksi "uudenlainen koronavirus".
Eikö ole mielenkiintoista, että epävarmuuden tunne, se tunne ettei pysty kontrolloimaan jotain, antaa ihmisille eniten syytä paniikkiin. Ja on kiehtovaa nähdä, miten he yrittävät kontrolloida pelkojaan yrittämällä kontrolloida ympäristöä ja omaa kehoaan estääkseen tartunnan.
Ja on mielenkiintoista nähdä, miten jotkut ihmiset suuttuvat tosille ohjeiden noudattamattomuudesta ja toiset suuttuvat takaisin tuntiessaan, että heidän vapauttaan loukataan säännöillä ja varotoimilla.
Siitä tulee kaksinaisuustaistelua, joka saa myös poliittisen ulottuvuuden. Ja se kaikki perustuu pelkoon, ettei ole kontrollissa. On kyse sitten viruksen kontrolloinnista tai heidän omasta täysivaltaisuudestaan olla pysymättä kotona tai käyttämättä maskia.
TURVALLISTA MUTTA TAPPAVAN TYLSÄÄ
Mutta kun siirrymme vapauteemme, oivallamme enemmän ja enemmän, että monet vanhat kaavat ovat monella tapaa pitäneet meitä oman värittömän todellisuutemme vankina. Turvallista mutta tappavan tylsää.
Se mikä vaikuttaa kaaokselta, ei oikeasti ole. Se on niiden vanhojen kaavojen uudelleenorganisointia, jotka eivät enää palvele meitä. Ja minulla on mitä syvintä myötätuntoa ihmistä kohtaan kaikessa tässä. Ei ole helppoa päästää irti vanhoista kaavoista, jotka tuntuvat hyvin tutuilta.
Siitä syystä useimmat ihmiset sekoavat. Vanhat järjestelmät joihin he luottivat, näyttävät romahtavan. Ne eivät olleet kovin hyviä järjestelmiä ja niistä tuli melko korruptoituneita, mutta ainakin ne olivat jotain.
EVOLUUTIOTASON TRANSFORMAATIO
Me jotka emme enää ole osa tuota maailmaa, meillä on edelleen mieli, joka vastustaa muutosta. Onneksi sielu siirtyy nyt enemmän ja enemmän elämässämme kuskin paikalle ja näyttää mielelle, että kaikki selviää.
Että tätä evoluutiotason transformaatioaikaa ei voi kieltää. Että globaali herääminen on ilmeistä. Me jotka olemme tuon heräämisen viime vaiheissa, alamme oivaltaa sen valtavuuden, mitä on tapahtumassa.
Olemme varmasti pieni ryhmä. Määrä kasvaa joka päivä. Mutta tietoisuuteen vaikuttamiseksi ei tarvitse olla miljoonia ihmisiä – se on uskomaton asia tietoisuudessa.
Se ei ole lukumääräpeliä – siinä on kyse vain olemisesta täällä säteilemässä valoamme. Ei vanhalla uskonnollisella tavalla yrittäen käännyttää ketään. Meidän ei tarvitse kirjaimellisesti tehdä mitään. Kaikki mitä tarvitsemme, tulee meille.
Oivallamme, mitä tuo ilmaisu "on maailmassa, muttei maailmasta" oikeasti merkitsee.
Tiedämme sydämessä ja sielussa, ettei se merkitse, että emme välitä tai olemme itsekäs. Tämän ruumiillistuneen valaistumistyön tekemiseksi tarvitsimme aikaa, tilaa ja paljon itsehoitoa.
Meidän täytyi päästää irti monista suhteista ja toimista ja viettää paljon aikaa yksin. Se oli haastavaa monilla tasoilla, fyysisesti ja tunteellisesti. Ja kun olemme vapauttaneet myös monia tunnekaavoja olemuksestamme, kuten sentimentaalisuus menneisyydestämme, mieli on huolissaan. Miksi emme tunne enää samoja juuttuja äidistä tai isoäidistä tai kenestä tahansa? Merkitseekö se, ettemme enää välitä hänestä tai rakasta häntä?
Ei lainkaan. Olemme päästäneet irti niistä vanhoista kaavoista välillämme, jotka pitivät meidät jumissa karmakierrossa.
ITSERAKKAUS
Siis otamme viimeinkin vastaan itserakkauden. Rakkauden ihmiseltämme ja sielultamme, joka hyväksyy kaiken meissä. Tiedämme, että ilman tämän tyyppistä rakkautta ei ole aitoa rakkautta ketään muuta kohtaan. Rakkautta joka ei pyydä mitään vastineeksi. Rakkautta jossa ei ole kiintymistä tai odotuksia tai ehtoja. Rakkautta joka ei liity mitenkään syyllisyyteen tai velvollisuuteen. Tuo vanhan tyyppinen rakkaus ei ole rakkautta, se on energian syömistä.
Havaitsemme, että kaikkien muiden täytyy oppia jossain kohtaa rakastamaan itseään. Että me emme ole vastuussa heidän rakastamisestaan tai kenenkään muun. Se on radikaali muutos. Olemme hyvin tottuneita tuntemaan toisten tuskan, yrittämään ottaa sen pois heiltä. Yrittämään rakastaa heitä, kuin se olisi hyvänä ihmisenä olemisen korkein standardi. Se on vanha kaava, joka häviää.
Pieni määrä meitä on käynyt läpi heräämisen rankimmat osat, ja olemme päästäneet irti vanhoista ja jumittuneista kaavoista sen tuloksena. Nyt meillä on todellinen kyky auttaa ihmisiä.
Voimme opettaa toisille, miten rakastetaan itseään, vain olemalla itseä rakastavia ihmisiä, jotka ovat ruumiillistaneet oman sielunsa, ikuisen itsensä, juuri täällä, tässä paikassa nimeltään Maa-planeetta. Se on suurin lahja, jonka voimme antaa muille ihmisille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kaavat, tutut tavat kokea todellisuutta, ovat olleet syvälle juurtuneena ihmisiin aioneita. Epävarmalta näyttävässä maailmassa käyttäytymismallit antavat meille tunteen turvallisuudesta. Ennustettavuus on oleellista fyysiselle ja henkiselle terveydellemme. Ne kaavat joita planeetta noudattaa, joita luontoäiti noudattaa, joita yhteiskunta ja kulttuuri ja oma perheemme noudattavat, antavat meille mielen tyyneyttä. Vaikka eivät jotkut noista kaavoista olisi parhaan etumme mukaisia.
Uudessa energiassa alamme huomata, että joitain noista tutuista kaavoista on häiritty. Ajankulku on hyvä esimerkki. Se tuntuu kiihtyvän ja olevan nestemäisempää.
Tapa jolla kehomme reagoi ruokaan ja ympäristöön, muuttuu. Asiat joista ennen nautimme, jotka antoivat meille lohtua, eivät enää toimi. Tapa jolla ilmennämme asioita, on muuttunut. Itse asiassa nyt on niin paljon helpompaa ilmentää, että se voi olla hämmentävää mielelle.
Ne vanhat kaavat, että täytyy käyttää voimaa ja yrittää ohjata ja kontrolloida lopputulosta, eivät toimi enää. Suunnittelu, tavoiteasetanta ja fokusoitunut visualisointi ovat niin eilispäivää. Ainakaan minulla ne eivät koskaan toimineetkaan.
Mutta mieli pitää vakaudesta. Se ylpeilee asioiden kontrolloinnilla varmistamaan sen, että ne jatkavat ennustettavan kaavan noudattamista. Tästä syystä mieli ei ole kovin luova. Se menee harvoin laatikon ulkopuolelle. Se haluaa pelata varman päälle.
Ja kun heräämme ja kaikki se, mitä olemme pitäneet pyhänä, alkaa murentua, mieli tulkitsee sen huonoksi asiaksi. Hyvin, hyvin huonoksi. Mieli ei näe sitä vain evoluutiomuutoksena ja uudelleenmallinnuksena. Siis onko mikään ihme, että koko tämä valaistumisjuttu tekee mielen vähän hulluksi?
Pidän itseäni sellaisena, joka on aina tehnyt asioita laatikon ulkopuolella. Kuitenkin päästessäni lähemmäs omaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani, mieli tuntuu roikkuvan vielä enemmän joissain vanhoissa kaavoissa.
Ja näin on, koska se tulee pelokkaammaksi siinä, mitä merkitsee päästää irti monista vanhoista ajattelu- ja tunnemalleista. Mutta se tietää myös, että jos se ei päästä irti, on piru merrassa. Elämässäni on vielä enemmän häiriöitä.
Mutta päästettyäni irti jo niin paljosta – esi-isistä, henkiperheestä kotona, massatietoisuudesta – ja nähtyäni, etten ole pudonnut kuiluun, mieleni luottaa nyt enemmän tähän kaavanpoistoprosessiin.
Mieli tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on turvassa eikä se putoa jotenkin pois maan päältä. Ja elämästä tulee itse asiassa helpompaa ja hauskempaa, jos se vain luottaa.
Ja samaan aikaan kukaan ei vie pois kaikkia kaavoja, koska monet niistä palvelevat meitä hyvin. Ja tiedämme, mitkä eivät palvele, kun ne kostautuvat meille tai kun mikään ei muutu perustavanlaatuisesti.
Kun ihmiset ikääntyvät, he jäävät usein kiinni kaavoihin eivätkä ole enää joustavia käyttäytymisessään tai ajattelussaan. Mutta huomaan myös joistain nuorista ihmisistä, että he ovat melko jäykkiä uskomuksissaan.
Mieli viettelee sydäntä tasaisin väliajoin pelaamaan varman päälle. Olemaan ottamatta liian monia todellisia riskejä. Olemaan kokeilematta mitään uutta. Erityisesti uusia tapoja nähdä todellisuus. Useimmat ihmiset sallivat toisten määritellä puolestaan oman todellisuutensa.
He sallivat toisten vakuuttaa itselleen, että kova työnteko ilottomassa työpaikassa on ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto elämässä.
He sallivat ajattelun, joka kertoo heille, että elämä on kovaa ja he ovat arvokkaita saamaan "vain riittävästi". Vain riittävästi terveyttä, vain riittävästi varallisuutta, vain riittävästi rakkautta.
Vaikein rikottava kaava on se, joka kertoo meille, ettemme ole arvokas. Ihmiset taistelevat viimeiseen saakka puolustaessaan tuota kaavaa.
Siis kaavat poistetaan uudessa energiassa. Se ei merkitse, että on kaaosta, jossa kaikki juoksevat kaduilla ja tulevat psykoottisiksi ja on kontrolloimatonta paniikkia.
Mutta eikö ole mielenkiintoista, että ihmiset pelkäävät ajankohtaista covid-virusta enemmän, koska sen käyttäytyminen ei ole tyypillistä. Se ei näytä noudattavan viruksen tyypillistä kaavaa. Itse asiassa sille on annettu nimeksi "uudenlainen koronavirus".
Eikö ole mielenkiintoista, että epävarmuuden tunne, se tunne ettei pysty kontrolloimaan jotain, antaa ihmisille eniten syytä paniikkiin. Ja on kiehtovaa nähdä, miten he yrittävät kontrolloida pelkojaan yrittämällä kontrolloida ympäristöä ja omaa kehoaan estääkseen tartunnan.
Ja on mielenkiintoista nähdä, miten jotkut ihmiset suuttuvat tosille ohjeiden noudattamattomuudesta ja toiset suuttuvat takaisin tuntiessaan, että heidän vapauttaan loukataan säännöillä ja varotoimilla.
Siitä tulee kaksinaisuustaistelua, joka saa myös poliittisen ulottuvuuden. Ja se kaikki perustuu pelkoon, ettei ole kontrollissa. On kyse sitten viruksen kontrolloinnista tai heidän omasta täysivaltaisuudestaan olla pysymättä kotona tai käyttämättä maskia.
TURVALLISTA MUTTA TAPPAVAN TYLSÄÄ
Mutta kun siirrymme vapauteemme, oivallamme enemmän ja enemmän, että monet vanhat kaavat ovat monella tapaa pitäneet meitä oman värittömän todellisuutemme vankina. Turvallista mutta tappavan tylsää.
Se mikä vaikuttaa kaaokselta, ei oikeasti ole. Se on niiden vanhojen kaavojen uudelleenorganisointia, jotka eivät enää palvele meitä. Ja minulla on mitä syvintä myötätuntoa ihmistä kohtaan kaikessa tässä. Ei ole helppoa päästää irti vanhoista kaavoista, jotka tuntuvat hyvin tutuilta.
Siitä syystä useimmat ihmiset sekoavat. Vanhat järjestelmät joihin he luottivat, näyttävät romahtavan. Ne eivät olleet kovin hyviä järjestelmiä ja niistä tuli melko korruptoituneita, mutta ainakin ne olivat jotain.
EVOLUUTIOTASON TRANSFORMAATIO
Me jotka emme enää ole osa tuota maailmaa, meillä on edelleen mieli, joka vastustaa muutosta. Onneksi sielu siirtyy nyt enemmän ja enemmän elämässämme kuskin paikalle ja näyttää mielelle, että kaikki selviää.
Että tätä evoluutiotason transformaatioaikaa ei voi kieltää. Että globaali herääminen on ilmeistä. Me jotka olemme tuon heräämisen viime vaiheissa, alamme oivaltaa sen valtavuuden, mitä on tapahtumassa.
Olemme varmasti pieni ryhmä. Määrä kasvaa joka päivä. Mutta tietoisuuteen vaikuttamiseksi ei tarvitse olla miljoonia ihmisiä – se on uskomaton asia tietoisuudessa.
Se ei ole lukumääräpeliä – siinä on kyse vain olemisesta täällä säteilemässä valoamme. Ei vanhalla uskonnollisella tavalla yrittäen käännyttää ketään. Meidän ei tarvitse kirjaimellisesti tehdä mitään. Kaikki mitä tarvitsemme, tulee meille.
Oivallamme, mitä tuo ilmaisu "on maailmassa, muttei maailmasta" oikeasti merkitsee.
Tiedämme sydämessä ja sielussa, ettei se merkitse, että emme välitä tai olemme itsekäs. Tämän ruumiillistuneen valaistumistyön tekemiseksi tarvitsimme aikaa, tilaa ja paljon itsehoitoa.
Meidän täytyi päästää irti monista suhteista ja toimista ja viettää paljon aikaa yksin. Se oli haastavaa monilla tasoilla, fyysisesti ja tunteellisesti. Ja kun olemme vapauttaneet myös monia tunnekaavoja olemuksestamme, kuten sentimentaalisuus menneisyydestämme, mieli on huolissaan. Miksi emme tunne enää samoja juuttuja äidistä tai isoäidistä tai kenestä tahansa? Merkitseekö se, ettemme enää välitä hänestä tai rakasta häntä?
Ei lainkaan. Olemme päästäneet irti niistä vanhoista kaavoista välillämme, jotka pitivät meidät jumissa karmakierrossa.
ITSERAKKAUS
Siis otamme viimeinkin vastaan itserakkauden. Rakkauden ihmiseltämme ja sielultamme, joka hyväksyy kaiken meissä. Tiedämme, että ilman tämän tyyppistä rakkautta ei ole aitoa rakkautta ketään muuta kohtaan. Rakkautta joka ei pyydä mitään vastineeksi. Rakkautta jossa ei ole kiintymistä tai odotuksia tai ehtoja. Rakkautta joka ei liity mitenkään syyllisyyteen tai velvollisuuteen. Tuo vanhan tyyppinen rakkaus ei ole rakkautta, se on energian syömistä.
Havaitsemme, että kaikkien muiden täytyy oppia jossain kohtaa rakastamaan itseään. Että me emme ole vastuussa heidän rakastamisestaan tai kenenkään muun. Se on radikaali muutos. Olemme hyvin tottuneita tuntemaan toisten tuskan, yrittämään ottaa sen pois heiltä. Yrittämään rakastaa heitä, kuin se olisi hyvänä ihmisenä olemisen korkein standardi. Se on vanha kaava, joka häviää.
Pieni määrä meitä on käynyt läpi heräämisen rankimmat osat, ja olemme päästäneet irti vanhoista ja jumittuneista kaavoista sen tuloksena. Nyt meillä on todellinen kyky auttaa ihmisiä.
Voimme opettaa toisille, miten rakastetaan itseään, vain olemalla itseä rakastavia ihmisiä, jotka ovat ruumiillistaneet oman sielunsa, ikuisen itsensä, juuri täällä, tässä paikassa nimeltään Maa-planeetta. Se on suurin lahja, jonka voimme antaa muille ihmisille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.6.2020 HAAVOJEN HOIVAAMINEN
Kirjoittaja hammer » 08.06.2020 18:30
HAAVOJEN HOIVAAMINEN
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Herätessämme ja tullessamme aina vain tietoisemmaksi, saatamme huomata, että olemuksessamme on edelleen joitain alueita, joilla on taipumusta pitää vanhoista haavoista kiinni, kuin vanhasta lempipeitosta.
Naisena joka syntyi 50-luvun kulttuuriin, tunteeni on aivan liian helppoa laukaista aika ajoin, kun naisviha nostaa päätään. On paljon syitä suuttua siitä, miten naisia ei edelleenkään nähdä täysinä ihmisinä. Seksismi on normalisoiduin ennakkoluulo. Myös tämän päivän maailmassa voin nähdä, että olen sisäistänyt naisvihan ja se on ollut merkittävä osa olemukseni rakennetta. Voin viitata tilastoihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Miten vallanpitäjät yrittävät edelleen heikentää naisen lisääntymisoikeuksia. Miten minua on henkilökohtaisesti häpäisty, syytetty ja loukattu menneisyydessä sukupuoleni vuoksi. Ja kaikki ne salakavalammat ja hienovaraisemmat seksismin muodot, joista olen kärsinyt. Siinä on melko hyvät perusteet.
Ja se tekee erityisen vaikeaksi luopua kaikesta siitä. Päästää irti tuosta tarinasta kerta kaikkiaan. On tavallaan hauskaa kanniskella noita haavoja. Käyttää toisinaan niitä merkkinä rohkeudesta. Esittää uhria yhteiskunnassa, joka on hyvin kauan nähnyt naiset toisen luokan kansalaisina.
Enkä vähättele tuota tosiasiaa. Mutta tiedän myös, että jos aion astua vapauteeni tässä elämässä, minun täytyy päästää tuosta perinteestä irti. Siitä joka kertoo minulle, että naisten tarvitsee kärsiä, jotta heidät voidaan nähdä kunniakkaina. Että heidän arvonsa lepää ihmiskunnan haavojen ottamisessa itselleen.
Se on erittäin vanha perinne. Ja jotkut perinteet eivät välttämättä hyödytä meitä, vaikka ovatkin tuttuja. Kenties jossain kohtaa ne hyödyttivät, koska ne olivat suojautumistapa. Mutta nyt kun olemme heräämässä syvästä 3D-unesta, meidän ei enää tarvitse suojautua keneltäkään tai miltään. Se on tietysti rohkea toteamus maailmassa, joka tuntuu selvästi hallitsemattomalta.
Mutta olen mennyt tuosta maailmasta yli. En enää allekirjoita tuota todellisuutta. Mutta tuo todellisuus on yrittänyt pitää minut itsessään kiinni. Tiedämme, miten tuon maailman gravitaatio – fyysinen ja tunteellinen – vetää meitä joka tilaisuuden tullen.
Eksyimme tuohon viettelevään maailmaan pitkäksi aikaa. Unohdimme, keitä olemme. Että olemme ikuisia olentoja. Sieluja joilla on ihmiskokemus. Elimme galaktisia tarinoita, kunnes jotkut meistä kyllästyivät samaan vanhaan.
Muutama sielu jotka olivat valmiita johonkin muuhun. Jotka laskivat miekkansa. Jotka luopuivat taistelusta sydämen ja mielen välillä, lopultakin. Ja päättivät, että oli aika palata kotiin.
Se on ollut vaivalloinen tie. Ja on paljon kevyitä latteuksia, joita meille heitetään, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Mutta se on ollut kuoppainen tie. Pyydetään päästämään irti hyvin paljosta. Kaikista mukavuusalueistamme. Ja on myös pakko päästää irti hyvin vanhasta perinteestä.
Perinteestä joka on ollut syvä osa DNA:tamme aioneita. Miten meidän voidaan odottaa vapautuvan siitä?
Ensimmäinen askel on tietysti tunnistaa se. Olla tietoinen siitä. Sen lisäksi ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Mutta päätös käydä läpi tämä herääminen laittaa automaattisesti asioita liikkeelle. Kuten sisäisen olemuksemme kyky puhdistaa pois kaikki, mikä ei enää palvele vapauttamme.
Jos haluamme pitää kiinni noista perinteistä vapautemme kustannuksella, se tulee aina vain epämukavammaksi. On kyse sitten fyysisestä tai taloudellisesta tai tunnepuolen ongelmasta, se pahenee.
Voimme luottaa siihen. Jotkut kutsuvat sitä henkilökohtaiseksi lohikäärmeeksemme. Se on osa meitä, joka vetää meidät pois kaikesta, mikä ei palvele vapauttamme.
Kenties siihen pisteeseen saakka, jolloin meistä tuntuu, että haluamme antaa periksi. Se ei ole huono paikka olla. Ainakin siinä päästämme irti vastarinnasta.
Ja ne haavat joita me kaikki tunnemme – miehenä tai naisena tai minä tahansa sukupuolena – juontuvat ajalta, ennen kuin loimme maaplaneetan. Siis todellisuudessa se on irtipäästämistä alkuperäisestä tarinasta. Se on iso juttu. Todella iso.
Se tekee tämän valtavuudesta, mitä olemme tekemässä, uskomatonta minulle.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Herätessämme ja tullessamme aina vain tietoisemmaksi, saatamme huomata, että olemuksessamme on edelleen joitain alueita, joilla on taipumusta pitää vanhoista haavoista kiinni, kuin vanhasta lempipeitosta.
Naisena joka syntyi 50-luvun kulttuuriin, tunteeni on aivan liian helppoa laukaista aika ajoin, kun naisviha nostaa päätään. On paljon syitä suuttua siitä, miten naisia ei edelleenkään nähdä täysinä ihmisinä. Seksismi on normalisoiduin ennakkoluulo. Myös tämän päivän maailmassa voin nähdä, että olen sisäistänyt naisvihan ja se on ollut merkittävä osa olemukseni rakennetta. Voin viitata tilastoihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Miten vallanpitäjät yrittävät edelleen heikentää naisen lisääntymisoikeuksia. Miten minua on henkilökohtaisesti häpäisty, syytetty ja loukattu menneisyydessä sukupuoleni vuoksi. Ja kaikki ne salakavalammat ja hienovaraisemmat seksismin muodot, joista olen kärsinyt. Siinä on melko hyvät perusteet.
Ja se tekee erityisen vaikeaksi luopua kaikesta siitä. Päästää irti tuosta tarinasta kerta kaikkiaan. On tavallaan hauskaa kanniskella noita haavoja. Käyttää toisinaan niitä merkkinä rohkeudesta. Esittää uhria yhteiskunnassa, joka on hyvin kauan nähnyt naiset toisen luokan kansalaisina.
Enkä vähättele tuota tosiasiaa. Mutta tiedän myös, että jos aion astua vapauteeni tässä elämässä, minun täytyy päästää tuosta perinteestä irti. Siitä joka kertoo minulle, että naisten tarvitsee kärsiä, jotta heidät voidaan nähdä kunniakkaina. Että heidän arvonsa lepää ihmiskunnan haavojen ottamisessa itselleen.
Se on erittäin vanha perinne. Ja jotkut perinteet eivät välttämättä hyödytä meitä, vaikka ovatkin tuttuja. Kenties jossain kohtaa ne hyödyttivät, koska ne olivat suojautumistapa. Mutta nyt kun olemme heräämässä syvästä 3D-unesta, meidän ei enää tarvitse suojautua keneltäkään tai miltään. Se on tietysti rohkea toteamus maailmassa, joka tuntuu selvästi hallitsemattomalta.
Mutta olen mennyt tuosta maailmasta yli. En enää allekirjoita tuota todellisuutta. Mutta tuo todellisuus on yrittänyt pitää minut itsessään kiinni. Tiedämme, miten tuon maailman gravitaatio – fyysinen ja tunteellinen – vetää meitä joka tilaisuuden tullen.
Eksyimme tuohon viettelevään maailmaan pitkäksi aikaa. Unohdimme, keitä olemme. Että olemme ikuisia olentoja. Sieluja joilla on ihmiskokemus. Elimme galaktisia tarinoita, kunnes jotkut meistä kyllästyivät samaan vanhaan.
Muutama sielu jotka olivat valmiita johonkin muuhun. Jotka laskivat miekkansa. Jotka luopuivat taistelusta sydämen ja mielen välillä, lopultakin. Ja päättivät, että oli aika palata kotiin.
Se on ollut vaivalloinen tie. Ja on paljon kevyitä latteuksia, joita meille heitetään, jotta tuntisimme olomme paremmaksi. Mutta se on ollut kuoppainen tie. Pyydetään päästämään irti hyvin paljosta. Kaikista mukavuusalueistamme. Ja on myös pakko päästää irti hyvin vanhasta perinteestä.
Perinteestä joka on ollut syvä osa DNA:tamme aioneita. Miten meidän voidaan odottaa vapautuvan siitä?
Ensimmäinen askel on tietysti tunnistaa se. Olla tietoinen siitä. Sen lisäksi ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Mutta päätös käydä läpi tämä herääminen laittaa automaattisesti asioita liikkeelle. Kuten sisäisen olemuksemme kyky puhdistaa pois kaikki, mikä ei enää palvele vapauttamme.
Jos haluamme pitää kiinni noista perinteistä vapautemme kustannuksella, se tulee aina vain epämukavammaksi. On kyse sitten fyysisestä tai taloudellisesta tai tunnepuolen ongelmasta, se pahenee.
Voimme luottaa siihen. Jotkut kutsuvat sitä henkilökohtaiseksi lohikäärmeeksemme. Se on osa meitä, joka vetää meidät pois kaikesta, mikä ei palvele vapauttamme.
Kenties siihen pisteeseen saakka, jolloin meistä tuntuu, että haluamme antaa periksi. Se ei ole huono paikka olla. Ainakin siinä päästämme irti vastarinnasta.
Ja ne haavat joita me kaikki tunnemme – miehenä tai naisena tai minä tahansa sukupuolena – juontuvat ajalta, ennen kuin loimme maaplaneetan. Siis todellisuudessa se on irtipäästämistä alkuperäisestä tarinasta. Se on iso juttu. Todella iso.
Se tekee tämän valtavuudesta, mitä olemme tekemässä, uskomatonta minulle.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.6.2020 ATLANTIKSEN UNELMA
Kirjoittaja hammer » 14.06.2020 23:03
ATLANTIKSEN UNELMA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Täysin tietoiseksi tulemisen arvoitus menee jotenkin näin: käyt läpi prosessin, jossa päästät irti menneisyydestä, kaikista sen kaavoista ja siihen liittyvästä karmasta, ja tehdäksesi tämän sinun täytyy hyväksyä se. Kaikki siinä.
Miten helvetissä teen sen? Miten päästän irti jostain hyväksymällä sen? Onko siinä edes mitään tolkkua? Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse selvittää sitä ihmistasolla, koska ihminen ei ole vastuussa valaistumisestamme.
Mutta ihmisen täytyy kokea tunne- ja fyysiset muutokset ja energialiikkeet, kun ne tulevat pintaan. Ja koko transformaatioprosessia auttaa, jos ihminen pystyy rentoutumaan mahdollisimman paljon ja sekaantumaan mahdollisimman vähän.
Mestari sisällämme puristaa viisauden kaikista noista kokemuksista, kaikista tarinoista, tämän ja kaikkien muiden elämien traumoista ja draamoista, ja jättää loput taakse. Muistot ovat aina käytettävissä, mutta ne eivät sekaannu meidän iloomme. Ihminen ei voisi koskaan organisoida sitä. Niin ei ole tarkoitus olla.
Alan ajatella, että tämän prosessin vaikein osa on vain sallia sen tapahtua. Niin yksinkertainen sana – sallia. Kuitenkin sen toteuttamiseen liittyy itse asiassa paljon ahdistusta. Harjoittaen sallimista.
Emme ole tottuneet siihen. Ihmisenä jolla on rajoittunut perspektiivi, olemme yrittäneet saada kaiken tehtyä. Olemme tehneet kovasti työtä asioihin. Tullaksemme "paremmaksi" ihmiseksi. Onnellisemmaksi ihmiseksi, terveemmäksi ja "arvokkaammaksi" ihmiseksi. Eikä siinä ole sielumme perspektiivistä mitään tolkkua.
Jos resonoit tämän blogin materiaaleihin, olet ruumiillistuneen valaistumisesi loppuvaiheissa. Sinun ei enää tarvitse tuntea, että sinun täytyy selvittää jokin. Tässä vaiheessa sielusi ja "minä olen" -olemuksesi kuljettavat sinua eteenpäin.
Mutta sinulla on edelleen vapaa tahto, joten voit tehdä prosessista vaikeamman ja hidastaa sitä, jos se tuntuu olevan liikaa. Mutta jos olet kuin minä, haluat tehdä tämän. Sinusta tuntuu, että olet käynyt jo tarpeeksi läpi ja olet valmis jatkamaan loppuun saakka. Vaikket itse asiassa tiedä, mitä tuo loppuun saakka meneminen merkitsee. Miltä se näyttää.
Saatat tuntea tässä kohtaa, ettei sinulla ole mitään menetettävää. Kirjaimellisesti. Tulee kohta, jossa tunnet, ettet voi kuvitella palaamista vanhoihin elämistapoihin. Olet saanut maistiaisen omassa energiassasi olemisesta, eikä tuo pieni ihmiselämä vain enää riitä.
Sinua houkutellaan takaisin tuohon elämään. On ihmisiä ja energioita, jotka haluavat sinut takaisin sinne – siitä voit olla varma. Mutta tiedät, että tietyssä pisteessä et voisi enää mennä, vaikka haluaisit.
Se on kummallinen paikka olla. Se voi olla hyvin yksinäinen. Kovin monet eivät tajua, mitä tunnet. Jos yrität samaistua heihin tuona vanhana, pienenä ihmisenä, se on tuskaa. Kaikki tuntuvat eksyneen omaan maailmaansa, ja olen varma, että minäkin näytän samalta heistä.
Mutta en ole enää eksynyt tuohon 3D-maailmaan. Enkä ole oikeasti lainkaan eksynyt. Myönnettäköön, että nuo ihmistunteet kutsuvat minua. Ne yrittävät saada huomioni. Ne yrittävät pelotella minua, masentaa minut ja turhauttaa minua.
Mutta noilla peloilla ei ole mitään tekemistä tuon 3D-maailman ja kaiken sen myllerryksen kanssa. Pelot tuntuvat olevan "lähempänä kotia" ja niissä tuntuu olevan kyse omasta oivaltamisestani.
Olen ollut hyvin omistautunut omaan ruumiillistuneeseen oivaltamiseeni. Vaikka minulla on ollut monia eri työpaikkoja, se on varsinainen työni tässä elämässä. Se vie voiton kaikista muista työkuvauksista. Sen täytyy viedä. Ruumiillistunut oivaltamiseni ei ole osa-aikatyötä tai harrastus tai ajanvietettä.
Se vie voiton myös kaikista suhteista. Vaikka minulla on ollut uskomattomia suhteita, ensisijainen suhde on ollut itseeni, sieluuni ja "minä olen" -olemukseeni. Ja on kestänyt pitkään päästä siihen.
Tämä elämä oli minulle elämän ja kuoleman paikka. Se ei ole ollut viivyttelyelämä. Tässä elämässä halusin olla täällä tavalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Tiesin, etten voisi mennä mitään oikopolkuja. Tiesin, etteivät huumeet tai (huume)kasvit voisi viedä minua siihen. Ja vaikka minulla on uskomaton tukiryhmä, kukaan ei voisi tehdä sitä puolestani.
Siis siitä tulee yksinäistä, pelottavaa ja masentavaa. On aikoja, jolloin en usko, että pystyn jäämään tänne. Joskus se tuntuu liian ylivoimaiselta. Mieleni ei halua uskoa, että se on mahdollista. Mutta sydämeni uskoo. Sydämessä tiedän, että se on mahdollista. Ja se tietää, että tässä elämässä on mahdollisuus toteuttaa Atlantiksen unelma. Unelma Itseni ruumiillistamisesta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
3.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Täysin tietoiseksi tulemisen arvoitus menee jotenkin näin: käyt läpi prosessin, jossa päästät irti menneisyydestä, kaikista sen kaavoista ja siihen liittyvästä karmasta, ja tehdäksesi tämän sinun täytyy hyväksyä se. Kaikki siinä.
Miten helvetissä teen sen? Miten päästän irti jostain hyväksymällä sen? Onko siinä edes mitään tolkkua? Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse selvittää sitä ihmistasolla, koska ihminen ei ole vastuussa valaistumisestamme.
Mutta ihmisen täytyy kokea tunne- ja fyysiset muutokset ja energialiikkeet, kun ne tulevat pintaan. Ja koko transformaatioprosessia auttaa, jos ihminen pystyy rentoutumaan mahdollisimman paljon ja sekaantumaan mahdollisimman vähän.
Mestari sisällämme puristaa viisauden kaikista noista kokemuksista, kaikista tarinoista, tämän ja kaikkien muiden elämien traumoista ja draamoista, ja jättää loput taakse. Muistot ovat aina käytettävissä, mutta ne eivät sekaannu meidän iloomme. Ihminen ei voisi koskaan organisoida sitä. Niin ei ole tarkoitus olla.
Alan ajatella, että tämän prosessin vaikein osa on vain sallia sen tapahtua. Niin yksinkertainen sana – sallia. Kuitenkin sen toteuttamiseen liittyy itse asiassa paljon ahdistusta. Harjoittaen sallimista.
Emme ole tottuneet siihen. Ihmisenä jolla on rajoittunut perspektiivi, olemme yrittäneet saada kaiken tehtyä. Olemme tehneet kovasti työtä asioihin. Tullaksemme "paremmaksi" ihmiseksi. Onnellisemmaksi ihmiseksi, terveemmäksi ja "arvokkaammaksi" ihmiseksi. Eikä siinä ole sielumme perspektiivistä mitään tolkkua.
Jos resonoit tämän blogin materiaaleihin, olet ruumiillistuneen valaistumisesi loppuvaiheissa. Sinun ei enää tarvitse tuntea, että sinun täytyy selvittää jokin. Tässä vaiheessa sielusi ja "minä olen" -olemuksesi kuljettavat sinua eteenpäin.
Mutta sinulla on edelleen vapaa tahto, joten voit tehdä prosessista vaikeamman ja hidastaa sitä, jos se tuntuu olevan liikaa. Mutta jos olet kuin minä, haluat tehdä tämän. Sinusta tuntuu, että olet käynyt jo tarpeeksi läpi ja olet valmis jatkamaan loppuun saakka. Vaikket itse asiassa tiedä, mitä tuo loppuun saakka meneminen merkitsee. Miltä se näyttää.
Saatat tuntea tässä kohtaa, ettei sinulla ole mitään menetettävää. Kirjaimellisesti. Tulee kohta, jossa tunnet, ettet voi kuvitella palaamista vanhoihin elämistapoihin. Olet saanut maistiaisen omassa energiassasi olemisesta, eikä tuo pieni ihmiselämä vain enää riitä.
Sinua houkutellaan takaisin tuohon elämään. On ihmisiä ja energioita, jotka haluavat sinut takaisin sinne – siitä voit olla varma. Mutta tiedät, että tietyssä pisteessä et voisi enää mennä, vaikka haluaisit.
Se on kummallinen paikka olla. Se voi olla hyvin yksinäinen. Kovin monet eivät tajua, mitä tunnet. Jos yrität samaistua heihin tuona vanhana, pienenä ihmisenä, se on tuskaa. Kaikki tuntuvat eksyneen omaan maailmaansa, ja olen varma, että minäkin näytän samalta heistä.
Mutta en ole enää eksynyt tuohon 3D-maailmaan. Enkä ole oikeasti lainkaan eksynyt. Myönnettäköön, että nuo ihmistunteet kutsuvat minua. Ne yrittävät saada huomioni. Ne yrittävät pelotella minua, masentaa minut ja turhauttaa minua.
Mutta noilla peloilla ei ole mitään tekemistä tuon 3D-maailman ja kaiken sen myllerryksen kanssa. Pelot tuntuvat olevan "lähempänä kotia" ja niissä tuntuu olevan kyse omasta oivaltamisestani.
Olen ollut hyvin omistautunut omaan ruumiillistuneeseen oivaltamiseeni. Vaikka minulla on ollut monia eri työpaikkoja, se on varsinainen työni tässä elämässä. Se vie voiton kaikista muista työkuvauksista. Sen täytyy viedä. Ruumiillistunut oivaltamiseni ei ole osa-aikatyötä tai harrastus tai ajanvietettä.
Se vie voiton myös kaikista suhteista. Vaikka minulla on ollut uskomattomia suhteita, ensisijainen suhde on ollut itseeni, sieluuni ja "minä olen" -olemukseeni. Ja on kestänyt pitkään päästä siihen.
Tämä elämä oli minulle elämän ja kuoleman paikka. Se ei ole ollut viivyttelyelämä. Tässä elämässä halusin olla täällä tavalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Tiesin, etten voisi mennä mitään oikopolkuja. Tiesin, etteivät huumeet tai (huume)kasvit voisi viedä minua siihen. Ja vaikka minulla on uskomaton tukiryhmä, kukaan ei voisi tehdä sitä puolestani.
Siis siitä tulee yksinäistä, pelottavaa ja masentavaa. On aikoja, jolloin en usko, että pystyn jäämään tänne. Joskus se tuntuu liian ylivoimaiselta. Mieleni ei halua uskoa, että se on mahdollista. Mutta sydämeni uskoo. Sydämessä tiedän, että se on mahdollista. Ja se tietää, että tässä elämässä on mahdollisuus toteuttaa Atlantiksen unelma. Unelma Itseni ruumiillistamisesta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
8.6.2020 MIKSI IHMISET VÄLTTÄVÄT YLINTÄ AUTUUTTA
Kirjoittaja hammer » 20.06.2020 23:07
MIKSI IHMISET VÄLTTÄVÄT YLINTÄ AUTUUTTA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ruumiillistunut oivaltaminen on se hetki, jolloin tunnemme oman sielumme ja "minä olen" -olemuksemme täydellisen rakkauden ja ekstaattisen ilon. Se on se hetki, jolloin päästämme irti kaikesta – tämän ulottuvuuden kaikesta tuskasta, peloista ja raskaudesta – ja sulaudumme yhteen ikuisen itsemme kanssa.
Se on sanoinkuvaamatonta. Ja jos olemme vielä täällä sen jälkeen, elämä ei ole koskaan enää samanlaista. Tuolla hetkellä on houkutus lähteä planeetalta. Tuo ilon ja täydellisyyden tila joka on todellinen itsemme, on hyvin viettelevä, ja saatamme vain leijua pois tästä kehosta ja siirtyä rajan taakse.
Sen menneisyyden ylösnousseet mestarit ovat tehneet, koska he eivät valmistelleet kehoaan niin, kuin me, ruumiillistamaan täyden tietoisuutensa. Niinpä he lähtivät melko nopeasti oman oivaltamisensa jälkeen.
Niinpä ajattelin, että kenties siitä syystä on taipumusta lykätä tuota hetkeä. Erityisesti jos se merkitsee "hasta la vista" tälle aika-paikkatodellisuudelle, joka on ollut kotimme hyvin pitkään. On entisiä mielleyhtymiä, että on hyvin autuas ja kuollut.
Mitä siihen sanot? Niinpä juuri nyt kirjoittaessani tätä postausta täällä Panerassa soi John Legendin laulu …
"Sano, että jäät vielä vähäksi aikaa
Älä sano "hyvästi" tänä iltana
Sano, että olet minun
Vain vähän rakkautta on sinun aikasi hetken arvoinen
Koputtaa ovellesi vähän
Niin kylmää ulkona tänä iltana
Laitetaan tuli palamaan
Voi, tiedän, että pidän sen palamassa
Jos jäät, etkö jäisi, jää"
Hah-haa, rakastan synkronismia.
Niin vaikeaksi kuin tuleekin tässä 3D-ympäristössä, josta löydämme itsemme, monet meistä tiesivät, että tämä oli täydellinen ajankohta olla täällä kehittyneenä sieluna. Ei pelastaakseen planeetan, vaan ollakseen sielumme ilossa.
Se muuttaa tietoisuutta. Mikään määrä protestointia tai yritystä muuttaa lakeja ei voi tehdä samaa, kuin pelkkä oleminen tasapainon ja selkeyden tietoisuudessa.
Koko ihmiskunta käy läpi sielunsa pimeää yötä, ja se on matkalla omaan heräämiseensä. Kaikki mitä todistamme, on vain osa prosessia. Ihmiskunta kutsui itselleen tämän viruksen voidakseen muuttaa tietoisuutta.
Mutta takaisin omaan oivaltamiseemme. On houkuttelevaa lähteä sen jälkeen. Mutta voitko kuvitella jääväsi ja olevasi ruumiillistunut mestari? Olevasi sellainen, joka sallii energian palvella itseään, elämän palvella itseään?
Voisiko toisille olla parempaa esimerkkiä, että haluaa myös olla oma täysivaltainen olentonsa? Ymmärtää, että energia on vapaata ja se on täällä palvelemassa heitä? Ymmärtää, että energia on rajatonta, joten ei ole tarvetta taistella sen vuoksi. Ymmärtää, että puute – rahan, terveyden, tukea antavien suhteiden puute – on valinta. Että yltäkylläisyys ja terveys ovat itserakkauden luontaisia sivutuotteita.
Ei niin, että elämä on täydellistä ruumiillistuneen oivaltamisen jälkeen, mutta hyvin monet kuorikerrokset ovat poissa tuossa kohtaa. Ja ne jotka ovat jäljellä, ovat kokemuksemme periferiassa, eivät päätapahtuma.
Siis niin houkuttelevaa, kuin onkin lähteä oivaltamisesi jälkeen, kenties päätät jäädä joksikin aikaa. Sielusi ei koskaan painostaisi sinua jäämään, mutta hän laulaa sinulle …
"Laske puolustustasi vähän
Pidän sinut turvassa tässä sylissäni
Pidä kiinni minusta, kaunis beibi
Näet, että voin olla kaikki, mitä tarvitset
Jos jäät, etkö jäisi, jää"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
8.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Ruumiillistunut oivaltaminen on se hetki, jolloin tunnemme oman sielumme ja "minä olen" -olemuksemme täydellisen rakkauden ja ekstaattisen ilon. Se on se hetki, jolloin päästämme irti kaikesta – tämän ulottuvuuden kaikesta tuskasta, peloista ja raskaudesta – ja sulaudumme yhteen ikuisen itsemme kanssa.
Se on sanoinkuvaamatonta. Ja jos olemme vielä täällä sen jälkeen, elämä ei ole koskaan enää samanlaista. Tuolla hetkellä on houkutus lähteä planeetalta. Tuo ilon ja täydellisyyden tila joka on todellinen itsemme, on hyvin viettelevä, ja saatamme vain leijua pois tästä kehosta ja siirtyä rajan taakse.
Sen menneisyyden ylösnousseet mestarit ovat tehneet, koska he eivät valmistelleet kehoaan niin, kuin me, ruumiillistamaan täyden tietoisuutensa. Niinpä he lähtivät melko nopeasti oman oivaltamisensa jälkeen.
Niinpä ajattelin, että kenties siitä syystä on taipumusta lykätä tuota hetkeä. Erityisesti jos se merkitsee "hasta la vista" tälle aika-paikkatodellisuudelle, joka on ollut kotimme hyvin pitkään. On entisiä mielleyhtymiä, että on hyvin autuas ja kuollut.
Mitä siihen sanot? Niinpä juuri nyt kirjoittaessani tätä postausta täällä Panerassa soi John Legendin laulu …
"Sano, että jäät vielä vähäksi aikaa
Älä sano "hyvästi" tänä iltana
Sano, että olet minun
Vain vähän rakkautta on sinun aikasi hetken arvoinen
Koputtaa ovellesi vähän
Niin kylmää ulkona tänä iltana
Laitetaan tuli palamaan
Voi, tiedän, että pidän sen palamassa
Jos jäät, etkö jäisi, jää"
Hah-haa, rakastan synkronismia.
Niin vaikeaksi kuin tuleekin tässä 3D-ympäristössä, josta löydämme itsemme, monet meistä tiesivät, että tämä oli täydellinen ajankohta olla täällä kehittyneenä sieluna. Ei pelastaakseen planeetan, vaan ollakseen sielumme ilossa.
Se muuttaa tietoisuutta. Mikään määrä protestointia tai yritystä muuttaa lakeja ei voi tehdä samaa, kuin pelkkä oleminen tasapainon ja selkeyden tietoisuudessa.
Koko ihmiskunta käy läpi sielunsa pimeää yötä, ja se on matkalla omaan heräämiseensä. Kaikki mitä todistamme, on vain osa prosessia. Ihmiskunta kutsui itselleen tämän viruksen voidakseen muuttaa tietoisuutta.
Mutta takaisin omaan oivaltamiseemme. On houkuttelevaa lähteä sen jälkeen. Mutta voitko kuvitella jääväsi ja olevasi ruumiillistunut mestari? Olevasi sellainen, joka sallii energian palvella itseään, elämän palvella itseään?
Voisiko toisille olla parempaa esimerkkiä, että haluaa myös olla oma täysivaltainen olentonsa? Ymmärtää, että energia on vapaata ja se on täällä palvelemassa heitä? Ymmärtää, että energia on rajatonta, joten ei ole tarvetta taistella sen vuoksi. Ymmärtää, että puute – rahan, terveyden, tukea antavien suhteiden puute – on valinta. Että yltäkylläisyys ja terveys ovat itserakkauden luontaisia sivutuotteita.
Ei niin, että elämä on täydellistä ruumiillistuneen oivaltamisen jälkeen, mutta hyvin monet kuorikerrokset ovat poissa tuossa kohtaa. Ja ne jotka ovat jäljellä, ovat kokemuksemme periferiassa, eivät päätapahtuma.
Siis niin houkuttelevaa, kuin onkin lähteä oivaltamisesi jälkeen, kenties päätät jäädä joksikin aikaa. Sielusi ei koskaan painostaisi sinua jäämään, mutta hän laulaa sinulle …
"Laske puolustustasi vähän
Pidän sinut turvassa tässä sylissäni
Pidä kiinni minusta, kaunis beibi
Näet, että voin olla kaikki, mitä tarvitset
Jos jäät, etkö jäisi, jää"
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
11.6.2020 LUONNOTON TILA
Kirjoittaja hammer » 26.06.2020 13:34
LUONNOTON TILA
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Melkein jokainen ihminen tuntee riittämättömyyttä ja epäilee. Riippumatta siitä, miten paljon on saavutettu tai kerätty, aina puuttuu jotain.
Useimmat meistä ovat koko elämänsä tunteneet, että olimme jatkuvasti jotenkin väärä. Kenties emme olleet tarpeeksi kunnianhimoinen. Naisena en koskaan halunnut naisten asioita, kuten kodinhoito, avioliitto tai lapset. Kokeilin kyllä keskimmäistä pari kertaa.
Monet meistä yrittivät korjata ja parantaa itseään. Etsimme terapiaa, neuvonantajia ja uskouduimme syvimmistä epävarmuuksistamme niille, jotka olivat valmiita kuuntelemaan. Kenties kävimme muutaman kurssin siitä, miten rakastetaan itseämme enemmän.
Mikään ei todellisuudessa tuntunut toimivan. Yritimme jatkuvasti sopia ympäristöihin, jotka eivät olleet luonnollisia. Emme voineet ymmärtää, miksi meistä tuntui hyvin epämiellyttävältä maailmassa, jonka ei oikeasti ollut tarkoitus olla mukava.
Se on, kuin kuljeskelisi päällään vaatteet, jotka ovat kolme kokoa liian pienet, ja sitten yrittäisi käyttäytyä niin, että kaikki on hyvin.
Ja olimme kateellisia niille ihmisille, jotka näyttivät sopivan joukkoon kivasti. Jotka näyttivät olevan hyvin kypsiä. Emmekö ollut naiivi?
Taaksepäin katsottuna useimmat noista ihmisistä olivat saaneet rauhoittavia tai juominen oli heille ongelma.
Onneksi kapinoin lopulta vallitsevaa tilaa vastaan, ja päädyin maksamaan siitä hinnan, mutta se oli hyvin sen arvoista. Mutta vei pitkän aikaa tunnistaa, ettei minun itse asiassa pitänyt sopia joukkoon ja "tehtäväni" tällä kertaa oli rikkoa nuo säännöt täysin. Mutta ironisesta kyllä, tapa sen tekemiseen oli hyväksyä koko tämä ns. todellisuus ja minun ns. elämäni sellaisena, kuin se oli.
Mutta hyväksyminen ei merkitse, että se on luonnollinen. Tai että siitä voi tehdä mukavan riittävällä määrällä kovaa työtä. Tämä aika-paikkatodellisuus, mukaan luettuna fyysinen kehomme, on kaikkea muuta kuin normaali. Kaikkea muuta kuin luonnollinen. Kaikkea muuta kuin mukava.
Tuo vanha sanonta: "Jos kuljeskelet hymy kasvoillasi, et kiinnitä huomiota" on hyvin totta. Ainakin kunnes olet ruumiillistanut aidon itsesi täysin. Silloin olet taipuvaisempi hymyilemään, koska lopultakin tunnet sen tietämisen vapautta, että tämä aika-paikkatodellisuus on vain mehukas ja kaunis illuusio, jonka loit kokemista varten.
Ja silloin elämästä tulee hauskaa. Kun olet lopultakin sallinut sen, kuka todella oikeasti olet, olla täällä. Mieli on silloin kulissien takana ja aistillisuus tulee keskiöön. Ei toinen ihminen, työpaikka, ura tai aate, ei mikään niistä. Pakottava syy jäädä tänne ruumiillistuneena itsenäsi on kokea itsesi. Silloin kaikki alkaa muuttua.
Silloin näet ihmisesi, kehon ja maailman aidon, ikuisen itsesi silmin. Ja silloin mikään ei ole koskaan enää samanlaista.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Melkein jokainen ihminen tuntee riittämättömyyttä ja epäilee. Riippumatta siitä, miten paljon on saavutettu tai kerätty, aina puuttuu jotain.
Useimmat meistä ovat koko elämänsä tunteneet, että olimme jatkuvasti jotenkin väärä. Kenties emme olleet tarpeeksi kunnianhimoinen. Naisena en koskaan halunnut naisten asioita, kuten kodinhoito, avioliitto tai lapset. Kokeilin kyllä keskimmäistä pari kertaa.
Monet meistä yrittivät korjata ja parantaa itseään. Etsimme terapiaa, neuvonantajia ja uskouduimme syvimmistä epävarmuuksistamme niille, jotka olivat valmiita kuuntelemaan. Kenties kävimme muutaman kurssin siitä, miten rakastetaan itseämme enemmän.
Mikään ei todellisuudessa tuntunut toimivan. Yritimme jatkuvasti sopia ympäristöihin, jotka eivät olleet luonnollisia. Emme voineet ymmärtää, miksi meistä tuntui hyvin epämiellyttävältä maailmassa, jonka ei oikeasti ollut tarkoitus olla mukava.
Se on, kuin kuljeskelisi päällään vaatteet, jotka ovat kolme kokoa liian pienet, ja sitten yrittäisi käyttäytyä niin, että kaikki on hyvin.
Ja olimme kateellisia niille ihmisille, jotka näyttivät sopivan joukkoon kivasti. Jotka näyttivät olevan hyvin kypsiä. Emmekö ollut naiivi?
Taaksepäin katsottuna useimmat noista ihmisistä olivat saaneet rauhoittavia tai juominen oli heille ongelma.
Onneksi kapinoin lopulta vallitsevaa tilaa vastaan, ja päädyin maksamaan siitä hinnan, mutta se oli hyvin sen arvoista. Mutta vei pitkän aikaa tunnistaa, ettei minun itse asiassa pitänyt sopia joukkoon ja "tehtäväni" tällä kertaa oli rikkoa nuo säännöt täysin. Mutta ironisesta kyllä, tapa sen tekemiseen oli hyväksyä koko tämä ns. todellisuus ja minun ns. elämäni sellaisena, kuin se oli.
Mutta hyväksyminen ei merkitse, että se on luonnollinen. Tai että siitä voi tehdä mukavan riittävällä määrällä kovaa työtä. Tämä aika-paikkatodellisuus, mukaan luettuna fyysinen kehomme, on kaikkea muuta kuin normaali. Kaikkea muuta kuin luonnollinen. Kaikkea muuta kuin mukava.
Tuo vanha sanonta: "Jos kuljeskelet hymy kasvoillasi, et kiinnitä huomiota" on hyvin totta. Ainakin kunnes olet ruumiillistanut aidon itsesi täysin. Silloin olet taipuvaisempi hymyilemään, koska lopultakin tunnet sen tietämisen vapautta, että tämä aika-paikkatodellisuus on vain mehukas ja kaunis illuusio, jonka loit kokemista varten.
Ja silloin elämästä tulee hauskaa. Kun olet lopultakin sallinut sen, kuka todella oikeasti olet, olla täällä. Mieli on silloin kulissien takana ja aistillisuus tulee keskiöön. Ei toinen ihminen, työpaikka, ura tai aate, ei mikään niistä. Pakottava syy jäädä tänne ruumiillistuneena itsenäsi on kokea itsesi. Silloin kaikki alkaa muuttua.
Silloin näet ihmisesi, kehon ja maailman aidon, ikuisen itsesi silmin. Ja silloin mikään ei ole koskaan enää samanlaista.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
17.6.2020 HENGISSÄ PYSYMINEN
Kirjoittaja hammer » 30.06.2020 22:17
HENGISSÄ PYSYMINEN
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Huom. Tämä postaus on niille, jotka ovat valinneet ruumiillistuneen Oivaltamisen tässä elämässä.
Miksi Oivaltaminen tuntuu niin vaikeasti tavoitettavalta? Tuo hetki ajassa jolloin siirrymme elämästä, jollaista olemme eläneet yli tuhat kertaa, elämään ruumiillistuneena mestarina? Miksi se tuntuu niin epäuskottavalta? Miksi emme voi ymmärtää sitä, että on yhtenä hetkenä pääasiallisesti ihminen ja seuraavana pääasiallisesti "minä olen" tai mestari?
Koska kaikissa muissa elämissä meidän täytyi lopulta päättää hetkellinen ja tilapäinen ihmiskokemuksemme ja kuolla fokusoituaksemme taas luonnolliseen ikuisen ja rajattoman ilomme tilaan. Se oli Oivaltamishetkemme.
Siis teemme sen, mitä olemme tehneet yli tuhat kertaa aiemmin, eli yhdistymme taas ikuiseen ja rajattomaan itseen, paitsi nyt pysyen ihmismuodossa. Pysyen hengissä.
Aiemmin kun siirryimme ei-fyysisyyteen kuolemaprosessin kautta, olimme aina ällistyneitä, miten kaunista oli. Miten uskomattoman valon tunsimme yhtäkkiä, kun karistimme ihmisvaatteemme ja jätimme taakse raskaan ihmistilamme.
Kuin katselisi draamantäyteistä elokuvaa pimeässä teatterissa ja sitten tulisi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen – niin kirkkaaseen että aluksi sattuu silmiin.
Ja aina veimme mukanamme tuohon ei-fyysiseen, luonnolliseen tietoisuustilaamme vähän vastustusta, jota täällä oli muodostunut. Niinpä kuoltuamme vaadittiin sopeutumisjakso vapautumiseksi tuosta vastustuksesta.
Mutta veimme mukanamme myös sen viisauden, jota sielumme keräsi joka elämästä.
Niinpä Oivaltamisemme myös tässä elämässä on melko äkillistä – kuin yhtenä hetkenä olemme ihminen, jolla on kirjo ihmisongelmia, kokemushistoria ja kirjo ihmistunteita, ja seuraavana hetkenä tunnemme sielumme yksinkertaisuuden ja haltioituneen aistillisuuden.
Paitsi että tällä kertaa olemme valmistautuneet jäämään. Eikä tarvitse varsinaisesti kuolla. Olemme valmistautuneet vastaanottamaan ikuisen sielumme omaan elämäämme ja kehoomme. Olemme saaneet välähdyksiä tuosta haltioituneesta olotilasta, luonnollisesta tilastamme.
Olemme luoneet vanhaa nahkaamme melko pitkään. Päästäen irti esi-isistämme, henkiperheestämme muissa ulottuvuuksissa ja massatietoisuudesta. Olemme integroineet aspektejamme tästä ja kaikista muista elämistämme. Olemme hitaasti vastaanottaneet valokehoamme, luonnollista kehoamme.
Olemme oppineet, miten tietoisuutemme vaikuttaa energiaan. Että ulottuvillamme on rajaton energialähde. Mutta enemmän käsitteenä – emme täysin vielä käytä sitä.
Olemme vähitellen ja ajan kuluessa vapautuneet vastarinnasta, mutta silti tuntuu, että on vielä paljon ratkaisemattomia ongelmia jäljellä.
Myös kaiken henkilökohtaisen omistautumisemme myötä omaan valaistumiseemme, työskenneltyämme varjomme ja kaikkien ihmistunteidemme kanssa, meistä tuntuu edelleen valmistautumattomalta. Saatamme edelleen tuntea arvottomuutta yhdistyä taivaalliseen osaamme.
Kuitenkin kaiken tuon valmistautumisenkin kera tulemme olemaan edelleen yllättynyt. Meissä herää edelleen äkillistä kunnioitusta sitä kohtaan, kuka olemme. Silmiimme tulee kyyneleitä.
Ja tuolla hetkellä jota kukaan meistä ei osaa odottaa … se voi tapahtua tehdessämme ristisanatehtävää tai ottaessamme torkut … tämä kova ja tiheä fyysinen ympäristö ei ehkä näytä enää kovin houkuttelevalta. Saattaa olla hetkellisesti voimakasta vetoa lipua tuohon aistilliseen tilaan.
Mutta suunnitelmana oli jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja kokea, mitä on olla kävelevä, oivaltanut mestari, joka nauttii kumppanuudesta ihmisilmaisunsa kanssa.
Ja se on hyvin henkilökohtaista ja kallisarvoista aikaa. Ei ole fanfaareja. On hiljainen ja omistautunut integrointi- ja sopeutumisaika, joka on erilainen jokaiselle meistä.
Siis, ihminen saattaa edelleen tuntea, että se on mahdotonta, tämä Oivaltamisjuttu. Se on uskomatonta, mutta se on aivan yhtä mahdollinen, kuin nuo tuhat muuta kertaa. Mutta tällä kertaa kun tervehdimme Itseämme, se tapahtuu täällä.
Ja sitten elämä ei ole enää koskaan entisenlaista. Miten voisikaan olla?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
17.6.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Huom. Tämä postaus on niille, jotka ovat valinneet ruumiillistuneen Oivaltamisen tässä elämässä.
Miksi Oivaltaminen tuntuu niin vaikeasti tavoitettavalta? Tuo hetki ajassa jolloin siirrymme elämästä, jollaista olemme eläneet yli tuhat kertaa, elämään ruumiillistuneena mestarina? Miksi se tuntuu niin epäuskottavalta? Miksi emme voi ymmärtää sitä, että on yhtenä hetkenä pääasiallisesti ihminen ja seuraavana pääasiallisesti "minä olen" tai mestari?
Koska kaikissa muissa elämissä meidän täytyi lopulta päättää hetkellinen ja tilapäinen ihmiskokemuksemme ja kuolla fokusoituaksemme taas luonnolliseen ikuisen ja rajattoman ilomme tilaan. Se oli Oivaltamishetkemme.
Siis teemme sen, mitä olemme tehneet yli tuhat kertaa aiemmin, eli yhdistymme taas ikuiseen ja rajattomaan itseen, paitsi nyt pysyen ihmismuodossa. Pysyen hengissä.
Aiemmin kun siirryimme ei-fyysisyyteen kuolemaprosessin kautta, olimme aina ällistyneitä, miten kaunista oli. Miten uskomattoman valon tunsimme yhtäkkiä, kun karistimme ihmisvaatteemme ja jätimme taakse raskaan ihmistilamme.
Kuin katselisi draamantäyteistä elokuvaa pimeässä teatterissa ja sitten tulisi ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen – niin kirkkaaseen että aluksi sattuu silmiin.
Ja aina veimme mukanamme tuohon ei-fyysiseen, luonnolliseen tietoisuustilaamme vähän vastustusta, jota täällä oli muodostunut. Niinpä kuoltuamme vaadittiin sopeutumisjakso vapautumiseksi tuosta vastustuksesta.
Mutta veimme mukanamme myös sen viisauden, jota sielumme keräsi joka elämästä.
Niinpä Oivaltamisemme myös tässä elämässä on melko äkillistä – kuin yhtenä hetkenä olemme ihminen, jolla on kirjo ihmisongelmia, kokemushistoria ja kirjo ihmistunteita, ja seuraavana hetkenä tunnemme sielumme yksinkertaisuuden ja haltioituneen aistillisuuden.
Paitsi että tällä kertaa olemme valmistautuneet jäämään. Eikä tarvitse varsinaisesti kuolla. Olemme valmistautuneet vastaanottamaan ikuisen sielumme omaan elämäämme ja kehoomme. Olemme saaneet välähdyksiä tuosta haltioituneesta olotilasta, luonnollisesta tilastamme.
Olemme luoneet vanhaa nahkaamme melko pitkään. Päästäen irti esi-isistämme, henkiperheestämme muissa ulottuvuuksissa ja massatietoisuudesta. Olemme integroineet aspektejamme tästä ja kaikista muista elämistämme. Olemme hitaasti vastaanottaneet valokehoamme, luonnollista kehoamme.
Olemme oppineet, miten tietoisuutemme vaikuttaa energiaan. Että ulottuvillamme on rajaton energialähde. Mutta enemmän käsitteenä – emme täysin vielä käytä sitä.
Olemme vähitellen ja ajan kuluessa vapautuneet vastarinnasta, mutta silti tuntuu, että on vielä paljon ratkaisemattomia ongelmia jäljellä.
Myös kaiken henkilökohtaisen omistautumisemme myötä omaan valaistumiseemme, työskenneltyämme varjomme ja kaikkien ihmistunteidemme kanssa, meistä tuntuu edelleen valmistautumattomalta. Saatamme edelleen tuntea arvottomuutta yhdistyä taivaalliseen osaamme.
Kuitenkin kaiken tuon valmistautumisenkin kera tulemme olemaan edelleen yllättynyt. Meissä herää edelleen äkillistä kunnioitusta sitä kohtaan, kuka olemme. Silmiimme tulee kyyneleitä.
Ja tuolla hetkellä jota kukaan meistä ei osaa odottaa … se voi tapahtua tehdessämme ristisanatehtävää tai ottaessamme torkut … tämä kova ja tiheä fyysinen ympäristö ei ehkä näytä enää kovin houkuttelevalta. Saattaa olla hetkellisesti voimakasta vetoa lipua tuohon aistilliseen tilaan.
Mutta suunnitelmana oli jäädä, ainakin vähäksi aikaa, ja kokea, mitä on olla kävelevä, oivaltanut mestari, joka nauttii kumppanuudesta ihmisilmaisunsa kanssa.
Ja se on hyvin henkilökohtaista ja kallisarvoista aikaa. Ei ole fanfaareja. On hiljainen ja omistautunut integrointi- ja sopeutumisaika, joka on erilainen jokaiselle meistä.
Siis, ihminen saattaa edelleen tuntea, että se on mahdotonta, tämä Oivaltamisjuttu. Se on uskomatonta, mutta se on aivan yhtä mahdollinen, kuin nuo tuhat muuta kertaa. Mutta tällä kertaa kun tervehdimme Itseämme, se tapahtuu täällä.
Ja sitten elämä ei ole enää koskaan entisenlaista. Miten voisikaan olla?
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa