Chambers Maria (soulsoothinsounds.wordpress.com)

[hammer]

MIELI DIKTAATTORINA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
26.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos naisia on yli puolet planeetan väestöstä, miksi heitä kohdellaan vielä enimmäkseen kuin toisen luokan kansalaisia? Jos ihmisenemmistö uskoo vapauteen ja kaikkien tasavertaisuuteen, miksi autoritaarisuuteen kallellaan olevat hallitukset kontrolloivat heitä? Siis, miksi useimmat hallitukset eivät heijasta kansalaisiaan?

Voimme sanoa, että siinä on enimmäkseen kyse patriarkaalisesta planeetasta. Se on totta. Mutta kuitenkaan useimmat ihmiset eivät ole oikeasti kiinnostuneita naisten, mustien, värillisten ihmisten, sukupuolivähemmistöjen, maahanmuuttajien tai kenenkään muun sortamisesta, joka osuu patriarkaalisten hierarkiatikkaiden yläaskelman alle. Siis mikä pettää?

Kuten tiedämme, kaikki mitä näemme ulkopuolella – ilmentynyt maailma – on heijastusta siitä, mitä tapahtuu sisällä. Tämä on universaalin kiistämätön laki. Sille kaksinaisuus rakentuu. Todellisuus seuraa tietoisuutta.

Siis määritelmänsä mukaan patriarkaalinen järjestelmä torjuu feminiinisen osansa. Se on mentaalinen, mieleen perustuva perspektiivi elämään. Se sulkee enimmäkseen pois sydämen ja sielun. Perimmiltään se on epätasapainossa.

Ja kuten monet meistä ovat havainneet, toimiessaan yksin, hyödyntämättä sydäntä ja sielua, mieli yrittää kontrolloida myös niitä osiaan, jotka ilmaisevat sydämestä ja sielusta käsin.

Se kamppailee ja sotii itsensä kanssa. Se ulkoistaa tai projisoi toisiin sen, minkä se kieltää itsessään. Tämä on kiistatta tasapainotonta. Ja näemme selvästi, kuinka vallanpitäjät ja heidän tukijansa projisoivat omat puutteensa toisiin. Heidän mukaansa ruskeat maahanmuuttajat, uskonnolliset ryhmät, homot, mustat, juutalaiset ja naiset ovat vaarallisen hallitsemattomia.

Kun katsomme maailman hallituksia, monet niistä ovat autoritaarisuuteen kallellaan, myös ns. demokratioissa. Näemme sitä ns. vapaiden ja rohkeiden maassa, USA:ssa. Nyt näemme amerikkalaisten lainlaatijoiden ja heidän evankelisten tukijoidensa yrittävän vaarantaa naisten oikeudet enemmän kuin Saudi-Arabiassa.

Toisin sanoen, jos se sallitaan, tasapainottomasta mielestä tulee sarjakuvamainen roisto. Ei voisi olla parempaa sarjakuvamaista roistoa kuin Donald Trump. Ja sanon "sarjakuva", koska hän nolo pelle, joka edustaa ylimielisen ja etuoikeutetun valkoisen miehen pahimpia puolia. Toksista maskuliinisuutta joka on kiedottu korruption, älyn puutteen, kauhistuttavan taitamattomuuden ja vaarallisen narsismin pakettiin.

Näimme sitä, kun Kavanaugh'lle annettiin maan korkeimmassa oikeudessa virka, joka vaikuttaisi naisten elämään tulevina vuosikymmeninä … pätemättömyydestä, ilmiselvästä kongressille valehtelusta, naisten kohtelusta ja siitä nolosta käyttäytymisestä huolimatta, jota voisi odottaa 5-vuotiaalta.

Mutta sitä saa, kun ei ole mitään tarkistusta ja tasapainoa sydämestä ja sielusta. Saa tasapainottoman mielen huonoimmat puolet valituksi korkeimpiin virkoihin maailmassa.

OPITUT OPPITUNNIT?

Tämä on suuri oppitunti siinä, mitä tapahtuu, kun sallimme mielen sanella kohtalomme. Jos mieltä kunnioitetaan jumalana, kaikkivoipaisena, voimme odottaa siirtymistä lähemmäs ja lähemmäs vapautemme menettämistä kokonaan. Siitä voi tulla melko noloa.

Kun ihmiset antavat periksi peloilleen – kuten tiedämme, mieli on ekspertti luomaan kriisejä, joita ei oikeasti ole olemassa – he päätyvät uhraamaan vapautensa. He päätyvät sallimaan mielen sanella elämänsä.

Mielestä voi tulla elämämme diktaattori, ja se tapahtuu hitaasti ajan kuluessa, kunnes emme enää edes tunnista sitä tapahtuvan. Päädymme uskomaan mielen sepittämiin pelkoihin. Eikä kyse ole siitä, ettei meillä ole noita muita osia – sydäntä ja sielua – koska meillä on. Itse asiassa sielu on se, kuka olemme. Ja voimme luottaa siihen. Toisin sanoen, valtaosa olemuksestamme on jo vapaa. Ja siihen voidaan luottaa tuossa vapaudessa.

Mutta jos sallimme sen, rajoittunut mieli – se osa mielestä joka on pelossa – alkaa kontrolloida sitä kokonaisuutta, kuka olemme. Aivan kuten sortava hallitus näyttää kontrolloivan koko maata. Ja tietysti tuo hallitseva elin edustaa niitä väestönosia, jotka yhtyvät pelkoon. Eivätkä he ole tavallisesti enemmistö hallituista.

Siis mielestä näyttää siltä, että sen uskomukset edustavat sitä, kuka oikeasti olemme. Mutta noissa uskomuksissa on enimmäkseen kyse pelosta ja epäluottamuksesta. Niissä on kyse rajoittuneisuudesta. Ja voit olla varma, ettemme ole tätä oikeasti.

Siis kysymys silloin kuuluu: kenet valitsemme hallitsemaan omaa elämäämme? Minkä osan mielestämme annamme sanella käyttäytymisemme ja valintamme?

Useimmat ihmiset eivät halua diktaattoria johtajakseen. Kuitenkin he tuntuvat löytävän itsensä diktaattorin alaisuudesta omassa mielessään.

SIELU, SYDÄN JA MIELI

Kun siirrymme vapauteemme, kun heräämme, jatkamme edelleen jossain määrin mielen sallimista kontrolloida itseämme. Ei ole helppoa päästää siitä täysin irti. Olla olematta ankara itsellemme, koska olemme rakentamassa luottamusta noihin muihin osiimme, jotka ovat todellisempia kuin mieli … täysivaltainen sydämemme ja sielumme.

Emmekä heitä mieltä ulos. Se tulee mukanamme, mutta nyt se saa rentoutua ja sallia muiden osien – sydämen ja sielun – selvittää elämän. Mikrojohtamisesta tulee kaukainen muisto. Mieli voi sitten toimia yhteistyössä sielun kanssa, eikä mielen enää tarvitse taistella sen kanssa. Mieli voi laskea miekkansa.

Sitä odotellessa, kun vanha ja ehdollistunut mieli yrittää herättää meissä pelkoa kertomalla, että asiat ovat toivottomia tai ettei ole riittävästi resursseja, olemme nyt viisaampia. Tiedämme, että nuo pelot eivät ole totta, aivan kuten tiedämme, että tietyt poliittiset johtajat käyttävät pelkoa kerätäkseen ja manipuloidakseen tukijoita. Nuo johtajat yrittävät sepittää kriisejä, joita ei ole olemassa.

Näemme sen selvästi ja haastamme sen, kun sitä on päivittäisissä uutisissa, mutta emme usein tunnista sitä, että annamme periksi tekokriiseille omassa mielessämme.

Siis, valitsemmeko sydämen ja sielun hallitsemaan olemustamme? Ja sallimme mielen tehdä, mihin se alun perin suunniteltiin – auttamaan meitä, kun suunnistamme fyysisessä todellisuudessa, ja tekemään teknisiä juttuja? Sallimmeko mielen nyt olla täysivaltaisen sydämemme ja mielemme palveluksessa? Jos vastaus on myönteinen, niin se on ääni henkilökohtaisen vapauden puolesta.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TÄTÄ PLANEETTAA ON SIUNATTU LÄSNÄOLOLLAMME

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
28.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jos taattu onnistuminen olisi ainoa kriteerimme asioiden kokeilemiseen elämässä, emme koskaan tekisi mitään. Koko tuo voitto-häviö ja onnistuminen-epäonnistuminen -juttu luo paljon tarpeetonta painetta ihmisille.

On liian monia ihmisiä, jotka eivät anna itselleen lupaa luoda juttuja … on kyse sitten taiteesta, musiikista, kirjoittamisesta, puutarhanhoidosta, bisneksestä tai myriadeista muista asioista … koska he pelkäävät epäonnistumista tai etteivät ole paras. Se on valitettavaa, koska heiltä menee valtava määrä henkilökohtaista tyydytystä sivu suun.

Itse asiassa me tietoisuuspioneerit emme olisi koskaan aloittaneet koko tätä matkaa ruumiillistuneeseen valaistumiseen, jos laittaisimme kaikki munamme onnistumiskoriin. Otimme valtavan riskin, kun suostuimme tulemaan tähän elämään oivaltamistamme varten. Emme olleet varmoja, millaiseksi koko tämä kokeilu osoittautuisi. Emme olleet koskaan ennen tehneet mitään tällaista, joten meillä ei ollut historiamme perusteella mitään, millä mitata edistymistämme.

Tästä syystä meitä kunnioitetaan muissa maailmoissa. Heille olemme todellisia julkkiksia. Olemme uutisarvoisia. Emme pyytäneet mitään takuita, ennen kuin uskaltauduimme tuntemattomaan. Emme odottaneet, että toinen ryhmä kävisi tämän ensin läpi, jotta he voisivat olla koekaniineja ja selvittää kaikki pöpöt.

Tiesimme olevamme kyvykkäämpiä kuin useimmat. Monet meistä olivat henkiperheidensä lähettiläitä. Tiesimme myös, ettei meitä ollut kovin monia. Olimme pieni määrä päättäväisiä ja rohkeita sieluja. Tiesimme myös, ettei vaadita miljardeja herenneitä ihmisiä merkittävän tietoisuusmuutoksen aikaansaamiseen tällä planeetalla. Vain pieni määrä, jolla on suuri säteily.

Siis jos odottaisimme onnistumistakuita ennen lupamme antamista heräämiselle, se ei alkaisi koskaan. Ja "onnistuminen" on mielivaltainen sana joka tapauksessa, eikö vain? Se on kuin taiteilija, joka alkaa maalata maisemaa, mutta se kehittyy hedelmävadiksi tai muotokuvaksi tai abstraktiksi teokseksi. Onko se epäonnistumista? Vai onko se idea, joka kehittyi matkan varrella joksikin vielä mielenkiintoisemmaksi?

Ylösnousemus ei ole tavoite. Sen ei ainakaan pitäisi olla. Voimme sanoa, että se on riittävän hyvä tekosyy alkaa todella elää. Löytää, kuka olemme. Tulla itsemme parhaaksi ystäväksi. Arvostaa elämän aistillisuutta enemmän, kuin koskaan. Matkallani ylösnousemukseen minä löysin aidon iloni.

Olemmeko epäonnistuneet tehtävässä, jos emme koskaan uudelleenkalibroi kehoamme täysin? Jos emme koskaan ratkaise kaikkia elämämme ongelmia? Toivon, ettei tuollainen arvotuomitseminen ole osa tätä uskomatonta transformaatiota. Koska silloin koko pointti menee täysin ohi.

Kun jaamme sitä, kuka olemme, on sekalaista seurakuntaa, eikö vain? Haluamme säteillä valoamme, mutta joskus kohtaamme vastarintaa – ei vain mielestämme, vaan myös toisilta. Niinpä käytämme erottelukykyä siinä, kenen kanssa jaamme itsemme.

Itsemme saaminen "tuonne ulos" ja suurempi näkyminen on palkitsevaa, mutta siinä on haasteensa. Mutta onneksi tietynlainen tietoisuutemme ei vedä puoleensa samanlaista huomiota, kuin julkkikset tai poliitikot. Meillä ei ole vaarana joutua iltauutisiin.

Mutta jotkut meistä voivat tuntea vähän levottomuutta, vaikka vain ystävä, naapuri tai perheenjäsen lukisi sanamme tai katsoisi videomme netissä. Mutta toivottavasti ei tarpeeksi estämään meitä kertomasta tarinaamme ja ilmaisemasta ja jakamasta viisauttamme.

KUULUISUUS

3D-maailmassa julkkiksille annetaan paljon huomiota ja heidät palkitaan usein pelkästään kuuluisuudesta. Itse asiassa nykypäivänä on kuuluisuuden pakkomielle. Erityisesti nuoret ihmiset ovat alttiita sille, koska he laittavat selfieitään Instragramiin ja muille sosiaalisen median alustoille. Siitä miten monta tykkäystä he saavat ja miten suosittuja he ovat, tulee heidän oman arvonsa mittari.

Suosio, edes omissa tilastoissaan, tuntuu "ajavan" heidän käyttäytymistään. Ja mielenkiintoista kyllä, ei ole kovin vaikeaa saada itseämme "ulos" virtuaalisesti, ja jos teemme kovasti työtä, voimme saada hyvät tilastot YouTube-videolle. Ehkäpä kivoja kissan- tai koiranpentuja. Itse asiassa nautin niistä. Ne ovat hyvin rentouttavia.

Mutta sillä mistä meissä on kyse … meissä jotka olemme uuden tietoisuuden edustajia … ei ole mitään tekemistä kuuluisuuden, suosion tai laajan tunnettuuden kanssa. Ainakaan 3D:ssä.

On valitettavaa, kun menestyminen/onnistuminen ja ylösnousemus kietoutuvat yhteen. Kun arvoimme kokemustamme 3D-standardein. Mutta useimmat meistä ovat riittävän viisaita ollakseen putoamatta tuohon ansaan.

Sieluina meillä liittyi suuri intohimo tänne tulemiseen ja valomme säteilemiseen tiheässä ja melko tiedostamattomassa paikassa. Halusimme tämän elämän todella merkitsevän, ja tiesimme, että meillä oli, mitä tarvittiin siitä suoriutumiseen.

Voitaisiin sanoa, että odotimme onnistuvamme/menestyvämme. Kenties ei muun maailman mielestä, mutta emme välittäneet sieluina, mitä maailma ajattelee meistä. Mutta onnistuvamme ihmisemme ja jumalaisen tietoisuutemme integroinnissa. Ei siksi, että se saisi meidät näyttämään arvokkailta toisten mielestä, vaan koska tiesimme, että se olisi hienoin kokemus, jonka ihminen voisi koskaan saada.

Mutta tiesimme myös viisaina sieluina, että saisimme vastaamme universumin vastustavimmat energiat. Gravitaatio, fyysinen ja mentaalinen, on ennätyksellistä täällä. Oma mielemme ja ympärillämme olevat vastustaisivat meitä.

Kyky päästää irti esi-isistämme ja vanhasta tarinastamme tässä yhdessä elämässä, jotta voisimme saada ikuisen sielumme tulemaan kehoomme ja elämäämme hyvin intiimistä. Vau, se on melko hemmetin kunnianhimoista. Mt. Everestille kiipeäminen kalpenee rinnalla.

Mutta tiesimme viisaina sieluina, että huolimatta siitä, miten pitkälle pääsisimme tietoisuuskokeilussamme, olisimme siunaus tälle planeetalle.

OLEMME SIUNAUS

Vuosikymmeniä sitten minulla oli tilaisuus viettää kiitospäivän iltapäivä ja ilta John Lennonin ja Yoko Onon kanssa. Se oli intiimi ryhmä, meitä oli kuusi. Kun kerron tämän tarinan, ihmiset kysyvät minulta, miltä minusta tuntui olla niin suurten julkkisten seurassa. Kerron heille, että luulen, että John ja Yoko tunsivat olevansa siunattuja minun seurassani. Ihmiset nauravat, mutta en laske leikkiä. Tätä planeettaa on siunattu meidän läsnäolollamme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TYYTYVÄINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
30.5.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Me jotka käymme läpi ruumiillistunutta valaistumista, olemme tyytyväisiä … huolimatta väsymyksestä ja fyysisestä epätasapainosta jota meillä ehkä on, huolimatta tylsyydestä, intohimottomuudesta ja joillakin siitä, että on edelleen tunnepuhdistusta ja muita turhautumia, jotka ovat luonnollinen tulos 5D-ihmisenä olemisesta 3D-ympäristössä.

Jotkut teistä saattavat olla eri mieltä ja ajatella, miten haastavaa voi olla elää 5D-olentona 3D-maailmassa. Jotkut saattavat väittää, ettei ole kovin tyydyttävää, kun ei ole vielä fyysistä kehoa, joka heijastaa sitä uutta tietoisuuttamme. "Miten voisin tuntea tyydytystä, jos rahatilanteeni ei ole vielä mieleni mukainen? Eikä minua huvita tehdä mitään nykyään. Ei ole inspiraatiota." Jotkut teistä ajattelevat, että puhun varmaan jostain muusta ihmisryhmästä.

Ei, en puhu. Puhun meistä. Olemme tyytyväisiä. Muut ihmiset etsivät edelleen tyydytystä. He syövät edelleen ulkokaukalostaan. Eivät tietoisesti, mutta he etsivät edelleen tyydytystä ulkopuoleltaan.

Tämä ei merkitse, että me emme ole kiinnostuneita yhdistymään toisten kanssa. Tai halua nauttia intiimeistä suhteista. Tai ettei meillä ole halua luoda tai ilmaista itseämme jollain tavalla. Mutta emme katso noihin asioihin voidaksemme tuntea, että olemme kokonainen.

Tässä heräämisessä tulee kohta, jossa oivallamme, ettei jonkun toisen ihmisen, uran tai minkään määrän ulkoisia kokemuksia tarvitse enää täydentää meitä. Oivallamme, että olemme ehjä ja kokonainen. Tunnistamme, että olemme ylittäneet kynnyksen, jolla meidät elättää laajentunut osamme, joka myös olemme.

Ja tuo osamme on jo tyytyväinen ja kokonainen. Tuo ikuinen, omavarainen, ehjä ja kokonainen osa on se, joka todellisuudessa olemme. Kuka olemme olleet ja tulemme aina olemaan.

Saatat tietää tämän totuuden jo ja luultavasti otat sen itsestäänselvyytenä. Se ei luultavasti ole ensimmäinen ajatus, kun heräät aamulla, tai mitä pohdit ennen nukahtamista illalla.

PYHÄ LIITTO

Päästin irti eräästä suhteesta, ja kerroin hänelle, että haluan nyt saada suhteen sieluuni, etten ole kiinnostunut suhteesta miehen, naisen tai mikään muun sukupuolen kanssa.

Uskon, ettei tämä vaikuta järkeenkäyvältä useimmista ihmisistä 3D:ssä. He ajattelevat, että jos olet yksin, joko käyt läpi jotain tai olet suhteiden välissä tai – ja tämä on se, jonka he päättävät salaa olevan totta – haluat oikeasti olla edelleen heidän kanssaan.

Ja he uskovat tämän antavan heille oikeuden huomioosi ja kiintymykseesi. Erityisesti jos olet nainen. Sinun täytyy edelleen olla "käytettävissä". He eivät pysty kuvittelemaan, että joku voisi olla täysin kokonainen ja tyytyväinen itsekseen, koska he etsivät edelleen ulkoa omaa eheydentunnettaan.

Siis mikä tämä erityissuhde itsemme kanssa on? Tasapainossa oleminen, "itsetyytyväisyys" voidaan määritellä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, pimeyden ja valon, integroinniksi. Ihmisen ja jumalan integroinniksi. Kaikki pyhiä liittoja. Ja tätä tasapainoa kutsutaan uudessa energiassa olemiseksi.

Se ei merkitse, että olemme superihminen. Mutta se merkitsee, että meillä on tietoisuus, joka ylittää pelkän ihmisenä olemisen. Se merkitsee, että olemme tietoinen moniulotteisesta itsestämme.

Tämä tietoisuus tai tietäminen merkitsee, että olemme muuttunut ikuisiksi ajoiksi. Se vaikuttaa elämäämme enemmän, kuin mikään on vaikuttanut. Mikään suhde, ura tai ihmiskokemus ei vastaa sitä hetkeä, kun oivallamme, kuka olemme ja että se on aivan tässä. Kokemassa elämää ihmisvastineensa (sinun nimesi tähän) kautta.

Kuitenkaan emme tunne tuota läsnäoloa läheskään tarpeeksi, ja joskus tuntuu siltä, että se on hylännyt meidät kokonaan. Ei se tietenkään ole. Mutta kuten olen sanonut aiemmin, on jakso, jolloin sielumme ja "minä olen" -olemuksemme tutustuvat meihin. Jotkut ihmiset uskovat, että ikuinen itsemme tietää elämämme joka yksityiskohdan. Mutta ymmärrettävistä syistä olemme pitäneet tuon osamme käsivarrenmitan päässä, ja sekin on tuntenut, ettei tämä karkea ympäristö ollut yhteensopiva sen kanssa.

Siitä syystä tämä kokemus on hyvin uskomaton ja hyvin haastava. Siitä syystä tämä vaatii suurta sitoutumista meiltä, ihmiseltä, ja meiltä, sielulta. Mutta ei sellaista sitoutumista, kun meillä oli 3D:ssä, eli kovaa työtä ja ponnistelua.

Se on vaikeaa, koska se vaatii eräänlaista antautumista. Ja se vaatii sallimista. Salliminen on yksi korkeimmista värähtelyistä. Sen salliminen ihmisenä, kuka olemme, on erityisen haastavaa. Koska tuomitsemme kaikilla tavoilla itsemme. Mutta se tuntuu olevan eliksiiriä jumiutuneiden energioiden transformoimiseen.

RAJOJEN ASETTAMINEN

Ja itsemme hyväksyminen merkitsee myös aika ajoin rajojen asettamista toisten kanssa. Totuutemme puhumista, vaikka se olisi epämukavaa meille.

Erityisesti meillä naisilla se voi laukaista paljon syyllisyyttä. Meitä on ehdollistettu vuosituhansia laittamaan toisten tarpeet etusijalle ja omiemme edelle, erityisesti heidän tunnetarpeensa.

Mutta tiedämme myös, että tämä herääminen on nollannut tuon koko energiasyömisjutun. Se ei enää toimi. Meidät puhdistetaan kaikesta tunnepuolen huolehtimisesta. Toisten sallimisesta syödä arvokkaita energioitamme.

Se on vähän pelottavaa, koska osasyy energioiden ylläpitämiseen toisille oli, että pelkäsimme, mitä he tekisivät muuten. Näimme, että monet heistä olivat holtittomia ja kykeneviä aiheuttamaan vahinkoa.

Niinpä tuo osa perintöämme tulee nyt esiin joillakin meistä, irtipääsettäväksi. Syyllisyys ja pelko. Ja mielenkiintoista kyllä, kun se putoaa kelkasta, emme enää vedä noita energiasyöjiä yhtä paljon puoleemme. Koska silloin he eivät tunne pelkoa ja syyllisyyttä meissä eivätkä voi käyttää sitä meidän manipuloimiseen. Erityisesti heillä ei ole mitään paikkaa, johon iskeä koukkunsa.

Ja kuten tiedämme, jotkut niistä jotka syövät energiaa, voivat olla täysin ok ihmisiä – he eivät vain tiedä sen paremmasta. Kyse ei välttämättä ole mielettömästä narsistista tai tunneväkivaltaisesta ihmisestä. Kyse voi olla lähimmistämme omassa perheessä. Erityisesti lapset voivat syödä vanhempiensa energiaa. Aviomiehet, vaimot, ystävät voivat tehdä sitä. Se on tavallaan kuin lemmikki, esimerkiksi koira, joka voi tuntua tarvitsevan kovasti huomiota.

Mutta silloin kun emme enää salli tämän tyyppistä energian syömistä, se muuttaa dynamiikkaa noiden ihmisten kanssa. Se voi suututtaa heidät. Mutta kuten aina sanon, he vielä kiittävät meitä myöhemmin. Ja joskus on välttämätöntä antaa suhteen loppua. Mutta tiedämme kaikki sydämessämme, milloin tuo aika on ja kenen kanssa.

Omassa elämässäni minun on tarvinnut siirtyä eteenpäin suhteista. Tiesin aina, että oli sen aika. Se oli tuskallista, ja surin noita menetyksiä. Usein koin tuon surun jo hyvissä ajoin ennen suhteen katkeamista. Mutta olen kiitollinen, että todella surin niitä. Koska on ihmisiä, jotka eivät salli itselleen tuota inhimillistä suruntunnetta ja päätyvät roikkumaan suhteessa pitkään sen "vanhentumispäivän" jälkeen.

Ja tämä johtuu siitä, että on paljon helpompaa jatkaa yksipuolista rakkautta tai yrittää saada suhde toimimaan, kuin kohdata omat tunteensa. Vaaditaan henkilökohtaista rohkeutta kohdata tunteemme ja tunnistaa, etteivät ne määrittele meitä eikä niillä ole mitään valtaa meihin. Ellemme yritä tukahduttaa niitä.

Ja sitä tapahtuu hyvin paljon niissä, jotka pelaavat 3D:ssä. Jos he haluavat välttämättä olla kääntymättä sisäänpäin, he ulkoistavat ja projisoivat poikkeuksetta nuo tunteet ja ratkaisemattomat ongelmat johonkin toiseen.

Ja siinä mielessä nuo ratkaisemattomat tunteet ja ongelmat vainoavat heitä, seuraavat heitä kaikkialle ja ilmestyvät esiin heidän jokaisessa suhteessaan ja aiheuttavat tuhoa niissä. Tuolla tavalla jollain asialla on valta meihin.

MEIDÄN TEHTÄVÄMME … JOS NIIN VALITSEMME

Siis kun käskemme ihmisiä lähtemään lätkimään elämästämme, se on ok ja usein välttämätön askel. Mutta meidän täytyy myös jatkuvasti päästää irti syyllisyydestä. Koska näyttää siltä, että jos haluamme välttämättä pitää kiinni syyllisyydestä, saamme lisää tilaisuuksia päästää siitä irti – suhteina jotka turhauttavat meitä ja koettelevat kaikkea kärsivällisyyttämme.

(Ai niin, ja muuten, jos joku yrittää vakuuttaa, että hän voi täydentää sinua, käske häntä menemään kotiinsa "täydentämään" itseään.)

Joka tapauksessa suurin osa noista ongelmista ratkeaa luonnostaan, kun integroimme aspektimme ja sallimme tämän transformaation. Mutta suurimmalla osalla ihmisistä se vaatii paljon enemmän aikaa. Mutta onneksi meidän tehtävämme ei ole tehdä mitään heidän puolestaan, paitsi jatkaa itsemme rakastamista. Nauttien elämästämme ja sitten jakaen tuon rakkauden paikasta, jossa olemme jo tyytyväinen.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

NAISET JA VAPAUS

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
1.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Seksuaalisuus, myös aistillisuus, on nähty naissukupuolella vaarallisena, sellaisena mistä hänen ei ole sallittu nauttia. Häneen suunnattiin häpeää ja stigma, ja hänen seksuaalisuutensa normalisoitiin. Sitä käytettiin häntä vastaan, ja myös hän käytti sitä aseena suojellakseen itseään ja kerätäkseen hiukan kunnioitusta ja arvoa.

Muistan sen pelon ja syyllisyyden, jota tunsin seksuaalisuuteeni liittyen nuorena naisena. Silloin kun halusin ilmaista sitä, lisäksi tuli vielä raskaudenpelko. Käytin ehkäisyä, mutta usein annoin periksi miehen tarpeille ja hylkäsin kondomin. Kunnes opin, että voisin käyttää huomaamatonta muotoa, pessaaria. Se ei ollut kovin romanttista eikä aina mukavaa, mutta tiesin, että se oli parempi kuin tulla raskaaksi.

Minulle sanottiin, että olin huora, koska halusin tapailla sellaista, jota isäni ei hyväksynyt. Minulle sanottiin, että saattaisin isäni hautaan, koska asuin miehen kanssa, jonka kanssa en ollut naimisissa.

Niinpä seksi oli minulle noina vuosina täynnä syyllisyyttä ja pelkoa. Ei mikään ihme, ettei siitä ollut helppoa nauttia. Mutta kaikesta tästä huolimatta nautin siitä. Mutta pelkäsin myös seuraamuksia. Ja sisäistin tuon stigman, syyllisyyden ja häpeän. Ja jälkeenpäin ajatellen tiedän, etten ollut yksin tuon tyyppisessä kokemuksessa.

Monilla naisilla seksiin liittyy kipua, sekä tunnepuolen että fyysistä, ja jonkin ajan kuluttua keho torjuu sen ikääntymisen ja niiden oireiden vuoksi, jotka tulevat vaihdevuosien myötä.

En puhu tietenkään kaikkien naisten puolesta, mutta monilla naisilla kuukautisiin liittyy epämukavuutta ja häpeää. Joissain kulttuureissa naisten ja tyttöjen täytyy asua pienissä majoissa kuukautistensa aikana, jotteivät he "saastuta" muita perheessään. Monia naisia on kuollut hypotermiaan noissa majoissa talvikuukausina.

Naiset pannaan häpeämään muotoilevien vaatteiden käyttämistä, ja samaan aikaan heitä kannustetaan näyttämään malleilta. Heille on annettu selkeä viesti, että keho antaa heille arvoa ja se on miesten katseita ja nautintoa varten, ja samaan aikaan heitä rangaistaan tuon kehon esittelemisestä. Ja "esittelemisellä" tarkoitan pelkästään olemassaolemista. Ne väärintulkitsevat heidän aistillisuutensa seksuaalisuudeksi, joilla ei ole aavistustakaan, mitä aistillisuus oikeasti on.

Ei ole mikään salaisuus, että mediassa ja elokuvissa naiset yliseksualisoidaan, ja naisia jotka ovat poliittisessa valta-asemassa, tutkitaan tarkoin sen vuoksi, miten he pukeutuvat, ei heidän politiikkansa.

Tyttöjä ja naisia syytetään siitä, että he ovat häiriötekijä miehille koulussa ja collegessa, jos he eivät pukeudu "soveliaasti". Heitä syytetään miesten viettelemisestä, vaikka he nauttivat vain omasta aistillisuudestaan. Raiskauskulttuuri elää ja voi hyvin edelleen collegeissa ja yliopistoissa.

MIKSI TUON TÄMÄN ESILLE

Tuon tämän kaiken esille, koska se mikä estää naisilta oman vapautensa ja oman ruumiillistuneen valaistumisensa, on aistillisuuden tukahduttaminen.

Entisissä elämissä monet naiset yrittivät saavuttaa valaistumisensa vetäytymällä luostariin. Siellä he tunsivat olevansa turvassa seksuaaliselta läheisyydeltä ja seksiin liittyvältä kivulta ja häpeältä. Mutta he havaitsivat, etteivät voineet ruumiillistaa omaa Kristus-tietoisuuttaan tukahduttamalla aistillisuutensa.

On mahdollista olla äärimmäisen aistillinen harrastamatta koskaan seksiä. Aistillisuuteen voi sisältyä seksi, mutta sillä ei todellisuudessa tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa. Mutta sovinistinen kulttuurimme yhdistää aistillisuuden seksuaalisuuteen koko ajan.

Itse asiassa sielussamme on kyse aistillisuudesta. Pääsyy siihen, että sielumme nauttii tästä fyysisestä kokemisesta, on suuri aistillisuus. Ja kuitenkin on täysin ymmärrettävää, että nainen jolla on seksuaalisen hyväksikäytön tai häirinnän historia tai jolla on joka päivä seksismiä ja naisvihaa, haluaa tukahduttaa aistillisuutensa.

Tai naiset jotka ovat vanhempia. Meille opetetaan, että meidän ei pitäisi olla seksuaalisia tai aistillisia tietyn iän jälkeen. Niinpä myös vanhemmat naiset yrittävät pysyä mielessä ja sivuuttaa kehonsa ja tukahduttaa oman aistillisuutensa.

Mutta jos meidän on tarkoitus sallia tämä ruumiillistunut valaistuminen, se vaatii täysipainosta kokemista. Tämä saa monen ihmisen olon epämukavaksi. Erityisesti monet naiset eivät halua olla missään tekemisissä oman aistillisuutensa kanssa. Erityisesti ottaen huomioon, että heitä kohtaan on käyttäydytty epäkunnioittavasti – tai jotain pahempaa – aistillisuuden vuoksi.

NYKYPÄIVÄN NAISVASTAINEN RISTIRETKI

Ja nyt näemme, että ympäri maailmaa ristiretki naisten ihmisoikeuksia vastaan yltyy näillä rankaisevilla aborttikielloilla. Naisille kerrotaan taas kerran, että heidän seksuaalinen nautintonsa on väärin ja se täytyy tukahduttaa ja kriminalisoida.

Naisvastaista agendaa ei voi enää piilottaa elämän pyhyyden tai sen taakse, että suojellaan solurykelmää nimeltään sikiö. Sillä ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa. Siinä yritetään saada nainen häpeämään ja tuntemaan itsensä vähemmän ihmiseksi halutessaan seksuaalista nautintoa, jos sillä ei ole mitään tekemistä lisääntymisen kanssa.

Jos näin ei olisi, niin myös miehiä jotka ovat yhtälön toinen puoli, pidettäisiin vastuullisina. Onko kukaan kuullut, että miehiä jotka tekivät naisen raskaaksi, on pidetty vastuullisina laillisesti tai kriminaalisesti? Tai edes toisarvoisesti? Ei tietenkään. Tuo taakka lankeaa poikkeuksetta naiselle. Hänen henkilökohtaisen vapautensa murentaminen on salakavalaa, ja se on edennyt ajan kuluessa.

ROOLIMALLIT

Mutta niin pahalta kun kaikki tämä kuulostaakin, tämä on parasta aikaa naisille, jotka heräävät. Jumalainen feminiinisyys on täällä, ja se alkaa häiritä vanhoja ja pysähtyneitä järjestelmiä ennenkuulumattomasti. Ja me jotka olemme valaistumisen eturintamassa, tuomme mukanamme tuon jumalaisen feminiinisyyden.

Naiset tällä planeetalla tarvitsevat uusia roolimalleja. Heidän tarvitsee nähdä naisia, jotka ruumiillistavat Kristus-tietoisuutensa ja sen mukana tulevan aistillisuuden.

Naiset ovat jumissa ja neuvottomia siinä, miten päästään irti. He ovat ymmärrettävästi vihaisia. Kuitenkaan he eivät voi oikeasti pakottaa tai vaatia tasa-arvoisuutta siinä, mitä he tuntevat itsestään.

Kyllä, on aika pitää niitä tilivelvollisina, jotka käyttävät väärin valtaansa. Ehdottomasti. Ja naiset nousevat ja saavat äänensä kuuluviin sekä ovat solidaarisia sisarilleen ympäri maapalloa enemmän kuin koskaan. Ja tietysti reaktiona patriarkaatti ja sen vallitseva tila ovat hermostuneita.

Mutta naiset eivät ole edelleenkään todella vapaita, ennen kuin he ottavat vastaan oman jumaluutensa. Ja siinä kohtaa me tulemme mukaan. Sitä me teemme, kun päästämme hengen kehoomme ja elämäämme.

Viitoitamme tietä, jotta naiset jotka tulevat jälkeemme – myös ne jotka eivät ole vielä syntyneet – voivat saada helpomman polun vapauteensa. Siis tuo tuska loppuu tässä meihin.

Olemme uusia johtajia. Naiset ovat olleet perinteisesti yhteiskunnallisen muutoksen tuojia. Nyt on tietoisuusmuutoksen aika, jollaista ei ole koskaan ennen koettu. Eikä ole mikään yllätys, että naiset ovat tuon muutoksen eturintamassa.

Mutta emme voi olla esimerkkejä, jos olemme itse edelleen kärsimyksessä ja tuskassa. Meitä vaaditaan tässä uudessa järjestelmässä päästämään irti kivusta, häpeästä ja syyllisyydestä. Meitä vaaditaan luopumaan taakastamme. Sallimaan lopultakin toisten ylläpitää omat energiansa.

Naisten vapaus vaatii heitä katkaisemaan vanhat siteensä ihmisiin. Emme voi astua vapauteemme, jos pidämme edelleen energioita ihmisten puolesta. Meidän täytyy vapauttaa sydämemme ja kehomme, vain hengen asuttavaksi.

On haaste tuntea se hengen perusolemus, joka menee mielemme ja sydämemme tuolle puolen. Henki joka haluaa olla kanssamme, tulee meihin kehon kautta, ja koemme sen aistillisuutena, joka usein tulee maasta ylös sukupuolielintemme kautta.

Se on erilaista kaikille, mutta se vaatii meitä olemaan vastaanottava, niin kuin olisimme rakastajalle. Mutta tähän rakastajaan voi luottaa sydämellä, mielellä ja keholla.

Tämä kuulostaa epämukavalta joillekin. Se on ok. Anna sille aikaa. Jos sitä ei ole vielä tapahtunut, tulee päivä, jolloin tunnet hengen tuolla tavalla, ja se saa sukat pyörimään jaloissasi.

Niinpä ei ole sattumaa, että aborttioikeudet ovat nyt otsikoissa. Abortti ei ole monimutkainen ongelma, siinä ei ole vivahteita, se ei ole vaikein päätös, joka naisen täytyy tehdä, eikä se särje useimpien naisten sydäntä. Tämä kaikki on vain liioittelua, jota abortinvastainen agenda tyrkyttää.

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että niiden agenda jotka haluavat kontrolloida naisen kehoa ja hänen autonomiaansa, on hyvin yksinkertainen. Se on varmistaa, ettei naisten sallita saada nautintoa.

Mutta naiset eivät ole uhreja. Ja me jotka olemme tämän transformaation eturintamassa, olemme rohkeita. Emme esitä kenenkään uhria. Ei minkään jumalan tai hallituksen tai edes oman mielemme. Itse asiassa, emme enää edes toimi tuosta todellisuudesta, ellemme päätä niin.

Luomme toisten taitavien sielujen rinnalla omaa turvallista ja täysivaltaista aluettamme. Sellaista jossa voimme olla täysin oma itsemme, ilman uhrautumista tai kompromisseja. Ja ilman pelkoa. Haluan kutsua sitä naisten todelliseksi vapautumiseksi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RATKAISU*

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
21.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Ruumiillistuneen valaistumisen haastavin aspekti on vastustava mieli. Mielen (mentaalisen/ maskuliinienergian) on sallittu melkein täysin kontrolloida elämän jokseenkin kaikkia osia.

Ja se on ymmärrettävää, koska lapsena meidän täytyi "karkottaa" ikuinen itsemme voidaksemme selviytyä. Se olisi ollut liikaa ympärillämme oleville – vanhemmille, naapureille ja ystäville. He aistivat jotain erilaista meissä – meidän ei olisi ollut turvallista säteillä sielumme valoa liian voimakkaasti. Sen seurauksena opimme panemaan mielen, ihmispersoonallisuuden, edustamaan meitä.

Monista meistä tuntui, että tämä maailma oli liian kova sille, kuka oikeasti olemme, joten opimme tekemään kompromisseja. Himmentämään valoamme. Se palveli meitä silloin, mutta nyt emme voi jatkaa sitä ja odottaa samalla siirtymistä vapauteemme.

Mutta haluamme nyt sydäntasolla tuota vapautta enemmän kuin mitään. Haluamme saada aidon itsemme tänne kanssamme, mutta tuntuu siltä, että tuo kuilu on liian suuri sillan rakentamiseksi.

Yritämme jatkuvasti yhdistyä sieluumme mieltä käyttämällä. Sydämemme on kiinnostunut asiasta, mutta mielemme ei niinkään. Se merkitsee mielelle kontrollista luopumista. Se sanoo: "Lasket varmaan leikkiä? En aio luovuttaa elämäni kontrollia. Mille? Mihin minun pitäisi luottaa tässä? Johonkin epämääräiseen sieluun, joka tuntuu joltain satuhahmolta. Se on tavallaan naurettavaa. Jatkan vain entiseen malliin. Yritän edelleen ohjata terveyttäni, raha-asioitani ja iloani."

Ja kuten tiedämme, uusien energioiden valossa se ei toimi kovin hyvin. Itse asiassa se toimii vähemmän ja vähemmän. Monet löytävät itsensä kriisistä ja heidät tuodaan polvilleen, ilman suuntaa mihin kääntyä.

Mieli sekoaa, yrittää rämpiä ja etsiä ratkaisuja ja korjauksia. Mutta loppujen lopuksi sillä ei ole aavistustakaan, mitä tehdä. Se etsii toisilta ihmisiltä vastauksia, muttei pidä niitä kovin tyydyttävinä. Ihmispersoonallisuudesta voi tuntua siltä, että se on tullut tiensä päähän. Kenties jopa elämänsä päähän täällä.

Mutta se vain haaskaa energiaansa turhaan. Siinä mieli taas kerran yrittää selvittää kaikkea. Vaatien, että sen täytyy tehdä se kaikki yksin. Se on hyvin, hyvin yksinäinen paikka.

Monet ihmiset lähtevät planeetalta tuossa kohtaa, koska he oikeasti uskovat, että heiltä ovat vaihtoehdot loppuneet. Mutta me jotka olemme pitkälle edennyttä kaartia, jotka olemme ylösnousemuksen eturintamassa, tiedämme, että elämän ongelmiin on jokin ratkaisu. Mutta noita ratkaisuja ei voi löytää mistään uskonnosta, lääketieteestä, hallituksesta eikä muista ihmisistä.

MAAILMA PEILINÄ

Patriarkaatti on vain ihmispersoonallisuutemme mentaalisen mieliaspektin ilmentymä 3D-maisemassa. Mielen (maskuliinienergian) on sallittu melkein täysin kontrolloida elämää. Tuosta mentaalienergiasta on tullut väkivaltaista. Se ei ole sallinut sydämelle, sielulle (feminiiniaspektille) ääntä.

Kaksinaisuus on kaunis peili siitä, miten mieli ei ole luottanut sieluun. Ja sydän joka on silta sieluun, on ollut kiinni. Siis ei ole mikään yllätys, mihin suuntaan tämä planeetta alkaa mennä – pidemmälle ja pidemmälle autoritaarisuuteen. Mielen vaatiessa olla koko elämän ainoa kirjoittaja ja ylin ohjaaja.

Mutta maskuliinienergia on uupunut. Se on kyllästynyt sotaan, siihen taakkaan, että täytyy selvittää kaikki elämässä. Kuitenkin se on ollut sulkeutunut niin kauan, ettei se usko olevan mitään muuta vaihtoehtoa. Se uskoo, että sen on pakko pitää statuksensa ja valtansa. Koittaessaan pysyä kontrollissa se yrittää fokusoitua lasermaisesti enemmän kuin koskaan ja sivuuttaa kaikki sydänenergiat. Se yrittää löytää turvapaikan mielestä vielä enemmän.

Näemme sen ilmentyvän suuremmassa naisten ja niiden muiden kontrolloinnissa, jotka se näkee uhkana. Näemme sen ilmentyvän näissä uusissa virtuaalisissa videopeleissä, joissa ei tarvitse enää edes olla tässä todellisuudessa. Voi kuluttaa mieluummin loputtomasti rahaa ja aikaa pelaten mielellä ja viihdyttäen sitä, kuin yhdistyä sydämeen ja sieluun.

Mutta patriarkaalinen mieli pääsee vain tiettyyn pisteeseen saakka yrityksessään käyttää valtaa, ennen kuin se tekee itselleen sen, mitä se on tehnyt feminiinisyydelle.

RATKAISU*

Ja ratkaisu* ei ole yrittää puskea patriarkaalisuutta vastaan. Ratkaisu* on pelkästään myöntää sielu auktoriteetiksi. Ja sitten mieli palvelee sielua niin, kuin sen suunniteltiin palvelevan.

Yritys taistella patriarkaalista mieltä vastaan ilman sielua päätyy turhautumiseen, koska mieli – aivan kuten autoritaariset hallitukset – näkee, että sydänenergia ei haavoineen kykene siihen itseluottamukseen, jota tarvitaan diktaattorien laittamiseen paikalleen.

Huomaamme omassa elämässämme, että jos emme ole harmoniassa sielumme kanssa, asiat epäonnistuvat. Meidän täytyy olla valppaampi kuin koskaan sen varmistamisessa, ettemme salli mielen kaikkine pelkoineen, huolineen ja murheineen olla viimeinen auktoriteetti elämässämme.

Jos meistä tuntuu nurkkaan työnnetyltä, se on merkki, että olemme tulleet tien päähän. Että on aika luovuttaa kontrolli sille osallemme, joka todellisuudessa olemme. Voitko kuvitella, että sallit aidon itsesi lopultakin puhua totuuttaan, ratkaista kaikki ihmisongelmat puolestasi? Koska emme haluaisi olla täällä vain varjo siitä, kuka olemme.

*Kirjoitettu "väärin" muotoon, joka sisältää myös sanan "sielu".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MITÄ ARVOSTAMME?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mitä arvostamme? Tietysti monia asioita. Ja me jotka olemme siirtymässä pois massatietoisuudesta, olemme havainneet, että se mitä todella arvostamme, on muuttunut merkittävästi. Monet meistä ovat menettäneet asioita, ihmisiä, tilanteita ja ajattelumalleja, jotka eivät ole enää sopivia heräämiseemme.

Meistä on alkanut tuntua kevyemmältä sen tuloksena. Vähemmän "tiheiden" tunteiden ja draaman rasittamalta. Tietysti voi tuntua tavallaan tyhjältä. Mutta tuo tyhjyys ei ole oikeasti tyhjyyttä. Se on mielen tulkinta siitä.

Maailmassa jossa ihmiset etsivät merkitystä ja ominaisuuksia, jotka liittävät heidät perheeseen, ryhmiin ja organisaatioihin, ja jossa ihmiset haluavat löytää esi-isänsä, olemme tietysti outoja lintuja. Näytämme tekevän päinvastoin. Irrottaudumme perheestä, ystävistä, työpaikoista ja myös vanhasta tavasta liittyä toisiin. Emme ole juurikaan huolehtijoita tai kädestäpitäjiä toisille.

Vapaudumme galaktisesta tarinastamme, jossa taistelimme toisia vastaan. Vapaudumme taistelusta sisällämme. Tämä on järjestetty sielutasolla, joten mieli käy tavallaan läpi omaa kriisiään. Ihmispersoonallisuus ja mieli ovat tavallaan hukassa tässä. Tämä kaikki on uutta.

Persoonallisuutena arvostimme enemmän asioita, jotka olivat 3D:tä, ja nyt muutamme sitä isolla kädellä.

Arvostamme edelleen terveyttä ja taloudellista turvallisuutta, ja ne ovat tärkeitä ihmiselle, kuten pitääkin. Ja kun sallimme jumalaisen yhteyden, niistä huolehditaan.

Mutta alamme arvostaa iloa yhteydestä sieluumme. Ja tuo yhteys on meille arvokkaampi kuin monet niistä asioista, joita luulimme tärkeiksi 3D:ssä. Monille meistä se on arvokkaampi kuin ystävät tai perhe. Se kuulostaa vähän kovalta, mutta kun tunnemme tuon yhteyden omaan suureen, jumalaiseen itseemme, oivallamme, että ilman sitä meillä ei ole paljon arvoa perheellemme ja ystävillemme. Yhdistymme heihin vain tuolla vanhalla mielentasolla, jolla useimmat ihmiset tällä planeetalla ovat.

Me jotka olemme tosissamme ruumiillistuneessa valaistumisessamme, tiedämme, mitä se merkitsee. Tiedämme, että palvelemme perhettämme, ystäviämme, yhteisöämme, maatamme, maailmaa, universumia ja kaikkea olevaista … sallimalla sielumme säteillä silmistämme … ei esittämällä vanhaa huolehtijarooliamme tai pelaamalla mielipeliä toisten kanssa.

Palvelemme puhumalla mahdollisimman paljon sieluna äänihuuliemme kautta. Havainnollistamalla toisille, että elämämme ei tarvitse olla täydellistä, ennen kuin sallimme sielun olla elämässämme ja tunnemme tuon sielun leikkisyyttä ja huolettomuutta, vaikka se näyttää vähän itsekkäältä ja typerältä.

KUULUISUUS

Elämme maailmassa, jossa kuuluisuutta pidetään arvokkaana hyödykkeenä. Eikä henkinen yhteisö ole poikkeus. Tunnetulla nimellä näyttää olevan merkitystä monille ihmisille, kun he etsivät informaatiota.

Kuinka monta seuraajaa, kuinka monta youtube-osumaa, kuinka monta julkaistua kirjaa … kuinka näkyvä asema heillä on? Heidän täytyy osata asiansa, jos he ovat niin kuuluisia.

Vaikka monet ovat viisaita ja tosiaankin osaavat asiansa, se ei ole aina määräävä tekijä sielun evoluutiossa. Me olemme kärkijoukkoa, eikä miljoonia ihmisiä parveile ympärillämme. Ja tämä johtuu siitä, että olemme edellä aikaamme.

Mutta pelkästään se, että olemme edellä aikaamme, ei merkitse, että toisten täytyy saada meidät kiinni, ennen kuin sallimme itsemme tulla esiin uusina mestareina maan päällä. Maailmassa joka ei arvosta kovin paljon luovuutta tai esoteerisuutta, massat eivät tunnista meitä. Nimemme ei ehkä tunneta. Alustamme eivät ehkä saavuta miljoonia ihmisiä. Ja tämä on hyvä merkki, että se mitä tarjoamme täällä, on jotain radikaalin uutta. Ja se on jotain, mikä tarjoaa ratkaisun 3D-maailman kohtaamiin ongelmiin.

Voi, useimmat ihmiset haluavat tuntea tuon yhteyden ja tuon ilon, mutta he uskovat edelleen, että heidän täytyy löytää se suhteesta, urasta, rahasta, uskonnosta tai jostain ulkoisesta tuotteesta. Ja monet ansaitsevat omaisuuden niillä, jotka etsivät itsensä ulkopuolelta.

Siis kyllä, toisinaan voi tuntua tyhjältä ja eristäytyneeltä. Mutta useimmat tätä lukevista ovat löytäneet sydän- ja sieluyhteyden toisiin, jotka ovat myös muutospioneereja, uuden tietoisuuden edelläkävijöitä. Ei voidakseen syödä noiden muiden ihmisten energiaa, vaan pelkästään tunteakseen rakkautta ja tukea siinä, mitä käy läpi.

Kun heräämme, oivallamme, että me olemme elämämme ainoa luoja. Ja "meillä" tarkoitan sielua yhdessä "minä olen" -olemuksen kanssa.

Heräämisessämme ei ole kyse psykologisesta estraditaikuruudesta, salaliittoteorioista, kristalleista, meditoinnista tai siitä, miten paljon meitä seurataan. Siinä on kyse siitä, miten paljon iloa sallimme elämäämme ja kehoomme. Ei, sitä ei ole 24/7. Mutta ei tarvitse ollakaan. Mutta silloin kun tunnemme sitä, antakaamme sille sen ansaitsema arvo. Ja katsellaan, kun se kasvaa ja kasvaa. Ja katsellaan, miten se heijastuu meille takaisin elämässämme.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

KENELLÄ ON VIIMEINEN SANA ELÄMÄSSÄSI?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
29.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Onko sinulla koskaan ollut suhdetta sellaiseen ihmiseen, joka sanoo viimeisen sanan? Hän haluaa aina kontrolloida keskustelua tuolla tavalla. Mutta se ei ole kohottavaa sinun perspektiivistäsi. Sanot jotain tällaista: "Odotan innolla merelle lähtemistä." Ja hän sanoo matkallaan ulos: "Pidä hauskaa, mutta ole varovainen – saatat palaa ikävästi auringossa." Ja tämä on vain yksi miljoonista mahdollisista tilanteista.

Tämä ihminen voi olla ystävä, perheenjäsen tai tuttava, mutta voi olla turhauttavaa olla tekemissä hänen kanssaan, koska hän yrittää aina aiheuttaa huolta sinussa, naamioituna haluun suojella sinua.

Mutta jotenkin tuntuu siltä, että tapahtuu eräänlaista energian syömistä. Arvokasta energiaasi valutetaan. Olet ehkä päättänyt, että liiallisen ajan viettäminen hänen kanssaan ei ole parhaan etusi mukaista. Mutta sitä et ehkä ole huomannut, että sallit mielesi tehdä sitä samaa.

Mitä mielesi kertoo sinulle jostain tilanteesta, on kyse sitten terveydestä, raha-asioista tai jostain muusta? Kertooko sydämesi, mitä se haluaisi, mutta mieli keskeyttää jatkuvasti sillä, miksi se ei ole mahdollista?

Se ei ehkä tunnu merkittävältä, mutta kehosi tuntee tuon taajuuden, jota lähetät suurimman osan ajasta. Ja taloustilanteesi heijastaa sitä kertamäärää, jolloin olet nostanut tai sallinut toisten nostaa energeettiseltä pankkitililtäsi.

Kenties olet huolissasi, että menetät tuon ystävän, joka tuntuu vetävän sinua alaspäin, koska sinulla ei ole elämässäsi enää kovin monia ihmisiä, joiden kanssa voit olla tekemisissä. Eikä hän tietenkään halua menettää sinua.

Tuolla mielellä joka on ollut elämässäsi kuskin paikalla, on sama huoli. Mitä sille tapahtuu, jos päätät olla viihdyttämättä sitä enää? Mitä tapahtuu, jos teet enemmän ja enemmän tilaa sille, että sydämesi ja sielusi saa viimeisen sanan elämässäsi?

Olet ehkä löytänyt itsesi risteyksestä, jossa kyse on elämästä tai kuolemasta. Kenties olet tullut tiesi päähän. Tiedät, ettet voi jatkaa saman vanhan asian tekemistä aina vain uudestaan ja odottaa uusia tuloksia. Mutta et ollut oivaltanut, että mieli on varastanut identiteettisi.

Se on väittänyt olevansa sielusi. Se on yrittänyt esittää sydäntäsi ja ikuista itseäsi. Se on yrittänyt olla terveytesi, hyvinvointisi ja taloudellisen turvallisuutesi ratkaisija. Se on ollut elämäsi järjestelijä ja yrittänyt korvata ikuisen itsesi ilon omalla versiollaan ilosta.

Mutta se on tullut tiensä päähän. Se tietää häviävänsä taistelun. Se ei pysty ylläpitämään julkisivua enää paljon kauempaa. Erityisesti uuden kumppanisi, sielun, valossa.

Tiedätkö sen galaktisen pulmatilanteen, johon jatkuvasti viittaan? Tarinan jota on esitetty täällä maaplaneetalla, jossa maskuliinisuus ja feminiinisyys käyvät sotaa keskenään? Maskuliinisuus tunsi, että feminiinisyys oli pettänyt ja hylännyt, ja on siitä lähtien purkanut tämän siihen. Ja feminiinisyys reagoi tarpeettomalla syyllisyydellä ja on ylikompensoinut sen ylihoivaamalla maskuliinisuutta siitä lähtien.

No, lähdimme pois tuosta tarinasta, ja nyt sitä esitetään sisäisillä tasoilla mielen ja sydämen välisenä taisteluna. Ja on jälleen aika lähteä pois tuosta tarinasta. Mutta nyt se vaatii paljon enemmän tiedostamista, koska meidän täytyy tunnista, milloin sallimme tuon sovinistisen energian hallita ajatuksiamme ja tunteitamme.

Eikä mieli ole todellakaan tehnyt mitään väärin tarkoituksella. Sille on vain annettu vapaat kädet. Sille annettiin auktoriteetti elämässämme. Eikä kenelläkään – miehellä, naisella tai lapsella, lääkärillä, hallituksella – ole sellaista auktoriteettia.

Mieltä ei ole todellakaan haastettu tällä tavalla aiemmin. Tai siitä ei ole oltu piittaamatta siinä määrin, kuin nyt. Mieli on kuitenkin ollut piittaamatta sydämestä ja mielestä.

Sitä mieli ei vielä oivalla, ettei siltä oteta nirriä pois. Sille ei vain annetta enää mahdotonta todellisuutemme luomistehtävää. Sille itse asiassa annetaan uskomaton tilaisuus rentoutua ja hyötyä taitavasta sielusta.

Ja siinä tapauksessa, että mietit, onko tuo sielu taitava, katso yötaivasta, kaikkia noita tähtiä. Katso tätä planeettaa, sen luontoa ja monia ihmissydämiä, jotka haluavat herätä. Luuletko, että ihmispersoonallisuus pystyy rajoittuneella mielellään luomaan mitään sellaista?

Sielusi haluaa sinun luottavan siihen, kuten luotit pienenä lapsena monta vuotta sitten, ennen kuin laitoit rakkaan sielusi turvasäilöön, koska ei ollut oikea aika. Nyt on oikea aika. Nyt sen on turvallista säteillä taas kerran silmistäsi.

Mutta ennen kuin tämä voi tapahtua, täytyy luoda uusi malli. Eli sinun, sen osasi, sydämesi joka on yhdistynyt sieluun … täytyy varmistaa, ettei mielellä ole enää viimeistä sanaa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

MINUN TILANI, MINUN SÄÄNTÖNI

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
6.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tänään kahvilassa olin asettunut istumaan kahvini kanssa ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Kaksi miestä käveli sisään, toinen katsoi minua kohti ja masennuin.

Siitä on kolme vuotta, kun lähdin kahvilayhteisöstäni kaupungin toisella laidalla. Kävin säännöllisesti tuossa kahvilassa melkein 15 vuotta, kunnes tuli selväksi, että vuosien saatossa olin kietoutunut liikaa toisten energioihin eikä ollut enää parhaan etuni mukaista olla osa tuota yhteisöä.

Nuo kaksi tyyppiä jotka tulivat sisään tänä aamuna, yllättivät minut ja samalla häiritsivät tilaani, koska nämä kaksi oli niitä ihmisiä tuosta toisesta kahvilasta, joihin yhdistyessä en tuntenut enää iloa. Kuitenkin he tuntuivat aina haluavan minun aikaani ja huomiotani.

Kyllä, siitä on melkein kolme vuotta, mutta kolme vuotta ylösnousemusajassa on kuin 20 – eikö näin ole? Ja noina kolmena vuotena olen muuttunut radikaalisti, kuten monet meistä.

Siis kun he yrittivät puhua minulle, otin kuulokkeeni pois ja sanoin: "Kuulkaa, tarvitsen omani tilani. Olen kirjoittaja, ja olen kirjoittamassa." Ja itse asiassa, onneksi tuolla hetkellä naputtelin juuri viestiä iPadillani.

Laitoin kuulokkeet takaisin ja olin piittaamatta heistä kummastakin monta minuuttia. Sellaista en olisi koskaan tehnyt aiemmassa elämässäni. Olisin tuntenut velvollisuutta puhua heidän kanssaan, koska tiesin, että he olivat innokkaita puhumaan minun kanssani. Itse asiassa toinen tyypeistä tuli muutama päivä aiemmin hakemaan kahvin mukaansa, näki minut ja tunnisti vuosien takaa. Ilmeisesti hän oli muuttanut lähistölle ja sanoi, että hän aikoi tuoda hyvin pian kaverinsa tähän Starbucksiin katsomaan minua.

Vastasin: "Niinkö? Luulin, että olit ystäväni." Luulin sen lähettäneen viestin, ilmaisten vitsinä, etten ollut kiinnostunut. Mutta näemmä se oli aloittelijan virhe. Joillekin ihmisille pieni hivenkin huomiota on yhtä kuin hyväksymisleima. Vihreä valo joka kannustaa energian syömiseen.

Niinpä tuolla hetkellä tänään uhmasin vanhaa asennettani tuntea velvollisuudeksi osoittaa myötätuntoa heitä kohtaan. Olin töykeyden rajalla, ja se oli äärimmäisen epämukavaa. Omasta mielestäni olin kamala ihminen.

Mutta jokin minussa oli suurempi kuin tuo vanha syyllisyys. Se otti kontrollin. Tuo osani, sieluni, joka ei oikeasti välitä paskaakaan, mitä kukaan muu ajattelee minusta. Mutta voi pojat, että kuulin mielen sekoavan: "Mitä haittaa on pikkukeskustelusta näiden tyyppien kanssa, Maria?"

Mutta lopulta tosiaan huomioin heidät, pidin keskustelun lyhyenä ja kerroin heille kehokielelläni, etten ollut tuo sama sopeutuva henkilö, jonka energiaa he voisivat syödä. Ja pian sen jälkeen hyvästelin heidät ja lähdin. Onneksi olin tuossa kohtaa valmis lähtemään joka tapauksessa.

Matkalla ulos puhuin erään naisen kanssa, jonka näen siellä usein, ja kerroin hänelle tämän tarinan. Hän sanoi kulmakarvat kohollaan: "Toivottavasti et anna heidän ajaa sinua ulos tästäkin Starbucksista."

"Ei ikinä", vastasin. "Tämä on minun tilani, ja nyt he myöntyvät minun tapaani. Minun tilani, minun sääntöni!

Nauroimme kumpikin, koska puhuimme siitä, miten vaikeaa on laittaa itsensä etusijalle, varsinkin naisena. Hän teki samaa omassa elämässään tiettyjen ihmisten kanssa.

Mutta tiesin myös, että tiettyjen ihmisten kohdalla "ei kiitos" ei päde lyhenteenä lähestymiskiellosta. Joten katsotaan, mitä tapahtuu seuraavalla käynnilläni rakkaassa kahvilassani. Tuleeko heistäkin vakiasiakkaita? Miten käsittelen sen?

Yksi asia on varma. En lähde kahvilayhteisöstäni lähiaikoina kenenkään vuoksi. Heidän täytyy osata nyt käsitellä minut.

Kun meistä tulee enemmän oma itsemme, muiden täytyy sopeutua meihin – ei enää toisinpäin. Se on mielenkiintoista, koska opettelen tekemään saman mieleni kanssa. Antamatta sille huomiota, kun se yrittää syödä energiaani peloillaan ja kontrollointiongelmillaan. Kun se yrittää hallita tilaani – tuota kallisarvoista tilaa, jossa sydän yhdistyy sieluuni. "Ei, rakas mieli, ei tällä kertaa. Minun tilani, minun sääntöni!"

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

TAIDE JA SIELU - HUIPENTUMA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Luovuus on todella mahtava esimerkki siitä, miten sydän, mieli ja sielu työskentelevät yhdessä harmoniassa ja tasapainossa – on kyse sitten kuvataiteesta, musiikista, kirjoittamisesta, valokuvauksesta, elokuvauksesta tai mistä tahansa myriadeista taidemuodoista.

Sielullemme antaa suurinta nautintoa ilmaista itseään fyysisellä ja konkreettisella tavalla, ja ylösnousemuksemme alkaessa sielu haluaa ennen kaikkea olla tässä kehossa ja ihmiselämässä. Se haluaa tehdä tästä kehosta omansa. Tehdä siitä oman kuvansa, esi-isien tuotteen sijasta. Me voimme silloin olla elävä patsas siitä, mihin jumalainen itsemme artistina kykenee.

TYYNNYTTÄVIÄ SOINTUJA

Kun loin musiikkiani, se oli suuri intohimoni. Ja tuon intohimon vuoksi tekniset aspektit loksahtivat vain paikoilleen hyvin helposti. Tuossa tapauksessa sielu oli pääartisti ja mieli oli teknisten aspektien navigoija artistin tukena. Musiikin tuottamiseen suunnitellun tietokoneohjelmiston käyttäminen olisi voinut olla pelottavaa, mutta se tuntui sujuvan helposti. Ja tämä kertoo jotain ottaen huomioon, etten ole teknisesti taitava.

Kaikki tämä vaatii luottamusta jumalaiseen itseen ja sen kykyyn luoda jotain uskomatonta. Ja silloin kun sallimista tapahtuu, meillä on mielen, sydämen ja sielun kaunis tasapaino. Ja samaa luottamusta "luojaan", sieluumme jumalaisen olemuksemme kera, vaaditaan, kun meistä tulee uusi jumalainen ihminen.

TAITEEN VUOKSI KÄRSIMINEN

Kun vuosia sitten aloitin tämän heräämisprosessin, muistan olleeni huolissani, että jos minusta tulee liian tasapainoinen ja integroitunut, kadottaisinko luomisteräni. Se ei ole kaukaa haettu pelko ottaen huomioon, että kollektiivitietoisuus uskoo siihen ajatukseen, että täytyy kärsiä ja olla jopa hullu luodakseen hyvää taidetta. Varmasti taidetta syntyy konfliktista. Ainakin 3D-maailmassa. Mutta taide voi ilmaista myös sielun iloa.

Jos yksilö elää elämän pinnalla, hänen luomuksensa heijastavat sitä. Mutta jos yksilö on mennyt pinnan alapuolelle ja sukeltanut tunteisiin ja moniulotteiseen itseensä, hänellä on paljon enemmän ilmaistavaa.

Silloin hänen taiteessaan on sielun kipinä tai säteily. Niinpä omista luomuksistani on tullut enemmän sielun inspiroimia sen jälkeen, kun heräämisprosessini alkoi. Ja ironista kyllä, minulla ei ole taiteessani tai musiikissani ammatillisia tavoitteita.

Nykyään nautin luovuusmielessä yksinkertaisista asioista. Rakastan kirjoittaa ja piirtää. Minulle se on hauskaa ja helppoa, eikä siihen liity paljon tuotantoa. Uskallan sanoa, että musiikin tuottaminen ei ole enää ilo minulle. Mutta kuka tietää, se voi muuttua. Älä koskaan sano "ei koskaan".

Mutta en oikeastaan käytä paljon aikaa taiteeseen tai kirjoittamiseen. Vain ollessani inspiroitunut. Enkä painosta itseäni olemaan luova, koska homma ei joka tapauksessa toimi niin.

Mutta kenties meille heränneille sieluille lopullinen huipentuma tässä on oma elämämme, oma kehomme. Toisin sanoen, me olemme nyt sielumme lopullinen luova ilmaisumuoto. Se haluaa täyttää itsellään oman luomuksensa. Se haluaa tämän persoonallisuuden, ihmisvastineensa (nimesi tähän) ja kehonsa, heräävän henkiin omasta ilostaan ja intohimostaan.

Ja meidän tehtävämme ihmisenä on varmistaa, että sallimme sen maalata tai veistää kehomme ja elämämme omalla intohimollaan. Koska sen muusa ei ole mieli, vaan jokin paljon inspiroivampi.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

HEMMETIN HYVÄ ELÄMÄ

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
11.7.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mikään ei kerro draamasta, traumasta, tuskasta ja kärsimyksestä niin kuin kantrimusiikki!
Minun täytyi lakata ahmimasta Nashville-sarjaa. Ilmeisesti kauteen 5 – Ranya kuolee. En nähnyt sen tulevan. Se oli vähän liian traumaattista minulle. Minusta hän oli yksi hahmoista, jotka pitivät koko sarjan kasassa. Olen varma, että siitä tulee mielenkiintoinen epilogi, ihmiset kokoontuvat yhteen ja voittavat surunsa. Mutta oikeasti, se on vähän liian synkkää minun makuuni. Tavallaan kuin Täydelliset naiset olivat. Niinpä hylkäsin tuon ohjelman kokonaan.

Se oli äärettömän kiinnostavaa. Lumoavaa. Minut todella vieteltiin ja vedettiin mukaan. Tavallaan kuten ennen tapahtui uutisten kanssa. Oloni ei ollut aina kohonnut sen jälkeen. Kai se oli hyvä pakopaikka. Jotain missä mieleni pystyi pelaamaan. Mutta kysymys itselleni tässä kohtaa on: olenko halukas jatkuvasti traumatisoitumaan uudestaan ja avaamaan haavat pelkästään viihteen vuoksi?

Nashvillessä oli kyse draamasta, traumasta, tuskasta ja kärsimyksestä sekä siitä taiteesta ja musiikista, jota ilmestyi esiin tuosta tuskasta. Mutta kaikessa siinä on kyse 3D:stä. Siinä on kyse kaksinaisuudesta. Siinä on kyse jonkin etsimisestä itsensä ulkopuolelta, tunteakseen olevansa ehjä ja kokonainen.

Jätin tuon maailman. Useimmat tätä lukevista ovat jättäneet myös. Mutta on hyvin helppoa tulla vietellyksi takaisin tuohon maailmaan. Ihmisillä, viihteellä, uutisilla ja myös omilla rajoittuneilla ja pelontäyteisillä ajatuksillamme.

Kyllä, minusta tuntuu vähän surulliselta päästää irti Nashvillen ja Täydellisten naisten kaltaisista sarjoista. Mutta tämä on oman iloni ja oman vapauteni vuoksi. Minun täytyy löytää jotain muuta itseni viihdyttämiseen.

Mutta hyvästien jättäminen Raynalle oli kuin hyvästien jättämistä tuolle rakastavalle, vahvalle ja myötätuntoiselle äidille, jota minulla ei koskaan ollut. Kaipaan häntä. Mutta minulla on hänet nyt, eikö vain? Hän on aivan tässä. Oma hoivaava energia sisälläni. Ja oma rakastava sieluni. Se ei ole ehtoihin perustuvaa rakkautta. Se on luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa rakkautta. Tämä rakkaus ei ole tuskallista sen vuoksi. Se saattaa jäädä tunnistamatta sen vuoksi. Ihmisten välinen rakkaus on vain rajoittunut versio, aneeminen versio, sielun aidosta rakkaudesta.

Ihmisillä on suuri kyky rakkauteen, mutta aito rakkaus vaatii vähän totuttelua. Sielu ei tuo itseään esille elämässämme. Se ei tuomitse meitä. Se ei pelasta meitä. Mutta sillä on mitä suurinta myötätuntoa meitä kohtaan. Ja kun vapautamme draaman ja trauman energiakentästämme, sielu voi yhdistyä kanssamme paljon helpommin. Ja sitten elämämme heijastaa sitä meille. Tuoden meille suurempaa rauhaa ja iloa.

Siis on meidän eduksemme sallia ne tunteet, joita tulee esiin, kyllä – mutta ei samaistua niihin. Tiedä, että mieli on sepittänyt nuo raskaat tunteet. Eivätkä ne korvaa täysivaltaisen sydämemme ja sielumme aitoja tunteita. On hyvä itkeä ja suuttua. Jumiutuneiden energioiden puhdistaminen on aina hyväksi meille. Jujuna on ymmärtää, että nuo tunteet eivät edusta sitä, kuka oikeasti olemme.

Kun katselen Nashvillen kaltaisia televisiodraamoja, näen, miten ihmiset toistavat jatkuvasti samoja kaavoja, samoja tarinoita uudestaan ja uudestaan sen kanssa, jonka kanssa he sattuvat olemaan.

Laulut ovat kauniita, mutta niissä kaikissa on kyse yksipuolisen rakkauden tuskasta, jossain muodossa. On kyse sitten rakkaudesta vanhemmalta, ystävältä tai puolisolta. Ja missä voisi olla enemmän kyse tuskasta ja kärsimyksestä ja yksipuolisesta rakkaudesta kuin kantrimusiikissa?

Itse asiassa jos katsotaan mitä tahansa rakkauslaulua laajemmasta perspektiivistä, se on laulu ihmisen kaipauksesta yhdistyä taas sielun kanssa. Laulamme siitä, että kaipaamme sielua ja olemme vihainen sielulle meidän hylkäämisestämme tai siitä, minkä olemme hahmottaneet hylkäämisenä. Laulamme siitä, miten sielu tekee meidät onnelliseksi ja miten emme voisi kuvitella elämää ilman sitä. Miten sielu täydentää meidät.

HYVÄSTI DRAAMA

Nashville-televisiosarjassa jokaisen hahmon tarina on kerroksinen ja kaunis omalla tavallaan. Mutta ne ovat vain tarinoita.

Olen sanonut tämän monta kerta, mutta minun täytyy jatkaa sen sanomista, koska se on totta ja se on uskomatonta. Me jotka olemme heränneet ja siirtyneet vastuun ottamiseen luojajumalina … päästämme irti tarinoistamme.

Olemme päästäneet irti rakkauden etsimisestä kaikista vääristä paikoista, ja "väärillä paikoilla" tarkoitan kaikkea itsemme ulkopuolella. Olemme päästäneet irti energioiden prosessoinnista toisten puolesta. Koska siinä kohtaa missä olemme, tiedämme, ettei se palvele enää meitä tai ketään muuta.

Sen seurauksena meistä voi tuntua tyhjentyneeltä ja tavallaan intohimottomalta. Haluamme tuntea jatkuvammin tuon sieluitsemme ilon. Mutta osa ongelmaa on, että odotamme (mieli odottaa), että meistä tuntuu samalta kuin kaksinaisessa järjestelmässä, jossa rakkaus oli sidottu tuskaan ja kärsimykseen. Tuossa järjestelmässä uskoimme, että jos emme olleet mustasukkainen tai sydämemme ei särkynyt rakkaamme hairahtuessa tai jättäessä meidät, niin se ei ollut aitoa rakkautta. Jos emme ollut huolissamme lähimmistä ihmisistämme tai osaaottava heitä kohtaan, luulimme, ettemme rakastaneet heitä tarpeeksi. Rakkaus ja tuska oli vääjäämättä sidottu yhteen.

En sano, että haluamme tuntea kaiken tuon trauman taas. Mutta on hyvä korostaa, että mieli saattaa olla huomaamatta sen rakkauden, jota saamme suuremmalta itseltämme. Koska mieli on ehdollistunut kokemaan rakkauden sellaisena, minkä joku tai jokin ulkopuolinen voi antaa ja ottaa pois.

Monet meistä ovat tunteneet tuon sielumme aidon rakkauden, vaikka se näyttääkin katoavan, ja se on sanoinkuvaamatonta. Se on täyttä ja jopa vähän pelottavaa. Siitä ei tarvitse maksaa hintaa. Sitä ei tarvitse ansaita. Siinä ei ole tuskaa, eikä siihen liity ehtoja.

En tiedä, miten monta kertaa olen kuullut 3D-suhteissa: "Älä ole huolissasi. Siihen ei liity ehtoja." Ja aina liittyi.

Rakkaus jota koimme kaksinaisuudessa, sai tuntemaan, ettemme voineet luottaa siihen. Se oli epävakaata. Haurasta. Epäluotattavaa. Käytimme paljon aikaa ja energiaa yrittäessämme löytää sen ja pitää siitä kiinni. Tehden myönnytyksiä vapauteemme sen vuoksi.

Monet sanovat kaipaavansa sitä intohimoa, jota he tunsivat aiemmassa elämässään – elämässä jonka he jättivät taakseen. Mutta tuo intohimo oli enemmän mieliteatterin tuotetta. Siis olkaamme sekoittamatta ristiriitaa ja kaaosta aitoihin tunteisiin ja erehtymättä luulemaan ristiriidan puutetta rakkauden puutteeksi.

Valitettavasti tuosta sielun aidosta rakkaudesta ihmisitseä kohtaan ei tule hyvää televisiodraamaa, mutta siitä tulee taatusti hemmetin hyvä elämä.

****
Sielun viesti sinulle:
"Sinulla, rakas ihmisitse, on edelleen merkitystä,
mutta nyt et ole enää vastuussa elämästäsi.
Et ole enää vastuussa terveydestäsi,
taloudellisesta yltäkylläisyydestäsi
tai inspiraatiostasi."
Sielusi

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.