Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

VALASTUMINEN JA EKSTRA-AISTILLISUUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.1.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hyvä sana kuvaamaan täällä olemista ihmisenä ja ikuisena itsenä on "ekstra-aistillinen". Se on tämän todellisuuden kokemista äärimmäisen aistillisena olentona, jolla ei ole ainoastaan ihmisaisteja, vaan myös ei-fyysisiä aisteja. Eikä se ole pelkästään tämän transformaation sivutuote, vaan se on (olemassaolon) tarkoitus – se on koko pointti.

Menneitä ovat ne päivät, jolloin voimme yrittää päästä pälkähästä ja hyväksyä hengen, kunhan siihen ei liittynyt oma aistillisuutemme. Silloin meillä oli muokattu vapaudentunne, koska pelasimme varman päälle. Yritimme pitää henkisyytemme vain sydämessä ja mielessä. Kahdella turva-alueella.

Mutta jos haluamme ruumiillistaa oman jumalaisen itsemme, sielumme, tähän kehoon ja tähän elämäämme, emme voi enää vastustaa tämän prosessin aistillisuutta. Myönnettäköön, että kun meistä tulee valaistunut, on taipumusta haluun lähteä tästä kehosta ja tästä hyvin tiheästä ja julmasta todellisuudesta täällä maan päällä.

On tunne, että ajelehtii pois tästä kehosta. Useimmat ylösnousseet mestarit eivät jääneet kovin pitkäksi aikaa valaistumisen jälkeen. He eivät kyenneet tulemaan toimeen tämän maailman kanssa. He eivät olleet valmistelleet kehoaan majoittamaan henkeä niin, kuin me valmistelemme.

Meillä on ollut hyvin vihamielinen/ristiriitainen suhde tähän kehoon. Lakkasimme luottamasta siihen kauan sitten. Ja sen jälkeen keho vain reagoi tuohon luottamuksen puutteeseen. Se sairastui, ikääntyi ja kuoli. Kaikki tietysti sopivaa siihen, missä tietoisuutemme oli. Keho oli tottunut siihen kaavaan, että ylösnousemus merkitsee kehon kuolemaa. Ylösnousemus merkitsee, että jätämme kehon taakse.

Siis tämä integroituminen on täysin uusi asia sekä mielelle että keholle. Se on vierasta aluetta. Siihen liittyy merkittävää sopeutumista. On jakso, jolloin sielu tutustuu omaan ihmisaspektiinsa ja sen kehoon.

Kyse on vanhan hiilipohjaisen kehon transformoimisesta alkuperäiseksi kehoksi, johon monet viittaavat valokehona. Siis onko mikään yllätys, että on paljon vastarintaa? Kyse on vastakohtaisuuksien yhdistämisestä ja yhteensulattamisesta … hiilipohjainen keho ja rajoittunut, puolustautuva mieli yhdistettynä laajimpaan ja rajattomimpaan osaamme. Kummallinen pari todellakin!

MIELELLÄ ON TRAUMAPERÄINEN STRESSIHÄIRIÖ

Mieli on kärsinyt traumaperäisestä stressihäiriöstä jonkin aikaa täällä maan päällä. Se on taistellut sydämen kanssa. Se on ollut puolustuskannalla. Ja se on ahdistunut. Se on peloissaan, ja näin on, koska se on ollut vastuussa selviytymisestämme ja se on sallinut hengen osallistua vain rajoittuneesti elämäämme. Mielellä on pettämisten, yksipuolisen rakkauden ja pettymysten historia, ja sillä on haavoittunut sydän.

Mutta meidän jotka haluamme jäädä ja ruumiillistaa henkemme, täytyy päästää irti suurimmasta osasta tuota historiaa. Olemme luoneet uutta sydäntä. Sellaista joka ei ole haavoittunut. Voimme kiittää itseämme siitä, koska se vapauttaa meidät sallimaan enemmän ja enemmän sitä, kuka olemme, tähän esi-isäkehoon. Ja tähän traumatisoituneeseen ja ylivastuulliseen mieleen.

Ja se sallii meidän kokea helppoutta ja sujuvuutta elämässämme. Nauttia tästä fyysisestä kokemuksesta niin, kuin olemme halunneet nauttia elämien ajan.

Se vaati meitä luopumaan uhripelin pelaamisesta. Meidän täytyi ottaa täysi vastuu omasta itsestämme ja luomuksistamme. Meidän täytyi luopua myös tuska- ja kärsimyspelin pelaamisesta. Ja mikä tärkeintä, meidän täytyi hyväksyä kaikki osamme. Pimeät ja valoisat osat. Ja tuohon hyväksyntään sisältyi alkemia. Siinä olivat transformaatioenergiat.

OTA PAINE POIS IHMISITSELTÄ

Mutta älä oleta, että ihmisitse tekee tuon itsensä hyväksymisen yksin. Se olisi ansan virittämistä itsensä lisätuomitsemiseen. Suurin haaste tässä on siirtyä mielestä sydämeen ja sieluun. Yrityksestä tehdä ihmisestä vastuullinen ruumiillistuneesta valaistumisestamme, sen sallimiseen vain tapahtua.

Useimmat ihmiset todella uskovat, että he ovat riittämättömiä. Että he eivät ole riittävän hyviä, riittävän fiksuja, riittävän viehättäviä, riittävän rikkaita, riittävän kunnianhimoisia, riittävän viisaita, riittävän ystävällisiä, ja luettelo jatkuu ja jatkuu.

Ja surullista kyllä, he yrittävät jatkuvasti parantaa itseään ihmisenä. He kuluttavat rahaa ja energiaa yrittäen ja yrittäen olla parempi. Kun he ovat kiinnostuneet joistain kursseista tai kirjoista, heille kerrotaan usein, että itsensä rakastaminen enemmän merkitsee kaikkien ns. hyvien ominaisuuksiensa korostamista. Se saa jossain määrän heidän olonsa tuntumaan paremmalta. Mutta sudenkuoppana on, että kaikki nuo ominaisuudet luultavasti haastetaan tai ne vain putoavat kyydistä.

Niinpä he roikkuvat epätoivoisesti kiinni asioissa, joiden he uskovat tekevän itsestään erityisen tai jotka saavat heidät tuntemaan itsensä paremmaksi. Mutta jos heidän täytyy tuntea itsensä paremmaksi, eikö se ole yksi tapa sanoa, että heidän täytyy todistaa arvokkuutensa/arvoisuutensa? Ja eikö se ole loputonta ja hedelmätöntä peliä?

Valaistumisessa meidät on riisuttu hyvin monista asioista elämässämme. Asioista jotka ovat ehkä auttaneet meidät tuntemaan itsemme hyväksi ihmisenä. Mutta niiden täytyi lähteä. Meidän täytyi nähdä oma suurenmoisuutemme ilman tuota rekvisiittaa. Ilman ulkopuolisia vahvistuksia. Meidän täytyi olla hyvin haavoittuvassa tilassa, jotta voimme olla avoin Itsellemme.

Itselle joka on viisas, itsevarma, iloinen ja tyytyväinen. Tuo itse ei ole niinkään ihminen, vaan ikuinen itsemme. Tuo Itse ei tarvitse Ihmeiden oppikurssia tai mitään kirjaa siitä, miten voitetaan ystäviä ja vaikutetaan ihmisiin. Tai miten saadaan lisää itseluottamusta. Tai kurssia siitä, miten luodaan se, mitä halutaan elämään.

Se tietää jo kaiken sen, se ei tarvitse tukea itsearvostuksessa. Ja se on osamme, joka haluaa olla kumppani meidän kanssamme – rajoittuneen ihmisen kanssa. Ihmisen jolla on traumaperäinen stressihäiriö. Ihmisen jolla on loputtomasti ongelmia ja vikoja – tai niin se uskoo.

Siis ei ole mitään itua yrittää tehdä tuosta ihmisestä parempaa ihmistä. Unohda itseluottamusongelmat. Sen sijaan kyse on sallimisesta – sallia ihmisenä, niin paljon kuin mahdollista, tämä uskomaton ja luonnollinen ruumiillistuneen valaistumisen prosessi. Ikuinen itsemme on järjestänyt sen kaiken joka tapauksessa. Ihminen saa kuitenkin tehdä valintoja. Se saa valita puutteen tai yltäkylläisyyden, ilon tai surun. Mutta se ei ole vastuussa sen luomisesta.

Ja tiedämme kaikki, että vanha 3D-ilo tuli enimmäkseen ulkopuoleltamme. Ja nyt se ei enää toimi meillä, eihän? Emme ole kovin kiinnostunut siitä, miten täytämme mielivaltaiset ulkopuoliset standardit. Ja jonkin aikaa se teki meidät hulluksi.

Emme voineet enää turvautua ulkopuolisiin standardeihin itsemme määrittelemisessä. Tunsimme tilapäisesti olevamme eksyksissä, hämmentynyt emmekä voineet enää kääntyä kenenkään puoleen. Monet jotka heräävät, käyvät edelleen läpi tuota itsensä menettämisen tunnetta. Mutta siitä pääsee läpi. Ja sitten alkaa tuntea jotain muuta.

Tunnemme sitä pakahduttavaa iloa, joka on syntymäoikeutemme. Ja tiedämme, että 3D-ilo oli keinotekoista, vaikkakin tarkoituksenmukaista. Että 3D-ilo korvataan jollain aidolla, jollain pysyvällä ja ikuisella. Jollain mitä ei voi koskaan viedä meiltä.

Ja tuon ilon sivutuote on, että kaikki ihmistarpeemme tyydytetään saumattomasti. Ja kaikki mihin päätämme osallistua, on paljon tyydyttävämpää, koska Itsemme nauttii sitä meidän kanssamme mitä ekstra-aistillisimmalla tavalla. Ajattele sitä.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EI ENÄÄ SIETÄMISTÄ, TYYTYMISTÄ JA KOMPROMISSEJA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
23.1.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Muistako, kun ollessamme pieniä, holhoojamme syyllistivät meidät syömään pinaattimme tai porkkanamme muistuttamalla, että maailmassa oli nälkää näkeviä lapsia? Ja jos valitimme jostain tilanteesta, hyvää tarkoittava ystävä kertoi meille, että hänellä on paljon huonommin. Että meidän pitäisi arvostaa sitä, mitä meillä on.

Ja olen varma, että useimmat olisivat samaa mieltä siitä, että arvostaminen on hyvä tapa muuttaa värähtelyämme. Arvostaa sitä, mitä meillä on, ja nauttia siitä. Se on yksi vetovoimanlain piirteistä. Monet ihmiset ovat voittaneet vastoinkäymisiä ja hankaluuksia elääkseen palkitsevaa ja tyydyttävää elämää. Mutta meillä jotka olemme ruumiillistuneen valaistumisen myöhemmissä vaiheissa, se ei enää toimi.

Siedimme 3D:ssä monia asioita. Siedimme huonoja suhteita, epätyydyttäviä työpaikkoja, taloudellista puutetta, toisten huonoa käyttäytymistä ja monia fyysisiä vaivoja. Sopeuduimme ja totuimme. Jopa siinä määrin, että vakuutimme itsellemme, että se oli meille ok. Toiset ihmiset näyttivät sopeutuvan huonoihin olosuhteisiin ja jatkavan elämäänsä, joten miksi meidän ei pitäisi?

Ja erityisesti me jotka prosessoimme tunteita omassa mielessämme ja kehossamme kollektiivitietoisuuden puolesta, halusimme ottaa itsellemme enemmän ja enemmän palvellaksemme ihmisperhettämme.

Mutta huomamme, että kun meistä tulee tiedostavampi, tietoisempi, emme voi enää tehdä sitä. Emme tuota sietämistä tai prosessoimista. Emme voi enää tehdä myönnytyksiä ilossamme, terveydessämme tai taloudellisessa yltäkylläisyydessämme. Emme voi enää tehdä pelosta, surusta ja itse-epäiystä merkittävää osaa elämästämme. Se ei vain toimi siellä, minne olemme menossa.

Ja juuri tästä syystä asiat elämässämme vaikuttavat hajoavan. Olemme päästämässä irti kaikista vanhoista ja kuluneista ongelmista ja kaavoista, jotka jumittivat meitä sietämisessä ja kompromissien tekemisessä.

Mestariluojina emme ole aina kaikkein kärsivällisimpiä ihmisiä. Tämä hämmentää monia heräämispolulla, koska he eivät voi ymmärtää, miksi he tuntevat asioita, joita he eivät pidä kovin henkisinä.

Mutta se on vain fysiikkaa. Näyttää siltä, että mitä lähemmäs pääsemme luojaitseämme, sitä tietoisemmaksi tulemme tietoisuudestamme ja sitä enemmän oivallamme, miten rajoittunut tämä ympäristö on ollut, ja tunnistamme, miten rajoittunut mielemme ja kehomme on. Ainakin vanha hiilipohjainen mieli ja keho.

Siis sietämistasomme putoaa huomattavasti. Se saattaa hämmentää mieltämme, koska eikö meitä opetettu tyytymään elämässä? Hyväksymään muruset? Olemaan kiitollinen pienistä asioista? Kuten parkkipaikan ilmentäminen tai 20 dollarin setelin löytäminen jalkakäytävältä?

Mutta iloisen elämän standardimme oli melko matala, eikö vain? Ja alamme nähdä tuon totuuden nyt. Emme voi enää olla epärehellinen itsellemme. Emme ole enää se ihminen, joka sieti … (täytä tyhjä kohta).

Se on pelottavaa, koska emme voi enää feikata. Emme voi teeskennellä, että tietyt ihmiset eivät ole tylsiä tai uskomattoman yksiulotteisia. Emme voi olla tuo vanha itse tuntematta oloamme uskomattoman epämukavaksi.

Ja tämä ulottuu fyysiseen kehoomme. Emme voi teeskennellä, että jokin fyysinen vaiva on siedettävä. Että voimme elää sen kanssa. Se ei enää käy. Ei, jos tarkoituksemme on ruumiillistaa ikuinen itsemme ja pysyä tällä planeetalla. Kyse ei ole enää siitä, miten hyvin sopeudumme rajoituksiin. Kyse on elämästä tai kuolemasta.

Ellemme koe iloa terveydestä tai taloudellisesta yltäkylläisyydestä, (mitä voi tulla odottamattomilla tavoilla, eikä se merkitse rahan kasaamista pankkiin), emme halua jäädä tänne.

Kaikki jotka lukevat tätä, eivät ole samaa mieltä viime lauseesta. Mutta olemme kaikki eri paikassa tässä transformaatiossa. Olemme kaikki ainutlaatuisia ja koemme tätä omalla tavallamme.

Mutta on tärkeää olla olematta ankara itsellemme, jos olemme vielä turhautuneempi siihen, mitä ikinä käsittelemmekin. On luonnollista jossain tämän prosessin kohdassa olettaa terveys ja olettaa resurssien virtaaminen. Ja olettaa tuntevansa sielun iloa.

Emme ole noviiseja. Emme ole vain pudonneet ylösnousemuksen turnipsikuormasta. Olemme tehneet työtä tätä elämää varten hyvin, hyvin pitkän aikaa. Niinpä tyytyminen murusiin, toiseksi tai kolmanneksi parhaaseen … tuntuu naurettavalta. Ei kovin mestarillista.

Jos olet vakavissasi täällä olemisen ja tälle planeetalle jäämisen kanssa, niin tietyssä kohtaa haluat tuntea sielusi hienostuneisuuden, ja haluat sen heijastuvan sinulle fyysisessä elämässäsi. Ja haluat luottaa, että mitä ikinä käytkin läpi, se on valmistelua tuohon kokemukseen. Erehtymättä luulemaan sitä ikuisesti jatkuvaksi epämukavuudeksi.

Tietyssä kohtaa sinulla on viisautta tietää, että ansaitset saada elämän palvelemaan sinua, saada oman energiasi palvelemaan sinua. Että kaikki vastarinta tuota totuutta kohtaan on peräisin sinusta. Että ilo ohittaa tuon vastarinnan.

Siinä kohtaa monet meistä ovat nyt – meitä kuljettaa se osamme, jolla on viisautta ja joka ei koskaan tyydy keskinkertaiseen kokemukseen. Hämmennystä tulee, koska toisinaan se voi tuntua epämukavalta ja suorastaan kurjalta.

Mutta perhosen koteloasteesta voi tuntua hyvin epämukavalta, ennen kuin perhonen ilmestyy esiin, erityisesti mitä lähemmäs se tulee vääjäämätöntä transformoitumistaan. Tapahtuu asioita, joita ei aina ymmärretä tieteellisesti. Niitä vain arvaillaan. Mutta sitä ei käy kieltäminen, että jotain tapahtuu ja se on hyvin taianomaista ja kuitenkin täysin luonnollista.

SALLIMINEN

"Salliminen" on sana, josta vitsaillaan paljon tässä prosessissa. Mitä se oikeasti merkitsee? Minkä tarkkaan ottaen sallimme? Sallimme sen kaiken. Pelon, surun, toivottomuuden, epäilyn, vihan, kärsimättömyyden ja tylsyyden tunteet. Sallimme ilon.

Tietyssä kohtaa meistä tulee tietoinen siitä, että tämä prosessi on täydessä vauhdissa. Emme oikeastaan voi paljon mitään sille. Me halusimme tätä. Mutta voimme sallia sen luopumalla niin paljon vastarinnasta, kuin ihmisenä pystymme. Ja teemme sitä sallimisessa. Houkutus yrittää selvittää se ei enää toimi hyvin.

Siis jos tunnet enemmän ja enemmän: "Hemmetti, en aio kärsiä enää!" salli tuo tunne. Jos tunnet, että sinun täytyy nostaa standardiasi siinä, miltä mestarin elämän pitäisi tuntua ja näyttää, niin sitten on. Menneitä ovat sietämisen, tyytymisen ja kompromissien ajat.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MIELI – PYSÄHTYNYT KEHITYS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
27.1.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vastuuvapauslauseke: Mieliä ei vahingoitettu mitenkään tätä artikkelia kirjoitettaessa.

Yksi kahvilaystävistäni on pitkälti yli 70-vuotias mies. Hän on lahjakas. Hän pystyy puhumaan myriadeista aiheista ja tekemään New York Timesin ristisanan alle puolessa tunnissa. Kuitenkin tunnetasolla hän on kehityksessään vielä 14-vuotias poika. Hän syyttää edelleen vanhempia tyytymättömyydestään. Hän on edelleen vihainen siitä, että toiset pojat kiusasivat häntä ja tytöt torjuivat hänet.

Toinen ystävä, nyt yli 60-vuotias nainen joka on suloinen ja hyväsydäminen, on lääkinnyt suurimman osan tunteistaan pois. Sillä tavalla on helpompaa käsitellä kuollut avioliitto. Hän lähestyy elämää edelleen kuin teinityttö, jonka elämä ja sitten hänen elämänsä miehet ovat traumatisoineet.

Toinen mies, ex-poikaystävä, ilmestyy kahvilaan silloin tällöin ja yrittää houkutella minut takaisin suhteeseen kanssaan. Hän yrittää edelleen todistaa arvokkuuttaan, koska hänellä oli lapsuus, jossa kumpikin vanhempi oli alkoholisti, ja hän kaipasi epätoivoisesti rakkautta ja huomiota, joita annettiin vain satunnaisesti, ja se sai hänestä tuntumaan hallitsemattomalta.

Niinpä nähdessään minut kahvilassa – vaikka hänkin on lahjakas ja hyväsydäminen – hänestä tulee se poika, joka yrittää edelleen saada tytön, tai se poika joka yrittää edelleen olla äidin ja isän rakastama. Se ei tietenkään toimi, koska hänen käsikirjoituksessaan lukee: "Tunnen olevani hylätty."

Kaikesta elämänkokemuksesta ja kenties terapiasta huolimatta, mieli on osa meitä, muinainen osa jonka kehitys on pysähtynyt. Se kantaa haavoja tästä ja monista muista elämistä. Mieli kantaa sisällään haavoittunutta sydäntä.

Ja siihen saakka kunnes tunnustamme, että olemme paljon enemmän kuin mieli ja paljon enemmän kuin haavoittunut sydän, kehityksemme on pysähtynyt. Sitä näemme enimmäkseen maailmassa. Se on vanhaa ohjelmointia, joka toistuu uudestaan ja uudestaan.

Mutta älä vaivu epätoivon, koska siitä syystä sinä ja minä ja monet muut ovat täällä tänä otollisena aikana ihmiskunnan historiassa. Se ei voisi olla kypsempi muutokselle. Tarkoitan, että katso ympärillesi. Katso maailman tapahtumia. Kenties myös omaa perhettäsi. Etkö kuule sitä? Tuota avunhuutoa? Voi, se on usein vaimennettua huutoa.

Ja monissa tapauksissa he eivät edes oivalla pyytävänsä muutosta. He tietävät, että jokin on pielessä. He eivät näytä löytävän rauhan tunnetta, vaikka tekisivät mitä. Ja se pelottaa heitä. He tuntevat muutoksen energian, mutta heidän mielensä tulkitsee sen huonoksi enteeksi.

Niinpä he vahvistavat vanhaa elämäänsä ja kaivautuvat vielä syvemmälle omaan hypnoosiinsa. He projisoivat turhautumisensa toisiin, hallitukseen, pomoonsa tai lapsiinsa.

Siis periaatteessa ihmiset taistelevat tietoisuusmuutosta vastaan tulemalla vielä mentaalisemmaksi. Yrittävät päästä pois jumiutuneesta ja rajoittuneesta mielestä vetäytymällä mieleen vielä enemmän. Ja olen varma, että olet huomannut teknologian olevan mahtava tapa sukeltaa vielä syvemmälle mieleen. Näetkö tämän ongelman?

Siis tässä me olemme, uuden tietoisuuden pioneerit, kaikessa loistossamme. Onnellisia olostamme täällä auttamassa planeettaa tänä teknologia-aikana. Kun on tilaisuus valaa todellista tietoisuutta, sielutietoisuutta tuohon teknologiaan. Jottei teknologia riehu raivoissaan ja ala kontrolloida ihmisiä.

Tarkoitan, että sen tapahtuminen olisi noloa. Miltä se näyttäisi tulevaisuuden historiankirjoissa? Robotit ovat tuhonneet ihmiskunnan. Despoottirobotit ottivat vallan maailmassa 2000-luvulla. Siruimplantit standardoivat ja homogenisoivat ihmiset. No, rehellisyyden nimissä, jos joku tuhoaa jonkun muun, niin ihmiset ovat vähintäänkin kykeneviä tuhoamaan ihmiskunnan. Ei siitä voi syyttää ohjelmistoja.

Mutta tekoälyn edistysaskeleet eivät ole sattumaa tällä hetkellä. Ja se houkuttelee ihmismieltä.

Muuten, sen tekeminen on helppoa, koska mieli on hyvin altis hypnoosille. Jos tarpeeksi monet ihmiset alkavat uskoa, että on tärkeää säilyttää vallitseva tila ja olla päästämättä mitään muuta elämän kontrolliin kuin ihmismielen, hyvin valvotuksi yhteiskunnaksi tuleminen ei olisi iso hyppy. Näemme sitä jo.

Teknologia palvelee ihmisiä, ja läpimurrot ovat suotuisia lääketieteessä, luonnontieteissä ja monissa muissa paikoissa. Mutta ihminen palvelemassa teknologiaa – ei kovin hyvä juttu. Ja voimme tiivistää tuon lauseen muotoon "mieli palvelee sydäntä ja sielua, ei toisinpäin".

Siis pysähtynyt kehitys. Meillä on sitä täällä. Sitä on kaikkialla. Ja suoraan sanottuna, myös mieli on melko kyllästynyt siihen. Se haluaa ulos. Se on kyllästynyt ottamaan selvää elämästä aivan yksin. Se tietää, etteivät vastaukset elämään ole tietokoneohjelmassa. Se tietää, ettei teknologia voi kontrolloida elämää. Se luulee myös, että sydän tietää asioita, joita mieli ei tiedä.

Sydän tietää, että on enemmän. Että on paljon enemmän, kuin tämä fyysinen todellisuus. Että ei ole mitään pelättävää. Että elämä on ikuista. Että mieli ei ole paha tai väärässä tai arvoton.

Miten se voisi olla arvoton? Sen loi jumala, lähde. Sinä ja minä. Kyllä, meillä oli kätemme mielen luomisessa. Ja teimme kokeita sillä aionien saatossa. Yrittäen saada sen sopeutumaan yhteiskuntaan, yrittäen standardoida sen. Yrittäen saada ihmiskäyttäytymisen, no, käyttäytymään siivosti! Yrittäen saada ihmisen sopimaan kaavoihin ja koodeihin kaikkien hyväksi. No, se ei ole toiminut kovin hyvin, eihän?

Tietysti jotkut kaavat ovat hyviä. Meidän kaikkien täytyy olla samaa mieltä muutamasta asiasta, kuten pysähdy punaisiin valoihin ja Starbucks on ikuinen kahvin hauduttamisportaali ja jotkut muut jutut. Se ei ole täysin huono asia.

PIENELLÄ PRÄNTÄTTY TEKSTI

Nyt tapahtuu jotain ensimmäistä kertaa historiassa. Se on tie ulos mielestä, täysivaltaiseen sydämeen ja sieluun. Se on kahden näennäisesti oudon petikaverin uudelleenyhdistyminen. Rajoittunut, ehdollistunut ja hypnotisoitu mieli sekä rajaton sielu ja kaiken elämän lähde.

Se olet sinä ja minä. Olemme kaikki edellä lueteltu. Olemme alfa ja omega. Olemme osa lähdettä, ja olemme viisas ja ikuinen sielu, ja olemme ihminen, joka on kenties vaikein rasti koko tässä transformaatiojutussa. Traumatisoitunut ihmisraukka ei tiennyt, mikä siihen iski!

Otimme itsellemme paljon tässä elämässä tuona ihmisenä. Meillä ei ollut aavistustakaan tämän integroinnin valtavuudesta, eihän? Luulen, että jos olisimme lukeneet pienellä präntätyn tekstin, olisimme hylänneet koko ajatuksen ruumiillistuneesta valaistumisesta. Kaiken enkelinerokkuutemme ja -viisautemme kera, eikö kenellekään tullut mieleen ottaa lakimiestä lukemaan tuo hemmetin sopimus?

No, nyt on liian myöhäistä. Täällä sitä ollaan, kaikessa loistossamme. Kaikessa rohkeudessamme ja päättäväisyydessämme. Mikä saattaa muuttua uupumukseksi ja lannistumiseksi joinain päivinä.

Sillä ei oikeasti ole merkitystä. Ja näin on, koska olemme jokseenkin saaneet tehtyä sen, mitä tulimme tänne tekemään, ja se on … säteillä sieluamme, ja sillä on uskomaton vaikutus tähän paikkaan ja tuohon teknologiaan. Ja mikä tärkeintä, tuohon mieleen pysähtyneessä kehityksessään.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KIRJOITTAJA, KIRJOITTAJA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
31.1.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mainitsin viime postauksessani, että yksi kahvilakaverini pitää ristisanatehtävistä. Tein ennen itsekin niitä. Jostain syystä en enää kovin paljon. Mieli rakastaa palapelejä ja arvoituksia. Se rakastaa ratkaista asioita. Monimutkaisuus ja haasteet pitävät mielen kiinni elämässä.

Mutta kun mennään eteenpäin tässä transformaatiossa ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi, se lisää vastustusta. Se ei toimi hyvin, että haluaa elämän olevan haastavaa. Parasta pitäytyä ristisanatehtävissä sitä varten.

Yksi tämän prosessin suurimmista haasteita on, että mieli kyllästyy helposti. Sillä on ADD. Se huomaa, ettei se pysty luomaan samaa pöhinää kuin ennen. Tuo vanha ihmisintohimo ei pure.

Itse asiassa se saattaa yrittää astua draamaan jossain, jotta se voi vielä tuntea olevansa pelissä mukana. Saatamme sanoa, että olemme täysin valmis draaman osalta, mutta tuo draama voi olla sisäistä taistelua. Mielen ja sydämen välillä. Draama on draamaa.

On niin houkuttelevaa analysoida asioita liikaa. Yrittää saada selvää tästä prosessista mielellä. Mutta se johtaa vain uupumukseen, masennukseen ja myös haluun lähteä.

Mutta hyvä uutinen on, ettei mielen tarvitse yrittää luoda intohimoa. Eikä sydämen. Se kaikki on nyt sielun hommaa. Mutta se vaatii kuitenkin sydämen ja mielen luottamusta. Ja se vaatii kuitenkin myös tekemään valintoja. Valitsemaan, mitä haluamme tehdä. Tai olla tekemättä. Joka päivä, joka hetki. Tekemään sitä, mikä on lähimpänä ilontunnetta, eikä velvollisuus.

Mutta mitä tulee yritykseen keksiä iloa tai intohimoa, unohda se. Se ei toimi. Ainoa tehtävämme on hiljentää mieli. Päästää irti vastarinnasta. Joku viisas sanoi, että henki tulee vähimmän vastuksen polkua.

Siis miten hiljennämme mielen, jolla on ADD? Joka on tavallaan neuroottinen ja pakkomielteinen? Siinä on tuo haaste. Voimme käyttää erilaisia tekniikkoja, joista joitain olen käsitellyt tässä blogissa. Mutta epäilemättä olet löytänyt oman suosikkitapasi. (Jos sinusta tuntuu mukavalta jakaa oma tapasi päästää irti vastustuksesta, tee se vapaasti kommenttiosuudessa.)

Kieltämättä vastustusta on kaikkialla ympärillämme, eikö vain? Sitä on suhteissa ja politiikassa ja jokseenkin kaikkialla muualla. On työntämistä toisia vastaan ja itseä vastaan. Kaksinaisuutta parhaimmillaan. Se on tuttua.

Pelkkä salliminen tuntuu vieraalta ihmismielelle. Itse asiassa jos asiat tulevat helposti, mieli tuntee, ettei se ole ansainnut sitä. Tai se ei ole yhtä arvokasta, kuin olisi ollut, jos siihen olisi liittynyt kamppailua.

Meidät on opetettu arvostamaan kovaa työtä. Hellittämättömyyttä. Hmm. "Hellittämättömyys" (persistence) ja "vastustus" (resistance) kuulostavat kamalan samanlaisilta.

Kerran joku kehui yhtä lauluani, koska hän huomasi ponnistelleeni paljon sen eteen. Hän sanoi, etten vain "soittanut sitä suoraan". Olin vähän ymmälläni tuosta lauseesta. Koska minulle musiikkikappaleen onnistuminen on sitä, miten se ilmaisee parhaiten sielun intohimoa. Monet lauluistani ovat monikerroksisia ja musiikillisesti vähän mutkikkaita, ehdottomasti. Mutta ne ovat sivutuotteita eivätkä kappaleen ydinolemus. Mutta on tavallista arvostaa asioita, myös luovuutta, teknisenä taitona ja kovasti tehtynä työnä.

Tämä etiikka ulottuu suhteisiin. Suhteissa on usein se dynamiikka, että toinen tekee kovasti työtä ja yrittää osoittaa arvoaan toiselle. Tiedämme kaikki, miten se päättyy. Tai kumpikin uskoo, että suhteet ovat kovaa työtä. Taas kerran, miten se toimii?

Pelkän olemisen, tuntemisen ja kokemisen arvoa ei tunnisteta 3D-maailmassa. Myös heräävien keskuudessa on taipumusta raahata vanha arvojärjestelmä uuteen tietoisuuteen. Ajatus kovasta työnteosta hyvien tulosten eteen. Ei niin, ettei tähän prosessiin liity työtä. Mutta ironista kyllä, havaitsemme myös, että kyse on yksinkertaisesta periaatteesta. Kyse on energian sallimisesta palvella meitä. Vastaanottaen tuon energian, ilman syyllisyyttä. Yksinkertaista, kyllä, muttei mielelle helppoa tajuta.

Eikö siihen tarvitse sisältyä kamppailua ja kärsimystä? Eikö tuosta ilosta tarvitse maksaa jokin hinta? Kaksinaisuudessa näyttää siltä. Mutta siellä missä olemme, kamppaileminen ja kärsiminen ainoastaan viivyttävät vapauttamme.

Ja tähän sisältyy yritys analysoida asioita, yritys selvittää asioita. Jälleen kerran, ristisanatehtävät ovat mahtavia viihdyttämään mieltä, kuten myös hyvä murhamysteeri. Minä nautin television oikeussalitrillerien katselemisesta.

ENERGIAKAUHA

Tietoisuutemme käyttää energiaa luomiseen. Ja vastoin yleistä uskomusta, tietoisuus ei ole energiaa. Puhdas tietoisuus ei sisällä energiaa. Mutta tietoisuus kerää energioita luomaan. Ja meillä on nyt pääsy puhtaimpaan energiamuotoon. Sitä voidaan kutsua kristallienergioiksi. Ne ovat korkein energiamuoto. Ja niissä ei ole mitään voimaa, mitään valtadynamiikkaa.

Anna mennä perille. Kristallienergioissa ei ole voimaa. Niissä ei ole vetoa tai työntöä. Ne eivät ole vaivalloisia tai hitaita. Siitä syystä monet meistä ovat huomanneet, että jotkut asiat ilmentyvät nopeasti elämäämme tällä hetkellä. Ne näyttävät tulevan melkein välittömästi ja vähällä ponnistelulla tai ilman sitä.

Ja on helppoa sivuuttaa ne sattumana tai tuurina, koska niihin ei liittynyt suurta ponnistelua. Luominen ilman ponnistelua on ihmismielestä hyvin epäilyttävää. Jos se ei pane itse asioita tapahtumaan, mielestä tuntuu, että sen omaa arvoa on heikennetty.

Muista, että mieli löytää arvonsa tekemisestä ja analysoimisesta. Myös asioiden selvittämisestä, hellittämättömyydestä suuren vastarinnan edessä. Se ei ole valmis luopumaan tuosta identiteetistä helposti. Ja mieli on edelleen hyvin paljon osa elämäämme heräämisen jälkeen.

KIRJOITTAJA, KIRJOITTAJA

Minun mieleni on edelleen hyvin mukana elämässäni. Tarvitsen sitä yhtä paljon kuin koskaan. Mutta eri roolissa. Esimerkiksi, se auttaa minua navigoimaan iPadiä ja auttaa kirjoittamaan ja julkaisemaan tämän postauksen. Se antaa myös oman viisautensa sieluni viisauden rinnalla. Mutta – ja tätä ei liioitella – sielu on ensisijainen kirjoittaja. Ja mieli on avustava kirjoittaja.

Se on upea tiimi itse asiassa. Niin kauan kun mieli ei yritä ottaa kontrollia. Se on vähän kontrollifriikki, joten minun täytyy valvoa sitä. Joskus lahjon sen. Lupaan sille, että jos se osaa käyttäytyä, voimme katsella "Kovaa lakia", kun pääsemme kotiin.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

NAURAVA MESTARI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
5.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Otan ruumiillistuneen valaistumiseni kuolemanvakavasti. Eli vannoin tullessani tänne, että teen sen, mitä ikinä tarvitaan vapauteni vaatimiseen ihmisenä. Mitä ikinä tarvitaan Itseni ruumiillistamiseen tässä elämässä. Tämä elämä on viimeiseni, joten teen siitä merkityksellisen. Se on valittu elämäksi, jossa yhdistyn taas sieluuni intiimeimmällä tavalla. Minulla ei ole tärkeämpää suhdetta, kuin suhde sieluuni. Useimmat tätä lukevat ymmärtävät tuon toteamuksen syvällä tasolla.

Ja toisaalta en pysty kuvittelemaan, että olen täällä saamatta hyviä nauruja välillä. Sanotaan, että huumori tekee hyvää sielulle. Se on totta. Mutta huumori on ensisijaisesti ihmisominaisuus. Sanotaan myös, että jokaisen vitsin takana on sukupolvien tuska. Myös totta. Kokenut sielu joka on elänyt täällä monta elämää ja joka on sukeltanut syvälle fyysiseen kokemiseen, on kehittänyt mahtavan huumoritajun matkan varrella. Hän ei ehkä ole stand-up-koomikko, mutta hän arvostaa ehdottomasti huumoria. Naurulla on merkittävä vaikutus kehoon. Nauraminen liikuttaa jumiutuneita energioita. Se nostaa henkeä.

Ja tietysti huumori, se mikä saa meidät nauramaan, on hyvin henkilökohtaista. Kaikki eivät nauti samasta huumorista. Huumori on myös yleismaailmallista. Riippumatta asuinpaikastamme maailmassa, pidämme kaikki tiettyjä asioita hauskoina.

Huomaamme myös, ettei se mille olemme höröttäneet aiemmin, jotenkin osu enää. Huumori muuttuu ajan kuluessa. Olemme myös arempi nauramaan toisten kustannuksella, jotka saattavat olla haavoittuvia.

Meillä on ihmisenä historia, joka on mahtavaa materiaalia nauramiselle. Ja nyt kun ruumiillistamme sieluamme, ikuista osaamme, voimme ihmisenä auttaa sieluamme arvostamaan huumorintajuamme. Sieluna emme koe sellaista tuskaa ja kärsimystä, kuin ihminen. Sieluna olemme kaukana siitä, ja se on hyvä asia.

Kehittyneenä sieluna olemme ottaneet viisauden kaikista maallisista kokemuksistamme, mutta emme niiden fyysistä tai tunnetuskaa. Ja nyt sielumme haluaa meidän, ihmisen, kokevan sitä autuutta ja iloa, jota sielumme tuntee koko ajan. Henkilökohtaisesti minulla on ollut monia tuollaisia hetkiä. Ne ovat tietysti herkullisia. Ne ovat hienoja.

Kuitenkin siitä puuttuu jotain. Uskon, että se on hyvä hörötys. Muutama kunnon nauru vatsanpohjasta saakka. Mikään "taivaassa" ei voi ottaa sen paikkaa. Ja meidän täytyi laittaa itsemme helvetin läpi arvostaaksemme noita nauruja, eikö vain?

Sielumme haluaa meidän sopeutuvan itseensä, joten meidän pitäisi odottaa myös sielumme sopeutuvan meihin ja nauraa niille asioille, joita me pidämme hupaisina. Siis älä pelkää katsella tuota myöhäisillan komediaa tai jotain, mikä saa sinut nauramaan. Tämän ruumiillistuneen valaistumisen ottaminen vakavasti on välttämätöntä, mutta varmista, ettei se johda sellaisiin asioihin, kuin liiallinen vakavuus, jos tajuat, mitä tarkoitan.

On hyvä nauraa, erityisesti itsellemme. Koska jotain tapahtuu matkalla valaistumiseemme. Havaitsemme, että olemme enkä panneet itsemme paljon tarpeettoman tuskan ja kärsimyksen läpi. Mutta ei tuomita sitä. Kenties se tapahtui vitsejä varten.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PAHALTA TUNTUMINEN TUNTUU PAHEMMALTA KUIN KOSKAAN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
9.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tunnemme olevamme enemmän ja enemmän harmoniassa Itsemme kanssa. Mutta silloin kun emme ole, se tuntuu kamalalta. Se tuntuu todella pahalta. Pahemmalta kuin koskaan. Tarkoitan, että miksi tuntuu niin pahalta, kun olemme tuossa epäharmoniatilassa Itsemme kanssa? Miksi epäily tuntuu vielä epäilevämmältä ja pelko vielä pelottavammalta? Miksi suru tuntuu vielä koskettavammalta? Miksi turhautuminen ja kärsimättömyys tuntuvat vielä voimakkaammilta?

Mitä korkeampi taajuutemme on, sitä epämukavampia meille ovat alemmat taajuudet, myös rakkaasta mielestämme generoidut. Emme voi enää sietää tunteita, joita siedimme ennen. Hyväksyimme kerran nuo alemman rekisterin tunteet normaaleina, eikö vain? Ovathan kaikki kuitenkin jossain määrin masentuneita, ahdistuneita, pelokkaita ja epäileviä.

Mutta sitten kun ilmestyimme esiin tuosta maailmasta, löydämme itsemme paikasta, jossa olemme herkempi kuin koskaan energioille – ei vain itsemme ulkopuolella, vaan myös omalle mielentilallemme.

On paljon helpompaa lähteä pois toksisten ihmisten luota, vanhan energian tietoisuudesta – työpaikoista, ystävien ja perheen luota – kuin käsitellä omaa hiilipohjaista mieltään. Ja emme tietysti lähde pois mielestämme. Mieli tulee mukanamme. Se integroituu lopulta "minä olen" -olemukseemme. Ikuiseen tietoisuuteemme.

Mutta sitä odotellessa, sielumme pyytää meitä hyväksymään kaikki nuo tunteet ja samaan aikaan olemaan samaistumatta niihin. Olemaan kietoutumatta niihin. Kyllä, olemme kuulleet tämän satoja kertoja. Kuulostaa hyvältä teoriassa. Mutta kun noita epämiellyttäviä tunteita tulee esiin, ei ole helppoa tunnustaa niitä, antaa niiden olla sekä myös olla antamatta niiden imaista meitä tuohon ikivanhaan alamaailmaan.

Mutta on helpompaa sallia tuo prosessi, jos ymmärrämme, että asiat tuntuvat nyt intensiivisemmiltä ja myös mieli reagoi tuohon intensiivisyyteen. Hiilipohjainen mieli on nyt korkeassa hälytystilassa – sen suurin pelko on menettää asemansa ja kontrollinsa.

Ja on hyvä tietää tämä koska mieli lähettää yleishälytystä, joka yrittää kertoa meille, että asiat ovat huonommin kuin koskaan. Tuntuu myös pahemmalta kuin koskaan jäädä noihin alempiin tunteisiin. Pelkoon, epäilyyn, ahdistukseen, masennukseen. Ne tuntuvat vielä epämukavammilta, koska olemme nyt paljon korkeammassa ja hienojakoisemmassa taajuudessa.

Tämä ei eroa menneisyyden ystäväsi luona vierailemisesta – kun oivallat, miten erilaisissa energioissa olettekaan nyt. Siis syöt päivällistä hänen kanssaan ja sinulle valkenee, että toivot kännykkäsi soivan, jotta voit teeskennellä, että on jokin hätätilanne ja sinun täytyy lähteä.

Epäharmonisia energioita ei voi enää sietää helposti. Erityisesti täällä omassa kodissamme, mielessämme.

UUSI ASUINPAIKKAMME

Mieli oli kotimme hyvin pitkän aikaa, joten on haastavaa aluksi tunnistaa, ettei se ole enää asuinsijamme. Olemme nyt siirtymässä todelliseen asuinpaikkaamme. Sielutietoisuutemme. Mieli tulee tietysti mukanamme, mutta se ei määrää tahtia, kuten ennen. Mutta meidän täytyy, ainakin alkuun, valita tietoisesti, mistä haluamme tehdä omamme.

Erityisesti silloin kun tunteet yrittävät saada koko huomiomme. On aikoja, jolloin sallimme vaivattomuuden ja ilon virrata, ja toisia aikoja jolloin tuntuu siltä, ettei meillä ole mitään kontrollia näihin myllertäviin tunteisiin. Myös tylsyys ja intohimottomuus tuntuvat paljon pakottavammilta. Paljon vähemmän siedettäviltä.

Tämä kaikki on tarkoituksenmukaista. Ei ole tarkoitus taistella niitä vastaan tai yrittää voittaa niitä. Tarkoitus on tietää, että noiden tunteiden intensiivisyys ei merkitse, että mennemme taaksepäin. Se merkitsee vain, että sukellamme vielä syvemmälle "minä olen" -olemukseemme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

VIHA JA VALAISTUMINEN – VIELÄ PERUSTEELLISEMMIN TARKASTELTUNA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
12.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olen kirjoittanut yksityiskohtaisesti vihasta ylösnousemuksessa, ruumiillistuneen valaistumisen prosessissa. Mutta näyttää siltä, että monet ihmiset kokevat edelleen vaihtelevassa määrin tuota tunnetta, ja halusin tuoda lisää näkemystä aiheeseen.

Useimmat meistä ymmärtävät jo, että kun integroimme korkeampaa tietoisuuttamme, koemme kaikki tunteet intensiivisemmin. Mutta viha voi olla yksi epämiellyttävimmistä, koska se on ymmärretty väärin. Erityisesti niiden keskuudessa, jotka ovat hyväksyneet ajatuksen, miltä ns. hyvin tietoisen ihmisen pitäisi näyttää.

Monet meistä ovat yllättyneet huomatessaan, että tietoisempana oleminen ei aina ole yhtä kuin olla kärsivällinen, välittävä, ymmärtävä, empaattinen tai rauhallinen. Itse asiassa voi olla aivan päinvastoin. Voimme olla vähemmän ja vähemmän suvaitsevainen niissä energioissa, jotka haluavat käyttää meitä ravinnokseen. Meistä tulee herkempi energioille. Mutta erona on, että olemme nyt erottelevampi. Tiedämme, mitkä ovat meidän ja mitkä eivät. Ja periaatteessa mikään mikä ei ole iloista, ei ole meidän. Se on näin yksinkertaista.

Olemme integroimassa tästä ja kaikista muista elämistämme kaikkia aspekteja, jotka ovat tunteneet haavoittuneensa ja olevansa epävapaita. Mutta ihmisitsessämme on edelleen aspekteja, jotka tuntevat vapaan tietoisuuden uhaksi olemuksessamme.

KATSOTAANPA ENSIN MAAILMAA …

Katsotaanpa ensin kaksinaisuusmaailmaa, jossa melkein kaikki toimivat. Voimme nähdä, että jotkut miespuoliset energiat tulevat vihaiseksi, katkerammaksi ja aggressiivisemmaksi. Niistä tulee aina vain epävarmempia, kun ne tuntevat itsensä ohitetun elämässä.

Kun useammat naiset nähdään tasavertaisina yhteiskunnallisesti, poliittisesti ja muilla elämän alueilla, monet miehet tuntevat itsensä uhatuksi. He pelkäävät menettävänsä sen identiteetin, jota on juurrutettu syvälle aioneita.

Siksi näemme ennenkuulumattoman määrän poliittisia johtajia ympäri maailmaa, jotka siirtyvät autoritaarisuutta kohti. Siksi näemme valkoisia nationalistiryhmiä ja antifeministiryhmiä näkyvämmin.

Ja tietysti myös monet naiset tuntevat itsensä uhatuksi, koska he pelkäävät, että muuttuva maisema saisi heidät menettämään sen suojelun, jota heidän miespuoliset kollegansa antavat.

MEIDÄN MIELEMME

Kun tullaan omaan mieleemme heräämis- ja valaistumisprosessin aikana, sekin tuntee itsensä uhatuksi ja on sen vuoksi vihainen. Se ei pysty helposti hyväksymään siirtymistä mentaalisesta, loogisesta ja kontrolloivasta (maskuliini)perspektiivistä laajempaan, intuitiivisempaan, sallivampaan ja aistillisempaan (feminiini)perspektiiviin.

Ja jos menemme syvemmälle, näemme, että viha on peite hylätyksitulemisen tunteelle. Maskuliinisuus tuntee feminiinisyyden hylänneen. Ja tuon hylkäämistunteen alla tunnetaan arvottomuutta. Voit lukea lisää tuon galaktisen tarinan alkuperästä aiemmasta postauksestani "Todellinen tarina Aatamista ja Eevasta" 17.5.2019.

Siis mieltämme joka on toiminut ensisijaisesti mentaalisessa, lasermaisesti fokusoituneessa ja kovassa todellisuudessa hyvin pitkään, pyydetään nyt antamaan ohjakset olemukselle, johon se ei ole luottanut hyvin pitkään aikaan. Se ei ole luottanut feminiiniolemukseen. Voitko tuntea vastarinnan?

MEIDÄN MATKAMME

Monet meistä ovat käyneet vuosia läpi haastavaa transformoitumisprosessia pelkästä ihmisestä moniulotteiseksi olennoksi. Haluamme uskoa, että olemme enemmän kuin valmis antamaan sielumme johtaa meitä elämässä, myös me naissukupuolen edustajat. Mutta kun tulee tosipaikka, olemme edelleen haluton luottamaan täysin sieluolemukseen, jolla tuntuu olevan pääasiallisesti feminiinisiä ominaisuuksia.

Miten meidän voidaan olettaa luovuttavan terveytemme ja hyvinvointimme jonkin niin epämääräisen käsiin, kuin sielu, jota emme voi edes nähdä tai koskettaa? Olemme alttiimpia luottamaan ennemmin muihin ihmisiin. Vaikkei heillä ole aavistustakaan, mistä valaistumisessa on kyse.

Miten voi olettaa, että olemme tekemättä mitään? Vain sallimme? Sallimme minkä? Sallimme kehomme tasapainottua itsestään? Et voi olla tosissasi! Miten se edes toimii? Missä on käsikirja? 20 kohdan ohjelma? Missä ovat todisteet? Kovat tieteelliset todisteet?

"Salliminen ja vastaanottaminen kuulostaa vähän liian passiiviselta minusta", mieli sanoo. Passiivisuus on todella feminiinisempi ominaisuus. Niinpä mentaalinen, miespuolinen aspektimme – mieli – alkaa olla puolustautuva ja vihainen. Tuo vanha tarina kaikkien haavojen kera, alkaa tulla esiin enemmän kuin koskaan – se missä mies ja nainen ovat ristiriidassa keskenään, toisen luottamatta toiseen ja toisen alistuessa jatkuvasti tuolle luottamuksenpuutteelle.

Sydän luottaa kuitenkin sieluumme, mutta se antaa usein periksi mielen tarpeelle kontrolloida. Se tuntee usein, että mentaalinen perspektiivi nujertaa sen.

Haluamme luottaa, että voimme saada kaikki ihmistarpeemme ja -toiveemme tyydytetyksi helposti, ja se voi tapahtua. Mutta meidät imetään jatkuvasti takaisin mielen ylpeydentunteeseen. Se ei halua tulla irrelevantiksi. Se on tavallaan edelleen vihainen arvottomuuden tunteesta. Kyllä, mielellä on edelleen ongelmansa.

Ihmispersoonallisuus joka on määritellyt itsensä ensisijaisesti kehona ja mielenä, ei tunne arvokkuutta. Ja näin on, koska se on yrittänyt saada selvää elämästä ilman sielun perspektiiviä.

VIIMEINEN OSA

Tuntuu siltä, että koko tämän prosessin viimeinen osa – riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – on päästää irti mielen kontrollista elämässämme. Tarkoitus ei ole työntää mieltä pois, mutta se merkitsee ihmiselle kuitenkin astumista kartoittamattomalle alueelle. Ja hyvä uutinen on, että teemme juuri sitä. Se on ollut asteittaista, mutta sitä tapahtuu.

Monet miehet 3D:ssä alkavat tunnistaa sen hyödyt, että naisia on enemmän jakamassa elämän vastuut työpaikalla ja myös yksityisesti. Mies alkaa huomata, että naisen perspektiivillä on paljon annettavaa. Niinpä mies alkaa sopeutua enemmän naisen perspektiiviin. Sallia itsensä olla intuitiivisempi. Hän myös hengähtää ja sallii naisen ottaa ohjakset. Se on todella tervetullut helpotus miehelle. Se on osa tätä luonnollista evoluutioprosessia.

Ja me jotka valitsimme nopeutetun polun – sen jolla elämämme näytti hajoavan – ilmestymme esiin vahvempana ja luottavaisempana. Alamme nähdä, että vahvuudessa ei ole kyse yrityksestä panna asioita tapahtumaan. Siinä ei ole kyse kontrolloimisesta, analysoimisesta tai puskemisesta aina. Siinä on enemmän kyse hyväksymisestä, sallimisesta, luottamisesta ja vastaanottamisesta. Siinä on kyse vain olemisesta elämässä.

Hitaasti alamme tunnustaa, että sielu on melko hemmetin kyvykäs. Se pystyy oikeasti luomaan ilman rajoja. Se ei näytä tarvitsevan samantyyppistä rajoitettua energiaa, jota ihmismieli käyttää luomiseen. Alamme tunnustaa, että rajoittunut mielemme ei pysty oikeasti luomaan oman rajoittuneen perspektiivinsä ulkopuolella. Rakas mielemme alkaa myöntää, että sen rooli muuttuu merkittävästi kaikessa tässä.

KYSE ON HYVÄKSYMISESTÄ

Kuitenkin hyväksyessämme vihan, vihan feminiinisyyttä kohtaan, vaikeasti tavoitettavalta näyttävää osaamme kohtaan, se antaa hitaasti tietä rauhantunteelle kaikkien aspektiemme osalta.

Mutta ole kiltti, äläkä yritä puskea sitä. Jos olet vihainen, salli niin olla – älä tuomitse itseäsi sen vuoksi. Voit ilmaista sen turvallisesti ja tietää, että se on luonnollinen osa tätä transformaatiota.

Ja vaikka meistä tulisi huomenna täysin integroitunut, meillä olisi edelleen kärsimättömät hetkemme eläessämme maailmassa, joka etsii edelleen ulkopuolelta energiaansa ja iloaan.

JA MUUTEN …

Ja muuten, oleminen iloisen, terveen ja yltäkylläisen elämän arvoinen ei merkitse, että meistä tulee arvokas sen jälkeen, kun siivoamme kaikki ongelmamme. Mikään ongelmamme ei ole mikään ongelma sielullemme. Ne ovat täysin ok sille. Se rakastaa meitä juuri sellaisena, kun olemme nyt. Se näkee meidät jo arvokkaana. Kuvittele sitä!

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TULLAAN JA LÄHDETÄÄN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
15.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tällä planeetalla on paljon tulemisia ja lähtemisiä. Syntymiä ja kuolemia yhtä lailla. Se näyttää toimivan hyvin, jotta väkimäärä pysyy tasapainossa ja sielut pystyvät jossain kohtaa karistamaan ihmisilmaisumuotonsa.

Ihmisen ei ollut koskaan tarkoitus elää rajattomasti. Jonkin ajan kuluttua sielu voi jumiutua tiettyyn persoonallisuuteen ja tietoisuuteen. Usein se pystyy murtautumaan vapaaksi tuosta fokuksesta ainoastaan lähtiessään.

Sieluilla on taipumus tulla nopeasti takaisin ihmismuotoon, ja vielä enemmän nyt. Ne viettävät vähemmän aikaa elämien välissä arvioidakseen elämäänsä ja sitä, mitä ne haluavat tehdä seuraavalla kierroksella, ja ne tulevat vain nopeasti takaisin. Ja tavallisesti samaan perhepiiriin. Siitä tulee usein hyvin pysähtynyttä sielulla, joka yrittää ratkaista kaikki samat ongelmat uudestaan ja uudestaan.

Maa on jalokivi universumissa, ja sielut voivat tulla sinne elämä toisensa jälkeen ja saada hyvin syviä ja perusteellisia kokemuksia. Se on yksi nopeutetuimmista poluista, jonka sielu voi valita. Ne voivat kokea itsensä hidastetulla tavalla. Ne oppivat, miten energiaa käytetään kokemustensa luomiseen. Täällä kerätään hyvin paljon viisautta ja tuodaan se mukana kotiin.

Ja sitten heräämisen myötä ne päättävät tuoda kodin tänne, fyysiseen ilmaisumuotoon, sen sijaan että odottavat kuolemaa päästäkseen takaisin ikuisen itsensä iloon.

Useimmat ihmiset eivät valitse tietoisella tasolla kuolemaansa tai siirtymäänsä ei-fyysisyyteen. Mutta tiedostamatta he tekevät tuon valinnan. He lähtevät, kun on se aika. He saattavat saada jonkin tappavan sairauden tai sydänkohtauksen, pudota jyrkänteeltä, riistää henkensä itsemurhassa. Jotkut lähtevät rauhallisesti nukkuessaan.

Ihmiset sanovat sellaisia asioita kuin: "Hän kuoli niin nuorena. Hän kuoli järjettömästi, traagisesti." He puhuvat, ikään kuin heillä ei olisi kontrollia omaan siirtymäänsä. Kuolemaan liittyy paljon väärinymmärrystä.

Monet lapset lähtevät varhain, koska he haluavat olla täällä vain rajoitetun ajan.

Monet uskovaiset ihmiset pelkäävät kuolla, koska he pelkäävät helvettiä oltuaan huono kristitty täällä maan päällä. Ateistit pelkäävät kuolemaa, koska no, miksi he haluaisivat kuolla, jos he uskovat, ettei ole mitään sen jälkeen? Tyhjyys on ehdottomasti ratkaiseva tekijä. Siis, kuolemaa tai itse aihetta vältetään.

Katsotaan rituaaleja, jotka liittyvät edesmenneisiin. Hautajaisia esimerkiksi. Ne ovat ensisijaisesti niitä varten, jotka jäävät taakse – eivät niinkään lähteneelle. Heitä surraan enemmän kuin juhlitaan. Kuitenkin siirtymä on juhlaa. Se on kaunis kokemus. Siinä ei ole mitään pelättävää.

Kun heräämme ja meistä tulee tietoisia olentoja, monet meistä eivät pelkää kovin paljon kuolemaa. Pelkäämme enemmän olla täällä ilman vapaudentunnetta tai terveyttä ja hyvinvointia, kuin siirtymistämme takaisin luonnolliseen ilotilaamme.

On mielenkiintoista, että vangeille annetaan kuolemanrangaistus, ikään kuin se olisi pahin rangaistus. Ei ymmärretä, että se on paras tapa vapauttaa tuo ihminen. Heidät vapautetaan lähtemään takaisin kotiin. Heille annetaan kirjaimellisesti "vapaudut vankilasta" -kortti.

Siis kun heräämme, voimme tietoisemmin valita, miten ja milloin haluamme tehdä siirtymän. Meidän ei tarvitse saada tappavaa sairautta. Voimme antaa sielullemme merkin, että haluamme lopettaa ihmisilmaisumme. Meidän täytyy vain päästä rauhaan päätöksemme kanssa.

Jotkut uskovat, että se ei riipu ihmisestä ja olemme sielumme armoilla. Sielumme ei kuitenkaan koskaan aiheuttaisi tai määräisi ihmisosalleen mitään, mitä ihminen ei halua.

SIIRTYMÄAVUSTAJAT

On jotain hyvin päteviä ihmisiä, jotka auttavat siirtymää tekeviä ihmisiä niin, että heidän sielunsa voidaan helpommin ohjata kuoleman jälkeen muihin maailmoihin. Ei-fyysisyydessä, astraaliulottuvuuksissa on ruuhkaa. Monet sielut, tavallisesti kokemattomammat, jäävät noihin maailmoihin lähellä Maata kuoleman jälkeen. Ne ovat tavallisesti rauhattomia, eivät ole päästäneet irti maallisesta elämästään ja vaeltavat eksyneenä. Sen monet herkät ihmiset näkevät ja tuntevat haamuina ja aaveina. Eksyneenä vaeltavia sieluja.

Mutta kun kehitymme sieluina ja tulemme heräämiskohtaamme, emme enää yhdisty alemmalla värähteleviin sieluihin. Emme yritä yhdistyä astraalimaailmoihin kovin paljon. Kuitenkin omalla säteilyllämme voi olla positiivinen vaikutus niihin. Emme auta valollamme ja viisaudellamme vain eläviä, vaan myös kuolleita. Ei pakottaen, ainoastaan säteillen. Ollen vain omassa ilossamme. Se voi auttaa niitä päästämään irti otteestaan fyysisyyteen ja siirtymään korkeampiin ulottuvuuksiin.

MEIDÄN SEURUEEMME

Ylösnousemuspolun kulkeminen voi olla hyvin pelottavaa ja yksinäistä, ottaen huomioon ettei saa tukea planeetan kollektiivitietoisuudelta. Mutta kun lähdemme tästä paikasta, ne jotka ovat muissa ulottuvuuksissa, tukevat meitä mitä mahtavimmilla tavoilla ja kunnioittavat ja ylistävät meitä rohkeudestamme. Henkiperheemme, esi-isämme, äiti ja isä, jos he ovat tehneet siirtymän ennen meitä, Jeshua, Mikael ja miljoonat muut olennot.

Kuolemasta puhuminen voi olla epämiellyttävää, myös meille jotka tiedämme, ettei kuolemaa ole. Mutta on hyvä tuulettaa tätä aihetta toisinaan ja kumota siihen liittyviä myyttejä ja väärinymmärryksiä, jotta voimme elää täydemmin elämää.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

LUOVA TILA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
20.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Vuosia sitten kun olin aktiivinen taiteilija, olin tuntikaupalla studiossani eli keittiössä, muovaten savea ja maalaten kankaille. Muistan sen tunteen, joka minulla oli sen jälkeen, lähtiessäni ulos lounaalle tai kahville. Koko kehoni surisi. Olin muuntuneessa tilassa.

Tunnen samalla tavalla nyt, silloin kun aistin sieluni läsnäolon. En koskaan aiemmin tunnistanut, mikä tuo tunne oli. Tuo syvän ja aistillisen fokusoitumisen aika oli sielulleni kutsu tulla lähemmäs.

En enää pidä itseäni tuona samana omistautuneena taiteilijana, joka maalaa studiossaan. Mutta olen luova. Löydän tapoja ilmaista tuota luovuutta – ei siksi, että ajattelen, että se minä olen, vaan koska se tuntuu erittäin hyvältä.

Ja tietysti on myriadeja tapoja ilmaista, kuten kaikki tiedämme. Sen ei tarvitse olla lainkaan taiteellista. Ja havaitsemme, ettei meidän tarvitse tehdä mitään tunteaksemme sielumme aistillisen läsnäolon.

Mutta taaksepäin katsoessani – mitä teen harvoin – kaipaan tuota luovaa yhteisöä. Ei, en kuulunut mihinkään taitelijaryhmään tai asunut minkäänlaisessa taideyhteisössä. Toivoin usein, että olisin voinut asua. Olisin rakastanut sitä, että ympärilläni olisi ollut muita taiteilijoita, kirjailijoita ja muusikkoja. Pääsin lähelle tuota unelmaa, kun harkitsin muuttoa pieneen, mutta toimivaan taideyhteisöön Hersheyssä, Pennsylvaniassa.

Ajoin sinne usein New Jerseystä ja vietin aikaa muiden taiteilijoiden kanssa luoden seinämaalauksia. Siellä oli gallerioita ja kahviloita, joihin kokoontui kaikenlaisia taitelijoita. Taitelijat ostivat kiinteistöjä ja muuttivat niitä taitelijakodeiksi ja studioiksi.

Mutta se ystävä kuoli, jonka kanssa aioin jakaa tuon unelman – Chloe. Ja minun taideyhteisöni näytti kuolleen hänen kanssaan. Hän oli tärkein energia, joka olisi vetänyt sen kaiken yhteen. Ainakin minun osaltani.

Taitelijana oleminen oli yksinäinen tie. Vaati valtavan määrän ponnistelua saada taideteoksia taidenäyttelyihin ja sitä kautta myyntiin. Ei ollut internetiä tekemässä hommasta helpompaa.

Otin kuvat kaikista töistäni, nimiöin ne käsin, kirjoitin ansioluettelon ja postitin sen kaikkiin eri gallerioihin. Sitten täytyi odottaa kuukausia saadakseen minkäänlaista vastausta. Ja paria poikkeusta lukuun ottamatta, vastaus ei ollut haluamani. Taidebisnes – kuten useimmat bisnekset – on kilpailuhenkistä ja poliittista. Kyse on usein siitä, keitä tunnet. Sen lisäksi oli itseluottamuksen puutetta, koska oli taiteilija, jonka työt olivat edellä aikaansa. Omani olivat sielukuvia vahvoista, värikkäistä ja melko androgyyneistä naisista.

Mutta sain kerran mahdollisuuden, ja eräs galleristi tarjosi minulle tilaa galleriassaan. Hänellä oli monia asiakkaita New Yorkista, ja hän tosiaan myi muutamia taideteoksiani. Työni olivat suosituimpia homoyhteisässä. Taaksepäin katsoessani näen miksi. Hahmot ilmensivät tasapainoisempaa maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä.

Luovuutta ei tällä planeetalla varsinaisesti palkita, mutten voi kuvitella sitä, etten pystyisi ilmaisemaan sieluani kirjoittamisen, taiteen ja musiikin kautta. Tunnen olevani hyvin siunattu.

On ironista, että heräämisen myötä meitä vaaditaan olemaan enemmän kosketuksessa aisteihimme, mielikuvitukseemme ja intuitioomme, ja samaan aikaan kulttuurimme sivuuttaa nuo ominaisuudet. Kulttuuri jossa ihmiset ovat mieluummin viihdytettäviä, tarvitsematta käyttää lainkaan omaa mielikuvitustaan.

Samaan aikaan kun kollektiivi siirtyy mentaalisempaan lähestymistapaan elämää kohtaan, me jotka ruumiillistamme hengen, siirrymme poispäin siitä – luovaan ja aistilliseen lähestymistapaan. Ja "luovalla" tarkoitan kykyä käyttää esoteerisia työkaluja, ei niinkään fyysisiä. Mutta fyysiset voivat tulla leikkiin mukaan.

Sielumme haluaa sukeltaa omaan taideteokseensa – meihin. Mutta tämä vaatii meitä olemaan läsnä, olemaan valmis tuntemaan aistillisella ja tunnetasolla enemmän, kuin koskaan ennen. Ihmisitsemme ei voi tehdä sitä yksin, vaan kumppanuudessa sielumme kanssa. Nyt meillä on tilaisuus antaa sen olla taiteilija.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

EI TEHDÄ, EI KORJATA, VAIN SALLITAAN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Monet ihmettelevät, miksi tietyt fyysiset ongelmat eivät parannu. Eri menetelmiä käytetään vähin tuloksin tai tuloksetta. Nuo samat menetelmät saattavat toimia toisilla, joten on paljon turhautumista. Tai asiat jotka ovat toimineet aiemmin, eivät toimi enää. Itse asiassa tilanne saattaa jopa huonontua. Myöskään vaihtoehtoisilla terapioilla, kuten Reiki ja muuntyyppinen energiatyö, ei näytä olevan tyydyttäviä tuloksia.

Niillä jotka ovat valinneet ruumiillistuneen valaistumisen … tulla valaistuneeksi jääden tälle planeetalle … tapahtuu jotain muuta. Tapahtuu integrointiprosessi. Luonnollinen ja alkuperäinen kehomme tai valokehomme integroituu fyysiseen kehoon. Fyysinen keho ja kaikki sen luontaiset tasapainottumiskyvyt heräävät. Se merkitsee, ettei kyse ole korjaamisesta tai laastarin laittamisesta johonkin toimimattomuuteen tai sairauteen. Ei ole kyse hankkiutumisesta eroon sairaudesta käyttämällä voimaa siihen. Itse asiassa se voi tehdä tilanteesta vielä pahemman.

Ja vaikka tämä integrointiprosessi kestää kauemmin, kuin perinteisten lääketieteen menetelmien vaikuttaminen kehossa, tapahtuu jotain muuta ja hyvin merkittävää. Ne perimmäiset tasapainottomuudet ratkaistaan, jotka aiheuttivat sairauden. Koska jos yritetään korjata ongelma eikä energiaepäharmoniaa ratkaista, niin toinen sairaus ilmestyy jonnekin muualle.

Katselen mielelläni aina silloin tällöin ihmeparantumisia YouTubesta. On todella hämmästyttävää, että ihmiset parantuvat hetkessä sairauksista, joita pidetään parantumattomina. Uusia elimiä tulee vahingoittuneiden tilalle. Sokeat silmät parantuvat. Kuulo palautuu. Uusia hampaita kasvaa. Ihmiset lähtevät kävelemään pyörätuolistaan. Kipu häviää. Heillä on saattanut olla vaivoja ja sairauksia vuosikausia, jopa koko elämän. Ja minuuteissa he transformoituvat.

Ja olen innoissani näiden ihmisten puolesta, että he pystyvät kävelemään ja tervehtyvät. Olen myös vähän kateellinen. Missä minun ihmeeni on? Tai kaksi tai kolme? Mutta käsitän myös, ettei se ollut minun valitsemani polku tällä kierroksella. Olen täällä kehittyneenä sieluna, joka tuntee oman kykynsä olla todellisuutensa mestari. Ja lisäksi olen täällä tekemässä jotain – muutamien muiden sielujen kanssa – mitä ei ole koskaan ennen tehty tässä laajuudessa.

Olemme täällä ottamassa oman mestaruutemme. Olemme oma uskolla parantajamme … missä ei oikeasti ole kyse parantamisesta. Siinä on kyse luottamisesta sieluumme ja siihen, että kehomme tekee, mitä sen on tarkoitus tehdä ja minkä tekemiseen se on suunniteltu. Saamaan takaisin valokehonsa ja tasapainottamaan kaiken energiaepäharmoniansa.

Ja epätasapaino voidaan tasapainottaa jo ennen täydellistä valokehointegrointia, mutta se vaatii luottamusta kehoon ja sen kykyyn tasapainottua, ilman mielen minkäänlaista puuttumista asiaan.

Mutta se ei merkitse, että käärimme hihat ja yritämme selvittää sairauden perimmäiset tunnesyyt. Se pysäyttää vain virtauksen.

Mielestä tuntuu, että sen täytyy tehdä jotain, mitä tahansa, muttei vain sallia, ja kuitenkin juuri sallimista tarvitaan.

Niin kauan kun on vielä yksi kirja luettava parantamisesta, vielä yksi kurssi käytävä, vielä yksi video katsottava, vielä yhteen leikkaukseen tai hoitoon tai uskolla parantamiseen mentävä, emme koskaan salli energioiden virrata ja tehdä, minkä ne jo tietävät tehtäväksi.

Joidenkin meistä on tarvinnut törmätä seinään, ettei ollut enää mitään yritettävää, ennen kuin antauduimme luonnolliselle energiavirralle.

Juuri ne tasapainottomuudet jotka kiroamme, ovat omalla tavallaan tilaisuus mennä syvemmälle. Päästä käsiksi pysyvään tasapainottumiseen. Pysyvään energioiden integrointiin.

Nämä tasapainottomuudet tulivat pintaan, koska ne täytyi selvittää. Useimmat ihmiset kantavat haavojaan koko elämänsä, ovat ne sitten tunne- tai fyysisiä haavoja.

Mutta me olemme täällä eri tilanteessa. Monet meistä halusivat päästää irti esi-isien vanhoista kaavoista. Kaavoista jotka ilmaistaan tunne- tai mentaalitasapainottomuuksina ja myös fyysisinä. Ja tietysti fyysiset ovat aina tunnepuolen sivutuote.

Jotkut meistä ehkä tuntevat, että on liian myöhäistä – olemme tietyssä iässä ja meillä on ollut ongelmia jo kauan – ja mieli haluaa vakuuttaa meille, että on liian myöhäistä, olemme liian vanha ja homma on mennyt liian pitkälle. Eikä se ole lainkaan totta.

Sillä ei ole merkitystä, mistä se on peräisin. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan meillä on ollut se. Sillä ei ole merkitystä, missä vaiheessa se on. Sillä ei ole merkitystä, mitä lääkärit sanovat siitä. Sillä ei ole merkitystä, mitä olemme ajatelleet siitä tai mitä ajattelemme siitä nyt. Sillä ei ole merkitystä, miten paljon vastustusta meillä on ollut siihen liittyen. Millään tästä ei ole merkitystä. Eikä erityisesti sillä ole merkitystä, jos se tuntuu pahenevan.

Valitettavasti, mitä pidempään olemme olleet fyysisessä kehossa, sitä enemmän vastarintaa on muodostunut. Kyse ei ole siitä, että tasapainottomuudesta tai sairaudesta on vaikeampaa vapautua, vaan tietoisuudessamme on enemmän vastarintaa siitä vapautumiseen.

Keho reagoi valokehoomme ja esiintulevaan "minä olen" -olemukseemme, ja se reagoi edelleen myös vanhan hiilipohjaisen mielemme ohjelmointiin. On myös vastustusta, koska olemme 3D-ympäristössä, joka on tiheä ja täynnä vanhaa ohjelmointia. On myös aspektejamme tästä ja muista elämistä, jotka yrittävät sabotoida siirtymistämme eteenpäin. Kenties eivät tarkoituksella, mutta ne haluavat pitää kiinni menneisyydestä, vanhasta sukulinjasta. Mutta loppujen lopuksi se kaikki ratkeaa, kunhan sallimme jatkuvasti tämän luonnollisen prosessin tapahtua.

Ja muuten, emme ole täällä myöskään yrittämässä parantaa muita. Käsien laittamisesta Jeesus-tyyliin ei ole oikeasti kyse myötätunnosta – itse asiassa Jeshua ei todellisuudessa tehnyt ihmeparannuksia. Hän vain säteili läsnäoloaan, Kristus-valoaan, ja jos toiset olivat halukkaita, he parantuivat. Sillä hetkellä heidän kehonsa reagoi tuohon ehdottomaan rakkaustaajuuteen.

Hän tiesi, että toisten täytyi olla oma valonsa, oma sisäisen parantajansa. Oma ehdoton rakkautensa itseään kohtaan. Muuten he olisivat ikuisesti riippuvaisia jostain muusta itsensä ulkopuolella. Tiedät tuon "opeta ihminen kalastamaan" -jutun.

Jeshuan viestissä ei ollut niinkään kyse naapurin, kuin itsensä rakastamisesta. Hän ymmärsi, että ehdoton rakkaus itseä kohtaan oli eliksiiri kaikkien ihmisen kohtaamien pulmien ratkaisemiseen.

Ja siitä koko tässä ylösnousemuksessa, ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse. Itsensä rakastamisesta niin syvästi ja niin ehdottomasti, että keholla … ja koko elämällä … ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin reagoida tuohon rakkauteen. Eikä ole enää tarkoitus rasittaa ihmismieltä tuolla vastuulla. Se ei pysty siihen. On kyse "minä olen" -olemuksen ja sielumme sallimisesta huolehtia siitä.

Ei ole tekemistä, korjaamista – on vain sallimista.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.