MATALAN AIDAN TAKANA
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi Tobiaksen klassikkosanonta on: "Seiskää matalan aidan takana." Siinä on puskuritarra- ja t-paita-ainesta. Nyt enemmän kuin koskaan, shaumbrojen on aika seistä tuon kodikkaan ja turvallisen matalan aidan takana.
Sanonta "matalasta aidasta" on ollut jo vuosia, mutta vasta tänään oivalsin, että se oli peräisin suositun Luoja-sarjan ensimmäisestä oppitunnista, 19.8.2000 (Luoja-sarja 1 (https://www.crimsoncircle.com/LibraryTe ... /locale/14). Muistan yhden asian tuosta kanavoinnista. Tobias puhui "sallimisesta", jo ennen kuin Adamus pääsi tuohon esitykseen. Kun kanavoin sanoja "seiskää matalan aidan takana", ajattelin itsekseni: "Miten vaisua." Halusin jotain antoisaa, esoteerista, huumaavaa tai painavaa. "Seiskää matalan aidan takana" kuulosti melko tylsältä. Olin kanavoinut Tobiasta julkisesti vasta vuoden. Halusin ilotulitusta, en mitään latteuksia.
Vuosien saatossa on osoittautunut, että olin hyvin väärässä. Siitä on tullut yksi tavallisimmista fraaseista shaumbra-slangissa. Se on yksinkertainen ja hyvin visuaalinen. Shaumbrat puhuvat, miten he näkevät sukeltavansa suojaan matalan aidan taakse. He kertovat seisovansa matalan aidan takana rentoutuessaan Oivaltamiseensa, koko ajan tarkkaillen maailman hulluutta aidan toisella puolella.
Se on matala aita, ei korkea, koska emme yritä piiloutua. Matalan aidan yli näkee, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. "Aita" merkitsee, että ottaa etäisyyttä elämän draamaan ja kaksinaisuuteen, mutta on edelleen hyvin tietoinen, mitä tapahtuu. Se on kuin katselisi elokuvaa sen sijaan, että on elokuvassa.
Ja shaumbrojen täytyy seistä matalan aidan takana juuri nyt, jos koskaan. Maailma on hullu, ja sitten tärähtäneet liittyvät hullujen seuraan suuressa globaalissa sopassa. (Suom. huom. lauseessa on käytetty värikästä kieltä ja sanaleikkejä, jotka eivät käänny suomeksi.) Minulla on ollut lähes tuhat elämää tällä planeetalla ja vielä 65 vuotta tässä elämässä. En ole koskaan nähnyt näin monia hulluja muutoksia tulevan hyvin nopealla tahdilla.
Adamus summasi hiljattain tämän hyvin yhteen "ProGnost 2021" -pilvikurssissa sanoessaan, että olemme astuneet lopunaikoihin (suom. huom. "loppu" kirjoitettuna muotoon, joka merkitsee "loppu" ja "ja"), joita kutsutaan myös Kristus-aikakaudeksi, Vesimiehen ajaksi tai Koneiden ajaksi, kuten hän sanoo. Minkä lopun? Yksinkertaista. Ihmiskunnan on aika mennä kaksinaisuuden yli. Mustan/valkoisen, positiivisen/negatiivisen, hyvän/huonon, feminiinisen/maskuliinisen yli. Todellisuutemme perustuu kaksinaisuuteen (toinen puskuritarra tai t-paita), ja sitä kaikkea on pitänyt kasassa aikaliima. Teknologia auttaa meitä pääsemään tähän, koska se pystyy nopeuttamaan kaikkea, jotta meistä ei tule omahyväisiä, emmekä yritä palata vanhoihin aikoihin. Teknologia on ajaja, joka vaatii kaikkea menemään eteenpäin kvanttinopeudella.
JALOT AIKOMUKSET
Adamus on varoittanut meitä (ja usein moittinut) sekaantumisesta aatteisiin. Hän sanoi, ettemme ole enää aatetyöntekijöitä. Muita ihmisiä ilmaantuu tiedostamisen lisääntyessä varmistamaan, että ihmiset ottavat vastuun ympäristöstä, taistelevat tasapuolisen talousjärjestelmän puolesta, varmistavat ruuan ja lääkkeiden toimittamisen alipalveltuihin yhteisöihin ja paljastavat korruption hallituksissa ja yrityksissä. Mutta se ei ole enää meidän tehtävämme.
Ei käy kieltäminen, että planeetalla on jo pitkään kaivattu valtavia muutoksia. Adamuksen "Ihmiskunnan kyyneleet" -viesti (Tears of Humanity (https://store.crimsoncircle.com/tears-of-humanity.html) ProGnostin 2021 lopussa järkytti minua perin pohjin. Tavallisesti minulta vie päivän tai kaksi liikuttaa jonkin tärkeän shoudin tai viestin energiat läpi, mutta "ihmiskunnan kyyneleet" tekee edelleen töitä syvällä, syvällä sisälläni. Kuten Adamus sanoo: "Mitä olemme tehneet, rakkaat enkelit? Aikomuksemme olivat hyvin jaloja tullessamme tänne, mutta mitä olemme tehneet?" (Nielaisu)
Mikä meidän tehtävämme on? Mihin me ilmoittauduimme tässä elämässä? Ja miksi emme voi tehdä sitä ja olla samalla aatetyöntekijöitä?
Tulimme tähän elämään loppuunsaattamista varten, mikä on myös Oivaltamisemme aikaa. Tämä pelkästään on monumentaalinen hanke. Meillä ei ole varaa minkäänlaisiin häiriötekijöihin, erityisesti vanhan kaksinaisuuden aatteisiin, koska kuten kaikki tiedämme, tämä ihmismatkan viime taival vaatii kaiken. Kun sallimme Oivaltamisemme, jumalaisen tietoisuuden valo säteilee sisältä ensimmäistä kertaa missään elämässä. Tuo valo loistaa maailmaan ilman mitään omia ponnistelujamme. Se valaisee mahdollisuuksia, joita muut eivät ehkä olisi muuten tiedostaneet. Riippuu heistä, mitä mahdollisuuksia he valitsevat omaan elämäänsä.
Loppupeleissä kaikessa tässä on kyse globaalista transformoitumisesta kaksinaisuuden yli. Tämän fysiikka on käsittämätöntä mielelle, mutta hyvä uutinen on, ettei mieli ole enää ajajan paikalla. Siirrymme negatiivisen/positiivisen, jinin/jangin todellisuudesta sellaiseen, jossa tapahtuu täydellinen integroituminen eikä vanhoja valon ja pimeyden vastavoimia enää ole.
Aatteiden puolesta taisteleminen on kudottuna shaumbra-historiaan. Monia, monia elämiä olemme taistelleet epäoikeudenmukaisuuksia, kohtuuttomuuksia ja tasapainottomuuksia vastaan. Putosimme omaan ansaamme, koska taistellessamme intohimoisesti valotyöntekijöinä, kielsimme pimeyden itsessämme. Emme ainoastaan jääneet enemmän jumiin kaksinaisuuteen, vaan autoimme myös vakiinnuttamaan kaksinaisuuden tälle planeetalle taistelemalla omaa energiaamme vastaan. Hävettää melkein sanoa, että omat oikeamieliset aatteeni auttoivat vahvistamaan kaksinaisuustodellisuutta.
HUIJAAVA SYDÄN
Adamus tietää, että meidät houkutellaan aika ajoin takaisin aatteiden puolesta taistelemiseen. Käy vain Crimson Circlen Facebook-sivulla ja näet muuten hyvää tarkoittavien shaumbrojen valitsevan puolen politiikassa, raha-asioissa, uskonnossa, kulttuurissa ja ympäristössä. On täysin eri asia seistä matalan aidan takana ja olla tietoinen, mitä tapahtuu, kuin hypätä aidan yli ja mennä rähinään mukaan. Joskus vaaditaan koko päättäväisyyttäni olla joutumatta taisteluun, kun näen, että jokin ei kerta kaikkiaan ole oikein. Minun täytyy vetää monta kertaa syvään henkeä, kunnes käsitän kaksinaisuuden viettelyvoiman. Muistutan itselleni, että olen täällä istumassa perseelläni puistonpenkillä ja säteilemässä valoani, ilman mitään agendaa. Me kaikki kohtaamme aatekonflikteja aika ajoin, ja syyllistymme pieneen aatehuijaukseen aina silloin tällöin. Tiedän, että Adamus haastaa meidät siitä ja muistuttaa meille, miksi oikeasti olemme tällä planeetalla tässä Koneiden ajassa.
HÄIRIÖTEKIJÄTEORIAT
Saan joka viikko shaumbroilta kourallisen sähköposteja salaliittoteorioista. Kutsun niitä "häiriötekijäteorioiksi". Vaikka jotkut noista teorioista olisivat totta, ne ovat silti häiriötekijä sille työlle, jota olemme täällä tekemässä.
Teorioita on laaja kirjo: saatanallisten pedofiilien ja kannibaalien salaseurasta, joka toimii USA:n hallituksessa, kemikaali(suihku)vanoihin korkealla lentävistä koneista, jotka suihkuttavat tappavia kaasuja ihmisten päälle. Muut teoriat sanovat jopa, että Denverin kansainvälinen lentokenttä on Illuminatin maailmanpäämaja. No, lentokentällä on kyllä irvokkaita veistoksia, mutta luulen, että niiden pitäisi esittää lentoyhtiöiden porttivirkailijoita.
Muita suosittuja salaliittoteorioita joita shaumbrat ovat jakaneet kanssani, on: 5G (uusi matkapuhelinteknologia) on covid-19:n aiheuttaja, Megan Markle on robotti, NESARA olisi pelastanut maailman, jos presidentti George W. Bush ei olisi määrännyt 9-11-terroristi-iskuja harhautukseksi, ja Paul McCartney kuoli 1968 ja korvattiin kaksoisolennolla.
Ihmiset jotka lähettävät näitä sähköposteja, ovat "kuolemanvakavissaan". Joskus he ovat suorastaan vihamielisiä ja ilkeitä. Jotkut väittävät Adamuksen olevan osa peittelyä, muuten hän varoittaisi maailmaa näistä vaaroista. Tavallisesti he liittävät mukaan tusinan verran linkkejä nettisivujen artikkeleihin, jotka vahvistavat heidän kantansa, mutta nuo lähteet ovat kaikkea muuta kuin uskottavia. Nykyään kuka tahansa voi aloittaa blogin ja sanoa, mitä haluaa. Ainoastaan se, että joku kirjoittaa ja julkaisee artikkelin, ei merkitse, että se perustuu totuuteen tai todellisuuteen.
Pointtina on, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hairahtua mihinkään tällaiseen – totta tai ei. Meillä on todellista ja tärkeää työtä tehtävänä. Istuminen puistonpenkillä tai kahvilassa koko päivän ei ole niin helppoa, miltä vaikuttaa.
RATKAISEVA TEKIJÄ
Maailma ei ole menossa helvettiin, se on menossa vain kaksinaisuuden yli. Meidän ei tarvitse muuttaa maailmaa tai ihmiskuntaa, koska nuo muutokset ovat jo hyvin käynnissä. Meidän täytyy seistä vain matalan aidan takana ja säteillä valoa.
Tobias sanoi sen jo elokuussa 2000, mutta useimmat meistä ovat kuulleet sen vasta nyt:
"Se mitä olette kokeneet elämässänne ja tarkkailleet kaikkialla ympärillänne, on ollut kaksinaisuutta … valoa ja pimeyttä, oikeaa ja väärää, hyvää ja huonoa, rakkautta ja vihaa. Olette valinneet puolen. Olette taistelleet sen puolesta. Olette olleet halukas ja vahva soturi. Mutta ystäväni, kaikki nuo toimet olivat kaksinaisuudessa, ja olette nyt siirtymässä pois kaksinaisuudesta, uuteen ykseyden paikkaan."
On aika seistä matalan aidan takana – nyt enemmän kuin koskaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Hoppe (Cauldre) Geoffrey (crimsoncircle.com) Adamus
Helmikuu 2021 MATALAN AIDAN TAKANA
Kirjoittaja hammer » 06.02.2021 12:38
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
6.2.2021 Merlin minä olen -sarja SHOUD 5
Kirjoittaja hammer » 12.02.2021 20:15
Merlin minä olen -sarja
SHOUD 5
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
6.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, maaginen ja musikaalinen Adamus Saint-Germain.
Aah! Oli virkistävä musiikkikappale, kun tulimme tähän sessioon. Puhun tietysti taukomusiikista, minun musiikistani, ennen kuin aloitimme (viitaten tähän musiikkiin (https://www.youtube.com/watch?v=LvL5X6aG_Wc&t=2063s). Rakastin säveltämistä. Rakastin instrumentteja. Rakastin laulamista. Rakastin naisia. Rakastin monia asioita. Rakastan, rakastan, rakastan – tämä taitaa olla hyvä kuukausi ilmaista se – musiikin säveltämistä ja soittamista. Luultavasti tiesit sen, Linda, eikö niin?
LINDA: Voi, tietysti!
ADAMUS: Kyllä.
LINDA: Joo, minkä tekemistä sinä et rakastaisi?
ADAMUS: Ja nautitko sinä tuosta musiikista, joka soi tauolla?
LINDA: Itse asiassa, minä pidin siitä.
ADAMUS: Sinä pidit siitä. Caudlre ei pitänyt. Olen varma, että hän oppii vielä joku päivä. Hänen musiikkimakunsa kypsyy jossain kohtaa.
Mutta, kyllä, rakastan säveltämistä, ja sanoisin, että sävelsin 83 eri sinfoniaa omana aikanani, ja osa niistä on edelleen maisemissa, tietysti. Rakastin maalaamista. Rakastin hyvin monia asioita ihmiselämässä, sitten kun vedin kunnolla syvään henkeä ja pääsin pois itseni tieltä. Kyllä, kannustan teitä kaikkia tekemään sen. Pääskää pois itsenne tieltä.
Sinun valtikkasi
Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – meillä on paljon puhuttavaa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – haluan puhua teidän kaikkien kanssa eräästä asiasta, josta olemme puhuneet vähän keahakissa. Menemme keahakissa siihen enemmän tulevaisuudessa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, haluan teidän kuvittelevan valtikan. Tiedättekö, mikä valtikka on? Se on kuin kävelykeppi, mutta sitä ei välttämättä käytetä kävelykeppinä. Merlin pitää kädessään valtikkaa. Sen päässä on tavallisesti pallo – lasia, kristallia, ja kulta on vielä parempi. Nimittäin rakastan kultaa. Joo, kullalla on uskomattomat ominaisuudet. Siinä on rauhallisuutta energeettisesti, siinä on kaunista rauhallisuutta.
Siis kuvitelkaa oma valtikkanne, kenties kristalli on sen päässä, ja tuon kristallin sisään on kaiverrettuna ympyröity piste – ympyrä ja piste sen keskellä – ja neljä sädettä tulee siitä ulospäin, mikä edustaa energiaa. Se olisi hyvä pallo. Ja sitten tuo varsi voisi olla kultaa. Se voisi olla puuta. Rakastin kaunista puuvaltikkaa. Puu on hyvin Maa-planeettaa ilmaisevaa. Se on hyvin kaunista. Se on uusiutuvaa. Sitä voi käyttää takassa pitämään lämpimänä. Sitä voi käyttää kalusteisiin, ja se uusiutuu uudestaan ja uudestaan.
Siis kuvitelkaa valtikka, miltä tahansa haluatte sen näyttävän – ja kyllä, se voi muuttua. Se voi muuttua joka hetki, joka päivä, jos haluatte niin. Sen ei tarvitse pysyä samanlaisena, mutta kuvitelkaa valtikka. Ja kuten puhuimme siitä keahakissa – ja menemme myöhemmin paljon syvemmälle sen kanssa – silloin kun on hämmennyksen tai epävarmuuden tai tietämättömyyden aikoja, kun menette nyt näihin lopun aikoihin/ja-aikoihin, kun menette kaksinaisuuden yli todellisuusperustana ja tulette tuohon epävarmaan hetkeen, jolloin on paljon huolta ja kenties ahdistusta ja pelkoa, vedätte syvään henkeä ja vain pidätte tuota valtikkaa kädessänne.
Tuo valtikka on symboli menemisestä kaikkeen, mitä tiedätte, myös kaikkeen mitä ette tiedä. Tuo valtikka vie teidät vanhojen ajattelumallien ja logiikan ja tunteiden yli, ja se vie teidät syvälle omiin energioihinne, jolloin voitte nähdä kaikki mahdollisuudet ja kaikki vastaukset itsellenne. Ei muille. Jos muut tulevat luoksenne ja sanovat: "Hei, Bill, voisitko käyttää tuota valtikkaa saadaksesi minut omaan energiaani?" vastaus on ehdoton "ei". Se on teitä varten. Se on teidän. Teidän vastauksenne ovat siellä. Eivät maailman vastaukset. Eivät tuon kysyjän vastaukset. Eivät kenenkään muun.
Epävarmuuden aikoina, ja aikoina jolloin teistä vain tuntuu, että asiat menevät teillä yli, kuvitelkaa oma valtikkanne. Se ei ole taikasauva. Te ette heilauta sitä sammakoiden päällä ja muuta niitä prinsseiksi, hyvät naiset – tai herrat. Se on valtikka, ja se on muistutus kaikesta, mitä olette, muistutus teidän viemisestänne syvälle omaan energiaanne, jossa voitte nähdä kaikki vastaukset.
Adamus Saint-Germain
Aloitamme sillä ja lopetamme sillä tänään, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy puhua jostain hyvin tärkeästä asiasta: minusta (Linda nauraa).
Oliko se hauskaa, rakas Linda?
LINDA: Voi, kyllä!
ADAMUS: Voi, kyllä. Okei.
LINDA: Mm hmm!
ADAMUS: Jotain hyvin tärkeää – minä.
No niin, huomasin, että soititte lopultakin minun musiikkiani. Miten monta vuotta on ollut jo musiikkia tauoilla ja välissä, ja lopultakin päätätte soittaa vähän minun ihanaa musiikkiani.
LINDA: Se oli erittäin mukavaa.
ADAMUS: Haluaisin nähdä äänestyksen sosiaalisessa mediassanne: rakas Linda ja te kaikki jotka rakastitte sitä ja haluaisitte kuulla enemmän sitä koko ajan, ja te jotka pärjäisitte ilman sitä, kuten Cauldre. Kyllä. Mitä ajattelit tuosta ihanasta musiikista? Koskettiko se sydäntäsi?
LINDA: Se oli kaunista, klassista musiikkia.
ADAMUS: Tänä ystävänpäiväkuukautena (suom. huom. "ystävänpäivä" on englanniksi "Valentinuksen päivä").
LINDA: Upeaa. Rakastan sitä.
ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Eikä hänelle …
LINDA: Minä todella …
ADAMUS: … maksettu sen sanomisesta.
LINDA: Tiedät, että tarkoitan sitä.
ADAMUS: Kiitos. Kyllä, juhlimme täällä ystävänpäivää, ja miten sopiva aika onkaan soittaa minun musiikkiani.
Panin merkille, että pari asiaa oli väärin, enkä halunnut mainita mitään, ennen kuin pääsisin yleisön eteen – heh! – tuomaan sen esiin, mutta oli syntymäpäivämääräni. Voisitteko laittaa sen takaisin, tuotantoryhmä? Kun laitatte tuon kuvan takaisin, siinä on jotain kamalan väärin. He työstävät sitä, mutta sanon vain, että päivämäärät ovat väärin, joo.
(https://www.crimsoncircle.com/Screen%20 ... 1%20AM.png)
LINDA: Ihmettelinkin sitä.
ADAMUS: Kyllä, niin minäkin, kun näin sen, tietenkin minun on vaikea korjata ketään, paitsi silloin kun voin tehdä sen kokonaisen yleisön edessä. Minä en kuollut 1784. Monet toivoivat, että olisin kuollut.
LINDA: Äh!
ADAMUS: Voi, se on totta. Ja minä tavallaan hävisin noihin aikoihin, mutta en ollut kuollut ainakaan vuosikymmeneen tai pidempään.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Kyllä, ja synnyin vähän myöhemmin, kuin ruudulla näkyy. Mutta tosiasia on, että historia on hyvin epätäsmällistä, hyvin epätäsmällistä. Historia on ensinnäkin latteaa. Historia on yksi ihminen, yksi kirjoittaja, yhden tutkijan mielipide siitä, mitä tapahtui, ja usein historian päivämäärät ovat kammottavan väärin. Älkää antako historian faktojen johtaa teitä harhaan, koska siihen liittyy paljon enemmän.
Toiseksi minulla on vastalause – suuri vastalause – tuosta kuvasta, jonka näette ruudulla ja joka on oletettavasti minä. Se juttu, jota käytitte tauoilla (toinen kuva tulee esiin) – tai no, tämäkin on hyvä.
LINDA: Olet vähän miehekkäämmän näköinen kuin tuo, eikö?
(https://www.crimsoncircle.com/Count_of_St_Germain.jpg)
ADAMUS: Kiitos, rakas Eesan Linda, sinä hurmaava olento. Kyllä, voisitteko laittaa tuon kuvan uudestaan esiin, kiitos. Siis, ihan oikeasti? Tarkoitan, että ihan oikeasti?! St. Germain, tuo loistava, mystinen, hurmaava, aistillinen St. Germain näyttäisi tältä? Epäilen, että ei.
Fakta on … historia tekee virheitä.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Fakta on, että tuo oli hyvä ystäväni, ja matkan varrella jotkut kömpelöt historioitsijat sekoittivat sen minuun ja laittoivat siihen minun nimeni. Takaisin tuohon kuvaan, kiitos (kuva näkyy jälleen). Oikeasti?! Ihan oikeasti, minäkö?! (Linda kikattaa) Tarkoitan, että tämä herrasmies, minun ystäväni, ei ollut hyvännäköinen, ja hän oli vielä vähän tanakampi, kuin tässä valokuvassa näkyy, ja hän maksoi maalarille vähän ylimääräistä, että tämä sai hänet näyttämään hieman paremmalta, kuin hän todellisuudessa oli. Hänellä oli luomia ympäri kasvoja, eikä hän ollut viehättävän näköinen mies, mutta se en ole minä. En ole minä. Ei, en lainkaan.
Fakta on, että en maalauttanut itsestäni muotokuvia elämäni aikana, useista syistä (Adamus huokaisee). Olin parempi maalari kuin kukaan heistä, joita olisi ollut tarjolla maalaamaan minut. Kyllä, olen vakavissani. Tein monia muotokuvia itsestäni, seitsemän tai kahdeksan omakuvaa. En tiedä, mitä niille tapahtui. Kuvittelisin, että yksi tai kaksi saattaa olla vielä olemassa, ja riutua jonkun ullakolla, tuolla homeisella, pölyisellä ja hyönteisiä kuhisevalla ullakolla. Ja toivottavasti jonain päivänä se löydetään, eikä sitten tiedetä, kuka tuo komea herrasmies on.
LINDA: Oliko se maalaus?
ADAMUS: Maalasin itseni.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Omakuva, kyllä.
LINDA: Oliko se munaöljytemperaa vai öljyä?
ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, Linda.
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, kyllä, ennen kuin oli noita teidän …
LINDA: Öljymaalaus?
ADAMUS: No, todellakin, todellakin. Joo.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Öljy, joo.
LINDA: Vaikuttavaa.
ADAMUS: Ai, ja olin melkoinen maalari. Itse asiassa sävelsin kokonaisen sinfonian toisella kädellä, ja samaan aikaan maalasin toisella. Se oli helppoa. Olin mestarimaalari …
LINDA: Mestari mikä? (Linda naureskelee, Adamus pitää tauon)
ADAMUS: Toivon, että kameraan saadaan tuo katse, kunnon kuva tuosta naamasta (Adamus naureskelee). Sanoin, että olin mestarimaalari ja säveltäjä (Linda jatkaa nauramista). Mihin tämä show on oikein menossa? Olemme hädin tuskin päässeet alkuun.
Joka tapauksessa, kysymys kuluu: miltä St. Germain näytti? Palataanpa tuohon ensimmäiseen kuvaan.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Tuo oli luominen ystäväni. Se en ollut minä. Olisin voinut pukeutua noin, tavallaan …
LINDA: Mm hmm.
ADAMUS: … aina silloin tällöin, mutta se en ole minä. Tuo maalaus näyttää itse asiassa joltakulta muulta, jonka tunsin erittäin hyvin – George Washingtonilta.
(https://www.crimsoncircle.com/G.%20Wash ... rtrait.jpg)
Näettekö samankaltaisuuden? Voitteko vaihdella noita kuvia edestakaisin (työryhmälle)? Näettekö? George Washington.
Tunsin ja tapasin George Washingtonin useissa tilanteissa. Nerokas mies, ja itse asiassa olin hyvin kiinnostunut hänen vaimostaan, Marthasta, mutta en käyttäytynyt huonosti. Martha oli itse asiassa myös hyvin kiinnostunut minusta, mutta meidän täytyi pitää sosiaalista etäisyyttä, jos tiedätte, mitä tarkoitan, vain … (Linda huokaa syvään) Mitä, rakas Linda? (Adamus naureskelee) Yritän olla viihdyttävä tänään.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Minun täytyy myöntää, että olen ottanut viime aikoina oppitunteja Kuthumilta. Tiedän, että toisinaan käyttäytymiseni on melko hienostunutta, ja joskus sitä voitaisiin pitää kuivakkana eikä kovinkaan humoristisena. Siis olen ottanut Kuthumilta oppitunteja, ja hän sanoi, että vie jokin aikaa, ennen kuin olemme valmiita niiden osalta. Mutta hän sanoi, että hän opettaisi myös joitain teistä saamaan tuon tikun pois … tuota noin, ns. takataskustanne, koska jotkut teistä ovat aivan liian vakavissaan asioista. Teidän täytyy oppia nauramaan. Minä opettelen nauramaan, ja opettelen myös olemaan naurun kohde.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Siis tulee esiin kysymys (Adamus naureskelee), miltä minä näytän. Miltä minä näytin? On joitain new age -esityksiä siitä, miltä minä näytän, ja voimmeko näyttää sen ruudulla? Miltä tyypillinen new age -taitelija ajattelisi St. Germainin näyttävän.
(https://www.crimsoncircle.com/Adamus%20Sparkles.jpg)
Ei kovin huono. Vähän kuin Jeesus.
LINDA: Vähän.
ADAMUS: Joo. Kivat, tavallaan suorakulmaiset kasvot, kivat hiukset, kädessä tuo taikamalja ja jotain muuta, mitä se onkin, ja tuo hehku ympärilläni. Tarkoitan, että tuo hehku – näettekö samankaltaisuutta? Palataanpa tuohon new age -kuvaan (kuva näkyy taas). Näettekö? Ja nyt takaisin. Näettekö?
LINDA: Oiii! (Kuva haalistuu takaisin Adamukseen)
ADAMUS: Aah. Hyvin samanl- … No okei, vähän samanlainen, tuo new age -kuva (huokaus), no ei kovin paljon. Se on jonkun käsitys, miltä saattaisin näyttää – mahtava ylösnoussut mestari, komea ja kaikkia noita muita juttuja. Ja se ei ole oikeastaan aivan sitä, miltä näytin, mutta pääsemme lähemmäs, kuin tuo George Washingtonin näköinen, jota todella inhoan.
Siis pyydän teitä käyttämään nyt hetken mielikuvitustanne. Käyttäkää mielikuvitustanne. Menkää tietojen yli. Menkää sen yli, mitä pidätte faktoina, ja menkää historian yli.
Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi nyt täällä? Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi täällä nyt, kenties vähän nuorempana? Kuvitellaan, ja laitetaan se nyt ruudulle.
(https://www.crimsoncircle.com/Robert%20 ... ration.jpg)
Kuvasta on tulossa vähän enemmän sen kaltainen. Kivat vaatteet. Minun täytyy myöntää se. Hiukset vähän pidemmät, kuin minulla normaalisti olisi. Paidan napit ehkä vähän liikaa auki, mutta pääsemme paljon lähemmäs.
LINDA: Hmm.
ADAMUS: Eikö niin, Linda?
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Et pidä tuosta ulkomuodosta?
LINDA: Se on okei.
ADAMUS: Itse asiassa shaumbrat kuvittelevat tätä nyt. Tämä on shaumbrojen kollektiivi, ja erityisesti hyvin monet naiset – heh! – tuntevat tätä nyt, tuntevat nyt sydämessään: "Miltä hän näyttäisi?" Kyllä, se on siinä. Se on siinä.
Ja sitten tulee kysymys. Okei, entä kun en ole täällä shaumbrojen kanssa, ryhmän kanssa täällä Yhteyskeskuksessa Maa-planeetalla, miltä näytän Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Tyypillisenä päivänäni, jolloin hengailen vain kamujeni kanssa, ylösnousseiden kamujeni kanssa. Miltä näytän?
Tunnetaanpa sitä hetki. Tuntekaa sitä. Sallikaa mielikuvitus. Päästäkää irti kaikista niistä tiedoista, miltä teidän mielestänne ylösnousseen mestarin pitäisi näyttää.
(https://www.crimsoncircle.com/Sean%20connery%202.jpg)
LINDA: Oiiiih!
ADAMUS: Tämä on se, jonka keksimme, kyllä.
LINDA. Beibi.
ADAMUS: Se on jo melko lähellä. Se on jo melko lähellä. Itse asiassaniin lähellä, että meillä saattaa olla tässä tekijänoikeusongelmia.
LINDA: Vau!
ADAMUS: Koska se on … joo, se on …
LINDA: Ja nuo riikinkukonsulat ovat täysin oikein!
ADAMUS: Ai jaa, ehdottomasti.
LINDA: Oiiih!
ADAMUS: Ehdottomasti. Joo, joo. Ja muuten – jos voisimme saada tuon kuvan takaisin – en käytä koko aikaa riikinkukonsulkia.
LINDA: Ai, et käytä vai.
ADAMUS: En, itse asiassa käytän niitä harvoin, noiden riikinkukkoraukkojen vuoksi. Se todella sattuu, kun noita sulkia kynitään niistä. Mutta tämä on teidän mielikuvituksenne tuote. Se on tavallaan kollektiivi, ja jostain syystä monet teistä kuvittelevat riikinkukonsulkia joka paikkaan ympärilleni. En tiedä miksi. En tiedä, mitä tekemistä sillä on minkään kanssa.
Vedetäänpä syvään henkeä, ja tältä näytän kanavoidessani Cauldren kautta tällä hetkellä. Sanoisin, että tämä parempi ulkomuoto, kuin meillä oli Guy Ballardin kanavoidessa St. Germainia (Linda kikattaa). Mukava mies, mutta hän oli insinööri, eikä hän osannut pukeutua tippaakaan. Ei osaa Cauldrekaan (Adamus naureskelee), mutta aina silloin tällöin vaadin jotain asua. Siis … (Linda pyörittelee silmiään Adamukselle) Ai jaa, hän toipuu kyllä. Hän itkee, mutta hän pääsee siitä läpi.
Siis tältä näytän Cauldren kautta, mutta jos haluatte todella kuvitella minut hengailemassa Ylösnousseiden mestareiden klubilla, se näyttää tuolta. Aah, kyllä.
LINDA: Huh!
ADAMUS: Kyllä. En aina käytä hattua, mutta okei. Siis, jo riittää nämä häiriötekijät, nämä tarkoitukselliset …
LINDA: Hyvin ylimielinen.
ADAMUS: Joo. No, en sanoisi "ylimielinen". Sanoisin …
LINDA: Riikinkukkomainen! (Suom. huom. sana päättyy em. "ylimieliseen")
ADAMUS: Palataanpa takaisin tuohon kuvaan. Tuo ei ole ylimielinen kuva. Tuo on rohkea ja miehekäs kuva.
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Se on itsevarma … joo, itsevarma.
Tiedän, että jotkut teistä maiskauttelevat paheksuvasti suutaan ja pudistelevat päätään ja ihmettelevät, mistä tässä kaikessa on kyse, paitsi … Hankkikaa elämä. Olkaa vähän huumoritajuisia, kiitos. Minä opettelen huumoria. Kuthumi ja minä pidämme nykyään paljon hauskaa huumorin kanssa. Opettelen keventymään ja antamaan vain mennä vähän. Mutta jotkut teistä siellä maiskuttelevat ja sanovat: "No, entä … Nämä ovat kaikki miehiä." No, niin ovat, koska kanavoin tänä päivänä miehen kautta. Sanotte: "Entä elämäsi naisena?" Eikö niin?
LINDA: Siitä on ollut ympäri Facebookia.
ADAMUS: Minä tiedän. Minä luen. Minä näen (Linda naureskelee, kun Adamus osoittaa kahdella sormella silmiään ja sitten kameraan). Niinpä ensi kuussa teemme St. Germainin elämiä naisena.
LINDA: Epäilen sitä.
ADAMUS: Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Kyllä, me teemme sen.
LINDA: Ihan oikeasti?!
ADAMUS: No, ehdottomasti. Meidän täytyy. Olemme tässä uudessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Olisi täysin väärin näyttää vain miehiä.
LINDA: Puhut huhtikuun shoudista, eikö? Aprillipäivän shoudista?
ADAMUS: Ai, se ei ole seuraava shoud. Voisimme odottaa huhtikuuhun, mutta kuka tässä on varsinainen typerys? (Suom. huom. aprillipäivä on englanninkielessä "typeryksen päivä") Siis ensi kuussa näytämme kuvia minusta …
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: … entisissä elämissäni naisena.
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: Ja aina silloin tällöin minusta tulee "yksi" Ylösnousseiden mestareiden klubilla, tavallaan sukupuoleton tai itse asiassa kaikki sukupuolet, täysi sukupuoli, ja näytämme joitain kuvia minusta, miltä näyttäisin …
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: … naisena. Cauldre haluaa juosta karkuun nyt, ja se on minulle ok.
Okei, vedetäänpä syvään henkeä (Linda puhaltaa ulos kuuluvasti) tuolle pienelle hölynpölylle, kun pääsemme alkuun tänään.
LINDA: Hyvä. Hyvä.
ADAMUS: Eikö se ollut hauskaa?
LINDA: Jotain sinne päin.
ADAMUS: Joo, jotain …
LINDA: Joo, joo.
ADAMUS: Jotain sinne päin, okei.
LINDA: Joo, jotain sinne päin.
ADAMUS: Nimittäin muistutan teitä kaikkia jostain. Kahdenkymmenen, 30 vuoden kuluttua ihmiset palaavat näihin shoudeihin enemmän kuin koskaan, ja mitä jos se kaikki olisi pelkkää kuivaa, ikävystyttävää ja tylsää? Tiedättekö, kuka on tylsä? Metatron. (Linda kikattaa) Todella tylsä. Ei mitään ihmispersoonallisuuden tuntua, koska hän ei ole koskaan ollut kehossa.
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Minä ja te olemme jumalia kehossa, ja kun katsomme taaksepäin tätä materiaalia vuosien varrelta, ne asiat jotka todella erottuvat, ovat hauskoja hetkiämme. Aikoja yleisön kanssa, johon palaamme myös pian. Kaikkein mahtavimpia aikojamme ovat temput ja hauskanpito ja juhliminen. Ette muista tylsiä juttuja, joihin pääsemme aivan hetken kuluttua, kun olemme saaneet valmiiksi nämä hauskat jutut. Muistatte hauskat jutut. Pukeutumisen, kuten tänään.
LINDA: Minä myös!
ADAMUS: Näytät kauniilta, kuten aina.
LINDA: Kiitos, kiitos.
ADAMUS: Kyllä, kuten aina.
LINDA: Kun oivalsin, että Cauldre keräsi kaikkea tyylikästä sinua varten, sanoin: "No, minun täytyy olla tyylikäs myös!"
ADAMUS: Ehdottomasti. Ja te muistatte juhlat. Muistatte naurun ja joskus kyyneleet. Ette muista noita kuivia juttuja. Shaumbroissa on tietty osa, joka haluaa kaiken kuivana ja suorana ja ilman huumoria ja ilman musiikkia. Selitän teille hetken kuluttua, miksi se ei vain toimi enää. Se ei vain toimi.
ProGnost 2021
Ennen kuin menen yhtään pidemmälle, puhutaanpa hetki ProGnostista. Kuten Cauldre ja Linda mainitsivat, siitä on vasta kolme viikkoa, kun teimme ProGnostin (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html). Haluan sanoa yhden asian ProGnostista, mutta se pätee myös kaikkiin shoudeihin ja kaikkeen, mitä teemme: siinä on kyse meistä kaikista. Meistä kaikista.
Tobias esitteli sanan "shoud", joka on muinaissana, joka merkitsee "yhteisöä", ja hän sanoi: "Kutsutaan näitä shoudeiksi, koska kyse on meistä kaikista." Iso ero siinä, mitä me teemme tai mitä useimmat muut ryhmät tekevät, on, että tavallisesti muualla joku luennoi tai kanavoi luennoijaa heille. Informaatio tulee heille. Täällä emme tee niin. Me "shoudaamme" yhdessä. Se merkitsee, että kokoamme yhteisömme yhteen, kaikki äänemme, kaikki energiamme, ja tuomme esiin mitä kauneimpia ja syvällisimpiä asioita. Se on hassua toisinaan, hyvin koskettavaa toisinaan, helvetin tylsää toisinaan (Linda ja Adamus naureskelevat), mutta se olemme me.
Kaikki mitä kuulette Tobiaksen, Kuthumin ja minun kautta, olette te, olette te. Kun tulee se aika, jolloin kävelen pois shaumbra-näyttämöltä, kun lähden, kun sanon viimeisen kerran "minä olen mitä olen" … (puhuen hyvin dramaattisesti; Lindalla on pää käsissään). Rukoiletko, itketkö vai nauratko?
LINDA: Kaikkea sitä (Adamus naureskelee). Kaikkea sitä. En halua ajatella tuota. Älä jatka sen tuomista esiin.
ADAMUS: Samaan aikaan kun Kuthumi opettaa minulle huumoria, minä opetan hänelle teatraalisuutta. Teatraalisuutta! Hän oli vähän teatraalisuutta vastaan yhdessä kohtaa, kun hänestä tuntui, ettei se ollut aitoa. Hänestä tuntui, että sen täytyi aina olla hän aidossa masentavassa tilassaan.
Minun täytyi siis opettaa hänelle vähän teatraalisuutta, ilmaisua elämässä (puhuen jälleen teatraalisesti ja intohimoisesti). Ei ole liioittelua avata sydämensä ja jakaa kaikilla tasoilla. Jotkut teistä ovat hemmetin tylsiä toisinaan, ja pyydän teitä nousemaan kuin feenix-lintu, nousemaan sisältänne, vetämään esiin tuota intohimoa, innostusta, teatraalisuutta.
Tekee sielulle hyvää laulaa laulua suureen ääneen ja täysillä, eikä pitää ääntään syvällä maassa (kuiskaten nyt), hiljaisuudessa ja pimeydessä.
Siis piristykää/keventykää vähän. Tarvitsette sitä. Tarvitsette sitä, jos suunnittelette jäädä tälle planeetalle, tähän hulluun paikkaan joka se on.
Missä olinkaan, rakas Linda? Unohdan hyvin nopeasti. Häiritsen itseäni. Todellisuudessa testaan vain, muistaako hän.
LINDA: No, puhuit siitä, että meillä täytyy olla huumoria ja olet lähdössä ja …
ADAMUS: Ai niin, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä!
LINDA: … huh!
ADAMUS: Minun lähtöni, kyllä. Siis kun tulee se päivä, jolloin lähden shaumbra-näyttämöltä ja (hyvin intohimoisesti) sanon viimeisen "minä olen mitä olin" (he naureskelevat). Minulla on hauskaa (Adamus jatkaa naureskelua). Kuthumi pitää usein hauskaa. Täällä on tänään vähän porukkaa, jonka saatan esitellä hetken kuluttua, tai sitten en.
LINDA: Hupsis.
ADAMUS: He ovat tavallaan kauhistuneita, mitä täällä tapahtuu. Kutsuin heidät tarkoituksella, koska joskus heistä tulee vähän liian vakavia. Mutta sitten kun minä lähden, kun minä lähden, siirrän Adamuksen teille kaikille. Jokaisesta teistä tulee Adamus. Adamus, "hemmetin me", me kaikki (Adamus naureskelee).
Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä iloon ja kauneuteen ja elämän hauskuuteen. Ja minun täytyy sanoa, Kuthumi, että nämä kurssit tekevät minulle todella hyvää. Huvitan tänään itseäni.
ProGnost on me kaikki. Informaatio joka tulee esiin, en ole vain minä kirjoittamassa luentoa. Yhdistyn jokaiseen teistä, ja sitten yhdistyn planeettaan ja tunnen, mitä tapahtuu, ja sitten synnytän tuon viestin. Mutta se on jokainen meistä. Se on räätälöity teille, koska se on te. Se on te. Se on me kaikki. Se ei ole jotain, mistä minä haluan puhua. Jos annettaisiin se vaihtoehto ProGnostissa, puhuisin luultavasti musiikista ja taiteesta – hmm, joo – mutta se olette te. Se on teidän äänenne, ja se on tärkeää.
Ja kun menimme ihmiskunnan surullisuuteen, se oli vaikea paikka. Se oli vaikeaa minulle. Se oli todella vaikeaa Cauldrelle. Se oli vaikeaa rakkaalle Lindalle. Se oli vaikeaa teille kaikille, koska tosiaan on surullisuutta. Ja koska te olette shaumbroina tietoisia siitä, haluatte kuulla siitä. Haluatte ymmärryksen jostain, mitä ette usko tietävänne, mutta minkä te todellisuudessa tiedätte. Haluatte ymmärryksen, mitä tuo surullisuus on. Olette kysyneet jonkin aikaa: "Mitä se on?" ja tietysti teette tuon shaumbra-jutun, ja käännätte sen sisäänpäin. Syytätte itseänne. Ajattelette, että te ette tee hyvää työtä Oivaltamiseen tulemisessa tai oivaltaneena mestarina olemisessa, koska teillä on tätä valtavaa surullisuuden tunnetta. Ja luulette, että jokin on pielessä. Ei! Tunnette ihmiskunnan hyvin todellista surullisuutta.
Ihmiskunta on käynyt aiemmin läpi surullisia aikoja, mutta ei välttämättä tietoisena omasta surullisuudestaan. Ei välttämättä tietoisena, miksi he olivat surullisia, ja nyt se on yleistä. Tiedättekö, missä se on voimakkainta tällä hetkellä? Uusissa joita tulee. Uusissa joita tulee. Tulee Crimson Circleen, mutta monet tulevat vain omaan heräämiseensä, ja he törmäävät tähän suureen surullisuusmuuriin – kyyneliin, surullisuuteen – eivätkä he osaa määritellä sitä. Ja mitä he sanovat? He sanovat: "En tiedä, mitä tämä on. Miksi olen niin surullinen? Jokin täytyy olla pielessä." Tai he syyttävät siitä henkioppaitaan, tai kuka tietää mitä muuta.
Ei, vaan se on pilvi koko ihmiskunnan ympärillä nyt. Sen toi esiin lohikäärmeen tuleminen planeetalle. Ja on pohdiskelun aika, aika katsoa ja sanoa: "Mitä olemme tehneet?" Ei tuomiten, ei syyttäen mitään, vaan pelkästään "mitä olemme tehneet?"
Se on hyvin tarkoituksenmukainen kysymys. Kyllä, siinä on surullisuutta, mutta tuon kysymyksen esittäminen – "Mitä olemme tehneet?" – saa meidät katsomaan, miksi ylipäätään tulimme tälle planeetalle, mihin olemme menossa tästä, ja katsomaan kärsimystä. Niputan kaiken tämän yhteen suureen laatikkoon, kategoriaan nimeltään "kärsimys".
Tämä planeetta tosiaankin kärsii. Ihmiset kärsivät valtavan määrän omissa käsissään ja toisten käsissä. Nyt kun enemmän ja enemmän ihmisiä tulee tietoisuuteen ja on enemmän oivaltaneita "puistopenkkeileviä" mestareita ympäri planeettaa, tarkastelemme tilannetta ja sanomme: "Kärsimys. Onko se sellaista, minkä aiomme viedä eteenpäin? Kärsimys. Onko se sellaista, mikä on palvellut meitä? Se on meidän energiaamme. Onko se palvellut meitä? Tarvitseeko sen palvella meitä kärsimyksenä, kun mennään eteenpäin?"
Voitte kaikki jäljittää sukulinjaanne taaksepäin ja entisiin elämiinne ja löytää enemmän kuin runsaasti kärsimystä. Voitte katsoa tätä elämää. Voitte katsoa, no helvetti, vaikka viime viikkoa, ja siellä on enemmän kuin tarpeeksi kärsimystä. Nyt on aika, että koko tämä kärsimyskäsite muutetaan tällä planeetalla. Planeetta on kärsinyt tarpeeksi. Te olette kärsineet tarpeeksi. On ollut tarpeeksi surullisuutta. Tästä syystä toimme yhdessä esiin nämä ihmiskunnan kyyneleet ProGnostissa. Se oli täydellistä
Uusien tulokkaiden oli täydellistä sanoa: "Katsotaanpa kärsimystä. Onko jokin parempi tapa? Onko jotain muuta?" Ja vastaus on "kyllä", ja jos et tiedä, mikä se on, rakas shaumbra, tartu tuohon valtikkaan nyt. Jos et tiedä, mikä se on, lakkaa ajattelemasta hetkeksi ja tartu valtikkaan, koska se johtaa sinut aina energiaasi ja ratkaisuihisi. Kyllä, on erilainen tapa kun kärsimys.
Mutta planeetalla on niitä, joille on etua kärsimyksestä, jotka tuntevat, että kärsimys on Jumalan tahto ja Jumalan tie. He tuntevat, että ilman kärsimystä ihminen turmelee itsensä myriadein eri tavoin. Heillä ei ole uskoa tai luottamusta ihmisluonteeseen, joten he sanovat: "Ihmisten täytyy kärsiä, kunnes ihmiset oppivat. Heidän täytyy kontata ja anoa anteeksiantoa" – Jumalalta, jota he eivät edes tunne.
Mutta nyt kärsimyksen ja sen luontaisen surullisuuden on aika alkaa loppua tältä planeetalta. Mutta, voi, ennen kuin näette tuon suuren muutoksen, näette enemmän kärsimystä ja enemmän vaatimuksia kärsimykseen, mutta se on muuttumassa. Ja haluaisin teidän oivaltavan yhden asia nyt. ProGnostissa laitoimme, te laitoitte valokeilan siihen, joka sanoi: "Kyllä, tämän täytyy lähteä." Planeetalla ei ole enää tilaa kärsimykselle. On paljon tilaa vitseille ja huumorille. Paljon tilaa rakkaudelle. Paljon tilaa yksilön valolle, joka säteilee avoimesti ja vapaasti. Mutta kärsimykselle? Sen aika on tullut. Tästä syystä puhuimme siitä, ja se on yksi suurista asioista, joita teemme oivaltaneina mestareina tällä planeetalla – säteilemme valoamme syvälle tuon kärsimyksen ytimeen, jotta se voi sitten mennä viisauteen.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Riittää jo tämä kärsimys ja surullisuus planeetalla. Riittää.
Miten pääsemme siihen? Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta sen on aika muuttua. Se on kenties suurin – en halua kutsua sitä tehtäväksi – suurin tietoisuus teille, jotka jäätte planeetalle oivaltaneina mestareina. Emme taistele kärsimystä vastaan. Säteilemme vain suurta valoa siihen. Ja kun säteilemme tuota valoa siihen, se paljastuu. Ja kun se paljastuu, tämä aiheuttaa myllerrystä – paljon myllerrystä ja kaaosta – mutta lopulta se tulee viisauteen.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
(Tauko)
Adamuksen suurin ärsytys
Mm. Rakas Linda, tiedätkö, mikä todella ärsyttää minua, jokin mitä shaumbrat sanovat koko ajan ja mikä todella ärsyttää minua? Tiedätkö, mikä se on?
LINDA: Mikä?
ADAMUS: "En tiedä."
LINDA: Mitä tarkoitat? Mitä tarkoitat, että "en tiedä"?
ADAMUS: "En tiedä." Kysyin, mikä todella ärsyttää minua – yksi asioista joita shaumbrat, monet shaumbrat, sanovat koko ajan – ja mikä se on?
LINDA: Mitä tarkoitat? Miksi kysyit? Jos sinä et tiedä, miksi kysyit?
ADAMUS: En tiedä. En tiedä (summerit ja sireenit alkavat soida äänekkäästi, ja Adamus naureskelee).
LINDA: Miksi?
ADAMUS: "En tiedä!"
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: Kyllä, "en tiedä" on se asia, joka ärsyttää minua ja jota shaumbrat sanovat koko aika.
LINDA: Aaa!
ADAMUS: Koska te todellakin tiedätte, ja se on koko tämän shoudin pointti (Adamus naureskelee). Voimmeko kuulla tuon summerin uudestaan? Tämä tulee, kun sanotte: "En tiedä" (autontorvien ääntä). Joo, se on tavallaan intialainen versio (nyt kuuluu summereita ja sireenejä). Joo, niin sitä pitää. Hyvä, hyvä (Adamus naureskelee, kun meteli jatkuu). Hyvä. Riittää jo. Riittää jo. Lopetetaan tämä.
"En tiedä." Se on kenties yksi myrkyllisimmistä asioista, jonka voitte sanoa itsellenne tai itsestänne. "En tiedä." Kun sanotte: "En tiedä", yhtäkkiä se luo pilven, verhon ympärillenne, ja se estää vastaukset, mahdollisuudet, ratkaisun. Se estää kaiken. "En tiedä" on erittäin vahvistava toteamus, ja jotkut teistä sanovat sen erittäin hyvin: "En tiedä. En tiedä. En tiedä!" (Adamus näyttelee eri tyyleillä) Sanotte sen erittäin hyvin. Se on ainoa kerta, kun teistä tulee vähän teatraalinen. "En tiedä!" ja se tekee minut hulluksi. Se on kuin kynsiä, pitkiä ja teräviä kynsiä, vedettäisiin liitutaulua pitkin, kun kuulen sen, koska fakta on, että te todellakin tiedätte. Te vain pelaatte tuota peliä nimeltään "En tiedä". Joo.
Meillä oli ennen yleisöä, nyt meillä on Linda yleisönä. Ainoa yleisömme jäsen.
LINDA: Voi, suuri paine. Yäk!
ADAMUS: Meillä oli ennen yleisöä täällä, ja oli tosi hauskaa, kun joku sanoi: "En tiedä", ja rakastin lähettää hänet vessaan – kymmeneksi minuutiksi vessaan yksin. Jotkut ihmiset pitivät siitä todella. Mutta jotkut pitivät sitä tylynä ja kostonhaluisena minulta. Ei lainkaan. Se oli yritys korostaa, että tämä "en tiedä" on hyvin, hyvin myrkyllinen, koska te todellakin tiedätte ja se on vain peliä, jota pelaatte itsenne kanssa joka päivä.
Siitä on eri versioita. Se on kuin "en ole varma" tai "en oikeasti halua tehdä päätöstä" tai "se ei ole minun vastuullani" tai kaikkia noita erilaisia tapoja sanoa sama asia – "en tiedä". Mutta fakta on, että te todellakin tiedätte, ja on aika päästä yli "en tiedä" -tilanteista. Kun saamme yleisön takaisin tänne – oi-oi-oi! – ja odotan sitä, koska laitamme heitä varten erityisen "en tiedä" -tuolin tänne eteen.
LINDA: Ai!
ADAMUS: Kenties nurkkaan. Täällä ei ole oikeastaan nurkkaa, mutta etsimme "en tiedä" -tuolin. Ja tavallaan se on, kuin lähettäisitte pienen lapsen nurkkaan, hiljentymään tai jotain. Meille tulee tuo "en tiedä" -tuoli, ja jokaisen joka sanoo sen, täytyy käyttää sitä hattua.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Sitä hattua. Haluaisin antaa teille esimerkin, koska se ei ole ainoastaan näitä live-shoudeja varten. Se tapahtuu joka kerta, kun saan jonkun teistä kiinni sanomasta: "En tiedä" tai jonkin version siitä. Silloin tämä tapahtuu. Kutsun vapaaehtoisen tänne eteen esittämään tämän meille. Siis Gaelon, tulisitko tänne eteen, kiitos?
LINDA: Ai, hän on vapaaehtoisesi?
ADAMUS: No, hän ottaa Cauldren paikan.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Cauldre on niin kiireinen, ettei hän voi olla tuolissa täällä tekemässä valo- ja äänitestejä, joten Gaelon on tottunut istumaan isossa tuolissa täällä. Gaelon Tinder, hänen äitinsä on tietysti Jean Tinder. Ole hyvä. Kyllä, tule tänne eteen ja istu isoon tuoliin. Ota pois maski. En voi saada covidia – olen kummitus (Adamus naureskelee). Hyvä, hyvä. (Gaelon tulee eteen)
Siis istu alas, ole hyvä. Hermostuttaako tämä sinua vähän?
GAELON: Kyllä.
ADAMUS: Tiesitkö tulevasi tänne?
GAELON: En! (Naureskellen)
ADAMUS: Et. Melkoinen yllätys, eikö vain?
Mitä siis tapahtuu? Sanotaanpa, että sinä ja minä käymme keskustelua shoudissa, jonka vielä teemme, ja minä sanon jotain: "Mikä on seuraava iso asia, joka tulee elämääsi, Gaelon?", ja sinä sanot …
GAELON: En tiedä (Linda haukkoo henkeään).
ADAMUS: Ja minä sanon: "Mitä??!!" Ja kello soi … (tauko) kello soi. Meidän täytyy antaa lisää kahvia heille tuolla takana. Kahvista puheen ollen, Kerri!
KERRI: Ai!
ADAMUS: En ole saanut kahviani. Olen jäkättänyt täällä 45 pitkää minuuttia. Ei kahvia. Siinäpä vasta kärsimystä! Kärsin, koska he ovat unohtaneet yksinkertaiset asiat, kuten yksinkertaisen kahvikupposen. Olisi luullut, että hän olisi oivaltanut sen oitis, mutta hän istuu tuolla toisessa pöydässä: "En tiedä. En tiedä. En uskonut sinun haluavan sellaista, Adamus. Pyydät …"
Ei, vaan tunnet sitä. Menet mielen ja tietojen ulkopuolelle, ja oivallat: "Ai, Adamus rakastaisi kupillista kahvia nyt." Missä olimmekaan?
GAELON: En tiedä.
ADAMUS: Hyvä (he naureskelevat). Ja kun sanot sen ja kellot soivat … (rauhallista musiikkia hetken). Mikä helvetin kello se muka oli?! Ja kello … (autontorvien tööttäämistä) … joo, okei (hälytyskellot soivat). Se on … hyvä. Ja kello soi, ja sitten Linda ja minä katsomme … (monia eri summereita ja ääniä tulee jatkuvasti) Kuka … Mitä täällä oikein tapahtuu?
LINDA: Sinulla pitäisi olla kai valtikkasi tässä.
ADAMUS: Minun mikä?
LINDA: Valtikka.
ADAMUS: Se on minun valtikkani. Ei, tämä on vain osa näytöstä (kuiskaten).
LINDA: (kuiskaten) Okei.
ADAMUS: Okei, vaikkei Gaelon tiennyt sitä. Ja sitten yhtäkkiä olen järkyttynyt, kun joku sanoo: "En tiedä." Kun joku sanoo: "En tiedä", voin nähdä, että yhtäkkiä hänen ympärilleen tulee verho, joka estää häntä näkemästä kaikkia mahdollisuuksiaan, ja sitten olette "En tiedä" -maassa. Olette tavallaan pienessä kuplassa. Ette voi nähdä, mitä ympärillänne todellisuudessa on. "No, en tiedä", ja yhtäkkiä te ette tiedä. Muututte uskomattoman intuitiivisesta olennosta "en tiedä" -olennoksi. Ja sitten Linda tekee jotain. Anna palaa, Linda.
LINDA: Ai jaa, ai jaa! Tämä on se aika …
ADAMUS: Linda, tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä tässä?
LINDA: No helvetti, en! (Naureskellen)
ADAMUS: Ei, "en tiedä." (He naureskelevat) Linda tuo yhtäkkiä tämän kauniin luomuksen (Linda laittaa Gaelonin päähän hippalakin), jonka on ideoinut Cauldre ja toteuttanut ja ommellut Jean Tinder, sinun äitisi, ja päässäsi on "tiedän paremmin" -hattu. Otetaanpa kuva siitä, "tiedän paremmin" -hatusta. (Linda taputtaa) Kiva lähikuva. Hyvä. Ja käännä päätäsi vähän, jotta kamera näkee sinut, tai vielä parempi, liikuttakaa kameraa. Okei, "tiedän paremmin".
LINDA: Niin sitä pitää.
ADAMUS: Kiitos, kiitos, kiitos. "Tiedän paremmin" -lauseella on monia merkityksiä. Ensinnäkin: "Tiedän parempaa. Tiedän paljon, ja tiedän paremmin, kuin että sanoisin "en tiedä"." Meidän täytyy ehkä saada paljon näitä hattuja, ja meidän pitäisi teettää niitä. Joku laittaa sen listalleen. Kuka on vastuussa siitä? "En tiedä" (ivallisella äänellä). Joku laittaa sen listalleen. Teetämme paljon noita hattuja, ompelemme, kirjailemme, ja sitten jaamme niitä. Mutta luulen, että se näyttäisi paremmalta …
LINDA: Adamus, kuka sellaisen haluaisi?!
ADAMUS: En tiedä.
LINDA: Se on rangaistus. Voi ei!! (Linda nauraa)
ADAMUS: Tein sen tarkoituksella (kellot ja summerit alkavat soida, ja Adamus naureskelee).
LINDA: (jatkaen nauramista) Ole hyvä! (Hän laittaa hatun Adamuksen päähän peittäen silmät ja jatkaa nauramista, kellojen ja summereiden soidessa edelleen)
ADAMUS: Tein sen tarkoituksella, Linda. Sinä tiedät sen! Kiitos, Gaelon, esittelemisestä, mallina olemisesta uudelle "en tiedä" -hatulle.
GAELON: Se oli ilo.
ADAMUS: Se näyttää vähän aasin/typeryksen hatulta. Mietin, pitäisikö sen näyttää enemmän velhon hatulta, lierin kera. Luulen, että Jean oli alussa ehdottanut sitä. Kiitos kahvista, Kerri. Kiitos.
KERRI: Totta kai.
ADAMUS: (Hän ottaa huikan jotain muuta, kun Linda tuo kahvin) Aaa! Ooo!
LINDA: Ole hyvä.
ADAMUS: Tämä ei ole kahvia. Tämä on …
KERRI: Minä en tehnyt sitä!
LINDA: Se on kombuchaa.
ADAMUS: Luulen tämän olevan … Ai, kombuchaa (Adamus naureskelee). Luulin sitä virtsaksi rypäleestä.
Joka tapauksessa, rakkaat shaumbrat, "En tiedä. En tiedä" – en halua kuulla sitä enää, koska te todellakin tiedätte. Fakta on, että te tiedätte kaiken. Ette vain tiedä, että tiedätte.
Rakkaus
Aletaanpa tuoda tätä yhteen. Tämä on ystävänpäivän shoudimme. Näettekö kaikki nämä sydämet? Jos teidän täytyi kysyä itseltänne: "Miksi siellä on kaikkia noita sydämiä ja ruusuja tänään? En tiedä." Koska on ystävänpäivä kahdeksan päivän päästä. Sen vuoksi.
Ystävänpäivä (suom. huom. englanniksi "Valentinuksen päivä") on rakkauden juhlaa, vaikka Pyhä Valentinus oli marttyyri. Tajuatteko? Hän kärsi, ja jollain tavalla se muuttui rakkauden juhlaksi. Se on todella outoa. Ihmettelen, miksi sitä tehdään.
Linda, sinun pitäisi sanoa: "En tiedä." Tule takaisin tänne eteen. En pure sinua.
LINDA: Se on vastoin uskontoani. En voi sanoa sitä.
ADAMUS: Okei. Linda ei siis sano sitä enää. Se on hyvä asia. Hän oppii.
Pyhä Valentinus oli marttyyri noin vuonna 269 jKr., ja kuitenkin se muutettiin rakkauden juhlaksi. Miten se tapahtui, en tiedä. Siis ystävänpäivässämme on kyse nyt rakkaudesta, ja se on aikaa, jolloin nuoret rakastavaiset ja ihmiset tekevät rakkaudentekoja, antavat kukkia. Annan nämä sinulle, Linda, koska rakastan sinua (osoittaen isoa ruusukimppua pöydällä). Tämä ovat sinun tämän …
LINDA: Voi, kiitos.
ADAMUS: … shoudin jälkeen.
LINDA: Miten huomaavainen oletkaan.
ADAMUS: Rakkaus. Mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? "En tiedä." (Pilkkaavalla äänellä, ja he naureskelevat) Ette tiedä, miten monta kertaa olen kuullut sen. Jos minulla on pieni ongelma tässä, jos kenties reagoin jollain tavalla siihen, niin syynä on, että olen kuullut sen hyvin monta kertaa teiltä kaikilta.
Nimittäin kun kutsutte minua yöllä ja tulen alas vierailulle ja juttelemme ja esitätte minulle kaikenlaisia kysymyksiä, tyypillinen vastaukseni on: "Mikä on vastaus? Mitä sinä ajattelet?"
"En tiedä. Sen vuoksi kutsuin sinua."
Mutta en aio antaa teille vastausta. Muistatan teille, että teillä on nuo vastaukset, mutta sillä hetkellä kun sanotte: "En tiedä! Minulla ei ole aavistustakaan, en tiedä", minun täytyy perääntyä. Minun täytyy antaa teidän olla tuossa tulehtuneessa kylvyssä, jossa olette "en tiedä" -vastaustenne kanssa. En voi tehdä mitään. En voi antaa teille vastausta, ja te intätte: "En tiedä", joten istumme vain siinä ja puhumme jonkin aikaa typeristä asioista, koska emme pääse varsinaiseen aiheeseen. "En tiedä" -vastaukset ovat myrkyllisiä tässä kohtaa kehitystänne, mestaruuttanne. Ne ovat myrkyllisiä.
Palataanpa rakkausaiheeseen. Mitä rakkaus on?
Mitä rakkaus on? Se on tunne. Se on tunne, ja se on aisti. Kirjaimellisesti se on aisti. Se on nyt enkeliaisti. Se ei ollut ennen. Rakkautta ei ennen ollut missään, ennen kun ihmiset loivat sen. Sitten se kohosi uudeksi aistiksi, loppujen lopuksi kaikkien enkelien koettavaksi. Mutta mitä rakkaus on?
Kun teimme rakkaudesta virallisesti aistin, muiden 200.000+ aistin lisäksi, meillä oli tavallaan kokoontuminen, tapaaminen ja joku sanoi: "Ehdotan rakkautta yhdeksi enkeliaistiksi."
Oli paljon muminaa ja keskustelua ja lopulta joku salin toisesta päästä sanoi: "No, mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on?" ja huone hiljentyi. Kaikki hiljentyivät, koska useimmat enkeliolennot eivät olleet koskaan tunteneet rakkautta, he eivät tienneet mitään rakkaudesta.
Niinpä he sanoivat: "Kutsutaan tänne joku ihminen. Tuodaan ihminen kokoontumiseemme, ihminen joka on kokenut rakkauden, ja laitetaan hänet kuvailemaan rakkaus, jotta voimme äänestää, tuleeko siitä uusi virallinen aisti, enkeliaisti." Niinpä mentiin hakemaan ihmistä. Hänet tapettiin – tarkoitan, että hänet voitiin tuoda sinne saakka, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut merkitystä. Mutta he toivat huoneeseen ihmisen ja sanoivat: "Hei, Casanova, mitä rakkaus on?"
Ja Casanova ajatteli hetken, hänkin oli teatraalinen, ja sanoi: "Rakkaus. En voi kertoa teille rakkaudesta, ennen kuin olette kokeneet sen. Ja olen kokenut sen 5.000 kertaa ja enemmän, mutten voi kertoa teille rakkaudesta. Se ei ole kehon eroottisia tunteita ja aistimuksellisia tunteita. Ne eivät ole rakkautta. Se ovat reaktio rakkauteen. Mutta mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? Sitä on vaikea selittää, kun joku ei ole koskaan kokenut sitä, mutta voin kertoa teille, että rakkaus on tähän mennessä suurin kaikista aisteista, joka teillä on koskaan ollut. Mutta teidän täytyy mennä Maahan kokemaan rakkaus, ja sitten kun olette tehneet sen ja kun sydämenne on avautunut rakkaudelle ja edes kerran rakkaus on hylännyt sen, voimme puhu tästä kaikkein suurimmasta aistista."
Koko salissa enkelikasvoilla oli tuo ilme: "Mitä helv- … hän juuri sanoi? Mitä?!" Mutta äänestettiin joka tapauksessa, ja tietysti kannustin – kuten minä teen – heitä kaikkia äänestämään. Sanoin: "Oikeasti, luottakaa minuun. Yhtenä päivänä tekin menette Maahan, otatte ihmismuodon ja koette tämän rakkaudeksi kutsutun asian. Mutta Casanovan tapaan en voi kertoa teille siitä. En voi kuvata sitä. En voi määritellä sitä, mutta se on todellisempaa kuin Maan kivet, Maan vedet. Se on todellisempaa kuin linnut, jotka lentävät taivaalla. Se on todellisempaa kuin tulipalot, jota pyyhkäisevät mets- …" (puhuen vähän tunteellisesti) Innostun tässä vähän, mutta haluan olla hieman teatraalinen.
Rakkaus on hyvin, hyvin todellista. Kun kysytään rakkaudesta, useimmiten ihmiset vain pohtivat: "Rakkaus, hmm." Niitä joita on rakastanut. Sitä tunnetta, kun on rakastettu. Oli se sitten äitinne povella, tai tyttöystävänne povella, sillä ei ole merkitystä. Siinä oli kyse tuosta tunteesta … (Adamus naureskelee eläytyessään muisteluun) Vannon, että Kerri laittoi jotain kahviini, koska en ollut tällainen, ennen kuin aloin juoda kahvia.
KERRI: Minä laitoin.
LINDA: Jatka. Se mielenkiintoista.
ADAMUS: Siis rakkaus. Takaisin pointtiin. Rakkaus. Kyllä, mitä rakkaus on? Silloin alatte tavallisesti tuntea noita rakkauden aikoja. Aah, rakkauden mahtavuutta, tai rakkauksia joita teillä tällä hetkellä on. Mutta kun yrittää kuvata sitä, melkein kuin tekisi karhunpalveluksen sille. Kun yrittää määritellä sen, yrittää kuin laittaa sen pulloon ja vangita sen. Rakkaus tulee sydämestä.
Linda, miksi luulet, että rakkaus liitetään sydämeen?
LINDA: Koska kyse ei ole aivoista.
ADAMUS: Se on hyvä vastaus. Luulin, että hän sanoisi: "En tiedä." Hän oppii paremmaksi.
Se ei tule aivoista. Se on itse asiassa erittäin hyvä vastaus. Siis se ei tule päästä. Se tulee sydämestä, ja sydän on se astia, joka … No, kun olette rakastanut, ettekö tunne sen sydämessänne? Jotkut teistä tuntevat sen vatsassaan, mutta ette tunne rakkautta oikeastaan aivoissa, ettehän? Se on sydämessä. Se on paikka, jossa elämänrytmi tapahtuu, eri tavalla kuin missään muussa olemuksenne paikassa. Tuo sydämen sykkiminen, tuo halu elää ja kokea. Sydän ei luo tuota halua, mutta sydän reagoi tuohon haluun elää elämänrytmi. Sen vuoksi sydän.
Takaisin asiaan. Rakkaus on aistitunne, ja enkeliolennot tosiaankin äänestivät ja sanoivat: "Okei, hyväksymme rakkauden yhdeksi uudeksi aistiksi. Emme oikeastaan tiedä miksi, mutta ihmiset tuntuvat täysin ihastuneen siihen. Siis kyllä, tehdään se."
Rakkaus on aisti, eikä aistissa ole tietoa. Ei ole tietoa. Sen vuoksi ajatellessanne rakkautta, tunne valtaa teidät. Se ei ole tietoja poikaystävästä, joka teillä oli 28 vuotta sitten, ja montako kertaa suutelitte ja montako kertaa söitte hampurilaista yhdessä. Se ei ole tietoja, eihän? Ja se olisi tappio rakkaudelle, jos se olisi vain joukko tietoja. Rakkaus on tunne.
Se on aisti. Se menee kauas, kauas sen yli, mitä mieli voisi mitenkään käyttää sen määrittelemiseen. Ja sellaista kaiken elämän pitäisi olla.
Ihmisen päätöksenteko
Historia on joukko tietoja, jotka eivät yleensä pidä paikkaansa. Esimeriksi minun kuvani oli ystäväni kuva. Historia on monia tietoja, jotka eivät ole oikeita, mutta kuitenkin maailma tuntuu tarttuvan tietoihin nykyään. No, tämä johtuu siitä, että mieli ajattelee sillä tavalla. Onko sinulla se pieni kirjoitusjuttusi, Linda?
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Ai, hyvä. Pyydän häntä kiljoittamaan, siis kirjoittamaan – höh! – kijoittamaan muutaman sanan …
LINDA: Voi pojat.
ADAMUS: (naureskellen) … taululle. Pyydän häntä kirjoittamaan – se on Kuthumi, joka häiritsee. Pyydän häntä kirjoittamaan muutaman kohdan taululle tässä. Tällä tavalla ihmismieli ajattelee: tieto, tieto, tieto … tunne …
LINDA: Stop, stop, stop.
ADAMUS: … päätös.
LINDA: Kirjoitan ne takaperin (Adamus naureskelee).
ADAMUS: Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös. Se on kaava. Kyse ei ole siitä, että teillä on vain kolme tietoa, vaan on joukko tietoja, jotka johtavat sitten tunteeseen. Kaikki ihmispäätökset perustuvat tunteeseen. Tunne on päätöskohta, ja sitten lopulta teette jonkin päätöksen ja sanotte, että olitte todella älykäs tai käsittelitte paljon asioita, mutta se kaikki perustuu tunteeseen. Ja monet ovat haastaneet minut tässä menneisyydessä ja hävinneet tuon haasteen, koska jokainen ihmispäätös perustuu loppujen lopuksi tunteeseen.
Kyllä, keräätte tietoja, paljon tietoja, ja siinä mieli on työssään. Eikä mielessä ole mitään väärää, mutta tällä tavalla mieli toimii – se kerää tietoa. Ja sitten mieli arvioi tuon tiedon, eikä se oikeasti ymmärrä aitoja aisteja tai aistillisuutta tai aistimuksellisia tunteita, ja mieli arvioi sitä tunteen/emootion perusteella ja tekee sitten päätöksen. Ja sanoisin, että tuo päätös tehdään pimeässä tai ainakin harmaudessa, ilman todellisten aistien täyttä hyödyntämistä.
Olemme puhuneet tästä aiemmin, kyllä, mutta meidän on aika tehdä se. Olemme puhuneet siitä aiemmin tavallaan johdantona siihen, mitä teemme nyt – nyt menemme superaistimukselliseen elämiseen.
Palataanpa taaksepäin hetkeksi. Tieto, tieto, tunne, päätös.
Tuntekaa tätä hetki. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja kuvitelkaa kanssani. Kuvitelkaa menevänne huoneeseen, joka on täysin pimeä. Täysin pimeä. Ette tiedä mitään tuosta huoneesta, ennen kuin avaatte oven, menette sisään ja suljette oven perässänne. On täysin pimeää. Siellä ei ole mitään. Välittömästi mieli alkaa rajoittuneiden fyysisten aistiensa avulla etsiä tietoja. "Onko lattia kylmä? Onko se kiveä vai onko siinä matto?" Tieto, tieto, tieto.
Ja sitten huudatte täydelliseen pimeyteen. Ette näe mitään, ja huudatte täydelliseen pimeyteen, kaikuuko siellä, mikä auttaa teitä määrittelemään huoneen kokoa, koska ette tiedä mitään tuosta huoneesta – kokoa, korkeutta, kalusteita, mitään. Voisitte kaiken tietämänne perusteella kävellä pari metriä ja pudota syvään kuoppaan, joka on täynnä alligaattoreita. Alatte kerätä tietoa. Vihellätte vähän, ja yritätte saada silmänne sopeutumaan toivoen, että vähän valoa tulisi pimeyden läpi auttamaan teitä määrittelemisessä.
Keräätte tässä nyt tietoa, tietoa, tietoa, tietoa. Ja nyt tulette kohtaan, ettei ole melkein ollenkaan tietoa. Tiedätte vain, että kävelitte ovesta ja jokin imee äänen, joten ei ole kaikua, mutta se ei silti auta teitä määrittelemään huoneen kokoa tai luonnetta. Ette ole kompastuneet mihinkään vielä, joten ette tiedä edes, onko siinä kalusteita tai seiniä tai mitään muuta. Tietoa, tietoa, tietoa, tietoa.
Ja nyt teette tunnepäätöksen: "Olen vaarassa." Heh! Sillä tavalla mieli toimii: "Olen vaarassa." Se on tunnereaktio – "Olen vaarassa" – ja kenties te olette, kenties te ette ole, mutta sen nämä tiedot auttavat tunteita määrittämään.
Ja nyt on päätöksen aika, koska tunteet ovat sanoneet: "Vaara, täällä on mahdollisesti suuri vaara. Sinun ei pitäisi olla tässä paikassa", ja päätös on: "Juokse helvetisti. Yritä löytää tuo ovi, josta tulit sisään. Toivottavasti et ole liikkunut kovin kauas tuosta ovesta", ja todellisuudessa ette ole liikkuneet juuri lainkaan tuon oven luota, koska tietoa kerätessänne ja tunnepäätöstä tehdessänne pelkäätte mennä yhtään pidemmälle.
Mutta mitä jos tuo huone sisältäisi jumaluutenne? Mielenne ei pystynyt vain ymmärtämään jumaluutta, koska sillä ei ole mitään aiempaa kokemusta siitä. Se ei tiedä, miltä etsiä. Se ei tiedä, miten käytetään tietoja havaitakseen yhtään jumaluutta. Mitä jos tämä huone olisi täynnä jumaluuttanne, mutta nyt olette tehneet päätöksen juosta, toivoen, että löydätte tuon oven, koska pelkäätte, mitä voisi tulla?
Tämä on tyypillinen ihmisen ajattelutapa. Olen tietysti yksinkertaistanut ja supistanut sitä, ja jotkut protestoivat, että olen tehnyt siitä aivan liian yksinkertaista, mutta ei, näin se todellisuudessa toimii. Teillä on se ruudulla. Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös, ja menette tällä tavalla elämästä ja jokaisesta päivästä läpi. Ja kun kohtaatte pimeitä huoneita – vertauskuva jostain uudesta elämässänne – päätös on tavallisesti juosta tai ainakin pidätellä, tai toinen usein tehty päätös on: "Hankitaan lisää tietoa. Seistään tässä vain jonkin aikaa ja katsotaan, tapahtuuko jotain", mutta pitäen toista kättä kiinni ovessa, jotta voisitte poistua mahdollisimman nopeasti. On aika mennä sen yli.
Tässä huoneessa – tässä huoneessa joka edustaa monia uusia tilaisuuksia, jumaluuttanne, energiaanne ja kaikkia mahdollisuuksianne – pysähdytte nyt. Lopetatte pakkomielteisen tietojen keräämisen ja tartutte valtikkaanne – ei aseena, ei vastauksena, vaan muistutuksena, että te todellakin tiedätte. Te todellakin tiedätte.
Jos pysähtyisimme nyt tähän. Seisotte pimeässä huoneessa kerättyänne jo kenties satoja tietoja ja tunnereaktionne on pelko, ettekä ole kenties tehneet vielä päätöstä, ja tulen luoksenne ja sanon: "Mitä siis aiot tehdä?" Te sanotte: "En tiedä", ja minä läimäisen teitä todella kovaa, todella kovaa. Kaadan teidät perseellenne lattialle, ja oivallatte, että lattia on melko kova. Se on uusi tieto: älä kaadu lattialle enää niin usein." Sitten heitän teidät seinää vasten, ja oivallatte, että seinäkin on todella kova. Ja … lasken leikkiä! Mmm, kenties en kovin paljon.
Tuossa kohtaa ette sano: "En tiedä." Kun tulen luoksenne ja sanon: "Mitä aiot tehdä nyt? Olet tässä pimeässä huoneessa. Sinulla ei ole aavistustakaan, mikä se on. Olet peloissasi. Pissasit housuusi, kun olit niin peloissasi. Mitä aiot tehdä?" Sanotte: "Tartun tuohon valtikkaan nyt, ennen kuin teen jotain muuta pahaa (Adamus naureskelee). Tartun tuohon valtikkaan, ja tuo valtikka näyttää minulle tien." Ja pääsette pois mielestänne. Lakkaatte ajattelemasta. Olette tietoinen tunteistanne, mutta ne eivät muserra teitä. Ja hillitsette nyt itsenne tekemästä ihmispäätöstä, joka perustuu tietoon, tietoon, tietoon.
Pidätte kädessä tuota valtikkaa, ja annatte sen nyt kuljettaa teidät mahdollisuuksiin, omaan energiaanne. Ja kun pääsette mahdollisuuksiinne, kyse ei ole siitä, että siellä on vastaus – ei "se vastaus". Siellä on kaikki vastaukset, kaikki mahdollisuudet, ja teidät vedetään välittömästi siihen mahdollisuuteen, joka sisältää teille ns. suurinta tyydytystä, aistillisuutta, vähiten kärsimystä, vähiten vastarintaa.
Teidät opastetaan automaattisesti siihen. Älkää kyseenalaistako sitä koskaan. Ei koskaan, koskaan, koskaan! Älkää kyseenlaistako sitä, että teidät ohjataan automaattisesti korkeimpaan potentiaalin teidän kannaltanne. Ei planeetan kannalta, ei kenenkään muun kannalta, ei äitinne kannalta, ei koiranne kannalta, vaan teidän kannaltanne. Älkää kyseenalaistako, koska se on mielen toimintaa. Se on mielen tekemää horjuttamista. Ei ole aika, ei ole paikka tuolle kyseenalaistamiselle. Se vaatii valtavaa luottamusta – ei oikeasti. Heh! Ei, itse asiassa ei vaadi. Se on väärinkäsitys: "Voi, se on valtava luottamus." Ei, ei ole. Tämä kaikki on teidän. Se kaikki on teidän energiaanne. Se kaikki on teidän mahdollisuuksianne, teidän vastuksianne. Se ei ole henkioppaat. Voi, voi, voi! Ei mitään sellaista. Se olette te ja annatte itsenne kuljetettavan tai saatettavan kaikkiin mahdollisuuksiinne – tietoisuuteen.
Ja kun pidätte kiinni valtikasta – joka on vain muistutus – kun pidätte kiinni valtikasta, se vie teidät noiden monien, monien "en tiedä" -kerrosten läpi, joita laitoitte siihen menneisyydessä. Se leikkaa suoraa tuon verhon läpi ja vie teidät vastaukseen. Ja sitten suu kiinni. Suu kiinni. Sanon näin, koska ihmismielellä on suurta taipumusta alkaa pyöritellä, olla pakkomielteinen, esittää kysymyksiä, olla huolissaan, pelätä ja sanoa: "No, meidän on parasta kerätä lisää tietoja, tutkia enemmän ja yrittää selvittää, ja sitten meidän täytyy vain istuutua tasapainottamaan nämä mahdollisuudet ja se, mikä on hyvää ja huonoa. Sitten meidän täytyy arv- …" Suu kiinni! Olette omassa energiassanne, ja tuo energia ei koskaan, ei koskaan toimi teitä vastaan. Se ei koskaan toimi teitä vastaan.
Ja sitten olette tässä pimeydessä, tässä tyhjyydessä, ja kyllä, hetken aikaa mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Mitäää tämä on? Tämä on vain iso ja pimeä kuilu, ja kuiluhirviö syö minut." Ja jokseenkin tuolla hetkellä, kun olette nousseet "tieto, tieto, tieto, tunne" -menettelyn yli, yhtäkkiä on tietämys, ja sanotte tavallaan: "Hemmetti! Tiesin sen! Hemmetti! Olen aina tiennyt sen! Miksi pönttöilin kaiken tuon mielen "tieto, tieto, tieto, tunne" -jutun kanssa?"
Ja sitten tuolla hetkellä, kun ajattelette niin, tuolla hetkellä kun esitätte tuon kysymyksen, olette omassa energiassanne. Ja tulee vastaus: "Koska halusit tehdä niin, koska luulit, että homma toimii niin". Ja sitten ajattelette itseksenne: "Mietin, voinko koskaan päästä sen yli", ja vastaus on heti siinä, tuo tietäminen: "No ehdottomasti, ääliö." Tarkoitan, että siinä oma energianne puhuu teille, ja se puhuu teille tuolla tavalla joskus. Se sanoo: "Joo, meidän täytyy mennä takaisin siihen."
Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lakatkaa huolehtimasta siitä. Te olette siinä. Pitäkää tuota valtikkaa. Se vie teidät suoraan energianne keskelle, joka on kaikki mahdollisuutenne, ja se mahdollisuus joka haluaa palvella teitä eniten ja suurimmassa ilossa, on se, josta tulette tietoiseksi välittömästi. Perimmiltään tulette tietoiseksi kaikista muistakin mahdollisuuksista, mutta sanotte: "Mitä, ei kovin kiinnostavia, koska ne ovat kärsimistä. Ne vievät liian pitkään. Ne – en tiedä, mitä helvettiä ne ovat. Mutta, kyllä, haluan tämän joka on iloa ja vaivattomuutta, eikä enää kärsimistä." Ei enää kärsimistä.
Vedetäänpä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat. Kyllä, pidän hauskaa tänään.
Hyvin pitkään on toimittu tällä vanhalla tyylillä, hyvin lineaarisella "tieto, tieto, tieto, tunteet" -tyylillä. Ja aina silloin tällöin päätös, mutta usein "en tiedä". Nimittäin esitätte näitä kysymyksiä joskus: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mihin minun pitäisi muuttaa? Pitäisikö minun etsiä rakastaja? Kuka minä olen? Miten pitkään elän? Mitä minun tarvitsee tehdä huolehtiakseni terveydestäni?" Sitten yritätte saada tietoja. Menette internetiin. Etsitte. Tutkitte. Lopettakaa se! En sano, että tutkiminen on huono asia, mutta elämänne suurissa kysymyksissä, mihin menette seuraavaksi, mitä teette, miten nujerratte jonkin fyysisen ongelman, miten sallitte terveyden elämäänne, kaikissa näissä asioissa lopettakaa "tieto, tieto, tieto, tunne", koska suuri osa siinä on päätöksiä, jotka perustuvat tunteeseen, ja tuo tunne on yleensä pelko tai puute tai kärsimys.
Ei mikään ihme, että jatkatte saman asian toistamista saman kärsimyksen kera, saman lopputuloksen kera koko ajan. Mennään sen yli. Pitäkää tuota valtikkaa, ja antakaa sen viedä teidät omaan energiaanne, jossa kaikki vastaukset ovat ja jossa se vastaus, jossa on suurinta iloa ja suurinta armollisuutta, on itsestään selvä teille, hyvin selkeä teille. Se ei tule teille sanoen: "No, en ole varma, valitsenko tämän vai tuon." Se on hyvin selvä, ja se iskee teihin kuin iso tietäminen.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.
On aika, että muutamme sitä tapaa, on aika, että te muutatte sitä tapaa, jolla saatte asioihin vastauksen, ja tulette aitoihin ja todellisiin päätöksiin elämässänne. On aika, että avaudumme kaikille mahdollisuuksille. Ja ne ovat siinä, ja se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa, sulkea suunsa ja pysäyttää mielen pakkomielteisyys. Se vie teidät suoraan omaan energiaanne, ja mitä hiljempaa olette muutaman hetken – muutaman kallisarvoisen hetken – teille näytetään, että tuossa isossa pimeässä huoneessa, johon juuri astuitte, mikä on symboli kenties jostain kysymyksestä elämässänne, on vastaus. Tuossa suuressa pimeässä huoneessa vastaus on aivan siinä, jos olette hiljaa hetken, lakkaatte yrittämästä kerätä tietoja, ettekä mene tunnepäätöksiin.
Sinä tiedät jo -merabh
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, laitetaan vähän musiikkia ja tehdään nyt tämä merabhin myötä.
(Musiikki alkaa)
Te tiedätte jo. Te tiedätte jo. Sen vuoksi on loukkaavaa, kun sanotte sellaisia asioita kuin "en tiedä", koska sitä tulee todellisuuttanne.
Sanotte: "En tiedä" – (läts!) – ja energia antaa teille sen. Laitatte todellisuudessa verhon ympärillenne, ja sitten te ette tiedä, te ette ala tietää ettekä te voi tietää.
Sen sijaan, että sanotte: "En tiedä" – antaisitko minulle tuon hatun, Linda? ("Tiedän paremmin" -hattu)
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Tuon "en tiedä" -vastauksen sijasta, te tosiaankin tiedätte (Linda antaa hatun hänelle), ja tiedätte paremmin kuin kukaan muu.
Huomaat, etten laita sitä päähäni (Adamus naureskelee). En halua sotkea Cauldren ohenevia hiuksia (Adamus nauraa). Pyh!
LINDA: Äh!
ADAMUS: Pyh! Kuthumi opettaa minulle huumoria.
LINDA: Äh!
ADAMUS: En ole vielä täydellinen siinä! Kyllä, minä olen.
Tiedän paremmin. Tiedän paremmin, kuin sanoakseni: "En tiedä."
"En tiedä" on myrkyllinen.
Tiedän paremmin kuin kukaan muu sen, mikä on hyvä minulle.
Tiedän paremmin, kuin vain kerätäkseni tietoja ja yrittääkseni tehdä päätöksen niiden perusteella. Tiedot ovat mielenkiintoisia, ja ne ovat ok joissain tapauksissa, mutta eivät siinä, mihin elämänne menee. Tiedot ovat ok sen ymmärtämisessä, miten käynnistätte astianpesukoneenne. Sitä varten tiedot ovat – asianpesukoneenne käynnistämiseen. Jotkut teistä eivät ole vielä saaneet selville sitä. Se on ok. Pääsette siihen.
Tietoja ei ole tarkoitettu pyörittämään elämää, ja elämä kulkee sitä reittiä tällä hetkellä. Enemmän ja enemmän tietoja.
Tietokoneet. Paljon tietoja, triljoonia tietoja joka nanosekunti. Se ei tee elämää. Se ei avaa sydäntä ja tuo rakkautta ja täyttymystä.
Tiedot – joukko tietoja – eivät mahdollista terveitä päätöksiä, koska jos käytätte tietoja yrittäessänne tehdä päätöksiä elämästänne, onnellisuudestanne ja täysivaltaisuudestanne, nuo tiedot pyytävät vain lisää tietoja, ja sitten taas nuo tiedot pyytävät lisää tietoja, ettekä pääse koskaan omaan energiaanne.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
Se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa – se on teidän, se on muistutus – ja antaa sen valaista tuon pimeän huoneen.
Voisitte etsiä koko elämän ajan tuossa pimeässä huoneessa ja yrittää kerätä tarpeeksi tietoja määrittääksenne, miltä se näyttää ja mistä se koostuu, ja silloinkaan se ei ole täsmällistä, aivan kuten historia ei ole oikeasti täsmällistä. Se on joukko tietoja. Siinä on totuutta, kyllä, mutta se ei ole oikeasti täsmällistä.
Havaintonne itsestä perustuu moniin tietoihin. Kutsutte sitä menneisyydeksenne, eikä se ole oikeasti, kuka olette. Se perustuu myös moniin tunnepäätöksiin, jotka jäävät vajaaksi todellisesta potentiaalistanne.
Te tiedätte paremmin. Kaikki vastaukset ovat siinä.
Tehdäänpä tämä. Ohitetaan perinteinen tapa tehdä valintoja ja päätöksiä, perinteinen tapa ymmärtää todellisuutta.
Pitäkää kiinni tuosta valtikasta, ja antakaa sen viedä teidät mahdollisuuskenttiinne. Nuo kentät näyttävät jatkuvan ja jatkuvan. Kauniita, kauniita mahdollisuuskenttiä, tavallaan kuin mansikkapeltoja.
Ja sitten yksi marja, yksi hedelmä joka on todella sydämenne intohimo, tulee esiin, ja se on hyvin selvä, kaikkien muiden yläpuolella ja ulkopuolella. Lakatkaa ajattelemasta niin paljon. Lakatkaa sanomasta: "En tiedä."
Lakatkaa käyttämästä tietoja päästäksenne pois kaksinaisuudesta. Se ei toimi.
"Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös" ei toimi.
On uskomaton todellisuus, johon olemme menossa, johon te olette menossa, ja se saattaa tuntua vähän pelottavalta ensin, koska olette hyvin tottuneita olemaan tieto-orientoituneita, tutkimaan asioita.
Menemme sen yli, todelliseen superaistimuksellisuuteen, tai haluan kutsua sitä superaistillisuudeksi. Siinä ei ole tietoja. Se on tavallaan kuin rakkaus. On vaikea yrittää kuvata sitä. Sama pätee siihen, mihin olemme menossa, eikä se ole loogista, ja tämä on hyvä asia. Se ei ole rajoittunutta.
Siis, rakkaat shaumbrat, käytetään tämä tilaisuus juhlia rakkauden päivää, joka tulee pian, 14.2. Käytetään tämä tilaisuus nyt mennä todella yli tuosta vanhasta tavasta tehdä päätöksiä, hahmottaa itsenne ja maailma.
Mennään superaistimuksellisuuteen, enkä edes selitä, mitä se on. Ottakaa vain kiinni tuosta valtikasta. Se vie teidät sinne. Tiedän, että se vie. On taattua, että se vie.
Ottakaa kiinni tuosta valtikasta, on sitten kyse jostain päätöksestä elämässänne, havaintonne muuttamisesta omasta itsestänne tai suuremman havaintotavan saamisesta, on kyse sitten historianne ja menneisyytenne todellisesta ymmärtämisestä – sillä ei ole merkitystä, mitä se on – ja jättäkää nuo tiedot sellaisiin asioihin, kuin miten käynnistätte sähköhammasharjanne (naureskelua). Jotkut teistä kamppailevat edelleen sen kanssa. Jättäkää tiedot siihen, miten käytätte tietokonettanne.
Mutta teitä varten, sydäntänne ja hyvinvointianne varten, kun jäätte tälle planeetalle, on täysin uusi tapa hahmottaa todellisuus, mennä mahdollisuuksiinne, löytää todellisia vastauksia – vastauksia jotka eivät tule Jumalalta.
Nimittäin Jumala on vain tukku hemmetin tietoja. Kyllä, oikeasti on. Tarkoitan, että mitä raamattu on? Tietoja. Te ette koe Jumalaa kaikkien näiden tietojen perusteella, ja sitä tutkijat tekevät. He luulevat olevansa hemmetin fiksuja, mutta se tulee sydämestä, tuntemisesta, superaistimuksellisuudesta.
Siihen olemme menossa. Se ei ole pelottavaa.
Tuntekaa tätä suurta pimeää huonetta nyt. Tuntekaa sitä.
Sen sijaan, että käyttäisitte tuota vanhaa tapaa – tietoja ja sitten tunteita ja päätöksiä – seiskää nyt vain siinä valtikka kädessänne.
Kyllä, hetken ihminen voisi olla vähän peloissaan ja sanoa: "Ei ole muuta, kuin suuri pimeä huone. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä on. Se voi olla petollinen." Sitten se häviää pois.
Kun olette uskollinen itsellenne, se häviää pois ja yhtäkkiä … Tuntekaa nyt, mitä tapahtuu.
Tuntekaa, mitä yhtäkkiä tapahtuu tuolle huoneelle, sallien itsenne, todellisen tietoisuutenne.
(Tauko)
Nimittäin on tuo hiljainen hetki, tuo ihmettelyn hetki, ja myös yritys täyttää tuo hiljaisuus. Ja kun vedätte pari kertaa syvään henkeä, muistatte: "Tiedän paremmin."
Vedätte pari kertaa syvään henkeä tuohon aitoon aistimuksellisuuteenne, ja oivallatte, että kaikki on aivan tässä.
Kaikki mitä haluatte tietää elämästänne, seuraavista siirroistanne, mahdollisuuksistanne, tilaisuuksistanne – kaikki on aivan tässä.
Oivaltamisenne on ollut aivan tässä, mutta kun sanoitte: "En tiedä, miten siihen päästään. En tiedä, milloin se tapahtuu", pysyitte pimeässä. Piditte valot sammuksissa.
Ei enää.
Ottakaa kiinni tuosta valtikasta ja oivaltakaa: "Tiedän paremmin."
Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat shaumbrat.
Ja kiitos, että sallitte minun testata uutta huumoriani. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin (Linda taputtaa). Kiitos, taputuksia täällä. Kiitos. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin. Minun täytyy mennä raportoimaan se Kuthumille. Hän kai lähettää minulle nyt laskun noista tunneista (Linda kikattaa). Niillä oli "rahat takaisin" -takuu, mutta minua ei haittaa maksaa hänelle, koska miten suuri lahja tämä on. Minun ei tarvitse olla huolissani, mistä raha tulee maksaakseni Kuthumille. Minun ei tarvitse sanoa: "En tiedä, mistä se tulee." Tiedän paremmin. Se on jo tässä (laittaen "tiedän paremmin" -hatun päähänsä).
Siis rakkaat shaumbrat, vedetään syvään henkeä. Palaamme ensi kuussa katsomaan eloisia kuvia minusta naisena entisissä elämissäni.
Tämän myötä, muistakaa, että kaikesta planeetan surullisuudesta ja hulluudesta huolimatta, loppujen lopuksi kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos, rakkaat shaumbrat (lähettäen lentosuukon). Hyvää ystävänpäiväkuukautta. Avatkaa sydän.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
SHOUD 5
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (http://www.crimsoncircle.com)
6.2.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, maaginen ja musikaalinen Adamus Saint-Germain.
Aah! Oli virkistävä musiikkikappale, kun tulimme tähän sessioon. Puhun tietysti taukomusiikista, minun musiikistani, ennen kuin aloitimme (viitaten tähän musiikkiin (https://www.youtube.com/watch?v=LvL5X6aG_Wc&t=2063s). Rakastin säveltämistä. Rakastin instrumentteja. Rakastin laulamista. Rakastin naisia. Rakastin monia asioita. Rakastan, rakastan, rakastan – tämä taitaa olla hyvä kuukausi ilmaista se – musiikin säveltämistä ja soittamista. Luultavasti tiesit sen, Linda, eikö niin?
LINDA: Voi, tietysti!
ADAMUS: Kyllä.
LINDA: Joo, minkä tekemistä sinä et rakastaisi?
ADAMUS: Ja nautitko sinä tuosta musiikista, joka soi tauolla?
LINDA: Itse asiassa, minä pidin siitä.
ADAMUS: Sinä pidit siitä. Caudlre ei pitänyt. Olen varma, että hän oppii vielä joku päivä. Hänen musiikkimakunsa kypsyy jossain kohtaa.
Mutta, kyllä, rakastan säveltämistä, ja sanoisin, että sävelsin 83 eri sinfoniaa omana aikanani, ja osa niistä on edelleen maisemissa, tietysti. Rakastin maalaamista. Rakastin hyvin monia asioita ihmiselämässä, sitten kun vedin kunnolla syvään henkeä ja pääsin pois itseni tieltä. Kyllä, kannustan teitä kaikkia tekemään sen. Pääskää pois itsenne tieltä.
Sinun valtikkasi
Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – meillä on paljon puhuttavaa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle – haluan puhua teidän kaikkien kanssa eräästä asiasta, josta olemme puhuneet vähän keahakissa. Menemme keahakissa siihen enemmän tulevaisuudessa, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, haluan teidän kuvittelevan valtikan. Tiedättekö, mikä valtikka on? Se on kuin kävelykeppi, mutta sitä ei välttämättä käytetä kävelykeppinä. Merlin pitää kädessään valtikkaa. Sen päässä on tavallisesti pallo – lasia, kristallia, ja kulta on vielä parempi. Nimittäin rakastan kultaa. Joo, kullalla on uskomattomat ominaisuudet. Siinä on rauhallisuutta energeettisesti, siinä on kaunista rauhallisuutta.
Siis kuvitelkaa oma valtikkanne, kenties kristalli on sen päässä, ja tuon kristallin sisään on kaiverrettuna ympyröity piste – ympyrä ja piste sen keskellä – ja neljä sädettä tulee siitä ulospäin, mikä edustaa energiaa. Se olisi hyvä pallo. Ja sitten tuo varsi voisi olla kultaa. Se voisi olla puuta. Rakastin kaunista puuvaltikkaa. Puu on hyvin Maa-planeettaa ilmaisevaa. Se on hyvin kaunista. Se on uusiutuvaa. Sitä voi käyttää takassa pitämään lämpimänä. Sitä voi käyttää kalusteisiin, ja se uusiutuu uudestaan ja uudestaan.
Siis kuvitelkaa valtikka, miltä tahansa haluatte sen näyttävän – ja kyllä, se voi muuttua. Se voi muuttua joka hetki, joka päivä, jos haluatte niin. Sen ei tarvitse pysyä samanlaisena, mutta kuvitelkaa valtikka. Ja kuten puhuimme siitä keahakissa – ja menemme myöhemmin paljon syvemmälle sen kanssa – silloin kun on hämmennyksen tai epävarmuuden tai tietämättömyyden aikoja, kun menette nyt näihin lopun aikoihin/ja-aikoihin, kun menette kaksinaisuuden yli todellisuusperustana ja tulette tuohon epävarmaan hetkeen, jolloin on paljon huolta ja kenties ahdistusta ja pelkoa, vedätte syvään henkeä ja vain pidätte tuota valtikkaa kädessänne.
Tuo valtikka on symboli menemisestä kaikkeen, mitä tiedätte, myös kaikkeen mitä ette tiedä. Tuo valtikka vie teidät vanhojen ajattelumallien ja logiikan ja tunteiden yli, ja se vie teidät syvälle omiin energioihinne, jolloin voitte nähdä kaikki mahdollisuudet ja kaikki vastaukset itsellenne. Ei muille. Jos muut tulevat luoksenne ja sanovat: "Hei, Bill, voisitko käyttää tuota valtikkaa saadaksesi minut omaan energiaani?" vastaus on ehdoton "ei". Se on teitä varten. Se on teidän. Teidän vastauksenne ovat siellä. Eivät maailman vastaukset. Eivät tuon kysyjän vastaukset. Eivät kenenkään muun.
Epävarmuuden aikoina, ja aikoina jolloin teistä vain tuntuu, että asiat menevät teillä yli, kuvitelkaa oma valtikkanne. Se ei ole taikasauva. Te ette heilauta sitä sammakoiden päällä ja muuta niitä prinsseiksi, hyvät naiset – tai herrat. Se on valtikka, ja se on muistutus kaikesta, mitä olette, muistutus teidän viemisestänne syvälle omaan energiaanne, jossa voitte nähdä kaikki vastaukset.
Adamus Saint-Germain
Aloitamme sillä ja lopetamme sillä tänään, mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy puhua jostain hyvin tärkeästä asiasta: minusta (Linda nauraa).
Oliko se hauskaa, rakas Linda?
LINDA: Voi, kyllä!
ADAMUS: Voi, kyllä. Okei.
LINDA: Mm hmm!
ADAMUS: Jotain hyvin tärkeää – minä.
No niin, huomasin, että soititte lopultakin minun musiikkiani. Miten monta vuotta on ollut jo musiikkia tauoilla ja välissä, ja lopultakin päätätte soittaa vähän minun ihanaa musiikkiani.
LINDA: Se oli erittäin mukavaa.
ADAMUS: Haluaisin nähdä äänestyksen sosiaalisessa mediassanne: rakas Linda ja te kaikki jotka rakastitte sitä ja haluaisitte kuulla enemmän sitä koko ajan, ja te jotka pärjäisitte ilman sitä, kuten Cauldre. Kyllä. Mitä ajattelit tuosta ihanasta musiikista? Koskettiko se sydäntäsi?
LINDA: Se oli kaunista, klassista musiikkia.
ADAMUS: Tänä ystävänpäiväkuukautena (suom. huom. "ystävänpäivä" on englanniksi "Valentinuksen päivä").
LINDA: Upeaa. Rakastan sitä.
ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Eikä hänelle …
LINDA: Minä todella …
ADAMUS: … maksettu sen sanomisesta.
LINDA: Tiedät, että tarkoitan sitä.
ADAMUS: Kiitos. Kyllä, juhlimme täällä ystävänpäivää, ja miten sopiva aika onkaan soittaa minun musiikkiani.
Panin merkille, että pari asiaa oli väärin, enkä halunnut mainita mitään, ennen kuin pääsisin yleisön eteen – heh! – tuomaan sen esiin, mutta oli syntymäpäivämääräni. Voisitteko laittaa sen takaisin, tuotantoryhmä? Kun laitatte tuon kuvan takaisin, siinä on jotain kamalan väärin. He työstävät sitä, mutta sanon vain, että päivämäärät ovat väärin, joo.
(https://www.crimsoncircle.com/Screen%20 ... 1%20AM.png)
LINDA: Ihmettelinkin sitä.
ADAMUS: Kyllä, niin minäkin, kun näin sen, tietenkin minun on vaikea korjata ketään, paitsi silloin kun voin tehdä sen kokonaisen yleisön edessä. Minä en kuollut 1784. Monet toivoivat, että olisin kuollut.
LINDA: Äh!
ADAMUS: Voi, se on totta. Ja minä tavallaan hävisin noihin aikoihin, mutta en ollut kuollut ainakaan vuosikymmeneen tai pidempään.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Kyllä, ja synnyin vähän myöhemmin, kuin ruudulla näkyy. Mutta tosiasia on, että historia on hyvin epätäsmällistä, hyvin epätäsmällistä. Historia on ensinnäkin latteaa. Historia on yksi ihminen, yksi kirjoittaja, yhden tutkijan mielipide siitä, mitä tapahtui, ja usein historian päivämäärät ovat kammottavan väärin. Älkää antako historian faktojen johtaa teitä harhaan, koska siihen liittyy paljon enemmän.
Toiseksi minulla on vastalause – suuri vastalause – tuosta kuvasta, jonka näette ruudulla ja joka on oletettavasti minä. Se juttu, jota käytitte tauoilla (toinen kuva tulee esiin) – tai no, tämäkin on hyvä.
LINDA: Olet vähän miehekkäämmän näköinen kuin tuo, eikö?
(https://www.crimsoncircle.com/Count_of_St_Germain.jpg)
ADAMUS: Kiitos, rakas Eesan Linda, sinä hurmaava olento. Kyllä, voisitteko laittaa tuon kuvan uudestaan esiin, kiitos. Siis, ihan oikeasti? Tarkoitan, että ihan oikeasti?! St. Germain, tuo loistava, mystinen, hurmaava, aistillinen St. Germain näyttäisi tältä? Epäilen, että ei.
Fakta on … historia tekee virheitä.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Fakta on, että tuo oli hyvä ystäväni, ja matkan varrella jotkut kömpelöt historioitsijat sekoittivat sen minuun ja laittoivat siihen minun nimeni. Takaisin tuohon kuvaan, kiitos (kuva näkyy jälleen). Oikeasti?! Ihan oikeasti, minäkö?! (Linda kikattaa) Tarkoitan, että tämä herrasmies, minun ystäväni, ei ollut hyvännäköinen, ja hän oli vielä vähän tanakampi, kuin tässä valokuvassa näkyy, ja hän maksoi maalarille vähän ylimääräistä, että tämä sai hänet näyttämään hieman paremmalta, kuin hän todellisuudessa oli. Hänellä oli luomia ympäri kasvoja, eikä hän ollut viehättävän näköinen mies, mutta se en ole minä. En ole minä. Ei, en lainkaan.
Fakta on, että en maalauttanut itsestäni muotokuvia elämäni aikana, useista syistä (Adamus huokaisee). Olin parempi maalari kuin kukaan heistä, joita olisi ollut tarjolla maalaamaan minut. Kyllä, olen vakavissani. Tein monia muotokuvia itsestäni, seitsemän tai kahdeksan omakuvaa. En tiedä, mitä niille tapahtui. Kuvittelisin, että yksi tai kaksi saattaa olla vielä olemassa, ja riutua jonkun ullakolla, tuolla homeisella, pölyisellä ja hyönteisiä kuhisevalla ullakolla. Ja toivottavasti jonain päivänä se löydetään, eikä sitten tiedetä, kuka tuo komea herrasmies on.
LINDA: Oliko se maalaus?
ADAMUS: Maalasin itseni.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Omakuva, kyllä.
LINDA: Oliko se munaöljytemperaa vai öljyä?
ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, Linda.
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: Se oli alkuperäinen selfie, kyllä, ennen kuin oli noita teidän …
LINDA: Öljymaalaus?
ADAMUS: No, todellakin, todellakin. Joo.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Öljy, joo.
LINDA: Vaikuttavaa.
ADAMUS: Ai, ja olin melkoinen maalari. Itse asiassa sävelsin kokonaisen sinfonian toisella kädellä, ja samaan aikaan maalasin toisella. Se oli helppoa. Olin mestarimaalari …
LINDA: Mestari mikä? (Linda naureskelee, Adamus pitää tauon)
ADAMUS: Toivon, että kameraan saadaan tuo katse, kunnon kuva tuosta naamasta (Adamus naureskelee). Sanoin, että olin mestarimaalari ja säveltäjä (Linda jatkaa nauramista). Mihin tämä show on oikein menossa? Olemme hädin tuskin päässeet alkuun.
Joka tapauksessa, kysymys kuluu: miltä St. Germain näytti? Palataanpa tuohon ensimmäiseen kuvaan.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Tuo oli luominen ystäväni. Se en ollut minä. Olisin voinut pukeutua noin, tavallaan …
LINDA: Mm hmm.
ADAMUS: … aina silloin tällöin, mutta se en ole minä. Tuo maalaus näyttää itse asiassa joltakulta muulta, jonka tunsin erittäin hyvin – George Washingtonilta.
(https://www.crimsoncircle.com/G.%20Wash ... rtrait.jpg)
Näettekö samankaltaisuuden? Voitteko vaihdella noita kuvia edestakaisin (työryhmälle)? Näettekö? George Washington.
Tunsin ja tapasin George Washingtonin useissa tilanteissa. Nerokas mies, ja itse asiassa olin hyvin kiinnostunut hänen vaimostaan, Marthasta, mutta en käyttäytynyt huonosti. Martha oli itse asiassa myös hyvin kiinnostunut minusta, mutta meidän täytyi pitää sosiaalista etäisyyttä, jos tiedätte, mitä tarkoitan, vain … (Linda huokaa syvään) Mitä, rakas Linda? (Adamus naureskelee) Yritän olla viihdyttävä tänään.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Minun täytyy myöntää, että olen ottanut viime aikoina oppitunteja Kuthumilta. Tiedän, että toisinaan käyttäytymiseni on melko hienostunutta, ja joskus sitä voitaisiin pitää kuivakkana eikä kovinkaan humoristisena. Siis olen ottanut Kuthumilta oppitunteja, ja hän sanoi, että vie jokin aikaa, ennen kuin olemme valmiita niiden osalta. Mutta hän sanoi, että hän opettaisi myös joitain teistä saamaan tuon tikun pois … tuota noin, ns. takataskustanne, koska jotkut teistä ovat aivan liian vakavissaan asioista. Teidän täytyy oppia nauramaan. Minä opettelen nauramaan, ja opettelen myös olemaan naurun kohde.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Siis tulee esiin kysymys (Adamus naureskelee), miltä minä näytän. Miltä minä näytin? On joitain new age -esityksiä siitä, miltä minä näytän, ja voimmeko näyttää sen ruudulla? Miltä tyypillinen new age -taitelija ajattelisi St. Germainin näyttävän.
(https://www.crimsoncircle.com/Adamus%20Sparkles.jpg)
Ei kovin huono. Vähän kuin Jeesus.
LINDA: Vähän.
ADAMUS: Joo. Kivat, tavallaan suorakulmaiset kasvot, kivat hiukset, kädessä tuo taikamalja ja jotain muuta, mitä se onkin, ja tuo hehku ympärilläni. Tarkoitan, että tuo hehku – näettekö samankaltaisuutta? Palataanpa tuohon new age -kuvaan (kuva näkyy taas). Näettekö? Ja nyt takaisin. Näettekö?
LINDA: Oiii! (Kuva haalistuu takaisin Adamukseen)
ADAMUS: Aah. Hyvin samanl- … No okei, vähän samanlainen, tuo new age -kuva (huokaus), no ei kovin paljon. Se on jonkun käsitys, miltä saattaisin näyttää – mahtava ylösnoussut mestari, komea ja kaikkia noita muita juttuja. Ja se ei ole oikeastaan aivan sitä, miltä näytin, mutta pääsemme lähemmäs, kuin tuo George Washingtonin näköinen, jota todella inhoan.
Siis pyydän teitä käyttämään nyt hetken mielikuvitustanne. Käyttäkää mielikuvitustanne. Menkää tietojen yli. Menkää sen yli, mitä pidätte faktoina, ja menkää historian yli.
Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi nyt täällä? Miltä St. Germain näyttäisi, jos hän olisi täällä nyt, kenties vähän nuorempana? Kuvitellaan, ja laitetaan se nyt ruudulle.
(https://www.crimsoncircle.com/Robert%20 ... ration.jpg)
Kuvasta on tulossa vähän enemmän sen kaltainen. Kivat vaatteet. Minun täytyy myöntää se. Hiukset vähän pidemmät, kuin minulla normaalisti olisi. Paidan napit ehkä vähän liikaa auki, mutta pääsemme paljon lähemmäs.
LINDA: Hmm.
ADAMUS: Eikö niin, Linda?
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Et pidä tuosta ulkomuodosta?
LINDA: Se on okei.
ADAMUS: Itse asiassa shaumbrat kuvittelevat tätä nyt. Tämä on shaumbrojen kollektiivi, ja erityisesti hyvin monet naiset – heh! – tuntevat tätä nyt, tuntevat nyt sydämessään: "Miltä hän näyttäisi?" Kyllä, se on siinä. Se on siinä.
Ja sitten tulee kysymys. Okei, entä kun en ole täällä shaumbrojen kanssa, ryhmän kanssa täällä Yhteyskeskuksessa Maa-planeetalla, miltä näytän Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Tyypillisenä päivänäni, jolloin hengailen vain kamujeni kanssa, ylösnousseiden kamujeni kanssa. Miltä näytän?
Tunnetaanpa sitä hetki. Tuntekaa sitä. Sallikaa mielikuvitus. Päästäkää irti kaikista niistä tiedoista, miltä teidän mielestänne ylösnousseen mestarin pitäisi näyttää.
(https://www.crimsoncircle.com/Sean%20connery%202.jpg)
LINDA: Oiiiih!
ADAMUS: Tämä on se, jonka keksimme, kyllä.
LINDA. Beibi.
ADAMUS: Se on jo melko lähellä. Se on jo melko lähellä. Itse asiassaniin lähellä, että meillä saattaa olla tässä tekijänoikeusongelmia.
LINDA: Vau!
ADAMUS: Koska se on … joo, se on …
LINDA: Ja nuo riikinkukonsulat ovat täysin oikein!
ADAMUS: Ai jaa, ehdottomasti.
LINDA: Oiiih!
ADAMUS: Ehdottomasti. Joo, joo. Ja muuten – jos voisimme saada tuon kuvan takaisin – en käytä koko aikaa riikinkukonsulkia.
LINDA: Ai, et käytä vai.
ADAMUS: En, itse asiassa käytän niitä harvoin, noiden riikinkukkoraukkojen vuoksi. Se todella sattuu, kun noita sulkia kynitään niistä. Mutta tämä on teidän mielikuvituksenne tuote. Se on tavallaan kollektiivi, ja jostain syystä monet teistä kuvittelevat riikinkukonsulkia joka paikkaan ympärilleni. En tiedä miksi. En tiedä, mitä tekemistä sillä on minkään kanssa.
Vedetäänpä syvään henkeä, ja tältä näytän kanavoidessani Cauldren kautta tällä hetkellä. Sanoisin, että tämä parempi ulkomuoto, kuin meillä oli Guy Ballardin kanavoidessa St. Germainia (Linda kikattaa). Mukava mies, mutta hän oli insinööri, eikä hän osannut pukeutua tippaakaan. Ei osaa Cauldrekaan (Adamus naureskelee), mutta aina silloin tällöin vaadin jotain asua. Siis … (Linda pyörittelee silmiään Adamukselle) Ai jaa, hän toipuu kyllä. Hän itkee, mutta hän pääsee siitä läpi.
Siis tältä näytän Cauldren kautta, mutta jos haluatte todella kuvitella minut hengailemassa Ylösnousseiden mestareiden klubilla, se näyttää tuolta. Aah, kyllä.
LINDA: Huh!
ADAMUS: Kyllä. En aina käytä hattua, mutta okei. Siis, jo riittää nämä häiriötekijät, nämä tarkoitukselliset …
LINDA: Hyvin ylimielinen.
ADAMUS: Joo. No, en sanoisi "ylimielinen". Sanoisin …
LINDA: Riikinkukkomainen! (Suom. huom. sana päättyy em. "ylimieliseen")
ADAMUS: Palataanpa takaisin tuohon kuvaan. Tuo ei ole ylimielinen kuva. Tuo on rohkea ja miehekäs kuva.
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Se on itsevarma … joo, itsevarma.
Tiedän, että jotkut teistä maiskauttelevat paheksuvasti suutaan ja pudistelevat päätään ja ihmettelevät, mistä tässä kaikessa on kyse, paitsi … Hankkikaa elämä. Olkaa vähän huumoritajuisia, kiitos. Minä opettelen huumoria. Kuthumi ja minä pidämme nykyään paljon hauskaa huumorin kanssa. Opettelen keventymään ja antamaan vain mennä vähän. Mutta jotkut teistä siellä maiskuttelevat ja sanovat: "No, entä … Nämä ovat kaikki miehiä." No, niin ovat, koska kanavoin tänä päivänä miehen kautta. Sanotte: "Entä elämäsi naisena?" Eikö niin?
LINDA: Siitä on ollut ympäri Facebookia.
ADAMUS: Minä tiedän. Minä luen. Minä näen (Linda naureskelee, kun Adamus osoittaa kahdella sormella silmiään ja sitten kameraan). Niinpä ensi kuussa teemme St. Germainin elämiä naisena.
LINDA: Epäilen sitä.
ADAMUS: Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Kyllä, me teemme sen.
LINDA: Ihan oikeasti?!
ADAMUS: No, ehdottomasti. Meidän täytyy. Olemme tässä uudessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Olisi täysin väärin näyttää vain miehiä.
LINDA: Puhut huhtikuun shoudista, eikö? Aprillipäivän shoudista?
ADAMUS: Ai, se ei ole seuraava shoud. Voisimme odottaa huhtikuuhun, mutta kuka tässä on varsinainen typerys? (Suom. huom. aprillipäivä on englanninkielessä "typeryksen päivä") Siis ensi kuussa näytämme kuvia minusta …
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: … entisissä elämissäni naisena.
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: Ja aina silloin tällöin minusta tulee "yksi" Ylösnousseiden mestareiden klubilla, tavallaan sukupuoleton tai itse asiassa kaikki sukupuolet, täysi sukupuoli, ja näytämme joitain kuvia minusta, miltä näyttäisin …
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: … naisena. Cauldre haluaa juosta karkuun nyt, ja se on minulle ok.
Okei, vedetäänpä syvään henkeä (Linda puhaltaa ulos kuuluvasti) tuolle pienelle hölynpölylle, kun pääsemme alkuun tänään.
LINDA: Hyvä. Hyvä.
ADAMUS: Eikö se ollut hauskaa?
LINDA: Jotain sinne päin.
ADAMUS: Joo, jotain …
LINDA: Joo, joo.
ADAMUS: Jotain sinne päin, okei.
LINDA: Joo, jotain sinne päin.
ADAMUS: Nimittäin muistutan teitä kaikkia jostain. Kahdenkymmenen, 30 vuoden kuluttua ihmiset palaavat näihin shoudeihin enemmän kuin koskaan, ja mitä jos se kaikki olisi pelkkää kuivaa, ikävystyttävää ja tylsää? Tiedättekö, kuka on tylsä? Metatron. (Linda kikattaa) Todella tylsä. Ei mitään ihmispersoonallisuuden tuntua, koska hän ei ole koskaan ollut kehossa.
LINDA: Mmm.
ADAMUS: Minä ja te olemme jumalia kehossa, ja kun katsomme taaksepäin tätä materiaalia vuosien varrelta, ne asiat jotka todella erottuvat, ovat hauskoja hetkiämme. Aikoja yleisön kanssa, johon palaamme myös pian. Kaikkein mahtavimpia aikojamme ovat temput ja hauskanpito ja juhliminen. Ette muista tylsiä juttuja, joihin pääsemme aivan hetken kuluttua, kun olemme saaneet valmiiksi nämä hauskat jutut. Muistatte hauskat jutut. Pukeutumisen, kuten tänään.
LINDA: Minä myös!
ADAMUS: Näytät kauniilta, kuten aina.
LINDA: Kiitos, kiitos.
ADAMUS: Kyllä, kuten aina.
LINDA: Kun oivalsin, että Cauldre keräsi kaikkea tyylikästä sinua varten, sanoin: "No, minun täytyy olla tyylikäs myös!"
ADAMUS: Ehdottomasti. Ja te muistatte juhlat. Muistatte naurun ja joskus kyyneleet. Ette muista noita kuivia juttuja. Shaumbroissa on tietty osa, joka haluaa kaiken kuivana ja suorana ja ilman huumoria ja ilman musiikkia. Selitän teille hetken kuluttua, miksi se ei vain toimi enää. Se ei vain toimi.
ProGnost 2021
Ennen kuin menen yhtään pidemmälle, puhutaanpa hetki ProGnostista. Kuten Cauldre ja Linda mainitsivat, siitä on vasta kolme viikkoa, kun teimme ProGnostin (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html). Haluan sanoa yhden asian ProGnostista, mutta se pätee myös kaikkiin shoudeihin ja kaikkeen, mitä teemme: siinä on kyse meistä kaikista. Meistä kaikista.
Tobias esitteli sanan "shoud", joka on muinaissana, joka merkitsee "yhteisöä", ja hän sanoi: "Kutsutaan näitä shoudeiksi, koska kyse on meistä kaikista." Iso ero siinä, mitä me teemme tai mitä useimmat muut ryhmät tekevät, on, että tavallisesti muualla joku luennoi tai kanavoi luennoijaa heille. Informaatio tulee heille. Täällä emme tee niin. Me "shoudaamme" yhdessä. Se merkitsee, että kokoamme yhteisömme yhteen, kaikki äänemme, kaikki energiamme, ja tuomme esiin mitä kauneimpia ja syvällisimpiä asioita. Se on hassua toisinaan, hyvin koskettavaa toisinaan, helvetin tylsää toisinaan (Linda ja Adamus naureskelevat), mutta se olemme me.
Kaikki mitä kuulette Tobiaksen, Kuthumin ja minun kautta, olette te, olette te. Kun tulee se aika, jolloin kävelen pois shaumbra-näyttämöltä, kun lähden, kun sanon viimeisen kerran "minä olen mitä olen" … (puhuen hyvin dramaattisesti; Lindalla on pää käsissään). Rukoiletko, itketkö vai nauratko?
LINDA: Kaikkea sitä (Adamus naureskelee). Kaikkea sitä. En halua ajatella tuota. Älä jatka sen tuomista esiin.
ADAMUS: Samaan aikaan kun Kuthumi opettaa minulle huumoria, minä opetan hänelle teatraalisuutta. Teatraalisuutta! Hän oli vähän teatraalisuutta vastaan yhdessä kohtaa, kun hänestä tuntui, ettei se ollut aitoa. Hänestä tuntui, että sen täytyi aina olla hän aidossa masentavassa tilassaan.
Minun täytyi siis opettaa hänelle vähän teatraalisuutta, ilmaisua elämässä (puhuen jälleen teatraalisesti ja intohimoisesti). Ei ole liioittelua avata sydämensä ja jakaa kaikilla tasoilla. Jotkut teistä ovat hemmetin tylsiä toisinaan, ja pyydän teitä nousemaan kuin feenix-lintu, nousemaan sisältänne, vetämään esiin tuota intohimoa, innostusta, teatraalisuutta.
Tekee sielulle hyvää laulaa laulua suureen ääneen ja täysillä, eikä pitää ääntään syvällä maassa (kuiskaten nyt), hiljaisuudessa ja pimeydessä.
Siis piristykää/keventykää vähän. Tarvitsette sitä. Tarvitsette sitä, jos suunnittelette jäädä tälle planeetalle, tähän hulluun paikkaan joka se on.
Missä olinkaan, rakas Linda? Unohdan hyvin nopeasti. Häiritsen itseäni. Todellisuudessa testaan vain, muistaako hän.
LINDA: No, puhuit siitä, että meillä täytyy olla huumoria ja olet lähdössä ja …
ADAMUS: Ai niin, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä!
LINDA: … huh!
ADAMUS: Minun lähtöni, kyllä. Siis kun tulee se päivä, jolloin lähden shaumbra-näyttämöltä ja (hyvin intohimoisesti) sanon viimeisen "minä olen mitä olin" (he naureskelevat). Minulla on hauskaa (Adamus jatkaa naureskelua). Kuthumi pitää usein hauskaa. Täällä on tänään vähän porukkaa, jonka saatan esitellä hetken kuluttua, tai sitten en.
LINDA: Hupsis.
ADAMUS: He ovat tavallaan kauhistuneita, mitä täällä tapahtuu. Kutsuin heidät tarkoituksella, koska joskus heistä tulee vähän liian vakavia. Mutta sitten kun minä lähden, kun minä lähden, siirrän Adamuksen teille kaikille. Jokaisesta teistä tulee Adamus. Adamus, "hemmetin me", me kaikki (Adamus naureskelee).
Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä iloon ja kauneuteen ja elämän hauskuuteen. Ja minun täytyy sanoa, Kuthumi, että nämä kurssit tekevät minulle todella hyvää. Huvitan tänään itseäni.
ProGnost on me kaikki. Informaatio joka tulee esiin, en ole vain minä kirjoittamassa luentoa. Yhdistyn jokaiseen teistä, ja sitten yhdistyn planeettaan ja tunnen, mitä tapahtuu, ja sitten synnytän tuon viestin. Mutta se on jokainen meistä. Se on räätälöity teille, koska se on te. Se on te. Se on me kaikki. Se ei ole jotain, mistä minä haluan puhua. Jos annettaisiin se vaihtoehto ProGnostissa, puhuisin luultavasti musiikista ja taiteesta – hmm, joo – mutta se olette te. Se on teidän äänenne, ja se on tärkeää.
Ja kun menimme ihmiskunnan surullisuuteen, se oli vaikea paikka. Se oli vaikeaa minulle. Se oli todella vaikeaa Cauldrelle. Se oli vaikeaa rakkaalle Lindalle. Se oli vaikeaa teille kaikille, koska tosiaan on surullisuutta. Ja koska te olette shaumbroina tietoisia siitä, haluatte kuulla siitä. Haluatte ymmärryksen jostain, mitä ette usko tietävänne, mutta minkä te todellisuudessa tiedätte. Haluatte ymmärryksen, mitä tuo surullisuus on. Olette kysyneet jonkin aikaa: "Mitä se on?" ja tietysti teette tuon shaumbra-jutun, ja käännätte sen sisäänpäin. Syytätte itseänne. Ajattelette, että te ette tee hyvää työtä Oivaltamiseen tulemisessa tai oivaltaneena mestarina olemisessa, koska teillä on tätä valtavaa surullisuuden tunnetta. Ja luulette, että jokin on pielessä. Ei! Tunnette ihmiskunnan hyvin todellista surullisuutta.
Ihmiskunta on käynyt aiemmin läpi surullisia aikoja, mutta ei välttämättä tietoisena omasta surullisuudestaan. Ei välttämättä tietoisena, miksi he olivat surullisia, ja nyt se on yleistä. Tiedättekö, missä se on voimakkainta tällä hetkellä? Uusissa joita tulee. Uusissa joita tulee. Tulee Crimson Circleen, mutta monet tulevat vain omaan heräämiseensä, ja he törmäävät tähän suureen surullisuusmuuriin – kyyneliin, surullisuuteen – eivätkä he osaa määritellä sitä. Ja mitä he sanovat? He sanovat: "En tiedä, mitä tämä on. Miksi olen niin surullinen? Jokin täytyy olla pielessä." Tai he syyttävät siitä henkioppaitaan, tai kuka tietää mitä muuta.
Ei, vaan se on pilvi koko ihmiskunnan ympärillä nyt. Sen toi esiin lohikäärmeen tuleminen planeetalle. Ja on pohdiskelun aika, aika katsoa ja sanoa: "Mitä olemme tehneet?" Ei tuomiten, ei syyttäen mitään, vaan pelkästään "mitä olemme tehneet?"
Se on hyvin tarkoituksenmukainen kysymys. Kyllä, siinä on surullisuutta, mutta tuon kysymyksen esittäminen – "Mitä olemme tehneet?" – saa meidät katsomaan, miksi ylipäätään tulimme tälle planeetalle, mihin olemme menossa tästä, ja katsomaan kärsimystä. Niputan kaiken tämän yhteen suureen laatikkoon, kategoriaan nimeltään "kärsimys".
Tämä planeetta tosiaankin kärsii. Ihmiset kärsivät valtavan määrän omissa käsissään ja toisten käsissä. Nyt kun enemmän ja enemmän ihmisiä tulee tietoisuuteen ja on enemmän oivaltaneita "puistopenkkeileviä" mestareita ympäri planeettaa, tarkastelemme tilannetta ja sanomme: "Kärsimys. Onko se sellaista, minkä aiomme viedä eteenpäin? Kärsimys. Onko se sellaista, mikä on palvellut meitä? Se on meidän energiaamme. Onko se palvellut meitä? Tarvitseeko sen palvella meitä kärsimyksenä, kun mennään eteenpäin?"
Voitte kaikki jäljittää sukulinjaanne taaksepäin ja entisiin elämiinne ja löytää enemmän kuin runsaasti kärsimystä. Voitte katsoa tätä elämää. Voitte katsoa, no helvetti, vaikka viime viikkoa, ja siellä on enemmän kuin tarpeeksi kärsimystä. Nyt on aika, että koko tämä kärsimyskäsite muutetaan tällä planeetalla. Planeetta on kärsinyt tarpeeksi. Te olette kärsineet tarpeeksi. On ollut tarpeeksi surullisuutta. Tästä syystä toimme yhdessä esiin nämä ihmiskunnan kyyneleet ProGnostissa. Se oli täydellistä
Uusien tulokkaiden oli täydellistä sanoa: "Katsotaanpa kärsimystä. Onko jokin parempi tapa? Onko jotain muuta?" Ja vastaus on "kyllä", ja jos et tiedä, mikä se on, rakas shaumbra, tartu tuohon valtikkaan nyt. Jos et tiedä, mikä se on, lakkaa ajattelemasta hetkeksi ja tartu valtikkaan, koska se johtaa sinut aina energiaasi ja ratkaisuihisi. Kyllä, on erilainen tapa kun kärsimys.
Mutta planeetalla on niitä, joille on etua kärsimyksestä, jotka tuntevat, että kärsimys on Jumalan tahto ja Jumalan tie. He tuntevat, että ilman kärsimystä ihminen turmelee itsensä myriadein eri tavoin. Heillä ei ole uskoa tai luottamusta ihmisluonteeseen, joten he sanovat: "Ihmisten täytyy kärsiä, kunnes ihmiset oppivat. Heidän täytyy kontata ja anoa anteeksiantoa" – Jumalalta, jota he eivät edes tunne.
Mutta nyt kärsimyksen ja sen luontaisen surullisuuden on aika alkaa loppua tältä planeetalta. Mutta, voi, ennen kuin näette tuon suuren muutoksen, näette enemmän kärsimystä ja enemmän vaatimuksia kärsimykseen, mutta se on muuttumassa. Ja haluaisin teidän oivaltavan yhden asia nyt. ProGnostissa laitoimme, te laitoitte valokeilan siihen, joka sanoi: "Kyllä, tämän täytyy lähteä." Planeetalla ei ole enää tilaa kärsimykselle. On paljon tilaa vitseille ja huumorille. Paljon tilaa rakkaudelle. Paljon tilaa yksilön valolle, joka säteilee avoimesti ja vapaasti. Mutta kärsimykselle? Sen aika on tullut. Tästä syystä puhuimme siitä, ja se on yksi suurista asioista, joita teemme oivaltaneina mestareina tällä planeetalla – säteilemme valoamme syvälle tuon kärsimyksen ytimeen, jotta se voi sitten mennä viisauteen.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Riittää jo tämä kärsimys ja surullisuus planeetalla. Riittää.
Miten pääsemme siihen? Sillä ei ole oikeasti merkitystä, mutta sen on aika muuttua. Se on kenties suurin – en halua kutsua sitä tehtäväksi – suurin tietoisuus teille, jotka jäätte planeetalle oivaltaneina mestareina. Emme taistele kärsimystä vastaan. Säteilemme vain suurta valoa siihen. Ja kun säteilemme tuota valoa siihen, se paljastuu. Ja kun se paljastuu, tämä aiheuttaa myllerrystä – paljon myllerrystä ja kaaosta – mutta lopulta se tulee viisauteen.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
(Tauko)
Adamuksen suurin ärsytys
Mm. Rakas Linda, tiedätkö, mikä todella ärsyttää minua, jokin mitä shaumbrat sanovat koko ajan ja mikä todella ärsyttää minua? Tiedätkö, mikä se on?
LINDA: Mikä?
ADAMUS: "En tiedä."
LINDA: Mitä tarkoitat? Mitä tarkoitat, että "en tiedä"?
ADAMUS: "En tiedä." Kysyin, mikä todella ärsyttää minua – yksi asioista joita shaumbrat, monet shaumbrat, sanovat koko ajan – ja mikä se on?
LINDA: Mitä tarkoitat? Miksi kysyit? Jos sinä et tiedä, miksi kysyit?
ADAMUS: En tiedä. En tiedä (summerit ja sireenit alkavat soida äänekkäästi, ja Adamus naureskelee).
LINDA: Miksi?
ADAMUS: "En tiedä!"
LINDA: Ai jaa!
ADAMUS: Kyllä, "en tiedä" on se asia, joka ärsyttää minua ja jota shaumbrat sanovat koko aika.
LINDA: Aaa!
ADAMUS: Koska te todellakin tiedätte, ja se on koko tämän shoudin pointti (Adamus naureskelee). Voimmeko kuulla tuon summerin uudestaan? Tämä tulee, kun sanotte: "En tiedä" (autontorvien ääntä). Joo, se on tavallaan intialainen versio (nyt kuuluu summereita ja sireenejä). Joo, niin sitä pitää. Hyvä, hyvä (Adamus naureskelee, kun meteli jatkuu). Hyvä. Riittää jo. Riittää jo. Lopetetaan tämä.
"En tiedä." Se on kenties yksi myrkyllisimmistä asioista, jonka voitte sanoa itsellenne tai itsestänne. "En tiedä." Kun sanotte: "En tiedä", yhtäkkiä se luo pilven, verhon ympärillenne, ja se estää vastaukset, mahdollisuudet, ratkaisun. Se estää kaiken. "En tiedä" on erittäin vahvistava toteamus, ja jotkut teistä sanovat sen erittäin hyvin: "En tiedä. En tiedä. En tiedä!" (Adamus näyttelee eri tyyleillä) Sanotte sen erittäin hyvin. Se on ainoa kerta, kun teistä tulee vähän teatraalinen. "En tiedä!" ja se tekee minut hulluksi. Se on kuin kynsiä, pitkiä ja teräviä kynsiä, vedettäisiin liitutaulua pitkin, kun kuulen sen, koska fakta on, että te todellakin tiedätte. Te vain pelaatte tuota peliä nimeltään "En tiedä". Joo.
Meillä oli ennen yleisöä, nyt meillä on Linda yleisönä. Ainoa yleisömme jäsen.
LINDA: Voi, suuri paine. Yäk!
ADAMUS: Meillä oli ennen yleisöä täällä, ja oli tosi hauskaa, kun joku sanoi: "En tiedä", ja rakastin lähettää hänet vessaan – kymmeneksi minuutiksi vessaan yksin. Jotkut ihmiset pitivät siitä todella. Mutta jotkut pitivät sitä tylynä ja kostonhaluisena minulta. Ei lainkaan. Se oli yritys korostaa, että tämä "en tiedä" on hyvin, hyvin myrkyllinen, koska te todellakin tiedätte ja se on vain peliä, jota pelaatte itsenne kanssa joka päivä.
Siitä on eri versioita. Se on kuin "en ole varma" tai "en oikeasti halua tehdä päätöstä" tai "se ei ole minun vastuullani" tai kaikkia noita erilaisia tapoja sanoa sama asia – "en tiedä". Mutta fakta on, että te todellakin tiedätte, ja on aika päästä yli "en tiedä" -tilanteista. Kun saamme yleisön takaisin tänne – oi-oi-oi! – ja odotan sitä, koska laitamme heitä varten erityisen "en tiedä" -tuolin tänne eteen.
LINDA: Ai!
ADAMUS: Kenties nurkkaan. Täällä ei ole oikeastaan nurkkaa, mutta etsimme "en tiedä" -tuolin. Ja tavallaan se on, kuin lähettäisitte pienen lapsen nurkkaan, hiljentymään tai jotain. Meille tulee tuo "en tiedä" -tuoli, ja jokaisen joka sanoo sen, täytyy käyttää sitä hattua.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Sitä hattua. Haluaisin antaa teille esimerkin, koska se ei ole ainoastaan näitä live-shoudeja varten. Se tapahtuu joka kerta, kun saan jonkun teistä kiinni sanomasta: "En tiedä" tai jonkin version siitä. Silloin tämä tapahtuu. Kutsun vapaaehtoisen tänne eteen esittämään tämän meille. Siis Gaelon, tulisitko tänne eteen, kiitos?
LINDA: Ai, hän on vapaaehtoisesi?
ADAMUS: No, hän ottaa Cauldren paikan.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Cauldre on niin kiireinen, ettei hän voi olla tuolissa täällä tekemässä valo- ja äänitestejä, joten Gaelon on tottunut istumaan isossa tuolissa täällä. Gaelon Tinder, hänen äitinsä on tietysti Jean Tinder. Ole hyvä. Kyllä, tule tänne eteen ja istu isoon tuoliin. Ota pois maski. En voi saada covidia – olen kummitus (Adamus naureskelee). Hyvä, hyvä. (Gaelon tulee eteen)
Siis istu alas, ole hyvä. Hermostuttaako tämä sinua vähän?
GAELON: Kyllä.
ADAMUS: Tiesitkö tulevasi tänne?
GAELON: En! (Naureskellen)
ADAMUS: Et. Melkoinen yllätys, eikö vain?
Mitä siis tapahtuu? Sanotaanpa, että sinä ja minä käymme keskustelua shoudissa, jonka vielä teemme, ja minä sanon jotain: "Mikä on seuraava iso asia, joka tulee elämääsi, Gaelon?", ja sinä sanot …
GAELON: En tiedä (Linda haukkoo henkeään).
ADAMUS: Ja minä sanon: "Mitä??!!" Ja kello soi … (tauko) kello soi. Meidän täytyy antaa lisää kahvia heille tuolla takana. Kahvista puheen ollen, Kerri!
KERRI: Ai!
ADAMUS: En ole saanut kahviani. Olen jäkättänyt täällä 45 pitkää minuuttia. Ei kahvia. Siinäpä vasta kärsimystä! Kärsin, koska he ovat unohtaneet yksinkertaiset asiat, kuten yksinkertaisen kahvikupposen. Olisi luullut, että hän olisi oivaltanut sen oitis, mutta hän istuu tuolla toisessa pöydässä: "En tiedä. En tiedä. En uskonut sinun haluavan sellaista, Adamus. Pyydät …"
Ei, vaan tunnet sitä. Menet mielen ja tietojen ulkopuolelle, ja oivallat: "Ai, Adamus rakastaisi kupillista kahvia nyt." Missä olimmekaan?
GAELON: En tiedä.
ADAMUS: Hyvä (he naureskelevat). Ja kun sanot sen ja kellot soivat … (rauhallista musiikkia hetken). Mikä helvetin kello se muka oli?! Ja kello … (autontorvien tööttäämistä) … joo, okei (hälytyskellot soivat). Se on … hyvä. Ja kello soi, ja sitten Linda ja minä katsomme … (monia eri summereita ja ääniä tulee jatkuvasti) Kuka … Mitä täällä oikein tapahtuu?
LINDA: Sinulla pitäisi olla kai valtikkasi tässä.
ADAMUS: Minun mikä?
LINDA: Valtikka.
ADAMUS: Se on minun valtikkani. Ei, tämä on vain osa näytöstä (kuiskaten).
LINDA: (kuiskaten) Okei.
ADAMUS: Okei, vaikkei Gaelon tiennyt sitä. Ja sitten yhtäkkiä olen järkyttynyt, kun joku sanoo: "En tiedä." Kun joku sanoo: "En tiedä", voin nähdä, että yhtäkkiä hänen ympärilleen tulee verho, joka estää häntä näkemästä kaikkia mahdollisuuksiaan, ja sitten olette "En tiedä" -maassa. Olette tavallaan pienessä kuplassa. Ette voi nähdä, mitä ympärillänne todellisuudessa on. "No, en tiedä", ja yhtäkkiä te ette tiedä. Muututte uskomattoman intuitiivisesta olennosta "en tiedä" -olennoksi. Ja sitten Linda tekee jotain. Anna palaa, Linda.
LINDA: Ai jaa, ai jaa! Tämä on se aika …
ADAMUS: Linda, tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä tässä?
LINDA: No helvetti, en! (Naureskellen)
ADAMUS: Ei, "en tiedä." (He naureskelevat) Linda tuo yhtäkkiä tämän kauniin luomuksen (Linda laittaa Gaelonin päähän hippalakin), jonka on ideoinut Cauldre ja toteuttanut ja ommellut Jean Tinder, sinun äitisi, ja päässäsi on "tiedän paremmin" -hattu. Otetaanpa kuva siitä, "tiedän paremmin" -hatusta. (Linda taputtaa) Kiva lähikuva. Hyvä. Ja käännä päätäsi vähän, jotta kamera näkee sinut, tai vielä parempi, liikuttakaa kameraa. Okei, "tiedän paremmin".
LINDA: Niin sitä pitää.
ADAMUS: Kiitos, kiitos, kiitos. "Tiedän paremmin" -lauseella on monia merkityksiä. Ensinnäkin: "Tiedän parempaa. Tiedän paljon, ja tiedän paremmin, kuin että sanoisin "en tiedä"." Meidän täytyy ehkä saada paljon näitä hattuja, ja meidän pitäisi teettää niitä. Joku laittaa sen listalleen. Kuka on vastuussa siitä? "En tiedä" (ivallisella äänellä). Joku laittaa sen listalleen. Teetämme paljon noita hattuja, ompelemme, kirjailemme, ja sitten jaamme niitä. Mutta luulen, että se näyttäisi paremmalta …
LINDA: Adamus, kuka sellaisen haluaisi?!
ADAMUS: En tiedä.
LINDA: Se on rangaistus. Voi ei!! (Linda nauraa)
ADAMUS: Tein sen tarkoituksella (kellot ja summerit alkavat soida, ja Adamus naureskelee).
LINDA: (jatkaen nauramista) Ole hyvä! (Hän laittaa hatun Adamuksen päähän peittäen silmät ja jatkaa nauramista, kellojen ja summereiden soidessa edelleen)
ADAMUS: Tein sen tarkoituksella, Linda. Sinä tiedät sen! Kiitos, Gaelon, esittelemisestä, mallina olemisesta uudelle "en tiedä" -hatulle.
GAELON: Se oli ilo.
ADAMUS: Se näyttää vähän aasin/typeryksen hatulta. Mietin, pitäisikö sen näyttää enemmän velhon hatulta, lierin kera. Luulen, että Jean oli alussa ehdottanut sitä. Kiitos kahvista, Kerri. Kiitos.
KERRI: Totta kai.
ADAMUS: (Hän ottaa huikan jotain muuta, kun Linda tuo kahvin) Aaa! Ooo!
LINDA: Ole hyvä.
ADAMUS: Tämä ei ole kahvia. Tämä on …
KERRI: Minä en tehnyt sitä!
LINDA: Se on kombuchaa.
ADAMUS: Luulen tämän olevan … Ai, kombuchaa (Adamus naureskelee). Luulin sitä virtsaksi rypäleestä.
Joka tapauksessa, rakkaat shaumbrat, "En tiedä. En tiedä" – en halua kuulla sitä enää, koska te todellakin tiedätte. Fakta on, että te tiedätte kaiken. Ette vain tiedä, että tiedätte.
Rakkaus
Aletaanpa tuoda tätä yhteen. Tämä on ystävänpäivän shoudimme. Näettekö kaikki nämä sydämet? Jos teidän täytyi kysyä itseltänne: "Miksi siellä on kaikkia noita sydämiä ja ruusuja tänään? En tiedä." Koska on ystävänpäivä kahdeksan päivän päästä. Sen vuoksi.
Ystävänpäivä (suom. huom. englanniksi "Valentinuksen päivä") on rakkauden juhlaa, vaikka Pyhä Valentinus oli marttyyri. Tajuatteko? Hän kärsi, ja jollain tavalla se muuttui rakkauden juhlaksi. Se on todella outoa. Ihmettelen, miksi sitä tehdään.
Linda, sinun pitäisi sanoa: "En tiedä." Tule takaisin tänne eteen. En pure sinua.
LINDA: Se on vastoin uskontoani. En voi sanoa sitä.
ADAMUS: Okei. Linda ei siis sano sitä enää. Se on hyvä asia. Hän oppii.
Pyhä Valentinus oli marttyyri noin vuonna 269 jKr., ja kuitenkin se muutettiin rakkauden juhlaksi. Miten se tapahtui, en tiedä. Siis ystävänpäivässämme on kyse nyt rakkaudesta, ja se on aikaa, jolloin nuoret rakastavaiset ja ihmiset tekevät rakkaudentekoja, antavat kukkia. Annan nämä sinulle, Linda, koska rakastan sinua (osoittaen isoa ruusukimppua pöydällä). Tämä ovat sinun tämän …
LINDA: Voi, kiitos.
ADAMUS: … shoudin jälkeen.
LINDA: Miten huomaavainen oletkaan.
ADAMUS: Rakkaus. Mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? "En tiedä." (Pilkkaavalla äänellä, ja he naureskelevat) Ette tiedä, miten monta kertaa olen kuullut sen. Jos minulla on pieni ongelma tässä, jos kenties reagoin jollain tavalla siihen, niin syynä on, että olen kuullut sen hyvin monta kertaa teiltä kaikilta.
Nimittäin kun kutsutte minua yöllä ja tulen alas vierailulle ja juttelemme ja esitätte minulle kaikenlaisia kysymyksiä, tyypillinen vastaukseni on: "Mikä on vastaus? Mitä sinä ajattelet?"
"En tiedä. Sen vuoksi kutsuin sinua."
Mutta en aio antaa teille vastausta. Muistatan teille, että teillä on nuo vastaukset, mutta sillä hetkellä kun sanotte: "En tiedä! Minulla ei ole aavistustakaan, en tiedä", minun täytyy perääntyä. Minun täytyy antaa teidän olla tuossa tulehtuneessa kylvyssä, jossa olette "en tiedä" -vastaustenne kanssa. En voi tehdä mitään. En voi antaa teille vastausta, ja te intätte: "En tiedä", joten istumme vain siinä ja puhumme jonkin aikaa typeristä asioista, koska emme pääse varsinaiseen aiheeseen. "En tiedä" -vastaukset ovat myrkyllisiä tässä kohtaa kehitystänne, mestaruuttanne. Ne ovat myrkyllisiä.
Palataanpa rakkausaiheeseen. Mitä rakkaus on?
Mitä rakkaus on? Se on tunne. Se on tunne, ja se on aisti. Kirjaimellisesti se on aisti. Se on nyt enkeliaisti. Se ei ollut ennen. Rakkautta ei ennen ollut missään, ennen kun ihmiset loivat sen. Sitten se kohosi uudeksi aistiksi, loppujen lopuksi kaikkien enkelien koettavaksi. Mutta mitä rakkaus on?
Kun teimme rakkaudesta virallisesti aistin, muiden 200.000+ aistin lisäksi, meillä oli tavallaan kokoontuminen, tapaaminen ja joku sanoi: "Ehdotan rakkautta yhdeksi enkeliaistiksi."
Oli paljon muminaa ja keskustelua ja lopulta joku salin toisesta päästä sanoi: "No, mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on?" ja huone hiljentyi. Kaikki hiljentyivät, koska useimmat enkeliolennot eivät olleet koskaan tunteneet rakkautta, he eivät tienneet mitään rakkaudesta.
Niinpä he sanoivat: "Kutsutaan tänne joku ihminen. Tuodaan ihminen kokoontumiseemme, ihminen joka on kokenut rakkauden, ja laitetaan hänet kuvailemaan rakkaus, jotta voimme äänestää, tuleeko siitä uusi virallinen aisti, enkeliaisti." Niinpä mentiin hakemaan ihmistä. Hänet tapettiin – tarkoitan, että hänet voitiin tuoda sinne saakka, mutta loppujen lopuksi sillä ei ollut merkitystä. Mutta he toivat huoneeseen ihmisen ja sanoivat: "Hei, Casanova, mitä rakkaus on?"
Ja Casanova ajatteli hetken, hänkin oli teatraalinen, ja sanoi: "Rakkaus. En voi kertoa teille rakkaudesta, ennen kuin olette kokeneet sen. Ja olen kokenut sen 5.000 kertaa ja enemmän, mutten voi kertoa teille rakkaudesta. Se ei ole kehon eroottisia tunteita ja aistimuksellisia tunteita. Ne eivät ole rakkautta. Se ovat reaktio rakkauteen. Mutta mitä rakkaus on? Mitä rakkaus on? Sitä on vaikea selittää, kun joku ei ole koskaan kokenut sitä, mutta voin kertoa teille, että rakkaus on tähän mennessä suurin kaikista aisteista, joka teillä on koskaan ollut. Mutta teidän täytyy mennä Maahan kokemaan rakkaus, ja sitten kun olette tehneet sen ja kun sydämenne on avautunut rakkaudelle ja edes kerran rakkaus on hylännyt sen, voimme puhu tästä kaikkein suurimmasta aistista."
Koko salissa enkelikasvoilla oli tuo ilme: "Mitä helv- … hän juuri sanoi? Mitä?!" Mutta äänestettiin joka tapauksessa, ja tietysti kannustin – kuten minä teen – heitä kaikkia äänestämään. Sanoin: "Oikeasti, luottakaa minuun. Yhtenä päivänä tekin menette Maahan, otatte ihmismuodon ja koette tämän rakkaudeksi kutsutun asian. Mutta Casanovan tapaan en voi kertoa teille siitä. En voi kuvata sitä. En voi määritellä sitä, mutta se on todellisempaa kuin Maan kivet, Maan vedet. Se on todellisempaa kuin linnut, jotka lentävät taivaalla. Se on todellisempaa kuin tulipalot, jota pyyhkäisevät mets- …" (puhuen vähän tunteellisesti) Innostun tässä vähän, mutta haluan olla hieman teatraalinen.
Rakkaus on hyvin, hyvin todellista. Kun kysytään rakkaudesta, useimmiten ihmiset vain pohtivat: "Rakkaus, hmm." Niitä joita on rakastanut. Sitä tunnetta, kun on rakastettu. Oli se sitten äitinne povella, tai tyttöystävänne povella, sillä ei ole merkitystä. Siinä oli kyse tuosta tunteesta … (Adamus naureskelee eläytyessään muisteluun) Vannon, että Kerri laittoi jotain kahviini, koska en ollut tällainen, ennen kuin aloin juoda kahvia.
KERRI: Minä laitoin.
LINDA: Jatka. Se mielenkiintoista.
ADAMUS: Siis rakkaus. Takaisin pointtiin. Rakkaus. Kyllä, mitä rakkaus on? Silloin alatte tavallisesti tuntea noita rakkauden aikoja. Aah, rakkauden mahtavuutta, tai rakkauksia joita teillä tällä hetkellä on. Mutta kun yrittää kuvata sitä, melkein kuin tekisi karhunpalveluksen sille. Kun yrittää määritellä sen, yrittää kuin laittaa sen pulloon ja vangita sen. Rakkaus tulee sydämestä.
Linda, miksi luulet, että rakkaus liitetään sydämeen?
LINDA: Koska kyse ei ole aivoista.
ADAMUS: Se on hyvä vastaus. Luulin, että hän sanoisi: "En tiedä." Hän oppii paremmaksi.
Se ei tule aivoista. Se on itse asiassa erittäin hyvä vastaus. Siis se ei tule päästä. Se tulee sydämestä, ja sydän on se astia, joka … No, kun olette rakastanut, ettekö tunne sen sydämessänne? Jotkut teistä tuntevat sen vatsassaan, mutta ette tunne rakkautta oikeastaan aivoissa, ettehän? Se on sydämessä. Se on paikka, jossa elämänrytmi tapahtuu, eri tavalla kuin missään muussa olemuksenne paikassa. Tuo sydämen sykkiminen, tuo halu elää ja kokea. Sydän ei luo tuota halua, mutta sydän reagoi tuohon haluun elää elämänrytmi. Sen vuoksi sydän.
Takaisin asiaan. Rakkaus on aistitunne, ja enkeliolennot tosiaankin äänestivät ja sanoivat: "Okei, hyväksymme rakkauden yhdeksi uudeksi aistiksi. Emme oikeastaan tiedä miksi, mutta ihmiset tuntuvat täysin ihastuneen siihen. Siis kyllä, tehdään se."
Rakkaus on aisti, eikä aistissa ole tietoa. Ei ole tietoa. Sen vuoksi ajatellessanne rakkautta, tunne valtaa teidät. Se ei ole tietoja poikaystävästä, joka teillä oli 28 vuotta sitten, ja montako kertaa suutelitte ja montako kertaa söitte hampurilaista yhdessä. Se ei ole tietoja, eihän? Ja se olisi tappio rakkaudelle, jos se olisi vain joukko tietoja. Rakkaus on tunne.
Se on aisti. Se menee kauas, kauas sen yli, mitä mieli voisi mitenkään käyttää sen määrittelemiseen. Ja sellaista kaiken elämän pitäisi olla.
Ihmisen päätöksenteko
Historia on joukko tietoja, jotka eivät yleensä pidä paikkaansa. Esimeriksi minun kuvani oli ystäväni kuva. Historia on monia tietoja, jotka eivät ole oikeita, mutta kuitenkin maailma tuntuu tarttuvan tietoihin nykyään. No, tämä johtuu siitä, että mieli ajattelee sillä tavalla. Onko sinulla se pieni kirjoitusjuttusi, Linda?
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Ai, hyvä. Pyydän häntä kiljoittamaan, siis kirjoittamaan – höh! – kijoittamaan muutaman sanan …
LINDA: Voi pojat.
ADAMUS: (naureskellen) … taululle. Pyydän häntä kirjoittamaan – se on Kuthumi, joka häiritsee. Pyydän häntä kirjoittamaan muutaman kohdan taululle tässä. Tällä tavalla ihmismieli ajattelee: tieto, tieto, tieto … tunne …
LINDA: Stop, stop, stop.
ADAMUS: … päätös.
LINDA: Kirjoitan ne takaperin (Adamus naureskelee).
ADAMUS: Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös. Se on kaava. Kyse ei ole siitä, että teillä on vain kolme tietoa, vaan on joukko tietoja, jotka johtavat sitten tunteeseen. Kaikki ihmispäätökset perustuvat tunteeseen. Tunne on päätöskohta, ja sitten lopulta teette jonkin päätöksen ja sanotte, että olitte todella älykäs tai käsittelitte paljon asioita, mutta se kaikki perustuu tunteeseen. Ja monet ovat haastaneet minut tässä menneisyydessä ja hävinneet tuon haasteen, koska jokainen ihmispäätös perustuu loppujen lopuksi tunteeseen.
Kyllä, keräätte tietoja, paljon tietoja, ja siinä mieli on työssään. Eikä mielessä ole mitään väärää, mutta tällä tavalla mieli toimii – se kerää tietoa. Ja sitten mieli arvioi tuon tiedon, eikä se oikeasti ymmärrä aitoja aisteja tai aistillisuutta tai aistimuksellisia tunteita, ja mieli arvioi sitä tunteen/emootion perusteella ja tekee sitten päätöksen. Ja sanoisin, että tuo päätös tehdään pimeässä tai ainakin harmaudessa, ilman todellisten aistien täyttä hyödyntämistä.
Olemme puhuneet tästä aiemmin, kyllä, mutta meidän on aika tehdä se. Olemme puhuneet siitä aiemmin tavallaan johdantona siihen, mitä teemme nyt – nyt menemme superaistimukselliseen elämiseen.
Palataanpa taaksepäin hetkeksi. Tieto, tieto, tunne, päätös.
Tuntekaa tätä hetki. Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja kuvitelkaa kanssani. Kuvitelkaa menevänne huoneeseen, joka on täysin pimeä. Täysin pimeä. Ette tiedä mitään tuosta huoneesta, ennen kuin avaatte oven, menette sisään ja suljette oven perässänne. On täysin pimeää. Siellä ei ole mitään. Välittömästi mieli alkaa rajoittuneiden fyysisten aistiensa avulla etsiä tietoja. "Onko lattia kylmä? Onko se kiveä vai onko siinä matto?" Tieto, tieto, tieto.
Ja sitten huudatte täydelliseen pimeyteen. Ette näe mitään, ja huudatte täydelliseen pimeyteen, kaikuuko siellä, mikä auttaa teitä määrittelemään huoneen kokoa, koska ette tiedä mitään tuosta huoneesta – kokoa, korkeutta, kalusteita, mitään. Voisitte kaiken tietämänne perusteella kävellä pari metriä ja pudota syvään kuoppaan, joka on täynnä alligaattoreita. Alatte kerätä tietoa. Vihellätte vähän, ja yritätte saada silmänne sopeutumaan toivoen, että vähän valoa tulisi pimeyden läpi auttamaan teitä määrittelemisessä.
Keräätte tässä nyt tietoa, tietoa, tietoa, tietoa. Ja nyt tulette kohtaan, ettei ole melkein ollenkaan tietoa. Tiedätte vain, että kävelitte ovesta ja jokin imee äänen, joten ei ole kaikua, mutta se ei silti auta teitä määrittelemään huoneen kokoa tai luonnetta. Ette ole kompastuneet mihinkään vielä, joten ette tiedä edes, onko siinä kalusteita tai seiniä tai mitään muuta. Tietoa, tietoa, tietoa, tietoa.
Ja nyt teette tunnepäätöksen: "Olen vaarassa." Heh! Sillä tavalla mieli toimii: "Olen vaarassa." Se on tunnereaktio – "Olen vaarassa" – ja kenties te olette, kenties te ette ole, mutta sen nämä tiedot auttavat tunteita määrittämään.
Ja nyt on päätöksen aika, koska tunteet ovat sanoneet: "Vaara, täällä on mahdollisesti suuri vaara. Sinun ei pitäisi olla tässä paikassa", ja päätös on: "Juokse helvetisti. Yritä löytää tuo ovi, josta tulit sisään. Toivottavasti et ole liikkunut kovin kauas tuosta ovesta", ja todellisuudessa ette ole liikkuneet juuri lainkaan tuon oven luota, koska tietoa kerätessänne ja tunnepäätöstä tehdessänne pelkäätte mennä yhtään pidemmälle.
Mutta mitä jos tuo huone sisältäisi jumaluutenne? Mielenne ei pystynyt vain ymmärtämään jumaluutta, koska sillä ei ole mitään aiempaa kokemusta siitä. Se ei tiedä, miltä etsiä. Se ei tiedä, miten käytetään tietoja havaitakseen yhtään jumaluutta. Mitä jos tämä huone olisi täynnä jumaluuttanne, mutta nyt olette tehneet päätöksen juosta, toivoen, että löydätte tuon oven, koska pelkäätte, mitä voisi tulla?
Tämä on tyypillinen ihmisen ajattelutapa. Olen tietysti yksinkertaistanut ja supistanut sitä, ja jotkut protestoivat, että olen tehnyt siitä aivan liian yksinkertaista, mutta ei, näin se todellisuudessa toimii. Teillä on se ruudulla. Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös, ja menette tällä tavalla elämästä ja jokaisesta päivästä läpi. Ja kun kohtaatte pimeitä huoneita – vertauskuva jostain uudesta elämässänne – päätös on tavallisesti juosta tai ainakin pidätellä, tai toinen usein tehty päätös on: "Hankitaan lisää tietoa. Seistään tässä vain jonkin aikaa ja katsotaan, tapahtuuko jotain", mutta pitäen toista kättä kiinni ovessa, jotta voisitte poistua mahdollisimman nopeasti. On aika mennä sen yli.
Tässä huoneessa – tässä huoneessa joka edustaa monia uusia tilaisuuksia, jumaluuttanne, energiaanne ja kaikkia mahdollisuuksianne – pysähdytte nyt. Lopetatte pakkomielteisen tietojen keräämisen ja tartutte valtikkaanne – ei aseena, ei vastauksena, vaan muistutuksena, että te todellakin tiedätte. Te todellakin tiedätte.
Jos pysähtyisimme nyt tähän. Seisotte pimeässä huoneessa kerättyänne jo kenties satoja tietoja ja tunnereaktionne on pelko, ettekä ole kenties tehneet vielä päätöstä, ja tulen luoksenne ja sanon: "Mitä siis aiot tehdä?" Te sanotte: "En tiedä", ja minä läimäisen teitä todella kovaa, todella kovaa. Kaadan teidät perseellenne lattialle, ja oivallatte, että lattia on melko kova. Se on uusi tieto: älä kaadu lattialle enää niin usein." Sitten heitän teidät seinää vasten, ja oivallatte, että seinäkin on todella kova. Ja … lasken leikkiä! Mmm, kenties en kovin paljon.
Tuossa kohtaa ette sano: "En tiedä." Kun tulen luoksenne ja sanon: "Mitä aiot tehdä nyt? Olet tässä pimeässä huoneessa. Sinulla ei ole aavistustakaan, mikä se on. Olet peloissasi. Pissasit housuusi, kun olit niin peloissasi. Mitä aiot tehdä?" Sanotte: "Tartun tuohon valtikkaan nyt, ennen kuin teen jotain muuta pahaa (Adamus naureskelee). Tartun tuohon valtikkaan, ja tuo valtikka näyttää minulle tien." Ja pääsette pois mielestänne. Lakkaatte ajattelemasta. Olette tietoinen tunteistanne, mutta ne eivät muserra teitä. Ja hillitsette nyt itsenne tekemästä ihmispäätöstä, joka perustuu tietoon, tietoon, tietoon.
Pidätte kädessä tuota valtikkaa, ja annatte sen nyt kuljettaa teidät mahdollisuuksiin, omaan energiaanne. Ja kun pääsette mahdollisuuksiinne, kyse ei ole siitä, että siellä on vastaus – ei "se vastaus". Siellä on kaikki vastaukset, kaikki mahdollisuudet, ja teidät vedetään välittömästi siihen mahdollisuuteen, joka sisältää teille ns. suurinta tyydytystä, aistillisuutta, vähiten kärsimystä, vähiten vastarintaa.
Teidät opastetaan automaattisesti siihen. Älkää kyseenalaistako sitä koskaan. Ei koskaan, koskaan, koskaan! Älkää kyseenlaistako sitä, että teidät ohjataan automaattisesti korkeimpaan potentiaalin teidän kannaltanne. Ei planeetan kannalta, ei kenenkään muun kannalta, ei äitinne kannalta, ei koiranne kannalta, vaan teidän kannaltanne. Älkää kyseenalaistako, koska se on mielen toimintaa. Se on mielen tekemää horjuttamista. Ei ole aika, ei ole paikka tuolle kyseenalaistamiselle. Se vaatii valtavaa luottamusta – ei oikeasti. Heh! Ei, itse asiassa ei vaadi. Se on väärinkäsitys: "Voi, se on valtava luottamus." Ei, ei ole. Tämä kaikki on teidän. Se kaikki on teidän energiaanne. Se kaikki on teidän mahdollisuuksianne, teidän vastuksianne. Se ei ole henkioppaat. Voi, voi, voi! Ei mitään sellaista. Se olette te ja annatte itsenne kuljetettavan tai saatettavan kaikkiin mahdollisuuksiinne – tietoisuuteen.
Ja kun pidätte kiinni valtikasta – joka on vain muistutus – kun pidätte kiinni valtikasta, se vie teidät noiden monien, monien "en tiedä" -kerrosten läpi, joita laitoitte siihen menneisyydessä. Se leikkaa suoraa tuon verhon läpi ja vie teidät vastaukseen. Ja sitten suu kiinni. Suu kiinni. Sanon näin, koska ihmismielellä on suurta taipumusta alkaa pyöritellä, olla pakkomielteinen, esittää kysymyksiä, olla huolissaan, pelätä ja sanoa: "No, meidän on parasta kerätä lisää tietoja, tutkia enemmän ja yrittää selvittää, ja sitten meidän täytyy vain istuutua tasapainottamaan nämä mahdollisuudet ja se, mikä on hyvää ja huonoa. Sitten meidän täytyy arv- …" Suu kiinni! Olette omassa energiassanne, ja tuo energia ei koskaan, ei koskaan toimi teitä vastaan. Se ei koskaan toimi teitä vastaan.
Ja sitten olette tässä pimeydessä, tässä tyhjyydessä, ja kyllä, hetken aikaa mieli hyppää mukaan ja sanoo: "Mitäää tämä on? Tämä on vain iso ja pimeä kuilu, ja kuiluhirviö syö minut." Ja jokseenkin tuolla hetkellä, kun olette nousseet "tieto, tieto, tieto, tunne" -menettelyn yli, yhtäkkiä on tietämys, ja sanotte tavallaan: "Hemmetti! Tiesin sen! Hemmetti! Olen aina tiennyt sen! Miksi pönttöilin kaiken tuon mielen "tieto, tieto, tieto, tunne" -jutun kanssa?"
Ja sitten tuolla hetkellä, kun ajattelette niin, tuolla hetkellä kun esitätte tuon kysymyksen, olette omassa energiassanne. Ja tulee vastaus: "Koska halusit tehdä niin, koska luulit, että homma toimii niin". Ja sitten ajattelette itseksenne: "Mietin, voinko koskaan päästä sen yli", ja vastaus on heti siinä, tuo tietäminen: "No ehdottomasti, ääliö." Tarkoitan, että siinä oma energianne puhuu teille, ja se puhuu teille tuolla tavalla joskus. Se sanoo: "Joo, meidän täytyy mennä takaisin siihen."
Lakatkaa ajattelemasta sitä. Lakatkaa huolehtimasta siitä. Te olette siinä. Pitäkää tuota valtikkaa. Se vie teidät suoraan energianne keskelle, joka on kaikki mahdollisuutenne, ja se mahdollisuus joka haluaa palvella teitä eniten ja suurimmassa ilossa, on se, josta tulette tietoiseksi välittömästi. Perimmiltään tulette tietoiseksi kaikista muistakin mahdollisuuksista, mutta sanotte: "Mitä, ei kovin kiinnostavia, koska ne ovat kärsimistä. Ne vievät liian pitkään. Ne – en tiedä, mitä helvettiä ne ovat. Mutta, kyllä, haluan tämän joka on iloa ja vaivattomuutta, eikä enää kärsimistä." Ei enää kärsimistä.
Vedetäänpä syvään henkeä, rakkaat shaumbrat. Kyllä, pidän hauskaa tänään.
Hyvin pitkään on toimittu tällä vanhalla tyylillä, hyvin lineaarisella "tieto, tieto, tieto, tunteet" -tyylillä. Ja aina silloin tällöin päätös, mutta usein "en tiedä". Nimittäin esitätte näitä kysymyksiä joskus: "Mitä minun pitäisi tehdä? Mihin minun pitäisi muuttaa? Pitäisikö minun etsiä rakastaja? Kuka minä olen? Miten pitkään elän? Mitä minun tarvitsee tehdä huolehtiakseni terveydestäni?" Sitten yritätte saada tietoja. Menette internetiin. Etsitte. Tutkitte. Lopettakaa se! En sano, että tutkiminen on huono asia, mutta elämänne suurissa kysymyksissä, mihin menette seuraavaksi, mitä teette, miten nujerratte jonkin fyysisen ongelman, miten sallitte terveyden elämäänne, kaikissa näissä asioissa lopettakaa "tieto, tieto, tieto, tunne", koska suuri osa siinä on päätöksiä, jotka perustuvat tunteeseen, ja tuo tunne on yleensä pelko tai puute tai kärsimys.
Ei mikään ihme, että jatkatte saman asian toistamista saman kärsimyksen kera, saman lopputuloksen kera koko ajan. Mennään sen yli. Pitäkää tuota valtikkaa, ja antakaa sen viedä teidät omaan energiaanne, jossa kaikki vastaukset ovat ja jossa se vastaus, jossa on suurinta iloa ja suurinta armollisuutta, on itsestään selvä teille, hyvin selkeä teille. Se ei tule teille sanoen: "No, en ole varma, valitsenko tämän vai tuon." Se on hyvin selvä, ja se iskee teihin kuin iso tietäminen.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.
On aika, että muutamme sitä tapaa, on aika, että te muutatte sitä tapaa, jolla saatte asioihin vastauksen, ja tulette aitoihin ja todellisiin päätöksiin elämässänne. On aika, että avaudumme kaikille mahdollisuuksille. Ja ne ovat siinä, ja se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa, sulkea suunsa ja pysäyttää mielen pakkomielteisyys. Se vie teidät suoraan omaan energiaanne, ja mitä hiljempaa olette muutaman hetken – muutaman kallisarvoisen hetken – teille näytetään, että tuossa isossa pimeässä huoneessa, johon juuri astuitte, mikä on symboli kenties jostain kysymyksestä elämässänne, on vastaus. Tuossa suuressa pimeässä huoneessa vastaus on aivan siinä, jos olette hiljaa hetken, lakkaatte yrittämästä kerätä tietoja, ettekä mene tunnepäätöksiin.
Sinä tiedät jo -merabh
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, laitetaan vähän musiikkia ja tehdään nyt tämä merabhin myötä.
(Musiikki alkaa)
Te tiedätte jo. Te tiedätte jo. Sen vuoksi on loukkaavaa, kun sanotte sellaisia asioita kuin "en tiedä", koska sitä tulee todellisuuttanne.
Sanotte: "En tiedä" – (läts!) – ja energia antaa teille sen. Laitatte todellisuudessa verhon ympärillenne, ja sitten te ette tiedä, te ette ala tietää ettekä te voi tietää.
Sen sijaan, että sanotte: "En tiedä" – antaisitko minulle tuon hatun, Linda? ("Tiedän paremmin" -hattu)
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Tuon "en tiedä" -vastauksen sijasta, te tosiaankin tiedätte (Linda antaa hatun hänelle), ja tiedätte paremmin kuin kukaan muu.
Huomaat, etten laita sitä päähäni (Adamus naureskelee). En halua sotkea Cauldren ohenevia hiuksia (Adamus nauraa). Pyh!
LINDA: Äh!
ADAMUS: Pyh! Kuthumi opettaa minulle huumoria.
LINDA: Äh!
ADAMUS: En ole vielä täydellinen siinä! Kyllä, minä olen.
Tiedän paremmin. Tiedän paremmin, kuin sanoakseni: "En tiedä."
"En tiedä" on myrkyllinen.
Tiedän paremmin kuin kukaan muu sen, mikä on hyvä minulle.
Tiedän paremmin, kuin vain kerätäkseni tietoja ja yrittääkseni tehdä päätöksen niiden perusteella. Tiedot ovat mielenkiintoisia, ja ne ovat ok joissain tapauksissa, mutta eivät siinä, mihin elämänne menee. Tiedot ovat ok sen ymmärtämisessä, miten käynnistätte astianpesukoneenne. Sitä varten tiedot ovat – asianpesukoneenne käynnistämiseen. Jotkut teistä eivät ole vielä saaneet selville sitä. Se on ok. Pääsette siihen.
Tietoja ei ole tarkoitettu pyörittämään elämää, ja elämä kulkee sitä reittiä tällä hetkellä. Enemmän ja enemmän tietoja.
Tietokoneet. Paljon tietoja, triljoonia tietoja joka nanosekunti. Se ei tee elämää. Se ei avaa sydäntä ja tuo rakkautta ja täyttymystä.
Tiedot – joukko tietoja – eivät mahdollista terveitä päätöksiä, koska jos käytätte tietoja yrittäessänne tehdä päätöksiä elämästänne, onnellisuudestanne ja täysivaltaisuudestanne, nuo tiedot pyytävät vain lisää tietoja, ja sitten taas nuo tiedot pyytävät lisää tietoja, ettekä pääse koskaan omaan energiaanne.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä.
Se on niin yksinkertaista, kuin pitää kädessään tuota valtikkaa – se on teidän, se on muistutus – ja antaa sen valaista tuon pimeän huoneen.
Voisitte etsiä koko elämän ajan tuossa pimeässä huoneessa ja yrittää kerätä tarpeeksi tietoja määrittääksenne, miltä se näyttää ja mistä se koostuu, ja silloinkaan se ei ole täsmällistä, aivan kuten historia ei ole oikeasti täsmällistä. Se on joukko tietoja. Siinä on totuutta, kyllä, mutta se ei ole oikeasti täsmällistä.
Havaintonne itsestä perustuu moniin tietoihin. Kutsutte sitä menneisyydeksenne, eikä se ole oikeasti, kuka olette. Se perustuu myös moniin tunnepäätöksiin, jotka jäävät vajaaksi todellisesta potentiaalistanne.
Te tiedätte paremmin. Kaikki vastaukset ovat siinä.
Tehdäänpä tämä. Ohitetaan perinteinen tapa tehdä valintoja ja päätöksiä, perinteinen tapa ymmärtää todellisuutta.
Pitäkää kiinni tuosta valtikasta, ja antakaa sen viedä teidät mahdollisuuskenttiinne. Nuo kentät näyttävät jatkuvan ja jatkuvan. Kauniita, kauniita mahdollisuuskenttiä, tavallaan kuin mansikkapeltoja.
Ja sitten yksi marja, yksi hedelmä joka on todella sydämenne intohimo, tulee esiin, ja se on hyvin selvä, kaikkien muiden yläpuolella ja ulkopuolella. Lakatkaa ajattelemasta niin paljon. Lakatkaa sanomasta: "En tiedä."
Lakatkaa käyttämästä tietoja päästäksenne pois kaksinaisuudesta. Se ei toimi.
"Tieto, tieto, tieto, tunne, päätös" ei toimi.
On uskomaton todellisuus, johon olemme menossa, johon te olette menossa, ja se saattaa tuntua vähän pelottavalta ensin, koska olette hyvin tottuneita olemaan tieto-orientoituneita, tutkimaan asioita.
Menemme sen yli, todelliseen superaistimuksellisuuteen, tai haluan kutsua sitä superaistillisuudeksi. Siinä ei ole tietoja. Se on tavallaan kuin rakkaus. On vaikea yrittää kuvata sitä. Sama pätee siihen, mihin olemme menossa, eikä se ole loogista, ja tämä on hyvä asia. Se ei ole rajoittunutta.
Siis, rakkaat shaumbrat, käytetään tämä tilaisuus juhlia rakkauden päivää, joka tulee pian, 14.2. Käytetään tämä tilaisuus nyt mennä todella yli tuosta vanhasta tavasta tehdä päätöksiä, hahmottaa itsenne ja maailma.
Mennään superaistimuksellisuuteen, enkä edes selitä, mitä se on. Ottakaa vain kiinni tuosta valtikasta. Se vie teidät sinne. Tiedän, että se vie. On taattua, että se vie.
Ottakaa kiinni tuosta valtikasta, on sitten kyse jostain päätöksestä elämässänne, havaintonne muuttamisesta omasta itsestänne tai suuremman havaintotavan saamisesta, on kyse sitten historianne ja menneisyytenne todellisesta ymmärtämisestä – sillä ei ole merkitystä, mitä se on – ja jättäkää nuo tiedot sellaisiin asioihin, kuin miten käynnistätte sähköhammasharjanne (naureskelua). Jotkut teistä kamppailevat edelleen sen kanssa. Jättäkää tiedot siihen, miten käytätte tietokonettanne.
Mutta teitä varten, sydäntänne ja hyvinvointianne varten, kun jäätte tälle planeetalle, on täysin uusi tapa hahmottaa todellisuus, mennä mahdollisuuksiinne, löytää todellisia vastauksia – vastauksia jotka eivät tule Jumalalta.
Nimittäin Jumala on vain tukku hemmetin tietoja. Kyllä, oikeasti on. Tarkoitan, että mitä raamattu on? Tietoja. Te ette koe Jumalaa kaikkien näiden tietojen perusteella, ja sitä tutkijat tekevät. He luulevat olevansa hemmetin fiksuja, mutta se tulee sydämestä, tuntemisesta, superaistimuksellisuudesta.
Siihen olemme menossa. Se ei ole pelottavaa.
Tuntekaa tätä suurta pimeää huonetta nyt. Tuntekaa sitä.
Sen sijaan, että käyttäisitte tuota vanhaa tapaa – tietoja ja sitten tunteita ja päätöksiä – seiskää nyt vain siinä valtikka kädessänne.
Kyllä, hetken ihminen voisi olla vähän peloissaan ja sanoa: "Ei ole muuta, kuin suuri pimeä huone. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä täällä on. Se voi olla petollinen." Sitten se häviää pois.
Kun olette uskollinen itsellenne, se häviää pois ja yhtäkkiä … Tuntekaa nyt, mitä tapahtuu.
Tuntekaa, mitä yhtäkkiä tapahtuu tuolle huoneelle, sallien itsenne, todellisen tietoisuutenne.
(Tauko)
Nimittäin on tuo hiljainen hetki, tuo ihmettelyn hetki, ja myös yritys täyttää tuo hiljaisuus. Ja kun vedätte pari kertaa syvään henkeä, muistatte: "Tiedän paremmin."
Vedätte pari kertaa syvään henkeä tuohon aitoon aistimuksellisuuteenne, ja oivallatte, että kaikki on aivan tässä.
Kaikki mitä haluatte tietää elämästänne, seuraavista siirroistanne, mahdollisuuksistanne, tilaisuuksistanne – kaikki on aivan tässä.
Oivaltamisenne on ollut aivan tässä, mutta kun sanoitte: "En tiedä, miten siihen päästään. En tiedä, milloin se tapahtuu", pysyitte pimeässä. Piditte valot sammuksissa.
Ei enää.
Ottakaa kiinni tuosta valtikasta ja oivaltakaa: "Tiedän paremmin."
Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, rakkaat shaumbrat.
Ja kiitos, että sallitte minun testata uutta huumoriani. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin (Linda taputtaa). Kiitos, taputuksia täällä. Kiitos. Mielestäni pärjäsin oikein hyvin. Minun täytyy mennä raportoimaan se Kuthumille. Hän kai lähettää minulle nyt laskun noista tunneista (Linda kikattaa). Niillä oli "rahat takaisin" -takuu, mutta minua ei haittaa maksaa hänelle, koska miten suuri lahja tämä on. Minun ei tarvitse olla huolissani, mistä raha tulee maksaakseni Kuthumille. Minun ei tarvitse sanoa: "En tiedä, mistä se tulee." Tiedän paremmin. Se on jo tässä (laittaen "tiedän paremmin" -hatun päähänsä).
Siis rakkaat shaumbrat, vedetään syvään henkeä. Palaamme ensi kuussa katsomaan eloisia kuvia minusta naisena entisissä elämissäni.
Tämän myötä, muistakaa, että kaikesta planeetan surullisuudesta ja hulluudesta huolimatta, loppujen lopuksi kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Kiitos, rakkaat shaumbrat (lähettäen lentosuukon). Hyvää ystävänpäiväkuukautta. Avatkaa sydän.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
16.1.2021 IHMISKUNNAN KYYNELEET
Kirjoittaja hammer » 18.02.2021 16:34
IHMISKUNNAN KYYNELEET
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
16.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Suom. huom. seuraava teksti on merabh, jonka Adamus antoi ProGnost 2021 -sessiossa. Voit hankkia siitä videon tai audion ilmaiseksi Crimson Circlen storesta tai katsella sen YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=8jmOONiUIpo). Siihen tulee myöhemmin myös suomenkielinen tekstitys. Alla johdantona tuotekuvaus CC:n storesta.
Syvä surullisuus tunkeutuu ihmiskuntaan, tunne lohduttomuudesta ja katumuksesta. Monet shaumbrat tuntevat sen, mutteivät ymmärrä miksi, ja luulevat, että heissä itsessään on jokin pielessä. Mutta tämä ahdistus tulee jostain paljon suuremmasta. Tässä syvässä harmittelussa Adamus Saint-Germain huomauttaa siitä väkivallasta, ahneudesta, köyhyydestä, kiduttamisesta ja raiskaamisesta, jota ihmiset ovat tehneet toisilleen, ja kysyy: "Mitä olemme tehneet, rakkaat enkelit?" Maata ei koskaan tarkoitettu kärsimyksen, riippuvuuksien ja tuskan paikaksi. On aika muuttaa nämä asiat – huolehtimalla ensin itsestämme ja sallimalla menneisyyden tulla viisaudeksi.
Tämä elegia vanhalle maailmallemme annettiin Adamuksen vuosittaisessa esityksessä, ProGnost 2021 (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html). Annettuaan korkean tason perspektiivin vaikuttavimmista suuntauksista planeetalla, hän puhui siitä syvästä surullisuudesta, jota monet ovat tunteneet jossain määrin. Tässä Koneiden ajassa, jota kutsuaan myös Kristus-ajaksi tai Lopun ajaksi (ja-ajaksi), hän muistuttaa meille, että julmuus maan päällä on loppujen lopuksi julmuutta itseään kohtaan. Sitten annettuaan selkeän polun kokemustemme uudelleenkirjoittamiseen tällä planeetalla, hän muistuttaa meille, että olemme täällä muuttamassa mahdollisuudet joksikin kauniiksi.
Mitä tulee tämän ratkaisun sallimiseen, niin Adamus sanoo: "Viisaus ei ole oikeutusta. Viisaus on viisautta. Emme valitse puolta, menemme pelkästään lopun aikaan (ja-aikaan)."
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.
Tämän session koko energian kokemiseksi on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen (https://store.crimsoncircle.com/tears-of-humanity.html) lukeissasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä.
ADAMUS: Haluaisin puhua nyt vähän näistä ihmiskunnan kyynelistä.
Se alkoi todella tulla pintaan noin vuosi sitten, ja kaikki se tavallaan liittyi koronavirukseen.
Mutta sanoisin, että se on tullut pintaan erityisesti kahtena viime kuukautena.
Suurta surullisuutta. Suurta surullisuutta.
Uskallan sanoa, että kaikki ihmiset tuntevat sen jossain määrin. Useimmat eivät vain tiedä, mitä se oikeasti on. Ja se on surullisuutta, erityisesti koska kun teidän matkanne tällä planeetalla tulee loppuun, ja pian sen jälkeen muut alkavat mennä viimeiseen inkarnaatioonsa, he alkavat käsittää, että on monia asioita, joita tehtiin ja joita ei olisi tarvinnut tehdä.
Sotia. Miksi? Miksi sotia?
Oli sotia jo, ennen kuin ihmisiä tuli tälle planeetalle. Ei samantyyppisiä sotia, mutta oli taisteluja kosmisissa ulottuvuuksissa, energian varastamista. Mutta sodat täällä maan päällä olivat hyvin todellisia, hyvin eläviä ja hyvin tuhoisia.
Sotia – hyvin julmia – joissa miljoonia ja miljoonia ja miljoonia tapettiin tarpeettomasti.
Joku voisi väittää: "No, onko millään siitä mitään merkitystä, koska olemme ikuisia olentoja?" Mutta on surullisuutta, ihmiskunnan kyyneliä sen vuoksi, mitä olemme tehneet toisillemme.
Tämä tulee nyt pintaan, koska olemme valmiita muutokseen, ja kun muutos tapahtuu, kaikkien niiden asioiden jotka on haudattu, kaikkien niiden asioiden jotka ovat jumissa, täytyy tulla pintaan.
On ihmiskunnan kyyneliä toisten ihmisten kiduttamisesta.
Mistä ikinä saataisiin idea kiduttaa toisia fyysisesti tai henkisesti?
Miksi, voi miksi teimme tämän? Miksi kukaan kiduttaisi koskaan toista?
Mitä? Saadakseen hänen energiaansa? Hiljentääkseen toisinajattelevan äänen? Saadakseen ulos vihaa ja aggressiivisuutta?
Miksi ihminen koskaan kiduttaisi? Miksi hän raiskaisi?
Miksi hän loukkaisi toisen kehoa?
Tulee suurta surullisuutta.
Ei vain tämä, koska nämä eivät ole muistoja, joista vain teeskentelet, ettei niitä ole – ne ovat massatietoisuudessa. Ne ovat tuossa ihmispsyyken pilvessä – raiskaaminen ja kidutus.
(Tauko)
Ihmiset väittelevät ja tappelevat toistensa kanssa, haastavat toisensa, sanovat hyvin loukkaavia asioita. Huutavat ja kiljuvat, usein lasten edessä, sanovat asioita, joita ei melkein koskaan saa takaisin.
Miksi ihmiset tekevät näitä asioita? Miksi?
Olemmehan enkeleitä. Tulimme tänne korkeimman hyvän ja korkeimman tarkoituksen kera. Tulimme tänne ymmärtääksemme energiaa, ja mitä meistä on tullut?
Miksi nostamme puukon ja miekan toista ihmistä kohti?
Miksi haluaisimme tappaa toisen? Mutta kuitenkin tapamme.
Miksi on ahneutta? Mistä ahneus tuli? Olimmeko ahneita enkeleinä? Kenties emme. Kenties olimme naiiveja, mutta ahneita – ahneus on kypsä energia.
Ahneus on tietoinen ponnistus. Se ei ole vain naiiviutta. Miksi tätä ahneutta on? Miksi olemme tehneet sitä ihmisinä, ja ottaneet pois toisilta?
Miten tämä auttaa meitä, tämä ahneus? Miten se ikinä auttaa meitä ymmärtämään, että energia on meidän ja vain meidän? Mistä ahneus tuli?
Emme voi sivuuttaa sitä ja sanoa, että jotkut vieraat elämänmuodot toivat sen tänne tai saatana toi sen tänne. Ei. Me, ihmiset, toimme sen tänne. Miksi?
Suuria kyyneliä.
(Tauko)
Nälkä.
Tämä planeetta voi tuottaa enemmän ruokaa, kuin planeetalla tarvitaan. Mutta kuitenkin on niitä, jotka ovat nälkäisiä joka päivä ja yö.
Heiltä riistetään fyysisen ihmiselämän perusasiat – ruoka ja puhdas vesi. Miksi?
Miksi, enkelit, teimme tämän?
Missä menimme vikaan? Tulimme tänne hyvin jalon tarkoituksen kera.
Miksi on nälkää?
Olemme tietoisia siitä. Näemme sitä melkein joka päivä, mutta kuitenkin sivuutamme sen. Miksi tällä planeetalla on nälkää?
(Tauko)
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä tällä hetkellä, surullisuutta jota tulee esiin ja jota hyvin monet teistä ovat tunteneet.
Vankilat. Miksi meillä on vankiloita? Mikä on sen syy?
Emmekö vain heitä itsemme vankilaan ja ajattele, että se on joku muu?
Eivätkö nuo vankilat ole oikeasti omiamme?
Emmekö välttele todellista ongelmaa vangitsemalla ne, joita pidämme arvottomina ja syyllisinä? Laitamme heidät vankiloihin, teeskentelemme, ettei heitä ole, ja riistämme heiltä tietyt ihmisoikeudet ja kyvyn tulla täysivaltaiseksi. Miksi meillä on vankiloita tällä planeetalla?
Miten julmia olemmekaan ihmisinä toisillemme. Miten julmia.
Köyhyys.
Tämä planeetta on tällä hetkellä paikassa, jossa on valtavasti varallisuutta – valtavasti varallisuutta – mutta kuitenkin hyvin monet ovat köyhyydessä, eikä heillä ole varaa saada polttoainetta ja sähköä pieniin, nuhruisiin koteihinsa. Heidän täytyy varastaa elääkseen, ja kun heidät saadaan kiinni, heidät laitetaan vankilaan.
Miksi meillä on köyhyyttä tällä planeetalla? Tällä yltäkylläisellä planeetalla joka voi tuottaa enemmän, kuin tarvitaan, niiden luovien ihmisten toimesta jotka tietävät paremmin, kuin että sallitaan kenenkään olla köyhyydessä.
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä.
Miksi olemme enkeleinä koskaan sallineet tätä olla tällä planeetalla?
Eikä voi vain sanoa, että se on kokemista varten. Tiedämme, ettei se ole oikein. Tiedämme, että on muutoksen aika tällä planeetalla.
Olemme menettäneet arvokkuutemme enkeleinä, jotka tulivat tänne oppimaan energiasta.
Olemme menettäneet arvokkuutemme ihmisinä.
Planeetalla on monia, joilla on suurta vaurautta.
On monia, monia enemmän, jotka elävät köyhyydessä, ja heistä ollaan piittaamatta. He ovat näkymättömiä hyvin monille.
Ja sen tekee vielä pahemmaksi, että hallitukset ja yritykset melkein kannustavat ja tukevat heidän köyhyyttään, pitämään heidät köyhyydessä, pitämään heidät näkymättöminä.
Mitä olemme tehneet, rakkaat enkelit?
Kun tulimme tälle upealle Maa-planeetalle, jossa on luontoa ja yltäkylläisyyttä ja kaikki ne tilaisuudet, joita meillä oli, miksi me tapamme? Miksi me varastamme?
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä tällä hetkellä.
(Tauko)
Ja meidän olisi pitänyt nähdä tämän surullisen todellisuuden tulevan. Meidän olisi pitänyt nähdä sen tulevan.
Huumeet ja riippuvuudet.
Ne jotka eivät enää pysty selviytymään. Ne jotka ovat olleet julman käyttäytymisen kohteena, oman ja muiden. Ne jotka tuntevat syyllisyyttä julmuuksista, joita he ovat tehneet, ja myös uhrit joille on tehty julmuuksia – he sortuvat huumeisiin.
Huumeet turruttavat lopulta heidän olemuksensa, tekevät heistä addikteja.
Mitä olemme tehneet?
Mitä olemme tehneet tällä planeetalla, jolla hyvin monet ovat riippuvaisia monista erilaisista huumeista ja lääkkeistä, jotka turruttavat aivot, jotka turruttavat kehon, jotka vääristävät todellisuutta valtavasti?
Mitä olemme tehneet tällä planeetalla, rakkaat enkelit?
Se ei ole pelkkää hyvää. Ei, se ei ole pelkkää hyvää.
Emme voi olla enää sokeita sille. Enkä puhu aatteiden kannattamisesta. Ei. Puhun noiden muutosten tekemisestä itsessämme nyt.
On melkein halveksittavaa, kun katsomme historian ja ihmiskunnan kurssia.
Meillä ei pitäisi olla tätä köyhyyttä ja ahneutta ja raiskaamista ja tätä ryöstämistä ja väkivaltaa ja sotia ja rikoksia ja huumeita.
On aika, jolloin sen täytyy muuttua.
Massatietoisuuden on aika muuttua, mutta se ei tiedä, mistä aloittaa.
Sen olette tunteneet viime aikoina ihmiskunnan kyynelinä, enkelien kyynelinä. Ne ovat omia kyyneliänne ja niiden muiden ihmisten kyyneliä, jotka ihmettelevät: "Miksi, voi miksi?"
(Tauko)
Miksi, voi miksi?
(Tauko)
Mitä tehdä?
Sen vuoksi te olette täällä. Kyse ei ole tällä hetkellä siitä, että yritetään alkaa korjata ihmisiä. Kyse on oman Itsenne, omien kyynelienne sallimisesta tulla pintaan. Antakaa oman lohikäärmeenne tuoda ne pintaan, vaikka sen katsominen sattuu, jotta voitte vapautua niistä.
Vapauttamalla itsenne näiden asioiden syyllisyydestä ja häpeästä, sallimalla myös näiden kamalien asioiden tulla viisaudeksi, aloitetaan kokonainen tapahtumaketju, joka alkaa muuttaa planeettaa.
Tuomalla nämä asiat pintaan ja antamalla niiden tulla viisaudeksi, aletaan muuttaa menneisyyttä, koska menneisyys on tässä nyt. Aletaan muuttaa kaikkia tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Ja tavallaan tämä menee menneisyyteen saakka, ensimmäisen askeleen ottamiseen ihmisenä tällä planeetalla ja Arkkiveljeskuntaan saakka, ja se muuttaa menneisyyttä, joka on juuri nyt.
Ja sodan, riippuvuuksien, ahneuden ja epäoikeudenmukaisuuksien planeetan sijasta, aletaan nyt muuttaa kaikkea ilon, löytämisen, kokemisen, rakkauden, jakamisen, välittämisen ja ennen kaikkea, itsestään huolehtimisen planeetaksi.
Kenties seinässä olisi pitänyt olla kyltti, kun alussa tulitte Arkkiveljeskunnan portaalien läpi Maahan, kyltti jossa sanotaan: "Pidä ensin huolta itsestäsi." Silloin ette menisi etsimään ja ottamaan energiaa keneltäkään muulta.
Pidä ensin huolta itsestäsi, ja silloin et menisi viha- ja hyväksikäyttöpaikkoihin.
Pidä ensin huolta itsestäsi, ja silloin sinusta pitäisi tulla mahtava standardi toisille.
Pidä ensin huolta itsestäsi. Saata itsesi tasapainoon.
Tule omaan ymmärrykseesi energioista. Ne eivät ole kenenkään muun kanssa. Ne eivät ole kenessäkään muussa.
Vastaus on sisälläsi. Anna nyt itsesi löytää se.
Kenties tuo kyltti täytyy laittaa nyt kaikille, jotka tulevat Maahan ja johonkin uusista Maista: "Löydät kaiken sisältäsi, kun pidät huolta itsestäsi."
Kun pidät huolta itsestäsi, sinulla on syvällinen vaikutus kaikkiin muihin ihmisiin tällä planeetalla, ja syvällinen vaikutus supermassatietoisuuteen.
Kun alat oivaltaa oman energiasi – että se on sinun ja palvelemassa sinua – sillä on syvällinen vaikutus ns. menneisyyteen, koska oivallat, että se ei ole muilla. Eikä ole mitään tarvetta sotia heidän kanssaan energian vuoksi, loukata heitä energian vuoksi. Se kaikki on sisälläsi.
Kyltti ovessa sanoo: "Pidä ensin huolta itsestäsi. Anna energian palvella sinua, ja silloin sinusta tulee todella mestari kaikkien muiden palvelukseen."
Tuodaanpa nyt menneisyys sisään, koska se on aina ollut tässä. Tuodaan menneisyys sisään.
Kyllä, myös sodat, väkivallat, vihat ja riippuvuudet. Tuodaan se sisään nyt, jotta voitte saattaa kaiken tämän viisaudeksi.
Parantaa menneisyyden niin sanotusti.
(Tauko)
Tuo surullisuus on ollut hyvin yleistä, hyvin läsnä.
Kun ihmettelette: "Miksi teimme kaikkia näitä asioita? Miksi ihmiskunta on tällainen?" sitä näkyy joka päivä televisioruuduillanne ja uutisissa: ihmiset käyttäytyvät edelleen – edelleen – julmasti toisia ihmisiä kohtaan. Loppujen lopuksi siinä on oikeasti kyse julmuudesta itseään kohtaan.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tuodaan tässä ProGnost 2021 -kokoontumisessa nämä asiat pintaan ja tuodaan ne viisaudeksi nyt.
Viisaus ei ole oikeutusta. Viisaus on viisautta.
Viisaus voi sitten mennä menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Se menee aeternan kautta. Se menee menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nuo energiat ovat sitten sitomattomia, vapautettuja, ja menneisyys voi kirjaimellisesti muuttua.
Vedetäänpä syvään henkeä enkelien kyynelissä ja ihmiskunnan kyynelissä, kun kehitymme uuteen aikakauteen.
Kun menemme yhdessä ja-aikoihin (lopunaikoihin), mennäänpä yli vihasta, väkivallasta, tappamisesta, varastamisesta ja yrityksestä saada vastauksia jostain itsensä ulkopuolelta.
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Siis tämän olette tunteneet. Se on hyvin, hyvin todellista.
Muut ihmiset ovat tunteneet sen myös, ja jotkut heistä käyttäytyvät vielä raivokkaammin.
Jotkut heistä tarttuvat aseisiin aatteensa puolesta ja kutsuvat aatettaan oikeamieliseksi. Me emme tartu aseisiin. Me emme valitse puolta. Menemme pelkästään ja-aikoihin (lopunaikoihin).
–––––––––––––––
© 2021 Crimson Circle IP, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuutena, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen, Golden, Colorado, täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
16.1.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Suom. huom. seuraava teksti on merabh, jonka Adamus antoi ProGnost 2021 -sessiossa. Voit hankkia siitä videon tai audion ilmaiseksi Crimson Circlen storesta tai katsella sen YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=8jmOONiUIpo). Siihen tulee myöhemmin myös suomenkielinen tekstitys. Alla johdantona tuotekuvaus CC:n storesta.
Syvä surullisuus tunkeutuu ihmiskuntaan, tunne lohduttomuudesta ja katumuksesta. Monet shaumbrat tuntevat sen, mutteivät ymmärrä miksi, ja luulevat, että heissä itsessään on jokin pielessä. Mutta tämä ahdistus tulee jostain paljon suuremmasta. Tässä syvässä harmittelussa Adamus Saint-Germain huomauttaa siitä väkivallasta, ahneudesta, köyhyydestä, kiduttamisesta ja raiskaamisesta, jota ihmiset ovat tehneet toisilleen, ja kysyy: "Mitä olemme tehneet, rakkaat enkelit?" Maata ei koskaan tarkoitettu kärsimyksen, riippuvuuksien ja tuskan paikaksi. On aika muuttaa nämä asiat – huolehtimalla ensin itsestämme ja sallimalla menneisyyden tulla viisaudeksi.
Tämä elegia vanhalle maailmallemme annettiin Adamuksen vuosittaisessa esityksessä, ProGnost 2021 (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html). Annettuaan korkean tason perspektiivin vaikuttavimmista suuntauksista planeetalla, hän puhui siitä syvästä surullisuudesta, jota monet ovat tunteneet jossain määrin. Tässä Koneiden ajassa, jota kutsuaan myös Kristus-ajaksi tai Lopun ajaksi (ja-ajaksi), hän muistuttaa meille, että julmuus maan päällä on loppujen lopuksi julmuutta itseään kohtaan. Sitten annettuaan selkeän polun kokemustemme uudelleenkirjoittamiseen tällä planeetalla, hän muistuttaa meille, että olemme täällä muuttamassa mahdollisuudet joksikin kauniiksi.
Mitä tulee tämän ratkaisun sallimiseen, niin Adamus sanoo: "Viisaus ei ole oikeutusta. Viisaus on viisautta. Emme valitse puolta, menemme pelkästään lopun aikaan (ja-aikaan)."
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.
Tämän session koko energian kokemiseksi on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen (https://store.crimsoncircle.com/tears-of-humanity.html) lukeissasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä.
ADAMUS: Haluaisin puhua nyt vähän näistä ihmiskunnan kyynelistä.
Se alkoi todella tulla pintaan noin vuosi sitten, ja kaikki se tavallaan liittyi koronavirukseen.
Mutta sanoisin, että se on tullut pintaan erityisesti kahtena viime kuukautena.
Suurta surullisuutta. Suurta surullisuutta.
Uskallan sanoa, että kaikki ihmiset tuntevat sen jossain määrin. Useimmat eivät vain tiedä, mitä se oikeasti on. Ja se on surullisuutta, erityisesti koska kun teidän matkanne tällä planeetalla tulee loppuun, ja pian sen jälkeen muut alkavat mennä viimeiseen inkarnaatioonsa, he alkavat käsittää, että on monia asioita, joita tehtiin ja joita ei olisi tarvinnut tehdä.
Sotia. Miksi? Miksi sotia?
Oli sotia jo, ennen kuin ihmisiä tuli tälle planeetalle. Ei samantyyppisiä sotia, mutta oli taisteluja kosmisissa ulottuvuuksissa, energian varastamista. Mutta sodat täällä maan päällä olivat hyvin todellisia, hyvin eläviä ja hyvin tuhoisia.
Sotia – hyvin julmia – joissa miljoonia ja miljoonia ja miljoonia tapettiin tarpeettomasti.
Joku voisi väittää: "No, onko millään siitä mitään merkitystä, koska olemme ikuisia olentoja?" Mutta on surullisuutta, ihmiskunnan kyyneliä sen vuoksi, mitä olemme tehneet toisillemme.
Tämä tulee nyt pintaan, koska olemme valmiita muutokseen, ja kun muutos tapahtuu, kaikkien niiden asioiden jotka on haudattu, kaikkien niiden asioiden jotka ovat jumissa, täytyy tulla pintaan.
On ihmiskunnan kyyneliä toisten ihmisten kiduttamisesta.
Mistä ikinä saataisiin idea kiduttaa toisia fyysisesti tai henkisesti?
Miksi, voi miksi teimme tämän? Miksi kukaan kiduttaisi koskaan toista?
Mitä? Saadakseen hänen energiaansa? Hiljentääkseen toisinajattelevan äänen? Saadakseen ulos vihaa ja aggressiivisuutta?
Miksi ihminen koskaan kiduttaisi? Miksi hän raiskaisi?
Miksi hän loukkaisi toisen kehoa?
Tulee suurta surullisuutta.
Ei vain tämä, koska nämä eivät ole muistoja, joista vain teeskentelet, ettei niitä ole – ne ovat massatietoisuudessa. Ne ovat tuossa ihmispsyyken pilvessä – raiskaaminen ja kidutus.
(Tauko)
Ihmiset väittelevät ja tappelevat toistensa kanssa, haastavat toisensa, sanovat hyvin loukkaavia asioita. Huutavat ja kiljuvat, usein lasten edessä, sanovat asioita, joita ei melkein koskaan saa takaisin.
Miksi ihmiset tekevät näitä asioita? Miksi?
Olemmehan enkeleitä. Tulimme tänne korkeimman hyvän ja korkeimman tarkoituksen kera. Tulimme tänne ymmärtääksemme energiaa, ja mitä meistä on tullut?
Miksi nostamme puukon ja miekan toista ihmistä kohti?
Miksi haluaisimme tappaa toisen? Mutta kuitenkin tapamme.
Miksi on ahneutta? Mistä ahneus tuli? Olimmeko ahneita enkeleinä? Kenties emme. Kenties olimme naiiveja, mutta ahneita – ahneus on kypsä energia.
Ahneus on tietoinen ponnistus. Se ei ole vain naiiviutta. Miksi tätä ahneutta on? Miksi olemme tehneet sitä ihmisinä, ja ottaneet pois toisilta?
Miten tämä auttaa meitä, tämä ahneus? Miten se ikinä auttaa meitä ymmärtämään, että energia on meidän ja vain meidän? Mistä ahneus tuli?
Emme voi sivuuttaa sitä ja sanoa, että jotkut vieraat elämänmuodot toivat sen tänne tai saatana toi sen tänne. Ei. Me, ihmiset, toimme sen tänne. Miksi?
Suuria kyyneliä.
(Tauko)
Nälkä.
Tämä planeetta voi tuottaa enemmän ruokaa, kuin planeetalla tarvitaan. Mutta kuitenkin on niitä, jotka ovat nälkäisiä joka päivä ja yö.
Heiltä riistetään fyysisen ihmiselämän perusasiat – ruoka ja puhdas vesi. Miksi?
Miksi, enkelit, teimme tämän?
Missä menimme vikaan? Tulimme tänne hyvin jalon tarkoituksen kera.
Miksi on nälkää?
Olemme tietoisia siitä. Näemme sitä melkein joka päivä, mutta kuitenkin sivuutamme sen. Miksi tällä planeetalla on nälkää?
(Tauko)
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä tällä hetkellä, surullisuutta jota tulee esiin ja jota hyvin monet teistä ovat tunteneet.
Vankilat. Miksi meillä on vankiloita? Mikä on sen syy?
Emmekö vain heitä itsemme vankilaan ja ajattele, että se on joku muu?
Eivätkö nuo vankilat ole oikeasti omiamme?
Emmekö välttele todellista ongelmaa vangitsemalla ne, joita pidämme arvottomina ja syyllisinä? Laitamme heidät vankiloihin, teeskentelemme, ettei heitä ole, ja riistämme heiltä tietyt ihmisoikeudet ja kyvyn tulla täysivaltaiseksi. Miksi meillä on vankiloita tällä planeetalla?
Miten julmia olemmekaan ihmisinä toisillemme. Miten julmia.
Köyhyys.
Tämä planeetta on tällä hetkellä paikassa, jossa on valtavasti varallisuutta – valtavasti varallisuutta – mutta kuitenkin hyvin monet ovat köyhyydessä, eikä heillä ole varaa saada polttoainetta ja sähköä pieniin, nuhruisiin koteihinsa. Heidän täytyy varastaa elääkseen, ja kun heidät saadaan kiinni, heidät laitetaan vankilaan.
Miksi meillä on köyhyyttä tällä planeetalla? Tällä yltäkylläisellä planeetalla joka voi tuottaa enemmän, kuin tarvitaan, niiden luovien ihmisten toimesta jotka tietävät paremmin, kuin että sallitaan kenenkään olla köyhyydessä.
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä.
Miksi olemme enkeleinä koskaan sallineet tätä olla tällä planeetalla?
Eikä voi vain sanoa, että se on kokemista varten. Tiedämme, ettei se ole oikein. Tiedämme, että on muutoksen aika tällä planeetalla.
Olemme menettäneet arvokkuutemme enkeleinä, jotka tulivat tänne oppimaan energiasta.
Olemme menettäneet arvokkuutemme ihmisinä.
Planeetalla on monia, joilla on suurta vaurautta.
On monia, monia enemmän, jotka elävät köyhyydessä, ja heistä ollaan piittaamatta. He ovat näkymättömiä hyvin monille.
Ja sen tekee vielä pahemmaksi, että hallitukset ja yritykset melkein kannustavat ja tukevat heidän köyhyyttään, pitämään heidät köyhyydessä, pitämään heidät näkymättöminä.
Mitä olemme tehneet, rakkaat enkelit?
Kun tulimme tälle upealle Maa-planeetalle, jossa on luontoa ja yltäkylläisyyttä ja kaikki ne tilaisuudet, joita meillä oli, miksi me tapamme? Miksi me varastamme?
Nämä ovat ihmiskunnan kyyneliä tällä hetkellä.
(Tauko)
Ja meidän olisi pitänyt nähdä tämän surullisen todellisuuden tulevan. Meidän olisi pitänyt nähdä sen tulevan.
Huumeet ja riippuvuudet.
Ne jotka eivät enää pysty selviytymään. Ne jotka ovat olleet julman käyttäytymisen kohteena, oman ja muiden. Ne jotka tuntevat syyllisyyttä julmuuksista, joita he ovat tehneet, ja myös uhrit joille on tehty julmuuksia – he sortuvat huumeisiin.
Huumeet turruttavat lopulta heidän olemuksensa, tekevät heistä addikteja.
Mitä olemme tehneet?
Mitä olemme tehneet tällä planeetalla, jolla hyvin monet ovat riippuvaisia monista erilaisista huumeista ja lääkkeistä, jotka turruttavat aivot, jotka turruttavat kehon, jotka vääristävät todellisuutta valtavasti?
Mitä olemme tehneet tällä planeetalla, rakkaat enkelit?
Se ei ole pelkkää hyvää. Ei, se ei ole pelkkää hyvää.
Emme voi olla enää sokeita sille. Enkä puhu aatteiden kannattamisesta. Ei. Puhun noiden muutosten tekemisestä itsessämme nyt.
On melkein halveksittavaa, kun katsomme historian ja ihmiskunnan kurssia.
Meillä ei pitäisi olla tätä köyhyyttä ja ahneutta ja raiskaamista ja tätä ryöstämistä ja väkivaltaa ja sotia ja rikoksia ja huumeita.
On aika, jolloin sen täytyy muuttua.
Massatietoisuuden on aika muuttua, mutta se ei tiedä, mistä aloittaa.
Sen olette tunteneet viime aikoina ihmiskunnan kyynelinä, enkelien kyynelinä. Ne ovat omia kyyneliänne ja niiden muiden ihmisten kyyneliä, jotka ihmettelevät: "Miksi, voi miksi?"
(Tauko)
Miksi, voi miksi?
(Tauko)
Mitä tehdä?
Sen vuoksi te olette täällä. Kyse ei ole tällä hetkellä siitä, että yritetään alkaa korjata ihmisiä. Kyse on oman Itsenne, omien kyynelienne sallimisesta tulla pintaan. Antakaa oman lohikäärmeenne tuoda ne pintaan, vaikka sen katsominen sattuu, jotta voitte vapautua niistä.
Vapauttamalla itsenne näiden asioiden syyllisyydestä ja häpeästä, sallimalla myös näiden kamalien asioiden tulla viisaudeksi, aloitetaan kokonainen tapahtumaketju, joka alkaa muuttaa planeettaa.
Tuomalla nämä asiat pintaan ja antamalla niiden tulla viisaudeksi, aletaan muuttaa menneisyyttä, koska menneisyys on tässä nyt. Aletaan muuttaa kaikkia tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Ja tavallaan tämä menee menneisyyteen saakka, ensimmäisen askeleen ottamiseen ihmisenä tällä planeetalla ja Arkkiveljeskuntaan saakka, ja se muuttaa menneisyyttä, joka on juuri nyt.
Ja sodan, riippuvuuksien, ahneuden ja epäoikeudenmukaisuuksien planeetan sijasta, aletaan nyt muuttaa kaikkea ilon, löytämisen, kokemisen, rakkauden, jakamisen, välittämisen ja ennen kaikkea, itsestään huolehtimisen planeetaksi.
Kenties seinässä olisi pitänyt olla kyltti, kun alussa tulitte Arkkiveljeskunnan portaalien läpi Maahan, kyltti jossa sanotaan: "Pidä ensin huolta itsestäsi." Silloin ette menisi etsimään ja ottamaan energiaa keneltäkään muulta.
Pidä ensin huolta itsestäsi, ja silloin et menisi viha- ja hyväksikäyttöpaikkoihin.
Pidä ensin huolta itsestäsi, ja silloin sinusta pitäisi tulla mahtava standardi toisille.
Pidä ensin huolta itsestäsi. Saata itsesi tasapainoon.
Tule omaan ymmärrykseesi energioista. Ne eivät ole kenenkään muun kanssa. Ne eivät ole kenessäkään muussa.
Vastaus on sisälläsi. Anna nyt itsesi löytää se.
Kenties tuo kyltti täytyy laittaa nyt kaikille, jotka tulevat Maahan ja johonkin uusista Maista: "Löydät kaiken sisältäsi, kun pidät huolta itsestäsi."
Kun pidät huolta itsestäsi, sinulla on syvällinen vaikutus kaikkiin muihin ihmisiin tällä planeetalla, ja syvällinen vaikutus supermassatietoisuuteen.
Kun alat oivaltaa oman energiasi – että se on sinun ja palvelemassa sinua – sillä on syvällinen vaikutus ns. menneisyyteen, koska oivallat, että se ei ole muilla. Eikä ole mitään tarvetta sotia heidän kanssaan energian vuoksi, loukata heitä energian vuoksi. Se kaikki on sisälläsi.
Kyltti ovessa sanoo: "Pidä ensin huolta itsestäsi. Anna energian palvella sinua, ja silloin sinusta tulee todella mestari kaikkien muiden palvelukseen."
Tuodaanpa nyt menneisyys sisään, koska se on aina ollut tässä. Tuodaan menneisyys sisään.
Kyllä, myös sodat, väkivallat, vihat ja riippuvuudet. Tuodaan se sisään nyt, jotta voitte saattaa kaiken tämän viisaudeksi.
Parantaa menneisyyden niin sanotusti.
(Tauko)
Tuo surullisuus on ollut hyvin yleistä, hyvin läsnä.
Kun ihmettelette: "Miksi teimme kaikkia näitä asioita? Miksi ihmiskunta on tällainen?" sitä näkyy joka päivä televisioruuduillanne ja uutisissa: ihmiset käyttäytyvät edelleen – edelleen – julmasti toisia ihmisiä kohtaan. Loppujen lopuksi siinä on oikeasti kyse julmuudesta itseään kohtaan.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja tuodaan tässä ProGnost 2021 -kokoontumisessa nämä asiat pintaan ja tuodaan ne viisaudeksi nyt.
Viisaus ei ole oikeutusta. Viisaus on viisautta.
Viisaus voi sitten mennä menneisyyteen ja tulevaisuuteen.
Se menee aeternan kautta. Se menee menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nuo energiat ovat sitten sitomattomia, vapautettuja, ja menneisyys voi kirjaimellisesti muuttua.
Vedetäänpä syvään henkeä enkelien kyynelissä ja ihmiskunnan kyynelissä, kun kehitymme uuteen aikakauteen.
Kun menemme yhdessä ja-aikoihin (lopunaikoihin), mennäänpä yli vihasta, väkivallasta, tappamisesta, varastamisesta ja yrityksestä saada vastauksia jostain itsensä ulkopuolelta.
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Siis tämän olette tunteneet. Se on hyvin, hyvin todellista.
Muut ihmiset ovat tunteneet sen myös, ja jotkut heistä käyttäytyvät vielä raivokkaammin.
Jotkut heistä tarttuvat aseisiin aatteensa puolesta ja kutsuvat aatettaan oikeamieliseksi. Me emme tartu aseisiin. Me emme valitse puolta. Menemme pelkästään ja-aikoihin (lopunaikoihin).
–––––––––––––––
© 2021 Crimson Circle IP, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuutena, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen, Golden, Colorado, täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Maaliskuu 2021 VUODEN JÄLKEEN …
Kirjoittaja hammer » 04.03.2021 22:24
VUODEN JÄLKEEN …
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vuoden jälkeen ilman tilaisuuksia, joissa shaumbroja on henkilökohtaisesti paikalla, pystyimme vihdoin pitämään pienen työpajan Villa Ahmyossa, Konassa Havaijilla! Vuosi ilman shaumbra-halauksia. Vuosi ilman Adamuksen vitsailua yleisön kanssa.
Vuosi tyhjiä tuoleja CC-yhteyskeskuksessa Coloradossa ja Shaumbra-paviljongilla Konassa. Muistan sen aina vuotena erossa shaumbra-perheestä ja tukahduttavien kasvomaskien vuotena.
Kun covid-pandemia alkoi viime helmikuussa, olimme juuri aloittamassa työpajan upean korealaisen shaumbra-ryhmän kanssa. Mietimme peruuttamista, mutta tiesimme monien olevan jo saarella valmistautumassa tilaisuuteen. Työpaja sujui ilman välikohtauksia, mutta tiesimme, että meidän pitäisi peruuttaa shaumbra-tapahtumat seuraavan puolen vuoden ajalta. Puoli vuotta muuttui vuodeksi. Se tuntui pisimmältä vuodelta ikinä.
Luulen, että kaikki olettivat covidin olevan poissa vuoden 2020 loppuun mennessä (Adamuksen mukaan), mutta syksyn alussa kävi ilmi, että se olisi maisemissa vähän pidempään. Rokotteita ei ole laajasti saatavilla vielä moneen kuukauteen, ja vie pitkän aikaa toimittaa annokset ympäri maailmaa. Pelkäsimme, että meidän täytyisi peruuttaa vuoden 2021 alun työpajat Konassa. Harkittuamme tarkkaan ja seurattuamme päivittäin uutisia covidista, päätimme kuitenkin edetä noiden tapahtumien kanssa. Voidaksemme noudattaa Havaijin osavaltion ohjeistusta, rajoitimme helmikuun ja maaliskuun tapahtumien ryhmäkoon ainoastaan 20 ihmiseen, jotta voisimme pitää kunnon sosiaalisen etäisyyden.
Meidän täytyi tehdä myös muita muutoksia. Kaikkien täytyi käyttää kasvomaskia, mitä kukaan ei halua tehdä pitkään yhtäjaksoisesti. Vaihdoimme aloitusillan tavanomaisen tervetuliaispäivällisen Aloha-tervetuliasvastaanotoksi. Kaiken ruuan piti olla yksittäispakattua. Etsimme Lindan kanssa Costcon käytäviltä kaikkea, mikä oli yksittäispakattua, aina pieniin kahvikermapakkauksiin saakka.
Työpajan osallistujat kävivät läpi oman osansa hässäkästä päästäkseen Havaijin saarelle. Monia lentoja oli peruttu, jopa viime hetkellä. Havaiji vaatii covid-testausta 72 tuntia ennen laskeutumista, joten jokaisella osallistujalla oli ilo saada vanupuikko sieraimiinsa. Saavuttuaan Konan kansainväliselle lentokentälle, kaikkien nenään tungettiin taas toisessa testissä. Ja tietysti kaikkien täytyi käyttää kasvomaskia koko ajan pitkällä lennolla saarelle. Nämä ovat kaikki osa epämukavia totuuksia covidista, aikajaksosta jota emme koskaan unohda.
Aloha-tervetuliasvastaaonoton päivänä henkilökunta siivosi, kuurasi ja desinfioi kaiken näkyvissä olevan. Vessojen puuvillapyyhkeiden tilalle laitoimme paperisia käsipyyhkeitä. Suuria pulloja desinfiointiainetta oli laitettuna strategisiin paikkoihin ympäri kiinteistöä, jotta hyvä käsipuhdistus olisi aina vain muutaman askeleen päässä.
Ensimmäisiä vieraita alkoi ilmestyä heti klo 17. Oli tehtävä kaikkensa, ettei halannut heitä, vaan käytti sen sijaan nyrkki- tai kyynärpääiskua. Sepä vasta outoa! Lyhyessä ajassa kaikki olivat saapuneet ja hemmotelleet itseään viinilasillisella tai muulla virvokkeella sekä yksittäispakatulla juustolla, voileipäkekseillä, sipseillä ja pähkinöillä, toisin sanoen sellaisella, mitä tavallisesti kutsun "autoajeluruuaksi". Hyvä uutinen on, että vaikka olimme saaneet sadetta melkein joka iltapäivä, tuona päivänä taivas oli suhteellisen selkeä, joten saimme kaikki nauttia Havaijin kauniista auringonlaskusta. Osallistujat jäivät paljon pidemmäksi aikaa kuin tavallisesti tervetuliaisvastaanotossa, koska oli suuri ilo olla ihmisten kanssa – ja erityisesti shaumbrojen – vuoden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen.
Seuraavana aamuna henkilökunta laittoi taas tarjolle yksittäispakattuja herkkuja ja tarjoili kahvia ja teetä sen sijaan, että jokainen hakisi sitä itse. Kellot soivat klo 9.30 kutsuen kaikki paviljongille aloittaaksemme "Energy Works -työpajan. Muistan, että istuin baarijakkarallani valmistautumassa Adamuksen kanavointiin ja katselin kummallista näkymää – epätavallisen pieni ryhmä, paljon tilaa tuolien välissä ja kaikkien kasvot maskien peitossa. On, ja oli, covid-aikaa.
"Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus!" jyrisi Adamus tullessaan sisään. Saatoin tuntea, että hän oli tavallista ilahtuneempi tullessaan tilaamme. Häneltä oli kulunut vuosi ilman henkilökohtaisen kokoontumisen läheisyyttä. Yksi hänen lempiasiansa missä tahansa live-kokoontumisessa on suora vuorovaikutus shaumbrojen kanssa. Hän yhdistyy kaikkiin, jotka katsovat videota tai pilvikurssia, mutta hän rakastaa henkilökohtaista live-vuorovaikutusta shoudiin ja työpajaan osallistujien kanssa.
Ei aikaakaan, kun hän esitti tavaramerkikseen tulleita, nopeatempoisia kysymyksiään yleisölle, pani osallistujat seisomaan antaessaan vastauksensa, nuhteli heitä liian hiljaisesta puhumisesta, kertoi vitsejä ja piti jokaisen hämmentyneenä ja epätasapainossa. En ole vuoteen nähnyt hänen tanssahtelevan tällä tavalla näyttämöllä. Hän oli ehdottomasti elementissään – vanha kunnon Adamus oli taas kaupungissa!
Seuraavat neljä tuntia nauroimme ja itkimme ja "merabhoimme" yhdessä. Sade pysyi loitolla, Belle oli koko ajan läsnä ja kaikki näyttivät aidosti onnellisilta ollessaan taas shaumbra-ystäviensä kanssa. Viimeisen illan pizzajuhlassa katselimme kaunista auringonlaskua, siemaillen Proseccoa ja syöden gourmet-pizzaa, henkilökunnan yksittäispakkaamana tietysti.
Tämän kaiken aikana aloin oivaltaa, että Adamus – Ylösnousseiden mestareiden klubin omatekoinen puheenjohtaja – todella rakastaa olla shaumbrojen kanssa. Hän ei istu korkealla tähystyspaikalla kosmoksessa ja saarnaa "alas" ihmisille. Hän ei ole sulkeutunut emäalukseen, joka leijuu planeetan yläpuolella, ja kerro ihmisille, että he ovat alempiarvoinen rotu, joka galaktisen komento-osaston täytyy pelastaa. Hän haluaa olla täällä maankamaralla kanssamme ja kävellä tuolien välissä ja suoraan edessämme (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti) (suom. huom. merkitsee myös aggressiivista vuorovaikutusta). Hän rakastaa saada meidät nauramaan, irvistämään, pohtimaan ja myös tirauttamaan muutaman kyyneleen. Hän ei kerro meille, mitä sääntöjä pitää noudattaa, vaan muistuttaa meille, että kaikki, kaikki, kaikki on jo sisällä. Kuten hän sanoi äskettäisessä "Energy Works" -kokoontumisessa: "Sinä olet myös Jumala. Jumala on energiaasi, energiasi on sielusi ja siinä on kaikki mahdollisuudet mihin tahansa, mitä haluat. Salli itsesi muistaa tämä, ja silloin ymmärrät todellisen vapauden."
Ei ole mitään vastaavaa, kuin katsella ja kanavoida ylösnoussutta mestaria työssään, eikä ole Adamus Saint-Germainin kaltaista ylösnoussutta mestaria. Vuoden jälkeen ilman yleisöä tunsin hänen todellisen rakkautensa ja myötätuntonsa shaumbroja kohtaan enemmän kuin koskaan. Kiitos, rakas Adamus, kärsivällisyydestäsi ja ymmärryksestäsi. Kiitos, että olet täällä Maa-planeetalla kanssamme Koneiden ajassa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Maaliskuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Vuoden jälkeen ilman tilaisuuksia, joissa shaumbroja on henkilökohtaisesti paikalla, pystyimme vihdoin pitämään pienen työpajan Villa Ahmyossa, Konassa Havaijilla! Vuosi ilman shaumbra-halauksia. Vuosi ilman Adamuksen vitsailua yleisön kanssa.
Vuosi tyhjiä tuoleja CC-yhteyskeskuksessa Coloradossa ja Shaumbra-paviljongilla Konassa. Muistan sen aina vuotena erossa shaumbra-perheestä ja tukahduttavien kasvomaskien vuotena.
Kun covid-pandemia alkoi viime helmikuussa, olimme juuri aloittamassa työpajan upean korealaisen shaumbra-ryhmän kanssa. Mietimme peruuttamista, mutta tiesimme monien olevan jo saarella valmistautumassa tilaisuuteen. Työpaja sujui ilman välikohtauksia, mutta tiesimme, että meidän pitäisi peruuttaa shaumbra-tapahtumat seuraavan puolen vuoden ajalta. Puoli vuotta muuttui vuodeksi. Se tuntui pisimmältä vuodelta ikinä.
Luulen, että kaikki olettivat covidin olevan poissa vuoden 2020 loppuun mennessä (Adamuksen mukaan), mutta syksyn alussa kävi ilmi, että se olisi maisemissa vähän pidempään. Rokotteita ei ole laajasti saatavilla vielä moneen kuukauteen, ja vie pitkän aikaa toimittaa annokset ympäri maailmaa. Pelkäsimme, että meidän täytyisi peruuttaa vuoden 2021 alun työpajat Konassa. Harkittuamme tarkkaan ja seurattuamme päivittäin uutisia covidista, päätimme kuitenkin edetä noiden tapahtumien kanssa. Voidaksemme noudattaa Havaijin osavaltion ohjeistusta, rajoitimme helmikuun ja maaliskuun tapahtumien ryhmäkoon ainoastaan 20 ihmiseen, jotta voisimme pitää kunnon sosiaalisen etäisyyden.
Meidän täytyi tehdä myös muita muutoksia. Kaikkien täytyi käyttää kasvomaskia, mitä kukaan ei halua tehdä pitkään yhtäjaksoisesti. Vaihdoimme aloitusillan tavanomaisen tervetuliaispäivällisen Aloha-tervetuliasvastaanotoksi. Kaiken ruuan piti olla yksittäispakattua. Etsimme Lindan kanssa Costcon käytäviltä kaikkea, mikä oli yksittäispakattua, aina pieniin kahvikermapakkauksiin saakka.
Työpajan osallistujat kävivät läpi oman osansa hässäkästä päästäkseen Havaijin saarelle. Monia lentoja oli peruttu, jopa viime hetkellä. Havaiji vaatii covid-testausta 72 tuntia ennen laskeutumista, joten jokaisella osallistujalla oli ilo saada vanupuikko sieraimiinsa. Saavuttuaan Konan kansainväliselle lentokentälle, kaikkien nenään tungettiin taas toisessa testissä. Ja tietysti kaikkien täytyi käyttää kasvomaskia koko ajan pitkällä lennolla saarelle. Nämä ovat kaikki osa epämukavia totuuksia covidista, aikajaksosta jota emme koskaan unohda.
Aloha-tervetuliasvastaaonoton päivänä henkilökunta siivosi, kuurasi ja desinfioi kaiken näkyvissä olevan. Vessojen puuvillapyyhkeiden tilalle laitoimme paperisia käsipyyhkeitä. Suuria pulloja desinfiointiainetta oli laitettuna strategisiin paikkoihin ympäri kiinteistöä, jotta hyvä käsipuhdistus olisi aina vain muutaman askeleen päässä.
Ensimmäisiä vieraita alkoi ilmestyä heti klo 17. Oli tehtävä kaikkensa, ettei halannut heitä, vaan käytti sen sijaan nyrkki- tai kyynärpääiskua. Sepä vasta outoa! Lyhyessä ajassa kaikki olivat saapuneet ja hemmotelleet itseään viinilasillisella tai muulla virvokkeella sekä yksittäispakatulla juustolla, voileipäkekseillä, sipseillä ja pähkinöillä, toisin sanoen sellaisella, mitä tavallisesti kutsun "autoajeluruuaksi". Hyvä uutinen on, että vaikka olimme saaneet sadetta melkein joka iltapäivä, tuona päivänä taivas oli suhteellisen selkeä, joten saimme kaikki nauttia Havaijin kauniista auringonlaskusta. Osallistujat jäivät paljon pidemmäksi aikaa kuin tavallisesti tervetuliaisvastaanotossa, koska oli suuri ilo olla ihmisten kanssa – ja erityisesti shaumbrojen – vuoden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen.
Seuraavana aamuna henkilökunta laittoi taas tarjolle yksittäispakattuja herkkuja ja tarjoili kahvia ja teetä sen sijaan, että jokainen hakisi sitä itse. Kellot soivat klo 9.30 kutsuen kaikki paviljongille aloittaaksemme "Energy Works -työpajan. Muistan, että istuin baarijakkarallani valmistautumassa Adamuksen kanavointiin ja katselin kummallista näkymää – epätavallisen pieni ryhmä, paljon tilaa tuolien välissä ja kaikkien kasvot maskien peitossa. On, ja oli, covid-aikaa.
"Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus!" jyrisi Adamus tullessaan sisään. Saatoin tuntea, että hän oli tavallista ilahtuneempi tullessaan tilaamme. Häneltä oli kulunut vuosi ilman henkilökohtaisen kokoontumisen läheisyyttä. Yksi hänen lempiasiansa missä tahansa live-kokoontumisessa on suora vuorovaikutus shaumbrojen kanssa. Hän yhdistyy kaikkiin, jotka katsovat videota tai pilvikurssia, mutta hän rakastaa henkilökohtaista live-vuorovaikutusta shoudiin ja työpajaan osallistujien kanssa.
Ei aikaakaan, kun hän esitti tavaramerkikseen tulleita, nopeatempoisia kysymyksiään yleisölle, pani osallistujat seisomaan antaessaan vastauksensa, nuhteli heitä liian hiljaisesta puhumisesta, kertoi vitsejä ja piti jokaisen hämmentyneenä ja epätasapainossa. En ole vuoteen nähnyt hänen tanssahtelevan tällä tavalla näyttämöllä. Hän oli ehdottomasti elementissään – vanha kunnon Adamus oli taas kaupungissa!
Seuraavat neljä tuntia nauroimme ja itkimme ja "merabhoimme" yhdessä. Sade pysyi loitolla, Belle oli koko ajan läsnä ja kaikki näyttivät aidosti onnellisilta ollessaan taas shaumbra-ystäviensä kanssa. Viimeisen illan pizzajuhlassa katselimme kaunista auringonlaskua, siemaillen Proseccoa ja syöden gourmet-pizzaa, henkilökunnan yksittäispakkaamana tietysti.
Tämän kaiken aikana aloin oivaltaa, että Adamus – Ylösnousseiden mestareiden klubin omatekoinen puheenjohtaja – todella rakastaa olla shaumbrojen kanssa. Hän ei istu korkealla tähystyspaikalla kosmoksessa ja saarnaa "alas" ihmisille. Hän ei ole sulkeutunut emäalukseen, joka leijuu planeetan yläpuolella, ja kerro ihmisille, että he ovat alempiarvoinen rotu, joka galaktisen komento-osaston täytyy pelastaa. Hän haluaa olla täällä maankamaralla kanssamme ja kävellä tuolien välissä ja suoraan edessämme (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti) (suom. huom. merkitsee myös aggressiivista vuorovaikutusta). Hän rakastaa saada meidät nauramaan, irvistämään, pohtimaan ja myös tirauttamaan muutaman kyyneleen. Hän ei kerro meille, mitä sääntöjä pitää noudattaa, vaan muistuttaa meille, että kaikki, kaikki, kaikki on jo sisällä. Kuten hän sanoi äskettäisessä "Energy Works" -kokoontumisessa: "Sinä olet myös Jumala. Jumala on energiaasi, energiasi on sielusi ja siinä on kaikki mahdollisuudet mihin tahansa, mitä haluat. Salli itsesi muistaa tämä, ja silloin ymmärrät todellisen vapauden."
Ei ole mitään vastaavaa, kuin katsella ja kanavoida ylösnoussutta mestaria työssään, eikä ole Adamus Saint-Germainin kaltaista ylösnoussutta mestaria. Vuoden jälkeen ilman yleisöä tunsin hänen todellisen rakkautensa ja myötätuntonsa shaumbroja kohtaan enemmän kuin koskaan. Kiitos, rakas Adamus, kärsivällisyydestäsi ja ymmärryksestäsi. Kiitos, että olet täällä Maa-planeetalla kanssamme Koneiden ajassa.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
6.3.2021 Merlin minä olen -sarja SHOUD 6
Kirjoittaja hammer » 13.03.2021 12:56
Merlin minä olen -sarja
SHOUD 6
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, Adamus Saint-Germain.
Hmm. Paljon energiaa, paljon asioita muuttui, kuin tulimme tähän shoudiin, kun musiikki soi (viitaten tähän musiikkiin (https://www.youtube.com/watch?v=CqvSY3Hnij4). Se ei ollut minun St. Germain -musiikkiani, mutta kelpaa tänään, koska se antoi energioiden ratsastaa jollakin. Paljon tapahtuu.
Tämä shoud on vähän erilainen kuin useimmat, koska se mistä puhumme tänään, on hyvin tärkeää teille kaikille.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun menemme "Merlin minä olen" -sarjan shoudiin 6.
Tärkeimmät asiat ensin, tervetuloa kaikki. Tervetuloa kaikkialta tällä mahtavalla Maa-planeetalla. Tervetuloa tähän shaumbra-kokoontumiseen, jonka pidämme kerran kuukaudessa, kokoontumiseen joka sallii meidän tuoda energiamme yhteen. Meidän ei tarvitse tavata henkilökohtaisesti. Tiedän, että joskus haluatte tavata henkilökohtaisesti, mutta meidän ei tarvitse. Voimme tehdä sen tällä tavalla. Teemme sitä säännöllisesti unitilassa, ja teemme sitä tällä tavalla internetissä.
Siis tervetuloa kaikki. Voi kyllä, rakastan tosiaankin henkilökohtaisia live-kokoontumisia. Meillä oli täällä juuri sellainen, kuten Cauldre ja Linda puhuivat. Oli hyvä palata taas todelliseen rooliini Adamuksena, kävellen joukossanne, kulkien ylös ja alas, edestakaisin käytävillä ja esittäen paljon kysymyksiä jokaiselle teistä. Nautin siitä, ja kaipaan todellakin syvästi sitä shoudeissamme. Voin tässä kiusata vain Lindaa tietyssä määrin, mutta kyllä, tervetuloa.
Tässä sitä ollaan, Konassa Villa Ahmyossa. Kaunis päivä. Linnut sirkuttivat, kun musiikki soi. Ette voineet kuulla sitä, mutta linnut löpisivät, kun ne valmistautuivat tähän kokoontumiseen.
Pari asiaa tämän päivän asialistalla. Hoidamme pienet jutut ensin alta pois.
Adamina
Viime kerralla tuli esiin kysymys, kun puhuin siitä, miltä näytin St. Germainina viime elämässäni. Tuo kysymys tuli monilta teistä. Ensinnäkin, eikö minulla ole ollut yhtään elämiä naisena? Kyllä, minulla on ollut. Ei paljon. On paljon enemmän mieselämiä. Ei mistään erityisestä syystä, vaan sitä huomaa, että alkaa olla mukavaa tietynlaisessa asussa, siihen tottuu, ja sen vuoksi hyvin monet ihmiset tulevat elämä toisensa jälkeen samaan perheeseen, samaan sukulinjaan, usein myös samaan maahan ja joskus jopa samaan kaupunkiin – elämä toisensa jälkeen. Siis se ei liittynyt mihinkään muuhun, kuin että minulla oli vain mukavaa miehen kehossa. Minulla ei koskaan ollut aivan yhtä mukavaa naisen fyysisessä kehossa, mutta minun täytyy sanoa, että maskuliini-feminiinitasapainoni on ollut aina melko hyvä.
Mutta teille jotka edelleen löpisette maskuliinisesta ja feminiinisestä ja miehistä ja naisista, mennäänpä nyt sen yli. Siitä ei ole lainkaan kyse. Mennään kauas sen yli. Kyse ei ole jumalaisesta feminiinisyydestä tai mistä tahansa maskuliinisuudesta. Olemme integroituneita. Olemme yksi. Teillä on maskuliininen ja feminiininen. Ne ovat naimisissa keskenään. Olette "uni-itse" tässä kohtaa. Ei aiheuteta paljon melua maskuliinisesta ja feminiinisestä ja tasavertaisuudesta ja kaikesta muusta. Olette joka tapauksessa tasavertainen itsessänne. Tasavertainen kaikessa sisällänne.
Mutta tuli tosiaan esiin tuo kysymys, ja lupasin vastata siihen. Miltä näyttäisin? Miltä näyttäisin Adaminana, ei Adamuksena? Miltä näyttäisin? Siis katsotaanpa sitä nopeasti.
(https://www.crimsoncircle.com/01%20Blavatsky%201.jpg)
LINDA: Voi pojat.
ADAMUS: Tämä en tietenkään ole minä. Tämä on Madame Blavatsky, ei St. Germain. Ei, en olisi koskaan näyttänyt tuolta.
Rakastan todella Madame Blavatskya. Hän oli yksi näkemyksellisimmistä ihmisistä, joita olen koskaan tavannut, hyvin henkinen ja hyvin persoonallinen. Tyly ulkoisesti. Tyly. Hänen sanottiin polttavan 200 savuketta päivässä. Hän joi kuin merimies toisinaan. Tyly ulkoisesti.
Hänen tekosyynsä kaikelle tälle oli, että hän oli niin viehättävä sisäisesti …
LINDA: Ai jaaaa!
ADAMUS: … ettei hän halunnut näyttää viehättävältä …
LINDA: Ai jaaaa!
ADAMUS: … enää ulkoisesti.
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: Kuthumi yritti antaa hänelle aika ajoin muotivinkkejä, jotka hän sivuutti välittömästi. Mutta siirrytään toiseen kuvaan hänestä, Madame Blavatskysta.
(https://www.crimsoncircle.com/02%20Blavatsky2.jpg)
Tässä hän on 15-vuotiaana. Hänellä oli tavallaan tuo ulkonäkö jo nuorena, ja se jatkui paljon pidemmälle elämään, kyllä. Ja nuo linnut jotka näette taustalla tässä, lentävät pois mahdollisimman nopeasti. Hänellä oli tapana pelotella ihmisiä, ja hän rakasti tehdä sitä.
Siihen on syy, että hän näytti tuolta, syy jonka jotkut teistä saattaisivat ymmärtää, koska hän tuli valitsemastaan suvusta, ja jos katsotte kuvaa hänen äidistään, ymmärtäisitte, miksi Blavatsky näytti, miltä näytti. Siis katsotaanpa nyt …
(https://www.crimsoncircle.com/03%20Blav ... Mother.jpg)
LINDA: Voi ei!!
ADAMUS: … Blavatskyn äitiä (Adamus naureskelee).
LINDA: Uh!
ADAMUS: Kyllä, melkoinen hahmo. Se todella kulki suvussa. Onneksi Blavatsky ei koskaan pukeutunut aivan tällä tavalla. Hän peitti vähän enemmän kuin äitinsä. Mutta tämä selittäisi paljon. Ja toivon, että tiedätte kaikki, että tämä esittely tapahtuu kieli poskessa. Siirrytään eteenpäin.
No niin, olin komea elämässäni St. Germainina. Olin melko näyttävä, kuten luultavasti huomasitte kuvista, joita näytimme viime sessiossamme. Tähän on hyvä syy. Minulla oli kaunis äiti. Katselimme eilen illalla Cauldren kanssa kuvia, valokuvia, jotka auttaisivat näyttämään, miltä äitini näytti, enkä pystynyt päättämään vain yhtä kuvaa. Siis se olisi tavallaan yhdistelmä.
(https://www.crimsoncircle.com/04%20St.%20G%20Mother.jpg)
Valitsimme kaksi, ja jos voitte kuvitella nämä laitettavan yhteen, jos yhdistäisitte nämä kaksi valokuvaa, nämä kaksi ihmistä, siltä äitini melko lailla näytti, mikä selittäisi minun ulkonäköni. En löytänyt mitään, mikä sopisi siihen, miltä isäni näytti, mutta hän oli myös komea, arvokas ja jalosukuinen mies.
Siis kysymys kuuluu: "Miltä olisin näyttänyt esimerkiksi raamatun aikoina? Miltä olisin näyttänyt?" Se olisi jotain tällaista.
(https://www.crimsoncircle.com/05%20Biblical%20Look.jpg)
Joo, raamatun aikoina, kaunis leninki, ja huomatkaa, että saan lukea. Luen asiakirjaa, mikä oli tuntematonta useimmille naisille tuolloin. Mutta tältä olisin luultavasti näyttänyt.
Ja kun siirrymme vähän eteenpäin, miltä olisin näyttänyt elämässäni St. Germainina, jos olisin ollut St. Germina?
(https://www.crimsoncircle.com/06%2018th%20century.jpg)
Olisin näyttänyt joltain tällaiselta. Kaunis, huomiota herättävä, hyvin pukeutunut tietysti, toinen rintani esillä. Jos katsotte tarkkaan (naureskellen), kyllä, voitte nähdä sen, mutta tältä olisin luultavasti näyttänyt ja näin todennäköisesti käyttäytynyt.
Jos voisimme mennä 1900-luvulle, sanotaan vuoteen 1940, aikaan '30, '40, miltä olisin näyttänyt? Luultavasti joltain tällaiselta.
(https://www.crimsoncircle.com/07%201930s.jpg)
Joltain tuollaiselta. Ja sitten, minun täytyy taas sanoa, että Cauldre ei kasannut tätä yhteen. Opastin häntä satojen, ellei tuhansien, kuvien läpi eilen illalla.
Ja sitten, jos olisin inkarnoituneena tänä päivänä ja olisin nainen, olen varma, epäilemättä, että näyttäisin tällaiselta.
(https://www.crimsoncircle.com/08%20Today.jpg)
Tavallaan sopivaa, eikö? Ja voin vakuuttaa teille, etten olisi tällainen. Ei.
(https://www.crimsoncircle.com/09%20Final%20Blavasky.jpg)
LINDA: Yäk!
ADAMUS: Se on taas Blavatsky. Ei, en usko, että valitsisin sen. Hänen täytyi periaatteessa käyttää mattoja itsensä peittämiseen (Adamus naureskelee), mutta tosiaankin hän oli upea nainen. Syvällinen, näkemyksellinen, hän teki valtavan vaikutuksen maailmaan, mutta ulkonäkö ei ollut aivan sitä. Ja täytyisi sanoa, rakas Linda, että hän valitsi sen tarkoituksella. Se oli hänen valintansa. Se ei ollut vain jotain, mikä tapahtui syntyessä – se oli hänen valintansa. Siinä Adamuksen nopea tarkastelu Adaminana.
Maailma muutoksessa
Nyt kun tämä saatiin pois tieltä, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme tämän shoudin todelliseen asiaan. Katsotaanpa, mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä. Mitä maailmassa tapahtuu?
Olemme käyneet läpi erittäin tärkeä aikajakson, aikamuutoksen. Se alkoi vähän yli vuosi sitten, koko tämä koronavirusaikajakso, ja tiedätte elettyänne sen läpi. Puhutte siitä jossain kohtaa ylösnousseille mestareille. Mutta tiedätte elettyänne sen läpi ja käytyänne läpi kasvomaskit, sosiaalisen etäisyyden, sosiaalisen elämän puutteen, sen ettei voi sanoa vain: "Mennään tänään ravintolaan" tai mennä teatteriin. Se on erilaista elämää.
Tällä viime vuodella oli syvällinen vaikutus ihmiskunnan tietoisuuteen – ei välttämättä toimintaan tässä kohtaa, mutta tietoisuuteen. Tietoisuus menee paljon syvemmälle. Tietoisuus on alkukohta, ja usein jokin mikä vaikuttaa tietoisuuteen, on niin syvällä sisäisellä tasolla, että sen paljastuminen voi kestää vuosia. Mutta se kaikki alkaa tietoisuudesta.
Tänä aikajaksona, kun monet ihmiset pysyivät kotona ja heidän täytyi mennä itseensä, heidän täytyi olla kotona perheenjäsentensä kanssa, kun he usein yrittäisivät paeta sitä, ja heidän täytyi tehdä töitä kotona. Kun normaalisti he tarpoisivat työpaikalle koppeihinsa, keskitason johtajan työtehtäviinsä, nyt he olivat kotona, ja se antoi heille aikaa pohtia, miettiä: "Tätäkö oikeasti haluan elämässäni?" Ja taas kerran, tämä kaikki tapahtuu syvemmällä tietoisuustasolla, ei välttämättä ihmisajattelussa. Siihen liittyi ihmisajattelua, mutta syvällä pinnan alla tapahtuu jotain, tavallaan koko se muutos, joka tapahtui maailmassa.
Viime vuoden aikana kaiken tämän tapahtuessa, valtavasti resursseja laitettiin teknologiaan sekä jokseenkin kaikkiin muihin ihmiselämän aspekteihin. Jokseenkin kaikkiin ihmiselämän aspekteihin kosketti tapahtuma, joka oli globaali ja joka ei ollut sota.
Katsotte teknologisia edistysaskelia, joita tulee myöhemmin esiin – joita muuten tulee jo esiin. Esimerkiksi mahdollisesti uudentyyppinen rokote malariaan. Katsotte kaikkia asioita, joita tulee koronavirusajan tuloksena, ja oivallatte, että tämä oli eeppistä aikaa, ja te olitte täällä sitä varten. Olitte täällä sitä varten. Useimmat teitä eivät jääneet kiinni siihen. Muutamat teistä kulkivat koko salaliittopolun minuun liittyen, mutta useimmat teistä pitivät oman tasapainonsa. Piditte pintanne, oivalsitte ja muistitte, että tästä syystä olitte täällä, ollaksenne täällä tänä aikana.
Näette jatkuvaa teknologian ja uusien järjestelmien tulemista – järjestelmien jotka vaikuttavat pankkitoimintaan. Tarkoitan, että tällä on taloudellinen vaikutus, jota ei ole vielä edes nähty tällä planeetalla. On pakko olla, koska hallitukset ovat käyttäneet triljoonia dollareita, triljoonia ja triljoonia dollareita, pitääkseen kaiken rauhallisena tämän jakson aikana. Ne painoivat rahaa enemmän kuin koskaan. Nuo painokoneet kävivät yötä päivää, niin sanotusti, ja hankittiin rahaa rahoittamaan se kaikki.
Tietysti kaikella mikä liittyy talouteen, täytyy olla takana jotain, jotain jossain, joten näette tämän taloudellisia jälkiseuraamuksia ainakin seuraavat 10 vuotta, kenties 15 vuotta. Nuo jälkiseuraamukset ovat tietysti asioita, joita kammoaisitte, kuten korkeampia veroja, mutta niitä onnistutaan kiertämään jossain määrin. Pelkkien verojen sijasta on jotain, millä on eri nimi. Eli ne ovat veroja, muttei niitä kutsuta veroksi. (Suom. huom. amerikkalainen käytäntö, kumpikin sana "tax" ja "levy" merkitsee suomeksi "vero") Se laitetaan kaikkeen vaatteesta autoon, myös siihen montako kilometriä ajatte autollanne joka vuosi, miten kovaa kuuntelette stereoitanne. Ne ovat "levies" eivätkä "taxes". Käsitetään, ettei teitä voi verottaa enää, joten nyt löydetään eri tapa tehdä se. Kaikesta tästä täytyy maksaa, maksaa avustuksista joita on annettu.
Nyt tulee kysymys: tuleeko jonkinlainen taloudellinen katastrofi? Pitäisikö teidän rakentaa maanalainen bunkkeri ja olla valmistautunut tähän? Ei, tulee joitain taloudellisia muutoksia, yhden niistä ollessa verot – on joitain taloudellisia muutoksia. Se mitä olette nähneet näinä koronaviruspäivinä ja siinä rahoituksessa, jota lähti hyvin monille ihmisille, oli oikeastaan alku yleiselle palkalle. Oli alku sille, koska tällä aikajaksolla kaikki saivat rahaa, tiettyyn pisteeseen saakka – jos tulonne olivat liian korkeat, ette saaneet.
Väitetään, että tämä oli yksi onnistuneimmista toimenpiteistä pitää talous terveenä ja jatkamme tällä, yleisellä peruspalkalla. Kaikki yleisesti saisivat sen, auttamaan asioiden tasoittamisessa. En sano, että se on hyvä asia tai huono asia. Se antaa apua ihmisille, joilla olisi todella käyttöä sille. Se auttaa myös jatkamaan tilaa, jossa ei oteta vastuuta, oikeutettua tilaa. Ei hyvä tai huono asia, se vain on. Ja hyvin tärkeä asia osoittaa tässä.
Kaikessa tässä mitä tapahtuu ympärillänne, älkää tuomitko sitä hyväksi tai huonoksi. Älkää menkö salaliittoihin. Salaliitot imevät teidät kaninkoloon, josta on hyvin, hyvin vaikea päästä ulos. Seiskää matalan aidan takana. Tarkkailkaa, mitä maailmassa tapahtuu.
Tarkkailkaa, mitä taloudessa tapahtuu. Sanon jopa, että periaatteessa olette immuuneja kaikelle sille, jos noudatatte muutamaa hyvin yksinkertaista asiaa, kuten ymmärrätte, että kaikki energia on teidän. Muu maailma voisi mennä pimeää ja kuoppaista polkua pitkin, eikä se oikeastaan vaikuta teihin – paitsi että tarkkailette sitä ja massatietoisuuden energiat voisivat vaikuttaa teihin. Mutta mitä omaan talouteenne tulee, ei, sen ei tarvitse vaikuttaa.
Siis näette paljon asioita tapahtuvan taloudellisten muutosten myötä. Pankkien täytyy valita eri reittejä kaikessa – lainoista siihen, miten säästöjä säilytetään ja lasketaan. Siis hyvin, hyvin suuria muutoksia tapahtuu planeetalla tällä hetkellä, ja jälleen kerran, olen maininnut kaikki nämä ProGnostissa. Lääketieteessä valtavia muutoksia kaiken tämän tuloksena.
Siis olkaa valmistautuneita. Olkaa valmiita siihen, mitä tulee seuraavaksi. Ei lainkaan pelästyneessä tilassa tai pelkotilassa. Tiedostakaa, mitä tulee seuraavana tälle planeetalle, koska ette voi käydä läpi tällaista jaksoa, koronavirusaikaa, ettei merkittäviä muutoksia tapahdu sen seurauksena.
Jotkut asiat palaavat normaaliksi. Jotkut asiat palaavat siihen, mitä kutsuisitte normaalitilaksi – että voi mennä ravintolaan, tietysti, olla taas täpötäydessä ravintolassa, täpötäydessä ja meluisassa ravintolassa. Toiset asiat eivät koskaan palaa sellaiseksi, mitä ne olivat, ja yksi ilmiselvistä asioista on työpaikkaympäristö. Ihmiset sanovat: "Minun ei tarvitse mennä toimistolle enää." Katsokaa, mitä on tehty virtuaalisesi viime vuonna. Tarkoitan, että lääkärien tapaamiset, lakimiesten tapaamiset, ei tarvitse mennä toimistolle joka päivä. Se on suuri muutos, ja jotkut teistä saattavat sanoa: "No, se ei ole mikään iso juttu." Teille yksilönä kenties ei, mutta kun ajattelette koko maailman tekevän sitä, koko maailman tekevän noita muutoksia, niin se on valtava, valtava muutos tietoisuudessa ja siinä tavassa, miten asiat kulkivat.
Se saa hyvin monia asioita pois vanhoista urista ilman, että täytyy tapahtua jotain sodan tai valtavan luonnonkatastrofin kaltaista. Se oli – ja on edelleen – tälle planeetalle hyvin tehokas tapa siirtyä seuraavalle tasolle ja perimmiltään siirtyä uuteen ihmislajiin.
Se on siinä. En mene paljon yksityiskohtiin. Puhuimme siitä ProGnostissa (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html), ja mainitsemme sen aina silloin tällöin – muutokset joita tapahtuu planeetalla – mutta tuntekaa sitä hetki. Globaaleja muutoksia joita tapahtui, jotka pyyhkäisivät planeetan yli yhdessä vuodessa – yhdessä vuodessa – ja ovat muuttaneet hyvin monia asioita ja saaneet hyvin monet ihmiset menemään sisälleen ja sanomaan: "Mitä oikeasti valitsen? Mitä oikeasti haluan ihmisenä tällä planeetalla?"
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa ja tuntekaa sitä hetki. Se on ennenkuulumatonta.
Sieltä missä olen ja muiden ylösnousseiden mestareiden perspektiivistä, emme näe asioita silmillämme. Muistamme, millaista on, kun on silmät ja korvat, mutta emme katso asioita sillä tavalla. Käytämme kirjaimellisesti energiaälykkyyttämme (suom. huom. käytetty keksittyä sanaa "entelligence", jossa on yhdistetty "energia" ja "älykkyys"), kuten puhun "Master's Life 13" -kurssissa (https://store.crimsoncircle.com/the-mas ... gence.html). Tunnemme asioiden energioita, joten se ei perustu pelkästään siihen, mitä silmät näkevät tai korvat kuulevat. Ja se mitä näemme, on todella ennenkuulumatonta aikaa planeetalla. Ei surullista aikaa. Se on ollut joillekin, mutta tämä ei ole surullista aikaa. On aikaa, jolloin ylösnousseet mestarit ovat ilahtuneita niistä hyvin monista muutoksista, joita tulee tämän tuloksena.
Ja kyllä, monet, monet ihmiset kuolivat tässä koronavirusjutussa. Tavallaan, ei vaan selvästi – minun täytyi korjata Cauldrea tässä - voitaisiin sanoa, että he olivat valmiita lähtemään. Se ei ollut vahinko. Ja kuvitelkaa sitä eroa, jos olisi ollut sota ja miljoonia ihmisiä olisi kuollut sodassa trauman kautta, kaaoksen kautta ja sodan sisältämän vihaenergian kautta – voimien joita sotaenergiassa on. Kun miljoonia ihmisiä kuolee tällä tavalla, se on hyvin, hyvin eri asia. Hyvin erilaista siinä, mitä tapahtuu Maan lähiulottuvuuksissa. Hyvin erilaista myös heidän seuraavan inkarnaationsa kannalta. Usein he tulevat kantaen noita syviä, syviä haavoja. Siinäpä vasta traumaperäinen stressihäiriö, kun se kannetaan uuteen elämään.
Mutta tässä tapauksessa heidän lähtöönsä planeetalta ei liity tuollaista traumaa. He tulevat takaisin hyvin erilaisen elämän kera, jos he päättävät tulla takaisin eivätkä mene johonkin uuteen Maahan. He tulevat takaisin hyvin eri tavalla sen tuloksena. Siis jälleen kerran,: tavallaan kyllä, paljon ihmisiä kuoli tämän tuloksena, mutta toisella tavalla se ei ollut kuin menneisyyttä, jolloin he kuolivat syvässä traumassa.
Shaumbrojen Oivaltaminen
Entä shaumbrat? Entä shaumbrat mentyään kaiken tämän läpi? Ja missä olemme? Tällä hetkellä on hieman alle 1500 shaumbraa, jotka ovat sallineet Oivaltamisensa. On joitain muita, jotka vaativat Oivaltamisensa, mutta he eivät todellisuudessa usko sitä. He sanovat nuo sanat, mutta he eivät oikeasti usko sitä, joten siksi sitä melkein ei voi tapahtua. He tekevät melkein positiivista affirmointia, he yrittävät vakuuttaa itsensä, mutta jokin syvällä pinnan alla ei ole vielä vakuuttunut. Siis vaikka he ovat oikealla polulla, he eivät ole aivan vielä perillä.
Voisitte sanoa: "No, ainoastaan 1500? Luulin, että aloitimme reilusti yli tai hieman yli tuhannesta. Luulin, että aloitimme melko korkeasta lukemasta. Eikö meidän nyt pitäisi olla jo kolmessa, neljässä, viidessä tuhannessa?" Tässä ei ole kiirettä. Emme yritä rynnätä siihen. Se on luonnollinen prosessi, joka kehittyy täydellisesti teillä jokaisella. Ette ole tässä pelissä jäljessä, jos ette ole saaneet täyttä Oivaltamistanne vielä, koska teette sen tavalla, joka on ehdottoman täydellinen teille. Siitä hetkestä kun sanotte: "Valitsen Oivaltamisen", se alkaa tapahtua.
Usein teillä on paljon sisäistä vastarintaa tai ette usko sitä tai ette salli sitä tai teistä tulee liian mentaalinen sen osalta, mutta se tapahtuu. Se tapahtuu täydellisellä tavalla. Se kehittyy teitä parhaiten palvelevalla tavalla, jotta se ei pakahduta teitä, jotta saatte aistillisen kokemuksen omasta tulemisestanne Oivaltamiseen. Jotta vanhoista ns. karmakerroksista, vanhoista haavakerroksista, vanhoista syyllisyys- ja häpeäkerroksista päästetään irti sopivaan aikaan.
Älkää yrittäkö puskea tämän läpi. Kun olette tehneet tuon valinnan itsessänne ihmisenä ja sanotte: "Kyllä, olen valmis siihen", tietäkää, että mestari, "minä olen" ja kaikki energianne reagoi siihen, ja sitten niin tapahtuu. Jos teette jotain, jos haluatte tehdä jotain tämän eteen, vetäkää paljon syvään henkeä ja sallikaa. Mutta älkää tehkö työtä sallimiseen, vain sallikaa, ja sitten se tulee. Voin selkeästi kertoa teille, että tiedän jokseenkin sen päivämäärän, jolloin se tapahtuu. En ole paniikissa siitä. En ole huolissani siitä. Eikä teidänkään pitäisi olla. Jos teistä tuntuu, että kenties ette yksi noista jo oivaltaneista ja teissä on jotain vikaa, teissä ei ole mitään vikaa.
Lisäksi emme halunneet – me ja te – että kaikki menevät Oivaltamiseensa samanaikaisesti. Se tehdään tavallaan shaumbra-aaltoina. Se pitää asiat tasapainossa. Kun yksi ryhmä menee siihen, se auttaa tuomaan toisen ryhmän, mikä auttaa tuomaan taas uuden ryhmän. Siinä on tavallaan energiasuunnitelma, joka on hyvin kaunis.
Siis älkää kiirehtikö sitä. Älkää ajatelko, että teette jotain väärin tai että teidän täytyy tehdä jotain muuta tai vielä pahempaa, älkää epäilkö sitä tai turhautuko siihen. Sallikaa sen vain tapahtua. Se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen 1500 shaumbrasta on tehnyt sen eri tavalla, hyvin henkilökohtaisella tavalla, kauniilla tavalla, ja te muut saatte sen, kunhan vain sallitte.
Ei rynnätä siihen. Sitä kutsutaan rentoutumiseksi Oivaltamiseen, ei ryntäämiseksi Oivaltamiseen, ja parasta mitä voitte tehdä nyt, on nauttia tai ainakin olla tietoinen siitä kokemuksesta, jota käytte läpi nyt. Se on paras asia, se on aivan paras asia. Ja se ottaa paljon kitkaa pois siitä. Se ottaa paljon vastustusta pois siitä. Sillä tavalla pystytte selvemmin näkemään niitä asioita, jotka ovat ehkä pidätelleet teitä, syitä jotka ovat ehkä pidätelleet teitä, ja sitten voitte valita, haluatteko siirtyä niiden yli vai ette.
Kun katson shaumbroja – rakastan työskennellä shaumbrojen kanssa henkilökohtaisesti, mutta olemme yhdessä paljon useammin, kuin uskon teidän edes oivaltavan. Mutta kun katson shaumbroja, sanoisin, että yksi asioista josta olin vähän yllättynyt, oli, että hyvin monet shaumbrat ovat edelleen mentaalisia, ajattelevat edelleen tiensä kaikesta läpi, myös omaan Oivaltamiseensa. Ajattelevat liian paljon energiaa sen sijaan, että tuntisivat energiaa. Ajattelevat liian paljon "minä olen" -olemusta. Olen nähnyt joidenkin teistä yrittävän kirjaimellisesti kartoittaa ja tehdä kaavion siitä, ja tehdä "minä olen" -taulukkolaskentaa. Se on ajattelua ja se on erittäin rajoittunutta. Se saattaa palvella vähän jotain tarkoitusta, mutta loppujen lopuksi teiltä menee asian ydin ohi. Kyse on sen tuntemisesta – tuntemisesta.
"Master's Life 13 – Engelligence" -kurssissa puhumme siitä, miten mennään logiikan ja ajattelun yli, mutta niin paljon kun voimmekin puhua siitä, se on silti iso askel. Se vaatii silti paljon luottamusta itseensä.
Siis rakkaat shaumbrat, pyydän hartaasti teitä vetämään syvään henkeä ja lakkaamaan yrittämästä selvittää sitä kaikkea täällä (osoittaen päätä). Tämä on erittäin luonnollinen asia. On hyvin luonnollista, että Oivaltamisenne tulee. Itse asiassa valitsitte jo kauan sitten sen tapahtuvan tässä elämässä, ja kirjaimellisesti pelkkä salliminen tuo sen todellisuuteenne.
Voitaisiin sanoa, että Oivaltaminen on jo siinä. Kaikki elämän yltäkylläisyys on jo siinä. Mutta kun yritätte vielä mikrojohtaa sitä mielellä, kun yritätte vielä selvittää kaikkea sitä, siitä tulee tavallaan puolustuspeliä. Kun yritätte selvittää sen kaiken, niin kuin teidän tarvitsisi edelleen olla kaiken kontrollissa, niin juuri tuo kontrollointi ja tuo hyvin rajoittunut logiikka on saanut teidät noihin siteisiin, joissa olette tunteneet olevanne, noihin rajoituksiin.
Se mille päästätte irti, se minkä sallitte, on oma Itsenne, ja kenties se on yksi pulmista. Ette päästä irti ja salli edes jonkin korkeamman olennon, jonkin Jumalan jossain. Kenties se olisi helpompaa. Päästätte irti – en halua käyttää sanaa "antautuminen" – vaan päästätte irti ja sallitte Itsenne, ihmisenne, mestarin, energianne, "minä olen" -olemuksenne.
Äskettäisessä kokoontumisessamme täällä Konassa – "Energy Works", jota nyt kutsutaan Kasamaksi – puhuin siitä, että energianne on teidän Jumalanne. Jumala on teidän energianne. Sitä olette rukoilleet. Siihen olette katsoneet ylöspäin. Siltä olette toivoneet ja siihen olette luottaneet, ja joskus se ei tunnu tulevan perille, mutta se on Jumala. Se on teidän energianne. Se kaikki – kaikki mahdollisuutenne, kaikki taikuus, kaikki – on aivan siinä, teidän energiassanne. Sen vuoksi olen puhunut niin järkähtämättä energiasta pari viime vuotta. Sen vuoksi teimme paljon työtä aluksi BON:n kanssa ja sitten lopulta pääsimme tekemään täällä Havaijilla sen toteamuksen, että kaikki mitä näette, kaikki mitä hahmotatte, kaikki mitä koette, on vain teidän energiaanne.
Siihen liittyy suuri kysymys: "No, entä muut ihmiset?" Pääsemme siihen jossain tulevassa "Master's Life" -kurssissa, mutta tuntekaa sitä tällä hetkellä. Kaikki on omaa teidän energiaanne. Olette rukoilleet Jumalaa, ja se on teidän energiaanne.
Kyllä, on taipumusta tulla mentaaliseksi joskus, ja mentaalisuus on usein tekosyy. Tekosyy joka vain satuttaa fyysisesti ja mentaalisesti sekä viivyttää vääjäämätöntä Oivaltamista. Mutta tarve ajatella tienne läpi jokaisesta pienestä asiasta Oivaltamisessa tai tulemisessa valaistumiseenne, tekee siitä pelkästään stressaavampaa, aiheuttaa lisää ahdistusta ja ennen kaikkea, ottaa pois todelliselta tarkoitukseltanne olla tällä planeetalla nyt Koneiden ajassa.
Siis kun katson shaumbroja, näen monia kauniita asioita. Näen monia ns. hiljaisia shaumbroja, jotka ovat sallineet Oivaltamisensa. Hiljaisia, eli he eivät ehkä koskaan tule mihinkään työpajaan. He eivät ehkä ole mukana sosiaalisessa mediassa. He eivät ehkä ole niitä, jotka ovat erottuneet menneisyydessä eri tavoin. He ovat niitä, jotka ovat hiljaa tehneet työn ja sallineet Oivaltamisensa.
Mutta taas kerran, monet shaumbrat edelleen ajattelevat sitä, edelleen ajattelevat sallimista, sen sijaan että todella sallisivat sen. Ja taas kerran, kyse ei ole kilpailusta. Sillä ei ole merkitystä minulle, mutta perimmiltään itsenne vuoksi vetäkää syvään henkeä, sallikaa ja ymmärtäkää, että se kaikki on luonnollista ja kaikki tulee teistä.
Syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä.
Nyt aiheeseen, josta haluan todella puhua tässä.
Tietoisuuden nollaaminen*
(*Suom. huom. tekstissä käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
Tällä hetkellä, koko tämän koronavuoden jälkeen, olemme tulossa tietoisuuden nollaamiseen tällä planeetalla. Tietoisuuden nollaamiseen. Aioin puhua tästä erikoisviestissä minulta, St. Germainilta, mutta se tapahtuu vähän nopeammin, kuin odotettiin. Siis ei olisi nyt aikaa filmata sitä täällä Havaijilla ja saada sitten ulos. Niinpä teemme sen tänään shoudissa. Tietoisuuden nollaaminen, ja se tapahtuu jossain aikavälillä ns. maaliskuun iduksesta Pyhän Patrickin päivään – tulee hyvin, hyvin pian planeetalla lähellenne.
Eikä tämä ole kuin menemistä fotonivyöhykkeen läpi tai mitään sellaista. Se ei ole kuin koko planeetan pimenemistä kolmeksi päiväksi. Useimmat ihmiset eivät koskaan edes huomaa, että se tapahtui, koska tuo nollaaminen tapahtuu hyvin, hyvin syvällä tasolla – hyvin, hyvin syvällä tasolla. Mutta kirjaimellisesti tietoisuus nollataan. Ja analogia voisi olla tietokoneenne resetointi, uudelleenkäynnistys. Se tavallaan käyttäytyy kummallisesti tai hyytyy tai asiat eivät toimi oikein, ja mitä te teette? Vedätte töpselin seinästä ja rukoilette vähän. Toivotte, että tilanne paranee, ja sitten työnnätte töpselin takaisin, ja usein se käynnistyy uudelleen tai resetoi itsensä. Mikä ikinä olikin hölmösti sisällä, se tavallaan siivotaan pois. Nyt on tavallaan tällaista siinä nollauksessa, jonka käymme läpi massatietoisuudessa tällä planeetalla.
On ollut vuosi, jossa on ollut paljon muutoksia, paljon kaaosta, paljon sisäisiä havaintoja, paljon uusia suuntia planeetalle. On ollut vuosi, jolloin monet, monet ovat istuneet tuntitolkulla kotonaan, sen sijaan että huomio olisi ollut ulkoisessa toiminnassa, ja he ovat tunteneet, eivät ajatelleet: "Mitä oikeasti haluan? Mitä oikeasti tunnen?" Kyllä, he esittävät kysymyksiä: "Mitä oikeasti haluan tehdä työksi? Haluanko oikeasti olla kumppanini tai puolisoni kanssa?", mutta jotain syvempää on tapahtunut, ja se aiheuttaa tämän ihmistietoisuuden nollaamisen joskus 14.3.–17.3., päivä, pari suuntaan tai toiseen.
Haluaisin pyytää jokaista teitä tuntemaan noina päivinä, mitä tapahtuu – ei pinnalla, ei vain siinä, mitä luette sanomalehdistä tai mitä näette tapahtuvan ympärillänne. Mutta tuntekaa sitä. Se on nollaaminen, se on globaalin tietoisuuden valtava nollaaminen. Sitten alatte nähdä tuloksia tuosta nollaamisesta – sanoisin, että alkaen noin kesäkuusta ja jatkuen monta, monta vuotta eteenpäin.
Nollaamiset voivat olla usein traumaattisia. Nollaamiset voivat olla aikoja, jolloin ihmiset sekoavat. Mutta on tehty tarpeeksi työtä ihmistietoisuuden kanssa ja on tarpeeksi ylösnousseita mestareita ruumiillistuneena planeetalle sekä nyt oivaltaneita ihmisiä, että tämän nollaamisen ei tarvitse olla sellainen, että planeetta pimenee kolmeksi päiväksi. Nollaaminen voi olla paljon rauhallisempi. Joillakin ihmisillä on hyvin vaikeaa sen kanssa, mutta toiset tavallaan vain hyväksyvät ja menevät sen mukana. Menen myöhemmin yksityiskohtiin siinä, mitä nollaaminen todellisuudessa tekee, mutta haluan jokaisen teistä tuntevan sitä, kun se tapahtuu. On ennenkuulumatonta, että tällä planeetalla on globaali nollaaminen. Edes Atlantiksen aikaan kaikki ei tapahtunut yhdellä aikajaksolla yleisesti.
Nollaamisella on perimmiltään vaikutus kaikkeen planeetalla. Se auttaa määrittelemään uudelleen kaikenlaiset järjestelmät. Ja kyllä, tämä alkoi jo ennen koronavirusta. Koronavirus auttoi tuomaan kaiken yhteen, ja nyt se tapahtuu. Nyt se ehdottomasti tapahtuu tällä planeetalla. Tässä sitä ollaan.
Tulitte ollaksenne täällä tätä varten Koneiden ajassa. Tulitte tänne ollaksenne sellainen, joka säteilee sitten mahdollisuuksiin. Kun ihmiset nollaavat ja ihmettelevät, mitä seuraavaksi, mitä heidän ulottuvillaan on, mihin suuntaan pitäisi lähteä elämässä, miten yhdistytään omaan henkeensä tai henkisyyteensä, kuten he sanoisivat – he etsivät sitä – ja sitä varten olette tällä planeetalla.
Tuntekaa tuota nollaamista, kun se tapahtuu. Tuntekaa syvältä sitä, koska se ei ole pinnassa, ja katsokaa sitten, mitä tapahtuu sen tuloksena tulevina aikoina.
Teen luultavasti tästä vuoden loppuun lisää erikoisviestejä, jotka perustuvat siihen. Ja taas kerran, älkää pelätkö. Älkää pelätkö lainkaan. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole kamalien asioiden tapahtumisesta, ja vaikka planeetalla on joitain vaikeita asioita, teidän ei välttämättä tarvitse kestää niitä. Olette eri paikassa. Olette omassa energiassanne, ettekä massatietoisuudessa.
Tietoisuuden nollaamisella on vaikutuksia esimerkiksi myös planeettaan, luontoon. Gaia, Äiti Maa, on hitaasti pakannut laukkujaan ja valmistautuu lähtemään, ja nyt tuo koko prosessi nopeutuu, se ehdottomasti nopeutuu.
Koko ymmärrys siitä, mitä kutsutte energiaksi tällä planeetalla, polttoainelähde-energia, muuttuu tässä nollauksessa. Se on yksi suurimmista pulmatilanteista, joita planeetta on kohdannut, ja todellisuudessa yksilön oma energia ja planeetan energia ovat hyvin samanlaisia, rinnastettavissa. Planeetta löytää enemmän ja enemmän siitä, mitä energia todellisuudessa on.
Siis tuntekaa tätä valtavaa nollaamista. Saatamme pitää muutaman erikoistilaisuuden tunteaksemme vain sitä. Mutta nyt vieläkin tärkeämpään asiaan, jonka haluan tuoda esiin tänä erikois-shoudin päivänä.
Sen VOI tehdä
On paljon enemmän. Kaikkialla on paljon enemmän. Teissä itsessänne on paljon enemmän, ja on helppoa jäädä kiinni entisten elämien ja massatietoisuuden rajoituksiin, siihen tapaan jolla asiat on aina tehty, tieteeseen ja fysiikkaan. On erittäin helppoa jäädä kiinni kaikkeen siihen ja sitten tyrkyttää nuo rajoitukset itsellenne. Ette ole sen vuoksi täällä.
Nyt jokaisen teidän on aika olla "Merlin minä olen".
Jotkut saattavat sanoa: "No, odotukset ovat nyt niin korkealla, että voi aikamatkustaa. Odotukset ovat niin korkealla, että voi olla rikas ja yltäkylläinen tekemättä työtä. Odotukset ovat niin korkealla, että saamme kaikki vapaan energiakehon", ja mitä se sattuukin olemaan. Odotukset ovat niin korkealla, että kehonne oppii parantamaan itsensä. Odotukset ovat niin korkealla, että on taikuutta, että on fantasiaa ja kaikkea muuta. Siis jotkut sanovat: "Hillitään noita odotuksia, koska emme halua pettyä. Kenties tämä kaikki on joka tapauksessa jotain isoa fantasiaa, jotain isoa peliä. Ollaan siis realistisia odotuksissamme tästä." Ja minä sanon, että ehdottomasti ei. Ette ole täällä tekemässä myönnytyksiä. Ette ole täällä pidättelemässä. Ette ole täällä toimimassa niiden pelkojenne ehdoilla, että näitä asioita ei ehkä tapahdu, ja nyt meidän on aika mennä täysillä siihen.
Sen voi tehdä. Sen voi tehdä, ja elämässäni St. Germainina todistin sen itselleni ja todennäköisesti muille. Teillä ei tarvitse olla työpaikkaa ollaksenne varakas. Voitte mennä sen tavan yli, jolla mieli oppii, on kyse sitten matematiikasta tai musiikista. Voitte mennä sen yli.
Voitte olla itsenne parantamisen tilassa, ilman tarvetta luottaa lääketieteeseen – tai voitte luottaa siihen, jos haluatte – mutta voitte olla itsenne parantamisen tilassa. Nyt ei ole aika sanoa: "No, hillitäänpä kaikkia näitä odotuksia." Täysin päinvastoin. Ne jotka tulevat perässänne, haluavat tietää, että se toimi, että pystyitte ylittämään ihmisen 3D-todellisuuden rajoitukset ja todella tulemaan mestareiksi tällä planeetalla.
Katson joskus sitä epäilyä, jota teissä on yksilöinä ja shaumbra-ryhmänä, ja kyllä, on epäilyä. En yritä sanoa, että epäilyä ei pitäisi olla tai sitä ei ole. Sitä on ehdottomasti. Epäily pidättelee teitä usein ja sanotte: "Kenties meidän ei pitäisi yrittää tätä. Kenties meidän pitäisi olla varovaisempia siinä, mitä teemme. Kenties meidän ei pitäisi puhua niin suureellisilla termeillä", mutta se ei olisi totuus. Se ei olisi totuus.
Menemme fysiikan ja modernin tieteen rajojen yli. Menemme sen yli, mistä useimmat ihmiset eivät edes uneksisi, tai sitten he uneksivat siitä, mutta he eivät koskaan toisi sitä todellisuudeksi. Menemme kaiken sen yli. Mutta jos pidättelette, jos sanotte: "Rajoitetaanpa", jos sanotte meidän luovan epärealistisia odotuksia, sitten sitä ei tapahdu.
Kompuroitte toisinaan yksilöinä tai shaumbra-ryhmänä. Saattaa olla asioita, jotka eivät heti ensimmäisellä kertaa toimi. Mutta sitten menemme takaisin siihen, ja sallimme sen uudestaan. Oivallamme, mikä esti meiltä sen ja mitä tuo vastustus oli, ja sitten palaamme siihen ja teemme sen, on kyse sitten vauraudesta, terveydestä, aikamatkustuksesta, mistä tahansa näistä asioista, joista puhumme.
Tämän vuoksi tulitte tänne, enkä halua teidän vähentävän sitä mitenkään. Voisitte sanoa, että on fantasian aika, ja se on ehdottomasti oikein. Menemme sen yli, missä ihmistietoisuus on ollut aiemmin. Jotkut ovat tehneet sen yksilöinä – ylösnousseet mestarit. Koskaan ennen ei ole ollut ryhmää, joka on tehnyt sen. Teette sen yksilöllisesti omana täysivaltaisena Itsenänne, mutta on muita, jotka kulkevat samanlaista polkua samaan aikaan. Sen vuoksi sanon, ettei koskaan ennen ryhmä ole tehnyt sitä. Emme tee sitä käsi kädessä ja laulaen kumbajaa. Teette sen yksilöinä, mutta tietäen, että planeetalla muutkin tekevät sen samaan aikaan, ja heistä suurimman osan kanssa olette jakaneet elämiä.
Nousemme yläpuolelle. Nousemme rajoittuneisuuden yläpuolelle. Siinä kaikki. Emme nouse kovan fysiikan yläpuolelle, koska minkäänlainen fysiikka ei ylipäätään ole kovaa. Tarkoitan, ettei se ole kiinteää ja muuttumatonta. Sen voi muuttaa, ja sen muuttaa tietoisuus. Tietoisuus on se asia, joka muuttaa fysiikan ja tieteen ja matematiikan ja kaiken, ja sitä me teemme.
Pyydän teitä uneksimaan suuria, kuvittelemaan suuria. Pyydän teitä elämään isosti, pelkästään muuttamalla tietoisuuttanne, ottamalla pois silmälaput tai rajoitukset ja oivaltamalla, että energia on teidän. Se on yksi ensimmäisistä askelista. Sitten kun oivallatte, että tämä on teidän energiaanne – se on täyttä, se on yltäkylläistä, se voi tehdä mitä tahansa, se voi uhmata fysiikan lakeja – oivallatte, ettei mikään tästä ole mahdotonta. Mitään tästä ei tehdä suunnittelemalla ja juonimalla mielessä, koska mieli pitää teidät noiden rajoitusten sisällä. Se pitää teidät massatietoisuudessa.
Kun tulemme tähän globaaliin nollaukseen, joka tulee hyvin, hyvin pian, nyt on upeaa aikaa palata takaisin itseenne ja katsoa, mihin haluatte mennä tietoisuudellanne – pidättelemättä ja olemalla "Merlin minä olen", valmiina menemään täysin uuteen kerrokseen, valmiina menemään täysin uudentyyppiseen todellisuuteen ja ja-tilaan, jääden tälle planeetalle ja eläen massatietoisuuden rajoitusten kanssa, mutta nyt todella täysivaltaisena olentona.
Ei ole liian suurta fantasiaa. Meillä ei ole liian suuria unelmia tällä hetkellä. Ja kyllä, ihmismieli saattaa lähettää kaikenlaisia varoitusmerkkejä sanoen: "Älä muodosta tuota odotusta. Muista, kun sinuun on sattunut aiemmin. Muista, että olet tuottanut pettymyksen itsellesi aiemmin", mutta silloin käytitte täysin erilaista tapaa kuin nyt yrittäessänne siirtyä seuraavalle tasolle. Tällä hetkellä käytätte omaa energiaanne ja omaa tietoisuuttanne, ja siinä on iso ero. Ennen käytitte mieltänne ja jonkun muun energiaa. Iso ero: teidän mielenne ja jonkun muun energia menneisyydessä, mutta nyt teidän energianne ja teidän tietoisuutenne.
Tämä on kenties – miten sanoisin – kriittisin kohta, mutta yksi tärkeimmistä siirtymähetkistä planeetalle ja myös teille, shaumbroille. On yksi niistä ajoista, jolloin teemme taas kerran tuon kvanttihypyn, mennen kaikkien rajoitusten yli. Vaikka säännöt pelikirjassa sanovat: "Ei, et voi tehdä sitä", me teemme sen. Vaikka entiset kokemukset sanovat: "Katso, mitä tapahtui viime kerralla, kun yritit sitä. Teit hölmön itsestäsi, ja no, tapoit itsesi samalla", menemme sen yli.
Istuessamme tällä Shaumbra-paviljongilla, kun pidimme viimeisintä tilaisuuttamme, tuli kysymys: "Mitä jos tämä kaikki on keksittyä? Mitä jos kaikki on peliä? Mitä jos kaikki mitä nyt tapahtuu, on vain valtava häiriötekijä, eikä mikään siitä ole totta?" Mitä jos? Mitä jos? Tarkoitan, että emme voi katsoa mitään muuta ryhmää ja sanoa: "No, he tekivät sen, joten sen voi tehdä." Meillä on yksilöitä, mutta useimmat heistä ovat toisella puolella ylösnousseina mestareina ja useimmille heistä se tapahtui kauan sitten. Mutta mitä jos keksimme vain tämän kaiken?
Väitteeni on, että se toimii hyvin, koska kun astutte tyhjään, pimeään tilaan, kun astutte tyhjyyteen, kun tietoisuus menee tuohon tyhjyyteen, niin jos kukaan ei ole ollut siellä aiemmin ja tehnyt samaa asiaa, sillä ei ole merkitystä, koska sitten niin tapahtuu. Sillä tavalla tietoisuus toimii. Vaikka kaikki tämä olisi vain suurta toiveunta, vaikka istuisimme vain leiritulen ympärillä laulamassa kumbajaa ja saamassa itsemme täysin innostumaan jostain, mikä ei ole totta, sillä ei ole merkitystä. Koska sitten kun astumme tuohon tyhjiöön, jonne muut ja jonne te ette ole koskaan ennen menneet, se ei ole enää tyhjä huone. Siitä tulee, mitä tietoisuutenne haluaa.
Nyt on aika sallia fantasia ja taikuus, "Merlin minä olen". Nyt on aika oivaltaa, ettei ole rajoja. Ei ole esteitä. Mikään ei pidättele meitä. Kyllä, fyysisellä ja mentaalitasolla tapahtuu muutoksia reaktiona tietoisuuteen, reaktiona uuteen todellisuuteen, johon olette menossa, johon olemme kaikki menossa. Mutta rakkaat ystäväni, tehdäänpä juuri nyt se, mitä tulimme tänne tekemään.
Jatkan teidän opastamistanne. Häiritsen teitä edelleen, kun on tarvetta, annan teille informaatiota ja toivottavasti avaan tunteet, aistimuksellisen osanne ja tietoisuutenne. Mutta mennäänpä eteenpäin tekemään juuri sitä, mitä tulimme tänne tekemään.
Meillä on tulossa valtava tilaisuus hyvin, hyvin pian – tämä planeetan nollaus. Kutsun sitä koronavirusnollaukseksi, koska koronavirus loi tuon tilaisuuden ja nyt täydellisen alustan sille. Koronavirus loi tämän täydellisen alustan, nämä puitteet tämän globaalin nollaamisen tapahtumiselle.
Ollaanpa täällä sitä varten, ja samaan aikaan nollausta varten omassa itsessänne siihen liittyen, ettei pidätellä, ettei rajoiteta ja sanota: "No, tehdäänpä se osittain." Se on kaikki tai ei-mitään. Se on minun tapani – kaikki tai ei-mitään – ja toivon, että liitytte seuraani siinä.
"On aika" -merabh
Tämän myötä, tuodaanpa kaikki tämä yhteen merabissa, vähän musiikkia taustalla sen integroimiseksi ja sisäistämiseksi todella, mistä olemme juuri puhuneet.
(Musiikki alkaa)
Jotkut jäävät ehkä pois. Jotkut ehkä sanovat: "No, tämä on liikaa fantasiaa. Minun täytyy maksaa laskut. Minulla on ihmisiä huolehdittavana", ja on ok, jos he jäävät pois. Tulette takaisin myöhemmin. Tulette takaisin. Kun näette muiden tehneen sen, tulette takaisin, eikä siinä ole mitään häpeää. Siinä ei ole häpeää tai tuomitsemista.
Meillä on noin 1500 oivaltanutta shaumbra-mestaria planeetalla. Monia lisää tulossa. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista tilaisuutta kuin nyt, avautua ulottuvuuksiin ja murtautua vapaaksi hyvin monista rajoituksista, joita on ollut ihmistietoisuudessa.
Jotkut sanovat: "Se kaikki on fiktiota. Pitäydytään faktoissa. Pitäydytään tiedossa."
Ei. On paljon enemmän, ja tiedätte sen. Tämä on se juttu. Tiedätte sen. Puhuimme siitä viime shoudissamme. Te tiedätte jo.
Nyt on aika, että yksilöinä, sitten ryhmänä ja lopulta planeettana menemme uusiin ulottuvuuksiin, että menemme siihen, mitä olen usein kutsunut Atlantiksen unelmaksi.
Toisaalta se kuulostaa erittäin vaikealta. Muutamme periaatteessa kaiken sen fysiikkaa, mitä on koskaan tunnettu. Se kuulostaa vähän haastavalta. Mutta toisaalta se voi olla hyvin, hyvin helppo askel.
Saatatte olla huolissanne ja ihmetellä, oletteko tulossa vain hulluksi. Mutta kuten olen sanonut aiemmin, mikä on hullua? Onko hullua olla elämästä toiseen samassa talossa, jossa on samat huoneet ja samat ikkunat ja samat ruuat jääkaapissa ja sama kaikki – samaa päivästä päivään. Onko se tervejärkistä?
Mikä sitten on hullua? Sen tavoitteleminen, minkä tiedätte olevan, mutta mitä olette ehkä alkaneet epäillä? Sen tavoitteleminen, mitä on sateenkaaren toisessa päässä, kun kaikki sen tässä päässä sanovat: "Älä tee sitä. Olet sekopää. Olet hullu. Sateenkaaren tuolla puolen ei ole mitään. Se on vain sateenkaari."
Rakkaat shaumbrat, merkitsen tämän päivän, tämän shoudin tuoksi kohdaksi, johon olemme tulossa, täksi ihmistietoisuuden valtavaksi nollaamiseksi – jonka luulin itse asiassa olevan vähän myöhemmin, kuukauden tai parin päästä. Ja kysyn, oletteko valmis tähän askeleeseen.
Voi, se voi olla hyvin jännittävää, kyllä. Pelottavaa, heh. Jotkut teitä ovat tunteneet valtavaa ahdistusta viime aikoina – jotkut teistä tuntevat valtavaa ahdistusta aina, mutta viime aikoina ekstra-ahdistusta – ja olette ihmetelleet, mitä tapahtuu. No, nyt tiedätte.
Nyt tiedätte sen paineen, jonka planeetta kohtaa, ja sen paineen jonka te kohtaatte. Pidän tätä jännittävänä aikana. Olen innoissani. Menen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille ja tanssin ympäri tanssisalia kuin ylösnoussut mestari!
Olen hyvin innoissani siitä, mitä tapahtuu. Olen jopa kiitollinen koronaviruksesta. Se sai aikaan valtavia muutoksia planeetalla. Olemme tulossa ulos siitä nyt, melko lailla jo tulossa ulos siitä. Se kesti vähän pidempään jossain mielessä, mutta se teki enemmän, kuin olisin koskaan tuntenut, mihin tämä planeetta kykeni.
Virus on matkalla ulos. Siellä täällä on pieniä taskuja, mutta sitten – puh! – lopulta se vain haihtuu kokonaan pois. Ja kun se haihtuu pois, paljastuu se, mitä on tullut tämän jakson aikana, ja kenties alatte ymmärtää sen roolin, mitä esititte siinä.
Teidän ei tarvinnut saada tuota virusta voidaksenne esittää tuota roolia. Roolina oli olla täällä. Roolina oli oivaltaa, että on aika laajentaa ihmisulottuvuutta.
Tavoitellaan sitä – fantasiaa, taikuutta, helppoutta ja sujuvuutta, ja myös jokapäiväistä ihmiselämää, koska siinä on hyvin kauniita asioita. Tehdään kumpaakin.
Kaikki jotka olette valmiita menemään eteenpäin, kaikki jotka olette valmiita nyt siirtymään tähän käsittämättömään ja uskomattomaan potentiaaliin eläessänne ihmiselämäänne tällä planeetalla, mennään.
Kaikki te jotka ette ole kovin varmoja, jotka haluatte pidätellä ja haluatte tehdä sen niin, että ette altista itseänne pettymykselle, se on ok. Siinä ei ole mitään ongelmaa.
Mutta tiedän, että tarpeeksi moni teistä sanoo: "Ei, nyt emme pidättele. Vaikka sukeltaisimme jyrkänteeltä syvään ja pimeään pohjattomaan kuiluun, tietoisuutemme muuttaa tuon kuilun sillä hetkellä niin, että siellä on …" se mitä valitsette.
Vedetään syvään henkeä näille ajoille, joissa olemme, tulevalle nollaukselle, kaikelle mitä on.
Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja kiittäkää itseänne olemisestanne täällä tänä aikana.
Tämän myötä, muistakaa, että niin hulluihin, epäuskottaviin ja käsittämättömiin paikkoihin kuin menemmekin, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Tämän myötä, minä olen Adamus ja St. Germain.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
SHOUD 6
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, Adamus Saint-Germain.
Hmm. Paljon energiaa, paljon asioita muuttui, kuin tulimme tähän shoudiin, kun musiikki soi (viitaten tähän musiikkiin (https://www.youtube.com/watch?v=CqvSY3Hnij4). Se ei ollut minun St. Germain -musiikkiani, mutta kelpaa tänään, koska se antoi energioiden ratsastaa jollakin. Paljon tapahtuu.
Tämä shoud on vähän erilainen kuin useimmat, koska se mistä puhumme tänään, on hyvin tärkeää teille kaikille.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun menemme "Merlin minä olen" -sarjan shoudiin 6.
Tärkeimmät asiat ensin, tervetuloa kaikki. Tervetuloa kaikkialta tällä mahtavalla Maa-planeetalla. Tervetuloa tähän shaumbra-kokoontumiseen, jonka pidämme kerran kuukaudessa, kokoontumiseen joka sallii meidän tuoda energiamme yhteen. Meidän ei tarvitse tavata henkilökohtaisesti. Tiedän, että joskus haluatte tavata henkilökohtaisesti, mutta meidän ei tarvitse. Voimme tehdä sen tällä tavalla. Teemme sitä säännöllisesti unitilassa, ja teemme sitä tällä tavalla internetissä.
Siis tervetuloa kaikki. Voi kyllä, rakastan tosiaankin henkilökohtaisia live-kokoontumisia. Meillä oli täällä juuri sellainen, kuten Cauldre ja Linda puhuivat. Oli hyvä palata taas todelliseen rooliini Adamuksena, kävellen joukossanne, kulkien ylös ja alas, edestakaisin käytävillä ja esittäen paljon kysymyksiä jokaiselle teistä. Nautin siitä, ja kaipaan todellakin syvästi sitä shoudeissamme. Voin tässä kiusata vain Lindaa tietyssä määrin, mutta kyllä, tervetuloa.
Tässä sitä ollaan, Konassa Villa Ahmyossa. Kaunis päivä. Linnut sirkuttivat, kun musiikki soi. Ette voineet kuulla sitä, mutta linnut löpisivät, kun ne valmistautuivat tähän kokoontumiseen.
Pari asiaa tämän päivän asialistalla. Hoidamme pienet jutut ensin alta pois.
Adamina
Viime kerralla tuli esiin kysymys, kun puhuin siitä, miltä näytin St. Germainina viime elämässäni. Tuo kysymys tuli monilta teistä. Ensinnäkin, eikö minulla ole ollut yhtään elämiä naisena? Kyllä, minulla on ollut. Ei paljon. On paljon enemmän mieselämiä. Ei mistään erityisestä syystä, vaan sitä huomaa, että alkaa olla mukavaa tietynlaisessa asussa, siihen tottuu, ja sen vuoksi hyvin monet ihmiset tulevat elämä toisensa jälkeen samaan perheeseen, samaan sukulinjaan, usein myös samaan maahan ja joskus jopa samaan kaupunkiin – elämä toisensa jälkeen. Siis se ei liittynyt mihinkään muuhun, kuin että minulla oli vain mukavaa miehen kehossa. Minulla ei koskaan ollut aivan yhtä mukavaa naisen fyysisessä kehossa, mutta minun täytyy sanoa, että maskuliini-feminiinitasapainoni on ollut aina melko hyvä.
Mutta teille jotka edelleen löpisette maskuliinisesta ja feminiinisestä ja miehistä ja naisista, mennäänpä nyt sen yli. Siitä ei ole lainkaan kyse. Mennään kauas sen yli. Kyse ei ole jumalaisesta feminiinisyydestä tai mistä tahansa maskuliinisuudesta. Olemme integroituneita. Olemme yksi. Teillä on maskuliininen ja feminiininen. Ne ovat naimisissa keskenään. Olette "uni-itse" tässä kohtaa. Ei aiheuteta paljon melua maskuliinisesta ja feminiinisestä ja tasavertaisuudesta ja kaikesta muusta. Olette joka tapauksessa tasavertainen itsessänne. Tasavertainen kaikessa sisällänne.
Mutta tuli tosiaan esiin tuo kysymys, ja lupasin vastata siihen. Miltä näyttäisin? Miltä näyttäisin Adaminana, ei Adamuksena? Miltä näyttäisin? Siis katsotaanpa sitä nopeasti.
(https://www.crimsoncircle.com/01%20Blavatsky%201.jpg)
LINDA: Voi pojat.
ADAMUS: Tämä en tietenkään ole minä. Tämä on Madame Blavatsky, ei St. Germain. Ei, en olisi koskaan näyttänyt tuolta.
Rakastan todella Madame Blavatskya. Hän oli yksi näkemyksellisimmistä ihmisistä, joita olen koskaan tavannut, hyvin henkinen ja hyvin persoonallinen. Tyly ulkoisesti. Tyly. Hänen sanottiin polttavan 200 savuketta päivässä. Hän joi kuin merimies toisinaan. Tyly ulkoisesti.
Hänen tekosyynsä kaikelle tälle oli, että hän oli niin viehättävä sisäisesti …
LINDA: Ai jaaaa!
ADAMUS: … ettei hän halunnut näyttää viehättävältä …
LINDA: Ai jaaaa!
ADAMUS: … enää ulkoisesti.
LINDA: Mielenkiintoista.
ADAMUS: Kuthumi yritti antaa hänelle aika ajoin muotivinkkejä, jotka hän sivuutti välittömästi. Mutta siirrytään toiseen kuvaan hänestä, Madame Blavatskysta.
(https://www.crimsoncircle.com/02%20Blavatsky2.jpg)
Tässä hän on 15-vuotiaana. Hänellä oli tavallaan tuo ulkonäkö jo nuorena, ja se jatkui paljon pidemmälle elämään, kyllä. Ja nuo linnut jotka näette taustalla tässä, lentävät pois mahdollisimman nopeasti. Hänellä oli tapana pelotella ihmisiä, ja hän rakasti tehdä sitä.
Siihen on syy, että hän näytti tuolta, syy jonka jotkut teistä saattaisivat ymmärtää, koska hän tuli valitsemastaan suvusta, ja jos katsotte kuvaa hänen äidistään, ymmärtäisitte, miksi Blavatsky näytti, miltä näytti. Siis katsotaanpa nyt …
(https://www.crimsoncircle.com/03%20Blav ... Mother.jpg)
LINDA: Voi ei!!
ADAMUS: … Blavatskyn äitiä (Adamus naureskelee).
LINDA: Uh!
ADAMUS: Kyllä, melkoinen hahmo. Se todella kulki suvussa. Onneksi Blavatsky ei koskaan pukeutunut aivan tällä tavalla. Hän peitti vähän enemmän kuin äitinsä. Mutta tämä selittäisi paljon. Ja toivon, että tiedätte kaikki, että tämä esittely tapahtuu kieli poskessa. Siirrytään eteenpäin.
No niin, olin komea elämässäni St. Germainina. Olin melko näyttävä, kuten luultavasti huomasitte kuvista, joita näytimme viime sessiossamme. Tähän on hyvä syy. Minulla oli kaunis äiti. Katselimme eilen illalla Cauldren kanssa kuvia, valokuvia, jotka auttaisivat näyttämään, miltä äitini näytti, enkä pystynyt päättämään vain yhtä kuvaa. Siis se olisi tavallaan yhdistelmä.
(https://www.crimsoncircle.com/04%20St.%20G%20Mother.jpg)
Valitsimme kaksi, ja jos voitte kuvitella nämä laitettavan yhteen, jos yhdistäisitte nämä kaksi valokuvaa, nämä kaksi ihmistä, siltä äitini melko lailla näytti, mikä selittäisi minun ulkonäköni. En löytänyt mitään, mikä sopisi siihen, miltä isäni näytti, mutta hän oli myös komea, arvokas ja jalosukuinen mies.
Siis kysymys kuuluu: "Miltä olisin näyttänyt esimerkiksi raamatun aikoina? Miltä olisin näyttänyt?" Se olisi jotain tällaista.
(https://www.crimsoncircle.com/05%20Biblical%20Look.jpg)
Joo, raamatun aikoina, kaunis leninki, ja huomatkaa, että saan lukea. Luen asiakirjaa, mikä oli tuntematonta useimmille naisille tuolloin. Mutta tältä olisin luultavasti näyttänyt.
Ja kun siirrymme vähän eteenpäin, miltä olisin näyttänyt elämässäni St. Germainina, jos olisin ollut St. Germina?
(https://www.crimsoncircle.com/06%2018th%20century.jpg)
Olisin näyttänyt joltain tällaiselta. Kaunis, huomiota herättävä, hyvin pukeutunut tietysti, toinen rintani esillä. Jos katsotte tarkkaan (naureskellen), kyllä, voitte nähdä sen, mutta tältä olisin luultavasti näyttänyt ja näin todennäköisesti käyttäytynyt.
Jos voisimme mennä 1900-luvulle, sanotaan vuoteen 1940, aikaan '30, '40, miltä olisin näyttänyt? Luultavasti joltain tällaiselta.
(https://www.crimsoncircle.com/07%201930s.jpg)
Joltain tuollaiselta. Ja sitten, minun täytyy taas sanoa, että Cauldre ei kasannut tätä yhteen. Opastin häntä satojen, ellei tuhansien, kuvien läpi eilen illalla.
Ja sitten, jos olisin inkarnoituneena tänä päivänä ja olisin nainen, olen varma, epäilemättä, että näyttäisin tällaiselta.
(https://www.crimsoncircle.com/08%20Today.jpg)
Tavallaan sopivaa, eikö? Ja voin vakuuttaa teille, etten olisi tällainen. Ei.
(https://www.crimsoncircle.com/09%20Final%20Blavasky.jpg)
LINDA: Yäk!
ADAMUS: Se on taas Blavatsky. Ei, en usko, että valitsisin sen. Hänen täytyi periaatteessa käyttää mattoja itsensä peittämiseen (Adamus naureskelee), mutta tosiaankin hän oli upea nainen. Syvällinen, näkemyksellinen, hän teki valtavan vaikutuksen maailmaan, mutta ulkonäkö ei ollut aivan sitä. Ja täytyisi sanoa, rakas Linda, että hän valitsi sen tarkoituksella. Se oli hänen valintansa. Se ei ollut vain jotain, mikä tapahtui syntyessä – se oli hänen valintansa. Siinä Adamuksen nopea tarkastelu Adaminana.
Maailma muutoksessa
Nyt kun tämä saatiin pois tieltä, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme tämän shoudin todelliseen asiaan. Katsotaanpa, mitä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä. Mitä maailmassa tapahtuu?
Olemme käyneet läpi erittäin tärkeä aikajakson, aikamuutoksen. Se alkoi vähän yli vuosi sitten, koko tämä koronavirusaikajakso, ja tiedätte elettyänne sen läpi. Puhutte siitä jossain kohtaa ylösnousseille mestareille. Mutta tiedätte elettyänne sen läpi ja käytyänne läpi kasvomaskit, sosiaalisen etäisyyden, sosiaalisen elämän puutteen, sen ettei voi sanoa vain: "Mennään tänään ravintolaan" tai mennä teatteriin. Se on erilaista elämää.
Tällä viime vuodella oli syvällinen vaikutus ihmiskunnan tietoisuuteen – ei välttämättä toimintaan tässä kohtaa, mutta tietoisuuteen. Tietoisuus menee paljon syvemmälle. Tietoisuus on alkukohta, ja usein jokin mikä vaikuttaa tietoisuuteen, on niin syvällä sisäisellä tasolla, että sen paljastuminen voi kestää vuosia. Mutta se kaikki alkaa tietoisuudesta.
Tänä aikajaksona, kun monet ihmiset pysyivät kotona ja heidän täytyi mennä itseensä, heidän täytyi olla kotona perheenjäsentensä kanssa, kun he usein yrittäisivät paeta sitä, ja heidän täytyi tehdä töitä kotona. Kun normaalisti he tarpoisivat työpaikalle koppeihinsa, keskitason johtajan työtehtäviinsä, nyt he olivat kotona, ja se antoi heille aikaa pohtia, miettiä: "Tätäkö oikeasti haluan elämässäni?" Ja taas kerran, tämä kaikki tapahtuu syvemmällä tietoisuustasolla, ei välttämättä ihmisajattelussa. Siihen liittyi ihmisajattelua, mutta syvällä pinnan alla tapahtuu jotain, tavallaan koko se muutos, joka tapahtui maailmassa.
Viime vuoden aikana kaiken tämän tapahtuessa, valtavasti resursseja laitettiin teknologiaan sekä jokseenkin kaikkiin muihin ihmiselämän aspekteihin. Jokseenkin kaikkiin ihmiselämän aspekteihin kosketti tapahtuma, joka oli globaali ja joka ei ollut sota.
Katsotte teknologisia edistysaskelia, joita tulee myöhemmin esiin – joita muuten tulee jo esiin. Esimerkiksi mahdollisesti uudentyyppinen rokote malariaan. Katsotte kaikkia asioita, joita tulee koronavirusajan tuloksena, ja oivallatte, että tämä oli eeppistä aikaa, ja te olitte täällä sitä varten. Olitte täällä sitä varten. Useimmat teitä eivät jääneet kiinni siihen. Muutamat teistä kulkivat koko salaliittopolun minuun liittyen, mutta useimmat teistä pitivät oman tasapainonsa. Piditte pintanne, oivalsitte ja muistitte, että tästä syystä olitte täällä, ollaksenne täällä tänä aikana.
Näette jatkuvaa teknologian ja uusien järjestelmien tulemista – järjestelmien jotka vaikuttavat pankkitoimintaan. Tarkoitan, että tällä on taloudellinen vaikutus, jota ei ole vielä edes nähty tällä planeetalla. On pakko olla, koska hallitukset ovat käyttäneet triljoonia dollareita, triljoonia ja triljoonia dollareita, pitääkseen kaiken rauhallisena tämän jakson aikana. Ne painoivat rahaa enemmän kuin koskaan. Nuo painokoneet kävivät yötä päivää, niin sanotusti, ja hankittiin rahaa rahoittamaan se kaikki.
Tietysti kaikella mikä liittyy talouteen, täytyy olla takana jotain, jotain jossain, joten näette tämän taloudellisia jälkiseuraamuksia ainakin seuraavat 10 vuotta, kenties 15 vuotta. Nuo jälkiseuraamukset ovat tietysti asioita, joita kammoaisitte, kuten korkeampia veroja, mutta niitä onnistutaan kiertämään jossain määrin. Pelkkien verojen sijasta on jotain, millä on eri nimi. Eli ne ovat veroja, muttei niitä kutsuta veroksi. (Suom. huom. amerikkalainen käytäntö, kumpikin sana "tax" ja "levy" merkitsee suomeksi "vero") Se laitetaan kaikkeen vaatteesta autoon, myös siihen montako kilometriä ajatte autollanne joka vuosi, miten kovaa kuuntelette stereoitanne. Ne ovat "levies" eivätkä "taxes". Käsitetään, ettei teitä voi verottaa enää, joten nyt löydetään eri tapa tehdä se. Kaikesta tästä täytyy maksaa, maksaa avustuksista joita on annettu.
Nyt tulee kysymys: tuleeko jonkinlainen taloudellinen katastrofi? Pitäisikö teidän rakentaa maanalainen bunkkeri ja olla valmistautunut tähän? Ei, tulee joitain taloudellisia muutoksia, yhden niistä ollessa verot – on joitain taloudellisia muutoksia. Se mitä olette nähneet näinä koronaviruspäivinä ja siinä rahoituksessa, jota lähti hyvin monille ihmisille, oli oikeastaan alku yleiselle palkalle. Oli alku sille, koska tällä aikajaksolla kaikki saivat rahaa, tiettyyn pisteeseen saakka – jos tulonne olivat liian korkeat, ette saaneet.
Väitetään, että tämä oli yksi onnistuneimmista toimenpiteistä pitää talous terveenä ja jatkamme tällä, yleisellä peruspalkalla. Kaikki yleisesti saisivat sen, auttamaan asioiden tasoittamisessa. En sano, että se on hyvä asia tai huono asia. Se antaa apua ihmisille, joilla olisi todella käyttöä sille. Se auttaa myös jatkamaan tilaa, jossa ei oteta vastuuta, oikeutettua tilaa. Ei hyvä tai huono asia, se vain on. Ja hyvin tärkeä asia osoittaa tässä.
Kaikessa tässä mitä tapahtuu ympärillänne, älkää tuomitko sitä hyväksi tai huonoksi. Älkää menkö salaliittoihin. Salaliitot imevät teidät kaninkoloon, josta on hyvin, hyvin vaikea päästä ulos. Seiskää matalan aidan takana. Tarkkailkaa, mitä maailmassa tapahtuu.
Tarkkailkaa, mitä taloudessa tapahtuu. Sanon jopa, että periaatteessa olette immuuneja kaikelle sille, jos noudatatte muutamaa hyvin yksinkertaista asiaa, kuten ymmärrätte, että kaikki energia on teidän. Muu maailma voisi mennä pimeää ja kuoppaista polkua pitkin, eikä se oikeastaan vaikuta teihin – paitsi että tarkkailette sitä ja massatietoisuuden energiat voisivat vaikuttaa teihin. Mutta mitä omaan talouteenne tulee, ei, sen ei tarvitse vaikuttaa.
Siis näette paljon asioita tapahtuvan taloudellisten muutosten myötä. Pankkien täytyy valita eri reittejä kaikessa – lainoista siihen, miten säästöjä säilytetään ja lasketaan. Siis hyvin, hyvin suuria muutoksia tapahtuu planeetalla tällä hetkellä, ja jälleen kerran, olen maininnut kaikki nämä ProGnostissa. Lääketieteessä valtavia muutoksia kaiken tämän tuloksena.
Siis olkaa valmistautuneita. Olkaa valmiita siihen, mitä tulee seuraavaksi. Ei lainkaan pelästyneessä tilassa tai pelkotilassa. Tiedostakaa, mitä tulee seuraavana tälle planeetalle, koska ette voi käydä läpi tällaista jaksoa, koronavirusaikaa, ettei merkittäviä muutoksia tapahdu sen seurauksena.
Jotkut asiat palaavat normaaliksi. Jotkut asiat palaavat siihen, mitä kutsuisitte normaalitilaksi – että voi mennä ravintolaan, tietysti, olla taas täpötäydessä ravintolassa, täpötäydessä ja meluisassa ravintolassa. Toiset asiat eivät koskaan palaa sellaiseksi, mitä ne olivat, ja yksi ilmiselvistä asioista on työpaikkaympäristö. Ihmiset sanovat: "Minun ei tarvitse mennä toimistolle enää." Katsokaa, mitä on tehty virtuaalisesi viime vuonna. Tarkoitan, että lääkärien tapaamiset, lakimiesten tapaamiset, ei tarvitse mennä toimistolle joka päivä. Se on suuri muutos, ja jotkut teistä saattavat sanoa: "No, se ei ole mikään iso juttu." Teille yksilönä kenties ei, mutta kun ajattelette koko maailman tekevän sitä, koko maailman tekevän noita muutoksia, niin se on valtava, valtava muutos tietoisuudessa ja siinä tavassa, miten asiat kulkivat.
Se saa hyvin monia asioita pois vanhoista urista ilman, että täytyy tapahtua jotain sodan tai valtavan luonnonkatastrofin kaltaista. Se oli – ja on edelleen – tälle planeetalle hyvin tehokas tapa siirtyä seuraavalle tasolle ja perimmiltään siirtyä uuteen ihmislajiin.
Se on siinä. En mene paljon yksityiskohtiin. Puhuimme siitä ProGnostissa (https://store.crimsoncircle.com/prognos ... -2021.html), ja mainitsemme sen aina silloin tällöin – muutokset joita tapahtuu planeetalla – mutta tuntekaa sitä hetki. Globaaleja muutoksia joita tapahtui, jotka pyyhkäisivät planeetan yli yhdessä vuodessa – yhdessä vuodessa – ja ovat muuttaneet hyvin monia asioita ja saaneet hyvin monet ihmiset menemään sisälleen ja sanomaan: "Mitä oikeasti valitsen? Mitä oikeasti haluan ihmisenä tällä planeetalla?"
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa ja tuntekaa sitä hetki. Se on ennenkuulumatonta.
Sieltä missä olen ja muiden ylösnousseiden mestareiden perspektiivistä, emme näe asioita silmillämme. Muistamme, millaista on, kun on silmät ja korvat, mutta emme katso asioita sillä tavalla. Käytämme kirjaimellisesti energiaälykkyyttämme (suom. huom. käytetty keksittyä sanaa "entelligence", jossa on yhdistetty "energia" ja "älykkyys"), kuten puhun "Master's Life 13" -kurssissa (https://store.crimsoncircle.com/the-mas ... gence.html). Tunnemme asioiden energioita, joten se ei perustu pelkästään siihen, mitä silmät näkevät tai korvat kuulevat. Ja se mitä näemme, on todella ennenkuulumatonta aikaa planeetalla. Ei surullista aikaa. Se on ollut joillekin, mutta tämä ei ole surullista aikaa. On aikaa, jolloin ylösnousseet mestarit ovat ilahtuneita niistä hyvin monista muutoksista, joita tulee tämän tuloksena.
Ja kyllä, monet, monet ihmiset kuolivat tässä koronavirusjutussa. Tavallaan, ei vaan selvästi – minun täytyi korjata Cauldrea tässä - voitaisiin sanoa, että he olivat valmiita lähtemään. Se ei ollut vahinko. Ja kuvitelkaa sitä eroa, jos olisi ollut sota ja miljoonia ihmisiä olisi kuollut sodassa trauman kautta, kaaoksen kautta ja sodan sisältämän vihaenergian kautta – voimien joita sotaenergiassa on. Kun miljoonia ihmisiä kuolee tällä tavalla, se on hyvin, hyvin eri asia. Hyvin erilaista siinä, mitä tapahtuu Maan lähiulottuvuuksissa. Hyvin erilaista myös heidän seuraavan inkarnaationsa kannalta. Usein he tulevat kantaen noita syviä, syviä haavoja. Siinäpä vasta traumaperäinen stressihäiriö, kun se kannetaan uuteen elämään.
Mutta tässä tapauksessa heidän lähtöönsä planeetalta ei liity tuollaista traumaa. He tulevat takaisin hyvin erilaisen elämän kera, jos he päättävät tulla takaisin eivätkä mene johonkin uuteen Maahan. He tulevat takaisin hyvin eri tavalla sen tuloksena. Siis jälleen kerran,: tavallaan kyllä, paljon ihmisiä kuoli tämän tuloksena, mutta toisella tavalla se ei ollut kuin menneisyyttä, jolloin he kuolivat syvässä traumassa.
Shaumbrojen Oivaltaminen
Entä shaumbrat? Entä shaumbrat mentyään kaiken tämän läpi? Ja missä olemme? Tällä hetkellä on hieman alle 1500 shaumbraa, jotka ovat sallineet Oivaltamisensa. On joitain muita, jotka vaativat Oivaltamisensa, mutta he eivät todellisuudessa usko sitä. He sanovat nuo sanat, mutta he eivät oikeasti usko sitä, joten siksi sitä melkein ei voi tapahtua. He tekevät melkein positiivista affirmointia, he yrittävät vakuuttaa itsensä, mutta jokin syvällä pinnan alla ei ole vielä vakuuttunut. Siis vaikka he ovat oikealla polulla, he eivät ole aivan vielä perillä.
Voisitte sanoa: "No, ainoastaan 1500? Luulin, että aloitimme reilusti yli tai hieman yli tuhannesta. Luulin, että aloitimme melko korkeasta lukemasta. Eikö meidän nyt pitäisi olla jo kolmessa, neljässä, viidessä tuhannessa?" Tässä ei ole kiirettä. Emme yritä rynnätä siihen. Se on luonnollinen prosessi, joka kehittyy täydellisesti teillä jokaisella. Ette ole tässä pelissä jäljessä, jos ette ole saaneet täyttä Oivaltamistanne vielä, koska teette sen tavalla, joka on ehdottoman täydellinen teille. Siitä hetkestä kun sanotte: "Valitsen Oivaltamisen", se alkaa tapahtua.
Usein teillä on paljon sisäistä vastarintaa tai ette usko sitä tai ette salli sitä tai teistä tulee liian mentaalinen sen osalta, mutta se tapahtuu. Se tapahtuu täydellisellä tavalla. Se kehittyy teitä parhaiten palvelevalla tavalla, jotta se ei pakahduta teitä, jotta saatte aistillisen kokemuksen omasta tulemisestanne Oivaltamiseen. Jotta vanhoista ns. karmakerroksista, vanhoista haavakerroksista, vanhoista syyllisyys- ja häpeäkerroksista päästetään irti sopivaan aikaan.
Älkää yrittäkö puskea tämän läpi. Kun olette tehneet tuon valinnan itsessänne ihmisenä ja sanotte: "Kyllä, olen valmis siihen", tietäkää, että mestari, "minä olen" ja kaikki energianne reagoi siihen, ja sitten niin tapahtuu. Jos teette jotain, jos haluatte tehdä jotain tämän eteen, vetäkää paljon syvään henkeä ja sallikaa. Mutta älkää tehkö työtä sallimiseen, vain sallikaa, ja sitten se tulee. Voin selkeästi kertoa teille, että tiedän jokseenkin sen päivämäärän, jolloin se tapahtuu. En ole paniikissa siitä. En ole huolissani siitä. Eikä teidänkään pitäisi olla. Jos teistä tuntuu, että kenties ette yksi noista jo oivaltaneista ja teissä on jotain vikaa, teissä ei ole mitään vikaa.
Lisäksi emme halunneet – me ja te – että kaikki menevät Oivaltamiseensa samanaikaisesti. Se tehdään tavallaan shaumbra-aaltoina. Se pitää asiat tasapainossa. Kun yksi ryhmä menee siihen, se auttaa tuomaan toisen ryhmän, mikä auttaa tuomaan taas uuden ryhmän. Siinä on tavallaan energiasuunnitelma, joka on hyvin kaunis.
Siis älkää kiirehtikö sitä. Älkää ajatelko, että teette jotain väärin tai että teidän täytyy tehdä jotain muuta tai vielä pahempaa, älkää epäilkö sitä tai turhautuko siihen. Sallikaa sen vain tapahtua. Se on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen 1500 shaumbrasta on tehnyt sen eri tavalla, hyvin henkilökohtaisella tavalla, kauniilla tavalla, ja te muut saatte sen, kunhan vain sallitte.
Ei rynnätä siihen. Sitä kutsutaan rentoutumiseksi Oivaltamiseen, ei ryntäämiseksi Oivaltamiseen, ja parasta mitä voitte tehdä nyt, on nauttia tai ainakin olla tietoinen siitä kokemuksesta, jota käytte läpi nyt. Se on paras asia, se on aivan paras asia. Ja se ottaa paljon kitkaa pois siitä. Se ottaa paljon vastustusta pois siitä. Sillä tavalla pystytte selvemmin näkemään niitä asioita, jotka ovat ehkä pidätelleet teitä, syitä jotka ovat ehkä pidätelleet teitä, ja sitten voitte valita, haluatteko siirtyä niiden yli vai ette.
Kun katson shaumbroja – rakastan työskennellä shaumbrojen kanssa henkilökohtaisesti, mutta olemme yhdessä paljon useammin, kuin uskon teidän edes oivaltavan. Mutta kun katson shaumbroja, sanoisin, että yksi asioista josta olin vähän yllättynyt, oli, että hyvin monet shaumbrat ovat edelleen mentaalisia, ajattelevat edelleen tiensä kaikesta läpi, myös omaan Oivaltamiseensa. Ajattelevat liian paljon energiaa sen sijaan, että tuntisivat energiaa. Ajattelevat liian paljon "minä olen" -olemusta. Olen nähnyt joidenkin teistä yrittävän kirjaimellisesti kartoittaa ja tehdä kaavion siitä, ja tehdä "minä olen" -taulukkolaskentaa. Se on ajattelua ja se on erittäin rajoittunutta. Se saattaa palvella vähän jotain tarkoitusta, mutta loppujen lopuksi teiltä menee asian ydin ohi. Kyse on sen tuntemisesta – tuntemisesta.
"Master's Life 13 – Engelligence" -kurssissa puhumme siitä, miten mennään logiikan ja ajattelun yli, mutta niin paljon kun voimmekin puhua siitä, se on silti iso askel. Se vaatii silti paljon luottamusta itseensä.
Siis rakkaat shaumbrat, pyydän hartaasti teitä vetämään syvään henkeä ja lakkaamaan yrittämästä selvittää sitä kaikkea täällä (osoittaen päätä). Tämä on erittäin luonnollinen asia. On hyvin luonnollista, että Oivaltamisenne tulee. Itse asiassa valitsitte jo kauan sitten sen tapahtuvan tässä elämässä, ja kirjaimellisesti pelkkä salliminen tuo sen todellisuuteenne.
Voitaisiin sanoa, että Oivaltaminen on jo siinä. Kaikki elämän yltäkylläisyys on jo siinä. Mutta kun yritätte vielä mikrojohtaa sitä mielellä, kun yritätte vielä selvittää kaikkea sitä, siitä tulee tavallaan puolustuspeliä. Kun yritätte selvittää sen kaiken, niin kuin teidän tarvitsisi edelleen olla kaiken kontrollissa, niin juuri tuo kontrollointi ja tuo hyvin rajoittunut logiikka on saanut teidät noihin siteisiin, joissa olette tunteneet olevanne, noihin rajoituksiin.
Se mille päästätte irti, se minkä sallitte, on oma Itsenne, ja kenties se on yksi pulmista. Ette päästä irti ja salli edes jonkin korkeamman olennon, jonkin Jumalan jossain. Kenties se olisi helpompaa. Päästätte irti – en halua käyttää sanaa "antautuminen" – vaan päästätte irti ja sallitte Itsenne, ihmisenne, mestarin, energianne, "minä olen" -olemuksenne.
Äskettäisessä kokoontumisessamme täällä Konassa – "Energy Works", jota nyt kutsutaan Kasamaksi – puhuin siitä, että energianne on teidän Jumalanne. Jumala on teidän energianne. Sitä olette rukoilleet. Siihen olette katsoneet ylöspäin. Siltä olette toivoneet ja siihen olette luottaneet, ja joskus se ei tunnu tulevan perille, mutta se on Jumala. Se on teidän energianne. Se kaikki – kaikki mahdollisuutenne, kaikki taikuus, kaikki – on aivan siinä, teidän energiassanne. Sen vuoksi olen puhunut niin järkähtämättä energiasta pari viime vuotta. Sen vuoksi teimme paljon työtä aluksi BON:n kanssa ja sitten lopulta pääsimme tekemään täällä Havaijilla sen toteamuksen, että kaikki mitä näette, kaikki mitä hahmotatte, kaikki mitä koette, on vain teidän energiaanne.
Siihen liittyy suuri kysymys: "No, entä muut ihmiset?" Pääsemme siihen jossain tulevassa "Master's Life" -kurssissa, mutta tuntekaa sitä tällä hetkellä. Kaikki on omaa teidän energiaanne. Olette rukoilleet Jumalaa, ja se on teidän energiaanne.
Kyllä, on taipumusta tulla mentaaliseksi joskus, ja mentaalisuus on usein tekosyy. Tekosyy joka vain satuttaa fyysisesti ja mentaalisesti sekä viivyttää vääjäämätöntä Oivaltamista. Mutta tarve ajatella tienne läpi jokaisesta pienestä asiasta Oivaltamisessa tai tulemisessa valaistumiseenne, tekee siitä pelkästään stressaavampaa, aiheuttaa lisää ahdistusta ja ennen kaikkea, ottaa pois todelliselta tarkoitukseltanne olla tällä planeetalla nyt Koneiden ajassa.
Siis kun katson shaumbroja, näen monia kauniita asioita. Näen monia ns. hiljaisia shaumbroja, jotka ovat sallineet Oivaltamisensa. Hiljaisia, eli he eivät ehkä koskaan tule mihinkään työpajaan. He eivät ehkä ole mukana sosiaalisessa mediassa. He eivät ehkä ole niitä, jotka ovat erottuneet menneisyydessä eri tavoin. He ovat niitä, jotka ovat hiljaa tehneet työn ja sallineet Oivaltamisensa.
Mutta taas kerran, monet shaumbrat edelleen ajattelevat sitä, edelleen ajattelevat sallimista, sen sijaan että todella sallisivat sen. Ja taas kerran, kyse ei ole kilpailusta. Sillä ei ole merkitystä minulle, mutta perimmiltään itsenne vuoksi vetäkää syvään henkeä, sallikaa ja ymmärtäkää, että se kaikki on luonnollista ja kaikki tulee teistä.
Syvään henkeä tässä kohtaa. Kunnolla syvään henkeä.
Nyt aiheeseen, josta haluan todella puhua tässä.
Tietoisuuden nollaaminen*
(*Suom. huom. tekstissä käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
Tällä hetkellä, koko tämän koronavuoden jälkeen, olemme tulossa tietoisuuden nollaamiseen tällä planeetalla. Tietoisuuden nollaamiseen. Aioin puhua tästä erikoisviestissä minulta, St. Germainilta, mutta se tapahtuu vähän nopeammin, kuin odotettiin. Siis ei olisi nyt aikaa filmata sitä täällä Havaijilla ja saada sitten ulos. Niinpä teemme sen tänään shoudissa. Tietoisuuden nollaaminen, ja se tapahtuu jossain aikavälillä ns. maaliskuun iduksesta Pyhän Patrickin päivään – tulee hyvin, hyvin pian planeetalla lähellenne.
Eikä tämä ole kuin menemistä fotonivyöhykkeen läpi tai mitään sellaista. Se ei ole kuin koko planeetan pimenemistä kolmeksi päiväksi. Useimmat ihmiset eivät koskaan edes huomaa, että se tapahtui, koska tuo nollaaminen tapahtuu hyvin, hyvin syvällä tasolla – hyvin, hyvin syvällä tasolla. Mutta kirjaimellisesti tietoisuus nollataan. Ja analogia voisi olla tietokoneenne resetointi, uudelleenkäynnistys. Se tavallaan käyttäytyy kummallisesti tai hyytyy tai asiat eivät toimi oikein, ja mitä te teette? Vedätte töpselin seinästä ja rukoilette vähän. Toivotte, että tilanne paranee, ja sitten työnnätte töpselin takaisin, ja usein se käynnistyy uudelleen tai resetoi itsensä. Mikä ikinä olikin hölmösti sisällä, se tavallaan siivotaan pois. Nyt on tavallaan tällaista siinä nollauksessa, jonka käymme läpi massatietoisuudessa tällä planeetalla.
On ollut vuosi, jossa on ollut paljon muutoksia, paljon kaaosta, paljon sisäisiä havaintoja, paljon uusia suuntia planeetalle. On ollut vuosi, jolloin monet, monet ovat istuneet tuntitolkulla kotonaan, sen sijaan että huomio olisi ollut ulkoisessa toiminnassa, ja he ovat tunteneet, eivät ajatelleet: "Mitä oikeasti haluan? Mitä oikeasti tunnen?" Kyllä, he esittävät kysymyksiä: "Mitä oikeasti haluan tehdä työksi? Haluanko oikeasti olla kumppanini tai puolisoni kanssa?", mutta jotain syvempää on tapahtunut, ja se aiheuttaa tämän ihmistietoisuuden nollaamisen joskus 14.3.–17.3., päivä, pari suuntaan tai toiseen.
Haluaisin pyytää jokaista teitä tuntemaan noina päivinä, mitä tapahtuu – ei pinnalla, ei vain siinä, mitä luette sanomalehdistä tai mitä näette tapahtuvan ympärillänne. Mutta tuntekaa sitä. Se on nollaaminen, se on globaalin tietoisuuden valtava nollaaminen. Sitten alatte nähdä tuloksia tuosta nollaamisesta – sanoisin, että alkaen noin kesäkuusta ja jatkuen monta, monta vuotta eteenpäin.
Nollaamiset voivat olla usein traumaattisia. Nollaamiset voivat olla aikoja, jolloin ihmiset sekoavat. Mutta on tehty tarpeeksi työtä ihmistietoisuuden kanssa ja on tarpeeksi ylösnousseita mestareita ruumiillistuneena planeetalle sekä nyt oivaltaneita ihmisiä, että tämän nollaamisen ei tarvitse olla sellainen, että planeetta pimenee kolmeksi päiväksi. Nollaaminen voi olla paljon rauhallisempi. Joillakin ihmisillä on hyvin vaikeaa sen kanssa, mutta toiset tavallaan vain hyväksyvät ja menevät sen mukana. Menen myöhemmin yksityiskohtiin siinä, mitä nollaaminen todellisuudessa tekee, mutta haluan jokaisen teistä tuntevan sitä, kun se tapahtuu. On ennenkuulumatonta, että tällä planeetalla on globaali nollaaminen. Edes Atlantiksen aikaan kaikki ei tapahtunut yhdellä aikajaksolla yleisesti.
Nollaamisella on perimmiltään vaikutus kaikkeen planeetalla. Se auttaa määrittelemään uudelleen kaikenlaiset järjestelmät. Ja kyllä, tämä alkoi jo ennen koronavirusta. Koronavirus auttoi tuomaan kaiken yhteen, ja nyt se tapahtuu. Nyt se ehdottomasti tapahtuu tällä planeetalla. Tässä sitä ollaan.
Tulitte ollaksenne täällä tätä varten Koneiden ajassa. Tulitte tänne ollaksenne sellainen, joka säteilee sitten mahdollisuuksiin. Kun ihmiset nollaavat ja ihmettelevät, mitä seuraavaksi, mitä heidän ulottuvillaan on, mihin suuntaan pitäisi lähteä elämässä, miten yhdistytään omaan henkeensä tai henkisyyteensä, kuten he sanoisivat – he etsivät sitä – ja sitä varten olette tällä planeetalla.
Tuntekaa tuota nollaamista, kun se tapahtuu. Tuntekaa syvältä sitä, koska se ei ole pinnassa, ja katsokaa sitten, mitä tapahtuu sen tuloksena tulevina aikoina.
Teen luultavasti tästä vuoden loppuun lisää erikoisviestejä, jotka perustuvat siihen. Ja taas kerran, älkää pelätkö. Älkää pelätkö lainkaan. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole kamalien asioiden tapahtumisesta, ja vaikka planeetalla on joitain vaikeita asioita, teidän ei välttämättä tarvitse kestää niitä. Olette eri paikassa. Olette omassa energiassanne, ettekä massatietoisuudessa.
Tietoisuuden nollaamisella on vaikutuksia esimerkiksi myös planeettaan, luontoon. Gaia, Äiti Maa, on hitaasti pakannut laukkujaan ja valmistautuu lähtemään, ja nyt tuo koko prosessi nopeutuu, se ehdottomasti nopeutuu.
Koko ymmärrys siitä, mitä kutsutte energiaksi tällä planeetalla, polttoainelähde-energia, muuttuu tässä nollauksessa. Se on yksi suurimmista pulmatilanteista, joita planeetta on kohdannut, ja todellisuudessa yksilön oma energia ja planeetan energia ovat hyvin samanlaisia, rinnastettavissa. Planeetta löytää enemmän ja enemmän siitä, mitä energia todellisuudessa on.
Siis tuntekaa tätä valtavaa nollaamista. Saatamme pitää muutaman erikoistilaisuuden tunteaksemme vain sitä. Mutta nyt vieläkin tärkeämpään asiaan, jonka haluan tuoda esiin tänä erikois-shoudin päivänä.
Sen VOI tehdä
On paljon enemmän. Kaikkialla on paljon enemmän. Teissä itsessänne on paljon enemmän, ja on helppoa jäädä kiinni entisten elämien ja massatietoisuuden rajoituksiin, siihen tapaan jolla asiat on aina tehty, tieteeseen ja fysiikkaan. On erittäin helppoa jäädä kiinni kaikkeen siihen ja sitten tyrkyttää nuo rajoitukset itsellenne. Ette ole sen vuoksi täällä.
Nyt jokaisen teidän on aika olla "Merlin minä olen".
Jotkut saattavat sanoa: "No, odotukset ovat nyt niin korkealla, että voi aikamatkustaa. Odotukset ovat niin korkealla, että voi olla rikas ja yltäkylläinen tekemättä työtä. Odotukset ovat niin korkealla, että saamme kaikki vapaan energiakehon", ja mitä se sattuukin olemaan. Odotukset ovat niin korkealla, että kehonne oppii parantamaan itsensä. Odotukset ovat niin korkealla, että on taikuutta, että on fantasiaa ja kaikkea muuta. Siis jotkut sanovat: "Hillitään noita odotuksia, koska emme halua pettyä. Kenties tämä kaikki on joka tapauksessa jotain isoa fantasiaa, jotain isoa peliä. Ollaan siis realistisia odotuksissamme tästä." Ja minä sanon, että ehdottomasti ei. Ette ole täällä tekemässä myönnytyksiä. Ette ole täällä pidättelemässä. Ette ole täällä toimimassa niiden pelkojenne ehdoilla, että näitä asioita ei ehkä tapahdu, ja nyt meidän on aika mennä täysillä siihen.
Sen voi tehdä. Sen voi tehdä, ja elämässäni St. Germainina todistin sen itselleni ja todennäköisesti muille. Teillä ei tarvitse olla työpaikkaa ollaksenne varakas. Voitte mennä sen tavan yli, jolla mieli oppii, on kyse sitten matematiikasta tai musiikista. Voitte mennä sen yli.
Voitte olla itsenne parantamisen tilassa, ilman tarvetta luottaa lääketieteeseen – tai voitte luottaa siihen, jos haluatte – mutta voitte olla itsenne parantamisen tilassa. Nyt ei ole aika sanoa: "No, hillitäänpä kaikkia näitä odotuksia." Täysin päinvastoin. Ne jotka tulevat perässänne, haluavat tietää, että se toimi, että pystyitte ylittämään ihmisen 3D-todellisuuden rajoitukset ja todella tulemaan mestareiksi tällä planeetalla.
Katson joskus sitä epäilyä, jota teissä on yksilöinä ja shaumbra-ryhmänä, ja kyllä, on epäilyä. En yritä sanoa, että epäilyä ei pitäisi olla tai sitä ei ole. Sitä on ehdottomasti. Epäily pidättelee teitä usein ja sanotte: "Kenties meidän ei pitäisi yrittää tätä. Kenties meidän pitäisi olla varovaisempia siinä, mitä teemme. Kenties meidän ei pitäisi puhua niin suureellisilla termeillä", mutta se ei olisi totuus. Se ei olisi totuus.
Menemme fysiikan ja modernin tieteen rajojen yli. Menemme sen yli, mistä useimmat ihmiset eivät edes uneksisi, tai sitten he uneksivat siitä, mutta he eivät koskaan toisi sitä todellisuudeksi. Menemme kaiken sen yli. Mutta jos pidättelette, jos sanotte: "Rajoitetaanpa", jos sanotte meidän luovan epärealistisia odotuksia, sitten sitä ei tapahdu.
Kompuroitte toisinaan yksilöinä tai shaumbra-ryhmänä. Saattaa olla asioita, jotka eivät heti ensimmäisellä kertaa toimi. Mutta sitten menemme takaisin siihen, ja sallimme sen uudestaan. Oivallamme, mikä esti meiltä sen ja mitä tuo vastustus oli, ja sitten palaamme siihen ja teemme sen, on kyse sitten vauraudesta, terveydestä, aikamatkustuksesta, mistä tahansa näistä asioista, joista puhumme.
Tämän vuoksi tulitte tänne, enkä halua teidän vähentävän sitä mitenkään. Voisitte sanoa, että on fantasian aika, ja se on ehdottomasti oikein. Menemme sen yli, missä ihmistietoisuus on ollut aiemmin. Jotkut ovat tehneet sen yksilöinä – ylösnousseet mestarit. Koskaan ennen ei ole ollut ryhmää, joka on tehnyt sen. Teette sen yksilöllisesti omana täysivaltaisena Itsenänne, mutta on muita, jotka kulkevat samanlaista polkua samaan aikaan. Sen vuoksi sanon, ettei koskaan ennen ryhmä ole tehnyt sitä. Emme tee sitä käsi kädessä ja laulaen kumbajaa. Teette sen yksilöinä, mutta tietäen, että planeetalla muutkin tekevät sen samaan aikaan, ja heistä suurimman osan kanssa olette jakaneet elämiä.
Nousemme yläpuolelle. Nousemme rajoittuneisuuden yläpuolelle. Siinä kaikki. Emme nouse kovan fysiikan yläpuolelle, koska minkäänlainen fysiikka ei ylipäätään ole kovaa. Tarkoitan, ettei se ole kiinteää ja muuttumatonta. Sen voi muuttaa, ja sen muuttaa tietoisuus. Tietoisuus on se asia, joka muuttaa fysiikan ja tieteen ja matematiikan ja kaiken, ja sitä me teemme.
Pyydän teitä uneksimaan suuria, kuvittelemaan suuria. Pyydän teitä elämään isosti, pelkästään muuttamalla tietoisuuttanne, ottamalla pois silmälaput tai rajoitukset ja oivaltamalla, että energia on teidän. Se on yksi ensimmäisistä askelista. Sitten kun oivallatte, että tämä on teidän energiaanne – se on täyttä, se on yltäkylläistä, se voi tehdä mitä tahansa, se voi uhmata fysiikan lakeja – oivallatte, ettei mikään tästä ole mahdotonta. Mitään tästä ei tehdä suunnittelemalla ja juonimalla mielessä, koska mieli pitää teidät noiden rajoitusten sisällä. Se pitää teidät massatietoisuudessa.
Kun tulemme tähän globaaliin nollaukseen, joka tulee hyvin, hyvin pian, nyt on upeaa aikaa palata takaisin itseenne ja katsoa, mihin haluatte mennä tietoisuudellanne – pidättelemättä ja olemalla "Merlin minä olen", valmiina menemään täysin uuteen kerrokseen, valmiina menemään täysin uudentyyppiseen todellisuuteen ja ja-tilaan, jääden tälle planeetalle ja eläen massatietoisuuden rajoitusten kanssa, mutta nyt todella täysivaltaisena olentona.
Ei ole liian suurta fantasiaa. Meillä ei ole liian suuria unelmia tällä hetkellä. Ja kyllä, ihmismieli saattaa lähettää kaikenlaisia varoitusmerkkejä sanoen: "Älä muodosta tuota odotusta. Muista, kun sinuun on sattunut aiemmin. Muista, että olet tuottanut pettymyksen itsellesi aiemmin", mutta silloin käytitte täysin erilaista tapaa kuin nyt yrittäessänne siirtyä seuraavalle tasolle. Tällä hetkellä käytätte omaa energiaanne ja omaa tietoisuuttanne, ja siinä on iso ero. Ennen käytitte mieltänne ja jonkun muun energiaa. Iso ero: teidän mielenne ja jonkun muun energia menneisyydessä, mutta nyt teidän energianne ja teidän tietoisuutenne.
Tämä on kenties – miten sanoisin – kriittisin kohta, mutta yksi tärkeimmistä siirtymähetkistä planeetalle ja myös teille, shaumbroille. On yksi niistä ajoista, jolloin teemme taas kerran tuon kvanttihypyn, mennen kaikkien rajoitusten yli. Vaikka säännöt pelikirjassa sanovat: "Ei, et voi tehdä sitä", me teemme sen. Vaikka entiset kokemukset sanovat: "Katso, mitä tapahtui viime kerralla, kun yritit sitä. Teit hölmön itsestäsi, ja no, tapoit itsesi samalla", menemme sen yli.
Istuessamme tällä Shaumbra-paviljongilla, kun pidimme viimeisintä tilaisuuttamme, tuli kysymys: "Mitä jos tämä kaikki on keksittyä? Mitä jos kaikki on peliä? Mitä jos kaikki mitä nyt tapahtuu, on vain valtava häiriötekijä, eikä mikään siitä ole totta?" Mitä jos? Mitä jos? Tarkoitan, että emme voi katsoa mitään muuta ryhmää ja sanoa: "No, he tekivät sen, joten sen voi tehdä." Meillä on yksilöitä, mutta useimmat heistä ovat toisella puolella ylösnousseina mestareina ja useimmille heistä se tapahtui kauan sitten. Mutta mitä jos keksimme vain tämän kaiken?
Väitteeni on, että se toimii hyvin, koska kun astutte tyhjään, pimeään tilaan, kun astutte tyhjyyteen, kun tietoisuus menee tuohon tyhjyyteen, niin jos kukaan ei ole ollut siellä aiemmin ja tehnyt samaa asiaa, sillä ei ole merkitystä, koska sitten niin tapahtuu. Sillä tavalla tietoisuus toimii. Vaikka kaikki tämä olisi vain suurta toiveunta, vaikka istuisimme vain leiritulen ympärillä laulamassa kumbajaa ja saamassa itsemme täysin innostumaan jostain, mikä ei ole totta, sillä ei ole merkitystä. Koska sitten kun astumme tuohon tyhjiöön, jonne muut ja jonne te ette ole koskaan ennen menneet, se ei ole enää tyhjä huone. Siitä tulee, mitä tietoisuutenne haluaa.
Nyt on aika sallia fantasia ja taikuus, "Merlin minä olen". Nyt on aika oivaltaa, ettei ole rajoja. Ei ole esteitä. Mikään ei pidättele meitä. Kyllä, fyysisellä ja mentaalitasolla tapahtuu muutoksia reaktiona tietoisuuteen, reaktiona uuteen todellisuuteen, johon olette menossa, johon olemme kaikki menossa. Mutta rakkaat ystäväni, tehdäänpä juuri nyt se, mitä tulimme tänne tekemään.
Jatkan teidän opastamistanne. Häiritsen teitä edelleen, kun on tarvetta, annan teille informaatiota ja toivottavasti avaan tunteet, aistimuksellisen osanne ja tietoisuutenne. Mutta mennäänpä eteenpäin tekemään juuri sitä, mitä tulimme tänne tekemään.
Meillä on tulossa valtava tilaisuus hyvin, hyvin pian – tämä planeetan nollaus. Kutsun sitä koronavirusnollaukseksi, koska koronavirus loi tuon tilaisuuden ja nyt täydellisen alustan sille. Koronavirus loi tämän täydellisen alustan, nämä puitteet tämän globaalin nollaamisen tapahtumiselle.
Ollaanpa täällä sitä varten, ja samaan aikaan nollausta varten omassa itsessänne siihen liittyen, ettei pidätellä, ettei rajoiteta ja sanota: "No, tehdäänpä se osittain." Se on kaikki tai ei-mitään. Se on minun tapani – kaikki tai ei-mitään – ja toivon, että liitytte seuraani siinä.
"On aika" -merabh
Tämän myötä, tuodaanpa kaikki tämä yhteen merabissa, vähän musiikkia taustalla sen integroimiseksi ja sisäistämiseksi todella, mistä olemme juuri puhuneet.
(Musiikki alkaa)
Jotkut jäävät ehkä pois. Jotkut ehkä sanovat: "No, tämä on liikaa fantasiaa. Minun täytyy maksaa laskut. Minulla on ihmisiä huolehdittavana", ja on ok, jos he jäävät pois. Tulette takaisin myöhemmin. Tulette takaisin. Kun näette muiden tehneen sen, tulette takaisin, eikä siinä ole mitään häpeää. Siinä ei ole häpeää tai tuomitsemista.
Meillä on noin 1500 oivaltanutta shaumbra-mestaria planeetalla. Monia lisää tulossa. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista tilaisuutta kuin nyt, avautua ulottuvuuksiin ja murtautua vapaaksi hyvin monista rajoituksista, joita on ollut ihmistietoisuudessa.
Jotkut sanovat: "Se kaikki on fiktiota. Pitäydytään faktoissa. Pitäydytään tiedossa."
Ei. On paljon enemmän, ja tiedätte sen. Tämä on se juttu. Tiedätte sen. Puhuimme siitä viime shoudissamme. Te tiedätte jo.
Nyt on aika, että yksilöinä, sitten ryhmänä ja lopulta planeettana menemme uusiin ulottuvuuksiin, että menemme siihen, mitä olen usein kutsunut Atlantiksen unelmaksi.
Toisaalta se kuulostaa erittäin vaikealta. Muutamme periaatteessa kaiken sen fysiikkaa, mitä on koskaan tunnettu. Se kuulostaa vähän haastavalta. Mutta toisaalta se voi olla hyvin, hyvin helppo askel.
Saatatte olla huolissanne ja ihmetellä, oletteko tulossa vain hulluksi. Mutta kuten olen sanonut aiemmin, mikä on hullua? Onko hullua olla elämästä toiseen samassa talossa, jossa on samat huoneet ja samat ikkunat ja samat ruuat jääkaapissa ja sama kaikki – samaa päivästä päivään. Onko se tervejärkistä?
Mikä sitten on hullua? Sen tavoitteleminen, minkä tiedätte olevan, mutta mitä olette ehkä alkaneet epäillä? Sen tavoitteleminen, mitä on sateenkaaren toisessa päässä, kun kaikki sen tässä päässä sanovat: "Älä tee sitä. Olet sekopää. Olet hullu. Sateenkaaren tuolla puolen ei ole mitään. Se on vain sateenkaari."
Rakkaat shaumbrat, merkitsen tämän päivän, tämän shoudin tuoksi kohdaksi, johon olemme tulossa, täksi ihmistietoisuuden valtavaksi nollaamiseksi – jonka luulin itse asiassa olevan vähän myöhemmin, kuukauden tai parin päästä. Ja kysyn, oletteko valmis tähän askeleeseen.
Voi, se voi olla hyvin jännittävää, kyllä. Pelottavaa, heh. Jotkut teitä ovat tunteneet valtavaa ahdistusta viime aikoina – jotkut teistä tuntevat valtavaa ahdistusta aina, mutta viime aikoina ekstra-ahdistusta – ja olette ihmetelleet, mitä tapahtuu. No, nyt tiedätte.
Nyt tiedätte sen paineen, jonka planeetta kohtaa, ja sen paineen jonka te kohtaatte. Pidän tätä jännittävänä aikana. Olen innoissani. Menen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille ja tanssin ympäri tanssisalia kuin ylösnoussut mestari!
Olen hyvin innoissani siitä, mitä tapahtuu. Olen jopa kiitollinen koronaviruksesta. Se sai aikaan valtavia muutoksia planeetalla. Olemme tulossa ulos siitä nyt, melko lailla jo tulossa ulos siitä. Se kesti vähän pidempään jossain mielessä, mutta se teki enemmän, kuin olisin koskaan tuntenut, mihin tämä planeetta kykeni.
Virus on matkalla ulos. Siellä täällä on pieniä taskuja, mutta sitten – puh! – lopulta se vain haihtuu kokonaan pois. Ja kun se haihtuu pois, paljastuu se, mitä on tullut tämän jakson aikana, ja kenties alatte ymmärtää sen roolin, mitä esititte siinä.
Teidän ei tarvinnut saada tuota virusta voidaksenne esittää tuota roolia. Roolina oli olla täällä. Roolina oli oivaltaa, että on aika laajentaa ihmisulottuvuutta.
Tavoitellaan sitä – fantasiaa, taikuutta, helppoutta ja sujuvuutta, ja myös jokapäiväistä ihmiselämää, koska siinä on hyvin kauniita asioita. Tehdään kumpaakin.
Kaikki jotka olette valmiita menemään eteenpäin, kaikki jotka olette valmiita nyt siirtymään tähän käsittämättömään ja uskomattomaan potentiaaliin eläessänne ihmiselämäänne tällä planeetalla, mennään.
Kaikki te jotka ette ole kovin varmoja, jotka haluatte pidätellä ja haluatte tehdä sen niin, että ette altista itseänne pettymykselle, se on ok. Siinä ei ole mitään ongelmaa.
Mutta tiedän, että tarpeeksi moni teistä sanoo: "Ei, nyt emme pidättele. Vaikka sukeltaisimme jyrkänteeltä syvään ja pimeään pohjattomaan kuiluun, tietoisuutemme muuttaa tuon kuilun sillä hetkellä niin, että siellä on …" se mitä valitsette.
Vedetään syvään henkeä näille ajoille, joissa olemme, tulevalle nollaukselle, kaikelle mitä on.
Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja kiittäkää itseänne olemisestanne täällä tänä aikana.
Tämän myötä, muistakaa, että niin hulluihin, epäuskottaviin ja käsittämättömiin paikkoihin kuin menemmekin, kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Tämän myötä, minä olen Adamus ja St. Germain.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
15.3.2021 TIETOISUUDEN NOLLAAMINEN
Kirjoittaja hammer » 19.03.2021 23:12
TIETOISUUDEN NOLLAAMINEN*
Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
15.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.
Tämän session koko energian kokemiseksi on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen (https://store.crimsoncircle.com/conscousness-reset.html) lukeissasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä. (https://www.youtube.com/watch?v=VGeqbeDNLJc)
(*Suom. huom. käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
LINDA: Tervetuloa "Tietoisuuden nollaaminen" -lähetykseen. Tämä erikoistapahtuma pidetään Adamuksen pyynnöstä, ja olemme valmiina lähtöön paratiisissa. Tällä hetkellä olemme tässä kauniissa Havaijin paikassa, isolla saarella. Se on sanoinkuvaamattoman kaunis.
GEOFF: Ja muuten, kiitos, että teit tämän kauniin kukka-asetelman tapahtumaa varten. Tiedän, että tavallaan punastut tässä kohtaa, mutta kyllä, Linda tosiaan teki sen. Hän meni pihalle, poimi kaikkia erilaisia kukkia, joita täällä on, ja teki siitä kauniin asetelman.
Se on melkein yhtä kaunis, kuin sinä olet. Kiitos.
LINDA: Voi, sinä saat minut nolostumaan. Kyllä, olen vähän vaivautunut, mutta joka tapauksessa …
GEOFF: Siis missä olitkaan? (He naureskelevat)
LINDA: No, on tavallaan taianomaista, kun voi mennä tällä tontilla minne vaan isojen saksien kanssa ja …
GEOFF: Kokosit sen.
LINDA: … on paljon kauneutta suoraan omalla pihalla. Se on melko upeaa. Ja olen nyt vaivaantunut (he naureskelevat edelleen).
GEOFF: Hyvä, siis tervetuloa kaikki. Tervetuloa kaikki Villa Ahmyoon Konassa, Havaijilla. Kello on täällä noin yhdeksän aamulla. Tiedän, että useimmilla teistä on paljon myöhäisempi ajankohta. USA:ssa käännettiin juuri kelloa, joten ero Coloradoon on neljä tuntia ja Eurooppaan luultavasti noin 12 tuntia.
Siis, tervetuloa kaikki. Olemme iloisia, että voitte liittyä seuraamme. Tämä on tavallaan Adamuksen viime hetken tapahtuma, jota hän vaati viime shoudissa. Hän puhui siitä, että planeetta kävisi läpi tavallaan tietoisuusnollauksen, ja se tapahtuisi 14.–17.3. Siis nyt on 15.3. ja olemme suoraan sen keskellä, ja olen tavallaan innostunut …
LINDA: Se on hyvä asia, eikö vain?
GEOFF: … vähän hermostunut siitä, mitä on tulossa, mutta menemme vain siihen ja otamme selvää.
LINDA: On paljon mahdollisuuksia.
GEOFF: Paljon mahdollisuuksia. Siis olemme iloisia, että olette täällä ja …
LINDA: Meillä on täällä kanssamme myös suosikkitähtemme, Belle, kaunis Belle, tässä suoraan edessämme, meitä kaikki varten.
GEOFF: Otetaan kuva Bellestä. Belle on Villa Ahmyon koira, ja hän on varsinainen kullannuppu. Tarkoitan, että hän todella ruumiillistaa shaumbra-energian.
LINDA: Ehdottomasti.
GEOFF: Ja kun pidämme työpajaa tai tällaista live-lähetystä, Belle rakastaa hengata mukana. Usein se makaa suoraan jaloissani – tai Adamuksen jaloissa – joten jos joskus näette minun nousevan kömpelösti tuolista, se johtuu siitä, että minun täytyy astua ensin Bellen yli.
LINDA: Ja rakastamme sitä!
GEOFF: Se rakastaa tätä energiaa.
LINDA: Rakastamme sitä!
GEOFF: Ja itse asiassa minusta sen energia on hyvin rauhoittavaa.
LINDA: Voi kyllä, kyllä.
GEOFF: Se auttaa tavallaan pitämään kaiken tasapainossa. Rakastan, että se on täällä.
LINDA: No, se on todella fiksu ja tarkkaavainen, ja se pystyy tuntemaan, mitä tarvitaan.
GEOFF: Joo. Kiitos, Belle, että olet täällä. Kiitos.
LINDA: Rakastamme sinua, Belle.
GEOFF: Joka tapauksessa, pääsemme nyt asiaan. Tiedän, että Adamus on valmiina – hän on ollut valmiina jo jonkin aikaa.
LINDA: Oi!
GEOFF: Herätti minut aikaisin tänä aamuna. Siis, Linda, miten olisi pieni hengittäminen? Ja pääsemme asiaan Adamuksen kanssa.
LINDA: Se on minulle ilo ja kunnia, kiitos.
GEOFF: Kiitos.
LINDA: Okei, siis tämän myötä, aloitetaanpa tämä tapahtuma hengittämällä kunnolla syvään henkeä. Adamus kehottaa meitä uudestaan ja uudestaan vetämään kunnolla syvään henkeä.
Anna energioiden virrata. Anna energioiden virrata.
Hengitä ja anna … Voit tuntea sen koko kehossasi, jos haluat niin, ei ainoastaan ilmaa, vaan nämä energiat. Jatka syvää kunnon hengittämistä ja salli.
Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.
Hengitä sisään Adamusta, jos haluat. Hän on tässä, aina, jokaisella hengenvedolla. Siis hengitä sisään Adamusta. Hengitä sisään, tuntien ja sallien.
Vedä kunnolla syvään henkeä, avautuen tähän "Tietoisuuden nollaamiseen". Se on tässä meitä varten. Oletko valmis hengittämään sen sisään, olemaan sen kanssa ja olemaan se?
Hengitä sitä. Ole se.
Se on tuo kunnon syvä hengenveto, tuo tietoisuuden ja tiedostamisen hengenveto. Voitko hengittää tiedostaen, itsellesi?
Voitko hengittää sisään tietoisuutta?
Hengitä sitä sisään ja todella salli se.
ADAMUS: Minä olen mitä olen, hyvin täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa tähän erikoisesitykseen, tähän shaumbrojen erikoistilaisuuteen, jonka nimi on "Tietoisuuden nollaaminen". Äskettäisessä shoudissa puhuin siitä, miten planeetta käy läpi nollaamisen – kenties vähän etuajassa kuin olimme odottaneet, ja ennen kaikkea, paljon odotettua syvemmän. Menen siihen aivan hetken kuluttua, mutta ensin tervetulotoivotukseni, kiitokseni siitä, että olette täällä.
Toiseksi, olemme tulleet pitkän, pitkän matkan. Pitkän matkan. Katson joskus taaksepäin shaumbra-kirjaa ja usein ajattelen, että jos kyse olisi ollut vain siitä, että Tobias auttaa teitä parantamaan haavat, auttaa teitä oivaltamaan, että te ette ole hulluja, että te olette täällä syystä – se on osa Atlantiksen unelmaa, se on osa Koneiden aikaa, että olette tällä planeetalla juuri tähän erityiseen aikaan – jos kyse olisi ollut vain haavojen parantamisesta, se olisi ollut ok. Se olisi ollut merkittävää. Mutta katsokaa, miten pitkälle olemme tulleet.
Näiden vuosien aikana jotka minä olen ollut kanssanne, olemme menneet syvälle ns. energiafysiikkaan. Olemme pystyneet ylittämään sen, mitä kukaan muu ylösnoussut mestari ajatteli, että pystyisimme tekemään yhdessä ryhmänä. Olemme puhuneet siitä, miten saadaan energia työskentelemään hyväksenne. Olemme puhuneet siitä, mikä sielu on. Olemme puhuneet oivaltaneista shaumbroista, joita on planeetalla tällä hetkellä. Olemme puhuneet sen koettelemuksista ja vaikeuksista, kun jää tälle planeetalle oivaltaneena mestarina. Eihän ole helppoa? Kirjoitatte kirjaa siitä – no, kirjoitatte joka tapauksessa shaumbra-kirjan seuraavia lukuja – millaista on jäädä tälle planeetalle tänä eeppisenä aikana, tänä ennenkuulumattomana aikana, ilman draamaa, seisten matalan aidan takana ja pelkästään säteillen.
Mestareiden kokoontuminen
Tänään, tämän hyvin erikoislaatuisen tapahtuman myötä, joka meillä on nyt, on hyvin täydellinen tilaisuus tehdä sitä. Siis emme puhu teistä, emme puhu uudesta fysiikasta tai mistään sellaisesta. Olemme täällä ensimäistä kokoontumista varten, jossa shaumbrat "penkkeilevät" yhdessä. Sillä ei ole merkitystä, istutteko sananmukaisesti puistonpenkillä vai toimistotuolilla vai sängyllänne – jotkut teistä ovat lattialla kuin Belle (naureskellen). Sillä ei ole merkitystä, istutteko vai makaatte, mutta tämä on ensimmäinen tällainen kokoontumisemme monista, joita vielä tulee.
Ruumiillistuneena mestarina olette täällä säteilemässä valoanne. Ette ole täällä yrittämässä muuttaa maailmaa. Ette ole täällä yrittämässä korjata ihmisiä. Käsitätte nyt, ettei se yksinkertaisesti toimi. Ette yritä tehdä ryhmäparannuksia, välttämättä edes yksilöparannuksia. Olette täällä pelkästään säteilemässä tuota valoa, ja kun teette sen, se säteilee valoa mahdollisuuksiin, joita ihmiset tai yhteiskunta eivät olleet koskaan ennen nähneet. Eivät ole koskaan ennen nähneet.
Se on tavallaan samanlaista, kun atlantislaiset eivät nähneet tähtiä. Tähdet ovat aina olleet taivaalla, mutta ne olivat vain heidän tietoisuutensa ulkopuolella. Tällaista tavallaan teemme nyt, mutta ne eivät ole vain tähtiä. Ne ovat elämän mahdollisuuksia, ne ovat mahdollisuuksia tälle upealle planeetalle, ja te pelkästään säteilette valoa, jotta he voivat nähdä. Ja sitten on heidän asiansa valita niitä tai olla valitsematta. Se on tavallaan mukava tehtävä, koska teitä ei arvostella sen mukaan, miten hyvin he pärjäävät. Olette pelkästään tässä mestarina olemisen paikassa ja säteilette valoa.
Se mitä tällä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä, on ennenkuulumatonta. Minään tämän planeetan aikana ei ole koskaan ollut sen tyyppistä tietoisuuden nollaamista, kuin on nyt. Ihmiskunnan tietoisuus, massatietoisuus, on aina sopeutunut, muuttunut – toisinaan laajentunut, aina silloin tällöin supistunut – mutta koskaan ei ole ollut tällaista tilannetta, jossa tapahtuu nollaaminen globaalisti. Ei vain vähän täällä ja vähän tuolla. Ei vain yhdessä kulttuurissa, ei vain yhdessä ihmisryhmässä, vaan se pyyhkäisee koko planeetan yli.
Se mitä tänään teemme, on sen tuntemista. Sen tuntemista. Emme ole tässä yrittääksemme vaikuttaa siihen, siirtääksemme sitä tähän suuntaan tai tuohon suuntaan. Emme ole tässä huutamassa ihmisille: "Hei! Avaa silmäsi! Katso sitä." Olemme tässä pelkästään säteilemässä valoa aivan ensimmäisessä shaumbra-"penkkeilytilaisuudessamme".
Tähän nollaamiseen on paljon syitä. Voitaisiin sanoa, että jos jäljitetään, mistä se tuli, tämän nollaamisen todelliset säteet alkoivat luultavasti 60 vuotta sitten, ja se on kerännyt vauhtia siitä lähtien. Planeetta on käynyt läpi ylä- ja alamäkiään (Linda aivastaa), rauhaansa ja ahdistustaan, aivastuksiaan ja yskäisyjään – ihmiskunta on käynyt läpi kaikkia näitä asioita jonkin aikaa, ja sitten tulee covid. Kutsun sitä mieluummin koronavirukseksi. Sitten tulee covid, ja millainen tilaisuus se onkaan ihmisille mennä itseensä.
Monilla oli paljon haasteita sen kanssa. He eivät halunneet, että heitä rajoitetaan. Jotkut ihmiset luulevat, että kasvomaskit ovat salaliitto – mistä syystä, en tiedä, mutta se kuulostaa hyvältä. Se on kiva häiriötekijä. Planeetta käy läpi tätä koronavirusjuttua, samaan aikaan kun tapahtui Arkkiveljeskunnan ja enkeliperheiden hajoaminen. Kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, ja saattoi melkein nähdä tämän tulevan, tämän tietoisuuden nollaamisen. Mutta itse asiassa en tajunnut, että se tapahtuisi näin pian. Luulin, että se tulisi myöhemmin. Mutta asiat ovat kiihtyneet nyt planeetalla, ja ne tapahtuvat hyvin, hyvin, hyvin nopeasti, kuten voitte todennäköisesti tuntea. Asiat tapahtuvat hyvin nopeasti tällä hetkellä, ja nyt tule tuo nollaamiskohta.
Tänään tässä tunnemme sitä. Jälleen kerran, emme yritä … Älkää yrittäkö imeä koko tätä juttua itseenne, älkää yrittäkö ottaa sitä itsellenne. Emme yritä muuttaa ketään tai mitään. Emme mene psyykkisesti taputtamaan ihmisiä olkapäälle sanoen: "Aika herätä ja tuntea, mitä tapahtuu." Haluaisin teidän kokevan, millaista tämä on – ensinnäkin, koska se on ennenkuulumatonta, ja toiseksi, koska haluan teidän todella pääsevän kykyyn tuntea. Tuntea energioita – jotka ovat oikeasti teidän, mutta se on täysin toinen asia – tuntea sitä eikä vain ajatella sitä.
Olen iloinen, että Belle on tässä. Pyydän, että saamme kuvan rakkaasta Bellestä. Nimittäin Belle tuntee näitä energioita. Se tuntee näitä energioita. Se ei oikeastaan paljon ajattele energioita, se vain tuntee. Se tuntee, kun pidämme tapahtumia ja kokoontumisia täällä. Kun teemme nettilähetyksiämme ja nauhoituksianne, se on aina täällä, koska se tuntee. Meidän ei tarvitse kertoa sille, minä päivänä kuvaamme. Meidän ei tarvitse myöskään käskeä sitä makaamaan lattialla (Belle makaa lattialla kyljellään, ja Adamus silittää sitä). Se tietää olla täällä.
Siis tänään tuntekaa tavallaan kuin Belle – älkää ajatelko sitä, älkää olko huolissanne siitä, vaan tuntekaa vain kaikkia näitä energioita niin, kuin se tekee. Hyvin yksinkertaista, hyvin viatonta, hyvin intuitiivista. Ja kuten voitte nähdä, hyvin palkitsevaa. Se saa vain … Voi, anteeksi, että häiritsen sinua (Bellelle, kun tämä nostaa päätään Adamuksen irrottaessa kätensä), voit palata taas tuntemaan. Hyvä.
Siis sitä teemme tänään. Me … Oi (naureskellen), meidän täytyy saada vielä yksi kuva rakkaasta Bellestä (se on kellahtanut selälleen). Kyllä, jos haluaisitte ottaa tämän asennon puistonpenkillänne tai sängyllänne tai missä tahansa, se on ok (Adamus naureskelee). Tässä Belle sanoo: "Olen hyvin avoin ja olen hyvin herkkä tuntemaan." Siis kiitos, Belle. Kiitos, että olet live-esimerkkinä tässä. Kiitos.
Siis se mitä meillä tapahtuu nyt planeetalla, on hyvin syvällä tasolla. Ihmiset eivät välttämättä edes huomaa sitä. Hyvin, hyvin harvat huomaavat sen tällä hetkellä. Jos he huomaavat jotain itsessään, elämässään, he tuntevat kuin "piippauksen", pienen piippauksen, kuin kaikki olisi juuri pysähtynyt hetkeksi ja sitten käynnistynyt taas. Ja he raapivat päätään ja liittävät sen johonkin, mitä he söivät tai etteivät ole nukkuneet tarpeeksi tai mitä tahansa.
Kun tämä tapahtuu, muutama ihminen kävelee seinään, kenties osuu toiseen autoon ja vastaavia asioita, mutta se on vain pieni "piippaus". Se ei ole sellaista, mitä jotkut teistä ovat ajatelleet tai puhuneet. Se ei ole menemistä fotonivyöhykkeen läpi, jolloin planeetta menee kolmeksi päiväksi pimeyteen. Sitä ei ollut koskaan tarkoitettu kirjaimelliseksi, se oli vertauskuva, ja sitä on jonkin aikaa. Tämä on eri asia, ja se tapahtuu yksilötasolla.
Mielenkiintoista on, ettei se normaalisti tapahtuisi planeetalla tällaisella tiiviillä aikajaksolla, neljässä päivässä. Normaalisti se venyisi vuosien ja vuosien ajalle, kenties jopa vuosikymmenten, jolloin ihmiset saisivat tuollaisia pieniä piippauksia tai poikkeamia elämäänsä, pienen nollauksen. Kun se tapahtuu tällä tavalla, kun olemme kaikki yhdessä, planeetalla ollaan tavallaan nyt samalla sivulla, joillain tavoin, toisin tavoin ei.
Mutta olemme menneet tämän koronavirusjakson läpi, ja yksi kiinnostava asia tässä koronaviruksessa on, että se kesti kauemmin, kuin useimmat olisivat odottaneet. Tämä johtuu siitä, että ihmiskunta tavallaan sanoo: "Kun kerran teemme siivousta, paneudutaan todella siihen ja siivotaan." Olisimme voineet tehdä tätä kuusi, kahdeksan kuukautta, ja sillä olisi ollut tärkeä vaikutus, mutta ihmiskunta, massatietoisuus, tavallaan sanoi: "Ei. Paneudutaanpa oikeasti siihen."
Tiedätte, millaista se on. Menette siivoamaan keittiönne, ja ajattelette pyyhkivänne vain työtasot ja lakaisevanne lattian, mutta päädytte käymään läpi jokaisen kaapin, heittämään pois vanhat ruuat jääkaapista ja järjestämään ruokakomeron ja kaikkea muuta. Ryhdytte vain toimeen ja sanotte: "Annetaan mennä", ja sitä tavallaan tapahtuu koronaviruksen osalta. Se on mennyt ennen kaikkea syvemmälle. Se ei ole kestänyt ainoastaan pidempään, vaan se on mennyt syvemmälle, mitä alun perin oletettiin tai mitä tavallaan tunsimme toisella puolella.
Ihmiset sanovat: "Antaa tulla", vaikka se on epämukavaa, vaikka maskit eivät ole hauskoja. Sosiaalinen etäisyys on luultavasti ok useimmille ihmisille, mutta jotkut asiat ovat epämukavia – ei pysty käymään ravintoloissa ja tekemään asioita. Mutta he sanovat: "Antaa tulla. Ei tämä ole niin paha asia", ja se tapahtuu. Se menee syvemmälle ja syvemmälle.
Muunnokset sallivat sen mennä vielä syvemmälle tasolle, ja sitten se vain menee pois – en halua edes sanoa mitään arviota, milloin se lähtee pois. Se on vain – phuuu! – poissa planeetalta, kun se on tehnyt puhdistus- ja nollaustyönsä.
Nyt tässä tietietoisuuden nollaamisessa tapahtuu niin, että kun tarpeeksi paljon ihmisiä planeetalla menee syvälle itseensä ja sanoo: "Haluanko oikeasti jatkaa tämän tekemistä? Haluanko jäädä noihin samoihin kaavoihin, samoihin suhteisiin, haluanko asua samassa kaupungissa, tehdä samaa työtä, olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa?", kun he alkavat oikeasti pohtia tätä syvemmällä tasolla, se saa aikaan suuren massatietoisuusmuutoksen. Se häiritsee massatietoisuutta, se ravistelee ja kolistelee sitä, koska nyt riittävä määrä ihmisiä kyseenalaistaa vanhat tapansa.
He kyseenalaistavat myös instituutiot ja järjestelmät, ja niihin tulee muutoksia, mutta ne muutokset joita tapahtuu juuri nyt, ovat hyvin syvällä henkilökohtaisella tasolla, ja sitä tunnemme tässä sessiossamme. Tunnemme niitä syvyyksiä, missä tämä kaikki on. Jälleen kerran, se ei ole pinnalla. Ette lue siitä otsikkoja. En tiedä mitään muuta ryhmää – tietoisuus-, henkistä, new age, metafyysistä ryhmää – joka oikeasti menee sinne tai on tietoinen siitä. Jotkut muut ylösnousseet mestarit tekevät myöhemmin oman juttunsa ja tavallaan linkittyvät siihen, mitä me teemme, mutta me olemme ensimmäisiä, jotka tekevät sen.
Koska se on hyvin syvällä, se ei ole ilmeistä, ja vaikka sallisitte itsenne tavallaan mennä massatietoisuuteen, teidän täytyisi mennä läpi kerroksista ja kerroksista, ovista ja ovista, tasoista ja tasoista päästääksenne sinne, mihin mennemme tietoisuuden nollaamisessa. Se tapahtuu noin syvällä tasolla.
Kun asioita tapahtuu noin syvällä tasolla, vie vähän aikaa, jotta kaikki muutokset tulevat läpi, tulevat pintaan ja ne ovat ilmiselviä. Luulen, että alatte nähdä joitain noista muutoksista, erityisesti joissain ihmisissä ympärillänne. Ei kaikissa, mutta muutamissa. He pysähtyvät miettimään elämäänsä, ja he tulevat teidän luoksenne, ruumiillistuneiden mestareiden luokse jotka istuvat puistonpenkillä, vain puhumaan siitä, puhumaan elämästään. Heidän täytyy saada nuo sanat ulos. Heidän tarvitsee istua teidän valossanne.
Muutoksia tulee tapahtumaan. Näette niitä monilla eri tavoilla, mutta tärkeä asia tämän kokoontumisen kannalta: mennään tuntemaan syvimmällä tasolla, mitä tapahtuu. Ei pinnassa. Älkää menkö mielen kautta. Olkaa Belle, kun menemme todellisiin tunteisiin.
"Penkkeilyä" ihmiskunnan kanssa
Siis aloitetaanpa matkamme. Aloitetaan "Tietoisuuden nollaaminen" -kokoontumisemme.
Asettukaa mukavasti puistonpenkillenne, miltä ikinä se sattuu näyttämäänkin tänään.
Vedetään syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Kunnolla syvään henkeä, ja lähdetään.
Tämä aika, myös tämä tapahtuma, on ennenkuulumaton.
Ihmiset ympäri planeettaa miettivät, että sitten kun tämä koronaviruspilvi hajaantuu, kun asiat palaavat takaisin normaaliksi, haluavatko he oikeasti niiden olevan normaaleja.
On paljon urheita ihmisiä, jotka sanoivat: "Mennään syvemmälle. Jatketaan tätä koronavirusta. Käytetään tämä ainutlaatuinen tilaisuus ja sukelletaan todella sisään", ja niin energiat ovat menneet siihen.
Tuntekaa hetki ruumiillistuneena mestarina, joka istuu puistonpenkillään – tuntekaa tämän tietoisuusnollauksen ydintä.
Aa, te ajattelette liikaa. Te sjattelette liikaa. Vetäkää syvään henkeä, ja yritetään uudestaan.
Olette luonnostaan aistiva, herkkä ja tunteva olento. Vetäkää syvään henkeä, ja vain tuntekaa sitä. Älkää ajatelko sitä, vaan olkaa Belle. Se on siinä, se on hyvin läsnä.
Tietoisuuden nollaaminen tällä planeetalla. Se kaikki ei tapahdu yhtenä hetkenä kaikille. Luojan kiitos, sillä se olisi liian pakahduttavaa kaikille. Mutta se tapahtuu hyvin, hyvin lyhyellä, neljän päivän jaksolla.
Ihmiset tavallaan pysähtyvät hetkeksi ja sallivat tietoisuutensa nollautua uudelle polulle. Eivät kaikki, mutta riittävän moni.
He eivät edes tiedä, mikä heihin iskee, mutta he saavat sen vielä selville.
Kun vedetään kaikki tämä yhteen, kaikki nämä miljoonat ja miljoonat ihmiset – miljardit itse asiassa – sillä on valtava vaikutus.
Emme oikeastaan ajatelleet, että tämä asia tapahtuisi näin tiiviillä aikajaksolla ja näin pian. Luulimme, että se tapahtuisi vähän myöhemmin ja ulottuisi jopa muutaman vuoden ajalle, mutta tässä sitä ollaan.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja tuntekaa, mitä tunnette.
(Tauko)
Kuin tapahtuisi pieniä leimahduksia, hyvin monilla eri tasoilla. Pieni uudelleenkäynnistys siellä, pieni uudelleenkäynnistys täällä.
Se on tavallaan, kuin valo sammuisi hetkeksi, ja kun se syttyy uudestaan, siinä on erilainen hehku. Se ei ole tavallaan vanha himmeä, kellastunut ja iäkäs hehku. Se syttyy taas, ja se lämpimämpi, runsaampi ja täyteläisempi hehku.
Ja tuo hehku on mielenkiintoinen. Siinä näyttää olevan enemmän valoa, mutta se ei ole voimakasta ja silmiä polttavaa valoa.
Tämä tapahtuu yksitellen, ympäri planeettaa.
Ja tässä me olemme, tässä te olette, ruumiillistuneet mestarit jotka säteilette vain valoanne.
Tästä syystä olette täällä.
Tästä syystä olemme kaikki täällä – pysyäksenne planeetalla, edistääksenne tietoisuutta. Teidän oli käytävä paljon omia juttujanne läpi päästäksenne tähän, mutta kun valmistauduin tähän päivään ja istuin pukeutumishuoneessani Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ajattelin itsekseni: "Tämä on käännekohta myös shaumbroille."
Paljossa kaikesta mitä olemme tehneet, on ollut kyse teistä, vanhoista haavoista, sen ymmärtämisestä, miksi oikeasti olette täällä, lohikäärmeestä elämässänne, vanhojen ongelma- ja karmajäänteiden vapauttamisesta.
Ja sitten päästiin valmistumistason kurssiin, keahakiin, puhumaan energiasta, sielusta.
Joka tapauksessa, tästä syystä olette täällä. Minua alkaa tavallaan itkettää. On ensimmäinen kokoontumisemme, ensimmäinen todellisten mestareiden kokoontuminen.
Minun ei tarvitse olla täällä edessä piirtämässä kaavoita ja toistamassa oppitunteja, jotka on sanottu monta kertaa aiemmin, mutta minun on tarvinnut toistaa niitä monin eri tavoin, jotta se menee lopulta perille.
Ei. Istumme vain tässä ja teemme sitä. Se on teidän intohimonne. Sen vuoksi olette täällä.
"Penkkeily". Antakaa itsenne tuntea, mitä oikeasti tapahtuu, älkääkä yrittäkö korjata sitä.
Hmm, se on iso asia. Antaa itsensä tuntea ja olla tietoinen, tunnustaa, mitä tapahtuu, ja olla yrittämättä korjata sitä. Se vaatii paljon myötätuntoa.
Jos joku vähäisempi ihminen menisi siihen, hän jäisi kiinni draamaan. Hän yrittäisi alkaa korjata asioita. Hän laittaisi omat agendansa sinne – mitä hän pitää oikeana, mitä hän pitää vääränä, miten hän näkee maailman. Se tekee tyhjäksi koko tarkoituksen.
Muut ryhmät menevät sisään ja yrittävät avata jonkin uuden portaalin. Portaalin mihin? En tiedä, mutta jonkin uuden portaalin. Se kuulostaa hyvältä: "Mennäänpä avaamaan portaaleja." Ei.
Me olemme vain tässä puistonpenkillä ja säteilemme valoa. Ei tarvitse edes tehdä töitä sen eteen. Valo säteilee itsestään niin, että kun nämä ihmiset käyvät läpi tämän pienen nollauksensa – ja lisäävät planeetan tietoisuuden suurta nollausta, kun he käyvät läpi tämän nollauksen – ensinnäkin, ei ole pelkoa, ja toiseksi, kun he palaavat takaisin tietoisuuteensa, he oivaltavat, että on paljon enemmän.
He oivaltavat, että oikeasti on kyse oman sydämensä ja omien haaveidensa tavoittelusta, ja on hyvin helppoa jäädä jumiin vanhoihin kaavoihin. On hyvin helppoa vain elää elämäänsä kaavamaisesti syntymästä kuolemaan. Mutta hyvin monet sanovat nyt: "Ei enää", tavallaan niin kuin te sanoitte kauan sitten.
Nyt he sanovat: "Ei enää", mutta he eivät ole lainkaan varmoja, mitä tulee seuraavaksi, miten se tulee, mitä heidän pitäisi tehdä.
Sen mukana tulee ahdistusta, pelkoa. On melkein halua palata takaisin nollausta edeltävään aikaan, mutta he tietävät, etteivät he voi tehdä sitä.
Kerron teille, minkä jo tiedätte. Olette käyneet kaiken tämän läpi.
Silloin teidän valonne tulee todella sisään, koska sitten kun he tulevat tämän oman nollauksensa läpi – ja taas kerran, monet eivät edes tiedä sitä tietoisen mielen tasolla – on tuo pelko: "Mitä teen seuraavaksi?"
No, kun valomme säteilee tarpeeksi – ilman agendaa, ilman voimankäyttöä, pelkästään säteilee – he näkevät asioita, joita he eivät olisi nähneet aiemmin.
Ja sitten kun tuo "yksi ihminen kerrallaan" laitetaan yhteen monien muiden ihmisten kanssa ympäri planeetan maita ja meriä, sillä on vaikutusta. Joka tapauksessa vaikutus alkaa.
Tunnetaanpa aivan sen ydintä, mitä tapahtuu syvällä, syvällä, syvällä.
Pieniä muutoksia ja kuplia, pieniä parannuksia, pieniä valoja. Valoja sammuu ja sitten syttyy taas.
Tuntekaa massatietoisuutta kokonaisuutena. Älkää ajatelko tietänne sinne, tuntekaa tienne. Olkaa hyvin herkkä olento, tuntekaa tienne. Mikä vaikutus tällä on massatietoisuuspilveen?
Tämä "puistonpenkkeily" on tavallaan hauskaa – teette sitä sitten itseksenne tai teemme sitä ryhmässä tällä tavalla. Se ei vaadi paljon työtä. Jos annatte itsenne tehdä sen, pääsette sen tuntemiseen, miten kaikilla näillä pienillä nollauksilla joita tapahtuu, on tavallaan paljon suurempi vaikutus.
Miten nämä nollaukset joita nyt tapahtuu planeetalla, aiheuttavat ahdistusta. Ihmiset eivät tiedä, mitä tapahtuu. Parin viime päivän aikana tekin jotka olette täällä, olette ihmetelleet, mitä tapahtuu, miksi kaikki on niin hullua, jännittynyttä tai ette vain pysty saamaan siitä otetta.
No, tunnette tuon mahdollisen ahdistuksen. Mutta se ei huoleta minua. Tiedän, että planeetalla on tarpeeksi ruumiillistuneita mestareita, jotka säteilevät nyt valoaan. Se on kaikki, mitä todellisuudessa tarvitaan.
Valoa pimeydessä. Tai kenties se oli vain valoa harmaudessa, mutta joka tapauksessa valoa.
Siis tässä nollaamisessa he oivaltavat yhtäkkiä, että heille on paljon muutakin – riippumatta siitä oivaltavatko he sen nyt vai kuukausien, vuosien päästä.
Ja jotkut heistä tuntevat, että he tunsivat jonkin olevan läsnä tänään. He eivät tiedä, mikä se oli – he tunsivat vain jonkin olevan läsnä. Jokin oli siinä. Jotain tavallaan outoa tapahtui. Heillä tavallaan löi tyhjää hetken, ja sitten he tunsivat jonkin olevan läsnä.
He ajattelevat kenties, että tuo mikä oli läsnä, tavallaan herätti heidät tai täräytti takaisin todellisuuteen tai mitä tahansa, mutta he ovat tunteet jonkin olevan läsnä – olevan tungettelematta, pakottamatta, tuomitsematta läsnä.
Monet heistä vain ajattelevat: "Häh, olen varmaan tulossa hulluksi, keksin kaiken tämän." Mutta me tiedämme paremmin.
Vetäkää syvään henkeä, ja tuntekaa tämän nollaamisen kauneutta.
Siinä on tietty tunne. Tietty fiilis, tunne. Jos sen tiivistää, siinä on tuo tunne – kaikkien ajatusten sijasta.
Olen hiljaa hetken, jotta voimme todella tuntea sitä.
Kaunis … Heh, Cauldre keskeytti sanoen: "No, siinä sitä taas ollaan, Adamus." Vain yksi lyhyt asia, ennen kuin menemme siihen.
Kaunis, ennenkuulumaton tietoisuuden nollaaminen, yksi olento kerrallaan, mutta hyvin lyhyessä ajanjaksossa, näinä neljänä päivänä maaliskuussa.
Okei, tunnetaan nyt sitä. Olen hiljaa, vähän aikaa. En kovin pitkään, mutta lupaan antaa teidän vain tuntea … tarpeeksi.
(Hyvin pitkä tauko)
Antakaa itsenne todella tuntea se.
Se merkitsee, ettei mennä tuohon mentaaliseen tilaan, vaan se on tunne. Se on tuntu.
Se on yksi noita asioita, joita ette välttämättä halua edes yrittää määritellä nyt. Se on tietämistä, mitä tapahtuu – tuon syvän, syvän, syvän nollaamisen tuntemista, joka tapahtuu.
Ja ollen täällä – no, tätä varten tulitte. Eihän ole paljon kovaa työtä? Oli vain vaikea päästä tähän.
Mutta sitten kun pääsee tähän, "olemaan mestari puistonpenkillä", ei ole kovin vaikeaa. On kyse vain olemisesta täällä.
Ja luultavasti huomasitte myös, että kun istuimme tuossa hiljaisuudessa, tuntemisessa, te pystyitte … no, ette kantaneet maailman painoa harteillanne. Se musertaisi parhaimmankin mestarin.
Ette yrittäneet korjata mitään tai vaikuttaa mihinkään. Olitte vain siinä. Olitte tuo olemus, joka oli läsnä.
Luultavasti huomaisitte, että kävitte läpi myös joitain henkilökohtaisia asioita. Mielenne, emootionne, tekivät myös tavallaan omaa sopeutumistaan.
Voitte tehdä kumpaakin, olette ja-tilassa. Voitte olla tässä mestarina puistonpenkillä ja säteillä valoa maailmaan, mutta luultavasti myös tunsitte, että asioita muuttui teidän sisällänne, nollautui teidän sisällänne.
Näin on, koska tunnette nyt "penkkiytyneenä" mestarina – heh-heh – että asiat alkavat muuttua. Tunnette omien energioidenne muuttuvan palvelemaan teitä, sopeutuen ja muotoutuen uudelleen, koska nyt olette tässä. Olette tässä paikassa, joka on todella intohimonne.
Intohimon ei tarvitse huutaa ja tanssia kaikkialla tai olla kuumaa kuin tuli. Ei. Intohimo voi olla tämä hiljainen, syvä paikka.
Olette nyt intohimossanne, ja olette tässä juuri siitä syystä, jonka valitsitte. Nyt tiedätte, millaista on oikeasti olla ruumiillistunut mestari.
Haluaisin sanoa, että tämä on tavallaan meille mittapuutapahtuma, joka merkitsee ensimmäistä kertaa, kun tulimme kaikki yhteen. Yrittämättä muuttaa mitään, vaan pelkästään teitte, mitä tulitte tänne tekemään.
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, on suuri kunnia olla täällä tänään. Suuri, kaunis kunnia olla täällä teidän jokaisen kanssa, ja olla täällä Bellen kanssa, joka juuri heräilee omasta kokemuksestaan.
Voi, rakas Belle, joka valmistautuu uuteen päivään koirana tällä planeetalla (Belle nousee ja lähtee pois).
Siis tämän myötä, vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Miten kaunis tapahtuma, "Tietoisuuden nollaaminen".
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Olen Adamus, teidän palveluksessanne. Kiitos.
LINDA: Salli itsesi todella tuntea tämä, tämä arvokas aika.
Hengitä siihen, tunne itsesi, tunne se.
Ole tuon kunnon, syvän hengittämisen kanssa.
Tämä uskomaton tietoisuuden nollaaminen – salli se, mitä on. Salli se ja ole sen kanssa.
Upeaa, että tämä on alku ja on enemmän. Vedä kunnolla syvään henkeä – henkeä tiedostamisen ja tietoisuuden kera.
Kiitos, että olit täällä Geoffin kanssa, joka kanavoi Adamus Saint-Germainia tässä "Tietoisuuden nollaamisessa".
Pidä huolta itsestäsi, ja pysy tuon kunnon syvän hengittämisen ja tietoisuuden hengittämisen kanssa.
Kiitos, että olit täällä kanssamme.
––––––––––––––––––––––––
© 2021 Crimson Circle IP, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuutena, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen, Golden, Colorado, täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
15.3.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
TÄRKEÄ HUOMAUTUS: Tämä informaatio ei luultavasti ole sinulle, ellet ota täyttä vastuuta elämästäsi ja luomuksistasi.
Tämän session koko energian kokemiseksi on suositeltavaa, että kuuntelet audionauhoituksen (https://store.crimsoncircle.com/conscousness-reset.html) lukeissasi puhtaaksikirjoitusta tai käännöstä. (https://www.youtube.com/watch?v=VGeqbeDNLJc)
(*Suom. huom. käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
LINDA: Tervetuloa "Tietoisuuden nollaaminen" -lähetykseen. Tämä erikoistapahtuma pidetään Adamuksen pyynnöstä, ja olemme valmiina lähtöön paratiisissa. Tällä hetkellä olemme tässä kauniissa Havaijin paikassa, isolla saarella. Se on sanoinkuvaamattoman kaunis.
GEOFF: Ja muuten, kiitos, että teit tämän kauniin kukka-asetelman tapahtumaa varten. Tiedän, että tavallaan punastut tässä kohtaa, mutta kyllä, Linda tosiaan teki sen. Hän meni pihalle, poimi kaikkia erilaisia kukkia, joita täällä on, ja teki siitä kauniin asetelman.
Se on melkein yhtä kaunis, kuin sinä olet. Kiitos.
LINDA: Voi, sinä saat minut nolostumaan. Kyllä, olen vähän vaivautunut, mutta joka tapauksessa …
GEOFF: Siis missä olitkaan? (He naureskelevat)
LINDA: No, on tavallaan taianomaista, kun voi mennä tällä tontilla minne vaan isojen saksien kanssa ja …
GEOFF: Kokosit sen.
LINDA: … on paljon kauneutta suoraan omalla pihalla. Se on melko upeaa. Ja olen nyt vaivaantunut (he naureskelevat edelleen).
GEOFF: Hyvä, siis tervetuloa kaikki. Tervetuloa kaikki Villa Ahmyoon Konassa, Havaijilla. Kello on täällä noin yhdeksän aamulla. Tiedän, että useimmilla teistä on paljon myöhäisempi ajankohta. USA:ssa käännettiin juuri kelloa, joten ero Coloradoon on neljä tuntia ja Eurooppaan luultavasti noin 12 tuntia.
Siis, tervetuloa kaikki. Olemme iloisia, että voitte liittyä seuraamme. Tämä on tavallaan Adamuksen viime hetken tapahtuma, jota hän vaati viime shoudissa. Hän puhui siitä, että planeetta kävisi läpi tavallaan tietoisuusnollauksen, ja se tapahtuisi 14.–17.3. Siis nyt on 15.3. ja olemme suoraan sen keskellä, ja olen tavallaan innostunut …
LINDA: Se on hyvä asia, eikö vain?
GEOFF: … vähän hermostunut siitä, mitä on tulossa, mutta menemme vain siihen ja otamme selvää.
LINDA: On paljon mahdollisuuksia.
GEOFF: Paljon mahdollisuuksia. Siis olemme iloisia, että olette täällä ja …
LINDA: Meillä on täällä kanssamme myös suosikkitähtemme, Belle, kaunis Belle, tässä suoraan edessämme, meitä kaikki varten.
GEOFF: Otetaan kuva Bellestä. Belle on Villa Ahmyon koira, ja hän on varsinainen kullannuppu. Tarkoitan, että hän todella ruumiillistaa shaumbra-energian.
LINDA: Ehdottomasti.
GEOFF: Ja kun pidämme työpajaa tai tällaista live-lähetystä, Belle rakastaa hengata mukana. Usein se makaa suoraan jaloissani – tai Adamuksen jaloissa – joten jos joskus näette minun nousevan kömpelösti tuolista, se johtuu siitä, että minun täytyy astua ensin Bellen yli.
LINDA: Ja rakastamme sitä!
GEOFF: Se rakastaa tätä energiaa.
LINDA: Rakastamme sitä!
GEOFF: Ja itse asiassa minusta sen energia on hyvin rauhoittavaa.
LINDA: Voi kyllä, kyllä.
GEOFF: Se auttaa tavallaan pitämään kaiken tasapainossa. Rakastan, että se on täällä.
LINDA: No, se on todella fiksu ja tarkkaavainen, ja se pystyy tuntemaan, mitä tarvitaan.
GEOFF: Joo. Kiitos, Belle, että olet täällä. Kiitos.
LINDA: Rakastamme sinua, Belle.
GEOFF: Joka tapauksessa, pääsemme nyt asiaan. Tiedän, että Adamus on valmiina – hän on ollut valmiina jo jonkin aikaa.
LINDA: Oi!
GEOFF: Herätti minut aikaisin tänä aamuna. Siis, Linda, miten olisi pieni hengittäminen? Ja pääsemme asiaan Adamuksen kanssa.
LINDA: Se on minulle ilo ja kunnia, kiitos.
GEOFF: Kiitos.
LINDA: Okei, siis tämän myötä, aloitetaanpa tämä tapahtuma hengittämällä kunnolla syvään henkeä. Adamus kehottaa meitä uudestaan ja uudestaan vetämään kunnolla syvään henkeä.
Anna energioiden virrata. Anna energioiden virrata.
Hengitä ja anna … Voit tuntea sen koko kehossasi, jos haluat niin, ei ainoastaan ilmaa, vaan nämä energiat. Jatka syvää kunnon hengittämistä ja salli.
Vedä kunnolla syvään henkeä. Vedä kunnolla syvään henkeä.
Hengitä sisään Adamusta, jos haluat. Hän on tässä, aina, jokaisella hengenvedolla. Siis hengitä sisään Adamusta. Hengitä sisään, tuntien ja sallien.
Vedä kunnolla syvään henkeä, avautuen tähän "Tietoisuuden nollaamiseen". Se on tässä meitä varten. Oletko valmis hengittämään sen sisään, olemaan sen kanssa ja olemaan se?
Hengitä sitä. Ole se.
Se on tuo kunnon syvä hengenveto, tuo tietoisuuden ja tiedostamisen hengenveto. Voitko hengittää tiedostaen, itsellesi?
Voitko hengittää sisään tietoisuutta?
Hengitä sitä sisään ja todella salli se.
ADAMUS: Minä olen mitä olen, hyvin täysivaltaisen alueen Adamus.
Tervetuloa tähän erikoisesitykseen, tähän shaumbrojen erikoistilaisuuteen, jonka nimi on "Tietoisuuden nollaaminen". Äskettäisessä shoudissa puhuin siitä, miten planeetta käy läpi nollaamisen – kenties vähän etuajassa kuin olimme odottaneet, ja ennen kaikkea, paljon odotettua syvemmän. Menen siihen aivan hetken kuluttua, mutta ensin tervetulotoivotukseni, kiitokseni siitä, että olette täällä.
Toiseksi, olemme tulleet pitkän, pitkän matkan. Pitkän matkan. Katson joskus taaksepäin shaumbra-kirjaa ja usein ajattelen, että jos kyse olisi ollut vain siitä, että Tobias auttaa teitä parantamaan haavat, auttaa teitä oivaltamaan, että te ette ole hulluja, että te olette täällä syystä – se on osa Atlantiksen unelmaa, se on osa Koneiden aikaa, että olette tällä planeetalla juuri tähän erityiseen aikaan – jos kyse olisi ollut vain haavojen parantamisesta, se olisi ollut ok. Se olisi ollut merkittävää. Mutta katsokaa, miten pitkälle olemme tulleet.
Näiden vuosien aikana jotka minä olen ollut kanssanne, olemme menneet syvälle ns. energiafysiikkaan. Olemme pystyneet ylittämään sen, mitä kukaan muu ylösnoussut mestari ajatteli, että pystyisimme tekemään yhdessä ryhmänä. Olemme puhuneet siitä, miten saadaan energia työskentelemään hyväksenne. Olemme puhuneet siitä, mikä sielu on. Olemme puhuneet oivaltaneista shaumbroista, joita on planeetalla tällä hetkellä. Olemme puhuneet sen koettelemuksista ja vaikeuksista, kun jää tälle planeetalle oivaltaneena mestarina. Eihän ole helppoa? Kirjoitatte kirjaa siitä – no, kirjoitatte joka tapauksessa shaumbra-kirjan seuraavia lukuja – millaista on jäädä tälle planeetalle tänä eeppisenä aikana, tänä ennenkuulumattomana aikana, ilman draamaa, seisten matalan aidan takana ja pelkästään säteillen.
Mestareiden kokoontuminen
Tänään, tämän hyvin erikoislaatuisen tapahtuman myötä, joka meillä on nyt, on hyvin täydellinen tilaisuus tehdä sitä. Siis emme puhu teistä, emme puhu uudesta fysiikasta tai mistään sellaisesta. Olemme täällä ensimäistä kokoontumista varten, jossa shaumbrat "penkkeilevät" yhdessä. Sillä ei ole merkitystä, istutteko sananmukaisesti puistonpenkillä vai toimistotuolilla vai sängyllänne – jotkut teistä ovat lattialla kuin Belle (naureskellen). Sillä ei ole merkitystä, istutteko vai makaatte, mutta tämä on ensimmäinen tällainen kokoontumisemme monista, joita vielä tulee.
Ruumiillistuneena mestarina olette täällä säteilemässä valoanne. Ette ole täällä yrittämässä muuttaa maailmaa. Ette ole täällä yrittämässä korjata ihmisiä. Käsitätte nyt, ettei se yksinkertaisesti toimi. Ette yritä tehdä ryhmäparannuksia, välttämättä edes yksilöparannuksia. Olette täällä pelkästään säteilemässä tuota valoa, ja kun teette sen, se säteilee valoa mahdollisuuksiin, joita ihmiset tai yhteiskunta eivät olleet koskaan ennen nähneet. Eivät ole koskaan ennen nähneet.
Se on tavallaan samanlaista, kun atlantislaiset eivät nähneet tähtiä. Tähdet ovat aina olleet taivaalla, mutta ne olivat vain heidän tietoisuutensa ulkopuolella. Tällaista tavallaan teemme nyt, mutta ne eivät ole vain tähtiä. Ne ovat elämän mahdollisuuksia, ne ovat mahdollisuuksia tälle upealle planeetalle, ja te pelkästään säteilette valoa, jotta he voivat nähdä. Ja sitten on heidän asiansa valita niitä tai olla valitsematta. Se on tavallaan mukava tehtävä, koska teitä ei arvostella sen mukaan, miten hyvin he pärjäävät. Olette pelkästään tässä mestarina olemisen paikassa ja säteilette valoa.
Se mitä tällä planeetalla tapahtuu tällä hetkellä, on ennenkuulumatonta. Minään tämän planeetan aikana ei ole koskaan ollut sen tyyppistä tietoisuuden nollaamista, kuin on nyt. Ihmiskunnan tietoisuus, massatietoisuus, on aina sopeutunut, muuttunut – toisinaan laajentunut, aina silloin tällöin supistunut – mutta koskaan ei ole ollut tällaista tilannetta, jossa tapahtuu nollaaminen globaalisti. Ei vain vähän täällä ja vähän tuolla. Ei vain yhdessä kulttuurissa, ei vain yhdessä ihmisryhmässä, vaan se pyyhkäisee koko planeetan yli.
Se mitä tänään teemme, on sen tuntemista. Sen tuntemista. Emme ole tässä yrittääksemme vaikuttaa siihen, siirtääksemme sitä tähän suuntaan tai tuohon suuntaan. Emme ole tässä huutamassa ihmisille: "Hei! Avaa silmäsi! Katso sitä." Olemme tässä pelkästään säteilemässä valoa aivan ensimmäisessä shaumbra-"penkkeilytilaisuudessamme".
Tähän nollaamiseen on paljon syitä. Voitaisiin sanoa, että jos jäljitetään, mistä se tuli, tämän nollaamisen todelliset säteet alkoivat luultavasti 60 vuotta sitten, ja se on kerännyt vauhtia siitä lähtien. Planeetta on käynyt läpi ylä- ja alamäkiään (Linda aivastaa), rauhaansa ja ahdistustaan, aivastuksiaan ja yskäisyjään – ihmiskunta on käynyt läpi kaikkia näitä asioita jonkin aikaa, ja sitten tulee covid. Kutsun sitä mieluummin koronavirukseksi. Sitten tulee covid, ja millainen tilaisuus se onkaan ihmisille mennä itseensä.
Monilla oli paljon haasteita sen kanssa. He eivät halunneet, että heitä rajoitetaan. Jotkut ihmiset luulevat, että kasvomaskit ovat salaliitto – mistä syystä, en tiedä, mutta se kuulostaa hyvältä. Se on kiva häiriötekijä. Planeetta käy läpi tätä koronavirusjuttua, samaan aikaan kun tapahtui Arkkiveljeskunnan ja enkeliperheiden hajoaminen. Kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, ja saattoi melkein nähdä tämän tulevan, tämän tietoisuuden nollaamisen. Mutta itse asiassa en tajunnut, että se tapahtuisi näin pian. Luulin, että se tulisi myöhemmin. Mutta asiat ovat kiihtyneet nyt planeetalla, ja ne tapahtuvat hyvin, hyvin, hyvin nopeasti, kuten voitte todennäköisesti tuntea. Asiat tapahtuvat hyvin nopeasti tällä hetkellä, ja nyt tule tuo nollaamiskohta.
Tänään tässä tunnemme sitä. Jälleen kerran, emme yritä … Älkää yrittäkö imeä koko tätä juttua itseenne, älkää yrittäkö ottaa sitä itsellenne. Emme yritä muuttaa ketään tai mitään. Emme mene psyykkisesti taputtamaan ihmisiä olkapäälle sanoen: "Aika herätä ja tuntea, mitä tapahtuu." Haluaisin teidän kokevan, millaista tämä on – ensinnäkin, koska se on ennenkuulumatonta, ja toiseksi, koska haluan teidän todella pääsevän kykyyn tuntea. Tuntea energioita – jotka ovat oikeasti teidän, mutta se on täysin toinen asia – tuntea sitä eikä vain ajatella sitä.
Olen iloinen, että Belle on tässä. Pyydän, että saamme kuvan rakkaasta Bellestä. Nimittäin Belle tuntee näitä energioita. Se tuntee näitä energioita. Se ei oikeastaan paljon ajattele energioita, se vain tuntee. Se tuntee, kun pidämme tapahtumia ja kokoontumisia täällä. Kun teemme nettilähetyksiämme ja nauhoituksianne, se on aina täällä, koska se tuntee. Meidän ei tarvitse kertoa sille, minä päivänä kuvaamme. Meidän ei tarvitse myöskään käskeä sitä makaamaan lattialla (Belle makaa lattialla kyljellään, ja Adamus silittää sitä). Se tietää olla täällä.
Siis tänään tuntekaa tavallaan kuin Belle – älkää ajatelko sitä, älkää olko huolissanne siitä, vaan tuntekaa vain kaikkia näitä energioita niin, kuin se tekee. Hyvin yksinkertaista, hyvin viatonta, hyvin intuitiivista. Ja kuten voitte nähdä, hyvin palkitsevaa. Se saa vain … Voi, anteeksi, että häiritsen sinua (Bellelle, kun tämä nostaa päätään Adamuksen irrottaessa kätensä), voit palata taas tuntemaan. Hyvä.
Siis sitä teemme tänään. Me … Oi (naureskellen), meidän täytyy saada vielä yksi kuva rakkaasta Bellestä (se on kellahtanut selälleen). Kyllä, jos haluaisitte ottaa tämän asennon puistonpenkillänne tai sängyllänne tai missä tahansa, se on ok (Adamus naureskelee). Tässä Belle sanoo: "Olen hyvin avoin ja olen hyvin herkkä tuntemaan." Siis kiitos, Belle. Kiitos, että olet live-esimerkkinä tässä. Kiitos.
Siis se mitä meillä tapahtuu nyt planeetalla, on hyvin syvällä tasolla. Ihmiset eivät välttämättä edes huomaa sitä. Hyvin, hyvin harvat huomaavat sen tällä hetkellä. Jos he huomaavat jotain itsessään, elämässään, he tuntevat kuin "piippauksen", pienen piippauksen, kuin kaikki olisi juuri pysähtynyt hetkeksi ja sitten käynnistynyt taas. Ja he raapivat päätään ja liittävät sen johonkin, mitä he söivät tai etteivät ole nukkuneet tarpeeksi tai mitä tahansa.
Kun tämä tapahtuu, muutama ihminen kävelee seinään, kenties osuu toiseen autoon ja vastaavia asioita, mutta se on vain pieni "piippaus". Se ei ole sellaista, mitä jotkut teistä ovat ajatelleet tai puhuneet. Se ei ole menemistä fotonivyöhykkeen läpi, jolloin planeetta menee kolmeksi päiväksi pimeyteen. Sitä ei ollut koskaan tarkoitettu kirjaimelliseksi, se oli vertauskuva, ja sitä on jonkin aikaa. Tämä on eri asia, ja se tapahtuu yksilötasolla.
Mielenkiintoista on, ettei se normaalisti tapahtuisi planeetalla tällaisella tiiviillä aikajaksolla, neljässä päivässä. Normaalisti se venyisi vuosien ja vuosien ajalle, kenties jopa vuosikymmenten, jolloin ihmiset saisivat tuollaisia pieniä piippauksia tai poikkeamia elämäänsä, pienen nollauksen. Kun se tapahtuu tällä tavalla, kun olemme kaikki yhdessä, planeetalla ollaan tavallaan nyt samalla sivulla, joillain tavoin, toisin tavoin ei.
Mutta olemme menneet tämän koronavirusjakson läpi, ja yksi kiinnostava asia tässä koronaviruksessa on, että se kesti kauemmin, kuin useimmat olisivat odottaneet. Tämä johtuu siitä, että ihmiskunta tavallaan sanoo: "Kun kerran teemme siivousta, paneudutaan todella siihen ja siivotaan." Olisimme voineet tehdä tätä kuusi, kahdeksan kuukautta, ja sillä olisi ollut tärkeä vaikutus, mutta ihmiskunta, massatietoisuus, tavallaan sanoi: "Ei. Paneudutaanpa oikeasti siihen."
Tiedätte, millaista se on. Menette siivoamaan keittiönne, ja ajattelette pyyhkivänne vain työtasot ja lakaisevanne lattian, mutta päädytte käymään läpi jokaisen kaapin, heittämään pois vanhat ruuat jääkaapista ja järjestämään ruokakomeron ja kaikkea muuta. Ryhdytte vain toimeen ja sanotte: "Annetaan mennä", ja sitä tavallaan tapahtuu koronaviruksen osalta. Se on mennyt ennen kaikkea syvemmälle. Se ei ole kestänyt ainoastaan pidempään, vaan se on mennyt syvemmälle, mitä alun perin oletettiin tai mitä tavallaan tunsimme toisella puolella.
Ihmiset sanovat: "Antaa tulla", vaikka se on epämukavaa, vaikka maskit eivät ole hauskoja. Sosiaalinen etäisyys on luultavasti ok useimmille ihmisille, mutta jotkut asiat ovat epämukavia – ei pysty käymään ravintoloissa ja tekemään asioita. Mutta he sanovat: "Antaa tulla. Ei tämä ole niin paha asia", ja se tapahtuu. Se menee syvemmälle ja syvemmälle.
Muunnokset sallivat sen mennä vielä syvemmälle tasolle, ja sitten se vain menee pois – en halua edes sanoa mitään arviota, milloin se lähtee pois. Se on vain – phuuu! – poissa planeetalta, kun se on tehnyt puhdistus- ja nollaustyönsä.
Nyt tässä tietietoisuuden nollaamisessa tapahtuu niin, että kun tarpeeksi paljon ihmisiä planeetalla menee syvälle itseensä ja sanoo: "Haluanko oikeasti jatkaa tämän tekemistä? Haluanko jäädä noihin samoihin kaavoihin, samoihin suhteisiin, haluanko asua samassa kaupungissa, tehdä samaa työtä, olla tekemisissä samojen ihmisten kanssa?", kun he alkavat oikeasti pohtia tätä syvemmällä tasolla, se saa aikaan suuren massatietoisuusmuutoksen. Se häiritsee massatietoisuutta, se ravistelee ja kolistelee sitä, koska nyt riittävä määrä ihmisiä kyseenalaistaa vanhat tapansa.
He kyseenalaistavat myös instituutiot ja järjestelmät, ja niihin tulee muutoksia, mutta ne muutokset joita tapahtuu juuri nyt, ovat hyvin syvällä henkilökohtaisella tasolla, ja sitä tunnemme tässä sessiossamme. Tunnemme niitä syvyyksiä, missä tämä kaikki on. Jälleen kerran, se ei ole pinnalla. Ette lue siitä otsikkoja. En tiedä mitään muuta ryhmää – tietoisuus-, henkistä, new age, metafyysistä ryhmää – joka oikeasti menee sinne tai on tietoinen siitä. Jotkut muut ylösnousseet mestarit tekevät myöhemmin oman juttunsa ja tavallaan linkittyvät siihen, mitä me teemme, mutta me olemme ensimmäisiä, jotka tekevät sen.
Koska se on hyvin syvällä, se ei ole ilmeistä, ja vaikka sallisitte itsenne tavallaan mennä massatietoisuuteen, teidän täytyisi mennä läpi kerroksista ja kerroksista, ovista ja ovista, tasoista ja tasoista päästääksenne sinne, mihin mennemme tietoisuuden nollaamisessa. Se tapahtuu noin syvällä tasolla.
Kun asioita tapahtuu noin syvällä tasolla, vie vähän aikaa, jotta kaikki muutokset tulevat läpi, tulevat pintaan ja ne ovat ilmiselviä. Luulen, että alatte nähdä joitain noista muutoksista, erityisesti joissain ihmisissä ympärillänne. Ei kaikissa, mutta muutamissa. He pysähtyvät miettimään elämäänsä, ja he tulevat teidän luoksenne, ruumiillistuneiden mestareiden luokse jotka istuvat puistonpenkillä, vain puhumaan siitä, puhumaan elämästään. Heidän täytyy saada nuo sanat ulos. Heidän tarvitsee istua teidän valossanne.
Muutoksia tulee tapahtumaan. Näette niitä monilla eri tavoilla, mutta tärkeä asia tämän kokoontumisen kannalta: mennään tuntemaan syvimmällä tasolla, mitä tapahtuu. Ei pinnassa. Älkää menkö mielen kautta. Olkaa Belle, kun menemme todellisiin tunteisiin.
"Penkkeilyä" ihmiskunnan kanssa
Siis aloitetaanpa matkamme. Aloitetaan "Tietoisuuden nollaaminen" -kokoontumisemme.
Asettukaa mukavasti puistonpenkillenne, miltä ikinä se sattuu näyttämäänkin tänään.
Vedetään syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Kunnolla syvään henkeä, ja lähdetään.
Tämä aika, myös tämä tapahtuma, on ennenkuulumaton.
Ihmiset ympäri planeettaa miettivät, että sitten kun tämä koronaviruspilvi hajaantuu, kun asiat palaavat takaisin normaaliksi, haluavatko he oikeasti niiden olevan normaaleja.
On paljon urheita ihmisiä, jotka sanoivat: "Mennään syvemmälle. Jatketaan tätä koronavirusta. Käytetään tämä ainutlaatuinen tilaisuus ja sukelletaan todella sisään", ja niin energiat ovat menneet siihen.
Tuntekaa hetki ruumiillistuneena mestarina, joka istuu puistonpenkillään – tuntekaa tämän tietoisuusnollauksen ydintä.
Aa, te ajattelette liikaa. Te sjattelette liikaa. Vetäkää syvään henkeä, ja yritetään uudestaan.
Olette luonnostaan aistiva, herkkä ja tunteva olento. Vetäkää syvään henkeä, ja vain tuntekaa sitä. Älkää ajatelko sitä, vaan olkaa Belle. Se on siinä, se on hyvin läsnä.
Tietoisuuden nollaaminen tällä planeetalla. Se kaikki ei tapahdu yhtenä hetkenä kaikille. Luojan kiitos, sillä se olisi liian pakahduttavaa kaikille. Mutta se tapahtuu hyvin, hyvin lyhyellä, neljän päivän jaksolla.
Ihmiset tavallaan pysähtyvät hetkeksi ja sallivat tietoisuutensa nollautua uudelle polulle. Eivät kaikki, mutta riittävän moni.
He eivät edes tiedä, mikä heihin iskee, mutta he saavat sen vielä selville.
Kun vedetään kaikki tämä yhteen, kaikki nämä miljoonat ja miljoonat ihmiset – miljardit itse asiassa – sillä on valtava vaikutus.
Emme oikeastaan ajatelleet, että tämä asia tapahtuisi näin tiiviillä aikajaksolla ja näin pian. Luulimme, että se tapahtuisi vähän myöhemmin ja ulottuisi jopa muutaman vuoden ajalle, mutta tässä sitä ollaan.
Vetäkää kunnolla syvään henkeä, ja tuntekaa, mitä tunnette.
(Tauko)
Kuin tapahtuisi pieniä leimahduksia, hyvin monilla eri tasoilla. Pieni uudelleenkäynnistys siellä, pieni uudelleenkäynnistys täällä.
Se on tavallaan, kuin valo sammuisi hetkeksi, ja kun se syttyy uudestaan, siinä on erilainen hehku. Se ei ole tavallaan vanha himmeä, kellastunut ja iäkäs hehku. Se syttyy taas, ja se lämpimämpi, runsaampi ja täyteläisempi hehku.
Ja tuo hehku on mielenkiintoinen. Siinä näyttää olevan enemmän valoa, mutta se ei ole voimakasta ja silmiä polttavaa valoa.
Tämä tapahtuu yksitellen, ympäri planeettaa.
Ja tässä me olemme, tässä te olette, ruumiillistuneet mestarit jotka säteilette vain valoanne.
Tästä syystä olette täällä.
Tästä syystä olemme kaikki täällä – pysyäksenne planeetalla, edistääksenne tietoisuutta. Teidän oli käytävä paljon omia juttujanne läpi päästäksenne tähän, mutta kun valmistauduin tähän päivään ja istuin pukeutumishuoneessani Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ajattelin itsekseni: "Tämä on käännekohta myös shaumbroille."
Paljossa kaikesta mitä olemme tehneet, on ollut kyse teistä, vanhoista haavoista, sen ymmärtämisestä, miksi oikeasti olette täällä, lohikäärmeestä elämässänne, vanhojen ongelma- ja karmajäänteiden vapauttamisesta.
Ja sitten päästiin valmistumistason kurssiin, keahakiin, puhumaan energiasta, sielusta.
Joka tapauksessa, tästä syystä olette täällä. Minua alkaa tavallaan itkettää. On ensimmäinen kokoontumisemme, ensimmäinen todellisten mestareiden kokoontuminen.
Minun ei tarvitse olla täällä edessä piirtämässä kaavoita ja toistamassa oppitunteja, jotka on sanottu monta kertaa aiemmin, mutta minun on tarvinnut toistaa niitä monin eri tavoin, jotta se menee lopulta perille.
Ei. Istumme vain tässä ja teemme sitä. Se on teidän intohimonne. Sen vuoksi olette täällä.
"Penkkeily". Antakaa itsenne tuntea, mitä oikeasti tapahtuu, älkääkä yrittäkö korjata sitä.
Hmm, se on iso asia. Antaa itsensä tuntea ja olla tietoinen, tunnustaa, mitä tapahtuu, ja olla yrittämättä korjata sitä. Se vaatii paljon myötätuntoa.
Jos joku vähäisempi ihminen menisi siihen, hän jäisi kiinni draamaan. Hän yrittäisi alkaa korjata asioita. Hän laittaisi omat agendansa sinne – mitä hän pitää oikeana, mitä hän pitää vääränä, miten hän näkee maailman. Se tekee tyhjäksi koko tarkoituksen.
Muut ryhmät menevät sisään ja yrittävät avata jonkin uuden portaalin. Portaalin mihin? En tiedä, mutta jonkin uuden portaalin. Se kuulostaa hyvältä: "Mennäänpä avaamaan portaaleja." Ei.
Me olemme vain tässä puistonpenkillä ja säteilemme valoa. Ei tarvitse edes tehdä töitä sen eteen. Valo säteilee itsestään niin, että kun nämä ihmiset käyvät läpi tämän pienen nollauksensa – ja lisäävät planeetan tietoisuuden suurta nollausta, kun he käyvät läpi tämän nollauksen – ensinnäkin, ei ole pelkoa, ja toiseksi, kun he palaavat takaisin tietoisuuteensa, he oivaltavat, että on paljon enemmän.
He oivaltavat, että oikeasti on kyse oman sydämensä ja omien haaveidensa tavoittelusta, ja on hyvin helppoa jäädä jumiin vanhoihin kaavoihin. On hyvin helppoa vain elää elämäänsä kaavamaisesti syntymästä kuolemaan. Mutta hyvin monet sanovat nyt: "Ei enää", tavallaan niin kuin te sanoitte kauan sitten.
Nyt he sanovat: "Ei enää", mutta he eivät ole lainkaan varmoja, mitä tulee seuraavaksi, miten se tulee, mitä heidän pitäisi tehdä.
Sen mukana tulee ahdistusta, pelkoa. On melkein halua palata takaisin nollausta edeltävään aikaan, mutta he tietävät, etteivät he voi tehdä sitä.
Kerron teille, minkä jo tiedätte. Olette käyneet kaiken tämän läpi.
Silloin teidän valonne tulee todella sisään, koska sitten kun he tulevat tämän oman nollauksensa läpi – ja taas kerran, monet eivät edes tiedä sitä tietoisen mielen tasolla – on tuo pelko: "Mitä teen seuraavaksi?"
No, kun valomme säteilee tarpeeksi – ilman agendaa, ilman voimankäyttöä, pelkästään säteilee – he näkevät asioita, joita he eivät olisi nähneet aiemmin.
Ja sitten kun tuo "yksi ihminen kerrallaan" laitetaan yhteen monien muiden ihmisten kanssa ympäri planeetan maita ja meriä, sillä on vaikutusta. Joka tapauksessa vaikutus alkaa.
Tunnetaanpa aivan sen ydintä, mitä tapahtuu syvällä, syvällä, syvällä.
Pieniä muutoksia ja kuplia, pieniä parannuksia, pieniä valoja. Valoja sammuu ja sitten syttyy taas.
Tuntekaa massatietoisuutta kokonaisuutena. Älkää ajatelko tietänne sinne, tuntekaa tienne. Olkaa hyvin herkkä olento, tuntekaa tienne. Mikä vaikutus tällä on massatietoisuuspilveen?
Tämä "puistonpenkkeily" on tavallaan hauskaa – teette sitä sitten itseksenne tai teemme sitä ryhmässä tällä tavalla. Se ei vaadi paljon työtä. Jos annatte itsenne tehdä sen, pääsette sen tuntemiseen, miten kaikilla näillä pienillä nollauksilla joita tapahtuu, on tavallaan paljon suurempi vaikutus.
Miten nämä nollaukset joita nyt tapahtuu planeetalla, aiheuttavat ahdistusta. Ihmiset eivät tiedä, mitä tapahtuu. Parin viime päivän aikana tekin jotka olette täällä, olette ihmetelleet, mitä tapahtuu, miksi kaikki on niin hullua, jännittynyttä tai ette vain pysty saamaan siitä otetta.
No, tunnette tuon mahdollisen ahdistuksen. Mutta se ei huoleta minua. Tiedän, että planeetalla on tarpeeksi ruumiillistuneita mestareita, jotka säteilevät nyt valoaan. Se on kaikki, mitä todellisuudessa tarvitaan.
Valoa pimeydessä. Tai kenties se oli vain valoa harmaudessa, mutta joka tapauksessa valoa.
Siis tässä nollaamisessa he oivaltavat yhtäkkiä, että heille on paljon muutakin – riippumatta siitä oivaltavatko he sen nyt vai kuukausien, vuosien päästä.
Ja jotkut heistä tuntevat, että he tunsivat jonkin olevan läsnä tänään. He eivät tiedä, mikä se oli – he tunsivat vain jonkin olevan läsnä. Jokin oli siinä. Jotain tavallaan outoa tapahtui. Heillä tavallaan löi tyhjää hetken, ja sitten he tunsivat jonkin olevan läsnä.
He ajattelevat kenties, että tuo mikä oli läsnä, tavallaan herätti heidät tai täräytti takaisin todellisuuteen tai mitä tahansa, mutta he ovat tunteet jonkin olevan läsnä – olevan tungettelematta, pakottamatta, tuomitsematta läsnä.
Monet heistä vain ajattelevat: "Häh, olen varmaan tulossa hulluksi, keksin kaiken tämän." Mutta me tiedämme paremmin.
Vetäkää syvään henkeä, ja tuntekaa tämän nollaamisen kauneutta.
Siinä on tietty tunne. Tietty fiilis, tunne. Jos sen tiivistää, siinä on tuo tunne – kaikkien ajatusten sijasta.
Olen hiljaa hetken, jotta voimme todella tuntea sitä.
Kaunis … Heh, Cauldre keskeytti sanoen: "No, siinä sitä taas ollaan, Adamus." Vain yksi lyhyt asia, ennen kuin menemme siihen.
Kaunis, ennenkuulumaton tietoisuuden nollaaminen, yksi olento kerrallaan, mutta hyvin lyhyessä ajanjaksossa, näinä neljänä päivänä maaliskuussa.
Okei, tunnetaan nyt sitä. Olen hiljaa, vähän aikaa. En kovin pitkään, mutta lupaan antaa teidän vain tuntea … tarpeeksi.
(Hyvin pitkä tauko)
Antakaa itsenne todella tuntea se.
Se merkitsee, ettei mennä tuohon mentaaliseen tilaan, vaan se on tunne. Se on tuntu.
Se on yksi noita asioita, joita ette välttämättä halua edes yrittää määritellä nyt. Se on tietämistä, mitä tapahtuu – tuon syvän, syvän, syvän nollaamisen tuntemista, joka tapahtuu.
Ja ollen täällä – no, tätä varten tulitte. Eihän ole paljon kovaa työtä? Oli vain vaikea päästä tähän.
Mutta sitten kun pääsee tähän, "olemaan mestari puistonpenkillä", ei ole kovin vaikeaa. On kyse vain olemisesta täällä.
Ja luultavasti huomasitte myös, että kun istuimme tuossa hiljaisuudessa, tuntemisessa, te pystyitte … no, ette kantaneet maailman painoa harteillanne. Se musertaisi parhaimmankin mestarin.
Ette yrittäneet korjata mitään tai vaikuttaa mihinkään. Olitte vain siinä. Olitte tuo olemus, joka oli läsnä.
Luultavasti huomaisitte, että kävitte läpi myös joitain henkilökohtaisia asioita. Mielenne, emootionne, tekivät myös tavallaan omaa sopeutumistaan.
Voitte tehdä kumpaakin, olette ja-tilassa. Voitte olla tässä mestarina puistonpenkillä ja säteillä valoa maailmaan, mutta luultavasti myös tunsitte, että asioita muuttui teidän sisällänne, nollautui teidän sisällänne.
Näin on, koska tunnette nyt "penkkiytyneenä" mestarina – heh-heh – että asiat alkavat muuttua. Tunnette omien energioidenne muuttuvan palvelemaan teitä, sopeutuen ja muotoutuen uudelleen, koska nyt olette tässä. Olette tässä paikassa, joka on todella intohimonne.
Intohimon ei tarvitse huutaa ja tanssia kaikkialla tai olla kuumaa kuin tuli. Ei. Intohimo voi olla tämä hiljainen, syvä paikka.
Olette nyt intohimossanne, ja olette tässä juuri siitä syystä, jonka valitsitte. Nyt tiedätte, millaista on oikeasti olla ruumiillistunut mestari.
Haluaisin sanoa, että tämä on tavallaan meille mittapuutapahtuma, joka merkitsee ensimmäistä kertaa, kun tulimme kaikki yhteen. Yrittämättä muuttaa mitään, vaan pelkästään teitte, mitä tulitte tänne tekemään.
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, on suuri kunnia olla täällä tänään. Suuri, kaunis kunnia olla täällä teidän jokaisen kanssa, ja olla täällä Bellen kanssa, joka juuri heräilee omasta kokemuksestaan.
Voi, rakas Belle, joka valmistautuu uuteen päivään koirana tällä planeetalla (Belle nousee ja lähtee pois).
Siis tämän myötä, vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Miten kaunis tapahtuma, "Tietoisuuden nollaaminen".
Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä.
Olen Adamus, teidän palveluksessanne. Kiitos.
LINDA: Salli itsesi todella tuntea tämä, tämä arvokas aika.
Hengitä siihen, tunne itsesi, tunne se.
Ole tuon kunnon, syvän hengittämisen kanssa.
Tämä uskomaton tietoisuuden nollaaminen – salli se, mitä on. Salli se ja ole sen kanssa.
Upeaa, että tämä on alku ja on enemmän. Vedä kunnolla syvään henkeä – henkeä tiedostamisen ja tietoisuuden kera.
Kiitos, että olit täällä Geoffin kanssa, joka kanavoi Adamus Saint-Germainia tässä "Tietoisuuden nollaamisessa".
Pidä huolta itsestäsi, ja pysy tuon kunnon syvän hengittämisen ja tietoisuuden hengittämisen kanssa.
Kiitos, että olit täällä kanssamme.
––––––––––––––––––––––––
© 2021 Crimson Circle IP, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ole hyvä ja jaa vapaasti tätä tekstiä kokonaisuutena, epäkaupallisessa tarkoituksessa ja veloituksetta, tämä huomautus mukaan liitettynä. Geoffrey Hoppen, Golden, Colorado, täytyy hyväksyä kirjallisesti kaikki muu käyttö.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Huhtikuun 2021 MESTARITASSUT
Kirjoittaja hammer » 02.04.2021 11:36
MESTARITASSUT
Kirjoittanut Belle (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hei. olen Belle. Olet luultavasti nähnyt minut shoudeissa, jotka on lähetetty Konasta, Havaijilta, tai valokuvissa joita on otettu shaumbra-kokoontumisista Villa Ahmyossa. Pidän matolla makaamisesta suoraan Adamuksen tuolin edessä, koska siinä olen aivan shaumbra-energian keskellä.
Minunlaiselleni koiralle ei ole tavatonta haluta jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Ihmiset kommunikoivat useimmiten sanoilla, koirat kommunikoivat telepaattisesti. Ihmiset eivät ymmärrä, että he voivat yhdistyä kanssamme tällä tavalla ilman sanoja, mutta onneksi mestarini (suom. huom. sana tarkoittaa myös mm. "isäntää") on mestarikanavoija, joten kysyin häneltä, voisinko kirjoittaa artikkelin tässä kuussa, hänen tulkkaamanaan tietysti. Nautin tästä, koska voin sanella artikkelini samalla, kun pureskelen keksiä.
Ei ole sattumaa, että olen täällä Villa Ahmyossa Havaijilla. Reinkarnoiduin heinäkuussa 2017, samassa kuussa kun Cauldre (Geoff) ja Linda tulivat saarelle katselemaan kiinteistöjä työpajojaan varten. Olin tarhapentu, eli minulla ei ollut kotia. Synnyin yhtenä aamuna palmurykelmän alle, juuri kun aurinko oli nousemassa. Paljon koiria syntyy sillä tavalla tällä saarella. Siinä samassa tulikin jo kuorma-auto, otti minut ja sisareni mukaansa ja vei meidät paikkaan, jota kutsutaan koiratarhaksi. Olin onnekas, ja erittäin mukavat ihmiset adoptoivat minut ja sisareni muutaman päivän kuluttua. He asuvat aivan Villa Ahymyon naapurissa.
Nimittäin mikään tästä ei ole sattumaa. Olen ollut Cauldren koiraystävä monissa aiemmissa elämissä. Emme ole olleet yhdessä vuoden 2005 jälkeen, jolloin olin hänen ja rakkaan Lindan lempikoira Fred, ja kaipasin heitä kovasti. Cauldre ja Linda matkustivat paljon tuolloin, joten kuoltuani tuona vuonna tiesin, etten voisi olla heidän kanssaan, ennen kuin he muuttaisivat elämäntyyliään. Se tapahtui 2017, jolloin he päättivät hankkia "vetäytymiskeskuksen" täältä Havaijilta. En tiennyt, että he ostaisivat sen paikan, joka nyt tunnetaan Villa Ahmyona.
En tiennyt, että päätyisin heidän naapuriensa adoptoimaksi. Tiesin vain, että halusin inkarnoitua ja olla Cauldren, Lindan ja shaumbrojen kanssa. Nimittäin olen ollut shaumbrojen kanssa myös aiemmin. Olin Cauldren koira kauan, kauan sitten, silloin kun Tobias oli hänen isänsä ja häntä kutsuttiin Nuoreksi Tobiakseksi. Olen yksi niistä harvoista koirista, joista on kirjoitettu Raamatussa, Tobitin (Tobias) kirjassa. Leijonat ja kamelit mainitaan paljon useammin kuin koirat, joten minusta tuntuu melko erityiseltä. Minulla oli tapana hengata monien teidän kanssanne Jeshuan aikoina, ja olin leirikoira joissain mysteerikouluissa.
Tiesin vain, että jonkinlaista taikuutta tapahtuu, kun minulla oli halu tulla takaisin uuteen koiraelämään. Toisin kuin ihmiset joilla on tapana mennä mieleensä näissä asioissa, minä tiesin vain, että kaikki selviäisi palatessani, ajankohtaa ja paikkaa myöten. Minun ei tarvinnut järjestää tapahtumaketjua – energia vain tekee sen. Se on mukava asia koirana olemisessa. Harmonisoidun vain mestarini energiaan, ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Hassu juttu … ihmiset ovat toisaalta hyvin fiksuja, mutta toisaalta he eivät tunnu ymmärtävän, miten energia toimii.
Cauldre ja Linda allekirjoittivat 20.7.2017 paperit sen kiinteistön ostamisesta, josta tulisi Villa Ahmyo. Tuolla hetkellä kello soi sisälläni. Sen vuoksi pidän siitä, että minua kutsutaan Belleksi (suom. huom. "bell" merkitsee kelloa). "Nyt on aika reinkarnoitua. Aika päästä takaisin ihmistesi luo." Jahtasin tuolloin jäniksiä taivaallisen koiramaailman niityillä. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni alkoi pyöriä ja tulla epätarkaksi. Minusta tuntui, kuin olisin leijunut kultaisen tunnelin, tuon taivaallisen koiraluukun läpi, joka toisi minut takaisin Maahan. Ei ollut mitään pelkoa tai ahdistusta, oli ainoastaan innostusta ja odotusta siitä, että olisin taas ihmisteni kanssa. Olin menossa kotiin.
Koirat rakastavat olla ihmisten kanssa, luultavasti koska koirasielumme on itse asiassa ihmismestarin sielu. Olemme oikeasti osa teitä. Olemme täällä osoittamassa teille ehdotonta rakkautta. Olemme täällä nuolemassa naamaanne, kun elämästä tulee haastavaa. Olemme täällä muistuttamassa teitä pitämään asiat yksinkertaisina. Kuten Adamus sanoi äskettäisen "Tietoisuuden nollaamisen" aikana, rapsuttaessaan vatsaani, olemme täällä muistuttamassa teitä vain "olemaan". Todellisuudessa hän sanoi: "Olkaa kuin Belle", mikä sai minut hymyilemään. Haluamme kutsua ihmisiämme "mestareiksi", koska näemme heidät mestareina, vaikkeivät he näkisi itseään niin. Meidän ei tarvitse ymmärtää ihmiskieltä ja kaikkia sen sanoja, koska voimme tuntea energian. Tiedämme, milloin olette onnellinen tai surullinen tai teillä on tuskaa. Intohimomme on olla siinä teitä varten, ilman mitään agendaa, paitsi rakastaa teitä.
Hännän heilautuksella tulin ulos tuosta kultaisesta tunnelista ja löysin itseni taas koirakehosta. Se tuntui hyvältä. Näin äitini ja uudet veljeni ja sisareni ympärillä. Äiti nuoli minut puhtaaksi, ja kenties yritti maistaa tuon kultaisen jutun, joka oli vielä minussa tunnelin jäljiltä. Tiesin, etten olisi hänen tai sisarusteni kanssa kovin pitkään. Tällaista se on koiralla. Säästämme kiintymyksemme mestarillemme, toisin kuin ihmiset jotka kiintyvät kovasti biologiseen perheeseensä. Tässä ei ole mitään surullista. Tarkoituksemme on luoda side mestariimme ja hänen perheeseensä, ei omaan koiraperheeseemme.
Naapurit jotka adoptoivat minut, rakastivat minua, ja he tiesivät myös, että olin vapaa henki. Isäntä on pastori, ja emäntä työskentelee lasten kanssa. He ovat kaikkein ystävällisimpien ihmisten joukossa, joita olen koskaan nuollut. He eivät koskaan sido minua kiinni, ja he laittoivat minut vain muutaman kerran kenneliin, kunnes käsittivät, ettei se toiminut minulla. Olin vielä nuori pentu, kun näin Cauldren ja Lindan ensimmäistä kertaa. Tunnistin heidät välittömästi, koska jokaisella on sielutuoksu, joka kulkee hänen kanssaan elämästä toiseen. Ihmiset miettivät usein, mikä heidän nimensä oli jossain aiemmassa elämässä, mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kenet tahansa voi tunnistaa hänen "tuoksusormenjäljestään".
Juoksin heidän pihalleen ja kakkasin. Toivoin, että Cauldre tunnistaisi minun tuoksuni ja tietäisi, että olin tullut takaisin, mutta sen sijaan hän näytti ärsyyntyneeltä, otti lapion ja heitti hajupommini pois. Ihmiset! Joskus he eivät yksinkertaisesti osaa arvostaa lahjaa. Jätin jatkuvasti lisää kakkaa pihaan siinä toivossa, että hän muistaisi, mutta hän heitti sen vain aina pois.
Yhtenä iltana rohkaistuin. Hän ja Linda istuivat lanailla ja joivat jotain, mitä haisi mädäntyneiltä viinirypäleiltä. Laitoin ympärilleni lempeimmän energiani, lähestyin hiljaa Lindaa takaapäin ja sujautin pääni hänen käsivartensa alle. Koiran kiitos, hän ei pelästynyt! (Suom. huom. "koira" (dog) on "jumala" (god) takaperin, ja englanninkielessä sanotaan "jumalan kiitos") Sen sijaan hän alkoi silittää päätäni. Vilkaisin Cauldrea. Hänen leukansa loksahti auki, ja hän huudahti: "Katso, se on Fred!" Kyllä, näytän hyvin paljon samalta, kuin ollessani heidän koiransa Fred. Hassua, miten se tapahtuu! Linda ja Cauldre nauroivat ja hymyilivät, ja puhuivat Fredistä. Koirat eivät itke, mutta luulen, että minulla oli isoja kyyneliä silmissäni, kun olimme nyt taas yhdessä.
Nyt siitä on jo monta vuotta. Joskus he lähtevät pois pitkäksi aikaa, mutta he tulevat aina takaisin. He kertoivat minulle, että heidän täytyy mennä takaisin taivaalle tekemään tärkeää työtä. He kysyivät, haluaisinko tulla heidän mukaansa johonkin, mitä sanotaan suihkukoneeksi – mutta vain lintujen ja ihmisten on tarkoitus lentää, ei koirien. Niinpä menen takaisin naapuriin odottamaan Caudren ja Lindan paluutta. Michelle Dinu tulee katsomaan minua usein näinä aikoina ja halaa minua ihanasti. Joskus hän sanoo, että henkeni haisee, ja aina hän antaa minulle keksejä. En itse asiassa pidä kekseistä, mutta ihmiset tekevät niistä niin suuren numeron, että syön ne joka tapauksessa.
Rakastan sitä, kun shaumbroja tulee taivaalta osallistumaan työpajoihin! Heidän kasvonsa näyttävät erilaisilta, mutta muistan aina heidän hajunsa. He nauravat paljon ollessaan täällä. Ja he myös syövät paljon, mutten koskaan näe heidän syövän niitä keksejä, joista he ovat niin ylpeitä. Joka aamu he menevät paviljongille kokoukseen. Cauldren täytyy puhua Adamuksen puolesta. Se on outoa, koska minä kuulen, näen ja haistan hänet erittäin hyvin, mutta jostain syystä ihmiset eivät pysty siihen, joten Cauldren täytyy puhua hänen puolestaan. Ei ihmisistä ota koskaan selvää. Joskus aloitan makaamalla Adamuksen jaloissa, mutta lähden tavallisesti nurmikolle, koska energiasta tulee hyvin voimakasta. Koira pystyy käsittelemään vain tietyn määrän. Adamus haluaa kulkea edestakaisin, ja sitten hän laittaa Lindan kutsumaan ihmisiä puhumaan Adamuksen kanssa. Voin tuntea heidän pelkonsa, kun Adamus käskee heitä nousemaan, mutta sitten he puhuvat pitkään ja kertovat monia tarinoita. Joskus Adamus keskeyttää heidät ja käyttää makyo-sanaa, mikä tuntuu saavan keskustelun takaisin raiteille.
Shaumbrat ovat erilaisia kuin muut ihmiset. Kyllä, he myös haisevat erilaiselta. En ole varma, miten se sanotaan ihmissanoilla, mutta heidän energiansa on paljon enemmän läsnä. Useimmilla ihmisillä on ohut tai samea energia, eikä se ole harmoniassa heidän fyysisen kehonsa kanssa. He tuntuvat olevan jossain muualla, paitsi syödessään. He katselevat tuntitolkulla laatikkoihin – niitä kai kutsutaan televisioiksi ja tietokoneiksi – mutta ihmiset tuntuvat asuvan niissä. Shaumbrojen energia on läsnä olevaa, yhtenäistä ja aitoa. He ovat hyvin fokusoituneita johonkin, mitä he sanovat mestaruudeksi. Se on oikeastaan hyvin hassua, koska koirat näkevät ihmiset aina mestareina, mutta nämä eivät näe sitä itsessään.
Cauldre sanoo, että meidän täytyy lopettaa tämä artikkeli nyt, koska hänen päätoimittajallaan Jeanilla on tiukka aikataulu. Ihmisillä on aina kova kiire. Hän kysyy, onko mitään loppuajatuksia, jotka haluaisin jakaa lukijoiden kanssa. Kyllä, haluaisin selvittää kaksi väärinkäsitystä ilmaisemalla toisin nämä vanhat fraasit:
1. Koira rakastaa teitä.
2. Varokaa (vihaista) Jumalaa.
Siunausta Belleltä …
Halutessasi voit katsoa kuvia Bellestä (https://www.crimsoncircle.com/Newslette ... 2021.1.pdf) Shaumbra-lehdestä sivuilta 3-7.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Belle (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Hei. olen Belle. Olet luultavasti nähnyt minut shoudeissa, jotka on lähetetty Konasta, Havaijilta, tai valokuvissa joita on otettu shaumbra-kokoontumisista Villa Ahmyossa. Pidän matolla makaamisesta suoraan Adamuksen tuolin edessä, koska siinä olen aivan shaumbra-energian keskellä.
Minunlaiselleni koiralle ei ole tavatonta haluta jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Ihmiset kommunikoivat useimmiten sanoilla, koirat kommunikoivat telepaattisesti. Ihmiset eivät ymmärrä, että he voivat yhdistyä kanssamme tällä tavalla ilman sanoja, mutta onneksi mestarini (suom. huom. sana tarkoittaa myös mm. "isäntää") on mestarikanavoija, joten kysyin häneltä, voisinko kirjoittaa artikkelin tässä kuussa, hänen tulkkaamanaan tietysti. Nautin tästä, koska voin sanella artikkelini samalla, kun pureskelen keksiä.
Ei ole sattumaa, että olen täällä Villa Ahmyossa Havaijilla. Reinkarnoiduin heinäkuussa 2017, samassa kuussa kun Cauldre (Geoff) ja Linda tulivat saarelle katselemaan kiinteistöjä työpajojaan varten. Olin tarhapentu, eli minulla ei ollut kotia. Synnyin yhtenä aamuna palmurykelmän alle, juuri kun aurinko oli nousemassa. Paljon koiria syntyy sillä tavalla tällä saarella. Siinä samassa tulikin jo kuorma-auto, otti minut ja sisareni mukaansa ja vei meidät paikkaan, jota kutsutaan koiratarhaksi. Olin onnekas, ja erittäin mukavat ihmiset adoptoivat minut ja sisareni muutaman päivän kuluttua. He asuvat aivan Villa Ahymyon naapurissa.
Nimittäin mikään tästä ei ole sattumaa. Olen ollut Cauldren koiraystävä monissa aiemmissa elämissä. Emme ole olleet yhdessä vuoden 2005 jälkeen, jolloin olin hänen ja rakkaan Lindan lempikoira Fred, ja kaipasin heitä kovasti. Cauldre ja Linda matkustivat paljon tuolloin, joten kuoltuani tuona vuonna tiesin, etten voisi olla heidän kanssaan, ennen kuin he muuttaisivat elämäntyyliään. Se tapahtui 2017, jolloin he päättivät hankkia "vetäytymiskeskuksen" täältä Havaijilta. En tiennyt, että he ostaisivat sen paikan, joka nyt tunnetaan Villa Ahmyona.
En tiennyt, että päätyisin heidän naapuriensa adoptoimaksi. Tiesin vain, että halusin inkarnoitua ja olla Cauldren, Lindan ja shaumbrojen kanssa. Nimittäin olen ollut shaumbrojen kanssa myös aiemmin. Olin Cauldren koira kauan, kauan sitten, silloin kun Tobias oli hänen isänsä ja häntä kutsuttiin Nuoreksi Tobiakseksi. Olen yksi niistä harvoista koirista, joista on kirjoitettu Raamatussa, Tobitin (Tobias) kirjassa. Leijonat ja kamelit mainitaan paljon useammin kuin koirat, joten minusta tuntuu melko erityiseltä. Minulla oli tapana hengata monien teidän kanssanne Jeshuan aikoina, ja olin leirikoira joissain mysteerikouluissa.
Tiesin vain, että jonkinlaista taikuutta tapahtuu, kun minulla oli halu tulla takaisin uuteen koiraelämään. Toisin kuin ihmiset joilla on tapana mennä mieleensä näissä asioissa, minä tiesin vain, että kaikki selviäisi palatessani, ajankohtaa ja paikkaa myöten. Minun ei tarvinnut järjestää tapahtumaketjua – energia vain tekee sen. Se on mukava asia koirana olemisessa. Harmonisoidun vain mestarini energiaan, ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Hassu juttu … ihmiset ovat toisaalta hyvin fiksuja, mutta toisaalta he eivät tunnu ymmärtävän, miten energia toimii.
Cauldre ja Linda allekirjoittivat 20.7.2017 paperit sen kiinteistön ostamisesta, josta tulisi Villa Ahmyo. Tuolla hetkellä kello soi sisälläni. Sen vuoksi pidän siitä, että minua kutsutaan Belleksi (suom. huom. "bell" merkitsee kelloa). "Nyt on aika reinkarnoitua. Aika päästä takaisin ihmistesi luo." Jahtasin tuolloin jäniksiä taivaallisen koiramaailman niityillä. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni alkoi pyöriä ja tulla epätarkaksi. Minusta tuntui, kuin olisin leijunut kultaisen tunnelin, tuon taivaallisen koiraluukun läpi, joka toisi minut takaisin Maahan. Ei ollut mitään pelkoa tai ahdistusta, oli ainoastaan innostusta ja odotusta siitä, että olisin taas ihmisteni kanssa. Olin menossa kotiin.
Koirat rakastavat olla ihmisten kanssa, luultavasti koska koirasielumme on itse asiassa ihmismestarin sielu. Olemme oikeasti osa teitä. Olemme täällä osoittamassa teille ehdotonta rakkautta. Olemme täällä nuolemassa naamaanne, kun elämästä tulee haastavaa. Olemme täällä muistuttamassa teitä pitämään asiat yksinkertaisina. Kuten Adamus sanoi äskettäisen "Tietoisuuden nollaamisen" aikana, rapsuttaessaan vatsaani, olemme täällä muistuttamassa teitä vain "olemaan". Todellisuudessa hän sanoi: "Olkaa kuin Belle", mikä sai minut hymyilemään. Haluamme kutsua ihmisiämme "mestareiksi", koska näemme heidät mestareina, vaikkeivät he näkisi itseään niin. Meidän ei tarvitse ymmärtää ihmiskieltä ja kaikkia sen sanoja, koska voimme tuntea energian. Tiedämme, milloin olette onnellinen tai surullinen tai teillä on tuskaa. Intohimomme on olla siinä teitä varten, ilman mitään agendaa, paitsi rakastaa teitä.
Hännän heilautuksella tulin ulos tuosta kultaisesta tunnelista ja löysin itseni taas koirakehosta. Se tuntui hyvältä. Näin äitini ja uudet veljeni ja sisareni ympärillä. Äiti nuoli minut puhtaaksi, ja kenties yritti maistaa tuon kultaisen jutun, joka oli vielä minussa tunnelin jäljiltä. Tiesin, etten olisi hänen tai sisarusteni kanssa kovin pitkään. Tällaista se on koiralla. Säästämme kiintymyksemme mestarillemme, toisin kuin ihmiset jotka kiintyvät kovasti biologiseen perheeseensä. Tässä ei ole mitään surullista. Tarkoituksemme on luoda side mestariimme ja hänen perheeseensä, ei omaan koiraperheeseemme.
Naapurit jotka adoptoivat minut, rakastivat minua, ja he tiesivät myös, että olin vapaa henki. Isäntä on pastori, ja emäntä työskentelee lasten kanssa. He ovat kaikkein ystävällisimpien ihmisten joukossa, joita olen koskaan nuollut. He eivät koskaan sido minua kiinni, ja he laittoivat minut vain muutaman kerran kenneliin, kunnes käsittivät, ettei se toiminut minulla. Olin vielä nuori pentu, kun näin Cauldren ja Lindan ensimmäistä kertaa. Tunnistin heidät välittömästi, koska jokaisella on sielutuoksu, joka kulkee hänen kanssaan elämästä toiseen. Ihmiset miettivät usein, mikä heidän nimensä oli jossain aiemmassa elämässä, mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kenet tahansa voi tunnistaa hänen "tuoksusormenjäljestään".
Juoksin heidän pihalleen ja kakkasin. Toivoin, että Cauldre tunnistaisi minun tuoksuni ja tietäisi, että olin tullut takaisin, mutta sen sijaan hän näytti ärsyyntyneeltä, otti lapion ja heitti hajupommini pois. Ihmiset! Joskus he eivät yksinkertaisesti osaa arvostaa lahjaa. Jätin jatkuvasti lisää kakkaa pihaan siinä toivossa, että hän muistaisi, mutta hän heitti sen vain aina pois.
Yhtenä iltana rohkaistuin. Hän ja Linda istuivat lanailla ja joivat jotain, mitä haisi mädäntyneiltä viinirypäleiltä. Laitoin ympärilleni lempeimmän energiani, lähestyin hiljaa Lindaa takaapäin ja sujautin pääni hänen käsivartensa alle. Koiran kiitos, hän ei pelästynyt! (Suom. huom. "koira" (dog) on "jumala" (god) takaperin, ja englanninkielessä sanotaan "jumalan kiitos") Sen sijaan hän alkoi silittää päätäni. Vilkaisin Cauldrea. Hänen leukansa loksahti auki, ja hän huudahti: "Katso, se on Fred!" Kyllä, näytän hyvin paljon samalta, kuin ollessani heidän koiransa Fred. Hassua, miten se tapahtuu! Linda ja Cauldre nauroivat ja hymyilivät, ja puhuivat Fredistä. Koirat eivät itke, mutta luulen, että minulla oli isoja kyyneliä silmissäni, kun olimme nyt taas yhdessä.
Nyt siitä on jo monta vuotta. Joskus he lähtevät pois pitkäksi aikaa, mutta he tulevat aina takaisin. He kertoivat minulle, että heidän täytyy mennä takaisin taivaalle tekemään tärkeää työtä. He kysyivät, haluaisinko tulla heidän mukaansa johonkin, mitä sanotaan suihkukoneeksi – mutta vain lintujen ja ihmisten on tarkoitus lentää, ei koirien. Niinpä menen takaisin naapuriin odottamaan Caudren ja Lindan paluutta. Michelle Dinu tulee katsomaan minua usein näinä aikoina ja halaa minua ihanasti. Joskus hän sanoo, että henkeni haisee, ja aina hän antaa minulle keksejä. En itse asiassa pidä kekseistä, mutta ihmiset tekevät niistä niin suuren numeron, että syön ne joka tapauksessa.
Rakastan sitä, kun shaumbroja tulee taivaalta osallistumaan työpajoihin! Heidän kasvonsa näyttävät erilaisilta, mutta muistan aina heidän hajunsa. He nauravat paljon ollessaan täällä. Ja he myös syövät paljon, mutten koskaan näe heidän syövän niitä keksejä, joista he ovat niin ylpeitä. Joka aamu he menevät paviljongille kokoukseen. Cauldren täytyy puhua Adamuksen puolesta. Se on outoa, koska minä kuulen, näen ja haistan hänet erittäin hyvin, mutta jostain syystä ihmiset eivät pysty siihen, joten Cauldren täytyy puhua hänen puolestaan. Ei ihmisistä ota koskaan selvää. Joskus aloitan makaamalla Adamuksen jaloissa, mutta lähden tavallisesti nurmikolle, koska energiasta tulee hyvin voimakasta. Koira pystyy käsittelemään vain tietyn määrän. Adamus haluaa kulkea edestakaisin, ja sitten hän laittaa Lindan kutsumaan ihmisiä puhumaan Adamuksen kanssa. Voin tuntea heidän pelkonsa, kun Adamus käskee heitä nousemaan, mutta sitten he puhuvat pitkään ja kertovat monia tarinoita. Joskus Adamus keskeyttää heidät ja käyttää makyo-sanaa, mikä tuntuu saavan keskustelun takaisin raiteille.
Shaumbrat ovat erilaisia kuin muut ihmiset. Kyllä, he myös haisevat erilaiselta. En ole varma, miten se sanotaan ihmissanoilla, mutta heidän energiansa on paljon enemmän läsnä. Useimmilla ihmisillä on ohut tai samea energia, eikä se ole harmoniassa heidän fyysisen kehonsa kanssa. He tuntuvat olevan jossain muualla, paitsi syödessään. He katselevat tuntitolkulla laatikkoihin – niitä kai kutsutaan televisioiksi ja tietokoneiksi – mutta ihmiset tuntuvat asuvan niissä. Shaumbrojen energia on läsnä olevaa, yhtenäistä ja aitoa. He ovat hyvin fokusoituneita johonkin, mitä he sanovat mestaruudeksi. Se on oikeastaan hyvin hassua, koska koirat näkevät ihmiset aina mestareina, mutta nämä eivät näe sitä itsessään.
Cauldre sanoo, että meidän täytyy lopettaa tämä artikkeli nyt, koska hänen päätoimittajallaan Jeanilla on tiukka aikataulu. Ihmisillä on aina kova kiire. Hän kysyy, onko mitään loppuajatuksia, jotka haluaisin jakaa lukijoiden kanssa. Kyllä, haluaisin selvittää kaksi väärinkäsitystä ilmaisemalla toisin nämä vanhat fraasit:
1. Koira rakastaa teitä.
2. Varokaa (vihaista) Jumalaa.
Siunausta Belleltä …
Halutessasi voit katsoa kuvia Bellestä (https://www.crimsoncircle.com/Newslette ... 2021.1.pdf) Shaumbra-lehdestä sivuilta 3-7.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.4.2021 Merlin minä olen -sarja SHOUD 7
Kirjoittaja hammer » 08.04.2021 21:12
Merlin minä olen -sarja
SHOUD 7
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Aah! Hyvä olla täällä taas. Hyvä olla shaumbrojen kanssa. Hyvä olla täällä Konassa Shaumbra-paviljongilla. Suuri ilo olla täällä teidän kaikkien kanssa. Aah!
Meillä on melko monia asioita varastossa tälle päivälle, ja ensinnäkin, kiitos, rakas Linda. Näytät viehättävältä tänään.
LINDA: Kiitos.
ADAMUS: Kyllä. Ja te kaikki näytätte melko viehättäviltä. Tarkistan energianne, tarkistan energiatasapainonne, energiasynkronisminne, ja päivänä minä hyvänsä (huvittuneena, viitaten alussa soitetun kappaleen nimeen ja sanoihin) päästään siihen. Päästään siihen. On vähän parempi tilanne, vähän enemmän synkronissa joka kerta, kun puhumme.
Nimittäin shoud – tämä kaunis asia jonka teemme joka kuukausi nimeltään shoud – on kuin tilannekuva. Se on tilannekuva shaumbra-historiasta. Se on tilannekuva siitä, missä jokainen teistä on, enkä minä tai te suunnittele näitä pitkä aika etukäteen. Ne tapahtuvat todellakin hetkessä. Emme sano viikkoja etukäteen: "Tämän teemme shoudissa." Se tapahtuu tavallisesti edellisyönä. Joskus aamulla. Joskus melkein – esimerkiksi tänään – musiikin soidessa, koska kaikki tapahtuu nyt välittömästi hetkessä, nyt-hetkessä.
Ja sitten teemme tämän shoudin. Kuvaamme sen. Nauhoitamme sen, jotta se on myöhemmin niiden saatavilla, jotka tulevat teidän jälkeenne. Mutta se on tilannekuva koko tästä uskomattomasta matkasta, heräämisestä Oivaltamiseen, ja sitten siitä, millaista on jäädä planeetalle ruumiillistuneena mestarina.
Vedetäänpä syvään henkeä, kun menemme tähän historialliseen shoudiin, tähän tilannekuvaan shaumbra-matkasta, ja saamme sen käyntiin.
Tietoisuuden nollaaminen*
(*Suom. huom. tekstissä käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
Muutama viikko sitten teimme jotain nimeltään "Tietoisuuden nollaaminen". Planeetta nollaa tällä hetkellä, tämän pitkän covid-talven, itse asiassa pitkän covid-vuoden, jälkeen. Ennenkuulumatonta aikaa, jolloin ihmiset olivat sisällä. Heillä oli aikaa pohtia. Heillä oli aikaa tarkastella kaikkea elämässään. Ja se oli turhauttavaa monille. Kyllä, on suuri hau päästä takaisin ulos, mennä taas ulkopuolelle, mutta voimat järjestivät sen kestämään pitkän, pitkän aikaa, pidempään kuin minäkään olin olettanut.
Ihmiset todellisuudessa pyysivät sitä kestämään pidempään, tavallaan massatietoisuusnäkökulmasta. Kun he menivät siihen, he oivalsivat, ettei se ollut niin paha asia, kuin he luulivat, heille henkilökohtaisesti. He oivalsivat, että se oli pohdiskelun, uudelleenorganisoinnin aikaa, aikaa arvioida elämäänsä, aikaa katsoa tulevaisuuteen, ja oli melkein vastustusta mennä taas ulkopuolelle, melkein tuota vastustusta mennä takaisin ja yhdistyä toisten kanssa. Ja kyllä, vaikka jotkut valittivat siitä ja tietysti he halusivat mennä ravintolaan ja tehdä joitain sen tyyppisiä asioita, suuri tietoisuusliike sanoi: "Jatketaanpa tätä voidaksemme todella syväsukeltaa henkilökohtaiseen itseemme."
Siis sitä on jatkunut pitkän, pitkän aikaa, ja loppujen lopuksi se synnytti tämän tietoisuuden nollaamisen (https://store.crimsoncircle.com/conscousness-reset.html) tällä planeetalla. Se tapahtui suurin piirtein aikajaksolla 14.–17.3., eikä mitään todellisuudessa tapahtunut tuolla hetkellä. Tällaiset asiat eivät tavallisesti tapahdu hetkessä. Tavallisesti se on kuin energioiden uudelleenohjaamista tietoisuuden vuoksi, ja sitten se mitä seuraa, on tärkeää.
Usein odotetaan, että jotain suurta tapahtuu juuri tuona päivänä. Mutta ei, ei. Tietoisuuden nollaamisessa yksilöissä tapahtuu miljardeja pieniä "piippauksia" – ihmetellään hetki, mitä heille juuri tapahtui. Heiltä meni ajantaju, tai he unohtivat pieneksi hetkeksi, missä he olivat. Mutta se oli tietoisuuden nollaaminen miljardeilla ihmisillä tällä planeetalla. Ja sitten tuossa nollaamisessa kaikki se laitetaan yhteen massatietoisuudessa, ja se oli valtava asia. Se oli hyvin, hyvin valtava asia, ja näette sen tuloksia tulevina aikoina.
Mutta periaatteessa ihmiset sanoivat: "Ehkä meidän pitäisi tehdä vähän eri tavalla. Ehkä meidän pitäisi päästä pois vanhoista kaavoista. Ehkä on jokin parempi tapa." Ja sitten se toi esiin suuren kysymysmerkin: "Mikä on parempi tapa? Miten lähestyn sitä, että pääsen pois vanhasta jokapäiväisestä arkielämästäni? Miten lähestyn sen ilmentämistä, mitä oikeasti haluan tehdä?" Ja vaikka miljardit ihmiset ympäri planeettaa esittivät tämän kysymyksen, monet tavallaan luiskahtivat sen jälkeen takaisin vanhoihin kaavoihinsa, vanhaan tapaansa tehdä asioita, mutta eivät unohtaakseen tuon hetken, jolloin he ajattelivat: "On pakko olla jokin erilainen tapa tehdä se." Ja he vain odottavat jotain ilmaantuvan, päivänä minä hyvänsä. Odottavat jotain ilmaantuvan, mikä saa heidät johonkin erilaiseen elämässään.
Ja oli monia, monia, jotka tekivät lupauksen itselleen, tekivät valinnan ja sanoivat: "Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla. Emme voi palata takaisin. En voi palata takaisin covidia edeltävään tapaan tehdä asioita. Olin ehdottomasti urassa. Toistin ehdottomasti vain samoja syklejä päivästä päivään, vuodesta vuoteen, odottaen mitä? Että lopulta sairastun ja kuolen? Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla."
Kaiken tämän tuloksena muodostui valtavaa painetta, ihmisten sanoessa: "Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla elämässäni." Ja sitten on tämä valtava tyhjiö nyt, ihmisten sanoessa: "Mutta en tiedä mitä." Kuulitte noiden sanojen tulevan ulos suustani: "En tiedä mitä."
Tämä tyhjiö täyttyy lopulta. Tulee uusia mahdollisuuksia. Jotkut heiltä menevät ohi, jotkut he tajuavat. Uusia tapoja lähestyä asioita. Vain yksinkertaisia jokapäiväisiä asioita, kuin uusi tapa ajaa töihin – jos he edes menevät takaisin työpaikalle – tai erilaista virkistystoimintaa, eri kumppani, eri harrastus, eri ura. Mutta nyt muodostuu paljon painetta tietoisuuden nollaamisen tuloksena. On hyvin paljon halua, mutta hyvin vähän todellista ymmärrystä tai todellista luovuutta. Sitä tulee.
Siis tällä hetkellä muodostuu tätä jännittyneisyyttä: "On pakko olla jokin eri tapa", ja jotkut murtuvat tuosta jännittyneisyydestä. Jotkut eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään sitä. He tulevat tavallaan hulluksi. Uskaltaisin sanoa, että masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy runsaasti covidin jälkeen, koska jotkut ihmiset eivät pysty käsittelemään tätä kysymystä, jonka he esittävät itselleen: "Mitä nyt? Mitä teen eri tavalla?" ja heistä tuntuu hyvin voimattomalta. He tuntevat kyvyttömyyttä tehdä mitään. Heistä tuntuu, että he ovat niin kovasti massatietoisuustodellisuudessa ja vain omassa elämässään, etteivät he osaa tehdä mitään. Se on kamala tunne.
Se on kamala tunne, kun tietää haluavansa ulos, kun tietää, että on pakko olla jotain erilaista, kun tietää sisällään, että asioiden vanha tekotapa ei vain toimi, mutta ei tiedä, miten pääsee ulos siitä. Ei tiedä, miten mennään eteenpäin. Ei tiedä, miten muutetaan niitä rytmejä ja kaavoja, jotka ovat sanelleet oman elämän. Siis muodostuu tavallaan valtavaa painetta.
Sen lisäksi ihmiset menivät hyvin syvään sukellukseen, syvään pohdiskeluun: "Haluan jotain enemmän elämästäni" – todella tietämättä, miten se tehdään, mutta tietäen, että se on siinä. Ja tämä muodostuva paine avautuu – tai purkautuu tai miten halutaankin sanoa – ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten on se uskomaton asia, että ihmiset eivät pidä muutoksesta, kuten tiedätte. Nyt he ovat tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, mitä he todellisuudessa itse pyysivät – muutos – ja nyt se tapahtuu heidän elämässään ja saa heidät tavallaan sekoamaan.
Te, shaumbrat, olette siinä pisteessä, että ymmärrätte, että muutos ja sen luontainen kaaos ei ole todellisuudessa lainkaan sitä. Käytte vain jotain läpi ja pääsette korkeammalle tietoisuustasolle ja loppujen lopuksi ihmiskokemuksen tyydyttävämmälle tasolle tällä planeetalla.
Siis koko tämä tietoisuuden nollaaminen on käynnissä. Ja voi, se tosiaan tapahtuu. Nimittäin se on tavallaan kuin tulivuori – niin kai sanottaisiin. Se alkaa kehkeytyä kaukana, kaukana, kaukana, kaukana pinnan alla, ja sitten se tulee lopulta ylös, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä tietoisuuden nollaamisen osalta. Eikä tarkoitus ole pelotella maanjäristyksellä tai tulivuorenpurkauksella ketään teistä, jotka olette täällä saarella, mutta noita asioita tapahtuu.
Siis tietoisuuden nollaaminen. Onko teillä, shaumbroilla, nollaaminen? Ei kovin paljon. Olette tehneet sen kauan sitten. Teitte jonkin muutoksen tämän tietoisuuden nollaamisen aikana. Teidän ei tarvinnut nollata. Teette joitain muutoksia omaan massatietoisuusyhteyteenne ja alatte ymmärtää, ettei teidän tarvitse olla sidottu siihen. On lohduttavaa/mukavaa olla sidottuna siihen. Se on kuin iso, lämmin, pöyheä peitto. Mutta kun olette tuon peiton sisällä, oivallatte, että se on tehty hevosen jouhista, eikä se lopulta olekaan kovin mukava. Se on melko ärsyttävä. Olette tehneet muutoksia siihen, miten yhdistytte ja linkitytte massatietoisuuteen.
Olen katsellut melko tarkkaan. Useammat ja useammat teistä oivaltavat, että se on olemassa, te olitte osa sitä, se on merkittävä tekijä ja luo suuren gravitaatiovoiman ihmisille, mutta teidän ei tarvitse olla sidottu siihen nauttiaksenne todella elämästä. Itse asiassa on nautittavampaa, kun olette tietoinen siitä, mutta se ei kontrolloi teitä.
Näin tuon muutoksen, jonka hyvin monet teistä tekivät, ja se toi esiin muutamia ongelmia. Olen katsellut hyvin, hyvin tarkkaan viime aikoina. Se toi esiin muutamia ongelmia, ja yksi noista mielenkiintoisista, oudoista ongelmista on, että tavallaan te ette halua olla kovin erilainen.
Shaumbran erilaisuus
Ette halua olla kovin erilainen kuin muut. Se on osa kasvatustanne ja kulttuurianne. Se on itse asiassa osa kokemustanne Atlantiksella. Haluatte edelleen pystyä toisinaan käyttäytymään kuin muut, olemaan kuin muut. Ette halua olla niin erilainen, että olette kuin Lokki Joonatan, että olette täysin omillanne, poissa parvesta ja toiset eivät piittaa teistä tai tosinaan he jopa karkottavat teidät. Siis olette tässä kummallisessa ajassa ja edelleen tavallaan menette edestakaisin siinä, että olette täysivaltainen, sallien energian palvella ja ette kuitenkaan halua olla hylkiö.
Fakta on, että olette erilainen. Olette hyvin erilainen kuin muut ihmiset. Epäilemättä kehonne on edelleen samanlainen muotoilultaan ja rakenteeltaan, teidän yleisbiologianne, mutta sekin on muuttumassa. Olette hyvin erilainen, mitä tulee toiveisiin ja pyrkimyksiin. Olette hyvin, hyvin erilainen siinä, mikä on merkityksellistä ja tärkeää teille. Olette hyvin erilainen siinä, että te ette halua ja salli, että toiset kontrolloivat teitä. Olette melko järkähtämätön siinä. Ette aio olla jonkun sätkynukke. Olette hyvin tiukkana siitä. Se on yksi syy, miksi Crimson Circlessä ei ole sääntöjä. Ette yksinkertaisesti sallisi niitä, emmekä todellisuudessa tarvitsekaan niitä. Mutta te olette erilainen.
Kun alatte tunnistaa ja hyväksyä sen, silloin asiat tulevat helpommiksi. Tällä hetkellä on kitkaa, jota aiheutuu siitä, että te ette vielä oikein hyväksy: "Olen erilainen." En sano parempi. Jotkut teistä rinnastavat sen välittömästi siihen. En sano, että teidän pitäisi kertoa itsellenne, että olette parempi kuin muut ihmiset. Kyse ei ole siitä. Se merkitsee pelkästään, että teillä on erilainen tietoisuus. Teillä on erilainen lähestymistapa energiaan. Teillä on erilainen ymmärrys elämästä.
Ja kenties kaikkein – kaikkein – suurin ero on, että te menette sisään ja he menevät edelleen ulos. Se on suurin ero. Se erottaa teidät. Se ei ole älyllinen kapasiteettinne tai ulkonäkönne tai miten henkinen olette tai miten tietoinen olette. Se on tuo tosiasia, että te menette lopultakin sisään hakemaan sen, mitä siellä on aina ollut – jokainen vastaus, kaikki mitä tarvitsette, kaikki onnellisuutenne, kaikki rakkaus. Se kaikki on siellä, ja se erottaa teidät.
Se on hyvin tärkeä asia, ja siksi halusin aloittaa tämän shoudin sillä, että kyllä, te olette erilainen, eikä se tee teistä parempaa tai huonompaa. Mutta olette erilainen. Nimittäin ihmiskunta, kaikki yksilöt menevät hakemaan ulkopuolelta vastauksiaan. Eivät kaikki, mutta useimmat. He menevät hakemaan ulkopuolelta vastauksiaan. Te menette sisälle, he menevät ulos. He heräävät aamulla ja tyytyväisyyden tunne tulee siitä, mitä heille tapahtuu ulkopuolella tuona päivänä, kuka sanoo ystävällisen sanan, millaista liikenne on, minkä erikoistarjouksen he voivat saada kaupasta, millaisia heidän suhteensa muiden kanssa ovat, miten tylsää tai ikävystyttävää heidän työnsä on tai ei ole tuona päivänä. Nämä kaikki ovat ulkoisia asioita, ja ihmiset etsivät ulkopuolelta noita vastauksia.
He ovat tehneet sitä pitkän, pitkän aikaa. He ovat tehneet sitä aioneita, katsoneet ulospäin. On ihmisen tapa, että vastaus on tuolla ulkona. Se voisi olla jossain pyhässä kirjassa. Se voisi olla jossain gurussa. Se voisi olla myös tieteessä. Tiede on upea asia. Perimmiltään tiede auttaa teitä ymmärtämään, mitä loitte. Tuo ymmärrys, tärkeä ymmärrys tieteestä, auttaa teitä ymmärtämän yhden tavan hahmottaa, mitä loitte, teidän luomuksenne – biologia, fysiikka, matematiikka ja kaikki nämä asiat. Se on hyvä tapa, mutta se on vain yksi tapa. On kaikki nämä asiat ulkopuolella, kun yritätte perimmiltään ymmärtää itseänne, miksi olette tällä planeetalla. Mutta useimmat ihmiset eivät pohdi näitä asioita, ja ne jotka pohtivat, no, heillä on taipumusta joka tapauksessa mennä ulkopuolelle hakemaan vastauksia. Teidät tekee erilaiseksi sisälle meneminen.
Sisälle meneminen on alussa paljon vaikeampaa, kuin vastausten etsiminen ulkopuolelta, koska katsotte sisäänne – katsotte muistojanne, katsotte historiaanne – ettekä luota itseenne. Ette rakasta itseänne. Ette tunne vastausten olevan siellä, paitsi niiden jotka voitte oppia ulkopuolelta kirjoista, kursseista ja joistain elämänkokemuksista. Mutta usein katsotte sisälle ja sanotte: "Mitä? Kuka, minäkö? Jumala on sisällä? Minä olen mitä olen?"
Siis on erittäin vaikeaa katsoa sisälle. On julkisivu. On itse asiassa illuusio. Katsotte sisälle ja sanotte: "Olen vain ihminen. Elämäni varhaisvuodet eivät olleet merkittäviä. En ole kuuluisa. En ole rikas. En ole mitään noista asioista." Niinpä tämän julkisivun ollessa edelleen paikoillaan, teillä on taipumusta mennä takaisin ulkopuolelle etsimään vastauksia. Ulkopuolella on loputonta etsintää. Loputonta etsintää. Ette koskaan löydä vastauksia. Ette koskaan löydä, mitä etsitte. Löydätte kaikenlaista. Löydätte hetkellistä tyydytystä, mutta ette koskaan löydä ulkopuolelta, mitä oikeasti etsitte.
Hyvin, hyvin harvat kestävät sisälle menemisen, jatkuvan itsensä katsomisen sisältä. Hyvin, hyvin harvat pystyvät tekemään sen, ja ne jotka tekevät, ovat usein hyvin, hyvin mentaalisia siinä. He ajattelevat sitä liikaa. He prosessoivat sitä mielessä. He hakevat qualiaa, mikä merkitsee siihen liittyviä kokemuksia ja tapahtumia, joita heillä on ollut aiemmin. He ajattelevat sitä liikaa. Se menee heillä tunteisiin. He turhautuvat itseensä. He menevät sisään, ja tässä illuusiossa, tässä alkujulkisivussa, ei ole mitään, paitsi usein katastrofi. Sitten he kaikki alkavat prosessoida, katsoa sisälle huonoa lapsuuttaan, huonoja suhteitaan tai tiettyjen taitojen tai kykyjen puutetta. He prosessoivat paljon, ja yleensä silloin kun he menevät, sanotaan vaikka terapeutille tai hakemaan apua, se saa – eivät kaikki terapeutit, mutta useimmat – heidät keskittymään vielä enemmän siihen, mikä ei ole sisällä. Epäonnistumisiin, virheisiin omalla matkallaan. Ja mitä he sitten tekevät? He päätyvät etsimään vastauksia ulkopuoleltaan.
Ulkopuoli on kaunis. Ulkopuoli antaa teille tietyn enkelin perspektiivin itsestänne. Mutta loppujen lopuksi vastaus ei ole siellä, ja sen vuoksi te olette erilaisia. Menette sisälle. Se on rankka matka. Se on todella rankka matka, ja on tärkeä asia muistaa, että vastaukset ovat tietysti siellä. Vastaukset ovat ehdottomasti siellä.
On tärkeää muistaa myös, että historia, teidän historianne jonka mieli muistaa, ei ole oikeasti, mitä tapahtui. Olen sanonut tämän monta, monta kertaa. Se ei oikeasti ole, mitä tapahtui. Mutta on helppoa jäädä kiinni tuolle tasolle, kun menee sisälle, ja sitten tulla sen huijaamaksi ja olla menemättä syvemmälle sanoen: "Se on vain osa tarinaa, mutta siinä on muutakin. Sukellan syvemmälle ja löydän sen."
Olette erilainen, koska menette sisälle, koska olette valinneet tuon hyvin, hyvin ainutlaatuisen polun, yksinäisen polun joskus, mutta loppujen lopuksi kaikkein suurenmoisimman polun. Sitten pääsette usein siihen kohtaan, kun menette syvälle sisään – syvälle, syvälle, syvälle – jolloin haluatte juosta toiseen suuntaan, palata takaisin, mennä taas ulkopuolelle. Menette syvälle sisään ja mitä lopulta kohtaatte? Lohikäärmeen. Lohikäärmeen. Menette syvälle, syvälle sisälle, ja sitten lohikääre tulee raatelemaan teidät. Nyt olette varma, että teidän olisi pitänyt mennä ulkopuolelle etsimään vastauksia, mutta se on liian myöhäistä nyt. Olette menneet liian pitkälle, ja loppujen lopuksi alatte ymmärtää, että lohikäärme on näyttämässä teille viimeiset illuusiot, viimeiset syyllisyydet ja häpeät, ja sitä varten se on siinä – kaivamassa syvältä ennen menemistä Oivaltamiseen.
Mutta tärkeä asia on, että onnistuitte pääsemään sisälle. Siellä kaikki on. Siellä energia on. Siellä tietoisuus, vastaukset, yltäkylläisyys, ilo, onnellisuus, rauha on. Kaikki mitä olette etsineet, on siellä. Kaikki todellakin on siellä.
Mutta tärkeä kohta tässä on, että se tekee teistä erilaisen, ja te olette erilainen. On hyvä aika tunnustaa se, tuomitsematta. Nimittäin tuomitsemisen ja havaitsemisen välillä on suuri ero. Ne kuulostavat tavallaan läheisiltä, samanlaisilta, mutta tuomitseminen laittaa tavallaan negatiivisen kierteen asioihin. Siinä on ennakkoasenne. Siinä on melkein negatiivisuutta. Mutta havainto sanoo: "Olen erilainen. Se ei tee minusta parempaa tai huonompaa. Olen vain erilainen, ja olen erilainen, koska olen lähtenyt omalle polulleni. En lauman polulle, en sille polulle, jolle auktoriteetit haluaisivat minun lähtevän, vaan olen lähtenyt omalle polulleni, sisälle."
Se tekee teistä hyvin, hyvin erilaisen. Voi nähdä, kun katson teitä energiasilmin, en fyysisin silmin, että olette yksi niistä, jotka ovat valinneet oman tiensä, oman polkunsa. Siinä ei ole ulkopuolelle menemisen, massatietoisuudessa pysymisen "ammuu-tekijää". Lauman ammuuta. Nyt tuon ammuun sijasta olet sinä. Olet sinä. Se tekee teistä erilaisen, ja on todella aika tunnustaa se, ennen kuin menemme yhtään pidemmälle siinä, mitä teemme. On aika tunnustaa, että olette erilainen.
Superaistivuus
Ollessanne tuolla tavalla erilainen, mennessänne sisään, olette kehittäneet myös melko ainutlaatuisia ominaisuuksia ja piirteitä, ja yksi tärkein niistä joka tulee todella esiin nyt, on, että teistä tulee aina vain tietoisempi siitä, että olette superaistiva. Superaistiva, superherkkä.
Kyllä, siihen voi liittyä suurempaa intuitiivisuutta, sitä on suuremmassa määrin, mutta teistä tulee vain herkempi ja aistivampi kaikessa. Vaikeana puolena on, että teistä tulee herkempi ihmisille, massatietoisuudelle, töykeälle käyttäytymiselle. Teistä tulee herkempi ajan harmillisuudelle. Teistä tulee herkempi ruoka-aineille ja allergioille. Teistä tulee herkempi fyysisessä kehossanne, ja olette herkempi myös mielenne ajatuksissa sille, mikä on ärsyttävää, mitä ette voi enää sietää. Siis saatatte ajatella itseksenne, että jokainen pikku oikku, jokainen pieni omituisuus alkaa tulla nyt esiin – miksi niin on? Miksi ette yhtäkkiä voi sietää kovia moottoriääniä? Miksi ette pidä enää muiden ihmisten hiuksista? (Adamus naureskelee) Joo, jollain teistä on sitä. Miksi olette niin superherkkä? Ja on tuo tunne, että kenties teette jotain väärin, mutta te ette tee. Tämä on vain tavallaan superherkkyyden sivuvaikutus.
Positiivisempana puolena, teistä on tulossa tietoisempi kaikesta, kauneudesta kaikessa. Teistä on tulossa tietoisempi virtauksista ja kuvioista, joista useimmilla ihmisillä ei olisi aavistustakaan. On luonnon virtaus ja kuvio. Musiikissa on virtauksia ja kuvioita, jotka eivät ole siinä musiikissa, jonka korvanne voivat kuulla. On virtaus. Siinä on rytmi, mitä teemme täällä shoudissa, ja alatte yhdistyä siihen. Ette välttämättä tiedä, miten sitä kutsuttaisiin. Ette tiedä, mitä se on, mutta olette tietoinen, että asioiden tapahtumisessa on tavallaan virtaus, rytmi, koska olette superaistiva.
Teistä tulee tarkemmin tietoinen energiasta. Perimmiltään se on teidän energiaanne. Olette tietoisempi sen läsnäolosta, ettei se ole tuolla jossain, että se on aivan tässä. Teistä tulee tietoisempi sellaisista asioista, kuin lintujen sirkuttaminen, koirien haukkuminen, ilma ja tuulenvireen puhaltaminen kasvoillenne. Nämä ovat kaikki erinomaisia merkkejä siitä, että teistä on tulossa superaistiva, ja alkuun se on tavallaan rankkaa, koska haluatte estää ärsyttävät asiat. Mutta loppujen lopuksi opitte sallimaan. Opitte integroimaan myös nämä asiat, jotka ovat teistä ärsyttäviä ja häiritseviä.
Siis pointtina on vetää syvään henkeä ja sallia. Sallia. Älkää jääkö kiinni siihen.
Superaistivuus merkitsee, että periaatteessa tarvitsette enemmän aikaa itsellenne, ja jos nyt ette ota sitä, jos vain ajattelette sitä, on aika todella tehdä se. On aika olla itseksenne luonnossa, kuten aina ehdotan, tai uida, olla meressä tai järvessä. Tällä on taipumusta tavallaan sallia kaiken tasapainottua ja integroitua, ja kun teistä tulee aina vain superherkempi asioille, se sallii tuon sopeutumisen tapahtua.
Tämä ei merkitse, että se turruttaa sen. Olette edelleen todella superherkkä, mutta se ei välttämättä vaivaa teitä. Tiedätte, että se on vain rytmejä ja kuvioita. Se on vain energiavirtaa.
Ja kyllä, olette tulossa paljon enemmän – miten sen sanoisin – omaan tietämiseenne, intuitioonne. Tiedätte vain asioita jo, ennen kuin ne tapahtuvat. Enkä halua meidän nyt aloittavan puhetta olemisesta selvänäkijä tai meedio tai mitään sellaista. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole tulevaisuuden ennustamisesta, koska tulevaisuutta on erittäin vaikea ennustaa, edes ylösnousseen mestarin. En osunut aivan oikeaan covidin osalta. Luulin, että se olisi ohi jo vuoden loppuun mennessä. Mutta ihmisillä on vaihtoehtoja, ja itsekseen ollessaan he päättivät pidentää sitä, jotta he voisivat mennä todella syvälle.
Cauldre väittää, että se on minulta vain tekosyy. Se on havainto. Havaitsen myös, ettei hänen luultavasti pitäisi keskeyttää minua, kun olen juuri puhumassa tuollaista todella hyvää informaatiota (Adamus naureskelee). Ei vaan, meillä on todella hyvä suhde. Hän on superaistiva.
Siis ei sekoiteta sitä selvänäköisyyteen. Siinä ei ole kyse tulevaisuuden näkemisestä, koska tulevaisuuteen katsominen on kuin ulkopuolelle menemistä. Se on kuin ulkopuolelle menemistä, koska periaatteessa ei ole tulevaisuuteen näkemistä – kaikki tapahtuu nyt. Nyt on sisällänne, siis jos yritätte nähdä tulevaisuuteen, menette taas kerran etsimään ulkopuolelta vastauksia, eikä niitä ole siellä. On aina silloin tällöin se illuusio, että niitä on vähän siellä, mutta oikeasti ne eivät ole siellä.
Teistä on tulossa hyvin superaistiva, tietämisen kera, ja yksi havaitsemani asia on, että toimitte tuon tietämisen mukaan. Ennen analysoitte sitä. Ajattelitte sitä ja tavallisesti tukahdutitte sen. Nyt toimitte sen mukaan. Se on kuin ison riskin ottamista, mutta todellisuudessa se ei ole lainkaan riski.
Alatte oppia luottamaan siihen. Tunnette tuon kuvion, tuon tietämisen värähtelyn, vaikka siinä ei olisi tolkkua mielelle, vaikka mieli sanoisi: "Älä tee sitä. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa. Meillä ei ole tarpeeksi informaatiota" tai "Teit sen aiemmin, ja se meni pieleen." Opitte, että tuossa värähtelyssä on jotain. Sitä on erittäin vaikea kuvata, mutta tietämisenne tavallaan ottaa teidät kultaiseen syleilyynsä ja sitten sanotte: "Aion tehdä sen. Toimin tietämiseni mukaan", ja se on todellisuudessa teidän energianne älykkyyttä. Sitä se on.
Tullessanne superaistivaksi, superherkäksi, olette myös tietoinen omista rytmeistänne ja kuvioistanne. Sen sijaan, että alkaisitte kysellä asioita, kuten esimerkiksi terveydestänne: "Olenko terve? Onko kaikki ok? Hajoaako kehoni? Onko minulla syöpä, josta en tiedä vielä?" siinä superherkkyydessä johon olette tulossa, opitte kuuntelemaan kehoanne. Opitte, että sillä on omat kuvionsa, ja se kertoo teille. Se kertoo teille, että se on poissa tasapainosta. Teidän ei tarvitse olla huolissanne tai stressata siitä. Se vaatii ns. valtavan määrän energiaa. Se on synkkää ja sameaa energiaa, kun menette tuota reittiä.
Mutta nyt on paljon enemmän "juuri nyt, hetkessä, kehonne harmonian kuuntelemista". Ja kun teette sen, kun kuuntelette biologisen kehonne värähtelyä, teidän ei tarvitse olla huolissanne: "Olenko sairas? Sairastunko huomenna? Tapahtuuko jotain odottamatonta? Saanko covidin?" Muuten, shaumbroilla on ollut ilmiömäisen vähän tätä koronavirusta, ilmiömäisen vähän.
Siis kuuntelette kehoa, ja nyt olette harmoniassa sen kanssa, joten kaikkien näiden huoliviestien ja -energioiden lähettämisen sijasta, mikä sitten aiheuttaa tuota huolta, tapahtuu paljon puhtaampaa kehovirtausta, ja se tekee tietä valokeholle. Pidän enemmän "vapaasta energiakehosta". Se tekee tilaa sen tulemiselle.
Yksi tärkeä asia vapaasta energiakehosta on, että te, ihminen, ette tee sitä. Olette yrittäneet. Olette katsoneet ulkopuolelle. Tiedän sen. Jotkut teistä ovat huijanneet, ja olette katsoneet ulkopuolelle ja kenties käyneet kursseja tai lukeneet kirjoja tai jotain vastaavaa, mutta ihminen ei tee vapaata energiakehoa. Tarkoitan, ettei se ole teidän tehtävänne. Teidän tehtävänne on kokea se sitten, kun se tulee.
Vapaa energiakeho tulee luonnollisena tuloksena omasta tietoisuudestanne, omasta sallimisestanne, omasta halukkuudestanne tulla Oivaltamiseen ja jäädä planeetalle ihmisenä. Silloin vapaa energiakeho tulee luonnostaan. Se ei tule siksi, että anotte sitä. Se ei tule siksi, että haukutte täysikuun aikaan tai teistä on tullut vegaani tai jotain sellaista. Millään siitä ei ole vaikutusta. Se on – taas kerran – menemistä ulkopuolelle. Se on – taas kerran – ajattelemista, että ihmisen täytyy manipuloida tilannetta, eikä sen tarvitse.
Sinun tehtäväsi, rakas ihminen, on kokea se – on kyse sitten valaistumisesta tai vapaasta energiakehosta, mistä tahansa. Sinun ei tarvitse saada sitä tapahtumaan.
Kyse on tavallaan siitä, että teette alun perin tuon valinnan, mutta hyvin laajan valinnan. Laajan valinnan mennä seuraavalle tasollenne. Ei kaikkia pieniä yksityiskohtia, koska ette tiedä niitä eivätkä ne ole tärkeitä. Teitte ison valinnan erilaisesta elämästä, oman nollaamisenne, monta, monta vuotta sitten – itse asiassa monta elämää sitten. Nyt tehtävänne on kokea se. Älkää yrittäkö tehdä sitä. Ette voi tehdä vapaata energiakehoa, koska silloin siitä tulee vain mentaalinen versio biologisesta kehosta. Toisin sanoen, mieli huijaa teitä. Mieli haluaa mukautua, ja mieli huijaa teitä sanoen: "Voi kyllä, sinulla on vapaa energiakehosi tai valokehosi nyt." Ja te ette voi tehdä tai halua tehdä sitä, te ette halua tuota vastuuta. Ei. Nyt on kyse vain sen kokemisesta, millaista on olla ja-kehossa, olla biologinen keho ja samaan aikaan kokea vapaan energiakehonne integroituminen.
Tämä kaikki tulee tuloksena tuosta syväsukelluksesta sisälle. Tästä syystä näitä asioita tapahtuu, mutta teidän ei tarvitse kartoittaa niitä. Teidän ei tarvitse suunnitella niitä. Teidän ei tarvitse rakentaa niitä. Teidän tehtävänne on vain kokea ne. Se on iso juttu. On kyse sitten valaistumisestanne, vapaasta energiakehostanne, yltäkylläisyydestänne tai mistään näistä asioista, teidän ei tarvitse lainkaan tehdä töitä niihin. Tuo älykkyys on teidän energiassanne. Teidän tehtävänne on kokea se. Se on siinä. Teidän tehtävänne on ensin sallia ja sitten kokea.
Se on tärkein asia, jonka voitte tehdä itsenne hyväksi nyt, kun jatkatte sisäistä matkaa: sallia se – sallia vapaa energia, sallia yltäkylläisyys, sallia Oivaltaminen – ja sitten kokea se. Voitaisiin sanoa, että sielu huutaa teille: "Hei, koe se vain. Koe se vain. Lakkaa ajattelemasta sitä. Lakkaa suunnittelemasta sitä. Lakkaa olemasta huolissasi siitä. Hitto soikoon, koe se vain." Silloin olette todella samassa tahdissa energianne kanssa.
Ja tiedän, että ihminen joskus tavallaan sanoo: "No, olenko nyt vain sätkynukke?" Et lainkaan. Sinulla on lahja, ja tuo lahja on olla "minä olen" -olemuksen, sielun, ihmisosa. Se on tuo näytös, se on tuo rooli, jota esität tällä hetkellä, ja ihminen on sielun kokemusosa.
Kyllä, olette myös sielu, mutta sielu ei ajattele kuin hemmetin ihminen. Sielu ei käyttäydy kuin ihminen. Sielu ei ole huolissaan tulevaisuudesta. Sielu ei ole huolissaan energiasta. Siis tavallaan, olette nyt ihminen kokemassa, ja tuon kokemusosan kautta tullaan sitten siihen uudelleenoivallukseen, että olette myös sielu. Olette energia, olette viisaus, olette mahdollisuudet, ja olette samanaikaisesti ihminen, joka kokee sitä tällä planeetalla.
Tämä on iso asia siinä, mistä puhumme tänään, mihin menemme tämän kanssa: teidän tehtävänne on kaksi perusasiaa. Sallikaa, eli avatkaa ovi. Avatkaa ovi kaikelle, mitä olette, ja sitten kokekaa se. Ei se ole kovin vaikeaa. No, tiedän, että se on vaikeaa joinain päivinä, mutta tämä käsite, tämä asia yleisesti – avatkaa ovi ja sallikaa – on numero yksi. Numero kaksi: kokekaa se. Älkää vain istuko piilossa siltä. Menkää kokemaan se. Olkaa siinä. Silloin kuulette sielunne nauravan, riemuitsevan ja taputtavan, ja nyt asiat ovat takaisin synkassa, takaisin synkassa.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Rakas Linda, tiedät, miten paljon kaipaan yleisöä. Tarkoitan, että rakastan sinua kovasti ja edustat kaikkia shaumbroja, mutta milloin pääsemme takaisin yhteen yleisön kanssa?
LINDA: Pian. Pian.
ADAMUS: Haluan kuljeskella ympäriinsä nyt, mennä käytäviä ylös ja alas – hei, Belle (kulkien Bellen ohi). Haluan mennä käytäviä ylös ja alas – Belle on täällä, tavallaan piilossa – ja puhua shaumbrojen kanssa, läpsiä heitä päähän ja …
LINDA: Heti kun se on laillista.
ADAMUS: No, se on laillista nyt. Tehdään se!
LINDA: Älä luota liikaa tuuriisi (he naureskelevat).
ADAMUS: Kaipaan todellakin sitä.
LINDA: Me kaikki kaipaamme.
ADAMUS: Ja olen saanut shaumbra-annokseni, vähän sitä, joissain viimeaikaisissa kokoontumisissa, ja voit nähdä, miten onnellinen olen.
LINDA: Kyllä, kyllä.
ADAMUS: Minusta tulee hyvin eloisa.
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Se on hauskaa!
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Ja voin laskea leikkiä jonkun kanssa.
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Joskus olen huolissani siitä, vitsailenko liikaa (taputtaen Lindaa olkapäälle), saattaisin ylivitsailla ja …
LINDA: Olet ok, koska olen tässä ja rakastan kaikkia shaumbroja ja tiedän, että on minun tehtäväni antaa sinun käyttäytyä huonosti.
ADAMUS: Okei. No, odotan innolla pääsemistä takaisin shaumbrojen luo.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Takaisin luoksenne henkilökohtaisesti.
Missä olimmekaan? Puhuin kokemisesta.
Miten upean tehtävän annoitkaan ihmiselle. Puhun tässä sielulle. Sanoit: "Hei, ihminen – minä, mutta joka käyttäytyy kuin ihminen – sinun täytyy vain mennä kokemaan. Me hoidamme viisausosan. Me hoidamme energiajutun. Sinun ei tarvitse koskaan olla huolissasi energiasta. Me hoidamme kaiken sen. Mene vain kokemaan, millaista se on." On tavallaan kaunis vapaus olla vain kokemassa. Etkö sanoisi niin?
LINDA: Ehdottomasti.
ADAMUS: Joo. Sanoisitko, jos olisit eri mieltä?
LINDA: Kyllä, sanoisin.
ADAMUS: Sanoisit. Mitä sanoisit?
LINDA: Sanoisin: "En välitä sinun perspektiivistäsi." (Adamus nauraa)
ADAMUS: Ja sitten sanoisin: "Okei, kerro sitten perspektiivisi." Ja sinä sanoisit?
LINDA: Minulla ei ole perspektiiviä kerrottavana, koska en …
ADAMUS: Jos olisit shaumbra ja minä sanoisin: "Okei, mikä on sinun perspektiivisi?"
LINDA: Sanoisin: "Anna minun tuntea sitä."
ADAMUS: Miten olisi: "En tiedä"?
LINDA: En sanoisi niin! Olen viisaampi!
ADAMUS: Et sinä! Puhun nyt shaumbroista. Et sinä, vaan shaumbrat yleensä.
LINDA: Enkö minä ole shaumbra?
ADAMUS: Okei. Mennäänpä sitten keskustelumme seuraavaan osaan.
LINDA: Okei, okei. Meidän tarvitsi olla … Se oli hölmöilyä …
ADAMUS: Se oli häiriötekijä.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Se oli tahallinen häiriötekijä, joka oli suunniteltu vain siihen, että kaikki saatiin ajan tasalle ja annettiin kaikkien shaumbrojen siellä – voin nähdä heidät (tullen lähelle katsomaan kameraan), annettiin kaikkien shaumbrojen siellä (Adamus naureskelee). Voi, hyvä, hyvä. Annettiin heidän tuntea sitä hetki …
LINDA: Se on totta.
ADAMUS: "Ai! Juuri niin! Luulin, että minun täytyi pyörittää koko tätä juttua." Ei, ei, ei. Teidän tehtävänne on vain kokea se. Siinä kaikki. Miten upeaa se on? Ja sitten kun teette sen ja annatte viisauden tulla sisään, tiedätte oikeaan aikaan, mitä pitää tehdä, eikä teidän tarvitse olla huolissanne kokemusvirheiden tekemisestä, ja sitten energia on siinä. Se on näin yksinkertaista. Se on todella hyvin yksinkertaista, paitsi huonoina päivinänne (Linda tuhahtaa).
Muiden ylösnousseiden mestareiden tapaaminen
Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla. Valmistelin muistiinpanojani kokoontumistamme varten, ja kuten sanoin aiemmin, mitään tästä ei valmistella viikkoja tai vuosia tai elämiä etukäteen. Tämä kaikki tapahtuu hyvin paljon nyt-hetkessä.
Tunsin shaumbroja, kaikkien shaumbrojen mahdollisuuksia ja missä olimme siinä työssä, jota teemme yhdessä, ja tavallaan fokusoiduin siihen, mitä asioita oli tärkeä tuoda esiin tänään.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Ja yksi niistä asioista oli, että te olette todella erilaisia. Minäpä sanon sen: "Olette hyvin erilaisia" (kohteliaasti), ei "Olette hyvin erilaisia" (kriittisesti), mutta te olette oikeasti erilaisia. Ja te olette. Tunnustakaa se. Olkaa ylpeä siitä. Olkaa kiinnostunut siitä. Olette sisäänkatsojia – sisäänkatsojia – ette uloskatsojia. Osaatko sanoa sen nopeasti kolme kertaa?
LINDA: Sisäänkatsoja! Sisäänkatsoja! Sisäänkatsoja! (Sanat puuroutuvat melkein yhteen)
ADAMUS: Mitä?! En ole varma, miksi hän kutsui minua (he naureskelevat). Kyllä, olette sisäänpäin katsojia tai sisäänkatsojia, ja taaskin meillä täytyi olla tässä hetken häiriötekijä. Olette sisäänkatsojia, ja se erottaa teidät, tekee teistä hyvin erilaisen.
Siis tarkastelin, mistä puhumme tänään, ja toinen ylösnoussut mestari tuli juttelemaan. En tiedä, mikä siinä on, kun minulla on taipumusta aina tavallaan saada yleisöä ympärilleni. Ja yritin saada hiljaisen hetken suunnitellakseni, mitä teemme, ja sitten tämä toinen ylösnoussut mestari tuli. Hänen nimensä oli Kamanawanahugu (nainen).
LINDA: Hah-hah-haa! (Linda purskahtaa nauruun)
ADAMUS: (katsoen ihmeissään Lindaa) Hän oli havaijilainen viime elämässään (Linda jatkaa nauramista). Kamanawanahugu, ok? Hyvin mukava, kaunis ylösnoussut mestari, ja hänellä on sisar. Tiedätkö, mikä hänen sisarensa nimi oli? Tämä ei ole ylösnoussut mestari. Hän käy läpi joitain juttuja maan päällä. Kamanawanalayu.
Joka tapauksessa, Kamanawanahugu tuli luokseni ja sanoi: "Kerropa, mistä aiot puhua shaumbroille?" Tunnen tuon pelin, koska tiedän, että he haluavat – monet heistä työskentelevät ihmisten kanssa – sisäpiirin vinkin, etulyöntiaseman ryhmilleen, he tavallaan …
LINDA: Ai, he kalastelevat.
ADAMUS: Tai he kalastelevat materiaalejamme.
LINDA: Ai, mielenkiintoista.
ADAMUS: Ja sanoin: "No, puhumme syvällisesti energiasta."Ja hän sanoi: "Ai jaa, okei", ja hän oli tavallaan pettynyt.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Joo. Ja sitten mukaan keskusteluun tulee Jubak (mies). Hänellä oli elämä maan päällä kauan sitten. Siitä on jo tovi.
LINDA: Jubaker?
ADAMUS: Jubak. Jubak.
LINDA: Kuin Chewbacca?
ADAMUS: Älä tee pilkkaa. Hän kostaa ihmisille (Linda naureskelee). Minä en kosta, mutta hän kostaa. Siis hän tuli mukaan ja sanoi: "Ai jaa, ai jaa. Energiasta. Siinä sitä taas ollaan, puhut aina energiasta. Nimittäin tavallaan kuuntelen aina silloin tällöin ja se on aina vain: "Energia tätä, ja energia tuota", ja aiot puhua energiasta taas."
Ja sitten taas yksi ylösnoussut mestari tuli mukaan, hänen nimensä on Huuupsis (nainen). Se on tosiaan hänen nimensä Ylösnousseiden mestareiden klubilla – Huuupsis. Luulen niin olevan, koska viime elämässään hän kävi läpi kaikenlaisia kokemuksia ja asioita, jotka eivät koskaan näyttäneet menevän oikein hänen ihmisperspektiivinsä mukaan, ja hän sanoi aina: "Hupsis!" kuin hän olisi tehnyt virheen. Mutta sitten kun hän lopulta sai Oivaltamisensa ja tuli Ylösnousseiden mestareiden klubiin, hän oivalsi, että kaikki "hupsis" oli itse asiassa "ylöspäin" (suom. huom. hyvin samankuuloiset sanat). Todellisuudessa hän oppi niin paljon siitä, mitä hän piti ihmismielessään virheinä, etteivät ne olleet oikeasti "hupsis".
LINDA: Ne olivat "ylös hupsis".
ADAMUS: Ne olivat "ylös(päin)". Ne olivat "ylös(päin)".
LINDA: Ylös hupsis.
ADAMUS: Hupsis ylös.
LINDA: Hupsis ylös.
(Suom. huom. em. keskustelu sanailua, joka ei käänny hyvin suomeksi)
ADAMUS: Joo. Ja olen aina rakastanut hänen hurmaavaa persoonallisuuttaan, mutta hän oivalsi, että hän haaskasi koko elämänsä ajatellen, että hän teki virheitä, ja viimeinen virhe jonka hän oivalsi tehneensä, oli, ettei hän tehnyt mitään virheitä. Se oli iso "hupsis!" (Linda naureskelee), joka toi hänet Oivaltamiseen, ja sitten hän tuli Ylösnousseiden mestareiden klubiin (Linda jatkaa kikatusta). Tositarina. En liioittele pätkääkään (he kumpikin naureskelevat).
LINDA: Oliko hän söpö?
ADAMUS: Oliko hän vai onko hän?
LINDA: Onko hän?
ADAMUS: No, kaikki ylösnousseet mestarit ovat sanoinkuvaamattoman upeita.
LINDA: Ai, hyvä tietää.
ADAMUS: Ja tiedän, että ihmisillä on joskus vaikeaa tuon asian kanssa. Nimittäin puhutaan siitä, että on upea tai kaunis tai mitä tahansa, ja sitten kaikki loukkaantuvat, koska meillä pitäisi olla sellainen sosiaalinen, tekoyhteisöllinen, harmaa ja tylsä ulkonäkö tai muuten on joko perverssi tai poliittisesti epäkorrekti. Mutta jos menisin kenen tahansa ihmisen luo, olisin rehellinen ja sanoisin: "Miltä haluaisit näyttää seuraavassa elämässä?" en usko, että vastaus olisi "kuin rupikonna". Olen pahoillani kaikkien teidän rupikonnaihmisten puolesta. Olen pahoillani, että olen loukannut tunteitanne, mutta en vain usko, että monet ihmiset haluavat näyttää rupikonnalta. Luulen, että ihmiset haluavat näyttää …
LINDA: Kuka kertoi sinulle niin? (Linda naureskelee) (Suom. huom. käytetty kertoa-sanan tilalla "rupikonnaa", jotka kuulostavat hyvin samanlaisilta)
ADAMUS: Luulen, että ihmiset haluavat näyttää sisäiseltä kauneudeltaan.
LINDA: Kyllä.
ADAMUS: Sisäiseltä kauneudeltaan. Sisäisessä kauneudessa on mielenkiintoinen juttu. Silloin kun säteilette sisäistä kauneuttanne, ihmiset näkevät teidät kauniina, eikä siinä ole kyse ns. siitä, mitä ulkopuolella on, tai miten meikkaatte tai pukeudutte tai millainen vartalonne on tai mistään sellaisesta. He vain näkevät teidät kauniina, koska kaikki on energiapeliä, ja he huomauttavat, miten upealta näytätte. Siis jokainen ylösnoussut mestari näyttää suurenmoiselta siksi, että hän on vain omassa olemisessaan/olemuksessaan.
Jos se käännetään, ja he tulevat takaisin Maahan ja ottavat itselleen fyysisen elämän, he luultavasti säteilisivät sisäistä kauneutta, jonka muut näkisivät ulkoisena kauneutena, koska ihmiset katsovat ulospäin. Mutta kyse ei ole oikeasti siitä, miten pitkiä he ovat tai mitä he painavat tai miten suuret tai pienet heidän silmänsä ovat tai mistään vastaavasta. Se johtuu tuosta säteilyvaikutuksesta.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: He säteilevät tätä kauneutta.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Siksi ihmiset näkevät heidät kauniina. Ja sitten kyse on katsojasta. Minkä hän näkee kauniina? Tarkoitan, että näkeekö hän rupikonnan kauniina? Useimmat ihmiset eivät näe. Ei niin, ettei se olisi, mutta useimmat ihmiset eivät näe niin. Siis ihmiset näkisivät heidät periaatteessa sellaisena, mitä kutsuttaisiin sosiaalisesti hyväksytyksi ihmisversioksi kauneudesta.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Vaikka he eivät yritä luoda sitä, niin ihmiset hahmottavat heidät, joo.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Ja joskus myös shaumbrat nyrjähtävät täysin sijoiltaan ennakkoluulojensa tai sen kanssa, että on poliittisesti tai henkisesti …
LINDA: Valitatko jotain?
ADAMUS: Kyllä, valitan. Viime kuussa. Se loukkasi tunteitani (Linda kikattaa). Itse asiassa nauroin sille paljon ja sanoin: "Siinä sitä taas ollaan." Mutta eksyn nyt aiheesta.
Siis kerroin Huuupsisille: "Kyllä. Kyllä, puhumme energiasta", ja hän sanoi: "Tiedäthän, minulla on vaikeaa oman ryhmäni kanssa", jonka kanssa hän työskentelee. Hän sanoi: "Minulla on vaikeaa heidän kanssaan, koska he melkein vaativat, että teemme sellaisia asioita, kuin kristalliterapioita ja portaalin avaamisia, ja joka kerta kun yritän saada heidät menemään sisään, se on kuin – hupsis! – siinä sitä mennään taas takaisin ulkopuolelle, uuden gurun luo, vanhoihin teksteihin" – muinaisteksteihin. Nimittäin muinaisissa teksteissä ei ollut vastausta.
LINDA: Aivan.
ADAMUS: Tarkoitan, että ne ovat muinaisia tekstejä, ja siksi ne ovat …
LINDA: Syystä.
ADAMUS: … melko uskomattomia joissain piirteissään. Mutta heillä ei silloin ollut vastausta, joka sitten yhtäkkiä katosi. Ei se mene niin. Ne olivat hyvin cooleja muinaistekstejä, ja joskus niissä sanottiin asioita tavalla, jolla ei sanota juurikaan tänä päivänä, mutta ne ovat kuitenkin muinaisia tekstejä.
Siis Huuupsis sanoi: "Yritän jatkuvasti saada ryhmäni menemään sisään, mutta he haluavat jatkuvasti mennä ulkopuolelle. Olen melkein antanut periksi heidän osaltaan. Olen melkein sanonut: "Ok, menkää ulkopuolelle. Pitäkää hauskaa. Ja kun ette löydä vastauksia sieltä ja tulette takaisin luokseni, sitten alamme mennä sisään." Ja sitten kerron heille tästä ryhmästä nimeltään Shaumbra. Kerron heille, että planeetalla on ryhmä, joka menee sisään, ja se on vaikeampi matka, mutta siellä kaikki vastaukset ovat. Ja sitten kerron heille näistä uskomattomista shaumbroista ja tietysti Adamuksen opastuksesta, ja annan sen esimerkkinä."
No, tunsin olevani kuin ylpeä isä tuossa kohtaa, koska hän kehui shaumbroja, minua ja työtämme yhdessä.
Mutta sanoin: "Kyllä. Kyllä, aiomme puhua lisää energiasta." Sen siis teemme nyt. Itse asiassa laitamme jotain musiikkia.
LINDA: Ahaa.
ADAMUS: Teemme tämän kaiken merabh-sateenvarjon alla.
LINDA: Jaa.
ADAMUS: Joo. Ja muuten, kun laitamme kaikkea valmiiksi sitä varten, hänen nimensä on oikeasti Huuupsis. En tiedä, johtuuko …
LINDA: Onko se kuin tuo mainos: "Hupsis! Siinä se on! Hupsis! Siinä se on!" (Lallattaen mainosäänellä ja elehtien)
ADAMUS: Voisimmeko saada lähikuvan tuosta, kiitos? (Linda nauraa) En tunne tuota mainosta. En katsele mainoksia, rakas Linda. Tiedän vain, että hän kirjoittaa sen H-u-u-u-p-s-i-a – Huuupsis – tällä tavalla. Ja hän pitää hauskaa sen kanssa. Kun hän kuljeskelee Ylösnousseiden mestareiden klubilla, hän törmää tahallaan tuoliin tai pudottaa lasin: "Huuupsis on täällä!" Ja me kaikki tiedämme, että hän on paikalla, koska hän tekee jotain tuollaista todella hauskaa. Kun pudottaa lasin Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ei tarvitse olla huolissaan siitä. Se siivotaan välittömästi.
LINDA: Ai. Varmaan.
ADAMUS: Siis voi olla niin monta "hupsista", kuin haluaa saada. Okei, nyt aloitetaan.
LINDA: Siis merabh tähän. Hyvä.
ADAMUS: Joo. Mutta ei "hupsis"-merabh. Ei, tämä on vähän erilainen.
LINDA: Ai, okei.
ADAMUS: Nyt vakavoidun.
(Musiikki alkaa)
LINDA: Okei.
ADAMUS: Pidän kuitenkin tarinoideni kertomisesta.
LINDA: Rakastamme tarinoitasi.
ADAMUS: Kiitos. Haluatko kuulla lisää?
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Ei, ei. Meidän täytyy …
LINDA: Myöhemmin. Myöhemmin.
ADAMUS: Menemme tähän merabhiin.
En-synkka-merabh
Siis rakkaat ystäväni, tämän päivän kokoontumisemme varsinainen pointti on saada kaikki energiat asettumaan, viihdyttää vähän, kertoa muutama tarina, ja nyt tulemme tärkeään osaan. Ja kyllä, puhumme energiasta, koska se on tärkeä asia tällä hetkellä.
Tärkeä asia on ymmärtää, että jos aiotte jäädä tälle planeetalle oivaltaneena ihmisenä, oivaltaneena mestarina, kyse on nyt energiasta. Kyse on energiasta. Ja viisaudesta – viisaudesta jonka te itse asiassa hyväksytte. Se ilahduttaa minua. Viisaus jonka te hyväksytte.
Mahdollisuudet jotka alatte löytää – nämä kaikki ovat sielun asioita, viisaus ja mahdollisuudet. Alatte oivaltaa, että teillä on monia, monia vaihtoehtoja, ja alkaa olla tavallaan hauskaa. Oivallatte, että te ette ole jumissa vain yhdessä kuviossa/mallissa, että voitte mennä mahdollisuuksiinne ja valita nyt sen, mikä saa sydämenne laulamaan.
Mutta energia tavallaan edelleen karttelee teitä, saa teidät raapimaan päätänne, ja ihmettelette: "Missä se on? Mitä sen kanssa tehdään?"
Etsitte edelleen sitä ulkopuolelta. Ja tiedän, että se on hyvin, hyvin vaikeaa. Teillä on ollut hyvin monia elämiä siinä illuusiossa, että se on ulkopuolella, ja yhtäkkiä mennessänne elämäntietä käännytte jyrkästi, käännytte jyrkästi oikealle, itse asiassa melkein 180 astetta, ja sanotte: "Voi ei. Itse asiassa kaikki on minun energiaani." Se on okei. Vaatii vähän, että sen antaa mennä perille.
Tällä hetkellä näen monien teidän todella alkavan olla, vähän kerrassaan, synkassa oman energianne kanssa.
Mitä se merkitsee: "Olla synkassa oman energiani kanssa?"
Se merkitsee ymmärtämistä – vaikka ei se olisi täydellistä ymmärtämistä, olisi edes pientä ymmärtämistä – että kaikki on sinun. Kaikki on sinun. Kaikki mitä havaitset silmilläsi ja korvillasi, fyysisillä aisteillasi, on todellisuudessa sinun.
Tiedän, että silmäsi haluavat sinun uskovan – sinä haluat silmiesi uskovan – että kaikki on ulkopuolella, mutta se on vain silmien perspektiivi. Kaikki on itse asiassa sisällä. Suljet silmäsi hetkeksi, ja kaikki on aivan siinä.
Se kaikki tulee sisältä. Mikään siitä ei tule ulkopuolelta.
Sama pätee korviisi. Lakkaat vain kuuntelemasta ulkopuolelta, ja kuuntelet sisältä hetken. Kaikki on siellä.
Ihmisperspektiivin mukaan se on ulkopuolella. Ja sitten se ei ole koskaan tyydyttävää, ei koskaan sinun.
Mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että olette ymmärtämässä, että se kaikki on sisällä, ja tulette synkkaan oman energianne kanssa. Se on energiayhteensopivuutta. Se on energiavirtaa. Se on sujuvuutta energian kanssa. Se on kuin, että kaikki on vain siinä teitä varten. Kutsun sitä "en-synkaksi". E-n-s-y-n-k-k-a, Cauldre. En-synkka.
Haluan laittaa "e-n" kaiken eteen – en-älykkyys ja en-synkka. Tiedättehän, että Steve Jobs teki sen: iPhone, iPod, iPad, iCar, iGo, mitä ikinä. Mutta omani on "en" – en-synkka, en-älykkyys. Joo, "en" on muistutus, että tämä on teidän energiaanne. Kaikki on sisällä.
En-synkkaa alkaa tapahtua, se on luonnollista harmoniaa teidän ja energianne välillä. Se on harmoniaa oivaltaen, että se vain virtaa ja se kaikki on palvelemassa teitä.
Eikä teidän tarvitse tehdä työtä sen eteen. Ette ole velkaa sille mitään. Teidän ei tarvitse edes käyttäytyä tietyllä tavalla. Kaikki on siinä. Kaikki on teidän.
En-synkkassa energianne kanssa.
Kun se alkaa tapahtua, kaikesta tulee tasaisempaa ja helpompaa. Ja sitten olette halukkaampi menemään kokemuksiin, joita olisitte muuten pitäneet liian riskialttiina.
Olette en-synkassa energianne kanssa – yhteensopivuutta, virtausta – ja sitten oivallatte, että voitte tehdä noita muita asioita. Voitte tutkia muita mahdollisuuksia. Voitte muuttaa elämäänne tai voitte laajentaa elämäänne. Voitte organisoida elämänne uudelleen. Voitte tehdä, mitä haluatte. Eikä teillä ole enää näitä "jonkin uuden kokeilemisia" ja sitten: "Hupsis, se oli katastrofi".
Nyt yhtäkkiä teillä kaikki vain virtaa, ja oivallatte, että koska tahansa voitte muuttaa myös sen, mitä teette tällä hetkellä. Sanotaanpa, että lakkaatte pitämästä joistain uusista mahdollisuuksista, ja voitte helposti muuttaa niitä. Ja se on hyvin soljuvaa, hyvin sujuvaa.
Ja alatte oivaltaa, että energia ei ole lainkaan jäykkää. Se ei ole jäsentynyttä. Se ei ole "yksikkö" tai rajoittunutta.
Kuten sanoin aiemmin, myös tiede ja matematiikka – ne ovat upeita. Ne ovat vain yksi tapa katsoa asioita. On monia, monia muunnelmia tieteellisestä menetelmästä, on monia eri versioita matematiikasta. Matemaatikko saisi kohtauksen siitä, mutta hän on edelleen tavallaan energiayhdenmukaisuudessa: "Sen täytyy olla tällä tavalla."
Teidän ei edes tarvitse tehdä työtä siihen. Näen jo sen – energiasynkan, energiaharmonian.
Jolloin te ette kamppaile, kuten teitte aiemmin.
Jolloin teillä ei ole tuota tilapäistä epätoivon tunnetta.
Nyt kyse on vain siitä, että vedetään syvään henkeä ja tunnetaan oman energianne suurenmoisuus, kun se palvelee teitä, ja tietäen, että siinä on luontaista älykkyyttä. Ei sellaista kuin ihmismielessä, mutta siinä on älykkyyttä. Tietäen, että siinä on jo viisautta.
Teidän ei edes tarvitse yrittää olla viisas. Se kaikki on tuossa virrassa, energiasynkassa.
Näen tätä nyt shaumbroilla. Kun istun Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja katson shoudia seuraavana tilannekuvanamme shaumbra-historiasta: "Mistä puhumme?", näen sen. Näin sen eilen illalla: "He alkavat päästä en-synkkaan." Vau!
Kun oivallatte edes vähän, että energia on teidän ja se on palvelemassa teitä, ja kun alatte edes vähän sallia sen ja sitten menette tuohon kokemukseen, se on merkittävää.
Se on hyvin, hyvin merkittävää, koska silloin teistä alkaa tulla rennompi siinä. Alatte olla enemmän en-synkassa oman energianne kanssa, ja sitten se voi vastata teille vielä kauniimmin.
Ja sitten olette huolissanne vähemmän ja koette enemmän, ja tämä tuo vielä lisää synkronointia, virtausta ja harmoniaa energianne kanssa.
Ja kun se tapahtuu, teistä tuntuu vielä paremmalta ja avaudutte enemmän ja kokeilette uusia asioita ja uusia kokemuksia ja uusia mahdollisuuksia, ja yhtäkkiä elämä on melko tyydyttävää.
Elämä on melko suurenmoista, ja oivallatte, että kyse oli vain pääsemisestä en-synkkaan.
Sitten alatte ajatella itseksenne: "Voi, olen todella erilainen. Olen erilainen kuin muut. En parempi tai huonompi, vain erilainen, koska he yrittävät edelleen synkronoitua, päästä massatietoisuuden marssiin. He yrittävät edelleen saada energiansa ulkopuolelta. He yrittävät edelleen lepyttää jumalia tai luonnonlakeja tai mitä ikinä ulkopuolista se onkin, päästäkseen synkkaan", ja alatte oivaltaa, miten hedelmätöntä se on, miten epätyydyttävää se on, miten ankeaa ja harmaata se on.
Sitten kasvoillenne tulee leveä hymy, vedätte kunnolla syvään henkeä ja: "Olen en-synkkassa. Minun ei tarvitse ajatella sitä, koska energiat ovat luonnostaan synkassa. Minun ei tarvitse kertoa niille, mitä tehdään, koska ne ovat luonnostaan synkassa, koska se kaikki on minun."
Ja sitten kaikkea synkronismia alkaa tapahtua, eikä se ole enää tilapäistä tai epätavallista tai odottamatonta. Se on osa jokaista päivää. Synkronismi.
Ihmisiä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tai liikenne viivästyttää teitä ja ensin kiroatte sen, mutta sitten oivallatte: "Voi, ei. Heh! Se on osa en-synkkaa. Olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan", ja saatte myöhemmin selville, että teidän piti tulla perille vähän myöhässä syystä tai toisesta. Kenties vältitte jonkin onnettomuuden. Kenties oli vain parempi tilaisuushetki toisen ihmisen kanssa. Kenties teillä oli hetki olla yksin. Sillä ei ole merkitystä, olette synkassa itsenne kanssa.
Tässä ei tarvitse tehdä mitään harjoituksia. Ei ole kotitehtäviä tai mitään muuta. Kyse on vain sen oivaltamisesta, että joo, olette synkassa, ja sitten sen tapahtuminen jatkuu.
Vedetäänpä syvään henkeä.
Se ei ole sellainen asia, joka tulee "päivänä minä hyvänsä" – näen sen tapahtuvan nyt.
Se ei ole porkkana hevosen edessä. Näen sitä tapahtuvan hyvin monilla teistä, ja sitten sen leviäminen jatkuu kaikkiin, ja en-synkasta tulee elämäntapa.
En-synkasta tulee vain luonnollista virtaustanne siitä hetkestä lähtien, kun heräätte aamulla, siihen kun menette nukkumaan illalla, ja sitten se menee myös uniinne. Olette vain synkassa oman energianne kanssa. Se on paras tanssipartneri, jonka voisitte mitenkään kuvitella – en-synkassa oleminen.
Kyllä, puhumme paljon energiasta. Näin on, koska se on hyvin tärkeää tällä hetkellä, kun jäätte tälle planeetalle – ette jatkaaksenne kamppailua, ette hakeaksenne sitä ulkopuolelta, vaan oivaltaaksenne, ettei teidän tarvitse tehdä tällä hetkellä mitään muuta, kuin vetää syvään henkeä ja hymyillä.
Luulitte, että sanoisin "sallia", eikö vain? Ei. Vetäkää vain syvään henkeä ja hymyikää.
Ja kun teette sen, voitte tuntea tuon energian, tuon synkronoinnin.
Ja tiedättekö mitä? Se on aina ollut siellä.
Mutta ette löydä sitä, kun katsotte ulkopuolelle. Kun ajattelette olevanne synkronissa sen vuoksi, miten planeetat, tähdet, tähdistöt ovat järjestyneet, tai tietyn päivän numerologian vuoksi – vaikka pidänkin siitä tosiasiasta, että tämä on 4-3-2-1-laukaisupäivä. (Suom. huom. amerikkalaisen tavan mukaan kirjoittaa päivämäärä kk-pv-v)
Oivallatte, ettei kyse ole siitä, miten hyvä tai huono olette olleet tai miten fiksu olette, miten hyvännäköinen, ei mistään sellaisesta. Oivallatte, että en-synkka on aina ollut siinä. Se vain odotti teitä.
Se odotti teidän saapuvan tähän ja nyt.
Se odotti teidän luottavan ja sallivan sen. Se on siinä.
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä. Sinä, omaan energiasynkronointiisi, energiaharmoniaasi.
(Tauko)
Kaikki on sinun energiaasi.
Kaikki on täällä palvelemassa sinua.
Ja nyt vedät vain syvään henkeä ja sallit itsesi synkronoitua sen kanssa.
En-synkassa, e-n-s-y-n-k-a-s-s-a. En-synkassa.
(Tauko)
Kun olette en-synkassa, ei ole paljon "hupsis" eikä ole paljon ns. virheitä. Ja jos onkin, ne tavallaan korjaantuvat nopeasti itsestään. Ne muuttuvat nopeasti, ja sitten oivallatte: "Se ei ollut itse asiassa lainkaan virhe. Siinä ei ollut mitään "hupsis"." Kyse oli vain en-synkasta.
Joskus tuo energianne virtaus, tuo "synkka", vie teidät paikkoihin, saa teidät asioihin, joita ihmismieli ei ehkä olisi odottanut, koska se toimii edelleen rajoittuneisuudessa eikä sillä ole todellista ymmärrystä energiasta. Mutta sitten oivallatte nopeasti, että ei ole mitään väärää käännöstä, virhettä, negatiivista, huonoa. Olette vain kirjaimellisesti en-synkassa energianne kanssa.
Siis rakas shaumbra, pyydän ennen kaikkea sinua sallimaan sen ja sitten kokemaan sen.
Koe se. Mitä se merkitsee? Mitä ikinä haluat.
En-synkassa oleminen voisi olla vain musiikin kuuntelemista.
Se voisi olla en-synkassa olemista siinä tavassa, miten lähestyt nyt itseäsi, identiteettiäsi, ajatuksiasi, miten ajattelet itsestäsi, miten on ollut tuo kriittinen ääni, tuo korjaava ääni. Sitä ei enää tarvita. Kun olet en-synkassa, et tarvitse tuota korjaavaa sisäistä ääntä.
Et myöskään tarvitse ulkopuolta asioita, jotka muuttaisivat sinua, tekisivät sinusta paremman tai erilaisen. Ei, olet en-synkassa.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tämän päivän ja energioidenne kauneuteen. Jokainen askel, jokainen askel ollen en-synkassa.
Jokainen hengenveto, jokainen ajatus.
Jokainen uusi kokemus, johon menet, ja alat oivaltaa, että se on yksi noita "voi jukra" -hetkiä. "Virtaan vain omassa energiassani. Olen en-synkassa itseni kanssa, eikä minun tarvitse edes tehdä työtä siihen."
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tänä päivänä.
Näette, että se on todella melko helppoa. Se on todella melko helppoa.
(Musiikki loppuu)
Kun päätämme tämän kauniin tilannekuvan historiasta, jota kutsumme shoudiksi, haluaisin antaa erityiskiitoksen Kamanawanahugulle ja Jubakille ja erityisesti Huuupsikselle, ylösnousseille mestareille jotka olivat täällä kanssani tänään tuomassa koomista kevennystä ja kenties jotain kiinnostavaa.
Siis tämän myötä, rakkaat shaumbrat, on aina ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa. Odotan innolla sitä, että olen teidän kanssanne jälkeen henkilökohtaisesti, mahdollisimman pian.
Tämän myötä, riippumatta siitä, miten monta "hupsista" elämässänne on, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Olen Adamus, palveluksessanne.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
SHOUD 7
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.4.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Aah! Hyvä olla täällä taas. Hyvä olla shaumbrojen kanssa. Hyvä olla täällä Konassa Shaumbra-paviljongilla. Suuri ilo olla täällä teidän kaikkien kanssa. Aah!
Meillä on melko monia asioita varastossa tälle päivälle, ja ensinnäkin, kiitos, rakas Linda. Näytät viehättävältä tänään.
LINDA: Kiitos.
ADAMUS: Kyllä. Ja te kaikki näytätte melko viehättäviltä. Tarkistan energianne, tarkistan energiatasapainonne, energiasynkronisminne, ja päivänä minä hyvänsä (huvittuneena, viitaten alussa soitetun kappaleen nimeen ja sanoihin) päästään siihen. Päästään siihen. On vähän parempi tilanne, vähän enemmän synkronissa joka kerta, kun puhumme.
Nimittäin shoud – tämä kaunis asia jonka teemme joka kuukausi nimeltään shoud – on kuin tilannekuva. Se on tilannekuva shaumbra-historiasta. Se on tilannekuva siitä, missä jokainen teistä on, enkä minä tai te suunnittele näitä pitkä aika etukäteen. Ne tapahtuvat todellakin hetkessä. Emme sano viikkoja etukäteen: "Tämän teemme shoudissa." Se tapahtuu tavallisesti edellisyönä. Joskus aamulla. Joskus melkein – esimerkiksi tänään – musiikin soidessa, koska kaikki tapahtuu nyt välittömästi hetkessä, nyt-hetkessä.
Ja sitten teemme tämän shoudin. Kuvaamme sen. Nauhoitamme sen, jotta se on myöhemmin niiden saatavilla, jotka tulevat teidän jälkeenne. Mutta se on tilannekuva koko tästä uskomattomasta matkasta, heräämisestä Oivaltamiseen, ja sitten siitä, millaista on jäädä planeetalle ruumiillistuneena mestarina.
Vedetäänpä syvään henkeä, kun menemme tähän historialliseen shoudiin, tähän tilannekuvaan shaumbra-matkasta, ja saamme sen käyntiin.
Tietoisuuden nollaaminen*
(*Suom. huom. tekstissä käytetyllä sanalla "reset" ei ole yhtä hyvää suomenkielistä käännöstä. Sillä on monia merkityksiä, mm. nollaus, palautus (alkutilaan), tyhjennys, uudelleenasetus, resetointi. Tässä yhteydessä se suomennetaan "nollaamiseksi".)
Muutama viikko sitten teimme jotain nimeltään "Tietoisuuden nollaaminen". Planeetta nollaa tällä hetkellä, tämän pitkän covid-talven, itse asiassa pitkän covid-vuoden, jälkeen. Ennenkuulumatonta aikaa, jolloin ihmiset olivat sisällä. Heillä oli aikaa pohtia. Heillä oli aikaa tarkastella kaikkea elämässään. Ja se oli turhauttavaa monille. Kyllä, on suuri hau päästä takaisin ulos, mennä taas ulkopuolelle, mutta voimat järjestivät sen kestämään pitkän, pitkän aikaa, pidempään kuin minäkään olin olettanut.
Ihmiset todellisuudessa pyysivät sitä kestämään pidempään, tavallaan massatietoisuusnäkökulmasta. Kun he menivät siihen, he oivalsivat, ettei se ollut niin paha asia, kuin he luulivat, heille henkilökohtaisesti. He oivalsivat, että se oli pohdiskelun, uudelleenorganisoinnin aikaa, aikaa arvioida elämäänsä, aikaa katsoa tulevaisuuteen, ja oli melkein vastustusta mennä taas ulkopuolelle, melkein tuota vastustusta mennä takaisin ja yhdistyä toisten kanssa. Ja kyllä, vaikka jotkut valittivat siitä ja tietysti he halusivat mennä ravintolaan ja tehdä joitain sen tyyppisiä asioita, suuri tietoisuusliike sanoi: "Jatketaanpa tätä voidaksemme todella syväsukeltaa henkilökohtaiseen itseemme."
Siis sitä on jatkunut pitkän, pitkän aikaa, ja loppujen lopuksi se synnytti tämän tietoisuuden nollaamisen (https://store.crimsoncircle.com/conscousness-reset.html) tällä planeetalla. Se tapahtui suurin piirtein aikajaksolla 14.–17.3., eikä mitään todellisuudessa tapahtunut tuolla hetkellä. Tällaiset asiat eivät tavallisesti tapahdu hetkessä. Tavallisesti se on kuin energioiden uudelleenohjaamista tietoisuuden vuoksi, ja sitten se mitä seuraa, on tärkeää.
Usein odotetaan, että jotain suurta tapahtuu juuri tuona päivänä. Mutta ei, ei. Tietoisuuden nollaamisessa yksilöissä tapahtuu miljardeja pieniä "piippauksia" – ihmetellään hetki, mitä heille juuri tapahtui. Heiltä meni ajantaju, tai he unohtivat pieneksi hetkeksi, missä he olivat. Mutta se oli tietoisuuden nollaaminen miljardeilla ihmisillä tällä planeetalla. Ja sitten tuossa nollaamisessa kaikki se laitetaan yhteen massatietoisuudessa, ja se oli valtava asia. Se oli hyvin, hyvin valtava asia, ja näette sen tuloksia tulevina aikoina.
Mutta periaatteessa ihmiset sanoivat: "Ehkä meidän pitäisi tehdä vähän eri tavalla. Ehkä meidän pitäisi päästä pois vanhoista kaavoista. Ehkä on jokin parempi tapa." Ja sitten se toi esiin suuren kysymysmerkin: "Mikä on parempi tapa? Miten lähestyn sitä, että pääsen pois vanhasta jokapäiväisestä arkielämästäni? Miten lähestyn sen ilmentämistä, mitä oikeasti haluan tehdä?" Ja vaikka miljardit ihmiset ympäri planeettaa esittivät tämän kysymyksen, monet tavallaan luiskahtivat sen jälkeen takaisin vanhoihin kaavoihinsa, vanhaan tapaansa tehdä asioita, mutta eivät unohtaakseen tuon hetken, jolloin he ajattelivat: "On pakko olla jokin erilainen tapa tehdä se." Ja he vain odottavat jotain ilmaantuvan, päivänä minä hyvänsä. Odottavat jotain ilmaantuvan, mikä saa heidät johonkin erilaiseen elämässään.
Ja oli monia, monia, jotka tekivät lupauksen itselleen, tekivät valinnan ja sanoivat: "Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla. Emme voi palata takaisin. En voi palata takaisin covidia edeltävään tapaan tehdä asioita. Olin ehdottomasti urassa. Toistin ehdottomasti vain samoja syklejä päivästä päivään, vuodesta vuoteen, odottaen mitä? Että lopulta sairastun ja kuolen? Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla."
Kaiken tämän tuloksena muodostui valtavaa painetta, ihmisten sanoessa: "Minun täytyy tehdä jotain eri tavalla elämässäni." Ja sitten on tämä valtava tyhjiö nyt, ihmisten sanoessa: "Mutta en tiedä mitä." Kuulitte noiden sanojen tulevan ulos suustani: "En tiedä mitä."
Tämä tyhjiö täyttyy lopulta. Tulee uusia mahdollisuuksia. Jotkut heiltä menevät ohi, jotkut he tajuavat. Uusia tapoja lähestyä asioita. Vain yksinkertaisia jokapäiväisiä asioita, kuin uusi tapa ajaa töihin – jos he edes menevät takaisin työpaikalle – tai erilaista virkistystoimintaa, eri kumppani, eri harrastus, eri ura. Mutta nyt muodostuu paljon painetta tietoisuuden nollaamisen tuloksena. On hyvin paljon halua, mutta hyvin vähän todellista ymmärrystä tai todellista luovuutta. Sitä tulee.
Siis tällä hetkellä muodostuu tätä jännittyneisyyttä: "On pakko olla jokin eri tapa", ja jotkut murtuvat tuosta jännittyneisyydestä. Jotkut eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään sitä. He tulevat tavallaan hulluksi. Uskaltaisin sanoa, että masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy runsaasti covidin jälkeen, koska jotkut ihmiset eivät pysty käsittelemään tätä kysymystä, jonka he esittävät itselleen: "Mitä nyt? Mitä teen eri tavalla?" ja heistä tuntuu hyvin voimattomalta. He tuntevat kyvyttömyyttä tehdä mitään. Heistä tuntuu, että he ovat niin kovasti massatietoisuustodellisuudessa ja vain omassa elämässään, etteivät he osaa tehdä mitään. Se on kamala tunne.
Se on kamala tunne, kun tietää haluavansa ulos, kun tietää, että on pakko olla jotain erilaista, kun tietää sisällään, että asioiden vanha tekotapa ei vain toimi, mutta ei tiedä, miten pääsee ulos siitä. Ei tiedä, miten mennään eteenpäin. Ei tiedä, miten muutetaan niitä rytmejä ja kaavoja, jotka ovat sanelleet oman elämän. Siis muodostuu tavallaan valtavaa painetta.
Sen lisäksi ihmiset menivät hyvin syvään sukellukseen, syvään pohdiskeluun: "Haluan jotain enemmän elämästäni" – todella tietämättä, miten se tehdään, mutta tietäen, että se on siinä. Ja tämä muodostuva paine avautuu – tai purkautuu tai miten halutaankin sanoa – ennemmin tai myöhemmin. Ja sitten on se uskomaton asia, että ihmiset eivät pidä muutoksesta, kuten tiedätte. Nyt he ovat tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, mitä he todellisuudessa itse pyysivät – muutos – ja nyt se tapahtuu heidän elämässään ja saa heidät tavallaan sekoamaan.
Te, shaumbrat, olette siinä pisteessä, että ymmärrätte, että muutos ja sen luontainen kaaos ei ole todellisuudessa lainkaan sitä. Käytte vain jotain läpi ja pääsette korkeammalle tietoisuustasolle ja loppujen lopuksi ihmiskokemuksen tyydyttävämmälle tasolle tällä planeetalla.
Siis koko tämä tietoisuuden nollaaminen on käynnissä. Ja voi, se tosiaan tapahtuu. Nimittäin se on tavallaan kuin tulivuori – niin kai sanottaisiin. Se alkaa kehkeytyä kaukana, kaukana, kaukana, kaukana pinnan alla, ja sitten se tulee lopulta ylös, ja sitä tapahtuu tällä hetkellä tietoisuuden nollaamisen osalta. Eikä tarkoitus ole pelotella maanjäristyksellä tai tulivuorenpurkauksella ketään teistä, jotka olette täällä saarella, mutta noita asioita tapahtuu.
Siis tietoisuuden nollaaminen. Onko teillä, shaumbroilla, nollaaminen? Ei kovin paljon. Olette tehneet sen kauan sitten. Teitte jonkin muutoksen tämän tietoisuuden nollaamisen aikana. Teidän ei tarvinnut nollata. Teette joitain muutoksia omaan massatietoisuusyhteyteenne ja alatte ymmärtää, ettei teidän tarvitse olla sidottu siihen. On lohduttavaa/mukavaa olla sidottuna siihen. Se on kuin iso, lämmin, pöyheä peitto. Mutta kun olette tuon peiton sisällä, oivallatte, että se on tehty hevosen jouhista, eikä se lopulta olekaan kovin mukava. Se on melko ärsyttävä. Olette tehneet muutoksia siihen, miten yhdistytte ja linkitytte massatietoisuuteen.
Olen katsellut melko tarkkaan. Useammat ja useammat teistä oivaltavat, että se on olemassa, te olitte osa sitä, se on merkittävä tekijä ja luo suuren gravitaatiovoiman ihmisille, mutta teidän ei tarvitse olla sidottu siihen nauttiaksenne todella elämästä. Itse asiassa on nautittavampaa, kun olette tietoinen siitä, mutta se ei kontrolloi teitä.
Näin tuon muutoksen, jonka hyvin monet teistä tekivät, ja se toi esiin muutamia ongelmia. Olen katsellut hyvin, hyvin tarkkaan viime aikoina. Se toi esiin muutamia ongelmia, ja yksi noista mielenkiintoisista, oudoista ongelmista on, että tavallaan te ette halua olla kovin erilainen.
Shaumbran erilaisuus
Ette halua olla kovin erilainen kuin muut. Se on osa kasvatustanne ja kulttuurianne. Se on itse asiassa osa kokemustanne Atlantiksella. Haluatte edelleen pystyä toisinaan käyttäytymään kuin muut, olemaan kuin muut. Ette halua olla niin erilainen, että olette kuin Lokki Joonatan, että olette täysin omillanne, poissa parvesta ja toiset eivät piittaa teistä tai tosinaan he jopa karkottavat teidät. Siis olette tässä kummallisessa ajassa ja edelleen tavallaan menette edestakaisin siinä, että olette täysivaltainen, sallien energian palvella ja ette kuitenkaan halua olla hylkiö.
Fakta on, että olette erilainen. Olette hyvin erilainen kuin muut ihmiset. Epäilemättä kehonne on edelleen samanlainen muotoilultaan ja rakenteeltaan, teidän yleisbiologianne, mutta sekin on muuttumassa. Olette hyvin erilainen, mitä tulee toiveisiin ja pyrkimyksiin. Olette hyvin, hyvin erilainen siinä, mikä on merkityksellistä ja tärkeää teille. Olette hyvin erilainen siinä, että te ette halua ja salli, että toiset kontrolloivat teitä. Olette melko järkähtämätön siinä. Ette aio olla jonkun sätkynukke. Olette hyvin tiukkana siitä. Se on yksi syy, miksi Crimson Circlessä ei ole sääntöjä. Ette yksinkertaisesti sallisi niitä, emmekä todellisuudessa tarvitsekaan niitä. Mutta te olette erilainen.
Kun alatte tunnistaa ja hyväksyä sen, silloin asiat tulevat helpommiksi. Tällä hetkellä on kitkaa, jota aiheutuu siitä, että te ette vielä oikein hyväksy: "Olen erilainen." En sano parempi. Jotkut teistä rinnastavat sen välittömästi siihen. En sano, että teidän pitäisi kertoa itsellenne, että olette parempi kuin muut ihmiset. Kyse ei ole siitä. Se merkitsee pelkästään, että teillä on erilainen tietoisuus. Teillä on erilainen lähestymistapa energiaan. Teillä on erilainen ymmärrys elämästä.
Ja kenties kaikkein – kaikkein – suurin ero on, että te menette sisään ja he menevät edelleen ulos. Se on suurin ero. Se erottaa teidät. Se ei ole älyllinen kapasiteettinne tai ulkonäkönne tai miten henkinen olette tai miten tietoinen olette. Se on tuo tosiasia, että te menette lopultakin sisään hakemaan sen, mitä siellä on aina ollut – jokainen vastaus, kaikki mitä tarvitsette, kaikki onnellisuutenne, kaikki rakkaus. Se kaikki on siellä, ja se erottaa teidät.
Se on hyvin tärkeä asia, ja siksi halusin aloittaa tämän shoudin sillä, että kyllä, te olette erilainen, eikä se tee teistä parempaa tai huonompaa. Mutta olette erilainen. Nimittäin ihmiskunta, kaikki yksilöt menevät hakemaan ulkopuolelta vastauksiaan. Eivät kaikki, mutta useimmat. He menevät hakemaan ulkopuolelta vastauksiaan. Te menette sisälle, he menevät ulos. He heräävät aamulla ja tyytyväisyyden tunne tulee siitä, mitä heille tapahtuu ulkopuolella tuona päivänä, kuka sanoo ystävällisen sanan, millaista liikenne on, minkä erikoistarjouksen he voivat saada kaupasta, millaisia heidän suhteensa muiden kanssa ovat, miten tylsää tai ikävystyttävää heidän työnsä on tai ei ole tuona päivänä. Nämä kaikki ovat ulkoisia asioita, ja ihmiset etsivät ulkopuolelta noita vastauksia.
He ovat tehneet sitä pitkän, pitkän aikaa. He ovat tehneet sitä aioneita, katsoneet ulospäin. On ihmisen tapa, että vastaus on tuolla ulkona. Se voisi olla jossain pyhässä kirjassa. Se voisi olla jossain gurussa. Se voisi olla myös tieteessä. Tiede on upea asia. Perimmiltään tiede auttaa teitä ymmärtämään, mitä loitte. Tuo ymmärrys, tärkeä ymmärrys tieteestä, auttaa teitä ymmärtämän yhden tavan hahmottaa, mitä loitte, teidän luomuksenne – biologia, fysiikka, matematiikka ja kaikki nämä asiat. Se on hyvä tapa, mutta se on vain yksi tapa. On kaikki nämä asiat ulkopuolella, kun yritätte perimmiltään ymmärtää itseänne, miksi olette tällä planeetalla. Mutta useimmat ihmiset eivät pohdi näitä asioita, ja ne jotka pohtivat, no, heillä on taipumusta joka tapauksessa mennä ulkopuolelle hakemaan vastauksia. Teidät tekee erilaiseksi sisälle meneminen.
Sisälle meneminen on alussa paljon vaikeampaa, kuin vastausten etsiminen ulkopuolelta, koska katsotte sisäänne – katsotte muistojanne, katsotte historiaanne – ettekä luota itseenne. Ette rakasta itseänne. Ette tunne vastausten olevan siellä, paitsi niiden jotka voitte oppia ulkopuolelta kirjoista, kursseista ja joistain elämänkokemuksista. Mutta usein katsotte sisälle ja sanotte: "Mitä? Kuka, minäkö? Jumala on sisällä? Minä olen mitä olen?"
Siis on erittäin vaikeaa katsoa sisälle. On julkisivu. On itse asiassa illuusio. Katsotte sisälle ja sanotte: "Olen vain ihminen. Elämäni varhaisvuodet eivät olleet merkittäviä. En ole kuuluisa. En ole rikas. En ole mitään noista asioista." Niinpä tämän julkisivun ollessa edelleen paikoillaan, teillä on taipumusta mennä takaisin ulkopuolelle etsimään vastauksia. Ulkopuolella on loputonta etsintää. Loputonta etsintää. Ette koskaan löydä vastauksia. Ette koskaan löydä, mitä etsitte. Löydätte kaikenlaista. Löydätte hetkellistä tyydytystä, mutta ette koskaan löydä ulkopuolelta, mitä oikeasti etsitte.
Hyvin, hyvin harvat kestävät sisälle menemisen, jatkuvan itsensä katsomisen sisältä. Hyvin, hyvin harvat pystyvät tekemään sen, ja ne jotka tekevät, ovat usein hyvin, hyvin mentaalisia siinä. He ajattelevat sitä liikaa. He prosessoivat sitä mielessä. He hakevat qualiaa, mikä merkitsee siihen liittyviä kokemuksia ja tapahtumia, joita heillä on ollut aiemmin. He ajattelevat sitä liikaa. Se menee heillä tunteisiin. He turhautuvat itseensä. He menevät sisään, ja tässä illuusiossa, tässä alkujulkisivussa, ei ole mitään, paitsi usein katastrofi. Sitten he kaikki alkavat prosessoida, katsoa sisälle huonoa lapsuuttaan, huonoja suhteitaan tai tiettyjen taitojen tai kykyjen puutetta. He prosessoivat paljon, ja yleensä silloin kun he menevät, sanotaan vaikka terapeutille tai hakemaan apua, se saa – eivät kaikki terapeutit, mutta useimmat – heidät keskittymään vielä enemmän siihen, mikä ei ole sisällä. Epäonnistumisiin, virheisiin omalla matkallaan. Ja mitä he sitten tekevät? He päätyvät etsimään vastauksia ulkopuoleltaan.
Ulkopuoli on kaunis. Ulkopuoli antaa teille tietyn enkelin perspektiivin itsestänne. Mutta loppujen lopuksi vastaus ei ole siellä, ja sen vuoksi te olette erilaisia. Menette sisälle. Se on rankka matka. Se on todella rankka matka, ja on tärkeä asia muistaa, että vastaukset ovat tietysti siellä. Vastaukset ovat ehdottomasti siellä.
On tärkeää muistaa myös, että historia, teidän historianne jonka mieli muistaa, ei ole oikeasti, mitä tapahtui. Olen sanonut tämän monta, monta kertaa. Se ei oikeasti ole, mitä tapahtui. Mutta on helppoa jäädä kiinni tuolle tasolle, kun menee sisälle, ja sitten tulla sen huijaamaksi ja olla menemättä syvemmälle sanoen: "Se on vain osa tarinaa, mutta siinä on muutakin. Sukellan syvemmälle ja löydän sen."
Olette erilainen, koska menette sisälle, koska olette valinneet tuon hyvin, hyvin ainutlaatuisen polun, yksinäisen polun joskus, mutta loppujen lopuksi kaikkein suurenmoisimman polun. Sitten pääsette usein siihen kohtaan, kun menette syvälle sisään – syvälle, syvälle, syvälle – jolloin haluatte juosta toiseen suuntaan, palata takaisin, mennä taas ulkopuolelle. Menette syvälle sisään ja mitä lopulta kohtaatte? Lohikäärmeen. Lohikäärmeen. Menette syvälle, syvälle sisälle, ja sitten lohikääre tulee raatelemaan teidät. Nyt olette varma, että teidän olisi pitänyt mennä ulkopuolelle etsimään vastauksia, mutta se on liian myöhäistä nyt. Olette menneet liian pitkälle, ja loppujen lopuksi alatte ymmärtää, että lohikäärme on näyttämässä teille viimeiset illuusiot, viimeiset syyllisyydet ja häpeät, ja sitä varten se on siinä – kaivamassa syvältä ennen menemistä Oivaltamiseen.
Mutta tärkeä asia on, että onnistuitte pääsemään sisälle. Siellä kaikki on. Siellä energia on. Siellä tietoisuus, vastaukset, yltäkylläisyys, ilo, onnellisuus, rauha on. Kaikki mitä olette etsineet, on siellä. Kaikki todellakin on siellä.
Mutta tärkeä kohta tässä on, että se tekee teistä erilaisen, ja te olette erilainen. On hyvä aika tunnustaa se, tuomitsematta. Nimittäin tuomitsemisen ja havaitsemisen välillä on suuri ero. Ne kuulostavat tavallaan läheisiltä, samanlaisilta, mutta tuomitseminen laittaa tavallaan negatiivisen kierteen asioihin. Siinä on ennakkoasenne. Siinä on melkein negatiivisuutta. Mutta havainto sanoo: "Olen erilainen. Se ei tee minusta parempaa tai huonompaa. Olen vain erilainen, ja olen erilainen, koska olen lähtenyt omalle polulleni. En lauman polulle, en sille polulle, jolle auktoriteetit haluaisivat minun lähtevän, vaan olen lähtenyt omalle polulleni, sisälle."
Se tekee teistä hyvin, hyvin erilaisen. Voi nähdä, kun katson teitä energiasilmin, en fyysisin silmin, että olette yksi niistä, jotka ovat valinneet oman tiensä, oman polkunsa. Siinä ei ole ulkopuolelle menemisen, massatietoisuudessa pysymisen "ammuu-tekijää". Lauman ammuuta. Nyt tuon ammuun sijasta olet sinä. Olet sinä. Se tekee teistä erilaisen, ja on todella aika tunnustaa se, ennen kuin menemme yhtään pidemmälle siinä, mitä teemme. On aika tunnustaa, että olette erilainen.
Superaistivuus
Ollessanne tuolla tavalla erilainen, mennessänne sisään, olette kehittäneet myös melko ainutlaatuisia ominaisuuksia ja piirteitä, ja yksi tärkein niistä joka tulee todella esiin nyt, on, että teistä tulee aina vain tietoisempi siitä, että olette superaistiva. Superaistiva, superherkkä.
Kyllä, siihen voi liittyä suurempaa intuitiivisuutta, sitä on suuremmassa määrin, mutta teistä tulee vain herkempi ja aistivampi kaikessa. Vaikeana puolena on, että teistä tulee herkempi ihmisille, massatietoisuudelle, töykeälle käyttäytymiselle. Teistä tulee herkempi ajan harmillisuudelle. Teistä tulee herkempi ruoka-aineille ja allergioille. Teistä tulee herkempi fyysisessä kehossanne, ja olette herkempi myös mielenne ajatuksissa sille, mikä on ärsyttävää, mitä ette voi enää sietää. Siis saatatte ajatella itseksenne, että jokainen pikku oikku, jokainen pieni omituisuus alkaa tulla nyt esiin – miksi niin on? Miksi ette yhtäkkiä voi sietää kovia moottoriääniä? Miksi ette pidä enää muiden ihmisten hiuksista? (Adamus naureskelee) Joo, jollain teistä on sitä. Miksi olette niin superherkkä? Ja on tuo tunne, että kenties teette jotain väärin, mutta te ette tee. Tämä on vain tavallaan superherkkyyden sivuvaikutus.
Positiivisempana puolena, teistä on tulossa tietoisempi kaikesta, kauneudesta kaikessa. Teistä on tulossa tietoisempi virtauksista ja kuvioista, joista useimmilla ihmisillä ei olisi aavistustakaan. On luonnon virtaus ja kuvio. Musiikissa on virtauksia ja kuvioita, jotka eivät ole siinä musiikissa, jonka korvanne voivat kuulla. On virtaus. Siinä on rytmi, mitä teemme täällä shoudissa, ja alatte yhdistyä siihen. Ette välttämättä tiedä, miten sitä kutsuttaisiin. Ette tiedä, mitä se on, mutta olette tietoinen, että asioiden tapahtumisessa on tavallaan virtaus, rytmi, koska olette superaistiva.
Teistä tulee tarkemmin tietoinen energiasta. Perimmiltään se on teidän energiaanne. Olette tietoisempi sen läsnäolosta, ettei se ole tuolla jossain, että se on aivan tässä. Teistä tulee tietoisempi sellaisista asioista, kuin lintujen sirkuttaminen, koirien haukkuminen, ilma ja tuulenvireen puhaltaminen kasvoillenne. Nämä ovat kaikki erinomaisia merkkejä siitä, että teistä on tulossa superaistiva, ja alkuun se on tavallaan rankkaa, koska haluatte estää ärsyttävät asiat. Mutta loppujen lopuksi opitte sallimaan. Opitte integroimaan myös nämä asiat, jotka ovat teistä ärsyttäviä ja häiritseviä.
Siis pointtina on vetää syvään henkeä ja sallia. Sallia. Älkää jääkö kiinni siihen.
Superaistivuus merkitsee, että periaatteessa tarvitsette enemmän aikaa itsellenne, ja jos nyt ette ota sitä, jos vain ajattelette sitä, on aika todella tehdä se. On aika olla itseksenne luonnossa, kuten aina ehdotan, tai uida, olla meressä tai järvessä. Tällä on taipumusta tavallaan sallia kaiken tasapainottua ja integroitua, ja kun teistä tulee aina vain superherkempi asioille, se sallii tuon sopeutumisen tapahtua.
Tämä ei merkitse, että se turruttaa sen. Olette edelleen todella superherkkä, mutta se ei välttämättä vaivaa teitä. Tiedätte, että se on vain rytmejä ja kuvioita. Se on vain energiavirtaa.
Ja kyllä, olette tulossa paljon enemmän – miten sen sanoisin – omaan tietämiseenne, intuitioonne. Tiedätte vain asioita jo, ennen kuin ne tapahtuvat. Enkä halua meidän nyt aloittavan puhetta olemisesta selvänäkijä tai meedio tai mitään sellaista. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole tulevaisuuden ennustamisesta, koska tulevaisuutta on erittäin vaikea ennustaa, edes ylösnousseen mestarin. En osunut aivan oikeaan covidin osalta. Luulin, että se olisi ohi jo vuoden loppuun mennessä. Mutta ihmisillä on vaihtoehtoja, ja itsekseen ollessaan he päättivät pidentää sitä, jotta he voisivat mennä todella syvälle.
Cauldre väittää, että se on minulta vain tekosyy. Se on havainto. Havaitsen myös, ettei hänen luultavasti pitäisi keskeyttää minua, kun olen juuri puhumassa tuollaista todella hyvää informaatiota (Adamus naureskelee). Ei vaan, meillä on todella hyvä suhde. Hän on superaistiva.
Siis ei sekoiteta sitä selvänäköisyyteen. Siinä ei ole kyse tulevaisuuden näkemisestä, koska tulevaisuuteen katsominen on kuin ulkopuolelle menemistä. Se on kuin ulkopuolelle menemistä, koska periaatteessa ei ole tulevaisuuteen näkemistä – kaikki tapahtuu nyt. Nyt on sisällänne, siis jos yritätte nähdä tulevaisuuteen, menette taas kerran etsimään ulkopuolelta vastauksia, eikä niitä ole siellä. On aina silloin tällöin se illuusio, että niitä on vähän siellä, mutta oikeasti ne eivät ole siellä.
Teistä on tulossa hyvin superaistiva, tietämisen kera, ja yksi havaitsemani asia on, että toimitte tuon tietämisen mukaan. Ennen analysoitte sitä. Ajattelitte sitä ja tavallisesti tukahdutitte sen. Nyt toimitte sen mukaan. Se on kuin ison riskin ottamista, mutta todellisuudessa se ei ole lainkaan riski.
Alatte oppia luottamaan siihen. Tunnette tuon kuvion, tuon tietämisen värähtelyn, vaikka siinä ei olisi tolkkua mielelle, vaikka mieli sanoisi: "Älä tee sitä. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa. Meillä ei ole tarpeeksi informaatiota" tai "Teit sen aiemmin, ja se meni pieleen." Opitte, että tuossa värähtelyssä on jotain. Sitä on erittäin vaikea kuvata, mutta tietämisenne tavallaan ottaa teidät kultaiseen syleilyynsä ja sitten sanotte: "Aion tehdä sen. Toimin tietämiseni mukaan", ja se on todellisuudessa teidän energianne älykkyyttä. Sitä se on.
Tullessanne superaistivaksi, superherkäksi, olette myös tietoinen omista rytmeistänne ja kuvioistanne. Sen sijaan, että alkaisitte kysellä asioita, kuten esimerkiksi terveydestänne: "Olenko terve? Onko kaikki ok? Hajoaako kehoni? Onko minulla syöpä, josta en tiedä vielä?" siinä superherkkyydessä johon olette tulossa, opitte kuuntelemaan kehoanne. Opitte, että sillä on omat kuvionsa, ja se kertoo teille. Se kertoo teille, että se on poissa tasapainosta. Teidän ei tarvitse olla huolissanne tai stressata siitä. Se vaatii ns. valtavan määrän energiaa. Se on synkkää ja sameaa energiaa, kun menette tuota reittiä.
Mutta nyt on paljon enemmän "juuri nyt, hetkessä, kehonne harmonian kuuntelemista". Ja kun teette sen, kun kuuntelette biologisen kehonne värähtelyä, teidän ei tarvitse olla huolissanne: "Olenko sairas? Sairastunko huomenna? Tapahtuuko jotain odottamatonta? Saanko covidin?" Muuten, shaumbroilla on ollut ilmiömäisen vähän tätä koronavirusta, ilmiömäisen vähän.
Siis kuuntelette kehoa, ja nyt olette harmoniassa sen kanssa, joten kaikkien näiden huoliviestien ja -energioiden lähettämisen sijasta, mikä sitten aiheuttaa tuota huolta, tapahtuu paljon puhtaampaa kehovirtausta, ja se tekee tietä valokeholle. Pidän enemmän "vapaasta energiakehosta". Se tekee tilaa sen tulemiselle.
Yksi tärkeä asia vapaasta energiakehosta on, että te, ihminen, ette tee sitä. Olette yrittäneet. Olette katsoneet ulkopuolelle. Tiedän sen. Jotkut teistä ovat huijanneet, ja olette katsoneet ulkopuolelle ja kenties käyneet kursseja tai lukeneet kirjoja tai jotain vastaavaa, mutta ihminen ei tee vapaata energiakehoa. Tarkoitan, ettei se ole teidän tehtävänne. Teidän tehtävänne on kokea se sitten, kun se tulee.
Vapaa energiakeho tulee luonnollisena tuloksena omasta tietoisuudestanne, omasta sallimisestanne, omasta halukkuudestanne tulla Oivaltamiseen ja jäädä planeetalle ihmisenä. Silloin vapaa energiakeho tulee luonnostaan. Se ei tule siksi, että anotte sitä. Se ei tule siksi, että haukutte täysikuun aikaan tai teistä on tullut vegaani tai jotain sellaista. Millään siitä ei ole vaikutusta. Se on – taas kerran – menemistä ulkopuolelle. Se on – taas kerran – ajattelemista, että ihmisen täytyy manipuloida tilannetta, eikä sen tarvitse.
Sinun tehtäväsi, rakas ihminen, on kokea se – on kyse sitten valaistumisesta tai vapaasta energiakehosta, mistä tahansa. Sinun ei tarvitse saada sitä tapahtumaan.
Kyse on tavallaan siitä, että teette alun perin tuon valinnan, mutta hyvin laajan valinnan. Laajan valinnan mennä seuraavalle tasollenne. Ei kaikkia pieniä yksityiskohtia, koska ette tiedä niitä eivätkä ne ole tärkeitä. Teitte ison valinnan erilaisesta elämästä, oman nollaamisenne, monta, monta vuotta sitten – itse asiassa monta elämää sitten. Nyt tehtävänne on kokea se. Älkää yrittäkö tehdä sitä. Ette voi tehdä vapaata energiakehoa, koska silloin siitä tulee vain mentaalinen versio biologisesta kehosta. Toisin sanoen, mieli huijaa teitä. Mieli haluaa mukautua, ja mieli huijaa teitä sanoen: "Voi kyllä, sinulla on vapaa energiakehosi tai valokehosi nyt." Ja te ette voi tehdä tai halua tehdä sitä, te ette halua tuota vastuuta. Ei. Nyt on kyse vain sen kokemisesta, millaista on olla ja-kehossa, olla biologinen keho ja samaan aikaan kokea vapaan energiakehonne integroituminen.
Tämä kaikki tulee tuloksena tuosta syväsukelluksesta sisälle. Tästä syystä näitä asioita tapahtuu, mutta teidän ei tarvitse kartoittaa niitä. Teidän ei tarvitse suunnitella niitä. Teidän ei tarvitse rakentaa niitä. Teidän tehtävänne on vain kokea ne. Se on iso juttu. On kyse sitten valaistumisestanne, vapaasta energiakehostanne, yltäkylläisyydestänne tai mistään näistä asioista, teidän ei tarvitse lainkaan tehdä töitä niihin. Tuo älykkyys on teidän energiassanne. Teidän tehtävänne on kokea se. Se on siinä. Teidän tehtävänne on ensin sallia ja sitten kokea.
Se on tärkein asia, jonka voitte tehdä itsenne hyväksi nyt, kun jatkatte sisäistä matkaa: sallia se – sallia vapaa energia, sallia yltäkylläisyys, sallia Oivaltaminen – ja sitten kokea se. Voitaisiin sanoa, että sielu huutaa teille: "Hei, koe se vain. Koe se vain. Lakkaa ajattelemasta sitä. Lakkaa suunnittelemasta sitä. Lakkaa olemasta huolissasi siitä. Hitto soikoon, koe se vain." Silloin olette todella samassa tahdissa energianne kanssa.
Ja tiedän, että ihminen joskus tavallaan sanoo: "No, olenko nyt vain sätkynukke?" Et lainkaan. Sinulla on lahja, ja tuo lahja on olla "minä olen" -olemuksen, sielun, ihmisosa. Se on tuo näytös, se on tuo rooli, jota esität tällä hetkellä, ja ihminen on sielun kokemusosa.
Kyllä, olette myös sielu, mutta sielu ei ajattele kuin hemmetin ihminen. Sielu ei käyttäydy kuin ihminen. Sielu ei ole huolissaan tulevaisuudesta. Sielu ei ole huolissaan energiasta. Siis tavallaan, olette nyt ihminen kokemassa, ja tuon kokemusosan kautta tullaan sitten siihen uudelleenoivallukseen, että olette myös sielu. Olette energia, olette viisaus, olette mahdollisuudet, ja olette samanaikaisesti ihminen, joka kokee sitä tällä planeetalla.
Tämä on iso asia siinä, mistä puhumme tänään, mihin menemme tämän kanssa: teidän tehtävänne on kaksi perusasiaa. Sallikaa, eli avatkaa ovi. Avatkaa ovi kaikelle, mitä olette, ja sitten kokekaa se. Ei se ole kovin vaikeaa. No, tiedän, että se on vaikeaa joinain päivinä, mutta tämä käsite, tämä asia yleisesti – avatkaa ovi ja sallikaa – on numero yksi. Numero kaksi: kokekaa se. Älkää vain istuko piilossa siltä. Menkää kokemaan se. Olkaa siinä. Silloin kuulette sielunne nauravan, riemuitsevan ja taputtavan, ja nyt asiat ovat takaisin synkassa, takaisin synkassa.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Rakas Linda, tiedät, miten paljon kaipaan yleisöä. Tarkoitan, että rakastan sinua kovasti ja edustat kaikkia shaumbroja, mutta milloin pääsemme takaisin yhteen yleisön kanssa?
LINDA: Pian. Pian.
ADAMUS: Haluan kuljeskella ympäriinsä nyt, mennä käytäviä ylös ja alas – hei, Belle (kulkien Bellen ohi). Haluan mennä käytäviä ylös ja alas – Belle on täällä, tavallaan piilossa – ja puhua shaumbrojen kanssa, läpsiä heitä päähän ja …
LINDA: Heti kun se on laillista.
ADAMUS: No, se on laillista nyt. Tehdään se!
LINDA: Älä luota liikaa tuuriisi (he naureskelevat).
ADAMUS: Kaipaan todellakin sitä.
LINDA: Me kaikki kaipaamme.
ADAMUS: Ja olen saanut shaumbra-annokseni, vähän sitä, joissain viimeaikaisissa kokoontumisissa, ja voit nähdä, miten onnellinen olen.
LINDA: Kyllä, kyllä.
ADAMUS: Minusta tulee hyvin eloisa.
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Se on hauskaa!
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Ja voin laskea leikkiä jonkun kanssa.
LINDA: Kyllä!
ADAMUS: Joskus olen huolissani siitä, vitsailenko liikaa (taputtaen Lindaa olkapäälle), saattaisin ylivitsailla ja …
LINDA: Olet ok, koska olen tässä ja rakastan kaikkia shaumbroja ja tiedän, että on minun tehtäväni antaa sinun käyttäytyä huonosti.
ADAMUS: Okei. No, odotan innolla pääsemistä takaisin shaumbrojen luo.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Takaisin luoksenne henkilökohtaisesti.
Missä olimmekaan? Puhuin kokemisesta.
Miten upean tehtävän annoitkaan ihmiselle. Puhun tässä sielulle. Sanoit: "Hei, ihminen – minä, mutta joka käyttäytyy kuin ihminen – sinun täytyy vain mennä kokemaan. Me hoidamme viisausosan. Me hoidamme energiajutun. Sinun ei tarvitse koskaan olla huolissasi energiasta. Me hoidamme kaiken sen. Mene vain kokemaan, millaista se on." On tavallaan kaunis vapaus olla vain kokemassa. Etkö sanoisi niin?
LINDA: Ehdottomasti.
ADAMUS: Joo. Sanoisitko, jos olisit eri mieltä?
LINDA: Kyllä, sanoisin.
ADAMUS: Sanoisit. Mitä sanoisit?
LINDA: Sanoisin: "En välitä sinun perspektiivistäsi." (Adamus nauraa)
ADAMUS: Ja sitten sanoisin: "Okei, kerro sitten perspektiivisi." Ja sinä sanoisit?
LINDA: Minulla ei ole perspektiiviä kerrottavana, koska en …
ADAMUS: Jos olisit shaumbra ja minä sanoisin: "Okei, mikä on sinun perspektiivisi?"
LINDA: Sanoisin: "Anna minun tuntea sitä."
ADAMUS: Miten olisi: "En tiedä"?
LINDA: En sanoisi niin! Olen viisaampi!
ADAMUS: Et sinä! Puhun nyt shaumbroista. Et sinä, vaan shaumbrat yleensä.
LINDA: Enkö minä ole shaumbra?
ADAMUS: Okei. Mennäänpä sitten keskustelumme seuraavaan osaan.
LINDA: Okei, okei. Meidän tarvitsi olla … Se oli hölmöilyä …
ADAMUS: Se oli häiriötekijä.
LINDA: Ai.
ADAMUS: Se oli tahallinen häiriötekijä, joka oli suunniteltu vain siihen, että kaikki saatiin ajan tasalle ja annettiin kaikkien shaumbrojen siellä – voin nähdä heidät (tullen lähelle katsomaan kameraan), annettiin kaikkien shaumbrojen siellä (Adamus naureskelee). Voi, hyvä, hyvä. Annettiin heidän tuntea sitä hetki …
LINDA: Se on totta.
ADAMUS: "Ai! Juuri niin! Luulin, että minun täytyi pyörittää koko tätä juttua." Ei, ei, ei. Teidän tehtävänne on vain kokea se. Siinä kaikki. Miten upeaa se on? Ja sitten kun teette sen ja annatte viisauden tulla sisään, tiedätte oikeaan aikaan, mitä pitää tehdä, eikä teidän tarvitse olla huolissanne kokemusvirheiden tekemisestä, ja sitten energia on siinä. Se on näin yksinkertaista. Se on todella hyvin yksinkertaista, paitsi huonoina päivinänne (Linda tuhahtaa).
Muiden ylösnousseiden mestareiden tapaaminen
Olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla eilen illalla. Valmistelin muistiinpanojani kokoontumistamme varten, ja kuten sanoin aiemmin, mitään tästä ei valmistella viikkoja tai vuosia tai elämiä etukäteen. Tämä kaikki tapahtuu hyvin paljon nyt-hetkessä.
Tunsin shaumbroja, kaikkien shaumbrojen mahdollisuuksia ja missä olimme siinä työssä, jota teemme yhdessä, ja tavallaan fokusoiduin siihen, mitä asioita oli tärkeä tuoda esiin tänään.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Ja yksi niistä asioista oli, että te olette todella erilaisia. Minäpä sanon sen: "Olette hyvin erilaisia" (kohteliaasti), ei "Olette hyvin erilaisia" (kriittisesti), mutta te olette oikeasti erilaisia. Ja te olette. Tunnustakaa se. Olkaa ylpeä siitä. Olkaa kiinnostunut siitä. Olette sisäänkatsojia – sisäänkatsojia – ette uloskatsojia. Osaatko sanoa sen nopeasti kolme kertaa?
LINDA: Sisäänkatsoja! Sisäänkatsoja! Sisäänkatsoja! (Sanat puuroutuvat melkein yhteen)
ADAMUS: Mitä?! En ole varma, miksi hän kutsui minua (he naureskelevat). Kyllä, olette sisäänpäin katsojia tai sisäänkatsojia, ja taaskin meillä täytyi olla tässä hetken häiriötekijä. Olette sisäänkatsojia, ja se erottaa teidät, tekee teistä hyvin erilaisen.
Siis tarkastelin, mistä puhumme tänään, ja toinen ylösnoussut mestari tuli juttelemaan. En tiedä, mikä siinä on, kun minulla on taipumusta aina tavallaan saada yleisöä ympärilleni. Ja yritin saada hiljaisen hetken suunnitellakseni, mitä teemme, ja sitten tämä toinen ylösnoussut mestari tuli. Hänen nimensä oli Kamanawanahugu (nainen).
LINDA: Hah-hah-haa! (Linda purskahtaa nauruun)
ADAMUS: (katsoen ihmeissään Lindaa) Hän oli havaijilainen viime elämässään (Linda jatkaa nauramista). Kamanawanahugu, ok? Hyvin mukava, kaunis ylösnoussut mestari, ja hänellä on sisar. Tiedätkö, mikä hänen sisarensa nimi oli? Tämä ei ole ylösnoussut mestari. Hän käy läpi joitain juttuja maan päällä. Kamanawanalayu.
Joka tapauksessa, Kamanawanahugu tuli luokseni ja sanoi: "Kerropa, mistä aiot puhua shaumbroille?" Tunnen tuon pelin, koska tiedän, että he haluavat – monet heistä työskentelevät ihmisten kanssa – sisäpiirin vinkin, etulyöntiaseman ryhmilleen, he tavallaan …
LINDA: Ai, he kalastelevat.
ADAMUS: Tai he kalastelevat materiaalejamme.
LINDA: Ai, mielenkiintoista.
ADAMUS: Ja sanoin: "No, puhumme syvällisesti energiasta."Ja hän sanoi: "Ai jaa, okei", ja hän oli tavallaan pettynyt.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Joo. Ja sitten mukaan keskusteluun tulee Jubak (mies). Hänellä oli elämä maan päällä kauan sitten. Siitä on jo tovi.
LINDA: Jubaker?
ADAMUS: Jubak. Jubak.
LINDA: Kuin Chewbacca?
ADAMUS: Älä tee pilkkaa. Hän kostaa ihmisille (Linda naureskelee). Minä en kosta, mutta hän kostaa. Siis hän tuli mukaan ja sanoi: "Ai jaa, ai jaa. Energiasta. Siinä sitä taas ollaan, puhut aina energiasta. Nimittäin tavallaan kuuntelen aina silloin tällöin ja se on aina vain: "Energia tätä, ja energia tuota", ja aiot puhua energiasta taas."
Ja sitten taas yksi ylösnoussut mestari tuli mukaan, hänen nimensä on Huuupsis (nainen). Se on tosiaan hänen nimensä Ylösnousseiden mestareiden klubilla – Huuupsis. Luulen niin olevan, koska viime elämässään hän kävi läpi kaikenlaisia kokemuksia ja asioita, jotka eivät koskaan näyttäneet menevän oikein hänen ihmisperspektiivinsä mukaan, ja hän sanoi aina: "Hupsis!" kuin hän olisi tehnyt virheen. Mutta sitten kun hän lopulta sai Oivaltamisensa ja tuli Ylösnousseiden mestareiden klubiin, hän oivalsi, että kaikki "hupsis" oli itse asiassa "ylöspäin" (suom. huom. hyvin samankuuloiset sanat). Todellisuudessa hän oppi niin paljon siitä, mitä hän piti ihmismielessään virheinä, etteivät ne olleet oikeasti "hupsis".
LINDA: Ne olivat "ylös hupsis".
ADAMUS: Ne olivat "ylös(päin)". Ne olivat "ylös(päin)".
LINDA: Ylös hupsis.
ADAMUS: Hupsis ylös.
LINDA: Hupsis ylös.
(Suom. huom. em. keskustelu sanailua, joka ei käänny hyvin suomeksi)
ADAMUS: Joo. Ja olen aina rakastanut hänen hurmaavaa persoonallisuuttaan, mutta hän oivalsi, että hän haaskasi koko elämänsä ajatellen, että hän teki virheitä, ja viimeinen virhe jonka hän oivalsi tehneensä, oli, ettei hän tehnyt mitään virheitä. Se oli iso "hupsis!" (Linda naureskelee), joka toi hänet Oivaltamiseen, ja sitten hän tuli Ylösnousseiden mestareiden klubiin (Linda jatkaa kikatusta). Tositarina. En liioittele pätkääkään (he kumpikin naureskelevat).
LINDA: Oliko hän söpö?
ADAMUS: Oliko hän vai onko hän?
LINDA: Onko hän?
ADAMUS: No, kaikki ylösnousseet mestarit ovat sanoinkuvaamattoman upeita.
LINDA: Ai, hyvä tietää.
ADAMUS: Ja tiedän, että ihmisillä on joskus vaikeaa tuon asian kanssa. Nimittäin puhutaan siitä, että on upea tai kaunis tai mitä tahansa, ja sitten kaikki loukkaantuvat, koska meillä pitäisi olla sellainen sosiaalinen, tekoyhteisöllinen, harmaa ja tylsä ulkonäkö tai muuten on joko perverssi tai poliittisesti epäkorrekti. Mutta jos menisin kenen tahansa ihmisen luo, olisin rehellinen ja sanoisin: "Miltä haluaisit näyttää seuraavassa elämässä?" en usko, että vastaus olisi "kuin rupikonna". Olen pahoillani kaikkien teidän rupikonnaihmisten puolesta. Olen pahoillani, että olen loukannut tunteitanne, mutta en vain usko, että monet ihmiset haluavat näyttää rupikonnalta. Luulen, että ihmiset haluavat näyttää …
LINDA: Kuka kertoi sinulle niin? (Linda naureskelee) (Suom. huom. käytetty kertoa-sanan tilalla "rupikonnaa", jotka kuulostavat hyvin samanlaisilta)
ADAMUS: Luulen, että ihmiset haluavat näyttää sisäiseltä kauneudeltaan.
LINDA: Kyllä.
ADAMUS: Sisäiseltä kauneudeltaan. Sisäisessä kauneudessa on mielenkiintoinen juttu. Silloin kun säteilette sisäistä kauneuttanne, ihmiset näkevät teidät kauniina, eikä siinä ole kyse ns. siitä, mitä ulkopuolella on, tai miten meikkaatte tai pukeudutte tai millainen vartalonne on tai mistään sellaisesta. He vain näkevät teidät kauniina, koska kaikki on energiapeliä, ja he huomauttavat, miten upealta näytätte. Siis jokainen ylösnoussut mestari näyttää suurenmoiselta siksi, että hän on vain omassa olemisessaan/olemuksessaan.
Jos se käännetään, ja he tulevat takaisin Maahan ja ottavat itselleen fyysisen elämän, he luultavasti säteilisivät sisäistä kauneutta, jonka muut näkisivät ulkoisena kauneutena, koska ihmiset katsovat ulospäin. Mutta kyse ei ole oikeasti siitä, miten pitkiä he ovat tai mitä he painavat tai miten suuret tai pienet heidän silmänsä ovat tai mistään vastaavasta. Se johtuu tuosta säteilyvaikutuksesta.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: He säteilevät tätä kauneutta.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Siksi ihmiset näkevät heidät kauniina. Ja sitten kyse on katsojasta. Minkä hän näkee kauniina? Tarkoitan, että näkeekö hän rupikonnan kauniina? Useimmat ihmiset eivät näe. Ei niin, ettei se olisi, mutta useimmat ihmiset eivät näe niin. Siis ihmiset näkisivät heidät periaatteessa sellaisena, mitä kutsuttaisiin sosiaalisesti hyväksytyksi ihmisversioksi kauneudesta.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Vaikka he eivät yritä luoda sitä, niin ihmiset hahmottavat heidät, joo.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Ja joskus myös shaumbrat nyrjähtävät täysin sijoiltaan ennakkoluulojensa tai sen kanssa, että on poliittisesti tai henkisesti …
LINDA: Valitatko jotain?
ADAMUS: Kyllä, valitan. Viime kuussa. Se loukkasi tunteitani (Linda kikattaa). Itse asiassa nauroin sille paljon ja sanoin: "Siinä sitä taas ollaan." Mutta eksyn nyt aiheesta.
Siis kerroin Huuupsisille: "Kyllä. Kyllä, puhumme energiasta", ja hän sanoi: "Tiedäthän, minulla on vaikeaa oman ryhmäni kanssa", jonka kanssa hän työskentelee. Hän sanoi: "Minulla on vaikeaa heidän kanssaan, koska he melkein vaativat, että teemme sellaisia asioita, kuin kristalliterapioita ja portaalin avaamisia, ja joka kerta kun yritän saada heidät menemään sisään, se on kuin – hupsis! – siinä sitä mennään taas takaisin ulkopuolelle, uuden gurun luo, vanhoihin teksteihin" – muinaisteksteihin. Nimittäin muinaisissa teksteissä ei ollut vastausta.
LINDA: Aivan.
ADAMUS: Tarkoitan, että ne ovat muinaisia tekstejä, ja siksi ne ovat …
LINDA: Syystä.
ADAMUS: … melko uskomattomia joissain piirteissään. Mutta heillä ei silloin ollut vastausta, joka sitten yhtäkkiä katosi. Ei se mene niin. Ne olivat hyvin cooleja muinaistekstejä, ja joskus niissä sanottiin asioita tavalla, jolla ei sanota juurikaan tänä päivänä, mutta ne ovat kuitenkin muinaisia tekstejä.
Siis Huuupsis sanoi: "Yritän jatkuvasti saada ryhmäni menemään sisään, mutta he haluavat jatkuvasti mennä ulkopuolelle. Olen melkein antanut periksi heidän osaltaan. Olen melkein sanonut: "Ok, menkää ulkopuolelle. Pitäkää hauskaa. Ja kun ette löydä vastauksia sieltä ja tulette takaisin luokseni, sitten alamme mennä sisään." Ja sitten kerron heille tästä ryhmästä nimeltään Shaumbra. Kerron heille, että planeetalla on ryhmä, joka menee sisään, ja se on vaikeampi matka, mutta siellä kaikki vastaukset ovat. Ja sitten kerron heille näistä uskomattomista shaumbroista ja tietysti Adamuksen opastuksesta, ja annan sen esimerkkinä."
No, tunsin olevani kuin ylpeä isä tuossa kohtaa, koska hän kehui shaumbroja, minua ja työtämme yhdessä.
Mutta sanoin: "Kyllä. Kyllä, aiomme puhua lisää energiasta." Sen siis teemme nyt. Itse asiassa laitamme jotain musiikkia.
LINDA: Ahaa.
ADAMUS: Teemme tämän kaiken merabh-sateenvarjon alla.
LINDA: Jaa.
ADAMUS: Joo. Ja muuten, kun laitamme kaikkea valmiiksi sitä varten, hänen nimensä on oikeasti Huuupsis. En tiedä, johtuuko …
LINDA: Onko se kuin tuo mainos: "Hupsis! Siinä se on! Hupsis! Siinä se on!" (Lallattaen mainosäänellä ja elehtien)
ADAMUS: Voisimmeko saada lähikuvan tuosta, kiitos? (Linda nauraa) En tunne tuota mainosta. En katsele mainoksia, rakas Linda. Tiedän vain, että hän kirjoittaa sen H-u-u-u-p-s-i-a – Huuupsis – tällä tavalla. Ja hän pitää hauskaa sen kanssa. Kun hän kuljeskelee Ylösnousseiden mestareiden klubilla, hän törmää tahallaan tuoliin tai pudottaa lasin: "Huuupsis on täällä!" Ja me kaikki tiedämme, että hän on paikalla, koska hän tekee jotain tuollaista todella hauskaa. Kun pudottaa lasin Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ei tarvitse olla huolissaan siitä. Se siivotaan välittömästi.
LINDA: Ai. Varmaan.
ADAMUS: Siis voi olla niin monta "hupsista", kuin haluaa saada. Okei, nyt aloitetaan.
LINDA: Siis merabh tähän. Hyvä.
ADAMUS: Joo. Mutta ei "hupsis"-merabh. Ei, tämä on vähän erilainen.
LINDA: Ai, okei.
ADAMUS: Nyt vakavoidun.
(Musiikki alkaa)
LINDA: Okei.
ADAMUS: Pidän kuitenkin tarinoideni kertomisesta.
LINDA: Rakastamme tarinoitasi.
ADAMUS: Kiitos. Haluatko kuulla lisää?
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Ei, ei. Meidän täytyy …
LINDA: Myöhemmin. Myöhemmin.
ADAMUS: Menemme tähän merabhiin.
En-synkka-merabh
Siis rakkaat ystäväni, tämän päivän kokoontumisemme varsinainen pointti on saada kaikki energiat asettumaan, viihdyttää vähän, kertoa muutama tarina, ja nyt tulemme tärkeään osaan. Ja kyllä, puhumme energiasta, koska se on tärkeä asia tällä hetkellä.
Tärkeä asia on ymmärtää, että jos aiotte jäädä tälle planeetalle oivaltaneena ihmisenä, oivaltaneena mestarina, kyse on nyt energiasta. Kyse on energiasta. Ja viisaudesta – viisaudesta jonka te itse asiassa hyväksytte. Se ilahduttaa minua. Viisaus jonka te hyväksytte.
Mahdollisuudet jotka alatte löytää – nämä kaikki ovat sielun asioita, viisaus ja mahdollisuudet. Alatte oivaltaa, että teillä on monia, monia vaihtoehtoja, ja alkaa olla tavallaan hauskaa. Oivallatte, että te ette ole jumissa vain yhdessä kuviossa/mallissa, että voitte mennä mahdollisuuksiinne ja valita nyt sen, mikä saa sydämenne laulamaan.
Mutta energia tavallaan edelleen karttelee teitä, saa teidät raapimaan päätänne, ja ihmettelette: "Missä se on? Mitä sen kanssa tehdään?"
Etsitte edelleen sitä ulkopuolelta. Ja tiedän, että se on hyvin, hyvin vaikeaa. Teillä on ollut hyvin monia elämiä siinä illuusiossa, että se on ulkopuolella, ja yhtäkkiä mennessänne elämäntietä käännytte jyrkästi, käännytte jyrkästi oikealle, itse asiassa melkein 180 astetta, ja sanotte: "Voi ei. Itse asiassa kaikki on minun energiaani." Se on okei. Vaatii vähän, että sen antaa mennä perille.
Tällä hetkellä näen monien teidän todella alkavan olla, vähän kerrassaan, synkassa oman energianne kanssa.
Mitä se merkitsee: "Olla synkassa oman energiani kanssa?"
Se merkitsee ymmärtämistä – vaikka ei se olisi täydellistä ymmärtämistä, olisi edes pientä ymmärtämistä – että kaikki on sinun. Kaikki on sinun. Kaikki mitä havaitset silmilläsi ja korvillasi, fyysisillä aisteillasi, on todellisuudessa sinun.
Tiedän, että silmäsi haluavat sinun uskovan – sinä haluat silmiesi uskovan – että kaikki on ulkopuolella, mutta se on vain silmien perspektiivi. Kaikki on itse asiassa sisällä. Suljet silmäsi hetkeksi, ja kaikki on aivan siinä.
Se kaikki tulee sisältä. Mikään siitä ei tule ulkopuolelta.
Sama pätee korviisi. Lakkaat vain kuuntelemasta ulkopuolelta, ja kuuntelet sisältä hetken. Kaikki on siellä.
Ihmisperspektiivin mukaan se on ulkopuolella. Ja sitten se ei ole koskaan tyydyttävää, ei koskaan sinun.
Mutta nyt voin ylpeänä sanoa, että olette ymmärtämässä, että se kaikki on sisällä, ja tulette synkkaan oman energianne kanssa. Se on energiayhteensopivuutta. Se on energiavirtaa. Se on sujuvuutta energian kanssa. Se on kuin, että kaikki on vain siinä teitä varten. Kutsun sitä "en-synkaksi". E-n-s-y-n-k-k-a, Cauldre. En-synkka.
Haluan laittaa "e-n" kaiken eteen – en-älykkyys ja en-synkka. Tiedättehän, että Steve Jobs teki sen: iPhone, iPod, iPad, iCar, iGo, mitä ikinä. Mutta omani on "en" – en-synkka, en-älykkyys. Joo, "en" on muistutus, että tämä on teidän energiaanne. Kaikki on sisällä.
En-synkkaa alkaa tapahtua, se on luonnollista harmoniaa teidän ja energianne välillä. Se on harmoniaa oivaltaen, että se vain virtaa ja se kaikki on palvelemassa teitä.
Eikä teidän tarvitse tehdä työtä sen eteen. Ette ole velkaa sille mitään. Teidän ei tarvitse edes käyttäytyä tietyllä tavalla. Kaikki on siinä. Kaikki on teidän.
En-synkkassa energianne kanssa.
Kun se alkaa tapahtua, kaikesta tulee tasaisempaa ja helpompaa. Ja sitten olette halukkaampi menemään kokemuksiin, joita olisitte muuten pitäneet liian riskialttiina.
Olette en-synkassa energianne kanssa – yhteensopivuutta, virtausta – ja sitten oivallatte, että voitte tehdä noita muita asioita. Voitte tutkia muita mahdollisuuksia. Voitte muuttaa elämäänne tai voitte laajentaa elämäänne. Voitte organisoida elämänne uudelleen. Voitte tehdä, mitä haluatte. Eikä teillä ole enää näitä "jonkin uuden kokeilemisia" ja sitten: "Hupsis, se oli katastrofi".
Nyt yhtäkkiä teillä kaikki vain virtaa, ja oivallatte, että koska tahansa voitte muuttaa myös sen, mitä teette tällä hetkellä. Sanotaanpa, että lakkaatte pitämästä joistain uusista mahdollisuuksista, ja voitte helposti muuttaa niitä. Ja se on hyvin soljuvaa, hyvin sujuvaa.
Ja alatte oivaltaa, että energia ei ole lainkaan jäykkää. Se ei ole jäsentynyttä. Se ei ole "yksikkö" tai rajoittunutta.
Kuten sanoin aiemmin, myös tiede ja matematiikka – ne ovat upeita. Ne ovat vain yksi tapa katsoa asioita. On monia, monia muunnelmia tieteellisestä menetelmästä, on monia eri versioita matematiikasta. Matemaatikko saisi kohtauksen siitä, mutta hän on edelleen tavallaan energiayhdenmukaisuudessa: "Sen täytyy olla tällä tavalla."
Teidän ei edes tarvitse tehdä työtä siihen. Näen jo sen – energiasynkan, energiaharmonian.
Jolloin te ette kamppaile, kuten teitte aiemmin.
Jolloin teillä ei ole tuota tilapäistä epätoivon tunnetta.
Nyt kyse on vain siitä, että vedetään syvään henkeä ja tunnetaan oman energianne suurenmoisuus, kun se palvelee teitä, ja tietäen, että siinä on luontaista älykkyyttä. Ei sellaista kuin ihmismielessä, mutta siinä on älykkyyttä. Tietäen, että siinä on jo viisautta.
Teidän ei edes tarvitse yrittää olla viisas. Se kaikki on tuossa virrassa, energiasynkassa.
Näen tätä nyt shaumbroilla. Kun istun Ylösnousseiden mestareiden klubilla ja katson shoudia seuraavana tilannekuvanamme shaumbra-historiasta: "Mistä puhumme?", näen sen. Näin sen eilen illalla: "He alkavat päästä en-synkkaan." Vau!
Kun oivallatte edes vähän, että energia on teidän ja se on palvelemassa teitä, ja kun alatte edes vähän sallia sen ja sitten menette tuohon kokemukseen, se on merkittävää.
Se on hyvin, hyvin merkittävää, koska silloin teistä alkaa tulla rennompi siinä. Alatte olla enemmän en-synkassa oman energianne kanssa, ja sitten se voi vastata teille vielä kauniimmin.
Ja sitten olette huolissanne vähemmän ja koette enemmän, ja tämä tuo vielä lisää synkronointia, virtausta ja harmoniaa energianne kanssa.
Ja kun se tapahtuu, teistä tuntuu vielä paremmalta ja avaudutte enemmän ja kokeilette uusia asioita ja uusia kokemuksia ja uusia mahdollisuuksia, ja yhtäkkiä elämä on melko tyydyttävää.
Elämä on melko suurenmoista, ja oivallatte, että kyse oli vain pääsemisestä en-synkkaan.
Sitten alatte ajatella itseksenne: "Voi, olen todella erilainen. Olen erilainen kuin muut. En parempi tai huonompi, vain erilainen, koska he yrittävät edelleen synkronoitua, päästä massatietoisuuden marssiin. He yrittävät edelleen saada energiansa ulkopuolelta. He yrittävät edelleen lepyttää jumalia tai luonnonlakeja tai mitä ikinä ulkopuolista se onkin, päästäkseen synkkaan", ja alatte oivaltaa, miten hedelmätöntä se on, miten epätyydyttävää se on, miten ankeaa ja harmaata se on.
Sitten kasvoillenne tulee leveä hymy, vedätte kunnolla syvään henkeä ja: "Olen en-synkkassa. Minun ei tarvitse ajatella sitä, koska energiat ovat luonnostaan synkassa. Minun ei tarvitse kertoa niille, mitä tehdään, koska ne ovat luonnostaan synkassa, koska se kaikki on minun."
Ja sitten kaikkea synkronismia alkaa tapahtua, eikä se ole enää tilapäistä tai epätavallista tai odottamatonta. Se on osa jokaista päivää. Synkronismi.
Ihmisiä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tai liikenne viivästyttää teitä ja ensin kiroatte sen, mutta sitten oivallatte: "Voi, ei. Heh! Se on osa en-synkkaa. Olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan", ja saatte myöhemmin selville, että teidän piti tulla perille vähän myöhässä syystä tai toisesta. Kenties vältitte jonkin onnettomuuden. Kenties oli vain parempi tilaisuushetki toisen ihmisen kanssa. Kenties teillä oli hetki olla yksin. Sillä ei ole merkitystä, olette synkassa itsenne kanssa.
Tässä ei tarvitse tehdä mitään harjoituksia. Ei ole kotitehtäviä tai mitään muuta. Kyse on vain sen oivaltamisesta, että joo, olette synkassa, ja sitten sen tapahtuminen jatkuu.
Vedetäänpä syvään henkeä.
Se ei ole sellainen asia, joka tulee "päivänä minä hyvänsä" – näen sen tapahtuvan nyt.
Se ei ole porkkana hevosen edessä. Näen sitä tapahtuvan hyvin monilla teistä, ja sitten sen leviäminen jatkuu kaikkiin, ja en-synkasta tulee elämäntapa.
En-synkasta tulee vain luonnollista virtaustanne siitä hetkestä lähtien, kun heräätte aamulla, siihen kun menette nukkumaan illalla, ja sitten se menee myös uniinne. Olette vain synkassa oman energianne kanssa. Se on paras tanssipartneri, jonka voisitte mitenkään kuvitella – en-synkassa oleminen.
Kyllä, puhumme paljon energiasta. Näin on, koska se on hyvin tärkeää tällä hetkellä, kun jäätte tälle planeetalle – ette jatkaaksenne kamppailua, ette hakeaksenne sitä ulkopuolelta, vaan oivaltaaksenne, ettei teidän tarvitse tehdä tällä hetkellä mitään muuta, kuin vetää syvään henkeä ja hymyillä.
Luulitte, että sanoisin "sallia", eikö vain? Ei. Vetäkää vain syvään henkeä ja hymyikää.
Ja kun teette sen, voitte tuntea tuon energian, tuon synkronoinnin.
Ja tiedättekö mitä? Se on aina ollut siellä.
Mutta ette löydä sitä, kun katsotte ulkopuolelle. Kun ajattelette olevanne synkronissa sen vuoksi, miten planeetat, tähdet, tähdistöt ovat järjestyneet, tai tietyn päivän numerologian vuoksi – vaikka pidänkin siitä tosiasiasta, että tämä on 4-3-2-1-laukaisupäivä. (Suom. huom. amerikkalaisen tavan mukaan kirjoittaa päivämäärä kk-pv-v)
Oivallatte, ettei kyse ole siitä, miten hyvä tai huono olette olleet tai miten fiksu olette, miten hyvännäköinen, ei mistään sellaisesta. Oivallatte, että en-synkka on aina ollut siinä. Se vain odotti teitä.
Se odotti teidän saapuvan tähän ja nyt.
Se odotti teidän luottavan ja sallivan sen. Se on siinä.
Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä. Sinä, omaan energiasynkronointiisi, energiaharmoniaasi.
(Tauko)
Kaikki on sinun energiaasi.
Kaikki on täällä palvelemassa sinua.
Ja nyt vedät vain syvään henkeä ja sallit itsesi synkronoitua sen kanssa.
En-synkassa, e-n-s-y-n-k-a-s-s-a. En-synkassa.
(Tauko)
Kun olette en-synkassa, ei ole paljon "hupsis" eikä ole paljon ns. virheitä. Ja jos onkin, ne tavallaan korjaantuvat nopeasti itsestään. Ne muuttuvat nopeasti, ja sitten oivallatte: "Se ei ollut itse asiassa lainkaan virhe. Siinä ei ollut mitään "hupsis"." Kyse oli vain en-synkasta.
Joskus tuo energianne virtaus, tuo "synkka", vie teidät paikkoihin, saa teidät asioihin, joita ihmismieli ei ehkä olisi odottanut, koska se toimii edelleen rajoittuneisuudessa eikä sillä ole todellista ymmärrystä energiasta. Mutta sitten oivallatte nopeasti, että ei ole mitään väärää käännöstä, virhettä, negatiivista, huonoa. Olette vain kirjaimellisesti en-synkassa energianne kanssa.
Siis rakas shaumbra, pyydän ennen kaikkea sinua sallimaan sen ja sitten kokemaan sen.
Koe se. Mitä se merkitsee? Mitä ikinä haluat.
En-synkassa oleminen voisi olla vain musiikin kuuntelemista.
Se voisi olla en-synkassa olemista siinä tavassa, miten lähestyt nyt itseäsi, identiteettiäsi, ajatuksiasi, miten ajattelet itsestäsi, miten on ollut tuo kriittinen ääni, tuo korjaava ääni. Sitä ei enää tarvita. Kun olet en-synkassa, et tarvitse tuota korjaavaa sisäistä ääntä.
Et myöskään tarvitse ulkopuolta asioita, jotka muuttaisivat sinua, tekisivät sinusta paremman tai erilaisen. Ei, olet en-synkassa.
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tämän päivän ja energioidenne kauneuteen. Jokainen askel, jokainen askel ollen en-synkassa.
Jokainen hengenveto, jokainen ajatus.
Jokainen uusi kokemus, johon menet, ja alat oivaltaa, että se on yksi noita "voi jukra" -hetkiä. "Virtaan vain omassa energiassani. Olen en-synkassa itseni kanssa, eikä minun tarvitse edes tehdä työtä siihen."
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tänä päivänä.
Näette, että se on todella melko helppoa. Se on todella melko helppoa.
(Musiikki loppuu)
Kun päätämme tämän kauniin tilannekuvan historiasta, jota kutsumme shoudiksi, haluaisin antaa erityiskiitoksen Kamanawanahugulle ja Jubakille ja erityisesti Huuupsikselle, ylösnousseille mestareille jotka olivat täällä kanssani tänään tuomassa koomista kevennystä ja kenties jotain kiinnostavaa.
Siis tämän myötä, rakkaat shaumbrat, on aina ilo olla täällä teidän jokaisen kanssa. Odotan innolla sitä, että olen teidän kanssanne jälkeen henkilökohtaisesti, mahdollisimman pian.
Tämän myötä, riippumatta siitä, miten monta "hupsista" elämässänne on, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
Olen Adamus, palveluksessanne.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Toukokuu 2021 YHTENÄ MYRSKYISENÄ ILTANA YLÖSNOUSSEIDEN ...
Kirjoittaja hammer » 01.05.2021 21:39
YHTENÄ MYRSKYISENÄ ILTANA YLÖSNOUSSEIDEN MESTAREIDEN KLUBILLA …
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Huomautus: Aikatauluni on erityisen kiireinen tällä hetkellä. Saimme juuri eilen illalla pidettyä "Energy Works" -työpajan täällä Konassa, ja lehtiartikkelini pitäisi olla tänään valmis. Aion "antaa energian palvella minua" jakamalla koskettavan tarinan, jonka Adamus kertoi äskettäisessä työpajassa, oman artikkelini kirjoittamisen sijasta. Palaan taas ensi kuussa säännölliseen kolumniini.
Adamus: Suuresta puheen ollen, olin yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla, istuin lempituolissani takan ääressä, luin Shaumbra-lehteä ja kuuntelin omaa musiikkiani.
Yhtäkkiä tunsin toisen ylösnousseen mestarin, Sebastianin, olevan läsnä. Hän leijui jossain lähellä tuolini takana, ja saatoin tuntea, että hänellä oli jonkin ongelma minun kanssani. Hieman ärsyyntyneellä äänellä sanoin: "Mikä on, Sebastian? Mikä on?"
Sebastian vastasi: "No, St. Germain, noilla ihmisillä maan päällä, tuolla pienellä shaumbra-ryhmälläsi, on niin helppoa." Laskin lehteni alas ja pyysin häntä selittämään.
Sebastian korotti ääntään, jotta muutkin jotka hidastelivat lähistöllä, voisivat kuulla: "Tosiaankin, kaikilla meillä ylösnousseilla mestareilla on ollut paljon vaikeampaa. Shaumbra-ryhmällä on niin helppoa."
Nostin kysyvästi kulmakarvojani korkealle. "Niinkö? Helppoa?" kysyin terävästi. Suurin piirtein näihin aikoihin myös muutama muu ylösnoussut mestari tuli lähemmäs. Yksi heistä, Ahliv nimeltään, sanoi: "Heillä oikeasti on. Kun on kokoontumisen aika, he hyppäävät suihkukoneeseen ja ovat hetkessä perillä, mistä paikasta tahansa maailmassa." Sebastian nyökkäsi ja lisäsi: "Meidän täytyi ratsastaa kameleilla tai kävellä kuukausitolkulla ilman kenkiä, kahden metrin lumihangessa."
Suurin piirtein tässä kohtaa Bob, ylösnoussut mestari Kanadasta, hyppäsi mukaan: "Ja sitten heillä on tämä juttu – internet – jossa heillä on välitön pääsy kaikkeen. Omana aikanamme olimme onnekkaita, jos meillä oli papyruskäärö, vai mitä?" Nyt enemmän ja enemmän ylösnousseita mestareita oli jo kerääntynyt ympärille. Zebaz piipitti kommentin ennen kaikkea ruuasta. "Kaikki on niin mukavaa. Heillä on valmiiksi pakattua ruokaa. Minun aikanani meidän täytyi metsästää, nylkeä ja valmistaa se, ja mitä he nyt tekevät? He laittavat pienen astian mikroaaltouuniin, painavat nappulaa, ja se on minuutin päästä kuumaa. Tällä shaumbra-ryhmällä on niin helppoa!"
Halusin sylkäistä, mutta he vain jatkoivat ja jatkoivat, asian toisensa perään. Raywah sanoi: "Meidän täytyi ottaa itse selvää So-See-Hoonista (Thresholdista). Meidän täytyi käydä läpi hyvin traumaattisia, henkilökohtaisia kokemuksia lohikäärmeen kanssa, ja nyt sinä opetat näitä juttuja tuhansille ihmisille. Kaikella kohtuudella, heidän pitäisi selvittää ne itse, niin kuin meidänkin täytyi!"
Tätä jatkui ja jatkui ainakin 10 Maa-minuuttia. Pankkiiri Sveitsistä – yksi pankkiiri ylösnoussut mestari – sanoi: "Minun aikanani kaikella oli hinta. Kun tulimme Mysteerikouluihimme 1500-luvulla, meidän täytyi maksaa arvokkaita kultarahoja päästäksemme edes sisään etuovesta. Ja sitten meidän täytyi tehdä töitä Mysteerikoulussa voidaksemme jäädä sinne! Ahersimme pellolla ja keittiössä. Kuurasimme kivilattioita. Pesimme myös sinun vaatteesi! Katso nyt shaumbroja. Suurin osa kaikesta mitä he saavat sinulta, on ilmaista, ja se mistä heidän täytyy maksaa, on uskomattoman hyvä kauppa, 100-kertainen arvo siihen verrattuna, mitä he maksavat. He saavat tämän viisauden vain nappia painamalla internetistä."
Ylösnoussut mestari Huila hyppäsi rähinään mukaan. "Kun on jokin tilaisuus, he saavat audio-nauhoituksen ja puhtaaksikirjoituksen, jotta he voivat kuunnella tai lukea myöhemmin. Hemmottelet heitä, St. Germain! Teet heistä pehmoja."
Nyt aloin jo kiihtyä. He puhuivat minun ihmisistäni, minun shaumbroistani. Nousin seisomaan tuolistani ja katsoin heitä suoraan silmiin. "Hitto soikoon! Hetkinen nyt, mestaritoverit! Kyllä, heillä on joitain mukavuuksia, ja luojan kiitos heillä on. Se tekee vähän helpommaksi käydä läpi tuo vaikein asia, jonka he koskaan käyvät läpi missään elämässään. Mitä sitten, jos heillä on pakasteaterioita tai he voivat ajaa McDonaldsiin tai päästä internetiin? Kysymys kuluu: pystyisittekö te selviytymään maan päällä tällä hetkellä, sellaisena kuin se on nyt? Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Ihmiset pysyvät hädin tuskin mukana joka hetki tapahtuvissa muutoksissa. Ei vain teknologiassa, vaan ihmisyyden hullussa tahdissa ja siinä, että yhtä asiaa seuraa välittömästi uusi ja sitten taas uusi. On tuskin yhtään aikaa hengähtää. Paine on kymmenen kertaa kovempaa, kuin teidän aikoinanne.
"Ja kyllä, heillä on internet. Se on mukavuus, mutta on myös ns. internet-roskaa. Se on kaikkea paskaa, mitä internetissä on, ja heidän täytyy raivata tiensä sen läpi. Siellä on valtavasti roskaa – se on kuin säiliö, joka sisältää kaiken massatietoisuusroskan. Se on mukava toisaalta, mutta se on myös täynnä jätettä.
"Ja salaliittoteoriat! Koska uutiset kulkevat hyvin nopeasti, on enemmän salaliittoteorioita, enemmän pelkoa, enemmän draamaa, kuin koskaan ennen. Kyllä, heillä on helppoa jollain tavoilla, mutta haluan kertoa teille kaikille jotain hyvin tärkeää. Haluan jokaisen teidän ylösnousseen mestarin täällä, jotka kritisoitte shaumbroja, kuulevan tämän:
"He jäävät planeetalle ruumiillistuneina mestareina, ja te ette jääneet. Siinä on eroa. He ovat oikeutettuja kaikkiin noihin mukavuuksiin, koska he jäävät planeetalle.
"Te lähditte! Sinä, Raywah, mitä tapahtui Oivaltamisesi jälkeen? Sait suuren Oivalluksen, ja sitten potkaisit tyhjää. Tarkoitan, että ihan siinä paikassa! Et jäänyt maisemiin. Te muut, miten moni teistä jäi yli kuukaudeksi Oivaltamisenne jälkeen?" Vain muutama käsi nousi koko huoneessa.
"Te lähditte. Siinä ei ole mitään vikaa. Ei lainkaan. Päätitte oman matkanne, mutta minun rakkaat shaumbrani eivät päätä omaa matkaansa, vaan he jäävät. He jäävät tälle planeetalle, tälle hullulle, hullulle, hullulle planeetalle, jossa on kiivas tahti, ylä- ja alamäkiä, hyökkäyksiä, väkivaltaa, energian syömistä ja alhainen tietoisuus. He jäävät, jotta he voivat olla oikeita mestareita ja säteillä valoaan tärkeimpänä aikana, jonka Maa on koskaan nähnyt.
"Sinä siellä takana – Begonia – sinä lähdit, eikä se ollut kovin tärkeää aikaa. Mitä, se oli noin 400 jaa.? Ei tapahtunut mitään! Oli tylsää. Kristillinen liike vaikutti vähän, mutta asioita ei todellakaan tapahtunut silloin. Oli pari pientä sotaa sillä täällä, mutta se oli yksi tylsimmistä ajoista maailmassa. Äh! En ollut siellä. En inkarnoitunut silloin, koska oli niin tylsää.
"Minun shaumbrani jäävät Koneiden ajassa, ja nyt jopa kokonaan uusi ihmislaji on ilmestymässä planeetalle. Miten voitte kritisoida shaumbroja ja sanoa, että heillä on helppoa, kun he ovat värväytyneet uudelleen palvelemaan ihmiskuntaa? Ettäs kehtaatte!"
Huone hiljeni. Tein kaikkeni, etten olisi virnistänyt. Minun täytyi pitää naama peruslukemilla, mutta olin hemmetin ylpeä puolustaessani shaumbroja. Sitten huoneen takaosasta kuului, kun yksi ylösnoussut mestari alkoi taputtaa. Ja sitten kymmenen. Melko pian sadat taputtivat, ja loppujen lopuksi 10.000 ylösnoussutta mestaria taputti, koska he oivalsivat sen, minkä minä jo tiesin. Teillä, shaumbroilla, saattaa olla joitain mukavuuksia, mutta nuo edut eivät ole mitään siihen verrattuna, mitä te oikeasti teette. Mahdollisuus lentää suihkukoneella – tosi iso juttu. Ihan kuin se olisi hauskaa? On päiviä, jolloin ratsastaisin mieluummin kamelilla, kuin lentäisin. Ja tosiaankin, teillä on internet ja teillä on muita mukavuuksia, mutta te jäätte ja se on koko pointti.
Te valitsette olla ruumiillistuneita mestareita planeetalla, ensimmäinen ryhmä ikinä, ettekä suunnittele jäävänne vain vuodeksi tai pariksi. Puhumme vuosikymmenistä tai pidemmästä ajasta. Suunnittelette jäädä – nauttiaksenne omasta elämästänne, tietysti – mutta myös tuodaksenne jotain hyvin tärkeää planeetalle juuri nyt: tietoisuutta, valoa, uusia mahdollisuuksia ja lopulta uutta energiaa.
Ota hetki, rakas shaumbra, ja vastaanota nämä suosionosoitukset 10.000 ylösnousseelta mestarilta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Toukokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Huomautus: Aikatauluni on erityisen kiireinen tällä hetkellä. Saimme juuri eilen illalla pidettyä "Energy Works" -työpajan täällä Konassa, ja lehtiartikkelini pitäisi olla tänään valmis. Aion "antaa energian palvella minua" jakamalla koskettavan tarinan, jonka Adamus kertoi äskettäisessä työpajassa, oman artikkelini kirjoittamisen sijasta. Palaan taas ensi kuussa säännölliseen kolumniini.
Adamus: Suuresta puheen ollen, olin yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla, istuin lempituolissani takan ääressä, luin Shaumbra-lehteä ja kuuntelin omaa musiikkiani.
Yhtäkkiä tunsin toisen ylösnousseen mestarin, Sebastianin, olevan läsnä. Hän leijui jossain lähellä tuolini takana, ja saatoin tuntea, että hänellä oli jonkin ongelma minun kanssani. Hieman ärsyyntyneellä äänellä sanoin: "Mikä on, Sebastian? Mikä on?"
Sebastian vastasi: "No, St. Germain, noilla ihmisillä maan päällä, tuolla pienellä shaumbra-ryhmälläsi, on niin helppoa." Laskin lehteni alas ja pyysin häntä selittämään.
Sebastian korotti ääntään, jotta muutkin jotka hidastelivat lähistöllä, voisivat kuulla: "Tosiaankin, kaikilla meillä ylösnousseilla mestareilla on ollut paljon vaikeampaa. Shaumbra-ryhmällä on niin helppoa."
Nostin kysyvästi kulmakarvojani korkealle. "Niinkö? Helppoa?" kysyin terävästi. Suurin piirtein näihin aikoihin myös muutama muu ylösnoussut mestari tuli lähemmäs. Yksi heistä, Ahliv nimeltään, sanoi: "Heillä oikeasti on. Kun on kokoontumisen aika, he hyppäävät suihkukoneeseen ja ovat hetkessä perillä, mistä paikasta tahansa maailmassa." Sebastian nyökkäsi ja lisäsi: "Meidän täytyi ratsastaa kameleilla tai kävellä kuukausitolkulla ilman kenkiä, kahden metrin lumihangessa."
Suurin piirtein tässä kohtaa Bob, ylösnoussut mestari Kanadasta, hyppäsi mukaan: "Ja sitten heillä on tämä juttu – internet – jossa heillä on välitön pääsy kaikkeen. Omana aikanamme olimme onnekkaita, jos meillä oli papyruskäärö, vai mitä?" Nyt enemmän ja enemmän ylösnousseita mestareita oli jo kerääntynyt ympärille. Zebaz piipitti kommentin ennen kaikkea ruuasta. "Kaikki on niin mukavaa. Heillä on valmiiksi pakattua ruokaa. Minun aikanani meidän täytyi metsästää, nylkeä ja valmistaa se, ja mitä he nyt tekevät? He laittavat pienen astian mikroaaltouuniin, painavat nappulaa, ja se on minuutin päästä kuumaa. Tällä shaumbra-ryhmällä on niin helppoa!"
Halusin sylkäistä, mutta he vain jatkoivat ja jatkoivat, asian toisensa perään. Raywah sanoi: "Meidän täytyi ottaa itse selvää So-See-Hoonista (Thresholdista). Meidän täytyi käydä läpi hyvin traumaattisia, henkilökohtaisia kokemuksia lohikäärmeen kanssa, ja nyt sinä opetat näitä juttuja tuhansille ihmisille. Kaikella kohtuudella, heidän pitäisi selvittää ne itse, niin kuin meidänkin täytyi!"
Tätä jatkui ja jatkui ainakin 10 Maa-minuuttia. Pankkiiri Sveitsistä – yksi pankkiiri ylösnoussut mestari – sanoi: "Minun aikanani kaikella oli hinta. Kun tulimme Mysteerikouluihimme 1500-luvulla, meidän täytyi maksaa arvokkaita kultarahoja päästäksemme edes sisään etuovesta. Ja sitten meidän täytyi tehdä töitä Mysteerikoulussa voidaksemme jäädä sinne! Ahersimme pellolla ja keittiössä. Kuurasimme kivilattioita. Pesimme myös sinun vaatteesi! Katso nyt shaumbroja. Suurin osa kaikesta mitä he saavat sinulta, on ilmaista, ja se mistä heidän täytyy maksaa, on uskomattoman hyvä kauppa, 100-kertainen arvo siihen verrattuna, mitä he maksavat. He saavat tämän viisauden vain nappia painamalla internetistä."
Ylösnoussut mestari Huila hyppäsi rähinään mukaan. "Kun on jokin tilaisuus, he saavat audio-nauhoituksen ja puhtaaksikirjoituksen, jotta he voivat kuunnella tai lukea myöhemmin. Hemmottelet heitä, St. Germain! Teet heistä pehmoja."
Nyt aloin jo kiihtyä. He puhuivat minun ihmisistäni, minun shaumbroistani. Nousin seisomaan tuolistani ja katsoin heitä suoraan silmiin. "Hitto soikoon! Hetkinen nyt, mestaritoverit! Kyllä, heillä on joitain mukavuuksia, ja luojan kiitos heillä on. Se tekee vähän helpommaksi käydä läpi tuo vaikein asia, jonka he koskaan käyvät läpi missään elämässään. Mitä sitten, jos heillä on pakasteaterioita tai he voivat ajaa McDonaldsiin tai päästä internetiin? Kysymys kuluu: pystyisittekö te selviytymään maan päällä tällä hetkellä, sellaisena kuin se on nyt? Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Ihmiset pysyvät hädin tuskin mukana joka hetki tapahtuvissa muutoksissa. Ei vain teknologiassa, vaan ihmisyyden hullussa tahdissa ja siinä, että yhtä asiaa seuraa välittömästi uusi ja sitten taas uusi. On tuskin yhtään aikaa hengähtää. Paine on kymmenen kertaa kovempaa, kuin teidän aikoinanne.
"Ja kyllä, heillä on internet. Se on mukavuus, mutta on myös ns. internet-roskaa. Se on kaikkea paskaa, mitä internetissä on, ja heidän täytyy raivata tiensä sen läpi. Siellä on valtavasti roskaa – se on kuin säiliö, joka sisältää kaiken massatietoisuusroskan. Se on mukava toisaalta, mutta se on myös täynnä jätettä.
"Ja salaliittoteoriat! Koska uutiset kulkevat hyvin nopeasti, on enemmän salaliittoteorioita, enemmän pelkoa, enemmän draamaa, kuin koskaan ennen. Kyllä, heillä on helppoa jollain tavoilla, mutta haluan kertoa teille kaikille jotain hyvin tärkeää. Haluan jokaisen teidän ylösnousseen mestarin täällä, jotka kritisoitte shaumbroja, kuulevan tämän:
"He jäävät planeetalle ruumiillistuneina mestareina, ja te ette jääneet. Siinä on eroa. He ovat oikeutettuja kaikkiin noihin mukavuuksiin, koska he jäävät planeetalle.
"Te lähditte! Sinä, Raywah, mitä tapahtui Oivaltamisesi jälkeen? Sait suuren Oivalluksen, ja sitten potkaisit tyhjää. Tarkoitan, että ihan siinä paikassa! Et jäänyt maisemiin. Te muut, miten moni teistä jäi yli kuukaudeksi Oivaltamisenne jälkeen?" Vain muutama käsi nousi koko huoneessa.
"Te lähditte. Siinä ei ole mitään vikaa. Ei lainkaan. Päätitte oman matkanne, mutta minun rakkaat shaumbrani eivät päätä omaa matkaansa, vaan he jäävät. He jäävät tälle planeetalle, tälle hullulle, hullulle, hullulle planeetalle, jossa on kiivas tahti, ylä- ja alamäkiä, hyökkäyksiä, väkivaltaa, energian syömistä ja alhainen tietoisuus. He jäävät, jotta he voivat olla oikeita mestareita ja säteillä valoaan tärkeimpänä aikana, jonka Maa on koskaan nähnyt.
"Sinä siellä takana – Begonia – sinä lähdit, eikä se ollut kovin tärkeää aikaa. Mitä, se oli noin 400 jaa.? Ei tapahtunut mitään! Oli tylsää. Kristillinen liike vaikutti vähän, mutta asioita ei todellakaan tapahtunut silloin. Oli pari pientä sotaa sillä täällä, mutta se oli yksi tylsimmistä ajoista maailmassa. Äh! En ollut siellä. En inkarnoitunut silloin, koska oli niin tylsää.
"Minun shaumbrani jäävät Koneiden ajassa, ja nyt jopa kokonaan uusi ihmislaji on ilmestymässä planeetalle. Miten voitte kritisoida shaumbroja ja sanoa, että heillä on helppoa, kun he ovat värväytyneet uudelleen palvelemaan ihmiskuntaa? Ettäs kehtaatte!"
Huone hiljeni. Tein kaikkeni, etten olisi virnistänyt. Minun täytyi pitää naama peruslukemilla, mutta olin hemmetin ylpeä puolustaessani shaumbroja. Sitten huoneen takaosasta kuului, kun yksi ylösnoussut mestari alkoi taputtaa. Ja sitten kymmenen. Melko pian sadat taputtivat, ja loppujen lopuksi 10.000 ylösnoussutta mestaria taputti, koska he oivalsivat sen, minkä minä jo tiesin. Teillä, shaumbroilla, saattaa olla joitain mukavuuksia, mutta nuo edut eivät ole mitään siihen verrattuna, mitä te oikeasti teette. Mahdollisuus lentää suihkukoneella – tosi iso juttu. Ihan kuin se olisi hauskaa? On päiviä, jolloin ratsastaisin mieluummin kamelilla, kuin lentäisin. Ja tosiaankin, teillä on internet ja teillä on muita mukavuuksia, mutta te jäätte ja se on koko pointti.
Te valitsette olla ruumiillistuneita mestareita planeetalla, ensimmäinen ryhmä ikinä, ettekä suunnittele jäävänne vain vuodeksi tai pariksi. Puhumme vuosikymmenistä tai pidemmästä ajasta. Suunnittelette jäädä – nauttiaksenne omasta elämästänne, tietysti – mutta myös tuodaksenne jotain hyvin tärkeää planeetalle juuri nyt: tietoisuutta, valoa, uusia mahdollisuuksia ja lopulta uutta energiaa.
Ota hetki, rakas shaumbra, ja vastaanota nämä suosionosoitukset 10.000 ylösnousseelta mestarilta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.5.2021 Merlin minä olen -sarja SHOUD 8
Kirjoittaja hammer » 09.05.2021 11:52
Merlin minä olen -sarja
SHOUD 8
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.5.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aloha! Rakkaat shaumbrat, minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Aah! Tunnen teitä kaikkia nyt, kun keräännytte ympäri maailmaa. Teette sen suorassa lähetyksessä nyt tai teette sen joskus ns. tulevaisuudessa, olemme kuitenkin kaikki läsnä olevassa hetkessä. Voisitte katsella viikon kuluttua, jopa vuoden tai vuosikymmenen kuluttua, ja olemme kuitenkin kaikki läsnä olevassa hetkessä. Ja se on yksi æternan kauneuksista, ajattomuuteen menemisen ja ajassa olemisen kauneuksista – voitte tehdä kaikkea sitä yhdessä.
Vedän syvään henkeä ja tunnen jokaista teitä – mitä käytte läpi, mitä kohtaatte elämässänne. Ja tiedän, että on vaikeaa toisinaan, mutta minä hymyilen. Heh! Minä hymyilen. Ei siksi, etten välitä, että olen välinpitämätön. Tiedän, että on vaikeaa, on haastavaa, mutta tiedän myös, että tämä on teille ikimuistoisinta aikaa ikinä – ikimuistoisinta. Ja tiedän, että selviätte siitä. Siis tietäen, että selviätte, tietäen, että sallitte Oivaltamisenne, tietäen, että jäätte tälle planeetalle moneksi, moneksi vuodeksi nauttimaan elämästä, voin hymyillä. Voin olla onnellinen siitä.
Pyydän kuitenkin hartaasti teitä kaikkia varmistamaan, että yritätte nauttia niistä hetkistä, joissa olette tällä hetkellä. Myös synkkinä päivinä, myös vaikeiden asioiden kanssa, myös ollessanne hullun ikävystynyt, myös ollessanne kärsimätön, pyydän teitä nauttimaan siitä helvetisti. En halua teidän tulevan luokseni myöhemmin sanomaan: "Voi, Adamus, toivon, että olisit kehottanut nauttimaan siitä, mitä kävin läpi", koska se on katkeransuloista, ja katkeransuloinen voi joskus maistua melko hyvältä.
Joskus on taipumusta fokusoitua vain vaikeisiin asioihin ja mennä huolehtimiseen ja epäilemiseen ja kaikkeen muuhun, mutta teillä ei ole enää sitä ylellisyyttä – no, puhun siitä myöhemmin. Niinpä voisitte yhtä hyvin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka käytte läpi. Joo, vaikeista ajoista, kun täytyy olla tekemisissä oletettujen asiakaspalveluihmisten kanssa – kuuntelin aiemmin, kun Cauldre ja Linda puhuivat – kun täytyy käsitellä hallituksia ja veroja. Tiedän, että joskus on hyvin vaikeaa ja haastavaa, mutta nauttikaa tästä ajasta. Sallikaa oikeasti itsenne nauttia siitä, tehkää lupaus itsellenne nauttia siitä.
Neuvoisin vahvasti jokaista teitä pitämään jonkinlaista päiväkirjaa tai "lokikirjaa". Vain nopeita muistiinpanoja itsellenne. Sen ei tarvitse olla mitään tylsää, vain pieniä muistiinpanoja itsellenne, edes muutaman kerran viikossa, ja katsotte niitä myöhemmin ja hymyilette. Tiedätte, miten katsotte valokuvia ajassa taaksepäin, ja valokuvan ottamishetkellä ette ehkä ole olleet hyvällä tuulella. Olette ehkä näyttäneet tavallaan vähän surkealta, tai niin te ajattelitte. Olette ehkä olleet ärsyyntynyt jostain. Olette ehkä olleet hajoamassa.
Mutta katsotte tuota valokuvaa vuosien päästä, ja se tuo leveän hymyn kasvoillenne. Ja katsotte ennen kaikkea, miten pitkälle olette tulleet. Katsotte tuon hetken kauneutta, myös haasteineen. Katsotte tuon hetken kauneutta, ja se tavallaan lämmittää sydäntänne. Se on tuollaista, kun pidätte päiväkirjaa, kirjoitatte muutaman muistiinpanon itsellenne tai piirrätte pieniä kuvia – sekin on ok. Mutta katsotte sitä taaksepäin ja oivallatte, että tämä oli kaikkien elämienne kallisarvoisinta – ja kenties haastavinta, mutta kallisarvoisinta – aikaa.
Entiset elämät ja viisaus
Ette kanna ainoastaan painoanne tässä elämässä. Tarkoitan sitä, että kun tulette Oivaltamiseenne tässä elämässä, se tuo kaikki aspektit takaisin kotiin. Ja joskus nuo aspektit ovat ärsyttäviä, joskus ne ovat suorastaan vihaisia, joskus tuntuu siltä, että ne toimivat teitä vastaan, mutta tuotte niitä kotiin tällä hetkellä. Siis teillä on myös tuo paino.
Teillä on noiden entisten elämien paino, jotka ovat todellisuudessa tavallaan aspekteja. Kyse ei ole siitä, että niiden historia on kirjoitettu ja kaikki on valmista. Ei. Ne muuttuvat tällä hetkellä. Ne käyvät läpi muodonmuutosta tuossa elämässä sen tuloksena, että valitsitte Oivaltamisenne tässä elämässä. Siis nuo elämät itse asiassa muuttuvat. Ja se mikä vaikutti laivalta, joka oli menossa yhteen suuntaan – se oli kuin matkalla tuohon suuntaan – muuttaa nyt kurssiaan tuossa elämässä.
Paremmin ilmaistuna, sanotaanpa niin, että tuo elämä oli laiva, joka kulki omassa kurssissaan, kävi läpi kaikkia kokemuksiaan ja päätyi tiettyyn paikkaan kuollessaan. Mutta nyt on toinen laiva, ja se kulkee eri kurssissa, ja tämä kurssi on tuon elämän Oivaltaminen, minkä tuon elämän olento voi tuntea. Se tuntee yhtäkkiä, että jokin muuttuu, eikä se tiedä mikä. Se ei oikeastaan ymmärrä sitä, mutta yhtäkkiä se tuntee, kuin olevansa täysin uudella polulla.
Tavallaan se kokee asioita monilla eri tavoilla. Tuolla menneisyyden elämällä on polku, jonka se valitsi, mutta nyt se lähtee monille poluille. Se kokee asioita useilla eri tavoilla samanaikaisesti – ei enää vain lineaarisesti, vaan nyt monilla eri tavoilla. Ja tuo elämä voi tuntea, että jotain tapahtuu. Tuo elämä tietää … No, kenties se luulee sitä enkeliolentojen vaikutukseksi, tai Jumalan tai jonkin muun, mutta se tuntee yhtäkkiä kuin heräävänsä ja muuttavansa omaa kurssiaan.
Tuo elämä on toisinaan peloissaan, ja sillä on hyvin kummallisia unia siitä, mitä sille tapahtuu. Tuo elämä on hämmentynyt, eikä tuossa elämässä ole ketään, kenelle puhua. Mutta se tietää myös, että jotain monumentaalista tapahtuu nyt sielutasolla, mikä muuttaa sen kurssia. Sitä tapahtuu. Ja kannatte tuota painoa, mutta se on myös kauneutta.
Pysähtykää ajattelemaan hetkeksi, miten kaunista se on, että voitte käydä läpi heräämistänne ruumiillistuneeseen mestaruuteenne, Oivaltamiseenne, samalla kun kaikki entiset elämänne muuttavat oman elämänsä kurssia. Voi kyllä, joskus kaikki se mitä käytte läpi, tuntuu hyvin hitaalta, kuin kulkisitte mudassa tai jotain, mutta teillä on kaikki nämä muut entiset elämät. Tunnette niitä hetken, ja tunnette sen kokemuksen eeppisyyden, mitä ne käyvät läpi, ja sitten oivallatte, kaikkien elämienne valittuna ylösnousijana, tämän hetken kauneuden. Kyse ei ole vain sinusta tässä elämässä, joka raivaa tietä, kamppailee ja yrittää päästä Oivaltamiseen. Kyse ei ole lainkaan siitä. Kyse on kaikkien elämien evoluutiosta. Kyse on transformaatiosta sielutasolla, viisautenne transformaatiosta. Se tuo viisautta nyt.
Viisautta vain virtaa sieluun, ja tuo viisaus on teidän ulottuvillanne nyt.
Se avaa mahdollisuuksia, joita ei koskaan ennen nähty, mahdollisuuksia jotka silmälaput peittivät teiltä ja entisiltä elämiltä, ja nyt kuin kirkas uusi aurinko valaisisi tuon mahdollisuusmetsän, josta voisitte valita mitä vain. Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Ja tuo energianne asettuu nyt kuin riviin palvelemaan teitä, sen sijaan että se olisi jotain vierasta, jotain kaukaista, jotain tuntematonta.
Sitä tapahtuu, ja siksi sanon, että olkaa kilttejä, ja minun vuokseni ja omien tarinoidenne vuoksi, kun pääsette Ylösnousseiden mestareiden klubille, nauttikaa tämän joka hetkestä. Nauttikaa ns. hyvistä ajoista tai huonoista ajoista, koska loppujen lopuksi oivallatte, etteivät ne olleet huonoja aikoja. Ne eivät olleet lainkaan huonoja aikoja. Kyse oli vain siitä, että kävitte elämässänne läpi joskus kuoppaisia muutoksia. Ja kuten tiedätte, kaikki tämä tapahtuu sillä upealla asialla, jota kutsun sallimiseksi. Tiedän, että olette kyllästyneet kuulemaan sanaa "salliminen", mutta jatkan siitä puhumista, kunnes oikeasti sallitte.
Salliminen
Kaikki mitä teillä nyt tapahtuu, on luonnollista. Ihminen ei voi tehdä Oivaltamista. Ihminen voi päättää kokea, millaista on mennä siihen ja päästä läpi siitä, mutta ihminen ei tee sitä. Kaikessa, myös viisauden tuomisesta elämäänne, mitä juuri teette, on kyse sallimisesta. Sallimisesta. Ette työskentele sallimisen kanssa. Te vain sallitte sen. Se on luonnollista. Kaikki mitä käytte läpi, on luonnollista. Pääsette siitä läpi joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Sallimisen myötä yhdistytte oikeasti sieluunne, ja sallitte transformaation, joka jo tapahtuu – ei siksi että ajattelitte sitä paljon, eikä siksi että meditoitte sitä paljon. Niin on yksinkertaisesti, koska sallitte sen. Ja havainnollistaakseni sitä, minkä tein hiljattain shaumbra-kokoontumisessa – oli niin hyvä olla taas shaumbrojen kanssa – ja auttaakseni teitä ymmärtämään sallimisen vähän paremmin, pyysin tähän rekvisiittaa (Adamus vetää esiin sateenvarjon).
Se on näin yksinkertaista (Adamus avaa sateenvarjon päänsä päälle): tämä ei ole sallimista, ei ole sallimista. (Sitten Adamus sulkee sateenvarjon). Tämä on sallimista. On sallimista.
Ette tarvitse enää sateenvarjoa päänne päälle. Teidän ei tarvitse suojata itseänne omalta itseltänne. Piditte tuota sateenvarjoa (avaten sateenvarjon päänsä päälle) hyvin, hyvin pitkään suojamassa itseänne "Luoja ties miltä", suojaamaan itseänne energialta, jonka luulitte olevan jossain muualla, kuuluvan jollekin muulle, suojaamaan itseänne myös sielultanne, suojaamaan itseänne ihmistietoisuudelta, suojaamaan itseänne, jottei teitä olisi nähty.
Salliminen on tällaista (sulkien sateenvarjon). Tuolle sateenvarjolle ei ole enää tarvetta (heittäen sen pois), te vain sallitte. Kyllä, teistä tuntuu suojattomalta. Suojattomalta mille? Vain itsellenne, vain sielullenne, vain omalle energiallenne. Heitätte pois tuon sateenvarjon ja ajattelette: "No, nyt päälleni sataa. Katsokaa, mille Adamus altisti minut. Kohta sataa, ukkostaa ja salamoi." Tuo sade ei ole oikeasti sadetta. Se on vain teidän perspektiivinne. Tuo sade on itse asiassa viisautta, jota tulee sielupilvestänne teihin. Tuo sade on energiaa, joka on teidän, ja nyt se tulee alas. Mutta kun se osuu teihin, se ei ole kylmää ja märkää. Se on lämmintä, ja se on kuin kaunis peitto, joka halaa teitä ja rauhoittaa/vakuuttaa teitä.
Tuo sade joka tulee alas, se mitä luulitte sateeksi – alatte ymmärtää: "Jokainen pisara on vain mahdollisuus, minkä voin valita kokea elämässäni." Sitten oivallatte, ettei se ole lainkaan sadetta. Se on teidän sielunne, jumaluutenne, joka tulee tänne, teihin tässä 3D-ihmistodellisuudessa. Se on teidän viisauttanne ja energiaanne ja mahdollisuuksianne. Se on mestari, joka tulee kokonaan tänne, ja yhtäkkiä oivallatte: "Se ei ole sadetta. Se on itse asiassa valonsäteitä minulta minulle. Se on menneisyyteni ja tulevaisuuteni, joka tulee minuun nyt, ja se kaikki kerääntyy tänne nyt." Ja alatte oivaltaa, että hyvin pitkään luulitte sitä sateeksi ja yrititte suojella itseänne, suojautua. Laitoitte verhon suojelemaan itseänne, ja nyt vedätte syvään henkeä ja heitätte tuon sateenvarjon pois ja sallitte. Ja kun sallitte, tuo perspektiivi muuttuu.
Tuon ilkeän myrskypilven perspektiivi, kun oivallatte nyt, että se on oman sielunne lämpöä, lohtua ja myötätuntoa. Se mitä luulitte sadepisaroiksi, kylmiksi ja tuulen painamiksi kehoanne vasten, on vain oman valonne säteitä, jotka tulevat tänne nyt ollakseen kanssanne. Se on sallimista, laittaen pois tuon sateenvarjon. Se on sallimista, vetäen syvään henkeä ja avautuen itsellenne. Se on sallimista.
Teidän ei tarvitse kartoittaa tuota kurssia. Teidän ei tarvitse selvittää tuota logiikkaa. Teidän ei tarvitse järkeillä, miten kaikki tämä tapahtuu. Se tapahtuu. Teidän tehtävänne on vain kokea sen kauneus. Kyllä, ja joskus vaikeudet, mutta sekin on kaunista. Teidän tehtävänne on vain sallia ja kokea. Aah! Se täyttää sielun riemulla, kun pystyy tekemään sen – olemaan tietoinen siitä, minkä kokemisen keskellä olette nyt. Se on syvällistä. Se on mestari. Hmm.
Tunnetaan sitä hetki.
Kyllä, olen hyvin, hyvin intohimoinen tästä. Olen intohimoinen, koska katselen teitä. Katselen, miten entiset elämänne transformoituvat. Ne eivät ole enää koskaan samoja. Katselen, miten ns. tuleva elämä transformoituu – joka ei ole oikeasti tulevaisuudessa. Kaikki kokoontuu ympärillenne tässä elämässä, ja joskus olette tietämättömiä siitä. Olette tietämättömiä. Epäilette itseänne. Ihmettelette, mitä teidän pitäisi tehdä. Olette ankara itsellenne. Ihmettelette, missä intohimonne on, miksi asiat eivät toimi. Koska ette ole tässä jumalaisen kokemuksen kauniissa hetkessä, kun kaikkea tätä tapahtuu ympärillänne.
Älkää tehkö tarinastanne – siitä jota kerrotte Ylösnousseiden mestareiden klubilla – tällaista: "Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tapahtui. Olin niin hukassa, etten edes tiennyt, mitä oli tapahtumassa, ja sitten se tapahtui ja sitten oivalsin."
Tehkää tarinastanne tällainen: "Olin tietoinen joka hetkestä Oivaltamisessani, mestaruudessani, kun jäin planeetalle ruumiillistuneena mestarina. Olin täysin tietoinen energiastani, mahdollisuuksistani ja viisaudestani."
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Tulen hyvin intohimoiseksi. En malta odottaa, että pääsen takaisin yleisöni pariin, jotta voin olla suoraan teidän naamanne edessä tämän kaiken kanssa. Tarkoitan, että tällä hetkellä voin tavallaan olla naamanne edessä (tullen ihan lähelle kameraa), mutta haluan olla fyysisen naamanne edessä. Aah! Hyvä.
Hei, rakas Eesan Linda.
LINDA: No, hei, hyvä herra.
ADAMUS: Miten on mennyt?
LINDA: Melko hyvin.
ADAMUS: Oi-oi! (Linda kikattaa) Ääh, jessus! Häh, mitä sanoit?!
LINDA: Erinomaisesti. Ei olisi voinut olla paremmin.
ADAMUS: Hyvä. No, ei sinun tarvitse puhua hevonpaskaa siitä. Mutta "melko hyvin". En pidä tuosta "melko hyvin". Pidän "mahtavasta". Miksi ei? Voitko sanoa sen?
LINDA: Mahtavaa!
ADAMUS: Kiitos. Voi pojat, katsoit minua kuin: "Mitä? Minulta ei odoteta mitään vähempää." Kiitos, että olet mahtava.
En-synkka – virtausfysiikkaa
Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tämän päivän keskustelussamme, puhutaanpa vähän siitä, mitä teimme viime shoud-sessiossamme. Puhuimme olemisesta en-synkassa – en-synkassa itsenne kanssa. Se merkitsee synkronisoitumista oman energianne kanssa. Tulee kohta, jolloin energia ei ole enää tuolla jossain. Se on kaikki täällä (osoittaen rintaa). Se tuntuu vieraalta ensin. Ja sitten oivallatte: "Kyllä, hitto soikoon, tämä on minun, ja aion sallia sen. Aion laskea alas tuon sateenvarjon, ja …" Rakas Linda, tiedätkö, mitä tarvitsemme?
LINDA: Mitä, hyvä herra?
ADAMUS: Tarvitsemme shaumbra-sateenvarjoja, tuollaisia (osoittaen rekvisiittasateenvarjoa) mutta verenpunaisia.
LINDA: Totta kai. Ja?
ADAMUS: Kirkas verenpunainen, ja kenties sana "shaumbra" kirjoitettuna siihen, jotta shaumbrat voisivat harjoitella kotona …
LINDA: Okei.
ADAMUS: … sateenvarjoillaan.
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Joo, okei.
LINDA: Joo.
ADAMUS: Tiedän, että olet innoissasi tästä.
LINDA: Joo, kirjoitan sen muistiin.
ADAMUS: Hyvä. Sinä et kirjoittanut – sinä teeskentelit kirjoittavasi. Sinä et oikeasti kirjoittanut sitä. Shaumbra-sateenvarjot – miten upea idea. Toivon, että olisin ajatellut sitä aiemmin. Siis …
LINDA: Miten toimitamme ne?
ADAMUS: En … Se ei ole minun ongelmani. Se on … Löytäkää jokin tapa. Sallikaa (Adamus naureskelee). En tiedä. Oho! Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä.
Siirrytäänpä eteenpäin, ennen kuin jään kiinni siitä. Shaumbra-sateenvarjo. Missä se "en tiedä" -hattu on? Coloradossa kai. Mennään eteenpäin.
LINDA: En sanonut "en tiedä".
ADAMUS: Et. Minä sanoin "en tiedä".
LINDA: Ai.
ADAMUS: Etkä sinä saanut minua kiinni. Mutta työryhmä täällä sai. He kaikki tavallaan haukkovat henkeään. Kaksi heistä itse asiassa pyörtyi, haukkoen henkeään.
LINDA: Yritän sietää sinua.
ADAMUS: (naureskellen) Yrität sietää. Onko se vaikeaa?
LINDA: Hetkittäin on.
ADAMUS: Oikeasti?
LINDA: Aina silloin tällöin. Olet tullut paljon paremmaksi.
ADAMUS: Puhutko Cauldresta vai Adamuksesta?
LINDA: Ai, tarvitseeko minun erotella?
ADAMUS: Kenties kummastakin (Linda kikattaa). Kenties ja (he naureskelevat).
Okei, jatketaanpa. Siis en-synkassa oleminen oman energianne kanssa. Se on olemista harmoniassa sen kanssa. Se on olemista armossa energianne kanssa.
Tähän saakka on usein tuntunut siltä, että se on ollut hyvin kuoppaista, tavallaan erossa, kenties ei oikeasti osa teitä. Sitten kun pääsette takaisin oman energianne virtausfysiikkaan, kaikki tasoittuu. Virtausfysiikkaan.
Energiallanne on luonnollinen rytmi tai virtaus, ja se on kaikki teidän. Tarkoitan, ettei sillä ole tiettyä sykettä tai ääntä, vaan se on tunne. Tiedätte nuo päivät, jolloin olette virtauksessa. Kaikki toimii, eikä teidän tarvitse edes tehdä työtä sen eteen. Tarkoitan, että kaikki vain tapahtuu. On kuin joku levittäisi punaisen maton suoraan eteenne, ja kaikki toimii. Teillä on sitä aina silloin tällöin. Mutta sitten on päiviä, huonoja päiviä, jolloin mikään ei toimi. Kaikki on epäsynkronissa. Mitä kovemmin yritätte, sitä huonommaksi tulee. On vain ongelmaa ja katastrofia toisensa perään. Ette malta odottaa tuon päivän loppumista.
Osa siitä, mitä koette tällä hetkellä, on tavallaan tätä siirtymistä, vaihtamista vanhasta energiasuhteesta, jossa energia oli jossain muualla, nyt omaan energiaanne, ja on aikoja, jolloin se tuntuu olevan poissa resonanssista. Se on kuoppaista, ja se on myrskyistä. Se loppuu melko pian, ja energiassanne alkaa olla tätä uutta virtausfysiikkaa, jolloin kaikki vain soljuu. Ja saatatte nousta ylös aamulla – kenties teillä oli hulluja unia, mikä on odotettua tällä hetkellä – ja olette pahalla tuulella. Sitten vedätte syvään henkeä, ja tunnette olevanne taas virtausfysiikassa. Energiassanne on virtausta. Energiassanne on armoa/sujuvuutta. Vedätte syvään henkeä, ja vain sallitte sen. Otatte alas tuon sateenvarjon, ja vain sallitte kaiken. Ette ajattele sitä. Ette stressaa siitä. Vain sallitte.
Nimittäin ajatteleminen on tavallaan sallimisen vastakohta. Ajatteleminen ja salliminen ovat melkein kuin etikka ja öljy. Ne eivät toimi kovin hyvin yhteen. Siis sallitte vain palaamisen takaisin omaan virtausfysiikkaanne, armoon, punaiseen mattoon jota juuri levitätte suoraan eteenne. Ja sitten lopulta pääsette siihen pisteeseen, jossa tuo virtausfysiikka, oma fysiikkanne, on teille niin tuttua, ettei teidän tarvitse olla huolissanne siitä. Se on vain aina siinä. Ja jos silloin tällöin joudutte sivuraiteille, vedätte syvään henkeä takaisin omaan virtausfysiikkaanne, ja sitten asiat vain onnistuvat paljon, paljon helpommin.
Superaistivuus
Kuten sanoin viime kokoontumisessamme, on tavallaan myös sen vastine – superaistivuus. Kun otatte alas tuon sateenvarjon ja pääsette takaisin omaan virtaukseenne, teistä tulee herkempi, tietoisempi joka tasolla. Puhumme virtauksesta ja sen kauneudesta, mutta osa haastetta on se herkkyys, jonka kehitätte. Teistä tulee herkempi kaikelle. Ja aluksi voitte kehittää esimerkiksi allergioita, joita teillä ei ole koskaan ennen ollut, koska olette nyt hyvin herkkä hiukkasille ilmassa, kenties myös kasveille ja kukille. Mutta usein kyse on saasteista ilmassa, ja usein kyse on ns. ihmisallergiasta, kuten kutsun sitä. Olette allerginen muille ihmisille ja heidän energialleen (Linda kikattaa). Kyllä, vakavasti sanottuna. Siinä paikassa missä olette nyt, herkkyys aiheuttaa enemmän allergisia reaktioita, kuin pelkät kukat ja ruohot ja sellaiset asiat.
LINDA: Vau.
ADAMUS: Mutta koska aistitte energioita ja teistä tulee tietoisempi niistä, teissä on osa, joka haluaa torjua ne ja sanoo: "Heitä ne pois. Ne eivät sovi." Mutta mitä enemmän pääsette virtausfysiikkaanne, sitä enemmän oivallatte, että teidän ei oikeasti tarvitse torjua mitään. Perimmiltään kaikki on teidän energiaanne. Teidän ei tarvitse aivastaa sitä ulos tai saada vuotavia silmiä. Siinä on upea hyväksymisen taso.
Teistä tulee herkempi ja herkempi ajatuksille. Ajatuksia leijuu ilmassa, aivan kuin radioaaltoja. Teistä tulee herkempi niille. Ja kun tuo herkkyys tulee, se kallistuu ensin enemmän draamaa kohti, koska draamassa on enemmän dynamiikkaa kuin siinä että joku käy kaupassa. Siis nappaatte pelkoa, nappaatte muiden ihmisten draamoja, vihaa, kiukkua ja sellaisia asioita. Teistä tulee herkempi, tunnette enemmän maailman painoa, koska nyt olette herkempi massatietoisuudelle.
Mutta sitten oivallatte: "Oikeasti tämä ei ole minun. Olen tietoinen sellaisesta, mikä ei ole minun. Olen tietoinen energioista, joita on tuolla ulkona ja jotka eivät ole minun, mutta niiden ei tarvitse vaikuttaa minuun. Niiden ei tarvitse muuttaa oman energiani luontaista virtausfysiikkaa. Voin olla tietoinen, mutta sen ei tarvitse häiritä minua."
Ja sitten tietyssä kohtaa siinä on jotain hyvin ihanaa, että on tietoinen kaikesta. Tietysti omasta energiastanne, mutta sitten muista, heidän energiastaan, heidän sieluolemuksestaan, ettekä ole enää huolissanne siitä, että se häiritsee teitä totaalisesti tai vääristää teitä jollain tavalla. Ja sitten se on tavallaan hauskaa. Voitte tuntea ihmisten energioita hyvin avoimesti ja tuomitsematta. Vain tarkkailemalla voitte tuntea muiden energioita, ja teistä voi tulla hyvin tarkasti tietoinen, keitä he oikeasti ovat – ei vain sanat joita he puhuvat, tai kasvot jotka heillä on, vaan teistä tulee terävän tietoinen. Silloin siitä tulee hauskaa, kun on niin tietoinen ja oivaltaa, ettei se ole oikeasti teidän energiassanne, mutta te olette herkkä, superherkkä sille.
Teistä tulee superherkkä ns. muille maailmoille. Muita maailmoja on kaikkialla ympärillä. Ne eivät ole jossain muualla, ja teistä tulee tietoinen haamuista ja kummituksista. Mutta ette ole koskaan huolissanne niistä. Ne eivät voi tehdä teille mitään, elleivät ne pysty huijaamaan teitä epäilemään itseänne. Ne eivät voi hotkaista teitä. Ne eivät voi purra jalkaanne pois. Ne eivät voi viedä teitä jonkinlaiseen demoniseen helvettiin. Olette tietoinen: "Vau, paljon ruumiittomia olentoja kuljeskelee Maa-planeetan ympärillä tällä hetkellä." On paljon energioita myös … menette johonkin vanhaan taloon, ja siellä on paljon energiaa, joka on edelleen jostakusta, joka on ehkä elänyt siellä 50 vuotta sitten, 200 vuotta sitten.
On tavallaan jännittävää, tavallaan hauskaa, alkaa olla superherkkä. Teidän täytyy vain muistaa, että voitte kontrolloida sitä – en pidä tuosta sanasta, Cauldre – tai voitte sulkea sen. Voitte laittaa sen sivuun, koska tahansa haluatte, ja palata takaisin vain "sinuun", sen suloisuuteen, kuka olette.
En-synkka ja superherkkyys – kaiken salliminen
Vedetäänpä syvään henkeä, ennen kuin menemme tämän päivän keskusteluun. Laitetaan vähän musiikkia ja tunnetaan en-synkassa olemista oman energianne kanssa ja superherkkyyttä.
(Musiikki alkaa)
Tuon nämä asiat esiin, koska tiedän, että olette siinä juuri nyt tai ainakin olette menossa siihen hyvin pian. Tiedän, että energianne kanssa on ollut tavallaan kuoppaista.
Olette tekemässä suurta muutosta, oltuanne aioneita tietämättä, mitä energia oli. Sitä enkelit yrittivät selvittää ennen Maata: "Mitä energia on?" Aionien ajan etsien: "Mitä tämä energiaksi kutsuttu asia on?"
Ja olette muuttamassa tuota dynamiikkaa nyt tässä elämässä. Tarkoitan, että tämä on se iso elämä.
Siis kyllä, on vähän kuoppaista toisinaan, koska olette pyöräyttämässä ympäri, kääntämässä ylösalasin, koko tämän jutun oman energianne kanssa.
Orientoitumisenne siihen, ymmärryksenne siitä, virtausfysiikkanne oman energianne kanssa – olette muuttamassa kaiken sen nyt.
Se on monumentaalista. Hmm. Siitä syystä sanon: olkaa kilttejä ja nauttikaa tästä kokemuksesta joka päivä. Lakatkaa tarttumasta siihen.
Nauttikaa siitä, mitä käytte läpi, koska se on todella iso asia – uuden suhteen kehittäminen energiaan – ja pian alatte tietoisesti todella ymmärtää, miten se saadaan toiminaan hyväksenne.
Se ei tapahdu ajattelulla. Se ei tapahdu jollain kivalla positiivisella affirmaatiolla – pthyi! sille. Alatte ymmärtää oikeasti, miten energia voi palvella halujanne ja intohimoanne.
Ei pieniä juttuja. Älkää haaskatko aikaanne pieniin juttuihin, vaan todellisia halujanne ja todellisia intohimojanne. Kaikki muu loksahtaa paikoilleen.
Sääli niitä, jotka haaskaisivat energiaa ja aikaa vain siihen yritykseen, että saavat energian antamaan heille muutaman dollarin lisää. Se olisi todellista haaskausta, koska kaikki nuo jutut tapahtuvat luonnostaan.
Kuten sanoin yhdessä monista asioista, joita olemme tehneet viime aikoina, ihminen haluaa kolikon, ja mestari sallii aarteen. Ihminen haaskaa energiaansa murehtimiseen lisädollarista tai eurosta tai pesosta tai jenistä. Mitä todella hyvän energian ja ajan haaskausta. Hyvin rajoittunutta.
Mestari sallii koko aarteen, koko asian. Mestari ei ole huolissaan pikkujutuista, koska ne ovat osa virtausfysiikkaa. Ne ovat vain siinä. Niiden täytyy olla.
Mestari sallii koko aarteen, ja koko aarre on materiaalisia asioita, tietysti. Se on materiaalista yltäkylläisyyttä, Se on terveyttä. Se on myös viisautta ja iloa. Mestari sallii koko asian, koko aarteen. Rajoittamatta sitä.
Siis tässä olette nyt, tänä suuren muutoksen aikana – kääntymisen, vaihtumisen, remontin, ympäripyörähtämisen aikana, miten sitä halutaankin kutsua. Nyt tapahtuu valtava transformaatio. Olette sen keskellä.
Ja sen lisäsi teistä on tulossa hyvin superherkkä. Ne tapahtuvat yhteistyössä, mutta joskus vaikuttaa siltä, että ne toimivat toisiaan vastaan, eivätkä ne toimi. Ne eivät toimi. Teistä on vain tulossa herkempi, tietoisempi, kun olette tulossa oikeasti en-synkkaan oman energianne kanssa.
Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa, ja tuntekaa, missä olette tällä hetkellä elämässänne – sen eeppisyyttä, mitä käytte läpi.
Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä. Meillä on täällä asioita puhuttavana.
(Musiikki loppuu)
Hyvä.
Tarinan aika
Kaipaan shaumbrojani. Kaipaan teitä. Kaipaan yleisöä shoudissa. Olen jopa ehdottanut, että shoudeihin laitettaisiin pahvinukkeja esittämään teitä, jotta huone tuntuisi täydemmältä. Kaipaan vuorovaikutusta kanssanne. Kaipaan tuota suostuttelua. Kaipaan tuota provosointia. Kaipaan tuota huumoria. Voi, kaipaan tuota huumoria kovasti. On vaikeaa tehdä huumoria, kun te ette ole siinä, koska huumori on yleensä teidän kustannuksellanne. Siis miten teen huumoria? Omalla kustannuksellani? Tuskinpa. Enpä juuri.
Nautin tuosta energiasta, ja kun 50, 60 teitä istuu studiossa shoudia varten, se on melkein kuin magneetti, joka vetää teidät kaikki muut, jotka istutte kotona tietoikoneillanne. Teistä tulee ikään kun ankkuri heille, ja sitten he kerääntyvät, kun pidämme shoudin, ja kuinka kauan siitä on nyt? Vuosi tai vähän enemmän, ettei ole ollut yleisöä. Työpajoissa nyt viime aikoina, kyllä, ja minulla oli niin paljon patoutunutta intohimoa ja kaipausta shaumbroja kohtaan, että luulen menneeni vähän yli joidenkin kanssa näistä muutamista ryhmistä. Olen saattanut olla vähän kiihkeä heidän kanssaan?
LINDA: Ehkäpä.
ADAMUS: Ehkäpä, joo. Mutta kyse on vain tästä syvästä kaipauksesta olla taas shaumbrojen kanssa. Siis tässä sitä taas ollaan ilman yleisöä. Mitä pitäisi tehdä? Mitä pitäisi tehdä? Siis …
LINDA: Anna mennä, kiusaa minua (Adamus naureskelee).
ADAMUS: En halua tehdä sitä liikaa, Linda. En halua aiheuttaa sinulle mitään pysyvää vahinkoa. Siis ei, en halua tehdä sitä liikaa. Niinpä haluaisin nyt käyttää apuna teatteria, jonka olen luonut.
LINDA: Mm hmm.
ADAMUS: Muuten, jokaisella teistä on nyt paljon teatterikeinoja, joita voitte käyttää koska tahansa. Teidän täytyy vain vetää ne takataskustanne ja käyttää niitä aina silloin tällöin. Teatterikeinot ovat mahtava asia, ja ne auttavat todella energian virtausdynamiikassa, koska pääsette pois päästänne. Te vain näyttelette. Siis kyllä, minulla on pieni teatterikeino. Aion kertoa tarinan.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Ja se on mestaritarina.
LINDA: Varmaan.
ADAMUS: Se on teille tuttua: "Mestari ja …", mikä tässä tapauksessa on: "Mestari ja kyselevät oppilaat". Ja esittäisitkö kaikkien niiden oppilaiden roolia, jotka ovat kerääntyneet kuuntelemaan mestaria?
LINDA. (innostuneesti) Voi, rakastaisin tehdä sen! Minulla on erittäin hyvän oppilaan historia.
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis esität kaikkia heitä.
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Minä esitän mestarin roolia.
LINDA: Järkyttävää.
ADAMUS: Se on minulle helppoa. Minun ei oikeastaan tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Esitän mestarin roolia, ja kerromme tämän tarinan niiden kysymysten avulla, joita sinulla on …
LINDA: Okei.
ADAMUS: … oppilailta, ja näin voimme tavallaan tuoda yleisön takaisin.
LINDA: Ai, okei.
ADAMUS: Okei. No niin, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, ennen kuin aloitamme.
LINDA: (hengittää ulos kuuluvasti) Joo, okei.
ADAMUS: Mestaritarina. Ja taas kerran, minä esitän mestarin roolia, ja Linda esittää monien oppilaiden roolia.
LINDA: Okei.
"Mestari ja kyselevät oppilaat"
ADAMUS: Mestari veti tuolin suuren tammen alle tänä kauniina kesäiltapäivänä. Noin 20 oppilasta oli kerääntyneenä sinne. Se ei ollut virallinen tunti. Se oli vain epämuodollinen kokoontuminen, jollaisia he tekivät aina silloin tällöin – mestari ja jotkut oppilaat. Oppilaat odottivat todella innolla sitä, koska tämä oli luokkahuoneen ulkopuolella. Se oli vähän rennompaa, ei ehkä yhtä intensiivistä.
Jotkut oppilaat kutsuivat sitä vitsaillen Zen/epä-Zen -kokoontumiseksi, koska usein he menivät suuriin, suurin Zen-tyyppisiin kysymyksiin ja sitten oivalsivat, että oli epä-Zenin aika.
Siis mestari istuutui tuolilleen, siemaisi kahviaan, joka tässä tilanteessa ei ole itse asiassa kahvia. Tiedoksenne vain, että olen vähän pettynyt.
LINDA: Ei se minun vikani ole!
ADAMUS: Olen silti pettynyt. Mestari siemaisi kahviaan.
LINDA: Pitäisikö meidän hankkia sinulle kahvia? Voisimme nimittäin tehdä sen.
ADAMUS: Ei, minulla on kaikki ok. Älkää olko huolissanne …
LINDA: Ei kuulosta siltä, että sinulla on kaikki ok.
ADAMUS: Älkää olko huolissanne minusta. Ei, ei, kiitos.
Mestari istuutui alas, siemaisi kahviaan, jonka yksi oppilaista oli hyvin ystävällisesti tuonut hänelle sinne, vaikkei hän ollut pyytänyt, koska oppilaat ennakoivat aina mestarin halut. Se saattaisi olla vinkki, mutta ehkä ei.
LINDA: Työstän sitä.
ADAMUS: Mestari veti syvään henkeä oppilaiden kanssa ja sanoi: "Tänään puhumme yhdestä vanhimmasta filosofisesta väittelynaiheesta ikinä, joka on melkein piesty hengiltä, mutta tänään puhumme tästä aiheesta suhteessa siihen, mitä käytte läpi matkallanne. Tänään puhumme onnellisuudesta.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Onnellisuus. "Pyydän teitä nyt", sanoi mestari. "Pyydän teitä nyt tuntemaan onnellisuutta, omaa onnellisuustasoanne. Mitä onnellisuus on? Onko se jotain, minkä voi saavuttaa? Onko se jotain haluttua? Onko se vain merkityksetöntä filosofista väittelyä? Tuntekaa onnellisuutta hetki, jokainen teistä täällä tänään. Oletko onnellinen? Onko edes tärkeää olla onnellinen?"
(Tauko)
Sitten muutaman minuutin kuluttua yksi oppilaista oivalsi, että mestarin kahvikuppi oli tyhjä, ja sitten hän toi uuden kupillisen kahvia (Adamus naureskelee), kuin tilauksesta tietysti. Hän toi uuden kupillisen kahvia – öhöm – aa, niin sitä pitää (joku tuo kupin kahvia Adamukselle).
LINDA: Voi, taikuutta! Kuka tiesi?
ADAMUS: Kiitos.
LINDA: Kuka tiesi?
ADAMUS: Kiitos tarpeideni ennakoimisesta. Oppilas toi uuden kupillisen kahvia – hyvä, ja pyydän Lindaa, olisitko kiltti (Linda lisää sokeria) – ja mestari sanoi sitten: "Tässä kohtaa haluaisin nyt ottaa kysymyksiä, joita teillä on onnellisuudesta." Öhöm, öhöm (Lindalle).
LINDA: Joo, joo! "Mestari, pitäisikö meidän tavoitella onnellisuutta?" Hei, vielä yksi kerma, rakas. (Adamukselle, joka nappaa kahvikupin)
ADAMUS: "Pitäisikö meidän tavoitella onnellisuutta?" mestari sanoi, siemaisten kahviaan ja kerraten, mitä Nietzsche kerran sanoi: "Ihmisten ei pitäisi tavoitella onnellisuutta. Kukaan ihminen ei itse asiassa tavoittele onnellisuutta, paitsi englantilaiset, jotka tekevät sitä koko ajan."
En ole oikein varma, mitä Nietzsche tarkoitti sillä, mutta ei, ihmiset eivät itse asiassa tavoittele onnellisuutta. He ajattelevat onnellisuutta. He haluaisivat onnellisuutta, mutta he ovat niin kiireisiä jokapäiväisessä elämässään, että he eivät yksinkertaisesti tee siitä prioriteettia. He ovat hyvin kiireisiä sellaisissa asioissa, kuin rahan ansaitseminen, lapsistaan huolehtiminen, ongelmaratkaisun yrittäminen töissä, tällaisissa asioissa. "Ei, itse asiassa ihmiset eivät oikeasti tavoittele onnellisuutta", mestari sanoi, etsien nyt seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, tuovatko maine ja mammona onnellisuutta?"
ADAMUS: Hmm. "Maine ja mammona. Mainetta ja mammonaa tulee onnellisuutta tavoitellessa. Yksilö yrittää hankkia esimerkiksi enemmän rahaa, ajatellen sen tuovan onnellisuutta. Yksilö tuntee, että maine, myös tunnustus, on polku onnellisuuteen. Mutta loppujen lopuksi onnellisuus on itsenäinen. Se ei vaadi mainetta tai mammonaa. Nimittäin ne ovat vain onnellisuuden tavoittelua, mutta eivät välttämättä johda itse onnellisuuteen.
"Ei, kyse ei ole näiden muiden asioiden saamisesta. Onnellisuus on omillaan.
"Onnellisuus ei todellisuudessa ole – kuten usein sanotaan – tavoite eikä määränpää, ja silloin kun tavoite liitetään onnellisuuteen, se on melkein saavuttamatonta. Mutta onnellisuutta on joka hetkessä, ja siksi kerron teille kaikille oppilailleni, että siinä on kyse joka päivästä, jonka olette täällä koulussa. On vaikeita päiviä ja on helppoja päiviä, mutta jokaiseen päivään voi olla punottuna onnellisuutta, myös vaikeimpina aikoina. Ja yksi syistä miksi olette täällä, on ymmärtää se – ymmärtää, ettei kyse ole sen tuomitsemisesta, missä olette tai miten olette, vaan kyse on kokemusten läpikäymisestä ja sitten luontaisen onnellisuuden tuntemisesta siinä."
Mestari piti hetken tauon, jotta jokainen voisi pohtia hänen suuria, suuria viisauden sanojaan (Adamus sulkee silmänsä). Hän huomasi kuitenkin silmäkulmastaan, että moni oppilas oli sikeässä unessa. Hmm. Sellaista on mestarina oleminen.
Sitten hän otti seuraavan kysymyksen.
LINDA: "Mestari, voinko saavuttaa onnellisuuden järkeilemällä/päättelemällä?"
ADAMUS: Jos mestarin silmät olisivat olleet auki, olisitte hänen silmämuniensa pyörivän tuosta kysymyksestä (Adamus avaa silmänsä ja pyörittelee niitä; Linda naureskelee). "Voinko saavuttaa onnellisuuden järkeilemällä?"
Mestari veti syvään henkeä, kuin välttääkseen sen ärsyyntyneen sävyn, joka olisi muuten saattanut olla hänen äänessään, ja sanoi: "Väliaikaisesti, kyllä. Väliaikaisesti voitte käyttää ajatuksia ja myös järkeilyä luomaan illuusion onnellisuudesta. Voisitte kertoa itsellenne, että teillä on rahaa pankissa. Voisitte kertoa itsellenne, että lapsenne rakastavat teitä. Voisitte kertoa itsellenne, että olette menestyneempi, kuin monet muut ihmiset. Voisitte kertoa itsellenne, että olette edellä niissä elämän tavoitteissa, joita olitte asettaneet itsellenne. Ja se tuo tietyn määrän ns. teko-onnellisuutta, sokerionnellisuutta, kuten kutsuisin sitä. Mutta ei. Perimmiltään, loppujen lopuksi, todellinen onnellisuus, aito onnellisuus joka tulee elämäänne, ei tule näistä muista asioista, vaan se tulee sielusta – sielusta. Ja aito onnellisuus on sen tietämistä, että olette intohimossanne, seuraatte intohimoanne, sen tietämistä, että lopultakin alatte sallia ja hyväksyä itsenne. Ne ovat tärkeitä asioita."
Mestari sulki silmänsä taas ja odotti seuraavaa kysymystä yleisöltä.
LINDA: "Mestari, tulin onnettomasta perheestä. Onko se kohtaloni?"
ADAMUS: Aa, tämä oli iso kysymys hyvin monille oppilaille – tuleminen onnettomasta perheestä. "On vanha sanonta", mestari sanoi, "joka kuuluu näin: "Onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset. Onnettomat vanhemmat, erittäin onneton perhe."
"Noin 50 % onnellisuudesta on kirjaimellisesti geenissänne sillä hetkellä, kun synnytte. Se tulee esi-isiltä peritystä genetiikasta, ja se muodostaa, hyvin valtavassa määrin, onnellisuuskykynne tai ainakin onnellisuustietoisuutenne tuossa elämässä. Jos vanhempanne ovat onnettomia, on todennäköistä, että tekin olette. Poimitte heidän energiansa. Olette tässä elämässä nyt tuossa onnettomassa kierteessä. Siis yleisesti ottaen, kyllä, noin 50 % geeneistänne on tuota onnellisuutta.
"Noin 10 % tulee pelkästään hyvästä tuurista, voitaisiin sanoa – asioista jotka asettuvat riviin tai energiastanne palvelemassa teitä, jos sallitte sen, kuten itse sanoisin – ja vielä noin 40 % tulee massatietoisuudesta, ympäristöstänne, todellisuudestanne ja todellisuushavainnostanne.
"Siis vastaus kysymyksesi: "Onko tämä kohtalonne, jos teillä olisi onnettomat vanhemmat?", on todennäköisesti myönteinen useimmilla ihmisillä. Mutta sitten kun pysähdytte hetkeksi ja oivallatte, että te ette ole enää riippuvaisia heistä – saatatte rakastaa heitä kovasti tai saatatte inhota heitä, sillä ei ole merkitystä, mutta ette ole enää riippuvainen heistä – ja onnellisuus ei löydy geeneistänne tai DNA:stanne, että tuon onnettomuuden ei tarvitse tulla karman tuloksena.
"Olette kaikin tavoin vapaa elämässänne, olette vapaa olemaan onnellinen. Se on luontainen oikeus. Se on sielun tapa, mitä kutsuttaisiin onnellisuudeksi, tai sielun tapauksessa tyytyväisyydeksi. Ihminen on onnellinen, sielu on tyytyväinen, ja se on teidän oikeutenne, ja sitten kun otatte takaisin tuon oikeuden, ettekä enää anna yhteiskunnan tai edes tuurin tai perheen sanella onnellisuustasoanne, oivallatte, että se on aina ollut siinä, mutta oma perheenne oli tukahduttanut sen ja värittänyt tummaksi.
"Siitä syystä on hyvin tärkeää oivaltaa, että olette täysivaltainen olento, ettekä kiitollisuudenvelassa perheelle, esi-isille tai sukulinjalle. Vaikka saatatte rakastaa heitä kovasti, muista riippumattomina sieluolentoina, ei ole enää sopivaa välittää karmaa ja onnettomuutta ja sellaisia asioita, kuin sairaus, alkoholismi, masennus ja kaikki muut, perhelinjaa pitkin. Siis nyt", mestari sanoi oppilaille, "se riippuu täysin teistä. Hyväksyttekö oman onnellisuutenne? Vai jatkatteko nojaamista tuohon perheen osamäärään?"
Hän veti syvään henkeä, ja muisti sitten oman perheensä, nuo vaikeudet ja haasteet, nuo häiriöt ja kaaoksen, kun hän oli kasvuiässä, oivaltaen hyvin pitkään – kauan, kauan ennen, kuin hänestä tuli mestari – että hän seurasi onnettoman perheen askelia. Vasta sitten kun hän oli epätoivonsa synkimmissä hetkissä ja sanoi: "Ei enää", hän jätti sen ja lähti tavoittelemaan omaa Itseään ja loppujen lopuksi omaa onnellisuuttaan.
Hän veti syvään henkeä ja piti tauon, odottaen seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, sanotko, että onnellisuus on valinta?"
ADAMUS: "Onnellisuus on perspektiivi. Onnellisuus on ehdottomasti valinta, mutta sitä ei voi pakottaa paljolla järkeilyllä. Sitä ei voi pakottaa yrittämällä ajatella omaa tietään siihen. Siinä oivallatte, että onnellisuus on sielun lahja ihmiselle, ja se on teidän oikeutenne. Se on ollut oikeutenne koko ajan, ja nyt kysymys kuuluu: sallitteko sen? Ja parempi kysymys olisi: miksi ette salli sitä?"
LINDA: Hmm.
ADAMUS: "Ja yleisesti syy siihen on, että olette edelleen riippuvainen ulkoisista asioista – ihmisistä ja tapahtumista – ja turvaudutte edelleen vanhoihin ihmistavoitteisiin ja -haluihin, vanhoihin haluihin, määrittäessänne onnellisuutenne tason, ja siksi se on vaikeasti tavoitettavaa. Se on melkein mahdotonta.
"Sitten kun oivallatte, että onnellisuus on sielun lahja ihmiselle – sielu tiesi, että ihminen kävisi läpi haastavia kokemuksia, ja sielu sanoi: "Ja tässä on tämä lahja, jota kutsumme onnellisuudeksi." Ei mielihyvä. Se on eri asia. Mielihyvä on ihmisen tekemä tunne ja emootio. Onnellisuus on sielun lahja, ja se on siinä teitä kaikkia varten, kun olette valmis ja arvokas vastaanottamaan sen."
Ja mestari veti syvään henkeä ja siemaisi hieman kahvia, odottaen seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, minulla on onnellisia muistoja, mutta en yleisesti ottaen ole onnellinen. Sitäkö kaikki onnellisuus on, muistoja?"
ADAMUS: "Monille ihmisille kyllä. Monet ihmiset voivat löytää onnellisuuden, kun he menevät muistoihin. Kun he ajattelevat itseään lapsena, kun he ottivat kuvan jostain, ja vaikka tuolla kuvan ottamishetkellä he eivät ehkä ole olleet onnellisia, niin nyt he katsovat onnellisia muistoja siitä. Oli tosiaankin myös huonoja muistoja, kamalia, kammottavia muistoja, mutta kyllä, oli onnellisia muistoja.
"On unelmia onnellisuudesta. Kun ajattelette tulevaisuuteen, uneksitte tulevaisuudesta, millaista on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, se voi tuoda hymy kasvoillenne, oivaltaen, että olette menneet läpi koko tästä vaikeasta transformaatiosta. Olette luopuneet muihin ihmisiin turvautumisesta. Hymyilette, kun oivallatte, että energia on vain siinä, että se vain palvelee teitä, ja se on hyvin vaivatonta, taiteellista ja luovaa samanaikaisesti. Hymyilette, mutta se ei välttämättä tee teistä onnellista tuossa hetkessä.
"Itse asiassa, useimmilla ihmisillä onnellisuus on menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Se ei ole juuri nyt. He eivät salli sitä hetkessä, itsensä olla onnellinen. Monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä onnellisuudesta, koska he vertaavat itseään muihin ja sanovat: "En voi olla onnellinen, ennen kuin olemme kaikki onnellisia." Toisilla on myös niin kiire mielen prosessoinnissa, asioista murehtimisessa ja itsensä epäilemisessä tuolla hetkellä, läsnä olevassa hetkessä, että he eivät yksinkertaisesti ole tietoisia tästä luonnollisesta onnellisuuslahjasta, joka on aivan siinä. Onnellisuus voi olla rinnakkain huolenkaltaisten asioiden kanssa. Se kaikki on aivan siinä. Kyse on vain perspektiivistä, miten päätätte katsoa sitä."
Mestari veti syvään henkeä ja odotti seuraavaa kysymystä, mutta oli melko pitkä tauko, kun hänen oppilaansa pohtivat kaikkia sanoja, joita hänellä oli sanottavana. Hän hymyili itsekseen onnellisesti ja ajatteli: "Tänään kuulostan vähän Kahil Gibranilta. Kaikki nämä upeat kysymykset."
Hän odotti hetken, ja seuraava kysymys tuli.
LINDA: "Mestari, mikä rauhan ja onnellisuuden ero on?"
ADAMUS: "Kyllä."
(Tauko)
Sitten mestari hymyili itsekseen: "Kyllä. Tavallaan ne ovat sama asia, koska ne ovat kumpikin ristiriidattomia. Rauhaa on, kun opitte elämään itsenne kanssa. Rauhaa on, kun oivallatte, ettei sisällä tai ulkopuolella ole enää taisteluja. Rauhaa on, kun tunnistatte, että kaikki asiat ovat niin, kuin niiden pitäisi olla, vaikkeivät näyttäsi olevan. Mutta kaikki asiat ovat niin, kuin niiden pitäisi olla. Se saa aikaan rauhatunteen, ja sitten tuossa rauhassa yksilö voi muistaa tämän luonnollisen onnellisuuslahjan, joka on hänen elämässään.
"On vaikeaa tunnistaa tuo lahja, on vaikeaa saada tuo onnellisuus, kun ette ole rauhassa itsenne kanssa. Mutta kun kaikki asiat hyväksytään, kun ei ole enää taisteluja ja tappeluja, kun lohikäärme ei ole enää sitä vihamielistä energiaa, jota se oli ennen, kun lohikäärme on nyt lemmikkinne, on paljon helpompaa tuntea tuo onnellisuus, tuo lahja joka on jo siinä."
Ja sitten seuraava kysymys tuli yhtäkkiä.
LINDA: "Mestari! Mikä on itsearvostuksen ja onnellisuuden ero?"
ADAMUS: "Kyllä", mestari sanoi jälleen. "Kyllä. Ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä, itsearvostus ja onnellisuus.
"Itsearvostus on havainto itsestänne. Oletteko arvokas? Itsearvostus on tapanne nähdä, kuka olette. Näettekö itsenne kirkkaan ja puhtaan peilin kautta? Vai näettekö itsenne säröisen peilin kautta? Näettekö itsenne niin, kuin muut näkevät teidät? Vai näettekö itsenne sielunne perspektiivistä?
"Se luo itsearvostustason, jossa onnellisuus on vähän erilaista. Siinä ei ole kyse perspektiivistä. Siinä on kyse hyvinvoinnin tilasta, hyväksynnän ja armon tilasta, sen oivaltamisen tilasta, että teillä on oikeus olla onnellinen.
"Niin kauan kun ihmisiä on elänyt tällä planeetalla, he ovat olleet vaihtelevassa määrin onnettomia. Niin kauan kun ihmiset ovat täällä taistelleet toisten kanssa ja perimmiltään itsensä kanssa, asettaen itselleen suuria vaatimuksia hyvin monin tavoin, tätä onnellisuutta, tätä hyvinvoinnin tilaa, ei ole ollut.
"Ihmiset ovat täynnä stressiä tällä hetkellä. Heillä on kiire, kiire, kiire elämässään. He yrittävät aina saavuttaa jotain. He perustavat menestyksensä sellaisiin asioihin, kuin raha, ystävät ja terveys, ja loppujen lopuksi se ei oikeasti tuo onnellisuutta. Itsestään selvästi se ei tuo onnellisuutta. On vaikeaa olla tuossa olemisen tilassa.
"Mutta kun oivallatte, että olette arvokas, kun oivallatte, ettei ole enää mitään tarvetta tuntea syyllisyyttä ja häpeää mistään – te olette arvokas – silloin on paljon helpompaa olla tässä onnellisuuden tilassa."
Mestari veti syvään henkeä ja haistoi ilmaa. Hienoinen tuulenvire oli noussut, ja hän saattoi haistaa energian muuttuvan ryhmässä. Nimittäin energia on erittäin helppo havaita haistamalla, ja hän saattoi haistaa, että jokin oli muuttumassa, ja joskus silloin kun suuria muutoksia tapahtuu, tuoksu ei ole aina miellyttävä. Mutta kun tuo haju menee ohi, tuo syvän muutoksen epämiellyttävä haju, se avaa tien makealle tuoksulle, nektarin tuoksulle, hunajan tuoksulle, vastapaistettujen piparien tuoksulle.
Seuraava kysymys tuli oppilailta.
LINDA: "Mestari, voiko minulla olla haasteita ja seikkaluja ja voinko olla samalla onnellinen?"
ADAMUS: "Ehdottomasti. Haasteet ja seikkailut elämässänne – jotkut nimenomaan ja tietoisesti valitsemianne, ja toiset niistä vain tapahtuvat – voivat varjostaa koko tätä onnellisuusjuttua. Ne voivat saada sen näyttämään kaukaiselta tai olemattomalta. Mutta perimmiltään, kyllä, jokaisessa seikkailussa ja jokaisessa haasteessa – vaikka kävisitte läpi vaikeuksia – on onnellisuutta, kun oivallatte yhden erittäin tärkeän asian: te olette se, joka luo kaikki haasteet ja seikkailut elämässänne. Te olette se, joka haluaa sukeltaa syvälle kokemukseen, on tuo kokemus sitten huumeriippuvuus tai Himalajan vuorille kiipeäminen. Te olette se, joka luo sen kaiken.
"Kun oivallatte sen, voitte löytää onnellisuutta, vaikka teillä olisi suuria haasteita, vaikka olisitte jonkinlaisessa pelottavassa seikkailussa. Kyse saattaisi olla pelkästään sen päättämisestä viimeinkin, että lähdette työpaikastanne. Aloitatte oman bisneksenne. Se on pelottavaa. Se on suurta seikkailua. Mutta kun oivallatte, että te luotte sen kaiken, että se on mahtava tilaisuus siirtyä todella sanoista tekoihin, mahtava tilaisuus antaa energianne palvella teitä, niin kyllä, onnellisuutta voi olla myös stressin, seikkailun ja haasteiden aikoina."
Mestari odotti seuraava kysymystä.
LINDA: "Mestari, onko onnellisuus ajatus vai tunne?"
ADAMUS: "Kyllä! Onnellisuus voi olla ajatus. Voitte ajatella onnellisia ajatuksia itseksenne, ja monet teistä yrittävät tehdä sitä. Monet teistä yrittävät rauhoitella itseään onnellisilla ajatuksilla. Mutta lopulta oivallatte, että ne ovat läpinäkyviä. Ne ovat melkein huijausta. Ne eivät kestä kovin kauan, ja valitettavasti ajateltuanne onnellisia ajatuksia jonkin aikaa, huomaatte romahtavanne takaisin maahan, jopa pettyneempänä itseenne kuin koskaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että onnellisuutta ei ole ajatuksissa, mutta yleensä ihmiset yrittävät ajatella tiensä onnellisuuteen.
"Onnellisuus on perimmiltään tunne. Se on tunne, joka ei ole täällä (osoittaen päätä). Se on tunne, joka alkaa täältä (osoittaen sydäntä). Kuten sanoin, sielu tuntee tyytyväisyyttä, voitaisiin sanoa tyydyttyneisyyttä. Ihminen tuntee usein tarvetta tehdä enemmän, saada enemmän, tavoitella enemmän, muuttaa/muuttua enemmän. Ihminen on aina täydellisyyden haluamisen tilassa, haluten jotain erilaista ja tuntien usein voimattomuutta tehdä sille mitään. Siis on hyvin, hyvin harvinaista, että ihmisillä on oikeasti nykyhetkessä onnellisuuden tunne, mutta se on ehdottomasti mahdollista.
"Se on lahja Hengeltä, ja on aika avata tuo lahja nyt. Ei vain ajatellessa menneitä onnellisia muistoja, ei vain uneksiessa tulevista onnellisista muistoista, vaan avata tuo lahja juuri nyt."
Mestari alkoi jo tulla vähän kärsimättömäksi, koska hän halusi lähteä ulos ajelulle. Niinpä hän sanoi luokalle: "Otan vielä muutaman kysymyksen. Mikä on seuraava?"
LINDA: Ai, no. "Jos minulla on terveys- ja talousongelmia, onko silti mahdollista olla onnellinen?"
ADAMUS: "Se tekee erityisen vaikeaksi olla onnellinen, etenkin terveysongelmat, ja tietysti jokainen teistä jolla on ollut taloudellisia ongelmia, ymmärtää, että se on erittäin häiritsevää onnellisuudelle. Kaikki huomionne keskittyy terveyden tai varallisuuden kaltaisiin asioihin, ja sitten unohdatte taas kerran sen luontaisen onnellisuuden, joka teillä on.
"Se on lahja, jonka Henki, sielunne, antoi teille tietäen, että teillä olisi paljon mielenkiintoisia kokemuksia, ja sanoen: "On tämä onnellisuusjuttu, johon voit palata koska tahansa. Se on aina siinä. Myös pahimmissa myrskyissä tämä onnellisuus on aina siinä. Myös silloin jos kehossasi on sairautta ja jos taloudellinen yltäkylläisyytesi ei virtaa haluamallasi tavalla, haluaisin sinun löytävän tuon onnellisuuden. Se on aina siinä. Haluaisin sinun menevän takaisin siihen, vaikka kaikki kertoisi sinulle, ettei ole mitään syytä olla onnellinen nyt. Äläkä etsi sitä mielesi kautta. Palaa siihen sydämesi kautta." Palatte takaisin tähän onnellisuuslahjan paikkaan, joka on luonnostaan teissä, ja se muuttaa energioiden suuntaa. Se muuttaa myrskyn kauniiksi merituulen henkäykseksi."
Seuraava.
LINDA: "Mestari, minulla on kaksi koiraa. Hau, hau! Ovatko lemmikit onnellisia?"
ADAMUS: Hmm. "Jos ihminen on onnellinen."
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: "Jos ihminen on onnellinen, koska lemmikit ovat heijastus. Lemmikit ovat peili. Lemmikit ovat "takaisinkytkentä", on kyse sitten koirasta, kissasta tai mistä tahansa muusta lemmikistänne. Onnellinen ihminen, onnellinen lemmikki. Lemmikki poimii kaikki tunteet, joita teillä on, ja sitten periaatteessa käy ne itse läpi. Joskus lemmikki poimii tasapainottomuutenne, onnettomuutenne ja imee sen itseensä. Joskus lemmikki menee niin pitkälle, että se ottaa itselleen jonkin sairauden, jonka te olisitte ehkä muuten saaneet. Mutta onko lemmikki perimmiltään onnellinen? Perimmiltään ja filosofisesti ehdottomasti on, koska lemmikki on palvelemassa teitä riippumatta siitä, minkä läpi te laitatte sen. Kiitos."
LINDA: Hmm. "Mestari, mikä on onnellisuuden ja sallimisen korrelaatio?"
ADAMUS: Hmm. "Sanoisin, että onnellisuuden ja sallimisen välillä on suora korrelaatio. Voidakseen saada todellista onnellisuutta, on tärkeää sallia. Ja sitten kun sallitte, teillä on todellista onnellisuutta. Siis sanoisin, että ne kulkevat käsi kädessä. Ne ovat kuin …" Mitkä kaksi asiaa ihmistasolla kulkee käsi kädessä? Suklaa ja piparit. "Kyllä, ne ovat todella osa samaa – salliminen ja onnellisuus, ehdottomasti."
Mestari veti syvään henkeä. Hän alkoi tulla nyt vähän kärsimättömäksi. Hänellä oli asioita tehtävänä, paikkoja käytävänä, ihmisiä nähtävää, ja joskus tulee kohta, jolloin kysymyksistä tulee, no, tylsiä tai ne kiertävät kehää. Niinpä mestari veti nyt syvään henkeä ja pyysi viimeistä kysymystä.
LINDA: "Mestari, oletko sinä onnellinen?"
ADAMUS: Mestari katsoi ylös, puhuen oppilaalle, joka oli juuri esittänyt tuon kysymyksen, ikään kuin pyytäen tuota kysymystä uudestaan. Hän teki tämän teatraalisuuden vuoksi, jotta kaikki huoneessa kuulisivat, ja hän nosti kulmakarvojaan, ikään kuin sanoakseen: "Toista tuo kysymys."
LINDA: "Mestari, oletko sinä onnellinen?"
ADAMUS: Tässä kohtaa mestari nousi ylös, veti syvään henkeä ja sanoi: "Epäilemättä. Epäilemättä."
Ja sen myötä hän käveli pois, nousi klassiseen Porsche 911 -autoonsa ja ajoi onnellisena auringonlaskuun, nauttien tilaisuudesta päästä ajelulle yhdellä monista autoistaan. Hän rakasti autoa, koska se oli symboli seikkailusta, tiestä, matkasta, mutta nyt sen sijaan, että hän olisi taistellut tietä vastaan, kamppaillut tietä pitkin, hänellä oli paljon autoja, paljon vanhoja autoja, joita hän rakasti kehittää, pelkästään nauttiakseen ajelusta. Tarvitsematta mennä minnekään, sallien vain onnellisuuden.
Ja niin päättyy tarina mestarista ja oppilaista. Hyviä kysymyksiä, rakas Linda. Ja kaiken tämän opetus on hyvin yksinkertainen.
Ei enää epäilyä
Mestari päätti viimeisen kysymyksen, kun joku sanoi: "Mestari, oletko sinä onnellinen?" sanoen: "Epäilemättä. Epäilemättä minä olen." Ja se on koko tarinan opetus.
Epäilykset ovat se yksi asia, joka vie teidät pois onnellisuudesta. Epäilykset. Epäilette, kuka olette. Epäilette, miksi olette täällä. Epäilette, mihin planeetta on tällä hetkellä menossa. Epäilette omia kykyjänne. Epäilette sieluanne. Epäilette mieltänne, ja ehdottomasti epäilette kehoanne. Ne kaikki vievät teidät pois onnellisuudesta, joka on aivan siinä (osoittaen sydäntä). Se on rakennettuna teihin. Voitaisiin sanoa, että se on rakennettuna sielutasolla ihmisolemukseenne. Mutta epäilykset aiheuttavat sen, että te ette koskaan näe sitä. Ette koskaan tunne sitä. Harvoin, hyvin harvoin koette sen.
Mestari sanoi: "Epäilemättä minä olen", koska hän oli jo kauan sitten oppinut päästämään irti epäilyksistä. Ja kun hän teki sen, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunne palasi häneen, ja hän oivalsi, että tämä oli hänen luonnollinen tilansa.
Matkan varrella mestarilla oli ollut paljon vaikeuksia omassa elämässään. Hän oli riehakas teini, joutui paljon vaikeuksiin ja oli menossa väärää polkua monta kertaa. Hän ei ollut jokin ihmelapsi tai mitään sellaista. Ei. Hän oli kuin monet teistä. Hänellä oli konfliktinsa ja haasteensa ja hänellä oli arpensa – tunnepuolen ja fyysiset – todisteena siitä. Mutta kun hän pääsi polulle ja kun hän pääsi siihen kohtaan, jossa te olette tällä hetkellä, hänen opettajansa sanoi hänelle: "Kyse on epäilemättömyydestä, siitä ettei ole enää epäilyksiä."
Ja mestari ajatteli itsekseen tuolloin: "No, se kuulostaa hyvältä – ei epäilyksiä – mutta ihmisen on vaikea vain vetää syvään henkeä ja antaa kaikkien epäilyksiensä mennä. Ihmisessä vilisee epäilyksiä joka tasolla."
Ja kun ihminen kysyi tuolta mestarilta: "No, miten pääsen epäilyksistä yli? Miten käsittelen tämän epäilyksen ja tuon epäilyksen ja tuon epäilyksen?", hänen mestarinsa katsoi häntä hyvin tiukasti ja sanoi: "Sinulla ei enää ole epäilemisen ylellisyyttä. Sinulla ei ole enää tuota ylellisyyttä."
Tuo osui mestariin kovaa – "ei ole enää tuota ylellisyyttä" – ja ensin hän halusi huutaa mestarilleen: "Mitä tarkoitat "ylellisyyttä"? En pidä siitä lainkaan." Mutta hän tiesi yhtäkkiä, mitä se tarkoitti. Hän antoi itselleen tämän epäilemisen ylellisyyden.
Se oli peliä, jota hän pelasi itsensä kanssa. Se oli vanhaa, vanhaa epäilypeliä. Eikä epäily ole niitä asioita, joita vastaan tappelette ja taistelette, ja menette sisään etsimään jokaisen pienen epäilyalueen itsestänne. Te vain oivallatte, ettei teillä ole enää tuota ylellisyyttä. Se palveli teitä hyvin, tietyssä määrin. Epäily sai teidät kyseenalaistamaan asioita, erityisesti itsessänne. Epäily auttoi teroittamaan miekkaanne, tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes teloitte itsenne todella pahasti siihen. Epäily antoi teille peilin, johon katsoa, mutta se oli hyvin säröinen peili.
Teillä ei ole enää itsenne epäilemisen ylellisyyttä. On aika siirtyä eteenpäin.
Aika lakata epäilemästä, oletteko oikeasti täällä Oivaltamista varten. Tehkää se tai olkaa tekemättä.
On aika lakata epäilemästä, oletteko fiksu vai tyhmä.
Aika lakata epäilemästä, oletteko yhtä hyvä ja arvokas, kuin joku muu.
On aika lakata epäilemästä, onko teidän Oivaltamisaikanne.
Teillä ei ole enää tuota ylellisyyttä. Nyt on kyse siitä, että joko päästätte irti ja lakkaatte pelaamasta epäilemispeliä, tai lähdette pois tältä polulta ja palaatte jonnekin muualle.
Hengitetään tässä, tänä päivänä, syvään onnellisuutta. Nimittäin epäily tuhoaa onnellisuuden. Ehdottomasti tuhoaa. Ja teillä on oikeus olla onnellinen elämässänne. Se ei ole lainkaan filosofista keskustelua. Teillä on oikeus onnellisuuteen, ja tarvitsette tuota onnellisuutta voidaksenne pysyä tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina.
Onnellisuuden merabh
Vedetään syvään henkeä, kun menemme onnellisuus merabhiimme tänään.
Kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Ihmiset ovat täynnä kaikenlaista epäilyä siitä hetkestä lähtien, kun he heräävät aamulla, koko päivän ja sitten pitkälle unitilaansa. Se on epäilyä epäilyn perään.
Jossain määrin se tavallaan palvelee tarkoitusta, ja auttaa teitä ymmärtämään enemmän itseänne, auttaa teitä ymmärtämään enemmän, kuka todellisuudessa olette. Mutta jossain kohtaa se ei enää yksinkertaisesti näytä hyvältä yllänne, ja teidän täytyy päästää siitä irti.
Ei enää epäilyä. Kenties helpommin sanottu kuin tehty, mutta teillä ei ole enää edes sen pohdiskelemisen ylellisyyttä. Ei tällä hetkellä, ei siinä missä olette.
Epäily repii teidät hajalle. Epäily estää teitä ymmärtämästä, kuka oikeasti olette, tai muistamasta, miksi olette täällä.
Epäily tukahduttaa intohimonne (joku aivastaa). Gesundheit (terveydeksi), ja siunausta.
Epäily näännyttää teidät ja sairastuttaa kehonne. Se hidastaa mieltänne, ja se taatusti hidastaa tajuntaanne/tiedostamistanne.
Ette voi taistella epäilyä vastaan. Se tuo vain lisää epäilyä, ja sitten epäilette, tuottaako epäilyä vastaan taistelemisenne edes mitään tuloksia. Ette voi taistella epäilyä vastaan.
Ette voi myöskään lumota epäilyä. Toisin sanoen, lumota sitä sanoen: "Rakas epäily, ollaan kivoja toisillemme. Olen oikeasti kiva ihminen. Epäilen itseäni paljon, mutta olen oikeasti hyvä ihminen." Ette voi lumota sitä.
Todellisuudessa minusta ei myöskään tunnu, että voitte terapoida epäilyä pois itsestänne – mennä terapiaan. Pelkästään se, että olette terapeutin tuolilla tai sohvalla, saa teidät epäilemään itseänne. Tarkoitan, että te ette olisi siellä ilman epäilyä, ja sitten se vahvistaa kaikkea sitä epäilevyyttä, jota teillä on. En usko, että voitte terapoida epäilyä pois menemällä elämään uudestaan elämänne traumaattisia hetkiä. Itse asiassa uskon, että se saa teidät epäilemään itseänne vielä lisää.
Epäily on peliä. Se on paholaisen peliä, perimmiltään.
Epäily menee hyvin, hyvin syvälle. Se pääsee mieleenne ja menee sydämeenne. Se tihkuu suhteisiinne, kaikkeen. Se tihkuu "taloudelliseen elämäänne", ammatilliseen elämäänne.
Ja tullessanne tähän paikkaan matkallanne, jäädessänne tänne ruumiillistuneena mestarina, kerron teille suoraan, että teillä ei ole enää itsenne epäilemisen ylellisyyttä. Se on siinä. Se on näin korutonta. Se on näin yksinkertaista. Teillä ei ole itsenne epäilemisen ylellisyyttä.
Te yritätte. Tiedän, että te yritätte, ja voi, seuraavasta kuukaudesta tulee mielenkiintoinen. Suututte minulle paljon, ja yritätte filosofoida epäilyä ja onnellisuutta kyllästymiseen saakka, kunnes haluan sylkäistä sille.
Itse asiassa pelaatte seuraavan kuukauden aikana kiihkeämpää epäilypeliä, koska ette ole varmoja … No, epäilette sanojani tässä, ja jossain kohtaa oivallatte: "Hemmetti, että Adamus oli oikeassa. Minulla ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä."
Epäily on tunne- ja mentaalipeliä, jota pelaatte itsenne kanssa. Se pitää teidät ihmisenä. Se pitää teidät pienenä. Se pitää teidät eksyneenä. Ja kysytte: "Voinko vain päästää irti tuosta pelistä? Voiko todella tehdä sen?"
Älkää esittäkö tätä kysymystä tuollaisella epäilevällä tavalla. Kyllä, voitte kävellä suoraan sen yli. Ei enää epäilyä.
No niin, tämän te kohtaatte. Olette aina käyttäneet epäilyä työkaluna itsenne arvioimiseen, riskien välttämiseen ja sen varmistamiseen, etteivät asiat räjähtäneet päällenne. Epäilitte itseänne myös silloin, kun tunsitte suuria intohimojaksoja. Epäilitte. Peläten erottua muista, peläten olla erilainen, peläten, että kenties se oli väärin.
Epäilitte itseänne, ja niin pysyitte pienenä, todella pienenä. Ei enää. Ei enää.
Ja aivan kuten puhuimme jokin aika sitten makyosta, henkisestä hevonpaskasta, henkisistä häiriötekijöistä, puhumme lisää epäilystä seuraavassa kokoontumisessamme, mutta ei enää epäilyä – ja sille on sana, jota käytän myöhemmin. Ei epäilyä. Sillä ei ole enää sijaa täällä. Ei teillä, ei muilla shaumbroilla.
Ette tarvitse enää tuota turvaverkkoa. Ette tarvitse tuota itsenne tuplatarkistamista. Ette tarvitse sitä vankeutta, johon epäily laittaa teidät. Teidän ei tarvitse enää tuplatarkistaa mieltänne tai ajatuksianne tai tekojanne. Ja tiedän teidän kohtaavan sen, kun pohditte epäilyksettömyyttä: "Mikä pitää minut paikoillaan? Mikä pitää minut ruodussa? Mikä estää minua tulemasta hulluksi? Jos en epäile tekemiäni asioita, mitä jos menen tekemään hulluja asioita?"
Ei, ei. Teette hulluja asioita nyt epäilemällä itseänne, elämällä pienesti, olematta onnellinen joka hetki. Se on hullua.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän päivään.
Kun oppilas kysyi mestarilta: "Mestari, oletko sinä onnellinen?" mestari vastasi vain: "Epäilemättä lainkaan."
Hänen tapansa sanoa: "Kyllä, olen onnellinen, koska en epäile itseäni. Olen kaikkea mitä olen. Olen onnellinen, koska luovuin tuosta pelistä jokin aika sitten, ja nyt voin olla onnellinen. Epäily on murhaaja. Epäily on raiskaaja. Epäily on varas. Käskin sen vain lähteä pois elämästäni."
Mestari ajoi nyt tyhjällä tiellä punaisella 911-mallisella antiikki-Porschellaan. Hän hymyili itsekseen tuon kokoontumisen kauneutta, miten hän oli jättänyt kaikki oppilaat ajattelemaan seuraavaan kokoontumiseen saakka.
Hän ajoi pois tätä täysin avointa tietä, ei ollut muuta liikennettä, aurinko alkoi laskea ja hän veti syvään henkeä sanoen: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Olen niin hemmetin onnellinen."
Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, en tarvitse yleisöä, mutta (naureskellen) kaipaan todella teitä kaikkia.
Olen täysivaltaisen alueen Adamus.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
SHOUD 8
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.5.2021
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Aloha! Rakkaat shaumbrat, minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.
Aah! Tunnen teitä kaikkia nyt, kun keräännytte ympäri maailmaa. Teette sen suorassa lähetyksessä nyt tai teette sen joskus ns. tulevaisuudessa, olemme kuitenkin kaikki läsnä olevassa hetkessä. Voisitte katsella viikon kuluttua, jopa vuoden tai vuosikymmenen kuluttua, ja olemme kuitenkin kaikki läsnä olevassa hetkessä. Ja se on yksi æternan kauneuksista, ajattomuuteen menemisen ja ajassa olemisen kauneuksista – voitte tehdä kaikkea sitä yhdessä.
Vedän syvään henkeä ja tunnen jokaista teitä – mitä käytte läpi, mitä kohtaatte elämässänne. Ja tiedän, että on vaikeaa toisinaan, mutta minä hymyilen. Heh! Minä hymyilen. Ei siksi, etten välitä, että olen välinpitämätön. Tiedän, että on vaikeaa, on haastavaa, mutta tiedän myös, että tämä on teille ikimuistoisinta aikaa ikinä – ikimuistoisinta. Ja tiedän, että selviätte siitä. Siis tietäen, että selviätte, tietäen, että sallitte Oivaltamisenne, tietäen, että jäätte tälle planeetalle moneksi, moneksi vuodeksi nauttimaan elämästä, voin hymyillä. Voin olla onnellinen siitä.
Pyydän kuitenkin hartaasti teitä kaikkia varmistamaan, että yritätte nauttia niistä hetkistä, joissa olette tällä hetkellä. Myös synkkinä päivinä, myös vaikeiden asioiden kanssa, myös ollessanne hullun ikävystynyt, myös ollessanne kärsimätön, pyydän teitä nauttimaan siitä helvetisti. En halua teidän tulevan luokseni myöhemmin sanomaan: "Voi, Adamus, toivon, että olisit kehottanut nauttimaan siitä, mitä kävin läpi", koska se on katkeransuloista, ja katkeransuloinen voi joskus maistua melko hyvältä.
Joskus on taipumusta fokusoitua vain vaikeisiin asioihin ja mennä huolehtimiseen ja epäilemiseen ja kaikkeen muuhun, mutta teillä ei ole enää sitä ylellisyyttä – no, puhun siitä myöhemmin. Niinpä voisitte yhtä hyvin nauttia jokaisesta hetkestä, jonka käytte läpi. Joo, vaikeista ajoista, kun täytyy olla tekemisissä oletettujen asiakaspalveluihmisten kanssa – kuuntelin aiemmin, kun Cauldre ja Linda puhuivat – kun täytyy käsitellä hallituksia ja veroja. Tiedän, että joskus on hyvin vaikeaa ja haastavaa, mutta nauttikaa tästä ajasta. Sallikaa oikeasti itsenne nauttia siitä, tehkää lupaus itsellenne nauttia siitä.
Neuvoisin vahvasti jokaista teitä pitämään jonkinlaista päiväkirjaa tai "lokikirjaa". Vain nopeita muistiinpanoja itsellenne. Sen ei tarvitse olla mitään tylsää, vain pieniä muistiinpanoja itsellenne, edes muutaman kerran viikossa, ja katsotte niitä myöhemmin ja hymyilette. Tiedätte, miten katsotte valokuvia ajassa taaksepäin, ja valokuvan ottamishetkellä ette ehkä ole olleet hyvällä tuulella. Olette ehkä näyttäneet tavallaan vähän surkealta, tai niin te ajattelitte. Olette ehkä olleet ärsyyntynyt jostain. Olette ehkä olleet hajoamassa.
Mutta katsotte tuota valokuvaa vuosien päästä, ja se tuo leveän hymyn kasvoillenne. Ja katsotte ennen kaikkea, miten pitkälle olette tulleet. Katsotte tuon hetken kauneutta, myös haasteineen. Katsotte tuon hetken kauneutta, ja se tavallaan lämmittää sydäntänne. Se on tuollaista, kun pidätte päiväkirjaa, kirjoitatte muutaman muistiinpanon itsellenne tai piirrätte pieniä kuvia – sekin on ok. Mutta katsotte sitä taaksepäin ja oivallatte, että tämä oli kaikkien elämienne kallisarvoisinta – ja kenties haastavinta, mutta kallisarvoisinta – aikaa.
Entiset elämät ja viisaus
Ette kanna ainoastaan painoanne tässä elämässä. Tarkoitan sitä, että kun tulette Oivaltamiseenne tässä elämässä, se tuo kaikki aspektit takaisin kotiin. Ja joskus nuo aspektit ovat ärsyttäviä, joskus ne ovat suorastaan vihaisia, joskus tuntuu siltä, että ne toimivat teitä vastaan, mutta tuotte niitä kotiin tällä hetkellä. Siis teillä on myös tuo paino.
Teillä on noiden entisten elämien paino, jotka ovat todellisuudessa tavallaan aspekteja. Kyse ei ole siitä, että niiden historia on kirjoitettu ja kaikki on valmista. Ei. Ne muuttuvat tällä hetkellä. Ne käyvät läpi muodonmuutosta tuossa elämässä sen tuloksena, että valitsitte Oivaltamisenne tässä elämässä. Siis nuo elämät itse asiassa muuttuvat. Ja se mikä vaikutti laivalta, joka oli menossa yhteen suuntaan – se oli kuin matkalla tuohon suuntaan – muuttaa nyt kurssiaan tuossa elämässä.
Paremmin ilmaistuna, sanotaanpa niin, että tuo elämä oli laiva, joka kulki omassa kurssissaan, kävi läpi kaikkia kokemuksiaan ja päätyi tiettyyn paikkaan kuollessaan. Mutta nyt on toinen laiva, ja se kulkee eri kurssissa, ja tämä kurssi on tuon elämän Oivaltaminen, minkä tuon elämän olento voi tuntea. Se tuntee yhtäkkiä, että jokin muuttuu, eikä se tiedä mikä. Se ei oikeastaan ymmärrä sitä, mutta yhtäkkiä se tuntee, kuin olevansa täysin uudella polulla.
Tavallaan se kokee asioita monilla eri tavoilla. Tuolla menneisyyden elämällä on polku, jonka se valitsi, mutta nyt se lähtee monille poluille. Se kokee asioita useilla eri tavoilla samanaikaisesti – ei enää vain lineaarisesti, vaan nyt monilla eri tavoilla. Ja tuo elämä voi tuntea, että jotain tapahtuu. Tuo elämä tietää … No, kenties se luulee sitä enkeliolentojen vaikutukseksi, tai Jumalan tai jonkin muun, mutta se tuntee yhtäkkiä kuin heräävänsä ja muuttavansa omaa kurssiaan.
Tuo elämä on toisinaan peloissaan, ja sillä on hyvin kummallisia unia siitä, mitä sille tapahtuu. Tuo elämä on hämmentynyt, eikä tuossa elämässä ole ketään, kenelle puhua. Mutta se tietää myös, että jotain monumentaalista tapahtuu nyt sielutasolla, mikä muuttaa sen kurssia. Sitä tapahtuu. Ja kannatte tuota painoa, mutta se on myös kauneutta.
Pysähtykää ajattelemaan hetkeksi, miten kaunista se on, että voitte käydä läpi heräämistänne ruumiillistuneeseen mestaruuteenne, Oivaltamiseenne, samalla kun kaikki entiset elämänne muuttavat oman elämänsä kurssia. Voi kyllä, joskus kaikki se mitä käytte läpi, tuntuu hyvin hitaalta, kuin kulkisitte mudassa tai jotain, mutta teillä on kaikki nämä muut entiset elämät. Tunnette niitä hetken, ja tunnette sen kokemuksen eeppisyyden, mitä ne käyvät läpi, ja sitten oivallatte, kaikkien elämienne valittuna ylösnousijana, tämän hetken kauneuden. Kyse ei ole vain sinusta tässä elämässä, joka raivaa tietä, kamppailee ja yrittää päästä Oivaltamiseen. Kyse ei ole lainkaan siitä. Kyse on kaikkien elämien evoluutiosta. Kyse on transformaatiosta sielutasolla, viisautenne transformaatiosta. Se tuo viisautta nyt.
Viisautta vain virtaa sieluun, ja tuo viisaus on teidän ulottuvillanne nyt.
Se avaa mahdollisuuksia, joita ei koskaan ennen nähty, mahdollisuuksia jotka silmälaput peittivät teiltä ja entisiltä elämiltä, ja nyt kuin kirkas uusi aurinko valaisisi tuon mahdollisuusmetsän, josta voisitte valita mitä vain. Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Ja tuo energianne asettuu nyt kuin riviin palvelemaan teitä, sen sijaan että se olisi jotain vierasta, jotain kaukaista, jotain tuntematonta.
Sitä tapahtuu, ja siksi sanon, että olkaa kilttejä, ja minun vuokseni ja omien tarinoidenne vuoksi, kun pääsette Ylösnousseiden mestareiden klubille, nauttikaa tämän joka hetkestä. Nauttikaa ns. hyvistä ajoista tai huonoista ajoista, koska loppujen lopuksi oivallatte, etteivät ne olleet huonoja aikoja. Ne eivät olleet lainkaan huonoja aikoja. Kyse oli vain siitä, että kävitte elämässänne läpi joskus kuoppaisia muutoksia. Ja kuten tiedätte, kaikki tämä tapahtuu sillä upealla asialla, jota kutsun sallimiseksi. Tiedän, että olette kyllästyneet kuulemaan sanaa "salliminen", mutta jatkan siitä puhumista, kunnes oikeasti sallitte.
Salliminen
Kaikki mitä teillä nyt tapahtuu, on luonnollista. Ihminen ei voi tehdä Oivaltamista. Ihminen voi päättää kokea, millaista on mennä siihen ja päästä läpi siitä, mutta ihminen ei tee sitä. Kaikessa, myös viisauden tuomisesta elämäänne, mitä juuri teette, on kyse sallimisesta. Sallimisesta. Ette työskentele sallimisen kanssa. Te vain sallitte sen. Se on luonnollista. Kaikki mitä käytte läpi, on luonnollista. Pääsette siitä läpi joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Sallimisen myötä yhdistytte oikeasti sieluunne, ja sallitte transformaation, joka jo tapahtuu – ei siksi että ajattelitte sitä paljon, eikä siksi että meditoitte sitä paljon. Niin on yksinkertaisesti, koska sallitte sen. Ja havainnollistaakseni sitä, minkä tein hiljattain shaumbra-kokoontumisessa – oli niin hyvä olla taas shaumbrojen kanssa – ja auttaakseni teitä ymmärtämään sallimisen vähän paremmin, pyysin tähän rekvisiittaa (Adamus vetää esiin sateenvarjon).
Se on näin yksinkertaista (Adamus avaa sateenvarjon päänsä päälle): tämä ei ole sallimista, ei ole sallimista. (Sitten Adamus sulkee sateenvarjon). Tämä on sallimista. On sallimista.
Ette tarvitse enää sateenvarjoa päänne päälle. Teidän ei tarvitse suojata itseänne omalta itseltänne. Piditte tuota sateenvarjoa (avaten sateenvarjon päänsä päälle) hyvin, hyvin pitkään suojamassa itseänne "Luoja ties miltä", suojaamaan itseänne energialta, jonka luulitte olevan jossain muualla, kuuluvan jollekin muulle, suojaamaan itseänne myös sielultanne, suojaamaan itseänne ihmistietoisuudelta, suojaamaan itseänne, jottei teitä olisi nähty.
Salliminen on tällaista (sulkien sateenvarjon). Tuolle sateenvarjolle ei ole enää tarvetta (heittäen sen pois), te vain sallitte. Kyllä, teistä tuntuu suojattomalta. Suojattomalta mille? Vain itsellenne, vain sielullenne, vain omalle energiallenne. Heitätte pois tuon sateenvarjon ja ajattelette: "No, nyt päälleni sataa. Katsokaa, mille Adamus altisti minut. Kohta sataa, ukkostaa ja salamoi." Tuo sade ei ole oikeasti sadetta. Se on vain teidän perspektiivinne. Tuo sade on itse asiassa viisautta, jota tulee sielupilvestänne teihin. Tuo sade on energiaa, joka on teidän, ja nyt se tulee alas. Mutta kun se osuu teihin, se ei ole kylmää ja märkää. Se on lämmintä, ja se on kuin kaunis peitto, joka halaa teitä ja rauhoittaa/vakuuttaa teitä.
Tuo sade joka tulee alas, se mitä luulitte sateeksi – alatte ymmärtää: "Jokainen pisara on vain mahdollisuus, minkä voin valita kokea elämässäni." Sitten oivallatte, ettei se ole lainkaan sadetta. Se on teidän sielunne, jumaluutenne, joka tulee tänne, teihin tässä 3D-ihmistodellisuudessa. Se on teidän viisauttanne ja energiaanne ja mahdollisuuksianne. Se on mestari, joka tulee kokonaan tänne, ja yhtäkkiä oivallatte: "Se ei ole sadetta. Se on itse asiassa valonsäteitä minulta minulle. Se on menneisyyteni ja tulevaisuuteni, joka tulee minuun nyt, ja se kaikki kerääntyy tänne nyt." Ja alatte oivaltaa, että hyvin pitkään luulitte sitä sateeksi ja yrititte suojella itseänne, suojautua. Laitoitte verhon suojelemaan itseänne, ja nyt vedätte syvään henkeä ja heitätte tuon sateenvarjon pois ja sallitte. Ja kun sallitte, tuo perspektiivi muuttuu.
Tuon ilkeän myrskypilven perspektiivi, kun oivallatte nyt, että se on oman sielunne lämpöä, lohtua ja myötätuntoa. Se mitä luulitte sadepisaroiksi, kylmiksi ja tuulen painamiksi kehoanne vasten, on vain oman valonne säteitä, jotka tulevat tänne nyt ollakseen kanssanne. Se on sallimista, laittaen pois tuon sateenvarjon. Se on sallimista, vetäen syvään henkeä ja avautuen itsellenne. Se on sallimista.
Teidän ei tarvitse kartoittaa tuota kurssia. Teidän ei tarvitse selvittää tuota logiikkaa. Teidän ei tarvitse järkeillä, miten kaikki tämä tapahtuu. Se tapahtuu. Teidän tehtävänne on vain kokea sen kauneus. Kyllä, ja joskus vaikeudet, mutta sekin on kaunista. Teidän tehtävänne on vain sallia ja kokea. Aah! Se täyttää sielun riemulla, kun pystyy tekemään sen – olemaan tietoinen siitä, minkä kokemisen keskellä olette nyt. Se on syvällistä. Se on mestari. Hmm.
Tunnetaan sitä hetki.
Kyllä, olen hyvin, hyvin intohimoinen tästä. Olen intohimoinen, koska katselen teitä. Katselen, miten entiset elämänne transformoituvat. Ne eivät ole enää koskaan samoja. Katselen, miten ns. tuleva elämä transformoituu – joka ei ole oikeasti tulevaisuudessa. Kaikki kokoontuu ympärillenne tässä elämässä, ja joskus olette tietämättömiä siitä. Olette tietämättömiä. Epäilette itseänne. Ihmettelette, mitä teidän pitäisi tehdä. Olette ankara itsellenne. Ihmettelette, missä intohimonne on, miksi asiat eivät toimi. Koska ette ole tässä jumalaisen kokemuksen kauniissa hetkessä, kun kaikkea tätä tapahtuu ympärillänne.
Älkää tehkö tarinastanne – siitä jota kerrotte Ylösnousseiden mestareiden klubilla – tällaista: "Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tapahtui. Olin niin hukassa, etten edes tiennyt, mitä oli tapahtumassa, ja sitten se tapahtui ja sitten oivalsin."
Tehkää tarinastanne tällainen: "Olin tietoinen joka hetkestä Oivaltamisessani, mestaruudessani, kun jäin planeetalle ruumiillistuneena mestarina. Olin täysin tietoinen energiastani, mahdollisuuksistani ja viisaudestani."
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.
Tulen hyvin intohimoiseksi. En malta odottaa, että pääsen takaisin yleisöni pariin, jotta voin olla suoraan teidän naamanne edessä tämän kaiken kanssa. Tarkoitan, että tällä hetkellä voin tavallaan olla naamanne edessä (tullen ihan lähelle kameraa), mutta haluan olla fyysisen naamanne edessä. Aah! Hyvä.
Hei, rakas Eesan Linda.
LINDA: No, hei, hyvä herra.
ADAMUS: Miten on mennyt?
LINDA: Melko hyvin.
ADAMUS: Oi-oi! (Linda kikattaa) Ääh, jessus! Häh, mitä sanoit?!
LINDA: Erinomaisesti. Ei olisi voinut olla paremmin.
ADAMUS: Hyvä. No, ei sinun tarvitse puhua hevonpaskaa siitä. Mutta "melko hyvin". En pidä tuosta "melko hyvin". Pidän "mahtavasta". Miksi ei? Voitko sanoa sen?
LINDA: Mahtavaa!
ADAMUS: Kiitos. Voi pojat, katsoit minua kuin: "Mitä? Minulta ei odoteta mitään vähempää." Kiitos, että olet mahtava.
En-synkka – virtausfysiikkaa
Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tämän päivän keskustelussamme, puhutaanpa vähän siitä, mitä teimme viime shoud-sessiossamme. Puhuimme olemisesta en-synkassa – en-synkassa itsenne kanssa. Se merkitsee synkronisoitumista oman energianne kanssa. Tulee kohta, jolloin energia ei ole enää tuolla jossain. Se on kaikki täällä (osoittaen rintaa). Se tuntuu vieraalta ensin. Ja sitten oivallatte: "Kyllä, hitto soikoon, tämä on minun, ja aion sallia sen. Aion laskea alas tuon sateenvarjon, ja …" Rakas Linda, tiedätkö, mitä tarvitsemme?
LINDA: Mitä, hyvä herra?
ADAMUS: Tarvitsemme shaumbra-sateenvarjoja, tuollaisia (osoittaen rekvisiittasateenvarjoa) mutta verenpunaisia.
LINDA: Totta kai. Ja?
ADAMUS: Kirkas verenpunainen, ja kenties sana "shaumbra" kirjoitettuna siihen, jotta shaumbrat voisivat harjoitella kotona …
LINDA: Okei.
ADAMUS: … sateenvarjoillaan.
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Joo, okei.
LINDA: Joo.
ADAMUS: Tiedän, että olet innoissasi tästä.
LINDA: Joo, kirjoitan sen muistiin.
ADAMUS: Hyvä. Sinä et kirjoittanut – sinä teeskentelit kirjoittavasi. Sinä et oikeasti kirjoittanut sitä. Shaumbra-sateenvarjot – miten upea idea. Toivon, että olisin ajatellut sitä aiemmin. Siis …
LINDA: Miten toimitamme ne?
ADAMUS: En … Se ei ole minun ongelmani. Se on … Löytäkää jokin tapa. Sallikaa (Adamus naureskelee). En tiedä. Oho! Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä.
Siirrytäänpä eteenpäin, ennen kuin jään kiinni siitä. Shaumbra-sateenvarjo. Missä se "en tiedä" -hattu on? Coloradossa kai. Mennään eteenpäin.
LINDA: En sanonut "en tiedä".
ADAMUS: Et. Minä sanoin "en tiedä".
LINDA: Ai.
ADAMUS: Etkä sinä saanut minua kiinni. Mutta työryhmä täällä sai. He kaikki tavallaan haukkovat henkeään. Kaksi heistä itse asiassa pyörtyi, haukkoen henkeään.
LINDA: Yritän sietää sinua.
ADAMUS: (naureskellen) Yrität sietää. Onko se vaikeaa?
LINDA: Hetkittäin on.
ADAMUS: Oikeasti?
LINDA: Aina silloin tällöin. Olet tullut paljon paremmaksi.
ADAMUS: Puhutko Cauldresta vai Adamuksesta?
LINDA: Ai, tarvitseeko minun erotella?
ADAMUS: Kenties kummastakin (Linda kikattaa). Kenties ja (he naureskelevat).
Okei, jatketaanpa. Siis en-synkassa oleminen oman energianne kanssa. Se on olemista harmoniassa sen kanssa. Se on olemista armossa energianne kanssa.
Tähän saakka on usein tuntunut siltä, että se on ollut hyvin kuoppaista, tavallaan erossa, kenties ei oikeasti osa teitä. Sitten kun pääsette takaisin oman energianne virtausfysiikkaan, kaikki tasoittuu. Virtausfysiikkaan.
Energiallanne on luonnollinen rytmi tai virtaus, ja se on kaikki teidän. Tarkoitan, ettei sillä ole tiettyä sykettä tai ääntä, vaan se on tunne. Tiedätte nuo päivät, jolloin olette virtauksessa. Kaikki toimii, eikä teidän tarvitse edes tehdä työtä sen eteen. Tarkoitan, että kaikki vain tapahtuu. On kuin joku levittäisi punaisen maton suoraan eteenne, ja kaikki toimii. Teillä on sitä aina silloin tällöin. Mutta sitten on päiviä, huonoja päiviä, jolloin mikään ei toimi. Kaikki on epäsynkronissa. Mitä kovemmin yritätte, sitä huonommaksi tulee. On vain ongelmaa ja katastrofia toisensa perään. Ette malta odottaa tuon päivän loppumista.
Osa siitä, mitä koette tällä hetkellä, on tavallaan tätä siirtymistä, vaihtamista vanhasta energiasuhteesta, jossa energia oli jossain muualla, nyt omaan energiaanne, ja on aikoja, jolloin se tuntuu olevan poissa resonanssista. Se on kuoppaista, ja se on myrskyistä. Se loppuu melko pian, ja energiassanne alkaa olla tätä uutta virtausfysiikkaa, jolloin kaikki vain soljuu. Ja saatatte nousta ylös aamulla – kenties teillä oli hulluja unia, mikä on odotettua tällä hetkellä – ja olette pahalla tuulella. Sitten vedätte syvään henkeä, ja tunnette olevanne taas virtausfysiikassa. Energiassanne on virtausta. Energiassanne on armoa/sujuvuutta. Vedätte syvään henkeä, ja vain sallitte sen. Otatte alas tuon sateenvarjon, ja vain sallitte kaiken. Ette ajattele sitä. Ette stressaa siitä. Vain sallitte.
Nimittäin ajatteleminen on tavallaan sallimisen vastakohta. Ajatteleminen ja salliminen ovat melkein kuin etikka ja öljy. Ne eivät toimi kovin hyvin yhteen. Siis sallitte vain palaamisen takaisin omaan virtausfysiikkaanne, armoon, punaiseen mattoon jota juuri levitätte suoraan eteenne. Ja sitten lopulta pääsette siihen pisteeseen, jossa tuo virtausfysiikka, oma fysiikkanne, on teille niin tuttua, ettei teidän tarvitse olla huolissanne siitä. Se on vain aina siinä. Ja jos silloin tällöin joudutte sivuraiteille, vedätte syvään henkeä takaisin omaan virtausfysiikkaanne, ja sitten asiat vain onnistuvat paljon, paljon helpommin.
Superaistivuus
Kuten sanoin viime kokoontumisessamme, on tavallaan myös sen vastine – superaistivuus. Kun otatte alas tuon sateenvarjon ja pääsette takaisin omaan virtaukseenne, teistä tulee herkempi, tietoisempi joka tasolla. Puhumme virtauksesta ja sen kauneudesta, mutta osa haastetta on se herkkyys, jonka kehitätte. Teistä tulee herkempi kaikelle. Ja aluksi voitte kehittää esimerkiksi allergioita, joita teillä ei ole koskaan ennen ollut, koska olette nyt hyvin herkkä hiukkasille ilmassa, kenties myös kasveille ja kukille. Mutta usein kyse on saasteista ilmassa, ja usein kyse on ns. ihmisallergiasta, kuten kutsun sitä. Olette allerginen muille ihmisille ja heidän energialleen (Linda kikattaa). Kyllä, vakavasti sanottuna. Siinä paikassa missä olette nyt, herkkyys aiheuttaa enemmän allergisia reaktioita, kuin pelkät kukat ja ruohot ja sellaiset asiat.
LINDA: Vau.
ADAMUS: Mutta koska aistitte energioita ja teistä tulee tietoisempi niistä, teissä on osa, joka haluaa torjua ne ja sanoo: "Heitä ne pois. Ne eivät sovi." Mutta mitä enemmän pääsette virtausfysiikkaanne, sitä enemmän oivallatte, että teidän ei oikeasti tarvitse torjua mitään. Perimmiltään kaikki on teidän energiaanne. Teidän ei tarvitse aivastaa sitä ulos tai saada vuotavia silmiä. Siinä on upea hyväksymisen taso.
Teistä tulee herkempi ja herkempi ajatuksille. Ajatuksia leijuu ilmassa, aivan kuin radioaaltoja. Teistä tulee herkempi niille. Ja kun tuo herkkyys tulee, se kallistuu ensin enemmän draamaa kohti, koska draamassa on enemmän dynamiikkaa kuin siinä että joku käy kaupassa. Siis nappaatte pelkoa, nappaatte muiden ihmisten draamoja, vihaa, kiukkua ja sellaisia asioita. Teistä tulee herkempi, tunnette enemmän maailman painoa, koska nyt olette herkempi massatietoisuudelle.
Mutta sitten oivallatte: "Oikeasti tämä ei ole minun. Olen tietoinen sellaisesta, mikä ei ole minun. Olen tietoinen energioista, joita on tuolla ulkona ja jotka eivät ole minun, mutta niiden ei tarvitse vaikuttaa minuun. Niiden ei tarvitse muuttaa oman energiani luontaista virtausfysiikkaa. Voin olla tietoinen, mutta sen ei tarvitse häiritä minua."
Ja sitten tietyssä kohtaa siinä on jotain hyvin ihanaa, että on tietoinen kaikesta. Tietysti omasta energiastanne, mutta sitten muista, heidän energiastaan, heidän sieluolemuksestaan, ettekä ole enää huolissanne siitä, että se häiritsee teitä totaalisesti tai vääristää teitä jollain tavalla. Ja sitten se on tavallaan hauskaa. Voitte tuntea ihmisten energioita hyvin avoimesti ja tuomitsematta. Vain tarkkailemalla voitte tuntea muiden energioita, ja teistä voi tulla hyvin tarkasti tietoinen, keitä he oikeasti ovat – ei vain sanat joita he puhuvat, tai kasvot jotka heillä on, vaan teistä tulee terävän tietoinen. Silloin siitä tulee hauskaa, kun on niin tietoinen ja oivaltaa, ettei se ole oikeasti teidän energiassanne, mutta te olette herkkä, superherkkä sille.
Teistä tulee superherkkä ns. muille maailmoille. Muita maailmoja on kaikkialla ympärillä. Ne eivät ole jossain muualla, ja teistä tulee tietoinen haamuista ja kummituksista. Mutta ette ole koskaan huolissanne niistä. Ne eivät voi tehdä teille mitään, elleivät ne pysty huijaamaan teitä epäilemään itseänne. Ne eivät voi hotkaista teitä. Ne eivät voi purra jalkaanne pois. Ne eivät voi viedä teitä jonkinlaiseen demoniseen helvettiin. Olette tietoinen: "Vau, paljon ruumiittomia olentoja kuljeskelee Maa-planeetan ympärillä tällä hetkellä." On paljon energioita myös … menette johonkin vanhaan taloon, ja siellä on paljon energiaa, joka on edelleen jostakusta, joka on ehkä elänyt siellä 50 vuotta sitten, 200 vuotta sitten.
On tavallaan jännittävää, tavallaan hauskaa, alkaa olla superherkkä. Teidän täytyy vain muistaa, että voitte kontrolloida sitä – en pidä tuosta sanasta, Cauldre – tai voitte sulkea sen. Voitte laittaa sen sivuun, koska tahansa haluatte, ja palata takaisin vain "sinuun", sen suloisuuteen, kuka olette.
En-synkka ja superherkkyys – kaiken salliminen
Vedetäänpä syvään henkeä, ennen kuin menemme tämän päivän keskusteluun. Laitetaan vähän musiikkia ja tunnetaan en-synkassa olemista oman energianne kanssa ja superherkkyyttä.
(Musiikki alkaa)
Tuon nämä asiat esiin, koska tiedän, että olette siinä juuri nyt tai ainakin olette menossa siihen hyvin pian. Tiedän, että energianne kanssa on ollut tavallaan kuoppaista.
Olette tekemässä suurta muutosta, oltuanne aioneita tietämättä, mitä energia oli. Sitä enkelit yrittivät selvittää ennen Maata: "Mitä energia on?" Aionien ajan etsien: "Mitä tämä energiaksi kutsuttu asia on?"
Ja olette muuttamassa tuota dynamiikkaa nyt tässä elämässä. Tarkoitan, että tämä on se iso elämä.
Siis kyllä, on vähän kuoppaista toisinaan, koska olette pyöräyttämässä ympäri, kääntämässä ylösalasin, koko tämän jutun oman energianne kanssa.
Orientoitumisenne siihen, ymmärryksenne siitä, virtausfysiikkanne oman energianne kanssa – olette muuttamassa kaiken sen nyt.
Se on monumentaalista. Hmm. Siitä syystä sanon: olkaa kilttejä ja nauttikaa tästä kokemuksesta joka päivä. Lakatkaa tarttumasta siihen.
Nauttikaa siitä, mitä käytte läpi, koska se on todella iso asia – uuden suhteen kehittäminen energiaan – ja pian alatte tietoisesti todella ymmärtää, miten se saadaan toiminaan hyväksenne.
Se ei tapahdu ajattelulla. Se ei tapahdu jollain kivalla positiivisella affirmaatiolla – pthyi! sille. Alatte ymmärtää oikeasti, miten energia voi palvella halujanne ja intohimoanne.
Ei pieniä juttuja. Älkää haaskatko aikaanne pieniin juttuihin, vaan todellisia halujanne ja todellisia intohimojanne. Kaikki muu loksahtaa paikoilleen.
Sääli niitä, jotka haaskaisivat energiaa ja aikaa vain siihen yritykseen, että saavat energian antamaan heille muutaman dollarin lisää. Se olisi todellista haaskausta, koska kaikki nuo jutut tapahtuvat luonnostaan.
Kuten sanoin yhdessä monista asioista, joita olemme tehneet viime aikoina, ihminen haluaa kolikon, ja mestari sallii aarteen. Ihminen haaskaa energiaansa murehtimiseen lisädollarista tai eurosta tai pesosta tai jenistä. Mitä todella hyvän energian ja ajan haaskausta. Hyvin rajoittunutta.
Mestari sallii koko aarteen, koko asian. Mestari ei ole huolissaan pikkujutuista, koska ne ovat osa virtausfysiikkaa. Ne ovat vain siinä. Niiden täytyy olla.
Mestari sallii koko aarteen, ja koko aarre on materiaalisia asioita, tietysti. Se on materiaalista yltäkylläisyyttä, Se on terveyttä. Se on myös viisautta ja iloa. Mestari sallii koko asian, koko aarteen. Rajoittamatta sitä.
Siis tässä olette nyt, tänä suuren muutoksen aikana – kääntymisen, vaihtumisen, remontin, ympäripyörähtämisen aikana, miten sitä halutaankin kutsua. Nyt tapahtuu valtava transformaatio. Olette sen keskellä.
Ja sen lisäsi teistä on tulossa hyvin superherkkä. Ne tapahtuvat yhteistyössä, mutta joskus vaikuttaa siltä, että ne toimivat toisiaan vastaan, eivätkä ne toimi. Ne eivät toimi. Teistä on vain tulossa herkempi, tietoisempi, kun olette tulossa oikeasti en-synkkaan oman energianne kanssa.
Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa, ja tuntekaa, missä olette tällä hetkellä elämässänne – sen eeppisyyttä, mitä käytte läpi.
Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä. Meillä on täällä asioita puhuttavana.
(Musiikki loppuu)
Hyvä.
Tarinan aika
Kaipaan shaumbrojani. Kaipaan teitä. Kaipaan yleisöä shoudissa. Olen jopa ehdottanut, että shoudeihin laitettaisiin pahvinukkeja esittämään teitä, jotta huone tuntuisi täydemmältä. Kaipaan vuorovaikutusta kanssanne. Kaipaan tuota suostuttelua. Kaipaan tuota provosointia. Kaipaan tuota huumoria. Voi, kaipaan tuota huumoria kovasti. On vaikeaa tehdä huumoria, kun te ette ole siinä, koska huumori on yleensä teidän kustannuksellanne. Siis miten teen huumoria? Omalla kustannuksellani? Tuskinpa. Enpä juuri.
Nautin tuosta energiasta, ja kun 50, 60 teitä istuu studiossa shoudia varten, se on melkein kuin magneetti, joka vetää teidät kaikki muut, jotka istutte kotona tietoikoneillanne. Teistä tulee ikään kun ankkuri heille, ja sitten he kerääntyvät, kun pidämme shoudin, ja kuinka kauan siitä on nyt? Vuosi tai vähän enemmän, ettei ole ollut yleisöä. Työpajoissa nyt viime aikoina, kyllä, ja minulla oli niin paljon patoutunutta intohimoa ja kaipausta shaumbroja kohtaan, että luulen menneeni vähän yli joidenkin kanssa näistä muutamista ryhmistä. Olen saattanut olla vähän kiihkeä heidän kanssaan?
LINDA: Ehkäpä.
ADAMUS: Ehkäpä, joo. Mutta kyse on vain tästä syvästä kaipauksesta olla taas shaumbrojen kanssa. Siis tässä sitä taas ollaan ilman yleisöä. Mitä pitäisi tehdä? Mitä pitäisi tehdä? Siis …
LINDA: Anna mennä, kiusaa minua (Adamus naureskelee).
ADAMUS: En halua tehdä sitä liikaa, Linda. En halua aiheuttaa sinulle mitään pysyvää vahinkoa. Siis ei, en halua tehdä sitä liikaa. Niinpä haluaisin nyt käyttää apuna teatteria, jonka olen luonut.
LINDA: Mm hmm.
ADAMUS: Muuten, jokaisella teistä on nyt paljon teatterikeinoja, joita voitte käyttää koska tahansa. Teidän täytyy vain vetää ne takataskustanne ja käyttää niitä aina silloin tällöin. Teatterikeinot ovat mahtava asia, ja ne auttavat todella energian virtausdynamiikassa, koska pääsette pois päästänne. Te vain näyttelette. Siis kyllä, minulla on pieni teatterikeino. Aion kertoa tarinan.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Ja se on mestaritarina.
LINDA: Varmaan.
ADAMUS: Se on teille tuttua: "Mestari ja …", mikä tässä tapauksessa on: "Mestari ja kyselevät oppilaat". Ja esittäisitkö kaikkien niiden oppilaiden roolia, jotka ovat kerääntyneet kuuntelemaan mestaria?
LINDA. (innostuneesti) Voi, rakastaisin tehdä sen! Minulla on erittäin hyvän oppilaan historia.
ADAMUS: Hyvä, hyvä. Siis esität kaikkia heitä.
LINDA: Totta kai.
ADAMUS: Minä esitän mestarin roolia.
LINDA: Järkyttävää.
ADAMUS: Se on minulle helppoa. Minun ei oikeastaan tarvitse tehdä kovasti työtä sen eteen.
LINDA: Okei.
ADAMUS: Esitän mestarin roolia, ja kerromme tämän tarinan niiden kysymysten avulla, joita sinulla on …
LINDA: Okei.
ADAMUS: … oppilailta, ja näin voimme tavallaan tuoda yleisön takaisin.
LINDA: Ai, okei.
ADAMUS: Okei. No niin, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, ennen kuin aloitamme.
LINDA: (hengittää ulos kuuluvasti) Joo, okei.
ADAMUS: Mestaritarina. Ja taas kerran, minä esitän mestarin roolia, ja Linda esittää monien oppilaiden roolia.
LINDA: Okei.
"Mestari ja kyselevät oppilaat"
ADAMUS: Mestari veti tuolin suuren tammen alle tänä kauniina kesäiltapäivänä. Noin 20 oppilasta oli kerääntyneenä sinne. Se ei ollut virallinen tunti. Se oli vain epämuodollinen kokoontuminen, jollaisia he tekivät aina silloin tällöin – mestari ja jotkut oppilaat. Oppilaat odottivat todella innolla sitä, koska tämä oli luokkahuoneen ulkopuolella. Se oli vähän rennompaa, ei ehkä yhtä intensiivistä.
Jotkut oppilaat kutsuivat sitä vitsaillen Zen/epä-Zen -kokoontumiseksi, koska usein he menivät suuriin, suurin Zen-tyyppisiin kysymyksiin ja sitten oivalsivat, että oli epä-Zenin aika.
Siis mestari istuutui tuolilleen, siemaisi kahviaan, joka tässä tilanteessa ei ole itse asiassa kahvia. Tiedoksenne vain, että olen vähän pettynyt.
LINDA: Ei se minun vikani ole!
ADAMUS: Olen silti pettynyt. Mestari siemaisi kahviaan.
LINDA: Pitäisikö meidän hankkia sinulle kahvia? Voisimme nimittäin tehdä sen.
ADAMUS: Ei, minulla on kaikki ok. Älkää olko huolissanne …
LINDA: Ei kuulosta siltä, että sinulla on kaikki ok.
ADAMUS: Älkää olko huolissanne minusta. Ei, ei, kiitos.
Mestari istuutui alas, siemaisi kahviaan, jonka yksi oppilaista oli hyvin ystävällisesti tuonut hänelle sinne, vaikkei hän ollut pyytänyt, koska oppilaat ennakoivat aina mestarin halut. Se saattaisi olla vinkki, mutta ehkä ei.
LINDA: Työstän sitä.
ADAMUS: Mestari veti syvään henkeä oppilaiden kanssa ja sanoi: "Tänään puhumme yhdestä vanhimmasta filosofisesta väittelynaiheesta ikinä, joka on melkein piesty hengiltä, mutta tänään puhumme tästä aiheesta suhteessa siihen, mitä käytte läpi matkallanne. Tänään puhumme onnellisuudesta.
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: Onnellisuus. "Pyydän teitä nyt", sanoi mestari. "Pyydän teitä nyt tuntemaan onnellisuutta, omaa onnellisuustasoanne. Mitä onnellisuus on? Onko se jotain, minkä voi saavuttaa? Onko se jotain haluttua? Onko se vain merkityksetöntä filosofista väittelyä? Tuntekaa onnellisuutta hetki, jokainen teistä täällä tänään. Oletko onnellinen? Onko edes tärkeää olla onnellinen?"
(Tauko)
Sitten muutaman minuutin kuluttua yksi oppilaista oivalsi, että mestarin kahvikuppi oli tyhjä, ja sitten hän toi uuden kupillisen kahvia (Adamus naureskelee), kuin tilauksesta tietysti. Hän toi uuden kupillisen kahvia – öhöm – aa, niin sitä pitää (joku tuo kupin kahvia Adamukselle).
LINDA: Voi, taikuutta! Kuka tiesi?
ADAMUS: Kiitos.
LINDA: Kuka tiesi?
ADAMUS: Kiitos tarpeideni ennakoimisesta. Oppilas toi uuden kupillisen kahvia – hyvä, ja pyydän Lindaa, olisitko kiltti (Linda lisää sokeria) – ja mestari sanoi sitten: "Tässä kohtaa haluaisin nyt ottaa kysymyksiä, joita teillä on onnellisuudesta." Öhöm, öhöm (Lindalle).
LINDA: Joo, joo! "Mestari, pitäisikö meidän tavoitella onnellisuutta?" Hei, vielä yksi kerma, rakas. (Adamukselle, joka nappaa kahvikupin)
ADAMUS: "Pitäisikö meidän tavoitella onnellisuutta?" mestari sanoi, siemaisten kahviaan ja kerraten, mitä Nietzsche kerran sanoi: "Ihmisten ei pitäisi tavoitella onnellisuutta. Kukaan ihminen ei itse asiassa tavoittele onnellisuutta, paitsi englantilaiset, jotka tekevät sitä koko ajan."
En ole oikein varma, mitä Nietzsche tarkoitti sillä, mutta ei, ihmiset eivät itse asiassa tavoittele onnellisuutta. He ajattelevat onnellisuutta. He haluaisivat onnellisuutta, mutta he ovat niin kiireisiä jokapäiväisessä elämässään, että he eivät yksinkertaisesti tee siitä prioriteettia. He ovat hyvin kiireisiä sellaisissa asioissa, kuin rahan ansaitseminen, lapsistaan huolehtiminen, ongelmaratkaisun yrittäminen töissä, tällaisissa asioissa. "Ei, itse asiassa ihmiset eivät oikeasti tavoittele onnellisuutta", mestari sanoi, etsien nyt seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, tuovatko maine ja mammona onnellisuutta?"
ADAMUS: Hmm. "Maine ja mammona. Mainetta ja mammonaa tulee onnellisuutta tavoitellessa. Yksilö yrittää hankkia esimerkiksi enemmän rahaa, ajatellen sen tuovan onnellisuutta. Yksilö tuntee, että maine, myös tunnustus, on polku onnellisuuteen. Mutta loppujen lopuksi onnellisuus on itsenäinen. Se ei vaadi mainetta tai mammonaa. Nimittäin ne ovat vain onnellisuuden tavoittelua, mutta eivät välttämättä johda itse onnellisuuteen.
"Ei, kyse ei ole näiden muiden asioiden saamisesta. Onnellisuus on omillaan.
"Onnellisuus ei todellisuudessa ole – kuten usein sanotaan – tavoite eikä määränpää, ja silloin kun tavoite liitetään onnellisuuteen, se on melkein saavuttamatonta. Mutta onnellisuutta on joka hetkessä, ja siksi kerron teille kaikille oppilailleni, että siinä on kyse joka päivästä, jonka olette täällä koulussa. On vaikeita päiviä ja on helppoja päiviä, mutta jokaiseen päivään voi olla punottuna onnellisuutta, myös vaikeimpina aikoina. Ja yksi syistä miksi olette täällä, on ymmärtää se – ymmärtää, ettei kyse ole sen tuomitsemisesta, missä olette tai miten olette, vaan kyse on kokemusten läpikäymisestä ja sitten luontaisen onnellisuuden tuntemisesta siinä."
Mestari piti hetken tauon, jotta jokainen voisi pohtia hänen suuria, suuria viisauden sanojaan (Adamus sulkee silmänsä). Hän huomasi kuitenkin silmäkulmastaan, että moni oppilas oli sikeässä unessa. Hmm. Sellaista on mestarina oleminen.
Sitten hän otti seuraavan kysymyksen.
LINDA: "Mestari, voinko saavuttaa onnellisuuden järkeilemällä/päättelemällä?"
ADAMUS: Jos mestarin silmät olisivat olleet auki, olisitte hänen silmämuniensa pyörivän tuosta kysymyksestä (Adamus avaa silmänsä ja pyörittelee niitä; Linda naureskelee). "Voinko saavuttaa onnellisuuden järkeilemällä?"
Mestari veti syvään henkeä, kuin välttääkseen sen ärsyyntyneen sävyn, joka olisi muuten saattanut olla hänen äänessään, ja sanoi: "Väliaikaisesti, kyllä. Väliaikaisesti voitte käyttää ajatuksia ja myös järkeilyä luomaan illuusion onnellisuudesta. Voisitte kertoa itsellenne, että teillä on rahaa pankissa. Voisitte kertoa itsellenne, että lapsenne rakastavat teitä. Voisitte kertoa itsellenne, että olette menestyneempi, kuin monet muut ihmiset. Voisitte kertoa itsellenne, että olette edellä niissä elämän tavoitteissa, joita olitte asettaneet itsellenne. Ja se tuo tietyn määrän ns. teko-onnellisuutta, sokerionnellisuutta, kuten kutsuisin sitä. Mutta ei. Perimmiltään, loppujen lopuksi, todellinen onnellisuus, aito onnellisuus joka tulee elämäänne, ei tule näistä muista asioista, vaan se tulee sielusta – sielusta. Ja aito onnellisuus on sen tietämistä, että olette intohimossanne, seuraatte intohimoanne, sen tietämistä, että lopultakin alatte sallia ja hyväksyä itsenne. Ne ovat tärkeitä asioita."
Mestari sulki silmänsä taas ja odotti seuraavaa kysymystä yleisöltä.
LINDA: "Mestari, tulin onnettomasta perheestä. Onko se kohtaloni?"
ADAMUS: Aa, tämä oli iso kysymys hyvin monille oppilaille – tuleminen onnettomasta perheestä. "On vanha sanonta", mestari sanoi, "joka kuuluu näin: "Onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset. Onnettomat vanhemmat, erittäin onneton perhe."
"Noin 50 % onnellisuudesta on kirjaimellisesti geenissänne sillä hetkellä, kun synnytte. Se tulee esi-isiltä peritystä genetiikasta, ja se muodostaa, hyvin valtavassa määrin, onnellisuuskykynne tai ainakin onnellisuustietoisuutenne tuossa elämässä. Jos vanhempanne ovat onnettomia, on todennäköistä, että tekin olette. Poimitte heidän energiansa. Olette tässä elämässä nyt tuossa onnettomassa kierteessä. Siis yleisesti ottaen, kyllä, noin 50 % geeneistänne on tuota onnellisuutta.
"Noin 10 % tulee pelkästään hyvästä tuurista, voitaisiin sanoa – asioista jotka asettuvat riviin tai energiastanne palvelemassa teitä, jos sallitte sen, kuten itse sanoisin – ja vielä noin 40 % tulee massatietoisuudesta, ympäristöstänne, todellisuudestanne ja todellisuushavainnostanne.
"Siis vastaus kysymyksesi: "Onko tämä kohtalonne, jos teillä olisi onnettomat vanhemmat?", on todennäköisesti myönteinen useimmilla ihmisillä. Mutta sitten kun pysähdytte hetkeksi ja oivallatte, että te ette ole enää riippuvaisia heistä – saatatte rakastaa heitä kovasti tai saatatte inhota heitä, sillä ei ole merkitystä, mutta ette ole enää riippuvainen heistä – ja onnellisuus ei löydy geeneistänne tai DNA:stanne, että tuon onnettomuuden ei tarvitse tulla karman tuloksena.
"Olette kaikin tavoin vapaa elämässänne, olette vapaa olemaan onnellinen. Se on luontainen oikeus. Se on sielun tapa, mitä kutsuttaisiin onnellisuudeksi, tai sielun tapauksessa tyytyväisyydeksi. Ihminen on onnellinen, sielu on tyytyväinen, ja se on teidän oikeutenne, ja sitten kun otatte takaisin tuon oikeuden, ettekä enää anna yhteiskunnan tai edes tuurin tai perheen sanella onnellisuustasoanne, oivallatte, että se on aina ollut siinä, mutta oma perheenne oli tukahduttanut sen ja värittänyt tummaksi.
"Siitä syystä on hyvin tärkeää oivaltaa, että olette täysivaltainen olento, ettekä kiitollisuudenvelassa perheelle, esi-isille tai sukulinjalle. Vaikka saatatte rakastaa heitä kovasti, muista riippumattomina sieluolentoina, ei ole enää sopivaa välittää karmaa ja onnettomuutta ja sellaisia asioita, kuin sairaus, alkoholismi, masennus ja kaikki muut, perhelinjaa pitkin. Siis nyt", mestari sanoi oppilaille, "se riippuu täysin teistä. Hyväksyttekö oman onnellisuutenne? Vai jatkatteko nojaamista tuohon perheen osamäärään?"
Hän veti syvään henkeä, ja muisti sitten oman perheensä, nuo vaikeudet ja haasteet, nuo häiriöt ja kaaoksen, kun hän oli kasvuiässä, oivaltaen hyvin pitkään – kauan, kauan ennen, kuin hänestä tuli mestari – että hän seurasi onnettoman perheen askelia. Vasta sitten kun hän oli epätoivonsa synkimmissä hetkissä ja sanoi: "Ei enää", hän jätti sen ja lähti tavoittelemaan omaa Itseään ja loppujen lopuksi omaa onnellisuuttaan.
Hän veti syvään henkeä ja piti tauon, odottaen seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, sanotko, että onnellisuus on valinta?"
ADAMUS: "Onnellisuus on perspektiivi. Onnellisuus on ehdottomasti valinta, mutta sitä ei voi pakottaa paljolla järkeilyllä. Sitä ei voi pakottaa yrittämällä ajatella omaa tietään siihen. Siinä oivallatte, että onnellisuus on sielun lahja ihmiselle, ja se on teidän oikeutenne. Se on ollut oikeutenne koko ajan, ja nyt kysymys kuuluu: sallitteko sen? Ja parempi kysymys olisi: miksi ette salli sitä?"
LINDA: Hmm.
ADAMUS: "Ja yleisesti syy siihen on, että olette edelleen riippuvainen ulkoisista asioista – ihmisistä ja tapahtumista – ja turvaudutte edelleen vanhoihin ihmistavoitteisiin ja -haluihin, vanhoihin haluihin, määrittäessänne onnellisuutenne tason, ja siksi se on vaikeasti tavoitettavaa. Se on melkein mahdotonta.
"Sitten kun oivallatte, että onnellisuus on sielun lahja ihmiselle – sielu tiesi, että ihminen kävisi läpi haastavia kokemuksia, ja sielu sanoi: "Ja tässä on tämä lahja, jota kutsumme onnellisuudeksi." Ei mielihyvä. Se on eri asia. Mielihyvä on ihmisen tekemä tunne ja emootio. Onnellisuus on sielun lahja, ja se on siinä teitä kaikkia varten, kun olette valmis ja arvokas vastaanottamaan sen."
Ja mestari veti syvään henkeä ja siemaisi hieman kahvia, odottaen seuraavaa kysymystä.
LINDA: "Mestari, minulla on onnellisia muistoja, mutta en yleisesti ottaen ole onnellinen. Sitäkö kaikki onnellisuus on, muistoja?"
ADAMUS: "Monille ihmisille kyllä. Monet ihmiset voivat löytää onnellisuuden, kun he menevät muistoihin. Kun he ajattelevat itseään lapsena, kun he ottivat kuvan jostain, ja vaikka tuolla kuvan ottamishetkellä he eivät ehkä ole olleet onnellisia, niin nyt he katsovat onnellisia muistoja siitä. Oli tosiaankin myös huonoja muistoja, kamalia, kammottavia muistoja, mutta kyllä, oli onnellisia muistoja.
"On unelmia onnellisuudesta. Kun ajattelette tulevaisuuteen, uneksitte tulevaisuudesta, millaista on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, se voi tuoda hymy kasvoillenne, oivaltaen, että olette menneet läpi koko tästä vaikeasta transformaatiosta. Olette luopuneet muihin ihmisiin turvautumisesta. Hymyilette, kun oivallatte, että energia on vain siinä, että se vain palvelee teitä, ja se on hyvin vaivatonta, taiteellista ja luovaa samanaikaisesti. Hymyilette, mutta se ei välttämättä tee teistä onnellista tuossa hetkessä.
"Itse asiassa, useimmilla ihmisillä onnellisuus on menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Se ei ole juuri nyt. He eivät salli sitä hetkessä, itsensä olla onnellinen. Monet ihmiset tuntevat syyllisyyttä onnellisuudesta, koska he vertaavat itseään muihin ja sanovat: "En voi olla onnellinen, ennen kuin olemme kaikki onnellisia." Toisilla on myös niin kiire mielen prosessoinnissa, asioista murehtimisessa ja itsensä epäilemisessä tuolla hetkellä, läsnä olevassa hetkessä, että he eivät yksinkertaisesti ole tietoisia tästä luonnollisesta onnellisuuslahjasta, joka on aivan siinä. Onnellisuus voi olla rinnakkain huolenkaltaisten asioiden kanssa. Se kaikki on aivan siinä. Kyse on vain perspektiivistä, miten päätätte katsoa sitä."
Mestari veti syvään henkeä ja odotti seuraavaa kysymystä, mutta oli melko pitkä tauko, kun hänen oppilaansa pohtivat kaikkia sanoja, joita hänellä oli sanottavana. Hän hymyili itsekseen onnellisesti ja ajatteli: "Tänään kuulostan vähän Kahil Gibranilta. Kaikki nämä upeat kysymykset."
Hän odotti hetken, ja seuraava kysymys tuli.
LINDA: "Mestari, mikä rauhan ja onnellisuuden ero on?"
ADAMUS: "Kyllä."
(Tauko)
Sitten mestari hymyili itsekseen: "Kyllä. Tavallaan ne ovat sama asia, koska ne ovat kumpikin ristiriidattomia. Rauhaa on, kun opitte elämään itsenne kanssa. Rauhaa on, kun oivallatte, ettei sisällä tai ulkopuolella ole enää taisteluja. Rauhaa on, kun tunnistatte, että kaikki asiat ovat niin, kuin niiden pitäisi olla, vaikkeivät näyttäsi olevan. Mutta kaikki asiat ovat niin, kuin niiden pitäisi olla. Se saa aikaan rauhatunteen, ja sitten tuossa rauhassa yksilö voi muistaa tämän luonnollisen onnellisuuslahjan, joka on hänen elämässään.
"On vaikeaa tunnistaa tuo lahja, on vaikeaa saada tuo onnellisuus, kun ette ole rauhassa itsenne kanssa. Mutta kun kaikki asiat hyväksytään, kun ei ole enää taisteluja ja tappeluja, kun lohikäärme ei ole enää sitä vihamielistä energiaa, jota se oli ennen, kun lohikäärme on nyt lemmikkinne, on paljon helpompaa tuntea tuo onnellisuus, tuo lahja joka on jo siinä."
Ja sitten seuraava kysymys tuli yhtäkkiä.
LINDA: "Mestari! Mikä on itsearvostuksen ja onnellisuuden ero?"
ADAMUS: "Kyllä", mestari sanoi jälleen. "Kyllä. Ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä, itsearvostus ja onnellisuus.
"Itsearvostus on havainto itsestänne. Oletteko arvokas? Itsearvostus on tapanne nähdä, kuka olette. Näettekö itsenne kirkkaan ja puhtaan peilin kautta? Vai näettekö itsenne säröisen peilin kautta? Näettekö itsenne niin, kuin muut näkevät teidät? Vai näettekö itsenne sielunne perspektiivistä?
"Se luo itsearvostustason, jossa onnellisuus on vähän erilaista. Siinä ei ole kyse perspektiivistä. Siinä on kyse hyvinvoinnin tilasta, hyväksynnän ja armon tilasta, sen oivaltamisen tilasta, että teillä on oikeus olla onnellinen.
"Niin kauan kun ihmisiä on elänyt tällä planeetalla, he ovat olleet vaihtelevassa määrin onnettomia. Niin kauan kun ihmiset ovat täällä taistelleet toisten kanssa ja perimmiltään itsensä kanssa, asettaen itselleen suuria vaatimuksia hyvin monin tavoin, tätä onnellisuutta, tätä hyvinvoinnin tilaa, ei ole ollut.
"Ihmiset ovat täynnä stressiä tällä hetkellä. Heillä on kiire, kiire, kiire elämässään. He yrittävät aina saavuttaa jotain. He perustavat menestyksensä sellaisiin asioihin, kuin raha, ystävät ja terveys, ja loppujen lopuksi se ei oikeasti tuo onnellisuutta. Itsestään selvästi se ei tuo onnellisuutta. On vaikeaa olla tuossa olemisen tilassa.
"Mutta kun oivallatte, että olette arvokas, kun oivallatte, ettei ole enää mitään tarvetta tuntea syyllisyyttä ja häpeää mistään – te olette arvokas – silloin on paljon helpompaa olla tässä onnellisuuden tilassa."
Mestari veti syvään henkeä ja haistoi ilmaa. Hienoinen tuulenvire oli noussut, ja hän saattoi haistaa energian muuttuvan ryhmässä. Nimittäin energia on erittäin helppo havaita haistamalla, ja hän saattoi haistaa, että jokin oli muuttumassa, ja joskus silloin kun suuria muutoksia tapahtuu, tuoksu ei ole aina miellyttävä. Mutta kun tuo haju menee ohi, tuo syvän muutoksen epämiellyttävä haju, se avaa tien makealle tuoksulle, nektarin tuoksulle, hunajan tuoksulle, vastapaistettujen piparien tuoksulle.
Seuraava kysymys tuli oppilailta.
LINDA: "Mestari, voiko minulla olla haasteita ja seikkaluja ja voinko olla samalla onnellinen?"
ADAMUS: "Ehdottomasti. Haasteet ja seikkailut elämässänne – jotkut nimenomaan ja tietoisesti valitsemianne, ja toiset niistä vain tapahtuvat – voivat varjostaa koko tätä onnellisuusjuttua. Ne voivat saada sen näyttämään kaukaiselta tai olemattomalta. Mutta perimmiltään, kyllä, jokaisessa seikkailussa ja jokaisessa haasteessa – vaikka kävisitte läpi vaikeuksia – on onnellisuutta, kun oivallatte yhden erittäin tärkeän asian: te olette se, joka luo kaikki haasteet ja seikkailut elämässänne. Te olette se, joka haluaa sukeltaa syvälle kokemukseen, on tuo kokemus sitten huumeriippuvuus tai Himalajan vuorille kiipeäminen. Te olette se, joka luo sen kaiken.
"Kun oivallatte sen, voitte löytää onnellisuutta, vaikka teillä olisi suuria haasteita, vaikka olisitte jonkinlaisessa pelottavassa seikkailussa. Kyse saattaisi olla pelkästään sen päättämisestä viimeinkin, että lähdette työpaikastanne. Aloitatte oman bisneksenne. Se on pelottavaa. Se on suurta seikkailua. Mutta kun oivallatte, että te luotte sen kaiken, että se on mahtava tilaisuus siirtyä todella sanoista tekoihin, mahtava tilaisuus antaa energianne palvella teitä, niin kyllä, onnellisuutta voi olla myös stressin, seikkailun ja haasteiden aikoina."
Mestari odotti seuraava kysymystä.
LINDA: "Mestari, onko onnellisuus ajatus vai tunne?"
ADAMUS: "Kyllä! Onnellisuus voi olla ajatus. Voitte ajatella onnellisia ajatuksia itseksenne, ja monet teistä yrittävät tehdä sitä. Monet teistä yrittävät rauhoitella itseään onnellisilla ajatuksilla. Mutta lopulta oivallatte, että ne ovat läpinäkyviä. Ne ovat melkein huijausta. Ne eivät kestä kovin kauan, ja valitettavasti ajateltuanne onnellisia ajatuksia jonkin aikaa, huomaatte romahtavanne takaisin maahan, jopa pettyneempänä itseenne kuin koskaan. Tarkoitus ei ole sanoa, että onnellisuutta ei ole ajatuksissa, mutta yleensä ihmiset yrittävät ajatella tiensä onnellisuuteen.
"Onnellisuus on perimmiltään tunne. Se on tunne, joka ei ole täällä (osoittaen päätä). Se on tunne, joka alkaa täältä (osoittaen sydäntä). Kuten sanoin, sielu tuntee tyytyväisyyttä, voitaisiin sanoa tyydyttyneisyyttä. Ihminen tuntee usein tarvetta tehdä enemmän, saada enemmän, tavoitella enemmän, muuttaa/muuttua enemmän. Ihminen on aina täydellisyyden haluamisen tilassa, haluten jotain erilaista ja tuntien usein voimattomuutta tehdä sille mitään. Siis on hyvin, hyvin harvinaista, että ihmisillä on oikeasti nykyhetkessä onnellisuuden tunne, mutta se on ehdottomasti mahdollista.
"Se on lahja Hengeltä, ja on aika avata tuo lahja nyt. Ei vain ajatellessa menneitä onnellisia muistoja, ei vain uneksiessa tulevista onnellisista muistoista, vaan avata tuo lahja juuri nyt."
Mestari alkoi jo tulla vähän kärsimättömäksi, koska hän halusi lähteä ulos ajelulle. Niinpä hän sanoi luokalle: "Otan vielä muutaman kysymyksen. Mikä on seuraava?"
LINDA: Ai, no. "Jos minulla on terveys- ja talousongelmia, onko silti mahdollista olla onnellinen?"
ADAMUS: "Se tekee erityisen vaikeaksi olla onnellinen, etenkin terveysongelmat, ja tietysti jokainen teistä jolla on ollut taloudellisia ongelmia, ymmärtää, että se on erittäin häiritsevää onnellisuudelle. Kaikki huomionne keskittyy terveyden tai varallisuuden kaltaisiin asioihin, ja sitten unohdatte taas kerran sen luontaisen onnellisuuden, joka teillä on.
"Se on lahja, jonka Henki, sielunne, antoi teille tietäen, että teillä olisi paljon mielenkiintoisia kokemuksia, ja sanoen: "On tämä onnellisuusjuttu, johon voit palata koska tahansa. Se on aina siinä. Myös pahimmissa myrskyissä tämä onnellisuus on aina siinä. Myös silloin jos kehossasi on sairautta ja jos taloudellinen yltäkylläisyytesi ei virtaa haluamallasi tavalla, haluaisin sinun löytävän tuon onnellisuuden. Se on aina siinä. Haluaisin sinun menevän takaisin siihen, vaikka kaikki kertoisi sinulle, ettei ole mitään syytä olla onnellinen nyt. Äläkä etsi sitä mielesi kautta. Palaa siihen sydämesi kautta." Palatte takaisin tähän onnellisuuslahjan paikkaan, joka on luonnostaan teissä, ja se muuttaa energioiden suuntaa. Se muuttaa myrskyn kauniiksi merituulen henkäykseksi."
Seuraava.
LINDA: "Mestari, minulla on kaksi koiraa. Hau, hau! Ovatko lemmikit onnellisia?"
ADAMUS: Hmm. "Jos ihminen on onnellinen."
LINDA: Ai jaa.
ADAMUS: "Jos ihminen on onnellinen, koska lemmikit ovat heijastus. Lemmikit ovat peili. Lemmikit ovat "takaisinkytkentä", on kyse sitten koirasta, kissasta tai mistä tahansa muusta lemmikistänne. Onnellinen ihminen, onnellinen lemmikki. Lemmikki poimii kaikki tunteet, joita teillä on, ja sitten periaatteessa käy ne itse läpi. Joskus lemmikki poimii tasapainottomuutenne, onnettomuutenne ja imee sen itseensä. Joskus lemmikki menee niin pitkälle, että se ottaa itselleen jonkin sairauden, jonka te olisitte ehkä muuten saaneet. Mutta onko lemmikki perimmiltään onnellinen? Perimmiltään ja filosofisesti ehdottomasti on, koska lemmikki on palvelemassa teitä riippumatta siitä, minkä läpi te laitatte sen. Kiitos."
LINDA: Hmm. "Mestari, mikä on onnellisuuden ja sallimisen korrelaatio?"
ADAMUS: Hmm. "Sanoisin, että onnellisuuden ja sallimisen välillä on suora korrelaatio. Voidakseen saada todellista onnellisuutta, on tärkeää sallia. Ja sitten kun sallitte, teillä on todellista onnellisuutta. Siis sanoisin, että ne kulkevat käsi kädessä. Ne ovat kuin …" Mitkä kaksi asiaa ihmistasolla kulkee käsi kädessä? Suklaa ja piparit. "Kyllä, ne ovat todella osa samaa – salliminen ja onnellisuus, ehdottomasti."
Mestari veti syvään henkeä. Hän alkoi tulla nyt vähän kärsimättömäksi. Hänellä oli asioita tehtävänä, paikkoja käytävänä, ihmisiä nähtävää, ja joskus tulee kohta, jolloin kysymyksistä tulee, no, tylsiä tai ne kiertävät kehää. Niinpä mestari veti nyt syvään henkeä ja pyysi viimeistä kysymystä.
LINDA: "Mestari, oletko sinä onnellinen?"
ADAMUS: Mestari katsoi ylös, puhuen oppilaalle, joka oli juuri esittänyt tuon kysymyksen, ikään kuin pyytäen tuota kysymystä uudestaan. Hän teki tämän teatraalisuuden vuoksi, jotta kaikki huoneessa kuulisivat, ja hän nosti kulmakarvojaan, ikään kuin sanoakseen: "Toista tuo kysymys."
LINDA: "Mestari, oletko sinä onnellinen?"
ADAMUS: Tässä kohtaa mestari nousi ylös, veti syvään henkeä ja sanoi: "Epäilemättä. Epäilemättä."
Ja sen myötä hän käveli pois, nousi klassiseen Porsche 911 -autoonsa ja ajoi onnellisena auringonlaskuun, nauttien tilaisuudesta päästä ajelulle yhdellä monista autoistaan. Hän rakasti autoa, koska se oli symboli seikkailusta, tiestä, matkasta, mutta nyt sen sijaan, että hän olisi taistellut tietä vastaan, kamppaillut tietä pitkin, hänellä oli paljon autoja, paljon vanhoja autoja, joita hän rakasti kehittää, pelkästään nauttiakseen ajelusta. Tarvitsematta mennä minnekään, sallien vain onnellisuuden.
Ja niin päättyy tarina mestarista ja oppilaista. Hyviä kysymyksiä, rakas Linda. Ja kaiken tämän opetus on hyvin yksinkertainen.
Ei enää epäilyä
Mestari päätti viimeisen kysymyksen, kun joku sanoi: "Mestari, oletko sinä onnellinen?" sanoen: "Epäilemättä. Epäilemättä minä olen." Ja se on koko tarinan opetus.
Epäilykset ovat se yksi asia, joka vie teidät pois onnellisuudesta. Epäilykset. Epäilette, kuka olette. Epäilette, miksi olette täällä. Epäilette, mihin planeetta on tällä hetkellä menossa. Epäilette omia kykyjänne. Epäilette sieluanne. Epäilette mieltänne, ja ehdottomasti epäilette kehoanne. Ne kaikki vievät teidät pois onnellisuudesta, joka on aivan siinä (osoittaen sydäntä). Se on rakennettuna teihin. Voitaisiin sanoa, että se on rakennettuna sielutasolla ihmisolemukseenne. Mutta epäilykset aiheuttavat sen, että te ette koskaan näe sitä. Ette koskaan tunne sitä. Harvoin, hyvin harvoin koette sen.
Mestari sanoi: "Epäilemättä minä olen", koska hän oli jo kauan sitten oppinut päästämään irti epäilyksistä. Ja kun hän teki sen, hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunne palasi häneen, ja hän oivalsi, että tämä oli hänen luonnollinen tilansa.
Matkan varrella mestarilla oli ollut paljon vaikeuksia omassa elämässään. Hän oli riehakas teini, joutui paljon vaikeuksiin ja oli menossa väärää polkua monta kertaa. Hän ei ollut jokin ihmelapsi tai mitään sellaista. Ei. Hän oli kuin monet teistä. Hänellä oli konfliktinsa ja haasteensa ja hänellä oli arpensa – tunnepuolen ja fyysiset – todisteena siitä. Mutta kun hän pääsi polulle ja kun hän pääsi siihen kohtaan, jossa te olette tällä hetkellä, hänen opettajansa sanoi hänelle: "Kyse on epäilemättömyydestä, siitä ettei ole enää epäilyksiä."
Ja mestari ajatteli itsekseen tuolloin: "No, se kuulostaa hyvältä – ei epäilyksiä – mutta ihmisen on vaikea vain vetää syvään henkeä ja antaa kaikkien epäilyksiensä mennä. Ihmisessä vilisee epäilyksiä joka tasolla."
Ja kun ihminen kysyi tuolta mestarilta: "No, miten pääsen epäilyksistä yli? Miten käsittelen tämän epäilyksen ja tuon epäilyksen ja tuon epäilyksen?", hänen mestarinsa katsoi häntä hyvin tiukasti ja sanoi: "Sinulla ei enää ole epäilemisen ylellisyyttä. Sinulla ei ole enää tuota ylellisyyttä."
Tuo osui mestariin kovaa – "ei ole enää tuota ylellisyyttä" – ja ensin hän halusi huutaa mestarilleen: "Mitä tarkoitat "ylellisyyttä"? En pidä siitä lainkaan." Mutta hän tiesi yhtäkkiä, mitä se tarkoitti. Hän antoi itselleen tämän epäilemisen ylellisyyden.
Se oli peliä, jota hän pelasi itsensä kanssa. Se oli vanhaa, vanhaa epäilypeliä. Eikä epäily ole niitä asioita, joita vastaan tappelette ja taistelette, ja menette sisään etsimään jokaisen pienen epäilyalueen itsestänne. Te vain oivallatte, ettei teillä ole enää tuota ylellisyyttä. Se palveli teitä hyvin, tietyssä määrin. Epäily sai teidät kyseenalaistamaan asioita, erityisesti itsessänne. Epäily auttoi teroittamaan miekkaanne, tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes teloitte itsenne todella pahasti siihen. Epäily antoi teille peilin, johon katsoa, mutta se oli hyvin säröinen peili.
Teillä ei ole enää itsenne epäilemisen ylellisyyttä. On aika siirtyä eteenpäin.
Aika lakata epäilemästä, oletteko oikeasti täällä Oivaltamista varten. Tehkää se tai olkaa tekemättä.
On aika lakata epäilemästä, oletteko fiksu vai tyhmä.
Aika lakata epäilemästä, oletteko yhtä hyvä ja arvokas, kuin joku muu.
On aika lakata epäilemästä, onko teidän Oivaltamisaikanne.
Teillä ei ole enää tuota ylellisyyttä. Nyt on kyse siitä, että joko päästätte irti ja lakkaatte pelaamasta epäilemispeliä, tai lähdette pois tältä polulta ja palaatte jonnekin muualle.
Hengitetään tässä, tänä päivänä, syvään onnellisuutta. Nimittäin epäily tuhoaa onnellisuuden. Ehdottomasti tuhoaa. Ja teillä on oikeus olla onnellinen elämässänne. Se ei ole lainkaan filosofista keskustelua. Teillä on oikeus onnellisuuteen, ja tarvitsette tuota onnellisuutta voidaksenne pysyä tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina.
Onnellisuuden merabh
Vedetään syvään henkeä, kun menemme onnellisuus merabhiimme tänään.
Kunnolla syvään henkeä.
(Musiikki alkaa)
Ihmiset ovat täynnä kaikenlaista epäilyä siitä hetkestä lähtien, kun he heräävät aamulla, koko päivän ja sitten pitkälle unitilaansa. Se on epäilyä epäilyn perään.
Jossain määrin se tavallaan palvelee tarkoitusta, ja auttaa teitä ymmärtämään enemmän itseänne, auttaa teitä ymmärtämään enemmän, kuka todellisuudessa olette. Mutta jossain kohtaa se ei enää yksinkertaisesti näytä hyvältä yllänne, ja teidän täytyy päästää siitä irti.
Ei enää epäilyä. Kenties helpommin sanottu kuin tehty, mutta teillä ei ole enää edes sen pohdiskelemisen ylellisyyttä. Ei tällä hetkellä, ei siinä missä olette.
Epäily repii teidät hajalle. Epäily estää teitä ymmärtämästä, kuka oikeasti olette, tai muistamasta, miksi olette täällä.
Epäily tukahduttaa intohimonne (joku aivastaa). Gesundheit (terveydeksi), ja siunausta.
Epäily näännyttää teidät ja sairastuttaa kehonne. Se hidastaa mieltänne, ja se taatusti hidastaa tajuntaanne/tiedostamistanne.
Ette voi taistella epäilyä vastaan. Se tuo vain lisää epäilyä, ja sitten epäilette, tuottaako epäilyä vastaan taistelemisenne edes mitään tuloksia. Ette voi taistella epäilyä vastaan.
Ette voi myöskään lumota epäilyä. Toisin sanoen, lumota sitä sanoen: "Rakas epäily, ollaan kivoja toisillemme. Olen oikeasti kiva ihminen. Epäilen itseäni paljon, mutta olen oikeasti hyvä ihminen." Ette voi lumota sitä.
Todellisuudessa minusta ei myöskään tunnu, että voitte terapoida epäilyä pois itsestänne – mennä terapiaan. Pelkästään se, että olette terapeutin tuolilla tai sohvalla, saa teidät epäilemään itseänne. Tarkoitan, että te ette olisi siellä ilman epäilyä, ja sitten se vahvistaa kaikkea sitä epäilevyyttä, jota teillä on. En usko, että voitte terapoida epäilyä pois menemällä elämään uudestaan elämänne traumaattisia hetkiä. Itse asiassa uskon, että se saa teidät epäilemään itseänne vielä lisää.
Epäily on peliä. Se on paholaisen peliä, perimmiltään.
Epäily menee hyvin, hyvin syvälle. Se pääsee mieleenne ja menee sydämeenne. Se tihkuu suhteisiinne, kaikkeen. Se tihkuu "taloudelliseen elämäänne", ammatilliseen elämäänne.
Ja tullessanne tähän paikkaan matkallanne, jäädessänne tänne ruumiillistuneena mestarina, kerron teille suoraan, että teillä ei ole enää itsenne epäilemisen ylellisyyttä. Se on siinä. Se on näin korutonta. Se on näin yksinkertaista. Teillä ei ole itsenne epäilemisen ylellisyyttä.
Te yritätte. Tiedän, että te yritätte, ja voi, seuraavasta kuukaudesta tulee mielenkiintoinen. Suututte minulle paljon, ja yritätte filosofoida epäilyä ja onnellisuutta kyllästymiseen saakka, kunnes haluan sylkäistä sille.
Itse asiassa pelaatte seuraavan kuukauden aikana kiihkeämpää epäilypeliä, koska ette ole varmoja … No, epäilette sanojani tässä, ja jossain kohtaa oivallatte: "Hemmetti, että Adamus oli oikeassa. Minulla ei ole enää epäilemisen ylellisyyttä."
Epäily on tunne- ja mentaalipeliä, jota pelaatte itsenne kanssa. Se pitää teidät ihmisenä. Se pitää teidät pienenä. Se pitää teidät eksyneenä. Ja kysytte: "Voinko vain päästää irti tuosta pelistä? Voiko todella tehdä sen?"
Älkää esittäkö tätä kysymystä tuollaisella epäilevällä tavalla. Kyllä, voitte kävellä suoraan sen yli. Ei enää epäilyä.
No niin, tämän te kohtaatte. Olette aina käyttäneet epäilyä työkaluna itsenne arvioimiseen, riskien välttämiseen ja sen varmistamiseen, etteivät asiat räjähtäneet päällenne. Epäilitte itseänne myös silloin, kun tunsitte suuria intohimojaksoja. Epäilitte. Peläten erottua muista, peläten olla erilainen, peläten, että kenties se oli väärin.
Epäilitte itseänne, ja niin pysyitte pienenä, todella pienenä. Ei enää. Ei enää.
Ja aivan kuten puhuimme jokin aika sitten makyosta, henkisestä hevonpaskasta, henkisistä häiriötekijöistä, puhumme lisää epäilystä seuraavassa kokoontumisessamme, mutta ei enää epäilyä – ja sille on sana, jota käytän myöhemmin. Ei epäilyä. Sillä ei ole enää sijaa täällä. Ei teillä, ei muilla shaumbroilla.
Ette tarvitse enää tuota turvaverkkoa. Ette tarvitse tuota itsenne tuplatarkistamista. Ette tarvitse sitä vankeutta, johon epäily laittaa teidät. Teidän ei tarvitse enää tuplatarkistaa mieltänne tai ajatuksianne tai tekojanne. Ja tiedän teidän kohtaavan sen, kun pohditte epäilyksettömyyttä: "Mikä pitää minut paikoillaan? Mikä pitää minut ruodussa? Mikä estää minua tulemasta hulluksi? Jos en epäile tekemiäni asioita, mitä jos menen tekemään hulluja asioita?"
Ei, ei. Teette hulluja asioita nyt epäilemällä itseänne, elämällä pienesti, olematta onnellinen joka hetki. Se on hullua.
Vedetään kunnolla syvään henkeä tähän päivään.
Kun oppilas kysyi mestarilta: "Mestari, oletko sinä onnellinen?" mestari vastasi vain: "Epäilemättä lainkaan."
Hänen tapansa sanoa: "Kyllä, olen onnellinen, koska en epäile itseäni. Olen kaikkea mitä olen. Olen onnellinen, koska luovuin tuosta pelistä jokin aika sitten, ja nyt voin olla onnellinen. Epäily on murhaaja. Epäily on raiskaaja. Epäily on varas. Käskin sen vain lähteä pois elämästäni."
Mestari ajoi nyt tyhjällä tiellä punaisella 911-mallisella antiikki-Porschellaan. Hän hymyili itsekseen tuon kokoontumisen kauneutta, miten hän oli jättänyt kaikki oppilaat ajattelemaan seuraavaan kokoontumiseen saakka.
Hän ajoi pois tätä täysin avointa tietä, ei ollut muuta liikennettä, aurinko alkoi laskea ja hän veti syvään henkeä sanoen: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Olen niin hemmetin onnellinen."
Tämän myötä, rakkaat shaumbrat, en tarvitse yleisöä, mutta (naureskellen) kaipaan todella teitä kaikkia.
Olen täysivaltaisen alueen Adamus.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa