Schiltz Jenny (jennyschiltz.com)

[hammer]

TARVE VALITA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
13.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kuulin hiljattain tiimiltäni, että minun (meidän) täytyy valita. Osa rooliani on tuoda opetuksia ja ymmärrystä, joka soveltuu meille kaikille. Kuultuani, että meidän/minun täytyy valita, olin hämilläni. "Valita mitä?" kysyin, "minkä välillä?" En oikein ymmärtänyt, ja se kalvoi minua. Miten voin valita, kun en ymmärrä, missä rajoissa? Se teki minut hulluksi muutaman päivän, ja pyysin jatkuvasti näyttämään.

Lopulta näin unta, joka teki sen selväksi.

Löysin itseni tuijottamasta kahta polkua. Toinen johti viidakon pimeään yöhön – oli hyvin pimeää, kun kuunvalo ei juuri päässyt tiheiden lehvien läpi. Toinen polku johti kirkkaaseen kaupunkiin, jossa oli kristallisia rakennuksia. Se näytti hyvin kauniilta ja valoisalta.

Tiesin, minne silmäni halusivat mennä, mutten tiennyt, oliko se oikea polku. Niinpä ohitin pelkoni, avasin sydämeni ja tunsin sitä. Kaupunki loisti hyvin kirkkaana, mutta se tuntui kylmältä. Monin tavoin se tuntui kuolleelta – ei oikeasti elävältä, vaan melko keinotekoiselta. Vaikka viidakko näytti pahaenteiseltä ja vähän pelottavalta, se tuntui elävältä ja "suojaisalta".

Valitsin viidakon ja kävelin pimeyteen. En nähnyt juuri mitään, mutta saatoin nähdä luontokappaleiden pientä liikettä, kun ne kulkivat pimeyden turvin, saaden taukoa päivän kuumuudesta. Se oli täynnä elämää.

Minusta tuntui, että minua katseltiin, ja päätin istahtaa valtavan puun alle ja käperryin sen juuria vasten. Kun olin asettunut mukavasti, mies jolla oli maalatut kasvot ja heimoasu, lähestyi minua, piti kovaa ja pelottavaa ääntä ja irvisteli. En kuitenkaan jostain syystä pelännyt, vaan oli enemmänkin utelias.

Tunsin liikettä ympärilläni, ja kun katsoin alas kehoani, näin, että se oli käärmeiden peitossa. Ne liikkuivat ympäriinsä ja kietoutuivat minuun – tiesin, että ne olivat myrkyllisiä. En tiennyt, mitä tehdä, joten olin vain hyvin hiljaa paikallani. Juuri silloin tuo mies edessäni muuttuu jättimäiseksi käärmeeksi. Katsoin järkyttyneenä tätä valtavaa kyykäärmettä, joka oli valmiina ahmaisemaan minut.

Tunsin kaikki käärmeet ympäri kehoani, ja ne alkoivat purra minua toistuvasti. Tunsin puraisut, mutta se ei itse asiassa sattunut. Mieleni sinkoili tuhanteen suuntaan, kun yritin saada tolkkua siitä kaikesta.

Käärmemies tulee sitten lähemmäs ja sanoo: "Oletko valmis?" En tiennyt, mihin minun oli tarkoitus olla valmis. Katsoin taas kehoani ja panin nyt merkille alastomuuteni. Minulla oli puremajälkiä kaikkialla, ja ne olivat muuttumassa violetiksi, siniseksi ja punaiseksi. Ihoni oli venynyt uskomattomasti.

Käärmemies kysyi taas: "Oletko valmis?" Sanoin "kyllä" ja todella tarkoitin sitä, vaikkei minulla ollut aavistustakaan, mihin myönnyin. Tiesin vain, etten voinut jäädä sellaiseksi, kuin olin.

Hän laittoi energiapallon suuhuni, ja kun nielaisin sen, räjähdin ulos ihostani. Minustakin tuli käärme! Luikertelin sitä puuta ylös, jota vasten olin istunut, ja tunsin kiivetessä kaarnan vatsaani vasten. Menin oksalle, joka oli hylätyn kehoni ja käärmemiehen yläpuolella. Huomasin silloin, että hän oli muuttunut taas täysin ihmiseksi.

Menin oksan päähän ja pudottauduin maahan. Kun tein sen, minusta tuli taas nainen. Jalkani osuivat maahan, ja saatoin tuntea Maan. Tunsin viidakon ja miten se kuhisi elämää – ei minään sellaisena, mikä oli ulkopuolellani, vaan osa minua. Tunsin tuon yhteyden voiman ja ykseyden syöksyvän kehoni läpi. Se oli eheyttä ja synergiaa, jota en ollut koskaan ennen kokenut.

Mies tulee luokseni ja sanoo: "Tervetuloa kotiin."

Sitten heräsin, kehoni kihelmöi edelleen ja olin täynnä kysymyksiä. Aloin puhua korkeimman aspektini kanssa.

Kysyin, oliko valoa hehkunut kaupunki tekoälyaikajana. Hänen vastauksensa oli "kyllä", mutta hän selkeytti monien uskovan, että tekoälyaikana oli äärimmäisiä ja avoimia asioita, kuitenkin se on usein sellaista, mitä pidämme uutena ja uskomattomana parannuksena tai hyödyllisinä teknologioina.

Hän sanoo, että ne ovat teknologioita, jotka parantavat kehon, mutta eivät sydäntä. Jos parannus fokusoituu ainoastaan kehoon, se onnistuu irrottamaan ihmiset vielä lisää sisäisestä itsestään ja Maasta.

Hän sanoi, että monet parantavat syövän kehostaan sellaisella teknologialla, mutta tämä ei lopeta sitä käyttäytymistä, joka aiheutti syövän. He käyttävät edelleen myrkyllisiä kemikaaleja, jotka tuhoavat Maata ja kehoa, koska nyt vauriot keholle voidaan peruuttaa.

Hän selitti, että monet eivät valitsisi parantaa henki-, tunne- ja mentaalikehoaan, koska noiden sairauksien vaikutukset parannettaisiin vain kehosta. Se on samanlaista, kuin rattijuoppo joka kompuroi kotiin kolaroidun auton kanssa ja korjaa sen, ajattelematta asiaa sen enempää. Hänen käyttäytymisensä jatkuu, ja muille aiheutetut haitat lisääntyvät.

Valinta joka meidän täytyy tehdä, ei ole ainoastaan: tekoäly vai ei. Valinta on olla yhteydessä itseen ja Maahan tai irti niistä. Meidän täytyy tulla paikkaan, jossa todella TIEDÄMME sydämessämme, että me olemme Maa ja se on me. Ei ole erillisyyttä. Vain silloin pääsemme käsiksi koko itseemme.

Meidän täytyy parantaa koko itsemme, ja siihen sisältyy Maa. Voimme joko muuttaa riippuvuuteen liittyvän geeni-ilmentymisen/ekspression, jotta tekomme eivät voi enää vaikuttaa meihin, tai voimme tehdä työtä päästäksemme sen ytimeen, miksi tunnemme tarvetta turruttaa itsemme, ja todella parantua.

Kyse ei ole siitä, että kaikki parannusteknologiat ovat huonoja. Monille se mitä tulee tulevaisuudessa, on kuin pelastava enkeli. Voimme käyttää teknologioita auttamaan fyysisen puolemme parantamisessa, samalla kun parannamme mentaali-, tunne- ja henkitason. Kun parannamme kaikki sisäiset kerrokset, autamme myös Maata. Tällä tavalla kaikki mitä tulee, on uskomaton siunaus.

Kaikkien teknologioiden on mahdollista olla valtava häiriötekijä, joka vie meidät kauemmas itsestämme ja äidistämme, tai taivaan lahja joka johtaa suurempaan yhteyteen ja parantumiseen.

Kuten kaikissa asioissa, kyse on valinnasta. Mikään tästä ei ole mustavalkoista, ja sillä on mahdollisuus jakaa ihmiset lisää ja luoda vielä enemmän häiriötekijöitä. Totuus on, että jokaista asiaa on tunnettava ja arvioitava sydäntilan kautta, kun aikomus/tarkoitus on avain. Meitä pyydetään "tulemaan kotiin" ja yhdistymään Maahan täysin, ja valitsemaan se ja itsemme uudestaan ja uudestaan.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SEURAAVAT ASKELEET SIELUJEN MATKALLA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
14.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Voimme kaikki tuntea, että massiivinen muutos on täällä. Oikeita todisteita ei löydy kuitenkaan viimeisimmästä draamasta/häiriötekijästä, vaan katsomalla, mitä sisällä tapahtuu.

Aiemmassa blogissa ("Pyöriminen on muuttunut" 9.2.2023) kerroin, että pyörimissuunta kehossa, solurakenteessa, on muuttunut. Tämä luo keskipakovoiman, joka työntää haavat, ratkaisemattomat ongelmat (myös fyysiset) ja rajoittavan ohjelmoinnin pintaan.

Jokainen tulee tietoiseksi syvästä tunnelähteestä pinnan alla. Henki ymmärtää, että monilla tämä on ollut työlästä aikaa. On kuitenkin elintärkeää aikaa, kun paljon on paljastunut ja lisää paljastuu jatkuvasti. Paljon herää syvällä sisällä. Se kaikki pyrkii antamaan meille vaihtoehdon. Sillä hetkellä kun havaitsemme jonkin, on vaihtoehto. Voimme valita joko jatkaa sen sivuuttamista, mitä näemme ja tunnemme, tai alamme tehdä muutoksia, vaikka miten pieniä.

Tiimini on kertonut minulle viime aikoina, että tuo pyöriminen eri suuntaan ei ainoastaan paljasta kätkettyä, vaan myös johtaa meidät kotiin. Kotiin totuutemme ja kokonaisuuteemme.

Kun he jakoivat tämän kanssani, minulle annettiin kuva.

(https://www.jennyschiltz.com/wp-content ... 3.jpg.webp)

He selittivät, että ISO ULOSHENGITYS tapahtui, silloin kun meistä tuli Lähteen sirpale. Tästä tilasta lähdimme koko luomakuntaan, tutkien itseämme ja maailmojamme.

Nyt olemme saavuttaneet ISON SISÄÄNHENGITYKSEN kohdan.

(https://www.jennyschiltz.com/wp-content ... 5.jpg.webp)

Olemme nyt matkalla kotiin. Silmukoita joita teimme matkallamme Lähteestä, ei ole luotu ainoastaan ihmiselämissämme, vaan kaikessa, miten olemme tutkineet luomista. Tämä voi sisältää elämiä elementaalina, valaana, lohikäärmeenä tai galaktisena olentona. Kaikkia luomakunnan ilmaisumuotoja kaikissa ulottuvuuksissa ja olemassaolotodellisuuksissa on tutkittu.

Matkalla kotiin tulemme jumalaisen maskuliinisuutemme ja jumalaisen feminiinisyytemme yhtymiseen sisällä – kaikkien inkarnaatioiden, arkkityyppien ja ilmaisumuotojen kanssa. Tämä oli laajentumismatka, tutustumista siihen, kuka todella olemme, jokaisessa ulottuvuudessa, todellisuudessa ja rinnakkaismaailmassa.

Kysyin hengeltä, miten kauan kotimatka Lähteeseen kestäisi, ja minulle näytettiin, että jotkut tekevät valtavia silmukoita (hyppyjä), kun taas toiset tekevät pienempiä silmukoita, kerraten saman tilan useita kertoja.

(https://www.jennyschiltz.com/wp-content ... 5.jpg.webp)

Kysyin, mitä voisimme tehdä tekemään kotimatkastamme helpomman.

Henki kertoi, että yksilön vauhti ja helppous riippuu siitä, miten hyvin hän pystyy SAAMAAN AIKAAN SOVINNON kokemustensa kanssa. Määritelmän mukaan se merkitsee, että saa jonkin elämään sovussa, harmoniassa. Se meitä pyydetään tekemään – tuomaan harmoniaan itsemme ja tämän kokemuksen jokainen aspekti. Se on tuomitsemisesta luopumista ja kaiken sen täyttä sallimista, mitä on, oli ja tulee.

Lakkaamalla tuomitsemasta siirrymme ehdottomaan rakkauteen koko luomakuntaa kohtaan, erityisesti itseämme. Tämän tilan avulla voimme sisäistää kaikki tärkeät ja kauniit oppitunnit, päästäen irti tuskasta, jota olemme ehkä kokeneet.

Menimme tänään kävelylle, ja tavallisen lenkkimme sijasta päätimme kääntyä ympäri tietyssä kohdassa. Paluumatkalla mieheni sanoi: "Vau, en ole nähnyt polkua aiemmin tästä näkökulmasta." Näimme eri puita, kivimuodostelmia ja kauniita sopukoita. Silloin tajusin sen täysin – näemme kaiken nyt eri näkökulmasta. Tämän myötä tulee uutta ja kaunista ymmärrystä.

Kun katsomme maailmaa ympärillämme, voi olla vaikea tehdä sovinto kaiken kanssa, mitä on tapahtunut aionien aikana. Kuitenkin juuri se meitä pyydetään tekemään. Se on ymmärrys, että olemme tehneet kaiken, olleet kaikkea ja esittäneet kaikkia rooleja. Olemme olleet valoisa, pimeä ja kaikki sävyt siinä välillä.

Kun rentoudumme tässä kokemuksessa, huomaamme, että sydämemme avautuu täysin, tämän kokemuksen tiheys häviää ja löydämme todellisen ykseyden.

Mitä enemmän pystymme tekemään sovinnon kokemustemme kanssa ja päästämään irti, sitä helpompi ja huolettomampi/armollisempi paluumatkamme kotiin on. Voidaksemme osallistua täysin Lähteen sirpaleena olemiseen, otimme itsellemme erillisyysilluusion. Teimme tämän ohjelmoinnin, uskomusten ja niiden haavojen avulla, joita meillä on. Kaikki tämä täytyy kumota.

Kun palaamme kotiin, erillisyys lähtee, ja ymmärrämme taas kerran ykseyden, ei vain käsitteellisesti tai mielen tasolla, vaan solutasolla.

Kun pyysin näyttämään, mitä merkitsee olla Lähteen sirpale, minulle näytettiin aika, jolloin mieheni pudotti peilin autotallin lattialle. Peili särkyi miljoonaan osaan. Jotkut olivat suuria, mutta suurin osa oli pieniä. Oli myös siruja, jotka olivat niin pikkuruisia, että niitä oli vaikea lakaista. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, miten pieni jokin pala oli – se oli silti peiliä.

Jokainen meistä on Lähteen sirpale, koko luomakunta on, ja jokainen meistä on pitänyt erillisyyttä sisällään vaihtelemassa määrin. Nyt on aika tehdä sovinto tuon kokemuksen kanssa ja palata kotiin ykseyteen.

Teemme tämän tarkkailemalla. Tarkkailemalla, kun menemme syyttelyyn, häpeään, syyllisyyteen, tuomitsemiseen, velvollisuuteen, raivoon jne. Nämä isot tunteet ovat kaikki ovia siihen ohjelmointiin ja haavoittumiseen, joka on selvittämättä sisällä. Emme tee sovintoa elämien kanssa kivenä tai valaana -työskentelemme sen kanssa, mitä tulee esiin tässä ja nyt. Työskentelemme niiden isojen konseptien ja teemojen kanssa, joita tulee esiin päivittäin, sillä ne ovat olleet suuri olemassaoloamme.

Sinulla saattaa olla unia, muistoja ja syvää tietämistä, kun aloitat matkasi kotiin. Se voi olla hyvin pakahduttavaa fyysisesti, mentaalisesti ja tunteellisesti. Voi tuntua siltä, kuin käsittelisit elämien aikaisia juttuja – KOSKA NIIN TAPAHTUU.

Ei ole helppoa aikaa. Hyvin paljon on suoraan edessämme. Samanaikaisesti maailma haluaisi pitää meidät kiedottuna pelkoon ja rajoituksiin. Voi tuntua siltä, kuin yrittäisi meditoida keskellä Disney-maailmaa. Meidän täytyy poistua melusta ja omistautua kasvullemme. Ilman epäilyä polku kotiin on kuitenkin selkeä ja valaistu – se kulkee sen kautta, että tehdään sovinto kaikkien luomiskokemusten kanssa.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta.

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

PIRSTOUTUNEEN FEMINIINISYYDEN PARANTAMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
19.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Heinäkuussa 2021 sain informaatiota, että minun täytyi mennä Cozumeliin aktivoimaan vedenalaiset pyramidit. Voit lukea siitä artikkelista "Kätkettyjen pyramidien aktivointi – se on tehty" 14.7.2021. Se oli uskomaton matka, joka muutti elämäni ja polkuni täysin. Noin kuukausi kotiinpaluun jälkeen sain merkittävän unen:

Seisoin saaren pohjoispäässä valkoisella hiekkarannalla. Olin paennut tähän tilaan, koska espanjalaiset olivat hyökänneet saarelle. Tiesin, että rakkaani (nykyinen aviomieheni) oli kuollut yrittäessään puolustaa temppeleitä ja minua.

Tämä suruaalto valtasi minut, koska olin todella toivonut, että ihmiskunta pystyisi muuttumaan ja ylösnousemaan tällä kertaa, mutta olin väärässä. Valtaosa ei ollut valmis. Ihmiskunnan täytyi mennä pidemmälle pimeyteen ja erillisyyteen.

Katsoin alaspäin ja näin, että olin viillellyt ranteitani kyynärvarsiin saakka. Veri virtasi hiekkaan. Tiesin, etten voisi antaa ottaa itseäni. Aloin laulaa ääntä, joka kuulosti valokieleltä, ja tehdessäni sitä ikään kuin timantteja näytti virtaavan maahan. Tiesin, että nämä olivat tärkeitä koodeja, ja kun menin makaamaan hiekalle, lähetin rukouksen universumille, että muistaisin ja poimisin ne, sitten kun oli aika.

Heräsin unesta ja kerroin sen miehelleni ja sanoin, että menisimme tulevaisuudessa taas Cozumeliin. Tietäisin milloin.

Melkein kaksi vuotta myöhemmin, mielenkiintoisen tapahtumasarjan kautta, olemme taas matkalla Cozumeliin. Kaikki soljui hyvin vaivattomasti, myös järjestelyt. Kun näin tapahtuu, tiedän, että henki on luonut tämän polun – ihmiseni täytyi vain tajuta vinkki.

Kun nämä suunnitelmat oli tehty, unet alkoivat. Minulle näytettiin jälleen tuo ensimmäinen uni minusta, viiltelemässä ranteitani ja laittamassa koodeja maahan. Minut tyrmäsi todella tuo suru, jota tunsin. Hyvin, hyvin syvää surua.

Sitten näin unissa sotilaiden tunkeutuvan tuolle saarelle. Siellä ei ollut monia miehiä. Ei vain siksi, että Cozumel oli naisten keskus, vaan koska sota raivosi Maya-maailman päämailla, soturit olivat jo lähteneet. Temppelit tuhottiin helposti. ja naisia joilla oli valtaa/asemaa, kidutettiin ja tapettiin. Muut naiset alistettiin ja raiskattiin.

Heräsin täristen ja täynnä raivoa. Ikään kuin tuon vaiennetun jumalattaren kaikki haavat olisivat suodattuneet kehoni läpi. Tunsin suurta vihaa maskuliinisuutta ja kirkkoa kohtaan, joka oli tukenut pyhänä tuollaista häpäisemistä ja pahoinpitelyä.

Rukoilin näyttämään, miten tämä raivo käsitellään. En halunnut sen läikkyvän elämääni ja tahraavan niitä linssejä, joilla näen maailman ja suhteeni. Kuulin selvästi: "Shhh, lepää nyt. Nukahda uudestaan." Olin yllättynyt, kun painaessani pään tyynyyn tunsin vaipuvani syvään uneen hetkessä. Minulle näytettiin sitten monia unia, tuokiokuvia oikeastaan.

Näin nuoren pojan katselevan, kun hänen äitinsä raiskattiin. Hän tunsi avuttomuutta ja oli kauhuissaan. Pojat jotka olivat yrittäneet pysäyttää sen, mitä tapahtui, tapettiin nopeasti, ja tämä aiheutti lisää kärsimystä äideille.

Minulle näytettiin, että kautta aikain miessukupuolta oli hyljeksitty tai hakattu liian feminiinisyyden tai sen vuoksi, ettei se noudattanut vallitsevia uskomuksia naisista ja heidän rooleistaan.

Minut vietiin nykypäivän torille, jossa nuori poika kaatui. Hänen polvensa naarmuuntui, ja hän itki ääneen. Äiti käski hänen olemaan hiljaa, olemaan mies ja lakkamaan olemasta mammanpoika. Katselin, kun häneltä katkesi hyvin nuorella iällä yhteys tunteisiinsa ja todelliseen luontoonsa.

Minulle näytettiin naisia, jotka alistivat ja vähättelivät muita naisia normalisoimalla pahoinpitelyn ja naisten käyttämisen seksiin tai lisääntymiskoneina. Sellaisen naisen joka nousi näitä tapahtumia vastaan, laittoivat usein ruotuun muut naiset, myös oma äiti.

Katselin naisten sulkevan sydämensä, kun he asettuivat miesten kannalle saadakseen rahaa (turvaa) tai suojelua, vaikka se merkitsisi, että ei ole rakkautta ja/tai pahoinpidellään.

Tuokiokuva toisensa perään minulle näytettiin, miten patriarkaalinen epätasapaino oli virus, joka vahingoitti kaikkea kulkiessaan. Mikään ei jäänyt vahingoittumatta – ei naissukupuoli, ei miessukupuoli, ei Maa. Se loi valtavan yhteydettömyyden sisäisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välille. Koska Maa on feminiininen, sitäkin alistettiin ja raiskattiin, kun tämä virus otti vallan.

Heräisin tuosta unien sarjasta, enkä tuntenut enää sisälläni raivoa, vaan paremminkin syvää myötätuntoa ja surua koko tästä kokemuksesta.

Olemme oppineet erittäin paljon erillisyyskokemuksen avulla. Olemme tunteneet sen hinnan olemuksemme joka tasolla. Ymmärsin noista unista, miten pitkälle olemme tulleet tämän haavan parantamisessa. Hyvin moni työstää sydämensä avaamista ja jälleenyhdistymistä todelliseen itseensä ja Maahan. Tämän haavan on aika parantua, DNA:n aika korjaantua.

Cozumel on täydellinen paikka sukeltaa tähän parantumiseen. Cozumelin saarella oli tärkeä rooli Maya-maailmassa. Se oli jumalattarelle ja näin naisille omistettu saari.

Mayat uskoivat, että mitä lähempänä aurinkoa, sen parempi, kun oltiin lähempänä kaiken elämän lähdettä. On mielenkiintoista ja paljonpuhuvaa, että Maya-maailman itäisin alue oli omistettu jumalatar IxChelille ja naisille. IxCheliä pidetään yhtenä tärkeimmistä jumalista Maya-pantheonissa, ja se edustaa rakkautta, hedelmällisyyttä, raskautta, lääketiedettä, vettä ja kuuta. Hänen sanottiin olevan myös kutomisen jumalatar, ei vain korien kutomisen, vaan luomakunnan kutoja. Hän oli naimisissa Itzamnan, taivasjumalan, kanssa, ja hänet nähtiin luojajumalana.

Ennen Maya-imperiumin kaatumista tiedettiin, että ainakin kerran elämässään nainen tekisi pyhiinvaelluksen saarelle. Tällä naiset saavat hedelmällisyyden, avioliiton ja syntymäoikeudet. Se oli paikka, johon naiset menivät yhdistyäkseen jumalattareen. Vaikka se oli naisten keskus, miehet olivat myös tervetulleita. He tulivat naistensa kanssa, ja myös anomaan jumalattarelta runsasta viljasatoa ja hedelmällisyyttä.

Kun etsii tietoja Cozumelin hyökkäyksestä, sen kerrotaan olleen enimmäkseen rauhanomainen. Että uusi rotu syntyi tuosta invaasiosta – Maya-naisten ja espanjalaismiesten sekoitus nimeltään mestitsi. Että Cozumelin naiset olivat ensimmäisiä, jotka menivät naimisiin espanjalaisten kanssa. Se on raivostuttavaa, että totuus tapahtumista sivuutettiin. Se ei ollut Disney-elokuvaa, jossa jäljelle jääneet naiset maagisesti rakastuivat sotilaisiin ja tekivät lapsia. Ei, vaan aivan kuten hyvin monissa sodissa, naiset raiskattiin, he tulivat raskaiksi ja heidät pakotettiin menemään naimisiin.

Kaikki tämä vaikuttaa DNA:han, epigenetiikkaan, sukupolvien läpi. Trauma voi vaikuttaa yhden ihmisen sulkulinjaan, mutta se muuttaa kaiken, kun sitä on koko kulttuurissa.

Cozumelin tapauksessa naisilta kiellettiin myös vapaus palvoa jumalatartaan. Itse asiassa espanjalaiset pitivät ensimmäisen messun Meksikon alueella juuri Cozumelissa, Ka'na Nah -temppelissä tai Korkeassa talossa. Sanotaan, että tämä oli IxChelin alttarin paikka.

Naisilta vietiin kertaheitolla kehoautonomia ja vapaus palvoa niin, kuin he halusivat. Tämä on toistunut hyvin monta kertaa ja hyvin monissa paikoissa kautta historian.

Kun olimme saarella 2021, kävin joissain pikkukappeleissa, jotka on omistettu Äiti Marialle. Noissa tiloissa saattoi edelleen tuntea vienosti jumalattaren. Hän on edelleen elossa tuolla saarella, piilossa näkyvistä.

Aloin nähdä sitten unta Cozumelin saaresta, silloin kun se oli naisten palvontakeskus. Se oli tärkeä paikka, ei ainoastaan yhdistyä jumalattareen, vaan siellä saatiin myös henkisiä ohjeita.

Minulle näytettiin, miten raskaana olevat naiset matkustivat saarelle saamaan fyysisen huolenpidon lisäksi myös henkistä huolenpitoa. Erityisesti ensikertalaisille äideille luettiin akaasisia tiedostoja tästä lapsesta, mutta myös muista lapsista jotka odottivat vuoroaan tulla sisään. Tämä auttoi äitejä ymmärtämään lapsiaan ja niitä sopimuksia, joita tehtiin suostuttaessa olemaan portaali ja huoltaja muille sieluille. Äidit saivat sitten apua/neuvoja siinä, miten tuetaan parhaiten lapsiaan ja itseään.

Kuvittele, jos tänä päivänä olisi tällaisia paikkoja! Paikkoja joissa vanhemmat voisivat saada ymmärrystä lapsensa polusta ja apua varmistamaan, etteivät heidän rajoittuneet uskomuksensa ja ohjelmointinsa seiso tiellä tuolla polulla.

Heräsin noista unista täynnä iloa. Tiedämme, että kaikki tämä on mahdollista taas. Feminiinisyyden haavan täytyy parantua miehissä, naisissa ja Maassa.

Menen Cozumeliin 25.3. Kysyin hengeltä, onko ongelma, etten olisi siellä päiväntasauksessa, ja minulle kerrottiin, että oli tärkeä tehdä tuota työtä päiväntasauksen JÄLKEEN, ei ennen sitä. Selitettiin, että ihmiset olisivat vastaanottavaisemmassa tilassa hyväksymään luontaisen sisäisen feminiinisyyden päiväntasausportaalin energiavaikutuksen jälkeen.

Työskentelen saarella Maya-raunioiden kanssa ja yhdistyn syvästi jumalattareen, pyhään feminiinisyyteen. Odotan innolla niiden koodien poimimista, jotka jätettiin taakse kauan sitten.

Annan feminiinisen haavan (miehissä ja naisissa) syvää kaukoparannusta ollessani Cozumelissa. Olen saanut pilkahduksia siitä, mitä pyydetään, ja tehdään työtä DNA:ssa. Kuten aiemmissakin parannuksissa paikan päällä, paljon tästä paljastetaan, sitten kun olen jo siellä ja myös parannuksen aikana.

Tämä parannus työstää syvää ydinhaavaa, joka meillä kaikilla on (erillisyys todellisesta jumalaisesta feminiinisyydestä). Se on massiivinen parannus. Siksi tarjoan lisäparannusta auttamaan sen puhdistamisessa, mikä voi jäädä jumiin kenttään, kun prosessoimme niin syvän solutason parannusta.

Alkuparannus tapahtuu Cozumelin saarella ja seurantaparannus viikko sen jälkeen. Ensimmäinen parannus annetaan 30.3. ja saat dokumentin työpäivän loppuun mennessä 1.4. Jos osallistut lisäparannukseen/integrointiin, se tapahtuu 7.4.. ja saat tuon dokumentin työpäivän loppuun mennessä 9.4.

On ollut intensiiviset kolme viikkoa tämän matkan varaamisen jälkeen. Ymmärrys on lyönyt minut ällikällä. Minulla on ollut ilon hetkiä ja syvän surun hetkiä. Yhtenä aamuna, erityisen intensiivisen uniketjun jälkeen, päätin työskennellä pyhän seremoniakaakaon kanssa. Tämän kaakaosadon ovat korjanneet Maya-yksinhuoltajaäidit Guatemalassa, Maya-perinteiden mukaan. Tämä kaunis kasvirohto auttoi minua avautumaan täysin tuolle valtavalle surulle ja löytämään tasapainoni siinä. Nyyhkytin 45 minuuttia, ja sen jälkeen minulla oli suurempaa ymmärrystä, maadoittumista ja päättäväisyyttä.

On aika parantaa tämä, vaihtaa aikakautta ja palata feminiinisyyden ja maskuliinisuuden yhtenäisyyteen. OLEMME VALMIITA!

Jos haluaisit osallistua parannustapahtumaan, liity mukaan tästä (https://www.jennyschiltz.com/?mc_cid=d0 ... 95e2dfd756). Arvostan kaikkia, jotka jakavat tämän informaation ja tilaisuuden, kun huomaan, että tällaiset postaukset "varjobannataan" sosiaalisessa mediassa.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta ja yhtenäisyyttä.

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

RAJOITUKSISTA LUOPUMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
5.5.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Energia on ollut uskomattoman voimakasta pimennysajan läpi. Se on tehnyt tehtävänsä ja saanut aikaan massiivisen muutoksen.

Uusi energia on täällä, se on täysin käytettävissä. Kun mukaudumme tähän energiaan, voi tuntua siltä, että paljon putoaa pois. On välitila – yksi olemistapa on lähdössä ja toinen tulossa. Aikajanoja yhdistyy myös lisääntyvällä vauhdilla. Tämä voi aiheuttaa hämmennystä ja väärinymmärrystä. Toisinaan voi tuntua siltä, että meiltä menee järki. (Meille) uusia leylinjoja on maan päällä käytettävissä, kuten myös uusia tähtiportteja. Epäilemättä UUSI on täällä.

Meille esitellään ja annetaan mahdollisuus ruumiillistaa suoraan Lähde-energia. Jos valitsemme niin, kuvitteelliset erillisuusseinät voivat hävitä. Tämä sinkoaa kokemustamme ja kasvuamme eteenpäin eksponentiaalisesti, kun kaikki se mikä pysyy erillisenä sisällä, täytyy MUISTAA.

Nämä sanat tulivat mieleeni meditoinnin aikana:

Olen MUUTTUMASSA (tai tulossa joksikin).

Minusta on tulossa ENEMMÄN.

Ei enemmän kuin toinen

Vaan enemmän MINÄ/MINUA.

Kun menimme 5-5-portaalia ja pimennystä kohti kuluneella viikolla, panin merkille voimakkaan lohikäärme-energian. Se ei ole ainoastaan koettavana, vaan myös ruumiillistettavana. Tämä lohikäärme-energia auttaa DNA:n päivittämisessä. Ne ovat Kristusharmonisten (kristalli)energioiden ja niiden hurjia puolustajia, jotka pitävät ja ankkuroivat jumalaisia energioita.

Olen huomannut, että tämä energia on hiljaista vahvuutta, läsnäoloa ja kaiken omistajuutta. Se on vaatimista. Se auttaa meitä VAATIMAAN KAIKEN ja LAAJENTUMAAN KAIKKEEN täysin.

Jonkin vaatimisessa on jotain valtavan voimakasta. Vaadimme helposti tarinamme, traumamme, tuskamme ja surumme. Vaadimme ne, ja se kiinnittyy ja iskostuu ohjelmointiimme. Voimme tehdä saman rakkauksillemme, iloillemme, tarkoituksellemme ja intohimoillemme.

Tämä energia sanoo "ei enää" uhriutta tai tarinoita, jotka eivät palvele. Se sanoo "ei enää" vanhojen muistojen, uskomusten ja rajoitusten kanssa leikkimiselle. Se pyytää meitä astumaan pois näkymättömästä vankilastamme ja elämään uudessa. Nyt on aika vaatia tilasi, kehosi ja voimasi. Luo ja vaadi uudet tarinasi.

Ei leikitä enää pientä, jos valitset ruumiillistaa tämän energian. Tämä energia ikään kuin tuijottaa syvimpään ytimeesi ja sanoo: "Näen sinut, näen totuutesi, kunnioitan kokemustasi. Nyt olet valmis sen roolin esittämisen osalta, joka ei ole oikeasti koskaan sopinutkaan sinulle."

Vaatimalla itsemme, toimemme, reaktiomme ja luomuksemme, avaamme uusia ovia, uutta energiaa ja uusia ulottuvuuksia. Mitä enemmän otamme täyden vastuun ja vaadimme luomuksemme omistajuuden, sitä enempään voimme päästä käsiksi itsessämme ja "tuolla ulkona".

On jännittävää aikaa, mutta se voi olla uuvuttavaa ja musertavaa.

Työskentelin hiljattain tiimini kanssa, keskustellen niistä energioista ja vaikeuksista, joita fyysinen keho kokee. Pyysin Arcturuslaista auttamaan minua, ja kysyin, pääsisikö ihmiskeho tämän muutoksen läpi. Hän vastasi:

"Ihmismuotoa ei suunniteltu rajoittuneeksi. Liian paljon valtaa on annettu ruualle, lääkkeille ja asiantuntijoille. Tämä luo uskomuksia, jotka rajoittavat ja siirtävät kehon supistaviin/rajoittaviin tiloihin.

Keho on työkalu, se on kulkuneuvosi ja "liittymäpintasi" fyysisiin kokemuksiin. Tärkein ja vaikuttavin asia, jolla sitä ruokitaan, ovat uskomuksesi – eivät ajatuksesi, vaan taustalla olevat uskomukset.

Ihmismuoto on suunniteltu muuttumaan ja päivittymään helposti. Kehon ei tarvitse muuttua, vaan uskomusjärjestelmien.

Todellinen yhteenliittyminen tapahtuu, kun keho, mieli ja henki uskovat kaikki: "Olen rajaton.""

Ajattelin, että hänen jakamansa informaatio kehosta oli uskomattoman arvokasta.

Minulle oli näytetty aiemmin, että keho itse on uskomattoman terve, vastustuskykyinen ja joustava. Sitten lisäsimme siihen ohjelmoinnin – entiset elämät (haavat, lupaukset, valat ja traumat), oppitunnit jotka haluamme oppia tässä elämässä (usein hyvin fyysisten kokemusten kautta), esi-isiltä peritty DNA ja erillisyysilluusio. Kaikki nämä tarinat kerrostuvat kehoon ja niistä tulee uskomusjärjestelmiä.

Tehtävämme on poistaa kaikki kehoon laitetut ohjelmointikerrokset. Te jotka olette sukulinjan/rasitteen katkaisijoita, olette tehneet tätä. Poistatte tuon ohjelmoinnin käytöstä olemalla seuraamatta väkivallan, riippuvuuden, puutteen, arvottomuuden jne. polkua.

Tärkein purettava ohjelmointi on erillisyysilluusio. Erillisyys Lähteestä, erillisyys itsestä ja erillisyys kehon uskomattomista kyvyistä. Tämä on sen MUISTAMISTA, kuka olet.

Toivottavasti navigoit näitä energioita kauniisti. Lähetän sinulle paljon rakkautta.

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[hammer]

SISÄÄN VANGITTUJEN KUPLIEN TÄYTYY POKSAHTAA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
6.6.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Haluan jakaa kanssasi, mitä lähetin hiljattain aurapuhdistuksen jäsenille. Aika moni vastasi, että tämä informaatio olisi mahtavaa blogata ja jakaa laajasti.

En voi uskoa, että on jo kesäkuu. Toukokuu oli kuukausi, joka sai pyörälle päästään käydessäni Itärannikolla katsomassa äitiäni, joka oli erittäin sairas. Äitini kuoli 19.5., ja pidimme hänelle muistotilaisuuden 30.5.

Äidilläni oli ollut dementia muutaman vuoden, mutta hän pystyi edelleen asumaan kotona, aviomiehensä huolehtimana. Seuraavana päivänä, kun olin lähtenyt maaliskuussa Cozumeliin, hän ei pystynyt nousemaan ylös kaaduttuaan. Soitettiin hätänumeroon, ja sairaalassa määriteltiin, että hänellä oli virtsatieinfektio. Hänelle annettiin antibiootteja suoneen, mutta tilanne oli, kuin olisi käännetty katkaisimesta. Kun infektio oli alkanut, hän ei pystynyt enää kävelemään tai pitämään itseään pystyssä. Hänet lähetettiin kuntoutukseen, sitten takaisin sairaalaan pari kertaa, kunnes lopulta päätettiin, että hänen lähettämisensä saattohoitokotiin oli paras vaihtoehto. Hän kuoli kuukauden päästä.

Hänen todellinen siirtymämatkansa alkoi kuitenkin jo vuoden alussa.

Tämän vuoden tammikuusta alkaen näin äitini kasvot, kun tein matkoja ja itseni parantamistyötä. Kuitenkaan se ei ollut sama äiti, jonka olin nähnyt koko elämäni ajan. Tämä äiti hehkui. Hänessä oli uskomatonta valoa ja viisautta silmissään. Se oli äitini korkeampi itse, ja hän oli kaunis.

Hän kertoi minulle, mitä perhelinjani sisälsi ja että sitä puhdistettiin. Äitini tehtävä oli saattaa loppuun tuo projekti, mutta sisareni, vanhin tyttäreni, tyttärentyttäreni ja minä olimme myös suostuneet auttamaan tuossa esi-isälinjan puhdistuksessa. Ei ollut mikään yllätys, että ristiluussani alkoi olla kipua ja jäykkyyttä. Tiesin, että siellä oli loukkuun jäänyttä energiaa, vääristymiä ja traumaa, joka tarvitsi puhdistaa koko linjasta. Tämä ymmärrys oli jumalaisesti ajoitettu Cozumelin matkani ja jumalaisen feminiinisyyden kollektiivisen parantamisen kanssa.

Yhtenä aamuna tyttärentyttäreni korkein aspekti tuli sisään. Hän pyysi minua selittämään tyttärelleni sen energeettisen veron, jota tunnettiin/maksettiin kehoissamme. Selitettiin, että äitini keho kuihtui odotettua nopeammin, ja me kaikki tehostimme toimintaa siinä toivossa, että työ saataisiin valmiiksi.

Otin yhteyttä tyttäreeni, joka sanoi, että hänellä oli ollut lantiopohjan ongelmia ja tyttärentyttäreni sanoi, että hänen selkäänsä sattui. Kumpikin oli energeettisesti pakahtunut ja uupunut. 3-vuotiaan tapa käsitellä tämä oli raivokohtaukset ja järjetön käyttäytyminen. Sen ymmärtäminen, mitä tapahtui, salli suuremman huolettomuuden sekä armon äidin ja tyttären välillä.

Kerron tämän, koska hyvin monet tekevät nyt siirtymän, ja monia muita pyydetään sielutasolla auttamaan, ottamalla suuremman kuorman esi-isiälinjojen ja DNA:n puhdistamisesta. Se voi olla hyvin uuvuttavaa, erityisesti tämän monumentaalisen muutoksen aikana.

Olemme kaikki suuressa siirtymässä. Jotkut kokevat tämän jättämällä kehon kokonaan. Jotkut kokevat niiden aspektien kuoleman, jotka ovat kyvyttömiä siirtymään eteenpäin lisääntyvässä valossa. Jotkut kokevat tämän siirtymän synnyttämällä uusia aspekteja itsestään. Epäilemättä ei ole ainuttakaan olentoa, jota tämän suuri siirtymävaihe ei kosketa.

Se on paljon, ja jokainen paikka jossa meillä on vastustusta, itsepäisyyttä tai odotuksia, on alue, joka kiukuttelee. Tätä voi olla olemuksemme fyysisellä, mentaali-, tunne- ja myös henkitasolla.

Sisään tulevat energiat ovat poikkeuksellisia. Ne työntävät meidät äärirajoillemme, ja kun se tapahtuu, huomamme, että kykymme sisältää valoa, läsnäoloa ja Kristustietoisuutta kasvaa eksponentiaalisesti. Henki on näyttänyt minulle, että kentässä on valtavaa kiihtymystä/levottomuutta. Se törmää ihmisiin ja laukaisee sen, mikä on piilossa.

Oletko koskaan täyttänyt pulloa ja sinun on täytynyt kopauttaa sen kylkiä ja pohjaa saadaksesi vangiksi jääneen ilmakuplan ulos? Sitä tapahtuu meille nyt – meitä kopautetaan, kiihotetaan ja tunteemme laukaistaan niin, että se ravistelee meitä, vapauttaen vangitut kuplat, jotka sisältävät jumiutuneita tunteita, traumoja ja kätkettyjä muistoja.

Tämä prosessi voi tuntua julmalta ja intensiiviseltä, kuitenkin se on upea tilaisuus sallia tuon kuplan tulla kokonaan pintaan, poksahtaa ja hävitä. Joskus tuo poksahtaminen aiheuttaa roiskeen, kohtauksen. Joinain hetkinä sille ei voi kuitenkaan mitään, eikä sitä pitäisi estää.

Äitini kuolema oli erittäin vaikea. Noin kaksi viikkoa ennen sitä hänen korkein aspektinsa tuli taas sisään ja pyysi, että auttaisin katkaisemaan äitini kvanttiköydet/siteet päivittäin. Hän sitoi niitä ympärilleen ja joissain tapauksissa kulutti energeettisesti rakkaita ihmisiä yrityksenään pysyä kehossa. Hänen ihmisaspektinsa olivat kauhuissaan. Hän oli vihainen, että hän oli kuolemassa. Hän sinnitteli päiviä pidempään, kuin saattokoti oli olettanut. Työskentelin fyysisellä tasolla helpottaen hänen pelkojaan ja astraalitasolla valmentaen häntä prosessin läpi. En ollut varma, auttoiko mikään, mitä tein, mutta yritin kuitenkin.

Kun hän lopulta kuoli, en kokenut sitä iloa, jonka voi tuntea, kun toinen puoli avautuu ja ottaa vastaan. Se ei tuntunut olevan täynnä valoa. Tämä oli ja on erittäin vaikea käsitellä. Henki jakoi, että hän oli eräänlaisella alokasleirillä, intensiivisessä sielun pimeässä yössä ja elämäntarkastelussa. Elämässä oli monia alueita, joilla hän vältti vastuuta ja tilivelvollisuutta.

Selitettiin, että dementia on välitila. Se sallii sielujen työstää itseään, käydä läpi elämäntarkastelun ja auttaa itseään ja muita kvanttitasolla, ja samaan aikaan on fyysinen muoto, johon ankkuroidaan tuo parannus. Tätä työtä ei kuitenkaan pakoteta. Äidilläni oli tilaisuus tehdä tätä työtä, mutta hän valitsi toisin. Kuollessaan hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin käydä läpi tuo sonta, ennen kuin hän voisi tehdä siirtymän.

Kuitenkin vielä kuolemansa jälkeenkin hän halusi vastustaa. Hän kävi minun ja muiden fyysisten perheenjäsenten luona, totaalisen raivoissaan siitä, ettei enempää tehty pitämään hänen kehonsa hengissä. Hän tunsi, että annoimme hänen kuolla. Voit kuvitella, miten järkyttävää on kokea tämä, silloin kun on täynnä surua ja menetystä.

Meille on aina opetettu, että kun joku kuolee, hän menee valoon. Se ei ollut totta tässä kokemuksessa. Puhuin myös muiden kanssa, jotka jakoivat kokemuksensa jonkun kuolemasta ja siitä, ettei kokemus ollut täynnä valoa, vaan pimeyttä ja epätoivoa. Olin huolissani, että hän jäisi maasidonnaiseksi, mutta hänen korkein aspektinsa vakuutti minulle, että hän kyllä siirtyisi – hänen täytyi vain ensin vaahdota ja raivota, ennen kuin kävisi edessä olevaan työhön käsiksi. Olin luonut myös valon Reiki-sillan auttamaan häntä, sitten kun tuo siirtymäaika tulisi.

Hänen kokemuksensa ymmärtäminen on antanut minulle uskomatonta motivaatiota tehdä sisäinen työni ja kulkea sielupolkuani. Voin joko tehdä sen ollessani kehossa ja ankkuroida tuon työn, tai voin katsoa itseäni, sitten kun on liian myöhäistä ja minut vedetään sitten uuteen kehoon. Tämä kokemus on saanut minut tarkastelemaan, missä minulla on vastustusta tai missä kohtaa minulla on häiriötekijöitä sen sijaan, että kaivaudun sisään.

Äidiltäni vei neljä päivää asettua ja lakata sylkemästä raivoa kuolemansa jälkeen. Sitten hän aloitti tuon vaikean haasteen katsoa elämäänsä monista perspektiiveistä ­– nähdä, mitä hän oli luonut ja hyvän tai pahan seuraamukset.

Seuraavat 11 päivää hän rämpi juttujensa läpi, ja kun tarkistin tilanteen, hän oli ikään kuin vyötäröään myöten mutakuopassa. Jokainen askel oli vaikea. Samanaikaisesti, kaikki jotka olivat suostuneet auttamaan (minä, sisareni, tyttäreni ja hänen tyttärensä), kokivat valtavaa ristiluu- ja alaselkäkipua. Minulla oli hetkiä, jolloin lapsuusmuistoja nousi, ja tiesin, että hän käsitteli noita asioita elämäntarkastelussaan. Hänen prosessinsa auttoi paljastamaan minussa kuplia, jotka täytyi poksauttaa.

Muistotilaisuutensa aikana hän tuli istumaan viereeni. Hän kertoi minulle, että hän tekisi siirtymän pian. Kysyin, pystyikö hän saattamaan loppuun tuon esi-isäpuhdistuksen, ja hän vastasi kieltävästi. Tyttäriensä, tyttärentyttärensä ja tyttärentyttärentyttärensä laittaminen ottamaan itselleen enemmän kuormaa olisi haitallista meille kaikille. Olemalla kohtaamatta elämäänsä suoraan, hän oli kyvytön suorittamaan omaa osaansa projektin johtajana. Hän kertoi minulle, että hän tulee takaisin saattamaan projektinsa loppuun. Kysyin, oliko hän edelleen vihainen meille, ja hän sanoi ei. Hän ei vain halunnut kohdata itseään ja oli rakentanut elämän, jossa hänen ei tarvinnut koskaan kohdata itseään, traumojaan, tuskaansa ja varjoaan.

Se oli paras keskustelu, joka minulla oli hänen kanssaan pariin vuoteen. Kun dementia otti vallan, menetin äitini hitaasti, mutta varmasti. Menetys jota tunsin tuolla hetkellä, oli hämmästyttävää. Voi, miten olen kaivannut häntä.

Äitini muistotilaisuuden jälkeisenä päivänä, alaselkäni, oikea SI-nivel ja jänne, joka menee oikeaa jalkaa alas, tulivat hulluksi. Ne alkoivat kiristyä, kouristuen aina piinalliseksi kivuksi saakka. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun ratsastaa noilla kipuaalloilla, eikä minulla ollut hituakaan armollisuutta, kun se alkoi. Olen itkenyt, huutanut, kironnut ja melkein menettänyt tajuntani. Koko ajan käskien itseäni, että lakkaan olemasta draamakuningatar.

Tämä on massiivisen kuplan poksahtaminen minulla. Lonkat ovat perusta, ja kummankin vanhempani menettäminen aiheuttaa ensimmäisen perustani muuttumisen. Kun tuo perusta muuttui, paljastui uskomatonta pelkoa, että jotain voisi tapahtua, voisin vammautua ja menettäisimme taas kerran kaiken (traumajäämä siitä, että rattijuoppo törmäsi minuun ja minulle tehtiin useita selkärankaleikkauksia). Tämä pelko on aiheuttanut jänteen kiristymisen. Siitä seurannut kipu näytti minulle, miten syvää tuo pelko todella oli. Se on laukaissut muistoja vuosilta, jolloin oli voimakasta hermokipua, rajoittuneisuutta, tunsin olevani taakka ja hetkellisesti menettäväni kaiken. En oivaltanut odottaneeni, että jotain pahaa tapahtuu pian.

Olen levännyt muutaman viime päivän ja antanut tälle tärkeälle jänteelle lomaa ja ollut kaikkien näiden syvien, pyörivien tunteiden kanssa. Kun isäni kuoli 23 vuotta sitten, minulla oli pieniä lapsia, vaativa työ ja paljon taloudellista stressiä. Minulla ei ollut aikaa tai kapasiteettia sallia itseni surra sitä täysin. Nyt kehoni tuntuu sanovan: lepää, sure ja anna sen kaiken tulla ulos. Tukahduttamisen, hautaamisen tai maton alle lakaisemisen aika on ohi.

Nyt on aika tuntea – tuntea syvästi ja tuntea täysin, anteeksipyytelemättä. Tähän näen lahjana sen, että olen hoivannut muutaman viime päivän lantiotani.

Henki selittää, että monilla on kehokipuja, hermotulehduksia, ja sairauksia ja vaivoja tulee uudelleen pintaan. Nämä ovat noita kuplia, jotka yrittävät tulla pintaan. Se sattuu ja on kurjaa, mutta kuitenkin hyvin kaunis tilaisuus parantua.

Olin meditoimassa 4.6. ja uskomattomana yllätyksenä äitini ja isäni tulivat luokseni. He pitivät toisiaan kädestä, ja kun kysyin, he kertoivat minulle, että kaikki on hyvin heidän välillään eikä mitään tarvitse antaa anteeksi. Sillä hetkellä tiesin, että äiti oli tehnyt siirtymän, koska hän oli ollut vielä kuoltuaan hyvin vihainen isälle.

Äiti kertoi minulle, että kaikki mitä kerroin hänelle toisesta puolesta, oli totta. Hän ei ollut enää pimeässä paikassa. Se on todella kaunista. Hän kertoi tunteneensa kaiken avun, jota olen antanut energeettisesti ja henkisesti. Kerroin olevani onnellinen hänen puolestaan – tuo sonnan läpi rämpiminen on vaikeaa, mutta hän teki sen. Koska on tehnyt siirtymän, lantioni on rentoutunut, ja uskon, että olen toipumaan päin.

Tämä on ollut uskomaton ja tuskallinen matka. Kaikki kuolemat eivät ole rauhallisia, kaikki siirtymät eivät ole helppoja. Siltä mitä lykkäämme tässä elämässä tai mitä kieltäydymme näkemästä, tunnustamasta tai parantamasta, ei lopu tarve olla nähty, kuultu tai parannettu vain siksi, että jätämme kehon.

Olen oppinut hyvin paljon äidin siirtymän myötä.

Sydämeeni sattuu, ja sallin itseni virrata tuon surun kanssa. Huomaan tuijottavani seinää tavallista useammin ja aika tuntuu livahtavan ohi. Rakkaan ihmisen menettäminen on paljon monimutkaisempaa, miltä vaikuttaa pintapuolisesti. Kaikella mikä liittyy tuohon ihmiseen, on tilaisuus puhdistua ja tulla nostetuksi valoon, jos valitsemme niin.

Kun hyvin monia tekee siirtymän tällä hetkellä, meidän täytyy antaa toisillemme tilaa ja armoa. Suru varjostaa mielen, se laittaa meidät ajattomuuden tilaan ja jokapäiväinen elämä voi olla musertavaa. Minulla on ystävä, joka pyörittää surun nettitukiryhmää (http://www.grieving.com/). Suosittelen yhdistymään muihin, jos kamppailet surun kanssa ja tunnet olevasi yksin. Kun olet syvällä surussa, ei ole mitään normaalia. Kuitenkin maailma jatkaa pyörimistään, ikään kuin pitäisi olla.

Ei ole yllätys, että kesäkuun numerologia on 4. Nelosessa on kyse perustasta. Kesäluun energia pyytää meitä arvioimaan uudelleen perustamme. Tämä ovat uskomuksemme, ohjelmointimme, terveytemme ja se, mitä meidän tarvitsee tehdä seuraavia askeliamme varten. Joskus perustassamme on vangittuna kuplia, jotka täytyy päästää ulos, ja sitten kun nuo kuplat ovat poksahtaneet, perustamme on vielä vahvempi.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta ja sinnikkyyttä jatkaa kaivautumista varjoihinne ja rämpimistä sontanne läpi, askel kerrallaan. Jokainen asia jonka kohtaamme, luo tilaa enemmälle ilolle ja korkeimmalle aspektillemme.

Jenny

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

[Magellan sky code]

NAISET JOTKA PITÄVÄT LINJAA

Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)

6.3.2026

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine



Useina viime öinä olen nähnyt unta, että liikun maiden läpi, jotka ulottuvat muinaisen Mesopotamian alueen yli. Tuo maa tuntuu niin vanhalta, että sanat eivät voi täysin ilmaista sitä. Maanpinnan alla on liikettä, hiljaista mutta päivänselvää heräämistä energiaverkossa. Kerta toisensa jälkeen tietoisuuteni vietiin voimakkaaseen yhtymäkohtaan tuolla alueella – muinaiseen porttiin planeettakentässä, josta ley-linjat kulkevat ulospäin Maan yli, kuin elämänvoimaa kantavat suonet.

Näissä unissa minulle ei näytetty temppeleitä tai monumentteja. Minulle näytettiin NAISIA. He olivat levittäytyneet tuon maa-alueen yli, eläen tavallista elämää kylissä ja kaupungeissa, mutta heidän yhteytensä maahan oli päivänselvä. Jotkut heistä tiesivät täsmälleen, mitä olivat tekemässä. Toiset seurasivat vain sisäistä vaistoaan, hiljaista opastusta, joka johdatti heidät kulkemaan tiettyjä polkuja, hoitamaan tiettyjä paikkoja, tai istumaan maassa hiljaisuudessa. Jokainen heistä kantoi tietoisuuden säiettä, joka yhdisti heidät maan syvempiin rytmeihin.

Tuli selväksi, että nämä naiset toimivat elävinä ANKKUREINA niiden ley-linjojen varrella, jotka kulkevat ulospäin tästä muinaisesta portista. He ylläpitivät feminiinivirtausta planeettaverkossa – usein yksin, usein hiljaisuudessa, ja joskus ottaen suuren henkilökohtaisen riskin. Monet heistä eivät olleet fyysisesti yhteydessä toisiinsa. Itse asiassa eristyneisyys näytti olevan osa todellisuutta, jossa he elivät.

Sitten unet muuttuivat. Aloin nähdä elämiä, joita nämä naiset elivät yhteiskuntarakenteissaan. Näin nuoren naisen, joka halusi lähteä protestoimaan – hänen henkensä oli kiihkeä ja haluton hyväksymään elämälleen annettuja olosuhteita. Äiti seisoi hänen edessään aivan kauhuissaan, anoen häntä olemaan menemättä. Äiti tunsi riskit – väkivallan, vankeuden, silpomisen, kastraation ja jopa kuoleman. Hän ei yrittänyt tukahduttaa tyttärensä henkeä – hän yritti vain pitää tämän hengissä.

Tytär katsoi häntä ja sanoi, että hän KUOLISI mieluummin, kun eläisi elämäänsä hallinnon sääntöjen alaisuudessa.

Toinen uni paljasti täysin erilaisen kulman. Näin isän, aviomiehen, miehen jonka täytyi määrätä ankarat säännöt perheensä naisille. Säännöt olivat tukahduttavia, tiukkoja ja näyttivät julmilta. Mutta sen alla oli jotain täysin muuta, PELKOA. Häntä ympäröivä järjestelmä oli niin voimakas, että jos hän ei pakottaisi näitä sääntöjä itse, muut tekisivät sen. Ja jos niin tapahtuisi, seuraukset voisivat olla paljon pahempia. Hänkin oli tuon järjestelmän vanki.

Yhdessä unessa minulle näytettiin naisia, jotka olivat alkaneet USKOA täysin sen tarinan, että he olivat jotenkin pilaantuneita, vaarallisia tai epäpyhiä luonnollisessa tilassaan. He uskoivat, että naisia täytyi kontrolloida heidän omaksi hyväkseen. Nämä naiset pakottivat samat rajoitukset itselleen ja lapsilleen, koska he uskoivat sen olevan ainoa tie turvallisuuteen, hyväksyntään tai pelastukseen. Järjestelmä oli mennyt niin syvälle psyykeen, että sitä kannettiin nyt eteenpäin tuleville sukupolville.

Kun katselin näiden kerrosten avautumista, jokin tuli hyvin selväksi. Tämä ei ole miesten ja naisten välistä taistelua, vaan vastustusta sitä pitkäaikaista KONTROLLI-rakennetta kohtaan, joka on katkaissut ihmiskunnan yhteyden oman jumalaisen luontonsa kokonaisuuteen. Se on erottanut meidät feminiiniprinsiipistä luomisessa, itse maasta ja siitä maskuliinisen ja feminiinisen välisestä tasapainosta, joka on olemassa Lähteen sydämessä.

Nämä unet ovat jatkuneet viisi yötä, paljasten saman todellisuuden eri puolia. Sitten eilen tapahtui jotain, mikä toi koko kokemuksen valvemaailmaan. Myofaskiahoidon aikana, kun terapeutti kävi läpi kehoani, vasemmalle puolelle pöydän viereen ilmestyi olento. Hän (naispuolinen) oli pukeutunut täysin mustaan. Hänen muotonsa oli verhottu päästä varpaisiin, ja vain hänen silmänsä näkyivät. Hänellä oli käsissään yksi punainen ruusu.

SURU joka hänestä huokui, oli valtavaa. Se ei ollut vain henkilökohtaista surua. Se tuntui niiden naissukupolvien surulta, jotka oli vaiennettu, piilotettu, kontrolloitu tai pyyhitty pois. Sen paino täytti huoneen niin voimakkaasti, että myös terapeuttini havaitsi hänen läsnäolonsa.

Nyyhytin ja nyyhkytin, ja terapeutti kysyi minulta, tarvitsiko minut irrottaa tästä naisesta, noista unista ja siitä, mitä tapahtui. Sanoin hänelle: ”Ei, emme voi enää katsoa poispäin. Sen sijaan meidän täytyy TUNTEA se, TUNNISTAA se ja MYÖNTÄÄ se. Tavoitteeni on tuntea se – kaikki se – ja sallia sen kulkea lävitseni, eikä antaa sen jäädä jumiin.” Kuten oli tapahtunut jaloissani.

Sitten tunsin toisen läsnäolon liittyvän seuraani oikealla puolella. Kun yhdistyin tähän energiaan, tiesin, että se oli feminiinisyyden erilainen ilmentymä. Siinä missä verhottu nainen kantoi tukahduttamisen surua, tämä läsnäolo kantoi päivänselvää muinaisviisauden ja täysivaltaisuuden virtaa.

Se oli Sofia, jumalaisen feminiinisyyden elävä älykkyys, luomisen aspekti joka muistaa eheyden, joka kantaa itse elämän viisautta ja jota ei voi nujertaa – vaikka sitä olisi tukahdutettu kuinka paljon.

Tuolla hetkellä ymmärsin sen, mikä oli avautunut unien kautta. SURU ja VIISAUS ovat olemassa rinta rinnan. Tukahdutettu feminiinisyys ja täysivaltainen feminiinisyys on kumpikin läsnä kentässä juuri nyt. Toinen kantaa tuskaa siitä, mitä on tehty. Ja toinen kantaa muistoa siitä, mitä todella olemme. Yhtäkkiä tuli hyvin selkeäksi se syy, miksi feminiinisyys on ollut kautta historian niin pelättyä: herännyttä feminiinisyyttä ei voi kontrolloida.



Silloin kun feminiiniprinsiippi on täysin elossa ihmiskunnassa, se palauttaa yhteytemme maahan, intuitioon, kehon älykkyyteen, myötätuntoon ja kaiken elämän pyhään keskinäiseen riippuvuuteen. Se purkaa järjestelmät, jotka nojaavat HALLINTAAN, ERILLISYYTEEN ja PELKOON. Se palauttaa tasapainon maskuliiniseen, sen vastustamisen sijasta.

Totuus on, että maskuliinisuus on kärsinyt myös tämän vääristymän alla. Kun FEMINIINISYYS tukahdutetaan, MASKULIINISUUS pakotetaan kontrollin, pakottamisen ja sydämestä erkaantumisen rooleihin. Kummastakin prinsiipistä tulee haavoittunut heijastus todellista luonteestaan.

Jotta ihmiskunta voi yhdistyä jälleen jumaluuteen, emme voi lähestyä Jumalaa yhtenä ilmaisuna. LÄHDE sisältää sekä maskuliinisen että feminiinisen. Itse LUOMINEN syntyy niiden liiton kautta. Kun toinen poistetaan yhtälöstä, koko järjestelmä vääristyy.

Se mitä minulle on näytetty, on, että jokin alkaa herätä taas niillä mailla, joilla sivilisaatio sai alkunsa. Naiset jotka ylläpitävät kaikessa hiljaisuudessa tuota linjaa tällä alueella – jotkut tietoisesti, jotkut vaistomaisesti – ovat osa paljon suurempaa liikettä planeettakentässä. Heidän rohkeutensa, intuitionsa ja yhteytensä maahan auttaa palauttamaan tasapainon yhdessä maailman MUINAISIMMISTA ENERGIAKESKUKSISTA.

Tuon palauttamisen KAIKU ei pysy rajojen sisällä, koska planeettaverkko on liitetty yhteen. Kun tämä portti alkaa asettua linjaan todellisen feminiinivirran kanssa, sen vaikutus heijastuu ulospäin, maan yli kulkevien ley-linjojen kautta. Se saavuttaa paikat ja ihmiset, jotka eivät ole koskaan astuneet jalkaansa noille maille. Se kulkee kaikkialle UNIEN kautta, INTUITION kautta, ihmisten sydänten hiljaisten HERÄÄMIShetkien kautta.

Tässä kohtaa me muut tulemme mukaan. Tämän liikkeen tukeminen ei vaadi politiikkaa, kiistoja tai puolen valitsemista ihmiskonflikteissa. Työ on paljon syvempää kuin se. Se alkaa meidän jokaisen SISÄLTÄ.

Joka kerta kun PARANNAMME maskuliinisen ja feminiinisen välistä suhdetta omassa olemuksessamme, edistämme tasapainon palauttamista kollektiivikenttään. Joka kerta kun kuuntelemme kehon viisautta, kunnioitamme maata, ja yhdistymme jälleen elämän pyhään älykkyyteen, vahvistamme sitä virtaa, jota nuo naiset jo ylläpitävät.

Voimme myös lähettää RAKKAUTTAMME ja TIEDOSTAMISTAMME suoraan heille. Naisille jotka kulkevat noilla mailla sivilisaation muinaisessa kehossa, jotka pysyvät yhteydessä henkeen myös silloin, kun maailma heidän ympärillään vaatii hiljaisuutta – jotta he tietäisivät, etteivät ole yksin. Me kuulemme heidän huutonsa.

Voimme myös lähettää RAKKAUTTA kaikille, kaikkialle ja kaikelle, POIKKEUKSETTA. Tämä harjoitus on hyvin voimallinen ja voimistuu, mitä enemmän teemme sitä.

Ympäröiköön Sofian valo meidät kaikki. Nouskoon rohkeus sydämissämme. Herätköön verkko jalkojemme alla täysin sille todellisen feminiinisyyden virralle, jota sen oli aina tarkoitus kantaa.

Muistakoon ihmiskunta viimeinkin, että tuleminen kotiin Lähteeseen tarkoittaa koko luomisen syleilemistä, maskuliinisen ja feminiinisen pyhää liittoa, joka elää meissä ja maassa itsessään.

Lähettäen teille kaikille paljon rakkautta,

Jenny



-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.