ETSIN YHTÄKKIÄ ILOA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.11.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
”Olen elämän iloa, joka ilmaisee ja vastanottaa.” –Louise Hay
Ilo on minulle haaste, mikä luultavasti selittää, miksi se on annettu minulle etsittäväksi.
Eräs tilanne kupli tietoisuuteeni viime kesänä, jotain mitä en odottanut enkä halunnut. Ja näytti epätodennäköiseltä, että se lähtisi pois nopeasti tai helposti, ainakaan maallisten mittaustapojen mukaan. Alkupaniikin ja -pelon jälkeen seuraava reaktioni oli, että ok, näin voi olla, mutta tämä vapauttaa minut nyt etsimään iloa.
Ikään kuin suljin koko elämänaikaisen kanavan ja yhtäkkiä vaihdoin toiselle. Mietin, mitä sellaista voin tehdä, mistä olen kertonut itselleni, etten voi tehdä? Voinko sallia itseni osallistua Santa Barbaran iloihin? Asun kaupungissa, joka on maailmanlaajuinen lomakohde, enkä ole ollut rannalla vuosiin.
Voinko sallia itseni nauttia maagisesta kotikaupungistani, tarvitsematta mitään tekosyytä, paitsi että haluan tehdä sen?
*****
Minulla oli sessio tri Peeblesin kanssa noin kuukausi sitten, puhuakseni vastikään löydetystä, rumasta langasta elämäni kankaassa. En sanonut sanaakaan äkillisestä ilon etsimisestä, kuitenkin hän sanoi näin:
Tri Peebles: ”Emme halua sinun pakahduttavan itseäsi riepottelemalla tätä tai kertomalla tarinaa siitä. Koska näemme jo tämän, kuten sinä näet jo sen, ns. herätyksenä. Se on pieni koputus oveen, joka sanoo: hei, sinun on aika fokusoitua taas kerran asioihin, jotka tuovat sinulle iloa.”
Arvostan suuresti sitä versiota ilosta, joka on kuplivaa ja riemukasta muiden ihmisten kanssa nauramista. Mutta koska olen paljon yksin, pääsen todennäköisemmin käsiksi iloon, jos havainnoin valppaasti ja osallistun lähimaailmani kokemiseen. Kuten tri Peebles totesi: ”Muista, ettei ilon tarvitse aina olla niin kovaa nauramista, että kylkiin sattuu. Ilo voi olla myös hyvin tyytyväistä rauhantunnetta.”
*****
Kerroin tri Peeblesille: ”Minusta tuntuu, kuin olisin vaihtanut raidetta: yrityksestä olla iloinen, haluten pitää hauskaa, mutta tietämättä, miten se tehdään, siihen että ”mikä tahansa voi olla ilosta. Kaikki voi olla ilosta.” Minusta melkein tuntuu, ettei ole mitään, missä ei ole potentiaalia iloon. Onko siinä mitään tolkkua?”
Hänen vastauksensa: ”Ehdottomasti. Siinä on 100-prosenttisesti tolkkua. Olemme hyvin ylpeitä, että yhdistyt siihen. Kaikessa on potentiaali iloon. Ja tavallisesti, kaikessa tuo potentiaali iloon on ihan pinnalle – sinun ei tarvitse edes kaivaa sitä. Elämässä on joitain tilanteita tai olosuhteita, joista olisi vähän vaikeampaa löytää iloa, mutta tosiaankin monissa, monissa elämäsi asioissa, tässä ja nyt, on pääsy iloon erittäin helposti. Siis upeaa. Jatka sitä hyvää työtä, jota teet osallistumalla iloon niin usein, kuin voit.”
*****
Etsin usein rauhaa. Se on kuin metafyysinen porkkana, joka keikkuu syvimmän sielukaipaukseni edessä. Ilon sisällyttäminen reseptiin lisää vain uuden kerroksen rauhankakkuni herkullisuuteen.
Tri Peebles kannusti minua myös tarkkailemaan, ilmaantuuko marttyyriuden aspekteja (juurtunut selviytymismekanismi). ”Koska monta kertaa ihmiset sanovat: ”Olet vahva. Tiedän, että selviät siitä.” Ja sinä sanot: ”Kiitos. Minäkin tiedän, että selviän.” Sinun ei tarvitse korjata heitä, kun he kertovat sinulle, miten upea marttyyri olet tai miten sankarillinen olet. Mutta sinun ei tarvitse myöskään osallistua heidän tarinaansa.”
Voin todellakin luoda oman narratiivini. Minun tehtäväni on tietoisesti kertoa mielelleni, mihin fokusoidutaan ja mitä tarinaa kerron itse.
Ja juuri nyt muistutan itseäni kertomaan tarinaa ilosta.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Viel Catherine (goldenageofgaia.com)
28.11.2022 ETSIN YHTÄKKIÄ ILOA
Kirjoittaja hammer » 05.12.2022 11:45
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.12.2022 UTUA VUORILLA
Kirjoittaja hammer » 10.12.2022 23:56
UTUA VUORILLA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna käsittelen taas yhtä episodia kissani kipeää vatsaa. Tuskallisia ja sotkuisia oireita, monia eläinlääkärikonsultointeja ja lääkepistos, jonka liikkuva eläinlääkäri antoi siunatusti kotona … Ei ihan Wagnerin oopperaa, mutta pienessä maailmassani traaginen eepos silti.
Minun täytyi vaihtaa kanavaa pois ankeudesta, joten katsoin ulos, jossa taidenäyttely nimeltään Luonto maalaa tauluaan. Meillä sataa, mikä on aina taianomaista Kalifornian jatkuvan kuivuuden keskellä. Lehdet muuttuvat kuitenkin, kirkkaanpunaisia ja kultaisia, jotka kilpailevat naapurini auton syvänpunaisen metallinhohtovärin kanssa. Pilviutua vuorilla, kuin valtavan, lempeän hengityksen puhaltamana ylhäältä.
Kun kirjoitan tätä, katsoen ulos etuikkunasta, kolibri leijuu paikallaan, kurkistaa sisään, syöksähtää pois ja palaa. Henki antaa kannustusta, minne tahansa katson.
*****
Eilen ajellessani sumusateen läpi eläinlääkärille Santa Barbaraan, pysähdyin Garden Streetin risteykseen, heti lähetysaseman jälkeen. Tunsin kiitollisuuden lämmintä hehkua, ei ahdistavasta uskonnosta, vaan seurakuntalaisten hyväsydämisyydestä.
Pääni läpi lipui, että murehtimiseni oli hyödytöntä. Minulla täytyi olla uskoa ja luottamusta, että kaikki menee hyvin ja kaikki tapahtuu juuri niin, kuin on tarkoitus. Kissallani, minulla, kaikilla meillä.
Sitä seurasi häivähdys ärsytystä, kuten usein tapahtuu. On hienoa ja loistavaa sanoa: "Minun täytyy luottaa", mutta miten hemmetissä minun pitäisi tehdä se?
Kenties se oli pieni energia lähetysaseman energiasta, joka seurasi minua kuin pilven hahtuva, mutta ajatus kehkeytyi päähäni: kuten kaikessa mitä haluat, vain pyydä sitä.
Niinpä pyysin. Pyysin valo-olentoja antamaan minulle luottamusta ja uskoa. Ja syvä hengenveto, minkä jälkeen yliluonnollista levollisuutta virtasi lävitseni.
*****
Liikkuva eläinlääkäri poikkesi reitiltään tuomaan lääkkeen eilen illalla. Keskustelimme kissan tilan varovaisen optimistisesta kehittymisestä, lääkkeistä ja hoitosuunnitelmasta. Kun hän oli nousemassa autoonsa, hän katsoi suoraan minua silmiin ja sanoi: "Me saamme sen selviytymään tästä."
Kiitin häntä ja menin takaisin sisälle. Muutaman hetken päästä ajattelin taas, mitä hän oli sanonut.
Me saamme sen selviytymään tästä. Ei, se selviytyy. Tai sinä saat sen selviytymään tästä. Me.
Kyyneleet nousivat silmiini. Henki muistuttaa minua useammalla tavalla, kuin osaan laskea – kolibri, viesti lähetysasemalta, tämä maagisen jalomielinen eläinlääkäri – etten ole koskaan tuetta. Minun tarvitsee vain pyytää.
Ja silloinkin kun unohdan pyytää, apua ja tukea lipuu minua kohti – hienovaraista kuin utu vuorilla, konkreettista kuin runsas sade.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Tänä aamuna käsittelen taas yhtä episodia kissani kipeää vatsaa. Tuskallisia ja sotkuisia oireita, monia eläinlääkärikonsultointeja ja lääkepistos, jonka liikkuva eläinlääkäri antoi siunatusti kotona … Ei ihan Wagnerin oopperaa, mutta pienessä maailmassani traaginen eepos silti.
Minun täytyi vaihtaa kanavaa pois ankeudesta, joten katsoin ulos, jossa taidenäyttely nimeltään Luonto maalaa tauluaan. Meillä sataa, mikä on aina taianomaista Kalifornian jatkuvan kuivuuden keskellä. Lehdet muuttuvat kuitenkin, kirkkaanpunaisia ja kultaisia, jotka kilpailevat naapurini auton syvänpunaisen metallinhohtovärin kanssa. Pilviutua vuorilla, kuin valtavan, lempeän hengityksen puhaltamana ylhäältä.
Kun kirjoitan tätä, katsoen ulos etuikkunasta, kolibri leijuu paikallaan, kurkistaa sisään, syöksähtää pois ja palaa. Henki antaa kannustusta, minne tahansa katson.
*****
Eilen ajellessani sumusateen läpi eläinlääkärille Santa Barbaraan, pysähdyin Garden Streetin risteykseen, heti lähetysaseman jälkeen. Tunsin kiitollisuuden lämmintä hehkua, ei ahdistavasta uskonnosta, vaan seurakuntalaisten hyväsydämisyydestä.
Pääni läpi lipui, että murehtimiseni oli hyödytöntä. Minulla täytyi olla uskoa ja luottamusta, että kaikki menee hyvin ja kaikki tapahtuu juuri niin, kuin on tarkoitus. Kissallani, minulla, kaikilla meillä.
Sitä seurasi häivähdys ärsytystä, kuten usein tapahtuu. On hienoa ja loistavaa sanoa: "Minun täytyy luottaa", mutta miten hemmetissä minun pitäisi tehdä se?
Kenties se oli pieni energia lähetysaseman energiasta, joka seurasi minua kuin pilven hahtuva, mutta ajatus kehkeytyi päähäni: kuten kaikessa mitä haluat, vain pyydä sitä.
Niinpä pyysin. Pyysin valo-olentoja antamaan minulle luottamusta ja uskoa. Ja syvä hengenveto, minkä jälkeen yliluonnollista levollisuutta virtasi lävitseni.
*****
Liikkuva eläinlääkäri poikkesi reitiltään tuomaan lääkkeen eilen illalla. Keskustelimme kissan tilan varovaisen optimistisesta kehittymisestä, lääkkeistä ja hoitosuunnitelmasta. Kun hän oli nousemassa autoonsa, hän katsoi suoraan minua silmiin ja sanoi: "Me saamme sen selviytymään tästä."
Kiitin häntä ja menin takaisin sisälle. Muutaman hetken päästä ajattelin taas, mitä hän oli sanonut.
Me saamme sen selviytymään tästä. Ei, se selviytyy. Tai sinä saat sen selviytymään tästä. Me.
Kyyneleet nousivat silmiini. Henki muistuttaa minua useammalla tavalla, kuin osaan laskea – kolibri, viesti lähetysasemalta, tämä maagisen jalomielinen eläinlääkäri – etten ole koskaan tuetta. Minun tarvitsee vain pyytää.
Ja silloinkin kun unohdan pyytää, apua ja tukea lipuu minua kohti – hienovaraista kuin utu vuorilla, konkreettista kuin runsas sade.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
6.12.2022 KIITOLLISUUDEN MUISTAMINEN
Kirjoittaja hammer » 13.12.2022 12:00
KIITOLLISUUDEN MUISTAMINEN
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kiitollisuus on vaikea tehtävä minulle. Mieleni jaarittelu sanoo aina: "Joo, mutta …" Olen kiitollinen tästä yhdestä asiasta, mutta entä tämä toinen epämiellyttävyys? Miksi kaikki ei voi olla miellyttävää, mukavaa, tuskatonta ja täysin toimivaa – samanaikaisesti? Tuntuu siltä, että kun elämän yksi alue "tulee paremmaksi", jokin muu alkaa "mennä huonosti".
Perinteinen viisaus pyörittelee silmiään ja kenties tuhahtaa ylhäisesti. Missä luulet olevasi, utopiassako?
Itse asiassa ajattelen tosiaankin niin. Uskon, että utopia, uusi Maa, 5D, tai miksi sitä halutaankin kutsua, on nyt ympärillämme ja kulkee lävitsemme. Vaikken fyysisesti koe sitä, uskon, että niin tapahtuu.
Ja yksi tapa jolla utopiatodellisuus tihkuu jokapäiväiseen itseeni, on kiitollisuuden muistaminen.
*****
Kissani voi paljon paremmin. Hurraa! Olen hyvin onnellinen. Hyräilin kääntäessäni termostaattia suuremmalle eilen iltapäivällä, kun talo oli jo vähän liian kylmä ollakseen mukava.
Klik. Surisevaa ääntä tuli lämmitinkaapista, mutta se ei lähtenyt liikkeelle. Huolestuneena sammutin sen ja käynnistin uudestaan. Klik. Surrrr.
Marttyyrihuokaus, soitto lämmitinfirmaan ja iloinen yllätys, kun he sanoivat voivansa tulla seuraavana päivänä. Lal-lal-laa, kaikki on hyvin. Voimme selviytyä vuorokauden Santa Barbaran ei-jäätävässä joulukuussa.
Menin yläkertaan laittamaan lämpimämmät vaatteet, ja juuri ennen palaamista takaisin alas, kuulin kummallista sihisevää ääntä. Löysin sen alkuperän vessasta, jossa vettä tulvi lattialle.
Kirkaisin. Polvistuin märälle lattialle, vedin kaiken pois lavuaarin alta ja yritin vääntää kalkkeutunutta sulkuventtiiliä, onnistumatta. Sitten soitin yleismiesystävällemme, joka neuvoi rauhallisesti: "Sulje pääsulkuventtiili, ja tulen kohta katsomaan, mistä on kyse."
Tein sen, ja sitten soitin putkimiehellemme, joka totesi: "Hyvä juttu, että asensin tuon uuden pääsulkuventtiilin pari kuukautta sitten, tai et olisi pystynyt sulkemaan sitä. Voin tulla huomisaamuun mennessä katsomaan, mistä on kyse."
*****
Lopputulos vaikuttaa olevan, että olen todella hyödytön kriisissä. Aivoni sammuvat, ja etsin välittömästi apua.
Puhelinkeskustelujen jälkeen ja suljettuani pääsulkuventtiilin, istuin alas tasaamaan hengitystäni. Päässäni pyöri kaksi dialogia. Toinen seurasi hermostunutta huolireittiä, dollarin kuvien tanssiessa päässäni kahdesta suunnittelemattomasta ammattilaisen kutsumisesta.
Toinen joka hehkui kirkkaampana ja viekoitteli minut mukaansa, oli: luojan kiitos, ystävämme oli kotona! Ja putkimies pääsee tulemaan huomenna! Luojan kiitos, että huomasin veden nopeasti. Se ei tapahtunut keskellä yötä.
*****
Joskus mietin, heitetäänkö epämukavia ja ei-optimaalisia tilanteita meille testiksi. Vai, ystävällisemmin, pelkästään muistutuksena.
Jokaisessa tilanteessa on aina vähintään kaksi näkökulmaa. Jos toinen niistä kannustaa tuntemaan kiitollisuutta avusta tai sen muista positiivisista puolista, miksi ei seuraisi tuota kultaista polkua?
Kiitollisuus saattaa olla vaikea tehtävä, mutta se tuntuu luonnollisemmalta nykyään. Spontaani, ponnistelematon kiitollisuus on itsessään yllätyslahja, käärittynä odottamattomaan pakettiin.
Jälkikirjoitus … Meillä on juoksevaa vettä. Meillä on toimiva lämmitin. Olemme tosiaankin siunattuja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
6.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kiitollisuus on vaikea tehtävä minulle. Mieleni jaarittelu sanoo aina: "Joo, mutta …" Olen kiitollinen tästä yhdestä asiasta, mutta entä tämä toinen epämiellyttävyys? Miksi kaikki ei voi olla miellyttävää, mukavaa, tuskatonta ja täysin toimivaa – samanaikaisesti? Tuntuu siltä, että kun elämän yksi alue "tulee paremmaksi", jokin muu alkaa "mennä huonosti".
Perinteinen viisaus pyörittelee silmiään ja kenties tuhahtaa ylhäisesti. Missä luulet olevasi, utopiassako?
Itse asiassa ajattelen tosiaankin niin. Uskon, että utopia, uusi Maa, 5D, tai miksi sitä halutaankin kutsua, on nyt ympärillämme ja kulkee lävitsemme. Vaikken fyysisesti koe sitä, uskon, että niin tapahtuu.
Ja yksi tapa jolla utopiatodellisuus tihkuu jokapäiväiseen itseeni, on kiitollisuuden muistaminen.
*****
Kissani voi paljon paremmin. Hurraa! Olen hyvin onnellinen. Hyräilin kääntäessäni termostaattia suuremmalle eilen iltapäivällä, kun talo oli jo vähän liian kylmä ollakseen mukava.
Klik. Surisevaa ääntä tuli lämmitinkaapista, mutta se ei lähtenyt liikkeelle. Huolestuneena sammutin sen ja käynnistin uudestaan. Klik. Surrrr.
Marttyyrihuokaus, soitto lämmitinfirmaan ja iloinen yllätys, kun he sanoivat voivansa tulla seuraavana päivänä. Lal-lal-laa, kaikki on hyvin. Voimme selviytyä vuorokauden Santa Barbaran ei-jäätävässä joulukuussa.
Menin yläkertaan laittamaan lämpimämmät vaatteet, ja juuri ennen palaamista takaisin alas, kuulin kummallista sihisevää ääntä. Löysin sen alkuperän vessasta, jossa vettä tulvi lattialle.
Kirkaisin. Polvistuin märälle lattialle, vedin kaiken pois lavuaarin alta ja yritin vääntää kalkkeutunutta sulkuventtiiliä, onnistumatta. Sitten soitin yleismiesystävällemme, joka neuvoi rauhallisesti: "Sulje pääsulkuventtiili, ja tulen kohta katsomaan, mistä on kyse."
Tein sen, ja sitten soitin putkimiehellemme, joka totesi: "Hyvä juttu, että asensin tuon uuden pääsulkuventtiilin pari kuukautta sitten, tai et olisi pystynyt sulkemaan sitä. Voin tulla huomisaamuun mennessä katsomaan, mistä on kyse."
*****
Lopputulos vaikuttaa olevan, että olen todella hyödytön kriisissä. Aivoni sammuvat, ja etsin välittömästi apua.
Puhelinkeskustelujen jälkeen ja suljettuani pääsulkuventtiilin, istuin alas tasaamaan hengitystäni. Päässäni pyöri kaksi dialogia. Toinen seurasi hermostunutta huolireittiä, dollarin kuvien tanssiessa päässäni kahdesta suunnittelemattomasta ammattilaisen kutsumisesta.
Toinen joka hehkui kirkkaampana ja viekoitteli minut mukaansa, oli: luojan kiitos, ystävämme oli kotona! Ja putkimies pääsee tulemaan huomenna! Luojan kiitos, että huomasin veden nopeasti. Se ei tapahtunut keskellä yötä.
*****
Joskus mietin, heitetäänkö epämukavia ja ei-optimaalisia tilanteita meille testiksi. Vai, ystävällisemmin, pelkästään muistutuksena.
Jokaisessa tilanteessa on aina vähintään kaksi näkökulmaa. Jos toinen niistä kannustaa tuntemaan kiitollisuutta avusta tai sen muista positiivisista puolista, miksi ei seuraisi tuota kultaista polkua?
Kiitollisuus saattaa olla vaikea tehtävä, mutta se tuntuu luonnollisemmalta nykyään. Spontaani, ponnistelematon kiitollisuus on itsessään yllätyslahja, käärittynä odottamattomaan pakettiin.
Jälkikirjoitus … Meillä on juoksevaa vettä. Meillä on toimiva lämmitin. Olemme tosiaankin siunattuja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
8.12.2022 LUOTTAAKO VAI EI
Kirjoittaja hammer » 16.12.2022 15:15
LUOTTAAKO VAI EI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi henkisistä tavoitteistani vaikuttaa olevan uskon kehittäminen siihen, että universumi tukee minua aina ja – sen vuoksi – että minun pitäisi luottaa. Eilen sain kolme selkeää todistetta siitä, miksi ihmiset eivät ole luottamukseni arvoisia.
Oliko se pikku kepponen universumilta? Tapa testata uskoani? Ilmeisesti tuo tavoite sisältää varoituksen "toistuvista vastakkaisista todisteista huolimatta".
*****
Henkinen viisaus voisi spekuloida, että vedän puoleeni epäluotettavia ihmisiä tai ei-tukevia tilanteita jotain esoteerista tarkoitusta varten, kenties kaivamaan esiin sisäistä negatiivisuutta ja vapauttamaan sen. Iso osa henkistä opinto-ohjelmaani on oppia nousemaan lapsuuden mallien yläpuolelle ja muuttaa ne, erityisesti se uskomus, että minun täytyy tehdä kaikki itse.
Uskoin, että nämä ihmiset kohtelisivat minua kunnioittaen ja reilusti eilen. Sivuutin varoituksen huolestuneelta sisäiseltä lapseltani: sinun pitäisi tarkistaa tämä toiseen kertaan. Ja hetkinen, en pidä tämän ihmisen tavasta kohdella minua.
En tarkoituksella kuunnellut noita hälytyskelloja, joita oletin vanhojen mallien aiheuttamaksi. Kerroin itselleni, että olin jo varmistanut ja tarkistanut toiseen kertaan ja siirtänyt tilanteen henkitiimilleni. Kehotin itseäni luottamaan, että kaikki oli niin, kuin piti olla ja toimi täydellisesti … vaikka todellisuus näytti toista.
*****
Minusta tuntuu vähän kuin sarjakuvahahmolta, jota on huijattu, taas kerran. Kelju K. Kojootti jonka Maantiekiitäjä on voittanut, tai Jaska Jokunen joka ottaa todesta Tellun jalkapallotempun.
Mietin, missä kohtaa paskamainen käyttäytyminen on vain paskamaista käyttäytymistä, eikä sillä ole oikeasti mitään tekemistä meidän kanssamme? Epäilen, että jotkut ihmiset eivät kykene luotettavuuteen – luonneoikku jonka tiedostin yhdessä näistä eilisen ihmisistä.
Tai kenties se ei ole sattumanvaraista tuolle toiselle ihmiselle. Kenties se olisi oppitunti hänen opinto-ohjelmassaan, että katkaisen yhteyden. Mutta taaskaan sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani henkilökohtaisesti, jos tilanne on se.
Haluaisin vilpittömästi jättää väliin muiden ihmisten auttamisen tunnistamaan oman epäluotettavuutensa ja ei-tukevan käyttäytymisensä. Universumi, jos kuuntelet, anna jonkun muun olla opettaja ensi kerralla.
Ja minä otan eilisen tapahtumat viestinä – ei siitä, että minun pitäisi luottaa enemmän, vaan ettei ole viisasta heittää erottelukykyä ikkunasta sen vuoksi, että kärsii jalosti "antaakseen oppitunteja". Sisäinen lapseni ei ole tyhmä, ja sivuutan sisäiset hälytyskelloni omalla vastuullani.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
8.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Yksi henkisistä tavoitteistani vaikuttaa olevan uskon kehittäminen siihen, että universumi tukee minua aina ja – sen vuoksi – että minun pitäisi luottaa. Eilen sain kolme selkeää todistetta siitä, miksi ihmiset eivät ole luottamukseni arvoisia.
Oliko se pikku kepponen universumilta? Tapa testata uskoani? Ilmeisesti tuo tavoite sisältää varoituksen "toistuvista vastakkaisista todisteista huolimatta".
*****
Henkinen viisaus voisi spekuloida, että vedän puoleeni epäluotettavia ihmisiä tai ei-tukevia tilanteita jotain esoteerista tarkoitusta varten, kenties kaivamaan esiin sisäistä negatiivisuutta ja vapauttamaan sen. Iso osa henkistä opinto-ohjelmaani on oppia nousemaan lapsuuden mallien yläpuolelle ja muuttaa ne, erityisesti se uskomus, että minun täytyy tehdä kaikki itse.
Uskoin, että nämä ihmiset kohtelisivat minua kunnioittaen ja reilusti eilen. Sivuutin varoituksen huolestuneelta sisäiseltä lapseltani: sinun pitäisi tarkistaa tämä toiseen kertaan. Ja hetkinen, en pidä tämän ihmisen tavasta kohdella minua.
En tarkoituksella kuunnellut noita hälytyskelloja, joita oletin vanhojen mallien aiheuttamaksi. Kerroin itselleni, että olin jo varmistanut ja tarkistanut toiseen kertaan ja siirtänyt tilanteen henkitiimilleni. Kehotin itseäni luottamaan, että kaikki oli niin, kuin piti olla ja toimi täydellisesti … vaikka todellisuus näytti toista.
*****
Minusta tuntuu vähän kuin sarjakuvahahmolta, jota on huijattu, taas kerran. Kelju K. Kojootti jonka Maantiekiitäjä on voittanut, tai Jaska Jokunen joka ottaa todesta Tellun jalkapallotempun.
Mietin, missä kohtaa paskamainen käyttäytyminen on vain paskamaista käyttäytymistä, eikä sillä ole oikeasti mitään tekemistä meidän kanssamme? Epäilen, että jotkut ihmiset eivät kykene luotettavuuteen – luonneoikku jonka tiedostin yhdessä näistä eilisen ihmisistä.
Tai kenties se ei ole sattumanvaraista tuolle toiselle ihmiselle. Kenties se olisi oppitunti hänen opinto-ohjelmassaan, että katkaisen yhteyden. Mutta taaskaan sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani henkilökohtaisesti, jos tilanne on se.
Haluaisin vilpittömästi jättää väliin muiden ihmisten auttamisen tunnistamaan oman epäluotettavuutensa ja ei-tukevan käyttäytymisensä. Universumi, jos kuuntelet, anna jonkun muun olla opettaja ensi kerralla.
Ja minä otan eilisen tapahtumat viestinä – ei siitä, että minun pitäisi luottaa enemmän, vaan ettei ole viisasta heittää erottelukykyä ikkunasta sen vuoksi, että kärsii jalosti "antaakseen oppitunteja". Sisäinen lapseni ei ole tyhmä, ja sivuutan sisäiset hälytyskelloni omalla vastuullani.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
21.12.2022 KIVITALOT
Kirjoittaja hammer » 31.12.2022 22:38
KIVITALOT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Elämä antaa monia tilaisuuksia tuoda esiin hermoilijaroolini. Ennen viikonloppua yksi kissa piti viedä eläinsairaalan ensiapuun. Eikä kulunut viikkoakaan, kun toisella kissalla oli taas yksi vastavaivaepisodinsa.
On ollut mahdotonta peittää huoltani, kun sillä on ollut sairauskohtauksensa. Niiden tuntien ajan, kun oireet jatkuvat ja se vaanii ja syö näkymätöntä nöyhtää lattialta, huomaan varjostavani sen ahdinkoa. Seuraan sitä huoneesta toiseen, portaita ylös ja portaita alas.
Lopulta se kyllästyy vaanimiseen ja käpertyy kerälle nukkumaan. Lopulta lääke alkaa vaikuttaa, ja sen vatsa asettuu. Mutta minun huolehtimiseni ei nuku.
*****
Ennen pitkää kyllästyn oman mieleni vaanimiseen ja yritän hiljentää sen. Kun muistutan itselleni, että juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin, se toimii noin 15 sekuntia. Paljon voimakkaampi tapani pelata "mitä jos" -peliä voittaa sen helposti. Sillä on epämiellyttävä olo. Oksentaako se? Miksi se ei ole syönyt – se sai lääkettä jo monta tuntia sitten? Mitä jos jokin on vakavasti pielessä?
Umpimähkäinen ratkaisujen etsiminen lennosta ei ole preferenssini, joten on melkein mahdotonta lopettaa aivojeni "jos a, niin sitten b" -laskelmoinnit. Korkeampi itseni nuhtelee: "Ole läsnäolevassa hetkessä, jossa kaikki on, niin kuin pitäisi", mutta käytännönläheinen mieleni vastaa: "Kuulostaa hyvältä, mutta anna minun ensin selvittää, mitä sitten teen, jos tämä, tämä tai tämä tapahtuu."
*****
Olen lukenut Vidya Frazierin uusinta kirjaa Living Free in 5D (= vapaana eläminen 5D:ssä), ja sain juuri loppuun muutaman pätkän tarkkailijasta. Yksi ehdotus on astua sivuun "itsestä" ja tarkkailla sitä roolia, jota esittää tietyllä hetkellä (meillä kaikilla on monia ja jatkuvasti muuttuvia rooleja elämän aikana).
Kun eilen illalla istuin olohuoneessa ja yritin tuijottaa seinän läpi ja nähdä, miten kissalla meni toisessa huoneessa, muistin tämän harjoituksen ja kysyin itseltäni: "Kuka tarkkailee tätä? Kuka kokee tätä?" Vastaus kumpaankin oli jotenkin "en minä". Tämä antoi tarpeeksi tilaa irrottautua hetkellisesti roolistani hermoilijana.
Myöhemmin huomatessani, ettei levoton itseni ollut vakuuttunut kissan tilan ilmeisestä kohentumisesta, kysyin: "Kuka on huolissaan?" Muutaman sekunnin jälkeen tuo kysymys muuttui muotoon: "Mikä on huolissaan?" Ja sitten "Mikä energia on huolissaan?"
Kun kysyin, mikä energia on huolissaan, jokin poksautti sen epäselvän totuuspallon, joka minulla on aina käsissäni – kuin karamellin sokerikuorrute olisi murentunut suklaasydämen ympäriltä.
"Mitä jos" -pakkomielle tuntuu siltä energialta, jonka valitsen – konstikas, mutta tuttu kortti elämän korttipakassa. Se on käytössä kulunut ja liikakäytöstä likaantunut – ei vain minun, vaan koko ihmisperheen, kaukaisesta menneisyydestä saakka. Sormeilin mietteliäästi tuon kortin repaleisia reunoja, ennen sen sujauttamista takaisin pakkaan.
*****
Olisi kiva lopettaa sanomalla, että olen kiitollinen, kun kissani sairaus kannusti minut henkisiin tutkimuksiin. Rehellisyyden nimissä, haluan kuitenkin vain, että se voi hyvin, vaikka käsitän, ettemme voi kaikki voida hyvin, koko ajan.
Toinen viisauden jyvänen jonka sain Vidyan kirjasta, oli, että vaikka tiedämme älyllisesti muuta, roikumme edelleen tuossa kuolemattomuuskiusaajassa: täydellinen terveys täydellisessä kehossa. Vidya toteaa, että yhteiskunnan äärimmäinen terveyden ja kunnon korostaminen "sivuuttaa ja itse asiassa kieltää sen, että kehoa ei ole suunniteltu olemaan täydellinen. Se on osa materiaalista 3D-maailmaa, altis sairaudelle, vammoille ja lopulta kuolemalle … Kukaan ei voi onnistuneesti välttää näitä todellisuuksia." (Kuten hän huomauttaa myöhemmin: ainakaan tällä hetkellä.) 1)
Tämä on itsestään selvää. Myös kivimonumentit rappeutuvat, ja miten paljon vähemmän me kestämme, hauraan ja haavoittuvan lihamme kera?
Hieron lempeästi akupunktiopisteitä kissan selkärangassa. Se on kyykistyneenä klassiseen ja salaperäiseen sfinksityyliin. Sen silmät ovat kiinni, ja nuo arvoitukselliset kissakasvot rentoutuvat vähän. Emme ole ehdottomasti kiveä. Olemme parhaan kykymme mukaan hengen kumppani tässä talossamme, joka on luuta ja verta.
______
1) Vidya Frazier, Living Free in 5D, s. 83-84. (Katso http://www.vidyafrazier.com/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Elämä antaa monia tilaisuuksia tuoda esiin hermoilijaroolini. Ennen viikonloppua yksi kissa piti viedä eläinsairaalan ensiapuun. Eikä kulunut viikkoakaan, kun toisella kissalla oli taas yksi vastavaivaepisodinsa.
On ollut mahdotonta peittää huoltani, kun sillä on ollut sairauskohtauksensa. Niiden tuntien ajan, kun oireet jatkuvat ja se vaanii ja syö näkymätöntä nöyhtää lattialta, huomaan varjostavani sen ahdinkoa. Seuraan sitä huoneesta toiseen, portaita ylös ja portaita alas.
Lopulta se kyllästyy vaanimiseen ja käpertyy kerälle nukkumaan. Lopulta lääke alkaa vaikuttaa, ja sen vatsa asettuu. Mutta minun huolehtimiseni ei nuku.
*****
Ennen pitkää kyllästyn oman mieleni vaanimiseen ja yritän hiljentää sen. Kun muistutan itselleni, että juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin, se toimii noin 15 sekuntia. Paljon voimakkaampi tapani pelata "mitä jos" -peliä voittaa sen helposti. Sillä on epämiellyttävä olo. Oksentaako se? Miksi se ei ole syönyt – se sai lääkettä jo monta tuntia sitten? Mitä jos jokin on vakavasti pielessä?
Umpimähkäinen ratkaisujen etsiminen lennosta ei ole preferenssini, joten on melkein mahdotonta lopettaa aivojeni "jos a, niin sitten b" -laskelmoinnit. Korkeampi itseni nuhtelee: "Ole läsnäolevassa hetkessä, jossa kaikki on, niin kuin pitäisi", mutta käytännönläheinen mieleni vastaa: "Kuulostaa hyvältä, mutta anna minun ensin selvittää, mitä sitten teen, jos tämä, tämä tai tämä tapahtuu."
*****
Olen lukenut Vidya Frazierin uusinta kirjaa Living Free in 5D (= vapaana eläminen 5D:ssä), ja sain juuri loppuun muutaman pätkän tarkkailijasta. Yksi ehdotus on astua sivuun "itsestä" ja tarkkailla sitä roolia, jota esittää tietyllä hetkellä (meillä kaikilla on monia ja jatkuvasti muuttuvia rooleja elämän aikana).
Kun eilen illalla istuin olohuoneessa ja yritin tuijottaa seinän läpi ja nähdä, miten kissalla meni toisessa huoneessa, muistin tämän harjoituksen ja kysyin itseltäni: "Kuka tarkkailee tätä? Kuka kokee tätä?" Vastaus kumpaankin oli jotenkin "en minä". Tämä antoi tarpeeksi tilaa irrottautua hetkellisesti roolistani hermoilijana.
Myöhemmin huomatessani, ettei levoton itseni ollut vakuuttunut kissan tilan ilmeisestä kohentumisesta, kysyin: "Kuka on huolissaan?" Muutaman sekunnin jälkeen tuo kysymys muuttui muotoon: "Mikä on huolissaan?" Ja sitten "Mikä energia on huolissaan?"
Kun kysyin, mikä energia on huolissaan, jokin poksautti sen epäselvän totuuspallon, joka minulla on aina käsissäni – kuin karamellin sokerikuorrute olisi murentunut suklaasydämen ympäriltä.
"Mitä jos" -pakkomielle tuntuu siltä energialta, jonka valitsen – konstikas, mutta tuttu kortti elämän korttipakassa. Se on käytössä kulunut ja liikakäytöstä likaantunut – ei vain minun, vaan koko ihmisperheen, kaukaisesta menneisyydestä saakka. Sormeilin mietteliäästi tuon kortin repaleisia reunoja, ennen sen sujauttamista takaisin pakkaan.
*****
Olisi kiva lopettaa sanomalla, että olen kiitollinen, kun kissani sairaus kannusti minut henkisiin tutkimuksiin. Rehellisyyden nimissä, haluan kuitenkin vain, että se voi hyvin, vaikka käsitän, ettemme voi kaikki voida hyvin, koko ajan.
Toinen viisauden jyvänen jonka sain Vidyan kirjasta, oli, että vaikka tiedämme älyllisesti muuta, roikumme edelleen tuossa kuolemattomuuskiusaajassa: täydellinen terveys täydellisessä kehossa. Vidya toteaa, että yhteiskunnan äärimmäinen terveyden ja kunnon korostaminen "sivuuttaa ja itse asiassa kieltää sen, että kehoa ei ole suunniteltu olemaan täydellinen. Se on osa materiaalista 3D-maailmaa, altis sairaudelle, vammoille ja lopulta kuolemalle … Kukaan ei voi onnistuneesti välttää näitä todellisuuksia." (Kuten hän huomauttaa myöhemmin: ainakaan tällä hetkellä.) 1)
Tämä on itsestään selvää. Myös kivimonumentit rappeutuvat, ja miten paljon vähemmän me kestämme, hauraan ja haavoittuvan lihamme kera?
Hieron lempeästi akupunktiopisteitä kissan selkärangassa. Se on kyykistyneenä klassiseen ja salaperäiseen sfinksityyliin. Sen silmät ovat kiinni, ja nuo arvoitukselliset kissakasvot rentoutuvat vähän. Emme ole ehdottomasti kiveä. Olemme parhaan kykymme mukaan hengen kumppani tässä talossamme, joka on luuta ja verta.
______
1) Vidya Frazier, Living Free in 5D, s. 83-84. (Katso http://www.vidyafrazier.com/).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
28.12.2022 PINTA-AALTO
Kirjoittaja hammer » 06.01.2023 22:49
PINTA-AALTO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On juhlapyhien välinen tyyni hetki, joulun ja uudenvuoden välinen viikko. Asioita tapahtuu suuremmalla maailmannäyttämöllä. Kiinnitän vähän huomiota.
Kehoni tuntuu uupuneelta ja haluaa levätä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko antaa kultaisen siunauksen elpyvälle virmajuuriniitylle avokadopuun alla. Energisoiva valoa ja lämpö kutsuu minua, mutten reagoi tuohon houkutukseen.
Olen maksanut hinnan kehoni lepoviestin toistuvasta sivuuttamisesta. Vaikka kuinka paheksun tuota välttämättömyyttä, otan onkeeni tämän hiljaisen ja itsepintaisen paikallaanolovaatimuksen.
*****
Ja mikä loppujen lopuksi on niin hemmetin tärkeää, ettei se voi odottaa? Kirjoitan puhtaaksi lokauista sessiotani Tri Peeblesin kanssa, ja kun avaan tuon tiedoston, hänen sanansa vievät minut muuntuneeseen tilaan:
"Rakkaani, haluamme aloittaa tämän päivän session muistuttamalla sinulle, että se minkä tiedät todeksi sydämesi ytimessä, on ulottuvillasi milloin tahansa. Sinun täytyy vain virittyä siihen … Kun harjoittelet tätä ns. elämäsi pienissä asioissa, se tekee paljon, paljon helpommaksi päästä käsiksi sydämen selkeyteen isoissa asioissa."
*****
Sydämeen virittyminen tuntuu saavuttamattomalta tällä hetkellä. Orastava masennus tökkii epämukavasti tajuntani reunalla, pitäen levollisuuden loitolla. Uskon, että tunteet ovat konkreettisen abstrakteja – kehon reagoidessa tunne-energia-aaltoon ja mielen reagoidessa siihen. Asian mutkistamiseksi lisää, mieli voi myös generoida tunteita, ilman ainuttakaan ulkoista syytä näköpiirissä.
Lukiessani pidemmälle Vidya Frazierin kirjaa Living Free in 5D: Embodying your Multidimensional Self (=vapaana eläminen 5D:ssä, moniulotteisen itsensä ruumiillistaminen), törmäsin tunteiden käsittelemiseen tarkkailijan hieman etäisemmästä perspektiivistä. Olen kiitollinen tästä näkemyksestä. Toistuvasta tunnevapautustyöstä huolimatta vuosien saatossa, esiin putkahtelee lisää tunteita – mielen generoimia, ei olosuhteiden. Suoraan sanottuna, olen vain kyllästynyt siihen.
Asettuminen hieman sivuun "itsestäni" – kuin valokuva josta tulee epäselvä liikahduksesta laukaisinta painettaessa – tulee välittömästi hienoinen helpotuksen ja vapautumisen tunne. Vedän henkeä ja olen tietoinen hengityksestäni, kehostani ja kokonaisuudesta, joka olen.
Tuo tunnekattila en ole "minä". Minun ei tarvitse omistaa sitä, hemmotella sitä, hyräillä huolestuneita hellittelysanoja tai yrittää saada sitä tuntumaan paremmalta.
Pelkkä salliva tiedostaminen ja etäisyys pahoinvoinnista, kehottamalla itseäni tarkkailemaan, ei ole sallinut minun ainoastaan kivuta pois tuosta pinta-aallosta, vaan poistua tuosta masennusmerestä kokonaan. Mielenkiintoista kyllä, laitan automaattisesti käteni sydämelle ja tiedostan, että nyt voin virittyä sen viestiin. Yhdistyn taas johonkin syvempään ja mittaamattomasti suurempaan kuin tuo tunnekokemus, tarttumalla tarkkailijanrooliin ja olemalla sallimatta tunteiden tyrmätä minua.
*****
Kurkkua kuristaa. On muita tunteita, jotka vaativat tulla nähdyksi tai tunnetuksi. Jos keho haluaa itkeä, olen valmis itkemään. Sallimatta tuon itkemisen vetää minua aaltojen alle – pelkästään koen sen ja annan sen hävitä luonnollisesti, pysyen tietoisena siitä tarkkailijaroolista, joka sallii minun aina tietää ja olla jotenkin yhdistyneempi tuon pienuuden ylittävään ulottuvuuteen, joka kärsivä ihmisitseni voi olla.
______
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana, (https://nataliegianelli.com/)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
28.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On juhlapyhien välinen tyyni hetki, joulun ja uudenvuoden välinen viikko. Asioita tapahtuu suuremmalla maailmannäyttämöllä. Kiinnitän vähän huomiota.
Kehoni tuntuu uupuneelta ja haluaa levätä. Eilisen sadepäivän jälkeen aurinko antaa kultaisen siunauksen elpyvälle virmajuuriniitylle avokadopuun alla. Energisoiva valoa ja lämpö kutsuu minua, mutten reagoi tuohon houkutukseen.
Olen maksanut hinnan kehoni lepoviestin toistuvasta sivuuttamisesta. Vaikka kuinka paheksun tuota välttämättömyyttä, otan onkeeni tämän hiljaisen ja itsepintaisen paikallaanolovaatimuksen.
*****
Ja mikä loppujen lopuksi on niin hemmetin tärkeää, ettei se voi odottaa? Kirjoitan puhtaaksi lokauista sessiotani Tri Peeblesin kanssa, ja kun avaan tuon tiedoston, hänen sanansa vievät minut muuntuneeseen tilaan:
"Rakkaani, haluamme aloittaa tämän päivän session muistuttamalla sinulle, että se minkä tiedät todeksi sydämesi ytimessä, on ulottuvillasi milloin tahansa. Sinun täytyy vain virittyä siihen … Kun harjoittelet tätä ns. elämäsi pienissä asioissa, se tekee paljon, paljon helpommaksi päästä käsiksi sydämen selkeyteen isoissa asioissa."
*****
Sydämeen virittyminen tuntuu saavuttamattomalta tällä hetkellä. Orastava masennus tökkii epämukavasti tajuntani reunalla, pitäen levollisuuden loitolla. Uskon, että tunteet ovat konkreettisen abstrakteja – kehon reagoidessa tunne-energia-aaltoon ja mielen reagoidessa siihen. Asian mutkistamiseksi lisää, mieli voi myös generoida tunteita, ilman ainuttakaan ulkoista syytä näköpiirissä.
Lukiessani pidemmälle Vidya Frazierin kirjaa Living Free in 5D: Embodying your Multidimensional Self (=vapaana eläminen 5D:ssä, moniulotteisen itsensä ruumiillistaminen), törmäsin tunteiden käsittelemiseen tarkkailijan hieman etäisemmästä perspektiivistä. Olen kiitollinen tästä näkemyksestä. Toistuvasta tunnevapautustyöstä huolimatta vuosien saatossa, esiin putkahtelee lisää tunteita – mielen generoimia, ei olosuhteiden. Suoraan sanottuna, olen vain kyllästynyt siihen.
Asettuminen hieman sivuun "itsestäni" – kuin valokuva josta tulee epäselvä liikahduksesta laukaisinta painettaessa – tulee välittömästi hienoinen helpotuksen ja vapautumisen tunne. Vedän henkeä ja olen tietoinen hengityksestäni, kehostani ja kokonaisuudesta, joka olen.
Tuo tunnekattila en ole "minä". Minun ei tarvitse omistaa sitä, hemmotella sitä, hyräillä huolestuneita hellittelysanoja tai yrittää saada sitä tuntumaan paremmalta.
Pelkkä salliva tiedostaminen ja etäisyys pahoinvoinnista, kehottamalla itseäni tarkkailemaan, ei ole sallinut minun ainoastaan kivuta pois tuosta pinta-aallosta, vaan poistua tuosta masennusmerestä kokonaan. Mielenkiintoista kyllä, laitan automaattisesti käteni sydämelle ja tiedostan, että nyt voin virittyä sen viestiin. Yhdistyn taas johonkin syvempään ja mittaamattomasti suurempaan kuin tuo tunnekokemus, tarttumalla tarkkailijanrooliin ja olemalla sallimatta tunteiden tyrmätä minua.
*****
Kurkkua kuristaa. On muita tunteita, jotka vaativat tulla nähdyksi tai tunnetuksi. Jos keho haluaa itkeä, olen valmis itkemään. Sallimatta tuon itkemisen vetää minua aaltojen alle – pelkästään koen sen ja annan sen hävitä luonnollisesti, pysyen tietoisena siitä tarkkailijaroolista, joka sallii minun aina tietää ja olla jotenkin yhdistyneempi tuon pienuuden ylittävään ulottuvuuteen, joka kärsivä ihmisitseni voi olla.
______
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana, (https://nataliegianelli.com/)
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
30.12.2022 IHMEEN JA ILON MAAILMAT
Kirjoittaja hammer » 09.01.2023 16:58
IHMEEN JA ILON MAAILMAT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Haluan todella uskoa, että affirmaatiot toimivat. Että kohtuullisen toistomäärän jälkeen, alitajuisen mielen vastarinta hyväksyä positiivisuus vähenee ja terveyden ja hyvinvoinnin kultainen valo voi säteillä minuun.
Ongelmana on, että se mitä ajattelen "kohtuulliseksi määräksi" toistoja, jää kovasti vajaaksi siitä, mitä vaaditaan päästä alitajuisen mielen vartijoiden läpi niin, että hyväksyn ja ruumiillistan tuon affirmaation. Äskettäisessä tulkinnassa Tri Peebles totesi:
"Affirmaatiot ovat melko hyviä … Tärkeä asia on muistaa, että affirmaatiot eivät toimi, koska affirmaatiot toimivat, vaan koska toisto toimii. Ne eivät tyypillisesti toimi, jos teet niitä vain 10 kertaa, mutta ne toimivat oikeasti, kun olet tehnyt niitä 10.000 kertaa … Kun sanot ääneen sanoja siitä, mitä haluat elämääsi, se on tehokasta. Mutta tämän todella superlataa, kun teet sitä joka päivä vuoden."
Täytyykö minun odottaa vuosi? Seuraava, kiitos. Miten olisi hypnoosi, joka kunnolla tehtäessä ohittaa nuo vartijat täysin ja laittaa ehdotuksia suoraan alitajuiseen mieleen? Tämä on paljon houkuttelevampaa, erityisesti koska minulla on ollut hieman menestystä tuossa tekniikassa aiemmin.
Mutta se oli vuosia sitten, ja harmittava epäily kumpuilee jatkuvasti pinnan alla kuin Loch Nessin hirviö. Jos hypnoosi todella toimisi, kukaan ei tupakoisi ja kaikki olisivat terveitä ja kunnossa ja heillä olisi ihanne-elämänsä.
*****
Ihmiset jotka ovat onnistuneet "parantamaan" itsensä fyysisestä tai psyykkisestä vaivasta, ja joskus löytäneet jonkin kultin välittömästi sen jälkeen, ovat saavuttaneet melkein mahdottoman: kumonneet sen negatiivisen ohjelmoinnin, joka on tuputettu ihmiskunnalle geeni- ja muulla manipuloinnilla.
Kirjassaan You Can Heal Your Life (=voit parantaa elämäsi) Louise Hay suosittelee sivuuttamaan negatiiviset ajatukset, joita tupsahtaa esiin työkirjaharjoituksia tehdessä. Hän toteaa, että itsekritiikki on vain mielen rupattelua. "Näetkö, miten olet kouluttanut mielesi soimaamaan sinua ja vastustamaan muutosta? Sivuuta nuo ajatukset ja jatka tärkeää työtä, joka on käsillä."
Mietin, oivalsiko hän kuvaavansa luultavasti arkontti-implantin vaikutusta ihmispsyykeen – ei heikkotahtoista ihmistä joka ei pysty saamaan asioitaan järjestykseen. Me emme ole "kouluttaneet itseämme", mutta jokin varmasti on. 1)
*****
Louise Hay paransi itsensä syövästä menetelmänsä avulla. Hän löysi kustantajan ja jatkoi valtavaan menestykseen, ja on runsaasti todistajanlausuntoja hänen tekniikkojensa hyödyllisyydestä.
Ja kuitenkin … ja kuitenkin. Valtava enemmistö tällaisista menetelmistä sivuuttaa täysin sen mahdollisuuden, että jos pakka on huolella järjestetty meitä vastaan, meillä olisi parempi onni lototessa. Joidenkin oma-aputekniikkojen onnistumisprosentti (kuten 12 askeleen ohjelma alkoholismin parantamisessa) tuntuu enemmän todisteelta ihmisten haluttomuudesta alistua passiivisesti negatiiviseen ohjelmointiin, ja Hengen väliintulosta pyydettäessä apua, kuin "luodinkestävästä" oma-aputekniikasta.
*****
Tuntuu, että paras mihin voin päästä nyt, on tunnustaa tyytymättömästi, että oma-avun ja henkisen kasvun ponnisteluissa on muutakin kuin oma vastarintani niitä kohtaan. Affirmaatioiden sanominen joka päivä vuoden ajan saa minut kauhistumaan, mutta jonkin itsehypnoosin nauhoittaminen sytyttää pienen toivonliekin sydämeni nurkkaan.
Kuitenkin, koska näyttää siltä, että nousemme parhaillaan korkeampiin värähtelyihin, joissa negatiiviset vaikutukset häviävät – olematta vielä täysin niissä – tuntuu olevan vähän itua ponnistella massiivisesti juuri missään. Iso osa minua haluaa pyöritellä peukaloita ja odottaa ihmeitä.
En ole vielä löytänyt kiveen hakattua aikajanaa. Ihmiset ennustavat, mutta nuo ennustukset toteutuvat harvoin, jos koskaan, annettuna ajankohtana. "Medipetit" tulevat ensi viikolla! No, kenties 2022. No, kenties 2023 …
Toimettomassa sivusta seuraamisessa, siinä toivossa että kohtalo antaa maagisesti yltäkyllin terveyttä ja hyvinvointia, on vähän viehätystä. Vaikka olen kyyninen itseparannusponnistelujen suhteen – koska on vähän onnistumisia aiemmin, ja negatiiviset entiteetit ovat manipuloineet ihmiskuntaa vuosituhansien saatossa – en pysty täysin antamaan periksi.
Saattaa olla haihattelua, mutta olen valmis pukemaan ylleni himmentyneen haarniskani ja kallistumaan yhtä kimaltavampaa tuulimyllyä kohti. Kenties tällä kertaa saan otteen sen siivestä ja sallin sen nostaa minut ylöspäin ja ylöspäin, ja singota sitten käsittämättömiin ihmeen ja ilon maailmoihin.
_________
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana (http://nataliegianelli.com/)
1) Suuri osa ihmisten "hyödyttömästä ja ärsyttävästä mielen rupattelusta kumpuaa aivojen "primääri-implantin" ohjelmoinnista, jota kuvataan luvussa 2 … Se pitää sinut jumissa mielen hienovarisessa (tai ei kovin hienovaraisessa) levottomuustilassa. Vaikka, kuten kuvattiin aiemmin, tästä implantista tulee hitaasti vähemmän ja vähemmän tehokas meissä, kun värähtelymme nousee, se on edelleen hyvin aktiivinen useimmissa ihmisissä, ja täytyy nähdä, mikä se on ja mitä se saa aikaan sisällämme." – Vidya Frazier: Living Free in 5D: Embodying your Multidimensional Self, sivu 191
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
30.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Haluan todella uskoa, että affirmaatiot toimivat. Että kohtuullisen toistomäärän jälkeen, alitajuisen mielen vastarinta hyväksyä positiivisuus vähenee ja terveyden ja hyvinvoinnin kultainen valo voi säteillä minuun.
Ongelmana on, että se mitä ajattelen "kohtuulliseksi määräksi" toistoja, jää kovasti vajaaksi siitä, mitä vaaditaan päästä alitajuisen mielen vartijoiden läpi niin, että hyväksyn ja ruumiillistan tuon affirmaation. Äskettäisessä tulkinnassa Tri Peebles totesi:
"Affirmaatiot ovat melko hyviä … Tärkeä asia on muistaa, että affirmaatiot eivät toimi, koska affirmaatiot toimivat, vaan koska toisto toimii. Ne eivät tyypillisesti toimi, jos teet niitä vain 10 kertaa, mutta ne toimivat oikeasti, kun olet tehnyt niitä 10.000 kertaa … Kun sanot ääneen sanoja siitä, mitä haluat elämääsi, se on tehokasta. Mutta tämän todella superlataa, kun teet sitä joka päivä vuoden."
Täytyykö minun odottaa vuosi? Seuraava, kiitos. Miten olisi hypnoosi, joka kunnolla tehtäessä ohittaa nuo vartijat täysin ja laittaa ehdotuksia suoraan alitajuiseen mieleen? Tämä on paljon houkuttelevampaa, erityisesti koska minulla on ollut hieman menestystä tuossa tekniikassa aiemmin.
Mutta se oli vuosia sitten, ja harmittava epäily kumpuilee jatkuvasti pinnan alla kuin Loch Nessin hirviö. Jos hypnoosi todella toimisi, kukaan ei tupakoisi ja kaikki olisivat terveitä ja kunnossa ja heillä olisi ihanne-elämänsä.
*****
Ihmiset jotka ovat onnistuneet "parantamaan" itsensä fyysisestä tai psyykkisestä vaivasta, ja joskus löytäneet jonkin kultin välittömästi sen jälkeen, ovat saavuttaneet melkein mahdottoman: kumonneet sen negatiivisen ohjelmoinnin, joka on tuputettu ihmiskunnalle geeni- ja muulla manipuloinnilla.
Kirjassaan You Can Heal Your Life (=voit parantaa elämäsi) Louise Hay suosittelee sivuuttamaan negatiiviset ajatukset, joita tupsahtaa esiin työkirjaharjoituksia tehdessä. Hän toteaa, että itsekritiikki on vain mielen rupattelua. "Näetkö, miten olet kouluttanut mielesi soimaamaan sinua ja vastustamaan muutosta? Sivuuta nuo ajatukset ja jatka tärkeää työtä, joka on käsillä."
Mietin, oivalsiko hän kuvaavansa luultavasti arkontti-implantin vaikutusta ihmispsyykeen – ei heikkotahtoista ihmistä joka ei pysty saamaan asioitaan järjestykseen. Me emme ole "kouluttaneet itseämme", mutta jokin varmasti on. 1)
*****
Louise Hay paransi itsensä syövästä menetelmänsä avulla. Hän löysi kustantajan ja jatkoi valtavaan menestykseen, ja on runsaasti todistajanlausuntoja hänen tekniikkojensa hyödyllisyydestä.
Ja kuitenkin … ja kuitenkin. Valtava enemmistö tällaisista menetelmistä sivuuttaa täysin sen mahdollisuuden, että jos pakka on huolella järjestetty meitä vastaan, meillä olisi parempi onni lototessa. Joidenkin oma-aputekniikkojen onnistumisprosentti (kuten 12 askeleen ohjelma alkoholismin parantamisessa) tuntuu enemmän todisteelta ihmisten haluttomuudesta alistua passiivisesti negatiiviseen ohjelmointiin, ja Hengen väliintulosta pyydettäessä apua, kuin "luodinkestävästä" oma-aputekniikasta.
*****
Tuntuu, että paras mihin voin päästä nyt, on tunnustaa tyytymättömästi, että oma-avun ja henkisen kasvun ponnisteluissa on muutakin kuin oma vastarintani niitä kohtaan. Affirmaatioiden sanominen joka päivä vuoden ajan saa minut kauhistumaan, mutta jonkin itsehypnoosin nauhoittaminen sytyttää pienen toivonliekin sydämeni nurkkaan.
Kuitenkin, koska näyttää siltä, että nousemme parhaillaan korkeampiin värähtelyihin, joissa negatiiviset vaikutukset häviävät – olematta vielä täysin niissä – tuntuu olevan vähän itua ponnistella massiivisesti juuri missään. Iso osa minua haluaa pyöritellä peukaloita ja odottaa ihmeitä.
En ole vielä löytänyt kiveen hakattua aikajanaa. Ihmiset ennustavat, mutta nuo ennustukset toteutuvat harvoin, jos koskaan, annettuna ajankohtana. "Medipetit" tulevat ensi viikolla! No, kenties 2022. No, kenties 2023 …
Toimettomassa sivusta seuraamisessa, siinä toivossa että kohtalo antaa maagisesti yltäkyllin terveyttä ja hyvinvointia, on vähän viehätystä. Vaikka olen kyyninen itseparannusponnistelujen suhteen – koska on vähän onnistumisia aiemmin, ja negatiiviset entiteetit ovat manipuloineet ihmiskuntaa vuosituhansien saatossa – en pysty täysin antamaan periksi.
Saattaa olla haihattelua, mutta olen valmis pukemaan ylleni himmentyneen haarniskani ja kallistumaan yhtä kimaltavampaa tuulimyllyä kohti. Kenties tällä kertaa saan otteen sen siivestä ja sallin sen nostaa minut ylöspäin ja ylöspäin, ja singota sitten käsittämättömiin ihmeen ja ilon maailmoihin.
_________
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana (http://nataliegianelli.com/)
1) Suuri osa ihmisten "hyödyttömästä ja ärsyttävästä mielen rupattelusta kumpuaa aivojen "primääri-implantin" ohjelmoinnista, jota kuvataan luvussa 2 … Se pitää sinut jumissa mielen hienovarisessa (tai ei kovin hienovaraisessa) levottomuustilassa. Vaikka, kuten kuvattiin aiemmin, tästä implantista tulee hitaasti vähemmän ja vähemmän tehokas meissä, kun värähtelymme nousee, se on edelleen hyvin aktiivinen useimmissa ihmisissä, ja täytyy nähdä, mikä se on ja mitä se saa aikaan sisällämme." – Vidya Frazier: Living Free in 5D: Embodying your Multidimensional Self, sivu 191
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
1.1.2023 MUISTA AURINKO
Kirjoittaja hammer » 16.01.2023 18:36
MUISTA AURINKO
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen lopultakin pääsemässä taas kirjoittamaan puhtaaksi sessiota, joka minulla oli Tri Peeblesin kanssa viime tammikuussa. Aloitin sen jo vuosi sitten, mutten ollut ihastunut tuohon viestiin, joten lopetin kesken. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta yli kymmenessä sessiossani Tri Peeblesin kanssa, kun olin todella pettynyt siihen, mitä Henki valitsi kertoa.
Nyt ymmärrän tyytymättömyyteni kummunneen siitä, etten saanut haluamiani vastauksia terveysongelmaan, joka ei ollut parantunut minulle "luvatulla" tavalla. Itse asiassa se oli pahentunut. (Myönnettäköön, etten ollut toteuttanut jokaista suositusta, mutta Tri Peebles sanoo aina: "Jos se tuntuu kotitehtävältä, sivuuta se kaikin mokomin – nämä ovat vain ehdotuksia.")
Tänään vasta juolahti mieleeni: jos en pidä vastauksista, ehkä on aika esittää eri kysymyksiä.
*****
On hassua, että joitain asioita haluaisin todella tietää, mutta epäröin kysyä niitä. Vaikka olen noin 90 % vakuuttunut, että vuosituhansien ajan pimeät voimat ovat manipuloineet, tukahduttaneet ja kontrolloineet ihmiskuntaa ylen määrin … haluanko todella kysyä Universumilta Tri Peeblesin kautta, onko näin? Haluanko kuulla jonkin version tästä: "No, kenties, mutta muista, että on aina sinun päätöksesi kokea, mitä koet valitsemissasi elämissä."
Epäilen, että vastaus olisi jotain tällaista, koska olen esittänyt samanlaisia kysymyksiä ja minulle on kerrottu, ettei mitään minkä olen kokenut, ole koskaan tapahtunut ilman "lupaani".
Tämä on melkoinen kompakysymys. Kuulen sen näin: et ehkä pidä siitä, mutta muista, että valitsit olla, missä olet, ja kestää jokaisen tuskallisen kokemuksen, joka sinulla on ollut, jotta sielusi kehittyisi valitsemallaan polulla.
Osa minua kallistaa päätään ja on nöyrästi samaa mieltä – kyllä, niin se varmaan on, tämä on universumin/hengen tapa toimia.
Mutta viime aikoina toinen osa on ollut nousussa. Osa joka sanoo: hemmetti, hetkinen nyt. Jos jatkan samojen kurjien kokemusten toistamista satoja tai tuhansia elämiä, enkö ole jo kerännyt kaikki kasvun hituset tuosta kurjuudesta ja tuskasta? Täytyy olla jokin kylläisyyspiste. Kokemisen eliksiiri virtaa sieluni/itseni/kehoni kultaiseen maljaan. Kun se täyttyy, epäilemättä se valuu yli ja läikkyy ikuisuuden tyhjyyteen, missä se hyödyttää … ketä?
*****
Sen sijaan, että minut sidotaan katkeruuden ja ahdistuksen solmuksi, muistutan itseäni hengittämään ja vain istumaan. Tuijotan liukuovesta ulos, ja siellä tuuli heiluttaa avokadopuun oksia.
Pilvet ovat peittäneet auringon, ja lempeä suru tunkeutuu sisään. Kaipaan tuota lämpöä ja valoa.
Naksahtaa pieni muutos, ja ajattelen: mutta aurinko on edelleen siellä. Kyvyttömyyteni nähdä pilvien läpi, ei poista sen olemassaoloa. Voin kuvitella ja muistaa auringon, lämmön ja valon.
Sitä ajatellessa pilvet ohenevat ja taivas kirkastuu. Sattumaa, epäilemättä. Mutta hymyilen silti.
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana, NatalieGianelli.com
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
1.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Olen lopultakin pääsemässä taas kirjoittamaan puhtaaksi sessiota, joka minulla oli Tri Peeblesin kanssa viime tammikuussa. Aloitin sen jo vuosi sitten, mutten ollut ihastunut tuohon viestiin, joten lopetin kesken. Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta yli kymmenessä sessiossani Tri Peeblesin kanssa, kun olin todella pettynyt siihen, mitä Henki valitsi kertoa.
Nyt ymmärrän tyytymättömyyteni kummunneen siitä, etten saanut haluamiani vastauksia terveysongelmaan, joka ei ollut parantunut minulle "luvatulla" tavalla. Itse asiassa se oli pahentunut. (Myönnettäköön, etten ollut toteuttanut jokaista suositusta, mutta Tri Peebles sanoo aina: "Jos se tuntuu kotitehtävältä, sivuuta se kaikin mokomin – nämä ovat vain ehdotuksia.")
Tänään vasta juolahti mieleeni: jos en pidä vastauksista, ehkä on aika esittää eri kysymyksiä.
*****
On hassua, että joitain asioita haluaisin todella tietää, mutta epäröin kysyä niitä. Vaikka olen noin 90 % vakuuttunut, että vuosituhansien ajan pimeät voimat ovat manipuloineet, tukahduttaneet ja kontrolloineet ihmiskuntaa ylen määrin … haluanko todella kysyä Universumilta Tri Peeblesin kautta, onko näin? Haluanko kuulla jonkin version tästä: "No, kenties, mutta muista, että on aina sinun päätöksesi kokea, mitä koet valitsemissasi elämissä."
Epäilen, että vastaus olisi jotain tällaista, koska olen esittänyt samanlaisia kysymyksiä ja minulle on kerrottu, ettei mitään minkä olen kokenut, ole koskaan tapahtunut ilman "lupaani".
Tämä on melkoinen kompakysymys. Kuulen sen näin: et ehkä pidä siitä, mutta muista, että valitsit olla, missä olet, ja kestää jokaisen tuskallisen kokemuksen, joka sinulla on ollut, jotta sielusi kehittyisi valitsemallaan polulla.
Osa minua kallistaa päätään ja on nöyrästi samaa mieltä – kyllä, niin se varmaan on, tämä on universumin/hengen tapa toimia.
Mutta viime aikoina toinen osa on ollut nousussa. Osa joka sanoo: hemmetti, hetkinen nyt. Jos jatkan samojen kurjien kokemusten toistamista satoja tai tuhansia elämiä, enkö ole jo kerännyt kaikki kasvun hituset tuosta kurjuudesta ja tuskasta? Täytyy olla jokin kylläisyyspiste. Kokemisen eliksiiri virtaa sieluni/itseni/kehoni kultaiseen maljaan. Kun se täyttyy, epäilemättä se valuu yli ja läikkyy ikuisuuden tyhjyyteen, missä se hyödyttää … ketä?
*****
Sen sijaan, että minut sidotaan katkeruuden ja ahdistuksen solmuksi, muistutan itseäni hengittämään ja vain istumaan. Tuijotan liukuovesta ulos, ja siellä tuuli heiluttaa avokadopuun oksia.
Pilvet ovat peittäneet auringon, ja lempeä suru tunkeutuu sisään. Kaipaan tuota lämpöä ja valoa.
Naksahtaa pieni muutos, ja ajattelen: mutta aurinko on edelleen siellä. Kyvyttömyyteni nähdä pilvien läpi, ei poista sen olemassaoloa. Voin kuvitella ja muistaa auringon, lämmön ja valon.
Sitä ajatellessa pilvet ohenevat ja taivas kirkastuu. Sattumaa, epäilemättä. Mutta hymyilen silti.
Tri Peebles, Natalie Gianellin kanavoimana, NatalieGianelli.com
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
3.1.2023 ENKELIN HALAUS
Kirjoittaja hammer » 16.01.2023 18:38
ENKELIN HALAUS
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun päästän vapaaksi huoli-ilmapallot, jotka olen kietonut tiukasti käteeni, tunnen nopeasti helpotusta. Tässä ja nyt, tällä hetkellä kehossa ja sielussa, mikään ei ole pielessä. Mikään ei ole "väärin" missään.
Olen käyttänyt ajanvietteiden selviytymisreittiä, joka on erinomainen, mutta sortuessani siihen liian pitkälle, tunnustamatta alla kuiskivaa ahdistusta, tuosta solisevasta purosta tulee raivoava virta. Niin paljon kuin haluankin pitää hauskaa ja todella uskoa, että kaikki on niin, kuin pitäisi olla ja "ei ole mitään huolestuttavaa", tuo strategia vie minut vain tiettyyn pisteeseen.
Niinpä asetun itseni ja aamukahvin pariin ja kysyn: "Mikä huolestuttaa sinua, rakas sydän? Kerro minulle vaikeuksistasi, ja annan sinulle halauksen, joka sopii enkelille.
*****
Pelko on aina ahdistukseni pohjalla, miten tahansa se sattuukin pyörimään ulos minusta – ärtyneisyys, kärsimättömyys ja niin voimakas kaipaus asioiden olemisesta eri tavalla, että se on melkein sietämätöntä.
Ja mikä pelko on jokaisen pelon alla? Luultavimmin se on asia, jota emme halua ajatella, asia jonka työnnämme pois ja josta uskomme salaa ja epäloogisesti, ettei sitä koskaan tapahdu … nimittäin kuolemanpelko.
Filosofia, uskomus ja myös varmuudentunne, että kaikki on hyvin, vaikka mitä tapahtuisi, lentävät ulos ikkunasta, kun iskee se todellisuus, että jotakuta – isää tai äitiä, rakasta koiraa, rakasta itseä – ei ehkä ole enää. Se kehokuori joka sisälsi sielun valon, on edelleen olemassa, ainakin ennen kuin hautausurakoitsijat ja krematoriot ryhtyvät toimeen. Tuo aika joka seuraa viimeistä hengenvetoa, tuntuu täysin epätodelliselta.
Tämä olento on vielä olemassa – tässä hän on, suoraan edessäni. Miten hän voi olla poissa?
*****
Niin vaikeaa kuin onkin käsitellä muiden kuolevaisuus, miten paljon vaikeampi on käsitellä omani?
Sysään syrjään kaikki todelliset yritykset selvittää nuo pelot. Useiden viime vuosien aikana olen muuttanut Ylösnousemusleiriin, mikä pitää sisällään, ettemme välttämättä kuole ihan pian. Pidämme kehomme, joka voidaan palauttaa täyteen terveyteen ja nuorekkuuteen. Sellainen ihme joka oli varattu pyhimyksille, ei pelkille ihmisille, tulee nyt ulottuvillemme.
Kuten olen huomannut, useimmissa henkisissä uskomusjärjestelmissä on muutama varoitus. No, lopputulos riippuu sielusopimuksestasi. Ja siitä oletko käsitellyt kunnolla kaiken kolmannen tiheyden karmasi. Ja siitä oletko saavuttanut tietyn värähtelyn. Ja siitä onko … Alaviitteet jotka liittyvät täysin iloiseen tulevaisuuteen, tuntuvat loputtomilta.
*****
Monet psykologiset ja henkiset oma-apuehdotukset tuntuvat perustavan sille, että havaittu rumuus ja epämukavuus vedetään valoon prosessoitavaksi. Vasta sitten ne voidaan voittaa – useimpien filosofioiden mukaan. Joissain menetelmissä sanotaan, ettei mitään tarvitse voittaa ja pimeiden nurkkiemme myöntäminen ja tutkiminen tuottaa halutun tuloksen, niistä irtipäästämisen. Tämä vuorostaan vapauttaa niiden otteen meistä.
Halukkuuteni pohtia, puhumattakaan tehdä, sellaista työtä on surullisen vähissä. Pyydän sisäistä itseäni, korkeampaa itseni, selvittämään sen ilman minua nyt. Jos todella pystymme ilmentämään sen, minkä haluamme, tämän ei pitäisi olla liian vaikea tehtävä kokille, joka luo elämäni pitoja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
3.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun päästän vapaaksi huoli-ilmapallot, jotka olen kietonut tiukasti käteeni, tunnen nopeasti helpotusta. Tässä ja nyt, tällä hetkellä kehossa ja sielussa, mikään ei ole pielessä. Mikään ei ole "väärin" missään.
Olen käyttänyt ajanvietteiden selviytymisreittiä, joka on erinomainen, mutta sortuessani siihen liian pitkälle, tunnustamatta alla kuiskivaa ahdistusta, tuosta solisevasta purosta tulee raivoava virta. Niin paljon kuin haluankin pitää hauskaa ja todella uskoa, että kaikki on niin, kuin pitäisi olla ja "ei ole mitään huolestuttavaa", tuo strategia vie minut vain tiettyyn pisteeseen.
Niinpä asetun itseni ja aamukahvin pariin ja kysyn: "Mikä huolestuttaa sinua, rakas sydän? Kerro minulle vaikeuksistasi, ja annan sinulle halauksen, joka sopii enkelille.
*****
Pelko on aina ahdistukseni pohjalla, miten tahansa se sattuukin pyörimään ulos minusta – ärtyneisyys, kärsimättömyys ja niin voimakas kaipaus asioiden olemisesta eri tavalla, että se on melkein sietämätöntä.
Ja mikä pelko on jokaisen pelon alla? Luultavimmin se on asia, jota emme halua ajatella, asia jonka työnnämme pois ja josta uskomme salaa ja epäloogisesti, ettei sitä koskaan tapahdu … nimittäin kuolemanpelko.
Filosofia, uskomus ja myös varmuudentunne, että kaikki on hyvin, vaikka mitä tapahtuisi, lentävät ulos ikkunasta, kun iskee se todellisuus, että jotakuta – isää tai äitiä, rakasta koiraa, rakasta itseä – ei ehkä ole enää. Se kehokuori joka sisälsi sielun valon, on edelleen olemassa, ainakin ennen kuin hautausurakoitsijat ja krematoriot ryhtyvät toimeen. Tuo aika joka seuraa viimeistä hengenvetoa, tuntuu täysin epätodelliselta.
Tämä olento on vielä olemassa – tässä hän on, suoraan edessäni. Miten hän voi olla poissa?
*****
Niin vaikeaa kuin onkin käsitellä muiden kuolevaisuus, miten paljon vaikeampi on käsitellä omani?
Sysään syrjään kaikki todelliset yritykset selvittää nuo pelot. Useiden viime vuosien aikana olen muuttanut Ylösnousemusleiriin, mikä pitää sisällään, ettemme välttämättä kuole ihan pian. Pidämme kehomme, joka voidaan palauttaa täyteen terveyteen ja nuorekkuuteen. Sellainen ihme joka oli varattu pyhimyksille, ei pelkille ihmisille, tulee nyt ulottuvillemme.
Kuten olen huomannut, useimmissa henkisissä uskomusjärjestelmissä on muutama varoitus. No, lopputulos riippuu sielusopimuksestasi. Ja siitä oletko käsitellyt kunnolla kaiken kolmannen tiheyden karmasi. Ja siitä oletko saavuttanut tietyn värähtelyn. Ja siitä onko … Alaviitteet jotka liittyvät täysin iloiseen tulevaisuuteen, tuntuvat loputtomilta.
*****
Monet psykologiset ja henkiset oma-apuehdotukset tuntuvat perustavan sille, että havaittu rumuus ja epämukavuus vedetään valoon prosessoitavaksi. Vasta sitten ne voidaan voittaa – useimpien filosofioiden mukaan. Joissain menetelmissä sanotaan, ettei mitään tarvitse voittaa ja pimeiden nurkkiemme myöntäminen ja tutkiminen tuottaa halutun tuloksen, niistä irtipäästämisen. Tämä vuorostaan vapauttaa niiden otteen meistä.
Halukkuuteni pohtia, puhumattakaan tehdä, sellaista työtä on surullisen vähissä. Pyydän sisäistä itseäni, korkeampaa itseni, selvittämään sen ilman minua nyt. Jos todella pystymme ilmentämään sen, minkä haluamme, tämän ei pitäisi olla liian vaikea tehtävä kokille, joka luo elämäni pitoja.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
7.1.2023 VERHON TAIVASPUOLI
Kirjoittaja hammer » 21.01.2023 22:18
VERHON TAIVASPUOLI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Paljon on sanottu siitä verhosta, joka peittää ihmisiltä universaalit, henkiset ja metafyysiset totuudet. Alkuperämme ja todellinen luontomme on kätketty meiltä – meidän ei sallita muistaa, keitä olemme, mistä kimaltavista tähtipölyhiukkasista koostumme ja mitä laajentavia kykyjä suojelemme sisällämme.
Ilmeisesti siksi, että voimme osallistua Lähteen itsensä kokemiseen niillä myriadeilla tavoilla, joilla se haluaa, monet meistä ovat "suostuneet" toistuvasti reinkarnoitumaan muistinsa menettäneenä Maan kolmannen ulottuvuuden karuselliin. Meillä saattaa olla aavistuksia tuttuudesta, mutta ei mitään todistettavaa, täyttä muistikuvaa siitä, kuka olemme olleet aiemmin.
Se saa oloni vähän tuntumaan kuin puuankalta tivolin ampumaradalla – kulkien ympäri kuljetinhihnaa ja putkahtaen taas kerran esiin ammuttavaksi.
*****
Luulen, että silloin kun olen ollut sen verhon toisella puolella, jonka läpi me ihmiset emme saa nähdä, olen ollut aivan yhtä sokea maaelämän todellisuudelle, kuin olen nyt taivaan todellisuudelle.
Minulla ei ole muuta selitystä ilmeiseen halukkuuteeni tulla tänne toistuvasti kokemaan surullisia tapahtumia ja olosuhteita, jotka tuntuvat pohdiskellessa ahdistavan tutuilta. Olen varma, että jos tämä olisi ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut tällaisia kokemuksia, sydämeni ydin (ja vaisto joka tietää kaiken) kertoisi minulle sen. Olisi ahaa-elämys, tunne uudesta tarpeellisesta kokemuksesta omaa laajentumistani ja maailmojen laajentumista varten.
*****
En oikeasti halua kieriskellä äreydessä ja tyytymättömyydessä, johon tämä ajatusketju johtaa minut. Ainoa lohtuni on se tunne, että tämä on todella oikeasti, todella oikeasti, aivan viimeinen kerta, kun "suostun" olemaan onneton puuankka tuolla Maan ampumaradalla.
Varoitan itseäni: jos päädyn takaisin verhon taivaan puolelle, minun täytyy muistaa nämä sanat, tunteet ja ajatukset. En saa kiillottaa maaelämän todellisuutta nykytilassaan tai "suostua" reinkarnotumaan tänne ennen kultaista aikaa.
Täysivaltaisuus on kultaa, ja haluan sen kaikille "itseilleni", kaikkiin aikoihin ja todellisuuksiin. Ja kaikille muille olennoille, jotka haluavat samaa – niin olkoon, todellakin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
7.1.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Paljon on sanottu siitä verhosta, joka peittää ihmisiltä universaalit, henkiset ja metafyysiset totuudet. Alkuperämme ja todellinen luontomme on kätketty meiltä – meidän ei sallita muistaa, keitä olemme, mistä kimaltavista tähtipölyhiukkasista koostumme ja mitä laajentavia kykyjä suojelemme sisällämme.
Ilmeisesti siksi, että voimme osallistua Lähteen itsensä kokemiseen niillä myriadeilla tavoilla, joilla se haluaa, monet meistä ovat "suostuneet" toistuvasti reinkarnoitumaan muistinsa menettäneenä Maan kolmannen ulottuvuuden karuselliin. Meillä saattaa olla aavistuksia tuttuudesta, mutta ei mitään todistettavaa, täyttä muistikuvaa siitä, kuka olemme olleet aiemmin.
Se saa oloni vähän tuntumaan kuin puuankalta tivolin ampumaradalla – kulkien ympäri kuljetinhihnaa ja putkahtaen taas kerran esiin ammuttavaksi.
*****
Luulen, että silloin kun olen ollut sen verhon toisella puolella, jonka läpi me ihmiset emme saa nähdä, olen ollut aivan yhtä sokea maaelämän todellisuudelle, kuin olen nyt taivaan todellisuudelle.
Minulla ei ole muuta selitystä ilmeiseen halukkuuteeni tulla tänne toistuvasti kokemaan surullisia tapahtumia ja olosuhteita, jotka tuntuvat pohdiskellessa ahdistavan tutuilta. Olen varma, että jos tämä olisi ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut tällaisia kokemuksia, sydämeni ydin (ja vaisto joka tietää kaiken) kertoisi minulle sen. Olisi ahaa-elämys, tunne uudesta tarpeellisesta kokemuksesta omaa laajentumistani ja maailmojen laajentumista varten.
*****
En oikeasti halua kieriskellä äreydessä ja tyytymättömyydessä, johon tämä ajatusketju johtaa minut. Ainoa lohtuni on se tunne, että tämä on todella oikeasti, todella oikeasti, aivan viimeinen kerta, kun "suostun" olemaan onneton puuankka tuolla Maan ampumaradalla.
Varoitan itseäni: jos päädyn takaisin verhon taivaan puolelle, minun täytyy muistaa nämä sanat, tunteet ja ajatukset. En saa kiillottaa maaelämän todellisuutta nykytilassaan tai "suostua" reinkarnotumaan tänne ennen kultaista aikaa.
Täysivaltaisuus on kultaa, ja haluan sen kaikille "itseilleni", kaikkiin aikoihin ja todellisuuksiin. Ja kaikille muille olennoille, jotka haluavat samaa – niin olkoon, todellakin.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.
- hammer
- Ylläpitäjä
- Viestit: 5843
- Liittynyt: 03.11.2013 22:02
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa